The Meaning of Love [Gaze, pro+21/21+ep]

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 4/?]

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Loka 03, 2011 7:06 pm

Miu, nyappycafekko: Kiitos kommenteistanne! Olette innoittaneet mua kirjottaa tähän jatkoo, kun tietää, että siellä toisessa päässä on lukijoita. ;D Kiitos kiitos kiitos! ^^ Niin ja tässähän tätä jatkoa tulee~ (;
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Loka 03, 2011 7:09 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 5/?] 3.10.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Loka 03, 2011 7:07 pm

A/N: Ololololo. Elikkäs tässäpä ois viides osa! Eipä kai tässä muuta mainitsemisen arvoista olekaan. :'D Kommentit innoittaa, niitä ois kiva saada, mutta en voi pyytää kuuta taivaalta. ;D Olkaapa hyvät <3 (Tämäpä on kaikenlisäksi vielä extra pitkä osa!)

Osa 5


Kain saapuessa ystäviensä luo koulun käytävällä, tunsi hän kiusallisen painon kolmen ystävänsä yllä. Uruha, Reita ja Ruki seisoivat lokerikoiden edessä, mutteivät puhuneet mitään, eivät edes vilkaisseet toisiaan.

”Huomenta”, mustahiuksinen tervehti kolmikkoa.
”Huomenta”, kuului synkkä vastaus samanaikaisesti kaikkien kolmen suusta.
”Johtuuko tämä siitä, että on maanantai vai onko teillä ollut jotain riitaa?”

Reita ja Uruha kirosivat mielessään sitä, kuinka Kai osasi lukea toisia kuin avointa kirjaa. Hänellä vain oli aina ollut sellainen kyky. Häneltä ei oikeastaan pystynyt salaamaan mitään.

”Jos te olette riidelleet, niin sopikaa heti! Minä en jaksa katsella tuollaista koko päivää tai kokonaista viikkoa”, Kai huokaisi ja pyöritteli silmiään.
”…Anteeksi Ruki, siitä eilisestä”, ruskeahiuksinen mutisi katsomatta puhuteltuun.
”Ei se mitään”, nuorempi vastasi hämillään. Hän ei tiennyt mitä ajatella koko asiasta.
”Eihän se ollut niin vaikeaa. Kiitos tästä”, Kai hymähti ja jatkoi matkaansa biologian tunnille. Uruha lähti mustahiuksisen perässä samalle tunnille.
”Älä välitä Uruhasta. Hänellä on vain ollut rankkaa”, Reita yritti lohduttaa nuorempaa ja katsoi tätä hieman surullisena jäänsinisten piilolinssiensä takaa.
”Kyllä minä ymmärrän”, Ruki sanoi, mutta oli aivan päinvastaista mieltä. Hän ei ymmärtänyt Uruhan reaktioita ollenkaan. Ehkä hän ei halunnutkaan ymmärtää.
”Minunkin pitäisi lähteä myös tunnille”, nenänsä peittänyt mumisi ja kosketti hellästi Rukin olkapäätä ennen kuin katosi käytävästä.

Miksi hän teki noin?

~

Uruhan kylki oli paketoitu, kirjaimellisesti. Murtumat eivät olleet kovin pahoja, joten normaali elämä sujuisi niiden kanssa kuulemma ”loistavasti”. Ruskeahiuksinen oli tänä aamuna päässyt sairaalasta ja hän ei ollut kovin innostunut menemään heti kouluun. Sosiaalityöntekijät toivat hänelle koulukirjat ja sanoivat, että he ovat vieneet loput pojan tarpeellisista tavaroista tämän asuntolahuoneeseen. Pojan ei juuri nyt siis tehnyt mieli puhua mistään ylimääräisestä kenenkään kanssa.

”Mikä riita teillä Rukin kanssa oikein oli?” Kai uteli Uruhalta heidän päästyä tunnilta.
Uruha kirosi mielessään Kain kysymystä. Hän ei jaksanut puhua koko asiasta. ”Ei mitään ihmeellistä. Sanoin hänelle vain pahasti vittuuntuneena”, ruskeahiuksinen vastasi kireästi ystävälleen.
”Vai niin”, mustahiuksinen tuhahti toiselle. ”Etkö olisi voinut mitenkään estää sitä, mitä hänelle sanoit? Ruki on täällä uusi ja tuskin kaipaa heti alkuun mitään ärhentelyä kanssasi.”
”Joo, kyllä minä tiedän! Helvetti soikoon! Älkää te kaikki nyt minulle saarnatko! Ja mikä vimma teillä kaikilla on puolustaa Rukia? Ei minullakaan hyvin mene…”
”Haluatko puhua siitä?” Kai kysyi toiselta ja hymyili tälle.

Kai oli aina ollut kuuntelemassa toisten huolia ja piristämässä, mutta Uruha ei koskaan ollut avautunut pojalle kotiasioistaan. Ainoa, joka tiesi ruskeahiuksisen kotihelvetistä, oli Reita, mutta nyt myös Ruki tiesi. Uruha ei pitänyt siitä. Hänestä tuntui aivan kuin joku ulkopuolinen olisi tunkeutunut hänen elämäänsä ilman, että hänen mielipidettään oli edes kysytty asiaan.

”Ei. Ei ole mitään puhuttavaa”, ruskeahiuksinen vastasi ystävälleen ja huokaisi. Uruhasta tuntui siltä, ettei hänen tuskansa hellittänyt hänen painolastistaan millään.
”Muista, että voit aina puhua minulle, jos muutat mielesi”, mustahiuksinen hymähti ja jatkoi matkaa toiselle tunnille vinkattuaan Uruhalle silmää. Se sai vanhemman huulille hymyn.
”En halua sotkea sinun kaunista elämääsi minun rumaan ja rankkaan elämääni”, Uruha kuiskasi toisen perään ja pidätteli kyyneliä silmissään. Vanhempi oli aina ihaillut Kaita. Hänellä oli rakastavat vanhemmat ja aina siellä missä Kai oli, kaikilla oli hyvä olla. Kaikki hymyilivät hänen ympärillään. Uruha olisi halunnut samanlaisen ehjän elämän. Ruskeahiuksisen elämä oli ollut hyvin aina siihen saakka, kunnes kuolettava onnettomuus tapahtui ja hän menetti äitinsä ja veljensä. Pojan isä oli rakastanut Uruhaa siinä missä kahta muutakin perheenjäsentä, mutta onnettomuuden jälkeen tämä oli muuttunut.

”Onko kaikki hyvin?” kuului Reitan ääni nuoremman takaa. Ruskeahiuksinen ei enää kyennyt pidättelemään kyyneleitään. ”Uruha?”

Vaaleahiuksinen sulki Uruhan syleilyynsä ja kuiskasi tämän korvaan lohduttavia sanoja, kuten hänellä oli aina ollut tapana lohduttaessaan toista. Se rauhoitti nuorempaa.

~

Ruki käveli tuulentuiverruksessa yksin kotiinsa. Vaaleahiuksinen mietti, asuiko Uruha enää isänsä luona, kun ei tullut samaa matkaa hänen kanssaan. Toisaalta, Ruki ei ollut Uruhan suosiossa muutenkaan, niin ei olisi ollut mikään ihme, jos vanhempi olisi vältellyt häntä.

”Hei”, kuului matala ääni parkkipaikalta, joka oli omistettu rivitalojen asukkaille. Aoi.

Ruki ei tiennyt miten suhtautua toiseen juuri nyt, joten hän jatkoi matkaansa ja kaarsi rivitalojen välistä menevälle kadulle jättäen mustahiuksisen huomiotta.

”Ruki!” vanhempi huudahti ja lähti vaaleahiuksisen perään rivakasti kävellen. Ruki tihensi askeleitaan päästäkseen nopeampaa kuin Aoi. ”Odota nyt vähän!”
”Mene pois!”

Vaaleahiuksinen ei huomannut, että toinen oli juossut hänet kiinni. Ruki katsoi mustahiuksista ahdistuneena ja pysähtyi, kun Aoi tarttui hänen oikeasta ranteestaan voimakkaasti kiinni.

”Minne sinä katosit eilen?” huulikorun omaava kysyi vaaleahiuksiselta kireästi.

Ruki ei pitänyt tuosta katseesta. Se oli jotenkin ylimielinen ja uhkaava samaan aikaan. Nuorempaa alkoi vain ahdistaa enemmän.

”Samaa voisin kysyä sinulta”, Ruki mumisi ja käänsi katseensa toisen kovista silmistä maahan.
”Siskoni tuli käymään. Asia oli kiireellinen”, mustahiuksinen sanoi kiristellen hampaitaan.
”Oliko se sama nainen siskosi silloin kerran aiemmin illalla luonasi, kun puhuimme ensimmäistä kertaa?”
”Oli. Onko sinulla jokin ongelma tämän asian kanssa?”
”Ei…” nuorempi mumisi eikä uskaltanut vieläkään katsoa toista silmiin.
”Hyvä”, Aoi sanoi ja alkoi vetää toista perässä asunnolleen.

Heidän päästyä sisälle, mustahiuksinen tönäisi lyhyemmän eteisen seinää vasten hieman väkivaltaisesti ja painoi täyteläiset huulensa toisen huulille. Vanhempi avasi pojan takin vetoketjun ja riisui sen tämän yltä. Ruki ei uskaltanut vastata toisen pitkään suudelmaan, joten hän käänsi päänsä pois. Nuorempaa pelotti.

”Mikä hätänä? Etkö sinä haluakaan jatkaa siitä mihin eilen jäimme?” Aoi kysyi hieman kiusoitellen toiselta.
”En, jos sinä et halua.”

Aoi hätkähti ja vetäytyi kauemmas toisesta. Vaaleahiuksinen nosti hieman pettyneen ja surunsekaisen katseensa vanhempaan. Vanhempi ei uskaltanut katsoa toista silmiin, hän ei pitänyt tilanteesta. Mustahiuksinen ei ollut koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, joten hän ei tiennyt, mitä sanoa toiselle.

”Jos sinä et tunne minua kohtaan mitään erityistä, en halua tuhlata aikaani sinuun”, nuorempi huokaisi ja nosti nahkatakkinsa lattialta.

Miksi toinen oli yhtäkkiä noin vakava? Aoi ei tiennyt mitä ajatella. Hänellä oli ollut aina vain lyhyitä suhteita naisten kanssa, eikä niihin yleensä liittynyt mitään muuta kuin seksiä. Ei sen suurempia tunteita. Mustahiuksinen ei edes tiennyt, miksi hän teki Rukille niin kuin teki. Huvin vuoksi?

”Olisi kiva, jos sanoisit jotain”, Ruki mumisi ja katsahti ovea päin haikeasti. Hän ei olisi halunnut lähteä nyt, kun oli juuri päässyt toisen lähelle tällä tavalla.
”Minä…” sanat takertuivat vanhemman kurkkuun. Hän ei kestänyt tilannetta, jota hän ei voinut hallita mitenkään. Vanhempi painoi toisen seinää vasten ja suuteli tämän kaulaa. Aoi ei tiennyt mitä sanoa, mutta tiesi mitä tehdä. Mustahiuksinen yllättyi nuoremman reaktiosta, kun tämä työnsi hänet pois.

”Jos et halua kanssani mitään pysyvää, en halua tehdä tätä”, Ruki intti. Eikö vanhempi voinut ymmärtää? Eikö hän voinut vain vastata hänelle, mitä hän halusi nuoremmasta?
”Emmekö voisi pitää vain hauskaa?” Aoi naurahti. Miksi toinen oli niin vakava?
”Ei, minä en halua”, vaaleahiuksinen vastasi ja kiskoi nahkatakin päälleen.
”Hei… Ei elämä ole niin vakavaa”, vanhempi yritti ja silitti toisen lämmintä poskea.
”Älä koske minuun”, Ruki kuiskasi ja laski toisen käden pois poskeltaan. ”Minä menen nyt.”

Ja niin nuorempi teki, jätti mustahiuksisen tyhjään eteiseen vastalausutut sanat kaikumaan päänsä sisällä. Aoi katsoi valkoista seinää tyhjä katse silmissään.

Ruki lyyhistyi maahan päästyään kadulle ja antoi kyyneleiden virrata. Hän ei voinut uskoa, että hänen satunsa oli päättynyt näin lyhyeen. Vaaleahiuksinen oli ehkä vasta tavannut toisen, mutta hänen tunteensa olivat aitoja toista kohtaan. Miksi Aoin piti olla samanlainen kuin kaikkien muidenkin?

Aoi näki keittiönsä ikkunasta vaaleahiuksisen kyyristyneenä maassa. Toinen nyki siihen malliin, ettei tarvinnut olla järin nokkela tajutakseen pojan itkevän. Näky sai mustahiuksisen ahdistumaan. Ei hän halunnut aiheuttaa toiselle kipua. Aoi ei kestänyt nähdä toista tuollaisena. Eilenkin hän oli napannut toisen mukaansa, koska ei kestänyt nähdä toista sellaisena. Ei vanhempi halunnut satuttaa toista, muttei hän osannut vastatakaan mitä oikeastaan halusi nuoremmasta. Jos vanhempi yrittäisi olla toisen kanssa tosissaan ja valehdella itselleen se tosiasia, ettei välttämättä halunnut pojan kanssa mitään pysyvää, olisi se väärin Rukia kohtaan. Silloinhan toinen vasta satuttaisikin itsensä, jos tulisi jätetyksi sillä verukkeella, ettei vanhempi oikeastaan tiennyt mitä ajatella. Aoin mielestä oli parempi päästää toinen menemään nyt, kun vielä ei olisi liian myöhäistä.

”Ruki?” kuului Reitan huolestunut ääni maassa itkevän takaa. ”Onko kaikki hyvin?”

Nenänsä peittänyt poika laskeutui toisen tasolle ja laittoi kätensä tämän harteille. Aivan kuin enkeli olisi laskeutunut nuoremman viereen ja suojannut hänet siivellään, niin Ruki ajatteli.

”Saatanko sinut kotiin?” Reita kysyi nuoremmalta.

Ruki nyökkäsi. Vanhempi auttoi toisen jaloilleen ja niin he lähtivät yhdessä kerrostaloille päin.

~

Uruhan astui uuteen huoneeseensa ja haistoi asuntolan ominaisen tuoksun. Tuoksu oli hieman uuden talon kaltainen, mutta seassa oli myös hieman kodikasta tuntua. Huoneeseen kuului oma pieni kylpyhuone, joka sisälsi suihkun, wc:n ja lavuaarin, jonka yläpuolella oli peili. Poika laski lavuaarin reunalle punaisen kupin, jossa oli hammastahna ja violetti hammasharja. Kylpyhuoneesta poistuttuaan ruskeahiuksinen suuntasi ikkunalle, joka sijaitsi huoneen päätyseinällä ovelta päin katsottuna. Ikkunasta näki koulun pihalle, jota koristi vain kulunut suihkulähde ja muutamat puistonpenkit. Uruha sulki sälekaihtimen. Huone vaikutti liian kirkkaalta, jopa hieman sairaalamaiselta, sillä seinät olivat valkoista maalia. Lattia oli vaaleanruskeansävyistä puulaminaattia. Huone kaipasi kipeästi jonkinlaista mattoa, eikä yhdenhengen sänky vaaleilla petivaatteilla ollut kovin houkuttelevan näköinen. Uruha istahti sängyn reunalle ja purki muovipusseista vaatteensa lattialle yhteen kasaan ja alkoi viikata niitä. Viikattuaan kaikki vaatteensa ruskeahiuksinen suuntasi vaatekaapille, joka oli hieman tummempaa puuta kuin lattia. Vaatekaappi oli ikään kuin sänkyä vastapäätä, se oli vastakkaisella seinällä. Työpöytä oli samaa sävyä vaatekaapin kanssa, joka oli tämän vieressä. Poika ei pitänyt pöydän sijainnista, joten hän siirsi sen ikkunan alle.

”Haluan toisenlaiset petivaatteet ja maton”, Uruha mumisi itsekseen katsellen tyhjän näköistä huonettaan. ”Tarvitsen työn.”

Ruskeahiuksinen huokaisi ja istahti ruskeapehmusteiselle toimistotuolille. Hänellä todella olisi käyttöä rahalle, etenkin nyt, kun hänellä ei ollut huoltajaa. Viikonloppu- ja iltatyöt sopisivat pojalle mainiosti. Uruha innostui ajatuksesta ja suuntasi tiensä kohti koulun kirjastoa, jossa tietokoneet sijaitsivat.

~

”Uruha?” kuului Kain hämmästynyt ääni ruskeahiuksisen takaa. Uruha kääntyi tuolillaan tietokoneen ääressä ja näki ystävänsä siinä seisomassa.
”Niin?”
”Luulin, että olit jo lähtenyt kotiin”, mustahiuksinen hämmästeli, istahti toisen viereen koneelle ja käynnisti sen.
”No, minä tavallaan meninkin… Asun nykyään koulun asuntolassa”, vanhempi selitti.

Kai näytti yhä enemmän hämmästyneemmältä.

”Miksi sinä siellä nykyään olet?”
”Koska…” Uruha epäröi. Hän ei halunnut kertoa toiselle miten asiat oikeasti olivat, muttei halunnut valehdellakaan.

Mustahiuksinen odotti toisen vastausta näyttäen koko ajan yhä enemmän ja enemmän hämmentyneemmältä.

”Minut tavallaan siirrettiin sinne”, vanhempi kiersi.
”Onko siihen jokin erityinen syy?”
”No… Isäni tavallaan heitti minut pois kotoa.”
”Miksi?”
”Koska hänen mielestään olen jo tarpeeksi vanha… Äh, hän ei vain enää jaksanut minua”, Uruha tuhahti ja naulasi katseensa tietokoneen ruutuun.
”Ei jaksanut?”
”Niin”, ruskeahiuksinen mutisi ja selasi avoimia työpaikkailmoituksia.
”Vai niin…” Kai kuiskasi ja katsoi, mitä vanhempi teki koneella. ”Työpaikkailmoituksia?”
”Tarvitsenhan nyt rahaa, kun ei ole isää elättämässä.”
”Aivan…”

~

Ilta oli jo alkanut hämärtyä, kun Reita alkoi tehdä lähtöään Rukin luota. Nuorempi oli itkenyt tavattoman paljon ja nenänsä peittänyt poika oli vain ollut toisen olkapäänä heidän istuessaan Rukin sängyn reunalla.
Vanhempi ei saanut kuulla koko aikana syytä siihen, miksi toinen itki, miksi toinen oli niin surullinen.

”Kiitos Reita”, Ruki kitti haikeasti ovella.
”Jos haluat puhua siitä, niin olen pelkkänä korvana”, vanhempi selitti ja raapi niskaansa.

Nuorempi nyökkäsi ja halasi toista, Reita vastasi halaukseen hieman punastuen.

”Voit aina soittaa minulle, jos sinulle tulee jotain”, Reita sanoi, otti takkinsa taskusta mustekynän ja kirjoitti toisen oikeaan käsivarteen puhelinnumeronsa.
”Joo.”
”Nähdään huomenna.”

Ruki hymyili toiselle vastaukseksi ja sulki oven perässään, kun toinen oli kadonnut rapusta.

Reita tunki kädet takintaskuihin ja suuntasi musta koulureppu selässään rivitalojen välistä kulkevalle kadulle. Vaaleahiuksisen kävellessä asuntojen ohitse, hän huomasi erään asunnon aitaa vasten nojaavan tumman hahmon, joka poltti tupakkaa.

”Oletko sinä Reita?” Puhuteltu pysähtyi miehen eteen hämmentyneenä.
”Olen. Mistä sinä tiedät minut?” vaaleahiuksinen kysyi toiselta hämillään, ennen kuin osasi yhdistää kasvot mieheen, jonka oli nähnyt aiemmin Rukin seurassa.
”Tulitko sinä Rukin luota?” mies kysyi ja veti sauhuja sisäänsä.
”Tulin. Mistä sinä Rukin tunnet?” Reita tiuskaisi ja katsoi toista tiiviisti.
”Olenhan melkein hänen naapurinsa. Miten hän voi?”
”Miten niin? Ja mitä se sinulle kuuluu?”
”Minä taisin saattaa hänet siihen tilaan”, mies hymähti tupakka huultensa välissä.

Reitan sisällä kiehui. Häntä ärsytti aivan suunnattomasti tuon miehen ylimielinen olemus. Mikä hänen suhteensa Rukiin oli, jos hän kerran oli saattanut toisen sellaiseen tilaan? Vaaleahiuksinen ei enää kestänyt ja nappasi toista takin kauluksesta kiinni kaksin käsin niin, että toisen tupakka tipahti asfaltoidulle kadulle.

”Mitä sinä hänelle oikein teit?” Reita tivasi toiselta kiristellen hampaitaan. Pojan teki valtavasti mieli lyödä toista.
”En tehnyt mitään, älä siitä huoli”, mustahiuksinen naurahti, vaikka tiesi varsin hyvin, miltä Rukin huulet tuntuivat ja miltä tämän vaaleat hiukset tuoksuivat. ”Kysymys kuuluu, teitkö sinä hänelle mitään?”
”Kuka sinä olet sitä muka kysymään?” vaaleahiuksinen murahti ja kiristi otettaan toisen takin kauluksesta.
”Uskallakin koskea häneen. Ruki kuuluu minulle”, mustahiuksinen ärsytti.
”Katsotaanpa, kenelle hän oikein kuuluu…”
”Minä olen suudellut häntä, olen sinua edellä. Hän rakastaa minua.”

Reita päästi toisen kauluksesta irti ja perääntyi muutaman askeleen kauemmas toisesta. Poika oli järkyttynyt. Mitä heidän välillään oli oikein tapahtunut ja miksi Ruki oli niin poissa tolaltaan? Mitä oli tapahtunut?

”Minä en häviä sinulle”, huulikorun omaava kuiskasi ja poistui asuntoonsa.

Aoin heittäessä takkinsa eteisen lattialle hän vasta tajusi, mitä oli mennyt sanomaan. Miksi hän sanoi niin sille pojalle? Juurihan hän oli ollut epävarma tunteistaan Rukia kohtaan ja nyt hän oli suunnilleen tappelemassa nuoremmasta. Mitä tapahtuisi, jos Reita menisi kertomaan tapahtuneesta Rukille? Juoksisiko hän suoraa päätä mustahiuksisen luokse? Mitä Aoi sanoisi toiselle? Että hän vain sanoi niin, ettei hän oikeasti halunnut mitään toisen kanssa? Se olisi ilkeää, eikä vanhempi halunnut aiheuttaa enempää harmia Rukille.

”Voi helvetti!” Aoi huudahti ja potkaisi eteisen valkoista, kulunutta seinää. ”Miten minä voin olla näin tyhmä?”

~

Uruha käveli koulunpihan poikki asuntolalle ja kipusi toiseen kerrokseen neljästä. Kääntäessään avainta huoneenoven lukossa pojan valtasi hymy. Hänestä tuntui hyvältä löydettyään kohtalaisen hyväpalkkaisen työn läheisestä elintarvikekaupasta. Hän oli kirjoittanut työpaikan tiedoista työnantajan puhelinnumeron ylös. Huomenna hän soittaisi tälle ja kysyisi, pääsisikö hän mahdollisesti työhaastatteluun. Ruskeahiuksinen sulki oven perässään ja suuntasi heti kylpyhuoneeseen. Sen harmonisen sinisensävyiset seinäkaakelit ja luonnonvaalea linoleumilattia antoivat silmän levätä, toisin kuin muu osa huoneesta, joka tuntui jotenkin vain liian teennäiseltä. Uruha riisui vaatteensa lattialle yhteen myttyyn ja käänsi suihkun päälle. Lämmin vesi virtasi pojan selkää pitkin ja se sai hänet rentoutumaan. Kun Uruha oli juuri saanut levitettyä hiuksiinsa shampoon, alkoi kännykkä pojan farkkujen taskussa soida. Ruskeahiuksinen sammutti suihkun ja kyyristyi vaatekasan viereen penkomaan farkkujensa taskusta soivaa kännykkää. Soittaja oli Reita, se sai pojan yllättymään.

”Olin juuri suihkussa, voisinko soittaa kohta takaisin?” Uruha naurahti ja mietti, miksi edes vaivautui kesken suihkun vastaamaan puhelimeen.
”Voisinko tulla sinne?” Reita kuulosti kysyessään hieman oudolta, eikä ruskeahiuksinen osannut päätellä, miten kuvailla tuota outoa äänensävyä.
”Totta kai.”
”Mikä huoneesi numero on?”
”18. Ovi ei ole lukossa, joten tule vain sisään.”
”Okei”, Reita sanoi ja katkaisi puhelun.

Uruha huuhteli hiuksensa, nappasi punaisen pyyhkeen suihkukopin yläreunalta roikkumasta ja alkoi kuivata hiuksiaan siihen. Poika kuuli oven käyvän ja tiesi siitä ystävänsä tulleen. Uruha kiskoi vaatteet ylleen ja kiiruhti toisen luo. Ruskeahiuksinen hämmentyi nähdessään Reitan. Hän näytti olevan poissa tolaltaan ja jopa olevan hieman surullinen. Reita seisoi keskellä huonetta ja katsoi tyhjään.

”Onko kaikki hyvin?” Uruha kysyi huolestuneena vaaleahiuksiselta kävellessään tämän vierelle kuivaten yhä hiuksiaan punaiseen pyyhkeeseen.
”Joo…” Reita vain ynähti ja vilkaisi toista. Ruskeahiuksinen näytti houkuttelevalta märkien hiustensa takaa. Miten Reita ei ollut ennen tajunnut sitä?

Nenänsä peittänyt poika kääntyi ystäväänsä päin ja halasi toista, Uruha vastasi halaukseen. Hitaasti vaaleahiuksinen hivutti kätensä toisen selältä tämän lanteille.

”Reita, mitä sinä…?” Uruha oli yllättynyt toisen käytöksestä. Miksi toinen nyt yhtäkkiä teki jotain tuollaista?
”Shh…”

Reita veti sisäänsä toisen hiusten tuoksua. Ne tuoksuivat hyvältä ja vastapestyiltä. Jos Reita ei voinut saada Rukia, niin miksei Uruha kelpaisi? Tämähän piti Reitasta joka tapauksessa enemmän kuin ystävänä. Miksei antaa toiselle mahdollisuutta? Vaaleahiuksinen siirsi kokeilevasti huulensa toisen kaulalle. Uruha värähti toisen kosketusta.

”Reita!” Uruha huudahti ja työnsi toisen pois. Ruskeahiuksinen näytti järkyttyneeltä.
”Uruha… Minä…” vaaleahiuksinen änkytti.
”Miksi sinä teit noin?” ruskeahiuksinen murahti toiselle ja pudotti punaisen pyyhkeensä lattialle huomaamattaan.
”Minä luulin, että sinä ehkä… pitäisit siitä”, Reita mumisi punastuen katsoen lattiaa. Ei hän olisi saanut tehdä toiselle niin.
”Minä tiedän, että sinä pidät Rukista, joten älä yritä mitään minun kanssani”, pidempi murisi edelleen toiselle.
”Ei, Uruha. Minä en pidä Rukista!” vaaleahiuksinen huudahti ja nosti katseensa ystäväänsä. Ei hän halunnut loukata toista mitenkään. Hän tiesi, kuinka heikko Uruha oli.
”Miksi sinä sitten teit niin?” ruskeahiuksinen huokaisi ja katsoi lyhyempää epäilevästi.
”Sillä… luulen olevani rakastumassa sinuun”, Reita kuiskasi ja katsoi toista ujosti.
”Onko tämä jokin pila?” Uruha naurahti.
”Miten niin?” lyhyempi tokaisi järkyttyneenä.
”Sinä et ikimaailmassa voisi rakastua minun kaltaiseeni ihmiseen. Sinä tarvitset sellaisen viattoman ihmisen, niin kuin Rukin. Älä valehtele itsellesi.”
”Mutta Uruha, minä en valehtele. Minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunnen, kuinka ne joka ikinen sekunti kasvavat voimakkaammiksi. Olen tuntenut sinut niin pitkään, että tunnen kuuluvani sinulle. Minä-”

Ruskeahiuksisen huulet painautuivat Reitan huulille keskeyttäen tämän puheen. Nuoremman kädet kietoutuivat toisen vaaleisiin hiuksiin. Uruhaa oli aina huvittanut se, että hän oli toista muutaman sentin pidempi, vaikka olikin hieman nuorempi kuin Reita. Ruskeahiuksinen ajatteli, että hänelle oli aivan sama valehteliko toinen hänelle vai ei. Hänestä nuo sanat kuulostivat niin ihanilta, ettei halunnut vain päästää niitä menemään. Reita työnsi toisen sängylle ja nousi tämän lanteille istumaan. Vaaleahiuksinen otti Uruhan ranteista kiinni, siirsi ne tämän pään yläpuolelle ja kuroi heidän huultensa välimatkan umpeen.

Jos en voi saada Rukia, voin aina antaa Uruhalle mahdollisuuden. Kyllä minä opin rakastamaan häntä pikku hiljaa. Olen itsekäs, olen ilkeä. Minä en saisi tehdä näin, mutta…

~

Ruki makasi sängyllään miettien kaikkea sitä, mitä oli tapahtunut. Hänellä ei ollut enää Aoita, oliko niinä muutamina pieninä hetkinä edes ollutkaan? Vaaleahiuksinen oli miettinyt Aoita koko illan. Hän ei saanut miestä mielestään, mutta nyt Ruki oli jo alkanut kyllästymään mustahiuksisen ajatteluun ja hänen teki mieli soittaa Reitalle. Hän ei tiennyt miksi.

”Kello on jo kymmenen…” vaaleahiuksinen mumisi itsekseen katsoen kännykän kelloa. Ehkä toinen olisi jo nukkumassa. Ruki kuitenkin päätti näppäillä Reitan numeron kännykkänsä näytölle ja painoi vihreää luurinäppäintä.


”Reita… Onko tuo sinun kännykkäsi?” Uruha mumisi suudelmien lomasta. Vaaleahiuksisen kännykkä oli tippunut lattialle farkkujen taskusta hänen huomaamattaan ja nyt kyseinen esine värisi lattialla ilmoittaen olemassaolostaan. ”Sinun varmaan kannattaisi varmistaa onko puhelu tärkeä.”

Nenänsä peittänyt poika kurottautui nostamaan kännykkänsä lattialta. Ruudulla oli liuta numeroita, eikä Reitalla ollut aavistustakaan, kuka kyseinen soittaja olisi voinut olla.

”En tunnista tätä numeroa”, vaaleahiuksinen mutisi ja oli aikeissa painaa jo punaista luuria, kunnes muisti antaneensa Rukille numeronsa, jos hän vaikka haluaisi vielä soittaa.
”No laita se sitten pois”, ruskeahiuksinen tokaisi kärsimättömänä. Hän halusi jatkaa siitä, mihin he olivat jääneet ennen keskeytystä.

Reita vain jäätyi katsomaan kännykän ruutua tietämättä, mitä tehdä. Pian Uruha kuitenkin nappasi kännykän toisen kädestä, heitti sen sivuun ja veti vanhemman taas uusiin suudelmiin. Nyt vaaleahiuksista kadutti tämä tilanne, mutta itsepähän oli juossut toisen syliin. Nyt hän ei enää voinut kääntyä takaisin.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Su Helmi 16, 2014 9:33 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    3 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 5/?] 3.10.-

ViestiKirjoittaja nyappycafekko » Ma Loka 03, 2011 8:28 pm

Aiiiiivan mahtavaaa !!!!!! ♥__♥
Olin oikeesti niin happy kun sähköpostiin oli tullut ilmoitus että tähän on tullut uusi viesti, ja se viesti tarkoitti uutta osaa!!!

Tää osa oli aivan ihana! Muuta en oikein osaa sanoa (:
Mutta taisin ehkä huomata yhden kirjoitusvirheen;
koulunpihaan onko se yhdyssana? vai kuuluuko se kirjoittaa noin? minä ja minun huono äidinkieleni
Mutta asiasta toiseen; voi voi tota Reita parkaa, kun se ei nyt oikee tiiä et kumpaa rakastaa, Rukia vai Uruhaa ?! :'D
Hmm... Aoi ..... mielenkiintoinen ihminen, sanoisin. "Leikkii" Rukilla siihen malliin että ;D


mutta jatkoa odotellen!! ^^
♥ 20110413 雅-MIYAVI-
♥ 20111107 kanonxkanon
♥ 20120513 LM.C
♥ 20120616 SCREW
♥ 20121106 An Cafe + VIP
♥ 20130929 THE GAZETTE

Avatar
nyappycafekko
Roudari
 
Viestit: 91
Liittynyt: La Elo 21, 2010 10:19 am

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 6/?] 7.12.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ke Joulu 07, 2011 9:30 pm

nyappycafekko: Kiitos kommentistasi! Joo o. Reitalla on vähän ongelmia noiden tunteidensa kanssa kun yksinäinen mies on. ;D Saat varmaan tästäkin ilmoituksen sähköpostiisi, että uusi osa on tullut. ;) Toivottavasti pidät siitä. Kiitos vielä kommentistasi! ^^

A/N: Joo sori, että tässä on mennyt aika kauan... (Joo yli kaks kuukautta krhm...) Mutta kuudes osa on pitkä(kö?) edellisen osan tapaan ja VAROITAN tässä luvussa esiintyvästä heterokohtauksesta. :'D Mutta olkaapa hyvät~

Osa 6

Tiistai. Sen lisäksi vielä kolme muuta päivää koulussa kärvistelyä, Uruha kirosi mielessään herätessään Reitan vierestä kännykän kellonsoittoon. Toinen näytti syötävän suloiselta nukkuessaan.

”Reita, herää…” ruskeahiuksinen kuiskasi toisen korvaan. Nuorempi ihmetteli, miten toinen ei herännyt kellonsoittoon. Vaaleahiuksinen mumisi jotain epämääräistä, Uruha naurahti.

He lähtivät yhdessä kouluun, kun taas Ruki käveli rivitalojen välistä menevän kadun rivakasti loppuun saakka yksin, hän pelkäsi näkevänsä Aoin. Mitä vaaleahiuksinen olisi antanutkaan, jotta olisi saanut jonkun turvakseen kävelemään sen kadun. Nahkatakkiin ja tennareihin varustautunut ei tiennyt, miten reagoida mustahiuksiseen, siksi hän kaipasi seurakseen jotakuta, että voisi sen verukkeella jättää vanhemman huomiotta. Vaaleahiuksinen helpottui päästessään kadun loppuun ja hän huomasi, ettei toisen autoa edes näkynyt parkissa.

Ruki törmäsi koulun sisäänkäynnin luona Kaihin ja he jatkoivat yhtä matkaa, mutta suuntasivat pian kumpikin omiin luokkiinsa. Ruki vältteli taas luokkalaistensa tyttöjen katseita, kun taas Kai ihmetteli kahden ystävyksensä erityisen lämmintä ilmapiiriä, vaikka Reita näyttikin hieman levottomalta.

~

Ruokalassa Ruki hapuili katseellaan vapaata pöytää, muttei löytänyt yhtäkään. Onnekseen hän huomasi yhdessä nurkkapöydässä istuvan Kain, Reitan ja Uruhan, vaaleahiuksinen suuntasi sinne.

”Hei”, Ruki tervehti ystäviään istuessaan Kain viereen, Reitaa vastapäätä. Uruha mulkaisi sivusilmällä tulokasta.
”Puhuimme juuri Uruhan ja Reitan kanssa viikonlopusta. Kutsuin heidät meille perjantaina yökylään. Haluaisitko sinäkin tulla?” Kai kysyi nuorimmalta. Nyt Uruha mulkaisi mustahiuksista vaivihkaa.
”Mikäs siinä. Ei minulla ole parempaakaan tekemistä”, vaaleahiuksinen vastasi ja hymyili vanhemmalle.

Reita oli hiljaa ja söi ruokaansa ikään kuin vältellen keskustelua, ystäviään ja ympäristöä, jossa he olivat.
Uruha arveli Reitan käytöksen johtuvan Rukista. Mistä muustakaan se olisi voinut johtua?

Reita oli kuin kahden seinän välissä. Hänen pitäisi tukahduttaa tunteensa Rukia kohtaan, etenkin kun hän oli juossut Uruhan syliin. Nenänsä peittänyt oli sitä mieltä, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia Rukiin ja oppisihan hän rakastamaan pikku hiljaa ruskeahiuksista. Ajatuksenjuoksu sai pojan kuvotuksen partaalle ja hän jätti ruoka-annoksensa rauhaan. Miten hän saattoikin toimia väärin niin itsekkäistä syistä?

Uruha oli huomannut ystävänsä oudon käytöksen ja tönäisi tätä hellästi kylkeen. Ruskeahiuksinen katsoi toista silmiin kysyvästi. Reita vain hymähti hänelle ja laski katseensa sitten takaisin pöydän pintaan. Jos vaaleahiuksinen nostaisi katseensa, hän kohtaisi Rukin katseen ja toinen varmasti kysyisi, miksei hän vastannut eilen tämän soittoon, vaikka olikin luvannut olla paikalla, jos toinen olisi halunnut selittää eilisen tilanteen. Miksi hän itki? Reita oli tehnyt tyhmästi. Ruki olisi selittänyt hänelle eilen totuuden hänestä ja siitä mustahiuksisesta miehestä. Nenänsä peittänyt oli tehnyt tunnekuohussaan ajattelemattomasti. Nyt hän oli jo melkein loukannut hänelle tärkeimpiä ihmisiä.

Olen kahden seinän välissä.

~

Viimeisen tunnin jälkeen Ruki suuntasi koulun käytäviä pitkin etsien katseellaan Reitaa. Hän halusi selittää eilisen, toinen ansaitsi tietää. Olihan tämä ollut hänen tukenaan ja nuorempi oli kiitollinen Reitalle siitä. Pian nahkatakkinen tavoitti katseellaan Reitan lokerikkojen luota juttelemassa Uruhan kanssa.

”Kuka se sieltä tulee…” ruskeahiuksinen mutisi nenänsä peittäneelle ystävälleen näreissään.
Reita vilkaisi taakseen. ”Ole hänelle ystävällinen. Hän ei ole tehnyt mitään pahaa.”
”Hei. En kai keskeyttänyt mitään tärkeää?” Ruki varmisti ja vilkaisi Uruhaa. Ruskeahiuksinen näytti ärsyyntyneeltä.
”Et tietenkään”, Reita vastasi ja katsoi toista vaivihkaa.
”Haluaisin selittää sinulle sen eilisen, kun et vastannut puhelimeen eilen illalla.”

Uruha siirsi katseensa hitaasti ja uhkaavasti Reitaan. Mitä?
Reitan kasvoilta hävisi väri. Ei nyt. Pyydän, ei nyt. Ei Uruhan kuullen.

Ruki epäröi hetken, ennen kuin aloitti. Hän ei ollut aivan varma, halusiko Uruhan kuulevan, mutta ei kai siitä haittaakaan olisi. ”Olin jutellut erään Aoin kanssa asioista… ja tulin siihen tulokseen, että meillä on liian erilaiset näkemykset asioista. No, se sitten vain lähti käsistä ja aloin itkeä. Kiitos, että olit tukenani eilen”, nahkatakkinen selitti lyhyesti.
”Onko tämä Aoi sinun poikaystäväsi tai jotain?” Uruha uteli kiinnostuneena.
”Ei…” Nahkatakkiin varustautunut hämmentyi toisen kysymyksestä.

Eli he eivät siis ole yhdessä. Minä pilasin kaiken. Miksi minun piti juosta Uruhan syliin?

”Minun pitää mennä…” Reita sanoi tukahtuneella äänellä ja lähti ystäviensä luota. Hänen oli pakko päästä pois kaiken aiheuttamansa sotkun keskeltä. Kotimatkalla hänen vihansa kasvoi itseään kohtaan askel askeleelta yhä suuremmaksi.

~

Uruhaa hieman jännitti työhaastattelu, mutta hän astui silti rohkeasti kaupan ovista sisään. Ruskeahiuksinen oli soittanut työnantajalle koulun jälkeen, ja tämä vanhahko mies kehotti häntä tulemaan paikalle jo saman päivän aikana. Uruha suuntasi kassalle ja kysyi, missä häntä odotettiin. Nuori mustahiuksinen mies ohjasi hänet työntekijöiden taukotilaan. Miehen nimikyltissä luki Yuu. Harmaahiuksinen, hieman ryppyinen mies hymyili ruskeahiuksiselle isällisesti ja viittoi hänet yksityiseen työhuoneeseen. Uruha veti syvään henkeä ja valmistautui ottamaan kaiken vastaan.

~

”Takanori! Tule tänne! Isä on tullut kotiin!” Satsuki, Rukin äiti, huusi eteisestä pojalleen.

Hän ei ole isäni.

”Hei, Takanori”, kuului Watarun ääni vaaleahiuksisen huoneen ovenraosta.
”Moi”, Ruki vastasi tylysti. Häntä ei juuri nyt jaksanut kiinnostaa.
”Tulisitko syömään yhdessä minun ja äitisi kanssa? Haluaisin kuulla kuulumisesi”, Wataru jatkoi.
”Joo joo”, Ruki tuhahti ja nousi kirjoituspöytänsä äärestä, jonka hän oli koonnut pari päivää sitten yhdessä äitinsä kanssa. ”Minulla oli läksyt kesken.”

Vaaleahiuksinen seurasi isäpuolensa perässä keittiöön, jossa Satsuki jo odotti pöytä katettuna.

”Miten sinun koulunkäyntisi on lähtenyt käyntiin uudessa koulussa?” juuri työmatkaltaan palannut Wataru kysyi Rukilta.
”Siinähän se.”
”Takanorin kotiintuloajat ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hän viettää ystäviensä kanssa liikaa aikaa yhdessä”, Satsuki torui miehelleen.
”Antaa pojan elää elämäänsä miten haluaa. Eihän elämä ole pelkkää opiskelua.”

Watarun ainoa hyvä puoli on se, että hän ei holhoa minua, mutta hän yrittää olla liikaa isähahmo minulle.

~

Reita makasi huoneensa lattialla katsoen kattoa. Hän mietti, miten voisi korjata vielä tilanteen. Hän ei oikeasti halunnut olla Uruhalle enempää kuin ystävä, hän ei halunnut pilata heidän ystävyyttään. Nenänsä peittänyt poika oli ihastunut Rukiin tosissaan, poika pyöri koko ajan hänen mielessään.

”Voi helvetti!” Reita huusi tyhjälle huoneelleen, tyhjälle talolle.

En kestä tätä. Miten voin olla näin tyhmä?

Reita nousi lattialta ja haki kännykän yöpöydältään. Hän haki puhelutiedoista Rukin numeron ja painoi vihreää luuria. Hetken päästä toisessa päässä kuului nuoremman suloinen ääni.

”Takanori.”
”Hei, Reita täällä.”
”Ai, moi.”
”Jos sinulla ei ole mitään tärkeää, voisimmeko ehkä tavata?”
”Joo, tietenkin. Missä nähdään?”
”Sopiiko se teidän kadunpää?”
”…Tietenkin.”
”Hyvä! Nähdään kohta.”
”Selvä. Moi.”

~

Ruki käveli varovasti katuvalojen loisteessa katua pitkin. Häntä pelotti törmääminen Aoiin. Päästessään kadun päähän rivitaloille varatuille parkkipaikoille, Reita odotti jo siellä. Nuorempaa helpotti nähdessään, ettei Aoin autoa näkynyt edelleenkään parkissa.

”Hei”, Ruki tervehti ystäväänsä.

Minä pystyn tähän. Minä korjaan kaiken. Pyydän Uruhalta sitten anteeksi.

”Ruki, haluan kertoa sinulle jotain”, nenänsä peittänyt sanoi ja keräsi rohkeutta muutaman askeleen ajan, kunnes seisoi aivan toisen edessä.

Hetken oli aivan hiljaista. Pojat seisoivat keskellä parkkipaikkaa katuvalojen valaistessa pimeää iltaa. He olivat yksin.

”Minulla on tunteita sinua kohtaan. Minun on pakko kertoa tämä sinulle, sillä en kestä enää yksin tämän tunteen kanssa. En odota sinulta vastakaikua, haluan vain, että tiedät. Haluan, että tiedät minun olevan täällä odottamassa sinua.” Reita painoi oikean kätensä sydämensä päälle osoittaakseen, mitä hän konkreettisesti tarkoitti. Rukin mielestä ele vaikutti todella kliseiseltä.
”Reita, minä…” nuorempi aloitti, muttei tiennyt mitä sanoa. Hän oli kyllä huomannut sellaisia merkkejä Reitassa, jotka viittasivat siihen, mitä hän sanoi, muttei poika ollut miettinyt, mitä sanoisi toiselle tällaisessa tilanteessa.
”Ei sinun tarvitse sanoa mitään. Voit kertoa tuntemuksistasi myöhemminkin, mutta toivon, ettei tämä vaikuta erityisemmin väleihimme. En halua pilata ystävyyttämme”, Reita selitti ja katsoi toista silmiin ujosti.

Yhtäkkiä parkkialueelle kaarsi musta auto. Auto kuului Aoille, Ruki tiesi sen. Hänen sydämensä hypähti kurkkuun. Reita huomasi nuoremman järkyttyneen ilmeen ja suuntasi katseensa parkkeeraavaan autoon. Autosta nousi mustahiuksinen mies, Aoi. Mies suuntasi poikia kohti.

”Voi ei…” Ruki ynähti ja laski katseensa asfalttiin.
”Mitä te täällä näin myöhään teette? Eikö teidän pitäisi olla kotona tekemässä tunnollisesti kotiläksyjä ja opiskelemassa?” Aoi virnuili. Hän peitti virneensä taakse mustasukkaisuuden tunteen. Mustahiuksinen pelkäsi nenänsä peittäneen pojan kertovan Rukille, mitä oli sanonut toiselle eilen illalla: että Ruki olisi hänen.
”Etkö ole järkyttänyt Rukia jo tarpeeksi? Sinua ei kaivata täällä.”
”Reita, mistä sinä…?” nuorin näytti yllättyneeltä. Hän ei nimittäin tiennyt, että Reita tunsi Aoin kasvoilta.
”Me satuimme tapaamaan eilen illalla, kun olin matkalla kotiin teiltä”, nenänsä peittänyt poika selitti nahkatakkiselle ja vilkaisi vaivihkaa Aoita. Hän oli jo nyt kertonut liikaa.
”Juttelitteko te? Mutta…” Ruki oli ymmällään. Hänellä oli niin paljon kysymyksiä, muttei saanut puettua niitä sanoiksi. Hän ei osannut muotoilla sitä, mitä halusi tietää. Mitä hän halusi oikeastaan tietää?
”Tätä on vaikea selittää”, Reita aloitti.
”Ei kaikkeen tarvitse olla selitystä”, Aoi keskeytti Reitan nopeasti.
”Sinä et koskaan anna selitystä mihinkään! Eikö sinulla ole minkäänlaista mielipidettä minkään asian suhteen? Oletko pelkkä kuori?” Ruki karjui mustahiuksiselle ja katsoi tätä raivoissaan. Reita ja Aoi säikähtivät sitä, miten niin pienestä ihmisestä lähti niin suuri ääni.
”Ruki, hän sanoi eilen minulle, ettet sinä kiinnosta häntä. Hän käski sanoa sen sinulle”, Reita sanoi katsoen haastavasti Aoita. Mustahiuksinen vastasi katseeseen murhaavasti.
”Vai niin. No, eihän se minua liikuta”, nahkatakkinen tuhahti ja veti Reitan kauluksista suudelmaan. Reita yllättyi ja vastasi suudelmaan kömpelösti toisen rinnalla. Aoi vilkaisi Reitaa taas murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, Reita olisi jo kuollut.
”Niin. En piittaa sinusta vähääkään. Olisin vain halunnut leikkiä kanssasi. Hyvää loppuelämää nuorelle parille”, Aoi murisi ja lähti asunnolleen potkien vähän väliä ilmaa.
”Olen kusessa”, Reita huokaisi ja katsoi anteeksipyytävästi Rukia.

~

Uruha oli tyytyväinen työhaastatteluunsa. Ylihuomenna hän saisi tietää, valittaisiinko hänet työntekijäksi. Ruskeahiuksinen poika makasi sängyllään tyytyväisesti hymyillen, kunnes puhelimen soittoääni särki hiljaisuuden. Uruha kaivoi kännykän taskustaan ja katsoi kuka soittaja oli. Pojan sydän jätti pari lyöntiä väliin ja sitten se alkoi hakata kiivaasti. Isä.

”Uruha…” poika vastasi puhelimeen.
”Missä sinä asut?” kuului ruskeahiuksisen isän, Kotaron, ääni puhelun toisesta päästä. Äänessä oli piilotettua vihaa ja inhoa. Uruha ei pitänyt isänsä tavasta puhua hänelle sellaisella äänensävyllä, se tiesi aina pahaa. Tuosta äänensävystä tiesi, että toinen oli juonut itsensä humalaan.
”Asia ei sinulle enää kuulu”, Uruha vastasi napakasti ja kiristeli hampaitaan.
”Haluan tavata sinut.”
”Sinulla ei ole lupaa tavata minua, enkä minä halua nähdä sinua enää ikinä, joten jätä minut rauhaan tai soitan poliiseille”, ruskeahiuksinen sanoi tyytyväisenä ja sulki puhelun. Siitäs sait.

Pian Uruhan puhelin soi uudestaan, tällä kertaa soittaja oli Kai. Pojan syke rauhoittui.

”Haloo?”
”Kai täällä. Miten työhaastattelu sujui? Etkö aiemmin sanonutkin, että se on tänään?”
”Ihan hyvin se meni. Saan tietää ylihuomenna, saanko paikan vai en”, ruskeahiuksinen vastasi hymyillen, vaikkei toinen voinut sitä nähdäkään.
”Hyvä hyvä! Jos tuntuu siltä, että hyvin meni, niin etköhän sinä sen paikan saa!”
”Kiitos, Kai.”
”Saanko kysyä jotain henkilökohtaista?”
”Tietenkin.”
”Onko sinulla ja Reitalla entistä lämpimämmät välit vai luulenko vain? Siis… en tarkoita, ettäkö te olisitte… no, tiedäthän…” mustahiuksinen änkytti.
”No… Me olemme tavallaan… yhdessä”, Uruha mumisi nolona. Jos toinen olisi nähnyt hänet nyt, poika olisi ollut aivan tulipunainen.
”Mietinkin, että tänään vaikutitte jotenkin erilaisilta… No, onnea vaan!” Kai sanoi lämpimästi. Hän oli aina ollut ennakkoluuloton kaikkea kohtaan ja Uruha oli kiitollinen siitä, ettei hänen tarvinnut salata Kailta muuta kuin isänsä käyttäytymisen.
”Kiitos, Kai. Mutta luulen, että minun pitää lopettaa. Pitää vielä tehdä läksyjä huomiseksi. Nähdään huomenna.”
”Joo. Nähdään!”

~

Aamulla Reitan herätessä oudosta huoneesta, hän muisti illan tapahtumat. He olivat suudelleet Rukin kanssa, Aoi oli poistunut paikalta suuttuneena. Reita oli valehdellut Rukille siitä, mitä Aoi oli sanonut. Vanhempi oli saapunut Rukille tämän kanssa ja he olivat suudelleet ja halailleet, sitten he olivat nukahtaneet nuoremman sänkyyn.

”Voi ei… Uruha…” nenänsä peittänyt poika huokaisi hiljaa Rukin vielä nukkuessa.

Reita nousi sängyltä, puki vaatteet ylleen ja poistui asunnosta. Hän ei saanut näyttäytyä heti aamusta kouluun saapuessa Rukin seurassa. Uruha voisi päätellä jotain.

”Olen niin kusessa!” vaaleahiuksinen huudahti päästessään ulos kerrostalosta.
”Akirako se siinä?” kuului tuttu ääni nenänsä peittäneen pojan takaa. Kotaro istui viinapullo kainalossa maassa nojaten kerrostalon seinää vasten.
”Minulla on kiire”, Reita ärähti ja jatkoi matkaansa juoksuaskelein.
”Missä poikani asuu?” Kotaro huusi vaaleahiuksisen perään.
”Se ei kuulu sinulle! Jätä hänet rauhaan!” poika huusi ja juoksi rivitalojen läpi kulkevan kadun poikki. Parkkialueelle päästyään hän törmäsi Aoiin, joka oli matkalla autolleen.
”Varo vähän!” Aoi huudahti toiselle ja tajutessaan kuka tämä oli, hän nappasi toista kauluksesta ja kaatoi tämän autonsa konepellille. ”Sinä. Mitä teit Rukille? Näin, kun te kävelitte yhdessä heille, etkä sinä poistunut sieltä!”
”Me vietimme oikein kiihkeän illan. Kaduttaako, että päästit hänet menemään niin helposti?” Reita virnisti toiselle ärsyttääkseen tätä.
”Pysy kaukana hänestä tai minä pidän huolen siitä, että poikaystäväsi saa tietää teidän puuhistanne”, Aoi sanoi ivallisesti hymyillen.
”Kenelle poikaystävälleni? Ei minulla ole poikaystävää.”
”Älä jaksa koko ajan valehdella. Hänen nimensähän on Uruha, Kouyou, eikö? Hän tuli työpaikalleni työhaastatteluun eilen ja me juttelimme aika pitkään sen jälkeen. Selvitin, että hän seurustelee ja että hänellä on joku tiellään. Ei ollut vaikea päätellä, että sinä olet hänen niin sanottu poikaystävänsä ja Ruki on se, joka hänen tiellään on”, Aoi nauroi toiselle hieman psykoottisesti. ”Ruki kertoi minulle siitä illasta, kun Uruha joutui sairaalaan, koska hänen isänsä oli pahoinpidellyt hänet ja te menitte katsomaan häntä seuraavana päivänä. Hän kertoi, että Uruha ei oikein pitänyt hänestä. Minulla on oiva päättelykyky.”
”Paskiainen!” Reita karjaisi ja löi toista vasempaan poskeen niin, että mustahiuksinen horjahti asfaltille. ”Älä puutu asioihini!”
”Sinähän se tässä olet puuttunut minun asioihini! Olet vaikeuttanut minun ja Rukin välejä!” vanhempi huusi ja nousi lyömään Reitan puolestaan maahan.
”Miten te kaksi edes tunnette toisenne?” Reita kysyi ja pyyhkäisi verivanan suupielestään. Aoi kyyristyi toisen ylle kyykkyyn ja laski etusormensa toisen otsalle. Ele ärsytti vaaleahiuksista.
”Asiahan ei sinulle kuulu… mutta Ruki alkoi ilmestyä iltaisin asuntoni edustalle ja minä huomasin sen. Me aloimme tutustua ja loput varmaan tiedätkin”, mustahiuksinen nauroi toiselle ja löi tätä vielä kerran. Reitasta tuntui, että hänen poskensa oli juuri räjähtämäisillään kivusta. Toinen ei säästellyt voimiaan. Kuinka monta kertaa he vielä tulisivat tappelemaan keskenään?

Aoi nousi autoonsa ja käynnisti sen. Vaaleahiuksisella tuli kiire pois auton alta. Reita ei kahta kertaa miettinyt, ajaisiko toinen hänen päältään, jos saisi mahdollisuuden. Tuo mies on hullu, hänellä on sellainen katse…

~

Kouluun päästyään Reita suuntasi vessoille ja alkoi kostutetulla käsipaperilla putsata suupielessään olevaa pientä repeämää.

”Reita?” kuului Kain huolestunut ääni ovelta. Mustahiuksinen oli juuri tullut sisään.
”Minä vain kaaduin.”

Kai katsoi ystäväänsä päästä varpaisiin. Toisen harmaisiin, kulutettuihin pillifarkkuihin oli repeytynyt polvien kohdille reiät ja ne näyttivät muutenkin rähjäisiltä. Vaaleahiuksisen suupieli oli auki ja se näytti kipeältä.

”Oletko varmasti kunnossa?”
”Olen.”
”Kuulin muuten eilen, että sinä ja Uruha olette yhdessä”, nuorempi sanoi katsoen hieman toisen ohi.
”Aijaa”, Reita katsoi Kaita hämmästyneenä. Oliko Uruha kertonut hänelle? ”Minun täytyy korjata tilanne hänen kanssaan. Tässä on tullut jokin erehdys.”

En voi valehdella itselleni ja muille. Mikä minuun on oikein mennyt?

~

Reita odotti koulun loppumiseen saakka, että kertoisi Uruhalle olleensa sekaisin sanoessaan hänelle niitä asioita, hän oli pahoillaan kaikesta sekaannuksesta. Uruhan saapuessa vaaleahiuksisen luokse koulun porteilla, he suuntasivat askeleensa kohti asuntolaa. Nenänsä peittänyt aikoi korjata kaiken aivan kahden toisen kanssa, rauhassa.

Oven sulkeuduttua heidän perässään Uruha painoi vaaleahiuksisen kylpyhuoneen valkoista ovea vasten ja suuteli tätä huulille. Reita yritti ensin hienovaraisesti työntää toista pois luotaan, mutta kun toinen ei huomannut toisen reaktiota, vastasi vaaleahiuksinen nuoremman suudelmaan.


Seuraavanakaan päivänä Reita ei saanut asiaansa sanottua Uruhalle. Koulun jälkeen ruskeahiuksinen sai soiton uudelta työnantajaltaan, hän sai työpaikan vahvistuksen ja meni sinne suoraan koulusta sopimaan työajoista, vaaleahiuksinen suuntasi suosiolla kotiin. Hän ei halunnut mennä tapaamaan Rukia eikä nähdä Aoita. Hän ei halunnut edes jutella Kaille kaikesta sotkusta ja sekaannuksesta, vaikka se olisikin helpottanut toisen kurjaa oloa.

~

Ruki käveli rivitalojen välistä menevää katua pitkin rivakasti. Hän oli nähnyt Aoin auton parkissa eikä halunnut kohdata toista. Nahkatakkisella oli ristiriitaisia tunteita vanhempaa kohtaan. Hän piti tästä, mutta kuitenkin inhosi tätä. Reitan mukaan Aoi ei ollut kiinnostunut Rukista. Mutta miksi Aoi olisi sanonut Reitalle niin, jota hän ei edes oikeastaan tuntenut? Se ei käynyt järkeen, mutta nahkatakkinen ei halunnut elätellä turhia toiveita mustahiuksisen suhteen, muttei voinut kieltääkään, miltä toisen huulet olivat tuntuneet hänen omillaan. Hän ei saanut sitä mielikuvaa mielestään.

~

”Ketä sinä katselet?”
”En ketään”, Aoi vastasi siskolleen nojaten käsiään keittiötasoon.
”Älä valehtele. Tuota poikaako? Tunnetteko te toisenne?” Aoin sisko, Hinako, jatkoi kyselyään.
”Joo, hän asuu naapurissa”, mustahiuksinen tuhahti toiselle katsoen Rukia.
”Vai niin. Nähdään taas joku päivä. Äiti lähettää minut taas katsomaan sinua.”
”Tiedän. Et sinä muuten täällä kävisi.”
”Älä nyt. Totta kai kävisin, sinähän olet puoliveljeni”, Hinako siirtyi nojaamaan keittiötasoon veljensä viereen ja kiersi pitkiä, ruskeita hiuksiaan sormiensa ympärille katsoessaan toisen sivuprofiilia.
”Aivan. Et koskaan pitänyt minusta. Miksi pitäisit nytkään?”
”Miksi kutsut häntä äidiksi? Ei hän ole äitisi, olet adoptiolapsi. Ethän sinä ole pariin vuoteen edes pitänyt häneen yhteyttä, et siitä lähtien, kun muutit pois.”
”Anna olla. Tiedän, ettei minua kaivata siellä”, Aoi sanoi ja katsahti siskoonsa.
”Niin. Sinähän sait isän lähtemään. Sinä olet syy kaikkeen pahaan.”
”Älä tule enää käymään. Sano äidille minulta kiitos kaikesta ja että olen pahoillani, etten käy katsomassa teitä enää.”
”Mene itse sanomaan tuo hänelle.”
”En voi nähdä häntä. Tiedän, että vaikka hän lähettääkin sinut katsomaan minua, hän ei kaipaa minua. Hän tekee sen velvollisuudesta. Hän on katkera minulle isäsi lähdöstä.”
”Voi sinua, mutta et sinä minusta eroon pääse.”
”Mikä ongelmasi on? Jätä minut rauhaan. Sinähän vihaat minua. Toisaalta, kukapa minua nyt ei vihaisi.”
”Sinulla on sellainen vaikutus ihmisiin. Mutta emmekö voisi pitää hauskaa edes silloin tällöin?” Hinako ehdotti ja kosketti toisen poskea viipyilevästi.
”Se olisi väärin”, mustahiuksinen murahti ja työnsi toisen käden pois.
”Eikä. Emme ole verisukua, ei se olisi väärin.”
”Unohda.”
”Ilonpilaaja. Etkö pidä ulkonäöstäni vai inhottaako sinua vain?” Hinako kysyi ja pakotti toisen katsomaan itseään. Hän heitti paitansa pois päältään ja riisui hameensa lattialle.

Aoi oli aina pitänyt siskoaan kauniina. Hänellä oli kauniit kasvot ja hyvät muodot, mutta hän oli sisimmässään ruma. Sitä paitsi Aoi tiesi toisen harrastavan seksiä miesten kanssa rahasta. Jos heidän äitinsä olisi tiennyt siitä, hän ei olisi ikinä halunnut nähdä tytärtään. Heidän äitinsä oli kasvattanut heidät arvostamaan perhettä ja parisuhdetta, mutta se meni vikaan, kun heidän isänsä lähti ja jätti perheensä. Mustahiuksinen ei tiennyt miksi häntä syytettiin siitä. Ehkä isä ei rakastanut häntä tai ei jaksanut katsella vierasta poikaa kodissaan. Ehkä hän ei jaksanut vaimoaan enää, ehkä hän oli löytänyt toisen naisen.

”Tiedätkö, minä en ymmärrä, miksi minua syytetään isän lähdöstä.”
”Ihmiset tarvitsevat jonkin kohteen, jota syyttää. Äiti ei halunnut syyttää itseään riittämättömyydestä. Hän halusi syyttää sinua, olithan ottolapsi”, Hinako selitti, avasi rintaliivinsä ja heitti ne pois. Hän nousi keittiötasolle istumaan ja kiersi Aoin eteen hajareisin. ”Yuu… Ota minut tässä. Minä haluan tehdä sen kanssasi.”
”Mikset menisi jonkun miehen luo, jonka kanssa olet tehnyt sitä ennenkin?” mustahiuksinen kuiskasi toisen korvaan ja siirsi molemmat kätensä toisen rinnoille.
”Ei se ole sama asia. Haluan tehdä sen sinun kanssasi, haluan tehdä sen raivokkaasti”, ruskeahiuksinen kuiskasi takaisin toisen korvaan.
”Miksi sinusta tuli tuollainen huora?” Aoi kysyi ja painoi päänsä toisen rintoihin.
”Tarvitsen rahaa.”
”Hankkisit työn.”
”Mutta tämä työ on paljon hauskempaa.”
”Hankkisit pysyvän miehen.”
”Se olisi tylsää.”
”Huora.”
”Mutta koskettelet minua silti. Ei se sinua näytä haittaavan.”

Aoi nosti päänsä toisen rinnoista ja kaatoi tämän keittiötasolle makaamaan.

”On minullakin itsearvostukseni. En kajoaisi siskooni. En ole niin sairas kuten sinä.”
”En ole oikea siskosi.”
”Pue päällesi ja häivy.”
”Minä tulen piipahtamaan”, Hinako sanoi laskeutuessaan keittiötasolta pukemaan vaatteitaan.
”Älä vaivaudu”, Aoi tuhahti ja katsoi kadulle. Rukia ei enää näkynyt.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Helmi 17, 2014 8:44 pm, muokattu yhteensä 4 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    2 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 6/?] 7.12.-

ViestiKirjoittaja akumu » To Joulu 08, 2011 9:33 pm

Täällä taas, akumu is alive!

Sainpas vihdoinkin luettua jotain uutta, jota en ole tyyliin ikinä edes huomannut täällä :) En ole kommentoinut pitkiin aikoihin, joten saattaa tulla sen mukaista settiä, mutta ei oteta tätä niin vakavasti, eihän? Sitähän mäkin! Ajattelin nyt kumminkin kommentoida, koska huu tää ficci kyllä ansaitsee kommentteja, enemmän kuin se on tähän mennessä edes ehtinyt kerätä. Ja koska luin nämä kaikki yhteen putkeen, kerron nyt kokonaisuudessaan mielipiteeni rakenteesta, sun kirjoitustyylistä, henkilöistä ynnä muista jutuista, jotka pilkisti mun silmääni!

Aloitetaan kumminkin kritiikistä, vaikka toivon, ettet ottaisi mun sanojani niin sanottuna kritiikkinä tai negatiivisena kommenttina vaan lähinnä rakentavana palautteena :( Oot lupaava kirjoittaja, joten toivon tosiaankin, että ottaisit pieniä juttuja huomioon tulevaisuudessa! Ensinnäkin, tekstistä löytyy jonkun verran virheitä, jotka häiritsevät - ainakin mun - lukijan silmää jonkun verran. Löytyy oudosti taivutettuja sanoja, melko lyhyitä lauseita, yhdyssanavirheitä, pilkkuja on siellä sun täällä ja jotkut lauserakenteetkin ovat hieman vinksinvonksin. Se Word ei ole välttämättä aina se paras mahdollinen beta, joten jos sulla on itselläsi sellainen olo, että olisi hyvä, jos joku oikolukisi, sitten täytyy vaan kysellä Lafin betoja :) En sano, että tekstissäsi olisi mitenkään katastrofaalisen paljon virheitä, mutta ne vähäisetkin virheet olisi ihan hyvä korjata, jolloin tekstistä tulee entistä mielekkäämpää ja mukavampaa luettavaa.

Jos nyt niistä huolimattomuusvirheistä en niin paljon rokota niin mun omaa silmääni häiritsee aika paljon, kun jotkut sanat eivät ole oikeassa muodossaan. Mulla ei itselläni ole minkäänlaista kikkaa, jonka avulla voisi tarkistaa, miten joku sana taivutetaan. Ainoa asia, jonka osaan tähän hätään sanoa on se, että kysyy joltakulta, miten joku taivutus menee, ellei ole täysin varma. Sulla oli esimerkiksi tuolla tekstissä sellaisia kohtia kuin esimerkiksi "päällensä", "yllensä", "allensa" ja niin edelleen. En tiedä, miten muissa kouluissa opetetaan, mutta ite oon ala-asteelta saakka oppinut, että tuon kaltaiset sanat taivutetaan "päälleen", "ylleen", "alleen" ja niin edespäin. Muita se ei ehkä häiritse niin paljon, mutta koska oon pilkunviilaaja, niin mä jotenkin kurtistin mun kulmaani, kun tällaisia kohtia tuli :( Ja koska lukuja on tullut niin paljon, en ole jaksanut etsiä joka ikistä kohtaa, jossa olisi jokin virhe. Joten ihan yleisesti sanon, että kannattaa tsekata nämä luvut vielä kerran läpi vaikka jonkun betan avustuksella!

Se niistä kielioppijutuista sitten. En vaan viitsi ottaa jokaista kohtaa erikseen esille, joten eiköhän tää riitä nyt ihan tälleen aluksi. Mutta jos sulla on jotain kysyttävää niin kysele joltakulta tai jotain! Keinot on keksitty, kunhan vaan tekstistä korjattaisiin suurimmat ja näyttävimmät virheet niin lukija tykkäisi ja ulkoasu näyttäisi muutenkin paljon kivemmalta ^^ Ja sitten toinen juttu, josta haluaisin vähän nillittää on tuo kuvailu. Okok, kaikkien ei tarvitse olla sellaisia tekstejä, jotka pursuaa erilaisia metaforia, vertauskuvia, kuvailua ylipäätään tai personifikaatioita, ei ei. En tarkoita sitä. Lähinnä vaan mietin, että pienellä kuvailulla saisit tekstin etenemään vähän hitaammin. Nimittäin mun silmissäni teksti eteni turhankin nopeasti eteenpäin enkä oikein päässyt jyvälle esimerkiksi ajankulusta ficissä. Pohdiskelin itsekseni, että mitenkäs aika tässä on mennyt, onko kulunut monta viikkoa, päivää vai ihan vain pari päivää, koska itse en ainakaan saanut kysymyksilleni vastausta tekstistä.

Kuvailun ei tarvitse olla niin ylitsepursuavaa, koska sitten, kun menee yli se ei ole enää nättiä, eikä kyllä miellyttävää lukeakaan. Itse oon kyllä sellainen ihminen, että rakastan kuvailua ( etenkin tapahtumapaikoista ja henkilöiden ulkonäöistä, hurr sentään ), oli se sitten melkein missä muodossa tahansa. Pääsen itse eläytymään paremmin tekstiin, jolloinka lukemisesta tulee mielenkiintoisempaa ja alan oikeasti pohtia tekstiin liittyviä asioita. Vaikka tapahtuihan tätäkin lukiessani näin :) Mutta sen sanon, että itse suosisin, jos kuvailua olisi pikkiriikkisesti enemmän, koska nyt teksti tuntuu tosiaankin menevän nopeasti ja niin edespäin. Reitan, Uruhan, Rukin ja Aoin tunteetkin tuntuivat muodostuvan yllättävän nopeasti ( vaikka EN tosiaankaan kiellä sitä, etteikö voisi ihastua nopeasti johonkin henkilöön ilman, että edes tuntee kyseistä ihmistä sen tarkemmin, nimimerkillä happened to me long time ago haha ), ja se hieman hämmentää mua. Mutta toisaalta, kukin kirjoittaja tavallaan! Itselleni tämä nopea tempo oli kuitenkin melko uusi juttu, jolloinka asiat tulivat siis aikamoisena yllätyksenä.

Kaiken tämän keskellä mulla on tästä positiivistakin sanottavaa! Ensinnäkin, tykkään tämän ideasta tosi paljon: ah teinidraamaa, ihanaa! Tykkään lukea kaikkia tekstejä, joissa henkilöt ovat lukioikäisiä nuoria, joten tämän ideasta ainakin plussaa. Ei tosin tullut yhtään yllätyksenä, että Reita, Kai ja Uruha ovat hyvät ystävykset :D Olen lukenut tämänkaltaisen ficin joskus aikaisemminkin, mutta vaan englanniksi ( enkä kyllä muista oonko tainnut suomeksikin lukea, well whatever ). Juonikuvio on kuitenkin melko erilainen verrattuna aikaisempaan lukemaani tekstiin, koska tässä tuo salaperäinen, mustatukkainen mies aka Aoi omistaa aika... Mites sen nyt sanoisi ? Hyvin mielenkiintoisen luonteen! Aluksi luulin, että hän on todella kiltti ja hyväsydäminen, joka sitten oikeasti rakastuu ensisilmäyksellä Rukiin ja happily ever after! Mutta mä olin väärässä, mikä ei toisaalta ole mitään uutta XD Tykkään Aoista kuitenkin tuollaisena vähän kusipäisenä tyyppinä, joka haluaa puolituntemattoman ihmisen aka Rukin itselleen, vaikkei Aoi taida itsekään tietää, mitä tosirakkaus on. Jään kumminkin innolla odottelemaan jatkoa!

Äläkä luule, että kommentti loppuu tähän eiiii todellakaan :D Pidin vain hienon sekä tekotaiteellisen tauon. Haluun kumminkin vielä ihkuttaa Rukia, josta tykkään IHAN MIELETTÖMÄSTI! Vaikka nykyään inhoon sellaista Rukia, joka on herkkä, kiltti, hyväuskoinen ja heikko kuin hammastikku niin silti - tässä se jotenkin vaan toimii. Toimii. Pystyn nimittäin mielessäni näkemään, miten hän käyttäytyy missäkin tilanteessa, ja se on oikeastaan aika hankalaa saada mut kuvittelemaan tällaiselta ficciRuksulta tuollaisia asioita, jos ymmärrät, mitä meinaan. Rukin hyväuskoisuus tässä on jotain suloisinta, mitä oon vähään aikaan lukenut. Mutta hänen luonteestaan haluaisin tietää niiiiiin paljon enemmän, joten olethan kiltti ja kirjoittelet jatkoa mahdollisimman pian, koska uusi lukija on ihan innoissaan :) Ja pakko mainita, että yksi mun ehdottomia lempparikohtiani oli se, kun Ruki sanoi, ettei hänen isänsä ole kotona, koska Wataru on siellä. Oivasti sanottu. Isäpuolen niin sanottu vihaaminen taitaa muuten olla aikamoinen klisee ficeissä, mutta no, empä ite pahemmin välitä onko kliseitä liikaa vai liian vähän, koska tykkään tällaisista - joskin käytetyistä - piirteistä joissain asioissa.

Reitasta ja Uruhasta sen verran, että en tykkää :( En sitten yhtään, mutta sussa ei ole mitään vikaa, vaan nimenomaan noissa luonteissa. Oot itse kirjoittanut heistä sellaisen kuin oot halunnutkin, ja arvostan sitä, mutta mä en voi sietää esimerkiksi Reitan typerää ja äkkipikaista käyttäytymistä. Eläydyn aina henkilöihin ja niiden sanomisiin melko vahvasti, joten lähinnä vaan vihoittelin Reitalle, kun se kehtaa olla niin itsekäs halutessaan ITSE vaan huomiota. Uruhaan tulee sattumaan kuitenkin enemmän tämän ficin aikana, siitä olen täysin varma :( Uruhakaan ei kuulu mun lempparihenkilöihin tässä ficissä, mutta ehkä on ihan hyväkin, jos on sellaisia asioita, joista en liiemmin välitä. Saan uutta näkökulmaa asioihin, joten sen vuoksi - ristiriitaisin mielin - kiitän sua näiden henkilöiden luonteista :) Omaksuin ne heti, vaikkakin puutteita on ulkonäön kuvaamisessa ja tunteet ilmenee liian nopeesti, mutta no, aina ei voi voittaa!

Ja yksi suuuuuuri mutta on se, että Kaista kirjoitetaan aivan liian vähän D: Haluaisin niin paljon lukea hänestä lisää ja tietää, onko hänellä elämässään joitain kolhuja tai asioita, joita ei voi täydellisen ulkokuorensa takaa paljastaa. En pidä piirteestä, että Kai on aina se kuuntelija ja kanaemo, mutta jotenkin silti löydän itseni ajattelemasta, että kaikki ne kanaemon piirteet on niin sopivia Kaille :( Toivon kuitenkin, että tässä ficissä on jotain, joka yllättäisi mut täysin - ihan sama onko yllätys juonessa, henkilöissä tai jossain muussa. Odottelen silti innolla, mitä tulee tapahtumaan :) Oot kumminkin saanut kirjoitettua mielenkiintoisia tapahtumia jo tähän mennessä, joten uskon tekstin etenevän aina vaan parempaan suuntaan!

Sun kirjoitustyylisi on jollain tavalla tosi suloinen, et yritä liikaa, muttet liian vähänkään. Tykkään jotenkin ficcisi henkilöiden vuorosanoista, ne kuulostavat jotenkin niin realistisilta. Etenkin Ruki - hän kuulostaa kaikista luonnollisimmalta henkilöltä, vaikka Reitan ja Uruhankin reaktiot ovat melko oikeanlaisia. Ruki tuntuu kuitenkin reagoivan mun silmääni parhaiten ja hän on muutenkin vaan tosi suloinen, ellet nyt ole vielä sitä ymmärtänyt mun sanoistani :___D Pidän siis kirjoitustyylistäsi, se on kivan kevyttä, eikä niin raskasta niin kuin monen muun kirjoittajan. Teksti ei ole niin kiemurtelevaa, vaikka muutamissa kohdissa menin vähän sekaisin, mutta pistän sen oman väsymykseni piikkiin ( olin nimittäin puoli kymmenestä neljään koulussa ja viimeisimpänä oli tanssiharkat, joten aivot jäätää vieläkin niitä tansseja, joita me tanssittiin )! Ficin nimestä en sano sen enempää, koska se ei ollut oikeastaan se joka pisti silmääni :) Lähinnä mietin, että tässä on kiva fandom ja kirjoittajan nimeä näkyy Lafissa usein niin päätin sitten lukaista tämän! Ja onneksi lukaisinkin, koska tää on oikeesti hyvä, vaikkei sitä välttämättä ihan suorasanaisesti mun kommentistani voi päätelläkään.

Kiitos tästä ja onnea jatkon kirjoittamiselle! Toivottavasti sait tästä kommentista jotain irti :)
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    2 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 6/?] 7.12.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Su Joulu 18, 2011 6:10 pm

akumu: Hurjan pitkä kommentti. o.o Multa ei ole odotettavissa samanpituista vastausta, pahoittelen. XD

Voisin silleen korjailla niitä virheitä ja betailla tätä vielä silleen kun tää ficci on kokonaisuudessaan kasassa. (Tähän tuskin on tulossa hirveästi osia, hieman yli 10 varmaankin...) Niin niin, jos sitten hioskelen tätä kokonaisuudessaan paremmaksi. ;D
Mulla on sellanen tapa ku kirjottaa aika vapaasti ja ilman mitään rajoja ku kirjottelen paljon sellasia runontapasia jotain pohdiskelu juttuja itsekseni, niin sitten voi olla että tähän ficciin on jäänyt vähän se päälle. :'D Mutta joo.
Kuvailusta -jälleen, taas, aina- sen verran, että mä oikeesti yritän sen kanssa kehittyä. Mulla on ollu tuo ongelma vaikka kuinka ja kauan ja oon yrittäny parhaani mukaan kehittyä sen kanssa... mutta mä taidankin olla hidas oppimaan."
Sitten siitä ajankulusta, tässä on kyse ihan päivistä ja mun mielestä ne pystyy ainakin jotenkin laskemaan tekstistä tai sitten olen vain väärässä asian suhteen. Olen kuitenkin yrittänyt jättää tekstiin johtolankoja ajankulusta, mutta ne saattaa olla niin pieniä ettei niitä huomaa. (Hyvä minä...)
Ja joo, oon kuullu ennenkin tästä, että kaikki tapahtuu liian nopeaa, mutta mua itteäni kyrsii kovasti, jos juoni ja samat ongelmat junnaa paikallaan vaikka kuinka monen osan ajan. Ei tästä sen enempää. :D
Hahmoista sen verran, että yritin luoda kaikista mahd. erilaiset, etteivät ne sekoitu toisiinsa. On kiva kuulla, että Ruki on löytänyt itselleen fanin! :D Niin ja ja ja ja Kaista olen suunnitellut kertovani sitten vähän myöhemmin lisää ja sekoitan sitä enemmän mukaan noiden neljän sotkuihin. ;) En ole unhoittanut häntä! :D

Lopuksi, haluun kiittää sua sun hiiiiiirrrmmmmuuuiiiissseeeeennnn pitkästä kommentistasi! On kiva nähdä, että oot nähny vaivaa noin PALJON kommentoidakses tätä mun tokaa jatkoficciäni ikinä. :D Joten suuri kiitos siitä! ^^ Toivottavasti jaksat lueskella tätä jatkossakin, vaikka tässä onkin vielä paaaljon parantamisen varaa. :D Harjoitus tekee mestarin?
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 7/?] 5.3.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Maalis 05, 2012 6:47 pm

A/N: Täs on kestäny ihan hirveen kauan, sori. Tää juoni saattaa kulkee vähän nopeesti joo, mut älkää antako sen haitata. D: Yrittäkää nauttia~

Osa 7

Ruki heräsi ärsyttävään kellonsoittoon. Tuon mustan ja metallisen herätyskellon, jonka hänen äitinsä ja isänsä olivat ostaneet hänelle koulunalkajaislahjaksi. Vaaleahiuksinen ei mielellään muistellut ensimmäisiä kouluvuosiaan, sillä häntä kiusattiin ja hänen vanhempansa riitelivät jatkuvasti. Muutama vuosi eteenpäin ja he erosivat. Ruki ei tiennyt eroon vieläkään kunnon syytä. Hänen äitinsä oli sanonut miehensä lähteneen toisen naisen matkaan, mutta jostain syystä poika ei ollut koskaan uskonut sitä. Rukin isä oli ollut poikansa silmissä aina sankari, se, jolle pystyi nauramaan tämän piristäessä poikaansa huonoina päivinä. Miksi isä olisi jättänyt poikansa ja vaimonsa keskenään, kun Ruki tiesi, että hän rakasti heitä? Vaaleahiuksinen oli monia kertoja kysynyt äidiltään oikeaa syytä lähtöön, mutta vastaus oli aina sama: hän lähti toisen naisen matkaan.

”Eikä lähtenyt!” Ruki huudahti, heitti peittonsa lattialle ja kiskoi mustat pillifarkut aggressiivisesti päälleen. Poika kävi pesemässä hampaansa, söi ja puki loput vaatteet vartalonsa peitoksi. ”Missä se reppu on?” hän tuhahti.

~

Ruki tapasi Kain koulun sisäänkäynnillä. Mustahiuksinen muistutti toista tämänpäiväisestä yökylästä. Nuorempi oli unohtanut sen kokonaan, mutta lupasi tulla, kun oli aiemmin luvannutkin. Pojat liittyivät Uruhan ja Reitan seuraan koulun käytävällä. Reita ja Ruki loivat keskenään pikaisen katseen, joka sanoi: meidän pitää puhua. Kai muistutti vielä kahta muutakin poikaa yökylästä luonaan. Molemmat lupasivat tulla ja sitten pojat erkanivat kukin tunneilleen.

Ruokatunnilla pojat taas tapasivat toisensa ruokalassa ja keskustelivat siitä, mitä tekisivät illalla. Kai ehdotti, että he katsoisivat muutaman DVD:n, jotka hän oli vuokrannut varta vasten eilen. Kun Uruha uteli elokuvien genrejä, mustahiuksinen mainitsi huumorin ja romantiikan. Reita vaati ystäväänsä palauttamaan ne ja lainaamaan kauhuelokuvia niiden tilalle. Pienen kinastelun jälkeen tehtiin äänestys. Kai oli ainoa, joka kannatti vuokraamiansa elokuvia. Poika valitti, että hänen ystävänsä olivat liian raakoja, että heille tekisi hyvää katsoa välillä jotain kevyempääkin. Rukia nauratti. Ensimmäistä kertaa moneen päivään häntä nauratti ja se tuntui hyvältä. Siitä lähtien, kun he olivat muuttaneet tähän kaupunkiin, vaaleahiuksinen oli vain aiheuttanut itselleen hankaluuksia ja punoutunut toisten ongelmiin. Tänään hän pitäisi vain hauskaa ystäviensä kesken ja unohtaisi kaiken muun.

~

”Tätä perjantaita olenkin jo odottanut”, Kai huokaisi kävellessään Uruhan perässä tämän asuntolahuoneeseen. Hän oli tullut ruskeahiuksisen seuraksi hakemaan tarvittavia tavaroita yökylää varten.
”Kuin myös. Nämä viikot tuntuvat yhä pidemmiltä ja pidemmiltä. Ennen aika kului kuin siivillä”, vanhempi narisi, tyhjensi koululaukkunsa kirjoista ja alkoi etsiä tarvitsemiaan tavaroita ja vaatteita sinne.
”Niinpä… Saanko kysyä jotain?” mustahiuksinen epäröi hieman.
”Aina sinä kysyt saatko sinä kysyä. Älä tee niin, vaan kysy”, Uruha naurahti ja viikkasi pyyhkeen laukkuunsa.
”Reita sanoi toissapäivänä, että hänen pitäisi korjata tilanne kanssasi”, Kai sanoi ilmeettömänä ja istahti ystävänsä sängyn reunalle, ”että teille on sattunut erehdys.”
”Missä tapauksessa?” vanhempi ihmetteli ja kipaisi hakemassa kylpyhuoneesta hammasharjan ja -tahnan.
”Siinä tapauksessa, että olette yhdessä.”
Uruhan katse lasittui ystäväänsä. ”Aijaa.”
”Asia taisi tulla sinulle yllätyksenä?”
”Lievästi sanottuna.”
”Ilmeisesti Reita ei sitten…”
”Mutta juuri toissapäivänä… me suutelimme täällä koulun jälkeen.”
”Hän sanoi sen minulle toissapäivänä koulussa.”
”Mitä se jätkä oikein säätää?!” Uruha huudahti ja potkaisi puista vaatekaappia suutuksissaan.
”Ehkä hän muutti mielensä… muutamassa tunnissa.”
”Onkohan Rukilla jotain osaa tässä taas?” ruskeahiuksinen mietti ääneen ärsyyntyneenä.
”Rukilla? Mitä tarkoitat?” Kai kysyi hämmästyneenä.
”Reita piti hänestä, tai siis pitää. Minä kyllä tiesin sen, mutta ajattelin hänen unohtavan Rukin, mikä idiootti olinkaan. Miksi edes uskoin hänen sanojaan?”
”Älä nyt. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Ehkä Reita ei tarkoittanut sitä, mitä minulle sanoi. Ehkä hän ei ole vielä… no, tiedäthän… sopeutunut ajatukseen olla pojan kanssa”, nuorempi yritti lohduttaa toista.
”En usko, että se kiikastaa siitä. Tiedän, ettei hän julkisesti voisi näyttää oikeita tunteitaan, mutta se ei liity tähän mitenkään.”
”Selvittäkää ja sopikaa tämä juttu meillä, okei? Mutta pidetään silti hauska ilta, eikö niin?”
”Lupaan, ettei ilta mene meidän takiamme pilalle, kunhan mennään sitten vuokraamaan ne uudet DVD:t”, Uruha virnisti.
”Hei! Mitä vikaa niissä oikeasti on?”

~

”Takanori? Pakkaatko sinä?” vaaleahiuksisen äiti kysyi pojaltaan tämän huoneen ovenraosta.
”Joo. Olen menossa Kaille tänään yöksi”, Ruki vastasi ja sulloi sattumanvaraisesti jotain tarpeellista reppuunsa.
”Ette kai te juo siellä? Eiväthän ne ole sellaiset juhlat?” Satsukin kasvoilta paistoi huoli ja epäilys.
”Eivät kai. Pidä sinä romanttinen ilta Watarun kanssa”, mustaa hupparia päälleen kiskova poika mumisi ja suuntasi äitinsä ohi eteiseen.
”Pitäisiköhän meidän kuitenkin ensin kysyä lupaa isältäsi?” Rukin äiti epäröi seuratessaan poikaansa pieneen eteiseen.
”No soita hänelle ulkomaille, sillä isäni ei ole täällä.”
”Takanori! Wataru on sinun isäsi nyt, antaisit hänelle edes mahdollisuuden, hän on hyvä mies. Elättääkin meidät vielä!”
”Hän ei ole isäni. Ei ole nyt, eikä tule koskaan olemaan. Eikä se minun vikani ole, ettet sinä ole työkykyinen! Olet kuin loinen, elätät itsesi jollain toisella”, Ruki murisi vihaa silmissään. Hän oli jo kyllästynyt tähän näytelmään, jossa hänen piti elää. Hyvä elämä. Ja paskat.
”Minkä minä sille voin, etten saa tehdä töitä? Se on sinun niin sanotun oikean isäsi syytä. Hän teki minusta tällaisen!”
”Ei sitä heti ensimmäisenä mennä yrittämään itsemurhaa eron jälkeen! Tajuatko sinä yhtään, millaista minulla oli koulukodissa? Sinä hylkäsit minut! Äläkä yhtään yritä korvata minulle sitä helvettiä, jonka jouduin käymään läpi, sillä sinä et sitä voi korvata!” vaaleahiuksinen raivosi ja paiskasi oven kiinni perässään.

~

Reitan kääntäessä avainta lukossa hän huokaisi tietäessään, ettei kotona ollut ketään häntä vastassa. Hänen siskonsa asui jo muualla ja hänen äitinsä ja isänsä olivat molemmat töissä. Nenänsä peittäneen vanhemmat eivät olleet korkeasti koulutettuja, joten heidän täytyi tehdä kovasti töitä maksaakseen omakotitalon lainaa ja elättääkseen heidät. Reita oli aina ollut yksin. Hän oli saanut pärjätä jo pienestä saakka yksin isosiskonsa turvin. Nyt hänellä ei enää ollut edes siskoa seuranaan. Vaaleahiuksisen sisko, Ayaka, oli muuttanut poikaystävänsä kanssa kokonaan toiseen kaupunkiin opiskelemaan heti mahdollisuuden tultua.

”Kotona ollaan”, Reita kuiskasi tyhjälle talolle ja katosi mustavalkoisen huoneensa syövereihin pakkaamaan.

~

Uruha yritti olla mustahiuksisen ystävänsä seurassa pirteä, sillä hän ei halunnut pilata toisen päivää. He olivat sopineet hakevansa ensin Rukin ja sen jälkeen Reitan matkaansa. Sen jälkeen heidän oli tarkoitus mennä vuokraamaan muutama elokuva Kain lainaamien tilalle.
Nahkatakkinen tuli ystäviään vastaan rivitalojen poikkikulkevan kadun puoliväliin ja Uruhan teki mieli tuo poika nähdessään lyödä tätä niin kovaa kuin vain jaksaisi. Ruskeahiuksinen ei voinut sietää tuota poikaa. Mitä hänessä muka oli enemmän kuin Uruhassa? Mitä Rukilla oli muka enemmän?

”Hei”, matala ääni tervehti poikia. Uruha huomasi vaaleahiuksisen katseen jähmettyneen hänen ja Kain taakse. Ruskea- ja mustahiuksinen kääntyivät kannoillaan.
”Hei!” Uruha tervehti hymyillen Yuuta, miestä, johon hän oli tutustunut käytyään työhaastattelussa. ”Pääsitkö sinä jo töistä?”
”Pääsin. Oletteko te lähdössä viettämään viikonloppua tai jotain?” vanhin kysyi kolmikolta, hänen katseensa kohtasi Rukin.
”Olemme menossa meille”, Kai vastasi hymyillen toiselle ja kysyi sitten: ”Tunnetko sinä Uruhan jostain?”
”Uruhan? Kouyoun? Tunnenhan minä. Meillä on nykyään sama työpaikka”, vanhempi vastasi toiselle ystävällisesti hymyillen. Rukia raivostutti tuo virne. Hän oli muutenkin vihainen hänen ja äitinsä riidan jälkeen, ettei hän enää kestänyt vielä sen lisäksi Aoita.
Ruki käveli Aoin ohi ja jätti ystävänsä juttelemaan hänen kanssaan. Vaaleahiuksinen kuuli Aoin kysyvän, mikä hänelle tuli. Uruha vain naurahti ja sanoi, että tuollainen hän aina on. Nahkatakkista kuvotti ja hän lähti juoksuaskelein Reitan luo. Hän ei kestänyt tätä esitystä enää.

~

”Missä muut ovat?” Reita kysyi hengästyneeltä ystävältään avatessaan tälle oven. Ruki astui tilavaan ja harmaaseen eteiseen.
”He jäivät juttelemaan Aoille. Aoille!” nahkatakkinen huudahti ja katsoi ystäväänsä ahdistuneena.
”Uruha ja hän on nykyisiä työkavereita…” nenänsä peittänyt huokaisi ja vilkaisi Rukia jäänsinisillä silmillään.
”Kuulin. Ja Aoi jutteli heille tuttavallisesti ja ystävällisesti hymyillen!” Nuoremman olisi tehnyt mieli hajottaa jotain, hän oli niin raivoissaan.
”Tiedän, ettemme voi kumpikaan sietää häntä, mutta emme voi muutakaan”, vanhempi huokaisi.
”Minä en kestä!”
”Samat sanat. Kuule, Ruki… Se mitä välillämme tapahtui, merkitseekö se sinulle mitään?”
”Olen ihan sekaisin tunteideni kanssa ja minua jo nyt hävettää puhua tästä kanssasi. Minä ihastuin Aoiin heti ensi näkemältä. Hän viehätti minua jollain tavalla. Hän kai oli niin salaperäinen, mutta nyt en voi enää sietää häntä! Kerroin hänelle tunteistani, mutta hän vain halusi leikkiä niillä, se on raivostuttavaa!” vaaleahiuksinen selitti tuohtuneena, henkeä vetämättä.
”Mutta mitä sinä tunnet minua kohtaan?” Reita kysyi varovasti, eikä uskaltanut katsoa enää toista. Häntä nolotti puhua tällä tavalla avoimesti.
”Minä…” Ruki aloitti, mutta sitten ovikello soi ja siitä Reita tiesi heidän kahdenkeskisen aikansa loppuneen. Oven takana odottivat Uruha ja Kai.

~

Vuokraamosta poikien saavuttua Kain luokse, Ruki kehui ystävänsä kotia nätiksi ja kotoisaksi. Sellaisessa kodissa vaaleahiuksinenkin olisi halunnut asua. Se oli iso omakotitalo ja kaikki kalusteet ja tuoksu ja se, miltä kaikki näytti, oli eleganttia ja Ruki oli aivan varma, että Kain perhe oli varakas. Nuorin oli vanhempiensa eron jälkeen joutunut koulukotiin, jossa muut lapset kiusasivat häntä. Ruki oli silloin vielä ala-asteella, ja kun hän oli asunut siellä vuoden, hänen äitinsä tuli hakemaan poikansa kotiin. Sen jälkeen hänen äitinsä oli löytänyt uuden miehen ja he olivat joutuneet muuttamaan paljon Watarun työpaikan takia. Hän sai jatkuvasti siirtoja toisiin kaupunkeihin, ja vaikka hänen pääkonttorinsa olikin aina samassa kaupungissa, joutui hän matkustelemaan silti työnsä puolesta paljon eri kokouksissa ja tehtävissä ympäri maata.

”Reita”, Uruha sanoi päättäväisellä äänellä jäädessään seisomaan Kain huoneen ovelle. Hänellä oli asiaa toiselle.
”Niin?”
”Haluan jutella kanssasi hetken kahden kesken.”

Reitan sydän oli pysähtyä. Toinen vaikutti yhtäkkiä niin vakavalta, että nenänsä peittänyt poika pelkäsi toisen saaneen selville hänen viimeaikaiset sekoilunsa. Mutta vaaleahiuksisella oli myös asiaa Uruhalle. Nyt olisi sopiva hetki.

”Minä tulen.”

Uruha ja Reita siirtyivät toisesta kerroksesta alakertaan olohuoneeseen. Ruskeahiuksinen istui sohvalle ja nenänsä peittänyt hänen viereensä.

”Kai sanoi sinun erehtyneen suhteeni”, pidempi pojista aloitti miltei kuiskaten. ”Miksi hän sanoi minulle niin?”
”Siitä minun pitikin… Olen oikeasti tosi pahoillani tästä kaikesta sotkusta, mutta…”
”Se on siis totta? Sinä pidät Rukista edelleen?” Uruha huokaisi keskeyttäen toisen. Hän tunsi itsensä petetyksi ja hyväksikäytetyksi.
”En… Minä vain… olin niin järkyttynyt sinä iltana, kun ryntäsin luoksesi, etten tiennyt mitä oikein tein. Ja tiedän sanomattakin, että olen loukannut sinua suunnattoman paljon. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa sinua. Uruha, sinä olet paras ystäväni. Olet aina ollut ja tulet aina olemaan, enkä halua enää riskeerata ystävyyttämme erehdysteni takia. Toivon, että sinä annat minulle anteeksi kaiken tämän sotkun, jotta voimme taas jatkaa ystävinä eteenpäin”, vaaleahiuksinen selitti ja laski oikean kätensä toisen vasemmalle kädelle, joka lepäsi ruskeahiuksisen reidellä. ”Anteeksi.”
”Sinä valehtelit minulle. Valehtelit siitä, mitä sanoit tuntevasi minua kohtaan. Ymmärrätkö, että olet pettänyt luottamukseni? En voi enää luottaa sinuun, en edes ystävänä”, nuorempi kuiskasi tunteettomasti.
”Uruha…”
”Mistä sinä olit niin järkyttynyt sinä iltana, ettet ajatellut selvästi?”
”Ei sillä ole väliä.”
”Kyllä sillä on. Johtuiko se Rukista?”
”Ei…” Vaaleahiuksisen ääni petti hieman.
”Tunnen tuon äänensävyn. Älä yritä enää valehdella minulle. Se johtui hänestä, eikö johtunutkin?” Uruha puristi kätensä nyrkkiin niin, että Reita joutui siirtämään kätensä pois toisen käden päältä.
”Luulin, että Aoi on hänen poikaystävänsä”, Reita sanoi ilmeettömästi.
”Aoi?”
”Yuu, sinun työkaverisi, jonka kanssa olet kuulemma tutustunutkin.”
”Oletko mustasukkainen?” Uruha naurahti ivallisesti.
”Hän on ilkeä, älä anna hänen huijata sinua. Hän yritti hyväksikäyttää Rukia.”
”Älä yritä. Anna jo olla. Eiköhän tämä ollut tässä”, pidempi töksäytti ja nousi sohvalta. ”Minä menen takaisin ylös. Tuletko sinä?”

Reita loi surullisen katseen Uruhaan. Miten toinen voisi ikinä antaa hänelle anteeksi? Vaaleahiuksinen oli naiivi ajatellessaan, että kaikki vielä järjestyisi parhain päin. Miksei hän ollut tajunnut joutuvansa valitsemaan parhaan ystävänsä ja ihastuksensa väliltä?

”Uruha, koska haluan olla rehellinen sinulle, kerron sinulle vielä jotain.”
”No?”
”Minä en ole ainoastaan ihastunut Rukiin, me olemme menneet myös hieman pidemmälle. Suunnilleen saman verran kuin menin sinun kanssasi”, Reita kuiskasi ja katsoi toista ahdistuneesti. Hän ei olisi halunnut kertoa tätä, mutta mitä menetettävää hänellä oli? Vaaleahiuksinen ei halunnut enää valehdella tai jättää asioita kertomatta.
”Vai niin. Kiitos tästäkin. Koska lupasin Kaille, aion käyttäytyä tämän illan, mutta huomenna en enää tunne sinua”, Uruha sanoi kylmästi ja nousi rappuset ylös, Reitan katse selässään.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Helmi 17, 2014 8:52 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    3 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 7/?] 5.3.-

ViestiKirjoittaja neo-giri » Pe Elo 31, 2012 12:16 am

Moro o/ Kommenttihaasteen kaadosta päivää/iltaa/yötä vai miten se nyt oli:'D Muistan lueskelleeni tätä tarinaa jo silloin ilmestymisensä aikoihin, mutta täytyihän se nyt uudestaan selata läpi, jotta vähän enemmänkin sanottavaa tulisi mieleen tätä kommenttia varten:D

Tämä ficci... Tämä tuo mieleen monet joskus vuoden 2009 tienoilla lukemani tarinat! Gazea, teinidraamaa, paljon nopeita juonenkäänteitä, sen ajan suurimpia kliseitä luokkaa uusi oppilas, perheväkivalta ja yökyläily... Tavallaan se on ihan mukavakin asia. Ei kaiken tarvitse aina olla niin hillittyä ja täydellisesti kirjoitettua:D Toisaalta taas olisin silti kaivannut tähän edes vähän enemmän kuvailua. Nyt monet tapahtumat tulivat vähän turhan randomisti eivätkä hahmojen tunteet välittyneet ainakaan minulle niin hyvin kuin olisivat voineet. Esimerkiksi oliko se jo toisessa osassa Uruha oli huomaavinaan sen, että Reita oli rakastunut Rukiin ja lukijalle tämä 'rakastuminen' - tai edes välttämättä 'ihastuminen' - ei ollut siinä vaiheessa tullut vielä juuri yhtään selväksi. Kerran oli mainittu, että yllättäen Reitaa vähän punastutti Rukin seurassa ja että näillä kahdella oli ihan kivaa yhdessä ne pienet hetket, mitä he olivat toistensa kanssa ehtineet päivän-parin(?) sisällä viettää, mutta siinä se. Muutenkin nämä ihastumiset ynnä muut tulevat ja menevät tässä vähän miten sattuu. Muitakin esimerkkejä löytyisi, mutta ehkä tuosta tajusi jo, mitä hain takaa:')

Mutta kyllä tätä lukee! Nämä monet vähän epärealistisen oloiset tapahtumat tekevät tästä tarinasta osaltaan mielenkiintoisen. Lisäksi kirjoitustyylisi on mukavan leppoinen, vaikka vähän enemmän sitä tekstiä saisikin olla:D Myöskään pikaisesti luettuna ei typojakaan kamalan häiritsevästi pistänyt silmään, mikä on ihan hyvä plussa^^

Hahmot tässä ovat aika normi "vanhan ajan gazeficcimäisiä" hemmoja: Reita on vähän cool, Aoi myöskin, Kai on se mukava, Uruha on jollain tavalla vähän inhottava ja no Ruki... Ruki on ficeissä joko oikein egokakka tai sitten tämmöinen vähän 'pikkusempi' niin ku tässä. Hyvä, että olet edes vähän saanut luotua eroja hahmojen välille, vaikka siinäkin voisi aina parantaa^^ Nimenomaan tässä tarinassa tykkäilen ainakin tällä hetkellä eniten Aoista, koska se on vähän tuollainen paha poika joka sitten onkin ehkä pikkusen ihastunut>8D

Että joo, ihan mielenkiintoinen tarina, jonka jatkoa lukisin ihan mieluusti:D Aikanaan saat varmasti tekstistäsi myös hieman kuvaillumpaa ja realistisempaa, kunhan vain yrität^^ Kiitos ja öitä♥

Ps: Minkä lukiolaisen (olihan ne lukiossa...?) kotiintuloaika yleisesti on luokkaa kello 18-21...?:'D Hyvä kun on edes kotiin päässyt ja hiukan ehtinyt huilahtamaan koulupäivän jäljiltä tuohon kuuteen mennessä.

Pps: Sisäinen verenvuoto... Olen nähtävästi katsonut liikaa reality-sairaalaohjelmia, kun tuo särähti hieman korvaan. Sisäinen verenvuotohan syntyy joko sairauden aiheuttamana tai jossain onnettomuudessa. Jos onnettomuus on vakava - esimerkiksi kolari - sisäinen verenvuoto esimerkiksi aivoissa on varsin vakava asia, joka aiheuttaa kovat kivut, johtaa jopa kuolemaan ja sitä on kaiketi vaikeampi ihan 'vain' hakkaamalla saada aikaan - mahdollista kyllä kenties sekin. Jos verenvuoto on pieni eikä mitenkään erityisen hengenvaarallinen... Silloin puhutaan mustelmasta:'D En väitä, etteikö vakavuusasteltaan jotain välimuotoakin olisi, mutta... Niin, selitänXD
Gitchi Gitchi Goo !!

    1 tykkää.
Avatar
neo-giri
Taustalaulaja
 
Viestit: 346
Liittynyt: Ke Heinä 01, 2009 6:03 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 7/?] 5.3.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ti Syys 04, 2012 1:17 pm

neo-giri: Hejssan!
Ensinnä haluan sanoa, että sisäisellä verenvuodolla tarkoitetaan myös mustelmia. (Voit tarkistaa tämän wikipediasta xD) Ja Rukin kotiintuloaika on tollanen aikanen, koska sen äiti on tommone 'huolehtivainen' ja se pitää Rukii sen pikkupoikana. Ei sillä oo sen erityisempää syytä. :D
Sitten ne kuvailut. Tiiän, ett niit vois olla enemmänki ja esim. seuraavassa osassa oon panostanu niihin ihan helv*tisti. Tiiän, ett kuvailut on mun heikkokohta, mut jokaisella on jokin heikkous ja no mun kuvailut. Ja mä yritän kovasti niiden kanssa. Se, ett kaikki menee vähän nopeesti johtuu taas siitä, että mä en voi sietää sitä, kun jotku asiat junnaa paikallaa jotai miljoonan osan ajan. :D Mun mieleen on toiminta, ja jos tää menee liian nopeesti nii sit se menee, jonku toisen mielestä se ei ehkä mee. Totta kai tahtia vois hieman hidastaa tapahtumakohtasesti sillee hienost (jos nyt ymmärrät mitä tarkoitan), mutta mä en kamalasti tota juonen kulkua alkais hidastamaan, koska se vaan ei ole mun tyylistä. :D Hahmot on ehkä vähän kuluneilla luonteenpiirteillä varustetut, mut mun mielestä ne toimii ja oon halunnu tehdä niistä sellaset. Ite tykkään lukee just noita perus piirteillä varustettuja hahmoja, mut joku toinen sitten taas ei. Nää on just näin makukysymyksii. :D

Lopuks haluun viel kiittää sua kommentistas ja mielipiteestäs, koska mä haluan kuulla mitä mieltä ihmiset on ja kommentit piristää, etenki ku niit ei oo saanu pitkään aikaan. :D
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 8/?] 5.9.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ke Syys 05, 2012 2:37 pm

A/N: Tän uuden osan tulemises on kestäny iha sika kauan, koska en halunnu laittaa sitä suoraan vanhan osan perään vaan odotin edes yhtä kommenttia - muodon vuoksi. :D (Ilmotin tän myös mun ficcilistauksessa.) Toivon mukaan tässä osassa on kuvailua tarpeeksi ja toivon, että oon hidastanu tapahtumien kulkuakin tähän osaan.

Osa 8

Televisiossa pyöri kauhuelokuva ja Kain huoneen lattialla vaelteli satunnaisia popcorneja ja limupulloja. Kello näytti yhtätoista illalla ja ulkona oli pimeää. Ainoa valo, joka valaisi huonetta, oli ikkunasta hohtava katuvalojen loiste. Kai oli piiloutunut harmaan hupparinsa sisälle karkuun elokuvaa. Uruha istui tämän vieressä vaaleanruskealla nahkasohvalla ja kaksi vaaleahiuksista poikaa makasivat lattianrajassa elokuvaa tuijottaen. Televisiossa näytettiin juuri, kuinka jokin eläin repi ihmisten sisuskaluja pihalle. Mustahiuksinen poika värähti ja veti huppariaan silmien peitoksi. Vieressä istuva Uruha naurahti ystävänsä reaktiolle.

”Onko meidän pakko katsoa tätä DVD:tä?” Kai valitti väristen.
”On. Sinua pitää karaistuttaa”, kuului vastaus lattialta vanhemman vaaleahiuksisen suusta.
”Mutta kun en kestä katsoa! Näen tästä ja kahdesta edellisestä leffasta painajaisia vielä kuukausienkin päästä!” mustahiuksinen parahti.
”Voit aina mennä vanhempiesi väliin nukkumaan. Älä huoli”, ruskeahiuksinen sanoi ja veti ystävänsä kainaloon turvaan.
”Minä haluan mennä pesulle. Kuka tulee mukaan? Meillä on kaksi suihkua pesutilassa alakerrassa”, Uruhan kainalossa oleva Kai selvensi lähinnä Rukille, koska tämä ei ollut koskaan ollut aiemmin pojalla kylässä.
”Minä tulen mukaasi”, Uruha vastasi toisen kysymykseen, hypähti sohvan selkämyksen yli ja nappasi Kain sängyllä olevasta laukustaan punaisen pyyhkeen. ”Joko mennään?”

Sohvalla istuneet pojat katosivat huoneesta alakertaan jättäen vaalean parivaljakon keskenään. Reita tajusi, että Uruha oli haastanut hänet: menisikö nenänsä peittänyt Rukin kanssa yhdessä suihkuun? Paljastaisiko hän pojalle, mitä piili tuon valkoisen nenärätin alla? Pystyisikö hän olemaan täysin alasti toisen edessä, täysin suojaton? Vai oliko Reitan vanhalla lapsuudenystävällä siihen kaikkeen yksinoikeus edelleen? Edes Kai ei ollut koskaan kuullut nenärätin tarinaa. Reitalla oli vaikea valinta edessään. Toisaalta tulos riippui myös Rukista.

”Onko sinulla ja Uruhalla ollut jotain riitaa?” nuorempi kysyi ja leikitteli lattialla olevalla popcornilla. ”Ette ole edes vilkaisseet toisianne saati sitten puhuneet toisillenne koko iltana.”
”Minä tavallaan jätin hänet”, Reita lipsautti. Poika ei muistanut, ettei toinen tiennyt heidän pienen pienestä suhteestaan.
”Olitteko te yhdessä?” Ruki tokaisi ja murskasi popcornin, jolla oli leikkinyt. Hän käänsi katseensa vanhempaan.
”Se oli vain pieni erehdys, väärinkäsitys. Mitään ei oikeastaan tapahtunut”, nenänsä peittänyt poika vastasi ja nousi lattialta sammuttamaan taustalla pyörivän elokuvan.
”Olitko sinä koko ajan hänen kanssaan? Samaan aikaan, kun me…” nuorempi katsoi toista järkyttyneenä. Ruki tajusi vasta nyt, miksei Uruha oikeastaan pitänyt hänestä. Ruskeahiuksinen oli pitänyt Reitasta koko ajan ja Ruki oli ollut vain toisen tiellä. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.
”Ruki, minä pidän sinusta. Ethän ole unohtanut sitä, mitä sanoin sinulle silloin siellä parkkipaikalla?” vanhempi kysyi ja kyykistyi toisen eteen. ”Olen pitänyt sinusta siitä saakka, kun tulit kouluun.”

Ruki tunsi itsensä tyhmäksi tajutessaan kaiken vasta nyt. Hän oli tietämättään satuttanut Uruhaa, Reita taas tietoisesti. Siksi ruskeahiuksinen poika ei pitänyt Rukista, hän oli vain aiheuttanut toiselle harmia. Uruha piti Rukia tietenkin syypäänä Reitan menettämiseen.

”Reita, miksi sinä annoit meidän satuttaa häntä? Uruhalla on muutenkin mennyt huonosti ja hänellä on varmasti kestämistä siinä kaikessa”, nuorempi vaikersi sivuuttaen toisen kysymyksen ja katsoi toista surumielisesti.
”Minä en halunnut satuttaa häntä. Tiedän Uruhan olevan niin heikko, että minua pelottaa-”
”Älä sano häntä heikoksi”, Ruki keskeytti toisen lauseen pikaisesti. ”Uruha on helvetin vahva, kun on selvinnyt isästään ja muun perheen kuolemasta. Millä oikeudella sinä sanot häntä heikoksi?”

Reita hämmentyi toisen yhtäkkisestä kommentista.

”Hän ei olisi selvinnyt ilman minua…” nenänsä peittänyt poika aloitti.
”Eihän kukaan selviä yksin tuollaisesta. Ei tukesi tee hänestä heikkoa”, Ruki tiuskaisi ja nousi istumaan lattialla. ”Miksi sinä annoit minun suudella ja kuherrella kanssasi sinä iltana, kun en tiennyt sinun ja Uruhan välisestä suhteesta?”
”Ei se ollut suhde! Ei sitä voi sanoa sellaiseksi, kun se ei kestänyt kuin muutaman päivän. Se oli erehdys”, vanhempi murahti kiristellen hampaitaan. Ruki säikähti toisen kylmää katsetta, eivätkä toisen jäänsiniset piilolinssit auttaneet asiaa.

Reita painoi toisen yhtäkkiä nojaamaan sohvan runkoa vasten ja piti tämän paikoillaan painaen oikean käden käsivartta pojan kaulaa vasten.

”Uruhan kanssa tapahtunut oli silkkaa erehdystä, minun ei ollut tarkoitus satuttaa häntä!”
”Jos oikeasti olisit sitä mieltä, että Uruha on niin heikko, miksi olisit tehnyt hänelle näin? Ehkä sinä vain uskottelit itsellesi, että hän on heikko. Hän tarvitsi sinua ja sinä luulet, että on yksin sinun ansiotasi, että Uruha selvisi siitä kaikesta. Mitä egon kasvatusta. En yhtään ihmettele miksi teidän luokkanne tytöt pitävät sinua ylimielisenä ja viileänä tyyppinä. Olet säälittävä”, Ruki solvasi ja hänellä oli tiukka ilme kasvoillaan katsoessaan vanhempaa poikaa. Reita painoi käsivarttaan tiukemmin toisen kaulaa vasten, ettei toinen voinut enää puhua saati hengittää.
”Etkö sinä kuuntele minua yhtään? Minun ei ollut tarkoitus satuttaa häntä. Eivätkä ne huorat tiedä minusta mitään! He ovat vain katkeria, kun en päästä heitä lähelleni. Sinä olet heille vain minun korvikkeeni. Sinun pitäisi olla tyytyväinen, kun haluan sinut enkä Uruhaa tai ketään niistä tytöistä”, lasisilmäinen poika kihahti ja laskeutui kyykystä istumaan toisen päälle hajareisin. ”Enkä minä ole moraaliton. Kerroin Uruhalle kaiken, kun saavuimme tänne. En kestänyt enää hänen huijaamistaan, itseni huijaamista, sinun huijaamistasi. En ole tunteeton, vaikka kusin kaiken. Minua kaduttaa.”
”Meidän pitää pyytää Uruhalta anteeksi. Minun täytyy pyytää häneltä anteeksi. Hän ei ole ansainnut tällaista paskaa meiltä, ei etenkään sinulta”, Ruki henkäisi ja siirsi toisen käden pois kaulaltaan. Poika hengitti raskaasti.
”En usko, että hän haluaa kuunnella anteeksipyyntöjä. Hän ei luota enää minuun. Petin hänen luottamuksensa enkä voi enää olla hänelle edes ystävä”, Reita huokaisi.
”Ehkä hän kuuntelee minua. Ehkä minä voin yrittää korjata sotkusi”, nuorempi sanoi ja katsoi toisen pojan lasisiin silmiin.
”Epäilen. Hän on hyvin pitkävihainen ihminen. Lisäksi hän ei pidä sinusta, anteeksi vain.”
”Kiitos kannustuksesta.”
”Olen vain realistinen.”

Pojat katsoivat toisiaan silmiin tuimasti pitkään, kunnes Uruha ja Kai ilmestyivät takaisin edellä mainitun huoneeseen kuivaten kumpikin hiuksiaan. Reita muisti sen illan, jolloin hän oli juossut ruskeahiuksisen syliin, Uruhalla oli ollut märät hiukset silloinkin. Nenänsä peittänyttä kadutti.

”Menettekö te nyt suihkuun?” Kai kysyi vaaleilta pojilta ja istahti sängylleen. Mustahiuksinen olisi halunnut lyödä itseään kysymyksen esittämisestä. Uruha ei varmasti halunnut Reitan menevän Rukin kanssa yhdessä suihkuun, jos kyseessä oli kolmiodraama.

Reita katsahti Rukia. Halusiko toinen olla alasti hänen edessään? Haittaisiko se nuorempaa? Ruki huomasi nenärättisen kysyvän katseen. Poika nyökkäsi Reitalle mitäänsanomattomasti. Reita oli voittanut Uruhan haasteen. Ruskeahiuksisen pojan kasvoilta paistoi silkka kateus, kun kaksikko suuntasi tämän ohi alakertaan. Reita otti Rukia varovasti kädestä kiinni ja johdatti tämän keittiön halki lyhyeen käytävään, jonka toisella seinustalla oli kaksi ovea. Vanhempi johti heidät pidemmällä olevan oven luo, joka johti kylpyhuoneeseen. Ensi näkemältä Ruki pisti merkille pesukoneen ja kuivausrummun, jotka olivat vierekkäin vastapäisellä seinällä. Sitten hän kiinnitti katseensa lasiseen seinään, joka jakoi huoneen kahtia. Lasi ei ollut kirkasta, vaan se oli sumeaa ja tuntui hieman karhealta käden alla.

”Tuota”, Reita aloitti ja avasi lasiseinässä olevan oven, ”täällä on vastakkaisilla seinillä kaksi suihkua.”
”Voin kyllä nähdä sen”, nuorempi kuittasi ja kiinnitti vasta nyt huomiota heidän yhteen liitettyihin käsiinsä. Nenänsä peittänyt poika huomasi Rukin mitäänsanomattoman katseen heidän käsissään, joten Reita päästi toisen kädestä irti ja siirtyi taemmas riisumaan paitaansa.

”En ole aivan varma…” nuorempi pojista yritti, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Ruki ei ollut varma, pystyisikö hän sittenkään olemaan aivan normaalisti alasti toisen edessä, kun poika tiesi, että Reitalla oli suurempia tunteita häntä kohtaan.
”Niin?” Reita sanoi kysyvästi ja kääntyi katsomaan lyhyempää jäänsinisillä silmillään.

Rukin katse kiinnittyi lasisilmäisen pojan alastomaan ylävartaloon. Hän ei voinut olla pistämättä merkille toisen hyväkuntoista olemusta.

”Minä…” lyhyempi pojista änkytti, mutta päätti sitten antaa asian olla. ”Ei mitään.”

Reita nyökkäsi ja potki sukat jaloistaan. Rukia hermostutti. Nyt toinen näkisi hänet kokonaan alasti. Nuorempi ei ollut läheskään yhtä hyvässä kunnossa kuin Reita, eikä Ruki voinut olla miettimättä, mitä nenänsä peittänyt ajattelisi hänen vartalonsa nähdessään. Mitä jos toinen ei pitäisi hänen pienestä ja hoikasta vartalostaan? Nuorempi hätkähti ajatuksiaan. Miksi hän edes mietti asiaa?

”Tuota… tule perässä”, sinisilmäinen sanoi ja katosi nopeasti suihkutilaan. Ruki oli jäänyt miettimään, eikä ollut riisunut vielä yhtäkään vaatekappalettaan. Toinen pojista oli jo kadonnut sumuisen lasin taakse, eikä nuorempi saanut hänestä mitään selvää sen läpi. Rukin huomio kiinnittyi lattialla lojuvaan valkoiseen nenärättiin. Mitä tuon kangaskappaleen alla piili?

Nuoremman uteliaisuus pojan salaisuutta kohtaan ei kuitenkaan voittanut hermostuneisuutta toisen kanssa suojatta oloon. Ruki päätti perääntyä tilanteesta. Yhdessäolo suihkussa Reitan kanssa ei näyttäisi hyvältä Uruhan silmissä, eikä näin ollen edistäisi anteeksiantamista. Ruskeahiuksisen luottamus ja hyväksyntä pitäisi saada takaisin, jotta tämä voisi edes harkita antavansa anteeksi pojille. Vähiten Ruki kaipasi vihollisia juuri nyt uudessa kaupungissa.

”Reita…”
”Niin?”
”En voi tulla sinne.”
”Mikset?”
”Se ei edistäisi suosiotamme Uruhan silmissä…”

Vedenlorina lakkasi.

”Minä haluan sinut, Ruki. Uruhan pitää tottua ajatukseen. Ei tunteeni tästä muutu.”
”Niin, mutta…”
”Sinä et taida pitää minusta, niinhän?”

Nuorempi ei enää tiennyt, mitä sanoa. Hän ei ollut miettinyt asioita tarpeeksi pitkälle.

”Mitä se ilta merkitsi sinulle, meidän läheisyytemme?”
”Olen miettinyt sitä… ja sain juuri tietää, että samaan aikaan sinä olit Uruhan kanssa-”
”Älä nyt sinäkin. Minä kadun sitä kaikkea”, Reita huokaisi syvään kärsimättömästi.
”Minä luulin, että merkitsin sinulle oikeasti jotain, mutta samaan aikaan sinä ja Uruha…” Rukin mieleen alkoi iskostua se tosiasia, että Reita oli ollut heidän kanssa samaan aikaan. Mitä se sellainen tarkoitti?
”Sinä merkitsetkin!” Reita ärähti ja tuli lasiovelle pyyhe yllään.
”No mikä tämä sinun ja Uruhan juttu sitten oikein oli?” nuorempi tivasi kärsimättömästi.
”Se oli erehdys! Etkö sinä yhtään kuunnellut?” lasisilmäinen tokaisi turhautuneena, käveli lyhyemmän luokse ja otti tämän kasvot kämmentensä väliin.
”Miten se oli erehdys? Mikset jättänyt häntä, ennen kuin aloit nuoleskella kanssani?”
”Minä yritin! Mutta ei se ollut niin yksinkertaista, aina oli jokin este.”
”Miksi sinä edes ylipäätään olit Uruhan kanssa?”

Koska luulin sinun ja Aoin välillä olevan jotain suurempaa.

”Ja mikä sai sinut muuttamaan mielesi Uruhan suhteen? Miksi sinä halusitkin minut?”

Koska sain tietää, ettei teidän välillänne ollutkaan vielä tapahtunut suurempaa askelta. Pystyin varastamaan sinut Aoilta valehtelemalla sinulle siitä, ettei hän pidäkään sinusta. Voi paska.

”Reita vastaa!” lyhyempi pojista huudahti ja karisteli vanhemman kädet kasvoiltaan.
”Tämä kaikki on niin monimutkaista, et sinä ymmärtäisi. Jos selittäisin, sinä ymmärtäisit kaiken väärin. Se kaikki kuulostaisi niin pahalta, väärältä…”
”Miksi? Koska se on sitä?”
”Ruki…” nenänsä peittänyt yritti, mutta turhaan. Hän oli juuri murskaantunut kahden seinän väliin, jotka olivat painostaneet poikaa jo jonkin aikaa.
”Jos et kerro totuutta, emme etene tästä pisteestä mihinkään, enkä minä suostu jatkamaan kanssasi siitä, mihin jäimme.”
”Et suostuisi jatkamaan senkään jälkeen, kun olisin kertonut kaiken sekaannuksen sinulle”, Reita huokaisi ja katsoi nuorempaa suoraan silmiin.
”Siinä tapauksessa meidän juttumme on tuhoon tuomittu.”
”Älä sano noin!” vanhempi ärähti ja painoi toisen nopeasti lasista seinää vasten.

Rukin katse viipyi toisen paljaassa nenässä ensimmäistä kertaa koko aikana. Nenää halkoi poikittain melko pitkä arpi. Arpi näytti vanhalta ja Reitan silmät erilaisten tunteiden sekamelskalta. Nuorempaa alkoi pelottaa toisen äkkipikaisuus. Mistä hän oli tuon arvenkin saanut?

”En tiedä, mitä tekisin, jos menettäisin sinutkin”, pidempi pojista sanoi purren hampaitaan yhteen. Vanhemman ote tiukentui toisen olkavarsista.
”Reita, tuo sattuu. Päästä irti”, nuorempi inahti kivusta ja yritti luoda katsekontaktia toiseen.
”En suostu päästämään sinua menemään. En suostu…” Reita mumisi tyhjä katse silmissään, joka ei kohdistunut mihinkään.
”Päästä irti! Tuo sattuu!” Ruki karjaisi, mikä sai toisen hätkähtämään tunnekuohustaan.

Reita vetäytyi kauemmas nuoremmasta ja katsoi tätä hämmentyneenä, surumielisenä ja vihaisena suoraan silmiin.

”Jos minä en voi saada sinua, ei voi Aoikaan”, jäänsinisilmäinen murahti, painoi huulensa väkivaltaisesti toisen huulia vasten ja kietoi sormensa tiukasti tämän vaaleisiin hiuksiin. Nuorempi järkyttyi vanhemman käytöksestä, keräsi kaiken voimansa ja tönäisi tämän kauemmas. Ruki inahti kivusta, minkä aiheutti toisen tiukan otteen repeäminen nuoremman hiuksista.
”Mikä sinua vaivaa?” lyhyempi kivahti, veti mustan hupparin hupun päähänsä ja juoksi ulos kylpyhuoneesta.

~

Uruha piirsi sormellaan ympyrää ikkunaa vasten ja kuvitteli juoksevansa sen kehää pitkin. Häntä ärsytti ja suretti samaan aikaan. Hän oli menettänyt kaiken. Siltä pojasta ainakin tuntui. Auto-onnettomuus oli riistänyt Uruhalta äidin ja isoveljen. Joskus poika toivoi, että olisi mennyt heidän mukanaan. Uruhan isä vihasi häntä ja Ruki oli riistänyt ruskeahiuksisen lapsuudenystävän, ihastuksen. Pojalla oli tyhjä olo.

”Uruha”, mustahiuksinen puhutteli ystäväänsä peiton alta.
”Niin?”
”Saitteko te selvitettyä Reitan kanssa välinne?”
”Olin hetkellinen korvike sille jätkälle, Rukin korvike”, vanhempi poika vastasi ontosti. ”Hän petti luottamukseni. En anna sitä hänelle anteeksi.”
”Mutta te olette tunteneet toisenne aina, en pysty kuvittelemaan teitä kahta erillänne”, Kai sanoi hieman surullinen sävy äänessään.
”Ehkä tämä on vain väliaikaista. Tarvitsen aikaa miettiä ja antaa anteeksi. En pysty siihen hetkessä”, Uruha selitti ja siirtyi sohvalle makaamaan. Häntäkin väsytti.
”Toivon, että voitte vielä jatkaa ystävinä eteenpäin, aivan kuten ennenkin.”
”Haluan protestoida Reitaa vastaan hetken aikaa. Haluan, että hän tietää, miltä minusta tuntuu”, ruskeahiuksinen tuhahti ja nappasi lattialta yhden kullanruskeista koristetyynyistä päänsä alle.
”Ymmärrän…”
”Sinun pitäisi selittää minulle rauhaarakastavaa puhetta”, Uruha naurahti. Se olisi Kain tapaista.
”Tiedän, miltä tuntuu tulla loukatuksi. Ymmärrän halusi kostaa.”

Vanhempi oli melkein jo unohtanut ystävänsä ex-tyttöystävän, Kaorin. Kai oli ollut todella rakastunut tyttöön ja oli ollut ikionnellinen, kun tämä oli viimein suostunut treffeille mustahiuksisen kanssa. He tapailivat hetken, ennen kuin alkoivat seurustella. Mustahiuksinen eli pilvilinnoissa ne kuukaudet. Hän ei nähnyt eikä kuullut, mitä ympärillä juoruttiin Kaorista. Huhuttiin, että Kaori olisi tapaillut toistakin poikaa. Tyttö oli sievä ja muidenkin poikien suosiossa, joten ei tullut yllätyksenä, kun huhu paljastui todeksi. Kaori oli itse tunnustanut Kaille tapailleensa toista poikaa ja haluavansa olla tämän kanssa. Tyttö oli murskannut Kain pienen sydämen, murskannut mustahiuksisen ensirakkauden ja sen viattomuuden.

”Ajatteletko sinä häntä vieläkin?” sohvalla makaava poika kysyi varovasti ja yritti saada viltin asettumaan päälleen.
”Ketä?” kuului välinpitämätön ääni sohvan selkämyksen takaa.
”Tiedät kyllä.”
”En tiedä kenestä sinä puhut.” Ruskeahiuksinen kuuli nuoremman kääntävän kylkeä sängyssään.

Uruha huokaisi. Kaorin ja Kain erosta oli varmasti jo yli puoli vuotta aikaa, mutta oli selvää, ettei poika ollut vielä päässyt yli siitä. Tyttö oli selvästi arka aihe mustahiuksiselle.
Pian huoneen ovelta kuului raskaat ja nopeat askeleet, jotka kuuluivat Rukille. Kain ja Uruhan huomio kiinnittyi nuorimpaan, joka alkoi yhtäkkiä pakata lattialle levinneitä tavaroitaan takaisin laukkuunsa.

”Anteeksi, en voikaan jäädä yöksi”, vaaleahiuksinen sanoi pahoittelevasti Kaille heilauttaessaan olkalaukun toiselle hartialleen.
”Mikä sinulle näin yhtäkkiä tuli?” mustahiuksinen kysyi harmissaan ja nousi istumaan sängyllä.
”Minä vain…” Ruki aloitti, mutta keskeytti lauseensa Reitan tullessa huoneeseen täysissä pukeissa, hiukset yhä vettä valuen.

Kaikkien huomio keskittyi nyt lasisilmäiseen poikaan. Uruhakin nousi istumaan ruskealla sohvalla.

”Mitä te tuijotatte?” Reita tiuskaisi ja suuntasi läpitunkevan katseen Rukiin, joka seisoi vain muutaman kymmenen senttimetrin päässä toisesta.
”Mitä on tapahtunut?” Kai kysyi ja katsoi vuoronperään vaaleahiuksisia poikia.

Hetken kaikki olivat hiljaa, huoneessa kuului vain neljän pojan hengitykset. Reitan hengitys oli raskasta ja katse oli nauliintuneena Rukiin, jonka hengitys oli katkonaista verrattuna Uruhan ja Kain tasaiseen ja rauhalliseen hengitykseen.

”Teillä kolmella on selvittämättömiä asioita harteillanne, joista teidän pitäisi keskustella, joten tehkää se nyt”, Kai vaati määrätietoisesti. Hän ei koskaan jaksanut toisten riitoja, erimielisyyksiä tai epäselvyyksiä, toisin kuin hänen omia epäselvyyksiä ja epätietoisia ajatuksia.
”Minulla ei ole mitään sanottavaa kenellekään”, Uruha ja Reita sanoivat yhteen ääneen ja loivat pikaisen katsauksen toisiinsa.
”Minä haluan pyytää anteeksi Uruhalta”, Ruki aloitti ja jatkoi: ”Minä en tiennyt, että sinulla ja Reitalla oli jotain meneillään. Pyydän anteeksi sitä, mitä tein tietämättömyyksissäni.”

Uruha katsoi hetken nuorinta, kunnes hän loi vihaisen katseen Reitaan.

”Anteeksipyyntö hyväksytty”, ruskeahiuksinen sanoi Rukille. Tämä sai pojan yllättymään. ”Reitan anteeksipyyntöä tosin en ole vielä hyväksynyt.”
”Haistakaa molemmat paska”, lasisilmäinen murahti ja painui reppunsa kanssa ulos talosta ja suuntasi tiensä kotiin.
”Voi sentään…” Kai huokaisi ja katsoi ulos ikkunasta pimeään iltaan.
”Hänen se tässä pitäisi haistaa paska”, ruskeahiuksinen poika tuhahti ja nousi sohvalta venyttelemään.
”Onhan hän käyttäytynyt viimeaikoina ajattelemattomasti, mutta hänellekin pitää antaa anteeksi”, mustahiuksinen sanoi ja heilutteli jalkojaan sängynlaidalla istuen.
”Joopa joo. Mistä hän sinulle suuttui?” Uruha osoitti kysymyksensä vaaleahiuksiselle, jolla oli olkalaukku edelleen toisen hartian painona.
Ruki veti hupun pois päästään. ”Sanoin, etten halua olla hänen kanssaan.”

Uruhan ilme oli hieman yllättynyt kuultuaan toisen vastauksen. Hän oli ollut aivan varma Rukin haluavan Reitaa yhtä paljon kuin Reita halusi Rukia, muttei asia ollutkaan niin.

”Aiotko sinäkin nyt lähteä?” Kai kysyi vaaleahiuksiselta.

Hetken mietittyään Ruki päätti jäädä poikien seuraksi yön ylitse. Hän ei halunnut kohdata loukattua äitiään vielä.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Marras 17, 2014 7:21 pm, muokattu yhteensä 4 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 8/?] 5.9.-

ViestiKirjoittaja tiibii » Pe Loka 26, 2012 6:50 pm

Huhhu ! Ihan ekaksi haluun pyytää anteeksi, että en ole ehtinyt lukemaan saati kommentoimaan. Mul on ollu niin simo kiire, että ei mua ole edes täällä oikeestaan näkynyt, ehkä oo 5min pikavisiitillä joskus ? x( No, nyt tulin korjaamaan tilanteen ja lukemaan nämä osat, jotka olen missannut. Oikeestaan, luin kaikki osat prologista sinne viimiseen osaan, kun juoni päässyt pikkasen unohtumaan, enkä halunnut missata mitään tärkeää :// Koska onhan siitä jo aikaa, kun oon tätä lukenut ja mulla nyt ei oo mikään maailman paras muisti :/. Pahoitteluni jo valmiiksi siitä, etten usko täst kommentista tulevan mitenkään kovin rakentava. :( Taitaapi mennä enemmän fiilistelyn puolelle ja jonkun mun ihme pohdinnan puolelle xD. Mutta äh :( Tää ficci sai mut todellaki piristymää ja mä, laiska ihminen jaksoin lukea nää kaikki osat putkeen ! Nojaa, oikeestaan mun pitäis olla tälläkin hetkellä ihan jossain muualla ku koneella lukemassa ficcuja ja kommentoimassa niitä. Hupsiii xD No, enköhän mä saa anteeksi ! ;3 Mutta nyt voisin keskittyä enemmänkin missaamieni osien kommentointiin, enkä jaaritella enää kröhöm toistaiseksi mitään turhaa xD.

Hei mitä mitä mitä Aoi? Iha oikeeeste ! :D Ekaks mä mietin mitä se oikeesti haluaa Rukista? On niin ku lähellä sitä, ottaa kainaloonsa? takkinsa alle ? Sitte se suutelu? Eka se oli nii kylmä/ylpee/itsekeskeinen ja sitte niin ystävällinen ? Musta tuntuu jotenki sillettii siltä, että Aoi oikeesti rakastaa myös Rukia, mutta se ei vaan halua myöntää sitä itselleen? Se pelkää, et Ruki näkee sen sisälle ja siitä tulee heikko? :DD Mä oon huono selittää sitä, mut sillee jotenki ! :33 Mulla kävi kuitenkin vähän sääliksi Aoita. Ei sitä voi syyttää, jos sen isä lähtee lätkimää epäreilua! :// Pidin Aoita ensin kovin , mut tossa loppuvaiheessa, mulla alko käydä sääli sitä. Jotenki haluaisin, et kuitenki Rukista ja siitä tulis pari. En tiiä miksi, mut äää ne olis vaan jtn naaaaaaw! :3<3 Janoan tietää lisää Aoin taustoista ja sen menneisyydestä. Mua kiinnostaa se Aoin siskoki, et miksi ihmeessä se on päätyny siihe huoratilaa ja haluaa vielä veljeltää sitä? :o Sit aloin miettimää, et millaset Aoin oikeiat vanhemmat on, et onk niil jtn osallisuutta jonnekki vai onko ne vaa yhden tekevä juttu täs ficissä? :D Mä osaan selittää :33 Samaa mä oon miettiny Rukin isästä? Miksi se oikeesti lähti, tekikö sen äiti jotain tyhmää? Oivoi, ehkä mä saan kuitenki vastaukset vielä näihinkin kysymyksiin tulevissa osiaa :3. Oon vaan liian hätänen!


Ouwaau ! Nää loppupään osat on ihanan pitkiä ! :33 Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että kun luin noita osia putkeen, ni kehityksen kirjottamisessa huomaa selvästi ;D Luvut olivat joka kerta aina vaan paremmin kirjoitettuja ja mukaansa tempaavia. :) Luvut olivat loppupäästä ainakin ihanan pitkiä ja kuvailu ja kerronta mielestäni lisääntyivät. En ainakaan pistänyt loppupäässä enää tähän huomiota :) Juoni eteni silti ehkä vähänkin turhan nopeasti, mutta jotenkin silti osaat pitää jännitystä yllä. Tälläkin hetkellä mun päässä surisee miljoonia kysymyksiä, joihin haluaisin saada heti vastauksen :33.Mutta kaikki aikanaan! Minä odotan ;)!

Nyt haluisin sanoo muutaman sanan "hahmoista" x) Mä oon ollu koko alkuosien ajan iha Äää-ä-ä-ä-ä. Missä Kai ? :O Mut täs viimises osas, sitä oli ihan kiitettävästi ja oon alkan päästä tän Kain luonteen makuun :3!! Muutenki Kai tuntuu jäävän ulkopuolel täst NELIÖdraamasta xD. Kai kans mukaa ! Tulis oikee kunno soppa, eiku mitä ;D. Tykkään Kain luonteessa siitä, että se on avulias ja aina yrittää auttaa. Ehkä pikkasen kyllästyttää Kaissa se, että se on niin "tavallinen" eikä tee mitään. Onneks tossa viimisessä osassa puhuttiin jo enemmän Kain taustoista ja sen ex-tyttöystävästä. Nyt ainakin tiedän, että se on hetero! Odotan, että saisin lisää kuvailua Kain entisestä elämästä tai edes Kaita enemmän mukaan kuvioihin. :3


Mulla käy pikkasen sääliksi pikku Rukia, kun periaattees 2 ihmist tykkää siit ja se ol rakastunu Aoi ja ny Reitaki kerto tunteensa ja se on sählän niide molempien kanssa ? Ja viel toi ku Reita pakotti sen siel suihkus siihe suudelmaa ja öäöäöä Ruki parka :(! Ja mitä Reita teki Uruhalle ilkeetä! No jostain kumman syystä tää on kuitenkin just sitä mistä mä tykkään Draamaa draamaa draamaa ! :33

Haluisin sanoa Uruhasta vielä sen verran, et senkin menneisyys on aika rankka. :/ Ja vielä ku Reita käytti sitä hyväksee ja tällee. Ja sitte se isä juttu. Oikeesti en voinu olla miettimättä, et mahto se olla edustavan näköne ku se men iha mustelmis sin työhaastatteluu :D! Nojaa sivuseikka :D. Tällä kertaa multa ei nyt kyllä enempää irtoo ja pahoitteluni vielä, etten ole ehtinyt lukemaan/kommentoimaan. Mutta kiitos tästä !<3 Tämä oli jtn piristävää :)!
>>Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny !♣

    2 tykkää.
Avatar
tiibii
Roudari
 
Viestit: 61
Liittynyt: To Heinä 09, 2009 5:01 pm
Paikkakunta: Rauma

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 8/?] 5.9.-

ViestiKirjoittaja Tamago » La Loka 27, 2012 5:18 pm

tiibii: Et arvaakaan kuinka yllättyny mä olin ku näin ett tää ficci on saanu kommentin. :'D Olin jo iha epätoivone ettei ketään enää kiinnosta lukee tätä ficcii ja mietin jo mielessäni tän ja mun käyttäjätunnuksen poistamista täältä. XD No en kuitenkaan ollut vajonnut ihan maanrakoon, onneksi. :'D
Mutta niin siis asiaan! Oli tosi piristävää saada pitkästä aikaa kommentti (ja vieläpä pitkä sellainen!) ja oli tosi mukava kuulla, että kehitystä mun kirjoittamisessa on tapahtunut. Kaista ja Aoista tosiaan tulee enemmän tietoo seuraavissa osissa (tai ainaki pitäs tulla, näin oon kuitenki suunnitellu''). Oikeestaan kaikkien taustoista sun muista pitäis tulla taas lisää juttua pian, mutta kuitenkin. :'D En oo unohtanu Kaita (ja Aoita)! (SPOILER ALERT: Ja vihjaan jo tässä, että Kaista tulee paljastumaan ihan uusi puoli! :D)
Kiitän sua vielä kommentistas tosi paljon!!! Se anto mulle heti inspiraatioo kirjottaa uutta osaa eteenpäin. :D Kun se nyt on ollu aika kauan tuutissa... ^^''
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä To Joulu 13, 2012 9:04 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 8/?] 5.9.-

ViestiKirjoittaja akumu » Ti Loka 30, 2012 8:13 pm

Heippa vain pitkästä aikaa!

Päätin lukea nämä viimeisimpänä ilmestyneet luvut uudemman kerran, kun oli tämän ficin idea vähän hakusessa. Nimi oli kyllä tuttu, mutta nyt ainakin muistan tästä ficistä suurimman osan! Tykkään tästä ficistä edelleenkin, varsinkin, kun tässä on tätä ah niin ihanaa ja maittavaa kolmiodraamaa :') Oikeassa elämässä en sen sijaan jaksa draamoja, mutta tällaisia yllättäviäkin käänteitä sisältäviä ficcejä luen ihan mielelläni. Ja kun fandomina on the GazettE niin ahh, akumu likes! Oon muuten kommentoinut viimeksi sata vuotta sitten, joten tämän kommentin laatu saattaa olla sitten aikamoista settiä, mutta ajatus on aina tärkein, eikös juu!

Musta tuntuu kuin sun kirjoitustyylisi olisi ikään kuin muuttunut tässä viimeisimmässä luvussa. Löytyy niin sanotusti hallitumpaa tekstiä ja aiempia osia enemmän kuvailua, josta mä tykkään todella paljon! Hienoa, että oot jaksanut paneutua kuvailuun vähän enemmän, tapahtumat etenivät muutenkin ihan mukavassa tempossa eteenpäin, ettei kertaakaan tullut sellaista fiilistä, ettei jaksaisi tai kiinnostaisi lukea eteenpäin. Vaikkei tässä nyt ole tapahtunut vielä tuon Aoin ( + Uruhan, Reitan ja Rukin välisen draamailun ) lisäksi mitään niin repäisevää niin odotan innolla jatkoa, koska mä ainakin oon jäänyt tähän jo koukkuun. Aivan sama ilmestyykö seuraava luku monen kuukauden päästä, mutta jos on lähtenyt lukemaan pitkäosaista ficciä niin täytyy pitää periaatteistaan kiinni ja jatkaa lukemista! Eikä kyseessä ole silleensä edes periaatteet, koska luen tätä mielelläni ihan jopa idean ja toteutuksen vuoksi.

Muutamia virheitä bongasin seitsemännestä ja kahdeksannesta luvusta, joten laitan ne nyt tähän :) En halua vaikuttaa hirveältä nipottajalta, mutta nämä virheet pilkistivät vain mun silmääni!

Pojat yhtyivät Uruhan ja Reitan seuraan koulun käytävällä.

Mun mielestäni tuo "yhtyivät" kuulostaa jotenki kummalliselta. Vaihtaisin sen johonkin muuhun sanaan, vaikka esimerkiksi "liittyivät", mutta tämäkin on toki makuasia!

Rukin äiti epäröi seuratessa poikaansa pieneen eteiseen.

Seuratessaan

”Hän ei ole isäni. Ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan.

Eikä-sanaa ennen pilkku.

Se on sinun niin sanotun oikean isäsi vika.

Ihan makuasia tämäkin, mutta tuo kuulostaa mun korviini hieman tönköltä, koska se on puhekieltä. Itse vaihtaisin sen vaikkapa sanaan "syytä".

Hänen siskonsa asui jo muualla ja hänen äitinsä ja isänsä olivat molemmat töissä.

Ensimmäisen ja-sanan eteen pilkku, koska lauseessa on jo kolme eri tekijää: Reitan sisko ja hänen vanhempansa. Tällaisia pilkkuvirheitä oli muutamia, mutten jaksanut etsiä kaikkia. Kun lauseessa on kaksi eri tekijää niin silloin ja-sanan eteen tulee pilkku, mutta poikkeuksena esimerkiksi tuo "hänen äitinsä ja isänsä", jolloin ja-sanan eteen ei tarvitse laittaa pilkkua, koska äiti ja isä kattavat sanan "vanhemmat".

”Olemme menossa meille”, Kai vastasi hymyillen toiselle ja kysyi sitten, ”Tunnetko sinä Uruhan jostain?”

"Olemme menossa meille", Kai vastasi hymyillen toiselle ja kysyi sitten: "Tunnetko sinä Uruhan jostain?"

katsoi ystäväänsä ahdistuneesti.

"Ahdistuneena" kuulostaisi paremmalta mun mielestäni.

Reita tajusi, että Uruha oli haastanut hänet: menisikö nenänsä peittänyt Rukin kanssa yhdessä suihkuun.

Suihkuun-sanan jälkeen kysymysmerkki.

Pystyisikö hän olemaan täysin alasti toisen edessä, täysin suojaton?

Tuo alasti-sana särähtää mun korvaani jotenkin ikävästi :| Täysin makuasia tämäkin, mutta itse laittaisin kyseisen sanan tilanne "alastomana"!

Vai oliko Reitan vanhalla lapsuudenystävällä siihen kaikkeen yksinoikeus edelleen.

Pisteen tilalle kysymysmerkki.

Ruki tiukkasi

lasisilmäinen poika kihahti

Kursivoidut sanat kuulostavat mun korviini vähän tönköiltä. Itse vaihtaisin ne esimerkiksi "tiuskaisi" ja "murahti" tai joihinkin muihin tuonkaltaisiin sanoihin.

Hän ei ole ansainnut tällaista paskaa meiltä. Ei etenkään sinulta

Tässä ongelmana on liian lyhyet lauseet, joten olisi kannattavaa yhdistää nämä kaksi: Hän ei ole ansainnut tällaista paskaa meiltä, etenkään sinulta.

Ensi näkemältä
yhteen liitetyissä

Molemmat sanat kirjoitetaan yhteen.

eikä Ruki voinut olla miettimättä, mitä nenänsä peittänyt ajattelisi hänen vartalon nähdessään.

Tuolla on jo omistusliite, joten vartalon-sana kuuluisi taipua "vartalonsa".

Nuorempi ei enää tiennyt mitä sanoa.
En tiedä mitä tekisin
Mikset jättänyt häntä ennen kuin aloit nuoleskella kanssani?”
Haluan, että hän tietää miltä minusta tuntuu

Kahden mitä-sanan eteen pilkku, toisessa ennen kuin -kohdan eteen pilkku ja viimeisimmässä miltä-sanan eteen pilkku.

ex- tyttöystävän

Turha välilyönti yhdysmerkin jälkeen.

Kai oli ollut tosi rakastunut tyttöön

"Tosi" on puhekielinen ilmaisu, itse laittaisin sen tilalle sanan "todella".

Ruki aloitti ja jatkoi; ”Minä en tiennyt, että sinulla ja Reitalla oli jotain meneillään.

Puolipilkkua käytetään todella harvoin ( ainoastaan silloin, kun kyseiseen kohtaan sopisi piste. ) ja tässä tilanteessa tilalle tulee siis kaksoispiste. Tai tämän voi myös laittaa tällä tavalla: Ruki aloitti ja jatkoi, "minä en tiennyt, että sinulla ja Reitalla oli jotain meneillään."

Oho, tulipa paljon quottauksia ja pilkunnussintaa, mutta toivottavasti annat sen anteeksi ja otat edellä mainitut nipotukset rakentavana palautteena :( Muistan, että oon joskus aikaisemminkin jo valittanut virheistä, mutta se on kylmä tosiasia, että kirjoittaja on joskus sokea omille virheilleen, eikä betakaan aina kaikkia löydä. Elämää se kuitenkin vain on! Ei tätä kannata ottaa niin vakavasti :') Virheistä huolimatta tekstisi on siistiä, sujuvaa ja mukavasti etenevää, joten siitä sun ei tarvitse kantaa huolta! Lähinnä vain tuollaiset huolimattomuusvirheet pilkistivät ainakin mun silmääni, mutta jotkut noista mun nipotuksistani olivat myös aikalailla makuasioita, joten voit antaa joidenkin kohtien olla sellaisinaan, jos itse niin vain tahdot. Mutta kannattaa tulevien lukujen aikana kiinnittää siltikin huomiota tällaisiin pikkuvirheisiin!

Idea on edelleenkin muchos love, koska itse rakastan lukea kaikkia ficcejä, jotka keskittyvät kouluelämään. Ruki on helppo ajatella tuollaiseksi kovaa kokeneeksi lapseksi, koska suinpäin rakastuu itseään vanhempaan herraan eli tässä tilanteessa Aoiin. Aoi on sellainen vähän pimennossa oleva henkilö vieläkin, mutta eiköhän siitäkin saada vähän selkoa, kun tarina pääsee etenemään. Olen niin varma, että tässä tulee tapahtumaan vielä vaikka mitä, koska nyt Uruha ja Aoi ovat työkavereita ja Reitan ja Rukinkin välit ovat vähän viilenneet, joten hehe, kirjoitas jatkoa pian! Odottelen myös, että Kaista kirjoitettaisiin enemmän, koska sille miehelle tehdään ficeissä aivan liian vähän kunniaa :(

Uruha on edelleen ihan tyhmä, vaikka toisaalta ymmärrän hänen käytöksensä syyn. Mutta anyhow, eniten ärsyttää, että se syyttää Rukia ihan hupsista vain noin, eikä hän ota ensin selvää asioista :| Tunteitten vuoksi ei voi syyttää ketään, ja Uruhan olisi pitänyt kysyä Rukilta heti pitääkö tämä enemmän Reitasta tai haluaako hän olla Reitan kanssa. En osaa selittää, mutta mun sappinesteeni kiehuu, koska Uruha käyttäytyy mun mielestäni jotenkin marttyyrimaisesti ja tekopyhästi. Saahan sitä olla loukkaantunut Reitan tekojen jälkeen, mutta aaaaargh järki käteen jätkät, joka iikka thankieees! Okei, myönnettäköön, että author on selvästi onnistunut draamaa kirjoittaessaan, jos saa mut eläytymään näinkin hyvin tähän :-D Sä olet siis onnistunut täydellisesti kirjoittamaan sellaista tekstiä, ettei tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Tuo Reitan ja Rukin välinen suihkukohtaus, hurrpurr en löydä sanoja, koska tuollainen kiihkeä keskustelu on jotain, josta mä tykkään tosi paljon. Voin vain kuvitella, miten Reita jää tuijottamaan Rukia ja käyttäytyy omistushaluisesti, mä ainakin tykkään, kun ficcien henkilöt käyttäytyvät sillä tavalla! Ja musta on kivaa, kun Ruki on tuolla tavalla vähän niin kuin vaikeiden valintojen välissä, koska on Aoi, Reita ja tietysti hän ajattelee myös Uruhan tunteita. Ruki on kyllä aikamoinen tässä ficissä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, paljastuuko hänen luonteestaan jotain, mitä en olisi koskaan osannut odottaakaan. Plus että mä tykkään tosta Rukin isäpuolivastaisuudesta: vaikka tuollainen isäpuolivastaisuus on yleistä tällaisissa niin sanotuissa teinificeissä se toimii ja tuo erinäistä värikkyyttä tekstiin :')
My opinion in nutshell: tykkään tästä edelleenkin, odotan kuitenkin innolla Reitan ja Rukin yhteisiä kiihkeitä hetkiä, koska jos sellaisia ei tässä ficissä tule olemaan, mä tulen olemaan hyvinkin surullinen :( Oot hyvä ja todella lupaava kirjoittaja, tsemppiä jatkon kirjoittamiseen!

Kiitos tästä, jatkoa odotellessa!
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    3 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 8/?] 5.9.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ke Loka 31, 2012 6:11 pm

akumu: Mitä? Toinen komentti pitkästä aikaa! Mä oon ihan otettu hey guys<3
Kiitti ku laitoit noita virheitä tohon ni voin korjailla niitä. :D Eikä se haittaa, jos vähän nussii pilkkua. :D (Oon mä siihen tottunu jo muutenki :'D) Toi puolipilkku homma tuli iha yllätyksenä. En ees ollu huomannu, ett olin laittanu sellasen tonne tekstiin! Voipi olla, että oon painanu huomaamattani just tota puolipilkkuu vahingos ku toi kaksoispiste on siinä iha vieressä, mut whatever siel se on muttei kauaa. 8''D Mut toi sun ehdottama pilkku siihen eteen näyttää kyl paljon paremmalta ku kaksoispiste siinä edessä!
Oon muuten kans ite huomannu, ett käytän välil tollasii puhetapasii ilmauksii kerronnassa ja aina ku luen läpi vielä kerran koko tekstin ni yritän muokkailla niitä, mut joskus sinne jää tollasii kummittelemaan. Ehkä pääsen tästäKIN tavasta joskus eroon. :'D Ja oon yrittäny panostaa just tohon kuvailuun tosi paljo, ett on kiva kuulla yrityksen näkyvän siellä tekstissä. ^^
Kaista ja Aoista tosiaan on tulossa enemmän juttuu seuraavissa osissa. Ja on kiva kuulla, ett tykkäät tän ideasta ja draamasta ja jutuista, koska must tuntuu välil ett täl mun ficil on iha kulunu idea ja hahmot on ihan kuluneita ja juoniki ois iha kulunu. :( Mut mut mut kiva ett tykkäät! ^^ (Jes mun elämäntyö ei mee hukkaan!)
Haluun kiittää sua vielä tooooooooooooooooooooooooooooooosi paljon kommentistas, koska oikeesti olin vähä aika sitte iha masentunu ku kukaa ei ollu tullu muistaa tätä ficcii tänne eikä mul oo ollu sen takii yhtää inspiraatioo kirjottaa. :< Uus osa tulee pian!
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 9/?] 13.12.-

ViestiKirjoittaja Tamago » To Joulu 13, 2012 9:42 pm

A/N: Hui tässä on taas vierähtäny kuukausia eteenpäin viime julkaisusta, mutta vihdoin oon saanut jotain aikaiseksi! Musta tuntuu, että tässä osassa on vähän nopea tempo, vaikkakin kaikki tapahtumat perustuvat samaan päivään. Tuntuu, että kuvailuja on liian vähän, vaikka yritin niihin taas panostaa... Mutta tässä tää nyt ois. Kertokaa toki, mitä tuumaatte!

Osa 9

Viimeinen kuukausi oli tuonut Rukin, Uruhan ja Kain ystävyyssuhteita yhä lähemmäs toisiaan. Ruki oli tehnyt sovinnon äitinsä kanssa, eikä poika ollut nähnyt Aoita pitkään aikaan. Reita oli eristäytynyt ystävistään, eikä häntä ollut näkynyt koulussa. Ruki oli kuitenkin huolissaan lasisilmäisestä pojasta yhdessä Kain kanssa, mutta Uruhaa asia ei juuri liikuttanut. Lumi oli myös satanut maahan.

Oli perjantai, Kai ja Ruki olivat päättäneet lähteä yhdessä illalla etsimään Reitaa kotoaan. He olivat enää korttelin päässä määränpäästään.
”Mitä me sanomme hänelle?” vaaleahiuksinen mumisi mustavalkoiseen kaulahuiviinsa, joka ylsi pojan nenän yli.
”En tiedä. Pyydämme häntä vaikka ulos tai jotain. Hengaamaan”, vanhempi vastasi kädet pitkän, mustan kangastakkinsa taskuissa. Takki muistutti Rukia Aoista.

Rukia huolestutti, miten Reita reagoisi nähdessään hänet. Häntä huolestutti toisen aggressiivisuus ja tunneailahtelut. Vaaleahiuksista kuitenkin vaivasi Reitan eristäytyminen kouluyhteisöstä ja ystävistään enemmän kuin mikään muu.

”Tässä sitä nyt ollaan”, Kai sanoi ja soitti ovikelloa. Punaiset lapaset peittivät hänen sormiaan. Hänen äitinsä kutomat…
”Voi vittu”, Ruki kirosi ja puri hampaitaan yhteen. Hänet valtasi yhtäkkinen paniikki, kun hän vain ajattelikin Reitan näkemisestä.
”Mitä?” mustahiuksinen kysyi jännittyen ja katsoi nuorempaa laajenneilla silmillään.
”En tiedä, onko minusta tähän sittenkään”, vaaleahiuksinen vastasi vetäen terävästi henkeä.

Ovi avautui ja sen takaa paljastui hämmentynyt Reita, tummansininen t-paita ja mustat verryttelyhousut päällään.

”Mitä te täällä teette?” poika kysyi ja katsoi näreissään poikia vuoronperään.
”Tulimme pyytämään sinua ulos”, Kai vastasi hymyillen toiselle.
”Olen kipeä, en voi tulla”, lasisilmäinen sanoi ja vilkaisi nopeasti Rukia, nuorempi katseli kenkiään intensiivisesti.
”Siksikö sinua ei ole näkynyt koulussa kolmeen viikkoon?” mustahiuksinen kysyi epäluuloisesti, toinen ei vaikuttanut kipeältä.
”Kuka siellä on?” kuului heleä tytön ääni talon uumenista. Kain läpi kulki terävä pistos, kun hän kuuli tuon äänen. ”Ai… Hei”, Kaori, Kain entinen tyttöystävä, tervehti poikia saavuttuaan eteiseen.
”Hei”, Ruki tervehti nopeasti vilkaisten ovelle tullutta tyttöä, muttei voinut olla huomaamatta tämän ulkoista olemusta.

Kain katse nauliintui Kaorin vaaleaan kaulaan, jota peittivät lukuisat fritsut. Mustahiuksisen katse liikkui hitaasti Kaorin vartalolla. Avonaisen paidan toinen olkain oli valahtanut alas tämän olkapäältä, tytöllä ei myöskään ollut paidan alla rintaliivejä. Jalat paistoivat paljaina lyhyen hameen alta ja pitkät pronssinruskeat hiukset olivat sekaisin sirojen kasvojen ympärillä. Ja kun Kain katse viimein kohtasi Reitan vaaleansiniset silmät, poika täyttyi suunnattomasta vihasta.

”Mitä helvettiä?!” mustahiuksinen huusi ja tönäisi Reitaa.
”Mitä vittua?” Reita ärähti takaisin ja tönäisi toista samalla mitalla. Kaori kiljahti ja vetäytyi hieman kauemmas.
”Mitä peliä sinä oikein pelaat?” Kai huusi kurkku suorana ja tarrasi toisen paidan kauluksesta kiinni. Näky oli Rukin mielestä hieman koominen, sillä Kailla oli yhä käsiensä peittona punaiset lapaset, mutta poika oli silti säikähtänyt.
”Ette ole olleet yhdessä enää pitkään aikaan!” Reita ärisi ja tönäisi toisen irti itsestään. Kai horjahti takaisin ulkorappusille ja loi kipeän katseen Kaoriin.
”Sinun pitäisi päästä jo yli menneistä”, tyttö sanoi Kaille mitäänsanomaton katse silmissään ja vetäytyi takaisin talon uumeniin.
”Kuulit mitä hän sanoi”, nenänsä peittänyt poika murahti ja vilkaisi nopeasti vielä Rukia, ennen kuin paiskasi oven kiinni perässään.

Hetken pojat seisoivat hiljaa rappusilla, kunnes Kai tarttui oven kahvaan, avasi oven ja käveli voimakkain askelin peremmälle taloon. Poika tiputti punaiset lapasensa ja mustan takkinsa eteisen lattialle. Rukin katse oli nauliintunut mustahiuksisen ystävänsä selkään. Mitä hän aikoo?

”Odota Kai”, vaaleahiuksinen pyysi, astui eteiseen ja tarttui toista käsivarresta kiinni. ”Älä tee mitään, mitä kadut myöhemmin.”
”Kukaan ei koske Kaoriin…” Kai sanoi ääni hieman murtuen, kasvot Rukiin päin.
”Onko hän entinen tyttöystäväsi?” Ruki kysyi ja katsoi toisen silmiin, joista näki hyvin, että poikaan sattui.
”Haluan hänet takaisin. En kestä nähdä häntä kenenkään muun kanssa, etenkään, kun se joku muu on Reita.”

Ruki päästi otteensa toisesta ja samassa Kai katosi eteisestä. Vaaleahiuksinen sulki oven takanaan ja potki kengät jaloistaan. Hänen olisi pakko puuttua asiaan, jos se kävisi liian väkivaltaiseksi. Poika kävi peremmälle ja tuli olohuoneeseen, jossa kaikki muut jo olivat. Reita katsahti Rukiin vihaisesti ja loi sitten katseensa takaisin Kaihin.

”En aio katsella vierestä, kun sinä sekaannut Kaoriin”, Kai kertoi määrätietoisesti.
”Se asia ei kuulu sinulle”, nenänsä peittänyt tuhahti kädet puuskassa.
”Kuuluu se niin kauan, kun minä rakastan häntä”, mustahiuksinen sanoi ja katsoi tyttöä silmiin.
”Miten sinä voit rakastaa tuota huoraa vieläkin?” Reita naurahti ivallisesti ja samassa hän sai iskun Kaorin terävästä nyrkistä poskeensa, mikä sai pojan älähtämään kivusta.
”Älä kutsu minua huoraksi!” tyttö huusi kädet nyrkissä ja katsoi lasisilmäistä uhmakkaasti.
”Mutta sellainenhan sinä olet. Tarvitsee vain pyytää”, nenänsä peittänyt poika sanoi ivaillen. Kaori yritti uutta iskua toisen kasvoihin, mutta tällä kertaa Reita otti sen vastaan kämmenellään ja tarttui tytön ranteista väkivaltaisesti kiinni.
”Päästä irti hänestä!” Kai huudahti ja repi Reitan kädet irti Kaorista.
”Painukaa kaikki vittuun täältä!” lasisilmäinen poika ärjyi ja tönäisi mustahiuksista sekä Kaoria.
”Hei!” Ruki ärähti ja käveli vanhemman luo. Kai ja Kaori katosivat yhdessä eteiseen ja pian ulko-ovikin kävi.
”Mitä vittua sinä nyt vielä haluat?” Reita tuhahti toiselle näreissään ja pisti uhmakkaasti kädet takaisin puuskaan.
”Miksi teit noin Kaille? Sinä varmasti tiesit, että tyttö on hänen entinen”, lyhyempi kysyi vihaisena.
”Totta kai tiesin”, nenänsä peittänyt naurahti.
”Miksi sitten sekaannuit häneen?” Ruki tivasi.
”Koska halusin. Hän myöskin itse suostui”, vanhempi vastasi ylimielisesti.
”Loukkasit Kain tunteita. Millainen ystävä tekee niin?” Ruki haastoi ja samassa Reita tönäisi hänet kumoon. Nuoremman pää osui olohuoneen lasisen pöydän terävään kulmaan, pöytä oli samanlainen kuin Aoinkin olohuoneessa, ja pojan hiusrajaan tuli syvä, mutta melko lyhyt, haava. Ruki lysähti harmaalle matolle tajuttomana.
”Ruki!” Reita huudahti säikähdyksissään ja laskeutui toisen tasolle. ”Herää nyt!”

Nuorempi ei herännyt, vaikka lasisilmäinen yritti kuinka ravistella toista. Reita soitti ambulanssin paikalle ja Ruki vietiin sairaalaan. Reitan verkkokalvoille oli tallentunut kuva toisen ilmeettömistä kasvoista ja verinorosta, joka valui nuoremman kasvoja pitkin. Poika kosketti liinaa nenällään, eikä voinut olla muistelematta samankaltaista tapahtumaa lapsuudestaan.

~

Reita oli mennyt Rukin perässä sairaalaan. Hän odotti pää painuksissa, liian kirkkaasti valaistutussa odotushuoneessa, tietoja Rukin äidin kanssa. Satsuki oli soitettu paikalle.

”Sinähän olet käynyt meillä joskus aikaisemmin”, Satsuki totesi suuttumusta äänessään ja silmäili vaaleahiuksista.
”Niin”, Reita myötäili. Raskas ilmapiiri painoi häntä kasaan.
”Sinäkö tönäisit häntä?”
”Niin.”
”Miksi? Oliko se vahinko?”
”Sitä on vaikea selittää… Olin suuttunut ja vihainen. En ajatellut toimintaani, minä en yksinkertaisesti enää kontrolloinut sitä”, poika selitti häpeissään.
”Onko Ruki tehnyt jotain?” Satsuki kysyi epäilevä katse Reitassa. Hän ihmetteli liinaa pojan nenällä.
”Ei, ei mitään sellaista…”
”No, mistä tässä sitten on kyse?” Rukin äiti tuhahti ärsyyntyneenä. Hän oli huolissaan pojastaan.
Reita mietti hetken, ennen kuin kertoi, mitä oli tapahtunut. Satsuki ymmärsi tilanteen laidan, eikä enää oikeastaan ollut vihainen pojalle. Ihmiset tekevät typeriä tekoja ja erehtyvät välillä, se on inhimillistä, Satsuki ajatteli ääneen ja se sai lasisilmäisen hieman rentoutumaan.

Pian valkotakkinen mies tuli paikalle ilmoittamaan Rukin tajuihin palaamisesta. Satsuki nousi ja kysyi Reitaa mukaan, mutta vaaleahiuksinen kieltäytyi tulemasta. Nuorempi tuskin halusi nähdä häntä vielä, Satsuki ymmärsi asian. Ruki makasi vuoteella valkoisessa huoneessa, hänen otsansa oli tikattu. Poika hymyili äidilleen pienesti ja Satsuki painoi suukon Rukin otsalle.

”Ystäväsi on täällä, se vaaleahiuksinen”, Satsuki kertoi ja kysyi: ”Haluatko, että kutsun hänet tänne?”
”Reitan vai? Enpä tiedä… Hän saattaa tappaa minut tähän sänkyyn”, Ruki vastasi ironisesti. Suuttumus kuulsi hieman läpi hänen äänestään.
”Ei se poika tarkoittanut pahaa. Hän menetti malttinsa ja sai tämän vahingossa aikaan. Ei hän tätä halunnut sinulle”, Rukin äiti yritti. Hän ymmärsi Reitaa ja halusi kohdella häntä oikeudenmukaisesti.
”No, pyydä hänet sitten tänne…” vaaleahiuksinen tuhahti vuoteellaan ja kokeili tikkejään sormella.

~

Satsuki lähti yöksi kotiin, mutta Reita jäi Rukin seuraksi. Vanhempi istui tyhjällä vuoteella nuoremman vieressä.

”Eikö sinua väsytä yhtään?” lasisilmäinen kysyi Rukilta, muttei saanut toiselta vastausta, vain vihaisen tuhahduksen. ”Etkö voisi edes katsoa minuun?”
”En halua nähdä sinua”, vaaleahiuksinen kuiskasi hampaiden välistä.
”Ymmärrän sen, mutta haluan pyytää anteeksi…” Reita sanoi alakuloisesti.
”En halua kuulla”, Ruki tuhahti ja kirosi mielessään sitä, että oli päästänyt toisen luokseen.
”Miksi annoit minun sitten jäädä tänne, jos et halua nähdä tai kuunnella minua?” vanhempi kysyi ja katsoi toista epäluuloisesti hiustensa takaa.

Ruki laittoi kädet puuskaan ja loi kasvoilleen ärsyyntyneen ilmeen.

”Koska…” nuorempi aloitti määrätietoisesti, muttei keksinyt mitään vastausta ja punastui hieman sen seurauksena.
”Anteeksi, että käyttäydyin Kailla niin tökerösti… Minun olisi pitänyt pitää itseni kurissa, vaikka koko päivä oli ollutkin ihan kauhea”, vanhempi huokaisi ja risti kätensä polviensa päälle.
”Mikset ole ollut koulussa?” Ruki kysyi sivuuttaen toisen anteeksipyynnön.
”En uskaltanut tulla. Ajattelin, että te kaikki vihaatte minua”, nenänsä peittänyt vastasi.
”Mikä pelkuri”, nuorempi pojista totesi tylysti.
”Niinhän minä taidan olla…” lasisilmäinen naurahti pienesti.
”Emme me vihaa sinua”, Ruki sanoi myötätuntoisesti.
”Paitsi tietenkin Uruha, vai mitä?”
”No…”
”Niin.”

~

Kai makasi sängyllä hämärässä huoneessaan ja ajatteli illan tapahtumia. Poika oli saattanut Kaorin kotiin. Matka oli kävelty hiljaisuuden vallitessa, mutta mustahiuksisen yllätykseksi Kaori oli yrittänyt suudella häntä saattamisen päätteeksi. Kai oli torjunut tytön ja kuparihiuksinen oli katsonut toista vain kummissaan.

”Mitä sinä oikein haluat?” Kai kysyi suudelmayrityksen jälkeen, kädet takin taskuissa ja katse luotuna valkoiseen maahan.
”Suudella sinua.”
”Mutta miksi?” poika tuhahti ja potkaisi lunta kengällään.
”Koska sinä ’pelastit’ minut, saatoit minut kotiinkin”, Kaori vastasi hymyillen.
”Etkö sinä sitten muka ollut siellä vapaasta tahdostasi?” mustahiuksinen kysyi värittömästi.
”No… Hän oli kovin yksin ja minä pidin hänelle vain seuraa”, kuparihiuksinen vastasi edelleen hymyillen.
”Seuraa tosiaan…” Kai ärähti ja katseli jälkiä lumessa. ”Mitä poikaystäväsikin sanoisi?”
”Emme ole enää yhdessä”, Kaori sanoi ja katsoi Kaita nyt vakavana.
”Ei sinun silti tarvitsisi maata jokaisen pojan kanssa.”
”Tiedätkö, mistä se johtuu, että olen tällainen ’huora’?” tyttö tiuskaisi kädet lanteillaan.
”No en tiedä, enkä haluakaan tietää!” Kai huudahti ja kääntyi jo kannoillaan, mutta Kaori nappasi häntä käsivarresta kiinni ja pakotti katsomaan itseensä.
”Olen huomionkipeä”, kuparihiuksinen tuhahti ja katsoi poikaa suoraan silmiin.
”Eikö minun huomioni riittänyt sinulle?” mustahiuksinen kysyi epäluuloisesti.
”Ei. Sinä et tehnyt mitään. Et koskettanut minua, et suudellut, et kehunut…”
”Kyllähän minä suutelin sinua!”
”Niin, sen yhden kerran.”
”En minä uskaltanut tehdä mitään aloitteita! Olit ensimmäinen tyttöystäväni, enkä tiennyt, miten pitäisi toimia!” Kai huudahti suuttuneena.

Kaori tuhahti ja laittoi kädet puuskaan.

”Mutta minä rakastin sinua silti.”
”Sanoit Reitalla, että rakastat minua vieläkin”, kuparihiuksinen totesi hieman punastuen.
”Se on totta, muttei meistä voisi ikinä tulla mitään suurempaa, ellet sinä sitoudu”, Kai huokaisi.
”Jos minä sanon, että haluan sitoutua kanssasi, niin haluaisitko sinä yrittää kanssani uudelleen?”


Kai hätkähti ajatuksistaan. Oliko Kaori ollut tosissaan? Saisiko poika vielä pidellä häntä sylissään ja suudella hänen hieman pyöreitä poskipäitään? Mustahiuksinen ei ollut vastannut toiselle mitään, vaan käveli mitään sanomatta pois paikalta. Totta kai hän halusi Kaorin takaisin, mutta poika pelkäsi, että kuparihiuksinen valehteli hänelle.

Yhtäkkiä mustahiuksisen kännykkään tuli viesti, se oli Uruhalta. Hän kysyi, miten Reitan kanssa oli mennyt.
Miksi poika halusi tietää, jos hän ei välittänyt vaaleahiuksisesta tippaakaan?
Kai soitti ruskeahiuksiselle takaisin ja kertoi kaikki illan tapahtumat yksityiskohtiaan myöten.

”Oletteko te nyt Kaorin kanssa yhdessä taas?” Uruha kysyi ällistyneenä.
”No, en vastannut hänelle mitään…”
”Mitä? Mikset?”
”En tiennyt, mitä ajatella. Mistä minä tiedän, ettei hän vain vedätä minua?” Kai huokaisi.
”Et sinä voikaan tietää, mutta jos kokeilet, et häviä mitään.”
”Miten niin en häviä mitään?”
”No, olisit jo varautunut pahimpaan. Se ei sitten tulisi yllätyksenä.”
”Totta, mutta…”
”Jäikö Ruki Reitalle?” Uruha kysyi yhtäkkiä.
”Minä taisin jättää hänet sinne…” Kai muisteli. ”Minä vain jätin hänet sinne! En edes tullut ajatelleeksi sitä siinä rytäkässä!” mustahiuksinen panikoi.
”Ehkä Reita rauhoittui”, Uruha totesi.
”Niin… Ehkä. Hänhän pitää Rukista”, Kai töksäytti ja pyysi anteeksi ystävältään.
”Ehkä heillä on kaikki paremmin kuin hyvin. Ei meidän tarvitse heistä huolehtia.”
”Minä yritän kuitenkin soittaa Rukille”, mustahiuksinen päätti ja lopetti puhelun Uruhan kanssa.

Rukin kännykän toisesta päästä vastasi monen hälytyskerran jälkeen pojan äiti.

~

Kai käveli valaistuja katuja pitkin sairaalalle. Hän halusi nähdä, miten Ruki voi. Pojan äiti oli sanonut puhelimessa Rukin kaatuneen ja lyöneen päänsä lujaa pöydän reunaan. Selityksestä mustahiuksinen oli päätellyt Reitan aiheuttaneen onnettomuuden. Se sopisi kuvaan.
Kun poika vihdoin pääsi perille sairaalaan, ja löysi hoitajan avustuksella vielä oikean huoneenkin, hän järkyttyi lasisilmäisen läsnäolosta. Kai ei halunnut nähdä häntä vielä, ei, ennen kuin hän olisi rauhoittunut ja antanut Reitalle anteeksi Kaoriin sekaantumisesta. Nyt mustahiuksinen oli vielä vihainen toiselle, muttei ainoastaan Kaorin takia, vaan myös Rukin. Miten Reita oli saattanut aiheuttaa Rukin loukkaantumisen?

”Mitä helvettiä tuo täällä tekee?” Kai kysyi Rukilta ilkeään äänensävyyn ovella seisoen, kun hoitaja oli jo poistunut paikalta.
”Kai! Miten sinä tänne osasit tulla?” nuorin pojista kysyi yllättyneenä mustahiuksiselta, sivuuttaen samalla toisen kysymyksen.
”Soitin kännykkääsi ja äitisi vastasi. Hän kertoi sinun olevan täällä”, Kai vastasi katse tiukasti Reitassa.
”Tule peremmälle”, Ruki kehotti tulokasta vuoteeltaan.
”En, jos tuo ei lähde täältä pois.”
”Omistan nimen kyllä yhä”, Reita tuhahti ja katsahti ovella seisovaa poikaa ärsyyntyneesti jäänsinisillä silmillään.
”Miksi sinä olit Kaorin kanssa, vaikka hyvin tiesit, että minulla on yhä häntä kohtaan tunteita?” Kai kysyi vihaisesti toiselta.
”En minä tiennyt siitä!” lasisilmäinen ärähti paikallaan. ”Uruhallehan sinä yleensä sellaisista asioista puhut!”

Mustahiuksinen pisti kätensä nyrkkiin. Hän ei ollut puhunut asiasta aiemmin oikeastaan kenenkään kanssa. Hän ei ollut halunnut.

”Mutta sinähän sait hänet takaisin, vai mitä? Eikö sinun pitäisi olla tyytyväinen?” Reita huokaisi.
”Kyse ei ole siitä!” Kai huudahti vihaisesti.
”No mistä helvetistä sitten?” vaaleahiuksinen ärähti.
”Eivät ystävät sekaannu toisten ex-tyttöystäviin! Se on periaatekysymys!” mustahiuksinen ärisi.
”Olimme molemmat yksinäisiä ja pidimme toisillemme vain seuraa. Tapasimme yksi ilta jossain kotibileissä…” lasisilmäinen selitti.
”Ihan sama, se ei ole silti oikein!”
”En minä ajatellut niin pitkälle! Joka vitun päivä on yhtä sumua, muistan niistä tuskin mitään! Enkä minä enää kontrolloi itseäni, en pysty hallitsemaan itseäni! Siksi Rukikin on nyt täällä!” lasisilmäinen huusi mustahiuksiselle ja oli noussut seisomaan lattialle vuoteenreunalta.

Kai meni hiljaiseksi ja päästi kätensä nyrkeistä.

”Että minulle on ihan yksi ja sama, mitä sinä ajattelet tilanteesta, mutta minua ei jaksa kiinnostaa”, Reita päätti tuohtumuksensa.

Ruki oli katsellut varovasti ystäviään sivusta. Hän ei tiennyt mitä ajatella, kumman puolella olla.

”Teittekö te…” mustahiuksinen yritti sanoa sen ääneen, muttei pystynyt. Hän oli laskenut katseensa alas.
”Ollakseni rehellinen, teimme”, vaaleahiuksinen vastasi tiukasti, ”monta kertaa.”

Kai kääntyi ovella ja katosi valkoiseen käytävään. Jokaisella askeleella häntä kuvotti yhä enemmän ja enemmän, hän ei kestänyt ajatusta. Kyllähän poika tiesi, että Kaori oli harrastanut seksiä muidenkin poikien kanssa, mutta hän ei voinut uskoa, että Reita oli yksi heistä. Miten toinen oli saattanut tehdä sen? Poika avasi suuren ja raskaan sairaalan oven ja katosi sitten valkeaan kaupunkimaisemaan. Sairaalan haju jäi vielä pitkäksi aikaa Kain mieleen.

~

”Reita… miksi?” Ruki huokaisi. ”Kyllähän sinä varmasti tiesit, että se koskettaisi Kaita…”
”Tiesin. En jaksanut vain välittää”, vanhempi sanoi ja istahti taas tyhjälle vuoteelle.
”Mikset? Eikö Kaikaan merkitse sinulle yhtään mitään? Haluatko sinä kaikkien vihaavan sinua? Eikö Uruhan viha riittänyt sinulle?”
”Ajattelin, että te kaikki vihaatte minua jo”, lasisilmäinen huokaisi, ”joten en jaksanut välittää.”
”Niinhän sinä sanoit…” Ruki huokaisi myös.
”Eikö sinua yhtään haittaa, mitä olen tehnyt?” Reita kysyi epäluuloisena.
”No, olenhan minä pettynyt sinuun, muttei asia henkilökohtaisesti kosketa minua”, nuorempi vastasi ja nyki peiton reunaa.

Vanhempi oli toivonut toisenlaista vastausta. Hän oli toivonut salaa Rukia haittaavan hänen touhunsa Kaorin kanssa. Mutta ei.

”Ajatteletko sinä vieläkin Aoita?” nenänsä peittänyt töksäytti.
”Asia ei kuulu sinulle”, kuului vastaus nuoremman suusta.
”Ajatteletko sinä minua?”
”Kuule, olen ajatellut asioita viimeisen kuukauden aikana”, nuorempi aloitti ja odotti Reitalta merkkiä asian jatkamiseen. Kun nenänsä peittänyt oli nyökännyt, Ruki jatkoi: ”Olen ollut ihan helvetin tyhmä. Hyökkäsin Aoin kimppuun ajattelematta sen kummemmin asiaa. Kun hän ei halunnutkaan mitään sen vakavampaa, pistin välit poikki. Tiesin, että olit ihastunut minuun ja halusin olla sen takia kanssasi. Kun sain tietää sinun olleen Uruhan kanssa samaan aikaan, minusta tuntui pahalta. Mutta se ei sattunut sen takia, että olisin erityisemmin pitänyt sinusta sillä tavalla.”
”Miksi se sitten sattui?” Reita kysyi tukahdutetulla äänellä. Hän ei halunnut kuulla juuri mainittuja sanoja nuoremman huulilta, sillä ne iskivät suoraan vanhemman tunteisiin tavalla, josta hän ei vähään aikaan toipuisi.
”Se sattui siksi, että halusin sinun pitävän vain minusta ja olla vain minun kanssani. Halusin olla erityinen. Mutta tajuan nyt, että olen ollut vain naiivi ja hakenut sokeasti jotakuta, joka voisi sulkea minut ainoana syliinsä. Olen yrittämällä yrittänyt hakea läheisyyttä joltain ilman oikeutettua syytä. En ole yhtään sen parempi kuin Aoi tai sinä. Olen ihan samanlainen kuin tekin…” Ruki lopetti hieman katuen sanojaan. Hänen ei ollut tarkoitus syytellä ketään.
”Ei”, lasisilmäinen sanoi määrätietoisesti, ”ihmisillä on oikeus hakea hyväksyntää ja huomiota toiselta ihmiseltä, mutta sen hakeminen ilman oikeita tunteita on säälittävää. Sinä oletkin meistä kolmesta kaikkein säälittävin”, Reita lopetti halveksivasti eikä suostunut katsomaan enää nuorempaan päinkään.

Rukin olisi tehnyt mieli itkeä, muttei pystynyt, sillä hän halveksi itseään ihan yhtä paljon kuin Reitakin.

”Mutta mitä sinä tarkoitat sillä, että olen säälittävin? Ettekö tekin toimineet aivan samalla tavalla? Sinä olit Uruhan kanssa huviksesi ja Aoi leikki tunteillani”, nuorempi kaipasi vielä täsmennystä toiselta. ”Emmekö ole kaikki yhtä säälittäviä?”

Nenänsä peittänyt halusi korostaa nuoremman säälittävyyttä. Hän halusi kertoa totuuden Aoista. Se, että Aoi olisi vain leikkinyt toisen kanssa, oli vain nuoremman harhakuvitelmaa. Oikeasti Aoilla oli piilotettuja syvempiä tunteita Rukia kohtaan, ja Reita tiesi sen. Poika päätti kertoa nuoremmalle.

”Edes Aoi ei ole niin säälittävä kuin sinä. Olen ottanut hänen kanssaan monta kertaa yhteen takiasi, mikä on ollut täysin turhaa”, lasisilmäinen vastasi ja nousi vuoteelta ilmeettömästi.
”Mitä?”
”Niin. Vahvistin luuloasi siitä, että hän halusi vain leikkiä kanssasi”, vanhempi sanoi kylmästi ja suuntasi askeleensa kohti huoneen ovea. ”Mutta sinä et ansaitse ketään. Ansaitset olla yksin, kuten minäkin.”

Reita katosi huoneesta ja jätti Rukin yksin syyllisyyden ja yksinäisyyden kanssa.
Nuorempi oli taas yksin. Hänet oli taas kerran jätetty yksin.

”Isä…” vaaleahiuksinen nyyhkäisi tukahdutetusti peiton reunaan, ”miksi kaikki aina hylkäävät minut silloin, kun kaipaisin kaikkein eniten tukea? Miksei kukaan syleile minua niin kuin sinä?”

Valkoisen huoneen kovista seinistä kaikui pojan sanat tämän ajatuksiin niin kauan, kunnes hänen valvetilansa haihtui sairaalan seinille ja hänen tietoisuutensa vaihtui pahaan uneen.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Su Maalis 23, 2014 4:42 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    3 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 9/?] 13.12.-

ViestiKirjoittaja akumu » La Joulu 29, 2012 8:19 pm

Huh, viimeinkin löytyy aikaa kommentin väkertämiselle!

Aloitetaampas vaikka siitä, että jes, lisää draamaa! Tällainen koulumaailmaan perustuva ficci tosiaankin tarvitsee ympärilleen draamaa, ja musta oli jotenkin todella kiva, että olit laittanut Reitan säätämään Kain entisen tyttöystävän kanssa :D En tosiaankaan ymmärrä, mikä draamassa niin kovasti kiehtoo, mutta mun mielestä on kiva päästä lukemaan, miten joku toinen kirjoittaja osaa luoda mustasukkaisuutta, tappeluita, sairaalareissuja ja tunteiden sekamelskaa tekstin joukkoon. Onnistuit hyvin tehtävässäsi, mä ainakin tykkäsin todella paljon! Johtunee myös varmaan siitä, että teit Reitasta sen niin sanotun kusipään, joka ikään kuin syyttää muita omista säätämisistään ja kehittelemistään ongelmista. Toisaalta mua alkoi myös ärsyttää tuon Kaorin käytös, koska oikeasti, se on kirjoittamaton sääntö, ettei ruveta säätämään entisen poikaystävän yhden parhaan ystävän kanssa! Oon saanut tarkkailla ihan omin silmin tällaista draamaa, joten sen puolesta tuli vähän paha mieli, mutta hei, se johtuu vain musta, eikä susta :') Tämä luku oli oikein mielenkiintoinen ja draaman täytteinen, sen puolesta tykkäsin jo ihan älyttömästi! Ja jotenkin mua kutkuttaa ajatus siitä, että Reita käyttäytyy noin idioottimaisesti Rukin vuoksi, hurr. Vaikka eihän se Rukikaan mikään maailman puhtain pulmunen ole.

Tässä luvussa oli myös sellainen asia, joka mua vähän häiritsi. Nimittäin mun mielestäni tämä eteni vähän turhankin nopeasti. Mä olisin kaivannut enemmän jaarittelua ja asioiden kuvaamista ^^ Tässä tuli kuitenkin hyvin ilmi Reitan ajatukset ja tunteet ylipäätään, mutta tähän olisi voitu ujuttaa mukaan jotain paljon enemmän, jotta tästä luvusta oltaisiin saatu enemmän irti kaikenlaista mielenkiintoista! Tuo Kaori sekoitti soppaa kyllä ihan mukavasti, mutta mitä kaikkea muuta koko jupakan takana voikaan olla? Vaihtoehtoja on monia! Ja vaikka lähes aina sanon kritiikkinä sen, että luku on ehkä turhankin nopeatempoinen mun makuun niin tässä luvussa on myös asioita, joista tykkään! Kuten esimerkiksi Rukin tuollainen niin sanottu pelleileminen muiden huomiolla, tuo sairaalareissu sekä dialogi henkilöiden välillä. Tykkäsin esimerkiksi Kain ja Reitan lyhyestä sanaharkasta paljon:

”En aio katsella vierestä, kun sinä sekaannut Kaoriin”, Kai kertoi määrätietoisesti.
”Ei asia kuulu sinulle”, nenänsä peittänyt tuhahti kädet puuskassa.
”Kuuluu se niin kauan, kun minä rakastan häntä”, mustahiuksinen sanoi ja katsoi tyttöä silmiin.
”Miten sinä voit rakastaa tuota huoraa vieläkin?” Reita naurahti ivallisesti ja samassa hän sai iskun Kaorin terävästä nyrkistä poskeensa, mikä sai pojan älähtämään kivusta.


Kaita käy jotenkin sääliksi :( Ensin Kaori jättää hänet, Kai ei pysty tukahduttamaan tunteitaan entistä tyttöystäväänsä kohtaan, sitten Kaori pelleilee Reitan kanssa ja Reita on kaiken lisäksi yksi Kain lähimpiä ystäviä. Voi sentään tätä draamailua! Mun omasta elämästä ( itse olen siis joutunut seuraamaan tämän kaltaista jupakkaa vierestä ) tällainen pelleily on jo aika tuttua niin pystyin jotenkin niin hyvin samaistumaan tähän tekstiin. Tämä myös jollain tavalla kosketti mua paljon enkä osaa yhtään sanoa miksi. Ehkä osasyytä on se, että mä niin tiedän, miltä Kaista tuntuu ja Reitankin haavoittuvaisuus paistoi tekstistä hyvin läpi: hän ikään kuin yrittää unohtaa Rukin, eikä yhtään tajua, mitä voi tekemisillään aiheuttaa. Jollain tavalla Reitaa käy sääliksi, jollain tavalla mä vaan pudistan päätäni hänen tekemisilleen. Oot onnistunut aiheuttamaan mulle ristiriitaisia tunteita henkilöistä, se on kirjoittajalta jo aikamoinen saavutus! ^^

Tykkäsin myös seuraavasta kohdasta paljon:

”Miksi sitten sekaannuit häneen?” Ruki tivasi.
”Koska halusin. Hän myöskin itse suostui”, vanhempi vastasi ylimielisesti.
”Loukkasit Kain tunteita. Millainen ystävä tekee niin?” Ruki haastoi ja samassa Reita tönäisi hänet kumoon. Nuoremman pää osui olohuoneen lasisen pöydän terävään kulmaan, pöytä oli samanlainen kuin Aoinkin olohuoneessa, ja pojan hiusrajaan tuli syvä, mutta melko lyhyt, haava.


Jotenkin jännä, että Reita niin sanotusti käyttää väkivaltaa keinonaan, kun yleensä ficeissä toinen osapuoli alkaa huutaa taikka puolustella itseään. Eihän tuollaisen tönäisyn kirjoittaminen ficciin siltikään ole mikään kamalan suuri eroavaisuus, koska sellaistakin esiintyy ficeissä. Mutta tähän tämä tönäisy sopi tosi hyvin! Mun mielestä Reita olisi kuitenkin saanut katua pikkasen pidempään ja syvemmin kuin lähteä heti syyttelemään Rukia kaikista säälittävimmäksi henkilöksi >:| Murr Reita, aiheutat mulle todella ristiriitaisia tuntemuksia, senkin kelmi.

Sairaalareissun olit onnistunut kirjoittamaan mun mielestäni hyvin! Viha, ristiriitaiset tuntemukset ja osittainen myötätunto paistoivat tekstistä hyvin, ja musta oli kiva, että nyt sä ikään kuin rikoit noiden ystävysten välejä enemmän. Olen tässä miettinyt, mitä mahtaa seuraavissa luvuissa tapahtua, mutta toivottavasti kaikenlaista mielenkiintoista! Olisin todella mielissäni, jos Rukin ja Reitan asioista olisi seuraavassa luvussa enemmän, koska hurrpurr ne on niin söpöjä! Tai noh, ehkä "söpö" on turhan fluffimainen sana kuvaamaan heitä, mutta en tähän hätään keksi parempaakaan XD Nyt kuitenkin, kun Rukista paljastui uusi puoli niin mahtaa tulevaisuudesta tulla sekavaisempi ja ehkä jopa vihamielisempi, mutta who knows! Lisää vain Aoin, Reitan ja Rukin välisistä jutuista myös niin hyvä tulee, hehe!

”Edes Aoi ei ole niin säälittävä kuin sinä. Olen ottanut hänen kanssaan monta kertaa yhteen takiasi, mikä sekin on ollut täysin turhaa”, lasisilmäinen vastasi ja nousi vuoteelta ilmeettömästi. Hän halusi sivuuttaa kokonaan itsensä säälittävyyden.
”Mitä?”
”Niin. Vahvistin luuloasi siitä, että hän halusi vain leikitellä kanssasi”, vanhempi sanoi kylmästi ja suuntasi askeleensa kohti huoneen ovea. ”Mutta sinä et ansaitse ketään. Ansaitset olla yksin, kuten minäkin.”


Tuo Reitan vertaaminen Rukia itseensä toimii jollain kierolla tavalla hyvin! Jään kyllä innolla odottelemaan jatkoa! :') Virheitä en nyt jaksanut liiemmin etsiä, mutta muutamia pilkkuvirheitä ja oudosti taivutettuja sanoja pilkisti mun silmääni. Ne eivät kuitenkaan haitanneet lukemista eivätkä ole vaarallisia! Keskityin ihan kympillä tämän luvun sisältöön ja voin kertoa, että kyllä tämä lopputulos miellytti mua - nopeatempoisuudestaan huolimatta ^^

Kiitokset tästä luvusta!
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    3 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 9/?] 13.12.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Su Tammi 06, 2013 4:28 pm

akumu: Hei taas ja kiitos kommentistasi! ^^

Oli tosi kiva kuulla, että tykkäsit draamasta tosi paljon, koska siihen olin eniten tässä osassa panostanut. Yritin saada hahmojen tunteet välittymään mahd. hyvin lukijalle, mutta tämän takia myös minunkin mielestäni muu tavanomainen kuvailu ja sellainen jäi liian vähälle osalle tekstissä. Yritin jälkeenpäin miettiä, miten olisin saanut lisää kuvailua tekstiin, mutten saanut mitään järkevää aikaiseski, joten päätin jättää sen suosiolla sikseen. Olen siis myös samaa mieltä siinä, että tämä osa oli liian nopeatempoinen. (Krhm eihän ne koskaan oo :D)

Voisin lukea näitä osia taas joskus ajan kanssa läpi, että voisin bongailla tekstiin jääneitä virheitä ja korjailla niitä. Nyt suurin osa ajastani menee valitettavasti kirjoituksiin lukemiseen (kirjoitan 5 ainetta keväällä...'') ja pitääkin sanoa, että sen takia myös jatkon ilmestyminen saattaa kestää. Suunnitelmat pitää saada kokonaisuuteen sopiviksi ja sitten kaikki pitää vielä käytännössä toteuttaa. En ole edes vielä aloittanut koko prosessia...'' En kuitenkaan ajatellut jättää tätä tauolle tai mitään, koska luultavasti saan jonkun inspiraatiopuuskan joku kaunis päivä ja sitten on vain pakko kirjoittaa. :D (Tunnen itteni liian hyvin...)

Piti kirjoittaa vielä hahmoista tähän jotain, mutten taidakaan. Saattaisin vahingossa paljastaa suunnitelmia ja sitähän en halua. :'D Säästän siis poijaat seuraaviin osiin tulkittaviksi! Ja vielä näin lopuksi kiitän uudelleen vaivannäöstäsi kirjoittaa kommenttia tähän ficciin, jossa on vielä paljon kehittymisen varaa! :)
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 9/?] 13.12.-

ViestiKirjoittaja tiibii » Pe Tammi 18, 2013 11:18 am

Hei aaaapuaaaa ! Äää, kauheen surullinen osa :(! Tää sai mut melkeen jopa liikuttumaan! Mutta hyvä osa tää oli, jokseenkin ehkä pikkaisen lyhyehkö. :/ En tiedä, jotenkin kaipasin lisää kuvailua tähän, lisää kuvailua heidän tuntemuksistaan jne. Sillettii osaan ois saanut lisää pituuttakin. Mua jotenkin hämmensi toi loppu. Miten Reita voi olla niin ilkee, et tönäsee eka Rukin sairaalakuntoon ja sanoo sitte et se on kaikista säälittävin? :(( Plääää ei Reital oo varaa sanoo ku muhinoi toisen ex tyttöystävän kans ja tietää et Kai välittää siitä vieläki ja äää ! Miten Reita voi olla niin kylmä! :3 Mä kyllä tykkään tälläsistä suhdekiemuroista ja draamasta! Vaikka ne saakin mut ehkä vähän liiankin helposti liikuttumaan, mutta silti :D! Mä nyt oon tässä päänipuhki pohtinut, et luuleeko Reita saavansa kaiken ton välinpitämättömyyden oikeutetuksi vaan sen takii, et se sanoo et Ruki on kaikista hirvein :(. äääää voi kun ne sopis. Täl hetkel odotan vaan sitä, et Rukista ja Reitasta tulis pari ! Oi aawww! ;___; Haluun lukee osan, joka on täynnä niiden rakkautta ja plaaa. Sitten tulis Aoi, joka lankee Rukin eteen ja sanoo sille, et se rakastaa sitä! Okeiokei, nyt mä keskityn odottamaan vaan seuraavaa osaa, et pääsen kommentoimaan sitäkin ja jakamaan tälläiset ihme soperrusta olevat kommenttini kanssasi, joissa ei ole päätä eikä häntää. :3 Tässä kohtaa voisinihan mainita, että musta tuntuu et tää kommentti on nyt jo aivan sekava ja outoo selitystä täynnä ja tällä hetkellä tuntuu, et tää vaan menee kokoajan oudommaksi ja oudommaksi. :D Toivon silti, et tää kommentti piristää sua ja saa sut inspiroitumaan kirjoittamaan lisää. ;) Vaikka olenkin hieman kiireinen ja jokseenkin en ehdi paljon itekkään käydä täällä, mutta mulla on nyt vapaapäivä ja tulin taas [size=50]kröhömm vaihteeksi korjaamaan tilanteen !:D[/size]

Jos mä nyt puhuisin vähän lisää tästä osasta. :3 Oisin halunnu lukee Uruhan tuntemuksista tässäkin osassa. Aoikin tuntuu mulle nyt hirveen kaukaselta. Jotenkin oisin tarvinnu kans sen pienen raapaisun vaikka Aoinkin tuntemuksista. Se ois ehkä saanu mut ymmärtämään Reitaa ja sen tuntemuksia ja syyttelyitä vähän paremmin. Tällä hetkellä mulla ei ymmärrystä Reitaa kohtaan löydy. Rukia kohtaan, näitä tuntemuksia, mulla näyttää olevan liikaakin, koska oon vaan tähän asti kokoajan sääliny sitä, enkä oo huomannu sitä, et sekin on saanu aikapaljon satutettuu Aoita ja Reitaakin, kun Reita tietää, et Ruki rakasti Aoita. Ja Aoi haluis olla Rukin kanssa, mut ei jostain syystä pysty! Odotan et saan seuraavissa osissa tietää Aoin syyt! ;3 Mä vielä mietin, et mitä Reita teki Uruhallekkin ja Reita ties, et satuttaa sitäkin, ni ei se voi olla niin ilkee Rukille!:( Voivoi :((


Nyt hirveet pahoitteluni siitä, et kommentoiminen kesti taas näin kauan, en mä vaan oo oikeen ehtinyt pyöriä täällä, saati keskittymään niinpaljon et saisin väännettyä jonkinnäkösen kommentin, mut tää olis nyt tässä!:3 Toivottavasti sait edes pikkasen lisää intoa kirjoittamiseen!;) Mä meinaan todella odotan seuraavaa osaa! Haluun päästä jo lukemaan miten tää draama jatkuu! Huhhuh oot kyl saanu mut koukkuun tähän! Kiitos paljon tästä osasta!<3
>>Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny !♣

Avatar
tiibii
Roudari
 
Viestit: 61
Liittynyt: To Heinä 09, 2009 5:01 pm
Paikkakunta: Rauma

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 9/?] 13.12.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Pe Tammi 18, 2013 5:37 pm

tiibii: Sekavuus kommenteissa ei haittaa mua yhtään. :D Mulle kelpaa millaset kommentit tahansa, koska kaikista niistä välittyy kuitenkin jokin sanoma/viesti. :)
Ja joo, toi oli vähän tollane osa, etten vaan saanu siihen luotua mitään normii kuvailuu, mut kyl mä yritin. :( Yritin keskittyy noihin tapahtumii ja noiden kaikkien tunteisiin, jotka osassa esiintyivät. Aoi on jäänyt vähän taka-alalle, kuten ehkä Uruhakin, mutta ei huolta, kyllä nekin tulee vielä tänne esiintymään. :3 Nyt olin vaa keskittyny enemmän toho Reita/Ruki episodiin ja halusin saada Kainkin mukaan tähän sotkuun, joten... Mut oon saanu jo aika paljo kirjotettuu uutta osaa! Se on kyllä aika Kai painotteinen ollut tähän asti, mutta puolet siitä tulee olemaan Aoi/Ruki painotteista! Uruhastakin siinä on ja tulee vielä oleen lisää, mutta Reita tosiaan jää hetkeksi taka-alalle. :( Ainakin tossa seuraavassa osassa.
Niin ja kiitos, että jaksoit kirjoittaa tänne kommenttia, vaikket täällä ehdi paljoa pyöriäkään! On kiva kuulla, että oon saanu sut koukuttuu tähän. :D Sillä täähän ei oo mikään kauheen ihmeellinen kirjotelma ja täs mun kirjottamisessa on vielä parantamisen varaa, kuten just noissa kuvailuissa. On tosi kiva kuulla, että tällä kuitenkin on lukijoita. ;____; Kiitos<3 Kommentoikaa ja ilmaskaa mielipiteenne vapaasti, auttakaa mua kehittymään ja voitte vaikka heittää villejä ideoita ja toiveita tarinankin suhteen kommenteissanne, jos siltä tuntuu~
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 9/?] 13.12.-

ViestiKirjoittaja illusione » La Tammi 19, 2013 7:18 pm

Hola! Etsiskelin tässä lauantai-illan piristykseksi jotain kivaa luettavaa ja kun tää ficci on jo jonkun aikaa pyörinyt tässä etusivulla niin päätin sit viimein lukee!Joo siis tosiaan on ollu jo aika kauan aikomuksena.
Ensiksikin haluun mainita et oot mun mielestä kehittynyt toositosi paljon tän ficin kirjottamisen aikana!! Ainakin verrattuna ekaan osaan tässä viimesimmässä oli jotenkin paljon hallitumpia ja realistisempia nää keskustelut, ja muutenkin tää teksti on ollu sujuvampaa näissä kahdessa viimesimmässä. Siis ei sillä, muhun tää ficin juoni iski ihan ekasta osasta lähtien, ja siinä vaiheessa kun Aoi tuli kuvioihin olin ihan myyty *__* LISÄÄ AOITA, KIITOS! Joo tosiaan yllätykseksesi Aoi on tässä ficissä on ehdoton suosikkipoitsu! XD Alussa tosin olin silleen et miks helvetissä sitä nyt niin kiinnostaa et miks Ruki ei oo siihen ja siihen aikaan kotona, ja oikeestaan en vieläkään ihan tajua sitä XD Oliks se vaan joku sen tapa koittaa päästä lähemmäs Rukia vai? Tai osa sen ihanan vittumoista luonnetta? XD Mut juu vaikka sen luonne onkin välillä ihan kauhee niin elättelen toiveita et sen sisällä kuitenkin elää joku kaamee romantikko ja viel jonain päivänä ilmestyy johonkin Rukin ovelle tai tulee kadulla vastaan ja kertoo et sittenki rakastaa sitä in real<3<33 Tiiän et Aoi ei oikeesti oo noi ilkee, se ei voi vaa mitää sen egolle ja sil on omat egonpuolustusmekanisminsa jotka ilmenee ärsyttävinä piirteinä! äwwäääw.
Mut asdfghjkl yhyy haluun rukaoii :c Btw, mua jäi mietityttää et ei kai Aoi oikeesti oo jotenkin vähän vinksahtanut, kun kuulosti pahalta toi yks kohta mis "Aoi nauroi psykoottisesti" ? XDD Tuli mielee heti joku hullu tiedemies, mut voi tietty olla et Aoi on muuten vaan hullu, siis luonteeltaa. XD

Reita taas on tän ficin osalta mun suurin vihollinen! Alussa pidin sitä semmone perus cool Reitana, joka on ihan okei, mut se paljastuikin kauheeksi paskiaiseksi! >:c Miten siitä saattoikaan tulla yhtäkkii myös noin kauheen agressiivinen? Siis kun aattelin et jos se kerran rakastaa tosiaan Rukia niin en ois uskonu et se ees vahingossakaan ois voinu mennä myös Rukii vahingoittamaan! Vaikka tavallaan pystyn eläytyy näiden kaikkien tunteisiin, siis vaikka ite en ehkä tosiaankaan vois reagoida tommoses tilantees samalla lailla kun Reita niin silti voin tuntee sen tunteet XD Että en mäkään menis kyl kouluun tommosessa tilanteessa, ja oisin ihan angsangst mut silti, miks se Rukillekin on vihanen?:c
Voin jo tässä kohdassa ilmoittaa, et mun inhokkiparitus on Reituki, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Mun mielestä vaan ne kaksi ei sovi toisilleen!XD Koska Reita on tunnetusti semmonen machocool, ja Ruki on kans semmonen... pieni ja pippurinen? Jokatapauksessa, toisen osapuolen pitää aina olla semmonen vähän femiinisempi, esimerkiks Reita ja Uruha sopii jo vähän paremmin toisilleen vaikka onkin yleisesti vieraampi paritus.

Uruha on täs se sadguy! Sen isä on ihan kauhee, oon ilonen et se muutti pois sieltä kauheesta talosta! Jännää et et oo kirjottanu sen isästä mitään sen kummempaa tai silleen oot pitäny sen tommosena sivusivu henkilönä, kun kuitenkin toi Uruhan sairaalaanmeno oli silleen mulle ainakin semmonen aika iso tapahtuma XD Mut periaatteessa taas oon ihan ilonenkin et se paskiainen pysyy visusti sivussa, ei mul nyt mikään ihan kaamee tarve oo lukeekkaan siitä enenpää!
Mutta juu, mun mielipide on et Uruhan ja Reitan pitää ehdottomasti joko sopii ja palata taas parhaiksi ystäviksi tai sit mennä yhteen! Koska kuten sanoin, Ruki kuuluu Aoille, ei Reitalle!
Kaista en osaa oikein sanoo mitään kummosta, se on tommonen perus rauhaa rakastava kanaemokai :3 Josta näemmä löytyy se tulisempikin puoli! Ihan hämmästyin, kun Kaihin tulikin yhtäkkii noin paljon puhtia kun se lähti hakee naistaan pois Reitan luota! Koska adjektiivi "suuttunut", tai sana "huora" tai ylinpäänsä jokun negatiivinen kuulostaa oudolta tän sun kirjottaman Kain suusta XD Mut toisaalta ymmärrän et kellä vaan tommoses tilanteessa kilahtais vaikka ei ookkaan henk. koht kokemusta, ja voin kuvitellakkin et Kai semmosena kanaemona ei pääse Kaorista helpolla yli :3

Muutama quottaus~ mun lempikohtia:

”Eipäs käydä liian läheisiksi”, mustahiuksinen naurahti.
”Anteeksi”, lyhyempi mumisi ja vetäytyi irti toisesta nolona.
”Heh… Sinähän olet ihan punainen”, Aoi virnuili toiselle.
”No kun täällä on kuuma…”
”Täällä on aika vitun kylmä, joten ei mene läpi.”


”Takashima Kouyou?” kuului naisääni ovensuusta.
”Niin”, ruskeahiuksinen murahti. Häntä ärsytti suunnattomasti tämä tilanne.
”Meidän pitäisi keskustella tilanteestasi…”
”Kyllähän minä sen tiedän. Näytänkö sinusta tyhmältä?” ruskeahiuksinen ärisi sosiaalityöntekijälle.


”Miksi sinusta tuli tuollainen huora?” Aoi kysyi ja painoi päänsä toisen rintoihin.
”Tarvitsen rahaa.”
”Hankkisit työn.”
”Mutta tämä työ on paljon hauskempaa.”
”Hankkisit pysyvän miehen.”
”Se olisi tylsää.”
”Huora.”


”Voi sentään…” Kai huokaisi ja katsoi ulos ikkunasta pimeään iltaan.

Älä kysy miks nauroin.

”Kotona ollaan”, Reita kuiskasi tyhjälle talolle ja katosi mustavalkoisen huoneensa syövereihin pakkaamaan.

sad reita eikun. okei yks niistä harvoista kohdista joissa tunsin ironista sääliä sitä miestä kohtaanXD


Btw yks kohta jäi myös mietityttää:

”Ruki, hän sanoi eilen minulle, ettet sinä kiinnosta häntä tippaakaan. Hän käski sanoa sen sinulle”, Reita sanoi katsoen haastavasti Aoita. Mustahiuksinen vastasi katseeseen murhaavasti.
”Vai niin. No, eihän se minua liikuta”, nahkatakkinen tuhahti ja veti Reitan kauluksista suudelmaan. Reita yllättyi ja vastasi suudelmaan kömpelösti toisen rinnalla. Aoi vilkaisi Reitaa taas murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, Reita olisi jo kuollut.
”Niin. En piittaa sinusta tippaakaan. Olisin vain halunnut leikkiä kanssasi. Hyvää loppuelämää nuorelle parille”, Aoi murisi ja lähti asunnolleen potkien vähän väliä ilmaa.
”Olen kusessa”, Reita huokaisi ja katsoi anteeksipyytävästi Rukia.

Pitkä quote, sori. Mutta siis miks Aoi ei vaan korjannu tota Reitan väitettä, tai siis sanonu et se ei oo totta, et Aoi ei oikeesti sanonu noi et Ruki ei kiinnosta sitä? U know what i mean |D

Mutta juu lisäks haluun kiittää tästä illanpiristyksestä ja siitä miten oot tehny tähän paaaaljon juononkäänteitä ja DRAAMAA!
Odotan Rukaoiiijatkoa innolla lisää ja tsemppiä kirjoittamiseen! Toivottavasti tää hieman sekavahko kommentti antoi siihen lisää puhtia :3
~ Kizuya ~
Dear ██, I ██ you.

I will ██ you with every broken piece of me.

Avatar
illusione
Roudari
 
Viestit: 82
Liittynyt: Su Syys 26, 2010 10:04 am
Paikkakunta: Sln

EdellinenSeuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron