Virvatuli stiletoissa (Jui/Kisaki, humor, PWP)

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Virvatuli stiletoissa (Jui/Kisaki, humor, PWP)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ke Syys 02, 2015 4:58 pm

Nimi: Virvatuli stiletoissa
Kirjoittaja: minä
Beta: Amber
Ikäraja: R
Paritus: Jui/Kisaki
Tyylilaji: humor, PWP?
Tekijänoikeudet: En hyödy tästä mitenkään ja hahmot omistavat itse itsensä.
Yhteenveto: Kun Jui halusi Kisakin pöksyihin.
Alkusanat: Olkaa hyvät ja anteeksi.


P.S. Amberille jälleen kerran iso kiitos betauksesta! <3 Ja kivoista sanoista.




Jui

Tänään minä tein sen.

Minun oli kerran pysähdyttävä, katsottava peilikuvaani silmiin ja kysyttävä itseltäni: Mitä ihmettä vanhempani tekivät väärin? Miten minusta tuli tällainen?

Mutta koska maa ei järähdellyt, taivas revennyt taikka salama iskenyt minuun, tiesin, että universumi oli puolellani. Hengitin siis syvään, puristin käteni nyrkkiin ja nyökkäsin peilikuvalleni.

Noukin sitten, taas kerran, liiman tahrimat irtoripset takaisin peukaloni ja etusormeni väliin ja jatkoin missiotani. Jatkoin ripsien kanssa taistelua, kunnes sain ne kunnolla linjaan omieni kanssa. Jatkoin huulipunan levittämistä, paikoin aavistuksen huulteni rajojen ulkopuolelle saadakseni niihin uuden muodon. Jatkoin hameiden, korkokenkien, yläosien ja peruukkien sovittamista, kunnes löysin täydellisen, vartaloni naisellisuutta upeasti korostavan kokonaisuuden.

Lopulta tuijottelin itseäni hyvän tovin kokovartalopeilistä ja ajattelin: jos Kisaki ei lankea tähän, voin saman tien onnitella itseäni oikeasta sukupuolestani – sillä kukaan heteromies ei sano ”ei” tällaiselle.

Lopputulos oli lyhyesti sanottuna tyrmäävä.



Saavuin klubille vain muutamaa minuuttia ennen Kisakia. Tullessaan hänellä oli mukanaan Wataru, Riku ja muutama levy-yhtiön vakioperseennuolija. Heidät ohjattiin tuttuun tapaan suoraan VIP-alueelle. Olin ollut muutaman kerran heidän mukanaan, joten tiesin, mihin päin baaritiskiä asettautua, jotta Kisaki varmasti huomaisi minut.


Minun ei tarvinnut kuin nojailla rennosti tiskiin ja siemailla China Bluetani, kun kutsu jo kävi. Herra Miyawaki tahtoi kuulemma jakaa samppanjapullonsa kanssani. Wataru ei tietenkään ollut se, keneltä olin toivonut saavani kutsun, mutta vähät siitä: reitti VIP-alueelle oli selvä.

Niinpä annoin kohteliaan pukumiehen saattaa minut ja kourallisen muita naisia... tai siis minut ja kourallisen naisia VIP-puolelle. Minut istutettiin Watarun ja Kisakin väliin hevosenkengän muotoiselle sohvalle. Wataru ojensi minulle lasin samppanjaa, ja ehdin syrjäsilmälläni nähdä hänen avaavan suunsa ennen kuin käänsin hänelle selkäni.

”Hei, Kisaki”, kehräsin seksikkäällä äänellä, jota olin harjoitellut viikkotolkulla. Kisaki katsoi minua leveä hymy kasvoillaan, enkä voinut olla ajattelematta, miten kuuma pakkaus minun täytyi olla, kun sain hänet noin iloiseksi. Tuskin tunsin napakkaa kopautusta olkapäälläni. Takaani kuuluva tyytymätön ”Hei!” oli niin ikään pelkkää hyttysen ininää korvissani.

”Iltaa”, Kisaki vastasi, ja kilautimme lasimme yhteen. Sitten hän yritti ottaa huikan omastaan, mutta luovutti, koska ei saanut pyyhittyä virnistystä kasvoiltaan edes siksi aikaa.

”Mikä on noin hauskaa?” kysyin ja sipaisin pitkiä, ruskeita hiuksia kasvoiltani. Tiesin, että kullanruskeat piilolinssit, tumma silmämeikki ja tuuheat irtoripset saivat silmäni näyttämään lumoavilta.

”Ei mikään”, basisti vastasi ja kääntyi paremmin minua kohti ojentaen toisen käsivartensa niskani taakse sohvan selkänojalle. ”En ole vähään aikaan nähnyt... tuollaista ilmestystä.”

Kiitin häntä kohteliaisuudesta ja laskin tummanpunaisilla tekokynsillä ja sormuksilla koristellun käteni hänen puvunhousujen peittämälle reidelleen. Tunsin pian sen jälkeen lämpimien sormien silittelevän paljasta olkapäätäni. Sisälläni läikähti: Kisaki flirttaili kanssani!

”Saanko kysyä leidin nimeä?” hän tiedusteli lyhyen hiljaisuuden jälkeen.

Avasin suuni ja oli näin lähellä, etten sanonut oikeaa nimeäni. Auoin hetken mykkänä suutani, kunnes möläytin ensimmäisen mieleeni tulevan naisen nimen. Se sattui olemaan vasta puoli vuotta sitten edesmenneen siskoni nimi, jonka mainitseminenkin sellaisessa tilanteessa tuntui pahimmalta kuviteltavissa olevalta pyhäinhäväistykseltä.

”Yuka?” basisti varmisti.
”Yuki”, korjasin, vaikka molemmat tiesimme vallan hyvin, että olin sanonut Yuka. ”Minulla on useampi nimi. Taiteilijanimiä, tiedäthän. Mutta Yuki on oikea nimeni.”

Kisaki nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Vai taiteilijanimiä.” Hän otti reilun huikan lasistaan. ”Olet siis strippari?”
”En!” kauhistuin. ”En todellakaan! Olen... kirjailija.”
Kisaki kohautti olkiaan ja sanoi: ”Harmi.” Hän kulautti kitusiinsa loputkin samppanjastaan ja kurottautui sitten asettamaan tyhjän lasin pöydälle vetäen samalla käsivartensa selkänojalta takaani.


Minulla oli pieni dilemma. Juttuhan on niin, että tiesin Kisakin pitävän strippareista. Tietysti: millainen mies ei pidä hyväkroppaisista, notkeista naisista, joita ei ujostuta olla vähissä vaatteissa? Mutta tiesin myös, ettei hänellä ollut minkäänlaista kunnioitusta strippareita kohtaan. En halunnut odottaa, mutta en halunnut myöskään näyttää Kisakin silmissä helpolta. Jos olet nainen, ymmärrät varmaan.

Joku voisi tietysti kysyä, mihin minä hänen kunnioitustaan tarvitsin kun pyrkimys oli päästä hänen housuihinsa niin nopeasti kuin mahdollista. En minä hänen kanssaan naimisiin tahtonut. Tai siis... En tarkoita, että kieltäytyisin suoralta kädeltä, jos hän kysyisi...

Mitä helvettiä? Koska ainoa realistinen tavoite oli päästä hänen housuihinsa, en voinut samalla odottaa saavuttavani hänen kunnioitustaan. Sitä paitsi, helppoja naisia ei olekaan: on vain seikkailunhaluisia, elämästään nauttivia naisia.

Vai mitä, tytöt?

”Hyvä on.” Nostin kämmenet ilmaan antautumisen merkiksi ja laskin katseeni. ”Kiinni jäin. Olen strippari.”



Kisaki

Arvaa, keneen törmäsin tänään Le Baronissa? Juihin. Hän oli viimeksi nähdessämme sanonut olevansa liian väsynyt lähtemään illalla mihinkään, mutta siellä se valehteleva ketale vain oli – ja millaisissa tamineissa!

En ollut uskoa silmiäni, kun alun perin Watarun bongaama nainen asteli VIP-tilaan ja paljastuikin laulajakseni. Enemmän kuin Juin drag-habitus, minua hämmensi se fakta, ettei kukaan muu näyttänyt tunnistavan häntä.

Kun hän sitten kääntyi minua kohti ja räpytteli massiivisia tekoripsiään, minun teki mieli päästää ilmoille maailman isoin nauru.

En tiedä, mitä ihmettä hänen mielessään liikkui, mutta luonnollisestikin olin utelias selvittämään asian – siitäkin huolimatta, etten ollut ollenkaan varma, kumpi meistä lopussa päätyisi naurunalaiseksi.



Jui

Istuin studion kahvihuoneessa raaputtelemassa liiman jämiä kynsistäni, kun Wataru tuli luokseni ja alkoi kerskua toissaillan valloituksellaan. Tarina päättyi kiihkeään seksiin ystäväni hulppeassa kattohuoneistossa.

”Kerro vähän siitä naisesta”, pyysin ja tarkistin, että viimeisetkin liiman rippeet olivat kadonneet. Kynsiliima on raivostuttavaa tököttiä – ei meinaa lähteä niin millään.

”Ruskeat, pitkät hiukset...” Wataru aloitti ja kuvaili minun tyttölookini oikein pitkän kaavan mukaan. Loppujen lopuksi realistisuuden nimissä vaatimattomaksi jättämäni rintavarustus oli muuttunut ”massiivisiksi ryntäiksi” ja hoikka ja väkisinkin hieman tasapaksu kroppani ”tiimalasivartaloksi”.

Saatoin vain toivoa, että Kisaki näki minut yhtä mieluisassa valossa kuin Wataru.

”Kuulostaa melkoiselta saaliilta”, sanoin ja hymyilin ystävälleni.

Pistin mieleeni, että pitäisi joskus kysyä naispuolisilta tuttaviltani, olisiko kukaan valmis antamaan Watarulle. Jätkäraukka tarvitsi kipeästi jotain oikeaa sisältöä elämäänsä.



Kisaki

Kun Jui tänään taas kieltäytyi tulemasta mukaamme Le Baroniin, arvelin, että löytäisin sieltä taas hänen uuden feminiinisen puolensa.

Jep, siellä hän jo odottelikin meitä. Istui jalat ristissä ja selkä suorana korkealla baarijakkaralla pidellen kädessään martinilasia, pikkurilli sojottaen kuin pieni antenni. Yllään hänellä oli punainen kotelomekko, piikkikorkoiset saappaat sekä useita arvokkaan näköisiä koruja. En tiedä, hakiko hän asuvalinnallaan hienostuneen leidin vai totaalisen luntun fiilistä, koska lopputuloksessa oli vähän molempia.

Istuessani tutulle paikalleni VIP-loosiin viittasin floor managerin lähemmäs. Osoitin hänelle Juita, joka oli katseellaan seurannut minua kuin haukka siitä hetkestä asti, kun astuimme rakennukseen. ”Voisitteko pyytää neitiä lopettamaan tuon tuijottamisen? Se alkaa käydä kiusalliseksi. Kiitos.”

Juin silmät tuikkivat, kun floor manager asteli häntä kohti. Hän alkoi jo liikehtiä kuin laskeutuakseen jakkaralta, mutta jäykistyi sitten paikalleen kuullessaan viestini. Minun oli yskäistävä nauruni hihaani, kun näin hänen naamansa venähtävän. Sitten käänsin katseeni poispäin.


Seuraavat viisitoista, kaksikymmentä minuuttia vietin visusti seuralaisiini – Riku ja pari levy-yhtiön herrasmiestä – keskittyen. Työasiat eivät kuitenkaan poikkeuksellisesti jaksaneet pitää mielenkiintoani yllä. Pyysin siis anteeksi ja poistuin heidän seurastaan suunnaten kohti miesten WC:tä. Kuljin katse tiukasti eteenpäin luotuna Juin ohitse.

Minut oli vallannut lapsenomainen jännitys, jota en ollut tuntenut vuosikausiin.

Työnsin miestenhuoneen oven auki, astuin muutaman askeleen eteenpäin ja käännyin sitten ympäri. Jui oli tullut sisään samalla ovenavauksella. Tismalleen, mitä odotinkin.

”Mitä peliä oikein pelaat?” hän kysyi käheällä äänellä. Sellaisella, jolla puhelintytöt puhuvat asiakkaidensa kanssa.
Tai siis näin minulle on kerrottu.
”Minäkö?” kysyin ja kohautin kulmiani kohteliaan ymmälläni.

Jui ei jäänyt sanailemaan kanssani. Hän harppoi luokseni, tarttui tiukasti pukuni kauluksesta ja työnsi minut yhteen vessakopeista. Annoin hänen tehdä sen ja laskeuduin vieläpä vapaaehtoisesti istumaan suljetun pytynkannen päälle.

Ehdin tuskin kuulla vetoketjun avautuvan, kun hän jo oli polvillaan edessäni ja pää sylissäni. En rupea kieltämään, etteikö se olisi tuntunut hyvältä. Naisten ja miesten anatomiset erot eivät löydy huulista tai nielulihaksista, joten siinä mielessä jalkojeni välissä olisi voinut yhtä hyvin olla nainen.

Kun käteni alkoi tottumuksesta haparoida Juin takaraivoa, hän tarttui rautaisella otteella ranteeseeni ja siirsi käteni pois päänsä lähettyviltä. Hän ei tietysti halunnut peruukkinsa jäävän kouraani kesken kaiken, mutta siinä vaiheessa en halunnut minäkään. Niinpä puristin paremman puutteessa vessanpytyn reunoja, heitin pääni taaksepäin ja laukesin hänen suuhunsa.


Joka kerta, kun katseeni loppuillan aikana osui Juihin, hänellä oli pieni, itsetyytyväinen hymy huulillaan. En tarkalleen tiennyt pelin sääntöjä, mutta minulla oli sellainen tunne, että Jui oli saattanut voittaa ensimmäisen erän.



Jui

Kysyin tänään Kisakilta, oliko klubilla ollut kuumia naisia.

”Ei”, hän vastasi kasvot peruslukemilla.
”Eikö yhtäkään?” varmistin.
”Ei.”

Totesin, että kuulostipa tylsältä, mihin Kisaki kohautti olkiaan, ja se keskustelu olikin sitten siinä.



Jui

Perjantain kääntyessä iltaa kohti suuntasimme studiolta suoraan izakayaan. Pidin siellä erityisen hyvää huolta Kisakista varmistamalla, että hänellä oli jatkuvasti täysi lasi edessään. Kun hänen nestetasapainonsa oli silmien epäsynkronoidusta vaeltelusta päätellen kunnossa, esitin sammuvani pöydän ääreen, ja niin minulle soitettiin taksi.


Kotiin päästyäni kiskoin ylleni alaspäin levenevän hopeisen mekon, laitoin rintaliiveihini ekstratäytteet, kiharsin peruukkini, lisäsin normaaliin tummaan silmämeikkiini hieman glitteriä ja lopuksi vedin jalkoihini mustat stiletot hopeisilla pohjilla.

Näytin niin hyvältä, että hetken aikaa mietin, pitäisikö minun alkaa harkita sukupuolenvaihdosta.



Le Baronissa kolme eri miestä ehti kokeilla onneaan kanssani ennen kuin löysin työtoverini. Wataru oli juopuneiden bisnesmiesten sanatonta käytöskoodistoa noudattaen sitonut päänsä ympärille solmionsa, jolla hän epähuomiossa läimi ympärillään olevia ihmisiä heiluessaan villisti tanssilattialla. Kisakin vaatekappaleet olivat kaikki asiaankuuluvilla paikoillaan, vaikka hän oli kyllä sen verran omassa universumissaan, ettei ympäriinsä viuhuva kravatti näyttänyt häiritsevän häntä edes sen iskeytyessä hänen omaan naamaansa.

Ymmärrettävästi pieni hajurako oli alkanut muodostua ystävieni ja muiden juhlijoiden väliin.

Tungin itseni ihmismassan läpi suoraan Kisakin eteen. Hänen ilmeensä vaihtui ensin yllätyksestä riemastukseen ja sitten ihailuun.

”Yuki, vau”, hän sanoi ja tarttui vyötärööni vetäen minut lähemmäs itseään. ”Näytät syötävältä.” Kiersin käteni hänen niskansa taakse ja aloin keikutella takamustani. Tunsin heti hänen kätensä pakaroillani, ja hän ehti painaa lantiomme yhteen pieneksi hetkeksi ennen kuin säpsähdin kauemmas. Tiesin, ettei hän ollut varmastikaan tuntenut mitään – vielä toistaiseksi varsinaisesti mitään tunnettavaa ei ollut – mutta se oli vain ajan kysymys. Minun täytyi saada hänet pois klubilta.

Hivutin käteni hänen haaroihinsa. ”Kisaki”, henkäisin hänen korvaansa ja painoin kämmeneni hänen sepalustaan vasten, ”kutsu minut luoksesi.”
Ja hän sanoi: ”Haluatko tulla luokseni?” Niin helppoa se oli.



Kisaki

Kuskini ei pitänyt kiirettä ajaessaan Le Baronilta asunnolleni. Näin hänen silmiensä vilahtavan taustapeilissä useammin kuin kerran, kun kiehnäsimme Juin kanssa autoni takapenkillä. Yritin jo siinä vaiheessa saada Juin murtumaan, mutta jotenkin hän onnistui koko ajan välttelemään kättäni, joka yritti sinnikkäästi luikerrella hänen hameensa alle.

Lopulta turhauduin, nappasin hänen molemmat kapeat ranteensa vasemman käteni otteeseen ja painoin ne tiukasti penkkiä vasten hänen päänsä yläpuolelle. Ehdin nähdä säikähdyksen Juin maalatuilla kasvoilla ennen kuin painoin kasvoni hänen kaulaansa vasten ja työnsin oikean käteni hänen takamuksensa alle puristamaan hänen pakaraansa. Sain varmistuksen epäilyksilleni: hänellä oli naisten alushousut. Tunsin omituista ylpeyttä laulajastani. Olen aina toitottanut hänelle: jos teet jotain, tee se kunnolla.

Vedin tyytyväisenä käteni hänen mekkonsa alta ja annoin hänen räpistellä itsensä irti otteestani.

Sitten suutelin häntä kuin maailmanloppu olisi ovella lakatakseni ajattelemasta sitä, miten paljon minua kiihotti ajatus hänestä naisten pikkuhousuissa.



Jui

En ollut koskaan ennen käynyt Kisakin asunnolla, mutta olen aina ollut erittäin kiinnostunut näkemään, miten Kisakin kaltainen mies elää. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut aikaa ihailla tyylikästä sisustusta ja upeita maisemia. Minulla oli kiire pitää hallitseva asemani Kisakin kanssa.

Olimme olohuoneen sohvalla, ja istuin haara-asennossa hänen sylissään pahoinpidellen hänen huuliaan omillani. Toinen käteni hieroi hänen niskaansa, toinen availi hänen vyötään. Olen järkyttävän hyvä riisumaan vaatteita ja availemaan solkia yhdellä kädellä.

”Ahh”, Kisakilta pääsi, kun kiersin sormeni hänen miehuutensa ympärille. ”Katso taka... takatasku.” Kurotin käteni hänen alleen ja vedin hänen mustien housujensa vetoketjullisesta takataskusta kondomin. Rullasin sen hetkessä paikalleen, yhdellä kädellä, sillä toisella tukistin hänen niskahiuksiaan.

”Liukkaria?” kuiskasin hänen korvaansa.
”Tarvitsetko?” hän kysyi.
”Olen hyvällä tuulella tänään.” Hymyilin hänelle ja iskin silmää toivoen, että se selittäisi, mitä ajoin takaa.
Olisin voinut vaikka vannoa, että Kisakin suupieli nyki hetken ennen kuin hämmentynyt ilme asettui hänen kasvoilleen. ”Häh?” Hän selvästi esitti tyhmää tarkoituksella.
Tunsin oman hymyni alkavan värähdellä. ”Kakkosta?” sanoin vaimeasti, mutta kun Kisaki vain räpäytti silmiään, jouduin tyhjentävästi lisäämään: ”Saat panna minua peppuun.”

Selälläni vaellelleet kädet olivat pysähtyneet. Kisaki tuijotti minua pieni kurtistus kulmissaan. Lievästi harittavat silmät tekivät tuumivaan ilmeeseen hienoisen särön. ”Totta puhuen”, hän aloitti hitaasti, ”en niinkään välitä siitä. Olen aika perinteinen tällaisissa asioissa. Kiitos kuitenkin.”
Aivoni löivät tyhjää. ”Mutta... Katsos kun...” Mieti mieti! huusin itselleni mielessäni. ”Juttu on niin, että...” Sano vaikka, että sinulla on se aika kuukaudesta! ”...olen raskaana.”

...Mitä?! EI!

Kisaki avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ehdin ensin: ”Tai siis olin raskaana! Tein abortin! Katsos... Paikkani ovat vieläkin vähän kipeinä. Ja vuodan verta. Ja vähän muutakin.” Kuuntelin kauhulla suustani pulppuavia sanoja, toinen toistaan pahempia.

Minulla ei luonnollisestikaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, tulivatko ”paikat” kipeiksi abortista taikka kuuluiko asiaan minkäänlaisia vuotoja. Sen kuitenkin tiesin, että tarjoamani selitys oli juurikin se kaikkein vastenmielisin mahdollinen. Mistä ihmeestä sellainen edes tuli päähäni?

Sairasta.

Aloin jo miettiä, vieläkö ehtisin illan viimeiseen junaan vai pitäisikö minun ottaa taksi, kun Kisaki sitten rikkoi hiljaisuuden selvittämällä kurkkuaan. ”Ei minulla ole liukuvoidetta.”

Huokaisin helpotuksesta.



Kisaki

Minua panetti armottomasti, mutta en vain voinut vieläkään uskoa, että Jui menisi loppuun asti. Mikä hänen suunnitelmansa oikein oli?

”Ei se haittaa”, hän sanoi. Hän kääntyi poispäin minusta, nosti käden suunsa eteen, sylkäisi siihen ja levitti sitten syljen kondomin päälle. Vatsassani nuljahti.

Hän aikoi tehdä sen. Hän ihan tosissaan oikeasti vakavissaan aikoi tehdä sen.

Sydämeni alkoi tanssia ripaskaa, mikä oli perin pohjin kamala tunne. Olin menettänyt kaiken kontrollin itseeni. Sydämeni, muista ruumiinosista puhumattakaan, eli täysin omaa elämäänsä.

Juin otsa alkoi näyttää nihkeältä, kun hän asetteli itseään paremmin keskittynyt, ehkä hieman huolestunutkin, ilme kasvoillaan. Olisin ehkä ollut aavistuksen huolissani hänen puolestaan, mikäli aivoni (yksi niistä suvereenin autonomisuuden saavuttaneista osistani) eivät olisi kirkuneet hänelle: vauhtia vauhtia tee se jo ISTU SILLE SAATANAN HÄRNÄÄJÄ!

Ja kun se sitten tapahtui, kun Jui istui päälläni takamus tukevasti sylissäni koko pituuteni sisällään, tuijotimme järkyttyneinä toisiamme. Kaikesta pakkelista ja muusta tilpehööristä huolimatta näin edessäni Juin enkä ketään muuta. Punaiseksi lehahtaneet kasvot ja laajenneet mantelinmuotoiset silmät olivat ehdottomasti Juin. Vatsanpohjassani kouraisi taas.

Hän havahtui transsistaan ennen minua. Hän laski kätensä olkapäilleni, hautasi kasvonsa kaulaani ja alkoi liikuttaa itseään varovasti hengittäen raskaasti ihoani vasten. Asetin nihkeät käteni hänen jännittyneille etureisilleen molemmin puolin minua. Hengitin sisääni hänen peruukkinsa teollista tuoksua ja suljin silmäni. Tuntui niin hyvältä, että pyörrytti.



Jui

Edes hoiperrellessani jalat harallaan Kisakin tyylikkääseen kylpyhuoneeseen en voinut uskoa sitä.

Hinkatessani omiin touhutippoihini tahriutunutta hameenhelmaa juoksevan veden alla en voinut uskoa sitä.

Nostaessani katseeni peiliin ja huomatessani toisen ripsirivistön sojottavan ohimollani ja peruukkini olevan tuhannen viturallaan en voinut uskoa sitä.

Ja lopuksi, hivuttaessani toisen käteni takakautta hameen alle ja kokeillessani hyvin, hyvin varovasti en voinut uskoa sitä.

Märkä vana liukui vauhdilla sisäreittäni pitkin nilkkaa kohti.

Olin juuri rakastellut Kisakin kanssa.



Kisaki

Jui ei turhia kiirehtinyt siistiytymisen kanssa, ja sehän sopi minulle. Astuin parvekkeelle, istahdin tuolille ja sytytin tupakan. Käsieni lähes huomaamattomasti vapinasta huolimatta tunsin jo olevani kutakuinkin kontrollissa itsestäni.

Ensimmäiset sauhut maistuivat uskomattoman hyvältä.

En tiennyt, mitä ajatella äskeisestä; jopa humalatilani oli järkyttynyt tekemisistäni ja paennut. Myönnetään, että olin hieman tolaltani.

Totta kai olin hieman tolaltani: olin juuri nussinut Juita! Juita!

Ajatukseni katkesivat, kun kuulin parvekkeen oven avautuvan. Mietin, odottiko Jui minun pyytävän häntä jäämään yöksi. Sitten käännyin katsomaan häntä ja tiesin, ettei varmastikaan odottanut.



Jui

Olin joutunut hinkkaamaan kasvoni lähes vereslihalle, sillä Kisakin kylpyhuoneesta löytynyt meikinpoistoaine oli suurin huijaus ikinä. En ymmärrä, miten Kisaki pesee pois sen kilon pakkelia, jolla hän edustustilanteisiin naamansa päällystää.

Turvonneen, punasilmäisen monsterin tuijottaessa minua peilistä kaduin jo syvästi, että olin päättänyt paljastaa itseni. Uskoin nyt tietäväni, miltä naisista tuntuu, kun he ensimmäisen kerran aikovat näyttäytyä ilman meikkiä uuden miehensä edessä. Paitsi että minusta tuntui tietysti vielä tuhat kertaa pahemmalta, sillä oma uusi mieheni ei tiennyt, että minäkin olin mies.

Astuin varovasti olohuoneeseen ja huomasin Kisakin heikon hahmon ikkunan takana parvekkeella. Olisin voinut luikkia tieheni mitään sanomatta, mutta yllättävä rohkeuden puuska sai minut valitsemaan toisin.

Niinpä astelin paljain jaloin hopeisessa mekossani parvekkeen ovelle. Haroin peruukin alla litistyneitä hiuksiani saadakseni niihin vähän ilmavuutta ja avasin sitten oven. Astuin viileään ulkoilmaan. Savuvana purkautui Kisakin huulten välistä samaan aikaan kun hän käänsi katseensa minuun.

Hänen naamansa venähti totaalisesti. En ollut koskaan ennen nähnyt hänen peittelevän tunteitaan – tässä tapauksessa puhdasta järkytystä ja epäuskoa – niin huonosti.

Hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi. Hänen suunsa puristui tiukaksi viivaksi. Pian myös hänen silmänsä kaventuivat ohuiksi viiruiksi. Yhtäkkiä minua alkoi pelottaa.

”Olen pahoillani”, sanoin hädissäni ja halasin itseäni peruuttaen askeleen takaisin kohti oviaukkoa. Tämä ei mennyt nyt ollenkaan hyvin.

”Ulos”, Kisaki sanoi yhteen puristettujen hampaidensa välistä. ”Nyt.”

Pikakävelin hänen asuntonsa eteiseen ja survoin turvonneet jalkani liian pieniin korkokenkiin nieleskellen samalla kurkkuuni sitkeästi nousevaa möykkyä. Riensin sitten ulos Kisakin asunnosta 10 sentin koroillani huojuen ja toivoen kaatuvani ja lyöväni pääni niin, että menettäisin muistini ja säästyisin tältä hirvittävältä häpeältä.



Kisaki

Ensimmäinen reaktioni oli suuttua silmittömästi.

Kuinka hän saattoi tehdä niin?! Minun oli tarpeeksi vaikea selitellä tapahtunutta itselleni saati sitten vielä hänelle! Miten ihmeessä hän odotti minun reagoivan? ”Kas, Jui, sinäkö se olitkin. Sepä mukavaa. Otetaanko oluset?”

Olin niin vihainen hänelle, etten saanut suustani kuin kaksi sanaa, mutta viesti meni kyllä perille.



Noin tunnin kuluttua Juin lähdöstä olin vain hieman rauhoittunut. Pestyäni hampaani ja kasvoni haparoin käsipyyhkeitä lavuaarin vieressä ja käteni osuivat johonkin karvaiseen. Säpsähdin ja kohotin katseeni.

Se oli Juin peruukki, joka roikkui koukussa pyyhkeiden joukossa.

Katselin sitä hetken aikaa ja tunsin häpeän ja vihan laimenevan. Tunsin jopa jonkinlaista hellyyttä silittäessäni takkuista, yksinäisen näköistä peruukkia peukaloni ja etusormeni välissä.



Jui

En nähnyt Kisakia studiolla seuraavana maanantaina. Toisaalta olin helpottunut, toisaalta huolissani: mitä jos hän oli niin järkyttynyt, ettei pystynyt edes tulemaan töihin? Se oli epätodennäköistä. Kisaki ei ollut eläessään missannut työpäivää. Mutta ehkä hän ei eläessään ollut ollut niin järkyttynyt?

Ei. Kisaki luultavasti oli ollut töissä, mutta liian kiireinen pistäytyäkseen moikkaamassa minua.

Tai liian raivoissaan pistäytyäkseen moikkaamassa minua.


Raahautuessani illalla autoni luokse näin pyyhkijän ja lasin välissä palan valkoista paperia. En kuitenkaan suivaantunut, koska oli vain luonnollista, että sellainen päivä huipentui parkkisakkoihin.

Napatessani lapun käteeni näin kuitenkin heti, ettei se ollut parkkisakko. Se oli käsin kirjoitettu viesti. Tarkemmin sanottuna Kisakin käsin kirjoittama viesti.

Siinä luki:

”Osaatko sanoa, mahtaako Yuki olla tänään Le Baronissa...?”

Kasvoilleni levisi hetkessä kilometrin mittainen hymy. Kisakilla oli onnenpäivä. Satuin nimittäin tietämään, että Yuki oli kuin olikin menossa tänään Le Baroniin.
Viimeksi muokannut DrMinttu päivämäärä To Syys 01, 2016 8:48 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    4 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Virvatuli stiletoissa (Jui/Kisaki, humor, PWP)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ma Joulu 21, 2015 1:48 am

Satuin katselemaan tässä hiljan Juin crossdressing-kuvia, joista juontui mieleeni, että ficcisi on yhä vailla lupaamaani kommenttia. Korjataan asia nyt joulun kunniaksi. ^^

Jos aloitetaan loogisesti nimestä, niin päädyin tulkitsemaan sen niin, että virvatuli kuvaa Juin naisminää Yukia. Kuten virvatuli, Yuki on salaperäinen ja tavoittamaton, sillä se katoaa virvatulen tavoin, jos sitä menee liian lähelle. Samaan aikaan Yuki on kuitenkin myös vastustamattoman puoleensavetävä. Kisaki tietää, että Yukin lähestyminen on vaarallista mutta silti hän ei voi olla lähestymättä sitä, aivan kuten eksynyt kulkija ei voi olla kävelemättä virvatulen johdattamana suoraan suonsilmäkkeeseen, sillä valoa ja sen lupausta pelastuksesta on liian vaikea vastustaa. Sekä virvatuli että Yuki ovat houkuttelevia mutta petollisia.

Henkilöhahmojen kanssa onnistut mielestäni hyvin. Jui on juuri sopivalla tavalla pöhkö ja naiivi mutta kuitenkin toiveikas ja vilpitön. Voin hyvin kuvitella hänen saavan päähänsä jonkin niin järjettömän ja lyhytnäköisen suunnitelman kuin vietellä ihastuksensa sänkyyn esittämällä naista. On jotenkin hellyttävää, että hän on niin ylpeä naislookistaan ja todella kuvittelee sen hämäävän Kisakia. Valitettavasti voin myös kuvitella hänen panikoivan äkillisessä tilanteessa ja nolaavan itsensä täysin. :D Poikaparka ei ole koskaan ollut se penaalin coolein kynä. Häntä on kuitenkin pakko rakastaa, koska hän on niin suloinen kaikessa noloudessaan. Myönnänkin, että päästin muutaman aww-äännähdyksen facepalmailun ja myötähäpeästä voihkimisen lomassa. Kisakin häädettyä Juin luotaan tunsin myös vastustamatonta halua kiertää käteni hänen ympärilleen ja viedä hänet piiloon pahalta maailmalta. Juisi onnistui siis kaikesta päätellen keräämään sympatiani puolelleen.

Kisaki puolestaan on vähän kusipää. Siristelin kiukkuisesti silmiäni, kun hän kiusasi toistuvasti Juita ja antoi tämän uskoa, ettei tätä ollut tunnistettu. Myöskään Kisakin itsekkyys seksissä tai sovistinen asenne naisia kohtaan ei nostanut hänen pisteitään silmissäni. Siinä vaiheessa, kun hän ajoi Juin ulos asunnostaan, olin jo ihan valmis hyppäämään ruudun läpi sanomaan pari valittua sanaa hänelle pikkukultani kohtelemisesta. Loppu kuitenkin laannutti hiukan kiukkuani. Lisäksi toinen lukukerta sai minut näkemään asiat enemmän Kisakin näkökulmasta ja päätymään siihen lopputulokseen, että Jui ehkä vähän ansaitsee saamansa kiusoittelun ja kuumat paikat, koska yrittää huijata pomonsa kanssaan sänkyyn. Ymmärsin myös, että koko tilanteen on pakko olla melko hämmentävä Kisakille. Loppujen lopuksi onkin varsin ymmärrettävää, että hän kilahtaa Juille, kun tämä ilmaantuu parvekkeelle ilman meikkiä tai peruukkia. Ficistä nimittäin käy ilmi, ettei Kisaki oikein osaa käsitellä äkillistä kiinnostustaan Juita kohtaan tai sitä, mitä se merkitsee hänen seksuaalisen suuntautumisensa kannalta.

Sivuroolissa oleva Wataru jää melko yksiulotteiseksi ja karikatyyrimäiseksi, mutta näin lyhyessä ja huumoripitoisesssa ficissä se on minusta ihan okei. En jäänyt kaipaamaan hahmokehittelyä tai mitään vastaavaa vaan keskityin naureskelemaan vahingoniloisesti Watarun huonolle onnelle naisten kanssa. Mielestäni hän myös ansaitsee huonon onnensa, sillä (kuvitelluilla) valloituksilla retostelu ja pelkkään ulkonäköön fokusoiminen ei todellakaan ole herrasmiesmäistä. Myöskään kännissä solmio päässä tanssiminen ei anna Watarusta kovin hyvää kuvaa. Onkin vaikeaa tuomita Juita tämän säälivän ja jopa hiukan ylimielisen suhtautumisen takia.

Varsinkin Wataruun ja Kisakiin mutta paikoitellen myös Juihin liittyen täytyy sanoa, että tämä ficci sai useammassakin kohtaa sisäisen feministini kiukkuiseksi. Naisiin ei todellakaan suhtauduta tässä tarinassa kovin kunnioittavasti, mikä on inhottavaa. Laitan kuitenkin sovistiniset tai muuten vain feministisen naiskuvan kanssa yhteensopimattomat sanat, ajatukset ja teot hahmojen piikkiin. Kysehän on kolmesta japanilaisesta miehestä, eivätkä japanilaiset miehet ole tunnettuja naisten kunnioittamisesta.

Toinen asia, mikä vähän häiritsi lukiessa, on kirjoitustyylisi. Se on kyllä tavalliseen tapaan sujuva mutta myös varsin inhorealistinen ja karkea. Paikoitellen lähennellään varsinkin sanavalintojen osalta jopa alatyyliä. Tulee mieleen "Täydellinen puolijumala tai jotain" sekä "Etsi minua kanssani", joita kumpaakin olen vilkaissut mutta en lukenut kokonaan. Itse pidän huomattavasti enemmän ns. nätimmästä ja hienostuneemmasta tyylistä, mutta makuja on monia.

Kuten muissakin ficeissäsi, myös tässä ovat aloitus ja lopetus kohdillaan. Pidän siitä, että lähdit liikkeelle ilman minkäänlaista alustusta. Ensimmäiset virkkeet ovat myös mukavan salaperäisiä ja uteliaisuutta herättäviä. Lopetus taas korjasi murtuneen sydämeni - ja sai minut hylkäämään suunnitelmani nylkeä Kisaki elävältä. On kekseliästä ja vähän erilaista, että Kisaki lähestyy Juita lapun välityksellä. Yleensähän henkilöhahmot korjaavat välinsä kasvokkaiskeskustelun kautta. Viimeinen virke jättää myös toiveikkaan olon ja suuntaa tarinan luontevasti kohti tulevaisuutta. Kukin lukija saa nyt itse kuvitella, mitä Le Baronissa tapahtuu ja rupeavatko Jui ja Kisaki pian tapailemaan ilman, että Juin tarvitsee tälläytyä naiseksi. (Jui tosin vaikuttaa nauttivan naiseksi laittautumisesta, joten se pysynee ainakin jonkinlaisena osana heidän suhdettaan.)

Juonellisesti on hyvin ovelaa laittaa Kisaki tajuamaan heti ensinäkemältä, että kyseessä on Jui eikä joku ventovieras nainen, mutta lähtemään pelaamaan Juin kanssa samaa peliä. Tämä ratkaisu tuo periaatteessa varsin suorasukaiseen tarinaan lisää hykerrettävyyttä ja monimutkaisuutta. Yhtä lailla päädyin lopulta pitämään siitä, että Kisaki raivostuu Juille, kun tämä ilmaantuu ilman naislookkiaan parvekkeelle. Tällainen käänne on realistinen mutta silti melko yllättävä, sillä Kisakin voisi olettaa suhtautuvan Juihin paremmin, koska hän tietää koko ajan totuuden Yukista. Tietäminen ja totuuden katsominen silmästä silmään ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, kuten tämä kohtaus osoittaa. Lisäksi Kisakin raivostuminen luo ficin loppupuolelle kiinnostavan konfliktin, jonka sitten ratkaiset oivallisesti ja hahmokehityksen suuntaan viittaavalla tavalla, kun Kisakin viha laantuu tämän nähdessä Juin peruukin roikkumassa koukussa vessassa. Kaiken kaikkiaan yllättävät juonenkäänteet ja perustellut kertomatekniset ratkaisut - päällimmäisenä kahden minäkertojan vuorottelu ja aikahypyt - pitävät huolen siitä, että lukijan mielenkiinto pysyy vaivatta koko ficin ajan.

Kiitos tästä! Maailma ja varsinkin Lafi kaipaavat ehdottomasti lisää ristiinpukeutuvasta Juista kertovia ficcejä - tai vain yleisesti Juista kertovia ficcejä. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Virvatuli stiletoissa (Jui/Kisaki, humor, PWP)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ke Helmi 17, 2016 5:53 pm

Kiitos kommentista, Avalyn!!

Virvatulella meinasin tismalleen sitä mitä ajattelitkin. Stiletoissa ei liene mitään epäselvää. :D Oli kyllä taas niin hankalaa keksiä nimi tälle stoorille, mutta oon kyllä aika tyytyväinen loppujen lopuksi.

En tietenkään tiedä, millainen persoona Jui ihan oikeasti on, mutta näen hänet kyllä sellasena hillittynä versiona tämän tarinan Juista. Just niin kuin sanoit, vähän pöhkö ja naiivi, mutta kuitenkin aika varma ja tyytyväinen itsestään. Kisakin näen myös samanlaisena kuin tässä (vähän kusipäisenä, mutta loppujen lopuksi ihan inhimillisenä) mutta en välttämättä hillittynä versiona. :D Tai sitten se johtuu vain kaikista niistä ficeistä, joissa Kisaki esitetään kusipäänä ja se vaan toimii niin hyvin jostain syystä.... Etenkin jos kuvioissa on mukana pöhkönaiivi Jui.

Ficistä nimittäin käy ilmi, ettei Kisaki oikein osaa käsitellä äkillistä kiinnostustaan Juita kohtaan tai sitä, mitä se merkitsee hänen seksuaalisen suuntautumisensa kannalta.

Tämä just. On ihmisiä, joiden ensimmäinen reaktio hämmennykseen ja asioihin, joihin ei oikein tiedä miten reagoida, on suuttua, ja voin hyvin kuvitella Kisakin sellaisena.

Wataru on tosiaan pelkkä "hassunhausta" side-kick, jolle en tätä kirjoittaessa ihan hirveästi ajatusta uhrannut. (Vaikka kyllä tykkään Watarusta hirveästi ja tiedän että siitä voisi kirjoittaa hyvinki syvällisiä ja merkityksellisiä ficcejä!) Watarun sijasta siinä olisi voinut ihan hyvin olla vaikka Riku mun puolesta. :D Mutta nyt meni näin.

Varsinkin Wataruun ja Kisakiin mutta paikoitellen myös Juihin liittyen täytyy sanoa, että tämä ficci sai useammassakin kohtaa sisäisen feministini kiukkuiseksi.

Eikös! Japanilaiset miehet on usein tosi kohteliaita ja herrasmiesmäisiä, mutta valitettavan usein samaan aikaan melko sovinistisia. Ja jos tää on ilmennyt mulle siellä asuessani niin voin vain kuvitella millaista juttua ne (ja monen muun maalaiset miehet tietysti myös) heittää keskenään ja mitä niiden päässä liikkuu. Tässä ficissä yritin ihan tarkoituksella päästä sellaisen miehen pään sisään ja sitten vielä vähän vääristää sitä mitä kuvittelin sieltä löytäväni. Oon jotenkin iloinen tosta sun kommentista. Kiva että mun teksti herättää tunteita! (Ja se nyt varmaan on ihan selvää ettei tän ficin sovinistinen alavire tullut ihan kuin itsestään mun omasta tavasta katsoa maailmaa ja naisia. :D)

Toinen asia, mikä vähän häiritsi lukiessa, on kirjoitustyylisi.

Joo, tää tyyli ei todellakaan ole kaikille! Jonkun ficin kommenttivastauksessa taisinkin mainita olleeni totaalisen kyllästynyt tähän nykymaailmalle ominaiseen täydellisyyden tavoitteluun ja siihen miten kaiken pitää olla täydellisen kaunista ja ihanaa. Vastalauseena tälle kyllästymiselle halusin sitten kirjoittaa jotain rumaa rumista asioista. (Ja näin tais syntyä Täydellinen puolijumala tai jotain. :D) Toi tyyli jäi sitten vähän päälle koska se on yksinkertaisesti helpompaa, ja mulle oli sillon tärkeetä olla hauska ja samastuttava eikä niinkään kirjoittaa miellyttävää kaunista tekstiä. Tällaisten ficcien tarkoituksena mulla on viihdyttää eikä niinkään vaikuttaa. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että olis virkistävää palata vähän haastavamman ja syvemmän tekstin pariin (tyyliin Ihon alla ja En muuta tarvitse). Kiitos arvokkaasta palautteesta! Nyt sen jotenkin tajuan, miten matala aita on ollut siellä mistä olen sen ylittänyt. :D

En oo ikinä ajatellut että onnelliset loput olis mulle ominaisia, mutta tällaisessa kevyessä ja huumoripitoisessa stoorissa se oli kyllä mun mielestä ihan välttämätön, vaikkakin aika obvious.

Yhtä lailla päädyin lopulta pitämään siitä, että Kisaki raivostuu Juille, kun tämä ilmaantuu ilman naislookkiaan parvekkeelle. Tällainen käänne on realistinen mutta silti melko yllättävä, sillä Kisakin voisi olettaa suhtautuvan Juihin paremmin, koska hän tietää koko ajan totuuden Yukista. Tietäminen ja totuuden katsominen silmästä silmään ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, kuten tämä kohtaus osoittaa.

Joo, mun mielestä suuttuminen tuntui jotenkin... luonnolliselta(?) reaktiolta tohon. Tarkoittaa sitä, ettei ihan heti tarvitse oikeasti kohdata totuutta. :D

Iso kiitos sulle kommentista, ihanaa huomata, että siitä huolimatta ettei kirjoitustyyli ole sun makuun olit vaivautunut lukemaan ficin huolella!
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    1 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo


Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron