Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+9/9

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+9/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » To Touko 31, 2012 6:46 am

Title: Kultatukka, tähtönen
Author: Dekiru
Rating: K-15
Beta: Zorro
Pairing: hide/Heath
Genre: Slash, angst, deathfic, drama, AU
Chapters: 9/9
Warning:Väkivaltaa, verta, pahoinpitelyä, mielenvikaisuutta, murha, hahmokuolemia, seksiä, sadomasokismia, jumalattoman vääristynyt kuva rakkaudesta, kaikkea mikä saattaa herkimmille (ja vähän vähemmänkin herkille) jäädä karmimaan mieltä. Saattaa myös olla, että ikärajaa joudutaan nostamaan ylemmäs menon rankentuessa.
Disclaimer: Nimi on John Ajvide Lindqvistin kirjasta. Anygay, ehkä mun joskus pitäs lopettaa tää Ajviden lainailu, mutta oon vaan rakastunut ton herran tuotantoon. Inspiroiduin tuon kirjan nimestä, muuta en ole kopioinut. En omista hahmoja, omistan vain tarinan.
Summary: Mitä kaikkea tarvitaan, kun nujerretaan ihminen.

"I kill myself in small amounts
In each relationship it's not
About love.

I'm gone, I'm gone, I'm gone...
They said that hell's not hot
They said that hell's not hot
I gave my soul to someone else
It was about the hurt."


Marilyn Manson - They Said That Hell's Not Hot.


A/N: Oon pitkään hautonu mielessäni ficciä, jossa esiintys erittäin vääristynyt kuva rakkaudesta. Täällä siis ollaan, kun näin ton Ajviden kirjan nimen. Kunnia siis tälle herralle. Saatoin myös ottaa aikamoisen riskin, kun kirjoitin kiltistä pikku Heathista tälläisen, mutta ehkä se juuri tekee tästä vaikuttavan. Koko ficin juoni on siis suunniteltu, mutta toteutus on vähän pätkiintynyt. Kaikkihan alottaakin lopusta kirjottamaan tarinoita :D Saattaa olla myös, että ikärajaa joutuu nostamaan ylöspäin.

Miten minusta on tullut tälläinen.
Miten minusta on tullut näin tyhjä.


Prologi:

He istuivat vastakkain olohuoneen parkettilattialla, tummempi piti lujasti kiinni vaalean hennosta kädestä. Pienempi heistä yritti vältellä toisen katsetta, jolloin tämä nosti vaalean leukaa hellästi ylöspäin nähdäkseen hänen silmänsä.
”Älä pelkää”, tummahiuksinen kuiskasi.
Hän sanoi tuon saman jokaisen kerran, muttei se rauhoittanut pienempää. Päinvastoin, onnettoman huonosti valehdeltu lause vain sai pienet kitaristinkädet tärisemään entistä voimakkaammin. Tummatukkainen irrottautui toisen hatarasta otteesta, nousi seisomaan ja käveli paljain varpain keittiöön.
Kultatukka nielaisi ja puristi silmänsä tiukasti kiinni. Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan, muttei hän osannut sitä estääkään. Se oli anteeksiantamatonta ja niin väärin, mutta silti hän antoi sen vain tapahtua. Hänen sydämensäkin oli kroonistunut pumppaamaan reilusti enemmän verta auringonlaskun aikaan.
Kuullessaan läheneviä askelia vanhempi nosti aran katseensa lattiasta ja huomasi rakastettunsa palanneen kädessään jo tutuksi tullut mattoveitsi.
”Minä rakastan sinua”, mies sanoi hiljaa ja kävi polvilleen hänen eteensä. Tummatukka tarttui uudelleen vaalean ohueen käteen, liu’utti villapuseron paksua hihaa ylemmäksi ja laski veitsen terän vasten hänen ihoaan.
Kultahiuksinen irvisti ja kyyneleet valuivat hänen silmäluomiensa läpi samalla, kun verta alkoi virrata hänen ranteestaan.
”Minäkin sinua.”
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä La Kesä 08, 2013 9:27 pm, muokattu yhteensä 22 kertaa

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+0/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » La Kesä 09, 2012 1:22 pm

JEEE kannatti tulla K-15 alueelle ja huomata Dekiru-setä on taas laittanut uuden ficin X:istä.<3 Ja vielä parituksella hide x Heath. *____* Ihana paritus, koska oon sitä mieltä että Matsumoto ja Morie olivat pari.♥

Mitä nyt tosta prosta sai selville niin voi jeesus sentää mitä tekstiä. o.O Siis niinku että Heath viiltelee hideä kun rakastaa sitä? Onko basistin kuva rakkaudesta noin vääristynyt? *värisee* Okei pitää myöntää että en oo koskaan aikaisemmin lukenut tollasta Heathiä, mutta tääkin on uusi puoli basistista, mikä on vähän pelottavaa kylläkin.. Kuten sanoit kiltistä Heathista teet pahiksen.. Hymm.. (;

hide on sitten taas ihana, kun pelkää mutta ei sitten osaa päästää irti tosta kaikesta. ;;___;; Voisin halata kyllä hideä niiin tiukasti. *halaa*

Öööh en oikeesti tiedä mitä sanoa, sä osaat oikeesti kirjoittaa minkälaista tekstiä vaa ja tiedät että HoneyBlade on sitä lukemassa.~ Joten yritä saada luku 1 valmiiksi pian.<3

Arigatou,

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+0/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Ke Kesä 13, 2012 2:39 pm

HoneyBlade: Kiva kuulla, että ficci ainakin alustavasti kiinnostaa :D Prologi ei ollut oikeastaan edes esimakua mitä tulevan pitää, mun pitää olla varovainen etten mee liikaan kuvailuun ja ällöttävyyksiin (tosin, kaveri jolle tästä kerroin, kärsi aikamoisesta myötäkivusta) ja että pitääkö siirtää korkeempaan ikärajaan. Eka luku on kuitenkin melko fluffia, mutta kyllä se siitä. Hidestä oon tosiaan tehny pullaposkisen enkelin ja Heathista "pahiksen", katsotaan että miten tässä käy :D Kiitos paljon kommentista!

Ensimmäinen luku

Mies heitti sateesta kastuneet paperikassit auton takakonttiin ja hyppäsi itse kuljettajan paikalle. Pieni auto keinahti laidalta toiselle, kun Heath kiskaisi ovea itseensä päin ja jäi odottamaan paukahdusta.
Kesti kaksi lyhyttä sekuntia ja ovi paukahti kiinni. Ihmisten puheet vaimenivat miltei kuulumattomiin ja kuului vain sateen ropina alumiinikattoa vasten.
Kauppakeskuksen edusta kuhisi valtavasta massasta tummatukkaisia ja lyhyitä ihmisiä. He tönivät toisiaan ja juoksivat autoilleen, missä ne peltikasat sitten ikinä olivatkaan. Vesipisarat kastelivat heidät märiksi ja kärttyisiksi, jokainen haluisi jo kotiin.

Heath painoi päänsä vasten ikkunaa. Sade rummutti jotain kappaletta, melankolista ja haikeaa, kappaletta, jota Heath ei ollut kuullut, mutta piti siitä silti. Hänen mieleensä nousi epäselvästi mielikuva KISSin Bethistä, hän alkoi hyräillä melodiaa mielessään kevätsateen säestämänä.

Kappaletta ajatellessaan kaikki tuntui muuttuvan hieman hitaammaksi. Ulkona ihmiset eivät enää olleet niin kiireisiä, eivätkä niin vihaisia. Neljä kuukautta sitten hypättiin ajassa uuteen aikakauteen,
yhdeksänkymmentäluvulle. Kaikki hyvä näytti hiljalleen kuolevan, kai se veti ihmiset apeaksi.
Heathin huulet liikkuivat muodostaen äänettömiä sanoja englannin kielellä. Hän olisi voinut myös laulaa mukana, mutta ensinnäkin, hänen äänensä oli kamala ja toiseksi, englanniksi hän kuulosti parittelevalta mursulta. Joten, hän pysyi vain hiljaa.

Sadepisarat valuivat hiljaa ja hitaasti ikkunalasia pitkin, lähemmäksi maata. Heath seurasi silmillään niiden liikkeitä ja kohotti sormenpäänsä viileälle lasille.
Kapeiden sormiensa läpi hän näki kadulla jotain, mitä ei Tokiossa juuri koskaan näe.
Vaaleatukkainen ihminen.
Heathin kädet hyppäsivät irti lasista ja hän oli siirtyä pelkääjänpaikalle, mutta oli liian ihmeissään liikkuakseen. Hän pysyi vain liikkumatta ja toivoisi, ettei tämä koko ajan lähestyvä kaunokainen näkisi häntä.

Heath seurasi auton tuulilasinpyyhkijöiden suojista kadulla kävelevää vaaleatukkaista, kauneutta hehkuvaa olentoa. Tällä oli tiukat nahkahousut ja löysä paita, musta lierihattu sekä aurinkolasit. Hän käveli itsevarmasti, kuin magneetin ohjaamana. Enkelikuoro alkoi laulaa hallelujaa Heathin korvissa.
Ah, mitkä kasvot.
Hän kulki Heathin auton ohitse, ja juuri sillä hetkellä miehen elämä paiskautui aivan uusille raiteille. Heath käänsi päänsä penkin niskatuen vierelle voidakseen tuijotella hänen loittonevaa selkäänsä. Vaaleat hiussortuvat levisivät tuulen mukana erilleen toisistaan muodostaen enkelimäisen näyn. Violetti villapaita kastui läpimäräksi ja painautui vasten nuorukaisen vartalon ääriä, Heath erotti hänet mieheksi.
Jumalainen, kaunis kuin Venus. Kuin enkeli.
Mies oli hoikka, lyhyt ja kaunis. Niin kaunis, ettei Heath koskaan aikaisemmin ollut nähnyt mitään niin kaunista. Niin kaunis, että kuka tahansa kadulla kävelevistä voisi raahata hänet pusikkoon ja sitten he naisivat hetken kuin kanit.
Heathin rinnan alla tuntui viiltävää kipua, kun huomasi kadottaneensa se miehen sateiseen ja murheelliseen väkijoukkoon, eikä ehkä koskaan näkisi häntä uudelleen.

---

Viitisen päivää myöhemmin nahkatakkiin sonnustautunut Heath oli jo nousemassa baarijakkaraltaan epätoivoiseen naistenkaatoon, kun kaksoisovista astui sisään parivaljakko, joka herätti humalaisessa kansassa hiljaista puheensorinaa. Sivusilmällä Heath erotti, kuinka muutama osoitti heitä sormella ja alkoi kuiskia jotain. Hän päätti itsekin vilkaista tulijoita.
Heathin sydän heitti voltin ilosta ja alkoi vuotaa verta. Toinen tulijoista, se hieman lyhyempi oli täsmälleen se sama mies, jonka hän oli aikaisemmin nähnyt. Hänen vierellään seisova ja baarin puolelle tähyilevä mies oli hieman pidempi ja ruskeahiuksinen kiharapää.
Hän on aivan takanani.
Heath kääntyi äkkiä takaisin baarimikkoa päin ja pyysi toisen oluen vain saadakseen tekosyyn istua baarissa vielä pidempään.

Kaksi miestä istui tiskin toiseen päähän, melko kauas Heathista ja alkoivat keskustella hiljaisella äänellä.
”Taiji, miten olisi vodka?”
Heath käänsi päätään kuullessaan Enkelin äänen. Vaaleahiuksinen nojasi rennosti kyynärpäällään tiskiin ja katsoi toista miestä, joka näytti punnitsevan tarkkaan.
”Aivan vitun sama”, naurahti toinen ja kiinnitti baarimikon huomion.

Kun toinen heistä tilasi ja vaaleatukkainen katseli tylsistyneenä ympärilleen, Heath tunsi kuinka hänen sydämensä alkoi tykyttää kovempaa. Hän vain tuijotti vaalean selkää ja ajatteli. Ei ehkä kovin syvällisesti, mutta ajatteli kuitenkin.
Kauniskauniskaunis.
Violetin villapuseron toinen hartia valahti alaspäin paljastaen miehen olkapään. Heathin silmät laajenivat hiukan, ja miehen taas korjatessa paidan asentoa hän upotti katseensa lasiin, jossa kalja kiersi kiertämistään lasin reunoja pääsemättä mihinkään.

Lyhyen hetken päästä kultatukkainen enkeli ja hänen seuralaisensa lähtivät tiskin luota valitsemaan syrjäisestä nurkasta itselleen pöytää. Heathin keho värisi, kun mies käveli vain muutama metri hänen selkänsä takaa. Häntä värisytti myös ylipäätään se, että he olivat samojen seinien sisällä, eikä
heidän välissään ollut auton ovia, eikä kymmeniä ihmisiä. Vain ilmaa ja se hänen ystävänsä, Taiji, ilmeisesti.
Mikä hänen nimensä on?
Viiden päivän aikana, joka kerran, kun hän oli miettinyt sitä vaaleatukkaista enkeliä, hän oli käyttänyt hänestä nimityksiä Kultatukka tai Enkeli. Kukaan Japanissa tuskin antaisi lapselleen sellaista nimeä, tai sellaisen nimen saanut tuskin sitä käyttäisi.
Akira? Itaru? Kabuto? Yasuki?
Heath melkein naurahti. Mikään noista ei todellakaan sopisi hänelle. Hän oli liian kaunis ja pieni tuollaisille nimille. Kun totuutta ei tiedetty, Enkeli täsmäsi häneen ehkä parhaiten.

---

He istuivat nurkimmaiseen pöytään. Vaalea laski vodkalasinsa pöydälle hetkeksi ja katseli ympärilleen.
”Näkyykö ketään?” kysyi toinen virnuillen. Vaalea huomasi baaritiskillä istuvan yksinäisen, pitkäjalkaisen miehen, jolla oli musta hakaneuloin koristeltu nahkatakki yllään. Hän hieroi
leukaansa ja siristi silmiään, katsoi sitten ystäväänsä.
”Ehkä”, hän sanoi. Tummahiuksisen huulet taipuivat syvempään virneeseen ja hän osoitti sormellaan yhtä tyttöä, joka istui toisella puolen baaria.
”Katsos tuota, ja katso mitkä tissit. Eikö tekisi mieli?”
Vaaleahiuksinen käänsi katseensa toisen osoittamaan suuntaan ja pudisti päätään hieman irvistäen. Toinen alkoi nauraa.
”Ainiin, meinasin jo unohtaa, että olet…”
Vaalea nousi ylös tuolistaan, tarttui toista kauluksista ja kohotti toisen nyrkkinsä. Tummatukka nosti kätensä kasvojensa suojaksi ja alkoi nauraa saaden vaalean rauhoittumaan. Hän istui takaisin penkille ja unohti toisen naurun katselemalla sitä baaritiskillä istuvaa miestä.
”Okei, okei. Minä ainakin aion iskeä tuon mimmin ja sinäkin varmasti löydät itsellesi seuraa, etkö vain? Viime kerrastasi onkin jo...”
Vaalea mulkaisi toista niin murhaavasti, että tämä sulki suunsa. Kun vanhempi käänsi jälleen katseensa pois, toinen nappasi hiirenhiljaa hänen korkkaamattoman vodkalasinsa ja kaatoi juoman kurkkuunsa. Vanhemman pää lipui hiljaa takaisin kadonneen lasin jälkien perässä ja auta armias, jos katseet voisivat tappaa, nuorempi olisi nyt kuollut.
”Menen hakemaan lisää juotavaa”, hän tokaisi hieman ärsyyntyneenä. Toinen nyökkäsi vastaukseksi, jo pelkkä ”Ok” olisi voinut olla liian vaarallinen sanottavaksi.

Oikeastaan vaalean ei juuri tehnyt edes mieli juoda, hän vain tahtoi mennä juttelemaan sille miehelle ja pysyä selvänä, jotta voisi aamulla muistaakin jotain.

---

Heath alkoi taas vapista, mutta pakotti itsensä rentoutumaan. Tai ainakin yrittää. Hän vilkaisi nopeasti toista miestä kohti, ja näki ensimmäistä kertaa hänen kasvonsa ilman aurinkolaseja. Hänen silmänsä olivat voimakkaasti mustalla kajaalilla rajatut ja siksi näyttivät japanilaisen mittapuulla luonnottoman
suurilta ja kauniilta.
Enkeli oli nousemassa ja hapuili katseellaan jotakin, mikä oli Heathin takana. Heath käänsi päätään vaaleahiuksisen katseen mukana ja huomasi baarin perukoilla tämän ystävän naisen kanssa. Taijilla ja tuolla naisella näytti olevan meneillään kriittinen hetki ennen hotellihuoneeseen siirtymistä.
”No, nyt en tee mitään kahdella vodkalla”, kaunis ääni sanoi ja jakkaralle
istuttiin takaisin. Salamannopeasti mies käänsi alkoholista painavan päänsä ääntä kohti. Enkeli katsoi häntä suoraan silmiin ja puhui suoraan hänelle, ei tuntemattomalle ystävälle, joka olisi istunut heidän väliinsä, vaan hän puhui Heathille.
Enkeli oli siinä ja puhui hänelle, ja tarjosi toista lasiaan.
”No... voin ottaa, kiitos”, Heath änkytti ja Enkeli antoi lasille vauhtia, se liukui aivan Heathin näppituntumaan asti.
”Nimeni on muuten Hideto. Saa sanoa myös hideksi”, Enkeli sanoi ja tarjosi kättään.
Kuoro enkeleitä alkoi taas laulaa Heathin pään sisällä. Hän toisteli mielessään tuota nimeä ja totesi sen juuri sopivaksi Enkelille.
Heath tarttui kädenpuristukseen ja vastasi: ”Olen Heath.”
hide päästi irti ja virnisti.
”Hieno nimi.”
Tummahiuksinen hymyili vastaukseksi, kohotti vodkalasin huulilleen ja yritti hukuttaa pienen punastumisensa.

hide huokaisi ja pyöritteli sormeaan lasin reunalla, hänen katseensa liukui Heathista juomaan.
”Joskus inhoan Taijia”, hide mutisi ja vilkaisi jälleen kapakan takaosaan.
”Se löytää aina naisen, kun päätämme mennä baariin. Sitten suurin osa ajasta menee heidän kuherteluunsa ja jään yksin viinalasin kanssa, kun he siirtyvät toiminnan puolelle. Tai sitten, jos hänellä ei ole sellaisia aikeita, hän on täysi kusipää ja vinoilee minun aikeistani. Ja se tästäkin ryyppyretkestä.”
Heath nosti katseensa hideen, joka pudisteli päätään ja alkoi nauraa. Heath kurtisti kulmiaan yllättyneenä tämän avoimuudesta ja antoi tämän jatkaa selostustaan.
”Tämä on muuten yksi lempibaareistani. Tykkäätkö sinäkin käydä täällä?” hide kysyi ja joi huikan.
”Toisinaan. Yleensä, jos juon, niin juon yksin kotona”, Heath vastasi.
”No, mutta eihän juomisesta silloin mitään iloa ole”, hide virnisti. ”Masentuu vain.”

He juttelivat kauan ja tutustuivat toisiinsa kysymyksin. Taiji poistui naimaan hoitonsa kanssa jo aikoja sitten, muttei hidekään tuntunut huomaavan sitä. Jo vartin päästä hide oli siirtynyt Heathin vierellä olevalle penkille ja Heath joutui myöntämään, ettei Enkeli ollutkaan niin erikoinen, mitä hän oli ulkoapäin kuvitellut.
hide oli huumorintajuinen, tutustumisenhaluinen ja mukava, ne piirteet kohosivat pintaan heti ensimmäiseksi. Heathin jännitys karisi alkoholin ja nauraen vietettyjen minuuttien myötä.

---

Alkoholia kului vain muutama lasillinen, kun molempien miesten lompakkoja alkoi uhata anoreksia. Kello lähestyi hiljalleen iltayhdeksää.
”Olen ihan peeaa...” hide mumisi nauraen itselleen. Hän joi viimeisen lasinsa tyhjäksi ja jäi katsomaan Heathia. Hänen katseensa vaelsi nyt ensimmäistä kertaa toisen miehen koko vartalolla, kävi läpi jokaisen kohdan Heathin huomaamatta.
Pääsisinpä iholle.
”Minäkin. Käteisellä saisin tikkarin ja pankkikortti... en tiedä, en tiedä”, Heath sammalsi.
hide hymähti ja kääntyi katsomaan seinäkelloa. Alkoholista utuisin silmin hänellä kesti puolisen minuuttia tajuta, miten paljon aikaa oli kulunut.
”Kuule Heath... Kotonani pitäisi olla muutama sixpack. Tuletko?”
Heath ei ymmärtänyt oikein mitään, vastasi vain nyökäten. hiden poskille levisi virne.

---

Matka metropysäkiltä hiden asunnolle ei ollut kovin pitkä, mutta silti se tuntui valtavalta taipaleelta, kiitos herra alkoholin. Välillä Heath talutti lähes kontalleen horjahtanutta hideä ja toisinaan hide sai ottaa Heathin takista kiinni.
Kevätyössä ei kuulunut liikennemelun lisäksi muita ääniä, kuin heidän naurunsa. Kun he astuivat rappuun, vähintään muutama naapuri heräsi.

Heath nojasi seinään sillä aikaa, kun hide tärisevin sormin sovitti avainta lukkoon. Ovi aukeni, Heath seurasi hideä varovasti. Heath sai selvää vain siitä, että asunto oli melko pieni ja sotkuinen.
”Älä välitä sotkusta, siivooja sanoi itsensä irti sinä päivänä kun synnyin...” hide nauroi kävellessään keittiöön. Heath astui olohuoneeseen ja sillä samalla hetkellä hide heitti hänen syliinsä oluttölkin, jonka hän juuri ja juuri sai kiinni.
”Osaatko muuten laulaa?” kysyi hide. Heath kurtisti kulmiaan ja aukaisi oluensa.
”En todellakaan”, Heath naurahti.
”Mmh. Kokeilisit”, vaalea vastasi.
Heath rykäisi kerran, löi rintaansa ja asetti oluttölkin lipaston päälle. Hänen mieleensä juolahti ensimmäisenä KISSin Beth. hide istui sohvalle ja kuunteli, kun Heath aloitti laulunsa.
”Beth, I hear you callin, but I can't come home right now.
Me and the boys are playin' and we just can't find the sound.”
hide alkoi räkättää ääneen, Heathin laulu loppui kuin seinään.
”Oletko tosissasi? Aivan tosissasi?” hän virnuili.
”Olin”, Heath supisi ja virne levisi hänenkin poskilleen. hide nousi sohvalta, tarttui miestä paidankauluksista ja raahasi hänet parvekkeelle.
”Heath kuule, minä näytän, miten lauletaan”, hide sanoi. Hän aukaisi lasi-ikkunat, nosti toisen jalkansa kaiteelle ja huusi:
”Tokio, oletteko valmiita! Olen Hideto Matsumoto, illan suurin tähti ja
laulan teille... öh, jotain!”
Heath heitti hidelle raadoksi kolutun jäätelön puutikkurungon, jota hän saisi käyttää mikrofonina. Hide kohotti sen suunsa eteen, aloitti kirkaisemalla korkean, puhtaan A:n, jonka jälkeen jatkoi toistelemalla säveliä puhtaasti, korkeasti ja kauniisti.
Enkelinääni.

Heath jäi jälleen kerran katselemaan sitä miestä, joka seisoi toinen jalka muovijakkaralla ja toinen jalka parvekkeenkaiteella, lauloi puutikkuun niin jumalattoman kauniisti, että Heathia heikotti. Yhtäkkiä hide lopetti kirkumisen ja kaikuvat huudot muuttuivat sanoiksi.
”Wipe your tears from your eyes, just leave and forget me, no need to be
hurt anymore.”
Sanat vain kulkivat Heathin aivojen läpi, korvasta korvaan tai jäivät onnekin niiden välimaastoon leijumaan höyhenenkevyinä kirjainpilvinä.

”I've been walking in the night of tears, there I found someone was holding you
as the night was falling down, with my love also vanished my vision of you.”

hide lauloi. Hän oli humalassa, mutta hän lauloi kuin enkeli. Hän oli varmasti sen Heathin pään sisällä toisinaan laulavan enkelikuoron päämies. hide lausui sanat hieman takkuisesti, mutta Heath oli itsekin niin kännissä, ettei huomannut mitään. Ehkä kadulla kulkevien väsyneiden matkalaisten mielestä myös hide kuulosti parittelevalta eläimeltä, mutta se oli hyvin epätodennäköistä. hide oli kuin enkeli, vain hohto enää puuttui.
”Mikä kappale tuo on?” Heath kysyi.
”Unfinished. Yosse on aina hieman dramaattinen”, hide vastasi ja astui alas kaiteelta kerättyään muutaman murhaavan katseen.
”Kuka on Yosse?”
”Yoshiki. Bändimme johtaja. Unohdinkin kertoa, soitan X:ssä.”

X. XXX.

Heathin aistimaailma ylittyi nyt. Hänen vieressään oli mielettömän suosittu mies. Hän oli kuullut muutaman kappaleen radiosta ja pitänyt, muttei koskaan pahemmin aiheeseen perehtynyt.
hide.

hide laskeutui horjuen muovijakkaralta. Hänen päänsä pyöri alkoholin keinuttaessa häntä hiljaiseen tahtiin, hän otti kaiteesta kiinni ja toisella kädellään Heathin olkapäästä.
”Olet muuten äkkiä lähestyvä tyyppi”, hide sanoi. ”Pidän siitä.”
He katsoivat toisiaan silmiin ja hetken aikaa oli vain yön hiljaisuus, edes autojen melu ei kantautunut parvekkeelle. Seinällä loistavan lampun heikossa valossa he erottivat toistensa kasvonpiirteitä ja tarkastelivat toisiaan.

Yhtäkkiä ja mitään varoittamatta, tunnelma muuttui täysin uuteen suuntaan. hide siirsi oikean kätensä Heathin olkapäältä tämän niskaan.
”Tahtoisitko?” hide kysyi.
Heathin sydän järkkyi ja melkein pysähtyi. Hän tiesi, mitä hide tarkoitti. Hänen kehonsa alkoi väristä samanaikaisesta hyvänolon- että pelontunteesta. Heath ei vastannut, hivuttautui vain milli milliltä lähemmäs Enkeliä.

hide vei toisen kätensä Heathin selälle ja kiskoi tämän itseään vasten. Heath kuljetti kätensä hiden kasvoille ja sulki varovasti silmänsä, hide teki samoin.
hide nousi hieman varpailleen ja painoi huulensa vasten Heathin omia. Selvin päin Heath olisi ehkä saattanut kavahtaa ja tehdä jotain hätiköityä, mutta alkoholi sumensi hänen ajatuksiaan tarpeeksi ja hän vastasi suutelemalla Enkelin ylähuulta.
hide erkani suudelmasta hitaasti.
”Onko tämä liian nopeaa?” hän kysyi kuiskaten.
”Ei ole, ei ole”, Heath sammalsi. hide hymyili vastaukseksi, sulki silmänsä ja suuteli häntä uudelleen.
”Mennään sisälle”, hide supatti hänen korvaansa. ”Täällä on pirun kylmä.”

Heath tarttui ovenkahvaan ja painoi sen pohjaan. Peräkkäin he astuivat olohuoneeseen, hide sulki oven perässään ja tarttui Heathia lanteista kaataen hänet samalla nojatuoliin. hide riisui vyönsä Heathin tärisevän vartalon yllä ja painautui sitten vasten häntä.
Heath työnsi kätensä hiden hiuksiin ja voi ah, miltä ne tuntuivatkaan. Niin pehmeät ja sileät, tuuheat...
Heath lopetti hiden hiusten ajattelemisen, kun tunsi tämän sirot kädet paitansa alla. Hide istui hajareisin hänen polviensa päällä, jatkuvasti taaksepäin taipuvassa nojatuolissa. Mekanismituoli käynnistyi hiden nopeasti kytkemästä vivusta ja kallistui lähes vaaka-asentoon. hide suoristi jalkansa Heathin jalkojen viereen, ja he olivat lähes symmetrisessä asennossa. hide suuteli palavasti Heathin huulia ja siirtyi hiljalleen tämän kaulalle.

Heath ynähti hiljaa, kun hide imi hänen kaulansa ihoa. Hide oli aukaissut jo valmiiksi farkkujensa vetoketjun, Heathin piti etsiä enää nappi käsiinsä ja kiskoa. Hän kuljetti täriseviä käsiään pitkin hiden selkää ja tunsi, kuinka mies huokaisi vasten hänen kaulaansa.

Heath työnsi sormensa hiden farkkujen sisälle, kiersi takapuolelta etupuolelle aukaisten samalla housunnapit. hide keräsi ilmaa keuhkoihinsa sillä aikaa, kun Heath riisui hänen housunsa. Vaalea suuteli Heathin kaulaa, kunnes hänen oli pakko taas hengittää.
hide nosti päänsä miehen kaulalta vasten hänen kasvojaan. Heidän nenänsä hipaisivat toisiaan, he katsoivat toisiaan syvälle tummiin silmiin. Vaalea raotti viettelevästi huuliaan vetäen Heathin huulet magneetinomaisesti niitä vasten.
”Kannatko minut makuuhuoneeseen?” hide kuiskasi hiljaa. Heath hymyili hänen huulilleen ja antoi miehen painaa kasvonsa hänen solisluilleen.
Tummahiuksinen tarttui hideä polvitaipeista ja toisen kätensä hän kuljetti miehen yläselälle. Hän nousi huterasti, mielihyvästä heikoin jaloin seisomaan.

Heath yllättyi siitä, miten kevyt hän oli. Aivan kuin olisi lasta kantanut, hide oli hento kuin sudenkorento. Hän kuiskasi Heathille, missä päin asuntoa makuuhuone oli.
Nuorempi horjui valkoiselle ovelle ja heti sen aukaistuaan kaatoi hiden sängylle jääden itse hetkeksi seisomaan.
”Valot päälle vai ollaanko ilman?” Heath kysyi.
”Ilman”, hide vastasi.
Heath nyökkäsi ja veti oven perässään kiinni.

Nuorempi istui Kultatukan viereen sängynreunalle. Koko pieni Heath tärisi päästä varpaisiin, hide tunsi sen myös. Vaalea laski kätensä tämän niskaan ja käänsi hänen päätään voidakseen suudella häntä uudelleen. Pian hide tarttui Heathin T-paidan helmaan ja kiskaisi sen miehen pään yli. hiden villapusero kutitti Heathin rintakehää, hän vieritti löysää paidankaulusta alaspäin paljastaen hiden pehmeät olkapäät ja solisluut.

He jatkoivat epävarmasti kankaiden riisumista toisensa vartaloilta, sokeasti painoivat kasvojaan toisen kasvoja vasten. Kun molempien vaatteet olivat lattialla, Heath tarttui hänestä tiukasti kiinni ja kaatoi hänet patjanpohjalle. Heath tiesi, mitä tehdä, muttei vielä ollut sen aika. He kaivautuivat peiton alle ja suutelivat toisiaan, koskettelivat, kuiskailivat sanoja, joita kumpikaan ei ymmärtänyt.

hide painoi päänsä Heathin vatsalle ja imi häntä voimakkaasti saaden hänet viimein syttymään. hide kierähti vatsalleen, Heath kömpi hänen päälleen ja kivuliaasti, mutta nautinnollisesti heistä tuli yhtä.

Heath kurottautui samalla nuolemaan hiden kuumaa niskaa. Tämä taivutti päätään taaksepäin, hänen kyntensä upposivat syvälle petauspatjaan ja nautinto purkautui raskaana huokauksena hänen huuliensa välistä. Heidän hiljaa myötäillessä toistensa liikkeitä, epävarmuus katosi hyvänolontunteen kohotessa uusiin korkeuksiin.

---

Lopulta Heath vetäytyi väsyneenä, jopa hieman euforisena hidestä ja valahti hänen vartalonsa vierelle. hide kääntyi kyljelleen, jotta näkisi Heathin.
Muutama, kultainen hiussortuva oli liimaantunut miehen poskelle.
”Piditkö minusta?” Enkeli kuiskasi, niin hiljaa, että ääni oli hukkua hiljaisuuteen.
”Kysytkin”, Heath huohotti. Heath sulki silmänsä hiden hiuksiin ja hänen maailmassaan oli olemassa enää hide ja hänen raskas, hiljainen ja yhä katkonainen hengityksensä.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä To Kesä 21, 2012 7:41 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+1/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Su Kesä 17, 2012 1:21 pm

A/N: Kakkosluku! Laitan tän kahdessa erillisessä osassa, koska silloin on huomattavasti helpompi lukea. Nää kaksi ensimmäistä lukua on vielä ihan fluffia, mutta odottakaahan kun saan julkaistua nuo myöhemmät osat! 8D

Toinen luku 1/2

Mikä uni.

Masentuneena Heath tajusi heränneensä. Hän muisti vain menneensä baariin ja että nyt hän ei ollut kotonaan. Huone oli peittynyt hämärään pimeyteen eikä aurinkokaan olisi moneen tuntiin nousemassa.
Hän aukaisi varovasti silmänsä ja armoton päänsärky alkoi tykyttää hänen otsassaan. Hänen tietoisuutensa tehdessä kotiinpaluuta, hän nousi istumaan sängylle ja huomasi vieressään jonkun.
Vai niin, hän ajatteli. Vai niin.
Tämä oli käpertynyt kerälle peiton alle ja Heath erotti peiton muodoista, että tämä oli hyvin hento ja pieni.
Nainen?
Heath nosti varovasti peittoa tämän pään korkeudelta. Hän näki enkelimäiset kasvot, nukkuvat silmät (sekä hieman levinneet meikit) ja muutaman poskelle liimautuneen vaalean hiussortuvan.
Enkeli. Ai niin, ai niin.
Pienin, lyhyin muistikuvin suurin osa eilisestä palautui hänen mieleensä. Krapula auttoi muistamaan, että he olivat silloin humalassa, mutta joka tapauksessa nauttivat toisistaan. Se oli taivaallista. Humalassa silloin, selvin päin nyt.
Mitä hän nyt ajattelisi?

Heathin alkoi pikkuhiljaa vallata pieni paniikki. Hän uppoutui katsomaan nukkuvan Enkelin suloisia kasvonpiirteitä unohtaen, että hän voisi hetkenä minä hyvänsä herätä ja saattaisi olla aika ahdistavaa herätä, kun puolituttu istuu vieressä tuijottamassa. Heathin keho värähti. Hän nousi sängyltä vähin äänin, poimi pahoinvoivasti vaatteensa lattioilta ja pukeutui. Kun hän oli lähdössä makuuhuoneesta, hänet pysäytti hiden ääni:
”Hei Heath... soita minulle. Tai tule käymään. Tai...”
Heathia hymyilytti hiukan se, miten suloisesti hide mumisi puoliunessa ja sitten Heath lähti.

---

hide heräsi järjettömään tyhjyydentunteeseen.
Tai auringonpaisteeseen. Tai pääkipuun.
Joka tapauksessa, hänestä tuntui tyytyväisyyden jälkeen auttamattoman tyhjältä.

Hän muisti kaiken, ainakin melkein. Miehen nimi oli Heath, hän oli hyvä ja söpö ja ihana ja komea. hiden niska rasahteli, kun hän kääntyi hitaasti kyljelleen löytääkseen syyn tyhjyydentunteelleen. Heath oli lähtenyt ilmeisesti jo monta tuntia sitten.
Jaaha. Unohdit sitten kiihkossasi antaa puhelinnumerosi, ääliö.
hiden teki mieli lyödä itseään.
Miten voit olla noin tyhmä, miten voit olla noin vitun tyhmä...


Hän naurahti ääneen. Hän nousi istumaan sängylleen, laski peittoa alemmas ja antoi auringon paistaa hänen rintakehälleen. Ulkoa tulvivasta valosta päätellen oli jo puolipäivä, kellon viisarit vahvistivat tämän epäilyksen. Ehkä hän oli myös nukkunut pahimman krapulan yli, onneksi.
hide nousi sängyltään. Hän lakaisi eiliset vaatteensa sängyn alle ja etsi kaapistaan uudet. Sitten hän hiipi paljain jaloin keittiöön, heitti farkkunsa lattialta nojatuolille ja pisti kahvin tippumaan.

hide istui tuolille ja aukaisi ikkunalaudalla pölyyntyneen radion. Kanavalla oli ilmeisesti menossa joku toivekappaleiden aamu, hide jäi kuuntelemaan.
Radiosta alkoi soida joku kappale, jonka hide tunnisti liiankin hyvin. Se oli heidän kappaleensa. Unfinished.
hide muisti laulaneensa sitä eilen Heathille.
Oliko Heath toivonut kappaletta?
Vaikka lyhyt kappale loppui jo, hide ei saanut sitä pois ajatuksistaan. Se, jos mikä oli epätavallista, yleensä aamuun mennessä hide oli jo unohtanut yölliset kumppaninsa.

hide huokaisi ja meni hakemaan kahvinsa.

---

Samana iltana hide soitti Taijille. Hide käveli levottomasti edestakaisin huoneessaan tuuttailujen rytmittämänä. Kun Taiji lopulta pitkän odotuksen jälkeen vastasi, hide oli jo melkein unohtanut asiansa.
”No mitä äijä?” toisesta päästä kuului. Taiji oli äänensävystä päätellen taas ryypännyt itsensä känniin.
”Nyt kuuntelet, tai tapan sinut...” hide aloitti, mutta toinen keskeytti.
”Mies- vai naishuolia?” Taiji naurahti.
Vaaleatukkainen hymähti. ”Mieshuolia...”
”Arvasin! Se hoikkapoika baaristako?”
”Se juuri...”
Hiljaisuuden rikkoi vain Taijin räkätys.
”Arvasin senkin. Sovitte hyvin ? ”
”Turpa kiinni! En tiedä, mitä teen”, hide mumisi. Hänen kyntensä nousivat hampaitten väliin.
”Miten niin et tiedä? Ihan selvästi tykkäät hänestä.”
”Tämä on täysin uutta minulle...”
”En tiennytkään, että sinulle on jäänyt jotain uutta koettavaa.”
hide muisti taas, miten paljon hän inhosikaan Taijia, kun tämä oli päissään.
”Niin hauskaa, että unohdin nauraa... Siis, tarkoitan, että en ole aikaisemmin tuntenut näin. En ole edes tahtonut tavata entisiä jälkeenpäin. Nyt taas... tuntuu, että halkean, kun hän ei ole täällä. Eikä minulla ole edes hänen numeroakaan”, vaalea huokaisi.
Pieni hiljaisuus, jonka aikana hide puri jo kolmannen kynnen tyngäksi.
”hide, voisin jopa sanoa, että olet rakastunut.”
”En ole...”
”Oletpas! Ja hide, oikeasti minulle on aivan vitun sama, otatko pitkoa vai rinkeliä vai mitä mustekalaa, kunhan vakiinnut edes kerran elämässäsi...”
”Kenenhän se tässä pitäisi vakiintua?” hide naurahti. ”Ties monesko tyttö siellä on jo tällä viikolla menossa!”

Taijin naurun keskeytti hiden puhelin, joka ilmoitti saapuvasta puhelusta.
”Toinen puhelu...” hide sanoi.
”Vastaa, se voi olla joku entinen hoitosi, joka on onkinut numerosi jostain. Tai sitten hoikkapoika”, Taiji vastasi.
hiden huulille kohosi hymy, hän sanoi lopettavansa ja tuuttailujen loputtua hän katsahti puhelimensa näyttöä. Tuntematon numero.
Heathko?
hide nosti puhelimen uudelleen korvalleen.
”Yamato Hatake täällä, hyvää päivää, haluaisitteko tilata...”
Vaaleatukka paiskasi puhelimen seinään ja meni parvekkeelle polttamaan tupakkaa.

---

Heath valvoi ja mietti. Hän ei vaan saanut mielestään Enkelin kasvoja ja kosketusta. Hän tunsi edelleen viileät kädet paitansa alla. Toissa-aamuna joku toivoi radiosta sen kappaleen, jota hide oli laulanut parvekkeella.
Heath oli kuunnellut sen keskittyneesti alusta loppuun ja sen jälkeen rynnännyt levykauppaan. Nyt Blue blood lepäsi hänen keittiönsä pöydällä odottamassa soitinta, jolla sitä voisi soittaa.
Niin, en omista levysoitinta. Mikä ääliö. Dorka.

Seuraava palkkapäivä oli kolmen viikon päästä. Siihen saakka levy saisi odottaa ja Heath saisi odottaa seuraavaan aamuun ja seuraavaan toivelistaan.

Iltakahvit keitettyään Heath meni mukinsa kanssa olohuoneeseen. Hän istui sohvalle ja surffaili hetken televisiokanavalta toiseen löytämättä kuitenkaan mitään katselemisen arvoista. Saippuaoopperaa, uutisia, pornoa ja lisää saippuaoopperaa.
Heath laski kahvikupin sohvapöydälle ja konttasi television eteen. Hän etsi napin josta pääsi kanavapäivitykseen ja laittoi television asentamaan lisää kanavia. Musiikkikanava mukaan lukien. Päivityksen aikana Heath haki
keittiöstä juorulehden ja levitti sen sohvalle.
Leivänpaahtimesta löytyi pommintapainen rakennelma. Miss Maailma meni naimisiin formulatähden kanssa. Amerikan pörssi on laskussa.
Ei mitään, mikä kertoisi hidestä.
Heath haki keittiöstä paperinkeräyskorin ja levitti sisällön lattialle. Hän selasi läpi kaikki mahdolliset lehdet löytämättä sanaakaan hidestä. Vain jonkun X:n levyarvostelun.
Levy.
Hän juoksi vielä viimeisen kerran keittiönpöydän ääreen ja nappasi sinikantisen levyn. Hän nojasi seinään, veti syvään henkeä ja suorastaan repi levyn muoveistaan.
Yleensä kaikkien levyjen sisällä on kuva bändistä. Täälläkin siis pitäisi olla.

Kannen alta löytyi pieni lehtinen, jonka ensimmäisellä sivulla oli bändin logo. Toisella sivulla oli Prologuen lyriikat ja toisella Blue bloodin. Seuraavalla aukeamalla oli bändikuva, ja enempää sivuja ei Heathin tarvinnut kääntää.

Hänen Enkelinsä nojasi ruskeakiharaisen bassonsoittajan olkapäähän. Kuvassa hänen hiuksensa olivat täysin pystyssä, kampauksen perustana toimi otsan ympärille sidottu musta huivi.

Heath unohti kaiken. Hänen maailmassaan oli vain hide ja hänen kuvansa, ainoa asia, joka hänellä oli hänestä jäljellä. Hän haki keittiöstä sakset ja leikkasi hiden irti kuvasta, jätti levykotelon pöydälle ja paperinpala kädessään palasi jälleen olohuoneeseen.
Hän huomasi, että kanavapäivitys oli suoritettu, ja että hänen kahvinsa oli jäähtynyt laimeaksi ydinjätteeksi.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä Ke Heinä 18, 2012 3:44 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+1/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Su Kesä 17, 2012 1:24 pm

Toinen luku 2/2

Seuraavana aamuna hide ei enää löytänyt tyhjyydentunteelleen vertauskuvia. Se tunne oli jotain, mikä ei lähtisi kaljalla, eikä saippualla, eikä seksillä, vaan se lähtisi Heathin ruumiinlämmöllä. Nyt hidekin tiesi sen.
Kuka saatana tämän saippuaoopperan onkaan käsikirjoittanut, minä tapan sen paskiaisen.

Puhelin oli edelleen rikki, eikä hidellä ollut varaa ostaa uutta. Olisi liian vaivalloista kävellä kerros alemmas ja kysyä naapurilta puhelinta lainaksi (ja naapurin mielestä olisikin varmaan varsin mielenkiintoista kuunnella keskustelua alkaen ”Hei Heath, tulisitko tänne ja voisitko antaa” ja loppu olisi jotain sensuroitua mitä naapureiden ei tarvinnut kuulla).

hide maleksi olohuoneeseen ja poimi puhelimensa lattianrajasta. Hän keräsi ympäri huonetta levinneet paristot ja asensi ne kuulokkeeseen. Hän aneli sitä paskakasaa, edes tämän kerran, toimimaan kun hän näppäili numeropalvelun numeroa.
hiden valtasi pienimuotoinen onnellisuus, kun toisesta päästä vastasi joku robotintapainen nainen.
”Kysyisin henkilön Heath...” hide puraisi huultaan tajutessaan, ettei tiennyt hänen sukunimeään. ”No, montako Heathia Tokiossa asuu?”

Nainen vastasi, ettei hän osaa antaa tarkkaa tietoa ja pyysi hideä kysymään tarkemmin. Vastauksen sijasta hide paiskasi luurin pöytään ja hautasi kasvonsa kämmeniin.
Minulla on kamala ikävä sinua.
Aluksi hide säikähti ajatusta, mutta lopulta leimasi sen ihan hyväksi.
Vittusaatana.

hide nousi sohvalta ja raahasi itsensä kylpyhuoneeseen täyttämään ammeen vedellä.

---

Heath upotti molemmat kätensä taskuihinsa puristaen oikeassa nyrkissään Enkelin kuvaa. Astuessaan ulos hän sanoi vielä kerran itselleen, ettei voisi odottaa kauempaa. Ilma oli melko viileän keväinen, mutta viima sai miehen palelemaan.
Toissa-aamuna hän oli todennut, että hide asui vain parin, kolmen korttelin päässä. Kun hän oli ohittanut jo autonsa kävellen, hän tiesi ettei paluuta enää olisi.

Toisinaan hänen oli pakko puristaa silmänsä kiinni. Häntä pelotti. Aivan kuin joku olisi moottorisahaamassa hänen jalkojaan polttopuiksi. Vaikka hänen jalkansa olivat yhtä makaronisotkua ja päässä kiehui sekametelisoppa, hänen onnistui suunnistaa hiden etuovelle vain yhdellä tupakalla. Heath veti syvään henkeä ja painoi ovikelloa.

Kotvan kuluttua ovi aukeni Heathin edessä ja takaa paljastui hide pelkkä pyyhe lanteille kiedottuna. Molempien kasvoille nousi pieni puna.
"Heath..." hiden huulilta purkautui änkytyksenomaisesti.
"Tulinko hyvään aikaan?" Heath kysyi ja sulki oven perässään.
"Itse asiassa, olin juuri kylvyssä..."
Heath kietoi kätensä miehen ympärille ja liimautui vasten hänen märkää kehoaan.
"... muttei se haittaa mitään", hide huokaisi. Kahden päivän odotuksen jälkeen Heath painoi suunsa hänen suulleen ja imi intohimoisesti hänen alahuultaan. Vaalea erkani suudelmasta pian.
"Kastelen vaatteesi", hide huomautti.
"Ei se mitään, kuivamaan ne joutavat joka tapauksessa", Heath huokaisi. Heath yritti suudella hideä uudelleen, muttei hän vastannut vaan käänsi kasvonsa poispäin.
Pettymyksen aallot saivat Heathin kehon värisemään.
"Heath... Luulisin, että tässä vaiheessa meidän pitäisi pettingin sijasta... tutustua toisiimme paremmin. Käyn pukemassa päälle, jooko?"
Heath hymyili väkinäisesti peittääkseen katkeruutensa. hiden meikittömille kasvoille kohosi suloinen hymy, kun hän irrottautui Heathin paidasta ja lähti huoneeseensa jättäen jälkeensä vain märät jalanjäljet.

---

Heath kurkisti sohvan selkänojan yli kuullessaan oven avautuvan. Enkeli astui olohuoneeseen yllään siniset farkut ja teltan kokoinen valkoinen T-paita. hide istui sohvan toiseen päähän ja katsoi Heathia.
"Puhuttaisiinko siitä... Toissapäiväisestä?" hän kysyi hieman vaisusti.
Heathin silmät suurenivat millin.
"Kadutko?"
"En, vaan... No, itse asiassa, meinasin kysyä tuota samaa", vaalea naurahti ja ilman jännittyneisyys katosi saman tien.
"En tietenkään. Jos katuisin, olisinko tullut tänne?" Heath sanoi.

Vaalean katse eksyi pois tumman silmistä ja jäi harhailemaan jonnekin huojentuneena.
"Olet mielenkiintoinen ihminen", hide sanoi. "Taidan todella pitää sinusta."
Heath kuuli taas enkelikuoron laulun.
"Sinä samoin. hide..."
Kutsuttu kohotti toista kulmaansa.
"Minusta me voisimme ottaa uusiksi, vaikkapa ilman viinaa", Heath sopersi.
Hide katsoi häntä taas ja hymyili.
"Olin juuri ehdottamassa samaa... Onko loppuiltasi tänään vapaa?"
"Koko päivä."
”Mutta, mietin että... mentäisiinkö ensin kahville? Jonnekin kivaan paikkaan”, hide ehdotti lähes kuiskaten.
Heathkin hymyili ja hivuttautui sentin lähemmäs hideä.
”Mennään vaan. Tiedän yhden, mikä on tässä melko lähellä. Äitini on omistajan tuttu ja käyn siellä melko usein, kun saan alennusta. Voin myös tarjota.”
hide ei vastannut, vaan muiskautti suukon Heathin huulille ja painui virnuillen eteiseen.

---

Matkalla he pystyivät puhumaan jo ilman asiaankuulumatonta änkytystä. Aina, kun hiden katse kääntyi tarkistamaan maisemia, Heath katsoi häntä. hide oli häntä selvästi lyhyempi, vaikka kuvissa näyttikin pitkältä. Ehkä se oli vain kampauksen tai korkeapohjaisten kenkien syytä.
”Mitä kahvilaa tarkoitit?” kysyi hide rikkoen hiljaisuuden.
”Tiedätkö Herra Harunon?”
”Tiedän!” hide naurahti. ”Rakastan sen paikan munkkeja, söin niitä pienenä aina vadeittain.”
Heath meinasi lisätä vielä ”Ostan sinulle sitten vadillisen”, mutta totesi lauseen turhaksi ja pysyi hiljaa. Oli vain hiljaa ja hymyili.

hide astui Heathin edellä kuppilaan ja oli kuin pieni lapsi astuessaan karkkikauppaan. He ostivat vitsaillen itselleen jotain syömistä, hide munkin ja Heath pelkän kahvin ja Heath maksoi.
He istuivat kahden hengen ikkunapöytään. Kahvila oli tähän aikaan melko tyhjillään, suurimman osan ruokatauko oli jo ohi ja koululaisilta loppuisi koulu myöhemmin.

Kahvilaan astui nuori äiti kahden lapsen kanssa. Tyttö ja poika olivat ilmeisesti kaksoset ja varsin suloinen näky anellessaan äidiltään jotain makeaa.
”Taidat pitää lapsista”, Heath huomautti ja hide heräsi horroksestaan nostaen katseensa kaksosista mieheen.
”Ovathan ne ihan söpöjä. Nauran tosin jo ajatukselle, että minulla olisi lapsi...”
”Sen ensimmäinen sana olisikin sitten varmaan kalja?”
hide repesi nauramaan. Heathkin naurahti, hyvin hiljaa ettei peittäisi Enkelin naurua. Se oli niin kaunista ja heleää ja... yksinkertaisesti ihanaa.

He söivät ja kuuntelivat Japanilaista iskelmää, jota soitettiin takahuoneen stereoista. He juttelivat, nauroivat, kysyivät ja vastasivat toisilleen.
Kun tuntui, ettei puhuttavaa enää ollut, hide nojasi päätään toiseen käsivarteensa ja liu’utti katseensa pöytää pitkin Heathin silmiin. Heathin toinen käsi vaelsi pienen pöydän yli hiden kämmenselälle.
He katsoivat toisiaan todella pitkään, sanattomat sanat kulkivat heidän välillään. Hetken vain syventyessä Heath kietoi toista jalkaansa hiden jalan ympärille ja puristi hänen kättään hieman tiukemmin.

Yhtäkkiä hide nousi ja kurottui pöydän yli laskemaan huulensa Heathin huulille. Vaalea nosti molemmat sirot kätensä Heathin leukaperille ja nosti tämän päätä hitaasti ylöspäin.
Kuullessaan oven käyvän, hide vilkaisi etuovelle ja vetäytyi suudelmasta.
”Voi vittu...” hide voihkaisi. ”Miksi helvetissä tuo paskiainen tänne päätyi?”
Heath katsoi olkansa yli ja näki sen saman miehen, joka oli ollut hiden kanssa baarissa.
”Taijiko?”
”Sepä juuri. Piilota minut jonnekin ennen kuin se huomaa...”

Toinen niistä pienistä lapsista aukaisi suunsa ja osoitti äitiään.
”Miksi helvetissä tuo poika pussasi toista poikaa? Äiti?”
Lapsen korostus sanan ”helvetissä” kohdalla oli täysin sama kuin hidellä äsken. Vaaleatukkaisen huulille kohosi viatonta esittävä hymy, kun hän kohtasi äidin murhaavan katseen.
”No, jos et opeta omalle lapsellesi käytöstapoja, opeta niitä sitten muiden lapsille”, Heath naurahti. Hiden kireys haihtui vain hetkeksi, sitten hän muisti taas tiskin luona kahvista tinkivän Taijin.

hide tarttui Heathia hihasta ja kipitti tämä perässään miestenhuoneeseen. Toinen nojautui vasten vessan seinää ja huokaisi raskaasti.
”Selitä minulle”, Heath aloitti. ”Miksei Taiji saa nähdä meitä?”
”Se on joskus kusipää ja juoruaisi kaikille muille. Ei se voisi pitää sitä salassa, jos minulla olisi poikaystävä. Ja kun Yoshiki tietää, koko maailma tietää. Se on nyt vaan vähän näin. Juorulehdet maksavat kuvista paljon.”
Heath hymähti vastaukseksi ja melkein luuli jo pilanneensa kaiken, kun hide kääntyi katsomaan häntä ja hymyili.
”Muttei se mitään. Ei hän nähnyt”, hide sanoi. Hän veti Heathin lähelleen,
Heath otti seinästä tukea kun hide nousi varpailleen suudellakseen tätä.
”Poikaystävä?” Heath virnisti. He katsoivat toisiaan pitkään ja hide hymyili vastaukseksi.
”No vaikka niin.”

Sanattomasti he allekirjoittivat nimensä nimettömän sopimuksen alanurkkaan, kietoutuivat toisiinsa ja suutelivat.
”Mennäänkö... a-ah”, Heath voihkaisi hiden käden löytäessä tiensä tämän jalkoväliin.
”Meinasitko meille vai teille?” hide huokasi vasten hänen poskeaan. ”En jaksa odottaa enää...”
”Täälläkö sitten? Entä jos...?”
He erkanivat säpsähtäen toisistaan oven avautuessa. hide puristi silmänsä kiinni ja toivoi voivansa tunkea päänsä seinään tai lattiaan ja unohtua sinne ikuisuudeksi.

”hide perkele! Pääsit siis…”
Vaaleatukka astui metrin päähän Heathista ja käänsi katseensa ovelle. Taiji nojasi ovenkahvaan kuin katsoisi laadukasta näytelmää ja virnisti.
”Okei, jatkakaa vain. Näin teidät jo ulkoa ja halusin vaan tulla tarkistamaan, miten pitkälle olette menneet. Kuppilassa on sitten lapsiakin, että ihan vaan sitä.”
Taijin katse lipui Heathin kasvoille ja hän iski tälle silmää. ”Onnea teille.”

Vaikka ovi oli jo pamahtanut kiinni, Heath oli jäänyt tuijottamaan tummakiharaisen miehen perään. Vaikka tämä oli keskeyttänyt heidän puuhansa, hän ei tuntenut mitään negatiivista häntä kohtaan. Vähän päinvastoin.
hide valui pitkin seinää ja huokaisi.
”Vittu.”
”Kiinnostaako enää jatkaa?”
hide nosti katseensa lattiasta hänen silmiinsä ja katsoi häntä pitkään.
”Mennään teille.”
”Hyvä.”

---

Heath laski sormensa Enkelin leukaperille ja laski huulensa hänen huulilleen. hide kuljetti sirot ja kylmät kätensä hänen paitansa alle saaden tämän ynähtämään hiljaa. Tottunein sormin hide riisui hänet alusvaatteisilleen ja Heath teki samoin hänen vaatteilleen.

hide kumosi Heathin selälleen sohvalle ja kiskoi viimeisetkin kankaat tämän vartalolta. Heathin huokailu Enkelin imiessä häntä sai hänenkin kehonsa värisemään. Ja sitten he tekivät omalla tavallaan sen, mitä miehen ja vaimon (tässä tapauksessa miehen ja miehen) täytyi tehdä.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä Pe Elo 03, 2012 3:51 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+1/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Su Kesä 17, 2012 8:18 pm

Moshi Moshii Dekiru-setä.~

HoneyBlade on täällä nyt kommentoimassa sulle kahta osaa ja voin oikeesti nyt luvata että tästä kommentista tulee oikeasti ihan hirvee, koska en osaa kommentoida kahta lukua samaan aikaan ja vielä samaan viestiin, mutta nyt on vaan pakko. Kun sinä ilkimys laitoit tänne lisää ennen kun oon saanut ees kommentoitua ensin..

Joten nyt sitten asiaan eli ensimmäiseen lukuun:

Hymm tätä on hyvin mielenkiintoista kommentoida, koska tämä teksti on täysin uutta lajia siulta, mitä oot muuten kirjoittanut, mutta huomaan heti että osaat kirjoittaa myäs tämän tyylistä tekstiä. ; )
Heath on kyllä erittäin mielenkiintoinen, kun sanoitki että teet Heathistä sellaisen pahis Heathin niin en osaa kyllä kuvitella sellasta basistia, mutta eiköhän sekin kohta ala tulla enemmän esiin. Kaikki aikansa, vai niin? XD

Noh hide sitten taas on ihan helvetin ihana ja suloinen!!!! ♥ ♥ Älkä helvetissä vaan kysy että miksi koska en osaa oikeesti selittää sitä, mutta hide nyt on vaa ihana ehkä vaan siksi millainen on tässä. Tai noh tämän ekan osan perusteella voin sannoo.

Silmääni lattoi se miten Heath ajattelee usein hidestä kaikkea enkilimäistä ja se on aika hemmetin KAWAIII, sellaisella kun X Japanin basistille, mutta tässä Heath ei vaan muistata sitä basistia millainen mies on X:issä. (Joo-oo mitä Heathin pesukarhuraita sentää selitän oikeen?) Mutta siis juu...

X. XXX.
Heathin aistimaailma ylittyi nyt. Hänen vieressään oli mielettömän suosittu mies. Hän oli kuullut muutaman kappaleen radiosta ja pitänyt, muttei koskaan pahemmin aiheeseen perehtynyt.
Hide.

Esimmäinen quote mutta oikeesti repesin vaan Heathillek un mies vasta tossa tajusi että siinä hänen edessä seisoo monien tyttöjen unien kohde. ; ) <3 *äläkä virnuile siellä on puhu ittestäni*

YOSSE?! Mikä hemmetin nimi se nyt on Hayashille? *pyörtyy* Okei okei en ehkä viitti olla ihan nii kamala draamaqueen, mutta repsin vaa tolle Yosselle... *hihhittää masuansa pidellen*

Kuules Dekiru, sanon sulle että joskus sä vielä kirjoitat kunnn homopornoa, kun tääkin oli niin hyvää että jäin janoamaan lisää. h x H ♥ Aah, siinä on vasta loistava pari ja vielä sängyssä ollessa. ^___^
*viaton ilme*

Kokonaisuudessansa ensimmäinen luku oli todella hyvä ja luettavaa tekstiä. En kyllä yhtään epäillyt etteikö se olisi sitä, mutta tiedät sen kuiteskin taas (:

Toinen luku 1/2:

Ja sitten otetaan käsittelyyn tämä pätkä toista lukua. Olen aivan samaa mieltä Taijin kanssa että hide on totaallisen rakastunut Heathiin vaikka kiletääkin asian aika kiivaasti, mutta silti asia on niin ja eikä muuksi muutu. Mutta hemmetti Taiji on raivostuttava kännissä ja eikä tekis sillekkää pahaa sitoutua kunnolla, ees kerran. Tää oli jotenki suloinen pätkä molempien kohdalla kun molemmat vaa miettii tista ja että miten voivat eää pittää yhteyttä kun hide kiihkossansa unohti antaa sen numeronsa Heathille. (; Voi poloinen hide. ;;____;; XDDD

Ja sitten taas Heath.. Juu ei toinen oo yhtään j ossain ihan omissa maailmoisansa kun ajattelee vaan enkeliänsä. ♥ Aww.~ Jaa jaa että silleen että Heath omistaa jopa Blue Bloodin? Hymmm noh ainaskin toisella on kuva enkelistänsä. <; Eikö se oo tärkeintä?

Miten voit olla noin tyhmä, miten voit olla noin vitun tyhmä...

Repesin tässä kohdassa, tää on jotenki niiin hideä, että voi taivas.

Hänen Enkelinsä nojasi ruskeakiharaisen bassonsoittajan olkapäähän. Kuvassa hänen hiuksensa olivat täysin pystyssä, kampauksen perustana toimi otsan ympärille sidottu musta huivi.

Heath unohti kaiken. Hänen maailmassaan oli vain hide ja hänen kuvansa, ainoa asia, joka hänellä oli hänestä jäljellä. Hän haki keittiöstä sakset ja leikkasi hiden irti kuvasta, jätti levykotelon pöydälle ja paperinpala kädessään palasi jälleen olohuoneeseen.
Hän huomasi, että kanavapäivitys oli suoritettu, ja että hänen kahvinsa oli jäähtynyt laimeaksi ydinjätteeksi.


MIKÄ LOPETUS! Kiitoksia tosta, mutta ehe Heath hei pitkö se hiden kuvata oikeen leikata iritì?


DEKIRU!!!!! MÄ NIRHAAN SUT TÄMÄN TAKIA! Mitä tää nyt meinaa Toinen luku 2/2?! *kiroilee* Sinä sekin....!!!!!!

Toinen Luku 2/2:

Oho nämänhän herraeteekin nopeaa vauhtia tosi toimiin .... o.O Mutta hide oli aika hemmetin suloinen kun sanoi että hänellä on poikaystävä. ♥ Saanko mä hirttää Taijin ku se tuli pilaa kaiken? Mutta arvasin sen kyllä että Sawada tulee kyllä jossain vaiheessa paikalle tonttuilemaan. ^____^ Yhdyn Heathiin siinä asiassa etten todellakaan osaa kuvitella että hidellä olisi lapsi ja että sen eka sana olisi oikeasti varmaan "kalja". Tietty hidemäsiseen tyliin.

Tämäkin loppu olsa oli hyvin mukaavansa tempaavaan ja tosi hyvää tekstiä. Anteeksi etten mä osaa kommentoida sulle mitään, Oon vähän tontuissa juuri nyt tai en tiedä... Mutta nämä 2 osaa olleet oikeen mukavia ja oon varma että se paranee tästä vielä??

Mutta kiitos ja lisäää! <3

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+2/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Pe Kesä 22, 2012 7:44 pm

HoneyBlade: Kiitos kommentista! Kyllä sä kommentoida osaat, ei itteensä kannata syyttää. Mulle jo parin sanan kommentti on päivänpelastus 8D Kirjoittaessa tätä huomasin myös, etten ole kirjoittanut tälläistä aiemmin, mutta kokemus on sinänsä ihan rikastava. hidestä tein tarkoituksella suloisen ja empaattisen: myötätuntoa henkilöä kohtaan jatkossa kokee itse kirjoittajakin.
Heath ei tosiaan ole samanlainen tässä, mitä X:ssä. Yosse - nimitys Yoshikille syntyi joskus kaukaisuudessa, kun törmäsin tähän jossain ja aloin käyttää sitä kiusatessani kaveria, joka on Yoshikifani :D Voi, kiva tietää, että osaan kirjottaa homopornoa! Itse epäilin tuossa kohtaa todella paljon ja tapahtumat kulkivat nopeasti, mutta niinhän se kai todellisuudessakin voi mennä. Älä nirhaa mua, tai et saa jatkoa! :D

A/N: Korjasin jälkeenpäin ykköslukua niin, että hide on kirjoitettu pienellä myös lauseen alussa. Kakkoslukuihin en ole tätä jaksanut vielä tehdä, mutta paremmalla ajalla. Älkää siis ihmetelkö tätä muutosta 8D

Kolmas luku:

Kesäkuun puoleenväliin mennessä he olivat tavanneet kuun jokaisena päivänä aina Heathin töiden jälkeen. Seksiä vain viikonloppuisin, mutta molemmat totesivat, että se oli vain hyväksi ja että odotuksen jälkeen se oli entistä taivaallisempaa. Jos hidelle sattui keikka, hide kävi soittamassa sen ja normaalien baarijatkojen sijasta hän meni Heathin luo. Jos taas Heathille sattui työmatka, hide perui kaikki tapaamisensa ja seurasi häntä minne Heath ikinä lähtikin.

Suurin piirtein samoihin aikoihin Taiji raahasi hiden väkipakolla baariin eikä hide ehtinyt tavata Heathia. Heath tiesi tästä, mutta toisaalta häntä pelotti. Sinä yönä hän koekäytti levysoittimensa ja kuunteli Blue Bloodin niin monta kertaa, että aurinko nousi ja ihmisten aikaan hän löysikin itsensä hiden oven takaa.

Sinä aamuna hiden toinnuttua krapulasta he olivat aikeissa antaa toisilleen asuntojensa avaimet. hiden sohvapöydällä lojui muutama juorulehti jonka lööpeissä luki kissankokoisin kirjaimin ”Miss Maailma ja herra formulatähti muuttivat yhteen, katso kuvat ökyasunnosta jne. jne.”
hide luki tekstin nopeasti ja hänen huulilleen kohosi hymy. Hän tarttui Heathia sormista ja katsoi häntä silmiin.
”Entä jos muuttaisin luoksesi? Olisiko se mahdollista?” hän kysyi.
Heath huojentui onnesta, he takertuivat toisiinsa ja suutelivat pitkään mikä oli rakastuneiden ihmisten kieltä ja tarkoitti ”kyllä”.

Ennen heinäkuuta he päättivät ostaa kattohuoneiston läheltä ostoskeskusta. Asunnon hinta oli huojentava, mutta asuntoesittelyssä käytyään he ymmärsivät, miksi. Kolme huonetta, tuliterä keittiö ja kylpyamme. Ainoa miinus oli tapetinriekale vierashuoneen, (jota tuskin käytettäisiin,) ovenpielessä, mutta muuten kaikki oli täydellistä. Omistaja tarjosi heille myös kaupanpäällisenä vanhaa akvaariotaan, Heath ja hide vain vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat hartioita. Kultakala vesitankissa näytti hymyilevän.

Kaikki oli niin helvetin hienosti.

---


Viimeisen pahvilaatikon purettuaan hide tajusi olevansa yksin. Heath oli sanonut jotain tupakalle menosta, muttei hide muistanut mitään tarkemmin. Hän oli juuri asettanut viimeiset kirjat vierashuoneen kirjahyllyyn ja hänen teki mieli kaataa ja riuhtoa ne kaikki lattialle. Heath oli tuskin mennyt parveketta kauemmas, mutta hide tunsi räjähtävänsä ikävään.

hide säntäsi vierashuoneesta olohuoneeseen ja katsahti ikkunasta ulos. Parvekkeella ei ollut ketään. hiden toinen käsi kohosi hänen solisluilleen ja häntä heikotti.
”Heath?”
Ei vastausta. hide tarkisti eteisen eikä löytänyt hänen kenkiään.
Hän ei ehtinyt edes kenkiä pukea, kun lähti Heathin perään, löysi hänet alimmasta kerroksesta etuoven luota lähdössä. hide juoksi hänet kiinni ja kietoi kätensä tiukasti hänen ympärilleen, niin että Heath hätkähti.
”hide?”
”Et olisi lähtenyt...”
”Vain ostamaan tupakkaa. Kioski on tien toisella puolella.”
”Sekin on liian kaukana.”
Heath irrotti hiden kädet lanteiltaan, kääntyi ympäri ja suuteli häntä poskelle.
”Viisi minuuttia? Onko sekin liikaa?”
hide nyökkäsi vapisten.
Heath päästi otteensa hidestä irti ja jätti hänet kuin nallin kalliolle, tuijottamaan tien toiselle puolen loittonevaa selkää. Nyt taakka hiden sydämellä keveni hieman, kun hän edes tiesi minne Heath oli mennyt.

Miten minusta on tullut tällainen?


---

Seilaillessaan kaupan hyllyjen lomassa Heath ajatteli kahta asiaa. Tupakkaa ja Taijia. Molemmat olivat ihania ja niin edelleen. Ainoa ero oli siinä, että Taiji oli ihan vitun seksikäs.
Hän nappasi taskuunsa yhden suklaapatukan kenenkään huomaamatta ja päätti antaa sen sitten hidelle. Ajatus oli tärkein.
Heath osti askin tupakkaa, hymyili myyjälle ja astui ulkoilmaan. Oli myöhäinen iltapäivä, oli lakannut tuulemasta ja oli melko hiljaista. Heath sytytti yhden sätkän ja kiikutti sen huuliensa väliin. Hän tarkasti ovenpielessä roikkuvat lööpit: naistenlehdessä käskettiin paljastelemaan solisluita ja
kouluruoasta oli löytynyt loisia.

Tien toisella puolella pilviin kohoava vaaleanharmaa tiilikerrostalo oli nyt hänen kotinsa. Silta menneisyyteen oli nyt poltettu. Hän seurusteli vakituisesti maailman kauneimman olennon kanssa ja oli maailman onnellisin mies.

Kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti. Hän oli vain katsonut häntä baarissa ja saanut kiedottua hänet tiukasti pikkusormensa ympärille. hide oli nyt riippuvainen hänestä ja kärsi vieroitusoireista aina, kun Heath oli muualla.
Väristykset kulkivat Heathin vartalon läpi, kun hän ajatteli sitä tunnetta kun hide oli juossut hänet rappukäytävässä kiinni ja pyytänyt jäämään.
Kukaan ei aikaisemmin ollut tarvinnut häntä niin paljon. Hän oli tärkeä. Edes jollekulle.

Se tunne, kun joku on riippuvainen sinusta. On valmis kestämään mitä tahansa ollakseen sinulle tärkeä. Valmis antamaan anteeksi kaiken. Olet niin vapaa tekemään mitä ikinä tahdotkaan. Nauti elämästä saakelin idiootti.


Heathin sisällä kohisi. Hänen sydänjuuressaan kouraisi jokaisen kerran, kun hide aneli häntä jäämään kotiin. Se kouraisu tuntui hyvältä. Aivan uskomattoman hyvältä. Heath sulki silmänsä ja kuvitteli päässään sen tilanteen hieman värittäen muutamia yksityiskohtia. Kyynelten kimallus hiden silmänalusilla, kädet, jotka yrittävät hapuilla häntä jäämään... ja se, kuinka hän musertuu, kun Heath kaikesta huolimatta lähtee.

Heath tajusi, että tupakka oli palanut loppuun. Hän tumppasi sätkän tiiliseinään ja oli astumassa tielle, kun kuuli jonkun puhuvan hänelle.
”Hei Heath, ” pitkähkö, tummakiharainen mies hänen vieressään sanoi, ”Onko tulta?”
Heath heräsi horroksestaan, tuijotti sekunnin ja toisen tyhjää, ja heitti tupakansytyttimen hänelle. Tämä otti kopin, vei tupakan hampaidensa väliin ja sytytti sen. Liike oli uskomattoman sulava ja viehättävä.
”Oletko muuten vapaa?” Heath yhtäkkiä kysyi.
Taiji kurtisti kulmiaan ja heitti sytkärin takaisin.
”Missä mielessä?”
”Kysyin vaan.”
He katsoivat toisiaan hieman tarkkailevasti hiljaisuuden syventyessä.
”Panemistako meinasit? Sori, mutta en ala hässimään ystäväni poikaystävän kanssa, ihan moraalisyistä. Mutta mikäs siinä muuten”, Taiji virnisti. Heathin ilme kirkastui.
”Tosissasi?”
”No vittu en”, nauroi Taiji. ”Etkö muka yhtään ajattele? Luulisi, että hiden älykkyysosamäärällä valitsisi jonkun, joka ei hypi sängystä sänkyyn. Kannattaa muuten kertoa mikäli tuollaista ajattelet, hide nimittäin ihan tosissaan pitää sinusta. Mieti nyt, kun sen sydän särkyy. Sitä en kestäisi minäkään katsella. Jos sinä kestät, olet ihan vitun outo.”
Taiji huikkasi ja kääntyi lähteäkseen, mutta Heath tarttui hänen olkapäähänsä. He vaihtoivat pitkän katseen ja mitään sanomatta Heath painoi hänet seinään ja suuteli.

Taiji oli alkusokissa jäykkä kuin kanki, mutta Heathin tunkiessa kielensä hänen suuhunsa, hän rentoutui. Taiji ei voinut ymmärtää sitä, seksuaalisuutta, joka Heathista suorastaan huokui. Mies sai hänen kehonsa värisemään auttamattomasti, hänen oli suorastaan pakko vastata tämän suudelmaan.
”Jatketaanko teillä?”
Se sama seksuaalinen voima pakotti Taijin vastaamaan myöntävästi, vaikka hänen omatuntonsa huusi kovaääniseen hänen nimeään ja sitten hiden nimeä, mutta Taiji löi kuvitelmissaan omatuntonsa tajuttomaksi ja suuteli Heathia uudestaan.

---

hide palasi kotiin. Mitään järjesteltävää ei enää ollut, kaikki oli paikallaan ja asunto näytti sellaiselta mitä näkee sisustuslehdistä. Liian täydellinen hänelle.
hide hiipi vähin äänin makuuhuoneeseen. Hän aukaisi Heathin lipasto ylähyllyn ja veti sieltä hänen käytetyn T-paitansa, joka ei ollut ehtinyt pyykkiin. hide puristi paidan tiukasti rintaansa vasten, imi kehonsa täyteen Heathin tuoksua ja lipui taivaaseen.

Hän kellahti selälleen sängylle ja katseli kattoa Heathin paita kasvoilleen painettuna. Sekunnit seurasivat piinallisena toisiaan ja hide tajusi odottaneensa ovenkolahdusta turhaan. Heath ei tullut vieläkään. Hän hengitti hänen paitaansa raskaammin.

hide sulki silmänsä ja toivoi voivansa nukahtaa. Hän laski ulkoa kuuluvia autojen torvien soittoja, kun joku onneton jalankulkija säntäsi tielle. Niitä kuului yhdeksän minuutissa. Taas yksi epäonnistunut itsemurha.
Tälläistä se on.

Verratessaan menneisyyttä nykyhetkeen hän saattoi sanoa, ettei sitä vanhaa hideä ollut enää olemassa. Hän aisti vain nykyhetken, hän oli olemassa vain nyt. Hän oli nyt hide, joka oli heikkona kuin kissanpentu.
Vaaka-asennossa kankaanpalaa puristava mies alkoi pikkuhiljaa tajuta kaiken. Heath ohjasi nyt hänen elämäänsä.
Se oli hyvä. Heath oli täydellinen ja rakasti häntä. Heath oli niin vetävä, kuin valtava magneetti, joka määräsi suunnan. Ja tahdin. Ja yksinkertaisesti kaiken.

Miten pieni olenkaan hänen rinnallaan.


”Tule kotiin. Tule.”
hide tajusi itkeneensä. Ei Heath tulisi. Ehkä hän olisi jo unohtanut.
”Lopeta. Lopeta.”

---
Heath tuli takaisin kotiin aamuyöstä, kello oli puoli neljä. hide seisoi eteisessä kynnet pureskeltuna tyngiksi ja hiukset melkein irti revittyinä. Hänen silmiensä ympärille maalatut mustat ympyrät kertoivat, ettei hän ollut nukkunut tippaakaan. Heath katsoi häntä ilmeettömästi ja muutama
kyynel vierähti Enkelin kasvoille.
”Missä olit?” hide kysyi uskomattoman heikolla äänellä.
”Tapasin erään kaverini ja menimme viettämään iltaa.”
Sen näki Heathin silmistä. Sen näki Heathin pöyhitystä hiuspehkosta ja huolittelemattomasta asustuksesta. Sen, ettei hän ollut juonut ja nauranut, vaan hän oli tehnyt jotain aivan muuta.
Ei. Lopeta. Lopeta.

hide sulki silmänsä ja kaatui hänen syliinsä. Heath painoi kasvonsa tämän hiuksiin ja huokaisi. Hän ei arvannutkaan, miten raskasta sen pienen ilonvieton jälkeen tulisi olemaan.

Sinä samana iltana se koko unelma todettiin kuin yhteisestä päätöksestä särkyneeksi.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä La Kesä 23, 2012 3:58 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+2/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Pe Kesä 22, 2012 10:16 pm

Joo tuota noin aloitanki sillä että aiheutit mulle tämän illan kohtauksen, kun olet kirjoittanut X:ien basistit yhteen, ainaskin kun tuhma Heath menee stalkaamaan Taijia. [Okei pitää itsekkin myöntää että Taiji on ihan v*t*n seksikäs. ;)♥]

Mutta joo ehkä menisin sitten ihan asiaan, eli lukuun 3:

hiden ja Heathin rakkaustarina oli ihana, sen verran mitä kesti, vaikka joskus mua vähän pelotti hiden niin suuri ja voimakas halu ja tarve olla koko ajan lähellä Heathiä. Ja awwww niiden yhteenmuutto, jotain extra suloista että taisin sulata sokeriksi.~
Ja niin ku murehtisit sitä homoporno-osaamista niin hyvin se menee, tähän ikärajaan laitettuna. (; Jatka vain.... ^^


Kaikki oli niin helvetin hienosti.

Tämä on hyvin yksinkertainen ilmaisu, mutta toimii aina kuten tässä.~ Anteeksi tää menee taas ihan puuroksi, mutta yritän kirjoittaa vielä jotain sulle. :>

Heathistä alkaa tulla esiin ihan uusia ja erinlaisia piirteitä, kuten se että ajattelee poikaystävänsä ystävän olevan ihana, vaikka onki varattu mies ja kaikkea. Nyt taisin ymmärtää tämän ficin pahis Heathin. And I like it! ^____^

Tupakkaa ja Taijia. Molemmat olivat ihania ja niin edelleen. Ainoa ero oli siinä, että Taiji oli ihan vitun seksikäs.

T + T = Heath sekaisin. Ja kehräsin suunilleen tossa kohdassa minkä lihavoisin, koska se on v*tun totta! *nau*

”No vittu en”, basisti nauroi. ”Etkö muka yhtään ajattele? Luulisi, että hiden älykkyysosamäärällä valitsisi jonkun joka ei hypi sängystä sänkyyn. Kannattaa muuten kertoa ajoissa, mikäli tuollaista ajattelet, hide nimittäin ihan tosissaan pitää sinusta. Mieti nyt, kun sen sydän särkyy. Sitä en kestäisi minäkään katsella. Jos sinä kestät, olet ihan vitun outo.”

Tämä puoli Taijista on ihana, joka huolehtii hidestä. ♥~

Taiji oli alkusokissa jäykkä kuin kanki, mutta Heathin tunkiessa kielensä hänen suuhunsa, hän rentoutui. Taiji ei voinut ymmärtää sitä seksuaalisuutta joka Heathista suorastaan huokui. Mies sai hänen kehonsa värisemään auttamattomasti, hänen oli suorastaan pakko vastata tämän suudelmaan.
”Jatketaanko teillä?”
Se sama seksuaalinen voima pakotti Taijin vastaamaan myöntävästi, vaikka hänen omatuntonsa huusi kovaääniseen hänen nimeään ja sitten hiden nimeä mutta Taiji löi kuvitelmissaan omatuntonsa tajuttomaksi ja suuteli Heathia uudestaan.

*get to orgasm. Just like boylove* Varmaan arvaat että tää on ehdottomasti paras kohta! <3

Taas tää kommentti kusee, mutta en mä osaa paremmin kommentoida tätä ficciä.
Tiedät että tykkään & luen tätä. (: ♥

Arigatou Dekiru. ♥

More please?

-HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+2/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » La Kesä 23, 2012 5:56 pm

HoneyBlade: Kiitos taas! <3 Mä en itse ollenkaan tykännyt siitä, että kirjoitin basistit yhteen. Mun sydämeen sattu, kun ajattelin hideä. On kuitenkaan kiellä, etteikö Taiji olisi seksikäs 8D Jännä kuulla, että sua pelotti tuo hiden tarve olla Heathin lähellä: kieltämättä pelottaa muakin, kun mietin tätä ficciä pidemmälle. Ei sun kommentti kusenut, mä oikeesti rakastan kommentteja! Kiitos, vielä kerran ^^

Neljäs luku:

Aamulla Heath heräsi pelontunteeseen. Hän ei tuntenutkaan hiden kehon haaleaa lämpöä vierellään ja pelkäsi tämän lähteneen lopullisesti hänen luotaan tajuttuaan, miten helvetillään kaikki oli.
Hän venytteli uupuneita jäseniään ja laski paljaat jalkansa kylmälle lattialle. Hän hiipi ääntäkään päästämättä olohuoneeseen ja hänen sydämensä valtasi lämmin tuulahdus, kun hän näki hiden. Tämä istui olohuoneen sohvalla ja katsoi selkänojan yli akvaariota. Hän huomasi Heathin heränneen ja hymyili hänelle.
”Huomenta”, hän sanoi. Heath hymyili vastaukseksi ja istui sohvalle hänen viereensä, vei toisen kätensä hänen yläselälleen.
”Nuo kalat ovat tehneet poikasia”, hide sanoi lapsenomaisesti ja osoitti akvaarion lasia.
Heath huomasi, että kaksi violetinsävyistä, hieman erikokoista kalaa laidunsivat suurehkoa parvea pieniä, ruskeita poikasia. Ne näyttivät niin turvattomilta ja pelokkailta, mutta emokala ja isäkala suojasivat niitä kaikelta.
”Suloisia”, Heath sanoi ja hymyili. Kuin yhteisestä päätöksestä Heath ja hide kääntyivät katsomaan toisiaan ja suutelivat.
Noinko helposti hän luopuu epäilyistä?
Heath tajusi taas saaneensa tilaisuuden.

hide antautui täysin Heathin kosketukselle. hide antautui hänen intohimoisille huulilleen, antoi niiden vaeltaa ympäri hänen kehoaan. Hän antoi Heathin riisua hänen vaatteensa ja päästää himonsa irti.
Heath painoi hänen lanteensa tiukasti sohvan nahkapinnalle ja oli huutaa, mutta huuto tukahtui nautinnolliseksi huokaukseksi.

hide tiesi Heathin pettäneen häntä. Heath valehteli hänelle päin kasvoja rakastavansa häntä ja sitten tuli vain naimaan hänen kanssaan.
Sitäkö tämä kaikki olikin? Jumalauta, pelkkää taivaallista seksiä?
Heathin valahtaessa hikisenä hänen vierelleen, hide alkoi vuolaasti itkeä. Hän käänsi kasvonsa pois Heathin kysyvistä silmistä ja upotti sormenpäänsä syvälle sohvanpäälliseen.
”hide? Mikä sinulle tuli?”
hide kiskoi lattialta housut jalkaansa, poimi paitansa ja meni makuuhuoneen ovelle.
”Petturi. Valehtelija.”
Nuo kyyneleet...

”Et tee minulla muuta kuin nait. Sen olen tässä muutaman kuukauden aikana tajunnut.”

Ovi paiskahti kiinni ennen kuin Heath ehti kissaa sanoa. Tumma keräsi vaatteensa huoneesta, pukeutui ja käveli oven luokse. Hänen itsesuojeluvaistonsa kertoi, että oveen koputtaminen olisi hengenvaarallista. Siispä hän tyytyi kuiskutteluun.
Hän kuiskasi Enkelin nimeä muutaman kerran, mutta kun vastausta ei tullut, hän aukaisi oven. hide seisoi täysissä pukeissa ikkunan luona, verhokangas rypistyi hänen rystystensä välissä.
Heath kietoi kätensä tämän ympärille, mutta hide estäytyi ja käveli seuraavaan ruutuun kuin shakin nurkkaan ahdistettu kuningas.
”Älä”, hide kuiskasi. ”En kestä.”
hide istui sängynreunalle ja Heath kiellosta huolimatta istui hänen vierelleen, suunnilleen metrin päähän.

Heath huomasi, ettei hide itkenyt enää. Hän oli ilmiselvästi huojentunut ja vihainen. Suorastaan raivostunut. Heath yritti laskea kätensä hänen kädelleen, mutta tämä riuhtaisi kämmenensä pois.
”Miksi teit sen?” hide kysyi vapisevalla äänellä. ”Mikä minussa on vikana? Miksi tahdot jotakuta toista?”
”Ei mikään... hide, olet täydellinen...”
hide käänsi nopeasti itsetuhoisen katseensa Heathin silmiin.
”Mistä voin tietää, ovatko nuo vain kauniita sanoja? Mistä voin tietää, jos vain valehtelet? Kaikki tämä, jumalauta, valetta... heität kaiken... katuojaan...”

Mieti nyt, kun sen sydän särkyy. Sitä en kestäisi minäkään katsella.


Heath näki sen nyt ensimmäistä kertaa elämässään. Hän näki, kuinka ihminen todella särkyy totaalisesti. hide oli kuin seinältä pudonnut palapeli, jonka toisistaan irti repeytyneet tuhannet palat leviävät maailman jokaiseen kolkkaan. hiden keho vapisi ja hän tuijotti tyhjää, hän vajosi pimeyteen ja hajosi liitoksistaan.
”Kaikki nämä kuukaudet... olen luottanut sinuun, olen rakastunut sinuun, olen kaivannut sinua aina, kun olet poissa... kaivannut sinua vierelleni aina, kun olet poissa, naimassa jonkun ventovieraan kanssa... Kaivannut, kaivannut niin helvetisti...”

Heath nousi ja astui hänen eteensä. Hän tarttui hellästi tämän leukaan saadakseen katsekontaktin, jota hide niin yritti välttää. Heath tunsi, kuinka tämän leuka tärisi.
”hide, minä rakastan sinua”, Heath kuiskasi.
Enkeli nieli itkunsa ja vastasi:
”En voi uskoa tuota enää, Heath.”
”Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua, hide.”
”Ei...”

Sitten Heath nosti kätensä ja löi, hiden niskasta kuului voimakas revähdyksen ääni pään kääntyessä nopeasti laidalta toiselle.

Heath katseli, kuinka punainen kädenjälki alkoi piirtyä noihin enkelinkasvoihin. Tämän pää oli edelleen riipuksissa, ja äkkiä hän luopui viimeisestäkin vastarinnasta ja valahti veltoksi. Heath puristi hänen ranteitaan niin tiukasti, että tämän sormenpäät alkoivat punoittaa.
”hide? hide?”
Heath ei tiennyt, oliko hän menettänyt tajuntansa järkytyksestä vai iskun intensiteetistä, mutta pyörtynyt hide oli joka tapauksessa. Heath päästi irti hänen käsistään ja tämä kellahti sängylle.
”Voi vittu.”

---

Istuessaan hissin viereen portaalle Heath mietti, mitä kaikkea tarvitaan, kun nujerretaan ihminen. Mitä kaikkea tarvitsee, että toisesta ei tule mitään.

Ilman Heathia hide oli ylimääräinen, kuin palapelilaatikosta löytyvä yksinäinen pala palojen ollessa koossa. Palapeli oli valmis ilman häntä, eikä hän mahtunut enää mihinkään. Vaikka yhden palan olisi nostanut pois, hän olisi ollut väärän muotoinen.
hide suorastaan kerjäsi.
Uskomattoman voimakkaat kiihkonväristykset kulkivat Heathin vartalon läpi, hiusrajasta varpaankärkiin saakka. Läimähdys, joka johtui hänen kämmenensä kontaktista hiden posken kanssa, oli saanut hänet suorastaan nauttimaan. Se tunne ei ollut vahingoniloa, eikä nautintoa toisen kärsimisestä, se oli nautintoa satuttamisesta. Heath nautti siitä, ettei hide ollut mitään ilman häntä. Heath oli elintärkeä, hän oli hiden sydän.

Heath tajusi oman äärettömän voimansa ja sen mahdin. Hänen huulensa taipuivat tyytyväiseen
hymyyn, jolle ei näkynyt loppua.

---

hide ei enää tajunnut mitään ympäristöstään, hän leijui tyhjiössä ja vain kuulo kertoi hänelle, mitä tapahtui. Lyötyään hideä Heath oli lähtenyt itse, ainakin niin hide askelista oli päätellyt.

hide alkoi tuntea kuumotusta ja pistelyä poskellaan ja nenänvarressa, siten hän tajusi olevansa elossa. Rinnassaan hän tunsi armotonta jomotusta ja tunsi sisuskalujensa suorastaan kiehuvan. Hän muuttui kylmäksi, hänen verensä jäätyi kanneksi, joka täytti puolet suonista, eikä ollut enää mitään. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän sai joltain turpiinsa. Se oli yleensä ollut Taiji tai Kyo, joka häntä oli lyönyt. Silloin hide oli alkanut nauraa, sitten hetken päästä hän oli raivostunut ja lyönyt takaisin.

Jokin valtava voima Heathissa oli iskeytynyt häneen. Kylmästi, tunteettomasti, kuin ilman omatuntoa. Heath oli robotti, joka toimi muutaman ohjeen mukaan ilman moraalia tai mitään muutakaan etiikkaa, kykyä soveltaa tilanteen mukaan. Se kipu oli ääretöntä.
hide puristautui hyvin pieneksi ja valui lattialle. Hän piteli poskeaan ja yritti kaikin voimin taistella kyyneleitä vastaan, turhaan. Kaksi kuumaa vesipisaraa valui hänen poskilleen.
Hän tunsi iskun intensiteetin enää vain pienenä poltteluna kasvoilla, mutta henkiseltä kantilta koko mies oli raunioina.
Hän ei voinut edes kuvitella, että Heath voisi lyödä häntä. Se ei ollut mikään pieni läpsy, se oli oikea isku. Heath oli aina niin hellä ja pehmeä ja suloinen ja..
Miksi hän löi?
Hän tunsi itsensä auttamattoman heikoksi ja surkeaksi.
hide nousi jaloilleen ja oli astua harhaan jo ensimmäisellä askeleella. Hän harhaili keittiöön ja etsi pienestä purkista hakaneulan, joita Heath keräili vaatteisiinsa. hide aukaisi lukon ja iski piikin käsivarteensa saadakseen jotain, mitä ajatella.
Hän ynähti kivusta, kun neula lävisti hänen ihonsa ja upposi lihaan, kunnes tuli luu ja tuli stoppi. hide jatkoi masokistista toimenpidettä pyörittäen neulaa haavassa ja lopulta kiskoi piikin pois.
hide nuoli veripisaran ja sortui uudelleen keittiön laminaatille.
Vaaleatukkainen ihmismytty hukutti kasvonsa kämmeniinsä ja itki. Hänestä tuntui tyhjältä, aivan kuin hänen sydämensä olisi riuhdottu irti hänen rintakehästään ja jäljelle jätetty ammottava aukko, josta kaikki elämä höyrystyi pois punaisena savuna. hiden olkapäät tärisivät. Hänen kämmenensä olivat kyynelistä märät ja musta kajaali oli sotkenut hänen sormensa.

Hän tiesi Heathin olevan kahden seinän takana. Hän polttaisi rapussa tupakkaa ja istuisi oven edessä kunnes hide taas avaisi ja sitten Heath kai kantaisi hänet sänkyyn.
hide tunsi tukehtuvansa palaan hänen kurkussaan. Hänen rakastettunsa oli oikeasti lyönyt häntä. Lyönyt. Kohdellut kaltoin. Rakkauteen ei kuulu mitään sellaista, ei saisi satuttaa, ei saisi pettää.
Miksi... Miksi olen näin tyhjä?

hide tajusi Heathin valloittaneen koko hänen sydämensä ja hänen onnellisuutensa toisi takaisin vain Heathin ruumiin pehmeä lämpö. Miten väärin se kaikki olisikaan, heillä oli hyviäkin hetkiä. hide pakotti itsensä unohtamaan sen lyönnin ja syrjähypyn ja kaiken muun pahan.

Pääasia, että minulla on sinut.

hide nieli itkunsa. Hän nousi, eikä tuntenut jalkoja allaan, mutta silti käveli eteiseen. Hän veti muutaman kerran henkeä, ennen kuin laski vapisevan kätensä ovennupille.

hiden sydämen täytti lämpö, punainen savu palasi hänen rintaansa ja kylkiluut lonksahtivat paikalleen, kun hän näki hissin oven vieressä kyyhöttävän miehen.
"Heath..." hide kuiskasi itkemisestä raskaalla, mutta hennolla äänellään. Kutsuttu nosti rävähtämättömän katseensa lattiasta. Hän kiinnitti huomionsa kolmeen asiaan: punaiseen kädenjälkeen hiden poskella, kimmeltäviin kyyneliin ja ohueen verinoroon käsivarressa.
"Tule kotiin", hide kuiski. "En kestä muuten."

Heath nousi ja kietoi kätensä vapisevan hiden suojaksi. Hän painoi tämän avointa etuovea vasten ja katsoi häntä jääkylmästi syvälle itkeytyneisiin silmiin. hide nosti kätensä hänen solisluilleen ja kohotti katseensa kymmenen senttiä itseään korkeammalle löytääkseen jonkinlaisen anteeksipyynnön Heathin silmistä.
Ei mitään. Ei yhtään mitään.
hide pudisteli epätoivoisesti päätään ja puhkesi onnettomaan itkuun tietämättä, miten suurta nautintoa hän Heathille aiheutti.

---

Iltapäivällä hide istui keittiönpöydällä ja katseli ikkunasta ulos tyhjin silmin. Heath makasi olohuoneen sohvalla ja seurasi hideä sivusilmällä. Tämän olkapäät tärähtivät vähän väliä, mutta muuten hän oli melko ok.
Heath meni keittiöön keittämään teetä ja hide hautasi kasvonsa kämmeniinsä. Heath kulki välinpitämättömästi hänen lähellään etsien teepusseja. Hän aukaisi jokaisen laatikon ja kaapin löytämättä mitään.
”Rakas, tiedätkö missä meillä on teetä?” hän kysyi suorastaan imelästi.
Vaalea huokaisi raskaasti. ”Olohuoneen lipasto, kolmas laatikko.”
Heath nyökkäsi, vaikkei hide nähnyt ja haki muutaman pussin jotain sitruunanmakuista ja laittoi veden kiehumaan.

Heath tarjosi hidelle toista teekuppia, mutta tämä pudisteli päätään ja torjui kupin kädellään. Heath työnsi kupin takaisin hänelle ja hide antoi sen olla.
Heath istui hideä vastapäiselle tuolille tajuamatta hiden mielestä yhtään mitään.
”Mikä on?” Heath kysyi, kun teeveden höyryäminen oli jo loppunut.
hide ei vastannut vieläkään yhtään mitään. Tuli haudanhiljaista.
”Voitko kertoa edes, kuka se oli? Tunnenko hänet?” hide yllättäen sanoi.
Heath puri kieltään, kun oli mainitsemassa Taijin nimen, harkitsi uudelleen ja päätti kertoa totuuden vain nähdäkseen, miten hide reagoi.
”Taiji”, Heath vastasi eleettömästi. ”Se oli Taiji.”

hiden molemmat kädet rävähtivät hänen kasvoiltaan ja iskeytyivät pöytään. Enkeli tuijotti Heathia suoraan silmiin, niin syvälle ja murhaavasti, että Heathin vatsaa kouraisi. hiden huulet muodostivat äänettömän ”Mitä!?” huudon, mutta ehkä ääni oli liian korkea ihmisen kuultavaksi.

Heath näki selvästi, miten hiden pieni ja hento ruumis suorastaan kihisi vihasta. Hän tarttui teekuppiin, heitti sen lavuaariin ja kuului kilahdus, joka syntyy posliinin särkymisestä. hide suorastaan hyppäsi tuolistaan ja oli lähdössä huoneeseensa, kun Heath tarttui tätä hihasta ja pyysi
selitystä.
”Painu helvettiin! Painu jumalauta paskiainen alimpaan helvettiin, kärsi ja älä saatana koskaan tule takaisin! Mene vittu naimaan sen Taijisi kanssa, mutta jätä minut rauhaan! Saatanan saatana!”
Heathin naama venähti siitä huudosta, hänen otteensa heltyi ja hide käveli makuuhuoneeseen yhdessä hujauksessa. Hän juoksi hiden perään, mutta oven pamahtaessa kiinni hänen nenänsä edessä, hän päätti oman turvallisuutensa vuoksi pysyä hänestä kaukana.

Kyllä hän kohta tulee takaisin, ruikuttaen, anellen, kuin pieni koiranpentu...


Ehkä Heathissa oli myös jotain masokistisia piirteitä, kun hän päätti koputtaa oveen.
”Pitääkö vittu vääntää rautalangasta? Vihaan sinua!”
Kirjoitettuna lauseena Heath olisi omakohtaisesti kirjoittanut sen tikkukirjaimilla ja piirtänyt perään niin monta huutomerkkiä, että seuraavien sukupolvien lapset, ketkä sillä pöydällä olisivat kirjoittaneet, olisivat ihmetelleet, miksi siihen pöytään on kaiverrettu niin paljon huutomerkkejä.
Miten paljon ääntä noin pienestä kehosta lähteekään.
Heath suuntasi makuuhuoneen sijasta eteiseen, upotti jalkansa maihareihin ja kiskoi nahkatakin päälleen, ja ajoi Taijin luo sillä vauhdilla, että poliisin sattuessa vastaan hän olisi jäänyt kortittomaksi. Perille päästyään hän vietteli hänet kiireistä huolimatta, oli sika, ja saatuaan meni hotelliin yöksi.

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+4/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Su Heinä 01, 2012 9:52 pm

Viides luku:

Mikäminussaonvikanamikäminussaonvikana...

hide puristi kätensä ohimoilleen ja pudisteli päätään. Hän oli täysin varma, että tälläkin hetkellä Heath olisi työntämässä vapaansa jollekin ja kaikki tarttuivat siihen syöttiin. Aivan niin kuin hidekin.
hide mietti, mikä hän oikein oli Heathille. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa Heath oli kuiskaillut hänen korvaansa, miten rakastaa häntä, hyväillyt ja sulkenut syliinsä ja hide oli vain sokeasti sulanut sokeriksi. Heathin kanssa hän tunsi olonsa turvalliseksi ja lämpimäksi.
hide mietti, kuinka monta rakastajaa yksi mies voi tarvita. Entä, jos Heathin oikea nimi oli joku Hiroshi, hänellä oli vaimo ja kolme pientä lasta. Niin. Yksi poika ja kaksi tytärtä, jotka olivat kaksoset. Hän eli onnellista perhe-elämää varjojen ja muiden miesten peittämänä.
Olenko minäkin vain sellainen...?
Oliko kaikki valetta? Teatteria?
hide tiesi rakastavansa Heathia. Hän rakasti häntä, rakasti niin kovasti. Hän ei rakastanut mitään muuta yhtä paljon kuin Heathia. Ei edes elämää. Heath oli hänen, vain hänen.
Tämän on loputtava. Tämän on pakko loppua.


---

Hän vaelsi levottomin jaloin ympäri asuntoa. Hän tarkisti kellon, se näytti puolta kuutta. Heath oli tullut kaksi tuntia sitten takaisin kotiin ja hän haisi selvästi vieraalta, nyt hän nukkui ja näki jotain unia, joista hide ei halunnut tietää.
hide meni vierashuoneeseen ja huomasi nurkkaan jääneen, yksinäisen sähkökitaran. Heathin kanssa ollessaan hide oli tosiaan unohtanut työnsä. Ehkä soittanut keikat kylmänviileästi ja sitten palannut takaisin hänen viereensä.

hide vajosi polvilleen mustan, tatuointikuvioin koristellun kitaransa viereen. Hän kytki sen johdolla vahvistimeen, hyppäsi transistorilaatikon päälle ja soitti muutaman soinnun.
Hänen sormensa alkoivat automaattisesti näppäillä Kurenaita. Hänen mieleensä muistui kristallinkirkkaana kaikki ne illat, jolloin hän oli istunut lavan reunalle soittamaan kappaletta ja Toshi oli istunut hänen viereensä laulamaan.

I could not look back; you’d gone away from me,
I felt my heartaches, I was afraid of following you.
When I had looked at the shadows on the wall
I started running into the night to find the truth in me…

Enempää hän ei yksinkertaisesti voinut soittaa. Hänen sormensa jähmettyivät paikalleen, kun hän yritti lyödä seuraavia sointuja. Hän heitti kitaran takaisin telineeseen, kytki vahvistimen pois päältä ja kuunteli sydämensä sykettä.
Se sykki vihasta. Raivosta. Hän ei ollut aivan varma, ketä kohtaan. Kaikkia niitä, ketkä Heath oli vietellyt.
hide tajusi vierashuoneen olevan kylmä. Heillä ei koskaan ollut vieraita, mutta silti heidän oli ostettava kolmio.
Miksi minä ryhdyin tähän?
hide heittäytyi pitkin pituuttaan huoneen valkokankaiselle sohvalle, joka oli peräisin hiden vanhasta asunnosta. Hän oli saanut sen lahjaksi vanhemmiltaan muuttaessaan ensimmäiseen kotiinsa. Monet kerrat hän oli tuonut luokseen jonkun tytön tai pojan ja sitten he olivat naineet sillä sohvalla. Toisinaan hide tajusi kaipaavansa vanhoja aikoja, mutta nyt hänellä oli Heath.

Heath.

Olento, jota hän rakasti. Olento, joka oli muiden kanssa. Olento, joka rakasteli hänen parhaan ystävänsä kanssa. Olento, joka hyppi sängystä sänkyyn hänen silmiensä edessä.
Sen on loputtava. Keinolla millä hyvänsä.

Katkeruus kuohahti karvaana hänen kurkussaan ja hide alkoi harkita epätoivoisiin keinoihin sortumista. hide etsi puhelimen, soitti Taijille ja sanoi haluavansa tavata.

---

He olivat sopineet tapaamisen kuuden aikoihin illasta Taijin asunnossa. Tämän etuovelle päästyään hideä alkoi kuvottaa ja hänen teki mieli oksentaa naapurin postiluukusta sisään.
Ei, Taijin mieluummin. Hän ansaitsisi sen.

hide hylkäsi ajatuksen ja yritti pitää pokkansa, kun Taiji tuli avaamaan oven. Hänen kasvoillaan oli selvästi syyllinen ilme, hänen omatuntonsa tuntui kostavan hänelle hiden puolesta. Mitään sanomatta hide astui sisään, Taiji käveli olohuoneeseen ja suunnilleen samaan aikaan he istuivat alas.
”Olen pahoillani”, Taiji aloitti. hide ei osoittanut merkkiäkään, joka kertoisi anteeksiannosta.
”Kumpi teistä aloitti?” hide vaati tietää. Taiji puri huultaan.
”Heath.”
Sanat purkautuivat todellisina Taijin huulien välistä. Taiji suorastaan näki, kuinka sanojen sijasta hän sylki tikareita, jotka upposivat suoraan hiden sydämeen.
”Monesti?” vaalea huokaisi.
”Kolmesti. Yhden kerran toissapäivänä, kahdesti eilen.”
Raskas huokaus.
”Mikset kieltäytynyt?”
”Se sika vietteli minut. Tiedät varmaan tunteen. Tiedät, etten olisi tehnyt sitä, mutta...” Taiji aloitti, mutta kun mitään jatkettavaa ei tullutkaan, hän tukki suunsa.

hide jäi miettimään. Vai niin, vietteli. Taijikin oli kokenut sen saman Heathista huokuvan vetovoiman, kuin hide.
”Kaada lasillinen kossua tai jotain. Ei tästä selvin päin selvitä”, hide mumisi kämmeniinsä ja Taiji teki työtä käskettyä, kaatoi kuohuvaa itselleenkin.
Taijin tuodessa laseja olohuoneeseen, hän tajusi hiden itkevän.

Taiji oli nähnyt hiden itkevän vain tämän soittaessa Kurenain alkusointuja ja Yoshikin ollessa studiopäivinä ylimielinen paskiainen, muttei koskaan näissä merkeissä. Joskus vuosia sitten oli käynyt niin, että joku nainen oli valinnut Taijin hiden sijasta, mutta hide oli vain nauranut ja antanut huoran olla.
”Olen pahoillani, mutta...”
Mitään selitystä Taiji ei teolleen keksinyt. Oli hiljaista, hyvin hiljaista.
”Vihaan sinua.”
Sanat iskeytyivät Taijiin kuin neulat. Hänen kurkkuunsa nousi kova pala.
”Haluatko lyödä minua?” Taiji kysyi ja laski juomalasit lipaston päälle.
”Haluan, mutta en voi. Koska...”
”Koska mitä?”
”En voi vittu edes lyödä enää, kun Heath on lyönyt minua. Se sattuu, sattuu niin perkeleesti...”

Taiji puri huultaan nähdessään, miten koko kitaristi romahti. hide oli päässyt elämässään niin korkealle ja kaikki oli niin hyvin, ja nyt hide putosi. Vain yhden miehen takia, joka oli pettänyt hideä, vieläpä hänen kanssaan.
”Lyökö Heath sinua?” Taiji kysyi hiljaa ja istui sohvalle. hide nyökkäsi täristen ja tarttui juomalasiin. Taiji pudisti päätään.
”Helvetti mihin idioottiin oletkaan sotkeutunut...”
”Ei Heath ole idiootti! Hän vain... on hieman omalaatuinen”, hide puolustautui ja kaatoi juoman suoraan alas kurkustaan.
”Tajuatko miten se satuttaa sinua? Oletin, että olette onnellisia yhdessä, mutta yksi vain pettää ja lyö? Mitä muuta se on keksinyt? Raiskannut sinut kun nukut ja varastanut?”
hide nojasi käsivarsiinsa ja päästi huuliensa välistä huokauksen.
”En tiedä. Heath pettää minua vain sinun kanssasi. Näen sen hänestä ja haistan sen hänestä. Sen on loputtava, Taiji, kai ymmärrät sen?”
”Ja mitä minun pitäisi tehdä? Muuttaa kuuhun ettei se lutka seuraa vai? Ymmärrätkö sinä, että sinun on unohdettava Heath? Hän ei todellakaan tee hyvää sinulle: hide, hän tuhoaa sinut”, Taiji sanoi. ”Ja lisäksi: hide, olet mies. Sinulla on voimaa ja tiedän sen. Olet lyönyt minuakin ja aika helvetin kovaa. Etkö osaa enää puolustaa itseäsi?”
Sanat polttivat syvällä hiden sisällä. Sana unohdettava tuntui kuin Taiji olisi kaatanut rikkihappoa viinin sijaan hänen kurkkuunsa.
”Ei tuhoa. Minä rakastan häntä enkä voi päästää hänestä irti, en voi satuttaa häntä. Et voi kuvitella, miltä minusta tuntuu aina kun hän on poissa. Naimassa sinun kanssasi...”
”Milloin sinusta on tullut nainen?”
Vaalea puristi silmänsä ja nyrkkinsä kiinni.
”Aivan rehellisesti, en jaksa katsoa tuota helvetinmoista näytelmää. Tämä alkaa vituttaa jo. Heath minut tähän paskaan mukaan veti ja saatte selvittää sotkun ihan keskenänne. Itkisit hänelle, ettei viettele muita ja tunge sitä helvetin hyvää letkuaan jokaiselle vastaantulijalle?”
hide tarttui Taijia tiukasti paidankauluksesta, jolloin tämä jähmettyi paikalleen äimistyksestä. hide kietoi hihansa kämmenensä ympärille, otti toisella kädellä otteen viinilasista, löi jalan rikki pöytää vasten ja upotti piikin Taijin kylkeen.

Taiji huusi, mutta ääni pakeni keuhkoon tehdystä reiästä pakenevan ilman mukana. hide löi häntä uudestaan motivoiden itseään hokemalla: ”Älä koske rakkaaseen Heathiini. Älä enää koskaan.”
Rikottu lasi upposi Taijin lihaan kerta toisensa jälkeen, kunnes pieninkin hengenriekale oli haihtunut hänestä. Lasipiikki putosi hiden kädestä jättäen verisen leiman Taijin valkoiseen mattoon.
hide jäi huohottaen katsomaan parhaan ystävänsä elotonta ruumista. Veriset aukot kylkiluiden välissä olivat häijyn näköisiä, piikki oli toisinaan uponnut koko pituudeltaan hänen sisälleen.
hiden tajunnan tehtyä paluun, hän hätkähti.

Hän kävi mielessään läpi kaikki katsomansa rikostutkimussarjat ja mietti, mitä tekisi, ettei jäisi kiinni. Totta kai murhaaja löydettäisiin ennemmin tai myöhemmin.
hide ei edes tuntenut olevansa murhaaja. Elokuvissa tappajat tuijottavat silmät soikeina verisiä käsiään kysyen, mitä he ovat tehneet ja juoksevat pois paikalta. hide tunsi olonsa vain tyhjäksi, kylmäksi ja varmaksi. Taiji oli käärme hänen paratiisissaan, joka oli nitistetty nyt.
Murhaajahan voi olla myös murhattu.
Sana välähti hehkulampun lailla hiden mielessä. Itsemurha. Kaikki rokkarit päätyvät itsemurhaan, ainakin suurin osa. Taiji olisi puukottanut itse itsensä. Tarvittiin enää vain todisteet siihen. Lavastus.

hide pesi kätensä verestä ja etsi Taijin takintaskuista muutaman ostoslistan. Hän otti kuittipaperia ja kirjoitti matkien hänen käsialaansa. Hän kirjoitti muutamalla lauseella, että alkoholi ja naiset olivat vieneet hänen elämänilonsa. Ja, että hän käytti myös kokaiinia, muttei omistanut rahaa enempään (mikä oli totta) ja, että hän oli hyvin pahoillaan kaikesta, muttei kestänyt syyllisyyttä. Sitten hide etsi vielä jostain sopimuksesta Taijin puumerkin, jäljensi sen, heitti mustekynän tuuletusikkunasta kadulle ja jätti revityn kuittipaperin olohuoneen pöydälle.

hide huomasi enää vain hänelle tarkoitetun viinilasin. Hän haki sen, vei tiskaamattomana kuivauskaappiin ja varmisti vielä kerran, ettei mitään epäuskottavaa ollut.
Ei. Nyt hän voisi jatkaa Heathin kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onnellisina yhdessä. Taiji oli se, mikä pilasi heidän suhteensa. Taiji oli se, joka teki hidestä nollan. Kun Taijia ei olisi, ei
olisi ihmistä jonka Heath valitsisi mieluummin.
hide pukeutui ja poistui Taijin asunnosta äänettä hiljenevään iltaan.

--

hiden astuttua eteismatolle, Heath tarkisti hänet päästä varpaisiin.
”Missä olit? Et sanonut, että häivyt jonnekin. Meinasin huolestua”, Heath kuulusteli ja astui hieman lähemmäksi.
”Ulkona”, hide vastasi. ”En ajatellutkaan raportoida, kun nukuit niin suloisesti.”
Kitaristin tärinä katosi, kun Heath kietoi kätensä hänen ympärilleen ja rutisti miehen rintaansa vasten. Yhtäkkiä Heath tarttui hiden hiuksiin ja kiskoi muutaman sortuvan heidän kasvojensa intervalliin.
”Miksi hiuksillasi on verta?”
hide ei tiennyt, mitä pitäisi vastata. Hän tuijotti vaaleaa hiusnippua, jolle oli roiskunut muutama helakanpunainen pisara. ”Mitä helvettiä olet tehnyt?”

hiden katse hiipi veripisaroista Heathin silmiin. Tumma silmäpari tuijotti häntä tyhjästi, ilman mitään tunteita. Heath oli kuin kiinnilyöty kirja ja hänen silmänsä syvää vettä. Arvaamaton.
”Kerro minulle”, Heath aloitti lempeästi. ”Onko sattunut jotain? Olitko osallisena jossain katuammuskelussa?”
”Minä en kestänyt enää.”
”Mitä et kestänyt?”
”Sitä, että petät minua, etkä ole halukas tekemään asialle mitään. Tein sille lopun.”
”Teit mitä?”
Kun Heath korotti ääntään, hide astui vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja huokaisi.
”Tapoin sen huoran.” hiden ääni murtui. ”Tapoin Taijin, ettet pettäisi enää...”

Vaalean kädet kohosivat automaattisesti kasvojen suojaksi, kun Heath tarttui lähimpään esineeseen ja heitti sen häntä kohti. Ja sitten hän löi runneltua kehoa kunnes hiden ruumis alkoi verestää ja hän valahti lämpimänä, tajuttomana Enkelinä Heathin polville.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä La Heinä 07, 2012 5:31 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+4/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Su Heinä 01, 2012 11:23 pm

........................................
.......................................................................................
.........................................................
....
..........................


*pyörtyy* Tämähän on oikeen kivaisaa että jätiin 4 luvun kommentoimatta, koska en osaa oikeesti kommentoida tätä ficcii, mutta sitten ilmoitit mesessä että 5 luku on täällä, ja minä sen myös luin, mutta en nyt sentää osannut tällästä odottaa vaikka sanoit kyllä että meno muuttuu, mutta joo paras kait aloittaa tää kommentoimien NYT.

Joten luku 4:

Neljäs luku oli sinäänsä ihan mielenkiintoinen että siinä oli pieniä kohtia Heathistä silleen että mahtaakos se basistin renttu katua sitä että meni naimaan Taijin kanssa vai sitten ei. Yritä tostakin nyt ottaa jotain selvää? hiden asenne on aivan väärä tässä, vaikka kitaristi nyt rakastaakin Heathiä, mutta silti ei noin voi ees olla onnellinen tai mitään.
Ainaskaa jos toinen lyö. o____O *kuristaa Heathin*

hide kiskoi lattialta housut jalkaansa, poimi paitansa ja meni makuuhuoneen ovelle.
”Petturi. Valehtelija.”
Nuo kyyneleet...
”Et tee minulla muuta kuin nait. Sen olen tässä muutaman kuukauden aikana tajunnut.”

Hyvä että hide tajusi edes tämän, mutta siitä eteenpäin EI hyvä!

Ja mikä h*lvetin into Heathillä oikeen on kysellä että mikä on ku on kerta itse se syypää asioihin ja siihen että hide itkee? Hemmetin typerä jätkä. -.-

Uskomattoman voimakkaat kiihkonväristykset kulkivat Heathin vartalon läpi, hiusrajasta varpaankärkiin saakka. Läimähdys, joka johtui hänen kämmenensä kontaktista hiden posken kanssa, oli saanut hänet suorastaan nauttimaan. Se tunne ei ollut vahingoniloa, eikä nautintoa toisen kärsimisestä, se oli nautintoa satuttamisesta. Heath nautti siitä, ettei hide ollut mitään ilman häntä. Heath oli elintärkeä, hän oli hiden sydän.

*leuka lattialla ja palasina* Siis tässä on niin sadistinen kohta että olin pyörtyä hiden tavoin tänne. Voi hide-rakas sulla on ihan väärä mies! ;<

Tää 4 luku oli jotain niin järkkyy että sain tästä taas traumat kun luin tätä uudellen samalla kun kommentoisin. Mutta kiitos silti tästäkin! <3

~*~

Luku 5:

MITÄÄÄÄÄ Taiji kuoli? *itkuparkuhuutopotkuraivari* Ja ihan väärin syin, kiitos hiden. Hemmetti hide otta ne vaaleanpunaiset lasit pois naamalta niin näkisit totuuden että Heath se vietteli Taijin eikä toisten päin. Senkin typerys.~

Arvelin kyllä ettei siitä hyvää seuraa kun hide menee Taijille, mutta en sentää arvannut että hide tappaa parhaan ystävänsä.
;< *snif & broken heart*

Tää oli sitten jotain shokkiin saavaa etten osaa enää komemntoida muuta että itken Taijia ja kiroon hideä ja Heathiä. Kiitos tästä!

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+4/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » To Heinä 05, 2012 11:30 pm

Honeyblade: Just tollasia reaktioita näiden ficcien onkin tarkoitus herättää. 8D Heath on tässä ficissä tosiaan sellainen, ettei kadu ollenkaan. Lyhyesti sanottuna kirjoitin Heathista tietyllä tapaa 'sairaan' ja tunteettoman. Heath varmaan nostas jonkun kunnianloukkaussyyteen jos lukis tän ficin, onneks jätkä ei osaa suomea ja google kääntäjä on paska :D Vitosluku tosiaan tuli jotenkin radikaalisti ihellenkini. Joka tapauksessa, kiitos kommentista! *kuivaa kyyneleet*

Kuudes luku 0.5

Aamun koittaessa hide heräsi tavallista aikaisemmin. Hän ei löytänyt jäseniään ja tunsi olonsa täysin turraksi. Koko yön hän oli nähnyt painajaisia – Heathista.
Unessa hide näki, kuinka Heath suuteli Taijia ja kuljetti kätensä hänen paitansa alle. hide oli ollut lasisen muurin takana, huitonut käsillään ja huutanut, muttei Heath suonut hänelle katsettakaan. hide yritti sulkea silmänsä, muttei voinut ja yritti sulkea korvansa, mutta kuuli Taijin imelän voihkauksen Heathin työntyessä hänen sisäänsä.
Herätessään hide oli tunnoton ja tyhjä. Täysin tyhjä.

hide veti syvän henkäyksen, joka oli varmasti ensimmäinen tuntikausiin. Hänen vierellään makaava mies hätkähti hereille ja nousi istumaan. Heath katseli hetken hämmentyneenä ympärilleen.
hide sulki silmänsä ja esitti nukkuvaa. Hän tunsi Heathin katseen vaeltavan hänen kehollaan, päästä varpaisiin. Sitten hide tunsi, kuinka mies kumartui suutelemaan hänen vatsaansa.
Lämpimät ja vahvat kädet kiertyivät hiden vartalon ylle. hide huokaisi väristen, kun kädet sukelsivat hänen paitansa alle ja sormet tarttuivat hänen olkapäihinsä. Heath painoi päänsä hiden rintakehälle ja alkoi jälleen tuhista hiljaa.
Hetken hiljaisessa nautinnon kukkaniityssä kierittyään kipu herätti hiden todellisuuteen. Armoton piikki iski hänen kylkeensä, johon Heath oli eilen kaukosäätimellä lyönyt. hide unohti sen kaiken pelon johtuen tunnottomuudesta ja toivoi vain voivansa palata ajassa viisi minuuttia taaksepäin.

hide ei löytänyt kehostaan kohtaa, jonne ei sattuisi. Peilin eteen hän ei uskaltaisi kävellä, koska pelkäsi itsensä näkemistä. Jos hän olisi zombi tai kummitus, peilikuva olisi vielä ymmärrettävissä, mutta hän oli ihminen.
Eilen hiden tajunta oli alkanut hämärtyä jo Taijilta saapumisen jälkeen. Heath oli heittänyt häntä ensin lähimmillä esineillä, jonka jälkeen rutistanut vasten seinää ja hakannut. hide ei pystynyt puolustautumaan mitenkään. Niin kovasti hänen sydämeensä sattui.

Sinä onnettomasti rakastunut rukka.

Heath painoi poskensa hiden solisluille ja hide päätti unohtaa eilisen. hide kietoi kätensä päällään makaavan vartalon ympärille väristen sen lämmössä.
Muutamia minuutteja ennen auringonnousua, kun vain hide oli hereillä, maailma näytti hyvin kauniilta. hide tiesi, että kupla särkyy aivan pian. Se kupla, jossa elivät vain hän ja Heath toisiinsa kietoutuneina ja turvallinen lämpö. hide leijui tyhjiössä seuranaan vain hänen rakas Heathinsa ja hänen lämpönsä.

Sitten auringon ensimmäiset säteet lävistivät makuuhuoneen ikkunan ja valaisivat hiden violeteiksi hakatut silmänympärykset, eikä mikään ollut enää hyvin.

---

”Helvetin verhomyyjä, kun ei osaa myydä edes pimennysverhoja. Täällähän herää jo aamu viideltä.”
Tähän valitukseen myös hide heräsi. Heath ryömi hänen päältään, istui sängyn reunalle ja roikutti väsyneenä päätään melkein polvissa asti. hide nyökkäsi Heathin näkemättä.
hide nousi lähemmäs istumisasentoa miehen vierelle ja kietoi toisen kätensä hänen ympärilleen. Heath katsahti varovasti hideen, joka piti kasvojaan seinää kohti käännettyinä.
Heath tarttui hiden toiseen käteen ja laski sen hellästi omalle vyötärölleen. hide alkoi täristä.
”hide?”
Kitaristi painoi päänsä Heathin rintakehälle huultaan purren. Heath kuljetti molemmat käsivartensa hiden selälle ja sitä kautta hinasi niitä hiljaa lähemmäs tämän kasvoja. hiden pienestä vastarinnasta huolimatta Heath nosti hänen leukaansa nähdäkseen hänen kasvonsa.
Näky oli onneton.

Suuret silmät tuijottivat Heathia tummansävyisten ympyröiden sisästä. Haljennut alahuuli väpätti ja leualla oli kuivunutta verta, jonka Heath suuteli pois.
”Voitko paremmin nyt?” Heath kysyi.
”Voin”, hide vastasi hiljaa. Tummahiuksinen nyökkäsi ja työnsi harottavat sormensa hiden vaaleisiin hiuksiin.
”Entä Taiji?” Heath kysyi. hide oli hetken hiljaa ja puristi miestä tiukemmin.
”Aiotko kertoa?”
”En”, Heath vastasi. ”Jos lupaat, ettet enää tee niin.”
hide nyökkäsi ja rutisti Heathia oikein kovaa. Hän painoi päänsä Heathin solisluille, taivutti niskaansa (mikä oli kivuliasta) yltääkseen suutelemaan hänen kaulaansa.
hide erkani suudelmasta ja sanoi: ”Minä rakastan sinua.”
Heath vastasi samoin ja kaatui selälleen sängylle kiskoen hiden perässään. hide suuteli hänen kaulaansa niin palavasti ja intohimoisesti, että Heath alkoi ihmetellä tuota poikkeavaa käytöstä.
”hide...”
”Älä lopeta...”
Heath huokaisi.
”hide, kuule...”
hide puraisi hänen kaulaansa.
”Älä lopeta!”
Heath painoi kyntensä hiden päänahkaan. Punaiset mustelmat alkoivat muodostua hänen kaulansa iholle.
”hide!”
Heath tunsi pienen ihonriekaleen repeytyneen hiden hampaisiin hänen kaulaltaan ja sakean nesteen valuvan lähemmäs solisluita.
”Satuta minua, Heath! Satuta minua!”

Huuto, jossa oli voimaa.


Kun Heath ei osannut vastata, hide valahti turtana hänen vartalonsa päälle ja kyyneleet sotkeutuivat Heathin kaulalta valuvaan vereen. Heath puristi kätensä tiukasti miehen vapisevan vartalon ympärille ja antoi hiden itkeä.
”Lyö minua... pure ihoni rikki...” hide mumisi hänen hiuksiinsa. ”Töki minua neuloilla. Viillä verisuoneni rikki. Leiki minulla. Tee mitä vain, tee mitä vain...”
Heath pudotti hänet päältään lakanoille. hide repi hänet käsillään perässään päälleen, kunnes yhtäkkiä kaikki jäykkyys hänen kehostaan katosi ja hän valahti täysin rentona sängynpohjalle.
hiden lemmenkaipuu oli sytyttänyt miehen ilmiliekkeihin ja hänen tietoisuutensa häilyi jossain tajunnan ja psykedeelisyyden rajamailla, kun Heath riisui hänen paitansa ja upotti kyntensä syvälle hänen ihoonsa.

Aina, kun Heathin mieli räjähti nautinnosta hiden ulvoessa hänen allaan, hän tajusi rakastavansa hideä. Kukaan muu ei tuottanut hänelle sellaista tunnetta, kuin hide. Se tunne syttyi aina, kun Heath tunsi hiden paljaat kyljet omiaan vasten, ja silloin kun hän kuuli hiden lonkkien loksahduksen hänen levittäessä Enkelin jalkoja. Samanlaisen tunteen saisi aikaan ehkä huumeilla, jos niilläkään.
Heath painoi huulensa hiden olkapäälle ja hetken suudeltuaan nappasi palan ihoa hampaidensa väliin ja repi. hide päästi huuliensa välistä tukahdutetun huudon ja irvisti.
Sitten Heath päästi kaikkensa irti, leijui hetken ajan taivaassa ja vetäytyi hidestä. Heath valahti Enkelin hiestä märän vartalon vierelle ja katseli, kuinka hänen olkapäästään valuva verinoro tavoitti lakanat.

---

Aamiaispöydässä tuli hiljaista.

Heath oli vasta maininnut sanan sanomalehti, jolloin hide oli jo vetäytynyt takaisin makuuhuoneeseen. Aamuisen unenomaisuuden jälkeen oli kuitenkin aika herättävä todellisuuteen ja kohdattava se, mitä oli tehnyt.
hide aloitti puhelimen tarkistamisella. Viisikymmentä kolme saapunutta puhelua ja neljätoista viestiä. Suurin osa niistä oli Yoshikilta.
hide soitti hänelle ensimmäisenä. Taustalta kuului puolikuollutta muminaa.
”Olit soittanut”, hide sanoi.
”No älä perkele. Missä olet ollut? Olen yrittänyt saada sinua kiinni, minulla on... asiaa. Hyvin surullista asiaa.”
”Olin unohtanut puhelimen äänettömälle”, hide huokaisi. ”Kerro?”
Yoshiki henkäisi.
”Taiji on kuollut. Asunnosta löytyi itsemurhakirje. En tiennyt, että kaikki on niin huonosti...”
hide oli hetken hiljaa.
”... mitä?” hän kuiskasi vienosti ja yritti kuulostaa järkyttyneeltä.
”Niin. Todettiin kuolleeksi eilen illalla, kun joku hänen kaverinsa tuli käymään hänen luonaan.”
”Ei kai... Ei voi olla totta...” hide ’nyyhkytti’.
Myös rumpalipianisti toisessa päässä alkoi itkeä.
”En tiedä, mitä me enää teemme. Tämä on... ehkä loppu. Taiji oli helvetin iso osa meidän bändiämme.”
”Niin...”
”Anteeksi, toinen puhelu. Toshi soittaa, pakko vastata. Pärjäile!”
”Pakkohan tässä...”
Kolmen tuuttauksen jälkeen hide saattoi vetää henkeä. Hän säntäsi makuuhuoneesta keittiöön ja nappasi Heathin käsistä sanomalehden. Etusivulla oli mustavalkoinen kuva ja kissankokoisilla kirjaimilla luki, että ’Taiji Sawada on kuollut’.
”Luitko tämän jo?” hide kysyi.
”Luin. Pärjäsit aika hyvin”, Heath vastasi virnistäen pirullisesti.
”Aika?”
”Itsemurha. Niin he sanoivat, ainakin toistaiseksi. Mitään epäilyttävää ei kuulemma ole.”
”Ei helvetti...”
”No?”
Heath katsoi hideä kysyvästi, kun tämä alkoi hakata päätään ovenkarmiin.
”Ne ovat oikeasti ihan pirun tyhmiä. Elokuvissa ja sarjoissa kaikki on paljon monimutkaisempaa.”
”Niin se on. Otatko teetä?”
”Kaada kalja. Ei tästä muuten selvitä.”

Niin kului heinäkuu.
Taiji haudattiin pian ja hide selvisi muutamalla kuulustelulla, joissa lateli litanian kaikista kerroista, jolloin Taiji oli juonut itsensä humalaan ja puhunut kuolemasta.
Bändi kohtasi loppunsa, mutta hide totesi sen olevan ihan hyväksi. Hänelle jäi käteen rahaa ja Heath.
Kuluivat myös elokuu ja syyskuu. Taijia lukuun ottamatta mikään ei ollut muuttunut ja eipä aikaakaan, kun Heath oli löytänyt Taijille korvikkeen.

    2 tykkää.
Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+4/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Ma Heinä 09, 2012 3:39 pm

Joo tuota ehkäpä mun on vaan pakko taas kerran tulla häiriköimään sua kommentilla, ennen kun sinä ilkimys tunget tänne taas lisää tätä ja HoneyBlade-parka menee ihan sekaisin että mitä tässä pitää edes enää kommentoida. XD

Joten meen sitten ihan asiaan:

Joskus en todellakaan enää tiedä että uskallanko lukea tätä ficcii koskaan loppuun, koska hide & Heath ovat sellainen parivaljakko että tekisi mieli hirttää ne molemmat siitä kalliimmasta osasta johonki korkeaan paikkaan ja jättää sinne ja sillä siisti.~

Miten miten miten hidestä on tullut noin helvetin kylmä? Kun mies ei edes välitä enää X Japanista ja siitä että bändi hajosi Taijin kuolema myötä? :'< Ai niin unohdin kokonaan, ku hidellä on se imelä Heathinsä, joka ei todellakaan edes ole hiden arvoinen jätkä. ><

Ja se hide näytteleminen kun soitti Yoshikille? Miten Hayashi saattoi olla niin kuuro ettei tajunnut että hide vaan esittää ku kitaristi oikeesti joutui yrittää kuulostaa "järkyttyneeltä." *lyo Yosihkia rumpukapuloilla päähän*
ARGGGHHHH!!!! x_____X Koko sakkki on ihan sairasta!

Tää osa oli niiin kylmä ja tunteeton että värisin samalla tavalla ku olisin ollu topissa ja hameessa jossain Pohjois navalla miljoonan pingiivin kanssa. *hyrrr*

Mutta kiitos ja lisää!

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+4/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Ma Heinä 09, 2012 3:59 pm

HoneyBlade rakas, tekstini perimmäinen tarkoitus onkin olla vääristynyt. hiden ja Heathin rakkaus vaan on niin voimakas, että se on valmis rikkomaan kaiken. Heathin osalta suhde on todellakin vääristynyt, mutta tässä on se toinen sudenkuoppa: hide on vaan niin helvetin palavasti rakastunut häneen. Sairasta tosiaan, itsekin kun luin tätä mietin että minkä pirun psykedeelisessä tripissä mä olen tätä kirjoittanut 8DD Sanon vielä sen, että kyllä tämä tästä pahenee vielä! Kiitos kuitenkin kommentistasi, todella paljon! <3

Kuudes luku:

Lokakuussa Heath huomasi hiden laihtuneen. Suorastaan kuihtuneen. Syleillessään häntä Heath tunsi kovat luut käsivarsillaan ja kaatuessaan hänen päälleen kylkiluut kolahtivat vasten hänen rintaansa. Heath kysyi, syökö hide kunnolla. Tämä vastasi, että syö. Heath sanoi sitten vain haluavansa tämän aineenvaihdunnan.

Todellisuudessa hide oli salaa ostanut vaa’an, jonka hän veti esiin lipaston alta neljä kertaa päivässä. Aamulla, puoliltapäivin, iltapäivällä ja nukkumaan mennessään. Hän piti tarkkaan kirjaa siitä, paljon hän oli minäkin aikana painanut ja miten paljon hän oli seuraavaan päivään mennessä laihtunut. Saattoi olla päiviä, jolloin hän ei syönyt murustakaan. Heathille hän kertoi käyneensä ravintolassa, kun ei jaksanut laittaa ruokaa tai sitten kaatoi leivänpaahtimesta murusia lautaselle jonka asetti ruokapöydälle.

hide tiedosti ongelmansa, muttei se ollut hänelle ongelma. Kaikki oli alkanut siitä, kun humalapäissään Heath iski piikin hiden heikkenevään itsetuntoon kysymällä, että oliko hän lihonut, mikä palautti mieleen kaikki lapsuuden traumat. Hän alkoi tehdä mitä tahansa näyttääkseen Heathin
silmissä kauniimmalta ja hoikemmalta ja viehättävämmältä. Kun Heath aamuisin painoi suukon hänen otsalleen ja lähti töihin, hide meni kävelylle. Hän nosti aurinkolasit kasvoilleen, käveli sadat portaat alas ja juoksi lyhyen lenkin, jonka jälkeen rojahti melkein pyörtyneenä sohvalleen.

Jos hide söi, hän söi vähän ja jos söi enemmän, hän lähti lenkille. Hän varmisti, että joka ikinen lisääntynyt gramma myös lähtisi eikä enää koskaan suvaitsisi palata hänen vartaloonsa. Lokakuun puolivälissä hide lopetti syömisen kokonaan ja eipä aikaakaan, kun hän eräänä iltana pyörtyi Heathin käsivarsille. Herättyään hide selitti itku kurkussa Heathille, miksei syönyt. Heath vain painoi hänen päänsä solisluilleen ja silitteli hänen hiuksiaan hiljaa.

Kului viikkoja, eikä hide siltikään suostunut juuri syömään. Hän hoki aina sitä samaa virttä, että tahtoo vain olla parempi. Heath vastasi aina, ettei tahdo jonain aamuna löytää kuollutta luurankoa sängystään. Jos hide ei vieläkään syönyt, Heath iski hänet veltoksi ja pakotti hänet nielemään.

Marraskuun alussa hide painoi ainoastaan vaivaiset kolmekymmentä yhdeksän ja puoli kiloa.

---

Heath levitti neljä pakastemunkkia lautaselle ja työnsi lautasen mikroon. hide oli mennyt kävelylle (Heath oli sanonut, että kävellä hän vielä saa, jos on aivan pakko, muttei juosta) ja Heath yritti kaikin keinoin saada häntä syömään. Siispä hän oli inspiroitunut vierasvaramainoksesta ja ostanut pakastimeensa pussillisen vadelmamunkkeja. Sitten kaikki olisi kuin englantilaisessa draamasarjassa, kaikki on loistavasti ja ihanaa ja tervetuloa kahville ja sen pituinen se.
Heath katseli mikroaaltouunin valossa, kuinka munkit pyörivät hitaasti ja alkoivat saavuttaa tervettä väriä. Houkutteleva tuoksu levisi ympäri asuntoa.
Ovi kävi ja hide astui eteiseen onneton ilme kasvoillaan.
”Mikä on, kulta?” Heath kysyi. hide käveli keittiöön ja istui pöydän ääreen.
”En jaksanut kävellä edes puolta mailia”, hän huokasi. ”Käännyin takaisin jo ennen Harunon kahvilaa.”
Heath kurkotti kätensä pöydän yli ja silitti vaaleahiuksisen kämmenselkiä.
”Ei sinun tarvitse juosta. Eikä laihtua. Enää yhtään. hide, olet liian laiha.”
Heath kääntyi nopeasti ottamaan munkit mikrosta ja laittoi lautasen keskelle pöytää.
”Ota siitä”, Heath sanoi lempeästi.

hide katsoi lautasta epäuskoisena ja hieman vastenmielisenä. Hänen kätensä liikkui muutaman millin lähemmäs, mutta vetäytyi sitten pöydän alle.
”En minä voi, Heath”, hide kuiskasi. ”En vaan pysty.”
”Sairaalaanko sinä taas haluat?”
hide pudisteli päätään, Heath huokaisi raskaasti. Hän otti yhden munkin, taittoi sen kahtia ja antoi toisen puoliskon hidelle. Punainen hillo valui tämän sormille.
”Syö nyt vaan. Ei se tapa sinua.”
Vaalea katsoi Heathia hieman kostunein silmin, epämääräisesti hymyillen. Hän vei munkinpuolikkaan huulilleen ja mutusti sitä hiljaa. Heath ehti ottaa jo toisen, kun hide ei ollut syönyt omastaan puoliakaan.
Kyllä tämä tästä, Heath ajatteli. Kyllä tämä tästä.

---

Syöminen alkoi pikkuhiljaa näkyä hiden kasvoilta. Ne olivat taas pyöreämmät ja pehmeämmät ja terveemmän väriset. Muuten hän ei ollut muuttunut juuri yhtään. Samanlainen luuviulu hän edelleen oli ja painoi ehkä gramman.

Sängynalusta imuroidessaan Heathin käteen tarttui jotain vierasta.
Kappas. Vaaka.
Heath veti sen valoon eikä hänen tarvinnut pyyhkiä sitä pölystä: käyttämättömäksi se ei ainakaan ollut jäänyt. Heath sammutti imurin.
Vai niin, hide.
Tutkiessaan vaakaa Heath löysi myös vihkon, jossa oli hiden käsialalla kirjoitettuja päivämääriä ja niiden alla kellonaikoja ja ruokia. Jotkut sivut olivat täysin tyhjiä, ylänurkassa hehkui vain kylmä päivämäärä. Heath selasi tämän viikon kohdalle.
Heath pakotti minut syömään. En olisi tahtonut. Painoni nousi ja tämä on väärin. Hän ei päästä minua ulos juoksemaankaan.

Musta kuulakärkikynä oli pyyhkinyt viimeisten sanojen yli ja sen jälkeen tuli vain tyhjiä sivuja.
Tätäkö sinä olet koko ajan tehnyt, kultaseni?

Heath pudisteli päätään. Tällä hetkellä hänen teki mieli paiskata miehen sudenkorennonkevyt ruumis seinään, raksauttaa hänen ranteensa poikki ja nähdä hänen huutavan.
Huutavan.

Hän saisi huutaa jokaisen valheensa ja jokaisen sisälle teljetyn totuuden.
Todellakin. Todellakin niin.

Heath kutsui hiden luokseen ja pian tämä ilmestyi haamunkalpeana makuuhuoneen ovelle. Tummatukkainen osoitti lattialla lojuvaa vaakaa ja vihkoa ja kysyi toiselta, mitä tämä tarkoitti. Vastaus oli pelkkää vaimeaa muminaa, joten Heath tarttui häntä käsivarsista ja laski hänet sängynreunalle istumaan.
”Miksi olet tehnyt selkäni takana kaikkea tätä?” Heath peräsi. Vaalea vältteli hänen katsettaan, jolloin Heath tarttui häntä kasvoista. Heath tuijotti häntä syvälle tummiin silmiin, joista huokui tyhjyys.
”Mitä sinä haluat? Mitä minä voin enää kertoa, jos olet lukenut kaiken tuon? Mitään selitettävää ei ole.”
Heath näki hänen huuliensa liikkuvan. Sanat sähisivät ilman atomeissa sävyn ollessa niin kiittämätöntä, ettei Heath tahtonut edes kuulla, mitä hide sanoi.
”Etkö helvetti tajua, kun käsken sinun syödä? Monestiko pitää sanoa...”
”Etkö sinä tajua, miten paljon minä rakastan sinua?”
Heath puristi hänen rannettaan niin kovasti, että tunsi nivelen alkavan liukua pois paikoiltaan. Pienet luut hiden kämmenessä rasahtelivat.

Se ei hirvittänyt Heathia. Hänen nyrkkinsä sisällä murtuivat luut, eikä se merkinnyt hänelle mitään. Heathia hirvitti se, miten hide siihen suhtautui. Hänessä ei näkynyt mitään, mikä kielisi tuskasta.
”Kestän mitä tahansa, että pidät minusta. Teen mitä tahansa, että viehätän sinua enemmän. Että voisit rakastaa minua. Vain minua”, hide kuiskasi ja viimeinkin Heath huomasi muutaman kivun pisaran hänen silmäkulmassaan.
”En jaksa kuunnella tuota paskaa, jota hoet päivästä päivään. Olen sanonut jo kerran, että en halua sinusta luurankoa, mutta kerta se ei mene päähän, ei ole minun vikani. Olen helvetti mustelmilla luittesi takia, eikä sinua kiinnosta hankkia mitään massaa nahkasi alle?”

hide repesi irti Heathin käsistä ja tähtäsi iskun miehen alahuuleen, joka halkesi lyönnin voimasta ja muutama veripisara roiskahti päiväpeitteelle.
”Helvetti! Tapoin jumalauta parhaan ystäväni mustasukkaisuudesta, ja sinä kiittämätön paska, olet itseäsi täynnä ja päässäsi on vitusti vikaa! Luovuin kaikesta, tajuatko, kaikesta sinun vuoksesi!”
Heath piteli vuotavaa huultaan ja tuijotti hideä, jonka kasvot olivat raivosta punaiset.
”Aloitat itkunäytelmän aina, kun menen muualle. Arvaa ärsyttääkö. En jaksa roikkuvaa pentua nilkkoihini vuorokauden ympäri.”
”Siksi koska rakastan sinua! Rakastan niin helvetin vitun paljon ja sinä perkele petät jatkuvasti. En jaksa – ”
”Miksi sitten et jätä minua?”
hide sulki suunsa eikä lattia näyttänytkään enää niin kiinnostavalta. Hän nosti katseensa Heathiin ja hymyili vääristyneesti.
”Entä, jos teen niin?”
”Sitten nauran ja katselen, kuinka nopeasti alat rypeä surkeassa elämässäsi ilman minua. Et selviäisi päivääkään.”
Yhtäkkiä hiden ei enää tehnytkään mieli lyödä Heathia. Hän yritti kuvitella päivän, kaksi päivää, viikon ilman sitä, että joku kietoo kätensä hänen vartalonsa ympärille. Ilman rintakehää, jota vasten nukahtaa. Ei hän pärjäisi. Heath oli tehnyt hänestä haavoittuvan ja heikon. Surkimuksen, joka ei koskaan tulisi enää saavuttamaan mitään.
”Jäädyitkö nyt, kun tajusin asian laidan?” Heath kysyi,
hide puri huultaan. Heath astui hänen lähelleen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
”Olit eri ihminen silloin, kun tapasin sinut. Nyt alan jo pohtia, milloin pitää ruveta ostamaan sinulle rintsikoita”, Heath naurahti. hide virnisti.
”Haista vittu.”
”Haista itse.”
hide painoi päänsä Heathin rintakehälle ja sulki silmänsä.

---

Oltuaan yhdessä puoli vuotta, hide ja Heath päättivät mennä viettämään iltaa baarissa, jossa tapasivat. Se ei ollut rituaali tai vastaava, se oli vain yhteinen päätös ilman mitään syvempää merkitystä.

hide sitoi vielä murtuneet sormensa ja hinkkasi kajaaliviirua otsastaan Heathin virnuillessa pirullisesti olohuoneesta.
”Miten sinä jaksat?” hän ihmetteli. ”Vain tytöt huolehtivat ulkonäöstään.”
hide tappoi Heathin katseellaan ja vastasi:
”Ulkomuodostasi näkee sitten selvästi, että sinä olet mies.”
Heath nauroi paskaisesti päälle.

”Sittenhän saisimme kirkkohäät”, Heath naurahti. ”Sinä olet tyttö ja minä olen mies...”
hiden kajaalia jynssäävä käsi pysähtyi ja hän kääntyi tuijottamaan Heathia valtaviksi pyöristynein silmin.
Ei kumpikaan ollut ajatellut suhdetta pidemmälle. Ajatuskin ikuisesta yhdessäolosta karmi, mutta eroaminenkin oli ylitsepääsemätön este. Sormuksien vaihtaminen, taikka sitten vihkivalan lausuminen tuntui naurettavalta.
”Unohdetaan ne. Ei me mitään häitä tarvita”, Heath sanoi.
hide kohautti harteitaan ja jatkoi meikkaamista.

Kun pakkelikerros oli tarpeeksi paksu peittämään mustelmat hiden kasvoilla ja kissansilmärajaukset olivat kohdillaan, he lähtivät. Baariin mentiin kävellen, koska 1. oli laitonta ajaa kännissä ja 2. kapakalle ei ollut edes pitkä matka.
Puolimatkassa hide alkoi jo hieman horjua. hiden langanlaihat jalat löystyivät kuin spagetti ja hän joutui ottamaan Heathista tukea.
hiden pysähtyessä vetämään henkeä Heath tajusi, mitä hide oli tarkoittanut sillä, ettei jaksanut kävellä edes Harunolle.
”Pärjäätkö?” Heath kysyi.
hide irvisti ja sitten hymyili.
”Pärjään. Sattuu vain.”
Heath nyökkäsi ja hide käänsi katseensa pois. Todellisuudessa hide oli valehdellut. Hänen teki vain mieli kaatua maahan ja huutaa kivusta, joka perusti perhettä hänen kyljessään. Syntyisi pieniä kivunpoikasia, jotka leviäisivät hänen kehoonsa ja äityisivät siellä helvetinmoisiksi tuskiksi.

---

Toisen lasillisen paikkeilla Heath oli vieläkin kohtalaisen selvä. hiden kohdalla alkoholi oli taas huumannut koko pienen kehon läpikotaisin ja hän nuokkui tiskin reunaa vasten ollen lähellä putoamista.
Paljoa he eivät puhuneet. Kuusi kuukautta he olivat yhdessä hapuilleet maailmaan ja rakastaneet toisiaan. Kuusi kuukautta he olivat tappaneet toisiaan fyysisesti ja toinen heistä oli kuollut henkisesti. Enempää se ei ollut.
hide alkoi jutella tekemisenpuutteessaan baarimikolle ja hiden käännettyä selkänsä, Heath tähyili ympärilleen. Hänestä tuntui siltä, että juuri nyt hän tahtoi satuttaa hideä oikein riipaisevasti. Syvimmän haavan aiheutti kuitenkin joku toinen. Joku toinen ja Heath.
Heath oikaisi takkinsa ja suoristi selkänsä. Mies huomasi häntä jo kauemman aikaa tuijotelleen tytön, joka alkoi imelästi hykerrellä Heathin katsoessa hänen tummanruskeisiin silmiinsä. Tyttö herätti tuntemuksia Heathin jalkovälissä, muttei päässä. Heath ajatteli vain hideä ja hänen itkuista valitusvirttään ja sitä raivoa, joka Enkelistä suorastaan kuohui yli.
hiden ollessa niin uppoutuneena keskusteluunsa baarimikon kanssa, Heath hyppäsi jakkaralta ja muutaman askeleen astuttuaan lähemmäs naista suuteli tätä.

Sivusilmällä hide näki kaiken. Samaisella hetkellä hän menetti viimeisetkin elämänhalunsa rippeet ja valahti velttona baaritiskille. Hän kietoi käsivartensa päänsä ympärille, ettei vaan näkisi enää tippaakaan.

hide yritti sulkea silmänsä, muttei voinut.
hide yritti sulkea korvansa, mutta kuuli Taijin imelän voihkauksen Heathin työntyessä hänen sisäänsä.


Painajainen, jota hän oli nähnyt lähes joka yö kolmen kuukauden ajan. Nyt hide kykeni tuntemaan Painajaisen pulssin ja läsnäolon ympärillään. Kaikki oli todellista.
hide sujautti baarimikolle vielä yhden setelin, joka palasi takaisin nesteen muodossa olevana Vapautuksena. Hän joi lasista puolet, oli hiljaa ja kuunteli.
Meluisan baarin äänimassan keskeltä hän erotti Heathin kevyet kuiskaukset, joita hän naisen kanssa vaihtoi. hide pudisteli epätoivon musertamana päätään ja pidätteli itkua. Hän tiesi kyllä, että Heath teki näin, mutta miksi nyt? Miksi hiden silmien edessä? Miksi puolivuotispäivänä?
Kun Heath ja nainen siirtyivät vessan puolelle, hide tarttui lasiinsa ja paiskasi sen voimakkaan huudon siivittämänä seinään.
Hyvä helvetti. Tämä ei ole totta.
Heath vain jätti pienen hide-raunion yksin kuin nallin kalliolle.

---

”Miten pitkälle tahdot jatkaa?” imelän viettelevä ääni kysyi Heathin läheltä.
Heath tarttui häneen voimakkaasti, painoi seinää vasten ja suuteli tämän ynähdellessä hiljaa.
Niin kauan, kunnes Enkelini on polvillaan.
”Katsotaan. Tässä voi käydä vaikka miten”, Heath vastasi.
”Olet hassu.”
Heath virnisti ja jatkoi.
Kun kello löi vartin yli yksitoista ja Heath oli riisumassa naisen paitaa, salin puolelta kuului epämääräistä kolinaa ja armonaneluita. Heath irrottautui tytöstä ja kuunteli tarkemmin.
”Tapan sinut, kaivan ylös haudasta ja vedän turpaan uudelleen, paskiainen! Saatanan vitun perkele!”
Heath huokaisi.
Se huuto, mitä minä kaipasin. Se intensiteetti...

”Mitä nyt?”
”Minun ystäväni. Menen katsomaan, ettei hän satuta itseään tai muita.” Nainen hymähti. Heath aukaisi vessakopin oven ja siirtyi salin puolelle. Hän oli vielä melko selvä, joten hän ymmärsi tilanteen heti.

hide oli täysin umpitunnelissa ja puristi toisen miehen paidankaulusta rystyset valkoisina. Toinen mies oli ainakin Heathille tuntematon, hintinoloinen hevitukkainen ruikku, jonka huulesta valui noro verta. Tämä aukaisi suunsa, hide iski uudelleen ja ulkopuolisia tarttui tilanteeseen.
hide kiskottiin irti miehestä ja humalainen kitaristi yritti iskeä auttajan nenän poskelle, kuitenkaan osumatta. hide astui harhaan ja horjahti pahan kerran, tarttui kiinni viereiseen pöytään.
”hide! Mitä helvettiä sitä teet?”
Kuultuaan Heathin äänen, hide lopetti uhoamisen. hide makasi puoliksi maassa, roikkuen pöydänreunasta kiinni ja Heath riensi auttamaan hänet pystyyn, jolloin hide sylki hänen kasvoilleen.
”Sinäkin saatanan huora...”
Heath loi hämmentyneen ja anteeksipyytävän katseen muihin, jonka jälkeen raahasi humalaisen hiden ulos, rakennustenväliseen umpikujaan.

Heath pyyhki syljen naamaltaan ja löi nyrkkinsä hiden poskelle. Pieni pää retkahti iskun voimasta takavasemmalle ja vaalea sulki silmänsä.
”Helvetin idiootti! Etkö perkele tajua yhtään, mitä teet!”
hide ei reagoinut Heathin huutoon mitenkään. Silloin Heath iski toisen kerran ja hiden jalat kaatuivat vartalon alta ja mies makasi tuhkanharmaalla asfaltilla.
Heath sytytti nopeasti tupakan ja sitten kyyristyi hiden vierelle. Hän potkaisi tämän kylkeä kevyesti saaden hänet ynähtämään kivusta. Heath kellahti istumaan ja auttoi hiden makaamaan hänen syliinsä.

Heath silitteli hiden hiuksia tämän houraillessa hiljaisia valituksia. Heath nojasi tiiliseinään ja huokaisi.
”Mikä sinuun meni?” hän kysyi.
”Et ymmärrä... ei kukaan ymmärrä...”
Heath tuki hiden päätä kämmenillään ja vei muutaman vaalean hiussortuvan tämän korvan taakse.
”Mitä en ymmärrä”
”Sitä... kun kaikki muut, minä yksin...”
”Mitä tarkoitat?”
”En jaksa enää.”
Kolme viimeistä sanaa purkautuivat äärimmäisen väsyneinä huokauksina hiden huulien välistä. hide hänen sylissään oli löysä kuin mätä päärynä, kovat luut törröttivät lähes kaikkialla ja hän oli yksinkertaisesti kuihtunut. Hänessä niin voimakkaana roihunnut elämän liekki oli sammunut.
”Mitä sinä et jaksa?”
”Minä tahdon pois täältä.”
”Kotiinko?”
”Ei... ei...”
Heath kohotti toista kulmaansa ja hänen sydämessään heräsi aavistus. Ihan pieni aavistus, joka pelotti häntä.
”Vienkö sinut kotiin? Hotelliin? Yoshikille?” Heath kysyi.
”Ei... jätä minut tähän. Heath... anna minun kuolla.”
Heath nielaisi kauhun väristykset pois. hide oli sulkenut silmänsä eikä liikkunut, mutta puhui ja hengitti. Niin vähän voimaa hänellä oli. hide todella tarkoitti sanojaan.
”En minä anna sinun kuolla, kulta. Vien sinut kotiin ja saat nukkua tuon tunteen pois. Olet vain humalassa.”
”Ei... tämä tunne seuraa minua kaikkialle. Joka päivä. Sinä annat minun kärsiä, muttet anna minun kuolla...”, hide sai sanottua. ”Mitä sinä tahdot? Heath, mitä sinä tahdot?”
Tahdon sinut kokonaan.

Heath nieli sanansa, koska ei hide niitä kuitenkaan ymmärtäisi. hide oli jo niin lähellä luovuttamista, että Heathia hymyilytti.
Aivan pian sinä viimeinkin romahdat. Enkeli, olet pian viimeinkin minun.

Heath halasi hideä tiukasti takaapäin. Kaupungin valot vilkkuivat kirkkaina heidän ympärillään ja autojen melu kantautui kujalle asti. Seinät olivat töhritty neonvärisillä spraymaaleilla. hide puristi löysästi Heathin toista kättä ja käänsi poskensa vasten Heathin rintakehää.
Heath otti tupakkansa huuliensa välistä, katsoi sitä hetken ja painoi palavan osan hiden kaulan paljaalle iholle. Samassa kitaristin luinen ruumis jäykistyi kangeksi.
”Heath...” hide haukkoi henkeään. ”Älä.”
Heath hellitti otteensa tupakasta ja se putosi kauluksesta hiden paidan sisään. hiden kasvot peittyivät kivun maskin alle, mutta kipinän hiipuessa hän lopulta rentoutui.
”Mennään kotiin. Äläkä yritä nousta, minä kannan sinut. Painat onneksi vain gramman”, Heath hymyili kuitenkaan saamatta hymylleen vastakaikua. hiden sammuttua Heath nosti hänet reppuselkäänsä ja kantoi öisen kaupungin halki kotiin.

Puoli vuotta sitten, kun lähdin tämän baarin pihasta sinun kanssasi, olin helvetin tyhmä.
Jos saisin elää tuon päivän uudelleen, olisin mennyt vetämään Taijia turpaan ja varastanut hänen naisensa ja olisin enää nimetön ja kaunis
muisto sinun sydämessäsi.
Nyt, kun minä lähden tämän baarin pihasta sinun reppuselässäsi, olen helvetin heikko.
Kuusi kuukautta ja sinä, te teitte minusta heikon.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä Pe Heinä 13, 2012 4:32 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

    2 tykkää.
Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+6/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Ma Heinä 09, 2012 6:21 pm

Yhyy ihan oikeasti nainen, mä en kestä enää ollenkaa. Jos tää kommentoiminen on aina niin vaikeaa ja sä sanot vielä että tää pahenee, niin voin hyvin painaa "lopeta seuranta"-nappia(kin), koska en mä osaa kommentoida tällästä. :< Joo tiedän hirvee alemuuskompleksi, mutku asia on niin.

Asiaan, eli lukuun 6:

*hiljaisuus* Kuten mesessä sanoitkin nii tää on ihan hiton vääristynyt ja kaikkea muutakin ei-niin kivaa.
Tuli heti mieleen tosta hiden salaa laihduttamisesta se kun oikeassa elämässä(kin) hide kuulema vihasi omaa kehoansa. *snif*
Syyllisyys? Tunsikos hide ees pienen himpun verran syyllisyyttä ku tapatti Taijin ja laittoi sen vielä muka itsemurhan piikkiin? Se olisi oikeasti jo ihme.~ Ehkäpä saatoin ihan vähän sääliä hideä, mutta en tuu koskaan tämän ficin aikana säälimään Heathiä, mä kammoksun sitä miestä. *värisee* Aivan järkyttävä. XD

Samanlainen luuviulu hän edelleen oli ja painoi ehkä gramman.

Myönnän nolona että tässä kohdissa tyrskähdin, vaikka yritin olla nauramatta, kun toi sana "luuviulu", sai mut vaan nauramaan.
:33

AAAaaaahHhhHH hiden ja Heathin riitely oli musiikkia mun korvilleni, kun hide laittoi kerranki vastaa! *go hide GO* Ja se kun vaalea löi toista, sain siitä jotain ihme mielihyvää. (Oonkohan samanalainen jo? o___O)

hide repesi irti Heathin käsistä ja tähtäsi iskun miehen alahuuleen, joka halkesi lyönnin voimasta ja muutama veripisara roiskahti päiväpeitteelle.
”Helvetti! Tapoin jumalauta parhaan ystäväni mustasukkaisuudesta, ja sinä kiittämätön paska, olet itseäsi täynnä ja päässäsi on vitusti vikaa! Luovuin kaikesta, tajuatko, kaikesta sinun vuoksesi!”
Heath piteli vuotavaa huultaan ja tuijotti hideä, jonka kasvot olivat raivosta punaiset.
”Aloitat itkunäytelmän aina, kun menen muualle. Arvaa ärsyttääkö. En jaksa roikkuvaa pentua nilkkoihini vuorokauden ympäri.”

Ah loistavaa luettavaa. Riitelyä.

Noh sä tiedät että luin tätä traumoistani huolimatta loppuun asti. Thanx! <3

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+6/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Ke Heinä 11, 2012 2:00 pm

HoneyBlade: Oh, god. Ei ficin tarkoitus sentään lukijoita ole nujertaa :o Mutta asiaan. Vääristynyt ficci tosiaan onkin, koska haluan kirjoittaa jotain mitä kukaan ei ole aikaisemmin kirjoittanut. Hunajaiset rakkaustarinat on vaan liian imeliä ja kliseisiä. Tämä on jotain muuta. hiden laihduttaminen tosiaan tuli vähän hatusta, mutta se kutienkin sopi omasta mielestäni tuohon hyvin pieneksi lisämausteeksi 8D
Syyllisyyttä hide ei ole missään vaiheessa Taijista tuntenut. Hän pitää sitä vain tekona, jotta saisi olla Heathin kokonaan. Heath on kuitenkin ajanut takaa sitä, että saisi omistaa hiden. Näin, pieneksi selvennykseksi. Itse tykkäsin myös kovasti tuosta Heathin ja hiden riidasta, en oo aikaisemmin juuri riitoja kirjoittanut.
Hah, traumat? Olen otettu :D Kiitän vielä kerran, että kestät lukea tätä <3

A/N: Seiskaluku on paljon aiempaa raa'empi, vääristyneempi ja verisempi ja oudompi, varoitan! Tuo 'lupaus' esiintyi jossain leffassa ikuisen ystävyyden merkiksi, mutten muista missä. Ja hei te anonyymit tykkäilijät siellä hyllyn luona! Kommentoidakin saa, olisin kiitollinen. 8D

Seitsemäs luku:

hide hieroi apaattisena ohimoitaan Heathin kiikuttaessa vessasta aspiriinia. Hän puristui kasaan sohvan nurkkaan ja kietoi vilttiä paremmin lämmikkeekseen.
”Miksi helvetissä minun piti juoda niin paljon?” hide voihki tarttuessaan vapisevin käsin vesilasiin ja valkoiseen lääkkeeseen. Heath hyppäsi selkänojan yli hiden vierelle ja vesi läiskyi vaalean kasvoille.
”Minä tiedä. Sattuuko kovastikin?”
hide mulkaisi Heathia.
”No vittu ei. Saatana...”
Heath kietoi kätensä hiden ylävartalon ympärille ja suuteli hänen ohimoaan.
”Kyllä se siitä”, Heath kuiskasi. hide hymyili pienesti.

Eilisen tapahtumat palasivat pieninä, harmaina elokuvanpätkinä koiperhosten saattelemana hiden mieleen. Kaikista kirkkaimmin hide muisti, että Heath meni flirttailemaan naiselle, jonka jälkeen verisuoni tuntui katkeavan raivosta hiden päässä ja sitten joku kärsi. Enempää hide ei juuri muistanut.
Tajutessaan kunnolla, mitä Heath teki eilen, hide hätkähti ja syöksyi irti Heathista lattialle.
”Mitä nyt?” Heath ihmetteli.
hide haukkoi henkeään ja tuijotti häntä silmät vihaa uhkuen.
”Mieleeni palasi näin kummasti yksi juttu. Eilisestä. Satutko yhtään tietämään, mistä puhun?” hide kysyi ja puristi silmänsä kiinni otsassa leimahtaneen kivun johdosta.
”Mitä tarkoitat” kysyi toinen.
hide suorastaan äimistyi. Vihan kyyneleet uhkasivat kihota hänen silmiinsä.
”Etkö – sinä – todellakaan – tiedä – mistä – minä - puhun?” hide sai sanottua sana kerrallaan. ”Etkö perkele tajua, miten paljon satutit minua!”
Heath virnisti, jolloin hide yritti lyödä häntä, mutta Heath tarttui kiinni heikkoon käteen ja päätti puhua totta. Heath nousi sohvalta ja otti syvän katsekontaktin hideen.

”Minä halusin vain saada sinun huomiosi”, Heath rauhoitteli.
hide ei sanoista yhtään rauhoittunut, sydämistyi vain lisää.
”Huomion naimalla toista? Saatana, kun olet tyhmä!”
”Emme me ehtineet edes naida, kun aloitit riehumisen.”
”Sinä – ”
Heath vaimensi nalkuttavan suun laskemalla hämmentävän suudelman hiden huulille. Heath yllättyi, kun hide otti sen vastaan. Tummahiuksinen erkani suudelmasta.
”Lähden töihin nyt”, Heath sanoi.
”Kellohan on vasta puoli yksi”, hide huomautti.
”Annan sinulle aikaa rauhoittua. Tulen takaisin illalla.”
Hetken ajan kaikki oli kuin vanhoissa mustavalkofilmeissä, hide hyvästeli Heathin ja Heath lähetti lentosuukon ja krapulaa ja raivoa lukuun ottamatta kohtaus olisi voinut esiintyä valkokankaalla.

Lohturyypyn otettuaan hide romahti sohvalle ja aukaisi television. Pahoinvointi oli lieventynyt hieman Heathin lähdettyä, jonka jälkeen hiden sydämen täytti toisenlainen tunne. Se oli tietynlainen, haikea kaipaus.
Ulkona satoi armottomasti vettä ja pisarat piiskasivat parvekkeen lasi-ikkunoita. hide aukaisi television ja sääti äänenvoimakkuuden niin kovalle, ettei kuullut sateen pauketta.
Kanavalla pyöri jokin englantilainen tai saksalainen draamasarja. Kuvaruudun ruskeatukkainen nainen kyhjötti surkeana sohvan nurkassa hieroen sormiaan, joista vasemman nimetöntä oli juuri äsken koristanut timanttisormus. Nainen oli riidellyt miehensä kanssa, heittänyt sormuksensa
lattialle ja miehen lähettyä hän oli jäänyt itkemään sohvan nurkkaan. Dramaattinen musiikki kohensi tunnelmaa entisestään ja lopputekstit alkoivat vilistä ruudussa. Seuraavassa jaksossa mies ja nainen olivat kuulemma taas yhdessä ja kaikki oli niin helvetin hyvin. Kohta syntyi lapsi ja kohta mies löytyi murhattuna kadunpenkasta. Niin traagista, että ihan itketti.
hide hieroi ohimoitaan, eikä surkeasta ohjelmatarjonnasta huolimatta tahtonut sulkea televisiota. Hän vaihtoi musiikkikanavalle ja hiljensi volyymiä hiukan. Sateen pauhu sopi loistavasti kauniiseen kappaleeseen ja hide sulki silmänsä.

”Minä tahdon pois täältä.”
”Ei... jätä minut tähän. Heath... anna minun kuolla.”
”Ei... tämä tunne seuraa minua kaikkialle. Joka päivä. Sinä annat minun kärsiä, muttet anna minun kuolla.”


Sanat hohtivat aavemaisen kylmäntodellisina hänen mielessään. Hän puristi silmänsä kiinni vielä tiukemmin kiinni ja puraisi huultaan.
”Mitä sinä tahdot? Heath, mitä sinä tahdot?”
hide hautasi kasvonsa kämmeniinsä. Hän tunsi olonsa yksinkertaisesti tyhjäksi ja onnettomaksi. Väsyneeksi ja turraksi.
Anna minun kuolla.
Pelon väristykset levisivät hänen sydänjuuristaan ympäri koko kehoa, kunnes väristykset muuttuivat vääristyneeksi hymyksi miehen huulilla.
Heath, anna minun kuolla.
Minä en enää jaksa.


---

Viisi tuntia hide tuijotti kelloa.
Viisarit pyörivät myötäpäivään lopettamatta kulkuaan hetkeksikään. hide tuijotti niiden hidasta liikettä viisi tuntia ajatellen vain, miltä tuntuisi olla viisari. Elämäsi oli sitä, että pyörisit. Pyörisit joka helvetin sekunti eteenpäin, samaan suuntaan eikä se muuttuisi miksikään. Et voisi millään lopettaa sitä kulkua. Pyörisit vain, lakkaamatta ja pysähtymättä, ilman tilaisuutta levätä. Vuosi toisensa jälkeen, pyörisit ja pyörisit.
Aikaisemmin hide oli kuluttanut aikaansa katsellessa televisiosta elokuvia ja dokumentteja ihmisistä, jotka tappoivat toisiaan. Jatkuvasti murhadokumentteja ja -elokuvia saivat hiden pakostikin ajattelemaan sitä tunnetta, joka syntyy, kun iskee taltan ja vasaran toisen ohimolle ja lyö.
Fantasioituaan ihmisen murhaamisesta tarpeeksi, hän pelästyi suunniltaan luomaansa mielikuvaa ihmisestä, jonka jokaisesta ruumiinjäsenestä törrötti työkalu ja veri valui työskentelypöydän alle. Sitten hiden oli pakko tervehtyä siitä ajatuksesta ja hän tuijotti kelloa tulematta yhtään
terveemmäksi.
Vasta, kun Heath ovi kävi ja tuli kotiin, hän säntäsi sohvalta ja kaatui hänen syliinsä.

”Onko jo parempi olo?” Heath kysyi ja laski hiden keittiön pöydälle istumaan. hide heilutteli jalkojaan lapsenomaisesti ja hymyili.
”Ei ole”, hide vastasi.
Heath hymähti ja laittoi kahvin tippumaan.
”Heath, saanko kysyä yhtä asiaa?” hide aloitti ja hänen jalkojensa lapsellinen liike pysähtyi.
”Siitä vaan.”
”Mikä sinun perimmäinen ajatuksesi tässä kaikessa oikein on?”
Heath hätkähti, aivan kuin pikkupoika joka on jäänyt kiinni pahanteosta. Tummahiuksinen nojasi seinään ja huokaisi.
”En minä tiedä”, hänen huuliltaan purkautui. ”En minä tiedä.”
hiden katse valui miehen tummista silmistä parketille.
”Mitä minä kaiken kaikkeaan merkitsen sinulle?”
Heath käänsi selkänsä ja katseli, miten kahvi jaksaa.
”En jaksa puhua nyt”, hän sanoi.
”Minä tahdon tietää. Mitä minä merkitsen sinulle? Jos kuolen, miten sinä reagoit?”
”En tiedä...”
”Olenko minä sinulle mitään?”
”hide...”
”Miksi sinä olet toisten kanssa, kun me olemme yhdessä?”
”hide!”
”Miksi -”
Heath kääntyi ympäri ja tarttui hideä ranteista. hide riuhtoi itsensä irti ja tähtäsi iskun miehen leukaan. Heath jäi pitelemään kovasti lonksahtanutta leukaansa, jolloin hide pakeni olohuoneeseen.

Heath seurasi häntä pian perässä. Kun Heath yritti kääntää hänet ympäri, hide huusi:
”Älä koske minun! En kestä sinua!”
Tummatukkainen veti kätensä takaisin. Heath tuijotti kattoa huokaisten raskaasti. hiden ryhti romahti, hän hautasi kasvonsa kämmeniinsä ja pidätteli itkua.

”Miten paljon sinä oikeasti tarvitset, ettet hyppisi muiden sängyissä? Viisikymmentä minuuttia pelkkää jyystöä, paikat puhki ja tunnin päästä uudestaan!? Eikö sinulle mikään ole tarpeeksi? Miksen minä kelpaa?”
Heath ei koskaan lakannut ihmettelemästä tuota äänen määrää.
”Ole hiljaa, korvani särkyvät.”
hide hiljeni, muttei Heathin käskystä. Hän tukki suunsa suorasta sokista. Heath ei enää pelännyt käyttää voimaa, vaan käänsi hennon ruumiin ympäri ollakseen kasvotusten hiden kanssa. Heath piteli tämän tärisevää leukaa hennosti etusormen ja peukalon välissä, kuten aina.
”Millainen minun pitäisi olla?” hide kuiskasi ja repeytyi irti Heathin otteesta.
”Olet täydellinen, sinä et saa muuttua ollenkaan. Minä rakastan sinua.”
Kyyneleet tulvivat hiden suljettujen silmäluomien alta ja Heath läimäytti häntä poskelle.
”Tiedätkö, mitä rakkaus on?” hide kuiskasi ja hänen kätensä kohosivat automaattisesti lähemmäs kasvoja hienojen piirteiden suojaksi.
”Tämä tunne on rakkautta. Tiedän, että rakastan sinua.”

Jalat pettivät hiden alta ja hän vajosi polvilleen olohuoneen matolle. Hän hautasi päänsä sohvalle, puristi tiukasti valkoista nahkaa ja itki. Heath pyysi häntä lopettamaan, jolloin tämä nosti katseensa Heathia päin.
”Sinä, sinä saatanan huora et todellakaan tiedä, mitä rakkaus on!” hide sihahti hiljaa, kuin ääntä ei enää olisi jäljellä mihinkään.
Heath potkaisi vaaleaa kylkeen niin kovaa, että hide valahti veltoksi. hiden ynistessä kivusta Heath käänsi hänet selätysten sohvan reunuksen kanssa ja istui hajareisin hänen jalkojensa päälle. hide vastusti voimakkaasi, mutta Heath iski Enkeliä nyrkillään kahdesti vatsaan ja tämän vastarinta katosi kuin tuhka tuuleen.

Heath painoi kasvonsa vasten hiden kasvoja ja suuteli häntä alkaen samalla riisua hänen vaatteitaan, kunnes hide pisti pelin poikki puremalla hänen huulensa auki ja otti katsekontaktin.
”Heath, saanko kysyä yhtä asiaa”, hän kuiskasi ja livutti heikon katseensa jonnekin miellyttävämpään.
Pöydänjalka.
”No?”
”Jos sinä rakastat minua...” hide nielaisi. ”... älä silloin ole muiden kanssa. Saat tehdä minulle ihan mitä vaan... kunhan en löydä sinusta vierasta lommoa, että et tule kotiin vieras tuoksu ihollasi...”

Noita sanoja Heath oli odottanut koko sen ajan. Sen, että hide antautuisi hänelle kokonaan, luopuisi lopullisesti vastarinnasta ja olisi eloton kuin nukke. hide olisi hänen orjansa, rakastettunsa, satutettunsa.
”Miksi?” Heath kysyi.
Hän katsoi hiden kasvoja. Punainen kädenjälki oli löytänyt taas tutulle paikalleen, silmät katsoivat tyhjää ja iho oli kalmankalpea. Silti, hän oli järkyttävän kaunis ja suloinen.
”Siksi koska...” kultatukka huokaisi. ”En kestä sitä tunnetta, että olet jonkun toisen. Että jollain toisella on sinut. Että et ole minun kanssani, vaan jonkun toisen. Heath, anna minun... olla ainoa sinulle.”
hide alkoi taas itkeä ja peitti kasvonsa käsillään uuden lyönnin pelossa.
Yhtäkkiä hiden kehon jännittyneisyys katosi. Heath oli hakenut keittiöstä lihaveitsen ja upottanut sen hiden käsivarteen, lähelle kyynärtaivetta.
”Lupaatko olla minun? Aina?” Heath kysyi viiltäessään syvempää viiltoa hiden ihoon.
hiden olisi pitänyt huutaa, anella häntä lopettamaan, löydä häntä, repiä, riuhtoa, purra, tehdä mitä vaan, jotta hän lopettaisi. Hänen olisi pitänyt hakea vitriinistä viinilasi, rikkoa jalka ja upottaa piikki Heathin selkään, puukottaa hänet kirkuen niin monta kertaa, että jopa Heath musertuisi hänen voimansa alla. Että Heath lopulta kellistyisi hengettömänä maahan niin kuin Taiji.
Mutta ei. hide antoi Heathin viiltää ammottavan haavan hänen käsivarteensa.
”Lupaan”, hide kuiskasi. Pelkästä rakkaudesta.
Sitten Heath liu’utti veitsen terän oman ihonsa läpi ja painoi haavan vasten hiden haavaa.
”Kun vereni virtaa suonissasi, olet vain minun. Aina minun. Ikuisesti minun. Olemme yksi.”
hide nyökkäsi ja irvisti kivusta. hide tunsi, kuinka vierasta verta valui hänen sisälleen, rikotun verisuonen sinertäviin onteloihin. Hänen koko kämmenensä oli tahmainen tummanpunaisesta aineesta, joka ei ollut painajaista tai hallusinaatiota: se oli hänen vertaan.

hiden hengityksen takkuuntuessa, Heath loittoni hänen luotaan. Heath oli tuntenut tarkasti hiden sydämenlyönnit, tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli tuntenut lihakimpun hysteerisen tarpeen sykkiä lisää verta, tunsi kuinka se hätääntyi ja rytmi oli rikkoutunut.
Heath hoiperteli keittiöön ja puristi pyyhkeen hauiksensa ympärille. Hän aukaisi kraanan ja valutti jääkylmää vettä käsivarrelleen. Kun verta ei tullut enää kovin paljoa, Heath kietoi froteekankaan haavan ympärille ja joi lasillisen vettä. Sitten Heath meni katsomaan hideä.

Heath koki ehkä yhden elämänsä suurimmista järkytyksistä ja mahdottomuuksista. hide oli hävinnyt ja jättänyt jäljelle vain verisen sohvan, jolta se elämänneste valui parketille ja punasävyiset raahausjäljet poistuivat olohuoneesta.

---

hiden silmät laajenivat kauhusta, vaikka hän oli vilkaissut käteensä jo kolmesti. Iho viilletty auki ja reunat taipuneet hieman toiseen suuntaan, jolloin hide näki sisälleen. Kapeasta haavasta hän näki punaisen lihan, pintaihon pienet, katkenneet tummat verisuonet jotka tahtoivat päästä ulos haavasta ja Heathin verestä, joka ei ollut siirtynyt hänen verenkiertoonsa vaan jäänyt suonen ulkopuolelle seisahtuneeksi lammikoksi. Helakanpunainen neste valui kohti kämmentä hänen vaihtaessa asentoa.
hide vei kätensä lavuaariin ja huuhtoi haavaa vedellä. Hän pystyi tuntemaan sydämensä voimakkaan ja epäsäännöllisen hakkauksen.
Boom. Bombombom. Bobom. Bombom. Boom.
Muutama hikipisara tippui hiden otsalta veren ja vedensekaiseen pesualtaaseen. Sormellaan hide työnsi karkailevia, katkenneita pikkuverisuonia takaisin ihonsa alle ja oli oksentaa. Kaikista pahimmalta näytti katkenneen kastemadon kaltainen suoni, jonka kaksi erillistä päätä ammottivat tyhjyyttään ja vuosivat kuin rännit.
hide tarttui Heathin kylpypyyhkeeseen ja puristi sen tiukasti kättään vasten. Sitten hän kaatui kylpyhuoneen lattialle pyöristyvien seinien mukana.

hide tuijotti tyhjästi ympäristöään kunnes hänen silmänsä sulkeutuivat. Vain hänen kuulonsa piti häntä kiinni elämän ohuessa, katkeamaisillaan olevassa rihmassa, jossa hän epätoivoisesti yritti roikkua.
Minkä vuoksi?
hide kuuli omat ajatuksensa helmiäisinä saippuakuplina, jotka leijuivat tyhjiössä. Ajatukset olivat epämääräisiä kysymyksiä, itsetuhoisia ajatuksia.
Miksi minä elän? Miksei tämä lopu jo?
Sanat haihtuivat kuin tyhjään ja hän näki ajatuksissaan kuvan. Tyhjyyden täytti kuva Heathin kasvoista, hänen hellästä otteestaan, kauniista äänestään ja pehmeistä huulista.
Heath.
Sinun vuoksesi, sinun vuoksesi...
Mitä tämä on... nytkö minä kuolen?
Ei vielä... ei vielä.
En tahdo kuolla vielä.
En tahdo.

En tahdo!

”hide?”
Enkeli kuuli rakkaansa äänen ja aisti, että ovi aukaistiin. hide erotti voimakkaan hengenvedon ja ihmisenmuotoisen olion kyyristyvän hänen vierelleen.
hide ei jaksanut aukaista silmiään, vaikka halusi. Hän pystyi kuvittelemaan mielessään Heathin kasvot, hänen ilmeensä, huulet, jotka muodostavat liikkeitä sanojen rytmittämänä ja niin eteenpäin.
”Sinun pitää painaa tätä pyyhettä kovemmin”, Heath kuiski ja puristi voimakkaat kämmenensä hiden ohuen käsivarren ympärille. Heath silitteli hänen kultaisia hiuksiaan, hiveli hänen poskiaan ja nosti hänen päänsä syliinsä.
”Kaikki on hyvin. Kaikki on aivan hyvin nyt. Olet elossa.”
Heath ei voinut tuntea itseään enää tärkeämmäksi. Hän oli tarttunut kiinni hiden elämänlankoihin täydellisesti, hide voisi kuolla, jos hän nyt päästäisi irti.
Todellakin. Kuolla.
hide vain oli elossa, turvassa hänen sylissään ja hymyili.

Olet nyt minun.
Olet viimeinkin kokonaan minun, sinä kultatukkainen Enkeli.

    2 tykkää.
Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+7/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » To Heinä 19, 2012 3:40 pm

Hahaaa mä olen vihdoin ja viimein täällä kiusaamssa sua kommentillani pitkästä aikaa! Kun oot niin kovin mua mesessä patistannut kommentoimaan että päätin NYT tulla kommentoimaan ettei Dekiru-setä saa vielä sydänkohtausta sen takia. Eli joo XD

Voi nyt luoja sentää, eihiän mun tarvitse päästä jo alkua suunilleen pidemmälle niin voisin taas j ättää koko psan lukemisen väliin ja samoin tän vammaisen kommentin kirjoittamisen. Voi Asagin p*llikarvat sentää (jos ne Asalla niitä edes on), että mä vihaan tota basistia. *kihisee* Se niin hemmetin vääristyny mies ja kaikkea että yrjöttää.

*oksentaa* Ikävä kyll' pitää sanoa ettei Matsumoto ole enää yhtää sen parempi mitä toinenkaa...

*lukee eteenpäin & pyörtyy kauhusta* Okei nyt myönnän että tää seiska luku taitaa olla mulle ihan liikaa. *on kalpea ku lakana* Heath on ihan syvältä, hide on syvältä kun ei tajua mistään mitää. Ja se hemmetin veri-haava-sekoitus juttu. Meni yli ymmärryksen ja pahasti. ://

En sano muuta että tästä en pitänyt ollenkaa. ;< Mutta ootan kyllä kahta vimppaa osaa..

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+7/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » To Heinä 19, 2012 6:06 pm

HoneyBlade: Oh god :D Anteeks että oon sua patistanut mutta itse uhkaat tappaa mut jos julkasen kaks lukua perättäin. 8D Meinaatko paskalla tekstin laatua vai tarinaa, että vihaatko ficin juonta vai sitä tapaa millä kirjoitan? *ottaa pyörtyvän HoneyBladen kiinni* Olen pahoillani että kirjoitan näin kauheaa ficciä, mutta itse mä rakastan tätä kaikin tavoin 8D Viimeset luvut toivottavasti korjaavat tota kamaluutta, edes vähän! Kiitän vielä valtavasti kommentistasi ^^

Kahdeksas luku:

Vietettyään jo kaksi yötä valvoen hide näytti yliajetulta huuhkajalta. Kun hän uskalsi kolmen aikoihin yöllä raahata ruhonsa peilin ääreen, hän sai todella tietää, mitä olivat silmäpussit ja tummat silmänaluset. Puteli viileää roll-onia auttoi vähän, muttei vienyt väsymystä mennessään.
hide pelkäsi unta. Hän pelkäsi pahoja unia.
Käpertyminen Heathin kainaloon ei edesauttaisi asiaa. Korkeintaan pahentaisi. Unimaailmassa hide saattaisi löytää Taijin sijasta kuoliaaksi puukotetun Heathin heidän olohuoneensa sohvalta.
Vaahdonnut verinoro, joka alkaa Heathin silmäkulmasta ja päättyy leuankärkeen.

"Lopeta!" hide huusi. Hän huusi rumalle peilikuvalle, joka nakersi hänen elämänsä peruspilareita. Hän tunsi sydämessään pistelyä ja käsivarren alkavan jomottaa.
Ihoreunat repeytyivät irti toisistaan ja sisältä paljastui ihmisen punaista lihaa ja Heathin hyytynyttä verta.
"Lopeta! Lopeta!"
hide tarttui Heathin parranajokoneeseen ja paiskasi sen suurella voimalla kohti kiiltävää pintaa. Peili särkyi ja ruma olento hänen silmistään katosi. hide astui harhaan kääntyessään ovea kohti. Hän valahti kohti seinää ja tarttui kiinni pyyherenkaaseen, roikkui sen varassa kuin suuren tyhjiön reunalla.
"Heath! HEATH!"
Makuuhuoneesta kantautui vaimeaa ryminää. hiden ote pyyherenkaasta lipesi ja hän valui illuusioista vääristyneelle kaakelille.
Oven avautumisen ääntä seurasi Heathin kysymysmerkinomainen äännähdys. hiden katse ei liikahtanutkaan tuntemattomasta (kenties olemattomasta) kiintopisteestä Heathin kutsuista huolimatta.
Heath ravisteli häntä saaden vain hänen silmänsä lupsahtamaan kiinni. Peili oli särjetty ja hide oli huutanut, eikä Heathia siitäkään huolimatta kiinnostanut, mitä hide oli jälleen houraillut.
Viimeisenkin valveillaolon merkin kadottua hidestä Heath kiitti onneaan siitä, että kitaristi oli höyhenistä tehty ja hänet oli helppo kantaa sänkyyn.

Monen päivän valvomisen jälkeen Heath oli odottanut, että hide heräisi vasta hänen jälkeensä. Todellisuus ei kuitenkaan vastannut hänen odotuksiaan, vaan hänen enkelinsä oli noussut sängystä jo aamu kuuden aikoihin. Taaperrettuaan makuuhuoneesta Heath silmäili läpi olohuoneen löytämättä hiuskarvaakaan hidestä. Hän tarkisti keittiön ja eteisen kenkätelineen ja vielä vessankin, kunnes äkkäsi vierashuoneen.
Siellä hän sitten oli. Pieni hide makasi sohvalla lakanan alle tiukkaan sykkyrään käpertyneenä. Näky lämmitti Heathin sydäntä ja pelkästään sen tunteen valtaamana haki makuuhuoneesta peiton jonka alle peitteli nukkuvan rakkaan.
Koskiessaan hänen otsaansa, Heath tajusi hiden olevan kylmä. Ensimmäisenä hän huomasi ikkunan olevan auki ja toisena, ulkoilmaan tovin tuijoteltuaan hän mietti, hengittikö hide.

Heath kiirehti takaisin ihmismytyn vierelle ja kuunteli. Kuului lyhyt, hiljainen Hengenveto ja peitto kohosi muutaman millin. Heath huokaisi helpotuksesta. Hän polvistui sohvan vierelle ja tarttui
reunan yli roikkuvaan kämmeneen. Se oli kylmä kuin mikä ja koskettuaan myös muita ruumiinosia, Heath tajusi hiden olevan suorastaan jäinen.
Asiaa pidempään kummastelematta Heath kömpi hänen vierelleen peiton alle. Hän kietoi hiden tiukasti itseään vasten ja hautasi kasvonsa hänen vaaleaan hiuspehkoonsa.

---

Hetki ennen aamunkoittoa. Kello osoittaa tuntematonta lukua, hide ei voi nähdä, on niin pimeää. Ajattomassa ajassa hän aistii ympärillään tyhjiön ja kuulee.
Puhujia on kaksi. Toinen niistä on Heath ja toinen joku nainen. He puhuvat hiljaa kuiskaillen kääntäneinä hidelle selkänsä. Naisen äänistä hide tiesi, että Heath oli liu'uttanut kätensä hänen alaselälleen ja painanut huulensa hänen huulilleen.
hide yrittää huutaa, mutta ääni kuolee yhtä nopeasti kuin syntyykin. Hänen voimattomat käsivartensa yrittävät pyyhkiä aistikuvaa pois, mutta turhaan.
Heath. Oma Heathini...


hiden putoamisen sohvalta estivät vain voimakkaat kädet, jotka olivat kiertyneet hänen ympärilleen. hide vapisi läpikotaisin, puristi silmänsä kiinni ja muutama kyynel siirtyi unimaailmasta todellisuuteen. Vaikka Heath oli pitänyt sanansa ja lopettanut vieraissa käymisen ja myös muihin päin katsomisen, hide pelkäsi silti. Pelkäsi aivan suunnattomasti.
Hän nosti hyvin varovasti Heathin toisen käden päältään ja hiipi vähin äänin keittiöön. Hän painoi katkaisijaa, jolloin valot syttyivät. hide kirosi kirkkauden tökkiessä hänen silmiään puhki.
Laittaessaan leipää paahtumaan hide katsahti käsiinsä. Hänen käsivarsissaan ei juuri ollut tervettä ihoa ja auttamaton kipu piinasi hänen jokaista soluaan. Nilkat olivat palaneet suoristusraudan kynsissä ja samoin ranteet. Hänen paljaat säärensä olivat mustelmilla, siellä täällä oli kulutusjälkiä ja viiltoja. Muutaman niistä hide myönsi tehneensä itse.
Kasvojaan hide ei edes halunnut nähdä. Heath oli purkanut sadistisia halujaan häneen kahden päivän aikana niin paljon, että hideä olisi voinut sanoa räsynukeksi.
Digitaalikello näytti puoli kahdeksaa. hide oli nukkunut ehkä neljästä kuuteen tuntia koiranunta ja tunsi olonsa melko virkeäksi. Hän nappasi leivät paahtimesta ja päätti syödä ne sellaisinaan.
hide istui lautasensa kanssa ikkunan viereen ja katseli ulos. Päivä oli joulukuinen maanantai. Aikaisimmat olivat lähteneet jo töihin, kaduilla kulki lapsia kouluun ja Heath nukkuisi vielä tunnin tai puoli. Ulkona oli harmaata ja satoi loskaa, tummat pilvet taivaalla eivät enteilleet kaunista keliä.

Syötyään hide tiskasi lautasen, pesi kätensä ja käveli hiljaisin askelin vierashuoneeseen. Hän nojasi ovenkarmiin ja oli ynähtää kivusta kyljen iskeytyessä puuta vasten.
Heathin nukkuvia kasvoja katsellessa hide unohti jopa kivun. Niitä kasvonpiirteitä tuijotellessaan hiden mielessä heräsi ajatuksia, joita hän pelkäsi. Pelkäsi suunnattomasti.
Entä jos asuisimmekin erillämme?
Entä jos emme olisi enää yhdessä?

Hänen sydämeensä sattui. Hän sulki silmänsä ja Heathin kasvonpiirteiden kadottua kipu kaikkialla hänen kehossaan muistutti olemassaolostaan.
Jos sinua ei olisi, minuun ei sattuisi näin paljon. Minä voisin elää vapaasti. Ilman tätä kipua.
hide nyyhkäisi. Tutuksi tullut itku heräsi eloon hänen kurkussaan ja kuohahti karvaana nesteenä silmäluomien läpi.
Jos ajattelen parastani, meidän on erottava.
hide painoi otsansa ovenkarmia vasten ja itki.
Lopeta. Lopeta.
Ajatukset tulvivat tulvimistaan eikä hide voinut estää niitä totuuksia.
Minun on jätettävä sinut. Itseni vuoksi.
Se sattui. Se sattui enemmän kuin mikään muu, mutta vain se antaisi hidelle taas tilaisuuden elää vapaana. Vapaana, terveenä, ei ehkä onnellisena, mutta vapaana. Hänen oli yritettävä.
hide aukaisi silmänsä ja katsoi nukkuvaa Heathia. hide voisi lähteä maailmaan nyt tai vuoden päästä, se olisi samantekevää. Maailma oli kylmä paikka elää, mutta siellä hänen kehonsa ja mielensä olisivat turvassa.
hide romahti itkien eteisen puolelle ja itki siinä, kunnes Heath heräsi ja kysyi, mikä hänellä on.
En ehkä rakasta sinua enää, kulta. En enää kestä.

---

Ajatus hiipi hiden mieleen yhä uudelleen ja uudelleen. Heathin lähdettyä töihin jälleen, hide avasi kurkkunsa limasta ja huusi. Hän ei ollut laulanut pitkään aikaan, joten ääni oli tukossa, mutta hetken kirkumisen jälkeen hide pääsi helposti ylimpiin säveliin.
Kun tuska oli paennut hänen keuhkoistaan, hide puristi silmänsä kiinni ja hautasi kasvonsa Heathin tyynyyn. Hän upotti sormenpäänsä syvälle pumpuliin ja alkoi taas itkeä.
Kahden kuluneen päivän aikana hide oli itkenyt lähes jatkuvasti. Toisinaan sitä armotonta kipua käsivarren haavassa, toisinaan menetettyä vapauttaan ja toisinaan hän ei edes tiennyt, miksi itki.
Nyt hide vuodatti kyyneleitä ajatukselle. Pienestä vahinkoajatuksesta oli kasvanut aie. Aie oli se, että tänään hän lähtisi. Ennen Heathin paluuta hide olisi poissa. hide hoipertelisi lähimpään hotelliin, ottaisi huoneen ja alkaisi etsiä asuntoa. Kun arvet olisivat parantuneet, hän etsisi uuden bändin ja soittaisi kitaraa hamaan vanhuuteen asti. Tulkoon haudan lepo.
Ajatus oli tavattoman vieras. Se oli kylmä ja sattui hänen sydämeensä tikarisateen lailla, mutta hide tiesi, että se olisi oikein.
Näin ei voi jatkua. Minun on pakko. Itseni vuoksi.

hide hengitti tiukasti Heathin tyynyä vasten vielä yhden kerran, jonka jälkeen laski sen paikalleen ja nousi sängyltä. Teltan kokoinen T-paita laskeutui melkein polviin asti peittäen puolet mustelmista ja viilloista. hide laski kätensä reisiensä päälle ja tunsi terävien luiden kolahtavan toisiaan vasten. Luun ja ihon välissä ei melkein kirjaimellisesti ollut mitään.
hide katsoi kämmeniään. Rystyset pistivät terävinä esiin ihosta ja sormiluut kuulsivat ihon läpi. Hänen katseensa vaelsi sormenpäitä pitkin ranteelle. Muutama rupi kulki aivan valtimon vierestä ja jos hide ei olisi kerran kiemurrellut irti Heathin otteesta ja iskenyt veistä hänen reiteensä, sekin valtimo voisi olla poikki.

hide nielaisi itkun ja pukeutui. Hän veti jalkojensa peitoksi nahkahousut ja ylävartalonsa suojaksi hän laittoi ylipitkän, tummanharmaan lyhythihaisen. hide pukeutui vielä violettimustaraidalliseen, löysään villapaitaan. Hihat ylsivät vallan mainiosti peittämään jokaisen haavan hänen käsivarsissaan.
hide vaelsi heikoin jaloin vierashuoneeseen. Hän katsoi hyvästiksi kitaraansa, joka lojui yksinäisenä telineessään huoneen nurkassa. Kitara sanoi: ”Älä jätä minua tänne! Ota minut mukaasi!”
hide hymyili kitaralle. Hetken mietittyään hän antoi periksi. hide kaivoi kaapin perukoilta kitaran kotelon, asetti rakkaan instrumenttinsa sen pohjalle ja painoi luukun kiinni.
Eteisen peilin edessä hide katsahti kasvoihinsa. Hän oli kuihtunut, mutta nyt hänellä oli ainakin lupa syödä ja lihoa. Hän asetti aurinkolasit mustien silmänympäryksien peitoksi, tupeerasi hieman vaaleaa tukkaansa ja meni etsimään lompakkoaan. Hän luovuttaisi nyt ja astelisi kylmästi pois, Heathin tietämättä mitään.

Kun hidellä oli kitaransa ja rahansa, hän tajusi, ettei itkenyt enää. Hänestä tuntui hyvältä. Tänään hänen elämänsä alkaisi alusta. Puhtaalla, valkoisella kankaalla seisoi vain hide.
Mitään sanomatta hide tarttui toisella kädellään kitarakoteloonsa ja toisen käden laski ovennupille. Säälimätön kivun aalto vyöryi hiden sydämen rantaan ja hän puristi silmänsä kiinni, kun yhtäkkiä jo hylätyt kivun kyyneleet tulvivat hänen silmäluomiensa läpi.
Heti nostettuaan sormensa ovennupilta, kipu vetäytyi takaisin ja hän tunsi olonsa taas lämpimäksi ja hyväksi. Ajatukset olivat pelkkiä harkitsemattomia ajatuksia. Pelkkiä ajatuksia, joista ei tulisi tosia,
eivätkä ne vahingoittaisi ketään.
hide ryhdistäytyi. Hän puri huultaan, kun ovi aukeni ja miekka työnnettiin hänen rintakehäänsä. hide astui kynnyksen yli ja miekkaa pyöriteltiin haavassa.
Kun hän sulki oven, miekka katkaisi hänen jalkansa ja hän kaatui henkeään haukkoen polvilleen.

---

Heath odotti viisitoista sekuntia ja kun Enkeli ei hiipinytkään siroilla ja kuiskauksenkevyillä jaloillaan hyppäämään hänen syliinsä, hän alkoi ihmetellä.
”hide?”
Vastausta ei kuulunut. Heath potki loskan kastelemat kengät jaloistaan ja riisui takkinsa ennen kuin harppoi olohuoneeseen. Televisio oli kiinni eikä hideä näkynyt missään. Tyhjiä olivat myös vierashuone, makuuhuone ja keittiö Heath oli jo hieman tottunut piiloleikkeihin, mutta tämä meni yli hilseen.
Lipaston päällä hylättynä lepäsi akvaario, jonka kalat mulkoilivat pilkallisesti Heathia.
”Mitä te tuijotatte?” Heath ärähti.
Vesi läiskyi kun kalat pakenivat kasvien sekaan. Heath huokaisi ja rojahti sohvalle. Hetken hengähdyksen jälkeen hän tarttui puhelimeen ja soitti hiden numeroon.
Pirinä kuului heti hänen vierestään, sohvapöydältä. Numero loisti ruudussa kylmänä pikselisateena, joka sammui, kun Heath paiskasi puhelimensa seinään.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä To Syys 20, 2012 6:19 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+7/9

ViestiKirjoittaja illusionchiu » To Heinä 19, 2012 8:18 pm

Hellou TAAS! Nyt todellakin kommentoin tätä heti. (Ja niin uhkaanki koska sä tiedät varsin hyvin etten mä osaa kommentoida kahta osaa samaan viestiin, kuten tässä ficcissä on sellainen kommentti. *hymyilee vaa kauniisti*)

Yksi asiassa mistä oon koko ficcin ajan tykännyt, kun sen hidesta tehdyt vertauskuvat, tässä kasi luvussakin se että hide näytti yli ajatelta huuhkalta ja 6 luvussa hide oli kun viulunkieli.

Ja sitten lukuun kahdeksan. Ja heti alkuun että lositavaa hide, sä lähdit vihdoinki pois siitä elämästä mitä ei voi edes kutsua elämäksi enää! Ja toivon ettei viimeisessä luvussa kaikki käänny taaskaan samanlaiseksi kun on ollutkin. Jos teet sen niin nainen en vastaa seuraksista ollenkaaa. *naur*

Ajatukset tulvivat tulvimistaan eikä hide voinut estää niitä totuuksia.
Minun on jätettävä sinut. Itseni vuoksi.

Tässä kohdassa huokaisin todellakin, koska nyt hide osaa (taas) ajatella itseänsä, eikä vaan Heathiä.


Tämä luku oli muutenki mukavaa luettavaa tuon edellisen raa'an tekstin jälkeen. Oon ylpee hidestä että vaalea lähti, vaikka säikähdin siinä kun hide oli lähdössä että Heath on tehnyt jotain sellasta että hide ei pääsisi lähtemään, mutta onneksi ei sentää.

Noh tiedät että hlauun lukea tän loppuun, joten yksiä tänne kanssa! :>

Thanx,

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kultatukka, tähtönen (hide/Heath, AU) pro+8/9

ViestiKirjoittaja Dekiru » Pe Heinä 20, 2012 4:33 pm

HoneyBlade: Ihan ensimmäisenä kiitän siitä, miten olet ollut lojaali ja ainoa kommentoija koko ficin ajan 8D Mukava kuulla, että kasiluku oli mukavaa luettavaa! Mä itseasiassa en ollut ylpeä hidestä, koska olin kiintynyt hide/Heathiin ja sydämeen teki kipeää kirjoittaa, kun hide lähtee :'D Joka tapauksessa, kiitän vielä paljon!

A/N: Varoitan taas raa'asta tekstistä. Tässä on siis yhdeksäs ja viimeinen luku, ja jotta jättäisin lopun ficille enkä kiitoksille jne jne, päätän tehdä poikkeuksen ja jättää lopun siistiksi tunkemalla kaiken ylimääräisen tänne alkuun 8D

A/N 2 + Jälkisanoja ja muuta turhanpäiväistä löpinää: *deep sigh*
Tän ficin lopettaminen oli ehkä vaikeinta tähän mennessä. Todellakin, kirjoitin tän suurimmaksi osaksi yöaikaan ja viimesin luku valmistu kokonaan tässä viikko sitten kolmen aikoihin yöllä. Eli suurimmaks osaks ficci on itku kurkussa väännettyä mielipuolista tekstiä 8D Mulla on jo nyt kauhee ikävä tätä tarinaa, en todellakaan tiedä miks. Rakastuin vaan tän kirjottamiseen ja tällänen oli iso harppaus mun kirjotustyylissä: ensinnäkin, pisin tarina jonka olen saanut valmiiksi ja toiseksi, en oo aikaisemmin osannut kirjottaa väkivaltakohtauksia ollenkaan.
Anyway. Kultatukka, tähtöseen kului puolitoista kuukautta. Sataviisikymmentätuhatta kirjainta, kaksikymmentätuhatta sanaa, viisikymmentä sivua. Rakkaudesta kirjoittamiseen.

Kiitokset:

Ficci ei siis todellakaan syntynyt ypöyksin, joten koen tarvetta kiittää seuraavia:

Ensimmäiseksi, Ajvide. Mainitsin alussa isnpiroituneeni tämän herran kirjasta. En ollut siis lukenut sitä ennen kuin aloitin kirjoittamisen, näin vaan tuosta arvostelun ja tuo nimi: "Kultatukka, tähtönen" loi leiman jo suunnittelemalleni tarinalle. Kiitän siis suuresti häntä. Respektit myös X Japanille.

Toiseksi, musiikki. Mulla oli siis tätä varten tehty oma soittolista, jolta löyty mm: Marilyn Mansonia, Evanesceneä, Metallicaa, Kissiä ja X Japania. Lisäks voin myöntää myös kuunnelleeni Titanicin tunnaria. 8D Musiikki oli siis todella tärkeä osa tätä ficciä. Erityiskiitokset ansaitsevat Marilyn Manson ja Happoradio. Vikassa luvussa esiintyy ns. piilolainauksia Happiksen kappaleista Muistoksi ja Sahattu oksa, poltettu silta. Kiitän siis musiikin lahjaa oikeanlaisen tunnelman löytämisessä.

Kolmannen kiitoksen ja kaikista suurimman kiitoksen siis ansaitsevat lukijat ja varsinkin HoneyBlade joka on ahkerana kommentoinut koko ficin ajan 8> Iso hali myös betalleni. Kaikki muutkin anonyymit tykkäilijät voivat astua piiloistaan, en minä pure 8D

Mutta, tämä oli tässä. Päästän teidät vielä kerran kärsimään ficistäni. 8D *fade away*

Yhdeksäs luku:

Hän odotti. Hän istui sohvalla ja odotti. Ilta yhdeksän aikoihin Heath huokaisi raskaasti ja pelon väristykset kulkivat hänen lävitseen.
hide on lähtenyt.
Ajatus syttyi tulenliekin tavoin Heathin mielessä. Hänen Enkelinsä, hänen päivänsäteensä oli lähtenyt pois. Lintuhäkin kalteriovi oli jäänyt auki ja Feeniks lentänyt vapauteen.
Parantumaton tyhjyydentunne takoi Heathin sydäntä. Hänellä oli kylmä ja häntä väsytti, ja kaiken kruunasi otsassa munastaan kuoriutuva päänsärky.

Heath ei koskaan ajatellut, miltä tuntuisi elää ilman toisen lämmintä läsnäoloa. Hän oli miettinyt kaikenlaista, muttei koskaan sitä, että hänen vedenpitävä suunnitelmansa kastuisi. Ensimmäisen kerran hiden nähtyään hän oli tahtonut hänet omakseen. Kesti kauan, että Enkeli lopulta sortui hänen nilkkoihinsa voimattomana ja tyhjänä, mutta viimeiset kaksi päivää hide oli kokonaan Heathin. Heathin ja hänen halujensa oma.
Heath oli huomannut mielipuolisen halunsa ja valtansa Taijin kautta. Taiji oli hänelle vain hetkellinen ilo, josta kehkeytyi jotain täydellisen kauheaa. Taijin kanssa oleminen sai hiden polvilleen ja rukoilemaan Heathia. Heath nautti siitä tunteesta niin suunnattomasti, ettei voinut lopettaa. Se oli enemmän kuin hän tahtoi.

hide oli maailman kaunein ihminen. Heath uppoutui pilvilinnoihin aina, kun näki hiden kasvot. hide ei ollut kaunis samalla tavalla kuin Barbiet, mutta kaunis hän oli. Ja hänen hiuksensa, voi sitä ihanuutta...
Heath ei voinut tyytyä pelkkään kauneuden katselemiseen. Hän halusi Kauneuden Enkelin itselleen. Kokonaan itselleen.

Nyt Kauneus oli lähtenyt hänen käsistään eikä Heathilla ollut enää mitään. Ei yhtään mitään.

---

hide etsi.
Hän kaivoi sängynalusen ja kaapinpohjat, kävi läpi minibaarin ja televisiontaustat löytämättä esinettä, joka toisi hänelle turvallisen tunteen. Hän kaivoi kitaransa kantokopan ja kaapin ylähyllyn, turhaan. hide ei tiennyt, mitä etsi, mutta tiesi tarvitsevansa jotain nyt ja heti.
Sydäntä riisti järjetön kaipaus. Heathin luota lähtemisen jälkeen hän ei ollut kyennyt enää edes itkemään, vaikka olisi halunnut. Viime yön hän oli valvonut sängyllä katsellen televisiosta maksullista pornoa, muttei se herättänyt hänessä mitään. Jos hän edes halusi, niin hän halusi Heathia, ei kättä eikä mitään tai ketään muutakaan. Nyt hide oli rättiväsynyt, muttei voinut lopettaa etsimistä.
Miten kauan hän olikaan selvinnyt ilman Heathia? Ehkä jo vuorokauden, jos kello oli kolme iltapäivällä. Nukkunut hän oli ehkä vartin, ja senkin vartin hän oli viettänyt nähden elämänsä karmeimpia painajaisia.
Hotellihuone ei ollut mikään viiden tähden huone. Ehkä kolme ja puoli, tiukimmillaan tai Yoshikin arvostelemana kaksi. Siellä oli vain pieni kylpyhuone, sänky eikä juuri muuta. hide oli kolunnut läpi jokaisen nurkan löytämättä lievitystä, taikka ratkaisua tunteeseensa.

Lopulta hide luovutti ja rojahti kovalle sängylle. hide sulki silmänsä, jolloin pystyi jälleen kuvittelemaan Heathin lämmön vierellään. Heath kosketti häntä juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan herättäen hiden sisimmät halut ja sitten aukenivat Taivaan portit.
Pieni masokisti-hide puraisi huultaan. Muistot kuohahtivat karvaina hänen kurkussaan ja hän tunsi itkun möhkäleen taas kurkussaan. Muttei kyyneleitä enää tullut.
hide nousi istumaan. Hän avasi kipeät silmänsä ja repi käsivarren sideharsokerrokset pois. Heath oli passittanut kuoleman kielissä viruvan hiden lääkärille. hide oli sanonut, että oli humalassa leikannut kurkkua leivän päälle ja veitsi oli kovin mystisesti osunut hänen käsivarteensa. Mustan silmän hän selitti baaritappelulla ja väsymyksen merkit ystävän
menettämisen jälkeisellä unettomuudella. Lääkäri uskoi toki, hide sai tikit ja metalliset suonenpuristimet ja pääsi pidemmittä puheitta kotiin.

Tikit näkyivät selkeinä haavan reunoilla. hide tarttui yöpöydällä olevaan hammastikkuun ja perkasi langan pois ihostaan. Hyytyneestä verestä oli alkanut syntyä rupi, johon hide tarttui pinsettiotteella ja repäisi sen irti. Vaalean, ohuenohuen ihokudoksen alta alkoi tulvia verta, jonka hide nuoli pois.
hide maistoi huulillaan erittäin selvänä Heathin veren maun. hide puristi silmät kiinni, kaatui selälleen sängylle ja huokaisi.

hide painoi peittoa vasten vuotavaa kättään ja ynähti kivusta. Hän kannatteli kielellään veripisaraa, joka niin kivuliaan ihanasti muistutti häntä miehestä, jota hän rakasti.

”Lupaatko olla minun? Aina?”
”Kun vereni virtaa suonissasi, olet vain minun. Aina minun. Ikuisesti minun. Olemme yksi.”

”Kun minä en ole sinun, minua ei ole.”
hide huokaisi raskaasti. Hän nousi päätään huimaten ja kietoi sideharson käsivartensa ympärille. Villapuseron sylissä oli verta, muttei hide osannut sanoa, oliko se tuoretta vai vanhaa.
hide kaipasi Heathia lähelleen hirveästi. Hän upotti sormensa pitkiin, vaaleisiin hiuksiinsa ja raapi hiuspohjaa kunnes tunsi ihon aukeavan.
hide alkoi huutaa ja kun ilmaa ei enää ollut, hän nousi sängyltä ja jatkoi etsimistä.

Hän kolusi uudelleen jokaisen nurkan törmäämättä mihinkään. Hän otti minibaarista kaljan, joka maistui pahalle, mutta saatuaan edes vähän rentouttavan määrän alkoholia, hän kaatoi juoman kylpyhuoneen viemäristä alas ja nosti katseensa peiliin.
Kummitus tuijotti häntä takaisin. Kalmankalpeat kasvot, mustat silmänympärykset ja rohtuneet huulet. Se oli hide, joka oli kuoriutunut esiin elinvoimaisen kuoren alta.
Suuren peilin reunoilla oli muutamia esineitä. Oli hiustenkuivaajaa ja oli pyyhepinoa, muttei hide tarvinnut niistä kumpaakaan.
Muistot kohisivat hiden päässä polttavan kuumina. hide kaipasi Heathin kosketusta ja läsnäoloa ja pelkkää arjen tohinaa ympärilleen. Lähteminen oli virhe, jota hän katui enemmän kuin mitään. Hän oli ollut niin itsekäs ja ajatellut omaa elämäänsä, jota ei koskaan tulisi enää olemaan. hide repesi liitoksistaan, kun yksi muisto palasi hänen mieleensä.

”Osaatko muuten laulaa?”


Jalat pettivät hiden alta ja hän romahti polvilleen kaakeleille. Käsivarret lepäsivät lavuaarin reunalla velttoina ja otsa hakkasi seinää vasten. Hän niin toivoi, että vapauttavat kyyneleet voisivat alkaa virrata, mutta ei. Mitään ei enää ollut jäljellä.
Hän muisti utuisena päivän, jolloin tapasi Heathin ensimmäistä kertaa. Hän muisti selvänä sen jälkeisen päivän, jolloin oli hukkua ikävään. Hän muisti kristallinkirkkaana, kun soitti Taijille ja Taiji nauroi hänen olevan vain rakastunut. Hän muisti kyynelten takaa aurinkoiset päivät ja rapavedenkin läpi syntyneet sateenkaaret.
”Heath... Heath...”
Vaikka kuinka kauan hide siinä lojui, kukaan ei tullut nostamaan häntä. Kukaan ei vastannut hänen huutoihinsa.
”Heath!”
Ei askelia. Ei tullut sormia, jotka olisivat sivelleet hänen hiuksiaan niin hellästi. Ei tullut käsiä, jotka olisivat pidelleet hänen itkevää päätään silkkihansikkain eikä lämmintä syliä, johon saattoi nukahtaa.
Yhtäkkinen väsymys valtasi hiden kehon totaalisesti, eikä hän enää jaksanut pidellä kiinni lavuaarin reunasta. Hän valahti turtana kylpyhuoneen pohjalle ohimoitaan pidellen. hide tahtoi vain raahata ruhonsa sänkyyn ja nukahtaa.
Ei. Ei nukahtaa. Miksi minä enää heräisinkään elämääni ilman sinua?

hide tajusi, ettei tahtonut nukahtaa, sillä joutuisi kuitenkin heräämään surkeaan aamuun ja surkeaan, tyhjään elämään.
Sitten hide yhtäkkiä tajusi, mitä hän oli etsinyt. Hän räväytti silmänsä auki.
Hän tahtoi löytää Vapauden.

Tarkka tieto paremmasta tulevasta syrjäytti fyysisen väsymyksen ja hiden huulille taipui outo hymy. Hän nousi lattialta, poistui kylpyhuoneesta mukanaan hiustenkuivaaja.
hide istui sängyn reunalle ja katseli hiustenkuivaajaa, siveli sormillaan sen johdon muovista pintaa. Ajatus hänen päässään oli niin vahva, että se oli suorastaan päätös. Se tuntui parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Se tuntui samalta, kuin jonkun kadoksissa olleen esineen löytäminen. Hän ei vaan enää jaksanut herätä uusiin päiviin.
Hän kävi polvilleen kaapin viereen ja sitoi pistokepuolen keskimmäisen laatikon vetimeen. Föönin ja sen juuressa olevan johdon hän kiersi monesti kaulansa ympärille, hiustenkuivaaja painui hänen leuanalustaansa vasten ja hide päästi kaikesta irti. Johto kiristyi äärimmilleen.
Veri alkoi pakkautua tiiviiksi palloiksi hänen päänsä sisällä ja valtava paine kertyi hänen silmäkuoppiensa taakse. Happi ei kulkenut kunnolla, joka vaikutti hänen kehoonsa heti. hide hädin tuskin kuuli paperin rahinan, joka kuului paperilappusen sujahtaessa lattialle hänen villapaitansa taskusta. Lähimmällä kädellään hide kurottautui vielä katsomaan, mikä se oli.
Se oli kuva. Blue bloodin lehtisestä leikattu kuva, jossa hide oli. hide oli tarkasti rajattu ja leikattu pienintä ääriviivaa myöten. hideä hymyilytti.
Kääntäessään kuvan ympäri hänen hymynsä hyytyi. Kuvan toisella puolella oli mustekynällä kirjoitettuja kirjaimia, sanoja ja lauseita, joista hide ei ollut saada selvää. Käsialan hän kuitenkin tunnisti: Heath.
Hän löysäsi toisella kädellä hiustenkuivaajan painoa ja silmät kirkastuivat hieman. Sitten hide luki.

Minun Enkelini. Minun unelmani. Hän on kauneinta, mitä maailmassa on. Olen nähnyt hänet vain kerran, mutta minä rakastan häntä. Minä tahdon hänet. Minä tahdon hänet, en tahdo kylmää kuvaa. Tahdon hänen kosketuksensa, ihonsa, läsnäolonsa. Minä kaipaan häntä.
Hän on Enkeli. Minun Enkelini.
Minun on saatava hänet.


Osan sanoista hide arvasi, koska teksti oli kovin pientä luettavaksi. Hän huomasi hiustenkuivaajan liukuneen lattialle ja johdon pistokepuoli oli päässyt irti.
Sydän löi hänen rinnassaan kiihkeästi ja hide hengitti syviä, takkuilevia hengenvetoja. Pääkalloa porasivat luuporat joka puolelta, kipu oli armoton. Veltoin käsin hide nosti löystyneen johdon pois harteiltaan ja nosti kuvan silmiensä tasolle.
Heathin piirtämiä kirjaimia sivellessään hiden käsivarren haavassa syttyi pisto. Kipu sai hänet laskemaan paperinpalan polvelle ja puristamaan toista kättä vapaalla kädellä.
hide sulki silmänsä. Miksi Heath säilyttäisi paperinpalaa hänen villapaitansa taskussa? Miksi Heath kirjoittaisi sellaista?
Samaan aikaan sydämessä tuntui kylmä kouraisu. Ahdistuksen kankeat, paksut ja kuvottavat sormet tarttuivat hiden sydämeen kuolettavasti ja vaivasivat lihakimppua kuin taikinaa.
”Heath...”
Ahdistus ei ollut hidelle uusi asia. Hän kärsi kohtauksista lähes päivittäin, ja helpottavinta oli käpertyä pieneksi Heathin turvalliseen syliin. Heath piteli häntä aina hellästi kuin haurainta posliinia. Silitteli hänen hiuksiaan ja hide sai itkeä ahdistuksen pois. Heathin sylissä hän oli kokonaan turvassa, edes hius tai sormi ei ollut suojaavan kuplan ulkopuolella.
Niin lämpimässä sylissä, turvassa...

Kuinka monesti hän kuiskasikaan, kuinka monesti hän huusi, Heath ei tullut. Ahdistus väänsi hänen kylkiluitaan ja puhkoi hänen keuhkonsa.
Minä olen niin pikkuinen.

hide oli alkanut itkeä heti haavan muistuttaessa Heathista, muttei kyyneleitä enää ollut.

”Beth, I hear you callin’, but I can't come home right now,
Me and the boys are playin' and we just can't find the sound.”

Kun hän kuvitteli Heathin lauluäänen päässään, piikikäs vesipisara valui hänen silmäluomiensa alta. Se oli vain yksi, karvas, kuivunut ja kivulias kyynel, joka aloitti matkansa sisänurkasta, vieri nenänviertä poskelle josta kiersi leualle ja tipahti. Pisara osui paperinpalaan, jolloin teksti sumentui lauseen ”Hän on Enkeli. Minun Enkeli” kohdalta.
”En minä ole enkeli”, hide kuiskasi ja nuolaisi suolaisen, märän vanan poskeltaan. ”Sinä olet tähtönen. Kirkas, pieni tähtöseni...”
Kaipaus upotti pistävän piikin hiden rintaan. Hän oli sytyttänyt liekkeihin sen sillan, joka vei Heathin luokse. Silta paloi ja paloi, mutta hiden oli pakko. Syvemmälle hän ei voinut enää vajota.
Häneen sattui niin auttamattoman paljon, ettei hän kestänyt. hide nousi lattialta ottaen kaapista tukea.

hide heittäytyi valoista varjoihin ja kohtasi kasvoista kasvoihin kaiken sen pahuuden ja julmuuden, joka oli häneen puolen vuoden aikana kohdistunut. Hän kohtasi todellisen, vääristyneen rakkauden.
Aukaistessaan hotellihuoneen oven hide astui itse ilmiliekkeihin sytyttämälleen sillalle tietäen, että vaikka parkuisi palaessaan ja halkeaisi haavoihin, Heath olisi se voiteista vanhin.

---

Heath seisoi kylmänä porrasaskelmilla ja katsoi tien toiselle puolelle. Satoi jäätävää loskaa joka kasteli jokaisen kengät ja vaatteet.
Astuessaan katukäytävälle mies kompastui omiin jalkoihinsa. Hän yritti ottaa käsillään vastaan, mutta kädet olivat voimattoman veltot ja hän iski kasvonsa suoraan betoniin.
Hän huusi kivusta jatkuvaa huutoa, joka ei millään pysähtynyt. Kipu oli niin valtavan suuri ja voimakas, että hän musertui täysin. Kasvot olivat tulessa ja kun Heath yritti nousta pystyyn, nenä vuoti kraanan lailla verta. Heath nousi polvilleen kasvot muutaman kymmenen sentin päähän betonista ja jatkoi huutamista.
Heath yritti pysäyttää verenvuodon käsillään, mutta hänen käsilleen valui niin paljon tummanpunaista, tahmeaa nestettä, ettei hän erottanut käsiään punalätäkköisestä betonista. Poskipäihin kaivautuneet hiekanmurut kirvelivät ja nenänvartta hakattiin vasaroilla. Heath suorastaan ulvoi tuskasta.
”Se on kipua, Heath”, ääni hänen yläpuolellaan sanoi. ”Mutta tuo on vain kymmenesosa kivusta, jonka sinä aiheutat minulle. Kipu sydämessä sattuu niin paljon enemmän.”
Heath nosti päänsä ja näki hiden. Tuuli puhalsi vaaleat hiukset kasvoille, jotka olivat ruhjaiset ja väsyneet. Silmät tuijottivat häntä ilman mitään empatiaa.
”Auta”, Heath pyysi hiljaa. Veri valui hänen suuhunsa hänen puhuessaan. ”Auta minua.”
hide pudisteli päätään.
”Sinä et ole koskaan tuntenut tuskaa. Tunne sitä nyt, koskettele tarkasti. Kun tiedät todella, mitä tuska on, rukoile salamaniskua joka päästäisi sinut kärsimyksistäsi.”
hide käänsi selkänsä ja lähti. Lähti ilman suudelmaa, ilman halausta, ilman edes katsetta.
Heathin sydämeen iskettiin surun ja katkeruuden miekka ja hän huusi.

Heath heräsi omaan huutoonsa. Hän huusi sekaisin suoraa huutoa ja hiden nimeä, kunnes tajusi makaavansa sohvallaan. Hän paiskasi kätensä kasvojensa peitoksi ja huokaisi raskaasti. Mies oli hiestä märkä eikä tuntenut itseään yhtään levänneeksi, vaikka oli nukkunut yön yli ja reilustikin yli.
Heath kierähti selälleen sohvalle ja tuijotti kattoa. Se oli harmaa ja ruma, niin kuin hän itse. Keskellä kattoa oli suljettu valaisin, joka olisi ollut hide. Kirkas ja kaunis.
hide oli poissa. Heath heräsi todellisuuteensa ilman häntä. hide oli poissa ja se oli totuus, joka hänen oli hyväksyttävä. hide ei tulisi takaisin ja hänen oli pakko tottua elämäänsä ilman häntä.
Ei se voi olla niin.

Unen kipu kummitteli edelleen hänen kasvoillaan ja polvissaan. Unessa hän oli tuntenut sen niin, niin selkeästi ja todellisesti. hiden ääni oli säveltä myöten samanlainen kuin todellisuudessa.

”Mutta tuo on vain kymmenesosa kivusta, jonka sinä aiheutat minulle. Kipu sydämessä sattuu niin paljon enemmän.”

Todellako? Niinkö paljon sinuun todella sattui?

Heath ei voinut kuvitella ihmiselle sitä. Unessa kasvoilleen kaatuminen sattui mielettömän paljon, ja hiden kipu oli kymmenkertaisesti suurempi. Sattui enemmän kuin laki salli.
Nyt Heath ymmärsi, miten paljon hän todella oli satuttanut hideä. Heath ei itse tuntenut mitään, kun upotti veitsen toisen ihoon. Hän kuuli vain ihon ritinän ja hiljaisen voihkauksen. Hän kuuli läimäyksen, mutta tunsi ehkä vain pistelyä kämmenessä, kun hide kärsi. Uskomattoman voimakkaat voiman väristykset kulkivat hänen lävitseen aina, kun hän satutti hideä.
Hänen elämänsä oli tyhjä, kun hän ei saanut kokea sitä nautintoa.
Heath ei tiennyt, miten pahalta kipu toisesta saattoikaan tuntua.
Nyt hän tiesi. Nyt hän todellakin tiesi.
Minun on aiheutettava itselleni se kaikki kipu, minkä minä aiheutin sinulle.

Heath tiesi, ettei se auttaisi hideä enää, mutta hänen oli pakko.

Heath haki eteisen yläkaapista mattoveitsen ja käveli vierashuoneeseen. Sitten hän istui sohvalle jolla hide oli viime aikoina niin paljon nukkunut, hengitti muutaman kerran hänen tyynyään ja upotti terän pystysuorassa käteensä niin syvälle kuin pystyi.
Sitten Heath kaiversi.

---

Avaimet kääntyivät lukossa ja ovi aukeni hiljaa. Matkalla hide oli itkenyt aurinkolasiensa taakse vielä kaksi kyyneltä lisää. Hän oli nyt taas kotona.
hiden olisi pitänyt pakahtua onnellisuuteen, mutta ei. Astuessaan hiirenhiljaiseen eteiseen hän aisti heti, että kaikki ei ollut kunnossa.
”Heath? Oletko sinä täällä?”
Ääni oli niin heiveröinen, ettei hide edes kuvitellut jonkun kuulevan. Hän laski kitaransa kenkätelineen viereen, riisui loskaiset kenkänsä ja asteli olohuoneeseen. Se oli tyhjä.
hide koputti makuuhuoneen oveen ja kun kukaan ei avannut, hän raotti ovea hiukan. Huoneeseen liittyi niin paljon muistoja, ettei hide voinut edes olla siellä kuolematta suruun. Sänky oli petaamaton, eikä Heath ollut sielläkään.
hide nielaisi. Itkun paine heräsi hänen kurkussaan.
Heath, missä sinä olet?
hide hoiperteli läpi asunnon vierashuoneen ovelle. Hän koputti ja ovi vastasi ironisella hiljaisuudella. Sitten hide avasi.

”Heath. Lopeta. Heti.”
Tummatukkainen mies nosti heti katseensa maasta tulijaan. Kivuliaasti hän laski katseensa takaisin ranteisiinsa.
hide nosti kämmenensä sydämelleen ja kaatui ovenkarmia vasten. Mattoveitsi kirposi Heathin kädestä ja liukui hetken aikaa parketilla.
Kiusaantunut, pelokas ja epätoivoinen hiljaisuus lankesi heidän välilleen. hide nosti katseensa maasta ja katsoi Heathia silmiin. hide pudisteli päätään, jolloin hänen katseensa eksyi taas miehen mattoveitsellä kaavittuihin käsivarsiin.
hide kaatui polvilleen ja melkein ryömi viimeiset metrit Heathin luo. Hän käski Heathin sulkea hänet syliinsä ja pidellä häntä tiukasti. Hyvin tiukasti.
hide painoi poskensa vasten Heathin harmaata T-paitaa ja sulki silmänsä. Heath kietoi kätensä hänen ympärilleen ja veri kasteli oitis hiden villapaidan.
”Miksi sinä teit noin?” hide kysyi vaimeasti. Heath silitteli hänen päätään, jolloin hiden vaaleista hiuksista tuli punaiset. Heath huokasi.
”Minä satutin sinua näin paljon. Minun on kestettävä tämä kaikki itsekin, sillä sinä kestit tämän myös. Kärsit koska minä tahdoin satuttaa sinua.”
”Et sinä satuttanut...” hide kuiskasi ja ääni kuoli pois. ”Heath, minä rakastan sinua.”
Heath pudisteli päätään. ”Et sinä rakasta”, hän sanoi. ”Et sinä rakasta.”
hiden sormenpäät puristivat sisäänsä riekaleen Heathin paitaa.
”Sinä kuolet tuohon...” hide nyyhkäisi ja vilkaisi sivusilmillä lattialle. Sakeaa nestettä oli paljon, hyvin paljon. Punaisen lätäkön keskellä lepäsi tummanpunaisia myttyjä, jotka olivat Heathin lihaa. Ne kelluivat pienennetyssä, punaisessa valtameressä jäävuorien tavoin. hideä kuvotti.
”Noihin haavoihin. Nuo ovat todella syviä. Et saa...”
”Sitten kuolen.”
”Heath...”
”Mitä?”
”Anna minun tehdä sinun olosi hyväksi. Edes kerran.”

hiden nosti päänsä ylöspäin ja Heath laski katsettaan alaspäin kysyvästi. hide painoi huulensa Heathin alahuulelle ja suuteli häntä kuin viimeistä kertaa. Kaikki se pakkautunut kaipuu haihtui tuhkana tuuleen. Samalla hän otti käteensä mattoveitsen ja upotti sen terän kivun saattelemana kämmenselkäänsä.
Heath erkani suudelmasta ja yritti ottaa veitsen häneltä, muttei hide antanut.
Nähtyään Heathin haavat ja veren määrän, hide tiesi, ettei hän selviäisi. Ihme, että hän oli enää hengissä. hide tiesi myös, mikä teki Heathin onnelliseksi ja sai hänet nauttimaan. Hän istui polvillaan Heathin levitettyjen reisien välissä ja nojasi vasten hänen rintakehäänsä.
hide veteli mattoveistä ihollaan, kunnes Heath puristi voimakkaan nyrkkinsä hänen sormiensa ympärille.
”Älä”, Heath sanoi. ”Sinä et saa.”
”En niin. Siksi sinun pitää tehdä minulle niin.”
Heath nielaisi ja oli sanomassa ”En minä voi”, mutta hide vaimensi hänen suunsa suudelmin. Hän ujutti veitsen Heathin käteen ja rentoutui täysin. Heath empi.
”Minähän olen sinun. Kokonaan.”
Heath hymyili hänen huuliaan vasten. Hänen kätensä vuotivat edelleen runsaasti verta ja häntä huimasi. Heath tarttui tärisevillä sormillaan hiden sormiin ja viilsi sormenpäät auki. hide irvisti kivusta.
Heath ei pystynyt tekemään sitä, mutta jos hän yritti lopettaa, Enkeli jatkoi sitä itse. Hän ei enää nauttinut hiden satuttamisesta yhtä paljon kuin aikaisemmin, koska tiesi hänen tuskansa. Hän oli juuri tuntenut sen saman kivun ja se oli jotain, mitä Heath ei toivoisi kenellekään. Kaiverrukset Heathin iholla polttelivat ja kipu oli suunnaton. Verenhukka alkoi aiheuttaa huimausta ja hiki pisaroi hänen otsallaan.
Heath eteni hiljaa sormenpäistä rystysiin ja kämmenselästä ranteisiin. Heath piteli velttoa rannetta kysyvästi.
”Tee mitä vain”, hide vastasi hiljaa ja nojasi selkäänsä paremmin Heathin vartaloa vasten. ”Tee mitä vain.”
Heath painoi veitsen terän ranteen sisäpuolelle. Hän viilsi haavaa hieman syvemmäksi, jolloin Enkelin käsi kouristuksenomaisesti liikahti ja terä liukui kohtalokkaasti.

Heath ravisteli pientä hideä, joka vastasi vain hiljaisella muminalla. Käsivarsi hukkui pulppuavaan vereen ja Heath pelkäsi pahasti osuneensa suureen valtimoon. Heath kirosi veitsen ja heitti sen niin kauas kuin mahdollista.
hide puristi toisella kädellään Heathin paitaa elämisen merkiksi. Heath nojasi vasten vierashuoneen vuodevaatekaapin ovea ja hide lepäsi rauhallisena hänen sylissään.
”hide?” Heath kuiskasi hiljaa. Enkeli vastasi ynähdyksellä. ”Sinä olet niin kaunis.”
Enkelin toinen käsi valahti Heathin käden viereen ja aukiviilletyt sormet puristivat Heathin sormia. Heathin kurkkuun nousi kammottava pala, kun kuuli veren lorisevan lattialle. hide käänsi päänsä rasahdellen linjakkain Heathin kasvojen kanssa.
He katsoivat toisiaan silmiin. Heathin silmät olivat lasittuneet ja hiden silmät olivat vuorokausien itkemisestä kipeät ja lasittuneet. Molempien kasvoilla oli verta, muttei se haitannut enää kumpaakaan.

He vaihtoivat katseittensa välityksellä tuhansia viestejä, joiden ääneen sanomiseen aika ei olisi riittänyt. Kuin yhteisestä päätöksestä heidän huulensa koskettivat toisiaan kevyesti kuin kaksi toisiinsa törmäävää
hyttystä. Sitten hide valahti kauttaaltaan kylmänhikisenä Heathin rintakehälle ja hengitti tiheästi.

Enkeli käänsi väsyneenä päänsä nähdäkseen ikkunasta ulos. Miehen silmät laajenivat hiukan.
”Siellä sataa lunta”, hide kuiskasi. Hänen turtunut katseensa seilaili mustalla kankaalla, jonka täyttivät pienet valkoiset hiutaleet vain hetkeä ennen kuin hänen viimeisetkin voimanrippeensä haihtuivat usvaksi leijumaan huoneeseen. Kaiken sen ulkopuolella universumi hengitti hiljaa. Lapset ikkunoissa liimasivat poskensa ja nenänsä lasiin ja tuijottivat sitä
valkoista ihmettä. Kaikki oli niin merkityksettömän kaunista vääristyneellä tavalla. Kaksi kuolemaa tekevää enkeliä takertuivat toisiinsa ja katsoivat ulos kylmään maailmaan. hide tiesi, miten väärin se kaikki oli, mutta nyt hän tunsi olonsa turvalliseksi.
”Mitä sinä sanoit?” Heath kuiskasi ja hänen silmänsä lupsahtivat kiinni.
hide vastasi: ”En yhtään mitään.”

Mitä tarvitaan, kun nujerretaan enkelimäinen ihminen?
Vain rakkautta. Vain rakkauden vahva puristus, joka katkoo luut ja repii enkeliltäkin siivet.
Vain rakkautta.
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä Pe Elo 03, 2012 3:54 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa

    1 tykkää.
Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron