Bittersweet Memories (raapalesarja, Miko/Naoto[exist†trace])

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Bittersweet Memories (raapalesarja, Miko/Naoto[exist†trace])

ViestiKirjoittaja lumiukko » Su Kesä 24, 2012 3:17 am

Title: Bittersweet Memories
Author: lumiukko
Beta: Ei ole, koskapa niin lyhyt teksti. Virheistä saa toki ilmoitella :>
Rating: K-15
Genre: Femme, angst, dark romance, ehkä vähän myöskin fluff-ish?
Pairing: Miko/Naoto
Band: exist†trace
Chapters: 6 raapaletta
PoV: Naoto
Song(s): Nimessä esiintyvä: Bittersweet Memories - Bullet for my Valentine
Raapaleiden nimissä esiintyvät: Was it a dream? - 30 Seconds to Mars, Nothing Else Matters - Metallica, You belong with me - Taylor Swift, Pretty on the outside - Bullet for my Valentine, Just like a Pill - P!nk, Lonely Day - System of a Down
Summary: Naoto tietää kyllä mitä rakastaa, mutta onko Miko yhtä puhdas tunteissaan?
Warnings: Väkivaltaa ja alistamista
Disclaimer: Ylläripylläri, en omista Naotoa enkä Mikoa (such a pity), enkä kappaleita joiden nimiä raa'asti käytin hyväkseni. Omistan vain tekstin ja kaikki ilkeät mielikuvat joilla leikin kirjoittaessani.

A/N: Joskus sitä ajattelee, että on vaan pakko saada julkaistuksi jotain. Koska kone pullistelee tekstejä jotka ovat joko "ihan hyviä" tai "huonoja" tai joita muuten vaan häpeää ja pelkää julkaista. Sitten tulee yksi onneton yö kun on päässyt mökiltä kotiin ja oma kone odottaa kutsuvana. Ensin kirjoittaa kolme tuntia ja muokkaa tunnin, ja sitten huomaa että ei perkele, ehkä tän voisi pistää kaiken kansan näkyville? Joten tässä sitä ollaan, kello on kymmentä yli neljä yöllä ja pakko on vaan saada tää Lafiin vielä tänä yönä. Kärsikäätten lopputuloksesta, siis~

Feedback:
Toki aina sallittua jnejne, vaikkakin pelkään sitä yhtä paljon kuin odotankin. Ehkä kumminkin mieluummin silti sitä kommenttia, jookos? : 33

Bittersweet Memories


Was it a dream?

Painauduin vasten poskeasi, sinä kaunis tummahiuksinen kaunottareni. Suutelin pehmeitä huuliasi, enkä tiedä olinko koskaan tuntenut mitään parempaa. Silitit ihoani, hyväilit alastonta kehoani ylläsi, sait minut tuntemaan itseni rakastetuksi. Kuiskailit korvaani helliä sanoja, annoit sormiesi vaellella siellä minne muut eivät päässeet. Minä henkäisin hiljaa ja hapettomasti, upotin sormeni kiiltäviin hiuksiisi. Suljin silmäni ja painauduin lämpöä hohkaavaa vartaloasi vasten. Pelkäsin rikkovani tämän hetken, raatelevani sen nopeilla liikkeillä ja haluni sumentamilla ajatuksilla, en halunnut satuttaa sinua. Suljin silmäni antautuessani hellään suudelmaan, antautuessani hetkeen, jossa olimme vain me kaksi. Vain me…

Avasin silmäni, katsoin viereeni, purskahdin lohduttomaan itkuun - kaikki oli ollut vain unta.


Nothing else matters

Havahduin hereille, kun auringonsäde tunki läpi mustien sifonkiverhojeni. Venyttelin aamunkankeita jäseniäni, naksautin kaksi ylintä selkäniveltä. Paikka vieressäni oli vielä lämmin, se hohkasi sinua ja tuoksuasi, enkä uskaltanut edes toivoa, että olisit vielä jossain lähelläni. Edellinen ilta, ja se yö, ne olivat olleet kuin toisesta ulottuvuudesta, sillä ensimmäistä kertaa annoit minun suudella muutakin kuin pehmeää poskeasi fanien kiljuessa yleisöstä. Olit antanut minun hyväillä sinua, rakastaa, tehdä olosi paremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, sellaiseksi, millaiseksi minä oloni usein sinun lähelläsi tunnen. Olit häpeilemättä antanut kehosi käyttööni, ja se tuntui hyvältä.
Hei, mikä tuo ääni oli? Kahvikupit keittiöstä. Sinun äänesi toivottamassa: ”Hyvää huomenta, Naoto~”


You belong with me

Istuin kahvilassa kanssasi. Näytit niin väsyneeltä, haavoittuneelta, rikkinäiseltä, että minun teki mieli vain haudata sinut syliini, siihen syliin, johon aloit jo pikkuhiljaa tottua. Emme ole pari julkisesti, mutta asunnossasi, painaessasi pehmeät huulesi kaulalleni, kuulun sinulle enemmän kuin millekään muulle. Niin sinäkin kuulut minulle. Kuulumme toisillemme enemmän kuin edes bändillemme, ja luulen muidenkin arvaavan sen. Mutta minä en välitä. Pelkään kuitenkin joku päivä menettäväni sinut, sillä et kestä pienintäkään sanaa, joka vihjaisi meistä. Sinä pelkäät, pelkäät niin paljon muiden mielipiteitä. Minä en jaksa pelätä. Minä tiedän vain, että on sinä ja on minä, ja että minä en koskaan päästä meistä irti.


Pretty on the outside

Kuulin naurusi, näin nauttivat kasvosi kyynelverhon läpi. Nätti piruni, miksi nautit satuttamisestani niin paljon? Tunsin miten kipu aaltoili läpi kehoni, kun löit minua uudestaan ja uudestaan. Nautit siitä miten minä itkin ja anelin sinua lopettamaan, muttet uskonut minua. Käänsit minut selälleni makaamaan, revit väkivaltaisesti paitani pois, painuin kyyryyn häpeästä. Sivelit hetken vatsaani hellästi, kunnes otit pikkusormen ja nimettömän välissä pitämäsi terän peukalon ja etusormen pidettäväksi. Painoit sen hitaasti vaaleata ihoani vasten, muiden viiltojen vierelle. Huusin kivusta, huusin pelosta, häpeästä. Sinä et välittänyt. Vedit sieraimiisi pelkoni hajua, sitä tuoksua, mitä sanot rakastavasi minussa kaikkein eniten.
Miko, milloin kasvoit ulos enkelin siivistäsi?


Just like a pill

Aamulla olit taas erilainen. Hymyilit minulle, painoit rakastavan suudelman huulilleni. Ne olivat vielä karheat ja kuivat kyynelistä, joita ne maistelivat koko yön, mutta sinä loit niille uuden pehmeyden omillasi. Pelkään sinua iltaisin, mutta aamuisin olet se rakastettava tyttö, johon retkahdin aikoinaan.
”Haluatko, että jään vielä hetkeksi vierellesi?” kysyit hiljaa, ihan kuin et tietäisi vastausta. Tietenkin halusin.
Suutelit minua uudelleen, tunsin miten pyysit anteeksi viime yötä.
”Tarvitsetko särkylääkkeen?” kysyit enkelimäisesti, minä nyökkäsin vastaukseksi.
Katosit keittiöön hakemaan sitä, minä jäin katselemaan sinua ristiriitaisin tuntein.
Mistä minä olisin sinuun rakastuessasi voinut tietää, että olet jakautunut, olet samalla sekä pieni enkeli että piru ivallinen?


Lonely Day

Minä en enää jaksanut sitä. Ilta illan jälkeen, yö yön perästä. En enää jaksanut itkeä edessäsi.
Vihdoin sain sanottua sen ääneen, että se olisi ohi. Vaikka sisimmässäni tiesin, että se ei koskaan tulisi olemaan. Itkit ja sanoit, että tekisit mitä vain, ettet menettäisi minua. Mutta minä tiesin, että en kestäisi enää yhtään lyöntiä sinulta. Etten jaksaisi enää ikinä katsoa itkeviä kasvojasi, kun manaisit itseäsi helvettiin. Vaikka me molemmat tiesimme, että teoillasi olit itsesi jo sinne karkottanut. Enkä varsinkaan kestäisi kuunnella omaa sydäntäni, kun se sinua varten takoi itseään ulos rinnastani, välittämättä kivusta mikä näkyi arpina lonkkani vieressä.
Olin jälleen yksin.
Viimeksi muokannut lumiukko päivämäärä Su Touko 26, 2013 1:47 am, muokattu yhteensä 1 kerran

    1 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Bittersweet Memories (raapalesarja, Miko/Naoto[exist†tra

ViestiKirjoittaja Ninjin » To Heinä 26, 2012 10:01 pm

Hei! 8D Femslash on harvinaista, ja harvinaiset asiat on mielenkiintoisia. En muista, milloin oon viimeksi femmeilyä lukenut netissä. Katsotaas millaista tämä on, siis!

Was it a dream?: Tässä on jännä fiilis. Unenomainen, mikä tietysti sopiikin tilanteeseen, mutta koko ajan erittäin fyysinen ja iholla. Jos tää olis elokuva, tässä kohtauksessa olis hyvin paljon lähikuvaa ihosta. Sellaista lähikuvaa, mistä ei oikeastaan edes saa selvää, mistä kohdasta se on otettu - oranssinsävyistä ja lämmintä, mutta udun takana. Viimeinen lause tavallaan kolauttaa lukijan takaisin todellisuuteen, tykkään siitä kylmyydestä, minkä tää jättää.

Nothing else matters: "naksautin kaksi ylintä selkäniveltä." Voisinpa mäkin. Ne on nimittäin vinossa.
Tän pätkän tunnelma on ihan erilainen kuin edellisen, mikä on aika jännää, kun kyseessä on kuitenkin perättäiset erittäin lyhyet tekstit. En ole ikinä ajatellut, miten erilaisen tunnelman näinkin lyhyessä tekstissä voi saada aikaan, mutta tässä se jotenkin korostuu. Tässä on kivan toiveikas fiilis ja vähemmän macrofilmiä kuin edellisessä, tää on lähempänä todellisuutta kun taas edellisessä on paljon taidetta. Myös hahmoja tuodaan tässä esiin - niin paljon kuin nyt tällaisessa pikkutekstissä voi.

You belong with me: Ahhhh. Kaappitunnelma. Mutta sitä enemmän... Kahvilatunnelma! Tykkään kahviloista. Apua. Haluan kahvilaan. D: Kahvilaobsessioni takia tähän tulee automaattisesti kahvilafiilis, sellainen lämmin ja julkinen. Etualalla on kuitenkin kaappitunnelman luoma vähän jäätynyt olotila, joka ympäröi tän raapaleen keskusteemaa, pelkoa ja päähenkilön turtumusta pelkäämiseen. Oot jotenkin ujuttanut tähän tekstiin kolme kerrosta, mikä on ihailtavaa. O_o;

Pretty on the outside: Siinä missä edellisen teemana on pelko, se on tässä selvästi kipu. Pidän tästä teemallisuudesta samoin kuin näiden nimistä. Oot valinnut osuvasti. Mitä ihmettä tässä osassa tapahtuu? Miksi viillellään? Agh. Hieno tunnelmakuvaus - en oikeastaan ole varma, haluanko saada vastauksia noihin kysymyksiin. Näiden raapaleiden keskittyminen yhteen hetkeen on huomattavasti tarkempaa kuin mihin olen tottunut, yleensä niissä annetaan muutaman minuutin mittaisia hetkiä, sä annat parinkymmenen sekunnin väläyksiä. Se on hienoa.

Just like a pill: "Pelkään sinua iltaisin, mutta aamuisin olet se rakastettava tyttö, johon retkahdin aikoinaan." < Ehdoton suosikkilauseeni. Hyvää ja vahvaa sanankäyttöä. (Tämänkertainen otsikkokappale riipii hermojani, mutta ei se tekstiä itseään huononna.) En osaa sanoa tästä paljon. Kontrasti tämän ja edellisen välillä on selvästi nähtävissä ja tykkään siitä, miten Naoto on passiivisesti hämillään Mikon käytöksen kaksijakoisuudesta.

Lonely Day: Hyvä erokuvaus. Tässä on paljon tunnetta ja kaikki se, mistä tilanteen tunnistaa, on selvästi esillä jo ensimmäisistä lauseista. Erityisesti viimeinen lause jotenkin koskettaa, mutta pidän myös syiden kuvauksesta paljon.
Hienoa tekstiä! Kiitos tästä. n_n
"I'm an angel, you ass. I don't have a soul to sell."

    2 tykkää.
Avatar
Ninjin
Pääesiintyjä
 
Viestit: 763
Liittynyt: La Elo 16, 2008 1:57 pm
Paikkakunta: Hyvinkää

Re: Bittersweet Memories (raapalesarja, Miko/Naoto[exist†tra

ViestiKirjoittaja lumiukko » Ti Huhti 23, 2013 9:40 pm

Olen hyvin epätyylikkäästi antanut sun odottaa vastausta tähän kommenttiin yli puoli vuotta, melkein vuoden, niin ehkä mä vihdoinkin siis vastaan.

Ensinnäkin, kiitos kommentista Ninjin! Olin ihan hirveen onnellinen kun huomasin että tätä oli kommentoitu, ja menin ihan sekasin hetkeks aikaa. Erityisen onnellinen olen koska sain jonkun lukijan femmelleni, koska pelkäsin ettei tää saa ollenkaan kommentteja parituksen sukupuolesta johtuen. Kiitus siis vielä toisenkin ja kolmannen ja tuhannennen kerran, kiitoskiitoskiitos!

Niin, jos et tosiaan halua vastauksia noihin esittämiisi kysymyksiin, niin älä lue seuraavia paria lausetta.

Tosiaan, Pretty on the outside on oikeastaan mun omien pelkojeni purkamista ja niiden käsittelyä. Toinen syy on se, että Mikon hahmo (ja kyseisen naisen ulkonäkökin) tarvitsi vaan jotain pahaa ja ilkeätä taakseen. Mä voin ehkä liiankin helposti kuvitella Mikon käyttäytymään väkivaltasesti toisia kohtaan, se on niin kiltin näkönen ettei siltä olettais sitä mutta niin voimakas että se varmasti pystyy siihen. (+ Naoto on taas just vastakohta Mikon kanssa, omalla tavallaan vähän pelottavan näkönen mutta oikeesti voin kuvitella sen vaan hirveen kiltiks henkilöks)

Kiitos suuresti kommentista ja syvimmät pahoitteluni että tässä kesti ihan liian pitkään.

~lumiukko

    1 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Bittersweet Memories (raapalesarja, Miko/Naoto[exist†tra

ViestiKirjoittaja sunny » Pe Touko 24, 2013 12:28 am

Hei taas! :) Olemme tavanneet näissä merkeissä kerran aikaisemminkin (no, kaksi, jos lasketaan sinun kommenttisi minun ficciini, hah), mutta tämän kaltainen kohtaaminen on aina ilo, eikö totta? En lue ikinä femmeä – koko elämäni aikana olen samonnut ehkä kolmen femmeteemaisen ficin lävitse – mutta koska en muutenkaan valitse ficcejä genrejen perusteella, ei se nytkään ollut mutka matkassa. Lisäksi raapaleet ovat enemmän kuin tervetulleita!

Viimeksi lukemani ficcisi (Arvet) kommentissa voivottelin vähän geneerisestä otsikkovalinnasta. Tässä tapauksessa, however, valitsemasi otsikko on jo parempi (vaikka tosin tämä teoshan on vanhempi kuin Arvet). Olisin ehkä toivonut siitä suomenkielistä versiota, mutta muuten otsikko sopii mielestäni oikein hyvin tekstiin.

Listaamistasi biiseistä tuttuja oli vain 50%, ja koska Youtube ei suostu yhteistyöhön tällä hetkellä, en päässyt kuuntelemaan loppuja kolmea. :( Vaikka kappaleet olivatkin teemaltaan linkittyneinä ficceihin ja auttoivat tunnelman rakentamisessa, ei minua haitannut, etten päässyt kuuntelemaan niitä. Ne kolme biisiä, jotka tiesin, vaikuttivat nimittäin liittyvän tekstiin vähän turhankin suoraan, joten tilaa vertauskuville ei pahemmin jäänyt. Songficeissä tykkään nimenomaan siitä, että kappale tuo tekstiin useampia ulottuvuuksia eikä vain ole musiikillinen versio itse ficistä, mutta alan harhaantua aiheesta – eihän tämä songficci ollut, tai ainakaan sellaisena et sitä markkinoinut.

Sitten itse tekstiin. Käsittelen ensin jokaista raapaletta yksilönä ja sen jälkeen annan palautetta niistä kokonaisuutena, sillä mielestäni se on järkevin menettelytapa tällaisessa tapauksessa. :)

Was it a dream?
Tämä alkukappale oli hyvä. Kuvailu oli mukavan hentoa ja silti samaan aikaan intensiivistä, aivan kuin käsiteltävä tilanne itsekin. Toit mukaan kaikkia aisteja, mikä on aina suuren plusmerkin paikka. Ainoa valitus kirpoaa tuosta enterin jälkeen tulevasta pätkästä. Nimenomaan siitä, että ilmoitit niin suorasukaisesti kaiken olleen unta, etenkin, kun pätkän otsikko lupailee lähinnä mystiikkaa. Olisin pitänyt enemmän siitä, että olisi jättänyt ajatusviivan jälkeisen pätkän kokonaan pois ja antanut lukijan itse yhdistää pisteet.

Nothing else matters

Venyttelin aamunkankeita jäseniäni, naksautin kaksi ylintä selkäniveltä.


En tiedä, onko anatomisesti mahdollista tarkoituksellisesti naksauttaa kaksi ylintä selkäniveltä. Minun järkeni uumoilee, että ei, mutta tämä lause saa ko. naksauttelun kuulostavan siltä, että se on samaa kastia kenkien jalkaan laittamisen ja aamuteen keiton kanssa, you know? :D Se kuulosti hurjan… tarkoitukselliselta. Koska en keksi sille parempaa sanaa, toivon, että tajuat, mitä ajan takaa. Ehkä ”tunsin kahden ylimmän selkänivelen naksahtavan” olisi toiminut paremmin. Ehkä makuasia, ehkä ei, mutta särähti ainakin minun korvaani.

Paikka vieressäni oli vielä lämmin, se hohkasi sinua ja tuoksuasi, enkä uskaltanut edes toivoa että olisit vielä jossain lähelläni.


Todella harvoin valitan suomen kieliopissa pilkuista, koska rehellisesti sanottuna minun käsitykseni ei ole riittävä pätemään siitä :’) Tässä kuitenkin laittaisin että-sanan eteen pilkun.

Sinun äänesi toivottamassa: ”Hyvää huomenta, Naoto~


Tämä on (kai) ihan mielipideasia, mutta itse poistaisin tuon ~-merkin siitä syystä, että mielestäni se tuo äärimmäisen amatöörimaisen vaikutelman, mikä ei ole sitä, mihin fanfictionissa pitäisi pyrkiä. Sanon mielipideasia siksi, että vaikka tätä merkkiä ei (ainakaan länsimaalaisessa) kirjallisuudessa näy, on fanfictionin kielioppisäännöt paljon vapaampia kuin kirjallisuuden, ja se on lähestulkoon se ja sama mitä tämän lajin teksteihin lätkit. :D

Muutenhan tämä kipale oli jo positiivisempi ja iloisempi kuin edeltäjänsä, eli vei tarinaa eteenpäin. Mitä Metallican ikoniseen kappaleeseen tulee, en itse näe sitä varsinaisesti iloisena biisinä, mutta tulkinnanvapaus onkin yksi musiikin hienoja puolia ;)

You belong with me

Emme ole pari julkisesti, mutta asunnossasi painaessasi pehmeät huulesi kaulalleni, kuulun sinulle enemmän kuin millekään muulle.


”Asunnossasi painaessasi” kuulostaa vähän hassulta korvaani, joten itse muuttaisin tämän lauseen ehkä tällaiseksi: ”--- mutta kun asunnossasi painoit pehmeät ---”.

Tämä kappale oli melko mitäänsanomaton, eikä pahemmin jäänyt mieleen. Olihan se mukavaa, että selvensit Naoton tunteita ja heidän suhdettaan, mutta en tiedä, tämä Swiftin pätkä jäi vähän latteaksi muiden rinnalla. :/

Pretty on the outside

Vedit sieraimiisi pelkoni hajua, sitä tuoksua, mitä sanot rakastavasi minussa kaikkein eniten.


Tämä oli tosi hyvä lause. ”Vedit sieraimiisi pelkoni hajua”, tosi upeasti mutta silti niin yksinkertaisesti ilmaistu! Ehdottomasti tämän ficin kohokohta minun kohdallani. :)

Laitoit alkutietoihin ikärajaksi valitsemasi K-15:n jälkeen kysymysmerkin. Itsekin vähän mietin, että onko tämä teksti kyllin graafista ollakseen K-15 vai menisikö vielä K-13:sta. En asiasta enempää sano, koska en tosiaan ole varma :D

Just like a pill

Ne olivat vielä karheat ja kuivat kyynelistä, joita ne maistelivat koko yön


Olivat maistelleet?

Suutelit minua uudelleen, tunsin miten pyysit anteeksi viime yötä.


Tämä kohta vähän yllätti minut. Koska Miko pyysi anteeksi hän nähtävästi tietää tekevänsä väärin, tietää ettei Naoto nauti heidän S&M-leikeistään, mutta silti jatkaa? Tähän asti kuvittelin Mikon olevan tietämätön asiasta, koska edellisessä kappaleessa Naoto sanoi, ettei Miko uskonut hänen anelujaan. Ehkä Miko tajusi asian vasta aamun valjettua? En tiedä. Kehtasikin vielä tarjota särkylääkettä :D

Lonely day
Loppu oli melko perus katkeransuloinen päätös. Minusta oli mukava lukea, että Naoto taisteli itsensä ulos tilanteesta, vaikka ikäväähän se oli menettää rakastettu ja varmasti vielä ikävämpää huomata, että se unelmien nainen olikin susi lampaan vaatteissa!

Kokonaisuudessaan tämä oli ihan kiva, mukavan päiväkirjamainen siinä suhteessa, että se kertoi vain lyhyesti tärkeimmät tapahtumat alkaen siitä, että Naoto vain unelmoi Mikosta päättyen siihen, että he eroavat. Se toimi ficcinä, mutta jos olisit julkaissut jokaisen raapaleen omana kappaleenaan, olisivat ne jättäneet ehkä vähän lattean vaikutuksen. Tätä kannattaa siis tarkastella kokonaisuutena, ehdottomasti. Tässä oli itse asiassa aika paljon samoja elementtejä (loppua kohden etenkin) kuin siinä sinun Arvet-tekstissäsi. :D Oletko itse huomannut asiaa?

Joka tapauksessa, kiitos tästä! Raapaleita ei voi koskaan olla liikaa, toivottavasti palaat niiden pariin uudelleenkin :) Jatka kirjoittelua!
難道 是天意

    1 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Bittersweet Memories (raapalesarja, Miko/Naoto[exist†tra

ViestiKirjoittaja lumiukko » Su Touko 26, 2013 1:34 am

Hey sunny~

Kello on paljon ja mun pitäis töiden takia olla jo nukkumassa, mutta mun on myös pakko saada vastattua tähän tai unohdan vielä tänkin (muistini kun on niiiiiin mahtava).

Otsikosta sen verran, että kun se on suora lainaus BFMV:n kappaleen nimestä, en halunnut suomentaa sitä. Sen lisäksi, kaikkien raapaleiden omat nimet on englanniksi, joten suoraan sanottuna musta olis ollu täysin idioottimaista suomentaa se, koska se ois sotinu kaikkia muita vastaan. (Ja pieni pakkomielle olis pakottanut kääntämään kaikki muutkin, ja en ois ollu tyytyväinen siihen ollenkaan. Joten mielestäni parempi näin.)

Ei, tää ei ollut songfic. Enemmänkin käytin kappaleiden nimiä hyväkseni, ehkä vähän tunnelmaa, mutta enemmän vain nimiä.

Was it a dream?issa loppu on niin suorasukainen, koska niin Naoto sen tunsi. Töksähtävänä, nopeasti valkenevana todellisuutena.
Kahden ylimmän selkänivelen naksauttaminen tietoisesti on toisaalta mahdotonta, mutta esimerkiksi mulla ei naksahda kuin ne kaksi. Naoto on basson soiton vuoksi aina yhtä jumissa kuin minäkin siis, eikä hänen selkälihaksena anna myöden muuten kuin niiden kahden kohdalla. Ja kyllä, pilkku siihen kuuluisi, se on selvä kirjotusvirhe. Korjaukseen~

Olen erimieltä kanssasi siitä, että fanfictionissa pitäisi pyrkiä johonkin muuhun, kuin amatöörimäisyyteen. Koska sitähän tämä on, amatöörien kirjoittelua tunnetuista henkilöistä / sarjojen tai kirjojen hahmoista, joiden ulkonäköä ja luonnetta kirjoittajat käyttävät hyväkseen. Itse en pyri olemaan millään tasolla parempi kuin olen, jonka lisäksi tykkään käyttää ~-merkkiä a) silloin kun hahmo vittuilee tai b) silloin kuin sanat lausutaan kepeällä nuotilla. Tässä tapauksessa jälkimmäistä, siis. Mulla ei ole kuitenkaan kuin tasan sata sanaa mahdollisuutta kuvata tapahtumia, joten tässä tämänkaltaisen merkin käyttäminen on okei, varsinkin, kun kaupallisesta tekstistä ei ole kyse.

"asunnossasi, painaessasi" kaipaa siis pilkun väliinsä. Mulla ei ole varaa lisätä sanoja, tai sata sanaa ylittyy, ja jos lisään, mun pitää muokata tekstiä kokonaan. Jonka lisäks virhe korjaantuu yhdellä pilkulla.

Näin jälkeenpäin ajatellen, olen ihan tyytyväinen että tämä on K-15, koska tässä esiintyy kuitenkin toisen ihmisen viiltelyä terävällä esineellä kesken seksin, jonka ei pitäisi olla epäselvää. Mä en haluais lukea näitä aiheita K-13-alueelta, eikä tää sen vuoksi mun mielestä kuulu sinne.

Maistelivat, olivat maistelleet lisäisi taas yhden sanan ja joutuisin muokkaamaan koko raapaletta.

Nah, Miko ei tajunnut mitään vasta ensimmäistä kertaa aamulla. Se on vain sadistinen paskiainen, jota ei kiinnosta vaikka toiseen sattuis, kunhan hän itse saa nautintonsa.

Kiitos kommentista ^^

Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki


Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron