16-vuotiaana [No. 6, Nezumi/Shion, G, drama, oneshot]

Kirjoitatko muutakin fanfictionia kuin jrock-aiheista? Tälle alueelle kuuluvat esimerkiksi jpop-ficit, kpop-ficit, muu RPS sekä kirja- ja elokuvafanfiction.

16-vuotiaana [No. 6, Nezumi/Shion, G, drama, oneshot]

ViestiKirjoittaja shy-rebel » To Maalis 15, 2012 8:18 pm

Otsikko: 16-vuotiaana
Author: shy-rebel
Beta: jaa mikä?
Ikäraja: G
Osat: oneshotin rääpäle
Genret: drama, slash, PoV
Fandom: No. 6
Pairing: Nezumi/Shion (kuvassa Shion vasemmalla, Nezumi oikealla)
Summary: Ollessani 16-vuotias mietin, millaisessa kuplassa olinkaan elänyt.
Disclaimer: hahmot kuuluvat Atsuko Asanolle, tarinassa on inspiroiduttu sarjan animesovituksesta ja nimi on saanut ideansa Ultra Bran kappaleesta "8-vuotiaana"... on tämä kuitenkin minun itse kirjoittamani ficci! : D
A.N.
Myönnän tämän olevan taas yhdellä rykäyksellä kirjoitettu ficin rääpäle, mutta katsottuani tällä viikolla yhdessä kämppikseni kanssa 11-osaisen animesaja No. 6:n ja sarjasta yhden tietyn tanssikohtauksen, inspiroiduin kirjoittamaan jotain pientä. Tämä koko ficci lähti siis oikeastaan vaan läpästä, jonka heitin kämppikselle sarjan aikana, mutta kas kummaa se kuulostikin aikas hyvältä. Tässä sitten tulos. En tiedä, spoilaako tämä sarjan tapahtumista - toivottavasti ei pahasti. Täysin betaamaton rääpäle tämä kyllä on, vaikkakin oli mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa jotain fiktiivistä tekstiä asiallisen faktan ja kielioppisääntöjen sijaan. ;)

Tykkää ken haluaa, saa kommentoida.

Jos mahdollista, kuunnelkaa lukiessanne animen ending-kappaleenakin toimiva Aimerin "Rokutosei no Yoru". ;) <3



16-vuotiaana



Shionin PoV




1, 2, 3...




1, 2, 3...




16-vuotiaana tanssin ensimmäistä kertaa valssia. Kuten siihenkin asti, olin täysin sinun ohjailtavissasi minun yrittäessä pysyä tahdissasi. Jalkani sotkeutuivat toisiinsa vähän väliä, kun hätiköidyin askelin etsiydyin samaan rytmiin kanssasi. Katselin kenkiäni nolostuneena. Tanssin sinun kanssasi – en uskonut sitä. En ollut uskonut silloin, kun näin sinut ensimmäisen kerran kylmänä, sateisena iltana parvekkeellani. Enkä uskonut vielä hetkeä aiemmin, kun luin Shakespearea rotankoloa muistuttavan asuntosi lattialla.

Ja kun lakkasin nolostelemasta sitä, että me kaksi teinipoikaa tanssimme kummallista karhuntanssiamme, saatoin nähdä siinä kauniitakin puolia. Saatoin kuvitella, kuinka tanssimme West Blockin raunioiden keskellä – tämän paenneiden ihmisten päätepysäkin nokisten slummien keskuudessa. Hiekan ja kivien, kuolleiden puiden, vienon tuulenpuuskan ja oranssin auringonlaskun valtaamassa autiomaassa. Askeleemme sekoittuivat aikuisten, lasten ja koirien jälkien joukkoon.

Opin tanssimaan 16-vuotiaana, jolloin löysin vihdoin oikean rytmin askeliini ja saatoin nostaa katseeni ylös. Hylkäsin ruskeiden, kuluneiden kenkieni maiseman ja kohdistin katseeni sinuun. Näin sinun levollisen katseesi, kun katsoit kaukaiseen, tuntemattomaan horisonttiin. Tummat hiuksesi liehuivat tuulessa, olin näkevinäni pienen hymynkareen kapeilla, kalpeilla kasvoillasi. Olit kaikki, mitä näin sillä hetkellä auringonsäteiden kuollessa ympärillämme. Olit kuin tämän maailman kylmyyteen laskeutunut kivikasvoinen enkeli.


1, 2, 3...



Ollessani 16-vuotias tajusin, millaisessa kuplassa olinkaan elänyt.



1, 2, 3...



Ja millaisen rautakuoren sydämeni oli kasvattamassa ympärilleen, jotta kukaan ei voisi enää satuttaa minua. Vähiten sinä, Nezumi. Sinusta en tiennyt mitään ja sinut minä pelkäsin päästää enää yhtään lähemmäksi itseäni. En tiennyt, millainen sinä olit. Enkä minä tiennyt, millaiseksi ihmiseksi minä olin muuttumassa jouduttuani kauas eroon entisestä elämästäni No. 6 -alueen muurien ulkopuolelle. Mikään ei ollut ympärilläni enää ruusuista, helppoa ja mukavaa, vaan olit repinyt mustan esiripun edestäni; paljastanut, millaisessa valheellisessa utopiassa minä olinkaan kasvanut koko ikäni. Kuinka sokea minä olinkaan ollut, sulkenut silmäni sinun ja monen muun ihmisen tuskalta ja kuurouttanut itseni sinun avunhuudoiltasi. Ja siltikin minä pelkäsin, että kaiken tämän jälkeen minulle tapahtuisi jotain, joka traumatisoisi minut loppuelämäkseni. En ollut elämäniloinen 16-vuotias, vaan elävään painajaiseen herännyt koomapotilas.

Tanssimme hetkenä en kuitenkaan pelännyt mitään, vaan pidin sinusta kiinni. Sinä olit happea, jota tarvitsin pysyäkseni elossa. Sinä olit se, joka ajoi minua eteenpäin voidakseni selvittää tämän mysteerin. Vaikka sydämeni kasvattaisikin raudanlujan muurin ympärilleen, keksisit jonkin rottamaisen tavan murtaa tiesi sisimpääni. Sinä tietäisit keinon saada minut jälleen eläväksi, iloitsemaan siitä, että hengitin tämän maailman ilmaa.

Tämän kummallisen tanssin – elämän – pyörteissä sinä opetit minut avaamaan silmäni ja nostamaan katseeni maasta,



Nezumi.



1, 2, 3...




1, 2, 3...
また夢で思い出す, ここから君だけ消え去り...

Galileo Galilei - Oh, Oh

Avatar
shy-rebel
Vuoden double
 
Viestit: 529
Liittynyt: Ma Syys 29, 2008 6:25 pm
Paikkakunta: far away from you

Re: 16-vuotiaana [No. 6, Nezumi/Shion, G, drama, oneshot]

ViestiKirjoittaja Pinja-Chan » Pe Marras 30, 2012 10:57 pm

Heiii~ ! ヾ(^∇^)
Etsiskelin tässä illansuussa erilaisia ficcejä luettavaksi ja kommentoitavaksi. Huomasin tämän listassa ja otsikko vaikutti kiinnostavalta. Niinpä klikkasin tän auki ja onneksi teinkin niin. ^^

Tää vaikutti niin kiinnostavalta, että päätin lukaista läpi. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä ilmoittaa, etten ole vielä seurannut kyseistä sarjaa, joten mulla ei ollut minkäänlaista alkutietoa (hahmojen ulkonäköä lukuun ottamatta, kiitos alkutietoihin linkkaamasi kuvan ^^). Aloin siis lukea tätä tyhjältä pöydältä~.
Lyhyesti sanottuna, mä tykkäsin tästä tekstistä tosi kovasti. Tää oli helppolukuinen ja lyhyt, mutta herätti paljon ajattelua. Tosin tuntuu, et ajatukset jökkii vieläkin koeviikon jälkeen. Yritän kuitenkin parhaani saada ajatukset mahdollisimman selvästi esiin. ^^

Tykkäsin tosi paljon tästä sommittelusta ja sitä, miten kaikki ajattelu tapahtui valssin tahdissa. Tanssin alussa Shion joutuu miettimään askelia ja rytmiä paljon tarkemmin, koska se on hänelle vieras asia. Silloin ajatukset keskittyivät lähinnä valssiin.

shy-rebel kirjoitti:Ja kun lakkasin nolostelemasta sitä, että me kaksi teinipoikaa tanssimme kummallista karhuntanssiamme, saatoin nähdä siinä kauniitakin puolia.

Tykkäsin tästä tosi paljon. Tää oli myös jo askel kohti 'syvällisempään' ajattelumaailmaan astumista.

Kun askeleet ja rytmi alkavat sujua ja tuntua enemmän omilta, alkavat ajatuksetkin siirtyä vähän muihin ajatuksiin, syvällisempiin. Ihan kun mieli antaisi luvan siirtyä miettimään maailmaa. Jos joku saa tajuamaan, että asiat ovatkin eritavalla kun on tottunut ajattelemaan, on todellisuuden kohtaaminen hämmentävää ja hieman pelottavaakin. Näin on ilmeisesti tapahtunut Shionin tapauksessa. (Voisin ruveta tässä filosofoimaan (onko toi ees sana?), mut taidan jättää sen tällä kertaa. :D) Ihmisiin voi olla vaikea luottaa aluksi, varsinkin jos ei tunne toista kunnolla. Tämä myös tuli tekstissä hyvin ilmi, Shionin pohtiessa sydämensä rautakuorta ja Nezumia. Samaan aikaan hän kuitenkin luottaa Nezumiin. En osaa selittää kunnolla. Toivon kuitenkin, että tajuat mitä ajan takaa. :3

shy-rebel kirjoitti:Olit kuin tämän maailman kylmyyteen laskeutunut kivikasvoinen enkeli.

Tähän väliin halusin nostaa kans tän kohdan, koska pidin tästäkin kohdasta erityisesti. Tavallaan tää sitoo yhteen sen luottamuksen, koska no... enkeli ja silleen. :3

Tätä oli tosi mukava lukea ja pakko myöntää, et valitsin oivan aloituksen viikonlopulle. Samalla voisin mainita, että tää sarja vaikuttaa myös kiinnostavalta ja lisäsinkin sen katsottavien sarjojen listalle. :3 Toivotaan siis, että saan koneeni mahdollisimman pian takaisin! Kiitos vielä kerran ja hauskaa viikonloppua! ♥
Life is tough but try to be postive always i will do my best So you will do your best.

☆ LM.C 13.5.2012
☆ An Cafe 6.11.2012
☆ Plunklock 9.5.2013

    2 tykkää.
Avatar
Pinja-Chan
Vuoden Maya
 
Viestit: 265
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 4:37 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: 16-vuotiaana [No. 6, Nezumi/Shion, G, drama, oneshot]

ViestiKirjoittaja shy-rebel » Ti Joulu 18, 2012 10:19 pm

Pinja-chan:
Heissan! \( > W < )/ Anteeksi kauheasti, etten ole saanut otettua itseäni aiemmin niskasta kiinni kommentoimisen merkeissä. ;__; Nyt minä sen teen, ainakin melkein kirjaimellisesti!

Oli todella ihanaa huomata, että olit käynyt kommentoimassa tätä ficciä! Olin jo ennättänyt ajatella, ettei tätä kukaan kommentoi. Hienoa, ettei sarjan tuntemattomuus arveluttanut sinua, vaan luit ficin siitä huolimatta. :) Mukavaa myöskin, että tarinan otsikko oli mieleesi. ^^

Vielä hienompaa on tietenkin kuulla, että tykkäsit myös itse tekstistä. Kirjoitin tämän aika lailla No. 6-maratoonin jälkimainingeissa (kenties tähän on syypäänä myös Ainon ylihyvä lakritsijäätelö, jota mussutin animea katsoessani... :”D) ja tämähän siis lähti tavallaan vitsistä, kun intouduin romantisoimaan poikaparivaljakon tanssahtelua. XD Hyvä kuitenkin kuulla, että tämä teksti herätti sinussa ajatuksia. ;)

Sommittelu on kivaa, kun kirjoittaa! : D On ollut hauskaa huomata lukemisen yhteydessä, että tekstillä saa tosiaankin leikkiä ja sitä saa väännellä ja käännellä kirjoitusohjelmassa niin paljon kuin haluaa. Tässä tapauksessa valssin tahdissa, kuten kommentissasi osuvasti sanoitkin. ;) Ja tykkäsin siitä seikasta, että huomasit Shionin keskittyvän alussa enemmän itse valssiin kuin muuhun ja tämän jälkeen näit selvän siirtymisen syvällisempään ajatteluun – hienosti havaittu! ;D

Ja olet oikeassa siinä, mitä tulee Shionin pelkoon todellisuutensa murtumisesta. Tämä seikka on vahvasti kytköksissä No. 6:n varsinaiseen tarinaan, mutta tahdoin tuoda sitäkin tässä esille, jotta ficissä olisi mukana jotain animesta tuttuakin elementtiä. ^^ Hienoa siis, että tässä tekstissä Shionin hämmennys ja pelko välittyivät sinulle samoin kuin myös Shionin epäluulo/epäluottamus Nezumia kohtaan (uskoisin filosofoimisen olevan sana :D).

Mitä taasen tulee tuohon pieneen luottamukseen, kenties Shion luottaa Nezumiin kaikesta huolimatta, koska juuri Nezumi kertoi hänelle todellisuuten oikeasta laidasta – enkeli, johon ei aiemmin uskonut ja johon on nyt uskottava, kun ei ole ketään muutakaan, kehen uskoa? :3

Hienoa kuulla, että tämä ficci oli mukava aloitus viikonlopulle! ^^ Suosittelen kyllä No. 6-sarjaa, sillä anime oli aikas mielenkiintoinen asetelmaltaan eikä ole edes kauhean pitkä, muistaakseni vain 11 jaksoa ja päähenkilöistä ei voi olla tykkäämättä. :) Toivottavasti sait koneesi pian takaisin!

Kiitos oikein paljon kommentistasi, tästä tuli hyvälle mielelle! ♥
また夢で思い出す, ここから君だけ消え去り...

Galileo Galilei - Oh, Oh

    1 tykkää.
Avatar
shy-rebel
Vuoden double
 
Viestit: 529
Liittynyt: Ma Syys 29, 2008 6:25 pm
Paikkakunta: far away from you


Paluu Muu fanfiction

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron