Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya TAUOLLA]

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya TAUOLLA]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ti Tammi 22, 2013 12:21 am

Title: Difficult love in high school
Author: blueblade
Rating: K – 15
Beta: Luotan omiin betaustaitoihini, mutta saa ilmoittaa virheistä (mikä olisi toivottavaa, jos kyseisiä löytyy)
Genre: school fic, humour, romance, drama?, little angst ja sen sellaista mitä esille pulpahtaa
Fandom: MUCC (pääfandom ficissä) (Miya/Satochi) (Tatsuro/Yukke), Uruha, Aoi ja Reita (the GazettE), Gackt, Asagi, Hiroki ja Tsunehito (D), Sugizo (X Japan), Ayumi Hamasaki, Yuuki (An Café) ja saattaa olla muitakin, joita en tässä vaiheessa nyt muista~
Warning: Osittain karkeaa kielenkäyttöä, seksiä jossain määrin, sekä huonoa huumoria yksinäisiltä illoilta, alkoholin käyttöä jne. mutta varautukaa kaikkeen!
Chapters: Näillä näkymin ainakin 9 kappaletta + dialogi

Disclaimer: Näin kulutetusti sanottuna en omista ficissä esiintyviä miehiä tai naisia. Kaikki omistavat itsensä, tarina juonineen ja huonoine huumoreineen ovat täysin omasta pääkopastani lähtöisin, enkä tietenkään saa (ikäväkseni) rahaa tästä.

Summary: Satochilla (tarinamme pääsankarilla) on ihastus Ishiokan suurimman lukion mystisimpänä ja hämärimpänä pidettyyn poikaan, Miyaan. Satochi odottaa kovasti, että pääsisi lähemmäs ihastustaan, mutta jos Miya vähänkin tulee vastaan, niin Satochi luontaisesti itse kavahtuu kalmankalpeaksi – eli kommellusta ja sen sellaista tiedossa. Tarinassa esiintyy toki Yukke/Tatsuroa, muttei niin paljon, kuin pääpariamme.

A/N: Juu eli ajatus tällaiseen ”high school” ficciin lähti, kun olin erään kaverini luona ja mietin erään toiseen ficciini lisää juonta, mutta päätin kuitenkin monien sattumusten kautta aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Olen ensimmäistä kertaa lisäämässä ficciä Lafiin, koska olen paskahousu ja en ole uskaltanut laittaa aikaisempia tekeleitäni tänne (eli siis useampaa on jo kirjoitettu) :’D Päätin ensin kirjoittaa ihan silkassa yksinkertaisuudessaan ja lyhyisyydessään hyvä-poika-rakastuu-pahaan-poikaan-ficin, mutta minulla on hankaluuksia pitää ficit lyhyinä myös oneshoteissa… *krhm* Mutta asiasta kolmanteen, ficilläni ei ole betaajaa, luotan itseeni sen verran, mutta jos tulee jotain sanahäikkää vastaan tai muu asia tekstissä häiritsee, kommentoikaa toki ja mielellään muutekin. Jos ficcini todellakin tarvitsee kokeneemman betaajan, ilmoittakaa niin etsin käsiini sellaisen! kädestä puheenollen, oikean käden nimetön ja keskisormi uhkaavat ratketa nivelistään jälleen, sen siitä saa kun istuu liikaa koneella ja omaa löysät nivelet mutta ei se mitään~
Mutta pitemmittä puheitta – vaikka tuota tekstiä tuohon ylös tulikin – päästän teidät kiinnostuneet lukemaan, olkaa hyvät! ^^

A/N2: Ficci on tauolla vähän aikaa, en osaa määrittää pituutta, mutta taustalla on niin paljon kiirettä ja muita projekteja sekä henkilökohtaisia syitä. Lupaan kirjoittaa tämän loppuun sillä kesken en sitä jätä! : ) Siinä vaan saattaa kestää vähän aikaa, mutta toivon ettette kuitenkaan unhoita tätä~


Difficult love in high school

1. osa

Herätyskellon ankara ääni tunkeutui ruskeahiuksisen unimaailmaan. Väsynyt käsi sammutti tuon pärisevän häiriötekijän, joka pilasi hänen unensa aikaisin joka kouluaamu.
Ruskeahiuksinen nousi kuitenkin vastahakoisesti ylös pehmeästä sängystään ja käveli laiskasti huojuen kylpyhuoneeseen.
Hän on asunut omassa kolmiossaan lukion kakkosluokasta asti, aiemmin hän asui asuntolassa. Hänen perheensä asui Mitossa ja hänen lukionsa
oli aivan keskellä Ishiokan vilinää.
Satochilla on ollut tapana tehdä aamupala ja eväät valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana, ettei tulisi niin kiire aamuisin.
Pukiessaan koulupukuaan päälleen laiskasti, hän suki samaan aikaan hiuksiaan, etteivät ne sojottaisi joka suuntaan.
Hän ei napittanut ylimpiä nappeja kiinni ja jätti solmionsakin hieman löysemmälle. Mitä rennommat vaatteet, sen mukavampi olla.
Hän nappasi jääkaapista aamupalansa, söi sen pikaisesti ja pakkasi sitten eväänsä laukkuunsa ja jätti asuntonsa.

Sää oli keväisen lämmin ja ojien purot olivat päässeet virtaamaan vuolaammin kevättalven jälkeen. Lyhyen kävelymatkan jälkeen hän saapui metroasemalle ja
asettui ihmisjoukon keskelle odottamaan metron saapumista. Pienen odottelun jälkeen asematunnelin täytti saapuvan metron koliseva ääni ja ihmisiä
kuulutettiin pysymään valkoisen viivan takana metron pysähtymiseen saakka. Kun ovet avautuivat, ihmisjoukko ryntäsi sisään.
Onneksi tähän aikaan aamusta tälle suunnalle ei kulkenut niin paljon ihmisiä, joten lähes joka kerta löytyi vapaa paikka istahtaa alas. Sellainen löytyi tälläkin kertaa.
Noin viisitoistaminuuttisen jälkeen metro pysähtyi puolen kilometrin päästä lukiolta ja Satochi jäi asemalla pois. Aseman portailla odottelikin jo hänen hyvä ystävänsä Tatsuro.
Mustahiuksinen odotti häntä siellä joka aamu samaan aikaan.
”Hyvää huomenta”, Tatsuro toivotti yhtä pirteänä, kuten joka aamu.
”Huomenia”, Satochi toivotti takaisin ja he lähtivät kulkemaa kohti kouluaan.

”Voi ei, tänään on äidinkieltä!” Satochi kirosi parkaisten. ”Neiti Hamasaki tulee taas vihaamaan minua.”
”Noh, hän ei vihaa sinua tänään, jos olet tehnyt sen kirjallisen kotitehtävän, joka pitää palauttaa hänelle tänään”, Tatsuro naurahti.
”Siis olethan tehnyt sen?”

Satochi pysähtyi ja tuijotti Tatsuroa lasittuneena kauhistunut ilme kasvoillaan.
Tatsuro löi kätensä otsaan ja huokaisi syvään.
”Et voi olla tosissasi, mikset voisi hoitaa läksyjäsi kunnialla?”
”Minä unohdin! Olin kaupungilla ostamassa lisää ruokaa ja vaatteita ja, ja…”
Satochi yritti selittää pidemmälle miehelle hätäisesti.
”Tatsuro kiltti…” Satochi anoi ystäväänsä koiranpentuilme kasvoillaan.
Tatsuro hieroi silmiään ja huokaisi jälleen syvään.
”Tämän kerran! Mutta ensi kerralla yritä muistaa, jookos?” hän huokaisi viimein.
”Totta kai! Kiitos, olet paras!” Satochi hihkaisi ja halasi häntä tiukasti.
”Noniin, noniin, päästähän jo irti, ennen kuin joku saa vääriä käsityksiä”, Tatsuro sanoi naurahtaen.

He saapuivat koulun pihasisäänkäynnille. Koulu oli iso ja edustava ja siellä opiskeli noin 600 opiskelijaa ja se oli Ishiokan suurin lukio.
He kävelivät pienen puiden ympäröivän oleskelualueen lävitse, jossa vanhempien oppilaiden oli tapana käydä tupakalla.
”Tatsuro, sinun pitäisi sitoa hiuksesi”, Satochi huomautti pitkähiuksiselle. Koulussa ei ollut kamalan soveliasta, jos pojalla oli pitkät hiukset,
mutta ne sallittiin, jos niitä oli kasvatettu monta vuotta ja ne pidettiin sidottuina. Lukion rehtori Asagi vaali pitkiä, kauniita hiuksia, joten hänen
ansiostaan hiuksista ei oltu niin tiukkoina.
Myös korvakorut pidettiin tytöilläkin näkymättömissä, sallittiin vain pienet huomaamattomat ja meikki pidettiin hillittynä eikä hiuksia saatu värjätä.
Tatsuro sitoi hiuksensa siististi poninhännälle ja he jatkoivat matkaansa tupakka-alueen läpi.

Satochin silmät kiinnittyivät yhteen kakkosluokkalaiseen, joka istui puun alla varjossa savuke suussaan. Poika oli lyhyt, Satochia itseään lyhyempi ja hoikempi.
Hänellä oli kasvanut pieni leukakarvoitus, joka oli siistitty siistiksi. Hänellä oli myös vasemmassa korvassaan pari korvakorua ja toinen niistä oli noin 10 millin tunnelivenytys.
Hänen hiuksensa olivat lyhyet ja mustat ja otsahiukset peittivät melkein pojan vasemman silmän alleen.
Satochi tiesi kuka hän oli. Hän oli saman ikäinen, kuin hän itse, mutta hän oli jäänyt parin hylätyn kurssin takia vielä kakkosluokalle, kun muut siirtyivät kolmoselle,
eivätkä opettajat nähneet vielä tarpeena siirtää häntä ylemmäksi, vaikka lukiossa ei tavallaan luokalle jäätykään.
Hän ei vain saanut osallistua vielä samoille kursseille kolmosien kanssa. Hän saisi kuitenkin siirtyä kolmoselle, jos saisi suoritettua kurssit kunnialla.
Muut oppilaat eivät pitäneet hänestä kovin, osa jopa piti pelottavana, eikä kovanaamaisinkaan haastanut hänelle riitaa.
Opettajatkaan eivät pitäneet häntä mitenkään hyvänä oppilaana, paitsi musiikinopettaja Sugizo, poika oli nimittäin todella hyvä kitaran soitossa.
Poika oli muuten hiljainen, eikä puhunut oikein kenellekään ja hän viihtyikin paremmin omissa oloissaan. Hän ei ole kylläkään tehnyt kenellekään mitään pahaa, mutta
silti hänestä liikkui sellaisia huhuja. Kolmannen vuoden opiskelijat tiesivät asioiden oikean laidan, samoin osa kakkosluokkalaisista, mutta ykkösvuoden opiskelijoita
varoiteltiin kiusallaan hänestä.

”Taas sinä katsot häntä”, Tatsuro sanoi huvittuneena ja huitaisi kättään Satochin silmien edestä.
”Äh, enkä”, Satochi sanoi takaisin hivenen punastuneena. Tatsuro tiesi, että Satochi piti lyhyemmästä pojasta paljon, mutta
ruskeahiuksinen ei koskaan puhunut ihastuksestaan mitään.
”Ei se ole mitenkään paha asia, että pidät hänestä, mutta et tiedä hänestä itsestään mitään. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ei helposti päästä ketään lähelleen.”
”Tiedän, mutta hän voi ihan hyvin olla mukavakin ihminen, jos häneen osaa tutustua”, Satochi huokaisi.
”Miya-kun!” kuului ääni edempää ja vaaleahiuksinen poika kolmosluokalta juoksi nimeltämainitun lyhyemmän pojan luokse.
”Näkyy hän päästävän ihmisiä lähelleen, hän ainakin hengaa tuon Yuken kanssa”, Satochi tokaisi.
Miyaksi-kutsuttu nousi ylös ja tumppasi tupakkansa maahan ja lähti Yuken mukana kohti koulun pääovia.
Satochi ja Tatsurokin lähtivät kulkemaan kohti koulun ovia.

~*~

”Tatsuro, auta äkkiä sen kirjallisen tehtävän kanssa, minulla on vain tämä tunti aikaa kopioida se sinulta!” Satochi huusi ystävälleen käytävällä ja pidempi
teki työtä käskettyä ja ojensi tehtävänsä toiselle, joka sujautti sen laukkuunsa. Seuraava tunti olisi matematiikkaa, Tatsuron inhokki-ainetta.
Heidän opettajansa oli herra Hiroki, tai no he kutsuivat häntä Hirokiksi, koska kukaan ei muistanut hänen oikeaa nimeään, ja se passasi opettajalle myös,
koska hän ei pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin niin muodollisesti. Hän oli mukava, mutta osasi olla myös ankara, ainakin Tatsurolle, joka ei osannut matikkaa lähes ollenkaan.
Tunnin alkaessa Satochi asetti matikan kirjan pöydälleen auki pystyyn ja kaivoi laukustaan konseptia ja alkoi kopioida Tatsuron kotitehtävästä.
Matikan tunti kuluikin Tatsuron tuskaillessa ja Satochin kopioidessa. Saatuaan tehtävän valmiiksi hän sujautti Tatsuron tehtävän tuon pöydälle.
Opettaja Hiroki vain istui opettajanpöytänsä takana ja vilkaisi välillä oppilaitaan.

Kello soi merkiksi tunnin päättymiselle ja oppilaat alkoivat vyöryä ulos luokasta. Satochi selvisi luokasta ensiksi pois, kun opettaja Hiroki jäi vielä keskustelemaan rakentavasti Tatsuron kanssa.
Ruskeahiuksinen nojasi rennosti käytävän seinään matikanluokan edustalla, kunnes kuuli ryminää vähän matkan päästä.

”Lopettakaa!” vaaleahiuksinen poika huusi kahdelle kolmosluokkalaiselle, jotka repivät vaaleaa vaatteista ja pitivät hänen käsiään puristuksissa sekä runnoivat häntä vasten käytävän seinää.
”Sinähän olet aivan neiti! Mikset voisi vain käyttäytyä kuin miehet?! Vaalea tukkakin vielä, neiti mikä neiti!” toinen kolmosluokkalaisista huusi vaaleahiuksiselle,
ja huutajan Satochi tunsi rinnakkaisluokan Uruhaksi. Tyyppi oli aivan diiva kyllä itse, joka ajatteli vain omaa etuaan ja hänen kaverinsa oli Reita,
joka oli osittain blondannut hiuksensa ja piti liinaa nenänsä päällä, vedoten siihen, että nenänsä on ruma eikä halua esitellä sitä.
”Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia pistää kampoihin kenellekään, olet todella säälittävä! Ehkä homoin, johon olen koskaan törmännyt!”
Uruha huusi halveksuvasti hymyillen vasten vaaleahiuksisen kasvoja.

Vasta kun Reita itse käänsi vaalean kasvoja leuasta sivullepäin, Satochi tunnisti vaalean Yukeksi.
Vaalean kyyneleet tippuivat silmistä ja hänellä oli ruhjeita suupielissään.
”Olet aivan pelkkä paska, kun se suojelijasi ei ole täällä!” Reita ilkkui Yukelle, mutta sitten joku tarrasi häntä olkapäästä ja repäisi kauemmas Yukesta.
Reita rämähti selkä edellä vasten vastakkaista seinää.
”Mitä vittua?!” Reita huusi ja hiljeni nähdessään väliintulijan olevan Miya, joka katsoi häntä jäätävän ilmeettömästi. Uruha laski Yuken irti
ja Miya vetäisi vaalean vierelleen ja viittoi katseellaan kaksikkoa katoamaan silmistään, joka katosikin sen sileän tien.
Yukke nyyhkytti Miyan olkaa vasten ja Miya pyyhkäisi tuon suupielistä veret pois.

Satochi katsoi kauempaa kaksikkoa ja tunsi, kuinka hänen rinnassaan kytevä kipinä alkoi hehkua hieman lisää, hän ihaili Miyan päättäväisyyttä ja kovakuorisuutta,
josta oli hyötyä tällaisissa tilanteissa. Ei hän ollut mikään julma ihminen, jos olisi, hän olisi antanut Uruhan ja Reitan hakata Yuken.
Hän katseli kauempaa, kun Miya puhui Yukelle rauhoittavasti ja siisti tuon koulupukua.
Tatsuro ilmaantui luokasta tuskainen ilme kasvoillaan.
”Hiroki-sensei piti taas puhuttelun. Hän luulee, että vain lusmuan kaikki tunnit, vaikka oikeasti en vain osaa mitään…” hän surkutteli Satochille, joka yhä tuijotti kaksikkoa.
”Mitä sinä katsot?” pidempi kysyi ja käänsi päänsä Satochin viittomaan suuntaan.
Hän naurahti, koska huomioi ensin vain Miyan, mutta hymynsä hyytyi, kun näki vielä vähän itkevän Yuken.
”Mitä Yukke-sanille on käynyt?”
”Uruha ja Reita melkein hakkasivat hänet äsken, onneksi Miya tuli väliin”, Satochi vastasi hieman jännittyneenä yhä.
”Uruha on niin ärsyttävä, en tajua miksi hänen on aina aiheutettava Yukke-sanille pahaa mieltä ja pistää hänet ahtaalle…” Tatsuro totesi hieman vihaisenakin.
Pidempi katsoi vaaleahiuksista todella säälivästi ja Satochi huomasi tuon liimaantuneen katseen vaaleaan.
”Tatsuro, mennään äidinkielen luokan eteen, Yukke-sanilla on sama tunti kuin meillä. Tapaat hänet siellä uudestaan”, Satochi viittosi pidemmälle, joka vain mumisi jotain,
eikä laskenut katsettaan Yukesta.
”Tatsurooo~” ruskeahiuksinen viittoi virne huulillaan kättään pidemmän naaman edessä, ja sai palautettua mustahiuksisen maan pinnalle.
”Sinähän olet aivan retkussa tuohon Yukkeen!”
”Mitä?! En varmasti, huolissani vain”, Tatsuro sanoi punastuneena ja kurkkuaan selvitellen.
”Ja äläkä huuda noin kovaa!” Tatsuro tiuskaisi käheästi Satochin vain virnuillessa toiselle.
”Odotahan vain ensi tuntia~” Satochi rallatteli ilkikurisena pidemmälle ja lähti pikavauhtia kohti äidinkielen luokkaa tuntiessaan katseen niskassaan,
joka saattaisi polttaa häneen reiän.

~*~

”Satochi, turpa kiinni tai sinne lentää kohta kirja!” Tatsuro sihisi hampaidensa välistä toisen vain naureskellessa Tatsuron uhkauksille, kun hän
vihjaili takanaan istuvalle Yukelle, joka vain mumisi hiljaa paikallaan jotain hämmentyneenä.
”Herra Takayasu, pyydän hiljaisuutta vai tuletko kenties itse kirjoittamaan taululle pari kanjia?”
neiti Hamasaki viittoi taulunsa luota Satochin pulpettiriviin.
”Pysyn mieluummin hiljaa, neiti Hamasaki...” Satochi sanoi yhtäkkiä sangen nolostuneena, kanjit eivät olleet hänen vahvuuksiaan ja koko luokka tiesi,
kuinka hän epäonnistui niissä aina.
”Siitäs sait!” Tatsuro kuiskasi virnuillen ja pukkasi lyhyempää kylkeen.

Sitten oveen koputettiin ja neiti Hamasaki antoi tulijalle luvan tulla sisään. Ovi avautui nopeasti ja luokkaan asteli lyhyt, leukaparran omistava kakkosluokkalainen,
joka asteli neiti Hamasakin luo ja ojensi tälle paperilapun.
Neiti Hamasaki luki lapun ja nyökkäsi ymmärtävästi.
”Herra Yaguchi on saanut siirron äidinkielen kursseillemme. Hänet siirretään ilmeisesti piakkoin luokka-astetta ylemmäs, joten häntä tulee näkymään vakituisesti”, neiti Hamasaki
täsmensi vielä ja viittoi Miyaa istumaan mille tahansa tyhjälle pulpetille.

Miya tunsi katseet itsessään, mutta huomasi Yuken istuvan Satochin takana ja Satochin vieressä oli lähin vapaa paikka, joten hän asettui istumaan siihen.
Satochi tunsi muuttuneensa lakanan kalpeaksi ja jouluomenan punaiseksi yhtä aikaa, kun lyhyempi istahti hänen viereensä.
”Pääsitkö kurssin läpi?” Yukke kysyi varovaisesti, kun Miya vilkaisi katsomaan häntä.
Lyhyempi nyökkäsi. ”Se on läpi nyt, iltapäivällä on vielä viimeisen kurssin kurssikoe. Jos läpäisen sen, minut siirretään kolmoselle”, Miya sanoi hymyillen vienosti Yukelle ja
kääntyi sitten taululle päin.
Satochi katsoi Miyaa vieressään. Hän ei ollut koskaan nähnyt lyhyemmän edes puhuvan, saati hymyilevän koskaan, tai todella harvoin.
Mutta hänestä tuntui, että lyhyemmän hymy oli ainutlaatuisinta ja söpöintä, mitä hän voi tässä tilanteessa todeta.

”Herra Yaguchi, sinulla ei taida olla vielä tämän kurssin kurssivihkoa, joten voit katsoa tämän tunnin herra Takayasun kanssa samasta”, neiti Hamasaki täsmensi vielä,
ennen kuin kääntyi taas selittämään jotain hepreaa taululle, josta Satochi ei saanut mitään tolkkua.
Mutta Satochi ei sitä miettinyt, vaan siirsi kädet täristen kirjaansa lähemmäs Miyaa ja kun lyhyempi siirtyi nojaamaan lähemmäs Satochia katsoakseen kirjasta,
mitä aihetta käsiteltäisiin, Satochi oli pyörtyä siihen paikkaan. Tatsuro yritti pitää naamansa peruslukemilla ja katseensa kirjassa,
muttei malttanut olla katsomatta Satochin kärsivää ilmettä.

Neiti Hamasakin jatkaessa Satochin korvissa heprealle kuulostavaa selitystään, tunti oli päättymäisillään ja kun kello viimein soi, Miya nousi ylös,
nyökkäsi Satochille kiitokseksi kirjan lainasta ja lähti Yukke kintereillään ulos luokasta.
Satochi kolautti otsansa kovaa pulpetinkanteen ja hengitti niin raskaasti, kuin olisi pidätellyt hengitystään koko tunnin, tai niin hän kai pidättelikin.
Tatsuro vain pörrötti Satochin hiuksia ja tökkäisi häntä nousemaan ylös.
”En pysty olemaan, jos tätä jatkuu joka äidinkielen tunti!” Satochi huokaisi kärsivästi Tatsurolle, joka pakkasi kirjojaan laukkuunsa.
”Sitä jatkuu siihen asti, kun Miya-san hommaa oman kirjansa ja sinä olet vapaa, tosin en pistä varmaksi, etteikö hän istuisi viereesi aina…” Tatsuro kyräili
kiusallaan ruskeahiuksiselle, joka vain huokaisi syvään ja nousi ylös pakaten omat kirjansa.

Kuitenkin luokan ulkopuolella Satochi meinasi saada sydänkohtauksen, koska Miya olikin jäänyt norkoilemaan ovelle.
Lyhyempi nojasi seinään ja nosti katseensa heti Satochin osuttua kohdalle ja hän jäi tuijottamaan ruskeahiuksista tämän silmiin.
Satochi tunsi kylmien väreiden kulkevan kehonsa poikki lyhyemmän tummien, mystisten silmien tutkaillessa häntä.
Satochi ei kyennyt väistämään lyhyemmän katsetta, eikä hän uskaltanutkaan.

”Minulla olisi sinulle asiaa”, Miya sanoi matalalla, karhealla äänellä, joka toi heti Satochin mieleen tupakan. Ja vahvan kahvin.
”H-hyvä on”, Satochi sanoi hiljaa ja nielaisi. Tatsuro sanoi menevänsä edeltä aulaan odottelemaan.
”Kun siis nyt saatan ehkä päästäkin kolmannelle, tarvitsisin parin kirjan ISBN-koodit, jotta osaisin tilata itselleni kirjat”, Miya sanoi ja käänsi katseensa muualle.
”T-tuota, miksi kysyt minulta? Onhan Yukke-san ystäväsi ja kolmannella…” Satochi kysyi hämmästellen.
”Hän on hieman huono niissä, hänen vanhempansa tilaavat hänen kirjansa”, Miya sanoi nostaen samalla katseensa jälleen kohtaamaan ruskeahiuksisen silmät.
”Aivan…” Satochi nyökkäsi ymmärtäväisenä ja kaivoi laukustaan kirjalistansa ja ojensi sen lyhyemmälle.
Miya nyökkäsi kiitokseksi ja sujautti listan omaan laukkuunsa.
”Tuon listan sinulle maanantaina.”
”Ei sinun—tai siis okei”, Satochi vastasi takellellen. Hän ei viitsinytkään sanoa, että hänellä olisi jo kaikki listan kirjat, mutta halusi tavata lyhyemmän uudestaan kasvotusten.
Ja tämä oli todella hyvä tilaisuus.

”No, nähdään!” Miya huikkasi ja kääntyi astelemaan kohti koulun toista siipeä.
Satochi lysähti seinään ja liukui seinää vasten alas istumaan ja antoi keuhkoilleen lisää tilaa hengittää.
Hän katsoi Miyan loittonevaa selkää ja huokaisi syvään. Niin mystinen ja hyvännäköinen…
”Joko saitte asianne hoidettua?” kuului Tatsuron ääni Satochin vierestä ja Satochi meinasi saada uuden sydänkohtauksen.
”J-joo…” Satochi sanoi edelleen raskaasti hengittäen.
”Ohhoh, jos hänen lähellään ottaa noin kovasti keuhkoihin, taidat alkaa tarvita astmapiippua”, Tatsuro naurahti ja auttoi ystävänsä jaloilleen.
Satochi tuijotti edelleen haikailevasti Miyan menosuuntaan, vaikkei lyhyempää enää näkynytkään.
”Millainen hän oli?”
”Pantava”, Satochi sanoi ennen kuin edes ajatteli sanojaan ja tajuttuaan heti, mitä sanoi, hän yritti kasvot hehkuen vielä korjata, mutta Tatsuro nauroi jo
hysteerisesti seinää vasten.
”Sinä ja sinun likaiset fantasiasi! Kuulet tästä pitkään!” Tatsuro juhli voitonriemuisesti ja juoksi takaisin aulaan Satochi kasvot hehkuen perässään.

~*~
Jatkuu~

--
Mitä piditte? Niin? Kysymyksiä? Risuja? Ruusuja? Kommentoikaa ihmeessä niin saan motivaatiota laittaa osasia lisää kehitykseen! :D + pahoittelen jos jo ensimmäinen osa on jo näin pitkä >.<
++ säälikää selkäni tekee kuolemaa

//EDIT: Muokkasin hahmolistausta vähäsen ja lisäsin sinne Tsunehiton.
Viimeksi muokannut blueblade päivämäärä Ti Elo 06, 2013 10:46 pm, muokattu yhteensä 12 kertaa
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    3 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 2/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » To Tammi 31, 2013 12:29 am

A/N: Phuuh, olen kirjoittanut tätä ficciä jo aikas pitkälle ja sain pienien muutoksien kautta nyt viimein lisättyä tämän kakkososankin koska olen niin syntisen laiska...
Mutta pitemmittä puheitta, here you are :)

~*~

2. osa


”Voi että nyt sinua pientä rakastunutta!” Tatsuro härnäsi yhä Satochia tämän möläytyksestä.
Pidempi oli kiusannut koko loppukoulupäivän ruskeahiuksista ja lyhyemmän piti vain tyytyä kohtaloonsa.
He kulkivat tupakka-alueen lävitse ja Satochi näki jälleen sen saman puun luona Miyan tupakalla, Yukkekin oli siellä.
Tatsuro vilkutti vaalealle, joka arasti heilutti kättään takaisin.
”Koska te olette tutustuneet?” Satochi kysyi ihmetellen.
”Silloin kun sinä fantasioit likaisia Miyasta teidän jutellessanne.”
”Mutta kuinka hän uskalsi tulla juttelemaan sinulle?” Satochi kysyi vielä epäillen.
”Ei hän tullutkaan, minä menin juttelemaan hänelle”, Tatsuro sanoi riemuissaan.
”Tosin hän vaikutti siltä, että olisin pyytänyt häntä riisuutumaan edessäni, kun kysyin vain mitä kuuluu…”
”Hän taitaa vaan pelätä, että sinulla on kieroja taka-ajatuksia”, Satochi naurahti ja kiskaisi pidempää hellästi hiussortuvasta leikillään.
Pidempi vain pyöräytti silmiään.
”Sainpahan tilaisuuden jutella hänen kanssaan, kun sinä viivyit Miyan luona.”
”Hän viivytti minua.”
”Mutta halusit, että hän puhuisi sinulle”, Tatsuro sanoi viekas virne huulillaan.
”Minua pelotti! Hän näytti siltä, kuin olisi voinut halkaista minut kahtia pelkällä katseen voimalla”, Satochi vastasi hivenen hermostuneena yhä.
”Mutta rakastat häntä silti”, Tatsuro härnäsi ja tönäisi lyhyempää.
”Enkä!” Satochi huitoi käsiään naama punaisena.
He eivät edes tajunneet pysähtyneensä ja olivat yhä sen Miyan tupakkapuun kohdalla.

Miya vetäisi sauhut savukkeestaan ja katseli hieman kovaäänisesti kommunikoivaa kaksikkoa.
”Miya-kun, opettajat eivät tule pitämään tuosta, jos jäät alaikäisenä kiinni…” Yukke sanoi hieman paheksuvasti.
”Otatko jämät?” Miya tarjosi vaaleahiuksiselle.
”Mutta minä—äh! Tämän kerran!” Yukke sanoi hieman nolostuneena, eikä huomannut Miyan pientä hymähdystä. Yukke oli polttanut joskus aikaisemmin myös, mutta
jäätyään kiinni hän oli lopettanut heti. Miya kuitenkin tiesi, että vaaleahiuksinen himoitsi tuota myrkyllistä savua ja makua yhä, hän vain
osasi pitää himonsa loitolla. Ihailtavaa…
Miya oli itse polttanut ysiluokan keväästä asti, kun toisen asteen koulutuksen stressit painoivat liikaa päälle. Ei hän pitänyt tapaansa paheksuttavana, joillekin se on stressin lievennystä,
toisille se on vain oman egonsa turvaamista. Miyan vanhemmat eivät tienneet hänen polttavan, mutta olivat epäilleet kyllä.
Hänen vanhemmat sisarensa kyllä tiesivät, mutta eivät nähneet aihetta vasikoida veljeään.
Tummahiuksinen oli muutenkin vain uhmannut yleisiä sääntöjä koulussa. Esimerkiksi hänen korvakorunsa olivat liian näkyvät ja tunnelivenytys olisi ollut
jo vakavan huomautuksen arvoinen, mutta opettajat eivät sanoneet hänelle mitään. Rehtori Asagi piti laittautumisesta ja on hieman höllempi, kuin toisien koulujen rehtorit.
Musiikinopettaja Sugizo vain kannusti lyhyempää olemaan sellainen kuin on, hänelläkin
on korvakoruja ja hän pukeutuu töihin todella tummiin ja rock-henkisiin vaatteisiin, eikä häntä kiinnostanut työkollegoiden mulkoilut.
Mitäpä sitä entinen kitaristi tavoistaan eroon pääsisi.

”Miya-kun...?”
Nimeltämainittu käänsi katseensa vaaleahiuksiseen kysyvästi.
”Koska seurustelit viimeksi?” Yukke käänsi katseensa kainosti pois ja vetäisi viimeiset sauhut ennen kuin tumppasi tupakan maahan.
Miya vain naurahti pienesti ja nojasi puuta vasten.
”Joskus, kun olin vielä yläasteella. Se oli aika typerä juttu, koska kumpikaan ei ollut varma pitääkö toisesta, sitten se vain hiipui pois.
Onhan niitä ohimeneviä ihastuksia ollut paljon, mutta ei niistä koskaan ole kehkeytynyt mitään vakavaa.”
Yukke nyökkäsi ymmärtävänä.
”Kuinka niin?” lyhyempi kysyi.
Yukke painoi katseensa maahan hivenen punastuneena.
”T-tuota… En ole varma pidänkö hänestä, mutta…” Yukke takelteli sanoissaan.
”Anna kun arvaan; hänellä on pitkät mustat hiukset?” Miya hymähti pienesti.
Yukke nosti katseensa enemmän punastuneena ja nyökkäsi nolostuneena.
”Hän on ainakin samalla äidinkielen kurssilla?” Miya jatkoi.
Yukke nielaisi ja nyökkäsi taas.
”Hän juttelee välillä sen Satochin kanssa?”
Yukke kohotti päätään ja nyökkäsi naama hehkuen.
”Se tyttö? Ayuka?” Miya kysyi kulmaansa kohottaen.
”Minusta hän näyttää olevan lääpällään Satochiin, joten en usko, että sinulla olisi mahdollisuuksia, valitan.”

Yukke katsoi lyhyempää hölmistyneenä.
”Ei, en tarkoittanut Ayuka-sania!”
”Vaan ketä?” Miya katsoi epäuskoisena. Ei Satochikaan niin suosittu ollut, että useampi pitkähiuksinen tyttö hänen kanssaan juttelisi, tai olisi edes samalla kurssilla.
Sitä paitsi hänestä tuntui salaa pahalta ajatella Satochia Ayukan kanssa…
”Tatsuro-san…” Yukke painoi katseensa takaisin maahan ja hän tunsi, kuinka päästään tuntui nousevan savua nolostumisesta.
”No sinä kyllä vaikutitkin hieman epäheterolta”, Miya tyrskähti pienesti ja silitti Yuken hiuksia.
”Ymmärrän, jos et halua liikkua kanssani enää…” Yukke niiskaisi.
”Jos pitää miehistä, niin onko se tuomittavaa? En minä sinun kaverisi lakkaisi olemasta, vaikka kertoisit olevasi transu tai vastaavaa.
Se on minulle okei, olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet”, Miya sanoi hymyillen pörröttäen vaalean hiuksia.

”Minusta Miya vaikuttaa ihan lempeältä ihmiseltä, mutta sinä kai tulkitsisit tuonkin väkivallaksi”, Satochi sanoi nälvien Tatsurolle heidän unohtuessaan katsomaan, kun Miya silitteli Yuken hiuksia.
”Entä jos he ovatkin yhdessä?” Tatsuro tokaisi ja sillä samalla hetkellä Satochi tunsi, kuinka sydän jätti lyöntejä välistä.
”Ei sitä tiedä, Yukke taitaa olla ainut ihminen, jolle Miya puhuu ja toisinpäin. Heillä voi olla salasuhde!”
”Tatsuro, turpa kiinni! Etkö itse muka roiku aina kaikissa kiinni niin, että opettajat ja kaikki epäilevät seksuaalista suuntautumistasi?” Satochi tokaisi hieman ärtyneenä.
Tai oikeastaan mustasukkaisena, mutta ei hän sitä tietenkään itselleen myöntänyt.
”Mitä minä muka teen? Onko tämä muka sitten kiellettyä?” Tatsuro sanoi esittäen viatonta nipistäessään Satochia takamuksesta saaden ruskeahiuksisen
nolostusmittarin menemään maksimiin.
”Tatsuro, irti perseestäni tai soitan poliisit!!” Satochi huusi ja läppäsi pidemmän käden irti takapuolestaan.
He eivät huomanneet, kuinka Miya ja Yukke olivat kuulleet Satochin huudot ja kääntyneet katsomaan. Miya katsoi heitä molempia todella hölmistyneenä ja
Yukke katsoi hieman peloissaan Tatsuroa.
Kaksikko huomasi tuijotukset ja Satochin teki mieli pyörtyä jälleen ja Tatsuro vain hymyili hölmösti vilkuttaen Yukelle.
Satochi lähti kiskomaan pidempää kädestä nopeasti juosten kohti koulun portteja ja sieltä kadulle, piiloon epäileviä katseita.

”Satochi, pysähdy! Minulla ei ole huippu-urheilijan keuhkoja”, Tatsuro sanoi henkitoreissaan heidän juostessaan ainakin puoli kilometriä täydessä vauhdissa.
”Ihan oikein sinulle! Oliko sinun aivan pakko tehdä niin?! Nyt Miya luulee minusta ties mitä ja en uskalla näyttää naamaani hänen edessään enää!” Satochi sanoi todella ärtyneenä ja
nolostuneena yhtä aikaa. Hän lysähti eräälle puistonpenkille haukkomaan happea ja hautasi saman tien kasvonsa käsiinsä.
Tatsuro istahti hatarasti Satochin viereen ja asetti kätensä anteeksipyytävästi tuon olkapäälle.
”Anteeksi, Satochi. En tarkoittanut nolata sinua.”
”Saat anteeksi”, Satochi mumisi yhä käsiinsä pienen hiljaisuuden jälkeen ja nousi kuitenkin halaamaan Tatsuroa.
”Mutta älä tee mitään homoa, kun Miya on lähietäisyydellä.”
”En en~” Tatsuro sanoi hilpeästi ja painoi kevyen kaverisuukon Satochin poskelle.
”Tatsuro!”
”Mitä, ei Miya ollut lähellä”, pidempi naurahti Satochin nolostuneen ja ärtyneen sekaiselle ilmeelle.
”Suutele sitä Yukkeasi vain!” Satochi naurahti ilkikurisesti ja irtautui halauksesta.
”Niin voisin tehdäkin, järkkäänkö samalla treffit sinulle ja Miyalle?” Tatsuro kysyi viekkaasti virnuillen.
”Et todellakaan piste!” Satochi huusi kasvot hehkuen.
”Kylläpäs! Ja tulen luoksesi nyt, en jaksa mennä vielä kämpille.”
”Etpäs! Ja jaa, senkun tulet.”

~*~

”Kotona ollaan!” Miya huusi eteisestä. Kukaan ei kuitenkaan vastannut, niin kuin ei yleensäkään.
Hän oli tottunut siihen, että hänen vanhempansa tekevät pitkää päivää musiikinopettajina ja hänen sisarensa olivat jo täysi-ikäisiä ja asuivat muualla.
Kuitenkin hän vanhasta tottumuksesta ilmoitti olevansa kotona.
Hän meni portaat ylös omaan huoneeseensa yläkertaan ja vaihtoi koulupuvun arkivaatteisiin.
Hän vei koulupukunsa ulos parvekkeelle hengariin tuulettumaan tupakanhajusta, kuten joka kerta, kun hän tuli kotiin.
Hän ei halunnut saada absolutistivanhemmiltaan huutoja niskaan.
Sen jälkeen hän meni takaisin omaan huoneeseensa ja lysähti sängylle vatsalleen.
Kello oli melkein neljä ja hänen vanhempansa tulisivat tunnin parin päästä kotiin ja vasta silloin olisi päivällinen.
Eikä Miya tietenkään jaksanut itse alkaa vääntämään jotain suuhunkelpaavaa, sillä häntä ei oltu keittiötaidoilla pilattu.

Alakerrasta kuului ovi käyvän ja Miya nosti päätään ihmetellen. Ei heidän nyt pitäisi tulla kotiin.
Hän meni portaiden yläpäähän, josta oli suora näkymä eteiseen. Hänen isänsä tuli kotiin jo nyt.
”Kuinka olet jo nyt kotona?” Miya kysyi ihmetellen.
”Voin hieman huonosti, joten minut passitettiin kotiin”, hänen isänsä vastasi yskien vaikeasti.
Miya katsoi isäänsä hieman alakuloisena. ”Sinähän olet melkein aina kipeä, muttet lepää näyttääksesi minulle olevasi täysin kunnossa… Mikä sinulla on?”
Miya kohautti harteitaan ja hävisi takaisin huoneeseensa.
Hän nousi kuitenkin uudestaan ylös sängyltään, kun ovikello soi ja hänen isänsä huusi häntä avaamaan oven.
Miya avasi oven ja sen takaa paljastui Yukke. Toinen hymyili kainosti ja hän oli tullut kysymään lyhyempää kanssaan kaupungille.
Miyalla ei ollut muutakaan tekemistä ja hänen äitinsä tuloon oli vielä parisen tuntia, joten hän lähti vaalean mukaan.

Miya huokaisi syvään heidän kävellessään keskustaan. Yukke huomasi, ettei lyhyemmällä ollut kaikki kunnossa.
”Onko kaikki okei?” hän kysyi varovasti.
”Olen vain huolissani isästä, hän tuntuu olevan aina kipeä, mutta käy silti töissä ja sanoo kaiken olevan hyvin. Hän tuli tänäänkin aikaisemmin kotiin,
koska hänet käskettiin pois töistä…” Miya huokaisi alakuloisena.
”Jos hän ei vain halua huolestuttaa sinua ja äitiäsi?” Yukke arveli ja asetti kätensä lohduttavasti Miyan olkapäälle.
”Mutta on se silti typerää, koska hänen pitäisi kertoa hänen olotilansa kunnolla, eikä vain todeta ’kaiken olevan hyvin’, ehkä suurin valhe minkä hän voi sanoa, jos
asiat ovat huonosti”, Miya sanoi surullisemmin.
”Kai hän potee vain jotain flunssaa, eikä pidä sitä niin vakavana, että siitä pitäisi mainita?”
”Mmm-mm…”
”Hei, sinun pitäisi saada mielentilasi kohenemaan! Tehdäänkö jotain hauskaa?” Yukke kysyi innoissaan.
Miya hymähti ja nyökkäsi myöntävästi.

~*~

”Tiesin, että piilottelit näitä täällä yhä!” Tatsuro sanoi leikkisän uhmaavasti löytäessään Satochin jääkaapin perukoilta pari tölkkiä olutta.
”Onko yksinäisiä iltoja, vai painaako Miya-huolet?”
”Tatsuro se turpa umpeen tai juotan nuo sinulle ja lähetän sinut paketissa Yuken ovelle!” Satochi sanoi ärtyneenä ja yritti napata tölkit pidemmän kädestä, siinä kuitenkaan onnistumatta.
”Hei en minä niin helposti humallu!” Tatsuro sanoi muka-loukkaantuneena ja pakeni tuon makuuhuoneeseen seisomaan Satochin sängylle lyhyemmän hypätessä perässä.
”Aijaa? Kun viimeksi vedit kolme tölkkiä yhteen huiviin, sinua sai estää strippaamasta pöydällä kakkosvuoden iltamissa”, Satochi sanoi nauraen ilkikurisesti.
”Älä muistuta siitä! Joku oli vain sekoittanut lasiini jotain terästettyä!” Tatsuro huusi kasvot hivenen punastuneina.
”Ja sen jälkeen puolet kakkosvuoden miespuolisista opiskelijoista on katsellut perääsi haikailevasti~”
Satochi härnäsi yhä ja nappasi tölkit pidemmän kädestä ja juoksi takaisin jääkaapille.
”Ei Yukke katsellut”, Tatsuro sanoi huulet mutrussa.
”Ai oletko sinä niin pitkään häntä kyylännyt, huhhuh”, Satochi naurahti ja sulki jääkaapin oven.
”Jaa itse olet Miyaa siitä asti, kun tulit lukioon!” Tatsuro nauroi takaisin, ja lyhyempi heitti häntä tiskirätillä.

”Hei tänään on perjantai!” Tatsuro löi kätensä yhteen riemuissaan.
”Sinulta ei mennytkään, kuin vain koko päivä sen tajuamiseen”, Satochi naurahti virnistäen.
Tatsuro pyöräytti silmiään.
”Ihan sama. Tarkoitin, että voisimme juoda tänään!” Tatsuro sanoi innoissaan.
”Mikäs into sinulla nyt on?” Satochi kysyi epäilevästi.
”Voisimme pyytää Miyan ja Yuken mukaan!”
Satochi löi kätensä otsaan turhautuneena.
”Arvasin, että haudoit tähänkin jotain taka-ajatusta…”
”Älä nyt, pääsisit tutustumaan Miyaankin paremmin~” Tatsuro kyräili toiselle vinkaten silmää.
”Hän tuskin edes pitää minusta, saati haluaa edes tutustua. Hän pitää minua varmaan nytkin aivan ääliönä”, Satochi tuhahti ja kömpi
vaatekaapilleen vaihtaakseen koulupukunsa arkivaatteisiin.

Tatsuro katsoi huulet mutrussa toista, kun hän napitti paitansa auki ja heitti sen tuolille.
”Enpä usko, että Miyallakaan olisi mitään tuollaista kroppaa vastaan”, Tatsuro sanoi kyräillen muka-viattomana ja lyhyempi tunsi, kuinka puna
taas levisi kasvoilleen ja kuinka siitä olisi voinut nousta savua.
”Älä kyylää, pervo!” hän huudahti toiselle ja vetäisi paidan nopeasti päälleen.
”Myönnä pois, että hankit tuollaisen kehon erään takia~” Tatsuro virnisti ilkikurisesti.
”Hankin sen siksi, koska vihasin olla keppi”, Satochi tuhahti ja istahti Tatsuron viereen sängylle.
”Montako vatsalihasta sinulla on?”
”Tatsuro, älä viitsi…” Satochi hieroi kasvojaan väsyneesti.

Tatsuro tarrasi toisesta kiinni, vetäisi hänet selälleen päälleen, kietoi jalkansa hänen ympärilleen, nosti tuon paitaa ylemmäs ja laski kätensä tuon vatsalle.
”Tatsuro päästä irti!” Satochi huusi posket punehtuneina ja yritti repiä tuon jalkoja irti.
”Yksi, kaksi, kolme…” Tatsuro laski ilkikurinen hymy huulillaan.
”Tatsuro! Irti! Tuo kutittaa!” Satochi alkoi nauramaan ja yritti vetää tuon käsiä pois.
Vaikka Tatsuro oli hoikempi, kuin Satochi, hänellä oli silti voimaa pitää lyhyempää otteessaan.
”…neljä, viisi, kuusi! Tiesinhän minä!” Tatsuro naurahti leikkisästi ja nosti tuon paitaa niin ylös, että sai paljastettua tuon rintakehän.
”Eikä rintalihaksissakaan valittamista! Kyllä Miya ilahtuu~”
”Tatsuro!” Satochi tuhahti vielä enemmän punastuneena ja sai laskettua paitansa alas.

”Mutta kutsutaan Miya ja Yukke tänne, jooko jooko jooko?” Tatsuro kysyi, kun Satochi nousi ylös.
”Tänne? Miksei sinun luoksesi, asut lähempänä keskustaa”, Satochi kysyi ihmetellen.
”Sinulla on isompi asunto.”
”No, kuinka ajattelit, että tavoitamme heidät. Minulla ei ole kummankaan puhelinnumeroita.”
”Tiedän, missä Yukke asuu, koska hän kulkee kotiin samaa tietä kuin minä”, Tatsuro sanoi ylpeästi.
”Eli toisin sanoen olet seurannut häntä. Okei, mutta en minä halua mennä hänen ovelleen vain kysymään; ’Moi haluatko tulla meille juomaan, ota Miya mukaan’”, Satochi sanoi tympääntyneenä.
”Se on sinun hommasi.”
”Höh, no minä kysyn sitten hänet, joten sinun tehtäväsi on kysyä Miya!” Tatsuro virnisti.
”En edelleenkään tiedä missä hän asuu, ääliö”, Satochi tuhahti.
”Mutta Yukke tietää! Mennään metrolla keskustaan, Yuken talo on aseman lähettyvillä, noin neljä korttelia siitä isosta ostoskeskuksesta”, Tatsuro selitti innoissaan.
”Voimme käydä samalla ostamassa illaksi jotain.”
Satochi vain vastahakoisesti jotain nuristen kiskaisi takin päälleen ja lähti Tatsuron perässä asunnosta kohti metroasemaa.

~*~
jatkuu~

--
P.S. Kommentitkin ovat namia :0 Todellakin, saan motivaatiota lisää kirjoittamiseen, kunhan tiedän mitä mieltä tästä ollaan :'D
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    2 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 3/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ke Helmi 06, 2013 3:51 pm

A/N: Ja näin sain laitettua kolmososankin julki~ ^ . ^ Mutta olen huomannut, että tätä ficciä on luettu, joten taidan vain lisätä
aina seuraavaa osaa, vaikkei tätä kommentoidakaan :'). haluaisin toki sen takia kommentteja, että tiedän mitä mieltä tästä ollaan... .__.

3. osa

”Satochi, käydään eka tuossa ostarissa, tahdon käydä katsomassa eräitä kenkiä yhdessä kaupassa”, Tatsuro ilmoitti ja Satochi vain mumisi jotain turhautunutta,
mutta raahautui pidemmän perässä ostariin sisään.
Tatsuron kanssa oli kamalaa käydä yleensä edes ostoksilla. Pidempi juoksi yhtenään eri vaatekaupoissa ja pahimpien päivien päätteiksi
hänellä oli mukanaan enemmän tavaraa, kuin mitä Satochi itse edes kuvitteli omistavansa.
Ostoskeskus oli kaupunginosan laajin ja se sisälsi kaikkea lemmikkipuodeista hämärimpiin gootti- ja rockhenkisiin vaateliikkeisiin.
Satochi tykkäsi itse pyöriä enimmäkseen musiikkiliikkeissä. Hän tykkäsi soittaa rumpuja, mutta hänen omat rumpunsa olivat hänen vanhemmillaan Mitossa.
Musiikinopettaja Sugizo otti hänet kyllä aina mielellään soittamaan vapaatunneille.

Hän päätti karata Tatsurolta ja pyörähtää suosikkiliikkeeseensä Accelerando’n katselemaan.
Liikkeen pitäjä oli Satochille tuttu naama ja toisinpäin, he tervehtivät aina yhtä ystävällisesti ja juttelivat kaikesta musiikkiin liittyvästä. Heistä oli tullut kaverukset.
Liikkeen pitäjä oli jotain 23-vuotias ja todella tyylikkäästi pukeutunut nuori mies. Hän soittaa vapaa-ajallaan kitaraa harrastebändissä, joka oli pitänyt
esiintymisiä esim. Satochin ja Tatsuron lukiolla, kuin myös yöklubeilla sekä toiminut suurempien bändien lämmittelijöinä.
”Hei taas, Satochi-san! Mikäs sinut tänne tuo?” liikkeenpitäjä Hideyuki tervehti kohteliaasti.
”Hei vain Hide-san! Karkasin taas Tatsurolta, koska kengät ja vaatteet eivät oikein kiinnosta”, Satochi vastasi hymyillen.
”Tiedän tunteen, tyttöystävä on samanlainen.”
Satochi naurahti ymmärtävästi.
”Onko keikkoja ollut?”
”Viime perjantaina oli keikka Ishioka Plaza Hotelilla SiDon lämppärinä. Herrat päättivät pitää vähän pienemmän esiintymisen,
ennen kuin lähtevät Aasian kiertueelle”, Hideyuki selitti hymyillen.
”Aivan”, Satochi vastasi hymyillen myös.

Liikkeen oven kello kilahti sen avautuessa ja Hideyuki toivotti tulijan tervetulleeksi.
Satochi vilkaisi nopeasti tulijaa, mutta vilkaisi saman tien toisen kerran tajutessaan, että tulija oli Miya.
Hän tunsi sydämensä pompahtavan kurkkuun, kun Miya käveli erään levyhyllyn taakse katselemaan.
Satochi kääntyi saman tien kasvot kalpeina ja punehtuneina yhtä aikaa tuijottamaan tiskiä.
”Hei, onko kaikki okei?” Hideyuki kysyi pieni huoli äänessään.
Satochi hengitti hieman vaikeasti, mutta sai sen tasaantumaan melko pian ja hän nojasi tiskiä vasten.
”Kaikki on ihan hyvin, hengitin kai hieman väärin ja se tuntui keuhkoissa pahalle”, hän sanoi hymyillen.
Hänestä tuntui pahalle, ettei uskaltanut sanoa Hidelle Miyasta mitään, vaikka hän oli hänen hyvä ystävänsä.

”Hei, voinko auttaa jotenkin?” Hideyuki kysyi kohteliaasti Miyalta, joka oli ilmaantunut lähemmäs kierrettyään koko kaupan sillä aikaa, kun
Satochi yritti saada keuhkonsa toimimaan.
”Haluaisin katsoa noita kitaroita vähän lähempää”, Miya vastasi hieman varovaiseen sävyyn, hän huomasi myös Satochin tiskin luona.
”Tottakai, hetkinen vain!” Hideyuki vastasi ja nappasi avaimen mukaansa, jolla kitaroiden lasikaapit sai auki.

Satochi näki tilaisuutensa tulleen ja hän juoksi nopeasti pois Accelerandosta.
Vasta penkillä parin liikkeenvälin kauempana hän sai hengitettyä kunnolla. Satochi ei tajunnut, kuinka paljon pelkkä Miyan läsnäolo vaikutti häneen näin.
Hänen pitäisi päästä mieluummin juttelemaan hänen kanssaan, kuin juosta pakoon. Ehkä hänen vain pitäisi mennä takaisinpäin ja odottaa, että Miya
tulee Accelerandosta ulos ja tervehtiä häntä ikään kuin olisi törmännyt häneen sattumalta, mutta Miya oli mitä luultavammin nähnyt Satochin jo liikkeessä.
Hän nojasi paremmin penkin selkänojaan ja sulki silmänsä miettiessään tilanteeseen sopivaa ratkaisua.

”Miksi sinä pakoilet tai käyttäydyt, kuin yrittäisin tappaa sinut?” kuului ääni läheltä Satochia.
Satochi havahtui mietteistään ja huomasi puhuttelijan olevan Miya.
Satochi nielaisi vaikeasti ja katsoi toista hieman väristen. Miya katsoi pidempää hieman alakuloisesti. Satochi tunsi syyllisyyttä siitä, että toinen uskoi nyt noin.
Pitäisikö hänen kertoa lyhyemmälle, että hän piti tästä kovasti ja koska pelkäsi toisen reaktiota tunnustukseen ja sen takia häntä alkoi ahdistaa, kun lyhyempi olisi lähellä.
”Käyttäydynkö minä?” Satochi sai sanotuksi kuitenkin.
”Vaikutat siltä… Mitä kaikkea ihmiset ovat puhuneet minusta sinulle? Että tapan kaikki ihmiset, koska satun olemaan tällainen luonne? Että olen outo,
koska en viihdy ihmisten seurassa, koska tiedän heidän puhuvan minusta paskaa?!” Miya kysyi hieman painostavammin ja Satochi vannoi, että kuuli siinä
kysymyksessä pienen surun ja itkun värähdyksen.
”Kukaan ei ole sanonut minulle mitään, en minä pidä sinua outona. Vaikutat vain sellaiselta, joka ei laske ihmisiä lähelle ja luulen,
ettet vain halua olla seurassani…” Satochi sanoi itse hieman alakuloisemmin.

Miya istahti penkin toiselle reunalle.
”Mutta jos totta puhutaan, olen jotenkin kateellinen sinulle. Ihmiset tuntevat sinut koululla, mutta antavat sinun kuitenkin olla rauhassa.
Ykkösvuoden opiskelijat saattavatkin pelätä sinua, tiedäthän sen itsekin, mitä jotkut ovat kiusallaan kertoneet heille, sen voisi kai luokitella paskanjauhannaksi.
Sinua pidetään kovakuorisena ja annat itsestäsi vahvan vaikutelman, edes opettajat eivät sano sinulle mitään. Olet ottanut Yukke-sanin suojiisi, kun
häntä on hakattu koulussa ja syrjitty”, Satochi sanoi sydän pamppaillen yhä.
”Ehkä vain pidän sinua sen verran tunnettuna, etten uskalla olla lähelläsi. En halua tunkeutua toisen tilaan ilman lupaa.”

Miya katsoi toista sanattomana ja hieman kaihona.
”Se, miksi ihmiset kuvittelevat minusta sellaista, johtuu vain yksinomaan siitä, etten viihdy sellaisten seurassa, jotka haluavat kaveerata kaikkien kanssa.
Viihdyn pienessä porukassa ja pystyn itsekin puhumaan silloin paremmin. En tavoittele suosiota. Yuken olen tuntenut ala-asteelta saakka ja tiedän, kuinka vaikeaa
hänellä on luonteensa ja ulkonäkönsä takia ollut, joten en voi vain hylätä häntä, enkä aiokaan”, Miya puheli hiljaa.
”Ja olen varmaan koko puolen vuoden ajan ollut todella maassa, koska isäni on sairas jatkuvasti eikä hän suostu kertomaan oikeaa vointiaan, mutta ette ole
huomanneet mielialaani, koska kuten sanoit, kovakuorisuuteni ei halkeile helpolla.”
Satochi kuunteli toista hiljaa ja puri huultaan miettiessään, kuinka typerä oli itse ollut.

”Senkö takia kusit kursseja?” Satochi kysyi varovasti.
”Senkin takia, toisaalta en vain jaksanut enää ja näin kävi”, Miya vastasi ja nojasi päätään penkin takana olevaan seinään.
”Mainitsit tänään Hamasakin tunnilla, että jos pääset vielä iltapäivällä olleen kurssikokeen läpi, pääset mukaan kolmosten kursseille täysivaltaisesti. Kuinka se koe meni?”
Miya hymähti vienosti ja vastasi:
”Pääsin sen läpi, ei musiikin teoria niin vaikeaa ole.”
Satochi hymyili ja onnitteli toista.
Hän huomasi, että hänen oli nyt paljon rennompi olla lyhyemmän seurassa.

”Hei muuten, kaverini Tatsuro päätti tänään ilman minun mielipiteitäni, että menisimme luokseni hieman juomaan ja meidän muuten pitikin
tulla etsimään sinua ja Yukkea kysyäksemme teitä mukaan. Miten on?” Satochi kysyi hymähtäen.
”Saisit itsekin vähän rentoutua paineistasi.”
Miya avasi silmänsä ja katsoi toista hieman hämillään. Hän oli yleensä ottanut huikat yleensä joskus vain Yuken kanssa, mutta heidät, hänet, kutsuttiin nyt
hieman isompaan porukkaan mukaan.
Hän hymyili ja nyökkäsi myöntävästi, saaden pidemmänkin hymyilemään helpottuneena.

~*~

”Hmm, mitkähän kävisivät paremmin niiden uusien housujen kanssa…?” Tatsuro pohdiskeli katsellessaan kenkiä toisella puolella ostaria eräässä merkkiliikkeessä.
Hänen katseensa kuitenkin kiinnittyi liikkeen ulkopuolella ohi kävelevään vaaleahiuksiseen poikaan, joka vaikutti hieman varautuneelta pälyillessään ympärilleen.
Tatsuro näki tilaisuutensa tulleen ja juoksi vaalean perään.
”Yukke-saaaan~!”
Nimeltämainittu käänsi päätään ihmetellen, kenen vieras ääni häntä kutsui nimeltä.
”Hienoa, että löysin sinut nyt!” Tatsuro sanoi hymyillen iloisena.
”A-ai sinä olet etsinyt minua…?” Yukke kysyi hieman hämillään.
”Joo-o, unohdin kysyä puhelinnumeroasi aikaisemmin tänään. Satochi ja minä päätimme pitää pienet ryyppäjäiset tänään hänen kämpillään ja ajattelimme kutsua sinut ja Miyan sinne.”
Puna levisi vaalean poskille enemmän. ”Tatsuro kysymässä minua seuraansa…”
”E-eiköhän se käy, minun pitää kyllä kysyä Miya-kunin mielipidettä. Liikun yleensä hänen kanssaan…”
Tatsuro nyökkäsi ymmärtäväisenä ja vannoi itselleen, että jos lyhyellä miehenalulla olisi jotain ajatusta vastaan, hän parittaisi hänet väkisin Satochille,
vaikka tummahiuksinen olisi täyshetero tai homofobinen.
”Minun pitäisi etsiä Satochikin täältä, liitytkö seuraan?”
”Minäkin etsin Miya-kunia…” Yukke vastasi ja vaihtoi hermostuneena painoa jalalta toiselle.
”No etsitään heidät sitten!” Tatsuro sanoi hilpeänä ja viittoi Yukkea mukaansa.

Heidän kävellessään jonkin matkaa Tatsuro tunsi suurta ylpeyttä siitä, että oli niin hyvä tutustuttamaan itsensä toisiin ihmisiin.
”Hei, ihan rohkeasti”, Tatsuro hymähti toiselle ja laski kätensä toisen alaselälle ja pisti toisen kävelemään vähän varmemmin lähellään.
Äkkiä kuitenkin eräässä kulmauksessa Tatsuro pisti merkille erään intohimoisesti suutelevan miesparin, ja toinen osapuoli, joka oli selkä heitä vasten, näytti todella tutulta.
”Uruha?” Tatsuro totesi hieman kovalla äänellä, jotta sai kiinnitettyä hänen huomionsa.
Mainittu käänsi päätään taaksepäin ja katsoi todella häpeissään ja nolostuneena Tatsuroa tämän ilkkuviin silmiin.
Yukke katsoi varovaisesti Tatsuron takaa Uruhaa.
”Ei täällä tapahtunut mitään, älä yritä!” Uruha huusi naama punaisena.
Tatsuro vilkaisi Uruhan taakse tummahiuksista, tutunnäköistä henkilöä.
”Aoi? Enpä olisi teistä uskonut…” Tatsuro naurahti pilkkaavasti.
Aoiksi-kutsuttu käänsi katseensa nolostuneena pois ja suki hermostuneena hiuksiaan.

”Ensin sitä neiti Diiva tulee haukkumaan Yukke-sanin homoksi, mutta täältä minä yhytän sinut homohommissa, vieläpä Aoin kanssa. Et sitten parempaa lelua itsellesi löytänyt?”
Tatsuro tiesi Aoin olevan hieman etäinen persoona, muttei mikään pahis, kuten Reita ja Uruha.
”Tatsuro, turpa kiinni…” Uruha sihisi pidemmälle miehelle.
”Ainakin Miya saa mielelleen rauhan, kun hänen ei tarvitse huolehtia Yukke-sanin turvallisuudesta, kun koko koulu saa tietää kolmosluokan
pahimman koulurauhan häiritsijän olevankin tuollainen heikko pikkusormensa ympärillekietoja”, Tatsuro jatkoi ivallisesti ja vetäisi Yuken kainaloonsa sanojensa vakuudeksi,
vaalean punastuen kahta enemmän.
”Tatsuro, en ole tehnyt sinulle mitään… Pyydän, älä sano kenellekään mitään… Edes Reita ei tiedä”, Uruha pyysi ensimmäistä kertaa elämässään nöyränä tuollaista.
”Voin toki olla hiljaakin, mutta jos saan kuulla sinun vielä taittaneen Yukke-sanilta hiuskarvaakaan, voit olla varma, että loppulukiovuodestasi tulee yhtä helvettiä”, Tatsuro sanoi
painostavalla äänellä ja hän mulkaisi Uruhaa vaarallisesti heidän jatkaessaan Yuken kanssa matkaa.

”En olisi uskonut Uruhasta”, Tatsuro sanoi Yukelle, joka vain nyökkäsi itsekin vielä hieman hämillään tapahtuneesta.
”Mutta ainakaan hän ei enää kiusaa sinua!” Tatsuro sanoi vielä ja hymyili leveästi.
Yukke punastui enemmän ja tunsi olonsa helpottuneemmaksi. Enää hänen ei tarvitse kulkea ympärilleen pälyillen ja peläten Uruhaa. Hän saisi kulkea vapaasti.
Yukke huomasi, että Tatsuro piti kättään yhä hänen ympärillään ja tunsi punastumismittarinsa ylittävän rajansa sekunnin murto-osassa, ja vaistomaisesti
otti askeleen kauemmaksi pidemmästä.
Tatsuro ihmetteli ensin pienemmän liikettä, mutta hymähti sitten ymmärtävästi ja jatkoi vain matkaansa Yukke vierellään kävellen.

He olivat kävellä sen penkin ohitse, jolla Satochi ja Miya istuivat ja juttelivat paraikaa.
”Vai täällä se pariskunta piilottelee!” Tatsuro totesi tapansa mukaan suoraan ja hilpeästi.
Satochi katsoi toista vaarallisesti, muttei ehtinyt sanoa mitään takaisin, kun Tatsuro jatkoi:
”Arvatkaa kenet näimme tuolla intiimeissä merkeissä?”
”No kenet? Jonkun tuntemattoman ihmisen, jota et koskaan ole tiennyt, mutta kuitenkin kyylännyt viimeiset kaksi päivää huviksesi, kun on ollut tekemisen puute?” Satochi tokaisi innottomana ja tylsästi.
”Ei, vaan Uruhan! Ja Aoin! Hyvä, että sentään housut pysyivät jalassa julkisella paikalla…”
Satochin ja Miyan ilmeet kääntyivät yhtä aikaa epäuskoiseen ilmeeseen.
”Kappas vain, ettei sitten yhtään parempaa paikkaa voinut sen Aoi-paran kanssa valita”, Miya totesi silmiään pyöräyttäen.
”Tiesitkö sinä heistä?” Tatsuro kysyi ihmettelevänä.
”Tavallaan joo, pyörin todella paljon ulkona, koska tupakka, niin siellä sitä on pakosti nähnyt sen diivan kiehnäämässä ties kenessä”, Miya vastasi hieman huvittuneena.
”Ai hän iskee siis miehiä. Luulin, että Ayukaa ja muita”, Satochi mietti.

Miya tunsi pienen huomaamattoman mustasukkaisuuden nousseen sisälleen heti, kun Satochi mainitsi Ayukan.
Ei hänellä ole tunteita, tai ei ainakaan pitäisi olla, pidempää kohtaan, mutta hän mietti, miksi sitten kuitenkin hänestä tuntui tältä.
Hän pudisti vaikeasti päätään ja karkotti ajatuksensa muualle.
”Iskekööt kenet hyvänsä, en ole kiinnostunut”, Miya totesi taas sillä kylmällä, välinpitämättömällä äänensävyllään.
Yukke huomasi heti, että Ayukan mainitseminen Satochin yhteydessä teki hänet hieman kummalliseksi, kuten viimekin kerralla, kun lyhyempi itse luuli, että
Yukella olisi tunteita Ayukaa kohtaan.
”Mutta mutta, jatkaisimmeko Satochin kämpille?” Tatsuro kysyi hilpeästi ja löi kätensä yhteen.
”Kannatetaan”, Satochi totesi väsyneesti. Myös Miya ja Yukke nyökkäilivät myöntävästi.
”Ostin jo illaksi kaikkea, joten lähdetään sitten”, Tatsuro sanoi hymyillen leveästi ja viittoi heitä mukaansa.
”Kassaneidit siis yhä pitävät sinua yli 18-vuotiaana?” Satochi kysyi huvittuneena Tatsurolta.
”Joo, on epätavallista, että miehellä on näin pitkä tukka, koska lukiossa se ei ole suotavaa, mutta kiitos rehtori Asagin saan pitää sen pitkänä ja
näin ollen kaikki luulevat, että olen jo kouluni käynyt”, Tatsuro vastasi ylpeillen ja heilautti tukkaansa diivamaisesti saaden Satochin nauramaan.
”Onko Tatsuro aina yhtä innokas?” Miya kysyi hiljaa Satochilta.
”Älä edes kysy, ja hänen mielensä on kiero ja likainen, kuin ruostunut korkkiruuvi”, Satochi vastasi hieman huvittuneena saaden lyhyemmänkin hieman hymyilemään.

~*~

Jatkuu~
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    2 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 3/9?]

ViestiKirjoittaja japsukka » To Helmi 07, 2013 11:40 am

Om en oo kerenny kommentoida mitään vaikka on ollu mielessä silloin kun olen käynyt lukemassa jotain~
Mutta yllätyin kivasti kun huomasin että olet kirjoittanut jotain :'D
Ensinä epäröin hieman kun en ole Satochi/Miyaa lukenu aikasemmin, mutta tää on tosi kiva. Kakkosen kohala ootin jo seuraavana päivänä että oliosko kolmas jo tullu *__* hehhee pidän siis tästä kovasti~
Mikään ei särähtäny mulle nyt korvaan, että ei kait sielä virheitäkään ole isommasti
Hämmennyin kyllä, kun pikku diiva Uruha pussaili Aoita, ei olisi heti uskonut että Yuken kiusaaja olisi itse homo :'3
Kiitos näistä luvuista ja toivon että seuraavat ilmestyvät myös~
Our world is so wonderful

    1 tykkää.
Avatar
japsukka
Fani
 
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Elo 23, 2011 1:09 pm
Paikkakunta: Toorniooo~

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 3/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Pe Helmi 08, 2013 1:03 am

japsukka:

Oaaahh eka kommentoija *palvoo* *__* eheh?
Aah itse pidän tästä kyseisestä parituksesta (vaikka onhan niitä suosikkipareja paljonkin, hehe.) ja olen huomannut ettei tätä paria ole esitetty Lafissa aikaisemmin oikein kamalammin, joten ajattelin hieman "korjailla" asiaa. :'D Yritän lisätä uutta osaa aina kun ehdin ja onneksesi voin kyllä jo nyt hieman spoilata, että koko ficciä on suunniteltu pitkälle ja neljättä osaa suunnittelen laittavani lähipäivinä~ :')
Ja kiva kun tykkäät, tuo merkitsee minulle todella paljon! ; _ ; ♥
Itse kun satun nyt betaamaan ficciäni, niin tulee se julkaistava osa todella moneen kertaa luettua lävitse, ettei vain olisi mitään virheitä (ja ihme kyllä joka kerta löydän uusia...), mutta toivon todellakin, että jos jotain silmänurkkaan sattuu roskana häiritsemään, niin se pyydettäisiin korjaamaan~ :'3

Nooh, kaikista löytyy aina jotain uutta ja hämmentävää. |D Voihan toki olla, että Uruhamme yritti itse peitellä homouttaan kiusaamalla esimerkiksi Yukkea, jota on epäillyt homoksi jne.
Tuollaisiin tapauksiin on kyllä törmätty. :I

Kiitän sinua kommentistasi ja odotan toki kommentointia jatkossakin, ja voin luvata, etten jätä tätä ficciä puolitiehen ja katoa jonnekin mustaan syöveriin, koska olen luvannut hoitavani tämän ficin alta pois kunnialla~ :'3 Uutta lukua siis tulossa pian!
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    1 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 3/9?]

ViestiKirjoittaja hatsii » Ti Helmi 12, 2013 11:08 pm

On ollut tähän asti MAHTAVAAA ja jotkut kohdat oli jotenki oudosti siellä, mut enpääs tiedä enää missä ne oli ja nääin. : )) edellisen osan julkasusta on jo aika kauan ja toivon että jatkaisit eteenpäin nopeasti, koska mä rupeen mätänemään hyvien ficcien puutteessa. Oot TOOSI TOOSI hyvä kirjottamaan c:<3 En oo ikinä kuullukkaan ennen tästä bändistä jonka jäseniä (/tai jäsenet, emt) tässä onnh, GazettEa mä fanitan ja on toinen mun lempi bändeistä/artisteista tai mistä lie, joten oli oikeiinn mukavaa et senkin jäseniä oli tässä mukana, muita bändejä mä en khyll muista enää mitä täs onn. Hmmmmh.... Ja vielä sitä että liiann lyhyet osat, mutta ei tarvii olla pidempiä oon vaan tottunut: D ( NYT, NÄIN TÄSSÄ LOPUSSA TOIVON, ETTÄ JATKAT VIELÄ LÄHIAIKOINA MUN MÄTÄNEVÄÄ RUUMISTA AJATELLEN<3 ) kaikella rakkaudella;; mätänevä ruumis ; p : 33

    1 tykkää.
hatsii
Fani
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2013 6:33 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 3/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » To Helmi 14, 2013 11:52 pm

hatsii:

...Oh God kommentoija! Sori en ole ollut nyt koneella ja neljäs osa on betausta vaille valmis julkaistavaksi, joten toiveesi toteutuu pian. :')

Aaah olen pahoillani joistakin hämmentävistä kohdista, voin tarkistaa ficin uudelleen ja korjailla hämmentävät kohdat veks~!
Ajattelin tehdä tästä ficistä ensin vain pelkän MUCC ficin (kaikki päähenkilöt ovat siis MUCCusta!), mutta ajattelin laittaa ihan tuttujakin J-rockareita sekaan, että olisi edes luettavampi. Itsekin pidän Gazetosta tosi paljon ja pitihän sitäkin tähän laittaa ihan periaatteen vuoksi melkeinpä |D Mutta et siis ole kuullut kyseistä bändiä ennen, ne? Sittenhän tämä on oiva tilaisuus tutustua sinulle uuteen yhtyeeseen ;) eikun
Ja kiitos todella paljon, että tämä olisi luettava! Nuo sanat merkitsevät niin paljon tälläiselle pullahamsterille, joka popsii keksinmurut hiirtenkin ulottuvilta~

Mutta mätänevää ruumistasi ajatellen, yritän saada laitettua uuden osan aikaisintaan sunnuntaina, koska lähden huomenissa reissuun! Pysy hengissä siihen asti, en halua siivota jälkiä~ :'D
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 4/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Su Helmi 17, 2013 9:08 pm

A/N: Uutta osaa kehiin~ Olin juhlimassa kaverin 18-vuotissyntymäpäiviä viikonlopun yli, joten en sen takia voinut lisätä tätä osaa, anteeksi. *kumar* Viides osa on valmistumassa
koneella ja en tiedä milloin voisin jatkaa sitä lisää, nimittäin tuona kyseisenä viikonloppuna saivat ylitaipuvat niveleni hieman lisää taivutusta eli oikean käden sormet poissa pelistä... :'D
Nytkin sattuu niin saakelisti kirjoittaa... Mutta yritellään pärjätä!

4. osa


Satochi käveli kädet taskuissa vilkuillen välillä Miyaa, joka käveli hänen vierellään näppäillessään tekstiviestiä.
Välillä hän katsoi heidän edessään kulkevia Tatsuroa ja Yukkea, jotka näyttivät tulevan aika hyvin jo juttuun, huomioon ottaen Yuken ujon luonteen.
Tatsurolla vain taisi olla joku maaginen vaikutus ihmisiin, kaikki ovat ystävällisiä hänelle.
”Satochi, heitä avain. Menen jo edeltä Yuken kanssa”, Tatsuro sanoi, vaikka heillä oli enää vain alle 200 metriä sille kerrostalolle, jossa Satochi asui.
”Älä edes luule. Viimeksi päätit sen viisiminuuttisen aikana, kun minulla vielä kesti saapua, niin uittaa avaimia pihalammikossa kiusatessasi karppeja. Haluatko tänäänkin uimaan?” Satochi kysyi virnuillen huvittuneena, saaden Yuken tirskahtamaan. Miyankin toinen suupieli oli koholla hänen kuunnellessaan sivukorvalla.
Tatsuro vain tuhahti jotain ja tyytyi vain tökkimään Yukkea, koska toinen kutiaa helposti.
”Kenelle lähetit viestin?” Satochi kysyi Miyalta tuon laittaessa viimein puhelimensa taskuun.
”Porukoille vain, että minulla menee myöhään”, hän hymähti.
Satochi oli nähnyt lyhyemmän hymyilevän todella harvoin, mutta nyt hän on nähnyt niidenkin hetkien edestä, jotka on missannut.

Heidän viimein astuessaan Satochin asuntoon, ruskeahiuksinen kirosi, ettei ollut siivonnut ennen lähtöä, joten hän juoksi edeltä potkimaan likaiset
vaatteet kylpyhuoneeseen ja laittamaan tiskit altaaseen.
Miya vilkuili ympärilleen ja kiersi omin luvin ympäri asuntoa. Hän vilkaisi makuuhuoneeseen ja näki sen seinien olevan vuorustettu joidenkin bändien julisteilla.
Lattialla oli kasassa koulukirjoja ja vihkoja. Yhden seinän valtasi vaaleapuinen vaatekaappi. Satochi ei ollut pedannut sänkyään ja hänellä oli tummat lakanat ja osa tyynyistä oli nekin lattialla.
Miya jätti sen huoneen rauhaan ja avasi seuraavan oven. Se oli ilmeisesti tarkoitettu toiseksi makuuhuoneeksi, mutta sinne oli raahattu työpöytä läppäreineen ja sellaisineen.
Hän sulki oven ja käveli olohuoneeseen, jonka yhteydessä oli keittiösyvennys.
Miyan silmät laajenivat hieman huomatessaan, että Satochilla oli noin 40 tuumainen taulutelevisio ja Playstation 3 ja isot bassokaiuttimet sekä muut herkut.
”Katsot kai paljon telkkaria?” hän kysyi Satochilta, joka oli laittamassa Tatsuron ostoksia jääkaappiin.
”En oikeastaan, pelaan vain aika paljon. Sen televisiotason alla olevassa liukuovikaapissa on pelejä, katsele vapaasti. Ja se telkkari on sedältäni, rikas mies…”

Miya meni polvilleen ja katseli Satochin aika kiitettävän kokoista pelikokoelmaa, kaikki Playstation 3:lle ja pari ilmeisesti XBOX360:lle. Hän tutkaili niitä tarkemmin.
Satochilla näytti olevan Call Of Duty ja Modern Warfare 3 sekä Skyrim, Tekken 5 ja Assassin’s Creed-sarja.
Löytyi sieltä myös perinteinen Grand Theft Auto kuin Project Zeroa ja Left 4 Deadia sekä liuta muitakin pelejä.
Miya otti käteensä XBOX:lla pyörivät pelit, Fallout 3 ja Call Of Duty: Black Ops 2.
”Huomasin, että sinulla on pleikkari kolmonen, mutten näe XBOX:ia. Onko sinulla sellainenkin, kun kerta pelejä…?” Miya kysyi kääntyen Satochiin päin.
”Minulla oli 360 lainassa isoveljeltä, mutta hän halusi sen takaisin, kun muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen. Nuo pelit jäivät tänne, koska
hän ei pelaa niitä”, Satochi selitti ja työnsi muovipussin tiskiallaskaappiin.
”Tosin olen jättänyt pelaamisen vähemmälle, yksin pelaaminen tuppaa olemaan tylsää. Tatsuro ei osaa eikä edes halua pelata”, Satochi hymähti ja istui alas Miyan viereen.

”Satochi, lainaamme tietokonettasi, kerro salasana!” Tatsuro huusi työhuoneesta.
Satochi käveli sinne ja laittoi salasanan. Hän oli salasanasuojannut koneensa siksi, koska Tatsuro kävi sillä ilman lupaa ja
imuroi sen täyteen omia juttujaan.
Satochi palasi takaisin olohuoneeseen ja Miya luki Fallout 3:n takakantta.
”Onko asuntosi savuton?” Miya kysyi lukiessaan.
”Ei, ei ainakaan pitäisi”, Satochi vastasi kohauttaessaan harteitaan.
”Kävisin parvekkeella, pitäisi käydä tupakalla”, lyhyempi sanoi noustessaan ylös ja katsoi Satochia.
”Kaikin mokomin”, Satochi vastasi. Miya hymähti hänelle ja kaivoi taskustaan askin ja otti yhden savukkeen huulilleen kävellessään parvekkeelle.
Satochi käveli lyhyen perässä parvekkeelle ja katseli alas, jossa näkyi pihan karppiallas sekä talon muita asukkaita.
Kauempana näkyi kaupungin vilinää sekä metron kolina kuului selvänä. Ilma oli vielä vilpoinen, vaikka olikin jo huhtikuun alku ja todella kosteaa.
Aurinko kuitenkin näkyi vielä iltataivaalla ja se värjäsi taivaan hennon punaiseksi.

”Poltatko?” Miya kysyi äkkiä pidemmältä tarjoten askiaan.
Satochi pudisti hymyillen päätään.
”Sääli, olisin kaivannut seuraa tupakalle. Yukke on lopettanut jäätyään kiinni”, Miya hymähti ja vetäisi taas sauhut.
”Kauanko olet polttanut?” Satochi kysyi.
”Ysiluokasta asti. Olen toki polttanut sitäkin aikaisemmin, mutta vakipolttaminen alkoi vasta silloin. Oli liian paljon paineita”, Miya vastasi rauhallisella äänellään.
”Poltan oikeastaan silloin tällöin, jos kaverit tarjoavat, mutten vakituisesti”, Satochi hymähti ja käänsi katseensa taas horisonttiin.
”Tatsuro valittaakin joka kerta, kun haisen edes vähääkään tupakansavulta…”
Miya hymähti ja tumppasi tupakan metallikaiteeseen ja tiputti sen alas.

”Haisenko minä miten pahasti?” hän kysyi.
Satochi katsoi toista ensin hetken, kunnes käveli toiseen lähes kiinni ja painoi kasvonsa toisen niskaan.
Satochin huulet pystyivät melkein koskettamaan Miyan kaulaa. Hän kuitenkin vain hillitsi itsensä ja nuuhkaisi toista varovasti.
”Et paljoa.”
”Mutta se kai haittaa silti Tatsuroa?”
”Ihan sama, antaa marmattaa”, Satochi hymyili ja avasi parvekkeen oven viittoen Miyaa sisään ja sulki sitten oven perässään.

”No, haluatko tehdä jotain? Jääkaapissa on kyllä juotavaakin…” Satochi viittosi toiselle.
”Tuota, voisimmeko me pelata jotain?” Miya kysyi varovasti.
”En ole itse pelaillut pahemmin isoveljen muutettua pois.”
”Toki voimme, mitä haluat pelata?” Satochi kysyi ja polvistui virittämään Playstationia.
”No vaikka… Tekkeniä?” Miya ehdotti vain jonkun, jonka näki ensin.
”Sopii.”

Satochi laittoi Tekkenin pyörimään ja haki jääkaapista kaksi tölkkiä olutta sohvapöydälle ja heitti toisen ohjaimen Miyalle.
”Tehdäänkö tästä jännempää?” Miya kysyi vinosti hymyillen.
Satochi katsoi kysyvästi.
”Se, kumpi aina häviää ottelun, juo oluensa kerralla alas ja sitten aloitetaan taas uusi.”
”Kiinni veti!” Satochi naurahti. ”Tulet makaamaan lattialla sammuneena, ennen kuin edes puoli tuntia on mennyt.”
”Sopii yrittää, en ole mikään helpoin vastustaja”, Miya virnisti.

Ensimmäisen erän hävisi Satochi todella tiukassa ottelussa ja hän nieli oluensa kerralla ja haki taas uuden pöydälle. Toinen erä oli kohtalokas Miyalle ja hän joutui juomaan omansa.
Tätä jatkui vuorotellen, kunnes viidennessä erässä molemmat alkoivat olla jo kiitettävän alkoholisoituneina.
Tatsuro ja Yukke tulivat toistensa kylkiin kiehnäten olohuoneeseen katsomaan taistoa ja hakivat itsekin oluet.

Kun 9. matsi oli menossa Satochi pyysi Tatsuroa tuomaan heille uudet oluet sillä aikaa.
”Jos tuota jatkuu, meiltä loppuu varastot”, Tatsuro naurahti hiprakassa.
”Jääkaapin perällä on vielä… lisää…” Satochi yritti pitää järkensä vielä tolkuissaan, hän ei suostunut näyttämään Miyalle, että alkoholi alkoi jo nousta päähän.
Tatsuro haki ne Satochin piilottamat kaljat pöydälle ja sanoi menevänsä Yuken kanssa alapihalle penkille istumaan.
Satochi viittosi vain kädellä jotain myöntymisen tapaista.

”Tämä on jo tylsää!” Miya vinkaisi jo humalan rajalla ja hän konttasi pleikkarille ja painoi sen sammuksiin.
Satochikin huojui Miyan viereen.
”Minun pitäisi käydä katsomassa, ovatko Tatsuro ja Yukke vielä elävien kirjoissa alapihalla…” Satochi sanoi vielä selväpäisen äänellä vaikka mielensä viittoi jo humalatilaan.
Hän kuitenkin käveli hitaasti parvekkeelle ja vilkaisi alapihan keinuun, missä Tatsuro ja Yukke istuivat toisiaan vasten suudellen nälkäisesti.
Satochi vain hymähti ja käveli takaisin sisään.

”Siellä ne kaksi nuolukiveä kohtasivat.”
Miya vain virnisti ja lysähti selälleen lattialle.
”Nouseeko päähän?” Satochi kysyi naureskellen ja asettui itsekin makuulleen tuon viereen.
”Ei, ainakaan paljoa. Kunhan oikaisen selkää”, hän naurahti ja nousikin saman tien takaisin istumaan ja meni sohvalle istumaan ja sulki silmänsä.
Satochi teki samoin ja nojasi toiseen käteensä katsellen lyhyempää.

Satochi tarttui Miyaa hellästi leuasta ja lyhyempi avasi silmänsä kysyvästi.
”Tuo parta pukee sinua”, Satochi sanoi hymyillen.
”Kiitos, sitä pitäisi kai siistiä hieman…”
”Paskat tarvitsee, olet hyvännäköinen nytkin”, Satochi sanoi suoraan ja päätti olla häpeämättä mitään, humalatila ilmeisesti auttoi tässäkin.
Hän päätti ottaa vielä oman oluensa lopun, mutta kaatoi siitä osan paidalleen.
”Saatana…” hän kirosi, Miyan naurahtaessa vähän.
Satochi heitti paitansa pois jonnekin lattialle ja asettui nojaamaan vasten sohvaa, hänen oli myönnettävä, että alkoholimittari oli tullut täyteen ja sammuminenkaan
ei ollut enää mahdotonta.
Hän tunsi viileän käden vatsallaan ja hän avasi silmänsä.
Miya tutkaili häntä intensiivinen katse silmissään ja hän liu’utti kättään pitkin ruskeahiuksisen kehoa. Satochi vain katseli tuon käsien liikkumista ja toisen
kosketus tuntui hyvältä ja rentouttavalta. Miyan käsi siirtyi pidemmän rintakehälle, siitä kaulalle ja viimein leualle.
Lyhyempi käänsi tuon kasvoja omiaan kohti ja katsoi pidempää syvälle tuon silmiin.

”Älä tee mitään harkitsematonta, kun olet humalassa…” Satochi sanoi hiljaa hymyillen.
”Tämä ei ole harkitsematonta”, Miya vastasi ja painoi hellästi huulensa vasten toisen omia.
Satochi vastasi suudelmaan mielellään, hänellä ei ollut enää mitään yhtäkään asiaa vastaan. Hän istui hänen asuntonsa sohvalla suutelemassa miestä, kenen
tällainen lähestyminen jokin aika sitten olisi ollut mahdotonta.
Miyan huulet tutkailivat Satochin omia hellästi, kunnes he irtaantuivat toisistaan.
Miya katsoi Satochia syvälle tuon tummiin silmiin.
”Anteeksi…” lyhyempi pyysi hieman punastuneena. ”En vain malttanut enää.”
”Ei se mitään, olen odottanut tätä itsekin…” Satochi sanoi hiljentäen loppuun.
Satochi kosketti lyhyemmän huulia omillaan varovasti tunnustellen. Miya vastasi suudelmaan hellästi.
Lyhyempi oli kuvitellut, ettei tarvitsisi koskaan ketään itselleen, olihan hän pärjännyt tähänkin asti aivan hyvin yksin. Mutta nyt hänestä alkoi tuntua siltä, että
läheisyys voisi ollakin hyväksi, mikäli se tuntuisi tältä.

Miya siirtyi istumaan hajareisin Satochin syliin ja painoi huulensa rajummin vasten pidemmän vastaavia.
Satochi toi kätensä lyhyemmän hiuksiin ja painoi tuon päätä lähemmäs.
Suudelma vaihtui pieneksi suudelmien sarjaksi, joka voimistui vaiheittain.
Satochi ei koskaan kuvitellut jonkun huulien tuntuvan niin hyviltä hänen omiaan vasten, ja Miya ajatteli, ettei koskaan voisi edes tehdä mitään sellaista kenenkään kanssa enää.
Lyhyemmän rinnan valtasi lämpö, joka ei ollut kytenyt siellä enää pitkään aikaan.
Miya kosketti hellästi kielellään pidemmän alahuulta pyytäessään lupaa päästä toisen huulien väliin.
Satochi avasi suunsa varovaisesti ja pieni värähdys kulki molempien kehojen poikki kielten koskettaessa toisiaan.
Satochin kädet olivat liukuneet lyhyemmän lanteille ja hän tunsi käsiään vasten, kuinka Miyan keho värisi yhä pienesti.
Satochi irrottautui suudelmasta ja painoi huulensa vasten Miyan kaulaa.
Hänestä lähti yhä vieno tupakantuoksu, mutta se ei häirinnyt häntä.

”En taida ehtiä kotiin enää…” Miya totesi huokaillessaan pienesti.
”Ei tarvitse, koska jäät tänne”, Satochi vastasi ja näykki tuon kaulaa.
Satochi imaisi lyhyemmän kaulaan mustelman ja suuteli jälkeä hellästi.
”Saat turpaasi, jos se jälki näkyy vielä maanantaina…” Miya sanoi käheästi pidemmän suudellessa hänen kaulansa tuntoherkimpiä kohtia.
”Älä huoli, se jää paidan alle”, Satochi hymähti suudelmien lomasta.
Satochi pyöräytti lyhyemmän makaamaan selälleen sohvalle ja kallistui itse hänen päälleen.
Molemmat hengittivät hieman raskaasti ja Satochilla alkoi ainakin ottaa alkoholi päähän.
Hän painoi päänsä vasten Miyan rintaa ja kuuli lyhyemmän sydämen sykkeen voimakkaana ja nopeana.

”Satochi…” Miya aloitti hiljaa.
Satochi ynähti jotain kysyvän tapaista.
”Onko sinulla ja Ayukalla jotain?”
”Jos olisi, en olisi äsken suudellut sinua”, Satochi sanoi silmät kiinni hieman hämmentyneenä.
”Mistä sinä Ayukan keksit?”
”Nokun…” Miya aloitti hieman varovaiseen sävyyn.
”Hän juttelee sinulle aina ja sinäkin olet mukava hänelle ja—”
”Miya”, Satochi nosti päätään keskeyttäen toisen lauseen. Miya katsoi Satochia alakuloisesti.
”Minulla ei ole juttua kenenkään kanssa, Ayuka ei merkitse minulle mitään”, Satochi jatkoi ja katsoi toista silmiin.
”Minä rakastan vain sinua.”
Miyan sisällä sytkähti jokin ja humalatilansa jotenkin edesauttoi hänen tunteidensa ulostuloa. Hänen tunnettu kova kuorensa oli haljennut ja hän
kietoi kätensä Satochin kaulan ympärille ja alkoi itkeä hiljaa vasten Satochin hiuksia.
”Emmehän me ole tunteneet edes pitkään… Kuinka sinä voit…?” Miya nyyhkytti.
”Minä olen katsellut sinua lukion ykkösvuodesta asti, heti kun muutin Ishiokaan”, Satochi sanoi hieman jännittyneenä.
”Mutta kuten sanoin aikaisemmin, en ole uskaltanut tulla lähelle, koska en halua viedä ihmisen omaa tilaa.”

Miya nosti Satochin kasvoja kohti omiaan ja Satochin teki mieli alkaa itse itkemään nähdessään Miyan itkusta kosteat silmät.
Hän pyyhkäisi tuon kyyneleet poskilta pois ja painoi hellän suukon hänen poskelleen.
”Voit jäädä nukkumaan tähän, haen sinulle peiton ja tyynyn”, Satochi sanoi hymyillen ja nousi pois toisen päältä.
Satochi käveli makuuhuoneeseensa ja avasi yhden kaapin ovista, jossa hän säilytti petivaatteita.
Hän ei ollut huomannut, kun lyhyempi oli kävellyt hänen perässään makuuhuoneeseen.
”Voisinko… Voisinko nukkua mieluummin sinun vieressäsi?” hän kysyi varovasti ja hiljaa, ja pidempi kääntyi katsomaan.
”Totta kai voit”, Satochi hymähti ja viittosi toisen sängylleen.
Miya meni seinän puolelle sänkyä selälleen ja hän tuijotti kattoa. Hänen kyyneleensä olivat kuivuneet poskille ja hän kääntyi katsomaan Satochia, joka
oli istunut sängyn reunalle ja katsoi nyt häntä.

”Mutta entä Yukke ja Tatsuro?” Miya kysyi. ”Eihän kello ole kuin ehkä kymmenen…”
Satochi avasi jo suunsa vastatakseen jotain, kunnes hänen puhelimensa piippasi ja hän luki Tatsurolta tulleen viestin.
”Tatsuro kertoikin juuri, että hän menee Yuken kanssa Tatsuron kämpille”, Satochi sanoi kohauttaen olkiaan ja heitti puhelimensa pöydälle.
”Yukke muuten tykkäsikin Tatsurosta”, Miya sanoi ja asetti kätensä päänsä alle.
”Tatsurokin puhui Yukesta lähes koko ajan”, Satochi hymähti ja asettui kyljelleen Miyaan päin ja nojasi käteensä.

Satochi painoi kasvonsa tyynyyn ja aivasti.
”Minulla on paha olo…” hän valitti.
”Ei kannata juoda, jos pää ei kestä”, Miya naurahti ja pörrötti pidemmän hiuksia.
”Hyst, ei minua okseta”, Satochi murahti leikkisästi.
”En vaan osaa sanoa, olenko edes kännissä…”
”Tarvitseeko sitä tietää?” Miya hymähti huvittuneena.
”Sinä ainakin olet”, Satochi puhui yhä tyynyyn.
”Kuinka niin?” Miya kysyi ihmetellen.
Satochi pysyi vaiti ja vastasi:
”Et olisi suudellut minua muuten.”
Miya puraisi huultaan, eikä tiennyt mitä vastata. Hän olisi suudellut Satochia ilman humalaakin, tilanne oli ollut juuri täydellinen.
”Olisinpas.”
”Niin varmaan”, Satochi käänsi kasvojaan lyhyempään kohti ja katsoi häntä hieman alakuloisena.

Miya tuli kyljelleen Satochin tyynylle, vain parin sentin päähän pidemmän kasvoista.
”Sinä olet vieläkin humalassa…” Satochi sanoi toiselle.
”Laskuhumalassa”, Miya vastasi ja hymähti pienesti ja suuteli toista hellästi.
”Ja humalassa ei saa tehdä asioita, joita ei tarkoita”, Satochi sanoi irrottauduttuaan suudelmasta.
”Minä tarkoitan ja teen, vaikken olisi humalassa ensinkään”, Miya vastasi ja sulki silmänsä.
”Joko nukuttaa?” Satochi kysyi huvittuneena ja silitti tuon poskea.
”Ei.”
”Niin varmaan, sammut kohta.”
”Enkä sammu”, Miya tokaisi ja avasi silmänsä.
”Minäpä sammun”, Satochi sanoi ja sulki silmänsä ja veti peiton korviin.
”Etkä sammu”, Miya sanoi huvittuneena ja repäisi peiton tuolta pois kokonaan itselleen ja käpertyi sen ympärille.
”En sammukaan, ennen kuin annat sen peiton”, Satochi sanoi virnistäen.
”Yritä vain saada”, Miya naurahti ja puristi jalkansa peiton ympärille.
”En jaksa, nukahdan ilman peittoakin”, Satochi sanoi ja sulki taas silmänsä.

Miya potkaisi pidemmän sängystä alas ja Satochi katsoi toista todella väsyneenä, kun toinen vain virnisti.
”Oliko harkittua?” Satochi murahti leikkisästi.
”Ei, mutta tämä on”, Miya vastasi ja pudottautui lattialle Satochin päälle.
”Jaa jaa, koulun mystisimpänä pidetty ihminen päätti alkaa leikkimään kuin pikku pentu”, Satochi naurahti istuessaan lattialla Miya selällään sylissään.
”Hyst, ne kuulevat vielä”, Miya hyssytteli ja Satochi naurahti.

Miya nousi istumaan Satochin syliin ja painoi päänsä tuon hartialle.
”Minä oikeasti pidän sinusta…” Miya mumisi tuon olkapäätä vasten.
Satochi tunsi rinnassaan pitkään kyteneen kipinän roihahtaneen liekkeihin tuon sanoman jälkeen, ja hän halasi pienempää tiukasti.
Satochi tunsi Miyan huulet kaulallaan ja hän sulki silmänsä raottaessaan huuliaan hieman.
Hän puraisi huultaan tuntiessaan pienen, nipistävän kivun kaulallaan Miyan upottaessaan hampaitaan hieman hänen kaulansa ihoon.
Lyhyempi kuljetti huulensa Satochin korvalle ja näykkäsi pidemmän korvanlehteä hellästi.
”Jos sinä merkkaat minut, niin minä merkkaan sinut”, lyhyempi kuiskasi ilkikurisesti Satochin korvaan.

~*~

Jatkuu~
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    1 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 4/9?]

ViestiKirjoittaja hatsii » Ti Helmi 19, 2013 7:23 pm

I'M BACK ! juu terve, luin uusimman osan jo sillon sunnuntaina, mut nytten vasta sain aikaseks kommentoida ja et arvaakkaan mikä mun ilme oli ku huomasin et uus osa oli tullu<3 hymyilin sitten yksikseni, ihanku joku hullu : 3 Ja aaa joooo on ensimmäinen hihC:
Ja niin asiasta toiseen... täähän osa/luku(mikä lie) oli kiinnostava(uhahXD), voin kuvitella Yuken ja Tatsuron siellä jossain ulkona penkillä kuhertelemassa ku Satochi stalkkaa niitä sieltä parvekkeelta^^hehhee ja on hyvä ettet vaan jätä tätä puolvälii ja häivy niinku aika moni tekee:DDd En.... Nyt... Totaaah.... Löydä.... Mitään.... Minkä.... Vois.. hmmmm...... liittää tähännn nyth ...... ^__^...
Oon toki yrittäny tutustuu tähän MUCC bändiin mut siitä nyt ei vaan oo tullut mitään ; 3
Sorisori en osaa kommentoida :,( ja nyt on kiire joten on TAAS lyhyt kommentti (ANTEEKSIIANTEEKSII) en malta oottaa taas uutta osaa... Tällä kertaa saattaa olla että en mätäne ihan heti, kun voihan tätäki aina lukee uudellee ja muitakin mut niin toivotaa että en päädy lukemaan death ficcejä jotka on Gazettesta:_(

    1 tykkää.
hatsii
Fani
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2013 6:33 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 5/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ma Helmi 25, 2013 5:02 pm

A/N: Hei taas! Pahoittelen viidennen osan viivästystä, mutta tässä on ollut vaikka mitä välissä, ettei ole ehtinyt betaamaan uutta osaa, gomen. Nyt kuitenkin jätän viidennen tähän~ (' u ')

~*~

5. osa

Auringonsäteet pilkistivät sälekaihtimen rakosien välistä suoraan ruskeahiuksisen kasvoille.
Satochi siristeli silmiään herätessä julmaan pääkipuun.
Hän nousi ylös istumaan ja hieroi ohimoitaan hampaat irvessä. Krapula.
Hän vilkaisi sumeasti viereensä ja hymyili hieman yllättyneenä.
Lyhyempi oli hänen vieressään sikeässä unessa.

Satochista eilinen tuntui unelta, koska hän ei todellakaan odottanut Miyan suutelevan häntä, tai edes jäävän yöksi.
Mutta lyhyempi olikin kertonut pitävänsä pidemmästä ja Satochi ei voinut olla onnellisempi.
Hän nousi ylös ja oikoi selkäänsä, joka todellakin on kipeä viimeöisen humalariehumisen takia.

Miya oli pyörinyt Satochin päällä heidän ollessaan lattialla ja Satochi yritti saada toisesta otteen vain pysäyttääkseen lyhyemmän, mutta
tummahiuksinen oli liikkeissään Satochia nopeampi, eikä antanut itsensä jäädä kiinni.
Lopulta he molemmat nousivat ylös ja juoksivat keskellä yötä ympäri asuntoa heitellen nauraen toisiaan ties millä, mitä käsiinsä saivat. Asunto näytti aivan järkyttävältä.
Eikä takaa-ajo ollut vielä siihen loppunut, kun Miya keksi lähteä juoksemaan asunnosta ulos.
Satochi oli ensin katsonut hieman järkyttyneenä, toinen oli humalatilassa ja saattaisi päätyä vielä vaaratilanteisiin.
Pidempi juoksi perään hieman hoiperrellen, ei ollut selvin päin hänkään.
Miya oli odottamassa häntä ulkona karppialtaan luona viekas virne huulillaan.
Satochi käveli toisen luokse hengästyneenä.
Miya istuutui altaan reunalle ja viittoi pidempääkin istumaan.

”Onkohan vesi kylmää?” lyhyempi virnisti.
”Miya, älä vain—” Satochi ehti vain varoittaa, kun sai kasvoilleen läiskäyksen vettä.
”Hmm, se on aika haaleaa. Kalat kai paleltuisivat muuten”, Satochi väänsi sen kuitenkin vitsiksi ja
tarrasi lyhyemmästä kiinni ja vetäisi itseensä kiinni.
”Eiköhän leikit ole jo leikitty, kohta se hullu akka tulee valittamaan unirauhan häiritsemisestä”, Satochi naurahti viitoten alakerrassa asuvaan
ikääntyneeseen vanhaan rouvaan, joka keksi ties mitä syitä saadakseen Satochin talonmiehen puhutteluun. Kaiken lisäksi rouva oli kristitty ja
pauhasi Jumalasta ties mitä kaiken aikaa.
”Sille leidille tulisi määrätä vahvempia lääkkeitä, mehän vain vähän leikimme”, Miya mutristi huuliaan ja tökkäsi pidempää poskeen.
”Ai vähän? Asuntoni näyttää siltä, kuin siellä olisi riehunut mieshuoliaan hieman aggressiivisesti purkanut Tatsuro”, Satochi naurahti.
”Ai onko hän niin paha?” Miya tyrskähti. ”Yukke-parka… En halua kuvitellakaan Tatsuroa mustasukkaisena.”
”En usko, että hän nyt kovin mustasukkaiseksi tuleekaan, ne kaksi ovat Tatsuron luona, ja Tatsuron tuntien, pitämässä hieman kahdenkeskistä hauskaa.”
”Hyi ei tuollaisia saa puhua noin suoraan!” Miya napautti Satochia muka-toruvasti ja nousi ylös.
”Et ole kuullutkaan, mitä kaikkea Tatsuro on puhunut julkisilla”, Satochi naurahti ja nousi itsekin jaloilleen.
”En ole varma haluanko edes tietää”, Miya naurahti ja nojasi pidempää vasten.
Satochi hymähti ja käänsi toisen kasvoja omiaan kohden hymyillen lempeästi toiselle.
Miya hymyili takaisin ja he suutelivat hellästi.

”Eikö teidän keskenkasvuisten tulisi olla nukkumassa?! Kello on yksi yöllä!” kuului vihainen vanhan naisen huuto parvekkeelta, paria kerrosta Satochin asuntoa alempana.
He hätkähtivät ja katsoivat äänen suuntaan.
Rouva Kuroishi katsoi pariskuntaa tuimasti, vaikka he eivät nähneet rouvan ilmettä kuitenkaan kamalan hyvin, he olettivat hänen ilmeensä olevan kuvauksellinen.
”Eikö leidin tulisi olla itse nukkumassa?” Satochi napautti takaisin.
”Hävytöntä! Kai sitä ikääntynyt vanharouva saa omassa asunnossaan tehdä mitä haluaa. Menkää sisälle siitä!” rouva Kuroishi mäkätti parvekkeeltaan ja huitoi poikia muualle.
”Anteeksi, mutta meillä on tupakkatauko”, Miya irvisti ilkikurisesti rouva Kuroishille ja kaivoi savukkeensa taskustaan ja nosti yhden huulilleen sytyttäen sen.
Vaikkei valoa vielä ollutkaan niin paljon öisin, he saattoivat nähdä rouva Kuroishin haukkovan henkeään tuimana ja loukattuna.
”Etkö sinä kakara tiedä, että alaikäisenä ei saa pilata keuhkojaan tupakalla?! Minun olisi kunniallisena kansalaisena ilmoitettava tästä
vanhemmillesi ja koulullesi, mutta en puutu tähän, tällä kertaa”, rouva Kuroishi räyhäsi yhä parvekkeella pelkässä yöpuvustuksessaan aamutakki päällä.

”Ota sinäkin, edes tämän kerran”, Miya tarjosi Satochille, joka epäröi hieman, mutta myöntyi kuitenkin ja antoi lyhyemmän sytyttää savukkeensa.
”Sinäkin, herra Takayasu?! Tämä on todella kiittämätöntä ja rivoa! Kun vanhempasi tulevat käymään Ishiokassa, minun on heti kerrottava heille—”
”Anteeksi vain rouva hyvä, mutta he eivät tule kuin vasta seuraavalla kesälomalla”, Satochi sanoi viisastelevana ja hän imaisi tupakastaan Miyan hymyillessä vieressä.
”Rouva on nyt vain hyvä ja menee takaisin nukkumaan, sekä soittaa aamulla lääkärilleen ja käskee häntä määräämään rouvalle vahvemmat hermolääkkeet”, Miya kopautti naiselle naama peruslukemilla.
Rouvan silmät avautuivat suuriksi ja hän puristi parvekkeen kaidetta kihisten raivosta.
”Kuinka tuollainen hävytön miehenalku voi koskaan saada naista itselleen?! Jos olisin sinun ikäisesi nuori nainen,
en katsoisi sinua kahdesti!” rouva Kuroishi huusi kimpaantuneena.
Miya mulkaisi naista vaarallisesti ja Satochi huomasi sen myös.
”Ei hän tarvitsekaan itselleen naista, hän on tarpeeksi vahva ja itsenäinen pärjäämään ilmankin ja minä, jos kuka, sen tiedän”, Satochi vastasi naiselle ilmeettömänä ja
vetäisi lyhyemmän kainaloonsa ja tumppasi tupakkansa jo maahan.
Miya häkeltyi ja tunsi itseään vasten, kuinka pidemmän sydän hakkasi kiihtyneemmin.
”En niin tarvitsekaan, minulla on Satochi”, Miya jatkoi vielä ja painoi huulensa ahnaasti vasten pidemmän vastaavia yllättäen sekä Satochin että rouva Kuroishin.

”Te olette todella hävyttömiä! Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, ei mieheksi ja mieheksi. Te ette voi saada lapsia ettekä voi
jatkaa sukuanne, se on häpeä perheelle!” rouva Kuroishi huusi parvekkeeltaan kasvot punaisena.
”Te olette häpeällisiä ja sairaita, homoseksuaalisuus on sairaus ja teidät pitäisi parantaa siitä! Mutta Jumala auttaa teitä—”
”Nyt se turpa kiinni, rouva Kuroishi”, Satochi mumisi hampaidensa välistä irrottauduttuaan suudelmasta.
”Minä, me, emme ole kristittyjä emmekä seuraa kristittyjen Jumalaa, meillä on omat Jumalamme. Meillä on toisemmekin. Voin kokemuksesta sanoa, että en ole
koskaan ollut näin onnellinen kenenkään muun, kuin Miyan kanssa. Enkä tule koskaan olemaankaan.”
Miya tunsi liikutuksen sisällään ja kietoi kädet pidemmän ympärille.
Rouva Kuroishi vain tuhahti jotain ja katosi sisälle huutaen vielä, että aikoo soittaa aamulla poliisille, Miyan näyttäessä keskisormea rouvan perään.
Satochi ja Miyakin olivat kadonneet hetken päästä takaisin sisälle, riisuneet enimmät vaatteet ja kaatuneet sängylle nukahtaen saman tien.

”Eipä ole rouva soitellut poliisia”, Satochi hymähti itsekseen istuen sängyn laidalla.
”Enkä usko, että poliisi edes tulisi”, Miya mumisi jotain puolessa unessa.
Satochi ei ollut huomannut lyhyemmän heränneen ja käänsi päätään tuota kohti.
Miya nousi istumaan ja peitto valui tuon päältä paljastaen hänen paljaan ylävartalonsa.
”Särkee päätä”, hän valitteli ääni käheänä.
”En ihmettele, viime yö oli aika hurja”, Satochi naurahti ja pörrötti lyhyemmän hiuksia.
”Voinko käydä suihkussa?” Miya kysyi hieman pöpperössä yhä.
Satochi viittoi toista tekemään vapaasti mitä halusi ja etsi toiselle pyyhkeen ja neuvoi suihkuun.

Satochi oli vetämässä farkkuja jalkaansa, kun ovikello soi.
Hän käveli ilman paitaa ovelle ja avasi sen ja hätkähti hieman. Poliisi.
”Hyvää huomenta, olikos hieman hurjaakin viime yönä?” siniseen univormuun pukeutunut mies kysyi pieni hymy huulillaan, nojaten samalla ovenkarmiin.
Satochi vain pyöräytti hieman turhautuneena silmiään.
”Huomenta vain ja mistäs tuollainen puhe?” Satochi vastasi vilpittömästi hymyillen.
”Sitä vain, että alakerran rouva vain soitteli jotain yörauhan häiritsemisestä ja häiriköinnistä julkisilla”, virka-asuinen mies totesi kohottaen toista kulmaansa merkitsevästi.
”Montakos ihmistä täällä oli viime yönä?”
”Täällä oli kaiken kaikkiaan kolme kaveriani, mutta kaksi niistä lähti jo illalla kotiinsa nukkumaan, mutta yksi on tällä hetkellä aamusuihkussa”, Satochi sanoi hymyillen yhä.
”Rouva mainitsi häiriköinnistä ulkona noin yhden aikaan yöstä, mitä sitä tuli alaikäisenä hypittyä siihen aikaan pihamaalla?” poliisi kysyi hieman painottavammin.
”Ai se! Joo kaverin piti päästä vain tupakalle, mutta sitten rouva Kuroishi tuli huutelemaan parvekkeelle jotain jeesuksista ja jumalista ja sen sellaisesta.
Emme kylläkään, kuin ehkä vähän vain naureskelimme, kai rouvan unilääkkeet eivät olleet tarpeeksi vahvoja tai hän hortoili lääkehuuruissaan asunnossaan”, Satochi näytti muka-pohtivalta.
”Jos totta puhutaan, tuo kyseinen rouva välillä vähän vaikuttaakin siltä, ettei hän olisi täysin tämän maailman pinnalla…”
Poliisi vain naurahti ja toivotti hyvät päivänjatkot ja pahoitteli häiriöstä ja sanoi käyvänsä jututtamassa vanhaa rouvaa.

Satochi sulki oven ja juoksi nopeasti olohuoneeseen pidätellen nauruaan ja päästyään sohvalle, hän repesi nauramaan.
Miya tuli ulos suihkusta hiukset kosteina pyyhe lanteillaan ja hän katsoi toista hieman epäilevästi.
”Oletko sinä selvä ensinkään vai mitä on tapahtunut?” Miya kysyi hymyillen epävarmasti.
”Eikun se poliisi vain kävi ja sain käännytettyä hänet rouva Kuroishin kimppuun”, Satochi sanoi ylpeänä itsestään ja pyyhki naurukyyneleitä pois.
Miya hymähti päätään pudistellen ja meni Satochin makuuhuoneeseen pukemaan päälle.

”Satochi, minun pitäisi lähteä kotiin. Lupasin olla kotona hyvissä ajoin”, Miya huikkasi tullessaan takaisin olohuoneeseen laittaessaan vyötään kiinni.
”Etkö söisi jotain?” Satochi kysyi maatessaan sohvalla.
”Ei minulle nyt oikein vielä maistu”, Miya naurahti ja meni jo eteiseen kiskomaan takkiaan ylleen.
Satochi käveli toisen perässä eteiseen lyhyemmän laittaessa jo kenkiä jalkaansa.
”Nähdään viimeistään maanantaina”, Miya hymähti avatessaan ovea.
Satochi hymyili ja painoi vielä suudelman toisen huulille. Lyhyempi kuitenkin kietoi kädet Satochin kaulaan ja suuteli
takaisin vähän ahneemmin, pidemmän liu’uttaessa kätensä toisen lantiolle.

Heidän näykkiessä toisiaan Miya naurahti yhtäkkiä.
”Minun piti mennä…”
”Hyvä on”, Satochi naurahti takaisin ja suuteli toista vielä nopeasti.
”Nähdään”, Miya huikkasi ennen kuin katosi rappukäytävään.
”Varo rouva Kuroishia!” Satochi huusi vielä toisen perään nauraen.


Satochi käveli makuuhuoneeseensa ja lysähti sängylleen. Hän haparoi puhelimensa ja soitti Tatsurolle.
Puhelin tuuttasi aika kauan, eikä Tatsuro kuitenkaan vastannut. ”Nukkuu vielä kai…”
Hän heitti puhelimensa sängylle ja otti halaukseensa Miyan käyttämän tyynyn ja nuuhkaisi sitä hennosti.

”Elämäni on nyt täydellistä.”

~*~

Jatkuu~
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    1 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ke Maalis 13, 2013 10:59 pm

A/N: Hellurei taas~ Anteeksi, että tässä kesti, koska sain vasta vähän aikaa sitten siteen pois kädestäni ja piti totutella, ennen kuin aloittaisin tämän rääkin taas :'D Eivais.
Käsi on kunnossa ja pääsen taas jatkamaan kirjoittamista~ (^ . ^) Kuudes osa olkaa hyvä~

~*~

6. osa

”Tatsuro, mikset sinä vastannut minulle lauantai-iltana?” Satochi kysyi hieman äkeissään pidemmältä, kun hän
juoksi pidemmän luokse tullessaan ulos metrosta.
”Ääh, en kuullut puhelinta ja olin todella väsynyt”, Tatsuro haroi hiuksiaan hieman kiusaantuneena.
”Seliseli, sinulla oli yhteistä kivaa Yuken kanssa”, Satochi pukkasi toista kylkeen saaden pidemmän horjahtamaan.
”Ainiin, kerropas minulle nyt, mitä te teitte teillä silloin?” Satochi kyräili virnistellen pidemmälle, joka vain
hermostuneena selvitteli kurkkuaan.
”N-no tuota—” Tatsuro aloitti ja puna levisi hänen kasvoilleen, kunnes pidemmän kännykkä alkoi soida.
Pidempi nosti luurin korvalleen ja vastasi:
”Moshi moshi. Ai hei Yukke, ei, emme ole vielä ehtineet sen ostarin ohitse ja olemme kohta siinä. Totta kai voit liittyä seuraan, heippa~”
Satochi kohdisti kysyvän katseen pidempään, kun hän laittoi puhelimen takaisin taskuunsa.
”Yukke liittyy seuraamme matkalla.”

Satochi huokaisi syvään ja toivoi, että Miyakin asuisi heidän koulumatkansa varrella.
Lyhyempi asuu koululta aivan toiseen suuntaan, mutta lähempänä koulua.
He saapuivat ostarin kohdalle ja Yukke olikin tullut heitä hieman vastaan. Vaaleahiuksinen tervehti kaksikkoa hieman arasti yhä.
Tatsuro halasi lyhyempää tuttavallisesti ja Satochi naurahti vaalean hämilliselle reaktiolle.
”Oletteko te edes yhdessä…?” Satochi kysyi hieman huvittuneena.
”Olemme, ääliö”, Tatsuro läppäsi ruskeahiuksista päähän naurahtaen.
Satochi vain hymähti ja he saapuivatkin jo koulun pääporteille.
”Hei Satochi, rakkaasi on tuolla sauhuttelemassa!” Tatsuro pukkasi lyhyempää selkään kohti Miyan tupakointipuuta.
”Tatsuro, ääliö!” Satochi huusi kasvot punaisina pidemmälle, joka vain nauroi Yukke kainalossaan.
”Me menemme jo sisälle.”
Satochi vain katsoi kaksikon loittonevia selkiä ja tuhahti jotain lähtiessään Miyan luokse.

”Huomenta”, hän toivotteli lyhyemmälle. Miya vain nyökkäsi hymyillen vastaukseksi ja tumppasi tupakkansa maahan.
”Rehtori Asagi pitää aamulla kuulemma jonkun tiedotustilaisuuden ja oppilaita pyydettiin siirtymään juhlasaliin”, Satochi mainitsi lyhyemmälle.
”Jaaha, liittyköhän sekin vain johonkin henkevään ja vanhempien ja fantasian kunnioitukseen”, Miya tuhahti leikkisään sävyyn.
”Älä viitsi”, Satochi naurahti.
”Asagin ansiosta saat pitää korviksiasi ilman, että opettajat valittavat koko ajan.”
Lyhyempi vain hymähti takaisin.

Rehtori Asagi oli hyvin mystinen ja henkevä mies, joidenkin mielestä. Opettajat eivät oikein näe tätä valoista puolta hänessä, sillä muissa
kouluissa ollaan hyvin tiukkoina ulkonäköpainotteisissa asioissa. Heidän koulusihteerinsä Tsunehitokin on mieheksi hieman liian tälläytynyt, mutta Asagi
vain kannustaa ihmisiä olemaan sellaisia kuin ovat.
Hänelläkin on pitkät mustat hiukset, kuten Tatsurolla ja hän on mielissään Tatsurolle siitä, että on malttanut kasvattaa niin hyväkuntoiset ja kauniit hiukset.

Miya ja Satochi liittyivät Tatsuron ja Yuken seuraan ennen kuin he menivät juhlasaliin.
He istuivat paikoilleen ja katselivat, kun rehtori käveli lavalle puhujankorokkeen luo.
”Huomenta, opiskelijat!” hän kuulutti pirteään sävyyn mikrofoniin ja sali vastasi hänelle.
”Nyt on taas se aika keväästä, jolloin yläkouluista tulevat oppilaat tulevat tutustumaan lukioomme. Olettehan kunnolla ja näyttäkää oppilaskuntamme ja koulumme parhaat puolet”, hän jatkoi ja
hymyili lämpimästi. Sali vastasi myönteisesti.
”Oppilaskunnan jäsenet, olkaa aulassa ottamassa uudet oppilaat vastaan kello 10. Kun välitunti alkaa kello 10:15, muut opiskelijat jättävät aulan tyhjäksi ja odottavat seuraavan tunnin alkua joko luokkansa edessä tai ylimpien kerroksien oleskelutiloissa.”
Opiskelijat vastasivat kuorossa myöntävästi ja he alkoivat liikehtiä jo pois paikoiltaan.

”Malttakaahan, onko herra Yaguchi paikalla?” Sali hiljeni ja Satochi ja Yukke käänsivät katseensa välissään istuvaan Miyaan, joka nousi hieman hermoillen seisomaan.
”Paikalla.”
Asagi hymähti ja sanoi: ”Jäisitkö vielä tähän kun muut ovat menneet? Tärkeä ilmoitusasia.”
Miya nyökkäsi ja istui takaisin alas. Hänen sydämensä hakkasi kiivaammin ja hän alkoi läpikäydä mielessään tilanteita, joista voisi
tulla moitteita, muttei saanut päähänsä ensimmäistäkään merkittävää.

”Varmaan taas vaikeuksissa…”
”Sanotaankohan hänelle nyt viimeisen kerran ulkonäköönsä liittyvistä asioista…?”
”Onkohan hän satuttanut jota kuta?”
”Erotetaankohan hänet…?”


Miya kuuli toisten opiskelijoiden hiljaiset arvailut, kun hän jäi vielä paikalleen istumaan, ja hän painoi katseensa alas.
”Hei, odotamme sinua tuossa ulkopuolella – äläkä välitä noista, jos tulevat sanomaan jotain, niin teemme asialle jotain”, Satochi kannusti ja taputti lyhyempää olkapäähän.

”Pyysitte jäämään, rehtori?” Miya nousi ylös ja suoristi selkänsä sydän takoen.
”Niin, sinun kurssikokeistasi…” Asagi aloitti. Miya nielaisi.
”N-niin?”
”Onnittelut, saat jatkaa kolmosten kanssa”, Asagi hymyili lämpimästi lyhyemmälle ja laski kätensä hänen olkapäälleen
lyhyemmän ilmeen kirkastuessa, ja hän saattoi hymyillä rehtorilleen.
”Kiitos, kiitos paljon!” Miya kiitti ja kumarsi, ja harppoi ulos salista ja oli törmätä Satochiin ja muihin.
”No, erotetaanko sinut vai pakotetaanko sinulta ottamaan korvikset pois vai onko sinut bustattu tupakanpoltosta?” Yukke kysyi hieman peloissaan.
”Pääsin läpi”, Miya vastasi ja hymyili leveämmin kuin koskaan aiemmin.
”Onnea!” Satochi huusi riemuissaan ja halasi lyhyempää nostaen tuota ylemmäs.
”Ääliö, ne näkevät!” Miya huusi posket punertuneina ja yritti irrottautua ruskeahiuksisen halauksesta.
”Ne kuulevatkin kyllä, kun huudat noin”, Tatsuro naurahti ja pörrötti lyhyimmän hiuksia.

Miyan rinnassa sykki outo lämpö, eikä hän osannut rinnastaa sitä mihinkään.
Mutta hieman enemmän miettiessään hän oivalsi, että se saattaisi tulla siitä, kun hänellä on viimein muitakin ystäviä, kuin Yukke, ja hänen
asiansa ovat nyt kunnossa koulun ja muun suhteen.
Hänellä on rakastava poikaystävä ja hän pääsi vielä kolmosten kursseille.
Hän ei enää edes tiennyt, mistä pitäisi huolehtia enää.

~*~

He seisoivat kemian luokan oven edessä odotellessaan opettajaa, tunti oli alkanut jo 10 minuuttia sitten eikä opettajasta näkynyt vilaustakaan.
Tai no Satochin mukaan ei korkojen kopinaakaan.
Kemian opettaja oli lyhyt, mutta sisukas nainen eikä kukaan pitänyt hänestä, eikä hänkään kyllä pitänyt kenestäkään.
Hänellä on tapana pitää korkeita korkoja ollakseen pidempi, siksi jokainen tunnisti hänet kävelemässä käytävällä.
Kukaan ei muistanut edes hänen nimeään, mitäpä sitä nyt ärsyttävien ihmisten nimet tulisi edes opetella, siksi kaikki kutsuivat häntä Ishi-senseiksi, koska
nainen oli todellakin kova kuin kivi.

”Hei, oletteko te luokka 3 – B?” joku heille täysin tuntematon ääni huusi.
”Olemme”, Tatsuro vastasi ja katseli tulijaa oudoksuen.
Heitä kohti oli kävelemässä joku – tai oikeastaan jokin – keltaiset ja kiharat hiukset omistava isoilla aurinkolaseilla silmänsä peittänyt manian suurlähettiläs.
”Anteeksi, että olen myöhässä!” hän voivotteli pöljästi hymyillen ja puikkelehti opiskelijoiden lävitse avaamaan luokan ovea - hän sitäkin kokeili ainakin viidellä eri avaimella.

Kun tuo kummajainen avasi oven ja päästi opiskelijat sisään, hän asettui luokan eteen odottamaan opiskelijoiden paikoilleen asettumista.
”Hei kaikki! Olen ainakin tänään sijaisena paikkaamassa oikeaa opettajaanne – mikä hänen nimensä taas olikaan – koska hän on kipeänä”, keltatukka sanoi pirteään sävyyn ja
hymyili helmenvalkoisella hammashymyllään. Luokka vain nyökkäsi takaisin hieman epäilevästi hyväksyen.
”Mutta asiasta kolmanteen, teille on tulossa kemiasta loppukokeet keväämmällä, joten ajattelin nyt pitää pienen testin siitä, miten pärjäätte tässä vaiheessa”, hän tutkaili päivyriään, joka
hänelle on myönnetty.
”Voi paska, yhtä hullu kuin miltä näyttääkin”, Miya tuhahti takarivissä Satochille.
”Hiljaa takarivissä!” keltatukka huusi ja heitti Miyaa ja Satochia kohti liidun, jonka kaksikko väisti likeltä, ja molemmat katsoivat ensin toisiaan ja sitten
keltatukkaa sydämiensä pampatessa kurkussa asti.
Sitten ”sijainen” alkoi nauraa hysteerisesti pöytänsä päällä ja kaikki katsoivat häntä vielä epäuskoisemmin.

”Anteeksi, olen vain aina halunnut tehdä tuon, tositeevee-sarjoissa se näyttää niin hauskalta”, keltatukka pyyhki sormillaan aurinkolasiensa alta naurukyyneleitään pois.
Mutta hän vakavoitui nopeasti ja alkoi kirjoittaa liitutaululle tunnin työjärjestystä.
”A-anteeksi, sensei…” eturivissä istuva Ayuka-tyttö nousi hitaasti seisomaan ja kiinnitti sijaisen huomion.
”Niin kultamussukka?” keltatukka käänsi päätään hymyillen maireasti, saaden Ayukan punastumaan korviaan myöten sekä muun luokan nauramaan.
”Mikä teidän nimenne on?” Ayuka kysyi tai oikeastaan kiljahti, koska äänensävynsä vaihtui nolostuksesta asteita korkeammaksi. Muu luokka nauroi vielä pahemmin.
”Ah, aivan~ Voitte kutsua minua Yuukiksi”, Yuukiksi itsensä esitellyt vastasi kääntyen taas kirjoittamaan taululle.
Ayuka laskeutui takaisin istumaan nolostellen.
Tyttö käänsi päänsä takariviin ja katsoi Satochia joka naureskeli Miyan kanssa.
”Hänkin taisi nauraa minulle…” Ayuka surkutteli.

Tytöllä on ollut pitkäaikainen ihastus Satochiin, eikä ole koskaan uskaltanut kunnolla jutella hänen kanssaan, ja jos uskalsi, niin se oli vain
epätoivoista sopertamista, jossa ei ollut päätä eikä häntää.
Satochi on kyllä muuten ystävällinen Ayukalle, mutta hän on myös muille toisille, joten Ayuka ei pitänyt sitä mitenkään kohteliaisuutena tai merkittävänä itseään kohtaan.

”Äh, en jaksaisi millään kirjoittaa!” Yuuki tuskastui kirjoittaessaan kaksi lyhyttä tehtävänantoa.
”Mitäpä jos tehtäisiin vain pari koetta?” hän kääntyi katsomaan hymyillen luokkaa kohden.
Satochi yskäisi ja nousi seisomaan, ja Yuukin huomio kiinnittyi häneen.
”Jospa ei kuitenkaan tehtäisi niitä kokeita, Iwakami Tatsuro vain räjäyttäisi vahingossa koko luokan.”
Luokka nauroi ja Tatsuro, joka istui Yuken vieressä Satochin ja Miyan edessä, läppäsi Satochia päähän posket punertuneina.
Kun Ishi-sensei oli aikaisemmin tehnyt heidän luokkansa kanssa kokeita, eivät he erään Tatsuron mokaamisen kerran jälkeen
ole uskaltaneet edes mainita asiasta, sillä kukaan ei haluaisi asettaa enää henkikultaansa vaaraan.
”Kuka teistä on tämä Tatsuro? Ei kai kukaan häirikkö?” Yuuki kysyi sormi huulellaan.
”Tämä”, Satochi potkaisi Tatsuron penkkiä niin, että pidempi nousi seisomaan.
Tatsuro oli sääntöjen mukaan sitonut hiuksensa, mutta tällä kertaa ylös nutturalle ja asettanut päähänsä kankaasta tehdyn hiuspannan.
”Oi, oletpa sinä soma!” Yuuki ihasteli säteilevänä, saaden Tatsurolle kylmiä väreitä ja luokka jatkoi nauramista.
”Sensei, hän on mies!” joku huusi toisesta penkkirivistöstä.
”Mitä sitten, minusta hän on oikein suloinen”, Yuuki sanoi suoraan tuimana huutelijalle.
Tatsuro valui penkilleen ja hyvä ettei pulpettinsa alle. Hän hehkui nolostuksesta ja saattoi syttyä tuleen poskiensa kuumottaessa niin rajusti.

”Tatsuro-kun, haluaisitko avata hiuksesi?” Yuuki hihkui innoissaan ja hyppi pienesti paikoillaan.
”Totta kai hän haluaa”, Satochi pukkasi Tatsuron istumaan takaisin ryhtiin.
”Enkä halua!” Tatsuro puuskahti ja halusi työntää Satochin naamaan paksun kemiankirjansa.
C’mon, et sinä kuole, anna mennä vain”, Miyakin kannusti hymyillen.
Koko luokka tuijotti Tatsuroa, kukaan muu ei ollut nähnyt häntä koulussa hiukset auki, kuin Miya, Satochi ja Yukke.
”Ette sitten naura…” hän huokaisi syvään ja alkoi irrottaa pantaansa.
”Miksi naurattaisi? Sinulla on kauniit hiukset”, Satochi hymähti.
Tatsuro vetäisi hiuslenkin pois ja asetti hiuksensa paremmin, ja puri huultaan hieman hermostuneena.
Häntä on haukuttu tytöksi ja neidiksi pitkien hiustensa takia, mutta vanhempiensa ja ystäviensä kannustamana on jaksanut kasvattaa niitä hartaasti.
Hänen hiuksensa olivat pidemmät, kuin kenelläkään tytöllä koko lukiossa.

”Ovatpa ne kauniit!” Yuuki hihkui säteillen ja harppasi Tatsuron luo ottaen sormiensa väliin yhden pitkän hiussuortuvan.
Tatsuro meni hämilleen ja halusi vain pois tilanteesta. Hän tuijotti pulpettia, mutta hän huomasi silmäkulmastaan, kun koko luokka
nousi ihastuksesta paikoiltaan ja kerääntyi Tatsuron ympärille.
”Äh, älkää…” Tatsuro sopersi ja keräsi hiuksensa toisen olkapäänsä puolelle ja piti niistä kiinni ja laskeutui istumaan.
”No niin, no niin, takaisin paikoillenne hus!” Yuuki käski loputkin oppilaat pois ja käveli itse taululleen takaisin.
Tatsuro sitoi hiuksensa takaisin nutturalle ja asetti pannan päähänsä.
”Sinulta jäi yksi suortuva…” Yukke sanoi hiljaa ja otti sen sormiensa väliin.
”Sinulla on niin pehmeät hiukset”, Yukke jatkoi ja katsoi lempeästi hymyillen yhä hämillään olevaa Tatsuroa.
Tatsuro kääntyi vaaleaan päin ja hymyili tuolle takaisin muodostaen ääneti huulillaan lauseen:

”Kiitos, rakas.”

~*~

Heidän istuessaan englannin tunnilla Satochi vain mietti koulun loppumista ja sitä, että oli sopinut menevänsä Miyan luokse.
Häntä hermostutti tavata Miyan vanhemmat, koska ei ollut koskaan ollut hyvä puhumaan vanhemmille.
Hän pamautti otsansa pulpettiin niin kuuluvasti, että englannin opettaja Gackt keskeytti selittämisensä ja kääntyi katsomaan.
”Herra Takayasu, onko meillä joku ongelma?”
”Ei ole, sensei…” Satochi mumisi pulpettiinsa ja hänen vieressään istuva Tatsuro katsoi toista hieman kummeksuen. Miyalla ja Yukella ei ollut englannin kursseja, joten heillä oli hyppytunti.
”Psst, kaikki OK?” Tatsuro tökkäsi lyhyempää päähän.
”Mmmhffmmhmmmmm…” Satochi mumisi pulpettia vasten.
”Anteeksi, mutten puhu pulpettia, voisitko nostaa sen pärstäsi ylös?” Tatsuro kysyi toisen kerran.
”Menen tänään Miyan luokse”, Satochi nosti päätään tuskastellen.
”Niin?”
”En uskalla.”
Tatsuro tirskahti.
”Ette kai te meinanneet kertoa, että olette yhdessä?”
”Ei tietenkään! Tiedäthän sinä, etten osaa olla vanhempien kanssa?” Satochi loi murhaavan katseen pidempään, joka vain pyöräytti silmiään.
”Hyvin se menee”, Tatsuro kannusti ja pörrötti ruskeahiuksisen hiuksia.

Kello soi tunnin päättymiseksi ja Gackt muistutteli sormi ojossa opiskelijoita englannin loppukokeista.
Satochi ja Tatsuro kävelivät B-siivestä ja alakertaan aulaan, jossa Yukke ja Miya olivat odottamassa.
Yukke istui lattialla näpräämässä puhelintaan, koska Miya oli asettunut selälleen sohvalle ja makasi siinä kirja naamallaan.
”Hei, oliko kiva tunti?” Yukke nosti katseensa tavatessaan saapuvat.
”Ihan, nukkuuko tuo?” Tatsuro kysyi ja osoitti mustahiuksista.
”Kaiketi, väsyi nauraessaan kemian tunnilla”, Yukke hymähti ja yritti pidätellä nauruaan muistellessaan kemian tuntia.

Yuuki oli päättänyt kaikesta huolimatta näyttää luokalle jotain kemiallisia kokeita.
Hän oli sekoittanut keittopullossa joitain aineita keskenään ja kuumentanut niitä kaasusytyttimellä.
Ensimmäisestä sopasta nousi ensin purppuraa savua ja sitten se alkoi kuplia.
Yuukin mielestä se oli tylsä ja hän halusi tehdä uuden keiton.
Hän oli sekoittanut jälleen jotain hänelle tuntemattomia aineita keskenään.
Keitos alkoi pulputa ja siitä nousi vaaleansinistä vaahtoa ja se valui ulos keittopullosta, ja lopuksi se räjäytti ilmaan kimaltavan savupilven.
Yuuki hihkui riemuissaan ja sytytti vahingossa suojatakkinsa helman tuleen ja kaatoi keitoksensa lattioille juostessaan pakoon tulta, kunnes älysi riisua takkinsa ja kastella sen hätäsuihkun alla.
Kun keitokset olivat pitkin lattiaa, hän päätti siivota jälkensä taulusienellä. Sieni imi kuitenkin kaiken nesteen, mutta sitten se yllättäen luhistui kasaan ja kuivui kuivaksi ja koppuraksi.
Yuuki ihmetteli, minkä keksinnön keksikään tällä kertaa.
Loppujen lopuksi hän siivosi märällä suojatakillaan lattian, mutta vaikka siitä tulikin kuiva, lattia jäi oudon liukkaaksi ja kitka oli lähes kokonaan poissa.
”Terveiset opettajallenne.” Oli Yuuki sanonut ja virnisti ilkikurisesti.
Koko luokka oli nauranut ja kauhistellut Yuukin tekemisiä koko hänen näyttöjensä ajan.
Miyakaan ei ollut nauranut niin paljon pitkään aikaan.

”Se olikin kyllä paras tunti ikinä”, Satochi hymähti. Hän kääntyi katsomaan lyhyintä, joka yhä makasi selällään sohvalla ja tuhisi kirjansa alla.
”Hei, sinä et kertonut mitä sinä ja Miya teitte, kun lähdimme!” Tatsuro huusi yhtäkkiä.
”Miksi minun pitäisi kertoa?” Satochi kohotti toista kulmaansa ja virnisti.
Tatsuron ilme vääntyi virneeseen.
”Ai lakanoiden väliinkös sitä päädyttiinkin~?” Tatsuro naurahti ilkikurisesti ja väisti Satochin heittämän kirjan.
Tatsuro hyppäsi Satochi perässään aulan pöydälle nauraen ja nälvi toiselle.
”Oliko hän hyvä? Muistittehan ehkäisyn?”
”Mitään sellaista ei tapahtunut! Itse kuitenkin raiskasit Yuken, senkin pedofiilin irvikuva!” Satochi naurahti tuolle saaden Tatsuron vuorostaan kimpaantumaan, ja hän
pakeni pidempää alas pöydältä.
”Yukke, voin hankkia sinulle ammattiapua, jos Tatsuro on liian traumatisoiva ja päällekäyvä!” Satochi huusi vaalealle nauraen ilkikurisesti, saaden
vaalean vain sopertamaan jotain epäselvää.

”Mitä helvettiä täällä mesotaan?” Miya nousi ylös sohvalta ja katsoi Yukkea hieman ärtyneenä.
”Noilla kahdella on tilanne päällä…” Yukke osoitti Satochia ja Tatsuroa, jotka vetivät kissahiiri-leikkiä ympäri aulaa.
”Hetkinen…” Tatsuro pysähtyi yhtäkkiä ja käänsi katseensa vakavasti Miyaan.
”Mitä nyt?” Miya kysyi, kun pidempi tuli hänen luokseen. Tatsuro venytti sormella Miyan kauluspaitaa ja paljasti sieltä tumman jäljen.
”Arvasin! Kiihkeät menot oli kuitenkin~” Tatsuro riemuitsi ja sössötti Satochille jotain nälvivästi.
”Ja sinullakin!” Hän katsoi Satochin kaulan ja Satochi repäisi itsensä irti Tatsuron otteesta.
Miya vilkaisi Yukkea hieman epäillen ja repäisi vaalean vierelleen istumaan.
”Miya-kun, mitä sinä—”
Miya avasi nopeasti Yuken takin ja paidan ja paljasti puolet ylävartalosta, johon oli kiitettävästi kiinnitetty huomiota viikonlopun aikana.
”Aika helminauha”, Miya hymähti ilkikurisesti Tatsurolle, joka katsoi todella nolostuneena.
Pidempi vain tuhahti jotain ja Yukke alkoi nopeasti kasvot hehkuen napittaa paitaansa kiinni.

”Hei pojat!” eräs suhkot pitkät hiukset omistava mies huikkasi heille tullessaan aulaan.
”Sugizo-sensei!” he kaikki kuuluttivat yhdestä suusta.
”Mitä seuraavalla kurssilla tehdään?” Yukke kysyi kiristäessään solmiotaan.
”Ajattelin ensin, että säveltäisimme taas ryhmissä omat kappaleet ja miettisimme esiintymistä kevätjuhlassa”, Sugizo-sensei vastasi pohdiskellen.
Sugizo on entinen kitaristi ja piti nyt musiikkia lukiolla. Hän otti mielellään vapaatunneille soittamaan ja kannusti nuoria musiikin pariin.

”Teitä ei olekaan näkynyt pitkiin”, hän jatkoi. ”Voisitte käydä harjoittelemassa, etteivät taidot ruostu.”
”Soitatteko te jotain?” Yukke kysyi Satochilta ja Tatsurolta.
”Soitan rumpuja, mutta omani ovat Mitossa. Tatsuro laulaa”, Satochi vastasi ja viittoi pidempää.
”Enkä laula!” Tatsuro vastasi hieman nolostuneena, kun Miya ja Yukke katsoivat häntä hieman epäuskoisesti.
”Sinä osaat laulaa, vai mitä sensei?” Ruskeahiuksinen painotti Sugizolle.
”Todellakin, Tatsuro on ehkä parhain miespuolinen laulaja koko lukiossa.”
”Ääh…” Tatsuro sopersi hämillään posket punertuneina.
”Miya soittaa kitaraa ja minä bassoa”, Yukke hihkui innoissaan.
”Cool, emme olekaan olleet samalla kurssilla sitten, koska en tiennyt”, Tatsuro mainitsi, vaikka arvelikin Miyan olevan kitaristi, mutta että Yukke bassossa…

”No sittenhän meillä on tässä ensimmäinen kokoonpano! Sitten vain säveltämään”, Sugizo huikkasi ja jatkoi matkaansa opettajainhuoneeseen.
”M-mitä—eihän—siis—TÄH?!” Tatsuro yritti vielä tajuta tilannetta huutaessaan sensein perään.
”Minusta tämä voisi ihan hyvin toimia”, Satochi tuumi, eikä Yukella ja Miyallakaan ollut mitään sitä vastaan.
”Mutta en minä osaa säveltää!” Tatsuro parahti ja alkoi kävellä edestakaisin hermoillen.
”Säveltäminen on helppoa, soittelee vain jotain ja se mikä kuulostaa hyvältä, niin kirjaa ylös. Pianolla on helpompaa kuin kitaralla, mutta sekin tietysti riippuu sävelmästä”, Miya sanoi ja alkoi miettiä, olisiko hänen akustinen kitaransa vielä hengissä.
”Hienoa, sinähän voitkin sitten säveltää meille kappaleen. Sovittu!” Tatsuro hihkaisi ja Miya jäi katsomaan äimänä.
”Hei, en minä tee kaikkea työtä! Voin avustaa, mutta te saatte sanoittaa”, Miya tokaisi näreissään.
”No, Tatsuro ei kyllä saa kasaan edes kahden sanan runoa, joten häneltä ainakaan on turha kysyä mitään”, Satochi sanoi saaden pisimmältä närkästyneen ilmeen vastaukseksi.
Miya huokaisi syvään:
”No, katsotaan sanoja sitten myöhemmin.”
”Hei, miten olisi rakkauslaulu?” Tatsuro hihkaisi keksiessään jotain.
”…Hyvä on, minä kirjoitan sanat”, Miya huokaisi.

~*~
Jatkuu~
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    1 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja japsukka » La Maalis 16, 2013 3:02 pm

Mun päivän pelastus kun kaikki ovat angstisia~
Mietinkin vähän että mikäs tauko tämä oli tässä välissä c: mutta hyvä että käsi on kunnossa ja voit jatkaa kirjoittamista.

Mua niin naurattaa poikien keskinäinen kinastelu tässä~
”Yukke, voin hankkia sinulle ammattiapua, jos Tatsuro on liian traumatisoiva ja päällekäyvä!” Satochi huusi vaalealle nauraen ilkikurisesti, saaden
vaalean vain sopertamaan jotain epäselvää.


Niin päivän piristys!

Ja jos sanon että vitos osa oli älyttömän kiva mielikuvitukselle x3
Ootan jatkoa taas ja toivon että jatkuu pitemmälle entä 9 osaan ~

Mutta nyt ruohikolle istuskeleen tuonne lämpimään^^
Our world is so wonderful

    1 tykkää.
Avatar
japsukka
Fani
 
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Elo 23, 2011 1:09 pm
Paikkakunta: Toorniooo~

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » La Maalis 16, 2013 3:18 pm

japsukka:

Huhhuh, hienoa että huumorini on edes jostain peräisin :'D ~
Tuntuu kivalta kirjoittaa vain lisää jos tästä pidetään ja kommentoidaan yms. ~

Mutta ole hyvä vain piristyksistä ja mitä iHMETTÄ KUINKA NIIN RUOHIKKOA?!
Täällä on toki lämmintä ja aurinko paistaa, mutta maan on peittänyt edelleen varmaan 30 cm valkoinen töhnä ; _ ;
Haluaisin niin kesän äkkiä tai täällä päin Suomea juhannuksenakin hiihdellään murtomaasuksilla...

Mutta nyt katoan kirjoittamaan uutta osaa ja hakemaan höyryävän kupin teetä~
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja japsukka » Su Maalis 24, 2013 7:10 pm

Juu huumoria on ainaki mun makuun hyvin. Tulee aina kivoissa kohissa sitä jonkun kustannuksella. Mutta vahingonilo on kyllä suurin x3
Joko tulee uutta osaa? Ooottelen kärsiivästi kyyläillen välissä joko olisi tullut jatkoa .

Ruohoa oli ihanasti Wienissä melkein koko ajan mitä siellä majailin eli kaks kuukautta c: Sinne jäi ruohikko ja katselen lentokentällä lunta ja pimeyttä kämpikksen kanssa. Jään kaipaan ihmisiä ja viinimarja limsaa~

Mulle MUCC paritukset on vieraampia. En ole oikein ihastunut ajatukseen hirveesti, mutta kun olen nyt lukenu tätä niin ootan että mihin suuntaan poikien suhteet menee. Etenevätkö vai junnaavatko paikallaan c: Voisin sanoo että Tatsuro/Reita on kivoin paritus (Reitauketusta) mihin olen koskaan törmänny. Siihen harvemmin törmää vain enää....

Kannatan iloisena kaikkia parituksia. Mielikuvitukselle vähän ruokaa ^^
Our world is so wonderful

    1 tykkää.
Avatar
japsukka
Fani
 
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Elo 23, 2011 1:09 pm
Paikkakunta: Toorniooo~

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja gnrbu » Ma Maalis 25, 2013 12:42 am

No niin, sain vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja luettua uusimmatkin luvut. (Eikös luku 6/9 ole ihan hyvä paikka kommentoida MUCC-ficciä?) Anteeksi, että on kestänyt. Korvaukseksi teen tästä kommentista pitkän.

Noin ensimmäisen luvun puolivälistä asti on selvää, että olet ottanut hahmot todella omiksesi. En voi verrata tätä mihinkään Lafin muista MUCC-ficeistä. Se tekee lukemisesta ehkä hieman hankalampaa, koska en pysty ennustamaan, kuinka hahmot tulevat käyttäytymään, mutta yleisesti ottaen se on minusta ehdottomasti hyvä asia. Monet Lafin MUCC-kirjoittajista ovat ottaneet ehkä liikaakin vaikutteita toisiltaan, ja ficit istuvat turhankin tiukasti yhteiseen muottiin. Joukosta erottuminen kannattaa aina. Vaikka hahmosi eivät ole aivan tavallisia, he ovat melko helposti tunnistettavia: Miya on paha poika, Satochi välillä vähän pihalla, Yukke ijime-kyara ja Tatsurou hyväntahtoinen idiootti.

Miya/Satochi ei ole yleisin paritus, enkä aluksi oikein tiennyt, mitä ajatella siitä, mutta hyvinhän se lähti toimimaan. Kaikista neljästä päähenkilöstäsi on helppo pitää, mikä auttaa hyväksymään myös paritukset. Satochin ujouspuuskat olivat aluksi paikoittain hieman liiankin teinityttömäisiä, mutta onneksi niistä päästiin onnellisesti yli, kun Miya sai otettua ohjat käsiinsä. Pidin hurjasti siitä, että Miya kuvitteli Satochin välttelevän häntä, koska oli kuullut paskaa hänestä. Siitä saatiin hieno kohtaus, jonka onnellinen ratkeaminen tuntui hyvältä.

Satochi ja Miya toimivat muissakin kohtauksissa loistavasti yhdessä. Suutelua edeltänyt koskettelu ja sitten itse suutelu olivat hyvin kirjoitettuja, ja saivat minut kannustamaan heitä yhden naisen huutosakkina ("Kyllä, kyllä! Pussatkaa jo! Juuri noin! Niin sitä pitää, hyvä pojat!") aina Satochin tunnustukseen ja Miyan murtumiseen asti. Minun on ollut aina helpompi uskoa kevyeen teinirakkauteen kuin syvään tosirakkauteen, jossa tunteet roihahtavat ensisilmäyksellä ja mieskin voi itkeä. No, ehkä tämän kerran voin pistää kaiken hahmojen humalatilan piikkiin. Sängyssä leikkiminen ja söpöily sulatti taas sydämeni. Voi että ne ovat suloisia, erityisesti Miya, joka ei sitten olekaan niin kovis kuin on annettu ymmärtää. Ja niin, kyllähän yöllä kännissä kivan ihmisen kanssa tulee nukkumaanmenon asemesta päädyttyä kaikenlaisiin paikkoihin, miksei siis myös karppilammen reunalle kristityn naapurin ikkunan alle.

Siirtyminen lähes yksipuolisesta ihastuksesta parisuhteen alkumetreille kävi helposti. Oikeastaan olisin voinut lukea Satochin ja Miyan molemminpuolisesta kaipauksesta vielä pidempäänkin. Tuntui hieman oudolta kuulla heidän lähes vannovan häävaloja heti samana iltana Jumalan ja (yhden naisen) seurakunnan edessä. ;D No, sitä se rakkaus kai teettää. Ishiokan poliisilla tuntuu muuten olevan ihan liian vähän oikeaa tekemistä, jos heillä on aikaa käydä jututtamassa teinejä edellisen yön järjestyshäiriöistä.

Tatsurou/Yukke on parituksista tutumpi, ja olen kirjoittanut sitä itsekin, joten heitä shippasin heti alusta saakka. Pidin kovasti siitä, että sillä aikaa, kun Satochi vasta punasteli Miyan läsnäollessa, Tatsurou käveli suoraan Yuken luokse ja alkoi juttusille. Ja siitä, että Tatsurou on aivan selvästi selvittänyt Yuken osoitteen seuraamalla tätä kotiin. :D Ja, hmm, suunnilleen kaikista muistakin kohdista, jossa he olivat yhdessä. Pidän siitä, kuinka Tatsurou otti Yuken suojelukseensa, vaikka tavallaan minua samanaikaisesti ärsyttää, että Yukke ylipäätään tarvitsee suojelusta. Ja hei, ihan vaan toiveena: Miyan ja Satochin suutelukohtaukset toimivat oikein hyvin, joten miten olisi seuraavaksi tarkemmin kuvailtua Tatsurou/Yukke-actionia?

Pitkätukkaisesta Ayuka-tytöstä voisin kuulla enemmänkin. :D Pidin siitä, kuinka käytit häntä viemään juonta eteenpäin useammassa kuin yhdessä kohtaa ficciä, vaikkei hän vielä paljon esiintynytkään. Tykkään tällaisista pienistä toistuvista juonen apuvälineistä. Sen sijaan Uruhalle en juurikaan syttynyt. Homofoobikon paljastuminen homoksi on mielestäni jo hieman kliseinen juonenkäänne. (Tai ehkä olen tätä mieltä vain, koska aioin käyttää sitä omassa klisee-kouluficissäni.) Loppuiko Uruhan, Aoin ja Reitan rooli ficissä tähän, vai nähdäänkö heitä vielä myöhemminkin?

Suosittelen sinulle betan käyttöä. Betautuspakko ja -kehotukset eivät ole rangaistuksia, vaan betauksella hiotaan lupaavasta tarinasta loistava. Kyse ei ole pelkästä kieliopista, vaan toisen henkilön silmät bongaavat yleensä myös sanavalintojen, lauserakenteiden ja ihan juonenkin pienet horjahdukset, joiden suoristaminen tekee tarinasta lukijoille helpomman ja mukavamman. Kielen puolelta tämän ficin pahin puute on yleinen viimeistelemättömyyden vaikutelma: Aikamuodot hyppivät paikoin, ja satunnaisia virheitä löytyy myös yhdyssanoista ja pilkutuksesta, erityisesti lauseenvastikkeiden kanssa.

Pari esimerkkiä hyppivistä aikamuodoista:
Hän on asunut omassa kolmiossaan lukion kakkosluokasta asti, aiemmin hän asui asuntolassa. Hänen perheensä asui Mitossa ja hänen lukionsa
oli aivan keskellä Ishiokan vilinää.

Musiikinopettaja Sugizo vain kannusti lyhyempää olemaan sellainen kuin on, hänelläkin
on korvakoruja ja hän pukeutuu töihin todella tummiin ja rock-henkisiin vaatteisiin, eikä häntä kiinnostanut työkollegoiden mulkoilut.

Ensimmäisessä pluskvamperfekti olisi ollut perfektiä parempi valinta, kun loput virkkeestä oli imperfektissä, toisessa hypittiin imperfektistä preesensiin ja takaisin imperfektiin, vaikka imperfektissä pysyminen olisi ollut parempi valinta.

Ja lauseenvastikkeista:
Pukiessaan koulupukuaan päälleen laiskasti, hän suki samaan aikaan hiuksiaan, etteivät ne sojottaisi joka suuntaan.

Ensimmäinen pilkku on turha, koska "pukiessaan" ei ole predikaatti.

Tämä on selvästi enemmän high school- kuin vakavasta japanilaisesta lukiolaiselämästä kertova ficci, joten yritin päästää epärealistiset kohdat sormien välistä. Ei ollut aina helppoa, taustatyöfriikki kun olen. ;p En ymmärrä, kuinka japanilainen lukiolainen pystyy asumaan kolmiossa, kun itse koen venyttäväni todellisuutta pistäessäni joissain omissa ficeissäni työssäkäyvän aikuisen asumaan kolmioon. No joo, onhan Ishioka Tokiota halvempi paikka, ja täytyyhän päähenkilöillämme olla jokin paikka, jossa ryypätä rauhassa ilman vanhempia. Alkoholin ikäraja Japanissa on tosin 20 eikä 18. Niin, ja kun kerran pilkunviilauksen makuun on päästy, niin huomautettakoon vielä, ettei japanilaisilla asemilla kuuluteta ihmisiä odottamaan valkoisen vaan keltaisen viivan takana. Ei sillä, että Porin kokoisessa Ishiokassa metroa olisikaan.

Japanilaiseen kouluelämään liittyviä ulkonäkövaatimuksia toit esiin vain korostaaksesi Miyan, Tatsuroun ja parin opettajan poikkeavuuksia. Se ei mielestäni toiminut parhaalla mahdollisella tavalla: Miyan lävistykset ja Tatsuroun pitkät hiukset menettivät kapina-arvonsa, kun heti seuraavassa lauseessa todettiin, että heillä oli sittenkin lupa erikoiselta näyttämiseen. Jos halusit tuoda esiin Miyan normeihin taipumattomuutta, olisit voinut laittaa hänen tielleen hieman enemmän vaikeuksia; jos tarkoitus oli vain kertoa, miksi Satochi alunperin huomasi Miyan, olisit voinut esimerkiksi verrata häntä luokkakavereihin, jotka eivät uskaltaneet saapua kouluun samannäköisenä. Jos rehtori Asagilla ja musiikinopettaja Sugizolla on menossa jokin diabolinen suunnitelma, johon kuuluu rock-tyyli, niin... Okei, sitten olen sanaton. :D Kuulisin kyllä mielelläni vähän enemmän selvitystä siitä, onko rehtorin lassez-faire-tyylillä enemmänkin vaikutusta päähenkilöihimme kuin oikeus käyttää korvakoruja ja kasvattaa hiuksia.

En syttynyt Yuukillekaan, koska hänen mukaantulonsa vaikutti enemmän tähtivierailulta kuin varsinaiselta juonenkehitykseltä. On hauska nähdä jonkun panevan Tatsuroulle jauhot suuhun, mutta jos kohtaamisella ei ole merkittävää vaikutusta keneenkään päähenkilöistä, hahmon ottaminen mukaan ei välttämättä kannata. Tapa rakkaasi. Tai ehkä olen vain itse tiukka nipottaja, jonka mielestä Yuukin kommellukset ja päähänpistot eivät ole ollenkaan hauskoja, vaan hän on vain häiritsevin ja epäammattimaisin opettaja ikinä. Oikeastaan opettajista ainoa, josta tällä hetkellä pidän yhtään, on Sugizo, koska hän antoi päähenkilöille idean yhdessä soittamisesta, mikä vaikuttaa toistaiseksi tärkeimmältä heille tapahtuneelta asialta rakastumisten ja tutustumisten jälkeen. Jään odottamaan, millaisen kappaleen Miya saa kirjoitettua. :D

Loppuun random lainaus:

En minä sinun kaverisi lakkaisi olemasta, vaikka kertoisit olevasi transu tai vastaavaa.

Voi Miya, et tiedä, kuinka oikeaan osuitkaan. :D Tulemmeko vielä näkemään crossdressaavan Yuken, vai jääkö tämä vitsi lukijan oman MUCC-tuntemuksen varaan? (Hmm, nyt kun käyn miettimään, niin ehkä parempi, jos ei, koska Tatsuroun ja Yuketsukon kohtaaminen ei välttämättä olisi hauska.)

    2 tykkää.
Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ma Maalis 25, 2013 4:21 pm

gnrbu:

Kiitos sinulle nyt kommentoinnista ja ei haittaa yhtään, että kommentoit vasta nyt, take your time :'D mutta siis joo...

En tiedä, olin ihan shokissa, kun tajusin, että: "Apua nyt se gnrbu kommentoi asdghjkl kuolenko" jne. koska olen aika paskahousu näissä jutuissa, vaikka en painavaa kritiikkiä pelkääkään. :'D Ei siis sillä mitään. Mut anyway:

Tästä Miya/Satochi-paritusasiasta sen verran, että olen kai sitten jotenkin itse nähnyt heidän olevan hyväkin pari jo alusta alkaen, kun olen alkanut kirjoittamaan ficcejä (joita en siis ole aikaisempia julkaissut täällä) ja se kai on jotenkin vain jäänyt päälle. Ja Yukke/Tatsuro on varmaan se näkyvin ja yleisin paritus MUCCusta, joten miksi muuttaa sitäkään kun se kerta toimii ihan hyvin.

Siirtyminen lähes yksipuolisesta ihastuksesta parisuhteen alkumetreille kävi helposti. Oikeastaan olisin voinut lukea Satochin ja Miyan molemminpuolisesta kaipauksesta vielä pidempäänkin.


Jotenkin olen kyllä samaa mieltä tässä, mutta tajusin sen kuitenkin itse liian myöhään, enkä viitsinyt enää alkaa korjaamaan, kun uusia osiakin laitoin jo. Anteeksi siitä sitten. :(
Noh, poliisisedät voisivat olla vaikkapa sen verran tarkkoja siitä, että alaikäisinä leikitään pihalla, mutta en ole nähnyt maailmaa vielä niin pitkään (tai ajautunut itse näihin tilanteisiin eikus), joten sekin nyt vain sattui olemaan yksi heitto, että tungetaan poliisi nyt kuitenkin Satochin ovelle. :'D

Ayukaa aioin kyllä laittaa ficciin vielä lisää, että sen verran voin spoilata. Hänen avullaan saisin ficciin vielä lisää kaikkea hienoa sekaannusta, mutta jätetään tämä tähän~ |D
Reitaa, Urua ja Aoitakaan en meinannut jättää vielä pois. Aluksi kyllä meinasin, että tuon heitä esille vain mainitsemisen kannalla, mutta en viitsisi jättää heitä vielä pois, mutta empäs kerro enempää tai kerron kohta koko ficin tähän...

Kiitos ehdotuksesta, että tarvitsisin betaajaa! En ole vielä itse sen verran kokenut oikolukija, mutta ajattelin kuitenkin pärjääväni ilman, mutta etsin betaajan käsiini heti, kun olen julkaisemassa uutta osaa tai jos tarve vaatii.

Tämä on selvästi enemmän high school- kuin vakavasta japanilaisesta lukiolaiselämästä kertova ficci


Nojoo myönnän toki, että en tiedä japanilaisesta koulusta mm. paljoa mitään, mutta yritin kuitenkin. :'D Käytin tosin vain niitä pieniä tiedonjyviä, joita olen kalastellut tässä vuosien mittaan, koska en arvannut sen olevan sen verran vakavampaa, mutta jaa-a. :'D Kuitenkin halusin Tatsuron pitävän pitkät hiuksensa, jotta häntä siis "luultaisiin aikuisemmaksi" eräissä kohdissa ja saataisiin sitä jauhoa suuhun. Miyalla pidin lävistykset vielä myös senkin takia, että hän uhmaisi opettajia, mutta mainitsin jossain kohti, että opettajat eivät katsoneet häntä muutenkaan hyvällä myös ulkonäöllisistä syistä, mutta Asagi ei suhtautunut asiaan niin vakavasti, ehkä rehtorillamme onkin vain jokin oma mieltymyksensä erilaisuuteen, kuten Sugizollakin. Aion kuitenkin pitää tämän ulkonäköasian aika minimissä, enkä yhtäkkiä ala muuntamaan, että seuraavaksi Ayuka tulee vaaleanpunaisessa lolita-mekossa kouluun ja ketään ei haittaa eikun.

Mietin sitä Satochin asuntoa aika harkitusti, mutta sen asunnon suuruus todellakin yksineläjäopiskelijalle on kolmiona aika suuri, mutta siitä kerron itse ficissä myöhemmin lisää, anteeksi hämmennys.
Ja todellakin, en tiedä Japanin metroista ja kaupungeista oikeastaan pahemmin mitään, mutta voidaan leikkiä, että Ishiokassa on nyt metro. :'D Ja se viivan väri taisi nyt todellakin sekoittua, koska en ollut edes varma kumpi se väri on, mutta ajattelin sen olevan vain pieni sivuseikka, niin en antanut asian häiritä...

No Yuukin laitoin tähän vain siksi, että halusin jotain eloa niihin koulutunteihin, eikä pelkästään pariemme rakkauselämiin kuuluvaa, onhan tämä kouluficci sentään. En edes tajunnut periaatteessa, miksi laitoin Yuukin, enkä oikeastaan edes pidä pahemmin koko tyypistä, mutta kerran sitä vain eletään, niin laitoinpahan sen nyt vain. Ja kyllä, hänen pitikin vaikuttaa idiootilta ja epäammattimaiselta. |D Ja henk.koht. tässä kohtauksessa en olisi edes viitsinyt laittaa taas jotain nipottavaa akkaa sen kristusjeesusrouvan jälkeen taas, mutta kaipa sitä oikeaakin kemianopettajaa tullaan näkemään. :'D (Ristus kun kerron varmaan kohta oikeasti koko juonen jo tässä)

No Yuken mekkoilusta en vielä sano mitään, mutta Miya vetosi vain Yuken yleisiin syihin siitä, miksi häntä syrjittiin. Jotkut kun pitävät häntä vain homona ja neitinä, joka pelkää ihmisiä jne. mutta katsotaan katsotaan mitä tuleman pitää~ ;)

Ja kiitos kommentistasi, yritän ottaa tulevia seikkoja paremmin huomioon ilman, että koko tarina kuulostaisi lukijan korvaan liian hämmentävältä!
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 6/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ti Maalis 26, 2013 8:54 pm

japsukka:

...Voi anteeksi, en huomannut että olit kommentoinut! *nöyrä ja nolo kumartelu*

Mutta siis joo, näin lyhyesti, uusi osa on puolessa välissä menossa ja yritän sen viikonloppuun mennessä koulun ohella saada kirjoitettua ja betautettua. :)
(Pyh, en tajua kuinka inspiraatio ei lennä, kun sitä eniten tarvitsee, vaikka olen pohjustavasti suunnitellut ficin alusta loppuun...)

Kiitos kommentistasi ja anteeksi mattimyöhästelyni ja sokeuteni vastaamisessa. :'D
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 7A/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Su Touko 05, 2013 4:18 pm

A/N: Anteeksi, että uudessa osassa kesti tulla NÄIN kauan, vaikka lupasin, etten viivytä aina sataa vuotta, mutta tässä on ollut välissä niin paljon
kaikkea, joista en halua kuulutella tänne, mutta toivottavasti ymmärrätte. ^^; 7. osa tulee kahdessa osassa, A- ja B-osassa, jotta saisin korvattua edes
jotenkin tätä viivytystä, koska minulla ei nyt yksinkertaisesti ole voimia kirjoittaa täyttä 7. osaa. Anteeksi tästä. Mutta uusi osa, olkaa hyvä~

~*~

7A

”Voit vielä paeta”, Satochi mietti mielessään kävellessään Miyan vierellä koulun porteista ulos ja päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä hän normaalisti kotiin mennessään käveli.
Tie ei ollut hänelle vieras, mutta nyt se tuntui vain sellaiselta, ettei hänen kuulunut kulkea siellä.
Satochi käveli verkkaisesti ja yritti miettiä, mitä edes sanoisi toisen vanhemmille.
Hän voisi nytkin vain sanoa, ettei tämä päivä käykään hänelle ja lähteä äkkiä kotiin.
Mutta hän ei halunnut olla raukkamainen Miyaa kohtaan, joten tyytyi vain miettimään jotain viisasta sanottavaa.

”Asun tuossa harmaassa omakotitalossa”, Miya osoitti puiden takana, kadun toisella puolella, vähän matkan päässä olevaa taloa,
joka ulkopuolelta näytti aika yksinkertaiselta, mutta kodikkaalta.
”Uskallatko sinä tulla?” lyhyempi jatkoi hymähtäen.
Satochi painoi vain katseensa nolona alas.
”Kai minä uskallan…”
”Kotona ei ole ketään, äiti tulee illalla, mutta isä saattaa olla kotona nukkumassa, koska hän on kipeä”, Miya selitti.
Satochi huokaisi hiljaa helpotuksesta ja nosti katseensa taas ylös.

He kävelivät talolle ja Miya meni edellä avaten pihaportin ja käveli kuistille Satochin tullessa hieman jäljessä.
Miya neuvoi pidempää jättämään kenkänsä kuistille ja vilkaisi nopeasti ajotielle.
”Isäkään ei ole kotona, koska autot eivät ole pihassa. Olemme siis kaksin.”
Satochi huokaisi hiljaa helpotuksesta ja hän meni Miyan perässä sisälle.
Talon sisustus oli kodikas ja olohuoneen sisustuksesta ja soittimien määrästä huomasi, että Miyan perhe oli musikaalinen.
Joka puolella on kitaroita, niin akustisia kuin sähkökitaroitakin, sekä piano. Olohuoneen yhden seinän täytti suuri kirjahylly, joista suurin osa näytti nuotti- ja laulukirjoilta
ja joidenkin tunnettujen muusikoiden elämäkerroilta.
Eteiskäytävän seiniä koristivat taulut, joihin oli kehystetty joidenkin muusikoiden kuvia ja lasin alla oli pari konserttilippuakin muistona jonkun tietyn muusikon keikasta.
Eteisestä oikealta näkyi suurehkoon keittiöön, joka oli huolellisesti siivottu, edes tiskejä ei ollut altaissa, eikä Satochi havainnut tahran tahraa. Miyan äiti vaikuttaa siivousfriikiltä.

”Mennään ylös”, pienempi neuvoi ja lähti kävelemään eteiskäytävän päähän ja nousi portaita ylös vasemmalle nurkan taakse.
”Soitat siis kitaraa?” Satochi kysyi seuratessaan lyhyempää yläkertaan.
”Joo ja pianoa myös, joskus”, Miya vastasi ja opasti pidemmän huoneeseensa.
”Olisin halunnut soittaa mieluummin rumpuja, mutta vanhemmat sanoivat sen olevan liian meluisaa meidän talouteemme.”
Satochi nyökkäsi ja astui Miyan huoneeseen, joka oli sekin isohko, ja kitaratelineissä oli kaksi sähkökitaraa ja niiden vieressä koskettimet.
Seinillä oli vaaleanhopea tapetti ja lattia oli vaaleaa laminaattia.
Satochin huomio kiinnittyi kuitenkin vastahakoisesti Miyan sänkyyn, joka oli peitetty tummalla päiväpeitolla.
Satochi istahti sängylle ja antoi katseensa vaeltaa ympäri avaraa huonetta.
Miya vaihtoi vaatteet pikaisesti ja kävi ripustamassa koulupukunsa henkariin parvekkeelle tuulettumaan.
Lyhyempi istahti Satochin viereen sängylle ja katsoi toista hiljaa.

”Mitä mietit?” Miya kysyi pidemmältä, joka tuntui olevan täysin omissa maailmoissaan.
Satochi heitti vain päällystakkinsa pois ja löysensi solmiotaan avaten samalla pari ensimmäistä kauluspaitansa nappia.
”Miten pitkälle olet valmis viemään tämän suhteen?” Satochi kysyi katsoen jalkoihinsa.
Miya hätkähti, mutta pysyi vaiti.
”Haluaisin olla kanssasi mahdollisimman pitkään…” lyhyempi vastasi ja nojasi päätään varovasti pidemmän hartiaan.
Satochi kietoi kätensä toisen ympärille ja nojasi omaa päätään vasten Miyan päätä.
”Mutta menemmekö me sinusta mene liian nopeasti eteenpäin…?” Satochi kysyi hieman hiljaa.
”Tarkoitatko, etteikö tämä toimisikaan?” Lyhyempi nosti päätään ja katsoi toista hieman vaitonaisesti.
”Eikun… Ettemme hätiköi missään ja—” Ruskeahiuksinen aloitti, mutta Miya ehti laskea sormensa tuon huulille ja hiljensi toisen.
”Me voimme ottaa ihan rauhassa, ei meidän tarvitse heti olla juhlimassa suhdettamme. Ja voimmehan me toki jarruttaa kokonaan ja katsoa, mitä tuleman pitää…” Miya sanoi toiselle ja katsoi pidempää syvälle tuon silmiin.
”Niin kai sitten…” Satochi sanoi hiljaa vastaten toisen katseeseen lempeästi hymyillen.

”Muuten, uskotko että Tatsuro ja Yukke olisivat tehneet sitä?” Miya kysyi posket hieman punertuneina vaihtaessaan sympistelystä tällaiseen aiheeseen.
”Ai panneet? Tatsuron tuntien kyllä, mutta Yukkea saatan epäillä. Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka antaisi heti ensimmäisenä yönä”, Satochi tuumi sormi leuallaan.
”Niin… Yukke on aika varovainen ihmisten parissa. Häntä on kiusattu aina ala-asteelta saakka, mutta on melkoinen ihme, kun hän päästi Tatsuron niinkin lähelle. Ja mitä nyt Tatsuroakin tunnen niin…” Miya lopetti lauseensa kesken naurahtaen.
”Noh, Tatsuro taitaa vain olla hyvä käsittelemään ihmisiä, olivat he ujoja tai eivät”, Satochi hymähti rennosti.

”Mutta kuitenkin Yukesta on tullut minulle kuin pikkuveli ja koen jotenkin tarpeena ”isoveljenä” suojella häntä pahalta”, Miya painoi hieman nolostuneena katseensa alas.
”On minulla isoveli ja isosisko, mutta he eivät minusta niin pahemmin piittaa enkä minä heistä.”
”Tiedän tunteen. Minulla on nuorempi sisko ja vanhempi veli ja sisko asuu enää kotona Mitossa.
Kai minullakin isoveljenä oli aikoinaan tarve pitää siskosta huoli, mutten usko, että hän enää suojeluani kaipaa”, Satochi vastasi hieman haikeasti hymyillen.
”Kai minunkin pitäisi osata hellittää Yukesta”, Miya huokaisi syvään.
”Kyllä sinä vielä joku päivä, anna itsellesi ja Yukelle aikaa”, Satochi sanoi ja nosti kätensä lyhyemmän poskelle kääntäen hänen katseensa kohti itseään.
Miya tuli hitaasti lähemmäs sulkien silmänsä Satochin tehdessä samoin.
Heidän huulensa ehtivät koskettaa vain kevyesti, ennen kuin ulko-ovi kävi äänekkäästi alakerrassa ja heti oven avaamisen jälkeen alkoi vaikea yskiminen.
Miya vilkaisi säikähtänyttä Satochia hieman jännittyneenä.
”Isä tuli.”

~*~

”Keskellä päivää?! Ei onnistu!”
”Onnistuu, onnistuu~” Vaaleahiuksinen istui hajareisin pitkähiuksisen vatsan päällä pitäen tuon ranteita hänen päänsä molemmilla puolilla vasten pidempihiuksisen futonia.
”Yukke… Vaikka jäimmekin viimeksi vain pelehtimiseen, meidän ei pitäisi alkaa tekemään sen vakavampia…” Tatsuro inisi Yuken alla.
”Miksei? Itsekin vihjailit silloin Satochi-sanin luona niiden videomateriaalien välityksellä, kuinka kiihottavalta se voisi tuntua”, Yukke sanoi mutristaen huuliaan.
”Yukke, se mikä on videolla, ei välttämättä välitä oikeita tunteita. En halua, että sinuun sattuu minun kokemattomuuteni takia”, Tatsuro aloitti sulkemalla silmänsä hieman nolona.
”Sitä paitsi, sana ’kiihottuminen’ kuulostaa niin sopimattomalta suuhusi…”
Yukke tirskahti ja hellitti kätensä Tatsuron ranteista.

”Vaikka oletkin saanut minusta sellaisen kuvan, että olen vain pieni heikko poika, se ei tarkoita ettei minullakin olisi samanlaisia haluja kuin sinulla.”
”Haluja?! Minullako? Niin varmaan!” Tatsuro älähti hieman nolona ja nousi kyynärpäidensä varaan.
”Älä yritä, Tatsuro. Olet nytkin kovana takamustani vasten…” Yukke sanoi hieman painottavammin yrittäen pitää punastuksensa poissa.
Tatsuron silmät laajenivat isoiksi ja hän yritti viedä häpeän tunteensa muualle huokaisten syvään.
”Sinä haluat minua, Tatsuro”, Yukke aloitti ja vei painoaan hieman taaksepäin kallistuen samalla taakse, saaden pitkähiuksisen parahtamaan hallitsemattomasti
hänen intiimialueensa saatua äkillistä huomiota. Hän puri huultaan ja kallisti niskaansa taaksepäin yrittäen olla huutamatta, kun vaaleahiuksinen jatkoi painon siirtelyä hitaasti
ja hieroi takapuoltaan vasten Tatsuron kovettunutta etumusta.
Hän siirtyi istumaan pidemmän reisien päälle ja tarttui Tatsuron housujen vyönsolkeen ja avasi sen nopeasti, tarttuen saman tien tuon housujen nappiin ja avasi toisen housut kokonaan.
Tatsuro avasi silmänsä pienesti huokaillen ja katsoi toisen touhuja hieman hermostuneesti.
Yukke nousi polviensa varaan ja alkoi vetää hitaasti pidemmän housuja alemmas, Tatsuron nostaessa lantiotaan, jotta vaaleahiuksinen saisi tuon housut kokonaan pois.

Tatsuro katsoi hermostuneesti Yukkea, kun tuo katsoi hieman liiankin intensiivisesti Tatsuron huomionkipeää osaa.
Vaaleahiuksinen siirsi kätensä varovasti pidemmän boksereiden päälle ja myötäili kätensä tuon miehuuden ympärille, saaden Tatsuron parahtamaan tukahtuneesti.
Nuoremman stimuloidessa varovasti pidempää, Tatsuro taivutti niskaansa taaksepäin ja huokaili katkonaisesti.
”Pysäytä”, mustahiuksinen sai kuitenkin sanotuksi väliin ja tarttui Yuken ranteeseen kiinni lopettaen liikkeet. Yukke katsoi kysyvästi Tatsuroa.
Tatsuro pyöräytti nopeasti lyhyemmän alleen ja tuli toisen päälle nelinkontin.
”Tatsuro, mit—” Yukke ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Tatsuro painoi huulensa ahnaasti vasten vaalean omia ja napitti samalla Yuken paitaa auki.
”Jos me teemme tämän, minä olen päällä”, Tatsuro sanoi virnistäen irrottautuessaan suudelmasta ja avasi samalla Yuken housut ja veti ne pois.
Yuken oma intiimialue oli herännyt myös ja vaalea sulki silmänsä, kun pidempi veti hänen bokserinsa alemmas kohti polvia.
”Ole hellä…” Yukke kuiskasi puristaessaan valmiiksi lakanoita nyrkkeihinsä, kun Tatsuro paineli suudelmia lyhyemmän alavatsalle.

~*~

Satochi katsoi varpaitaan istuessaan Miyan sängyn laidalla lyhyemmän ollessa alakerrassa juttelemassa isälleen.
Miyan isä oli joutunut tulemaan kesken kaiken töistä kotiin jälleen ja Miyan oli pakko viimein sanoa rakentavasti jotain isälleen tuon terveydentilasta.
Ruskeahiuksinen kuuli yläkertaan asti Miyan tuhahtelut ja tiuskaisut, mitä hän isälleen lateli.
Satochi tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi vain ollessaan tavallaan perheriidan kuuloetäisyydellä, lyhyemmän isä vaikutti todella uppiniskaiselta.
Satochi ei itse pitänyt riitelystä ollenkaan, joten tilanne tavallaan ahdisti häntä hieman.

Äkkiä ovi avautui ja Miya paiskasi sen saman tien perässään kiinni ja asettui istumaan oveaan vasten tuohtuneena.
Satochi katsoi toista hieman varovasti, eikä uskaltanut avata suutaan, koska ei halunnut ärsyttää toista enempää.
”Isä on ääliö”, Miya sanoi edelleen räjähdysalttiina.
”Ei ymmärrä omaa terveydentilaansa eikä suostu hakeutumaan lääkäriin.”
Satochi vain myönnytteli ja pyöritteli hermostuneena varpaitaan lattiaa vasten.
”Tarvitsen ilmaa”, lyhyempi tokaisi ja nousi ylös.
”Tule luokseni?” Satochi kysyi nostaen katseensa lyhyempään, yhä hieman varuillaan.
Lyhyempi käänsi katseensa pidempään ja katsoi hieman hämillään.
”Kello on melkein neljä, äiti tulee pian ja minun pitäisi syödäkin…”
”Ah, aivan…” Satochi vastasi hieman haikeasti, mutta ymmärsi kuitenkin, että Miyan perheessä saattoi olla
tietyt säännöt noudatettavina, kun taas hänellä itsellään ei, yksineläjä kun oli.

Avoimesta ikkunasta kuului, kun pihatielle ajoi auto.
”Äitikin tuli kotiin…” Miya sanoi turhautuneena ja istahti Satochin viereen sängylle.
”Voithan toki tulla joku toinenkin päivä”, Satochi sanoi hymähtäen ja pörrötti lyhyemmän hiuksia.
”Minunkin olisi kai soveliasta jo lähteä, teillä alkaa kohta päivällinen ja niin edes päin.”
Miya nojasi päätään pidemmän olkapäähän ja sulki silmänsä.
Alakerrassa kuului ulko-ovi käyvän ja sen jälkeen taas vaikeaa yskintää olohuoneen suunnalta,
sitten vaikeasti erottuvaa puhetta, jonka äänentaso alkoi voimistua vaiheittain.
”Äitikin on ilmeisesti jo huolissaan isästä”, Miya tulkitsi alakerran äänet.

”Miya!” Kuului Miyan äidin ääni alakerrasta. Miya nousi ylös ja käveli portaiden yläpäähän kysymään, mitä asiaa äidillään oli.
Hetken kuluttua Miya palasi takaisin huoneeseensa ja Satochi katsoi toista kysyvänä.
”Äiti lähtee viemään isää päivystykseen ja ei tiedä kauanko siellä kestää”, Miya alkoi selittää.
”Eli voin tulla luoksesi, ei huvittaisi olla yksinkään ja täällä ei ole tekemistä.”
Satochi nyökkäsi hymyillen ja nousi ylös pukeakseen päällystakkinsa päälleen ja lähti seuraamaan lyhyempää alakertaan.
Miya varmisti vielä, että hänellä oli avaimet mukanaan ja laittoi oven lukkoon samalla, kun Satochi sitoi kenkiensä nauhoja.

He lähtivät kävelemään keskustaan ja sieltä metroasemalle. Seuraavan metron saapumiseen oli vielä vajaa vartti ja ihmisten työpäivä oli päättynyt, joten
asemalla oli kiitettävästi väkeä ja penkeille ei mahtunut istumaan.
”Vihaan iltaruuhkia”, Satochi manasi hiljaa. Miya vain hymähti ja samassa hänen puhelimeensa alkoi täristä viestin merkkiäänenä taskussa.
Miya kaivoi puhelimensa ja katsoi saapuneen tekstiviestin.
”Keneltä se on?” Satochi kysyi katsoessaan lyhyemmän epämääräistä ilmettä tuon lukiessa useampaan otteeseen tullutta tekstiviestiä.
”Yukelta.”
”’Me teimme sen Tatsuron kanssa, en vieläkään usko siihen!’”, Satochi kurkotti Miyan vierestä lukiessaan viestiä ääneen, lyhyemmän yrittäessä
saada toista vaikenemaan pukatessa pidempää kylkeen. Miyan poskille nousi hento puna ja hän laittoi puhelimensa takaisin taskuun.
”Miksi sinä nyt noin hämmennyit? Nousivatko isoveljen suojeluvaistot vai..?” Satochi kysyi hieman naurahtaen toisen kiusaantuneelle käyttäytymiselle.
”Eikun… Minä en vain tykkää puhua noin suoraan asioista…” Miya käänsi kasvonsa punastuneena ja kiusaantuneena pois, ja Satochi yritti pidätellä nauruaan.
”Olet sinäkin aika…” Satochi sanoi ja pörrötti Miyan hiuksia lyhyemmän vain tuhahtaessa jotain.

Samaan aikaan kuulutus kuului ja antoi tiedoksiannon saapuvasta metrosta ja kaksikko meni vähän lähemmäs laituria. Miya puristi taskussa nyrkissään metrolipuketta.
Koliseva ääni täytti metrotunnelin ja tuota pikaa metron valot pilkahtivat pimeästä tunnelista.
Metron pysähtyessä ja ovien avautuessa metrossa olleet ihmiset tulivat ulos ja asemalla osa odotelleista ihmisistä nousi metroon.
Satochi ja Miya löysivät paikat istua alas, valtaosa ihmisistä joutui taas seisomaan metron lähtiessä liikkeelle.

”Miten sinua niin hämmentävät sellaiset asiat?” Satochi aloitti kääntäen kasvonsa lyhyempään päin. Miya hätkähti hieman ja tuon posket alkoivat taas punertaa.
”…En vain ole sellainen, että puhuisin sellaisista asioista suoraan, siksi”, Miya aloitti.
”En huutelisi seksielämästäni julkisilla.”
”No onko sinulla sitten ollut?” Satochi kysyi.
”Ai mitä?”
”Oletko saanut koskaan?” Satochi jatkoi vilpittömällä ilmeellä.
Miya katsoi toista hieman järkyttyneenä.
”Taisi tulla liian suoraan?” Satochi naurahti ilkikurisesti.
”Anteeksi, mutta oli pakko, koska halusin vain nähd—”
”En”, Miya vastasi keskeyttäen toisen.
”En ole saanut keneltäkään koskaan.”

~*~

Jatkuu~
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    1 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 7A/9?]

ViestiKirjoittaja gnrbu » Ma Touko 06, 2013 9:25 pm

Uuden osan ajoitus oli ihan hyvä, ainakin uuden uudenvuodenlupaukseni kannalta. ;D

Kumpia oli hankalampaa kirjoittaa, seksi- vai muita kohtauksia? Tekstin taso oli mielestäni heikointa ihan ensimmäisissä kappaleissa: Satochin ajatukset tulivat tajunnanvirtana ja matka ja Miyan koti kuvailtiin kliinisesti. Jotkut sanat jäivät tyhjiksi (mitä tarkoittaa "kodikas"?), ja toiset toistuivat turhan monta kertaa. Kirjoitan itse samalla tyylillä silloin, kun haluan päästä pakollisesta kohtauksesta eroon mahdollisimman nopeasti, ja päädyn yleensä editointivaiheessa poistamaan koko kohtauksen.

Tarina lähti taas kulkemaan, kun pojat pääsivät Miyan huoneeseen, ja heidän keskusteluaan oli jo mukava seurata. Jouduin kyllä tarkastamaan edellisistä luvuista, olivatko he jo niin pitkällä, että kysymys siitä, miten pitkälle he menisivät, olisi ajankohtainen. Aika nopeasti ovat pojat rakastuneet, toivottavasti se kestää. :D Minulle jäi kyllä vähän epäselväksi, mistä kaikesta he keskustelussaan oikeasti puhuivat, ja mihin lopputulokseen he päätyivät. Mutta eipä sillä liene väliä, kun molemmat tuntuvat pitävän toisistaan kovasti.

Vihdoinkin sitä Tatsu/Yukkea. ;D Miyan ja Satochin keskustelu pohjusti kohtauksen loistavasti, ja se, että he olivat spekulaatiossaan täysin väärässä, teki siitä vieläkin loistavamman. xD (Muuten, olivatko he Tatsuroun luona kahdestaan, vai molestoiko Yukke Tatsurouta tämän perheen ollessa kotona?) Myös Yuken tarve kertoa asiasta heti Miyalle oli aika hauska.

Asuuko Satochi yksin siksi, että hänen perheellään on ongelmia? Hänen kammonsa perheriitoja kohtaan kuulosti vähän siltä.

Odotan kauhulla, mitä Miyan isälle tapahtuu, koska tuntuu aika selvältä, ettei hänelle käy hyvin. Miya-parka. Onneksi hänellä on Satochi lohduttajana. En oikeastaan ollut liian yllättynyt siitäkään, ettei hän ole koskaan saanut. Hänen kovuutensa tuntuu enemmän muiden väärinkäsitykseltä kuin todelliselta. (Nyt ainoa, jonka status ei ole vielä selvillä, lieneekin Satochi.) Eiköhän tähänkin asiaan tule vielä muutos.

    2 tykkää.
Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Difficult love in high school [MUCC, Satochi/Miya 7A/9?]

ViestiKirjoittaja blueblade » Ma Touko 06, 2013 11:30 pm

gnrbu:

Kiitoksia taas kommentoinnista!

Tämä osa tuntuu olevan minulle hankalin koko ficissä, asiaa ei vain oikein synny ja siksi se vaikuttaa niin tönköltä ja epäselvältä, ja kuten mainitsit, halusin oikeastaan vain päästä alkukohtauksesta eroon. Tappelin tämän osan alun kanssa oikeastaan aika kauan, koska pää löi tyhjää enkä saanut mitään mielikuvitelluksellista aikaiseksi. Siksi en itsekään oikein pidä tästä osasta. :'D
Päätin kuitenkin vain sivuuttaa aiheen nopeasti, koska en usko sen olevan niin olennainen ficissä, joten se varmaankin unohtuu. hehe

Yukke/Tatsu tuli tähän osaan, koska kaksikon puuhasteluista ei aikaisemmissa osissa ollut niin suurta näkyvyyttä, joten olihan asialle tehtävä jotain. ;)
Tällaisten kohtausten tekeminen ei tuota yleensä hankaluuksia, mutta koska en haluaisi puolet ficin osista olevan pelkkää lakanoiden likaamista, yritin ujuttaa tämänkin kohtauksen tähän väliin, jotta siihen "normaaliin" päästäisiin myös yhden osan aikana. Ja yritin mainita ficissä, että he ovat vehtaamassa Tatsuron asunnolla, taisin mainita jotain "pidempihiuksisen futonista" tai jotain siihen suuntaan (en lähde nyt selaamaan ficciä, haluan aivoni nukkumaan ;__;). En uskaltanut laittaa poikia Yuken kotiin, jossa kaikki olisivat olleet kotona, mutta olisihan se tietty tuonut jännitystä poikien petipuuhiin, mutta mennään asian kanssa näin. ;)

Miyan ja Saton suhde on tosiaan aika nopeasti eteenpäin juoksutettu, mutta yritin saada sitä jotenkin jarrutettua, kuten esim. Satochin epävarmuudella asiaan. Jospa poikien suhde ei ole heti niin nopeaa, kuin mitä Tatsulla ja Yukella, ja he etenisivät varovasti. Tuosta Satochin asunnosta vielä se, että tulen ainakin B-osan aikana tai sitä seuraavassa osassa kertomaan enemmän, koska minulla todellakin oli ihan selityskin sille; Miksi niin suuri, miksei kaksio/yksiö? Ja miksi Satochi ei asu vaikkapa Tatsun kanssa, kun kerta niin iso kämppä.

Mutta yritän saada rakentavampaa B-osaa aikaan, koska tämä osanalku koko ficissä oli yksi katkennut hermosuoni minulle. :'D
~ Yearning for open wounds as if to ridicule myself. ~
- The GazettE - Naraku -

    1 tykkää.
Avatar
blueblade
Fani
 
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Elo 14, 2012 3:24 pm

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa

cron