The Meaning of Love [Gaze, pro+21/21+ep]

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro 14/?] 1.2.-

ViestiKirjoittaja akumu » Su Helmi 09, 2014 9:09 pm

Lafi on hieman kuollut paikka nykyään, mutta täällä mä silti olen!

Tämäkin luku oli jostain syystä todella surumielinen, johtunee varmaankin siitä, miten koko luvun aikana leijui melko varautunut tunnelma henkilöiden välillä, Kaorin itsemurha puski tietään enemmän vain kaikkien tietouteen sekä Rukin äidin käyttäytyminen omaa poikaansa kohtaan. Mä kuitenkin jollain tavalla pidin siitä, miten Satsuki reagoi koko tilanteeseen, kun Ruki vain yhtäkkiä ilmestyi kotiin tuntemattoman pojan kanssa. Koko tilanne oli melko aidon tuntuinen, koska ei kaikki äidit ole niin avarakatseisia kuin mitä he ficeissä yleensä ovat. Tietysti mua pisti harmittamaan Rukin puolesta, koska onhan hänkin kokenut yhtä sun toista, mutta täytyy vain toivoa, että hänen äitinsä ymmärtää asiat myös poikansa kannalta. Siihen vain menee aikaa enkä todellakaan oleta, että kaikki tulee olemaan hyvin heidän välillään muutamien kappaleiden aikana. Enemmän odotan kaikenlaisia mielenkiintoisia juonenkäänteitä, kuten esimerkiksi jotain pettämistä (esimerkiksi Reita ja Ruki sähläisivät jotain) tai että Reita menisi jälleen kerran uhoamaan jotain Aoille ja he ikään kuin tappelisivat Rukista tai pitäisivät häntä jonain palkkiona. En tiedä, tällaiset voisivat olla kyllä ihan mielenkiintoista luettavaa! Olisi mukavaa päästä myös enemmän lukemaan Reitasta, koska häneen ei olla nyt vähään aikaan perehdytty oikein kunnolla :)

Uruha tuntuu nykyään olevan sellainen kaikkien tuki ja turva, nytkin hän meni Kain luokse ja yritti lohduttaa tätä, mikä on mun mielestäni todella söpöä. Kai tosiaankin tarvitsee tukea ja musta on ihanaa, että hän saa sitä juuri Uruhalta. Olisihan se aika semirandomia, jos yhtäkkiä Ruki tai Reita ilmestyisi hänen talonsa eteen, varsinkin kun tässä on ollut kaikenlaista pientä säätöä kaikkien välillä. Mä kyllä olen sitä mieltä, että Kai saattoi antaa aivan liian helposti anteeksi Reitalle... Olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, jos tilanne olisi muuttunut pahemmaksi: Kai olisi vain nauranut Reitan anteeksipyynnölle, laukonut tälle suorat sanat päin naamaa ja kertonut, että tällä kertaa anteeksipyyntöön tarvitaan jotain muutakin kuin vain pelkkiä sanoja. En nyt tarkoita, että jotain aineellista anteeksipyyntöä mietin, mutta jotain, jolla Reita todistaisi olevansa pahoillaan kusipäisen käytöksensä takia. Mutta eihän sitä tosiaankaan tiedä, mitä tässä tulee vielä tapahtumaan!

Tässä luvussa tapahtui aika paljon kaikkea, vaikka tämä olikin lyhyt. Toisaalta tykkäsin kyseisestä piirteestä, mutta toisaalta taas odotin enemmän kuvailua ja enemmän perehtymistä asioihin. Esimerkiksi tuo Rukin ruokaäklötys tuli hieman puun takaa tämän kappaleen yhteydessä. Olisi ollut mukavaa, jos olisi enemmän saatu irti tästä asiasta. Tosin, keskityit aika paljon tuohon Rukin kotona käymiseen ja hänen pahaan oloonsa sen vuoksi, miten Satsuki reagoi, joten ehkä voin antaa anteeksi tämän kerran! Eihän se ruokaäklötys mikään miinus ollut, musta se oli vain hieman hassu toteamus tuolla välissä. Toivottavasti tulevissa luvuissa saadaan enemmän selvyyttä asiaan! Olet toki aiemmin maininnut, että Ruki ei vain yksinkertaisesti pysty syömään, mutta yleensä tuollaiseen asiaan tarvitaan muutakin kuin pelkkä "en pysty syömään" -fraasi. Musta Aoi on kyllä edelleen hieman hyökkäävä ja olen alkanut olla enemmän vain varuillani kyseisen herran suhteen... Koska Rukin isähän lähti Aoin isän matkaan, joten ei olisi (mun päässäni ainakaan) mikään sula mahdottomuus, että Aoi jollain tavalla kostaisi Rukille. Mun mielestä Aoi on vain ihan älyttömän himmeä ja epäilyttävä tyyppi enkä ymmärrä, miten Ruki pystyy pitämään hänestä niin paljon. Toivon edelleenkin, että Ruki alkaa sählätä jotain Reitan kanssa, koska olen ikuinen Reitukin kannattaja enkä aio antaa periksi, aina on toivoa! Koska sähän pidät näitä parituksia avoinna etkä ole maininnut mitään tiettyä paritusta pysymään kasassa ficin loppuun asti ^^

Sun kirjoitustyylisi on kyllä muuttunut tämän ficin myötä tosi paljon ja olet tehnyt erilaisempia kappalejakoja näihin viimeisimpiin lukuihin. Tykkään ihan hirveästi kyseisestä muodostelmasta, koska näitä on paljon kivempi lukea, kun ei tarvitse kamalan pitkää pätkää lukea yhteen pötköön :) Nytkin pystyi keskittymään enemmän ja jättämään tilaa jopa omille ajatuksille.
Lauseet ovat mukavan yksinkertaisia etkä pahemmin kikkaile sanojen kanssa, mikä on mun mielestä hyvä asia, koska tässä ficissä on melko tavallinen aihe, eikä tämä ole mikään yliluonnollinen vampyyreita, ihmissusia tai robotteja sisältävä tarina. Yksinkertaisuus on mun mielestäni nättiä ja siksipä tykkään aina kommentoida sun kirjoitustyylisiäsi. Kirjoitat hyvin ja aion kyllä seurata tätä ficciä ihan loppuun asti! Odottelen täällä vain ihan innoissani kaikenlaisia juonenkäänteitä, koska mä tykkään yllätyksistä, vaikka tavallisuuskin on ihan mukava piirre joissain tarinoissa ^^ Yhden niin sanotun kirjoitusvirheen bongasin:

Ruki valmistui kohtaamaan äitinsä.

Mun mielestäni tuo sana kuulosti jotenkin hupsulta. Itse laittaisin tuohon ennemmin "valmistautui", mutta kukin tavallaan!

Muita en tainnutkaan bongata, koska en sinäänsä edes kiinnittänyt huomiotakaan, kun syvennyin tekstiin ^^

Kiitos kuitenkin tästä luvusta, jään innolla odottamaan seuraavaa! On mukavaa seurata tätä ficciä ja huomata, miten tässä mahtaakaan käydä ^^ Ai kamala mua hämmentää tämä kommentti, en ole aikoihin vääntänyt näin huonoa ja lyhyttä kommenttia, mutta mä olen niin väsynyt, eikä musta irtoa enempää. Toivottavasti kuitenkin sait edes jotain irti tästä mun sanaoksennuksestani! Vielä kerran, kiitos ja innolla jään odottelemaan seuraavaa lukua! Toivottavasti päästäisiin seuraavaksi syventymään Reitaan ja hänen tunteisiinsa.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    2 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro 14/?] 1.2.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Helmi 10, 2014 3:33 pm

akumu: Hei taas ja kiitos kommentistasi! :> Odottelinkin jo sinua~

Tää osa oli kyllä hieman lyhyempi mitä mä keskimääräisesti kirjotan. Musta tuntuu, ett tää osa oli tällanen vähän täydentävä ja valmistava tulevaan. Mutta oon kirjottanu jo seuraavan luvun suurinpiirtein valmiiksi (ja sitä seuraava osakin on jo hyvällä mallilla) ja se onkin nääääääääääääääin pitkä. Mutta siinä tapahtuukin paljon kaikkea yllättävää. ;> Pitää vaan vielä hioa sitä vähän ja oikolukea ja katsoa, millon uskaltaisin sen julkaista. Yllätin itseni yhtäkkisellä inspiraatiolla ja oon melko ylpee itsestäni, että oon saanu kirjotettua tätä eteenpäin niin paljon. Hih.

Kävin muuttaa sen "valmistui" muodon "valmistautui" -muotoon. En yhtään tiedä, miten olin kirjottanut sen noin, enkä ollut itse kiinnittänyt siihen oikolukiessa mitään huomiota. Huomasin samalla, että olin unohtanut laittaa kursivoinnit yhteen kohtaan, joten kiitos kun huomautit tuosta oudosta muodosta. :D Mitä tekisinkään ilman sua?
Toivon paikkaavani tän kuvailun puutteen seuraavassa osassa, siitä sitä ei puutu. Ainakaan omasta mielestäni. Keskityin siihen erityisen paljon ja toivon, että onnistuin siinä edes joten kuten hyvin. Jään odottamaan mielipiteitä sitten siihen liittyen!

Sitten meidän pieniin hahmoihimme... Rukin syömisestä tulee tarkemmin asiaa luultavasti 16. luvussa, ja Reitakin tekee tuloaan taas kehään! Seuraavissa osissa tapahtuukin paljon kaikkea ja erinäisiä asioita tulee ilmi. Draamaa tästä ei tule puuttumaan, sen takaan aivan varmasti. :D Hurr hurr. Jännittää oikein itseänikin, jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan ihmisten mielipiteitä.

Vielä huuuuuuuuuuuuuuurrrjjan paljon kiitoksia kommentistasi! Sain siitä vielä enemmän intoa jatkon kirjoittamiseen! <3
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+15/?] 24.2.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Helmi 24, 2014 12:32 am

A/N: Noniin elikkäs! Viidestoista luku saapuu kehään ja lyö kaikki tainnuksiin oikealla koukullaan... eikun mitäh? Niin tässä tää uus luku olis! Sisältää seksiin pakotuksen/raiskauksen. Eipä mulla muuta. Nauttikaa ken voi! :D

Osa 15

Vuosi oli vaihtunut. Ruki istui pelkääjänpaikalla Aoin mustassa BMW:ssä ja katseli ohivilisevää maisemaa. He olivat matkalla tuntemattomaan paikkaan, josta vain Aoilla oli käsitys. Mustahiuksinen oli halunnut viettää syntymäpäivänsä yhdessä Rukin kanssa muualla, mutta koska koulun lomapäivät eivät kestäneet loputtomiin, he olivat päättäneet lähteä matkalle jo kuukauden alussa.

Ja oikeastaan syntymäpäivämatka kahdestaan oli muuttanut muotoaan lopulta kokonaan. Takapenkillä istuivat Kai, Uruha ja jopa Reita, joka mökötti Rukin takana. Ruki oli halunnut pyytää ystävänsä mukaan, jotta Kain elämä ei rajoittuisi neljän seinän sisällä kyhjöttämiseen ja Kaorin haudalla käyntiin. Tytön kuolemasta oli vasta yli kuukausi, Kain tummissa silmissä häilyi voimakas suru. Pojan juhlapyhät olivat valuneet läpi sormien, eikä aika tuntunut kulkevan eteenpäin.

Uruha oli puoltanut suunnitelmaa alusta alkaen. Pojan mielestä oli hyvä idea viedä Kai muualle viettämään aikaa ystäviensä kanssa. Kain ajatukset oli saatava muualle ja paras keino siihen oli tietysti ystävien seura. Aoi oli ensin kieltäytynyt Rukin ehdotuksesta viedä kaikki sinne, minne ikinä he olivatkaan menossa, sillä mustahiuksinen olisi halunnut viettää matkan kahdestaan Rukin kanssa. Aoi oli kuitenkin myöntynyt suunnitelmaan, kun Uruha oli puhunut miehen ympäri heidän yhteisellä työpaikallaan.

Aoi ei ollut kuitenkaan pitänyt ajatuksesta ottaa Reita mukaan, mutta koska Uruhalla oli jalo taito puhua ihmiset ympäri, onnistui hän kääntämään toisen pään tässäkin asiassa. Kai tarvitsi kaikkia ystäviään, myös Reitaa. Mustahiuksinen oli antanut pojalle anteeksi, Kailla ei ollut muutenkaan tapana kantaa kaunaa kenellekään, ei edes tällaisessa tilanteessa.

Suunnitelma ei kuitenkaan ollut Reitankaan mieleen. Miksi hän olisi halunnut mennä paikkaan x, vaikka syy olisi ollutkin kuinka hyväeleinen tahansa, kun itse Aoi oli mukana? Kaikki tiesivät, etteivät he tulleet toimeen sattuneista syistä. Lopulta poika oli kuitenkin myöntynyt vastahakoisesti mukaan, koska Uruhan pommittaminen oli alkanut käydä rasittavaksi. Ruskeahiuksisen mukaan poika oli uhrautumisen velkaa Kaille tekojensa vuoksi. Miten Reita olisi voinut kieltäytyä, kun hänen paras ystävänsä vetosi hänen omatuntoonsa?

Joten nyt kaikki istuivat hiljaa mustassa autossa tietämättöminä päämäärästä, Aoita lukuun ottamatta. Matka oli kestänyt jo puolitoista tuntia, eikä loppua vieläkään näkynyt.

”Kuinka kauan tässä vielä menee?” Ruki kysyi rikkoen autossa vallitsevan hiljaisuuden.
”Kysyit tuota viimeksi viisitoista minuuttia sitten”, Aoi naurahti, laittoi vilkun päälle ja hidasti vauhtia kääntyessään oikealle.
”Etkä vastannut minulle silloinkaan kunnolla”, vaaleahiuksinen tuhahti ja katsoi toisen sivuprofiilia tiukasti.
”Ei enää kauan. Lupaan sen”, vanhempi vastasi ja vilkaisi nopeasti toista sivusilmällä. Ruki huokaisi. Voisiko toinen olla enää yhtään enempää epämääräisempi?
”Voimmeko pysähtyä johonkin syömään? Sitä paitsi, rakkoni ei kestä enää kauaa”, Uruha ilmoitti Aoin takaa.
”Minullakin on jo vähän nälkä”, Kai uskaltautui sanomaan.
”Pysähdymme ihan kohta. Olemme jo lähellä määränpäätä”, huulikorun omaava vastasi pojille.
”Pysähdymmekö kaupunkiin vai kylään vai minne?” Ruki kysyi saadakseen tietoa paikan sijainnista, jonne he olivat menossa.
”Kylään.”
”Ja sieltä ei ole pitkä matka määränpäähämme?”
”Ei, noin kymmenen minuuttia. Sovitaanko niin, että te menette syömään, ja sillä välin minä käyn kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita myöhempää tarkoitusta varten?”
”Sopii”, Uruha ja Kai vastasivat yhteen ääneen.
”Olemmeko menossa mökille tai jotain?” ruskeahiuksinen poika uteli. Jos omat ruokavarannot piti hankkia, niin yksi vaihtoehto oli mökki. Toinen vaihtoehto saattoi tietenkin olla asunto.
”Tavallaan”, Aoi vastasi virnistäen. Hän tosiaan nautti tietojen pimittämisestä pojilta.

~

Reita odotti ystäviään parkkipaikalla, he hoitivat vielä vessassa käyntiä. Pian vaaleahiuksisen huomio kiinnittyi supermarketin edustalle. Aoi jutteli pitkän, hoikan ja erittäin kauniin naisen kanssa. Kauppakasseista päätellen mustahiuksinen oli jo kuitenkin pian tulossa autolle. Nenänsä peittänyt poika seurasi tiiviisti paria. He keskustelivat jostain nauraen ja keskustelun lopussa nainen ojensi Aoille kädessään jotain, mitä Reita ei kyennyt näkemään, hän seisoi liian kaukana. Mustahiuksinen sujautti ojennetun esineen taskuunsa ja halasi naista pitkään jäähyväisiksi. Lopuksi nainen antoi nopean suukon miehen poskelle ja molemmat jatkoivat matkaa omille teilleen. Aoi katsoi Reitaa tiiviisti lähestyessään häntä ja autoa, mies oli huomannut pojan katselevan heitä.

”Asiahan ei minulle kuulu, mutta-”
”Joten sinun ei tarvitse tietää”, huulikorun omaava keskeytti nuoremman lauseen hymyillen omahyväisesti.
”Tiedän kyllä, mikä on homman nimi. Sinulla ja Rukilla on suhde, kuulin Uruhalta”, nenänsä peittänyt kertoi matalalla äänellä ja seurasi katseellaan toista viileästi.
”Pointtisi?” Aoi kysyi närkästyneenä ja nosti kauppakassit takakonttiin.
”Mistä ikinä sitten äskeisestä olikaan kyse, toivon, ettet vedätä Rukia”, Reita sanoi hampaitaan kiristellen.
”Vedätä? Kuten missä asiassa?” vanhempi ärähti ja painoi takakontin luukun voimakkaasti kiinni.
”Ylipäätään missään asiassa”, poika tuhahti ja tunki kädet maastonvihreän takin taskuihin.

Ruki, Uruha ja Kai ilmestyivät parkkipaikalle kulman takaa nauraen. Aoin ja Reitan huomio kiinnittyi poikiin.

”Saat taas turpaasi, jos yrität mustamaalata minua Rukille”, Aoi sanoi uhkaavasti toiselle.
”Vitun väkivaltainen, säälittävä paska”, nenänsä peittänyt poika naurahti hampaidensa välistä. ”Sinulla tosiaan on ongelmia.”
Huulikorun omaava käänsi hitaasti päänsä nuoremman puoleen. ”Haluan vain tehdä selväksi… jos tulet tiellemme, sillä on seurauksensa.”
”Jos kusetat Rukia vähääkään jossain, saat olla aivan varma, ettei asia tosiaan jää sille tasolle”, vaaleahiuksinen murahti ja katsoi vanhemman mustiin silmiin haastavasti, ennen kuin istui takapenkille.
”Joko olette valmiita viimeiseen kymmenen minuutin matkaan?” Aoi kysyi autolle saapuvilta pojilta ystävällisesti hymyillen.
”Hell yeah!” Uruha huudahti innoissaan Kain käsikynkässä, mustahiuksinen poika naurahti.

Ruskeahiuksinen meni Kain jälkeen takapenkille istumaan ja sulki oven perässään. Ruki katsoi Aoita kysyvästi. Pojalta ei jäänyt huomaamatta kireän tuntuinen keskustelu auton luona.

”Jatketaan matkaa”, mustahiuksinen sanoi ja painoi nopean suudelman nuoremman huulille.

~

”Kenen talo tämä on?” Uruha kysyi suu auki astuttuaan ulos autosta.
”Erään ystäväni. Hän on viikonlopun muualla, joten sain hänen asuntonsa lainaan”, Aoi vastasi virnistäen.

Viisikko seisoi ison omakotitalon edustalla, jota ympäröi lehdetön metsä. Talo sijaitsi yksityisen tien päässä, eikä ollut epäilystäkään, etteikö talon omistaja ollut varakas. Talo oli moderni, valkoinen ja hyvin virtaviivainen, jopa melko pelkistetyn näköinen. Piha-alue olisi ollut kesäaikaan kaunis. Kukkapenkit ympäröivät taloa ja komeiden rappusten kaiteita pitkin laskeutui lehdetön köynnös aina terassilta portaiden alkuun saakka.

Ruki ei saanut ajatuksiaan kulkemaan. Miten Aoin ystävä oli saattanut antaa kotinsa lainaan viikonlopuksi? Heidän tosiaan täytyi olla hyviä ystäviä, jos toinen luotti tällaisen talon Aoin vastuulle kolmeksi päiväksi neljän pojan kanssa. Ja jos mustahiuksiselta löytyi näin varakas ystävä, kenties ystäviä, niin ehkä ei ollut mikään ihme, jos Aoin asunto oli sisustettu tyylikkäästi ja hän ajoi kalliilla BMW:llä. Lahjoja ystäviltä? Rukin oli saatava tietää, asia häiritsi häntä.

”Ottakaa tavaranne takakontista ja tuokaa ne sisälle”, huulikorun omaava kehotti ja alkoi kiikuttaa jo ruokakasseja käsissään ovelle.

Ruki nappasi ystäviensä kanssa kassit ja reput takakontista ja alkoi nousta puisia rappusia ylös muut perässään. Poika laski askelmia sitä mukaa, kun hän niitä nousi. Yhteensä neljätoista. Millaisessa mäessä talo oikein oli? Pojat astuivat Aoin avaamasta etuovesta sisään tilavaan eteiseen ja jättivät kengät ja takit sinne, ennen kuin jatkoivat matkaa käytävään, josta pääsi kulkemaan keittiöön ja olohuoneeseen. Keittiö oli tilava ja lämpimien värien sävyttämä. Keittiössä ei ollut ruokapöytää, mutta sieltä kävi kulku ruokailuhuoneeseen, joka jatkoi keittiön lämpimiä sävyjä. Katosta roikkui näyttävä kattokruunu ja pöydän ääressä oli yhteensä kahdeksan tuolia. Ruokahuoneesta pääsi kulkemaan oven kautta myös olohuoneeseen, jossa oli valtavat ikkunat ja pääsy takaterassille. Valkoisella seinällä oli ainakin kuusikymmentätuumainen taulutelevisio, jonka edustalla oli iso ja tummakankainen sohva sekä kaksi nojatuolia. Olohuoneen toisella seinämällä oli tulisija ja sen edessä pehmeän näköinen talja. Iso kirjahylly myös täydensi huonetta lukuisine kirjoineen.

Pojat jatkoivat matkaa takaisin käytävään, josta he olivat tulleetkin. Käytävän toisessa päässä oli rappuset toiseen kerrokseen, jossa sijaitsivat mitä todennäköisimmin makuuhuoneet. Rukin johdatuksella kolme muuta poikaa nousivat tummanpuiset rappuset ylös ja tulivat aulaan. Aulassa oli oleskelutila, josta löytyi jälleen kirjahylly, jossa oli paljon kirjoja. Omistajan täytyi olla suuri kirjallisuuden ystävä, Ruki ajatteli. Kaksi laivastonsinistä nojatuolia löytyi kirjahyllyn edustalta valtavan jalkalampun kera. Aulan seinustoilta löytyi kolme ovea. Yksi johti suurehkoon, valoisaan kylpyhuoneeseen, kaksi muuta suuriin makuuhuoneisiin. Ensimmäisessä makuuhuoneessa oli iso parisänky, jonka pylväistä laskeutui kevyensiniset verhot, jotka oli sidottu sivuun pylväisiin. Sängyn molemmin puolin oli pienet yöpöydät. Päätyseinässä, jota vasten suuri parisänky oli asetettu, oli valtava ikkuna valkoisine karmeineen ja vaaleansinisine verhoineen, josta avautui näkymä suurelle takapihalle. Ikkunasta näkyi suuri pressu, joka oli vedetty mitä ilmeisimmin uima-altaan suojaksi, koosta päätellen. Toisessa makuuhuoneessa oli sänky ja vuodesohva, joka oli jätetty auki. Valkoisen lipaston päällä oli kynttilöitä ja sen yllä seinällä leveä peili. Huoneessa oli toisen makuuhuoneen tapaan suuri ikkuna, josta oli näkymä takapihalle.

”Poikaystävälläsi taitaa olla helvetin rikas kaveri”, Uruha totesi katsellessaan ulos ikkunasta. Reita tiputti reppunsa äänekkäästi lattialle.
”No sanopa muuta…” Ruki ei voinut koskaan kuvitellakaan, että he olivat matkalla tällaiseen paikkaan.
”Minä varaan tämän sängyn”, Reita ilmoitti äreänä istuuduttuaan yhden hengen sängylle.
”Minä ja Kai varmaan nukumme sitten vuodesohvalla”, ruskeahiuksinen poika sanoi, Kai nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
”Joko te olette saaneet kierroksen päätökseen?” Aoi kysyi yhtäkkiä ovensuusta.
”Joo. Tämä paikka on huikea!” Uruha huudahti ja katseli näkymää ikkunasta.
”Metsän takana aukeaa järvi. Sitä ei vain nyt erota, kun lumi peittää kaiken”, huulikorun omaava kertoi ylpeänä. Ruki kurtisti otsaansa. ”Asettukaa aloillenne ja purkakaa tavaroitanne, jos haluatte. Kaappaan Rukin hetkeksi toiseen huoneeseen.”

Aoi otti Rukia kädestä kiinni ja johdatti tämän viereiseen makuuhuoneeseen. Mustahiuksinen sulki oven perässään.

”Laitetaanpa tämä syrjään…” vanhempi mutisi, otti vaaleahiuksisen repun tämän olalta ja laski sen leveän liukuovikaapin edustalle, jossa oli suuret peilit.
”En tiennyt, että sinulla on näin varakkaita ystäviä”, Ruki sanoi ja katsoi toista epäilevästi.
”No, minulla on”, Aoi vastasi hymyillen, puri hieman huulikoruaan ja veti verhot ikkunan suojaksi, mikä himmensi huoneen valaistusta.
”Mutta miten hän, tai he, uskaltautuivat lainaamaan tämän sinulle, tai siis meille kaikille, kolmeksi päiväksi?”
”Mitä uskaltamista siinä on? Ei meillä ole suunnitelmissa polttaa taloa maan tasalle, eihän?” mustahiuksinen vastasi hieman kiusallisesti nauraen.

Jaaha.

”Tule tänne”, vanhempi kehotti lempeästi ja veti toisen syliinsä istumaan sängyn reunalle.

Aoi kietoi kätensä toisen vyötärön ympärille ja painoi huulet toisen huulille. Rukin sydän hyppäsi kurkkuun. Suudelma tuntui loputtomalta, kielet kietoutuivat toistensa ympärille. Ne pyörivät ympäri ja ympäri… Mustahiuksinen kaatoi pojan alleen sängyllä ja suuteli tätä voimakkaasti. Pian molemmat vetäytyivät hengästyneinä suudelmasta. Vanhempi katsoi vaaleahiuksista kiihkeästi silmiin, pojan sydän tykytti ja kasvoja poltteli. Aoi siirsi katseensa toisen paidan helmaan ja tarttui siihen hellästi toisella kädellään. Hän nosti katseensa takaisin Rukiin ja katsoi tiiviisti toisen silmiin samalla, kun alkoi nostaa paitaa ylemmäs. Nuorempi veti terävästi henkeä. Pian näkyvissä oli pojan paljas vatsa ja rintakehä. Vaaleahiuksisen rinta kohoili nopeasti hengityksen tahdissa.
Aoi hivuttautui alemmas ja painoi täyteläiset huulensa hellästi pojan alavatsalle, Ruki värähti. Mustahiuksinen painoi aistikkaita suudelmia pitkin nuoremman vatsaa aina rintakehälle saakka, kunnes taas siirtyi suutelemaan vatsaa. Aoi laski kätensä toisen kyljille ja alkoi imeä alavatsan ihoa voimakkaammin. Vaaleahiuksiselta pääsi raskas huokaus.

”Shh… Ystäväsi ovat viereisessä huoneessa”, vanhempi kuiskasi paljasta ihoa vasten.

Ruki tunsi pitkien hiusten ja kylmän huulikorun hivelevän ihoaan, kun toinen jatkoi ihon imemistä kevyesti navan alapuolelta. Aoi siirsi varovasti oikean kätensä alemmas kylkeä pitkin pojan mustien farkkujen reunalle saakka. Mustahiuksinen siirsi hitaasti käden farkkujen metalliselle napille ja yhdellä liikkeellä väänsi sen auki. Vaaleahiuksinen henkäisi toisen noustua polvilleen vetämään mustia farkkuja hieman alemmas.

”Aoi…” Ruki kuiskasi epävarma ilme kasvoillaan.
”Eivät he kuule, jos olet hiljaa”, vanhempi sanoi käskevästi viettelevä hymy huulillaan.

Mustahiuksinen siirsi toisen kätensä hellästi Rukin kohoilevan etumuksen päälle, se tuntui kovalta boksereiden mustan kankaan alla. Nuorempi veti terävästi henkeä ja käänsi kasvonsa sivulle. Hän ei enää kehdannut katsella toista. Kylmät kädet vetivät vaatekappaleen reisien puoliväliin saakka, mikä sai Rukin sulkemaan silmänsä ja kädet puristumaan tiukasti päiväpeiton vaalean kankaan ympärille. Poika tunsi vanhemman lämpimän hengityksen alavatsallaan, pian hieman alempana… Vaaleahiuksinen inahti, kun toisen käsi kietoutui sen ympärille hellästi puristaen. Käsi alkoi liikkua hitaasti ylös ja alas, ylös ja alas… Ruki huokaili kiemurrellen sängyllä.

”Pysy paikallasi”, Aoi käski ja kiristi otettaan sen ympärillä. Pojalta pääsi kovaääninen äännähdys. ”Hiljaa”, mustahiuksinen sanoi tiukasti, mutta seksikkäästi, ja alkoi liikuttaa kättään nopeammin ylös ja alas.

Ruki sai tehdä kovasti töitä, ettei olisi päästänyt ääntäkään. Puristus päiväpeitosta kiristyi ja pojan rystyset muuttuivat valkoisiksi. Aoi avasi vapaalla kädellään omat housunsa ja hivutti niitä hieman alemmas päästäkseen haluamaansa käsiksi. Puolialaston Ruki sängyllä oli kiihottava näky, jota vanhempi söi katseellaan.

”Aoi-” vaaleahiuksinen inahti ja taittoi päänsä taaksepäin.
”Anna tulla”, puhuteltu kuiskasi ja nopeutti tahtiaan.

Ruki puri huultaan, kun hyvänolontunne läheni huippuaan. Poika nosti lantiotaan tahattomasti ylemmäs, pää kieppui puolelta toiselle ja silmät puristuivat tiukemmin kiinni. Aoi tihensi tahtiaan edelleen ja painoi peukalolla sen herkimmästä kohdasta. Vaaleahiuksinen alkoi saavuttaa huippuaan ja ääntelehti tahtomattaan hokien toisen nimeä, ikään kuin armoa anellen.

”Aoi, Aoi- Ei…”

Lopulta poika huusi orgasmin saavutettuaan ja puristi päiväpeittoa kaikella voimallaan. Näky sai Aoin kiihottumaan äärimmilleen, muttei antanut itsensä tulla.

”Helvetti…” Aoi murahti matalalla äänellään, ”et sitten ollut hiljaa.”

Ruki avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan vanhempaa säikähtäneenä.

”No ainakin Reita sai kuulla, että sinä tosiaankin olet nyt minun”, mustahiuksinen huokaisi ja katsoi toista sysimustilla silmillään omahyväisesti. Nuorempaa nolotti, hän olisi voinut vajota maan alle. ”Sinä tulit nopeasti.”

Ruki punastui ja nousi istumaan, minkä seurauksena paita valahti alas ja sotkeutui valkeaan nesteeseen, jota oli purkautunut hänen päälleen.

”Voi ei”, poika huokaisi ja katsoi heidän tekemäänsä sotkua sängyllä. Häntä tosiaankin nolotti. Aoi teki sen hänelle ensimmäistä kertaa ja vieläpä keskellä päivää! Ja kaiken lisäksi muut kuulivat sen varmasti viereiseen huoneeseen.
”Laitetaan vaatteemme ja päiväpeitto pesuun myöhemmin. Vaihda nyt vain vaatteesi.”

~

Ruki oli vaihtanut vaatteet harmaisiin olohousuihin ja valkoiseen t-paitaan ja hipsi nyt nolona kylpyhuoneeseen siistimään vielä itseään. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että pojan sydän hakkasi vieläkin. Aoi oli tehnyt sen hänelle kysymättä mitään, muttei poika vastustellutkaan. Se tuntui hyvältä, vaaleahiuksisen päässä kieppui vieläkin orgasmin jälkeinen raukeus, mutta miten hän kehtaisi palata ystäviensä seuraan?

”Onneksi tänne mahtuu aina kaksi”, kuului Aoin tumma ääni, kun hän laittoi kylpyhuoneen oven kiinni takanaan.
”Mitä helvettiä? Et sinä voi tulla tänne nyt!”
”No ei tämä tästä enää epäilyttävämmäksi voi mennä! Nyt kun huusit nimeäni tullessasi, niin mitä tässä enää pitämään matalaa profiilia?” vanhempi kiusoitteli ja laittoi lämpimän veden valumaan valkoiseen, suureen pyöreään ammeeseen.
”Aoi”, Ruki tiukkasi ja säpsähti toisen painaessa hänet yhtäkkiä kaakeloitua seinää vasten.
”Rauhoitu. Ei tässä mitään hätää ole”, huulikorun omaava sanoi ja siirsi toisen vaaleita hiuksia lävistetyn korvan taakse piiloon. Nuorempi tunsi kasvojaan polttelevan jälleen. ”Taisit pitää siitä?”
”M-mm…” vaaleahiuksinen mumisi ja painoi silmänsä kiinni. Aoi painoi toisen jalkansa kevyesti nuoremman jalkoväliin, mikä sai pojan inahtamaan, ”älä…”
”Shh… He voivat taas kuulla”, mustahiuksinen kuiskasi toisen korvanjuureen kiusoittelevasti.
”En pysty vielä uudestaan”, Ruki kuiskasi epätoivoisena.
”Sinä et ehkä, mutta…” Aoi painoi edelleen kiihottuneen etumuksensa toista vasten. Vaaleahiuksinen henkäisi. Mitä toisella oli mielessään?

Vanhempi vetäytyi irti toisesta ja alkoi riisuutua. Ruki tärisi. He etenivät nyt aivan liian nopeasti.

”Mitä sinä haluat… minun tekevän?” nuorempi sai kysyttyä jännitykseltään.

Aoi hymähti, otti peilikaapista kylpyöljyä ja laittoi sitä runsaasti juoksevaan veteen. Toisen alastomuus sai Rukin punastumaan entistä enemmän.

”Riisu itsesi ja tule kylpyyn”, mustahiuksinen kehotti ja sujahti veteen. Ruki teki työtä käskettyä ja meni varovasti, itseään peitellen, toisen perässä ammeeseen. Aoi veti pojan lähemmäs itseään ja kuiskasi, ”rentoudu.”

Huulikorun omaava alkoi hieroa nuorempaa rauhoittavasti hartioista ja selästä. Pian poika rentoutui lämpimässä vedessä toisen hierovien käsien alla ja nojasi vanhempaa vasten silmät kiinni, vaikkakin toisen sykkivä erektio painautui kiusallisesti hänen alaselkäänsä vasten.

”Mistä te puhuitte Reitan kanssa parkkipaikalla?” vaaleahiuksinen kysyi ja nosti kätensä vedenpinnan yläpuolelle. Iho tuntui liukkaalta kylpyöljyn takia.
”En halua puhua Reitasta, kun olemme kylvyssä”, Aoi murahti ja kiersi kätensä toisen ympärille. Ruki huokaisi.
”En halua, että te tappelette tai riitelette täällä keskenänne ja pilaatte ilmapiirin, okei?”
”Joo joo…” huulikorun omaava mumisi.
”Haluan, että kaikilla olisi hauskaa. Yrittäisit edes tulla toimeen Reitan kanssa.”
”Mm…”
”Aoi…”
”Joo, lupaan yrittää parhaani”, vanhempi tuhahti, kiersi sormensa pojan niskahiuksiin ja taittoi pojan pään tiukasti taaksepäin. ”Arvaa, mitä minä haluaisin tehdä…”
”No mitä?” vaaleahiuksinen kysyi pystymättä liikuttamaan päätään. Hänen katseensa kohdistui luonnonvalkeaan kattoon.
”Työntyä sisääsi.”

Hetkinen-

”Ei tule kuuloonkaan”, Ruki kieltäytyi jyrkästi ja sai päänsä irti toisen otteesta.
”En kuullut tuota”, mustahiuksinen sanoi ja painoi pojan nopeasti kylpyammeen reunaa vasten takaapäin. Vettä loiskui lattialle.
”Mitä?!” vaaleahiuksinen henkäisi Aoin napatessa hänen ranteistaan tiukasti kiinni ja painaessa ne ammeen reunaa vasten. Poika tunsi toisen erektion yhtäkkiä takamustaan vasten. ”Sanoin, etten-”

Aoi siirsi toisen kätensä nuoremman suulle hiljentääkseen tämän. Rukin vapautunut käsi singahti repimään toisen käsiä, muttei saanut niitä irti itsestään. Poika yritti kiemurrella pois toisen otteesta, mutta sai mustahiuksisen vain siirtämään ranteella olevan käden tiukasti hänen vyötärönsä ympärille. Nyt poika ei ainakaan pääsisi karkuun.

”Rauhoitu. Yritä rentouttaa lihaksesi”, Aoi kuiskasi toisen korvaan vaativasti. Rukin valtasi paniikki. Vanhempi aikoi työntyä hänen sisäänsä, vaikkei poika halunnut sitä. Vaaleahiuksinen yritti käännellä päätään puolelta toiselle ja riuhtoi vartaloaan kaikella voimallaan, muttei saanut itseään millään vapaaksi. Hän ei voinut edes huutaa, sillä toisen käsi pysyi tiukasti suulla. ”Lopeta tuo. Ei se satu… paitsi ensimmäisellä kerralla.”

Aoi painoi Rukin rintakehän ammeen reunaa vasten ja väänsi voimakkaasti toisen kädet tämän ristiselälle.

”Aoi, älä tee tätä”, vaaleahiuksinen aneli ja painoi silmänsä tiukasti kiinni, ikään kuin olisi saanut sillä kaiken katoamaan.
”Tiedän, että sinua pelottaa, mutta kylpyöljy tekee siitä helpompaa ja jos rentoutuisit, se auttaisi asiaa vielä enemmän”, vanhempi selitti ja siirsi vapaan kätensä toisen takamukselle.
”En voi rentoutua tällaisessa tilanteessa!”
”Älä huuda, vaan yritä rentoutua”, mustahiuksinen komensi tiukentaen otettaan toisen ranteista. ”Sinulla ei ole nyt vaihtoehtoja. Ovi on lukossa, kukaan ei pääse sisään, jos huudat.”

Aoi aikoi tosissaan raiskata hänet. Vasta hetki sitten mies oli tuottanut hänelle mielihyvää ensimmäistä kertaa seksuaalisesti, nyt vanhempi aikoi työntyä hänen sisäänsä väkisin. Rukilta vieri silmistä muutama kyynel, kun hän yritti rentouttaa lihaksiaan. Ehkä akti ei ollut niin paha kuin poika kuvitteli, mutta häntä järkytti toisen päällekäyvä käytös ja pakottaminen. Ruki oli tottunut miehen huolehtivaan, vaikkakin vaativaan, puoleen esimerkiksi syömisen suhteen, muttei tämänkaltaiseen puoleen. Vaaleahiuksisen ensimmäinen kerta saisi epämukavan lopun, jota hän ei mielellään muistelisi tulevaisuudessa, siitä hän oli varma.

”Noniin… Älä jännitä yhtään”, Aoi käski, vei erektion sisäänkäynnin luo ja levitti vapaalla kädellään toisen pakaroita. Mies vapautti varovasti toisen kätensä pojan ranteilta ja sanoi tiukasti: ”Älä yritä mitään tyhmää.”

Ruki siirsi vapautetut kätensä ammeen reunalle ja otti siitä kovasti kiinni. Vaaleahiuksinen tunsi, kuinka vanhempi alkoi työntyä hitaasti hänen sisäänsä. Poika yritti olla rentona ja levitti jalkojaan kauemmas toisistaan.

”Se sattuu…” nuorempi inahti ja puristi ammeen reunaa entistä kovemmin.
”Älä jännitä yhtään.” Ruki rentoutti lihaksensa parhaansa mukaan, ja Aoi työntyi hitaasti pojan sisään kokonaan. Nuorempi puri huultaan, ettei päästäisi ääntäkään. ”Juuri noin… Hyvä.”

Mustahiuksinen siirsi kätensä nuoremman lanteille ja alkoi liikuttaa itseään toisen sisällä hitaasti, jotta poika tottuisi ensin tunteeseen. Vesi loiskui hieman lattialle vanhemman liikuttaessa lantiotaan, joka oli puoliksi veden alla.

”Miksi et kuunnellut minua?” Ruki sai kysyttyä hiljaa ammeen laidalta.
”Koska haluan sinua, enkä halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä”, Aoi vastasi puraisten huulikoruaan ja päästäen huokauksen huultensa välistä. ”Tunnut tosi hyvältä…”

Vaaleahiuksisen silmistä tipahteli kyyneleitä valkoiselle kaakelilattialle veden mukana. Hän ei kyennyt nauttimaan täyteyden tunteesta, koska toisen liikkuminen tuntui oudolta hänen sisällään, se myös sattui. Ruki kuunteli vanhemman huokailua ja olisi halunnut sulkea siltä korvansa. Häntä sattui, mutta toinen nautti samaan aikaan hänen takapuolestaan hävyttömän röyhkeästi. Aoi nopeutti hiljalleen tahtiaan ja ääntelehti tummanpuhuvalla, seksikkäällä äänellään. Vettä loiskui entistä enemmän laidan yli ja Ruki yritti pitää itsensä mahdollisimman rentona, jottei toisen nopea liikkuminen sattuisi häneen enempää. Pian mustahiuksinen murahti ja heitti päänsä taaksepäin nauttiessaan voimakkaasta orgasmistaan. Vanhemman ääntely kuului aivan varmasti kylpyhuoneen ulkopuolelle, Ruki tiesi Aoin tekevän sen tahallaan. Mies halusi kiusata Reitaa.

Vaaleahiuksinen parkaisi toisen vetäydyttyä nopeasti ulos hänestä. Poika nousi vedestä ja alkoi kuivata itseään isoon valkoiseen pyyhkeeseen. Hän ei halunnut nähdä Aoita.
”Tule takaisin. Pestään sinun hiuksesi”, mustahiuksinen sanoi hengästyneenä.
”En halua nähdä sinua”, poika nyyhkäisi pidätellen kyyneleitään ja pukiessaan vaatteita nopeasti ylleen.
”Hei, Ruki”, Aoi yritti, mutta toinen paiskasi jo oven kiinni perässään.

~

Ruki oli juossut heidän makuuhuoneeseensa itkemään. Poika oli käpertynyt sikiöasentoon sängylle ja painanut pään polviinsa. Miten Aoi saattoi tehdä niin? Vanhempi oli kirjaimellisesti raiskannut hänet. Vaaleahiuksinen oli huomannut viereisen makuuhuoneen olevan tyhjä, kun hän oli syöksynyt kylpyhuoneesta ulos. Pojat olivat varmaan siirtyneet alakertaan kiusaantuneina. Mitä hekin ajattelivat koko tilanteesta? Ruki ja Aoi olivat vain kadonneet harrastamaan likaisia asioita ja antaneet sen kuulua.

”Onko kaikki ihan hyvin?” kuului Reitan varovainen ääni ovelta. Ruki oli jättänyt oven vahingossa raolleen, joten Reita oli kuullut toisen nyyhkytyksen viereiseen huoneeseen. Nuorempi ei ollut nähnyt häntä siellä.
”Mene pois”, poika nyyhkäisi. Reita näki lattialle heitetyt likaiset vaatteet ja päiväpeiton.
”Tekikö hän jotain… mitä et halunnut?” nenänsä peittänyt kysyi nolona ja istahti sängyn reunalle Rukin jalkoihin.
”Mene pois. Aoi ei tykkää, jos näkee”, nuorempi inahti ja vilkaisi toista nopeasti punaisilla silmillään.
”Ihan sama”, Reita tuhahti ja laski toisen kätensä varovasti Rukin nilkalle. Poika veti jalkansa pois, hän ei halunnut kenenkään enää koskevan itseensä.
”En sanonut sitä muuten vain”, Ruki ärähti ja nousi istumaan.
”Ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä, jos se jätkä kävisi minuun taas käsiksi”, vanhempi murahti ja katsoi toista haastavasti.
”On sillä! En kaipaa enempää ongelmia teidän välillenne!”
”Mitä hän teki?” Reita intti.

Rukin suu puristui kiinni. Ei hän voinut puhua asiasta Reitalle.

”Ruki”, vanhempi painosti. Hän tiesi, ettei heillä ollut paljon aikaa, Aoi tulisi varmasti kohta.
”Hän pakotti…” nuorempi sanoi ääni murtuen. Ei hän voinut kertoa, hän oli jo nyt sanonut liikaa. Ruki purskahti itkuun. Häneen sattui vieläkin fyysisesti. Reita nousi sängyltä ja suuntasi kylpyhuoneen ovelle. Nuorempi säikähti ja singahti toisen perään.
”Ei, älä”, Ruki yritti ja nappasi vanhemman kädestä kiinni.
”Älä mitä?” kuului Aoin ääni kylpyhuoneen ovelta.

Mustahiuksinen seisoi ovensuussa pelkkä pyyhe lanteillaan, hiukset vettä tippuvina. Mies laittoi kädet puuskaan ja katsoi vaaleahiuksisten poikien yhteen liitettyjä käsiä, Ruki veti kätensä nopeasti irti Reitan kädestä. Reita katsoi Aoita murhaavasti silmiin jäänsinisten piilolinssien takaa.

”Ruki, mitä on meneillään?” huulikorun omaava kysyi pojalta katsoen tätä tiukasti silmiin.
”Ei mitään”, nuorempi vastasi ääni väristen.
”Miten kehtaat pakottaa hänet seksiin?” Reita avasi suunsa ja katsoi mustahiuksista halveksivasti.
”Päätit sitten juosta Reitan syliin, niinkö?” puhuteltu tuhahti ärtyneenä Rukille.
”En!” poika huudahti paniikissa. Miksi Reitan piti puuttua asiaan, kun se ei hänelle edes kuulunut?
”Hän juoksi huoneeseenne itkemään. Tuntuu varmasti hyvältä saada hänet sellaiseen tilaan”, nenänsä peittänyt piikitteli kädet tiukasti farkkujen taskuissa.
”Kuinka monta kertaa sinua pitää vetää turpaan, että tajuat pysyä kaukana?” Aoi uhkasi ja astui askeleen lähemmäs Reitaa, vaaleahiuksinen puristi kätensä automaattisesti nyrkkiin.
”Lopettakaa!” Ruki karjaisi ja astui Aoin luokse. ”Nyt rauhoitut. Reita ei ole tehnyt mitään!”
”Toisin kuin sinä”, nenänsä peittänyt poika rykäisi Aoille ärsyttääkseen häntä.
”Mitä täällä tapahtuu?” kuului Uruhan ääni rappusten yläpäästä. Hän oli tullut tarkastamaan tilanteen kuultuaan kolmikon äänet alakertaan.
”Ei mitään”, Ruki tuhahti ja katsahti huulikorun omaavaa terävästi. Aoi nosti kätensä ylös luovuttamisen merkiksi ja katosi makuuhuoneeseen pukeutumaan.
”Onko jokin vialla?” ruskeahiuksinen kysyi pojilta rypistäen otsaansa. Molemmat pudistivat päätään ja katselivat lattiaan kiusaantuneina. ”Tulkaa alas. Katsomme Kain kanssa hyvää ohjelmaa olohuoneessa.”

Pojat lähtivät alas ja änkeytyivät samalle sohvalle. Aoi ei hakeutunut koko päivänä poikien seuraan, vaan kävi yksin ulkona ja teki ruokaa valmiiksi jääkaappiin. Ruki ei uskaltanut luoda katsettakaan mustahiuksiseen tämän vilahtaessa välillä olohuoneen halki tai kävellessä käytävän poikki. Vaaleahiuksinen istui tiiviisti Uruhan ja Kain välissä sohvalla ja yritti sivuuttaa kivun, jonka Aoi hänelle oli aiheuttanut kylpyhuoneessa. Istuminenkin teki kipeää, oli poika sitten missä asennossa tahansa. Reita huomasi toisen vääntelehtimisen ja ahdingon. Nenänsä peittänyt olisi vain halunnut viedä nuoremman pois talosta, kauas Aoista, muttei uskaltanut lähestyä poikaa siinä pelossa, että aiheuttaisi enemmän ongelmia.

Helvetti.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Touko 08, 2014 6:35 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+15/?] 24.2.-

ViestiKirjoittaja Aia » La Maalis 08, 2014 1:41 am

On aikaa, kun viimeksi kirjauduin tänne. Miten se aika meneekin... Kiirettä pitänyt ja unohtui joksikin aikaa tuo käyttäjätunnus.. Vaan eipäs kuitenkaan kokinaan :D
mitä voisin sanoa? Yritän parhaani kommentoida (älkää menettäkö hermoja pyydän :)
Siis: aloitan prologista. Mielenkiintoinen. Tulee sellainen olo, että tämä täytynee lukea. Ja että toivottavasti tämä kirjoitetaan loppuun! *winkwink* :)

osa 1: Mielenkiintoisia henkilöitä. Mieleenpainuvimmat näistä oli Reita sekä Ruki (eikä se, että heistä tykkäilen muutenkin eniten, vaikuttanut mitenkään asiaan :D)

Osa 2: ihana oli kohta, kun Ruki tokaisee: Älä kutsu minua lapseksi ja toinen siihen: sinä olet lapsi...

osa 3: Miten kiehtovasti osaat kirjoittaa! Jokaisella on omat taustansa ja eri lähtökohdat. Uruha käy sääliksi...

Osa 4: juoni alkaa kehittymään...

Osa 5: ihana Ruki, kun etsii jotakin syvällistä... Harmikseen Aoi ei kykene siihen (mietin, että Rukin ja Reitan täytyisi mennä yhteen! Jep ;) niin ja tässä tuo Aoin ja Reitan yhteinen otto... Ja vii Reita, minkä sopan keittää...! Luen jännityksellä eteenpäin.. Tai olenhan nämä ennenkin lukenut, mutta muistin virkistäytymiseksi luen uudestaan nämä osat. :)

Osa 6: Voi Reita parkaa, kun sotkee vain asioitaan...!

Osa 7: *sanaton* UPEAA tekstiä! :)

Osa 8: mitä minä osaisin kommentoida... <3

Osa 9: Reita&Kaori... Reita se osaa! Lisää draamaa... Voi vain miettiä, miten tämä kaikki päätyy...

Osa 10: Kai<3Kaori. Rukin isän lähtö selkisi... Tämä oli... Odottamaton käänne. Ja hyvä että se tuli ilmi :)

Osa 11: ihana oli tuo Rukin nukahtamiskohtaus. <3

Osa 12: Reita ja Uruha tekee sovinnon! Jess! :)

Osa 13: olisin toivonut Kain ja Kaorin jutun kestävän... :(

Osa 14: tässä jäi mieleen eritoten Rukin äidin käytös omaa poikaansa kohtaan... Jospa hän joku päivä ymmärtäisi poikaansa... Pyytää tältä anteeksi...?

Osa 15: Nyt täytyy sanoa: Olen aivan sanaton. Tätä en odottanut (mutta mielessä oli onko Aoi sitä mitä oikeasti näytti olevan, että jokin siinä hepussa hämää... Ruki parka <3
Ja Reita saa Rukin lopult, Jookos? ;)

uuh mitä tekstiä! Lisäälisäälisää *koiranpentukatsesilmissään* ;) ja kieliasuun en sen koommin puutu. Ja niistä puheenollen tässä omassa kirjoituksessa niitä voi olla mielinmäärin :D
Hmm... Ei muuta kuin jatkoaaa! :D

Aia
Fani
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ke Marras 20, 2013 7:47 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+16/?] 24.3.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Maalis 24, 2014 8:58 pm

Aia: Hei taas ja kiitos kommentistasi! Hauska kuulla, että jäit viimeisimmästä osasta sanattomaksi. :D En tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia loppupeleissä. Mutta tässäpä tää nyt jatkuis taas~

A/N: HAH! Ihan ajallaan julkaisen uuden osan! (tasan kuukaus väliä, muahaha) Mutta joo enpä mä tässä mitään enempää höpötä, tässä tää osa olis!

Osa 16

Ruki avasi hitaasti silmänsä. Poika tunsi kädet ympärillään, tutut kädet. Vaaleahiuksinen käänsi päätään nähdäkseen vilauksen Aoin mustista hiuksista. Vanhempi oli tullut hänen viereensä varmasti pojan nukahtamisen jälkeen, sillä Rukilla ei ollut mielikuvaa toisen tulosta. Poika kiemurteli halauksesta raskaiden käsien alta herättämättä miestä. Vaaleahiuksinen veti harmaat olohousut jalkaansa, suoristi suuren valkoisen t-paitansa ja hiipi ulos huoneesta. Ruki kävi pesemässä pikaisesti hampaansa ja tunkeutui ystäviensä huoneeseen. Kai ja Uruha hihittelivät suuren peiton alla, Reita oli liimautunut kiinni seinään peitto korvillaan.

”Paljonko kello on?” Ruki kysyi sujahtaessaan suuren peiton alle Kain ja Uruhan väliin.
”Ei aavistustakaan”, ruskeahiuksinen vastasi ja kääntyi etsimään kännykkäänsä lattialta.
”Olkaa hiljempaa”, Reita murahti sängystään ja veti peittoa tiukemmin korvilleen.
”Kello on puoli kymmenen”, Uruha tiedotti ja kääntyi takaisin sängylle.
”Haluaisin mennä tänään ulos. Metsässä voisi olla kivaa”, Kai sanoi ja nousi istumaan sängyllä. Kaksi muuta poikaa seurasivat esimerkkiä.
”Hyvä idea. Syödään ja mennään sitten ulos”, pisin pojista päätti ja siirtyi repimään Reitaa ylös sängystä. Kun Uruha vihdoin sai Reitan jalkeille, Rukin huomio kiinnittyi pojan kasvoihin. Se arpi… Hän oli nähnyt sen aiemmin Kain luona, kun heidän oli ollut tarkoitus mennä suihkuun yhdessä. Mistä Reita oli sen saanut? Ruki mietti sitä vieläkin.

~

Uruha hyppelehti lumessa ja kieppui puiden runkojen ympäri. Poika sai jopa Kain mukaan temmeltämään ympäriinsä, mikä olisi tuntunut mahdottomalta tehtävältä vielä muutama viikko sitten. Kai tuntui nauttivan raikkaasta ulkoilmasta, liikennesaasteista ei ollut jälkeäkään. Ruki kääntyi katsomaan taakseen, talo katosi jo melkein kokonaan näkyvistä. Olikohan Aoi vielä herännyt?

”Lumesta saa tehtyä lumipalloja!” ruskeahiuksinen poika huudahti ja pyöritteli kylmää palloa käsiensä välissä. Kai nappasi maasta lunta, pyöritteli siitä nopeasti lumipallon ja heitti sillä Uruhaa kylkeen. Poika huudahti säikähdyksissään ja heitti tekemänsä pallon mustahiuksista kohti osumatta kuitenkaan kohteeseensa. Pian kaikki pojat heittelivät toisiaan lumipalloilla ja juoksivat puiden taakse piiloon, jopa Reita. Kukaan pojista ei enää muistanut, milloin heillä viimeksi oli ollut niin hauskaa. Kaikki tuntui hetken aikaa huolettomalta, kaikki oli hyvin. Kun pojat väsyivät juoksemiseen ja lumipallojen heittelyyn, he kellahtivat lumeen makaamaan. He katselivat harmaata taivasta ja koruttomia puita, kuuntelivat satunnaisia linnun ääniä.

”Meidän pitäisi pitää hauskaa yhdessä useamminkin”, Uruha totesi ja kohotti kätensä kohti taivasta.
”Niin pitäisi”, Kai myötäili hymyillen. Pitkästä aikaa suru ei vallannut kokonaan hänen mieltään, pojalla oli hyvä olla.
”Minä en sitten sanonut tätä, mutta minulla oli ikävä teitä ääliöitä”, nenänsä peittänyt poika tuhahti kädet niskan takana.
”Reita!” ruskeahiuksinen huudahti ja kierähti ystävänsä kainaloon nauraen. Kai yhtyi nauruun.

Ruki katseli hiljaisena taivasta, hän oli jo palannut takaisin maan pinnalle. Hänen oli hyvä olla ystäviensä seurassa ulkona, hän ei edes tahtonut palata takaisin talolle. Poika pelkäsi Aoita. Mitä jos hän pakottaisi Rukin uudelleen seksiin? Vaaleahiuksinen ei edes halunnut ajatella asiaa, häntä ahdisti. Poika ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat tulleet tänne kahden. Oliko Aoin tarkoituksena tehdä hänelle jotain sellaista alusta alkaen? Paikassa, josta ei pääsisi minnekään. Rukia puistatti.

”Hei”, Reita rykäisi Rukin yläpuolelta ja ojensi tälle kättään, ”jatketaan matkaa.”

Ruki tarttui vanhemman käteen, toinen veti hänet ylös maasta.

”Mennään järvelle”, Uruha sanoi ja otti muutaman juoksuaskeleen Kain rinnalla. Pojat saivat metrien etumatkan Reitasta ja Rukista.
”Onko sinun hyvä olla hänen kanssaan?” Reita kysyi nuoremmalta nähtyään tämän mietteliään ilmeen.

Ruki katsahti nopeasti lasisilmäistä poikaa. Uskaltaisiko hän puhua Reitan kanssa Aoista? Toisaalta, tällä hetkellä vanhempi oli ainoa, jolle Ruki voisi ylipäätään puhua asiasta.

”On, mutta…” nuorempi aloitti, mutta epäröi vielä hetken, ennen kuin jatkoi, ”en tiennyt, että hän voisi tehdä minulle mitään sellaista.”
”Oliko se ensimmäinen kerta, kun hän teki niin?”
”Oli. Ensimmäinen kerta ikinä, että ylipäätään teimme mitään sellaista”, Ruki kertoi ja veti kaulahuivia ylemmäs kasvoilleen peittääkseen punastumisen. Häntä nolotti puhua Reitan kanssa asiasta.
”Olen pahoillani, että hän teki sinulle niin. Hänellä ei ole oikeutta sellaiseen”, nenänsä peittänyt sanoi hiljaisella äänellä. ”Olen pahoillani, että olin itsekin aika päällekäyvä silloin aiemmin Kain luona. Tarkoitukseni ei ollut-”
”Ei se mitään, oikeasti”, lyhyempi keskeytti toisen lauseen.
”Haluan sinun tietävän, etten pakottaisi sinua koskaan mihinkään”, Reita kuiskasi lähes kuulumattomalla äänellä. Pojan sydän hakkasi jännityksestä. Hänen oli pakko kertoa toiselle, ettei hänen tunteensa olleet kadonneet mihinkään. ”Jos olisimme joskus yhdessä, en antaisi sinuun enää sattua.”

Ruki hidasti vauhtiaan, Reita käveli hänen ohitseen muutaman askeleen, ennen kuin huomasi toisen pysähtyneen. Ei kai hän ollut järkyttänyt poikaa?

”…taa”, Reita kuuli nuoremman mutisevan jotain, muttei saanut siitä selvää.
”Mitä?”
”Pelottaa”, Ruki sanoi hieman kovempaa, mutta edelleen varovasti. Poika nosti katseensa vanhempaan, mikä sai toisen sydämen hypähtämään kurkkuun. Tavassa, jolla nuorempi katsoi toista silmiin, oli jotain sanoinkuvaamattoman seksikästä, mutta samalla silmistä tihkui pelkoa.
”Jätä se”, nenänsä peittänyt sanoi töksäyttäen.
”Joo täällä, mistä ei pääse minnekään. Aoi sekoaisi. Sitten vasta olisinkin kovan kohtelun alla”, nuorempi huokaisi ja potki lunta kengän kärjellä.
”Tämän jälkeen”, Reita ehdotti suoristaen maastonvihreää takkiaan.
”Mitä jos… Tai siis… Miten kestän kaksi päivää, jos…” Ruki ei saanut muotoiltua lausettaan loppuun.
”Nuku meidän huoneessamme, älä jää sen paskiaisen kanssa missään vaiheessa kahden. Jonkun meistä täytyy olla näköpiirissä koko ajan, niin hän ei voi tehdä sinulle mitään.”

Ruki nyökkäsi hitaasti ja käveli vanhemman luo. He jatkoivat matkaa järvelle hiljaisuuden vallitessa.

~

”Uskaltaakohan jäälle mennä?” Kai mietti ääneen, kun Uruha otti jo ensimmäisiä askelia lumen peittämälle jäälle.
”Emme tule pelastamaan sinua, jos tiput jäihin”, Reita huusi parhaalle ystävälleen rannalta.
”Hyvä tietää”, ruskeahiuksinen mumisi ja palasi takaisin rannalle.
”Onko sinulla kaikki hyvin?” Kai osoitti kysymyksen Rukille, jonka kasvot olivat kalpeat.
”Vähän huono olo…” Ja samassa poika romahti polvilleen lumihankeen oksentamaan.
”Et kai ole raskaana?” Reita töksäytti, mikä sai Rukin katsahtamaan vanhempaa murhaavasti. Reita loi nuorempaan pahoittelevan katseen.
”Sinun olisi pitänyt syödä aamulla enemmän”, Kai sanoi ja laskeutui vaaleahiuksisen tasolle pitämään poikaa tasapainossa.
”Eikä olisi”, Ruki tuhahti ja kakoi kurkkuaan.
”Sinä et syönyt eilen”, Uruha huomautti. ”Et syönyt kanssamme ravintolassa etkä syönyt sen jälkeenkään.”
”Mikset ole syönyt?” mustahiuksinen poika kysyi kurtistaen kulmiaan.
”Aoi pakottaa minut syömään päivässä vähintäänkin viisi kertaa ja joka toinen kerta se tulee ylös. Nyt kun hän ei ole ollut tunkemassa ruokaa alas kurkustani vähän väliä, olen käyttänyt tilaisuuden hyväksi olla syömättä”, Ruki selitti ärtyneenä ja sylkäisi hankeen.
”Onko sinulla syömishäiriö?” Reita ärähti ja laskeutui kyykkyyn pojan eteen varoen oksennusta.
”No miten sen nyt ottaa”, nuorempi murahti ja katsahti nenänsä peittänyttä ärtyneenä.
”Mikset ole puhunut tästä aikaisemmin?” Kai huokaisi.
”Koska ei ole ollut mitään puhuttavaa. Kaikki on hallinnassa, ei minulla ole hätää”, nuorin pojista tuhahti ja nousi pystyyn Kain avustuksella.
”Joo, siltähän se näyttääkin”, Reita totesi vihaisena. Miten he eivät olleet huomanneet aikaisemmin mitään? Nyt kun Reita tarkemmin ajatteli, Ruki söi harvoin koulussa mitään. Hän saattoi kerätä lautaselle ruokaa, muttei syönyt siitä paljoakaan.
”Meidän on varmaan parempi palata talolle”, Uruha sanoi huolestuneena.

Rukin askeleet olivat haparoivia ja heikkoja Kain pidellessä häntä tasapainossa. Vaaleahiuksinen ei ymmärtänyt, miten hän oli mennyt niin huonoon kuntoon yhtäkkiä.
Olisi pitänyt syödä edes vähän eilen…

”Tule tänne”, nenänsä peittänyt poika käski ja avitti toisen reppuselkäänsä. ”Et jaksa kuitenkaan kävellä koko matkaa.”

~

”Missä helvetissä te olette olleet?” Ruki kuuli Aoin huutavan erittäin vihaisen kuuloisena.
”Kävimme vain ulkona”, Uruha vastasi yrittäen rauhoitella vanhempaa.
”Ja Ruki tulee tuossa kunnossa takaisin?” huulikorun omaava ärisi.

Ruki raotti hieman silmiään. Poika makasi olohuoneen sohvalla, häntä heikotti. Ruki erotti Aoin, Uruhan ja Reitan käytävässä.

”Hän ei syönyt mitään eilen”, ruskeahiuksinen kertoi hiljaisella äänellä.
”Eikö hän syönyt kanssanne ravintolassa?” Aoi ärähti vihaisena. ”Olisihan se pitänyt arvata. Heti, kun en ole vahtimassa häntä, hän jättää syömättä!”
”Hän kyllä söi aamulla vähän kanssamme”, Reita sanoi tiukalla äänellä.
”Älä sano mitään. En halua kuulla ärsyttävää ääntäsi”, mustahiuksinen ärähti katsahtaen vaaleahiuksista murhaavasti. Aoi ei ollut pitänyt näkemästään, kun Reita oli kantanut Rukin reppuselässään olohuoneen sohvalle.
”Tuliko mieleesi, että ehkä hänellä vain on paska olo sinun takiasi?” nenänsä peittänyt poika tuhahti kiristellen hampaitaan. Hänellä menisi kohta hermot tuohon ärsyttävään, ylimieliseen mieheen.
”Lopettakaa”, Ruki käski tiukalla äänellä noustessaan istumaan, hänen silmissään pimeni hetkeksi.

Aoi singahti hetkessä pojan luo, mies kyykistyi vaaleahiuksisen jalkoihin ja laski kätensä suojelevasti tämän polville. Ruki olisi halunnut työntää toisen kädet pois, muttei löytänyt siihen voimia.

”Mikä olo sinulla on?” mustahiuksinen kysyi huolestuneella äänellä.
”Ihan kuin sinua kiinnostaisi”, nuorempi mumisi, sulki silmänsä ja nojasi päänsä selkänojaa vasten.
”Älä sano noin”, Aoi murahti ja kysyi uudelleen: ”Mikä olo sinulla on?”
”Heikottaa…”
”Meidän pitää saada verensokerisi nousemaan. Olethan yhteistyöhaluinen?” huulikorun omaava kysyi puristaen toisen polvia.
”Joo…”

Aoi viittoi Uruhan mukaansa keittiöön hakemaan mehua ja pientä purtavaa. Kai ja Reita menivät Rukin seuraksi sohvalle.

”Kohta sinulla on jo parempi olo”, mustahiuksinen poika lohdutti ja katsahti nopeasti Reitaa. Tällä hetkellä tuo poika olisi ainoa, joka saisi Rukin olon paremmaksi henkisesti.
”Muista mitä sanoin, olet koko ajan meidän seurassamme. Sinun ei tarvitse pelätä mitään”, nenänsä peittänyt kuiskasi Rukin korvaan. Nuorempi nyökkäsi hitaasti ja puristi toisen kättä nopeasti, ennen kuin Aoi ja Uruha tulivat takaisin keittiöstä.

~

Reita katseli takassa leiskuvia liekkejä pehmeän taljan päällä. Ruki istui sohvalla Aoin vieressä ja söi ruokaa hiljalleen. Sitä oli jatkunut jo tunteja, sillä poika ei voinut vain ahmaista suurta annosta sisäänsä ilman, että kaikki olisi tullut ulos. Reita huokaisi. Jos vain hän olisi saanut olla sohvalla Rukin vieressä, jos vain hän olisi ollut se, joka tiesi toisen syömishäiriöstä, hän olisi auttanut toista parhaansa mukaan. Poika olisi halunnut niin kovasti olla toisen lähellä, muttei voinut.

”Hei…” Uruha kuiskasi istuutuessaan nenänsä peittäneen pojan viereen taljalle. ”Kai meni ulos soittamaan kotiin.”
”Hän on vaikuttanut hieman iloisemmalta täällä”, vaaleahiuksinen totesi katse tanssivissa lieskoissa. Kai oli antanut hänelle anteeksi, mutta pojan katseesta näki, että hän oli yhä loukkaantunut sekä pettynyt Reitaan.
”Niin on.”
”Sinä olet tainnut auttaa häntä paljon viime aikoina. Taidat oikeastaan olla ainoa, joka olisi voinut tukea häntä näin hyvin”, lasisilmäinen selitti surumielisesti hymyillen. Poika toivoi aina, ettei Uruha olisi joutunut kokemaan sitä kaikkea, mitä oli joutunut käymään läpi, mutta kieltämättä siitä kaikesta oli nyt hyötyä Kain kohdalla.
”Niin kai”, ruskeahiuksinen mumisi ja ojensi käsiään tulta kohti. ”Haluaisitkohan kertoa, mitä on meneillään teidän kolmen välillä?”
”Aoi ei pidä minusta ja pelkää kai, että Ruki juoksee luokseni”, vaaleahiuksinen selitti hiljaisella äänellä, jotta vain Uruha kuulisi.
”Onko Ruki antanut jotain merkkejä siihen suuntaan?” pidempi pojista kysyi yrittäen kuulostaa mahdollisimman välinpitämättömältä.
”Aoi raiskasi hänet eilen.”
Mitä?” ruskeahiuksinen sihahti hiljaa. Järkytys paistoi hänen kasvoiltaan.
”Ruki on tietenkin ihan paniikissa ja pelkää, että se paskapää tekee vielä jotain”, Reita huokaisi ja kiersi kädet jalkojensa ympärille.

”Onko sinulla jo parempi olo?” mustahiuksinen kysyi Rukilta ja otti pojan vihdoinkin tyhjentyneen ruokakulhon tämän käsistä. ”Oksettaako?”
”Eiköhän tämä pysy sisälläni, kun kurkustani ei ole työnnetty alas hirveää määrää ruokaa”, Ruki tuhahti ja käpertyi viltin alle.
”Olisit voinut kertoa, ettei se määrä ruokaa pysy sisälläsi”, Aoi huokaisi ja nousi sohvalta.
”Olisit vain seonnut enemmän”, vaaleahiuksinen mumisi vilttiin ja painoi päänsä sohvatyynyyn.
”Jos olisit kertonut, emme olisi taas lähtöpisteessä”, huulikorun omaava murahti ja poistui käytävän kautta keittiöön, Uruha hipsi miehen perään.
”Hei”, Reita mutisi istuutuessaan pehmeään nojatuoliin.

Ruki nousi takaisin istumaan voidakseen katsoa vanhempaa silmiin. Lasisilmäinen huomasi ahdistuksen pojan silmissä ja olisi halunnut ottaa toisen syliin, muttei uskaltanut, vaikka Uruha olikin mennyt pidättelemään Aoita keittiöön.

”Hänen kosketuksensa inhottaa”, nuorempi kuiskasi ja laski katseen syliinsä.
”Lähdemme huomenna pois, ja saat tulla nukkumaan meidän huoneeseemme”, Reita sanoi hiljaisella äänellä.
”Mutta minne menen, kun pääsemme pois täältä?”
”Mitä tarkoitat?”

Ruki oli unohtanut, ettei kukaan tiennyt hänen asuvan Aoin luona.

”Asun hänen luonaan”, Ruki mumisi ja repi viltin reunaa kynsillään, ”en voi mennä kotiin.”
”Mikset?” nenänsä peittänyt kysyi kurtistaen otsaansa.
”Kerroin äidille meistä ja nyt hän vihaa minua”, poika sanoi sulkien silmänsä, ettei olisi alkanut itkemään. Hänellä oli hylätty ja käytetty olo.
”Tule meille”, vanhempi ehdotti matalalla äänellä ja katsoi toista varovasti pelokkaisiin silmiin. ”Siskoni huone on vapaana. Vanhempani eivät ole paljon kotona, joten en usko heitä haittaavan, jos olet meillä.”
”Siskosi huone…”

Ruki mietti asiaa hetken. Toinen tarjosi hänelle kattoa pään päälle, joten miksei? Ei hänellä ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Ja jos hän saisi kokonaan oman huoneen, hän ei varmasti häiritsisi ketään.

”Jos siitä ei ole vaivaa…” nuorempi sanoi hiljaa.
”Ei siitä ole”, Reita kuiskasi nopeasti ja jatkoi toiseen aiheeseen: ”Kun olitte vielä ravintolassa, näin Aoin jonkun naisen kanssa. He vaikuttivat läheisiltä ja nainen taisi antaa hänelle jotain, en vain nähnyt mitä.”
”Aijaa”, Ruki mumisi ja nielaisi. Jotain oli meneillään, mutta mitä? Poika tahtoi tietää. Hän ei oikeastaan tiennyt Aoista juuri mitään yksityiskohtia, mutta halusiko hän eilisen jälkeen tietääkään?
”Haluan vain, että tiedät. Hän ei kerro sinulle kaikkea.”
”Minusta tuntuu, etten tunne häntä ollenkaan”, nuorempi kuiskasi ja painoi pään polviinsa.
”Minulla kävi mielessä, että ehkä se nainen antoi hänelle tämän asunnon avaimen”, Reita sanoi ja säpsähti nähdessään Aoin ja Uruhan tulevan takaisin olohuoneeseen.
”Niin hän antoikin”, huulikorun omaava myönsi viileästi. Uruha katsoi Reitaa pahoittelevasti.
”Onko hän yksi niistä edellisistäsi?” Ruki kysyi ja nosti katseensa mustahiuksiseen.
”On”, Aoi tuhahti ja istui pojan viereen.
”Olet varmaan pannut häntä samalla tavalla kuin minua siellä kylpyhuoneessa. Olet vain sattunut erehtymään sukupuolestani.” Rukin ääni oli pistävä ja poika katsoi Aoita vihaisesti suoraan silmiin. Mustahiuksinen ei sanonut mitään, katsoi vain poikaa viileästi takaisin silmiin. ”Mieleesi ei tainnut koskaan tulla, että ehken halua tulla asuntoon, jossa olet nainut jotain naista, johon sinulla on vieläkin niin hyvät välit, että hän lainaa talonsa sinulle!”

Ruki nousi sohvalta ja viskasi viltin Aoin viereen, poika oli hyvin vihainen. Mustahiuksinen tarttui vaaleahiuksista kädestä, mutta poika vain repi kätensä irti vanhemman otteesta.

”Se nainen on varmaan avustanut sinua rahallisestikin”, Ruki tuhahti ja hieroi otsaansa, hänen päätään särki.
”Niin on, mutta sinä et ymmärrä”, huulikorun omaava huokaisi ja nousi sohvalta. Poika astui kauemmas miehestä, hän ei halunnut toista lähelleen.
”Selitä sitten”, nuorempi kihahti ja käveli suurien ikkunoiden luo.
”En kaikkien kuullen.”

Ruki katsahti Reitaan ja Uruhaan, jotka poistuivat vastahakoisesti ulos Kain luokse pojan merkistä.

”Ala sitten selittää”, poika ärähti, laittoi kädet puuskaan ja katsoi ikkunasta ulos illan pimeyteen.
”Kun olin suunnilleen sinun ikäisesi, ehkä vuoden nuorempi, olin holtiton. En viihtynyt kotona äitini ja siskoni kanssa. Olin monesti ystävieni luona tai kiertelin yksin ympäri kaupunkia, jossa asuimme”, Aoi aloitti ja istui takaisin sohvalle sulkien silmänsä. Häntä pelotti kertoa Rukille asioistaan. ”Eräänä yönä pääsin livahtamaan johonkin yökerhoon, jossa tapasin hänet.”
”Mikä hänen nimensä on?” vaaleahiuksinen kysyi hampaitaan kiristellen, katse ulkona pimeydessä.
”Ei sillä ole väliä”, vanhempi vastasi nopeasti ja katsahti poikaa, joka seisoi selkä häneen päin. ”Hän tuli opastamaan minua, koska näytin eksyneeltä. Me joimme ja juttelimme kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oikeastaan hän vain taisi juottaa minut humalaan ja raahasi minut sitten asunnolleen jossain vaiheessa yöllä, kun aloin olla melko huonossa kunnossa.”
”Eikö hän muka huomannut, että olet selvästi alaikäinen?” poika kysyi epäluuloisena.
”Näytin silloin paljon ikäistäni vanhemmalta, ei hän tajunnut siinä vaiheessa”, huulikorun omaava selitti ja puri huulikoruaan.

Hetken oli aivan hiljaista, kumpikaan ei sanonut mitään. Ruki katsoi hengityksensä muodostavaa huurua ikkunassa. Aoi mietti, miten kertoisi tarinansa loppuun.

”Mitä hänen asunnollaan tapahtui?” vaaleahiuksinen kysyi lopulta hiljaa ja katsoi huurun haihtuvan ikkunan pinnalta.
”Hän johdatti minut sänkyynsä nukkumaan, mutta me…” vanhempi keskeytti puheensa. Hänen kurkkuaan kuivasi. ”No, tiedäthän…”

Ruki huokaisi raskaasti ja sulki silmänsä. Kyllä hän tiesi, että Aoilla oli ollut suhteita naisten kanssa, mutta silti hänen oli vaikea kuunnella vanhempaa.

”Meille kehittyi eräänlainen suhde. Hän ei asunut kaukana kodistamme ja livahdin sinne välillä jopa viikoiksi. Sinä aikana…” mustahiuksinen keskeytti hetkeksi puheensa, hän oli tulossa siihen osioon, jota ei olisi halunnut kertoa Rukille. ”Sinä aikana minulle paljastui hänestä uusia puolia.”
”Millaisia?” poika kysyi lievää hermostuneisuutta äänessään, hän alkoi täristä.
”Hänellä oli pakkomielle alistamiseen ja tulla alistetuksi. Hän myös… oli todella sadistinen.” Nyt hänen piti vain odottaa Rukin tuomiota. Vanhempi pystyi huomaamaan kireyden vaaleahiuksisen hartioissa, pienen tärinän kehossa sekä painon vaihtelun jalalta toiselle.
”Se, mitä kylpyhuoneessa tapahtui…” Ruki aloitti miltei kuiskaten, ”kuvittelitko sinä minut häneksi?”

Aoi puristi kätensä nyrkkiin ja veti terävästi henkeä. Ei, hän ei kuvitellut Rukia siksi naiseksi, joka kasvatti hänet hieman kieroon omilla metodeillaan. Mies vain halusi kanavoida sen kaiken johonkin, mutta se vain oli purkautunut täysin väärällä tavalla väärää ihmistä kohtaan. Poikaa kohtaan, jossa Aoi pystyi näkemään itsensä, vanhempien hylkäämänä lapsena, paikkaansa etsimässä.

”Se kylpyhuone… Kaikki vain räjähti käsiin. Anteeksi, minä-” Mies painoi kasvot käsiinsä ja antoi ahdistuksensa viimeinkin purkautua kaikkien niiden vuosien jälkeen. Hän oli padonnut sen kaiken sisäänsä, kulkenut naisen käskyjen ja toiveiden mukaan koko nuoruutensa. Vasta hiljattain ennen muuttoa Aoi oli päässyt vapaaksi naisen otteesta, sillä hänen ikänsä oli vihdoinkin paljastunut. ”Vasta vähän ennen tapaamistasi hän sai tietää ikäni. Hän järkyttyi, itki, oli vihainen itselleen. Hän on yrittänyt hyvittää monien vuosien vahingon auttamalla minua rahallisesti.”

Ruki ymmärsi nyt, miten Aoilla oli varaa BMW:hen, asuntoon, huonekaluihin… Kaikki oli sen naisen avustusta.

”Anteeksi Ruki... En olisi saanut tehdä sitä sinulle, minulla vain napsahti päässä”, huulikorun omaava sanoi hiljaa ja pidätteli kyyneleitä silmänurkissaan. Hän ei ollut itkenyt vuosiin, Aoi ei muistanut milloin viimeksi olisi antanut kaiken ahdistuksen vallata näin suuren osan ajatuksistaan.
”Oliko tämä se asunto, jossa…” poika yritti kysyä, muttei saanut lausettaan loppuun.
”Olimme ensin hänen toisella asunnollaan, mutta muutin tänne myöhemmin hänen luokseen asumaan”, mustahiuksinen vastasi kuiskaten. ”Se kylpyhuone vain…”

Ruki kääntyi ympäri ja näki sydäntä särkevän näyn. Aoi oli painanut kasvot käsiinsä ja olisi voinut hajota palasiksi minä hetkenä hyvänsä. Poika käveli hiljaa toisen luo, tarttui tämän käsistä ja veti ne pois kasvojen tieltä. Ruki veti toisen puolittaiseen halaukseen nähtyään eksyneet punaiset silmät.

”Anteeksi…” Aoi kuiskasi ääni murtuen.
”Ei se mitään”, nuorempi sai sanotuksi. Hän yritti parhaansa mukaan sisäistää kaiken kuulemansa ja ymmärtää sitä.
”Yritin pitää tämän kaiken erossa sinusta”, mustahiuksinen mutisi toisen kaulaa vasten, ”mutten onnistunut siinäkään…”
”Kyllä me pääsemme tämän yli”, Ruki lohdutti tiukentaen otettaan vanhemman ympärillä.
”Olen niin pahoillani…”

~

Ruki katseli Aoin nukkuvia kasvoja ja mietti miehen tarinaa. Mitä Aoi oli tarkoittanut sadistisuudella? Oliko nainen satuttanut mustahiuksista seksuaalisissa merkeissä? Sitä hän varmasti tarkoitti.

”Miksi sinun piti törmätä siihen naiseen?” vaaleahiuksinen kuiskasi ja siirsi tummia hiuksia sivuun miehen kasvoilta.

Yhtäkkiä Ruki säpsähti huoneeseen ilmestyvään valokeilaan. Reita oli tullut makuuhuoneen ovelle ja viittoi nuorempaa aulaan. Ruki katsahti vielä kerran Aoin rauhallisia kasvoja, ennen kuin meni aulaan Reitan luokse.

”Sinun piti pysyä kaukana hänestä”, vanhempi sihisi kädet tiukasti puuskassa. ”Mitä valheita hän syötti sinulle sillä välin, kun olimme muualla?”
”Hän kertoi siitä naisesta”, Ruki vastasi lyhyesti ja sulki raollaan olevan makuuhuoneen oven.
”Ja?” nenänsä peittänyt poika tiuskaisi silmät hieman sirrillään.
”Kaikki on nyt hyvin.”
”Miten voit sanoa kaiken olevan hyvin kaiken sen jälkeen, mitä hän teki sinulle?” vanhempi ärähti ällistyneenä. Hän ei ymmärtänyt, mikä Rukiin oli mennyt. Poika oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
”Totta kai olen vihainen hänelle siitä, mutta hän kertoi asioita, joilla on suuri merkitys asian tarkastelemisen kannalta”, nuorempi selitti hiljaisella äänellä. Ruki oli päättänyt olla juoksematta karkuun, sillä hän todella välitti Aoista. Ja nyt poika tiesi miehen asioista hieman enemmän, mikä auttoi häntä hahmottamaan kokonaisuutta paremmin.
”Kuulostat ihan helvetin-” typerältä, Reita olisi halunnut sanoa, mutta hillitsi itsensä. Hän veti syvään henkeä ja yritti ymmärtää, mitä Aoi olisi voinut mahdollisesti sanoa Rukille, jotta pojan mieli oli tehnyt täydellisen täyskäännöksen.
”Reita, minä todella pidän hänestä”, Ruki sanoi ja katsoi vanhemman jäänsinisiin silmiin pahoittelevasti.
”Sinä-” Reita katsoi nuorempaa silmiin, eikä voinut tuntea mitään muuta kuin omat sydämenlyöntinsä rintaansa vasten. Poika olisi tehnyt mitä vain saadakseen Rukin itselleen. Hän olisi halunnut kieltää tunteensa toista kohtaan, muttei kyennyt.

Reita astui heidän välissään olevan välimatkan umpeen, kietoi sormet nuoremman hiuksiin ja painoi huulensa toisen huulille. Vanhempi ei antanut Rukin vetäytyä irti otteestaan, vaan kietoi kätensä pojan vyötärölle ja piteli toisella kädellään edelleen tiukasti kiinni vaaleista hiuksista. Reita suuteli voimakkaasti Rukin kireitä huulia huolimatta pojan kynsistä käsivarsiensa ihoa vasten. Vetäydyttyään suudelmasta Reita katsoi nuorempaa intensiivisesti suljettuihin silmiin.

”Katso minuun”, vanhempi kuiskasi ja hellitti hieman otettaan pojasta. Ruki avasi hitaasti silmänsä ja katsoi Reitan kirkkaisiin silmiin. ”Etkö tosiaan tunne minua kohtaan mitään?”

Ruki ei sanonut mitään, laski vain katseensa alas ja painoi päänsä toisen rintaa vasten.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Touko 08, 2014 6:39 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    2 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+16/?] 24.3.-

ViestiKirjoittaja endlessroar » Ma Huhti 28, 2014 9:20 pm

ensimmäisenä mun täytyy sanoa, että tää ficci on aivan huippu! Toivottavasti tulee jatkoa mahdollisimman pian, odotan innolla ♥

Toiseksi sanon, että kouludraama ja gazette on tuttu ja turvallinne yhdistelmä! Tää juoni on hyvä, ja mutkikkaat suhdekiehkurat ja draama on aina kiinnostavaa luettavaa. Alussa juoni eteni aika nopeasti, mutta sitten selvästi paransit. Tätä on tosi helppo lukee, kirjotat koukuttavasti ja selkeesti. Muutamia kirjotusvirheitä tuolla pisti silmään, mutta ne on sulle taidettu jo suurin osa ilmottaa.

Nuo kaksi ”riitelivät ja tappelivat” siitä hyvästä.

Tällasia kohtia pisti muutama silmään. Minä jättäisin nuo heittomerkit välistä pois, vähän ehkä häiritsivät lukemista... mutta kukin tyylillään.

Aoi on henkilönä ehdottomasti mun suosikki! Se on alusta asti tollanen viilee ja salaperäinen, joka on mun mielestä jotenki tosi kiehtovaa lol :D Tuo miten se epäröi tunteidensa kanssa tuossa alussa oli aivan ihanaa luettavaa, ja rukixaoi paritus on tässä tosi toimiva. Kuitenki Aoi on vähän päällekäyvä ja agressiivinen, jos tiiät mitä tarkotan......

”Eipäs käydä liian läheisiksi”, mustahiuksinen naurahti.
”Anteeksi”, lyhyempi mumisi ja vetäytyi irti nolona toisesta.
”Sinähän olet ihan punainen”, Aoi virnuili toiselle.
”No kun täällä on kuuma…”
”Täällä on vitun kylmä, joten ei mene läpi.”

Tää oli jotenki tosi hyvä kohta :D ja lisäksi tässä kiteytyy hyvin tuo mistä puhuin aiemmin.

Reita oli alussa myös yks mun suosikeista, mutta sit siitä tuli täysi kusipää >:( kuitenki loppua kohti se tsemppas, ja nyt se on taas ihana:3 en tiiä kumpaa toivoisin enemmän; että Ruki ja Aoi ois ikuisesti yhdessä (piiloromantikko?) vai että Ruki meniski Reitan kanssa. Reituki toimii mulle aina ;)
Jostain syystä en tykänny Kaista. Se on hyvä hahmo jne, mutta ei kolahtanu mulle. Lisäksi se selkkaus Kaorin kanssa oli aika outo, mutta ei se mitään! :D Ja tästä päästäänki Kaoriin... siitäkään en kauheesti pitänyt, vaikka olihan se aika samaistuttava jne. ja sitten oli vielä sellanen juttu, että mun mielestä Kaorin vanhempien suhtautuminen siihen tyttären itsemurhaan oli vähän teennäisen olonen, mutta ei mulla kyllä ole tosta kokemusta... :D

Ja kokonaisuudessaan tää on siis tosi hyvä!! Janoan jo jatkoa vaikka oishan tässä kouluhommiaki.........
" When my hand touched your grief
the warmth was still there,
please show me your smile. "

AWOI - Shuuyatou

Avatar
endlessroar
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Huhti 28, 2014 8:58 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+16/?] 24.3.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ke Huhti 30, 2014 11:33 pm

endlessroar: Heipä hei ja kiitos kommentistasi!

Oli kiva kuulla taas mielipidettä hahmojen suhteen ja muutakin palautetta tekstiin liittyen! Pakko sanoa, että alotin tän kirjottamisen joskus vuonna 2011ko se oli(?), joten tässä tosiaan on vähän tasoeroa ensimmäisten ja viimeisten osien välillä. :D Oon tässä hiljalleen pyrkiny korjailemaan ja parantelemaan noita ensimmäisiä osia jäkikäteen ja näin, jotta se laatuero ei olisi niin jyrkkä.
Ja totta tuo kun sanoit, että alussa kaikki eteni todella nopeasti, sillä oli tarkoitus luoda pohja tälle ficille ja laittaa asiat ikään kuin käyntiin nopeasti. :D Tosin näin jälkikäteen olisin halunnut alun menevän hitusen hitaammin, mutta no can do. : > Parituksista en oikee uskalla sanoo vielä mitää, lopullisista parituksista siis. :D Mut sen voin sanoo ett seuraavassa osassa kyllä tapahtuu jänniä asioita. You'll see! Se on muuten viimeistä vaille valmis, lupaan että julkasen sen viikon sisällä (tässä on vähän venyny tää julkaseminen ajallaan tällä kertaa, kun on ollu kaikenlaista)!

Mutta tervetuloa kyytiin ja toivottavasti kerrot jatkossakin mielipiteitä hahmoihin, juoneen ja tekstiin liittyen! Te kommentoijat ootte ne, jotka saa näkemään ne puolet mitkä ei toimi tai mitä voisi vielä parantaa ja mikä taas on jees ja toimii! Ja tää on just tosi tärkeetä tän kehittämisen kannalta, joten suuuuri kiitos sinulle~
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+17/?] 7.5.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ke Touko 07, 2014 6:31 pm

A/N: Hei taas kaikille siellä näytön toisessa päässä! Tää tuli nyt vähän myöhässä tää osa, koska täs nyt on _taas_ ollut kaikenlaista. Ja seuraava osa tulee varmaan kans myöhäs, koska pitää nyt keskittyy vielä lukee pääsykokeisiin ja kaikkeen muuhun. Ilmotelkaa kirjotusvirheistä, jos bongaatte sellasia. Kirjotin tän uudella koneella sellasella jollain random ohjelmalla, jossa ei ollu oikolukua niin piti tehdä töitä kaikkien sanojenkin läpi käymiseen, että. :D Mitäs muuta. No eipä tässä kai mitään ihmeellistä sen kummemmin. Tässä tää nyt ois!

Osa 17

Ruki kuunteli Uruhan ja Kain välistä keskustelua tutussa autossa, Aoin autossa. Poika ei päässyt ystävysten keskusteluun sisään, sillä hänen päässään pyöri liikaa asioita. Vaaleahiuksinen kääntyi katsomaan Aoita, vanhempi vastasi pojan katseeseen hymyillen. Mustahiuksisen hymy sai Rukin sydämen aina jättämään lyönnin väliin, mutta nyt toisen hymy ei saanut sitä aikaan.

Ruki nojasi päänsä selkänojaan ja sulki silmänsä. Mitä tapahtuisi, kun he pääsisivät kotiin? Voisiko hän enää luottaa Aoiin? Poika ei tiennyt, mitä ajatella tapahtumista kylpyhuoneessa. Hän oli ollut valmis juoksemaan karkuun, hän oli ollut vihainen Aoille. Mutta nyt poika oli vain hämmentynyt, sillä hän tiesi vanhemman menneisyyden haavoista, naisesta, joka oli tietämättään käyttänyt Aoin epävakaata elämäntilannetta hyväkseen. Ruki huokaisi ja avasi silmänsä. Mitä jos kylpyhuoneen tapahtumat toistuisivat uudelleen?

Ennen kaikkea pojalle suuri kysymysmerkki oli Reita. Heidän suudelmansa oli tuntunut turvalliselta, Reita tuntui turvalliselta. Ruki ei voinut olla muistamatta heidän keskusteluaan metsässä. Poika oli tarttunut vanhemman sanoihin: ”Jos olisimme joskus yhdessä, en antaisi sinuun enää sattua.” Ja ehdotus Reitan siskon huoneeseen muuttamisesta oli tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Hetken Ruki oli ollut valmis muuttamaan väliaikaisesti vanhemman luo. Kaikki mitä Reita sanoi, oli kuulostanut hyvältä, ennen kaikkea turvalliselta, huolimatta vanhemman aikaisemmasta impulsiivisesta ja itsekkäästä käytöksestä.

Toivottavasti hän ei kerro Aoille eilisestä… Pitäisikö minun kertoa Aoille? Ei, se ei olisi hyvä idea, hän voisi käydä Reitaan taas käsiksi. Pitää puhua tästä Reitan kanssa. Ruki katsoi takanaan istuvaa Reitaa auton sivupeilistä ja kohtasi tämän katseen. Molemmat käänsivät kiusaantuneina katseensa nopeasti muualle.

Reita nosti katseen sylistään Rukin takaraivoon. Hän ei tiennyt, mitä poika tunsi häntä kohtaan. Ruki ei ollut antanut minkäänlaista vastausta vanhemman kysymykseen, se vaivasi Reitaa. Eikö nuorempi tiennyt, mitä tunsi häntä kohtaan, vai eikö poika halunnut kertoa totuutta? Vanhempi pelkäsi ylitulkinneensa Rukin käytöstä viimeaikoina, ehkä poika tosiaan ei ollut kiinnostunut hänestä. Mutta eniten Reitaa vaivasi se, miten Ruki pystyi luottamaan Aoiin kaiken tapahtuneen jälkeen. Reita oli ollut varma, ettei Ruki enää palaisi Aoin luo. Poika oli elätellyt pientä toivoa nuoremman suhteen, mutta nyt kaikki näytti palaavan takaisin ennalleen.

~

Reita oli palannut jälleen tyhjään kotiin. Poika mietti, oliko hänen vanhempansa edes huomanneet hänen poissaoloaan. Reita oli tuntenut olonsa yksinäiseksi kotona siitä lähtien, kun hänen isosiskonsa oli muuttanut pois kotoa. Heidän vanhempansa tekivät paljon töitä ansaitakseen tarpeeksi rahaa kaiken ylläpitämiseen, joten sisarukset olivat olleet paljon kahden kesken. Vaaleahiuksinen olisi halunnut jonkun seurakseen, ja jos se joku olisi ollut Ruki, poika olisi ollut enemmän kuin iloinen. Hän oli toivonut palaavansa kotiin yhdessä Rukin kanssa, mutta niin ei ollut tapahtunut. Reita kellahti sängylle makaamaan ja peitti käsivarrella silmänsä. Hän halusi vastauksia, muttei saanut niitä. Miksei Ruki vain voinut vastata hänelle?

~

”Missä välissä sinulla ehti olla suhteita muiden naisten kanssa, jos pääsit hänestä eroon vasta jokin aika sitten?” Ruki kysyi Aoilta ulkorappusilla vanhemman polttaessa tupakkaa. Mustahiuksinen veti sauhuja väärään kurkkuun kuullessaan toisen puheenaiheen vaihdon.
”Meillä oli… vapaa suhde. Teimme molemmat mitä halusimme”, Aoi vastasi selvittäen kurkkuaan. Huulikorun omaava katsoi Rukin mietteliäitä kasvoja, poika tahtoi tietää enemmän.
”Miksi?”
”Miksi mitä?”
”Miksi sinulla oli samaan aikaan muita suhteita? Mihin sinä tarvitsit muita suhteita, jos olit päättänyt asua sen naisen kanssa?” nuorempi kysyi otsa rypyssä.
”Kuten tiedät, hän oli sadistinen. Minun piti päästä purkamaan sitä muihin naisiin”, Aoi kertoi ja käänsi katseensa kadulle.
”Kuten purit sitä minuun”, vaaleahiuksinen kuiskasi nopeasti tuuleen.
”Ja olen siitä todella pahoillani”, vanhempi sanoi anelevasti ja yritti katsoa poikaa silmiin, turhaan. Hän purki henkistä ja fyysistä ahdistustaan muihin naisiin seksuaalisesti, mies tarvitsi sitä pitääkseen kaiken kasassa. Valitettavasti Rukista oli tullut yksi niistä uhreista ja vanhempi katuisi sitä vielä pitkään. Häntä satutti tietää, mitä pystyi tekemään toiselle, vaikka piti tästä paljon enemmän kuin kenestäkään muusta ihmisestä, jonka oli koskaan tavannut.
”Mistä voin olla varma, ettei sama enää toistu? Yksi heikko hetki ja olen taas armoillasi”, Ruki mutisi huiviinsa.
”Sinun täytyy vain yrittää luottaa minuun”, Aoi sanoi hiljaa.
”Se on kyllä aika paljon pyydetty”, nuorempi mutisi, nousi rappusilta ja palasi sisälle.
”Tiedän”, mustahiuksinen huokaisi ja puhalsi ilmaan kaksi savurengasta.

~

Ruki piteli puhelintaan hikisten käsiensä välissä. Poika tiesi, että hänen olisi puhuttava Reitan kanssa, mutta se oli vaikeaa Aoin ollessa koko ajan läsnä.

”Olet ollut koko päivän todella hiljainen”, mustahiuksinen totesi keittiöstä korjatessaan astioita ruokapöydältä. ”Haluatko puhua jostain?”
”En. Olen kuullut jo tarpeeksi asioitasi tälle päivälle”, Ruki vastasi olettaen vanhemman tarkoittavan heidän kahden välistä kitkaansa. ”Haluan olla hetken yksin.”

Poika meni eteiseen pukemaan nahkatakkia päälleen saaden Aoin peräänsä.

”Aiotko mennä ulos vielä tähän aikaan?” vanhempi kysyi rypistäen otsaansa, kello läheni yhtätoista illalla.
”Aion. Tarvitsen vähän omaa tilaa ajatuksilleni”, vaaleahiuksinen vastasi ja painoi käden ulko-oven kahvalle.
”Älä viivy kauan.”
”En, en”, Ruki tuhahti ja katosi ulos.

~

Ruki juoksi. Hän ei tiennyt, mitä oli tekemässä. Jos Aoi olisi tietänyt pojan menevän tapaamaan Reitaa, hän olisi raivostunut. Mutta Ruki ei välittänyt, ei sen jälkeen, mitä mustahiuksinen oli hänelle tehnyt. Poika toivoi pääsevänsä kaikkea tapahtunutta pakoon juoksemalla, mutta hänen askeleensa veivät kohti Reitaa. Hän halusi toisen lähelle. Poika ei pystynyt selittämään sitä, mutta hän tiesi haluavansa tuntea Reitan kädet vielä ympärillään. Vaikka vanhempi oli käyttäytynyt kuukausia sitten monin tavoin itsekkäästi, se ei tuntunut enää pahalta, Ruki ei välittänyt. Poika ei ollut käsittänyt sitä, mutta hänen tunteensa olivat huomaamatta kohdistuneet Reitaan. Hän tiesi sen nyt, hän tiesi sen kuluneen viikonlopun ansiosta. Aoin teko oli vain saanut Rukin avaamaan silmänsä. Syvällä sisimmässään poika oli siitä kiitollinen, niin hullulta kuin se kuulostikin. Mutta jos mitään ei olisi tapahtunut, hän ei olisi ymmärtänyt olevansa väärän ihmisen kanssa.

Reita odotti nuorempaa kotinsa edustalla. Ruki oli soittanut hänelle haluavansa tavata, mistä vanhempi oli tietenkin innostunut hieman liikaakin. Hänen odotuksensa olivat korkealla, vaikka vaaleahiuksinen hyvin tiesi, että kyseessä saattoi olla vain puhdas torjuminen. Kun Reita lopulta näki nuoremman juoksevan häntä kohti jo kaukaa, hänen sydämensä alkoi hakata tuhatta ja sataa. Hän alkoi hämmentyneenä kävellä poikaa vastaan.

Kun Ruki viimeinkin näki Reitan, hänen adrenaliinitasonsa hyppäsi pilviin. Poika halusi vain painautua vanhempaa vasten, hän halusi painaa huulensa toisen omille, mutta ennen kaikkea hän halusi vain olla jo toisen luona. Ruki juoksi heidän välimatkansa umpeen niin nopeasti kuin vain pystyi.

Reita avasi kätensä halaukseen, kun Ruki otti viimeiset askeleensa hänen luokseen. Poika oli hengästynyt, ja vanhempi mietti, oliko toinen juossut koko matkan vain tavatakseen hänet. Ruki painoi päänsä Reitan kaulaa vasten, nenänsä peittänyt tunsi hiusten hivelevän poskeaan ja käsien kiertyvän tiukasti ympärilleen.

”Onko jotain sattunut?” Reita onnistui kysymään ääni värisemättä sydämensä tykytyksestä huolimatta. Ruki pudisti päätään ja vetäytyi sen verran kauemmas toisesta, että pystyi katsomaan tätä silmiin. ”Oletko varma?”

Ja samassa Ruki painoi huulensa toisen huulille. Reitan sydän oli hypätä ulos rinnasta, hän ei voinut uskoa tapahtumaa todeksi, mutta vastasi toisen suudelmaan. Ensin varovasti, sitten yhä vain voimakkaammin ja voimakkaammin. Ruki kiersi kätensä Reitan niskan taakse ja hukkui yhdessä vanhemman kanssa suudelmiin ja sydäntenlyönteihin.

~

Aamulla Ruki heräsi vieraan tuoksuisesta huoneesta, vieraiden käsien ympäröimänä. Pian poika kuitenkin muisti olevansa Reitan luona, häntä alkoi hymyilyttää. Toisen hyväntuulisuus kuitenkin katosi nopeasti, sillä Aoi oli varmasti yrittänyt soittaa hänelle lukemattomia kertoja. Rukin kännykkä kuitenkin oli hänen takkinsa taskussa vieraassa eteisessä. Pitäisikö hänen vain kadota Aoin elämästä sanomatta sanaakaan? Ei poika uskaltaisi käydä vanhemman luona edes hakemassa tavaroitaan tämän ollessa paikalla. Mitä jos hän tekee minulle jotain pahaa taas? Ajatuskin puistatti Rukia.

”Oletko jo hereillä?” Reita kuiskasi nuoremman selän takaa.
”Joo”, Ruki vastasi hiljaa.

Reita nousi toisen kätensä varaan voidakseen katsella pojan kasvoja. Ruki katsoi vanhemman kasvoja, arpea, joka halkoi toisen nenän poikki.

”Mistä olet saanut tuon arven?” nuorempi kysyi ja kosketti varovasti arpea.
”Siitä on kauan. Äitini tönäisi minut lujaa keittiötasoa päin vihaisena”, Reita vastasi laskien katseensa sängyn pinnalle. Ruki katsoi toisen ruskeita silmiä, paljasta nenää ja mietti, miksi toinen peitteli ominaisuuksiaan piilolinsseillä ja valkoisella liinalla. Vanhempi oli hyvännäköinen ilman niitäkin, Ruki ajatteli.
”Tahallaanko?”
”Vahingossa varmaan. En mielelläni muistele niitä aikoja. Hän oli aina hermoromahduksen partaalla.”
”Ai…” Ruki silitti toisen kasvoja kämmenselällään varovasti ja kertoi ajasta, kun hänen äitinsä yritti tehdä itsemurhan eron jälkeen. Se oli ollut raskasta aikaa pojalle.
”Olen pahoillani”, vanhempi kuiskasi ja kiersi toisen vaaleita hiuksia sormensa ympärille.
”Meillä kaikilla taitaa olla omat arpemme”, Ruki totesi hiljaa ja loi surullisen katseen Reitaan.
”Niin taitaa.”
”En vain tiedä miten kertoisin tästä Aoille… meistä, siis”, nuorempi huokaisi ja nousi istumaan sängyn reunalle pukemaan paitaa ylleen.
”Hän ei tule olemaan iloinen”, Reita sanoi käheällä äänellä laittaessaan piilolinssejä silmiinsä. Hetkessä ruskeat silmät muuttuivat jäänsinisiksi.
”Ehkä on parempi, jos en sano hänelle mitään ja katoan vain hänen elämästään. Ongelmana kuitenkin on, että lähes kaikki omaisuuteni on hänen luonaan”, Ruki selitti kiskoen harmaita farkkuja jalkaansa.
”No voi helvetti”, lasisilmäinen naurahti ironisesti ja solmi vaalean liinan kiinni niskansa taakse.
”Toisaalta, voisin käydä hakemassa tavarani hänen luotaan, kun hän on töissä. Minullahan on hänen avaimensa.”

~

”Oletko sinä kuullut Rukista vähään aikaan mitään?” Aoi kysyi Uruhalta selvästi hermostuneena. Ruskeahiuksinen oli palannut takaisin töihin lomaltaan.
”En ole kuullut hänestä sen jälkeen, kun palasimme kaikki takaisin tänne siltä matkalta”, poika valehteli vanhemmalle.
”Oletko nähnyt Reitaa sen matkan jälkeen?” mustahiuksinen jatkoi kyselyään purren huulikoruaan. Hän halusi tietää, miksei Rukista ollut kuulunut mitään kolmeen päivään.
”En oikeastaan. Mitä ajat takaa?” Uruha yritti kuulostaa hämmentyneeltä.
”En ole kuullut Rukista mitään muutamaan päivään, alan olla huolissani. Ajattelin jos tietäisit hänestä jotain…”
”Anteeksi, etten voi olla avuksi”, nuorempi sanoi yrittäen kuulostaa olevansa aidosti pahoillaan. Oikeasti Uruha tiesi Rukin ja Reitan olevan parhaillaan hakemassa Aoin luota Rukin tavaroita, mutta hänen valehtelunsa näytti menevän täydestä.
”Ei se mitään", mustahiuksinen mumisi ja palasi takaisin töihin. Mies oli tullut viivyttelemään Uruhaa heti tämän päästyä ovesta sisään. Poika huokaisi helpotuksesta, hän oli nyt tehnyt oman osuutensa.

~

"Onhan tässä nyt varmasti kaikki?" Reita kysyi Rukilta pukiessaan kenkiä takaisin jalkaansa.
"On on. Jätän vain vielä avaimen keittiön pöydälle", nuorempi vastasi reppu selässään.
"Mennään", nenänsä peittänyt hoputti toista eteisessä. Pian Ruki ilmestyi vanhemman luokse ja he lähtivät asunnosta.
"Minulla on jotenkin todella helpottunut olo", Ruki totesi ottaen ripeitä askelia toisen vierellä.
"Nyt sinun ei tarvitse enää pelätä häntä tai elää epätietoisuudessa."
"Niin, kiitos sinun", nuorempi sanoi kiitollisena ja katsoi Reitaa haikeasti, poika huomasi sen ja punastui hieman. Hän ei voinut vieläkään uskoa todeksi, että oli vihdoin saanut Rukin kokonaan itselleen.
"Mennään nopeasti takaisin meille, ettei kukaan näe meitä", vanhempi pojista käski, otti Rukia kädestä kiinni ja alkoi juosta pakottaen samalla nuoremmankin juoksuun. "Sinähän sanoit, että hän käy ruokatunneilla kotonaan."

Ruki nyökkäsi, vaikkei toinen voinut sitä nähdäkään, ja juoksi vanhemman tahdissa takaisin hänen kotiinsa.

Kun pojat olivat saaneet Rukin tavarat purettua paikoilleen Reitan isosiskon vanhaan huoneeseen, huokaisivat he helpotuksesta. He eivät olleet jääneet kiinni, Ruki oli vapaa ja helpottunut. Ahdistava puristus oli kadonnut nuoremman rinnasta kokonaan.

"Olethan varma, ettei vanhempiasi haittaa, jos olen täällä?" Ruki kysyi vanhemmalta istuutuen uuden sänkynsä reunalle.
"Olen aivan varma. Ja kuten olen sanonut, he eivät edes ole paljon kotona", Reita vastasi ja istui pojan viereen.
"Mutta jos minusta on vaivaa, lähden kyllä heti takaisin kotiin", nuorempi sanoi repien hupparinsa hihaa.
"Äitisi luo?" nenänsä peittänyt varmisti, ettei kyse ollut Aoista.
"Niin."

Reita hivutti kätensä varovasti nuoremman reidelle ja puristi sitä hellästi. Lasisilmäinen oli onnellinen, että oli saanut toisen luokseen. Poika uskoi, että myös Ruki tunsi niin, ja niinhän hän tunsikin.

"Onko sinulla nälkä? Voisimme tehdä yhdessä jotain ruokaa", nenänsä peittänyt ehdotti, hän halusi pojan syövän.
"Joo, tehdään vain", Ruki myöntyi hymyillen. Hän oli valmis yrittämään parantaa syömistään. Poika ei pitänyt vähäistä syömistään syömishäiriönä, mutta hän tiesi, ettei silti ollut tervettä elää niin vähällä ravinnolla. Pitkästä aikaa hänen oli tarpeeksi hyvä olla, jotta hän uskoi pystyvänsä syömään jo enemmän.

~

Aoi palasi työpäivänsä jälkeen tyhjään asuntoon. Ei täysin tyhjään, mutta se oli tyhjänä Rukista. Mies oli osannut odottaa sitä, pelännyt sitä. Avain pöydällä tiesi vain yhtä asiaa, poika oli poissa hänen elämästään pysyvästi. Aoi huusi tyhjälle asunnolleen ja löi nyrkkiä seinään, hän oli vihainen itselleen. Ruki oli lähtenyt hänen virheensä takia, ja mies ymmärsi sen täysin. Ei hänkään olisi jäänyt pojan tilanteessa vierelleen sen jälkeen.

Mitä hän nyt tekisi? Hän oli jälleen täysin eksyksissä. Mies oli saanut Rukista tarkoituksen päivilleen, ja nyt kun poika oli poissa, Aoi ei tiennyt miten selviäisi jälleen päivästä toiseen. Vanhat muistot ottaisivat hänestä otteen, se nainen palaisi takaisin hänen elämäänsä. Naisen oli pakko palata, sillä Aoin piti purkaa kipunsa häneen, nainenhan nautti siitä. Ja nyt kun Ruki oli poissa, mies veisi sen kokonaan uudelle tasolle, sillä tuo nainen oli vienyt Rukin pois häneltä.

"Kaikki on sen naisen syytä!"

~

"Vanhempasi vaikuttivat todella mukavilta! Ei tuntunut ollenkaan siltä, etten olisi tervetullut", Ruki totesi innoissaan romahtaessaan makaamaan Reitan mustalle sohvalle.
"He ovat vain iloisia, että tänne saadaan taas vähän elämää", vanhempi kertoi ja istui sohvalle pojan jalkoihin. He olivat juuri syöneet illallisen Reitan vanhempien kanssa.
"Esiinyymmekö me vain ystävinä heidän läsnä ollessaan?" Ruki kysyi luoden uteliaan katseen Reitaan.
"Näin alkuun ainakin. Haluan, että he tottuvat ensin ajatukseen sinusta täällä, ja sitten kun aika on sopiva, voimme kertoa heille meistä", nenänsä peittänyt selitti ja katsoi nuorempaa silmiin, Ruki nyökkäsi.
"Kännykkäsi taitaa soida taas", Reita totesi ja katsoi lattialla värisevää puhelinta. Se oli soinut jatkuvasti viimeisten kolmen päivän aikana, sillä Aoi yritti saada Rukia kiinni. "Hän on varmaan huomannut tavaroidesi katoamisen."
"Niin..." nuorempi pojista huokaisi ja katsoi puhelinta kahden vaiheilla, vastaisiko hän vai ei, Reita huomasi sen.
"Kyllä hän lopulta luovuttaa, kun et koskaan vastaa", lasisilmäinen sanoi yrittäen saada toisen hylkäämään ajatuksen puhelimeen vastaamisesta.
"Mutta pitäisikö hänelle kuitenkin vain tehdä selväksi, etten tule enää takaisin?"
"Teet sen tarpeeksi selväksi sillä, ettet vastaa puhelimeen", Reita intti ja katsoi toista vaativasti silmiin. Ruki huokaisi, otti puhelimen lattialta ja sulki siitä virrat. Nenänsä peittänyt oli tyytyväinen, hän ei halunnut nuoremman olevan enää ollenkaan yhteydessä Aoiin. Niin olisi parempi, Aoihan voisi yrittää puhua Rukin vielä ympäri.
"Tämä tuntuu jotenkin todella... brutaalilta", nuorempi pojista huokaisi ja laittoi kännykkänsä takaisin lattialle sohvan viereen.
"Muista, mitä hän teki sinulle", Reita ärähti turhautuneena. Hän ei ymmärtänyt, miten Ruki pystyi tuntemaan sääliä Aoita kohtaan kaiken tapahtuneen jälkeen.

Hetken pojat olivat hiljaa omissa mietteissään, kunnes Reita siirtyi Rukin yläpuolelle suutelemaan tätä. Ruki kietoi kätensä vanhemman niskan taakse ja uppoutui toisen suudelmiin. Hän oli kuitenkin huolissaan Aoista. Heillä oli kaikesta huolimatta ollut hyvä suhde ennen kaikkea tapahtunutta. Aoi oli ollut paikalla, kun kukaan muu ei ollut, hän oli ollut tukemassa poikaa. Rukista tuntui pahalta hylätä toinen sanomatta mitään, mutta yhtä pahalta tuntui ajatus siitä, mitä vanhempi hänelle pystyi tekemään. Poika ei halunnut enää ajatella Aoita, hänen olisi pakko päästää miehestä irti kaikin tavoin. Hän ei ole hyväksi minulle.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Touko 08, 2014 6:44 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+17/?] 7.5.-

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Touko 07, 2014 11:11 pm

Hui, mulla onkin jäänyt todella monta lukua lukematta ja kommentoimatta, mutta täällä oon taas!

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että jes, lisää draamaa! Mä vain yksinkertaisesti rakastan tällaisia ficcejä, joten oon iloinen, että jaksat Lafin kuolleisuudesta huolimatta pitää tätä stooria elossa :) Mutta ihan näin lukijan näkökulmasta, mikäs sen parempaa kuin lukea hyvin toteutettu ficci hyvällä idealla ja draamalla maustettuna! Mun oli pakko vähän selailla aikaisempia lukuja, jotta muistaisin, mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Oon näköjään aiemmin myös kommentoinut, että en tykkää Aoista yhtään ja nyt tuon viidennentoista luvun jälkeen voin vain vahvistaa mun mielipidettäni: hyi mikä inhottava mies! Olin todella hämmentynyt, että hän edes kehtasi käydä sillä tavalla käsiksi Rukiin, vaikka Uruha, Kai ja Reita olivat tyyliin viereisessä huoneessa. Taustalla oli kuitenkin ihan hieno ajatus, eli yrittää saada Reita mustasukkaiseksi (luulen kyllä, että siihen ei paljon vaadita, hahah). Jotenkin tuo kylpyhuonekohtaus teki viidennestätoista luvusta mielenkiintoisemman, koska Aoi sai Rukin manipuloitua, ettei tämä huutaisi apua. Yleensä raiskauksen uhriksi joutuvat yrittävät kaikin mahdollisin keinoin luikerrella tilanteesta pois, mutta Ruki yritti rentouttaa itseään. Voi meidän pientä raukkaamme, hän tosiaankin tuntuu olevan niin hyväuskoinen.

Tykkäsin myös siitä, miten kuvailit tuota taloa, jonne he menivät viettämään aikaa. Pystyin näkemään kaiken oikein hyvin mielessäni :) Siksipä toteankin, että oot tässä tämän ficin aikana onnistunut luomaan todella todentuntuisia mielikuvia erilaisista tilanteista, joita tässä ficissä on esiintynyt. Mutta koska oon suomen kielisten ficcien kohdalla lukija, joka janoaa kuvailua, olisin sitä toivonut näihin lukuihin vielä hieman enemmän mukaan. Tykkäsin toki näistä luvuista tällaisinakin, mutta imo mitä enemmän kuvailua, sen parempi! Kunhan ei vain mennä ihan liiallisuuksiin. Plussaa kuitenkin todella paljon tuosta majapaikan ja ympäristön kuvailusta!
Ihanaa että he saivat myös Kain liittymään heidän seuraansa, hän todellakin tarvitsee jotain muuta ajateltavaa kuin vain Kaorin. Onneksi Uruha on ollut hänen tukenaan ainakin vähän enemmän kuin Reita tai Ruki. Jokaisella nuorella on tässä tarinassa kyllä omat ongelmansa: Uruha oli joutunut kokemaan pahoinpitelyä isänsä johdosta, Reita tunsi olonsa yksinäiseksi, Ruki tunsi itsensä väärinymmärretyksi ja petetyksi, koska hänen äitinsä oli valehdellut hänelle ja Kai koki todellista epäonnea rakkaudessa. Aoillakin näytti olevan omat arvet menneisyydessään, mutta ehkä luennoin niistä vähän myöhemmin, koska tykkäsin jotenkin hänen salamyhkäisestä kertomuksestaan! Vaikka aluksi tietysti luulin, että se on täyttä skeidaa Aoin tuntien :D

Kirjoitustyyliäsi oon aina kehunut ja oon hyvin mielissäni, miten oot kehittynyt alkulukuihin verrattuna :) Muutamia pieniä virheitä toki löysin, joista tahdon vähän namittaa!

Pojan juhlapyhät olivat valuneet läpi sormien ja aika ei tuntunut kulkevan eteenpäin.

Mun mielestä tuo lause kuulostaisi paremmalta näin: Pojan juhlapyhät olivat valuneet läpi sormien, eikä aika tuntunut kulkevan eteenpäin.

jonka edustalla oli iso ja tumma kankainen sohva sekä kaksi nojatuolia.

Tummakankainen

ja sen edessä pehmeännäköinen talja.

Tämä on tietysti makuasia, mutta allekirjoittaneen silmissä tuo sana näyttäisi paremmalta erikseen!

istuuduttuaan yhdenhengen sängylle.

Yhden hengen

Ja kaikenlisäksi muut kuulivat

Kaiken lisäksi

Häntä sattui, mutta toinen nautti samaan aikaan hänen takapuolestaan hävyttömän röyhkeästi nauttien.

Taitaa olla ylimääräinen sana?

En kaipaa enää enempää ongelmia

Tämäkin on makuasia, mutta mun mielestä tuo lause kuulostaisi paremmalta, jos tuota enää-sanaa ei olisi :)

Enempää en tainnut bongailla ainakaan viidennestätoista luvusta virheitä. Kunhan vain haluan aikani kuluksi päteä hieman, kun siihen on mahdollisuus, hahah :D Virheistä huolimatta tekstisi on edelleen helppolukuista ja tykkään lukea tätä. Tämä taitaakin olla ainut pitkäosainen ficci, jota enää oikeasti seuraan suomen kielisillä saiteilla. Ehkä voisin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni! Suomi ei vain kuulosta englannin jälkeen oikeastaan yhtään miltään, vaikka monimuotoinenhan tämä meidän kielemme onkin. Pakko muuten kysyä, että ootko jotenkin muuttanut kirjoitustyyliä, edes vähän, repliikkien kohdalla? Koska alkulukuihin verrattuna ne eivät kuulosta ainakaan mun korvissani niin tönköiltä. Huomaan joitain puhekielisiä piirteitä heidän puheissaan, mutta se on ainoastaan hyvä asia! Jos asia on näin, hyvä! Jatka vain samaan malliin :)

Kuudennessatoista luvussa Uruha, Kai ja Reita viimeinkin äkkäsivät Rukin ongelman syömisen kanssa. Oonkin jollain tavalla odottanut Reitan reaktiota ja ah, tällaisena ikuisena Reituki-fanina hänen huolestuneisuutensa rakkauttaan kohtaan on jotain ihanaa luettavaa! Oon niin iloinen, että käänsit tämän parituksen aivan päälaelleen, koska Aoi tosiaankin oli inhottava, epäreilu ja ilkeä Rukia kohtaan, vaikka väitti pitävänsä tästä todella paljon. Tietysti nyt kävi ilmi hänen omat ongelmansa, joita hän on nuoremmalla iällä kokenut. En olisi uskonut mitään tällaista tulevan esille, mutta nyt ainakin jollain tavalla ymmärrän Aoita ja hänen persepäistä käyttäytymistään. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että en tykkää hänestä ollenkaan henkilönä tässä ficissä. Äläkä nyt ymmärrä väärin! Tykkään siitä, kun oot tehnyt hänestä niin erilaisen, sellaisen jollain tavallaan paskapäisen kundin, joka purkaa omaa pahaa oloaan melko radikaalilla tavalla, mutta oikeassa elämässä tuollaiset piirteet saisivat mut vain oksentamaan - oli taustalla sitten kamalat kokemukset tai ei. Toivottavasti ymmärrät, mitä yritin selittää! Ehkä myöhemmissä luvuissa mun käsitys Aoista saattaa muuttua, mutta nyt ei ainakaan ihan heti olla menossa siihen suuntaan :D Aoista tuli välillä sellaisia viboja, että hän tosiaankin yrittää manipuloida pienempiään. Aika surullista.

Yhden virheen bongasin tästäkin luvusta!

He vaikuttivat läheiseltä

Läheisiltä

Rukin vaihtelevat mielialat ja tuntemukset saavat mut välillä kohottamaan kulmia, ihan hyvällä tavalla siis. Tuollainen "eipäs-juupas-no eipäs-vaarin housut" -tyyppinen epäröinti kuuluu nuoruuteen ja varsinkin jos on kauheasti draamaa kyseessä. Onneksi hän kuitenkin tajusi jättää Aoin ainakin hetkeksi! Ehkä se tekee hyvää vanhemmallekin olla välillä yksin, mutta se onkin vain ehkä :D Todennäköisesti Aoi tulee sekoamaan lisää ja varjostaa Rukia tai alkaa yrittää Uruhaa, koska he ovat samassa työpaikassa? Who knows! Etköhän sä kuitenkin osaa tuollaisilla aivoilla pähkäillä tähän kaikenlaista muuta mukavaa vielä messiin! Jään odottamaan mahdollisia juonenkäänteitä. Toivottavasti et kuitenkaan aio pistää Reitaa ja Aoita harrastamaan kiihkeää vihaseksiä... Se ei olisi nimittäin kaukaahaettua, varsinkin jos on vähänkin katsonut tyyliin Gossip Girliä tai jotain muuta tuonkaltaista sarjaa!
Kaista ja Uruhasta kirjoitit harvinaisen vähän näissä kolmessa luvussa :( Se teki mut vähän surulliseksi, mutta kestän sen kuin nainen! Toivon, että aiot kirjoittaa heistä vaikkapa seuraavassa luvussa enemmän :) Onneksi kuitenkin he menivät kaikki mukaan tuonne reissulle, ettei Aoi voinut yrittää tehdä mitään muuta kamalaa Rukille, vaikka eihän se raiskaus oo koskaan mikään pikkujuttu. Nyt on kuitenkin pakko lainata yksi kohta kuudennestatoista luvusta, joka oli mun ehdoton lemppari!

”Katso minuun”, vanhempi kuiskasi ja hellitti hieman otettaan pojasta. Ruki avasi hitaasti silmänsä ja katsoi Reitan kirkkaisiin silmiin. ”Etkö tosiaan tunne minua kohtaan mitään?”

Ruki ei sanonut mitään, laski vain katseensa alas ja painoi päänsä toisen rintaa vasten.

Ui ui, tykkäsin todella paljon!

Tämä viimeisin luku taisikin olla aikalailla Reituki-painotteinen, mutta en valita! Nyt Ruki pääsi parempiin hoiteisiin, ainakin väliaikaisesti, koska eihän sitä tiedä, millaiseksi ihmiseksi Reita vielä paljastuu. Hän kun kuitenkin oli aika epävakaa ihminen joissain aiemmissa luvuissa. Mutta ehkä hän tosiaankin rakastaa Rukia, eikä halua satuttaa tätä enää. Tuossa toivossa on tosiaankin hyvä elää! Tykkäsin tästä seitsemännestätoista luvusta kuitenkin tosi paljon, koska viimeinkin Ruki tuli ainakin vähän varmemmaksi tunteistaan. Alkaakohan Aoi tosiaankin varjostaa menetettyä rakkauttaan vai tyytyykö hän purkamaan pahaa oloaan naisiin tai ylipäätään muihin seksikumppaneihin? Niin paljon kysymyksiä, joihin haluaisin saada tietää vastauksen! Vielä muutamat pienet nipotukset tähän loppuun, oon raapustanut tätä kommenttia kohta tunnin verran ja tuntuu, että tää on niin paska, ettei mitään järkeä, hahah.

heidän kahden välistä kitkaa.

Heidän kahden välistä kitkaansa

heidän läsnä ollessa

Heidän läsnäollessaan

Aoi oli ollut paikalla kun kukaan muu ei ollut

Paikalla-sanan jälkeen pilkku

Rukista tuntui pahalta hylätä toinen mitään sanomatta

Tämä on myös makuasia, mutta mun mielestä tuo virke kuulostaisi paremmalta, jos laittaisit nuo sanat eri tavalla: sanomatta mitään :)

Ugh, done and done! Toivottavasti sait jotain irti tästä kommentista. Lopuksi voisin vielä sanoa, että keep going, aion seurata tätä ficciä loppuun asti, vaikka mun kommentoimiseni nyt onkin aika olematonta luokkaa... Mutta lupaan yrittää parantaa tapani! Kiitos näistä luvuista, tykkäsin todella paljon :) Tsemppiä pääsykokeisiin lukuun sekä tulevien lukujen kanssa!
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    3 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+17/?] 7.5.-

ViestiKirjoittaja endlessroar » To Touko 08, 2014 1:50 pm

Aaah apua :D ihanaa uus luku ~ Okei yritän saada kommentoitua jotain!

miten Ruki pystyi luottamaan Aoiin kaiken tapahtuneen jälkeen.

En oo nyt aivan varma, mutta tässä kai pitäis olla kysymysmerkki pisteen tilalla. Hoksasin tuolla toisenki kirjotusirheen, mutta en nyt sitten löydä sitä enää :D

Vanhat muistot ottaisivat hänestä otteen, se nainen palaisi takaisin hänen elämäänsä. Naisen oli pakko palata, sillä Aoin piti purkaa kipunsa häneen, nainenhan nautti siitä. Ja nyt kun Ruki oli poissa, mies veisi sen kokonaan uudelle tasolle, sillä tuo nainen oli vienyt Rukin pois häneltä.

"Kaikki on sen naisen syytä!"

Mulle jäi vähän epäselväksi tässä, että aikooko Aoi mennä taas sen naisen luo vai aikooko se jotenki kostaa sille ja sit saada Rukin takas... tuosta sai nimittäin sellasen kuvan että se menis sen naisen luo takasin ? Nyt mua säälittää Aoi :----( vaikka se oliki niin kamala ja kaikkea, mutta... niin. toivon vaan ettei se mee sen naisen luo, vaikka ehkä se on tarpeeksi fiksu pysyäkseen erossa siitä ;3

Ja Ruki... tässä luvussa onnistuit tosi hyvin kuvailemaan Rukin tunteita ja ajatuksia! Pääsin perille siitä missä mentiin ja mitä kaikki miettii, vaikka tuo kolmen päivän aikahyppy sekottiki vähän o: Aika nopeesti taas eteni, mutta se ei silleen haitannu lukemista kauheesti.

Mustahiuksisen hymy sai Rukin sydämen aina jättämään lyönnin väliin, mutta nyt toisen hymy ei saanut sitä aikaan.

yääh tämä oli kamala kohta D; Aoi ja Ruki oli täydellinen pari lukuunottamatta sitä kylpyhuonekohtausta........ mutta siis! tässä kohtaa ja muutenki tuolla autossa sain helposti tosta fiiliksestä kiinni, ja oli mukava lukee henkilöiden ajatuksia ja silleen.
Jäin kaipaan lisää Aoita tähän lukuun, jotenki ootin että Ruki ja Reita jäis kiinni tosta niiden tavaroiden hakemisesta >8)

"Niin..." nuorempi pojista huokaisi ja katsoi puhelinta kahden vaiheilla, vastaisiko hän vai ei, Reita huomasi sen.
"Kyllä hän lopulta luovuttaa, kun et koskaan vastaa", lasisilmäinen sanoi yrittäen saada toisen hylkäämään ajatuksen puhelimeen vastaamisesta.
"Mutta pitäisikö hänelle kuitenkin vain tehdä selväksi, etten tule enää takaisin?"
"Teet sen tarpeeksi selväksi sillä, ettet vastaa puhelimeen", Reita intti ja katsoi toista vaativasti silmiin.

Tässä kohtaa en tykännyt Reitasta jostain syystä yhtään. Jotenki tollanen vähän liian vaativa fiilis tuli tuosta, oisin halunnu että Ruki vastaa puhelimeen, mutta :D:

Poika ei halunnut enää ajatella Aoita, hänen olisi pakko päästää miehestä irti kaikin tavoin.

eiiiiii ?! huii draamaa ihanaa! toivottavasti Aoi saa vallotettua Rukin takaisin itselleen >D kolmiodraama on tosi hyvä keino saada mun kiinnostus heräämään C; ja enää en osaa edes sanoo kenen puolella oon, vaikka ehkä se Aoi vie tällä kertaa... okei annan anteeksi liian helposti.

Yhtään en osaa arvailla, miten tää tästä jatkuu? hihii en malta taaskaan oottaa uutta lukua :33 tällanen draama on on just ihanaa ;) tsemppiä että jaksat jatkaa, tää on kuitenki jo aika kauan sitte alotettu niinku itekki jo mainitsit :D
Huhhuh nyt tuli sekava kommentti! Toivottavasti sait mitään selvää? kiitos paljon hehe
" When my hand touched your grief
the warmth was still there,
please show me your smile. "

AWOI - Shuuyatou

    1 tykkää.
Avatar
endlessroar
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Huhti 28, 2014 8:58 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+17/?] 7.5.-

ViestiKirjoittaja Tamago » To Touko 08, 2014 6:30 pm

akumu: Näin aluksi taas kiitos kommentistasi! Uskollisesti oot kyllä mun mielestä jaksanu kommentoida, vaikka tossa taisi olla parin osan väli, mutta ei se haittaa! Rakkauteni ei katoa minnekään eikun mitä- Ja kiitti ku ilmotit noista kirjotusvirheistä! Taisinki sanoo siinä uusimman osan alussa, että se oikolukusysteemi vähän kusi tän koneen kanssa, koska joku random ohjelma, mut sentään niitä ei niin hirveesti ollut! Pitää myös korjaa niitä virheitä niistä aikasemmistaki osista, huh!

Ja kiva kun tykkäsit niistä kuvailuista siinä osassa, missä nuo oli siellä talossa! Olin nähny tosi paljon vaivaa niiden luomiseen, mun kun pitää oikeesti keskittyy ihan sairaaaaan paljon, että saan jotain hyviä kuvailuja kirjotettua. Kuvailu sitten sen osan jälkeen tais vähän jäädä, etenkin tossa viimesimmässä osassa sen puute johtuu yksinkertasesti siitä, että mä vaan halusin saada tän osan mahd. nopeesti julkastuu, koska mun piti saada keskittää mun ajatukset kaikkeen muuhun, kuten just niihin pääsykokeisiin (ja keikkaan ja hautajaisiin). Ai ai, ei ikinä pitäis kirjottaa kiireessä! Mutta tosiaan yritän parhaani mukaan luoda enemmän kuvailuja seuraavissa(kin) osissa~ Se vaan on mulle se kaikista haastavin osuus kirjottamisessa. ;)

Pakko muuten kysyä, että ootko jotenkin muuttanut kirjoitustyyliä, edes vähän, repliikkien kohdalla? Koska alkulukuihin verrattuna ne eivät kuulosta ainakaan mun korvissani niin tönköiltä. Huomaan joitain puhekielisiä piirteitä heidän puheissaan, mutta se on ainoastaan hyvä asia!

Ja joo, kyllä oon yrittänyt vähän saada niistä puhetyylisemmän kuuloisia, vaikkakin yritän noudattaa sitä kirjakieltä edelleen. Jään tosiaan välillä miettimään vähän pidemmäksikin aikaa, että miten mä nyt laittaisin sen sanomaan tuon ja tuon asian ja miten tuo sitten sanoisi ja hmm... :D Että joo, kyllä mä oon yrittänyt vähän muuttaa sitä tyyliä puheessa!

Haha, tykkään siitä, miten Aoi jakaa mielipiteitä lukijoiden kesken. :D Se on vähän tollanen kakkapää, mutta sitten kuitenkaan se ei yritä tahallaan olla, mutta sitten se kuitenkin on, vaikka se yrittää tarkoittaa vaan hyvää. Tietenkin esim. Reitaa kohtaan se on tarkoituksella ilkeä ja sellanen, koska no, Reitahan nyt tunnetusti yrittää viedä (tai vei, hehe) Rukin Aoilta. Aoin kokemuksista tulee vielä olemaan enemmän seuraavassa tai jossakin seuraavissa luvuissa (mun pitää tosiaan kehitellä varmaan taas kokonaan ihan oma osa Uruhalle ja Kaille, kun ne meinaa jäädä noiden kolmen draaman varjoon!). Ja tosiaan Reitan ja Aoin välinen vihaseksi... ei juma. :D Ei ollut tullut mieleenkään, mutta nyt kun sitä alkaa tarkemmin ajattelemaan niin...hmm. No ei. En kuitenkaan aio tai ole suunnitellut niiden välille tosiaankaan mitään muuta kuin tollasen kilpailusuhteen ja ärhentelyn. :D

Ehkä jätän tän mun vastausviestin tähän, etten paljasta mitään suunnitelmia vahingossa! Mutta kiva, että oot tykänny tästä ja jaksanu lukea! Se meinaa mulle todella paljon. :> Ja kiitos vielä, että oot jaksanu kommentoidakin! <3



endlessroar: Hei taas sinullekin~ :3
Aaaaah on niin ihanaa lukea teidän kommentoijien eriäviä mielipiteitä Aoista. :D Se on niin ristiriitainen ihminen, etten yhtään ihmettele, ettei kaikki tykkää siitä ja toiset sitten taas tykkääkin! Ja taitaa jäädä nähtäväksi, mitä Aoi meinaa sen naisen kanssa. ;) Tulette aivan varmasti lukemaan jossain seuraavista osissa heistä kahdesta!

Ja sori tosiaan tossa uudessa osassa se kolmen päivän aikahyppy. Halusin vaan saada nää kaikki tapahtumat samaan osaan ja se vaati tätä muutaman päivän aikaeroa välissä. Toivottavasti se ei ihan hirveästi häirinnyt! Ja tossa alussa kun mainitsit sen kysymysmerkkijutun niin siihen ei mun tietääkseni tule kysymysmerkkiä, koska se ei suoraan ole kysymys, vaan sellanen ööh miten sen selittää, toteamus kerronnassa, kuvaus Reitan mietteistä? Jatkolause toiselle lauseelle? :D (ei helvetti oon paras selittää näitä äidinkielellisiä asioita) Mutta jos se tosiaan olisi ollut vaikka pelkästään tollain niin sitten siihen kyllä tulisi ehdottomasti kysymysmerkki perään!

En oo tosiaan vieläkään varma, miten näiden paritusten kanssa käy, se jää mullekin vielä nähtäväksi. Saas nähdä mitä Aoi vielä keksii. ;) Siitähän se suuresti on muuten kiinni, miten kaikki muu sitten loksahtaa paikoilleen! Hihi.

Ja kiiiiiitos paljon taas kommentistasi! Jatkon kanssa kyllä saattaa kestää nyt jonkin aikaa, koska tosiaan pääsykokeet (ja keikka) ja nytkin on tulossa hautajaiset ja mitähän vielä. Mutta yritän kyllä puolentoista kuukauden sisällä saada jotain valmiiksi! Nähdään sitten taas uudestaan. :3
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    3 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+18/?] 16.6.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Kesä 16, 2014 12:37 pm

A/N: HEI JÄLLEEN! Olen palannut kuolleista uuden osan kera! Toivottavasti ette olleet vielä menettäneet toivoanne! Kirjottaminen sujuu taas ilman minkäänlaisia taukoja, joten julkasussa pitäs aina olla enintään se kuukaus väliä. Jos oon tehokas ja nopee ja luova niin saattaa tulle osaa kahden viikon väleinkin mutten kyllä lupaa mitään. :D Tää osa on... mun mielestä aika surullinen. Mutta en nyt enempää lätise tässä, lukekaa~ Nniin ja tosiaan ilmotelkaa kirjotusvirheistä jos löydätte, mulla ei oo koneella mitään kunnollista kirjotusohjelmaa (enkä viitsi warettaa) missä olis oikolukusysteemi. Yritän kyllä tehdä parhaani, mutta tietenkin se on melko työlästä käydä jokainen sana erikseen läpi.

Osa 18

Uruha katseli kassalla hääräävää Aoita hymyillen. Mies ei ollut enää yhtä maassa kuin viikko sitten. Tietenkään Uruhalta ei jäänyt huomaamatta toisen ajoittainen poissaoleva katse, mutta mustahiuksinen oli selvästi ottanut itseään niskasta kiinni. Poika ei kuitenkaan pitänyt valehtelusta, jota hän joutui tekemään miehen kysellessä Rukista. Tietenkin Uruha tiesi miten asiat olivat, mutta hän ei voinut kertoa niistä Aoille, koska oli luvannut niin ystävilleen. Poika vain toivoi, ettei hänen valehtelunsa paljastuisi, sillä hän halusi säilyttää välinsä Aoiin. Uruhaa kuitenkin pelotti koulun alkaminen, sillä Aoi tulisi kyselemään vielä enemmän, eikä poika voisi enää siinä vaiheessa vain esittää tietämätöntä. Hänen pitäisi alkaa kertoa Rukin kuulumisia uskottavalla tavalla. Tietenkin Reita piti jättää pois kuvioista, mutta tehtävästä ei tulisi silti helppo.

~

Ruki ja Reita kävelivät kaupungilla. He olivat päättäneet uskaltaa lähteä ensimmäistä kertaa ulos yhdessä. Nuorempi pojista oli vaatinut sitä, sillä hän ei enää jaksanut piiloutumista neljän seinän sisällä Aoin takia. Hän halusi elää elämäänsä ilman, että heidän tarvitsisi pelätä jokaista liikettään. Tietenkin Ruki tiesi Reitan haluavan pitää matalaa profiilia julkisesti ja yrittikin antaa asian vain olla.

"Haluaisitko käydä jossain syömässä tai jotain?" nenänsä peittänyt poika kysyi nuoremmalta kädet visusti takin taskuissa.
"Syödään mieluummin teillä. En pidä julkisilla paikoilla syömisestä muutenkaan", Ruki vastasi katse ohikulkevissa ihmisissä. He olivat jääneet istumaan penkille kauppakeskuksen edustalle.
"Häiritsevätkö muiden katseet syömistäsi?"
"En tiedä. En vain saa syötyä kunnolla, jos ihmisiä on joka puolella", Ruki huokaisi ja laski katseen syliinsä.
"Haluaisitko lähteä jo takaisin kotiin? Olemme kierrelleet täällä varmaan jo pari tuntia", lasisilmäinen ehdotti ja katsoi toisen sivuprofiilia.
"Joo", nuorempi vastasi ja nousi teräksiseltä penkiltä Reita perässään. Asfaltti kiilsi märkänä auringonpaisteessa, se häikäisi poikien silmiä.
"Painaako mieltäsi jokin? Olet ollut hiljainen koko päivän", nenänsä peittänyt poika kysyi itsekin vaitonaisena.
"Ei", Ruki vastasi lyhyesti.
"Kyllä minä huomaan, jos sinua painaa jokin."
"Haluaisin vain, että voisimme pitää toisiamme kädestä kiinni niin kuin normaalit ihmiset tekevät. Miksi emme voi tehdä niin?"
"Kyllä sinä tiedät", Reita tuhahti ja laittoi kädet taskuihinsa.
"Häpeätkö sinä tätä?" nuorempi kysyi ja katsoi toista ärsyyntyneenä.
"Ai mitä?"
"No tätä", Ruki ärähti ja painoi nopean suudelman toisen poskelle.
"Lopeta!" vanhempi huudahti ja kavahti kauemmas.
"Niin, juuri tuota tarkoitan."

Ruki hävisi ihmisvilinään. Hän halusi pois Reitan luota, hän tarvitsi hetken omaa aikaa ajatuksilleen. Reita yritti etsiä nuorempaa katseellaan, muttei onnistunut löytämään toista. Ei hän halunnut loukata Rukia, hän välitti pojasta paljon. Vanhempi halusi vain pitää matalaa profiilia.

~

"Haluatko kyydin kotiin?" Aoi kysyi Uruhalta, heidän työvuoronsa oli päättymässä.
"Ei sinun tarvitse vaivautua, asun tässä ihan lähellä muutenkin", ruskeahiuksinen vastasi vaihtaessaan oman paidan ylleen.
"No enhän minä voi sinua pakottaakaan", Aoi virnisti toiselle. Uruha oli iloinen nähdessään vanhemman hyväntuulisena. Enemmän poika oli kuitenkin iloinen siitä, että he tulivat hyvin toimeen keskenään, heillä oli aina hauskaa yhteisillä työvuoroillaan. Sitä poika arvosti suuresti. Vaikka mies oli tehnyt virheitä, suuria sellaisia, Uruha ei välittänyt. Hänelle Aoi oli hyvä työkaveri, toisinaan hieman enemmän, poika ei voinut kieltää sitä, muttei myöntääkään. Hän oli jo jonkin aikaa miettinyt asiasta Kaille kertomista, muttei ollut uskaltanut vielä toteuttaa suunnitelmaansa.
"Alkaako teillä koulu huomenna?" huulikorun omaava kysyi Uruhalta saatuaan vaihdettua työpaitansa. Poika oli jäänyt salaa tuijottamaan toisen paidanvaihtoa.
"Joo", ruskeahiuksinen vastasi heittäen laukun olalleen. Hän tiesi Aoin kysyvän pian Rukista.
"Kerro sitten huomenna, miten Rukilla menee", mustahiuksinen pyysi vaivihkaa. Ja siinä se taas oli.
"Kerron", poika sanoi ja poistui takaovesta yhdessä Aoin kanssa parkkipaikalle.
"Oletko varma, ettet halua kyytiä kotiin?" vanhempi vielä varmisti pojalta.
"Joo. Ei minulla edes ole kotia", Uruha naurahti surumielisesti. "Koulun asuntolaa ei voi kutsua kodiksi."

~

"Oletko vielä vihainen minulle?" Reita kysyi siskonsa huoneen ovenraosta. Ruki makasi sängyllä kasvot tyynyyn haudattuina.
"Mene pois", nuorempi mumisi tyynyyn.
"En", nenänsä peittänyt sanoi, sulki oven takanaan ja istui lattialle sängyn viereen.
"Tyhmä", Ruki ärähti edelleen tyynyynsä, Reita hymähti.
"Älä ole vihainen minulle", lasisilmäinen kuiskasi ja silitti toisen vaaleita hiuksia.
"Mikä minä olen sinulle?" nuorempi kysyi ärtyneenä, huitaisi toisen käden pois hiuksistaan ja nousi istumaan tyyny sylissään.
"Mikä kysymys tuo oli olevinaan?"
"Haluan tietää, pelaatko sinä jotain pelejä kanssani. Häpeätkö sinä minua? Mikset halua kenenkään näkevän meitä yhdessä?"
"Haluatko kuulla totuuden?"
"Kyllä kiitos!" Ruki huudahti ja pyöritteli silmiään.
"En halua kenenkään huomiota tällaiseen suhteeseen", Reita sanoi ja katsoi toisen haastaviin silmiin.
"Et halua leimautua ho-"
"Älä edes... sano sitä sanaa", vanhempi murahti ja sulki silmänsä.

Ruki oli ällistynyt. Reita ei halunnut kenenkään tietävän hänestä. Vanhempi ei edes hyväksynyt sitä puolta itsessään, mutta oli silti hänen kanssaan yhdessä.

"Miksi helvetissä olet kanssani, jos tämä kaikki on sinulle noin iso ongelma?" Ruki tuhahti ärsyyntyneenä.
"En vain halua kenenkään tietävän, okei? Onko se nyt niin saatanan paljon vaadittu?" vanhempi ärähti ja katsoi toista vihaisesti.
"Tiedätkö, miltä tuntuu, kun poikaystäväsi sanoo sinulle suoraan päin naamaa, että haluaa kieltää sinut kokonaan?"
"En minä niin sanonut. Sanoin, etten halua kenenkään tietävän."
"Toisin sanoen haluat pitää kaiken näiden neljän seinän sisällä, joka tarkoittaa helvetin rajattua elämää kanssasi. Mikä ongelma sinulla on tämän asian kanssa? Mitä väliä on muiden mielipiteillä?"
"Et sinä tajua", Reita murahti ja nousi lattialta palatakseen huoneen ovelle.
"Ei, vaan sinä et tajua! Idiootti!" Ruki huusi ja heitti toista tyynyllä selkään. Vanhempi kääntyi katsomaan toista ärsyyntyneenä kohdatakseen vain nuoremman vihasta tärisevän olemuksen. "Haluan pitää sinua kädestä, halata sinua tai vaikka suudella sinua ohimennen kadulla, jos siltä tuntuu! Niin kuin normaalit parit tekevät!"
"Me emme ole normaali pari!" nenänsä peittänyt ärähti ja heitti tyynyn nuorempaa päin osumatta kuitenkaan kohteeseensa.
"Haista paska", Ruki sihahti ääni murtuen. Poika hautasi kasvonsa takaisin tyynyyn, veti polvet rintaansa vasten ja nojasi seinään. Miksi hän on tuollainen?

Reita jäi oven luo katsomaan lyhistynyttä Rukia. Nuorempi itki hiljaa tyynyyn, lasisilmäinen huomasi sen toisen nykimisestä. Reita huokaisi ja meni istumaan pojan viereen sängylle.

~

Uruha käveli yhdessä Kain kanssa ensimmäiselle tunnille, loma oli ohi. Uruha odotti näkevänsä Reitan jo luokassa, mutta joutui pettymään. Poika ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta Kain uutta tuttavuutta. Mustahiuksinen puhui rinnakkaisluokan tytön kanssa luokan oven suussa. Ja ellei Uruha ollut pahasti erehtynyt, tyttö oli yksi Kaorin parhaimpia ystäviä, nimeä hän ei kuitenkaan muistanut.

Pian Reita pujahti Kain ja tytön ohitse nopeasti luokkaan. Hän näytti olevan poissa tolaltaan. Vaaleahiuksinen istui Uruhan taakse, kuten yleensä. Uruha kääntyi ympäri ja nojasi ystävänsä pulpettiin.

"Näytät säikähtäneeltä", ruskeahiuksinen totesi ja katsoi toista tutkivasti. Reita oli selvästi hermostunut.
"Kuulin joidenkin tyttöjen puhuvan käytävällä", vanhempi mutisi ja repi kynsinauhojaan.
"Ja?"
"He olivat nähneet minut ja Rukin eilen kaupungilla."
"Ja?"
"He näkivät, kun Ruki... antoi minulle suudelman poskelle. He luulevat meitä nyt pariksi", nenänsä peittänyt kertoi hermostuneena.
"Ettekö te sitten muka ole?" Uruha kurtisti kulmiaan.
"Olemme! Mutta en halua koko koulun tietävän ja levittävän meistä huhuja eteenpäin! Halusin pitää matalaa profiilia, mutta Rukin teko tuhosi sen", Reita kähisi matalalla äänellä, jottei kukaan kuulisi.
"Onko maineesi koulussa sinulle Rukiakin tärkeämpi?" ruskeahiuksinen mutisi epäluuloisena.
"No en minä nyt niinkään sanoisi, mutta..."

Uruha jäi odottamaan ystävänsä jatkavan lausetta, mutta Reita pysyi vaiti ja repi kynsinauhojaan.

~

"Kuka se tyttö oli, jolle puhuit aamulla?" Uruha uteli Kailta ruokailussa, Reita ja Ruki eivät vielä olleet paikalla.
"Ai, Saki. Hän oli yksi Kaorin ystävistä", mustahiuksinen vastasi ujosti hymyillen.
"Tarkennan kysymystäni: mistä sinä yhtäkkiä tunnet hänet ja mitä välillänne on?"
"Ei mitään sellaista", poika naurahti ja jatkoi, "hän otti minuun yhteyttä viime viikolla. Hän sanoi voivansa puhua Kaorista kanssani, jos haluan. Kaori oli kertonut hänelle minusta..." Kain ääni murtui lopussa. Tyttö oli todellakin välittänyt hänestä, mustahiuksinen oli ollut helpottunut kuullessaan sen.
"Sehän on mukavaa. Hän on muuten hyvännäköinen..." ruskeahiuksinen kiusoitteli saaden Kain naurahtamaan. "Taidan muuten olla ihastunut Aoiin."
"Mitä sanoit?" mustahiuksinen kysyi hämmentyneenä. Poika ei ollut varma, mitä oli kuullut.
"Ei mitään."
"En kestä enää", Reita murahti istuutuessaan samaan pöytään poikien kanssa. "Kaikki tuijottavat minua!"
"Luulet vain", Uruha sanoi ja katseli ympärilleen, mutta totta se oli, monien huomio oli kiinnittynyt Reitaan ja ruokalaan saapuvaan Rukiin. Ruskeahiuksinen oli hämmästynyt, miten nopeasti huhut liikkuivat käytävillä.
"Mistä on kyse?" Kai kysyi hämillään, Uruha selitti hänelle tilanteen.

Ruki istuutui pöytään Reitan viereen, vanhempi ei pitänyt siitä.

"Voisitko istua edes pöydän toiselle puolelle?" nenänsä peittänyt ärähti toiselle.
"Mikä sinua vaivaa?" nuorempi kysyi ärsyyntyneenä. Hän ei ymmärtänyt Reitan käytöstä.
"Etkö huomaa, että kaikki tuijottavat meitä koko ajan?" vanhempi ärisi.
"Entä sitten?"
"Sinun takiasi koko koulu tietää meistä", Reita murahti ja nousi pöydästä. "Toivottavasti olet nyt tyytyväinen."

Ruki katsoi loukkaantuneena toisen loittonevaa selkää. Poika ei voinut ymmärtää Reitan käytöstä. Hänestä tuntui, ettei enää tuntenut toista. Oliko hän koskaan edes tuntenut? Miksi Reita edes oli hänen kanssaan, jos ei kerran sietänyt toisten tietävän heistä?

"Älä hänestä välitä. Kyllä hän vielä tulee tolkkuihinsa", Uruha yritti piristää Rukia. Ruskeahiuksinen tiesi, ettei Reita halunnut toisten tietävän, muttei kuitenkaan uskonut sen menevän Rukin edelle. Jos hän kaiken jälkeen päästää Rukin menemään, mitä järkeä kaikessa siinä taistelussa oli?
"Ehkä tämä olikin virhe", Ruki kuiskasi lasittunut katse silmissään.
"Hei..." Uruha yritti, muttei tiennyt mitä sanoa.


~

Ruskeahiuksinen poika käveli koulusta suoraan töihin iltavuoroon, pian hän näkisi Aoin jälleen. Poika oli kuitenkin hieman ahdistunut, sillä joutui vastaamaan toisen kysymyksiin Rukista. Jos hän saisi kertoa suoraan Rukin seurustelevan Reitan kanssa, ehkä Aoi pääsisi joskus yli nuoremmasta. Ehkä Uruha voisi joskus täyttää toisen paikan. Ehkä...

"Hei!" Parkkipaikalta kuului tuttu ääni, joka katkaisi pojan ajatukset. Uruha juoksi Aoin luokse ja tervehti häntä takaisin yhtä iloisesti. "Miten Rukilla menee? Näitkö häntä tänään?"

Ja sieltä ne sanat tulivat, Uruhan olo muuttui heti vaivaantuneeksi.

"Ihan hyvin kai. En nähnyt häntä hirveästi", Uruha vastasi nopeasti ja käänsi katseensa muualle.
"Anteeksi, ehkä minun ei pitäisi ahdistella sinua tällä asialla. Eihän asia liity edes sinuun", mustahiuksinen sanoi hieman kiusaantuneena huomatessaan toisen reaktion kysymykseensä. "Eiköhän aloiteta työvuoro."

Ruskeahiuksinen poika käveli vanhemman perässä alakuloisena kaupan takaovesta sisään. Miksi aina Ruki?

~

Reita oli kävellyt kotiin yksin, hän ei halunnut kenenkään näkevän häntä kävelemässä Rukin kanssa yhtä matkaa. Vaaleahiuksinen halusi karistaa huhut kannoiltaan. Mitkä huhut? Olet säälittävä. Haluat kieltää totuuden. Reita oli vihainen itselleen. Häntä suututti, ettei voinut itselleen mitään.

Poika alkoi laittaa syötävää valmiiksi Rukia varten, hän olisi pian perillä. Rukia ei kuitenkaan alkanut kuulua, joten Reita alkoi huolestua. Ehkä hän oli tosissaan suututtanut nuoremman. Poika juoksi yläkertaan tarkistamaan siskonsa huoneen, jos Ruki olisikin ollut häntä ennemmin kotona. Huone oli tyhjä. Reita kuitenkin löysi pojan omasta huoneestaan.

"Mitä sinä täällä teet?" nenänsä peittänyt kysyi hämmästyneenä. Ruki makasi toisen sohvalla silmät kiinni.
"Mietin", nuorempi vastasi viileällä äänellä.
"Tule syömään alakertaan."
"En."
"Tuletpa."
"En halua syödä kanssasi", Ruki tuhahti ja avasi silmänsä.
"Oletko vihainen minulle?"
"Vihainen on aika lievästi sanottu", nuorempi sanoi viileästi ja nousi sohvalta. Poika yritti kävellä Reitan ohi ulos huoneesta, mutta vanhempi tarttui häntä kädestä. Ruki kuitenkin riuhtaisi kätensä irti toisen otteesta ja sihahti, "älä koske."
"Hei, älä viitsi."
"Luuletko, että voit kohdella minua ihan miten lystäät? Olen helvetin vihainen ja loukkaantunut siitä, miten olet kohdellut minua tänään ja eilen."

Reita hiljeni ja laski katseensa alas. Ei hän halunnut aiheuttaa toiselle mielipahaa, päinvastoin, hän halusi tehdä Rukin onnelliseksi kaiken sen jälkeen, mitä Aoi oli tälle tehnyt.

"Taisin erehtyä suhteesi", Ruki sanoi pettyneenä ja sulkeutui omaan huoneeseensa.

~

Uruha katsoi mustahiuksista miestä, joka oli kassalla. Aoi hymyili asiakkaille aurinkoisesti ja puhui heille niitä näitä. Uruha oli vaikuttunut vanhemman kyvystä piilottaa tunteensa tuon hymyn taakse. Ruskeahiuksinen tiesi Aoin miettivän Rukia aina silloin, kun hän ajautui omiin ajatuksiinsa, silloin mies ei hymyillyt.

Uruha väläytti mustahiuksiselle kassan taakse nopean hymyn kohdatessaan toisen tummat silmät. Mies hymyili hänelle takaisin. Miksen koskaan löydä ketään, joka pitäisi minusta? Miksi aina ihastun ihmisiin, jotka pitävät Rukista? Miksi sen täytyy aina olla Ruki? Poika mietti kuumeisesti, miksi Reita ja Aoi olivat molemmat ihastuneet Rukiin. Mitä hänellä on, mitä minulla ei ole?
"Voimme varmaan kohta sulkea kaupan", Aoi ilmoitti ruskeahiuksiselle kassalta. Uruha nyökkäsi toiselle vastaukseksi ja meni suoraa päätä vaihtamaan työvaatteitaan pois. Pian Aoi tuli pojan perässä taukohuoneeseen. "Onko sinulla kiire johonkin?"
"Miten niin?" Uruha tiuskaisi tahattomasti. "Anteeksi. Olen vain väsynyt..."
"Ei se mitään. En yhtään ihmettele, jos sinulla menee hermot. Kyselen koko ajan ihan typeriä asioita", huulikorun omaava huokaisi pahoillaan.
"Ymmärrän kyllä, että sinulla on huoli Rukista", nuorempi sanoi ja kiskoi takkia ylleen.
"Mutta en saisi vaivata sillä asialla sinua, olen pahoillani."
"Ei se mitään", Uruha tuhahti ja katosi hämärään iltaan pettyneenä.

~

"Mene pois", Ruki huusi posket märkinä suljetulle ovelle, jonka takana Reita yritti tehdä tuloaan huoneeseen. Poika oli laittanut oven eteen kirjoituspöydän, hän ei halunnut nähdä toista.
"Päästä minut sisään", nenänsä peittänyt pyysi oven takaa.
"En!"

Reitan kärsivällisyys alkoi olla lopussa, hän oli yrittänyt puhua toiselle järkeä jo kymmenen minuuttia. Poika työnsi ovea kaikella voimallaan ja sai kuin saikin pöydän liikkumaan oven mukana.

"Ei!" nuorempi pojista huudahti ja yritti tulla työntämään ovea kiinni, liian myöhään. Reita oli päässyt sisään ja kaatoi Rukin sängylle makaamaan.
"Nyt kuuntelet minua!" vanhempi pojista ärähti ja piti toista paikallaan ranteista. "En halunnut loukata sinua millään tavalla, en tehnyt sitä tahallani tai siksi, että olisin halunnut."
"Kyllä minä tiedän. Et vain halua kenenkään tietävän", nuorempi pihisi itkusta tyhjän äänen kanssa.
"Niin."

Ruki työnsi toisen pois päältään ja nousi istumaan sängyn reunalle. Poika hautasi kasvot käsiinsä, hänen sydämensä oli rikki.

"Mene pois", poika kuiskasi käsiinsä.
"En", Reita sanoi ja siirtyi istumaan toisen viereen.
"En halua olla kanssasi", Ruki sanoi ääni värähtämättä, minkä eteen piti tehdä paljon töitä.
"Älä viitsi", vanhempi yritti ja siirsi kätensä toisen reidelle, Ruki läpsäisi sen pois. Siitä jäi punainen jälki vanhemman kämmenselkään. Reita nosti jäänsiniset silmänsä Rukin punaisiin.
"Lähden kotiin", Ruki sanoi käänsi päänsä pois toisen järkyttyneistä kasvoista.
"Et sinä voi mennä. Vastahan minä sain sinut takaisin", lasisilmäinen kuiskasi sydän rinnan ulkopuolella. Oliko Ruki tosissaan?
"Voin ja menen. En halua enää loukata itseäni. Olin tyhmä, kun uskoin sanoihisi siellä metsässä. Et muka antaisi enää koskaan minuun sattua, paskapuhetta!"Ruki huudahti itkun partaalla ja nousi sängyltä. Hän alkoi koota tavaroitaan kasaan, mikä sai Reitan hätääntymään.
"Hei, älä", nenänsä peittänyt poika pihahti ja yritti ottaa toista kädestä kiinni, turhaan.
"Älä koske", nuorempi sihisi hampaidensa välistä.
"Et sinä voi vain lähteä siksi, että olet loukkaantunut jostain pikkujutusta!"
"Pikkujutusta? Sinähän häpeät minua!" Ruki huusi täristen ja katsoi Reitaa.

Vanhempi pojista jähmettyi paikoilleen kuullessaan toisen sanat. Niinkö se olikin? Hän häpesi toista puolta itsestään niin paljon, ettei halunnut kenenkään tietävän. Häpeä oli vain projisoitunut Rukiin.

"Ymmärrätkö nyt, miksen halua jäädä luoksesi?" Ruki kysyi sirpaleisella äänellä, nappasi laukun olalleen ja poistui nopeasti huoneesta, talosta, vanhemman kotikadulta.

Reita seisoi keskellä tyhjää huonetta kyyneleet poskillaan. Tyhjyyden tunne valtasi pojan uudelleen ja uudelleen, kunnes hänen täytyi polvistua kovalle lattialle painolastin saattelemana. Hän oli pettänyt Rukin. Hän ei ollut pystynyt olemaan Rukille se, jota poika eniten tarvitsi. Hän oli säälittävyyden perikuva, hän ei pystynyt näyttämään oikeita kasvojaan kenellekään.

~

Ruki työnsi avaimen täristen lukkoon, hänen oli pakko kohdata pelkonsa. Poika työnsi oven auki ja pujahti nopeasti huoneeseensa. Hän oli hetken hiljaa, ei ääntäkään. Eikö kukaan ollut kotona? Ruki avasi varovasti ovensa ja kävi asunnon vaivihkaa läpi, se oli tyhjä.

Poika katsoi olohuoneen ikkunasta ulos, valoja silmänkantamattomiin pimeässä. Ruki erotti myös Aoin rivitalon pätkän hieman kauempana. Ehkä hän on palannut sen naisen luokse. Poika käveli keittiöön ja nojasi keittiötasoon käsillään. Hänen katseensa osui veitsiin puisessa telineessä.

Ruki otti varovasti yhden pienemmistä veitsistä käteensä pimeässä keittiössä ja katseli sitä huulet väristen. Häneen sattui niin paljon, kaikki vain satuttivat häntä. Poika ei jaksanut enää. Hän halusi vain isänsä luokse, joka oli aina ollut paikalla, kun Ruki eniten häntä tarvitsi.

Poika pudotti pienen vihannesveitsen lattialle ja valahti istumaan selkä tasoa vasten. Ruki huusi, itki ja painoi kyntensä paidan läpi rintakehoonsa. Kaikki oli aivan liikaa. Asiat olivat olleet paremmin silloin, kun hän ei ollut päästänyt ketään lähelleen. Miksi tämän kerran piti olla erilainen?

Ruki veti jalkansa itseään vasten ja kiersi kätensä niiden ympärille. Reita oli valehdellut hänelle, vanhempi ei ollut pitänyt lupaustaan. En anna sinuun enää sattua, en anna sinuun enää sattua, en anna sinuun enää... Poika katsoi vieressään olevaa veistä sumuisilla silmillään.

Hän tarttui tärisevällä kädellään veitseen ja nosti sen polviensa päälle. Jos häneen piti sattua, niin sen piti näkyä ja tuntua fyysisesti. Hän oli rikkinäinen, hylätty häpeäpilkku. Ruki kääri paitansa hihan ylös ja painoi terän ihoaan vasten.

Hidas, painava veto käsivarren poikki ja suolaisia kyyneleitä pimeässä huoneessa. Tuskan huuto hajotti yön hiljaisuuden.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Maalis 17, 2016 12:15 am, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+18/?] 16.6.-

ViestiKirjoittaja endlessroar » Ma Kesä 30, 2014 4:21 pm

Huhhuh. Mahtava luku.
Mietin edellisen luvun lopussa, että miten tätä juonta voi enää jatkaa, mutta sulta se näyttää onnistuvan! En lukiessani huomannut yhtään mainittavaa virhettä, onnea siitä :D Saatoin toki olla ihan liian keskittyny, mutta silti. Oli tosi helppoa luettavaa, ja sellasta... mukaansatempaavaa? en tiiä. Oon huono selittään
ヽ(`Д´)ノ︵ ┻━┻ mutta tarkotan, että oot parantunu ihan hulluna ja sen huomaa.
Tekstin fiilis tuli tosi hyvin esille, joten olin ihan mukana tässä :D Tää alkaa olla yks lempificeistäni lafissa (ei mitään paineita kirjottamisen suhteen), joten ootan innolla uutta lukua!

"No tätä", Ruki ärähti ja painoi nopean suudelman toisen poskelle.
"Lopeta!" vanhempi huudahti ja kavahti kauemmas.
"Niin, juuri tuota tarkoitan."

Pakko tähän loppuun on sanoa, että tässä luvussa Reita oli täysi kusipää. Rukin lähtö oli ihan oikein, vaikka käykin Reitaa aika lailla sääliksi.... raasu onnistu taas mokaamaan.

Hidas, painava veto käsivarren poikki ja suolaisia kyyneleitä pimeässä huoneessa. Tuskan huuto hajotti yön hiljaisuuden.

Ruki ei saa kuolla!! ;_; elättelen yhä toivoa Aoin ja Rukin yhteen paluusta heheheee (^^ゞ

p.s. mitä ihmettä, enkö tosiaan saa aikaan kunnollista kommenttia? Noh, pistetään väsymyksen piikkiin.
" When my hand touched your grief
the warmth was still there,
please show me your smile. "

AWOI - Shuuyatou

    1 tykkää.
Avatar
endlessroar
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Huhti 28, 2014 8:58 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+18/?] 16.6.-

ViestiKirjoittaja yuu-yuu » To Heinä 03, 2014 5:30 pm

noniin, otan itteäni niskasta kiinni. liityin lafii pari vuotta sitten, mutta en oo koskaan ollut aktiivinen, koska oon niin huono kirjottaa viestejä foorumeilla yleensäkään.
kuitenkin mun on nyt pakko kommentoida tähän! oon seurannut tätä jostain neljännestä luvusta saakka ja oon ollu aina sillee "NYT kirjotan kommentin" mut eipä oo tullu kirjotettua, koska mun aivot ei yleensä riitä kommentteihin. no nyt vihdoin yritän.

Tää ficci on ehdottomasti yks parhaista mitä oon lukenut/lukemassa. Suurena draaman ystävänä (XD) ootan aina seuraavaa lukua innoissani! Musta on kans kiva, että lopetat luvut usein sellasiin kohtiin, missä joudun hakkaa päätäni seinään kun joudun vaan arvailemaan jatkoa. Se oikeesti pitää mun kiinnostuksen jossain pilvissä.
Oon aina tykänny ficeistä joissa on jotain kouluun liittyvää ja ihmissuhde draamaa + sopivasti angstia ja kaikkee muutakin mitä sä oot saanut tähän sisäistettyä. Mietin vaan miten on mahdollista, että tää on vaan niin mun "ihanneficci" (lol voiko näin sanoa?).

Joskus toivon et voisin siirtää ajatuksiani suoraan toisen ihmisen päähän, koska en vaan osaa kirjottaa niitä kaikkia. Tää on taas yks sellanen hetki.
No yritän nyt kumminkin sanoa hahmoista jotain!

Ruki on mun mielestä aivan ihana. Se vaikuttaa osittain vahvaltakin tuittupäältä, kun huomioi että se häippäs äitinsä luota Aoin luokse ja sieltä sitten Reitalle. Vaikka se purkaakin mieltänsä tässä syömisongelmilla ja tässä viimeisimmässä luvussa veitsenkin kanssa (jätit muuten taas luvun sellaseen kohtaa et oon iha kuumil hiilil tääl). Tuntuu silti, että se on osittain vahva kun se sanoo toisille vastaan joissakin asioissa jne.
Reita on ehdottomasti suurin kusipää aina ajoittain. Se just sai Rukin takasin ja on iha paniikissa jos joku näkee ne yhdessä tekemässä jotain? Hienoa Reita niin sitä pitää, tämä osoittaakin Rukille, että arvostat kun sait sen takasin: )))) kyllä mä Reitasta pidänkin, esim siellä sen naisen asunnolla Reita oli ihana.
Aoi on mulle vähä mysteeri välilläXD en tiiä mistä se johtuu, mut välillä vaa tuntuu, että en oo ihan kärryillä mitä se mies haluaa ja arvostaa. Aoi vaikuttaa tosi vahvalta persoonalta.
Kaista ja Uruhasta mulla ei oo niin paljoo sanottavaa. Ne on tullu vahvemmiks mun mielestä pikkuhiljaa, se on hyvä.

Yleensä reituki on mun lempiparistus, toki oon muillakin parituksilla lukenu paljonkin gaze ficcejä. Sä oot saanut ton Rukin ja Aoin kuulostamaan tässä tosi hyvältä, vaikka Aoi vähä onki mitä on mut tykkään!
Silti kallistun reitukiinXD Aoi ja Uruha ois kans kiva jos Aoi vähä parantas tapojansa ja toki Kai tarvii kans jonkun, eihän se voi olla yksin: )

oon nyt semisti ylpee kun sain sulle kommentin kirjotettua, eikä tästä tullut ees niin lyhyt kun luulin!
mutta joo oottelen jatkoa♡

    1 tykkää.
yuu-yuu
Fani
 
Viestit: 3
Liittynyt: Su Heinä 22, 2012 1:16 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+19/?] 13.7.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Su Heinä 13, 2014 5:53 pm

endlessroar: Hei taas ja kiitos kommentista!
Kiva kuulla, ett oon kehittyny tätä kirjoittaessani. Se on aina kiva juttu kuulla, kun kehittymiseen kuitenkin pyrin koko ajan. Ja kiva ett tykkäät tästä! En mä koskaan aatellu ett ihmiset tulis sanoo mulle, ett tää on niiden lempificcejä. Oon tosi otettu! Ja ei huolta, en aio tappaa Rukia. Se vaan hölmöilee, kun Reita on tyhmä. Muutenki sillä on ollu kaikenlaista. JOKATAPAUKSESSA en aio tappaa ketään päähenkilöistä, ällös huoli ystäväin! :D Kommenttis piristi päivää, ällös huoli siitäkään. -w-

yuu-yuu: Hei sullekin~ uusi kommentoija! C: Ei haittaa, vaikket ookaan kommentoinu aiemmin. Kommenttis piristi kuitenkin! Ja oon kans ylpee, ett sait otettuu ittees niskasta kiinni! Jatka vaa samaan malliin ni se on sit aina vaa helpompaa ja helpompaa. :3 Mut on kiva kuulla, ett oot jaksanu seuraa tätä tän melkeen alusta lähtien~ -w- Se merkitsee mulle paljon. Ja oon tosi otettu ett tykkäät tästä! Nyyh.. ;__;

A/N: Mut hei nyt ihmiset kaikki siellä ruudun toisella puolen, jotka nyt luette tätä! Täs ois uus osa! Ja toivottavasti te kommentoijat tykkäätte tästäkin osasta! Tää on vähän, no en mä tiedä. Tässä on jotenki paljon asiaa. Vaikka mä puhuin täällä joskus aiemmin, että kirjottaisin Aoista ja siitä sen muijasta kokonaan oman osan niin en mä nyt sit tehnytkään niin. Tässä osassa on vähän kaikista henkilöistä. Toivottavasti se ei tee tästä osasta mitenkään sekavaa, etenkin kun tässä nyt tapahtuu kaikenlaista. Mut kertokaa mielipiteenne, ajatuksenne tai jos bongaatte niitä kirjotusvirheitä! Ja varoituksen sananen, alussa vähän verisempää touhua luvassa!

Osa 19

Pitkät hiukset kiertyivät vahvojen sormien lomaan, veto, kiljaisu. Mies ei antanut naiselle armoa, hän oli tunteidensa sokaisema. Hänen piti saada rangaista naista epäonnestaan. Hän oli menettänyt rakkaansa tuon naisen takia, naisen aiheuttamien pakkomielteiden ja traumojen takia.

"Älä huuda!" mustahiuksinen mies karjaisi ja löi naista ruoskalla alastomalle alaselälle.

Nainen tärisi kivusta. Hänen ihonsa hehkui punaisena toisen antamista iskuista ja verta tihkui nirhaumista. Hän ei ymmärtänyt, mistä mies oli hänelle niin vihainen, että saattoi hänet henkihieveriin. Nainen pelkäsi, ettei toinen osaisi lopettaa ajoissa, koska mies oli vihansa sokaisemana. Hän pelkäsi miehen vievän häneltä hengen.

Huulikorun omaava mies ruoski, läimi, antoi toisen hetken hengähtää, kunnes taas aloitti saman kaavan. Hän halusi saattaa toisen voimattomaksi, kivusta kärsiväksi, ei nauttivaksi. Naisen oli aika kokea se, mitä oli antanut miehen kokea. Kärsimyksen piti paistaa naisen silmistä, hehkua hänen iholtaan, tihkua veressä, polttaa mielessä.

"Mikä sinulla on...?" nainen sai kysyttyä käheällä äänellä, kun Aoi piti taukoa väkivaltaisista otteistaan.
"Sinun takiasi menetin hänet", mustahiuksinen mies vastasi katsellessaan lipaston päällä lepääviä esineitä. Mikään niistä ei saanut tarpeeksi vahinkoa aikaan.
"Puhutko siitä pojasta?" nainen kähisi ja yritti liikuttaa jalkojaan, mutta ne olivat täysin voimattomat. Kädet olivat tunnottomat toisen liian kireiksi solmituista köysistä.
"Sinun takiasi tein hänelle jotain, mitä hän ei ansainnut. En pystynyt hallitsemaan itseäni."
"Se on sinun luonnossasi... Sinun täytyy tehdä tätä pysyäksesi itsesi herrana..."
"Ei. Tämä on sinun luonnossasi, ei minun. Sinä myrkytit mieleni, syövytit ajatukseni traumoilla", mies puhui selkä naiseen päin. Hän mietti, millä saisi toisen kärsimään, pelkäämään henkensä puolesta tosissaan.

Nainen katsoi, kun mies katosi huoneesta. Hän kuunteli toisen voimakkaita askelia, jotka veivät hänet alakertaan. Naisen sydän alkoi hakata, kun hän kuuli keittiöstä vaimeaa kolinaa. Ei kai hän tekisi mitään niin harkitsematonta?

Kun Aoi ilmestyi huoneeseen terävä veitsi kädessään, naisen silmät laajenivat pakokauhusta. Hän yritti riuhtoa käsiään irti köysistä, turhaan. Mies katsoi häntä silmiin säälimättömästi.

"Älä tee sitä. Kadut tekoasi vielä", nainen pihisi ääni väristen.

Aoi katsoi alistettua, pahoinpideltyä naista suoraan pelokkaisiin silmiin. Hän oli saanut toisen pelkäämään. Naisen vartalo tärisi pelosta ja kivusta. Kun mies kipusi naisen ylle sängylle, nainen yritti potkia hänet pois. Aoi tarttui naisen jalkoihin ja sitoi ne kiinni toisiinsa tiukasti. Kun nainen ei pystynyt liikuttamaan itseään Aoin istuessaan hänen päällään hajareisin, mustahiuksinen siveli varovasti sormellaan veitsenterää. Naisen katse oli kiinnittynyt kiiltävään, terävään esineeseen, joka pian viiltäisi hänen ihoaan.

"Aiotko sinä tappaa minut?"
"Jos en pysty pitämään itseäni kurissa."

~

Huulikorun omaava mies laski punaisen veitsen lipaston päälle ja kääntyi katsomaan tajutonta naista. Nainen oli lopulta menettänyt tajuntansa, kun kipu oli käynyt sietämättömäksi. Naisen iho oli viiltojen peitossa. Kädet, jalat ja rintakehä tihkuivat vieläkin verta. Mies pystyi näkemään punaisia kädenjälkiään toisen keholla.

"Saat ikuiseksi muistutukseksi minusta arvet ihoosi. Älä koskaan unohda minua, huora", Aoi kuiskasi huoneen tummaan ilmaan ja poistui kylpyhuoneeseen pesemään toisen veren käsistään.

Mies pyyhki kätensä valkoiseen pyyhkeeseen ja katsoi ammetta, jossa oli ottanut Rukin väkisin. Poika oli lähtenyt hänen luotaan sanaakaan sanomatta. Muisto vihlaisi hänen sydäntään. Nainen ansaitsi kohtelunsa. Hän oli syypää tapahtuneeseen, Aoi vakuutteli itselleen.

Hänen uusi miesystävänsä löytää hänet häpäistynä sängyltä. Hän ei uskalla kertoa, kuka sen on tehnyt, sillä hän pelkää minun tulevan uudestaan. Nyt hän pelkää minua, kipu traumatisoi hänet, eikä hän enää ikinä saa siitä nautintoa. Hän ei enää ikinä tuhoa ketään.

~

Ruki oli herännyt aamulla omasta sängystään. Poika ei ollut tunnistaa omaa huonettaan, hän ei ollut ollut siellä pitkään aikaan. Jostain kuului hiljaista puhetta ja kolinaa. Ruki pystyi erottamaan äitinsä ja Watarun äänet. He olivat palanneet kotiin.

Ruki nousi sängystä ja pukeutui. Pojan piti peittää hupparilla koholla olevat punaiset jäljet, joita oli sikinsokin hänen käsivarsillaan. Hän avasi huoneensa oven varovasti ja meni keittiöön, siellä hän näki äitinsä ja Watarun. Ruki huomasi, kuinka hänen äitinsä silmiin kohosi kyyneleet. Poika ei sanonut mitään.

"Missä sinä olet ollut?" Satsuki kysyi ja halasi poikaansa. Ruki jähmettyi toisen eleestä, sitä hän ei ollut osannut odottaa.
"Siellä sun täällä. Kyllä sinä tiedät", vaaleahiuksinen tuhahti ja vetäytyi irti äitinsä halaukseta, samassa ovikello soi.
"Minä menen avaamaan", Wataru tarjoutui ja katosi eteiseen.
"Minulla oli sinua ikävä", Satsuki sanoi ja silitti poikansa poskea.
"Joo niin varmaan", Ruki tuhahti ja kiinnitti katseensa keittiöön saapuvaan Wataruun ja vieraaseen, joka ei ollut vieras. Nuo kasvot Ruki tunnistaisi vaikka unissaankin. "Isä...?"

Pitkän miehen kasvoilla oli lempeä hymy, joka sai aikaan ryppyjä hänen suupieliinsä. Rukin silmiin kohosi kyyneleitä, hän ei voinut uskoa tapahtumaa todeksi. Mies käveli pojan luokse ja sulki tämän halaukseen. Pojan kasvot painautuivat miehen pukuun, karkeaan kankaaseen.

~

Satsuki, Wataru, Ruki ja Yuudai istuivat yhdessä keittiönpöydän ääressä ja juttelivat. Satsuki kertoi soittaneena Yuudaille ulkomaille Rukin takia. Satsuki oli pahoillaan siitä, ettei ollut päästänyt pojan isää tämän elämään. Hän halusi korvata pojalleen kaiken, joten hän oli kutsunut Yuudain Japaniin. "Kutsuin hänet tänne myös sen takia, jotta olisin saanut sinut ehkä sillä tavalla kiinni. Et vastannut puheluihini."

Ruki katsoi isäänsä, tuota pitkää ja hintelää, mutta kuitenkin niin voimakasta, miestä. Hänen hymynsä valaisi koko huoneen ja sai Rukinkin hymyilemään. Poika oli haljeta onnesta, aivan kuin hänen elämästään olisi tullut hetkessä kokonainen.

"Puhuimme isäsi kanssa asumisjärjestelyistä. Annamme sinun mennä hänen luokseen New Yorkiin lomalle, kun lukukautesi loppuu. Sen jälkeen tulet takaisin tänne ja saat päättää, haluatko asua hänen kanssaan vai jäädä tänne", Satsuki selitti pojalleen surumielisesti hymyillen. Wataru piti koko ajan pojan äitiä kädestä kiinni suojelevasti, aivan kuin Satsuki olisi voinut hajota palasiksi minä hetkenä hyvänsä.

Ruki nyökkäsi ja katsoi isäänsä.

"Asun yksin isossa huoneistossa. Sinulla riittää tilaa siellä", Yuudai kertoi hymyillen. Ruki mietti, eikö hänen isänsä ollut enää yhdessä Aoin isän kanssa. Hyvä vain, jos ei ole. Minulle ei jää sitten mitään muistuttamaan Aoista.
"Etkö saa sanaa sanotuksi?" Satsuki kysyi pojaltaan. Ruki pudisti päätään ja hänen silmiinsä kohosivat jälleen onnen kyyneleet.

~

Reita haki katseellaan Rukia koulun käytäviltä, muttei onnistunut löytämään poikaa. Hän olisi halunnut vain painaa toisen lokerikkoja vasten ja suudella kaikkien edessä. Reita halusi pyytää Rukilta anteeksi asennettaan. Hän halusi nuoremman takaisin, hän ei halunnut välittää enää muiden mielipiteistä, hän halusi olla onnellinen.

Kai jutteli Sakin kanssa käytävällä, ja näki Reitan kävelevän harppoen ohi. Toinen ei edes huomannut häntä. Mustahiuksinen kääntyi takaisin Sakin puoleen jatkaakseen keskustelua, he olivat puhuneet paljon kaikenlaista viimeisten päivien aikana. Poika piti tytöstä paljon, muttei ollut vielä valmis siirtymään eteenpäin, vaikka Kaorin kuolemasta oli jo aikaa.

"Oletko nähnyt Rukia tänään?" nenänsä peittänyt poika kysyi Uruhalta tämän kävellessä häntä vastaan käytävällä.
"En. Ehkä hän ei ole tänään koulussa", ruskeahiuksinen vastasi. Hän tiesi erosta, Reita oli soittanut hänelle alkuyöstä, kun Ruki oli lähtenyt. Reita oli ollut poissa tolaltaan ja vihainen itselleen.
"Sitä minä pelkäänkin", Reita huokaisi ja nojasi kylmään, harmaaseen seinään.
"Aiot siis kertoa hänelle, että olet valmis tuomaan asiaa julki hiljalleen", Uruha totesi suoristaessaan koululaukkunsa hihnaa.
"Niin. Minun on pakko, jos haluan pitää hänet", vaaleahiuksinen mutisi ja hieroi otsaansa. "Pidän hänestä todella paljon."
"Tiedän."

~

Mitä olen tehnyt?

Aoi tärisi kylpyhuoneensa lattialla, häntä oksetti. Hänen tekonsa alkoi iskostua tajuntaan. Hän halusi pyyhkiä verisen näyn mielestään, muttei pystynyt. Hän ei voinut uskoa, mitä oli tehnyt, miten hän oli kyennyt siihen.

Mies muisti jokaisen viillon, hän ei epäröinyt yhdenkään kohdalla. Hän alkoi uskoa, että hänessä oli jokin pahasti vialla. Ei hän olisi koskaan voinut tehdä mitään sellaista, jos hänellä olisi ollut kaikki kunnossa.

Traumat olivat muuttaneet häntä, siksi hän pystyi tekemään Rukillekin niin, mitä teki. Ei hän silloinkaan tuntenut sääliä toista kohtaan. Vasta jälkeenpäin mies oli ymmärtänyt, katunut. Niin oli nytkin.

Mikä minua vaivaa?

~

Ruki istui sängyllään omassa huoneessaan. Hänen piti saada selvitettyä ajatuksiaan hetki yksin. Poika mietti isäänsä, perhettään, kaikkea sitä, mitä he olivat kokeneet yksin ja yhdessä. Poika mietti Reitaa ja heidän eroaan. Hän olisi vain halunnut kääriytyä peittoonsa ja nukkua pettymyksen pois. Ruki mietti myös Aoita. Kaipaako hän minua? Palasiko hän sen naisen luo? Liikaa oli tapahtunut. Poika ei tiennyt mihin ajatukseen keskittyä, mistä ottaa kiinni.

Ruki kääri hupparinsa hihaa ylemmäs ja katsoi koholla olevia punaisia jälkiä. Yhtäkkiä ovelta kuului koputus ja Yuudai ilmesyi huoneeseen. Ruki kääri nopeasti hihansa alas ja hymyili isälleen.

"Oletko kunnossa?" Yuudai kysyi istuessaan poikansa viereen sängylle.
"Olen. On vain niin paljon ajateltavaa, paljon on tapahtunut", poika vastasi ja kiersi kätensä jalkojensa ympärille.
"Meillä on paljon puhuttavaa", mies totesi hymyillen katsoen poikaansa. "Olen jäänyt paitsi monesta vuodesta elämässäsi."
"Totta", Ruki hymähti surumielisesti. Voisiko hän vihdoinkin jakaa huolensa jonkun kanssa, joka ei tuomitsisi häntä?
"Tule tänne", Yuudai sanoi ja avasi sylinsä pojalleen. Ruki painautui toisen lämpimään syleilyyn ja itki kaiken pahan pois.

~

Reita ja Kai saattoivat Uruhan koulun jälkeen iltavuoroon. Mustahiuksinen poika puhui ystävilleen Sakista, kuinka hän piti todella paljon tytöstä, muttei uskonut ajankohdan vielä olevan hyvä tunteiden paljastukselle. He olivat tunteneet vasta vähän aikaa, eikä Kaorin kuolemasta ollut kuin muutama kuukausi.

Uruha kannusti Kaita näyttämään Sakille hiljalleen tunteensa. Niin se ei tulisi yhtäkkisenä yllätyksenä tytölle ja he antaisivat asioille aikaa kypsyä. Kai oli samaa mieltä Uruhan kanssa asiasta. Reita oli hiljaa koko matkan ruskeahiuksisen työpaikalle, hän ajatteli vain Rukia.

Kaupan parkkipaikalla ystävykset hajaantuivat omille teilleen. Uruha kurtisti kulmiaan, kun Aoi ei ollut vielä tullut paikalle. Yleensä mies oli ajoissa, mutta tänään hän ei tullut töihin ollenkaan. Ruskeahiuksinen poika huolestui, hän halusi tietää, miksei toinen tullut töihin. Oliko Aoi sairastunut, vai oliko kyse jostain muusta?

Uruhalla ei ollut Aoin puhelinnumeroa, mutta löysi sen helposti taukohuoneen ilmoitustaululta. Hän soittaisi miehelle myöhemmin.

~

Peilinsirut peittivät kylpyhuoneen lattiaa ja lavuaaria. Aoin toinen nyrkki oli verillä peiliin lyödyistä iskuista. Hän ei voinut katsoa itseään enää edes peilistä. Hän ei enää tuntenut omia kasvojaan, ei tunnistanut omia ajatuksiaan. Mies oli vajoamassa pimeisiin syövereihin, hän tiesi sen. Hänen pitäisi saada apua, pian.

Mustahiuksinen havahtui sumuisista ajatuksistaan puhelimensa värinään. Mies käveli olohuoneeseen ja nosti kännykkänsä sohvalta. Aoi ei tunnistanut numeroa, eikä aikonut vastata siihen, mutta värinä ei loppunut. Joku halusi saada hänet tosissaan kiinni.

Aoi nosti kännykän uudelleen veriseen käteensä ja vastasi puheluun kertomalla oman nimensä.

"Hei, minä täällä", Uruha aloitti. Mustahiuksinen tunnisti pojan äänen. "Mikset tullut tänään töihin? Et ollut ilmoittanut edes pomolle, hän kysyi sinun perääsi minultakin."
Kun Aoi ei saanut sanaa suustaan, Uruha jatkoi: "Oletko sinä kunnossa?"
"Sinun ei olisi pitänyt soittaa minulle", mustahiuksinen sanoi ja hieroi otsaansa, hänen päätään särki.
"Mikä sinulla on? Et ole kunnossa, kuulen sen äänestäsi."

Aoi oli yllättynyt toisen huolenpidosta. He olivat hyviä työkavereita, mutta mies ei olisi voinut koskaan uskoa, että Uruha olisi huolissaan hänestä.

"Minä tulen sinne nyt", Uruha sanoi määrätietoisesti ja sulki puhelun.

Mustahiuksinen mies oli hämmentynyt. Oliko toinen oikeasti tulossa hänen luokseen näin myöhään illalla huolehtimaan hänen henkisestä hyvinvoinnistaan? Mies ei pystynyt ajattelemaan selkeästi. Oliko Uruha soittanut hänelle oikeasti vai kuvitteliko hän vain kaiken?

Pian ovikello soi ja Aoi käveli ulko-ovelle haparoiden. Hän avasi oven pojalle, ovenkahvaan jäi verta.

"Minä tulen nyt sisälle", Uruha ilmoitti nähdessään toisen sumuisen katseen. Hän huomasi, että toinen vain häilyi tämän maailman rajalla.

~

"Kuka avasi hänelle oven?" Ruki sihisi vanhemmilleen. Reita seisoi eteisessä takki auki ja kengännauhat huonosti sidottuina.
"Hänhän on käynyt meillä ennenkin", Satsuki totesi hämmästyneenä poikansa reaktiosta Reitaa kohtaan. Nainen ajatteli, että ehkä poika oli vielä vihainen ystävälleen sairaalareissustaan.
"Haluaisin jutella kanssasi", Reita pyysi Rukilta mahdollisimman kohteliaaseen sävyyn, saadakseen vanhemmat puolelleen.
"Nopeasti sitten", Ruki sähisi ja työnsi toisen rappukäytävään sulkien oven perässään.
"Olen pahoillani", nenänsä peittänyt poika aloitti ja jatkoi, "en halunnut koskaan loukata sinua mitenkään."
"Meillä ei ole tästä asiasta enää mitään puhuttavaa, joten voisitko poistua", nuorempi ärähti. Hänen kärsivällisyytensä oli lopussa. Hän ei halunnut nähdä Reitaa.
"Odota nyt vähän..." Reita aneli ja painoi rappukäytävän valokatkaisijaa, jotta valot eivät sammuisi. "En halua, että meidän juttumme loppuu."
"No se on nyt jo vähän myöhäistä", Ruki ärisi ja hieroi ohimoitaan pitääkseen pinnansa.
"Lupaan olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Teen mitä vain, että saan olla kanssasi", vanhempi mateli. Se sai Rukin vain halveksimaan toista.
"En halua olla kanssasi, en halua nähdä naamaasi enää ikinä! Et sinä voi vain marssia tänne ja väittää, että kaikki on hyvin, että kaikki järjestyy, sillä ei järjesty!" nuorempi pojista sähisi vihaisena. Hän oli menettänyt hermonsa. "En halua olla kanssasi missään tekemisissä, joten painu vittuun siitä!"

Ruki paiskasi oven kiinni vanhemman silmien edestä. Hän ei halunnut nähdä Reitaa. Miten toisella edes oli otsaa tulla hänen luokseen? Reita oli loukannut häntä verisesti, ei hän voisi korjata kaikkea parilla lauseella. Se oli alentavaa.

~

Reita käveli laahavin askelin rivitalojen ohitse. Hänen huomionsa kiinnittyi Aoin asuntoon, valaistuun keittiöön, jonne oli ikkunasta suora näköyhteys. Poika näki miehen ja Uruhan seisomassa ikkunan edustalla. Mitä Uruha siellä tekee?

Yhtäkkiä poika näki hälytysajoneuvon kääntyvän rivitalojen läpi kulkevalle kapealle tielle. Reita säikähti ja juoksi kauemmas suuntaan, josta oli tullut, ettei häneen kiinnitettäisi huomiota. Nenänsä peittänyt poika erotti ambulanssista nousevat miehet, jotka kävelivät Aoin asunnon ovelle. Uruha aukaisi oven miehille ja kaikki katosivat sisään asuntoon.

Reita odotti ja odotti. Hän ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Vaaleahiuksisen täytyisi ottaa asia puheeksi Uruhan kanssa, hän halusi tietää. Jos Aoi on satuttanut Uruhaakin... niin se paskiainen saa vastata siitä minulle. Yhtäkkiä poika havahtui asunnosta ulos tulevaan nelikkoon. Miehet saattoivat Aoin ambulanssiin ja Uruha jäi katsomaan, kun hälytysajoneuvo ajoi pois paikalta.

Reita uskaltautui hiipimään Uruhan luokse.

"Mitä täällä tapahtuu?" nenänsä peittänyt poika kysyi ruskeahiuksiselta, joka lukitsi asunnon ovea.
"Mitä sinä täällä teet?" nuorempi kysyi säikähtäneenä. Hän ei ollut huomannut toista ollenkaan.
"No, tiedäthän..."
"Kävit Rukilla?" ruskeahiuksinen arvasi ja astui rappuset alas Reitan luo.
"Niin... Mitä sinä täällä teet? Mitä on tapahtunut?" vaaleahiuksinen ei halunnut puhua Rukista. Hän halusi vain tietää, mitä oli tapahtunut.
"Hän ei tullut tänään töihin, eikä ollut ilmoittanut poissaolostaan kenellekään. Soitin hänelle töiden jälkeen ja hän vaikutti jotenkin... sekavalta", Uruha selitti ja käveli Reitan vierellä kadulle.
"Sekavalta?"
"Niin. Tulin katsomaan häntä ja hän ei ollut ihan tässä maailmassa. Päätin soittaa hätäkeskukseen asiasta. Hänet vietiin pois."
"Siinäkö kaikki?"
"Siinä kaikki. Luultavasti hän joutuu psykiatriseen sairaalaan", ruskeahiuksinen selitti heidän kävellessään hitaasti katua pitkin. "Se, mitä hän teki Rukille, johtui hänen häiriintyneestä käytöksestään. Hän kertoi minulle tehneensä tänään matkan sille talolle, jossa olimme kaikki aiemmin. Hän näki jonkun naisen siellä."
"Ja?" Reita kannusti ystäväänsä jatkamaan. Hänen oli pakko saada tietää.
"Hän... oli viillellyt naisen tajuttomaksi. Käsittääkseni heillä oli ollut jokin sadomasokistinen suhde joskus aiemmin."
"Tiesin sen koko ajan", nenänsä peittänyt poika huudahti heidän kävellessä katulampun valokeilan lävitse.
"Tiesit mitä?"
"Että hän on hullu!"
"Reita!" Uruha torui. Kyllä hän ymmärsi, mitä Reita ajoi takaa, mutta hän oli vain surullinen miehen puolesta. Hänen sydäntään särki.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Maalis 17, 2016 12:20 am, muokattu yhteensä 4 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+19/?] 13.7.-

ViestiKirjoittaja endlessroar » Ma Heinä 14, 2014 5:00 pm

Huuu ihanaa, uus luku ♥ Päätin tätä lukua varten ottaa itseeni niskasta kiinni ja saada väsättyä jotain kunnollista, mutta katotaan mitä tästä tulee.
Oot taas onnistunu kaikessa pienten asioiden kuvailussa (vai miten sen sanois?) tosi hyvin! Esimerkiksi nuo miten Uruha suoristaa laukun hihnaa ja kaikki sellaset pienet asiat tekee tästä onnistuneen. Muutenki nuo vuoropuhelut oli mahtavia, ne oli onnistuneita ja teki tekstistä mielenkiintosempaa.

Mustahiuksinen poika puhui ystävilleen Sakista, kuinka hän piti todella paljon tytöstä, muttei uskonut ajankohdan vielä olevan hyvä tunteiden paljastukselle, he olivat tunteneet vasta vain vähän aikaa eikä Kaorin kuolemasta ollut kuin muutama kuukausi.

Tässä luvussa pisti silmään jonkin verran sellasia pitkiä lauseita, mitkä lisäksi sisältää samassa paljon asiaa. Ne ehkä ois selkeempiä jos ne laittais pariksi lyhyemmäksi lauseeksi. Esimerkiksi tuon lauseen vois pilkkoa useampaanki osaan, joka helpottais lukemista.

Et sinä voi sain marssia tänne

*vain

Hän ei ymmärtänyt mistä oli kyse, hänen täytyisi ottaa asia puheeksi Uruhan kanssa, hän halusi tietää.

Hän -sana toistuu ehkä turhan usein, mikä tuntu lukiessa vähän oudolta.

Oon tosi ylpee nyt Rukista, kun se sano Reitalle vastaan! Vaikka ei oo kiva jos niil alkaa samanlainen välirikko mitä yhesti oli :( Reitan aneleminen oli oikeestaan aika outoa, koska oon jotenki tottunu siihen et se ois niin ylpee persoona.
Uruhasta ei oikeen taaskaan ota selvää mitä se ajattelee :D en tän ja edellisen luvun perusteella osaa yhtään sanoa, että onko se siis ihastunu Aoiin vai ei. Ja en kyllä myöskään tiiä kumpi ois parempi, koska draama on aina ihanaa mutta Aoi kuuluu Rukille! Kyllä, olen yhä tätä mieltä :D
Rukin isän tuleminen mukaan kuvioihin oli täys yllätys, enkä todellakaan osannut oottaa sitä! Musta tuntuu että Ruki saattais haluta muuttaa sen luo, mutta jotenki sopis kuvioon että se ois loppujen lopuksi täysi kusipää! Saas nähä miten käy o:
Ja oon vihdoin tän luvun ansiosta tullu siihen tulokseen, että Aoi on sairas ihminen!! Toivottavasti se saa asiansa kuntoon :( Rukia se ei ainakaan saa takas tollasella touhulla, ehei! Okei, tää on vähän ristiriitasta, mutta paritan yhä Aoita ja Rukia. Kunhan Aoi tuosta ensin järkiintyis......

Sit vielä sellanen juttu, että toi miten tää luku loppu oli vähän hämmentävä. Oli niinku se loppuis kesken kaiken, jotenki tolleen töksähtävästi. Toivottavasti tajuat mitä tarkotan :D

Huhhuh, sainhan mä jotain aikaan! Toivottavasti tää kelpaa :D Kaiken kaikkiaan taas tosi onnistunu luku, jatka samaan malliin b^.^d
" When my hand touched your grief
the warmth was still there,
please show me your smile. "

AWOI - Shuuyatou

    1 tykkää.
Avatar
endlessroar
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Huhti 28, 2014 8:58 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+19/?] 13.7.-

ViestiKirjoittaja yuu-yuu » Ke Heinä 16, 2014 3:21 pm

Heissan taas!
Luin uuden osan melko nopeesti kun sait sen julkastua, mutta ei ollu vielä aikaa kommentoida, mut nyt!

niin kun sanoitkin, uus luku sisälsi paljon asiaa. vois luulla, että lukijalla pää menee vähän sekasin jos luvussa on paljon asiaa, mut sä oot niin hyvä kirjottamaan, että ainakaan mulla ei mennyt mitään sekasin!
musta on hyvä, että et kirjottanut aoista ja siitä muijasta kokonaista lukua yksinään.
Tässä alussa meniki jo viimesetkin järjenrippeet, kun alotit suoraan aoilla ja sillä muijalla. tuli aika yllätyksenä, että aoi oli noin sekasin. vaikka se raiskaskin rukin nii en mä ny iha uskonu et se noin sekasin ois. mut sait tähän lisää draamaa taas, mä tykkään!toivottavasti aoi vaan tulis kuntoon sitten.

Rukin isä oli ihan yllätys. en ois uskonu(sitäkään), että se ilmestyy tähän, mutta hyvä että ilmesty kun se saa kumminkin rukin ilosemmaks!
hyvä et ruki kerrankin sano reitalle vastaan, vaikka ootan kyllä silti että ne sopiiXD
reita vois kyl vähän parantaa käytöstään aoita vastaan, koska aoi on selvästikki päänsä sisällä aivan sekasin, mut se otti apua vastaan. vähä sääliä nyt reitaXD nojoo ei kaikista voi tykätä.

uruhan pitäs löytää joku! tosin uskon, että aoi saa asiansa kuntoon ja tulee sit uruhan luokse tai jotain sinne päin? no elän toivossa.

ja joo, jatka samaan malliin! hirveetä kun oon aina lukenu uuden osan nii haluisin heti lisääXD

    1 tykkää.
yuu-yuu
Fani
 
Viestit: 3
Liittynyt: Su Heinä 22, 2012 1:16 pm

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+20/?] 7.10.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ti Loka 07, 2014 7:47 pm

endlessroar: Hei taas ja kiitos kommentistasi! Mä oon tosi pahoillani, etten mä oo vastannut kommentteihin hetkeen, enkä muutenkaan saanut tällä puolella mitään aikaan, mutta oon taas kuvioissa ja kiitollinen kommenteista. Korjailin noita sun ilmottamia virheitä ja pitkiä lauseita sun muita jo sillon ku olit kirjottanu kommenttia. Kiitos kun huomauttelit asioista! C: Lopetus oli tosiaan hieman töksähtävä, mutta halusin lopettaa sen Uruhan fiilinkeihin välttämättä. Olisin voinu kyllä varmaan kuvailla hieman enemmän siinä Uruhan tuntemuksia, kun se oli keskustellu Reitan kanssa, mutta no, näillä mennään! Ja voin taata, ettei Yuudai oo mikään kaksnaamanen kuspää. :D Ei huolta, Ruki saa pitää isänsä kuvan eheänä! Ja Uruha, kyllä, sillä on tunteita Aoita kohtaan. Ei mitään kovin syvää, mutta silti! Tässä jotain vastauksia pohdintoihisi~ Kiitos vielä kommentista!

yuu-yuu: Hei sullekin ja kiitos ja anteeksi etten oo tosiaan vastaillut kommentteihin hetkeen! Oon silti ollut tosi kiitollinen että oot/ootte jaksanu kommentoida! Hyvä, ettei sulla menny pää sekasin suuresta informaatiomäärästä huolimatta. :D Ja tosiaan Aoi, kyllä, ihan sekasin sen jäbän nuppi on. Valitettavasti pieni Rukimme on joutunut kärsimään sen seurauksista. Ja kyllä, Yuudai oli pakko saada kuvioihin ihan vaan Rukin mielenterveyden takia! Eihän se pikkunen pärjää yksin. Ja pitäähän Reitan vähän vahingonilonen olla, kun siinä kuitenkin asuu sellanen pieni kusipää. ;D No joo! Mutta, Aoin kohtalo, Uruhan kohtalo ja kaikkien muidenkin jääköön vielä arvailujen varaan! Pidetään jännitystä yllä! :D Ja kiitos vielä näin lopuksi uudestaan kommentistasi~

A/N: Hei kaikille! Oon ollu hiljaa parisen kuukautta, kun koulu alko ja se on vaatinu ihan hirveesti keskittymistä ja tekemistä. Nyt oon kuitenki saanu kirjotettu 20. osan valmiiksi! Hui! Ollaan jo menossa hyvää vauhtia kohti viimeisiä metrejä ja jännitys tiivistyy! Mutta kuten sanoin, valitettavasti koulu vie suurimman osan ajasta, enkä oo ehtiny enkä ehdi kirjoittamaan nopeeseen tahtiin, joten pyydän kärsivällisyyttä. c: Mutta enpä mä tässä enempää viitsi höpöttää! Tässä ois HUIKEE 20. osa! En ois koskaan arvannu että tästä tulis näinki pitkä! (Ilmotelkaa kirjotusvirheistä ja kaikesta sellasesta jos törmäätte!) (Toivottavasti muistin kaikki kursivoidut kohdat...)

Osa 20

Ruki oli saattanut isänsä lentokentälle varhain aamulla. Yuudai oli viipynyt viikon heidän luonaan. Poika oli saanut viettää paljon aikaa isänsä kanssa ja oli siitä kiitollinen. Ruki ei ollut jaksanut ajatella mitään muuta ja oli siksi laiminlyönyt ystäviään koulussa. Vaaleahiuksinen ei ollut puhunut kenenkään kanssa sen jälkeen, kun Reita oli käynyt hänen luonaan.

Poika saapui koululle. Hän käveli katse maassa läpi pihan ja koulun käytävien. Hän ei halunnut luoda vahingossakaan katsekontaktia ystäviinsä, etenkään Reitaan. Ruki halusi olla yksin, miettiä tulevaa. Hän ei kaivannut draamaa elämäänsä.

Nenänsä peittänyt poika katsoi Rukin kävelevän ohitseen käytävällä. Vanhemman pojan sydän jätti lyönnin välistä. Reita ei ollut uskaltanut lähestyä Rukia torjunnan jälkeen. Vanhempi ajatteli, ettei poika kaivannut hänen seuraansa. Mutta sitä hän ei ymmärtänyt, miksi poika vältteli heitä kaikkia. Kukaan ei uskaltanut lähestyä Rukia. Häneen ei saanut enää edes katsekontaktia.

Uruha oli miettinyt kuumeisesti, pitäisikö hänen kertoa Rukille Aoin tilasta. Hän ei ollut varma kiinnostaisiko asia edes nuorempaa, halusiko toinen edes kuulla Aoista. Uruha kuitenkin tiesi miehen tunteet Rukia kohtaan, joten ruskeahiuksinen tunsi velvollisuutta kertoa nuoremmalle, varoittaa poikaa. Rukista oli vain tullut niin vaikeasti lähestyttävä, ettei Uruha ollut saanut edes tilaisuutta yrittää puhua nuoremmalle.

Reita ja Uruha kävelivät yhdessä ensimmäiselle tunnille. He huomasivat Kain juttelemassa Sakin kanssa luokan ulkopuolella. Heistä oli tullut hyviä ystäviä, ja kenties jotain enemmän, jos Kai olisi uskaltanut tehdä siirtonsa. Mustahiuksinen oli päättänyt odottaa sopivaa hetkeä alkaa toimia, mutta Reita ja Uruha pelkäsivät, ettei Kai uskaltaisi tehdä mitään. Kaorin muisto painoi vieläkin raskaana Kain harteilla, vaikka suru olikin jo helpottanut.

~

Ruki ei jaksanut keskittyä tunnin opetukseen. Poika katseli ikkunasta ulos ja mietti isäänsä. Yuudai ei ollut muuttunut yhtään. Vaaleahiuksinen oli iloinen saadessaan hänet takaisin elämäänsä. Ruki ajatteli New Yorkia. Pärjäisikö hän siellä? Tulisiko hänelle ikävä äitiään, ystäviään, Reitaa...? Poika ei ollut uskaltanut ajatella vanhempaa sen jälkeen, kun oli jättänyt hänet, kun hän oli viiltänyt ihoonsa ne punaiset jäljet. Ruki kääri hihaansa hieman ylemmäs, jäljet olivat jo hieman haalistuneet. Eivät ne syviä olleet, mutta kestäisi vielä, ennen kuin ne parantuisivat.

Poika laski hihansa alas. Reita oli tullut hänen luokseen korjaamaan kaiken, mutta hän oli vain huutanut toiselle. Ruki oli ollut vihainen, hän ei uskonut Reitan pystyvän korjaamaan tilannetta, hyväksymään heitä. Poika ei tiennyt, uskaltaisiko hän antaa Reitalle toista mahdollisuutta. Entä jos hän muuttaisi New Yorkiin? Mitä sitten tapahtuisi? Ehkä oli vain parempi, että hän pysyisi mahdollisimman kaukana Reitasta. Vanhempi unohtaisi hänet lopulta, jatkaisi elämäänsä.

Ruki keräsi tavaransa pulpetilta ja sulloi ne reppuunsa. Tunti oli ohitse ja hän huokaisi helpotuksesta. Poika suuntasi käytävälle ja laittoi lokeroonsa ylimääräiset kirjat. Sulkiessaan lokeron ovea poika huomasi Reitan ja Uruhan kävelevän käytävää pitkin hänen suuntaansa. Rukin sydän alkoi tykyttää paniikinomaisesti. Hän ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä.

Pojat lähestyivät häntä, Ruki ei pystynyt liikkumaan. Hänen katseensa oli nauliintunut Reitaan. Hän ei ollut uskaltanut luoda silmäystäkään vanhempaan sen jälkeen, kun oli torjunut tämän rappukäytävässä. Rukin sydän hakkasi nopeampaan tahtiin kuin poikien askeleet. He saavuttivat Rukia, mutta eivät olleet vielä huomanneet häntä. Vaaleahiuksinen käänsi nopeasti selkänsä ja puristi reppua käsissään. Hän sulki silmänsä.

"Onko kaikki kunnossa?" kuului yhtäkkinen kysymys vaaleahiuksisen viereltä. Mutta toisin kuin Ruki oli odottanut, kysyjä olikin Kai. Järkytys ja epäuskoisuus kuulsivat pojan silmistä. Mistä mustahiuksinen oli yhtäkkiä ilmestynyt?

Uruha ja Reita huomasivat kaksikon ja pysähtyivät heidän luokseen. Ilmapiiristä tuli jännittynyt. Ruki ei tiennyt minne katsoa tai mitä vastata kysymykseen. Hän oli hukassa, umpikujassa. Uruha huomasi toisen tiheän hengityksen, puristuneet nyrkit ja pelästyneet silmät. Hän tiesi, mitä oli tulossa.

"Tule", ruskeahiuksinen käski ja nappasi Rukia olkavarresta. Vanhempi lähti johdattamaan toista vessoille. Reita ja Kai jäivät ihmettelemään näkyä.

Pitempi pojista johti tietä käytäviä pitkin ihmisten ohi. Ruki ei pysynyt vauhdissa mukana ja meinasikin sotkeutua omiin jalkoihinsa. Hän oli hämmentynyt, hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä Uruha aikoi.

Kaksikon vessaan päästyä Uruha loi nopean katsauksen ympärilleen, ketään ei ollut paikalla.

"Mikä olosi on?" ruskeahiuksinen kysyi nuoremmalta ja tarkasteli toista nopeasti. Ruki pudisteli vain päätään, poika ei pystynyt puhumaan. "Kuuntele nyt tarkasti ohjeitani", Uruha käski lempeästi mutta tiukasti. "Keskity hengitykseesi. Yritä saada se tasaantumaan. Jos se tuntuu vaikealta, yritä keskittyä minun hengitykseeni."

Ruki tärisi ja puristi reppuaan edelleen tiukasti käsiensä välissä. Poika nosti katseensa pidemmän pojan silmiin ja laski sen sitten tämän huulille. Ruki keskittyi hengittämiseen, hän yritti hidastaa sitä, otti tukea vanhemman tasaisesta hengityksestä.

"Hyvä, juuri noin", vanhempi kannusti vaaleahiuksista ja huomasi toisen tärinän helpottavan.
"Mitä tämä on?" Ruki henkäisi keskittyessään hengittämiseen.
"Olit luultavasti saamassa paniikkikohtauksen", Uruha huokaisi ja nosti kädet puuskaan.
Ruki katsoi vanhempaa ahdistuneena. "Miksi?"
"Luultavasti olit keskellä epämukavaa tilannetta", ruskeahiuksinen selitti nuoremmalle. "Olen kärsinyt itsekin niistä. Huomasin, ettei sinulla ollut kaikki kohdallaan."

Ruki katsoi Uruhaa kuin olisi nähnyt hänet kokonaan uusin silmin.

"Minun pitää kertoa sinulle jotakin", vanhempi aloitti tarkastellen toisen rauhoittunutta olemusta. "Se koskee Aoita."

Vaaleahiuksisen vartalo jäykistyi hieman kuullessaan miehen nimen.

"Hän joutui psykiatriseen sairaalaan suunilleen viikko sitten", Uruha kertoi pitäen silmällä toisen reaktioita. Hän ei halunnut aiheuttaa nuoremmalle uutta paniikkikohtausta.
"Mitä? Miten se on mahdollista?" Ruki kysyi järkyttyneenä.

Uruha epäröi kertoa nuoremmalle tarkkoja yksityiskohtia, mutta toisen oli tiedettävä.

"Hän ei tullut töihin yhtenä päivänä. Kukaan ei saanut häntä kiinni, joten menin hänen luokseen", ruskeahiuksinen selitti ja hieroi otsaansa. "Lopulta sain hänet kiinni puhelimella, ennen kuin pääsin hänen asunnolleen. Hän oli hyvin sekavassa tilassa, joten soitin ambulanssin."

Ruki ei voinut uskoa kuulemaansa. Mitä Aoille oli tapahtunut hänen lähtönsä jälkeen?

"Hän oli viillellyt aiemmin jonkun naisen tajuttomaksi", Uruha kertoi ja huomasi järkytyksen nuoremman kasvoilla.

Se nainen!

"Ja hänen aiempi käytöksensä, kaikki se, mitä hän sinulle teki, johtui hänen epävakaasta tilastaan", vanhempi selitti säälien poikaa. "Olen pahoillani. Minun piti kertoa sinulle jo aiemmin, mutta vaikutit niin etäiseltä... Mutta sinun on hyvä tietää tämä Aoista."

Ruki nyökytteli, pudisti päätään, nyökytteli taas. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Olisiko Aoi voinut tehdä hänelle samalla tavalla, viillellä hänet tajuttomaksi, tai jotain muuta?

"Pärjäätkö sinä?" Uruha kysyi vaaleahiuksiselta.

Ruki nyökkäsi, pudisti päätään, hautasi kasvot käsiinsä ja alkoi itkeä. Vanhempi sulki hänet halaukseen.

"Kaikki on nyt hyvin", Uruha kuiskasi lempeästi toisen hiuksiin.

~

Kai katseli Sakia ruokalassa. Poika hymyili tytölle kohdatessaan tämän katseen vahingossa. Mustahiuksinen olisi halunnut kovasti kertoa toiselle tunteistaan, muttei uskaltanut. Reita huomasi Kain kaipaavan katseen tytössä ja vaihtoi pikaisen katseen Uruhan kanssa.

"Mene syömään hänen kanssaan", ruskeahiuksinen sanoi Kaille.
"En minä voi koko ajan tuppautua hänen seuraansa. Hän voi vielä luulla, että..." mustahiuksinen keskeytti lauseensa.
"Nyt menet hänen luokseen ja pyydät häntä ulos", Uruha käski luoden merkitsevän katseen Kaihin.
"Mutta..."
"Nyt menet", Reita ja Uruha painostivat yhteen ääneen saaden nuoremman nousemaan pöydästä vastahakoisesti ja menemään Sakin luo. Pojat olivat tyytyväisiä lopputulokseen.
"Nyt kerrot, mitä Rukin kanssa tapahtui", vaaleahiuksinen vaati ystävältään lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Hän halusi tietää kaiken yksityiskohtia myöten.
"Mietinkin, milloin alat kysellä", Uruha sanoi ja kertoi tapahtumista.
"Miten hän reagoi, kun kerroit hänelle Aoista?" Reita kysyi monotonisella äänellä.
"Hän järkyttyi, tietenkin", ruskeahiuksinen vastasi ja työnsi tarjottimensa sivuun.
"Minun ei olisi pitänyt antaa hänen lähteä sinä iltana..." Reita mutisi. Hän olisi halunnut olla Rukin tukena. Hän ei halunnut toisen kärsivän syömisvaikeuksista ja paniikkikohtauksista yksin.
"Älä syytä itseäsi. Rukilla on ongelmia, et sinä voi poistaa niitä", Uruha sätti ystäväänsä.
"Silti..."

~

Rukilla oli kylmä. Hän käveli vastahakoisesti kotiin koulun päätyttyä. Pojan päässä pyöri liikaa ajatuksia, eikä hän tiennyt, mihin niistä tarttua. Kävellessään Aoin asunnon ohi Ruki kiristi kävelytahtiaan, vaikka tiesi, ettei toinen ollut kotona. Luultavasti ei pitkään aikaan tulisi olemaankaan. Poika ei halunnut enää nähdä tai kuulla Aoista. Hän halusi vain pysyä poissa vaikeuksista.

Kotona Ruki sulkeutui huoneeseensa. Poika ei ollut vielä antanut äidilleen anteeksi. Hän ei halunnut puhua Satsukille, eikä hän halunnut nähdä Wataruakaan. Ruki kaipasi omaa rauhaa, ajatusten selvittelyä. Hän painoi päänsä tyynyyn ja sulki silmänsä.

Mitä hän tekisi Reitan kanssa? Mitä hän tekisi ylipäätään ystäviensä suhteen? Jos hän päättäisi lähteä New Yorkiin kevätlukukauden jälkeen, hänen kannattaisi pitää etäisyyttä heihin. Ruki ei kaivannut vaikeaa lähtöä, ihmisiä joita kaivata tai ihmisiä, jotka kaipaisivat häntä. Vaaleahiuksinen halusi kaiken tapahtuvan hiljaa ja huomaamatta, että syksyllä kukaan ei edes kiinnittäisi hänen poissaoloonsa huomiota.

Ruki ei halunnut asua äitinsä ja Watarun kanssa. Poika oli huomannut, kuinka Satsuki vältteli hänen katsettaan. Hänen oma äitinsä häpesi omaa poikaansa. Ruki halusi pois äitinsä luota, pois Aoin luota, pois Reitan luota. Hän halusi vain olla isänsä kanssa, olla onnellinen ja hyväksytty. Poika ei tarvinnut ketään muuta.

Rukin silmiä kirveli. Hänen teki mieli itkeä, muttei pystynyt. Hän ei halunnut itkeä pientä surkeaa elämäänsä ja ihmisiä, jotka olivat hänelle vain haitaksi.

~

Reita pyöritteli kännykkäänsä käsiensä välissä. Hän olisi halunnut soittaa Rukille, muttei uskaltanut. Nuorempi oli torjunut hänet jo kerran, miksei torjuisi toistakin? Reita huokaisi ja laittoi kännykän sivuun.

Hetken vaaleahiuksinen istui hiljaa huoneessaan mustalla sohvalla, kunnes päätti ottaa härkää sarvista ja lähteä tapaamaan Rukia. Hän ei suostunut luovuttamaan. Poika halusi puhua Rukille. Hänen oli pakko saada toisen luottamus takaisin.

~

Uruha oli menossa töihin illan alkaessa jo hämärtää. Ruskeahiuksinen laski vastaantulevia autoja ja mietti Aoita. Poika huokaisi. Minkä hän sille voi, että oli kasvattanut salaa tunteita miestä kohtaan, vaikka tämä oli hullu? Ei se muuttanut pojan tunteita. Hän halusi tietää, miksi vanhempi oli ajautunut siihen tilaan.

Yhtäkkiä Uruha huomasi Kain kävelevän Sakin kanssa käsikynkässä toisella puolella katua. Kai huomasi ystävänsä ja hymyili tälle vaivihkaa. Uruha vastasi hymyyn kannustavasti. Vihdoinkin tuo taulapää sai otettua itseään niskasta kiinni...

~

Reita seisoi tutussa rappukäytävässä. Poika käveli edestakaisin, seisoi paikallaan, vaihteli painoa jalalta toiselle. Valot sammuivat, palasivat takaisin jonkun painaessa ne takaisin päälle ylemmissä tai alemmissa kerroksissa. Reita epäröi. Hän oli soittamassa ovikelloa, perääntyi, yritti uudestaan, muttei pystynyt. Poika huokaisi, nojasi seinää vasten ja laskeutui istumaan kylmälle lattialle. Valot sammuivat taas. Reita ei tiennyt, mitä sanoisi Rukille. Miten hän saisi toisen luottamaan itseensä? Se tuntui mahdottomalta tehtävältä. Nuorempi ei ollut puhunut hänelle vähään aikaan ollenkaan, muutenkin poika vaikutti siltä, ettei kaivannut kenenkään seuraa.

Reita hätkähti ja nousi nopeasti seisomaan oven avautuessa hänen vieressään. Rukin äiti, Satsuki, ilmestyi rappukäytävään. Reita tervehti naista kohteliaasti, hieman hätääntyneenä.

"Olitko tulossa tervehtimään Takanoria?" Satsuki kysyi hymyillen, pidellen ovea auki.
"Joo", Reita vastasi kiusaantuneena.
"Voit tulla sisälle. Minä olinkin lähdössä asioille", nainen sanoi ja poistui ovensuusta. Reita kiitti ja hyvästeli Satsukin. Poika sulki oven varovasti perässään.

Reitan sydän tykytti nopeasti ja hän ehti vielä miettiä perääntymistäkin, muttei antanut ajatukselle valtaa. Poika jätti kengät ja takin eteiseen ja meni sitten Rukin huoneen ovelle. Hän epäröi vielä, mutta koputti sitten hiljaa oveen. Pian Ruki avasi oven ja näytti hämmentyneeltä nähdessään Reitan.

"Anteeksi, että tulin ilmoittamatta. Äitisi päästi minut sisään", Reita selitti nopeasti viittoen eteisen suuntaan. Ruki päästi vanhemman huoneeseensa sulkien oven toisen perässä.
"Oletko sinä kunnossa?" nenänsä peittänyt kysyi vaivaantuneena.
"Miten niin?" Ruki tuhahti ja arvasi sitten Uruhan kertoneen Reitalle tämänpäiväisestä. "Kaikki on ihan hyvin."
"Tiedät itsekin, ettei tuo ole totta. Oletko syönyt kunnolla viime aikoina?" vanhempi tiukkasi, vaikkei ollut tarkoitus.
"Olen syönyt paremmin kuin yleensä, kiitos kysymästä", Ruki murahti ja istuutui kädet puuskassa sängyn reunalle. Eikä hän edes valehdellut. Yuudain tulo kuvioihin oli saanut hänet voimaan hieman paremmin.
"Entä se tämän päiväinen paniikkikohtaus, josta Uruha minulle kertoi?"
"Ensimmäinen laatuaan", nuorempi sihahti ja siristi silmiään.
"Mistä se johtui?"
"Luultavasti sinusta!" Ruki huudahti ja puristi sitten huulensa tiukasti yhteen. Hän oli sanonut sen ääneen, myöntänyt kaiken rivien välistä. Hänellä oli edelleen tunteita Reitaa kohtaan.

Nenänsä peittänyt poika katsoi nuorempaa yllättyneenä. Ruki huokaisi ja otti käsillään tukea sängyn reunasta nojaten hieman eteenpäin. Poika sulki silmänsä ja kertoi isänsä paluusta, New Yorkista ja muuttamisesta. Hän kertoi halunneensa pitää etäisyyttä, koska oli lähdössä lukuvuoden loputtua pois. Hän oli päättänyt niin.

Reita ei kyennyt sanomaan mitään. Hän oli järkyttynyt. Ei Ruki voisi lähteä pois. Mitä vanhempi sitten tekisi? Hänen elämältään katoaisi tarkoitus, sen sisältö kuihtuisi kasaan.

"Miksi?" nenänsä peittänyt pihahti ja istahti toisen työtuolille halvaantuneena.
"En jaksa äitiäni ja Watarua. Äiti ei enää katso minua silmiin, Aoi raiskasi minut ja viilteli melkein jonkun hengiltä ja on nyt psykiatrisessa sairaalassa, sinäkin häpeät meitä yhdessä ja-" Rukin ääni murtui. Poika hautasi kasvot käsiinsä ja itki. Reita syöksähti nuoremman viereen sängylle ja kietoi kätensä tämän ympärille.
"Minähän tulin aiemmin anelemaan sinua takaisin, pöljä", nenänsä peittänyt poika kuiskasi ja kiristi otettaan toisen ympärillä.
"Tiedän, mutta olin sinulle vihainen", Ruki inahti ja niiskautti.
"En ole mitään ilman sinua. Minä tarvitsen sinua. Mitä minä sitten teen, jos muutat toiselle puolelle maailmaa?"

Ruki nousi Reitan syliin hajareisin halatakseen vanhempaa. Poika hautasi kasvonsa Reitan kaulaan ja puristi tämän paitaa nyrkkeihinsä. Nuorempi ei ollut halunnut myöntää, mutta hän oli kaivannut Reitaa, tämän käsiä ympärillään, tuoksua, ääntä.

"Minulla oli sinua ikävä", nenänsä peittänyt kuiskasi saaden Rukin itkemään voimakkaammin.

~

Uruha tunsi itsensä yksinäiseksi työpaikallaan ilman Aoita. Miehen tilalle haettiin jo uutta työntekijää, mikä sai ruskeahiuksisen tuntemaan itsensä vieläkin yksinäisemmäksi. Poika huokaisi ja otti asiakkaita väkisin hymyillen vastaan kassalla. Hän halusi vain takaisin asuntolaan omaan huoneeseensa. Uruha halusi olla yksin ja yrittää viedä ajatuksensa muualle.

Tauollaan poika huomasi saaneensa viestin Kailta. Mustahiuksinen kertoi siinä illan tapahtumista, nopeasta suudelmasta, kun hän oli saattanut Sakin kotiin. Kai oli paniikinomaisessa innostuksessa. Uruha vastasi ystävälleen kannustavaan ja rauhoittelevaan sävyyn. Kai ei ollut tehnyt mitään väärää. Kaori oli poissa, ja mustahiuksisen oli aika jatkaa eteenpäin. Uruha veti syvään henkeä ja palasi takaisin töihin. Hänenkin pitäisi.

~

Ruki makasi sängyllään Reitan kainalossa. Nuorempi oli jo rauhoittunut, mutta oli edelleen surullinen.

"Sinä siis aiot todella lähteä?" nenänsä peittänyt poika kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Jäänsiniset silmät tuijottivat kattoon.
"En ole vielä kertonut päätöksestäni kenellekään, mutta minulla ei ole syytä jäädä tänne", Ruki vastasi hiljaisella äänellä.
"En halua, että lähdet", Reita sanoi yrittäen pitää äänensä vakaana.

Juuri niitä sanoja Ruki ei halunnut kuulla. Ne tekisivät hänen lähdöstään vaikeamman, hän epäröisi vielä viime hetkellä.

"Minun on pakko. Minä tarvitsen sitä", nuorempi kuiskasi ja sulki silmänsä, ettei alkaisi taas itkeä.

Reita ei sanonut mitään. Ei hän voisi vaatia toista jäämään itsekkäistä syistä.

"No, onhan meillä vielä pari kuukautta aikaa ennen lähtöäsi", vanhempi lopulta sai sanottua.
"Minusta olisi parempi, jos pitäisimme etäisyyttä", Ruki sanoi haparoiden. Hän ei halunnut loukata toista.
"Olihan tuo vitsi?" Reita ärähti ja nousi toisen kätensä varaan, jotta pystyi katsomaan nuorempaa silmiin. Ruki katsoi säikähtäneillä silmillään nenänsä peittänyttä. "Luulet sen olevan helpompaa sillä tavalla, eikö niin?"
"En halua kaivata sinua maailman toisella puolella", Ruki pihisi hiljaisella äänellä katsoen toisen haastaviin silmiin, joiden kova katse pehmeni hieman.
"Voimme olla yhdessä, vaikka olisitkin maailman toisella puolella. Tulethan sinä kuitenkin aina joskus tänne tapaamaan äitiäsi, vaikka välinne ovatkin nyt viileät. Voimme nähdä aina, kun siihen on mahdollisuus. Minä keksin keinon tulla luoksesi, vaikka se vaatisi mitä", vanhempi selitti ääni vapisten. Hän ei halunnut luopua toivosta.

Ruki kiersi kätensä Reitan niskan taakse ja painoi tämän otsan rintaansa vasten. Poika ei uskaltanut työntää toista enää pois. Hänen olisi käytävä kaikki läpi vaikeimman kautta.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Maalis 17, 2016 12:24 am, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+21/21] 8.2.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Su Helmi 08, 2015 9:35 pm

A/N: Hei kaikki ihanat pallerot! Viimeinen osa on valmis pitkän tauon jälkeen, toivottavasti ootte henkisesti valmistautuneita! Sillä itse en ole ja tulee pieni kriisi, kun tää saa päätöksensä reilu kolmen vuoden kirjottamisen jälkeen. D:: Tämän jälkeen on tulossa vielä epilogi, en tiedä kauan siihen menee, mutta yritän kirjoittaa sen valmiiksi niin pian kuin mahdollista. En nyt höpötä enempää, mutta sitten kun julkaisen epilogin, aion vuodattaa kaikki ajatukset ja kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoijia maasta taivaisiin. Varautukaa siihen. MUTTA nyt... viimeinen osa, OLKAAT HYVÄT!!!

Osa 21

Rukin matkustamisesta New Yorkiin koeajalle oltiin päätetty perheen kesken ja lennot oltiin varattu. Koulua oli jäljellä enää kaksi kuukautta ja sen jälkeen poika lähtisi. Rukilla oli haikea olo. Hänelle tulisi ikävä kotimaataan ja ystäviään, jopa äitiään, mutta etenkin Reitaa. Poika yritti olla miettimättä lähtöään, koska pelkäsi tulevansa toisiin aatoksiin. Hän kuitenkin halusi isänsä luo.

Ruki oli kertonut ystävilleen koeajasta ja siitä, että hän luultavasti muuttaisi isänsä luo sen jälkeen. Pojan kerrottua ystävilleen suunnitelmistaan, he olivat viettäneet kaikki paljon aikaa yhdessä. Myös Kain ja Sakin tunteista oli tullut julkisia ja he olivat päätyneet yhteen. Reitan ja Rukin suhde oli edennyt hiljaa ja hitaasti. Ruki oli ollut vanhemman luona yökylässä lukuisia kertoja, mutta siihen se oli jäänyt. Julkisia hellyydenosoituksia ei vieläkään kuulunut, mutta Ruki ei pitänyt sitä enää tärkeänä. Hänelle riitti toisen läheisyys iltaisin.

Aoista ei ollut kuulunut mitään. Ruki oli nähnyt tämän siskon käyvän miehen asunnolla muutaman kerran, mutta miestä itseään ei näkynyt. Hän viipyisi varmasti vielä pitkään hoidossa. Siitä ei olisi epäilystäkään. Mies pyöri vielä kuitenkin Uruhan mielessä, olihan poika sentään menettänyt hyvän työkaverinsa ja ihastuksensa. Ruskeahiuksinen oli kuitenkin osannut asettaa miehen taka-alalle, eikä ikävä ja pettymys ollut enää niin piinaavaa.

~

Kai halaili Sakin kanssa koulun käytävällä, eivätkä Uruha ja Reita voineet olla hymyilemättä toisilleen. He olivat tyytyväisiä nähdessään Kain jälleen omana iloisena ja rauhallisena itsenään. Kaorin kuolema oli saanut pojan pitkäksi aikaa alakuloiseksi.

”Oletko nähnyt Rukia muuten tänään?” Uruha kysyi nenänsä peittäneeltä. He olivat matkalla ruokalaan.
”En. Ehkä hänellä on ollut kiireinen päivä”, vaaleahiuksinen vastasi kohottaen kulmakarvojaan.
”Kurjaa, että hän on päättänyt lähteä”, pidempi sanoi myötätuntoisesti ystävälleen.
”Niin...”

Ruokalaan päästyään pojat huomasivat Rukin jo syömässä heidän vakioksi muodostuneessa pöydässään. Poikien kerättyä lounaansa Reita istuutui Rukia vastapäätä ja Uruha tämän viereen.

”Kai on kutsunut meidät perjantain kunniaksi hänen luokseen yökylään. Kai pääset tulemaan?” Reita kysyi Rukilta hymyillen.
”Taasko?” nuorempi huokaisi ja nosti vanhempaan väsyneen katseensa. Poika oli viettänyt unettoman yön ajatellessaan taas muuttuvaa elämäntilannettaan.
”Ei meidän ole pakko mennä, jos et halua”, lasisilmäinen sanoi huolestuneen näköisenä. Ruki ei enää muistanut, milloin heistä oli tullut me.

Uruha loi Reitaan tietävän katseen. Teidän on varmaan parasta olla tänään kahdestaan. Vaaleahiuksinen nyökkäsi merkiksi ymmärtäneensä ystävänsä eleen.

Pian Kai ja Saki liittyivät poikien seuraan syömään. Ruki piti katseensa visusti hupenevassa ruoassaan, ettei joutuisi katsomaan tuoreen parin rakastavia katseita. Poika ei halunnut katsella sitä, mitä ei voisi koskaan saada, ainakaan Reitan kanssa.

”Onko sinulla kaikki hyvin?” nenänsä peittänyt kysyi vastapäätään istuvalta Rukilta. Nuorempi pudisti nopeasti päätään, nousi pöydästä ja lähti ruokalasta.
”Tämä kaikki ei varmasti ole hänelle helppoa”, Uruha sanoi Reitalle, joka nyökkäsi hänelle jälleen vastaukseksi. ”Mene katsomaan, että hänellä on kaikki hyvin.”

~

”Ruki, odota”, nenänsä peittänyt huudahti nuoremman perään käytävällä.
”Mitä?” Ruki tuhahti ja käännähti ympäri.

Reita kietoi kätensä pojan ympärille ja painoi tämän pään rintaansa vasten. Nuoremman silmät vetistyivät ja hän puristi käsiinsä tiukasti toisen paidan selkämystä. Rukista tuntui, että hänen sydämensä voisi hajota hetkenä minä hyvänsä, eivätkä unettomat yöt auttaneet asiaan.

Heidän ohitseen kulkevat oppilaat loivat heihin kummaksuvia katseita, mutta pojat eivät antaneet niiden häiritä, vaikka he kuulivatkin ikävän h-sanan yhden jos toisenkin suusta. Siinä he seisoivat ikuisuudelta tuntuvan ajan, eivätkä sanoneet mitään.

”Tämän ei pitänyt olla näin vaikeaa”, Ruki mumisi vanhemman paitaan. ”En suunnitellut tämän kaiken menevän näin.”
”Tiedän. Mutta meille kaikille on parasta elää nämä hetket rehellisinä itsellemme ja toisillemme, vaikka se onkin vaikeaa”, Reita kuiskasi pojan hiuksiin. Hän oli joskus kuullut ne samat sanat Kain suusta, kun mustahiuksinen oli lohduttanut häntä vuosia sitten jossain asiassa. ”Saattaisit katua New Yorkissa kaikkea sitä, mitä et uskaltanut sanoa tai tehdä. Saattaisit miettiä, olisitko jättänyt menemättä sinne, jos olisit ollut rehellinen itsellesi. Haluan, että tiedät mitä teet.”

Reita vetäytyi halauksesta, jotta voisi katsoa nuoremman surullisia ja väsyneitä kasvoja.

”Mennään tänään meille, okei?”

Ruki nyökkäsi vastaukseksi ja sai vanhemmalta nopean suudelman huulille, ennen kuin tämä jatkoi matkaansa omille teilleen. Ruki oli hämmästynyt toisen käytöksestä. Reita oli ensimmäistä kertaa näyttänyt julkisesti tunteensa häntä kohtaan. Poika ei voinut olla myöntämättä, että se lämmitti hänen sydäntään.

~

Myöhemmin koulun jälkeen, kun Ruki oli saanut käytyä kotona vaihtamassa vaatteet ja pakkaamassa reppuunsa tarpeellisen varustuksen, hän käveli Reitan luokse. Reitan vanhemmat eivät olleet kotona, mutta siinä ei ollut mitään uutta. He olivat kotona lähinnä vain iltaisin, joskus eivät silloinkaan. Heillä oli koko talo käytössään. Päästyään perille Reita johdatti nuoremman kädestä pitäen huoneeseensa ja laski tämän repun nojatuolille, joka kyyhötti nurkassa.

”Pidetäänkö leffailta vai onko mielessäsi jotain muuta?” nenänsä piettänyt kysyi nuoremmalta hymyillen.
”Sinä suutelit minua tänään kaikkien nähden.”

Reitan hämmästynyt katse kohtasi nuoremman vakavat kasvot.

”Niin... Niin suutelin”, lasisilmäinen sanoi huvittuneena. ”Totta kai minä suutelin sinua.”

Ruki kuroi heidän välimatkansa umpeen ja tarttui vanhemman niskaan voimakkaasti painaakseen toisen huulet omilleen. Reitan kädet kiertyivät tiukasti pojan vyötärölle. Suudelma oli vaativa ja pitkä.

”Tule tänne...” Reita mumisi suudelmien lomasta ja perääntyi edelleen nuorempaa suudellen sängylle istumaan ja veti pojan syliinsä hajareisin.

Ruki tiesi mihin suuntaan tapahtumat olivat siirtymässä, mutta hänellä oli rauhallinen olo. Vaikka Aoi oli aiheuttanut hänelle hyväksikäytöstä pelon, Reitan kanssa hän ei pelännyt. Hän luotti toiseen.

Reita kaatoi nuoremman viereensä sängylle päästämättä suudelmaketjua katkeamaan. Sormet hapuilivat ihon kosketusta, hiukset valuivat kasvoille ja kielet kiertyivät yhteiseen leikkiin. Hikipisarat imeytyivät paidan selkämyksiin, kunnes vaatekappaleita alkoi yksitellen eksyä lattialle. Ruki makasi vanhemman alla farkun napit auki, rinta raskaasti kohoillen. Jäänsiniset silmät kohtasivat vihertävänruskeat.

”Onhan tämä okei?” Reita varmisti nuoremmalta ja sai vastaukseksi nyökkäyksen.

Vanhempi painautui Rukin hiljalleen vahvistunutta kehoa vasten ja suuteli pojan kaulaa. Rukin sormet painautuivat Reitan nihkeään selkään ja hän yritti olla vaikeroimatta toisen hampaiden näykinnästä. Nuorempi tunsi lasisilmäisen hymyn kaulaansa vasten. Reitan kädet siirtyivät alemmas toisen keholla ja pian loputkin vaatekappaleet löysivät tiensä lattialle.

Rukin tunteet heittivät kuperkeikkaa. Pojan sydän hakkasi tietä ulos rinnasta, kun Reitan huulet suutelivat häntä yhä alempaa ja alempaa. Nuorempi nosti käsivarren suljetuille silmilleen ja antautui toiselle kokonaan. Reita olisi voinut haljeta onnesta. Ruki oli vihdoin hänen kokonaan, koko kivisen tien jälkeen. Vanhempi oli vihdoin saanut toisen omakseen, kokonaan itselleen, mutta kuinka kauan se kestäisi? Ruki lähtisi pian pois, eikä tulisi takaisin pitkään aikaan. Miksi vanhemman pitäisi luopua toisesta juuri, kun oli saanut tämän itselleen?

Nuorempi puri huultaan ja yritti hillitä äänensä, muttei voinut voihkinnalleen mitään Reitan kosketuksen alla. Ruki astui reunan yli ja putosi euforiseen tilaan, jonka olisi halunnut jatkuvan ja jatkuvan, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Vanhempi vetäytyi toisen päältä ja pyyhki kasvonsa hikiseen paitaan, jonka nappasi lattialta. Ruki hengitti raskaasti sängyllä, Reita jalkopäässään.

”Onko sinun pakko lähteä?” Reita kysyi ja kääntyi katsomaan nuorempaa, joka veti vaistomaisesti peittoa suojakseen.
”Reita...” Ruki yritti, muttei tiennyt mitä sanoa. Poika nousi istumaan ja laski katseensa ryttyiseen lakanaan.

~

Viileä vesi valui pitkin paljasta selkää. Ruki seisoi suihkun alla yksin, Reita ei ollut tullut mukaan. He molemmat tarvitsivat aikaa selvittää ajatuksiaan.

Ruki ei ollut halunnut tällaista tilannetta. Hän tiesi kaikesta tulevan vaikeaa, jos päästäisi Reitan lähelleen ennen lähtöään, mutta hän ei voinut enää perääntyä. Hänen olisi käytävä lähtö läpi vaikeimman kautta. Ruki menettäisi Reitan, menettäisi ystävänsä, jättäisi äidin kaksin Watarun kanssa ja mikä pelottavinta, muuttaisi kokonaan uuteen maahan. Toisaalta hän olisi taas isänsä kanssa, mutta oliko kaiken pois heittäminen sen arvoista?

Poika olisi halunnut hyvän olon jatkuvan, mikä oli alkanut koulussa ja huipentunut hetki sitten, mutta hänen lähtönsä vaivasi selvästi Reitaa. Minkä hän sille mahtoi, olihan hän päättänyt jo etukäteen muutostaan, vaikka koeaika New Yorkissa oli vielä edessä. Ruki tosiaan halusi isänsä luo, sillä hän oli kaivannut Yuudaita kaikki nämä vuodet, eikä poika tullut enää kunnolla toimeen äitinsä kanssa. Heidän suhteensa oli ollut koetuksella valehtelun paljastuttua, vielä enemmän Rukin seksuaalisen suuntautumisen paljastuttua.

Vaaleahiuksinen huokaisi syvään, pesi hiuksensa ja käänsi veden pois päältä. Ruki kuivasi itsensä pyyhkeeseen, puki mustat collegehousut ja valkoisen t-paidan ylleen ja lähti kipuamaan tietään takaisin vanhemman huoneeseen. Sieltä hän löysi Reitan sohvalta makaamasta, kuulokkeet korvissaan ja silmät suljettuina. Rukin rintaa vihlaisi ajatus Reitasta luopumisesta. Nuorempi heitti pyyhkeen lattialle ja kömpi makaamaan toisen päälle. Rukin märät hiukset kastelivat vanhemman paitaa, mutta se ei haitannut kumpaakaan. Reita kiersi kätensä toisen ympärille ja he molemmat nukahtivat siihen.

~

Viikonloppu meni nopeasti. Ruki ja Reita eivät enää keskustelleet New Yorkin koeajasta tai sinne muuttamisesta. He olivat katselleet sylikkäin elokuvia ja käyneet ulkona kävelyillä. Seuraava viikko koulussa meni nopeasti, sitten jo seuraava viikko ja lopulta kuukausi ja toinenkin, kunnes todistukset jaettiin ja kesä teki tuloaan. Kai ja Saki olivat tehneet suunnitelmia kesän varalle kahdestaan, Uruha oli aloittanut asunnon etsimisen kaupungista, sillä asuntola ei enää riittänyt hänelle. Ruskeahiuksisen syntymäpäivä lähestyi ja he viettäisivät Reitan kanssa niitä yhdessä, sillä tämä oli juuri täyttänyt myös kahdeksantoista. Mutta kukaan ei ollut hilpeällä tuulella, sillä Rukin lähtö olisi pian ja yhteiset syntymäpäivät olisivat myös läksiäiset. Kaikki muuttuisi, Ruki ei enää palaisi samaan lukioon. Reita, Uruha ja Kai olisivat taas kolmisin.

Pojat istuivat puistossa lämpimässä auringonpaisteessa ja suunnittelivat juhlia. Reita istui keinussa Rukin kanssa sylikkäin, Uruha heidän vieressään ja Kai oli tyytynyt istumaan hiekkalaatikon reunalle keinun edustalle.

”Voisimme ehkä käydä jossain”, mustahiuksinen ehdotti ja piirsi sormellaan epämääräisiä kuvioita hiekkaan. Kukaan ei ollut innoissaan juhlista, syystäkin.
”Kuten missä?” Uruha kysyi aurinkolasiensa takaa ja potki hiljaa vauhtia keinussa.
”En tiedä. Voisimme vaikka mennä rannalle. Otettaisiin juomat ja syömiset mukaan, tehtäisiin nuotio tai jotain”, Kai selitti, otti kouraansa hiekkaa ja valutti sen sormiensa lävitse takaisin maahan.
”Kuulostaa hyvältä. Jotain erilaista synttäreiden kunniaksi”, Uruha myöntyi ja hymähti.
”Ja Rukin lähdön kunniaksi”, Reita mutisi ja hautasi kasvonsa nuoremman vaaleisiin hiuksiin.
”Mutta pääasiassa ne ovat synttärit”, Ruki korjasi ja pakotti puolittaisen hymyn kasvoilleen. Pojan lähtö olisi kolmen päivän päästä ja hän viipyisi isänsä luona kuukauden. Hän tiesi tulevansa vielä sen jälkeen takaisin kotimaahansa, mutta vain hoitamaan välttämättömät järjestelyt loppuun. Ruki oli päättänyt jo muutostaan, hän tiesi haluavansa olla isänsä kanssa ja muutto toiseen maahan olisi jännittävä kokemus. Ruki joutuisi luopumaan ystäviensä läsnäolosta ja Reitasta, mutta jos hänen siteensä Reitaan ja ystäviinsä olisi vahva, välimatka ei tulisi olemaan ongelma. Muutto vain vahvistaisi kaiken, laittaisi pisteen muutokselle, jota poika oli tuntenut käyvänsä läpi jo monta vuotta. Aina siitä lähtien, kun hänen vanhempansa olivat eronneet. Siitä saakka kaikki oli ollut yhtä muutosta, hän oli ollut hukassa, joutunut muuttamaan paikasta toiseen äitinsä ja Watarun kanssa, ollut yksinäinen... Mutta nyt hän pääsisi vihdoin sinne, minne tunsi kuuluvansa, isänsä luokse. Ruki tarvitsi häntä nyt, kun oli saanut tämän takaisin elämäänsä. Hän oli tehnyt päätöksensä.
”Eli menemme siis rannalle?” Kai varmisti ja nojasi taaksepäin ottaen käsistään tukea.
”Minusta se on hyvä idea”, Uruha sanoi ja katsoi vieressään keinuvaa paria.
”Me voimme tuoda Reitan kanssa jotain syötävää, jos te hoidatte juomapuolen”, Ruki ehdotti ja katsoi ystäviään hymyillen.
”Totta kai”, ruskeahiuksinen vastasi ja potki keinuun vauhtia.

~

Ilta alkoi hämärtää ja Ruki suuntasi yksin kotiinsa, sillä hänen äitinsä halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa poikansa kanssa ennen matkalle lähtöä. Poika ei uskaltanut tuoda Reitaa edelleenkään kotiinsa, koska hän pelkäsi äitinsä reaktiota. Satsuki kyllä tiesi Rukin ja Reitan suhteesta, mutta poika ei uskaltanut ottaa seuraavaa askelta. Se olisi turhaa, sillä hän muuttaisi matkan jälkeen kuitenkin isänsä luokse.

Kotona häntä odotti monen ruokalajin illallinen ja lempeä tunnelma. Watarukin oli kotona, mikä oli epätavallista, sillä hän oli usein työmatkoilla. He söivät yhdessä illallisen ja puhuivat matkasta. Tuliaisia ei sopisi unohtaa ja itsestä tuli pitää huolta, tuntemattomiin ei saisi luottaa ja rahaa tulisi käyttää kohtuudella. Ruki kertoi olevansa innoissaan matkasta, eikä malttaisi enää odottaa päivääkään, vaikka hänelle tulisi ikävä kaikkia. Hän todella tarvitsi matkaa ja isäänsä.

Ruoan jälkeen Ruki sulkeutui omaan huoneeseensa ja viestitteli ystävilleen tulevista juhlista. Niistä tulisi ”eeppiset”, Kain sanojen mukaisesti. Poikaa hymyilytti, eikä hän millään meinannut saada unta. Hänen päässään pyöri liikaa ajatuksia.

~

Ruki ja Reita kävelivät reput täynnä roskaruokaa rannalle. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli lämmin. Uruha ja Kai olivat jopa uhanneet uida meressä, mutta Reita epäili heidän suunnitelmansa jäävän vain uhkaukseksi.

”Siellä näkyy jonkin verran ihmisiä”, Ruki sanoi ja viittasi vanhemmalle pojalle lähenevää rantaa. Kaita ja Uruhaa ei vielä näkynyt.
”Kaikki hulluja”, Reita irvisti ja tarttui nuorempaa kädestä, mikä yllätti pojan.

Pojat laskivat reppunsa hiekalle ja potkivat kengät jaloistaan. Hiekka tuntui hieman viileältä jaloissa.

”Toivottavasti Kai ei unohda sitä vilttiä”, nenänsä peittänyt poika mutisi ja katsoi merelle.
”Voin vielä tekstata hänelle asiasta”, Ruki sanoi ja oli jo kaivamassa kännykkäänsä repusta, kun Reita tarttui häntä uudemman kerran kädestä ja veti pojan suudelmaan. Ruki hämmästyi toisen julkisesta hellyydenosoituksesta niin paljon, ettei edes muistanut sulkea silmiään. Reita vetäytyi suudelmasta ja katsoi nuoremman järkyttyneitä kasvoja.
”Ei kai se nyt noin huono suudelma ollut?” Reita kysyi muka harmissaan.
”Ei, mutta-” Ruki mutisi ja katsoi ihmisiä rannalla. Jotkut heistä katsoivat heitä ja kuiskivat jotain toisilleen. Yleensä se häiritsi vanhempaa, mutta nyt tätä ei näyttänyt liikuttavan pätkän vertaa, mitä ihmiset ajattelivat. Reitasta oli tullut vapautuneempi hiljalleen, sen Ruki oli huomannut.
”Tule”, vanhempi käski ja käveli Rukin kanssa käsi kädessä vesirajan luo. Pojat kastelivat varpaitaan hyytävässä merivedessä ja uskaltautuivat kävellä hieman syvemmällekin, kunnes vesi ylsi heidän polviinsa. Molemmat joutuivat käärimään shortsejaan ylemmäs, etteivät niiden lahkeet kastuisi.
”Tämä on niin kylmää, etteivät ne kaksi voi mitenkään uida tässä vedessä”, Ruki huomautti ja katsoi vanhempaa silmiin.
”Eivät he uikaan. Heillä on kova uho, mutta pienet teot”, Reita naurahti ja painoi nopean suudelman toisen kaulalle. Tämän täytyy johtua siitä, että olen lähdössä huomenna, Ruki ajatteli ja loi katseensa rannalle.
”Hei, näen Uruhan ja Kain tulevan tuolta. Mennään heitä vastaan”, Ruki sanoi ja kahlasi vanhempi poika perässään takaisin rantaan.

~

Pojat makasivat muruisella viltillä ja katselivat taivaalle nousevia tähtiä. Ilta oli alkanut viiletä ja poikien oli kaivettava hupparit yllensä. Kai ja Uruha eivät olleet uskaltaneet uimaan, vaikka he olivatkin kahlanneet melko syvälle. Reita oli nauranut heille ja Uruha oli roiskinut vanhemman päälle vettä. Ruki oli hymyillyt katsellessaan ystäviensä hölmöilyä ja tiesi hänelle tulevan heitä ikävä. Mutta ei heillä olisi hätää, he olivat pärjänneet kolmisin jo kauan ennen kuin Ruki oli edes saapunut lukioon.

Reita veti Rukin tiukemmin kainaloonsa ja painoi suudelman tämän päälaelle. Nuoremman silmät kostuivat hetkeksi kyynelistä, mutta kuivuivat sitten kuullessaan ystäviensä naurun kaikuvan illassa. Poika mietti, saisiko koskaan New Yorkissa yhtä hyviä ystäviä kuin hänellä nyt oli. Hän toivoi saavansa, mutta toisaalta hän ei tarvinnut ketään muita. Ruki ei uskonut välimatkan haittaavan, he pitäisivät yhteyttä ja näkisivät aina silloin, kun hän tulisi käymään taas kotimaassaan.

”On ollut kyllä hyvä päivä”, Kai sanoi hymyillen kädet niskansa takana.
”Joo”, Ruki, Reita ja Uruha mumisivat yhteen ääneen ja naurahtivat.
”Pidät sitten huolen itsestäsi siellä New Yorkissa”, Reita mutisi kainalossaan makaavalle pojalle.
”Pidän. Ja soitan teille sitten skypen kautta, kun olen toipunut lennosta”, Ruki sanoi ystävilleen ja katsoi tuikkivaa taivasta. Pian hän olisi maailman toisella puolella, mutta silti saman taivaan alla. Ajatus lohdutti häntä, kun hän hyvästeli ystävänsä, Reitan ja vanhempansa seuraavana aamupäivänä lentokentällä. Kyyneleet vuosivat kaikkien silmistä ja Ruki tunsi rusentuvansa halauksiin. Mutta pian poika joutui jättämään heidät taakseen noustakseen lentokoneeseen, joka vei hänet aivan uudelle matkalle.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Maalis 17, 2016 12:36 am, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Love [Gaze, pro+21/21+ep] 3.3.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ti Maalis 03, 2015 9:36 pm

A/N: Noniin. Sain sitte epiloginkin järkättyä viimein jotenkuten tyydyttäväksi. Ajattelin ensin kirjoittaa pidemmän jaarittelun, kuinka kaikkien elämä on edennyt, mutta ajattelin mennä sittenkin hieman lyhyemmällä ajantähtäimellä. Koska prologi vaikuttaisi muuten melko irralliselta ja pölhöltä ja kliseiseltä, kirjoitin epiloginkin hieman "runolliseen" tyyliin. Ihme ja kumma sain siihen kirjoitettua joka tapauksessa kaiken, mitä halusinkin ilman jaaritteluja. :'D No mutta, joka tapauksessa...

Tää on ollu aikamoinen matka. Oon kirjottanu tätä nyt reilu kolme vuotta, mikä siis on oikeesti tosi pitkä aika. Kiitän kaikkia, jotka on jaksanut lukea tätä epämääräisestä laadustaan huolimatta. Kehitystä varmaan näkee siellä sun täällä. Erityiskiitos myös kaikille kommentoijille, en olis varmaan jaksanut kirjoittaa tätä näinkään pitkään, jos en olis saanu neuvoja, palautetta ja tiedon siitä, että tätä oikeesti luetaankin. c: Ootte kaikki ollu ihania<3

Lopuksi pari sanaa ja ajatusta vielä itse ficistä. Tuntuu siltä, kuin tää olis vähän levinnyt käsiin. Mulla oli aluksi aika hyvä suunnitelma tän varalle, mikä muuttui pari kertaa matkalla, ja lopuksi improvisoin. Toivottavasti tää ei ole kauheen sekava kokonaisuutena. Mutta tästä kehitys jatkuu ja ehkä näätte mun tekstejä täällä vielä jatkossakin! Kuka tietää, ehkä kirjoitan epilogin jälkeen vielä "uuden kauden" tähän, joka olisi tietenkin improovattu ja maturempi ja mitähän vielä... ;D No ei, mutta kertokaa mulle mitä mieltä ootte ollu tästä ficistä ja mitä ajatuksia herää epilogin jälkeen. Huutakaa ja nostakaa kädet ilmaan, jos haluutte lukea tätä tarinaa eteenpäin. Ehkä alan kehitellä jotain, oon miettinyt sitä vähäsen. MUTTA NYT, EPILOGI.

Epilogi

Poika odotti. Hän istui yksin ihmisten ympäröimänä. Ihmisten, joita hän ei tuntenut.
Siniset silmät katsoivat jälleen hitaasti liikkuvia viisareita. Aika kului, mutta liian hitaasti.
Kuulutukset kaikuivat hallissa, muttei vielä se oikea. Odotus painoi jo harteilla.

Välkkyvät valot laskeutuivat kiitoradalle. Ne välkkyivät vieläkin, kun vihertävät silmät katsoivat ikkunasta pimeyteen.
Askeleet kantoivat väsyneen pojan terminaaliin. Hän ei olisi jaksanut kantaa tavaroitaan.
Siellä kesti kauemmin kuin arvata saattoi.

Siniset silmät kiersivät saapuvissa ihmisissä. Odotus loppuisi pian, ainakin hetkeksi.
Kun katseet kohtasivat, silmät välkehtivät sinisinä ja vihreinä. Matkatavarat tippuivat lattialle.
Kädet kietoutuivat halaukseen, huulet painautuivat suudelmaan. Odotus ja ikävä haihtuivat hetkeksi ilmaan.

Mutta kirkkaat silmät eivät huomanneet etäällä väijyvää uhkaa. Mustat silmät seurasivat hetkeä varkain.
Hänen aikansa tulisi pian, muttei vielä. Hän ottaisi takaisin sen, mikä hänelle kuului.

Piti vain odottaa.
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

EdellinenSeuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron