Without you, we aren't X (XJapan, Yoshiki/hide, Oneshot)

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Without you, we aren't X (XJapan, Yoshiki/hide, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Syunikiss » Pe Tammi 10, 2014 2:41 pm

Name; Without you, we aren't X

Author; Syunikiss

Warning; Raiskaus lievästi kuvailtuna, pahoinpitelyä, parisuhdeväkivaltaa, kuolemia, mielenvikaisuutta.

Omistettu; Merille, joka pyysi Xjapan ficciä twitterissä Kun sellaisen tarjouduin kirjoittamaan, kokonainen käsityön kolmoistunti siihen meni.

Beta; Kasa tuttuja.

Genre; Angst, oneshot, deathfic.

Fandom; XJapan

Pairing; Yoshiki/hide

PoV; Yoshiki

Summary;
Voisinko enää koskaan kertoa sinulle kuinka pahoillani olen, kun pelkään niin kovasti ettet kuulekaan.

A/N;
Noniin... Tästä (sillä kirjoitusajalla) tuli todella, todella lyhyt, mutta samalla halusin kuitenkin kirjoitusripulin hyökätessä julkaista tämän jossakin, joten tänne sitten laitoin. Aika-systeemit on vedetty ihan perseelleen, mutta sovimme nyt että Despa oli jo olemassa kun X syntyi (no vittu ei) mutta annatte sen anteeksi eikö niin? Ja ei, ei ole ihan tavanomaista kuulla japanilaisissa yökerhoissa Despaa TAI VARSINKAAN lähteä tanssimaan mies miehen kanssa tuosta vain, mutta.. Minä taidan elää omassa parallel- universumissani joten älkää rokottako siitä. JA KYLLÄ MINÄ TIEDÄN ETTEI hide ollut X'sässä alusta asti, mutta tämä on kirjoittajan näkemystä, ei rokoteta siitäkään. Ei, Yoshiki ei oikeasti ole kuollut enkä tiedä hänen oikeaa syntymävuottaan, sepitin siis vain jotain joka kuulosti uskottavalta. Japanilaiset eivät ole edes kristittyjä... Ai jestas mitä tulin taas kirjoittaneeksi. Joitakin rumpaliherra juttuja voi olla vaikea ymmärtää, mutta kuka nyt mielisairauksia pahemmin tajuaisi?


-

Without you, we aren't X

Muistan sen illan hyvin. Syyskuisen illan yökerhossa. Viinan ja tupakan yhteinen tuoksu oli jo minulle tuttu, sinusta huomasi että se oli sinulle hieman vieraampi.
Kirkkaanpunaiset hiuksesi pistivät silmiin heti alusta alkaen, ja pian löysin itseni tanssittamasta sinua D'espairsrayn "Love is Dead"- kappaleen tahtiin.
Kappale sopi kummallekin hyvin, sinä ja minä emme kumpikaan enää uskoneet rakkauteen. Kuinka muka voisimme? Jumalahan oli jättänyt meidät molemmat parisuhdeonnen ulkopuolelle.
Siltikään emme tarvinneet kuin sen yhden tanssin, ja tiesin että se olit sinä, jonka halusin omakseni.

Tiesin ja tunsin heti, ettei sinua oltu koskaan rakastettu tarpeeksi, ja halusin olla se joka sinua rakastaisi.
Vahtisin, ettei mikään voisi satuttaa sinua enää yhtään enempää.
Toisin kuitenkin kävi. Syntyi X, ja sen pienen hetken kaikki oli täydellistä. Sinä, minä ja muu perheemme. X olimme me. Emme tarvinneet kuin toisemme, voi, minä niin rakastin teitä kaikkia.
Rakastan yhä. Etenkin sinua, hide.

Kaikki oli niin täydellistä. Yhdessä olimme mitä ideaalisin pari, täydensimme toisiamme juuri erilaisuudellamme.
Muistatko vielä, kun olimme matkalla Ranskassa? Katsoit hotellihuoneessa minua suoraan silmiin, ja sanoit ettet halua kuulua muille kuin minulle.
Lupasit, että jos minä en saa sinua, ei saa kukaan muukaan. Halusit olla uskollinen ikuisesti. Voi kuinka minua huvittikaan sinun teatraalisuutesi!

Entä muistatko sen, kun olimme koko päivän tekemättä mitään?
Parvekkeelta valuva viileä ilma sai lakanamme sopivan raikkaiksi, ja nautimme vain toistemme läsnäolosta.
Tuollaisia päiviä alkoi olla vain vähemmän ja vähemmän.

Sitten, se vain tapahtui. Se olin minä, jolla alkoi viirata päässä.
Join liikaa, otin pillereitä ja riehuin. Tulin vainoharhaiseksi, enkä luottanut enää sinuunkaan. Silti, rakastin sinua yhä.
Löin sinua ensikerran vain niin mitättömästä syystä. En läimäissyt kovaa, ja sinäkin myönsit sen. Annoit myös anteeksi, vaikka kinastelimme vain siitä monelta lähtisimme keikkapaikalle huomisaamuna.
Halusit lähteä aikaisemmin, kun minä taas halusin nukkua hiukan pidempään vieressäsi. Niin, sinun vieressäsi.
Se vain maksoi sinulle haljenneen huulen.

Minun ei koskaan pitänyt lyödä sinua! Minun ei koskaan pitänyt ottaa sinua vasten tahtoasi, tai satuttaa sinua sanoillani! Niin vain kävi...
Aloin lyödä sinua yhä useammin ja useammin. Asioista jotka olivat mitättömän pieniä sen rinnalla, kuinka paljon sinua rakastin.
Muistatko kertaakaan, jolloin en olisi itkenyt sinua hakatessani? Senkin kerran kun pieksin sinut omaa heikkouttani sairaalakuntoon.
Lopetin vasta, kun en enää omalta itkultani saanut henkeä, eikö niin?

Sairaalassa silti valehtelit että kimppuusi hyökättiin ja että minä pelastin sinut.
Olit aina niin kiltti, rakastit minua silloinkin.
Et koskaan alkanut pelätä minua. Olit aina seuraavana päivänä yhtä luottavainen ja iloinen, kuin onnemme olisi jatkunut aina sinnekin.
Toivoit että olisin oma lempeä itseni taas aamulla! Jaksoit uskoa siihen niin kauan! Niinkään ei koskaan tapahtunut.

Kerta toisensa jälkeen. Viikko viikon jälkeen löin sinua vieläkin, uudelleen ja uudelleen vaikka otin sinut aina lopuksi itkevänä syliini. Vannoin sen aina olleen viimeinen kerta.
Suostuit silloinkin todistamaan rakkauttasi ja tukeutumaan minuun, hakemaan minusta suojaa vaikka minä satutin sinua kaikkein eniten.
En koskaan lopettanut. Nostin sinut kauluksestasi jaloillesi yhä uudelleen, ja löin.
Sen jälkeen itkin ja pyysin anteeksi, mutta löin taas. Pahoittelin, löin. Pahoittelin taas, ja löin.
Itkin kokoajan. Itkin riisuessani voimattoman ruumiisi, itkin työntäessäni sinut seinää vasten, itkin ottaessani sinua.
Sinäkin itkit, anelit minua lopettamaan, mutta en lopettanut. En koskaan lopettanut.

Rakkautemme oli niin irvokasta, että se oli jo kaunista!
Niin katkeransuloista! Kuinka aina löysimmekään kauneutta siitä helvetistä jossa elimme!
Sinäkin olit niin kaunis, istuessasi omassa veressäsi, itkien, ja kysyen miksi tein niin. En tiennyt, ja se sai sinut itkemään vielä lisää.
Olit niin kaunis, että halusin pidellä sinua sylissäni ja olla hellä, sitten lyödä sinua taas.
Aloit viimein ymmärtää etten pääsisi tavastani koskaan eroon.

Aloit ymmärtää etten koskaan lopettaisi, etten muuttuisi. Silti kestit sen, ja olit loppuun asti minulle uskollinen.
Muistan, kun juoksit yksin itkien, hakattuna ja raiskattuna pimeään iltaan ja aamulla sinut löydettiin hirttäytyneenä pyyhkeeseen.
Verestäsi löydettiin alkoholia, mutta se ei ollut ratkaiseva tekijä eikö niin? Halusitko niin kovasti pois?
Vihasit minua niin paljon että sinun oli pakko päästä pois, mutta samalla rakastit minua niin paljon että pidit lupauksesi.
Sinä vihaat minua nytkin, eikö niin? Minähän tapoin sinut. En ripustanut sinua siihen oveen, pyyhe kaulassasi vaan teit sen minun takiani.
Siksi myönsin poliiseille olevani syyllinen. Kerroin heille kaiken.
Voisinko koskaan enää kertoa sinulle kuinka pahoillani olen, kun pelkään ettet kuulekaan?

Olen silti sanoinkuvaamattoman kiitollinen että pidit lupauksesi. Kuten sinä, minäkin rakastan ja vihaan sinua samaan aikaan. Vihaan sinua siksi, että jätit minut. Siksi, että annoit minun satuttaa sinua sillä tavalla. Sinun olisi pitänyt pysäyttää minut kun en itse siihen kyennyt. X'ää ei ole ilman sinua.

Olen pahoillani, rakastan sinua.

Always yours - Yoshiki.

--


"Ylempi teksti, Yoshiki Hayashin viimeinen jälkeensä jättämä kirje ennen itsemurhaansa Tokion Itabashin mielisairaalassa vuonna 2002.
Hänet tuomittiin psykiatriseen hoitoon miesystävänsä murhasta, kunnianloukkauksista, sekä useista pahoinpitelyistä ja raiskauksista.
Hayashin huoneen seinät olivat raavittu täyteen sanoja: "Anteeksi," ja "Rakas" kuten pakkomielteisellä yleensä. Tästä syystä lääkitys oli erittäin vahva.
Poliisi kertoo että Hayashin vakavat mielenterveysongelmat johtuivat todennäköisesti julkisuuspaineista, hautajaiset järjestettiin keväällä 2003.

Hayashin huoneesta löydettiin kasa samantapaisia kirjeitä, jotka kaikki oli osoitettu Hideto Matsumotolle, mutta lähetetty Hayashille itselleen. Yllä luettu oli niistä viimeisin.

- Tokion Itabashin alueen mielenterveydellinen osasto, Hayashi Yoshiki, tilastonumero 0,08, 1965 - 2002
Tarkkaa kuolin- tai syntymäpäivää ei julkistettu, saanut mielenterveydellistä hoitoa 1995 - 2002."




THE END
Viimeksi muokannut Syunikiss päivämäärä La Touko 10, 2014 9:12 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa

Avatar
Syunikiss
Fani
 
Viestit: 13
Liittynyt: Su Huhti 14, 2013 1:52 pm

Re: Without you, we aren't X (XJapan, Yoshiki/hide, Oneshot)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ma Tammi 13, 2014 7:10 pm

Voisin kuvitella, että hakkaajan näkökulmasta kirjoittaminen on tosi vaikeeta (ellei itse satu olemaan pahoinpitelyyn taipuvainen, mutta oddsit siihen taitaa olla aika pienet :D). Sen takia oli hyvä, ettet alkanut liikaa selittelemään ja järkeilemään Yoshikin toimintamalleja - se olis saattanut tuntua väkinäiseltä varsinkin kun teksti oli juurikin Yoshikin näkökulmasta kirjotettu. Tällainen matter-of-fact -tyyli on ehdottomasti luontevampi.

Kirkkaanpunaiset hiuksesi pistivät silmiin heti alusta alkaen, ja pian löysin itseni tanssittamasta sinua D'espairsrayn "Love is Dead"- kappaleen tahtiin.

Mä ajattelen tällaisia asioita ehkä vähän liikaa, mutta koska arvostan hirveesti tietyn tyyppistä realistisuutta, tää kohta jäi kaihertamaan. Tokion yökerhoissa vähän liikaakin ravanneena voin sanoa, että erittäin harvassa soi edes japanilainen populäärimusiikki saati sitten japanilainen rokki/metalli. Toiseksi mun on tosi vaikea kuvitella, että edes julkihomot japanilaiset miehet tanssisivat keskenään muualla kuin homobaareissa. Mutta sitten toisaalta - ehkä tää kyseinen klubi on nimenomaan homoklubi? Tai ehkä se on ylipäätään jonkinlainen vaihtoehtomesta seksuaalivähemmistöille ja rankemmasta musiikista pitäville?

Ficeissä on tosi yleistä pistää päähenkilöpari tapaamaan klubilla tai baarissa, ja myönnetään, se on hirveen helppoa - jos unohtaa just ne tietyt realiteetit. Ei mua toi siis oikeasti haittaa, mutta rohkasen uusien asioiden kokeilemiseen! Olis kiva lukea siitä, miten henkilöt tapaavat jossain muualla kuin klubilla - vaikka jossain postissa tai pankissa, jossa molemmat sattuu olemaan maanjäristyksen iskiessä tms. Kriisissä ihmiset juttelee toisilleen herkemmin, jakaa kokemuksiaan jne. Okei, takas tähän ficciin. :D

Tässä oli muutamia hienoja kohtia, joita pysähdyin miettimään.

Nostin sinut kauluksestasi jaloillesi yhä uudelleen, ja löin.
Sen jälkeen itkin ja pyysin anteeksi, mutta löin taas. Pahoittelin, löin. Pahoittelin taas, ja löin.

Toi kuvastaa lyhyesti ja ytimekkäästi sitä sykliä, johon Yoshiki ja hide ovat joutuneet. Tykkään hirveesti, kun lyhyisiin lauseisiin tungetaan kaksi tavallaan "ääripäätä", tässä 'pahoitella' ja 'lyödä'.

Rakkautemme oli niin irvokasta, että se oli jo kaunista!

Mikä ihana sairaan mielen logiikka. :D 'Irvokas' on upee sana.

Vihaan sinua siksi, että jätit minut. Siksi, että annoit minun satuttaa sinua sillä tavalla.

Loppuun asti itsekäs, hmm? Hyvä. Paljon realistisempaa kuin yhtäkkinen valaistuminen ja "parantuminen".

Tässä muutama korjausta vaativa kohta:

Vahtisi, ettei mikään voisi satuttaa sinua enää yhtään enempää.

Vahtisin

Yhdessä olimme mitä ideaalisempi pari

Hmm, käsittääkseni tuollaisessa tilanteessa 'mitä'-sanan jälkeinen sana on aina superlatiivissa? Eli 'mitä ideaalein'.

Muistatko vielä, kun olimme matkalla ranskassa?

Raskassa, isolla alkukirjaimella.

Tokyon mielenterveydellinen osasto, Hayashi Yoshiki, tilasti 0,08, 1965 - 2002

Suomenkielisessä tekstissä kirjoittaisin aina 'Tokio' enkä 'Tokyo'. Lisäksi tohon paikan nimeen olis ehkä kannattanut läntätä joku Tokion kaupunginosista mukaan (tyyliin Tokion Shinjukun mielenterveydellinen osasto tms.), koska veikkaan että sen kokoisessa kaupungissa on noin tsiljoona biljoona triljoonaa mielenterveysosastoa. :D Mutta taas saivartelen, ei tällaisilla oikeasti ole niin paljoa väliä.
Ainiin, tuossa lukee 'tilasti', pitäis varmaan lukea 'tilasto'?

Kannattaisi ehkä vastaisuudessa luetuttaa ficit jollain "oikealla" betalla, jos vain mahdollista! Esim. pilkut oli ripoteltu vähän sinne sun tänne. Mutta joo, tiedän miten vaikeeta on saada joku ajatuksen kanssa tarkistamaan teksti virheistä. :/

Mutta hei, vaikka tää aihe ei ollutkaan hirveän uniikki (mutta mikä aihe nykyään on uniikki? Jep, kaikki on jo kirjoitettu. Unohda, mitä sanoin) niin kirjoitat kyllä hyvin! Tästä huomaa, että oot ollut itse fiiliksissä kirjoittaessa tätä, ja se onkin tosi tärkeetä, jos haluaa saada edes osan sitä fiilistä välitettyä lukijoille tekstin kautta. Pysyit myös hyvän maun rajoissa ja keskityit siihen, mikä on oleellista. Jos olisit alkanut mässäilemään esimerkiksi noilla pahoinpitely- tai raiskauskohtauksilla, tässä ficissä olis luultavasti ihan erilainen sävy. Nyt tää on paljon kevyempi ja tuntuu, että se sopii sun tyyliin paremmin.

Ei kai tässä muuta kuin että 1) kiitos tästä, 2) jatka kirjoittamista sekä 3) älä pelkää ajatella laatikon ulkopuolelta! (Miten helvetissä toi sanotaan suomeksi?! Thinking outside the box. Sanakirja.org ehdottaa "ajatella uudella tavalla" tai "ajatella ennakkoluulottomasti".)
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Without you, we aren't X (XJapan, Yoshiki/hide, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Syunikiss » Ti Tammi 14, 2014 1:19 pm

Apua ^^ ensiksi, kiitos kommentista oikeasti todella paljon, saatan olla herkkä palautteelle mutta ainakaan et haukkunut mokomaa alimpaan maanrakoon, hyvä. Korjasin suurimmat kirjainvirheet, mutta legendaarinen Samsung sanoutuu irti aina joskus, hoidan loput kotona.

Biisivalinnasta, juu, kyllä minä tiedän, että olisi oikeasti todella epätodennäköistä että mokoma soisi jossakin japanilaisessa yökerhossa, mutta... Minullakin on paheeni, kuunnellessa sitä, pystyin vain kuvittelemaan sieluni simin koko tapahtuman, ja... Se vain sopi siihen niin hyvin *v* anteeksi.
Yökerhotapaaminen? Klise, joo... MUTTA MISSÄ MUUALLA voisi näinkin trangine- (nyt lopetan) ...suhde alkaa?

Njoo, betankin kanssa on ongelmansa, ja pakko tässä on kohta etsiä yksi, kun tuttavapiiri tämän jäljiltä oppi että kannattaa juosta kirkuen pois, jos minä lähestyn tarinani kanssa ^^" niin. Ja kieliopin kannalta, nämä kolme ystävääni eivät ole mitään äidinkielen neroja, muta odottakaas vaan jos en olisi betauttanut kenelläkään :'D kukaan ei varmaan saisi tekstistä selvää ja ... Niin.

Tiedän senkin, että on aika käytetty aihe, jonka takia melkein kuolin sydänkohtaukseen, kun "Siihen kommentoitiin!!" niin.. No, koko tarina olikin kirjoitettu käsityön kolmoistunnilla, silloin ajatus
juoksee turhan huonosti ^^" jee. Luulin oikeasti että hyvässä lykyssä joku puree minulta pään irti, hyvä ettei niin käynytkään. Noniin mutta kiitos palautteesta!


Mutta ihanaa ettet syönyt tai tappanut jaja.. Hyvä jos oli ihan luettava : )

    1 tykkää.
Avatar
Syunikiss
Fani
 
Viestit: 13
Liittynyt: Su Huhti 14, 2013 1:52 pm


Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron