The Meaning of Love [Gaze, pro+21/21+ep]

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

The Meaning of Love [Gaze, pro+21/21+ep]

ViestiKirjoittaja Tamago » Pe Kesä 24, 2011 10:49 pm

Title: The Meaning of Love (ex. The Meaning of Life)
Author: Tamago
Raiting: K-15
Genre: Drama, romance, angst
Fandom: the GazettE
Pairings: RukixAoi, RukixReita, erittäin lievä UruhaxReita, Kaixnaiset
Beta: Tamago
Warnings: Väkivalta, itsensä vahingoittaminen, satunnainen kiroilu, seksi, het
Chapters: prologi + 21/21 + epilogi
Disclaimer: Omistan juonen ja tarinan sekä keksimäni sivuhenkilöt.
Summary: ks. prologi
A/N: Okei! Elikkäs, tää idea tuli tässä jo kuukausia sitten ja oon kehitelly kaiken maailman juonia sun muita juttuja, kuten esim. parituksia päässäni siitä lähtien ja oon oikeesti nähny tän eteen vaivaa suunnittelun kannalta. Betaus tapahtuu myös nyt alustavasti itseni ja wordin kautta, koska haluan harjoittaa itseäni. Jos oikeasti feilaan tosi kovasti niin hankin betan. Tää on eka Gaze -ficci, jonka julkasen täällä lafissa (oikeesti oon kirjottanu hiton monta Gaze -ficciä, mut oon aina päätyny poistaa ne siinä vaiheessa, ku oon alkanu koneelle kirjottaa) ja tää on mun toinen moniosanen ficci täällä. Toivottavasti tässä näkyy jo kehitys ihan kunnolla kirjoituksessa sun muussa jne jne. Toi prologi on kirjotettu tarkotuksella tolleen vähän hupsusti tai silleen. Ficissä toimii kertojana sellanen kaikkitietävä. Okeeeiii... Vähän kyl nyt jännittää. Kommentit ois jees. Rakentava palaute on aina <3

Prologi

Miten viiden ihmisen elämät kietoutuvatkaan niin tiiviisti yhteen.
Miten he ovatkaan riippuvaisia toinen toisistaan, vaikka vihaakin tunnetaan.
Miten heidän elämänsä tiet kohtasivatkaan?
Oliko kaikki kohtalon johdatusta vai vain puhdasta sattumaa?
Miksi kateus ja mustasukkaisuus ovat niin ylenpalttisia? Miksi niistä on niin vaikea päästä eroon?
Onko tähän kaikkeen edes syytä? Vai onko kaikki olemassa ilman syytä?
Kuinka elämä onkaan sattumanvaraista ja tunteet ailahtelevaisia.
Kuinka paljon tuskaa elämä ja tunteet saavatkaan aikaan… ja kuinka paljon rakkaudesta on aitoa.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ke Touko 27, 2015 7:27 pm, muokattu yhteensä 27 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    3 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 0/?]

ViestiKirjoittaja tiibii » La Kesä 25, 2011 9:32 pm

uu, oon etsinyt ficcii, jota voisi alkaa seuraamaan. ;D

Mä en oikeen saanu tosta lyhyestä prologista oikein mitään irti? Siin puhutaan Gazeten jäsenist ja sitten niitte välil o kaikkee draamaa yms yms? Ne on riippuvaisii toisistaan? :Doikeestaan mitään muuta mä en tosta saanu irti. Mut ite sain semse käsityksen, että tää olis normaalist elämästä ja sit on kaikkii suhdekiemuroi ja draamaa ? :D

Miettisin kans, et kuka täsä mahtaa olla päähenkilönä vai onko kenties kaikki? Hmm... No ehkä saan tietää enemmän ekassa luvussa. Mutta oli tää prologi ainaki vaihtelua! En kyl hirveesti ole tämmösiin törmänny, et pisti ainaki miettimää. :3

Täst kommentist ei kyl paljoo irti saa sori :// Ko en oikeen tiedä, että mitä ihmettä mä tässä oikein jaarittelisin, eh ehkä mä sitten saisin vähän rakentavamman ja pidemmän kommentin aikaseksi ekasta luvusta, ku keksis jotain sanottavaakin! :D

Mut hej, oikeesti odotan, että mitä tässä tulee tapahtumaan, kun noi prologin monet kysymykset, herätti mus mielenkiintoa. (; Ketä rakastuu ja kehen, ketä pettää ketä ja kenen kanssa .;)) Oi vitsi janoan lukee tämmösii :D:D ! Ehkä saamme lukea niihin sitten vastauksia myöhemmin. :D

Hej mut odottelen jatkoa tälle! Ja sori vielä tämä lyhyt ja epärakentava kommentti!

~
>>Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny !♣

Avatar
tiibii
Roudari
 
Viestit: 61
Liittynyt: To Heinä 09, 2009 5:01 pm
Paikkakunta: Rauma

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 0/?]

ViestiKirjoittaja Tamago » Su Kesä 26, 2011 7:07 pm

tiibii: Kiitos kommentistasi! :3 Juu ei tästä prologista oikeen saa silleen irti mitään ku se on tollanen objektiivinen. <---- (Onkohan se nyt se sana mitä hain? xD)
Tarkotus vaa vähä sillee tos tuoda esiin, ett kyse on tällasest draamasta ja romanssista sun muusta tunnehöttöilystä. ;D Päähenkilöinä tavallaan toimii kaikki, käytän tässä kaikkitietävää kertojaa nii yritän sillai saada kaikkien tunteet sun muut ajatukset esille. En oo ennen kirjottanu by the way kaikkitietävällä kertojalla. Vähän jänskättää osaanko käyttää sitä eduksi tässä tekstissä. ;o Eka luku tulee tässä lähiaikoina~ <---- (tai ehkä vasta viikon päästä, koska voi olla, että kiireitä riittää...)
Mutta; Tamago kiittää ja kumartaa ! ^^
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 0/?]

ViestiKirjoittaja Mariskaa » Ma Kesä 27, 2011 9:45 pm

Haha, oon jo pariin otteeseen tä prologin lukenu ja nyt uskaltauduin tulla kommentoimaan.

Vaikka luin tän useampaan kertaan en saanu tästä mitään irti :'---D Mut ei se oikestaan haittaa, se oli kumminkin tollanen ns. yleiskuva, mitä täs ficis käsitellään kai?. Et mä en siis tosiaan oikein tiedä mitä tässä kommentoisin, mut yritän jotain >w<

Hoho ekaks tänne eksyin tämän legendaarisen bändin takia :3 Eli siis, The GazettE. Haha, en oikestaan enää oikein muita luekkaan kuin Gazetto-ficcejä. LOL Ja genre vaikuttaa kans niin kivalta, et oli aivan pakko lukea (: Ja onneksi tää ficci ei sisällä mitään kuolemaa tms, tää olis menny mielestäni sillä pilalle.

Kuinka paljon tuskaa elämä ja tunteet saavatkaan aikaan… ja kuinka paljon rakkaudesta on aitoa.

Tää viimmenen lause oli just perfecto~ Sopi tohon lopetukseen täydellisesti!

Äh, anteeks tosi paska kommentti 8< Ima so sorri.

Mariskaa kiittää ja kuittaa~
~ LM.C Helsinki 050410 ~
~ LM.C Helsinki 130512 ~
~ An Café Helsinki 061112 ~

Avatar
Mariskaa
Roudari
 
Viestit: 60
Liittynyt: Pe Kesä 12, 2009 5:55 pm
Paikkakunta: Mayan kengät

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 0/?]

ViestiKirjoittaja Tamago » Ti Kesä 28, 2011 11:22 pm

Mariskaa: Kiitos kommentistasi! :3 Joo tää prologi vaa o tällane yleiskatsaus tulevaan, joten... en yhtää ihmettele, ettei täst saa mtn järkevää irti. xD Toivottavasi sit ku edetää eteepäi nii irtoo jotain paremmin. :''D Muttt jooo~ Tamago kiittää ja kumartaa! ^^
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?]

ViestiKirjoittaja Tamago » Ke Kesä 29, 2011 11:36 pm

A/N: Noniin! Tässäpä tämä eka osa olisi valmiina! Olen sen moneen otteeseen lukenut läpi ja hionut sen kirjoitusasua ja korjaillut virheitä yms. Öömm... Niin! Kaikki herrojen perheenjäsenet on ihan hatusta vetäistyjä + niiden nimet. Japanilainen koulujärjestelmä tässä (niin ja kouluajat) saattaa olla ihan mitä sattuu, eli siis en tässä ficissä noudata sitä mitenkään kuin tärkeintä lakia. Toivottavasti se ei muodostu kamalaksi ongelmaksi. D: Tässä Kai, Uruha ja Reita on lukion kakkosella ja Ruki (Takanori) on ykkösellä. Aoi on sellanen... Noh, se selvitköön myöhemmin. ;) Niin ja kommentit ois jees~ Ilmotelkaa virheistä, jos sieltä vielä jotain löytyy ja kritiikkiä, ihkutusta, rakentavaa palautetta otetaan vastaan! (Niin jos vaikka päästäisin teidät lukemaan... ")

Osa 1

Kylmä tuuli viilensi ilmaa entisestään, syksy oli pikkuhiljaa vaihtumassa talveen. Luonnon mätänemisprosessi oli lopuillaan ja kylmän roudan pitäisi pian jäädyttää maa. Vaikka ilma olikin viilenemään päin, ei se jäädyttänyt viiden ihmisen voimakkaita, nupuillaan olevia tunteita. Nuo tunteet odottivat ja pian roihuaisivat sytyttäen kaiken palamaan.

~

Hämärään aamuun herätessään moni lukiolainen kirosi mielessään, miksei olisi jo viikonloppu. Joten miksi Reita, Uruha tai Kai olisivat poikkeuksia? Nuo kolme, toista vuosikurssia käyvät nuoret miehet, raahautuivat kouluun väsyneinä muiden koululaisten mukana. Mutta eräs uusi oppilas, Takanori Matsumoto, odotti innolla uuteen oppilaitokseen tutustumista. Hän oli vasta muuttanut kaupunkiin ja aloitti lukion ensimmäistä vuosikurssia. Takanori oli aloittanut jo lukion edellisessä asuinkaupungissaan, mutta jatkoi opiskelujaan nyt uudessa paikassa siirron saatuaan.

~

”Näitkö jo sen uuden pojan?” Kai kysyi pahantuuliselta ystävältään ruokatunnilla. He istuivat koulualueen pihalla syömässä eväitä. Koulussa oli tänään pahaa ruokaa.
”Joo, kukapa nyt ei olisi. Uudet naamat pistävät heti silmään, kun sellainen sattuu tulemaan vastaan”, Reita vastasi hieman tympääntyneenä.
”Hänellä oli vaaleat hiukset”, mustahiuksinen totesi.
”Niin on minullakin, jos et ole sattunut huomaamaan”, Reita tuhahti ja kiristi nenärättiään niskasta.
”Oho, niinpä onkin… Katsopas tuota!” Kai naurahti ja läimäytti ystäväänsä selkään. Hän yritti olla hauska, Reitaa se vain ärsytti.

Reitan hermoja raastoi uusi tulokas. Kaikkien huomio kiinnittyi tähän uuteen oppilaaseen, eikä Reita pitänyt siitä. Hän oli nähnyt uuden pojan, tuon niin suloisen ilmestyksen, josta kaikki nyt puhuivat. Takanori näytti viattomalta vaaleiden hiustensa takana, eksyneeltä. Reitan olisi tehnyt mieli näyttää toiselle, ettei tässä koulussa noin vain ansaittu suosiota.

”Eikö se Matsumoto tullutkin ensimmäiselle vuosikurssille?” Uruha heitti kysymyksen ilmoille saapuessaan ystäviensä seuraan lounastamaan. Reita huokaisi.
”Tietääkseni”, Kai vastasi ja söi eväänsä loppuun.
”Tytöt parveilevat hänen ympärillään…” Uruha osoitti koulun piha-alueen toisella laidalla olevaa uutta tulokasta fanilaumoineen.
”Lunta”, Reita henkäisi ja katsoi taivaalle.

Vaaleahiuksinen ei enää jaksanut kuunnella sanaakaan uudesta oppilaasta. Reita sulki silmänsä ja antoi ensilumen sulaa lämpimille kasvoilleen.

”Minä vihaan talvea”, Uruha huokaisi, ”olisi jo kesä.”
Kai naurahti.
”Sinä ja sinun kesäsi. Vastahan se oli”, Reita murahti ystävälleen ja puraisi tätä kädestä hieman leikkimielisesti.
”Auts. Teroitatko sinä hampaitasi?”
”En”, vanhempi vastasi ja kokeili hampaidensa terävyyttä.

Uruha katseli kädessään olevia hampaiden painaumia ja hymähti. Kuinka kauan hän olikaan tuntenut Reitan? Varmasti päiväkotiajoista lähtien. He olivat parhaita ystäviä, olivat aina olleet. Kun Uruha oli ollut pulassa hiekkalaatikolla muiden lasten kiusattavana, oli Reita tullut pelastamaan hänet. Uruhan elämä ilman Reitaa ei ollut mitään. Kaksi vuotta sitten Uruhan vanhempi veli ja äiti kuolivat auto-onnettomuudessa. Ilman Reitaa hän ei olisi selvinnyt päivääkään. Nyt hän pystyi taas hymyilemään aidosti.

”Höh, nyt se lumisade lakkasi”, Reita totesi surullisena katsoen taivaalle, "eipä se kauaa kestänyt."
”Senkin kylmyyden kuningas”, Kai naurahti.

Ei Reita ollut kylmä, vaikka siltä päällepäin ehkä näyttikin.

~

Takanori otti hitaita askeleita katua pitkin kävellessään kotia kohti, hän mietti päivän tapahtumia. Vaaleahiuksinen oli saanut niin paljon huomiota, ettei hän oikeastaan kerinnyt kuin luomaan ystävällisiä hymyjä itse kullekin.
Takanori kääntyi rivitalojen poikki kulkevalle kadulle. Vaaleahiuksinen antoi katseensa kierrellä taloissa ja niiden pihoissa. Pian pojan katse kiinnittyi nuoreen mieheen, joka pihallaan haravoi lehtiä kasoihin. Miehellä oli pitkähköt mustat hiukset, mustat pillifarkut ja melkein polviin ylettyvä kaulustakki. Takanorin ja nuoren miehen katseet kohtasivat. Vaaleahiuksinen käänsi päänsä ja jatkoi matkaansa kohti kerrostaloaluetta.

~

”Tervetuloa kotiin kulta”, Takanorin äiti, Satsuki, toivotti ja antoi suukon poikansa viileälle otsalle. ”Oliko koulussa mukavaa?”
”Olihan siellä ihan kivaa…” Takanori vastasi ja pyyhkäisi kosteaa kohtaa otsallaan.
”Sinulla on varmasti nälkä. Kello on jo viisi. Tule, laitan meille syötävää”, Satsuki hymähti ja ohjasi heidät keittiöön, jossa vielä osa tavaroista oli pakattuina muuttolaatikoihin.
”Onko Wataru vielä töissä?”
”Hän joutui jäämään ylitöihin. Mikset kutsuisi häntä isäksesi? Hän pitäisi siitä”, Satsuki vastasi aloittaen ruoanlaiton.
”Koska Wataru ei ole isäni”, Takanori kuittasi ja istuutui pienen, vaaleapuisen pöydän ääreen.
”On hän nyt.”
”Eikä ole. Isäni on ulkomailla. Wataru on täällä.”
Satsuki huokaisi.

~

”Eivätkö nuo jätä häntä koskaan rauhaan?” Kai ällisteli koulun käytävällä näkyä, jossa Takanoria piirittivät taas monet tytöt.
”Taidat vain olla kateellinen”, Reita vinoili nojaten lokerikkoihin.
”Taidat itse olla. Olen nähnyt, miten olet katsellut häntä”, Uruha pisti väliin vaitonaisena ja kiersi ruskeita hiuksiaan sormiensa ympärille.
”Ettäkö minä olisin kateellinen tuolle?” Reita sanoi ilkeällä äänensävyllä ja katsoi ystäväänsä vihaisesti.
”En minä sillä…” ruskeahiuksinen yritti korjailla hätääntyneenä ja katsoi Reitaa pahoittelevasti.
”Hyvä”, vaaleahiuksinen tuhahti ja katsahti Takanoriin. Uruha huomasi sen ja huokaisi.
”Tuleeko hän tännepäin?” Kai ihmetteli ääneen.

Reitan, Uruhan ja Kain katseet seurasivat uutta oppilasta, kun tämä läheni lähenemistään kolmikkoa.

”Haittaako, jos tulen tänne karkuun noita tyttöjä?” vaaleahiuksinen kuiskasi kolmelle pojalle nolona.

Reita, Uruha ja Kai huomasivat, etteivät tytöt uskaltaneet tulla heidän seuraansa. Se johtui varmaan Reitasta. Häntä pidettiin koulun viileimpänä ja pelottavimpana poikana. Monet tytöt olivat yrittäneet lähestyä tuota mysteeristä poikaa moneen otteeseen, mutta turhaan. Reitalle ei kelvannut kukaan. Häntä jopa pelättiin.

”Ei haittaa. Olet varmaankin Matsumoto Takanori?” Kai ennemminkin totesi kuin kysyi ja ojensi kättään toiselle kohteliaasti. ”Minä olen Uke Yutaka. Tässä ovat Takashima Kouyou ja Suzuki Akira”, mustahiuksinen viittoi Takanorille.
”Hauska tutustua”, vaaleahiuksinen hymyili kahdelle muulle.
”Sano vain Uruha”, ruskeahiuksinen poika sanoi uudelle tulokkaalle.
”Reita”, nenänsä peittänyt poika mumisi katsellen varpaitaan. Se ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan.
”Onko sinullakin jokin lempinimi?” Takanori kysyi mustahiuksiselta pojalta hymyillen.
”Sano Kai.”
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Loka 13, 2014 9:20 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    2 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja Mariskaa » To Kesä 30, 2011 9:21 pm

Oolaallaa, jäin janoamaan jatkoa! ♥

Hehe, ejkä nyt saisin jotain hyödyllistä kommenttia aikaan >:'--)
Tää osa suoraan sanottuna ylitti mun odotukset aika roimasti. Oikestaan en ees tienny mitä odottaa, koska prologi oli mun aivoille liian vaikeaa ymmärtää, mutta tää oli tosi hyvä! (8 Söpöä toi Reitan suhtautuminen Rukiin, niin kovis >w< Hähähä, en yhtään ihmettele miks Ruksua piiritetään, mäkin stalkkaisin sitä 24/7.
Mun mielestä tää luku alko tosi hyvin, kun kuvailit tota säätilaa ja luontoa. Mut mun makuun tässä olis saanu olla hieman enemmän kuvailua. Olisit myös voinu esimerkiksi kertoa enemmän, mitä Ruki teki koulun jälkeen ja ehkä myös Reitan ja kumppaneiden puuhista. Tää toki on vaan mun mielipide.

Jaa, mitäköhän vielä kertoisin. No, Kai on tollanen perus symppis joka aina yrittää ilahduttaa (ainakin ensivaikutelmalta) ja Uruha ja Reita tollasia "Bad and cool boys" >8)

Luonnon mätänemisprosessi oli lopuillaan...

Hehe, tossa alussa jo nauroin tolle lauseelle XD Toi oli just paras tohon alkuun, halusin heti lukee lisää :'--D

”Hän joutui jäämään ylitöihin. Mikset kutsuisi häntä isäksesi? Hän pitäisi siitä”, Satsuki vastasi aloittaen ruoanlaiton.
”Koska Wataru ei ole isäni”, Takanori kuittasi ja istuutui pienen, vaaleapuisen pöydän ääreen.

Tää oli jotenkin... söpö kohta. En tiä miks, mun mielestä vaa söpöä, ettei se suostu käyttää Watarusta nimitystä isä, koska se ei oo sen biologinen isä. Näin ainakin käsitin...

”Taidat vain olla kateellinen”, Reita vinoili nojaten lokerikkoihin.
”Taidat itse olla. Olen nähnyt, miten olet katsellut häntä”, Uruha pisti väliin vaitonaisena kierrellen ruskeita hiuksiaan sormiensa ympärille.

Niin, Reita ei oo kateellinen Rukille- vaan niille tytöille >8DD MUAHAHAAHA mikä välähdys (y)

Äää en keksi enää mitään tähän. Odotellen jatkoa~

Mariskaa kiittää ja kumartaa~
~ LM.C Helsinki 050410 ~
~ LM.C Helsinki 130512 ~
~ An Café Helsinki 061112 ~

    1 tykkää.
Avatar
Mariskaa
Roudari
 
Viestit: 60
Liittynyt: Pe Kesä 12, 2009 5:55 pm
Paikkakunta: Mayan kengät

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja tiibii » Pe Heinä 01, 2011 12:20 pm

Hehe, eka osa ! :3 Täähän oli aikas mielenkiintoinen, ehkä minun makuuni hieman lyhyt. Pituutta olisi saanut ehkä lisää, lisäämällä enemmän kuvailua, koska mielestäni tää meni aika nopeeta tahtia eteenpäin. Mutta jokatapauksessa tää oli hyvä!

Eh, pystyn kuvittelemaan Reitan tollasena "välinpitämättömänä" vai miks sitä ny sanois koviksena ? Joo en osaa käyttää sanoja... :DD Mut kuitenkin sen suuntautuminen Rukii kohti. Aattelin heti ekaks, että se tykkää itekki siitä, et pia se paljastaa olevansa homo ja sit Rukikin on ja uulalaa. :D Miettisin, et jos se olis pikkusen kateellinen niille tytöille. (;;

Haluisin tietää Rukin luonteesta enemmän. Reitasta mulle muodostui jo aika selvä kuva sen luonteesta, mutta Rukista en saanu hirveesti irti. Ilmesesti ainakin sosiaalinen? :D Mut ehkä saan tietää myöhemmin enemmän. ;3

Mielenkiintosta lukea välillä tämmösestä "normaalista" elämästä, ettei ol kaiken maailma ihmetapahtumia tai kauhujuttuja tai yms yms. :D Tykkään meinaan tosipaljon lukea perus arkea. Ja tää 1 luku oli just semmonen mist mä tykkään, mut se loppu liian pian ! :(( Janoan lisää, toivottavasti saan sitä pian, joohan? ;)

Tykkäsin sun kirjoitustyylistäsi, se oli selkeää ja helppolukuista.

Pakko nyt quettaa tähän heti tosta alusta yksi aivan mahtava kohta !

Vaikka ilma olikin viilenemään päin, ei se jäädyttänyt viiden ihmisen voimakkaita, nupuillaan olevia tunteita.
Nuo tunteet odottivat ja pian roihuaisivat sytyttäen kaiken palamaan.


aaaaa ! Sulin tässä kohtaa. Sai taas kaikki mun ajatukset laukkaamaan ties missä. :3 I likee !

Odotan innolla jatkoa tähän ficciin. :)) ! Sori jos tuli lyhyt ja epäselvä kommentti, mutta toivottavasti saat tästä edes jotain irti.

Kiitos tästä!♥
>>Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny !♣

    2 tykkää.
Avatar
tiibii
Roudari
 
Viestit: 61
Liittynyt: To Heinä 09, 2009 5:01 pm
Paikkakunta: Rauma

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja Lou » Pe Heinä 01, 2011 4:51 pm

Hei, päätinpä minäkin tulla kommentoimaan tähän, vaikuttaa niin lupaavalta ficiltä^^.

Yleensä alan lukemaan ficciä paritusten perusteella, ja aluks en meinannu lukea tätä ollenkaan kun niitä ei vielä kerrottu :'D. Päätin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden (jos vaikka kävis hyvä tuuri ja tässä oliskin omia lempiparituksia mukana...)!
Tykkäsin ensimmäisestä osasta, oot hyvä kirjottamaan! Ainoat jutut joita jäin kaipaamaan oli ensinnäkin henkilöiden ajatusten kuvailu. Reitan vaikutelma Rukista tuli jollain lailla selville, mutta myös Kain, Uruhan ja Rukinkin ajatuksia kolmikosta olis kiva saada mukaan. En tiiä onko se tarkotuksella näin vai miten, mut sitä jäin kaipaamaan. Tiiän et ainakin mulle ajatusten kuvailu kirjottamisessa on tosi vaikeaa, mut se on musta silti tosi tärkeää kans.
Toinen juttu oli se, että tapahtumia oli aika paljon verrattuna osan pituuteen. Kaikki tuntui tapahtuvan tosi nopeasti ja kohtaukset oli aika lyhyitä. Vaikka missään kohtaa tekstiä ei ollut tylsä lukea ja se oli sujuvaa, niin kannatan silti enemmän pitkiä osia, joissa ei kuitenkaan välttämättä mennä hirveää vauhtia eteenpäin :3.

Kritiikki sikseen! :D
Niinku jo sanoin, oot mun mielestä tosi hyvä ja sujuva kirjottamaan, enkä huomannu kirjotusvirheitäkään. Tää eka osa sai mut todella kiinnostumaan tästä ficistä, ja varsinkin draaman ystävänä odotan jännityksellä mitä tulee tapahtumaan poikien välillä.
Vaikka noi henkilöhahmot tuntuukin ainakin tässä vaiheessa hieman kliseisiltä, niin minä niistä ainakin tykkään tosi paljon oli ne sitten käytettyjä tai ei :D. Esimerkiksi coolista Reitasta oon aina tykänny tosi paljon, heh. Ja toi että tytöt piirittää Rukia on kans tosi kiva lisä, koska oon lukenu jo ehkä liianki monta ficciä jossa Rukia sorretaan jollain lailla. :b
En tiiä onko Aoi oppilas myös vai joku muu, mut musta sekin on tosi kiva et kaikki hahmot ei heti selviä tai oo heti ekassa osassa samaa porukkaa.

Kun luin tätä ekaa osaa niin tajusin kans sen, että vaikka paritukset onkin mulle melkein se kaikista tärkein juttu ficissä, niin onki oikeastaan tosi hyvä ettei niitä vielä tiiä! Lisää mielenkiintoa ja halua saada nopeesti jatkoa. :3

No joo musta tuntuu että mun piti sanoa vielä jotain mutta taisin unohtaa sen jo... Tässä kuitenkin kaikki oleellinen kai mitä halusin kertoa. :D
Toivottavasti jatkoa tulee mahdollisimman pian. ♥

    2 tykkää.
Avatar
Lou
Fani
 
Viestit: 18
Liittynyt: La Joulu 06, 2008 7:32 pm

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Pe Heinä 01, 2011 10:45 pm

Mariskaa, tiibii, Lou: Hei vaan kaikille ja kiitos kommenteistanne! ^^ Yllätyin positiivisesti, että tähän oli tullut jo kolme kommenttia. :3
Kuvailut on mulle aina vähän vaikeita, mutta yritän panostaa niihin paaaaaaljon! Tää osa vähän oli tällane lyhyt, kun siis mulla oli oikeesti tää eka osa silleen 7 sivun pitunen xD niin päätin sitten pätkiä osiin niin voi siksi tuntua vähän tällaselta tää niin niin... Jatkossa pyrin siis kuvailemaan enemmän ja paremmin tuntemuksia sun muita juttuja ja koitan saada ficceihin enemmän pituutta pikku hiljaa... Mutta! Oli kiva huomata, että teksti on sujuvaa eikä virheitäkään, ainakaan toistaiseksi, ole löytynyt. Uutta osaa laitan niin pian kuin mahdollista. Pitää pilkkoa sitä 7 sivua osiin ja muokkailla niitä vielä ja betata... Että että! Katsotaan, koska seuraava osa tulee. :3 Kiitos vielä vaivannäöstänne kommentoida!
Tamago kiittää ja kumartaa~ ^^
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja mayabi » La Heinä 02, 2011 9:10 pm

...No, ehkä mä voin aloittaa jo kauan suunnittelemani kommentointi-maratonin.

Mä luin tän tossa hieman aiemmin puhelimella, jolla dataan aina kun ei jaksa konetta avata XD Mutta halusin kommentoida, ja se ei onnistu tolla käsirakkineella, jota kännykäksi kutsuttakoon.

Prologista mä myönnän sen, etten mä lukenu sitä kovin tarkkaan XD Siinä kuitenkin puhuttiin viidestä ihmisestä ja ... no niin, kyl mä sen sitten jälkeen päin luin uudelleen :''D Hyppäsin oikeestaan suoraan lukuun, kun tähän sellainen oli jo ilmestynyt. Gaze- kouluficcejä ei voi koskaan olla liikaa ! Okei, ehkä voi mutta mä oon silti kaivannut niitä ;;__;; Ja tykkäsin hirveesti kun semmosen löysin.

Oi, ei en mä ainakaan löytänyt... Onko tossa virhettä vai kuvittelenko mä vain ? ;__;

Nuo kolme, toisella vuosikurssia käyvät nuoret miehet raahautuivat kouluun väsyneinä muiden koululaisten mukana.

Mun mielestä noissa on eri... jokumuoto (äidinkieli ei ollut vahvuuksiani) kun eikö se olis toista vuosikurssia vai olenko mä väärässä :00 sekin on mahdollista. Takanorin kohdalla kuitenkin puhuttiin ensimmäistä vuosikurssia, että no.. Mutta jos se on ajatusvirhe, niin se todellakin oli ainut minkä bongailin. Hyvin menee betaharjoitus ! 8)

Ahehe Takanori on tosi söpö, oikeesti. Reita on ihan ihme kovin, mut se oli aika ihana kun Takanori tuli siihen niiden luokse XDD Tai siis, sen reaktio oli ihana. Mä olin jotenkin ajatellut, että se olis heti jotenkin tosi kylmä ja tyly, mutta... Toisin kävi, ainakin hieman.
Mä en nyt tiedä mitä mä tästä sanoisin. Toisaalta, mäkin Takanorin äitiä, omani on hirmu samanlainen XD
Mä taidan vaan sanoo kiitokset ja ilmoittaa, et meinasin kyllä lukea ja kommentoida, jos sitä jatkoo löytyy ! 8)
Why don't you brake the mirror just what you need now

    1 tykkää.
Avatar
mayabi
Roudari
 
Viestit: 72
Liittynyt: Ke Kesä 09, 2010 6:15 pm

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja Barbiedoll » Su Heinä 03, 2011 3:32 am

Uuh. Päätin näin aamuyöllä alkaa rustaamaan kommenttia sinulle, vaikka en tiiä oliko niin hyvä idea sitten loppujenlopuksi! Tästä tuskin tulee mitään kilometrikommenttia, vaikka nostalgian takia haluaisin todellakin sellaisen sulle kirjoittaa!
Mä seurasin sillon sitä sun LM.C ficciä, ja kommentoin kuuliaisesti aina jokaista osaa. Senpätakia olinkin tosi kiinnostunut tästä ficistä, koska mä halusin vertailla vähän, että miten sä olet kirjoittajana ja kertojana kehittynyt.
Lukaisin tän tälleen melkoisen rivakasti nopsaa läpi, ja mun silmään pisti yhtäläisyys sen sun LM.C ficin kanssa. Sulla on tapana kirjoittaa lyhyt ja mielenkiintoinen prologi. Taino, enhän mä tiedä onko sulla tapana, mutta molemmissa ficeissä mitä oon nyt sulta lukenut, on ollut mielenkiinnon herättävä ja lyhkäinen prologi, jota on vaikea kommentoida millään lailla.
En muista siitä toisesta prologista (tai ficistä...) oikein mitään muuta kuin sun kirjoitustyylin. Tää prologi oli oikein kiva, ei mitenkään tekotaiteellinen ja tosi syvällinenkin oikeestaan. Mielenkiintoinen, sai mut kiinnostumaan tästä, ja sai mut paneutumaan vähäsen enemmän.
Mä itseasiassa oon mieltynyt suuresti miljöönä kouluun, joten olin ihan miellissäni ekan osan alussa.
Oot rakentanut hahmoille mielenkiintoiset luonteet, ja joista osa tuli aika hyvinkin esille. Aoi oli aika mysteeri, odotan innolla mitä olet kehitellyt hänen varalleen. Mä todellakin toivon parituksiksi niitä tavanomaisia, tai ainakin että kliseekaksikko Reita ja Ruki päätyy yhteen. Niin se vaan on, en jaksa lukea ficcejä joissa ei ole edes pientä vivahdusta reitukista. Yhyy olempas ernuliisa.
Hmm.. muistan miten sun ongelma oli siinä toisessa ficissä kuvailu. Musta tuntuu, ettet oo vieläkään löytänyt sitä kultaista keskitietä, mutta parantunut olet siinäkin huimasti. Ekassa osassa kuvailit osittain vähän liikaa asioita, joskus myös vähän suppeasti.
Tää idea on sinäänsä tosi kiva, koska yleensä ficin päähenkilöt ovat samalla luokka-asteella tai jopa samalla luokalla, se, että Ruki on vuoden nuorempi, herättää mielenkiintoa entisestään.
EEh hmm. Mitäköhän muuta... en muista enää yhtään mitä mä oon tähän kommenttiin rustannut... : D
Aaa! Sulla on näissä kahdessa ficissä molemmissa ollut myös tapana jättää paritukset vähän avoimiksi kysymyksiksi, ja vaikka se mielenkiintoa herättääkin, ärsyttää tietty epätietoisuus.
Lol, hyppelen asiasta toiseen, näin siinä käy kun kello on... puoli viisi? Ohhoh, ehkä ois kohta munkin aika lähteä nukkumaan.
Mut hei, anyways, sä oot todellakin kehittynyt kirjoittajana. Kuvaus on sujuvampaa, ja jotenkin sun kirjoituksesi vaikuttaa vähän "ammattimaisemmalta" eikä siltä tavanomaiselta "lol kirjoitin tän eilen vessassa". okei kärjistin, mutta ehkä ymmärrät pointtini!
hmmhmm. joo, luovutan, mä en keksi mitään rakentavaa...
käyn lafissa niin harvoin, että en voi luvata samankaltaista kommenttilojaaliutta, mutta todellakin, aina kun aikaa ja halua riittää, voin rustata kommentin päiväsi iloksi!
Jatkoa innolla odotellen vanha tukijasi, Barbiedoll. (:
DIR EN GREY 23.8.2011
MUCC 17.1.2011
Versailles 29.06.2010

    3 tykkää.
Barbiedoll
Roudari
 
Viestit: 58
Liittynyt: Su Syys 20, 2009 2:24 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 1/?] 30.6.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ma Heinä 04, 2011 10:04 pm

mayabi: Tervehdys ja kiitos kommentistasi! :3 Kiitos, että huomautit tuosta virheestä (kyllä, se on virhe). Jokin ajatuskatkos tullut, en itse ole sitä huomannut. :'D Siinä kun käy aina niin, että kun itse tietää suurinpiirtein mitä tarkoitetaan niin sitä voi olla joskus vähän sokea omille virheilleen. :) Niin ja jatkoa on kyllä luvassa. :D

Barbiedoll: Hei taas sinulle! (8 Kiva kuulla, että olen vähän sentään kehittynyt siitä ensimmäisestä n00b jatkoficistäni. xD Mutta joo, kuvailut vähän tuottaa vieläkin ongelmia ja yritän kovasti parantua siinä. >___< *ruoskii itseään* Parituksia on vähän vaikea vielä tässä vaiheessa lyödä lukkoon, siis niitä lopullisia. Mitään en lupaa. >8 ) (Olenpas ilkeä...) Niin ja kiitos, kun kommentoit. (:

Tamago kiittää ja kumartaa~
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 2/?] 9.7.-

ViestiKirjoittaja Tamago » La Heinä 09, 2011 6:50 pm

A/N: Noniin! Hei taas. Tässä tää kakkososa nyt olisi. Betasin sen varmaan satatuhattajayksi kertaa ja muokkailin kuvailuja ja kohtauksia toimivimmiksi. Toivottavasti toimii. ^^"

Osa 2

Takanori käveli taas yksinään koulun loputtua kotiin. Tavalliseen tapaan hän kääntyi kadulle, joka kulki rivitalojen lävitse. Pojan katse hapuili toissapäiväistä mustahiuksista miestä, mutta turhaan. Miestä ei näkynyt eikä kuulunut, aivan kuten eilenkin. Talon sisällä ei näkynyt liikettä. Vaaleahiuksinen mietti, oliko mies ollenkaan kotona. Jos ei ollut, oliko hän töissä, naisystävänsä luona, kaupassa? Mitä hän teki parhaillaan?

”Hei!” kuului huuto pojan takaa.

Takanori kääntyi katsomaan taakseen ja näki Uruhan juoksevan häntä kohti.

”Hei Uruha”, vaaleahiuksinen tervehti toista poikaa tämän päästyä hänen luokseen.
”Asutko tässä lähellä?” Uruha kysyi vaaleahiuksiselta.
”Tuolla”, nuorempi vastasi ja osoitti kerrostaloja kohti, jotka kohosivat hieman kauempana.
”Minäkin asun tuolla. Asummekohan samassa rakennuksessa?” ruskeahiuksinen mietti ääneen.

Pojat kävelivät rinnakkain kerrostaloalueelle ja he huomasivat asuvansa samassa kerrostalossa, mutta eri rapuissa. Takanori asui A-rapussa toisessa kerroksessa, kun taas Uruha C-rapussa kolmannessa kerroksessa. Pojat päättivät nähdä toisensa vielä tunnin päästä kerrostalojen piha-alueella.

~

”Oletko vielä ehtinyt tutustua täällä paikkoihin?” Uruha kysyi nuoremmalta tavattuaan tämän vaaleiden kerrostalojen edustalla.
”En oikeastaan. Olen vain kulkenut koulusta kotiin ja toisinpäin.”
”Voisin näyttää sinulle vähän paikkoja, jos sinulle sopii?” ruskeahiuksinen ehdotti vienosti hymyillen.
”Totta kai!”

Pojat lähtivät kävellen samaa reittiä, jota he olivat tulleet koulusta kotiin. Takanori silmäili taas mustahiuksisen miehen asuntoa. Ei liikettä, ei valoja, ei mitään. Takanori loi kaipaavan katseen haravaan, joka nojasi asunnon seinustaa vasten. Jostain syystä vaaleahiuksinen kaipasi näkyä, jossa tuo mustahiuksinen nuorimies haravoi. Poika pudisti päätään omille ajatuksilleen.

Pian pojat tapasivat Reitan sattumalta kadulla. Tämä kantoi ruokakassia toisessa kädessä, hän oli tulossa kaupasta.

”Hei”, Takanori tervehti Reitaa ujosti. Reita loi nuorempaan pikaisen katseen.
”Olemme kaupunkikierroksella Takanorin kanssa. Haluatko liittyä seuraamme?” Uruha kysyi ystävältään.
”Minun pitäisi viedä nämä ensin kotiin”, Reita selitti ja vilkaisi taas pikaisesti Takanoria. Uruhalta se ei jäänyt huomaamatta. Vanhin varmasti ihmetteli, mitä uusi poika teki hänen seurassaan.
”Jos tulemme mukaasi?” ruskeahiuksinen ehdotti Reitalle.

Reita nyökkäsi ja kolmikko jatkoi matkaansa suunnaten muutaman korttelin päähän Reitan kodille. Hän asui kaksikerroksisessa valkoisessa omakotitalossa vanhempiensa kanssa. Omakotitaloksi heidän talonsa oli melko pieni. Alueella oli paljon samankaltaisia asuntoja.
Reita näytti Uruhan mielestä jotenkin erilaiselta kuin ennen. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt toista sellaisena. Nuorempi oli täysin varma, että hänen ystävänsä oli ihastumassa, eikä Uruha pitänyt siitä.

”Haluatteko tulla käymään sisällä vai odotatteko te tässä ulkona?” Reita kysyi nuoremmilta pojilta.
”Odotamme tässä”, Uruha vastasi. Hän ei halunnut, että Takanori pääsisi hänen reviirilleen.
”Tulen kohta takaisin”, nenänsä peittänyt ilmoitti vielä ovelta ja katosi sitten kotinsa uumeniin.

Uruha sulloi kädet vaalean ja pitkän takkinsa taskuihin. Ehkä ei ollutkaan hyvä idea pyytää Reitaa liittymään heidän seuraansa. Nyt Takanori ja Reita tutustuisivat paremmin ja niin edelleen. Uruhan sisällä kasvoi mustasukkaisuus parhaasta ystävästään. Ruskeahiuksinen ei halunnut menettää palaakaan Reitasta. Reita oli ainoa, joka hänellä oli tukenaan tässä kurjassa maailmassa. Reita oli ainoa, joka tiesi Uruhan huonosta tilanteesta kotona. Hänen isänsä pahoinpiteli poikaansa aina ollessaan humalassa, eikä kukaan voinut sille mitään. Uruha ei halunnut, että viranomaisille ilmoitettaisiin. Hän ei halunnut koulukotiin tai sijaisperheeseen, olihan hän vielä seitsemäntoista. Muuten hän saattaisi joutua eroon ystävistään, ja etenkään Reitasta hän ei halunnut eroon.

”Joko mennään?” Reita kysyi tullessaan takaisin ulos.
”Joo”, Uruha huokaisi.

~

Kierros kaupungilla sujui rauhallisissa merkeissä. Uruha oli pannut merkille Reitan ja Takanorin välisen leppoisan keskusteluilmapiirin ja Reitan nopeat katsaukset Takanoriin. Reita taas oli pannut merkille Takanorin suloisen hymyn ja naurun. Aina kun Reita katsoi tätä, hänen sydämensä jätti yhden lyönnin väliin. Poika ei ymmärtänyt mitä hänen päässään oikein liikkui. Miksi toinen sai hänet tuntemaan niin? Häntä pelotti. Aluksi nenänsä peittänyt poika ajatteli, ettei koskaan tulisi toimeen Takanorin kanssa, koska tämä varasti kaiken huomion ja Reita pelkäsi, että hänen suosionsa laskisi ja hänestä tulisi aivan samanlainen kuin kaikki muutkin. Mutta hänellä ja Takanorilla synkkasi hyvin.

Nyt Takanori käveli Uruhan kanssa rivitalojen välistä kulkevaa katua pitkin kerrostaloalueelle. Vaaleahiuksisen katse viipyi miehen asunnossa. Siellä oli valot päällä ja keittiössä näkyi liikettä. Takanori näki keittiössä mustahiuksisen miehen ja jonkun toisen henkilön. Tämä oli nainen. Naisella oli pitkät ruskeat hiukset ja Takanori näki, kun nainen ja mustahiuksinen halasivat. Pojan pulssi nousi, mutta miksi? Hän ei voinut ymmärtää sitä. Hänhän oli nähnyt miehen vain kerran aiemmin sattumalta tämän pihalla. Nyt Takanori ei enää saanut miestä mielestään ja se häiritsi häntä.

Poikien päästyä kerrostaloille Uruha katosi C-rappuun ja Takanori A-rappuun, mutta vaaleahiuksinen kääntyi kannoillaan ja säntäsi ulos. Hänen oli pakko saada nähdä tuo mustahiuksinen mies vielä uudestaan. Takanori ei voinut itselleen mitään, vaikka tiesi käytöksensä olevan outoa.
Pojan päästyä rivitalojen lävitse kulkevalle kadulle, hän pysähtyi tuon mustahiuksisen miehen asunnon edustalle. Piha-alueet erotti toisistaan melko korkea, puinen aita, mutta se ei ympäröinyt koko pihaa. Takanori seisoi miehen talon edustalla ja katsoi valotonta ikkunaa. Ei mitään. Ehkä he olivat menneet nukkumaan. Yhtäkkiä asunnon ulko-ovi avautui ja Takanori näki vain hämärästi tulijan olevan mies. Kello oli ties mitä ja syksyn ansiosta oli jo pimeää. Vaaleahiuksinen näki miehen istuvan portaille ja sytyttävän tupakan.

”Mitä tuollainen poika tekee vielä näin myöhään ulkona?” kuului matala ääni, joka kuului miehelle.

Takanori punastui. Mies oli nähnyt hänet seisomassa aivan hänen asuntonsa edustalla. Mies varmasti luuli vaaleahiuksisen vakoilleen häntä. Poika ei pystynyt liikkumaan. Hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa, kun hän kuuli tuon miehen äänen.

”Mitä sinä siellä seisot? Mene kotiisi”, mies naurahti hieman huvittuneesti.
”Anteeksi!” vaaleahiuksinen huudahti ja oli jo lähdössä juoksuun, kunnes mies vielä avasi suunsa.
”Tule tänne.”

Takanori astui varovasti miehen pihalle. Oliko toinen juuri pyytänyt hänet luokseen? Miksi? Takanorin askeleet kulkivat kohti miestä. Lähemmäs päästyään vaaleahiuksinen alkoi hahmottaa miehen kasvoja tarkemmin. Toinen oli henkeäsalpaavan hyvännäköinen. Nuorempi henkäisi. Toisen melkein olkapäille ulottuvat mustat hiukset olivat hieman sekaisin ja tupakka valaisi miehen täyteläisiä huulia sen verran, että vaaleahiuksinen näki miehen omaavan huulikorun.

”Istu”, mies viittoi nuoremmalle. Takanori teki työtä käskettyä. ”Nyt voisit kertoa, että mitä tuollainen lapsi tekee vielä näin myöhään ulkona?”
”Olin tulossa kaveriltani kotiin ja…”
”Ja satuit jäämään seisomaan asuntoni eteen?” mies naurahti ja veti sauhuja sisäänsä hymynkare huulillaan.
”Niin no… Voihan sen noinkin ilmaista, mutta en minä tarkoituksella jäänyt siihen seisomaan…” vaaleahiuksinen änkytti.
”Minä näin, että tulit kerrostalojen suunnalta. Et sinä missään kaverillasi ollut. Minä näin, kun sinä tulit ja jäit vain siihen seisomaan”, mustahiuksinen paljasti nuoremman tyynellä äänensävyllä ja loi merkitsevän katseen Takanoriin.
”Olin matkalla kaverilleni. Sitä minä tarkoitin”, nuorempi yritti korjata.
”Etkä ollut. Sinähän asut jossain noissa kerrostaloissa, etkö asukin? Tulit katsomaan minua, vai mitä?” mustahiuksinen hymyili ilkikurisesti nuoremmalle.

Takanori oli ahdistettu nurkkaan, mitä hän nyt sanoisi? Hän ei voinut enää keksiä tekosyitä, hän oli jo paljastunut.

”Minkä ikäinen olet?” vanhempi kysyi Takanorilta.
”Kuusitoista…” nuorempi mumisi vastaukseksi.
”Lapsi mikä lapsi… Mene kotiisi”, mies huokaisi.
”Älä kutsu minua lapseksi!” Takanori huudahti ja nosti kätensä suulleen. Oliko hän juuri huutanut toiselle?
”Sinä olet lapsi.”
”Minkä ikäinen sinä sitten olet?” Takanori kysyi määrätietoisesti, jopa haastavasti. Se hämmästytti häntä itseäänkin. Yleensä vastaavissa tilanteissa hän meni lukkoon tai oli muuten vain hiljaa.
”Yhdeksäntoista”, mies vastasi ja tumppasi tupakan kivirappusiin.
”Mikä nimesi on?” vaaleahiuksinen töksäytti, se ei ollut tarkoituksellista.
”Nimeni? Mitä sinä sillä tiedolla teet?”
”Unohda koko juttu. Unohda, että koskaan seisoinkaan asuntosi edessä. Se oli oikeasti vahinko”, nuorempi mumisi ja nousi rappusilta.
”Aoi.”
”Mitä?”
”Kutsu minua Aoiksi.”
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Loka 13, 2014 9:29 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 2/?] 9.7.-

ViestiKirjoittaja tiibii » La Heinä 09, 2011 8:32 pm

yay ! Yllätyin positiivisesti, kun jatkoa oli tullut näinkin nopeesti ! Mutta itse kommenttiin ;) >

Mun makuuni tää eteni ehkä vieläkin turhan nopeesti. Ite tykkään lukee ihan hirveesti pitkii jaarittelui kaikesta mahdollisesta. Se tekee ficistä pitkän ja saa sen tuntumaan todellisesta, eikä se sen jälkeen tunnu enää puuduttavalta lukea sitä pitkää tekstiä, kun se on niin mielenkiintosta ! :D HEH okei jos mä nyt keskityn tähän kommenttiin. :D

Mua alko ihan hirveesti kiinnostamaan toi Uruhan elämä ! En saanut siitä vielä paljoa irti, mutta ehkä myöhemmin ! Haluisin niin päästä kurkistamaan enemmän Uruhan kulissien taa, että onks siihe hakkaamiseen jokin syy, kenties? :D Odotan innolla, että sais lisätietoo tästä Uruhan perheen toiminnasta.

Aloin miettii myös, että onko Uruha ihastunut Reitaan vai olisko se kuitenkin vaan ihan ystävyydellistä mustasukkasuutta. ouhhouhh ! Mä aloin niin toivomaan, et se olis ihastunu siihen. AIjjaijai mikä soppa siitäkin sitten syntyis, ku Uruha tykkää Reitasta ja Reita tykkäis Rukista. (Ainakin oletan, että Reita on/tulee olemaan ihastunut Rukiin) Ja sitte vielä jos Ruki tykkää Aoista ! Hej onks tää enää laillista D:: ! Draamaa ;) Siitä mä tykkään ! Oletan kuitenkin myös niin, että Ruki alkaa tässä jonkun kanssa jossain vaiheessa? :D ! Tai sitten kuitenki teet semmosen tempun, ettei kukaa ala kenen kää kaa:D ! No eikai. (;; Mulle heräsi vahva epäilys, että Reitukia on luvassa? :D Oikeesti ! Tuli ihan semmonen olo, että jossain vaihees tulis Reitukii? :D Eeeh, sitt oon kuiteki taas ihan väärässä, mut anyway. :) Tykkään lukea todella paljon kaikennäkösii suhdekiehkuroi. ;)) Mä uskon et niitä tulee olemaan tässä ! :33

Taisin viime kommentissanikin jotain mainita kuvailun puutteesta? :D No ihan sama. Toivoisin vieläkin sitä olevan hieman lisää.

Aoi vaikuttaa kiinnostavalta! ;) Ah, rakastan tommosia "ilkeitä" hahmoja. Aoi ei ainakaan vielä näyttänyt mitään kiinnostusta Rukii kohtaa ! :(( Haukku vaan lapseks. ei se nyt niin paha ikäero olis, ihan sopiva. (; Ei Rukikaa haukkunu sitä vaariks. ;D;D

Sori vähän sekava ja outo kommentti D::D Mutta jatkoa odotellessa !
>>Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny !♣

    1 tykkää.
Avatar
tiibii
Roudari
 
Viestit: 61
Liittynyt: To Heinä 09, 2009 5:01 pm
Paikkakunta: Rauma

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 3/?] 19.8.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Pe Elo 19, 2011 2:58 pm

tiibii: Kiitos kommentistasi! Seuraavassa osassa hieman lisää Uruhan kotielämästä, kun edetään pitemmälle siitä tulee varmasti vielä kuultua lisää. Uruhan tuntemuksista Reitaa kohtaa selviävät pikkuhiljaa. ;D Draamaa kuitenkin siis on luvassa, siitähän sinä tykkäsit, etkös vain? ^.~ Joo ja mä yritän parhaani niiden kuvailujen kanssa. Ne on mulle iso haaste! (;

A/N: Okei, tässä meni vähän pidempään kuin suunnittelin... Olin kansainvälisellä leirillä ohjaajana ja kaikkea muuta loppukesästä ja koulu alko ja mitähän vielä... No tässä tää kolmososa nyt ois! Yritin kirjoittaa tästä vähän pidemmän kuin aiemmista osista, panostin myös kuvailuihin, mutta musta tuntuu jo nyt, että sitä on vieläkin liian vähän. :'D Ja musta tuntuu, että noi tapahtumatki etenee vielä liian nopeaa tahtii, mutta yritän hillitä itseäni! (; Noniin, olkaapa hyvät~

Osa 3

Takanori ei ollut saanut nukutuksi koko yönä, sillä hänen päässään pyöri vain tuo mies, joka kertoi nimekseen Aoi. Pojan onneksi oli lauantai. Aamupalalle mennessään vaaleahiuksinen oli erittäin väsynyt ja olisi nukahtanut pöydän ääreen, ellei hänen äitinsä olisi ollut vastapäätä valittamassa ja saarnaamassa toisen kotiintuloajoista ja kinuamassa selitystä sille, missä tämä oli eilen illalla ollut niin myöhään. Saatuaan syödyksi, Takanori nappasi mustan tekonahkatakkinsa naulakosta päälleen ja meni ulos.

Takanori istahti aamuaurinkoon maahan ja nojasi kerrostalon kylmää seinää vasten. Vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli silti melko viileä, sillä kylmä tuuli riuhtoi puita ja mitä tahansa, mistä sai otteen. Vaaleahiuksinen sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Hänen suosikki vuodenaikansa oli syksy. Takanori rakasti viileää ilmaa ja vesisadetta. Hänen mielestään oli myös kaunista katsoa, kuinka kaikki kasvit vaihtoivat väriä kirkkaasta tummaksi, kuinka kaikki mätäni.

”Nukkuuko hän?” kuului kuiskaus vaaleahiuksisen pojan viereltä.
”En tiedä”, kuului toinen kuiskaus, joka kuului toiselle henkilölle.

Takanori tunnisti nuo äänet. Ensimmäinen ääni kuului Uruhalle ja toinen Kaille. Pian nuorin pojista tunsi kevyen tökkäisyn nenänpäässään. Tämä avasi hitaasti silmänsä ja näki mustahiuksisen pojan edessään kyykistyneenä.

”Hyvää huomenta”, Kai virnisti nuoremmalle. ”Oletko nukkunut siinä koko yön?”
”No hehheh… Olen.” Kain silmät laajenivat.
”Älä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan”, Uruha mutisi ystävälleen. Kai ja Takanori nousivat seisomaan.
”Olimme juuri matkalla Reitalle. Haluaisitko liittyä seuraamme?” mustahiuksinen poika ehdotti nuoremmalle.
”Ei minulla parempaakaan tekemistä ole”, vaaleahiuksinen vastasi toiselle hymyillen.

Takanori ei voinut olla vilkuilematta Aoin asuntoa heidän kulkiessa sen ohi. Takanorin harmiksi asunnossa ei näkynyt liikettä, ei ristin sielua.
Uruhasta ei voinut olla huomaamatta matkan aikana, että häntä ärsytti vaaleahiuksisen pojan läsnäolo. Nyt toinen pääsisi hänen parhaan ystävänsä kotiin. Heistä tulisi ystäviä ja kenties enemmän, jos Uruha oli lukenut ystäväänsä oikein viimeaikoina Takanorin seurassa. Uruha tunsi toisen uhaksi.

~

Pojat istuivat Reitan huoneessa ja juttelivat niitä näitä. Välillä Kai sanoi jotain typerää ja Uruha huomautti siitä. Nuo kaksi ”riitelivät ja tappelivat” siitä hyvästä. Nyt Uruha istui Kain päällä ja tökki tätä vatsaan, se oli mustahiuksisen heikko kohta. Toinen ei voinut lopettaa nauramista. Reita hymyili ystävilleen. Sivusilmällä hän tutkaili vaaleahiuksista poikaa, Takanoria.
Takanori silmäili Reitan huonetta. Se oli yhden hengen huoneeksi melko iso. Ikkunan alla oli kirjoituspöytä ja tuoli, toisella seinustalla kirjoituspöydän vierellä oli sänky ja pieni yöpöytä, jonka päällä oli lamppu ja jokin vihko. Toisella seinustalla oli musta nahkasohva, jolla Reita istui. Takanori istui mustalla nojatuolilla yhdessä huoneen nurkista. Nojatuolin vieressä oli mustavalkoinen sähköbasso. Seinät oli tapetoitu mustalla tapetilla ja lattia oli tummaa puuta. Takanorin katse pysähtyi hetkeksi lattialla kahteen painivaan poikaan, mutta pian pojan katse nauliintui Reitaan. Tuo poika ei edes yrittänyt peitellä tuijottavansa Takanoria. Nuorempi hämmentyi. Hämmennyksissään hän punastui ja hymyili toiselle. Reita käänsi katseensa nopeasti muualle. Nuorempi mietti, tekikö hän jotain väärin. Hän laski katseen varpaisiinsa. Yhtäkkiä hänen sukistaan tuli erittäin mielenkiintoiset.

”Auttakaa! Reita, auta!” Kai parkui epätoivoisesti naurunkyyneleet silmissään.
”Enpä usko”, Reita naurahti ystävälleen.

Takanori oli kateellinen noiden kolmen pojan ystävyydelle. Hänellä itsellään ei ollut koskaan ollut yhtäkään todellista ystävää, siksi Reitan kylmä suhtautuminen vihlaisi nuorempaa. Poika ei ymmärtänyt toisen reaktiota. Aiemmin kaupunkikierroksella he juttelivat kuin olisivat aina tunteneet, mutta nyt Takanori ei ymmärtänyt toista alkuunkaan. Tai sitten vaaleahiuksinen vain kuvitteli toisen reaktion olleen kylmä. Eihän hänellä edes ollut kokemusta tällaisista asioista.

”Auta! Ruki!” Kai huudahti.
”Kuka Ruki?” Uruha kysyi huvittuneena.
”Takanori… Ruki?” mustahiuksinen mutisi.
”Mutta Rukihan kuulostaa ihan hyvältä”, Reita sanoi väliin ja katsahti jäänsinisten piilolinssien takaa nurkassa istuvaa poikaa merkitsevästi.
”Voisiko se olla hänen lempinimensä?” Kai mietti ääneen ja katsoi Takanoria.

Puheenaiheen kohdistuttua Takanoriin Uruha käännähti katsomaan myös vaaleahiuksista poikaa, kuitenkin hieman vastahakoisesti.

”Minulla ei ole koskaan ollut lempinimeä”, nuorin pojista mumisi hämmentyneenä Reitan ja Kain ehdotuksesta.
”Pitäisitkö sinä siitä?” mustahiuksinen kysyi pojalta.
”Onhan se ihan kiva”, Takanori hymähti ja nosti katseensa sukistaan kolmeen muuhun poikaan. Nyt hän tunsi kuuluvansa heidän joukkoonsa.

~

Kai ja Uruha tekivät jo lähtöä Reitalta, mutta Ruki vielä viivytteli lähtöään. Hän ei halunnut palata kotiin kuuntelemaan äitinsä saarnaa kotiintuloajoista. Pojan äiti oli hyvin tarkka tämän kotiintuloajoista, mitä Ruki ei voinut käsittää.

Uruha ei olisi halunnut jättää noita kahta kahden, mutta hänen isänsä pahoinpitelisi hänet, jos hän ei olisi ennen kahdeksaa kotona. Uruhan isällä oli jokin pakkomielle pitää poikansa kotona silloin, kun hän itse alkoi ryypätä ja meluta. Uruha ajatteli, että hänen isänsä halusi rangaista häntä vaimonsa ja toisen poikansa kuolemasta, kurjasta elämästään. Ruskeahiuksinen oli ajatellut aina äitinsä ja veljensä kuoleman jälkeen, että hänen isänsä piti häntä syyllisenä heidän kuolemaansa. Uruha oli ollut samassa kolarissa heidän kanssaan, mutta hän oli selvinnyt. Ruskeahiuksiselle oli jäänyt selkään pitkä arpi muistoksi tuosta tapahtumasta. Taka- ja sivulasit olivat hajonneet ja viiltäneet tämän selkään pitkän haavan. Arpi alkoi vasemmalta puolelta lapaluun kohdalta ja jatkui aina oikealle puolelle lonkalle saakka.

Kain oli tarkoitus lähteä vielä vanhempiensa kanssa viettämään iltaa hänen tätinsä luokse. Kun musta- ja ruskeahiuksinen olivat molemmat saaneet lähdettyä, laskeutui Reitan ja Rukin välille kiusallinen hiljaisuus. He seisoivat ulkona, illan hämärtyessä heidän yllään.

”Sinäkö aiot vielä jäädä?” Reita kysyi varovasti, ettei kuulostaisi epäkohteliaalta ja luotaan pois työntävältä.
”Jos siitä ei ole haittaa… Haluaisin mieluusti viivytellä keskustelua äitini kanssa kotiintuloajoista”, Ruki mumisi toiselle vastaukseksi.
”Sinullako on taipumus olla iltaisin myöhään ulkona?” vanhempi kysyi hieman harmistuneena. Hänen päässään alkoi heti pyöriä ajatus, oliko toisella joku, josta tämä piti erityisen paljon ja jonka kanssa vietti paljon aikaa.
”Ei oikeastaan. Eilen satuin vain jäämään hieman pidemmäksi aikaa ulos sen meidän kaupunkikierroksen jälkeen”, Ruki vastasi ja loi varovaisen katseen toiseen.
”Olitko sinä Uruhan kanssa vielä ulkona?” nenänsä peittänyt töksäytti ajatuksissaan ja samassa kirosi mielessään möläytystään ja sitä, kuinka äreältä kuulosti. Nytkö hän oli jo mustasukkainen parhaalle ystävälleen?
”En. Minä olin… yksin”, nuorempi harkitsi sanojaan. Ei hän kehdannut myöntää toiselle hänen ihastuksestaan ja hölmöstä vierailustaan Aoin luona eilen illalla. Eihän Ruki edes tuntenut Reitaa vielä kunnolla.

Reita tunsi helpotusta. Toisella ei siis todennäköisesti ollut ketään, toistaiseksi.

~

Ruki kirosi matkalla kotiin takkinsa unohtamista Reitalle. Ulkona oli jo kylmä. Vaaleahiuksinen hidasteli Aoin asunnon kohdalla. Hän vilkuili toista huomatessaan tämän olevan rappusilla tupakalla. Vanhempi hymyili vaaleahiuksiselle ja vilkutti tälle.

”Mitä kuuluu?” Ruki huudahti toiselle ja hidasti kävelyvauhtiaan lähes olemattomaksi.
”Tässä tupakkaa poltan”, mustahiuksinen vastasi hieman kysymyksen ohi. ”Entä itsellesi?”
”Ihan hyvää”, Ruki vastasi paljastaen liian innokkaan äänensävynsä toisen kysymyksen johdosta.
”Oletpa sinä taas myöhään liikkeellä. Eikö tuollaisella lapsella pitäisi olla jonkinmoinen kotiintuloaika näin viikonloppuisinkin?”

Ilta oli jo pimeä ja kello taisi olla jo ainakin yhdeksän. Ruki oli viipynyt hieman liian myöhään Reitalla. Nyt hänen äitinsä ei päästäisi häntä pälkähästä. Vaaleahiuksinen joutuisi selittämään äidilleen vierailuistaan eilen illalla Aoin luona ja tämänpäiväisestä vierailustaan. Rukin piti pian keksiä jokin "tekosyy" kaikkeen, ennen kuin palaisi kotiin.

”Mitä mietit, kun jähmetyit noin?” Aoin ääni kuului aivan nuoremman korvanjuurelta. Tämä ei ollut huomannut toisen tulleen vierelleen. Nuorempi oli vajonnut aivan omiin ajatuksiinsa. Vasta nyt vaaleahiuksinen huomasi toisen olevan itseään jonkin verran pidempi.
”Mietin, että miten selittäisin äidilleni myöhäiset kotiintuloaikani”, vaaleahiuksinen mumisi hämmentyneenä toisen yhtäkkisestä läheisyydestä.
”Voi pientä”, Aoi sanoi virnistäen ilkikurisesti toiselle ja hiveli tämän vaaleita hiuksia.
”En minä ole pieni…” lyhyempi mumisi toiselle näreissään, muttei pystynyt olemaan vakuuttava toisen ollessa niin lähellä ja hivellessä hänen hiuksiaan.
”Missä takkisi on? Eikö sinulla ole kylmä?” vanhempi ihmetteli ääneen ja veti toisen pitkän takkinsa sisään lämmittelemään.

Rukin kasvoja kuumotti. Hänen sydämensä hakkasi niin kovaa, että pelkäsi toisen tuntevan sen vasten omaa rintaansa. Nyt hänellä ei ainakaan ollut kylmä. Lyhyempi sulki silmänsä, veti sisäänsä vanhemman tuoksua ja kiersi varovasti kädet toisen vyötärön ympärille.

”Eipä käydä liian läheisiksi”, mustahiuksinen naurahti.
”Anteeksi”, lyhyempi mumisi ja vetäytyi irti nolona toisesta.
”Sinähän olet ihan punainen”, Aoi virnuili toiselle.
”Kun täällä on kuuma…”
”Täällä on vitun kylmä, joten ei mene läpi.”

Pian kadulta kuului lähestyviä juoksuaskeleita.

”Ruki!” kuului Reitan huuto.

Ruki kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi ystävänsä hidastavan vauhtiaan jo kävelyä muistuttavaksi. Tällä oli nuoremman nahkatakki käsissään.

”Ei sinun olisi tarvinnut tuoda sitä”, vaaleahiuksinen sanoi ystävälleen huojentuneena.
”Mutta kun täällä on jo niin kylmä ilma.”

Aoi virnisti. Ruki vilkaisi häntä ja löi tätä hellästi rintakehään. Reita huomasi mustahiuksisen vasta nyt. Häntä mietitytti, mistä Ruki ja tuo mies tunsivat toisensa.

”En kai keskeyttänyt mitään”, nenänsä peittänyt mutisi ja ojensi takkia Rukille. Nuorempi otti sen vastaan.
”Et oikeastaan. Olin juuri matkalla kotiin”, Ruki vastasi ja kiskoi takin ylleen.
”Okei, no… Nähdään koulussa”, Reita sanoi toiselle ja oli jo lähdössä takaisin kotiinsa, kunnes Ruki pysäytti hänet ottamalla tätä olkapäästä hellästi kiinni.
”Olisiko siitä mitään haittaa, jos tulisit meille? Voisin selittää matkalla”, nuorempi kysyi epävarmasti nenänsä peittäneeltä ja loi tähän anovan katseen.

Ruki ajatteli, että jos hän toisi kaverin mukanaan kotiinsa, ehkä hän voisi hieman viivyttää äitiään ja saada lisää aikaa keksiä jokin pitävä tekosyy hänen kotiintuloaikoihinsa. Hän ei aikoisi viettää iltojaan kotona. Ei enää. Ruki halusi elää, ja nyt kun hän oli löytänyt ensimmäistä kertaa ystäviä, hän halusi viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa. Eikä Ruki aikonut jättää Aoin kanssa viettämäänsä pientä aikaa pois päiväjärjestyksestä. Siihen hän ei suostuisi.

Reita oli yllättynyt toisen pyynnöstä ja samaan aikaan myös hyvin iloinen. Totta kai hän suostuisi toisen pyyntöön ja samassa hän unohti mustahiuksisen miehen läsnäolon ja kaiken muun vainoharhaisen mustasukkaisuuden.

”Kyllä minä voin teille tulla. Ei siitä ole mitään haittaa.”
”Hienoa!” nuorempi huudahti innoissaan ja käännähti Aoin puoleen, mutta tämä oli jo kadonnut paikalta.

~

Kun pojat olivat saapuneet kerrostaloalueelle, he näkivät Uruhan tulevan hoiperrellen ulos C-rapusta.
Ruki ja Reita juoksivat ruskeahiuksisen luokse ja pitivät tätä pystyssä. Toinen näytti voivan huonosti.

”Onko kaikki kunnossa? Mikä hätänä?” Reita kysyi ystävältään hätääntyneenä. ”Onko tuo musta silmä?”

Samassa Uruha pillahti itkuun. Häntä sattui joka puolelle ja tätä tilannetta hän halusi välttää loppuun saakka. Hän ei koskaan halunnut Reitan näkevän tätä.

”Isäsikö?” nenänsä peittänyt totesi ennemminkin kuin kysyi, hänen äänestään kuulsi viha.

Uruha vain nyökkäsi ja lysähti maahan Reitan ja Rukin pidellessä hänestä vielä kiinni.

”Sattuu…” ruskeahiuksinen valitti haukkoen henkeään ja piteli vasenta kylkeään. ”Luulen, että se on murtunut…”
”Soitetaan ambulanssi”, Ruki sanoi järkyttyneenä.
”Ei”, Uruha ynähti.
”Meidän on pakko. Sinut pitää saada kuntoon”, Reita murahti päättäväisesti, kaivoi tummien farkkujensa taskusta kännykän ja näpytteli hätänumeron näytölle. ”Sinä et enää palaa tuonne.”
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Loka 13, 2014 9:48 pm, muokattu yhteensä 4 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    2 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 3/?] 19.8.-

ViestiKirjoittaja Sasuka_ » Su Elo 21, 2011 5:02 pm

Okei mulla on ihan törkee nälkä joten pakko kirjottaa nopeesti/lyhyesti :D älkää välittäkö kirjotusvihreistä, kädet tärisee -.-

En oikeen tiedä miks tätä aloin lukee, tuntu vaan että pakko saada jtn luettavaa ja KAS, suosikkibändini aiheinen ficci hyppäs silmille<3 sit kun aloin tähän ihan kunnolla uppotumaan, totesin tän olevan oikeesti tosi hyvä :D eniten mua todennökäsesti kiinnostaa toi Aoin hahmo (ja Reitan ofc) miten ootkin saanu siitä huithapelista noin salaperäsen ja tommosen jännän hahmon :D jotenki pelottavan ...
Reitaa rakastan (aina) tässäkin, oon positiivisesti yllättyny miten teitkin siitä tommosen koulun kingin ja "vaarallisen" sanotaanko näin :D Uruhan ongelmat kotona tossa lopussa kiinnitti huomioni/kiinnostukseni ja pakko oli kommentoida (vaikka todennäköisesti tää kommentti onkin siitä turhimmasta päästä) mitään rakentavaa en saa nyt valitettavasti aikaan, koska silmät seisoo päässä, kädet tärisee ja maha pitää meteliä niin etten voi keskittyä o_O mitään quoteakaan en jaksa laittaa, vaikka mieli tekis, koska en vaan yksnkertaisesti kykene.

Haluun vaan nyt sanoa, että OUMAIGAAASSSH oot tehny Reitasta ja Aoista ihanat tässä<3333 jatka samaan malliin, draamaa ei koskaan voi olla liikaa ! Ja tosiaan joku kolmiodraama systeemikin olis ihan kivaa tämmöseen juttuun saada :D
Sasuka kiittää ja kuittaa ~ (ja pyytää anteeksi tylsää ja ei-rakentavaa kommenttiaan)
MITENNIIN mä olen muka uke ???

    1 tykkää.
Avatar
Sasuka_
Fani
 
Viestit: 10
Liittynyt: Ti Heinä 26, 2011 12:40 pm
Paikkakunta: Jinin taskussa

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 4/?] 13.9.-

ViestiKirjoittaja Tamago » Ti Syys 13, 2011 3:37 pm

Sasuka_: Kiitos kommentistasi! Se piristi~ ^^ Kolmiodraamaa on kyllä luvassa, mutta keiden tahoilta sitten, sitä en paljasta. ;D Ja tässäpä tätä jatkoa nyt tulisi, toivottavasti kelpaa sinullekin. (;

A/N: Ookeee... Tässä o menny jonki aikaa, mut siis joo. xD Oikoluin tän sillee äsken kokonaisuudessaan ja koht pitäs lähtee kitaratunneille, että en tiiä jäikö mulla sitten 'kiireessä' jotain huomaamatta. Mutta tässä nyt tää ois~ Kommentit piristäis kummasti vaivannäköä tätä tarinaa kohtaan. (;

Osa 4

Valkoisessa sairaalahuoneessa maatessaan Uruha kirosi mielessään tilannetta, johon hänet oli saatettu. Juuri nyt hän olisi voinut kuristaa nuo kaksi vaaleahiuksista ystävystä, eikä Uruha voinut lakata ajattelemasta, olivatko pojat matkalla Rukin luokse vielä niin myöhään illalla. Olivatko he jo jotain enemmän kuin ystäviä? Oliko jotain ratkaisevaa tapahtunut? Tuon kaiken sijaan pojan olisi pitänyt miettiä mitä hän sanoisi sosiaalityöntekijälle, kun tämä tulisi kysymään pahoinpitelikö pojan isä tätä ja jos pahoinpiteli, kuinka kauan sitä oli jatkunut ja miten Uruhalla meni kotona. Ruskeahiuksisen pitäisi myös varautua, jos virkavalta sekaantuisi asiaan.

”Takashima Kouyou?” kuului naisääni ovensuusta.
”Niin”, ruskeahiuksinen murahti. Häntä ärsytti suunnattomasti tämä tilanne.
”Meidän pitäisi keskustella tilanteestasi-”
”Kyllähän minä sen tiedän. Näytänkö sinusta tyhmältä?” ruskeahiuksinen ärisi sosiaalityöntekijälle. Poika halusi naisen painuvan helvettiin ja olla puuttumatta hänen asioihinsa.

Hoikka nainen istuutui tuolille Uruhan sängyn viereen ja huokaisi.

”Ystäväsi sanoivat, että isäsi pahoinpiteli sinut. Pitääkö tämä paikkansa?” nainen aloitti ja siirsi muutaman hiussuortuvan otsaltaan pois.
”Ei”, Uruha vastasi äreästi ja mietti, mitä sanoisi tuolle naiselle. Toisaalta, Uruha ei halunnut palata siihen asuntoon. Hänen isänsä uhkasi tappaa hänet, jos hän vielä palaisi sinne, mutta ruskeahiuksinen ei halunnut eroon ystävistään, eroon Reitasta.
”Tiedän, että haluat ehkä suojella isääsi, mutta olisi sinun parhaaksesi puhua totta. Sinun ei enää tarvitsisi kestää sellaista. Pahoinpitelyn seuraukset olivat vakavat. Sinulta murtui kaksi vasenta kylkiluuta ja sait paljon mustelmia ympäri kehoasi.”
”En halua pois ystävieni luota”, Uruha mumisi miltei ääneti, mutta sosiaalivirkailija kuuli hänet silti.
”Voimme järjestää sinut tähän kaupunkiin sijoitettavaksi. Sinun ei tarvitse kestää isääsi, sinun ei tarvitse luopua opiskelupaikastasi tai ystävistäsi.”
”Miten se toimisi? Joudunko sijaisperheeseen?”
”Me katsomme onko sinulla ketään sukulaisia, jotka voisivat ottaa sinut luokseen.”
”Ei minulla ole tässä kaupungissa sukulaisia”, ruskeahiuksinen keskeytti virkailijan.
”Voimme sijoittaa sinut sijaisperheeseen, mutta jos et halua, voisimme myöntyä sinun asuvan koulusi asuntolassa.”

Yhtäkkiä Uruhan sisällä syttyi suunnaton riemu. Hän ei ollut koskaan ollut näin iloinen. Vihdoinkin hän pääsisi pois isänsä luota elämään omaa elämäänsä.

”Kertoisitko nyt, miten kotielämäsi on sujunut?”

~

”Nukuitko sinä silmäystäkään?” Ruki kysyi lattialla makaavalta ystävältään.
”En…” Reita mumisi ja kääntyi patjalla selälleen.
”Mennäänkö tänään katsomaan Uruhaa?” nuorempi ehdotti ja vilkaisi toista peiton alta.
”…Joo”, nenärättinen ynähti ja katseli ystävänsä huonetta, jota aamuaurinko valaisi hellästi.

Huone oli aika pieni. Sänky ja yöpöytä olivat oven vieressä, pienen ikkunan alla oli kasa pahvilaatikoita, joista tursui kaikennäköistä tavaraa ja vaatetta. Muuten huone oli täysin tyhjä. Puulattia paistoi tyhjänä ja luonnonvalkoiset seinät huusivat erilaisia julisteita ja muuta koristeekseen.

”Saanko kysyä jotain?” Ruki kuiskasi peiton ja punaisen päiväpeitteen alta.
”Kysy vain.”
”Käsitinkö oikein, että Uruhan isä pahoinpitelisi häntä useinkin?”
”Joo. Olen yrittänyt takoa sen pojan päähän järkeä, että menisi sanomaan jollekin, mutta hän on niin itsepäinen, ettei koskaan ole mennyt. Ja hän kielsi minua kertomasta kenellekään… Nyt minua kaduttaa, etten mennyt kertomaan kenellekään hänen tilastaan kotona aiemmin”, Reita mumisi vastaukseksi ja siirsi oikean käsivartensa silmilleen.
”Miksei hänen muu perheensä ole puuttunut asiaan?”
”Ei Uruhalla ole ollut kahteen vuoteen muuta perhettä kuin isänsä.”

Rukia hieman kadutti, että kysyi toiselta mitään. Eihän asia hänelle kuulunut ja nuoremmasta tuntui, että aihe oli Reitalle arka. Tämä taisi tuntea syyllisyyttä toisen tilasta kotona, mutta eihän toinen voinut Uruhan asioille mitään. Uruha kuitenkin oli se, joka teki valinnat ja päätökset omassa elämässään.

”Tiedätkö… Uruha oli todella masentunut tosi pitkään sen onnettomuuden jälkeen. Hän oli ainoa, joka selvisi siitä autokolarista. Hänen äitinsä ja isoveljensä kuolivat. Uruhan isä pitää häntä syyllisenä heidän kuolemaansa”, vanhempi selitti toiselle. ”En ymmärrä sitä... Ehkä hän tarvitsi vain jonkun syntipukin menetykseensä. Siksi hän pahoinpitelee Uruhaa.”
”Hirveää…” oli ainoa sana, jonka Ruki pystyi kuiskaamaan peittonsa alta ahdistuneena. Hänen kävi Uruhaa sääliksi.
”Lähdetään sinne sairaalaan. En saa rauhaa, ennen kuin olen nähnyt onko hän kunnossa.”
”Okei…”

~

Reitan ja Rukin astuttua valkoiseen sairaalahuoneeseen, he tunsivat ruskeahiuksisen murhaavan katseen lävistävän heidät. Reita tiesi Uruhan olevan vihainen kaikesta tapahtuneesta.

”Kiitos teidän, olen joutunut juttelemaan sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten kanssa”, poika murisi sängyllään tähyillen vaaleahiuksista parivaljakkoa.
”Emme me voineet muutakaan”, Reita huokaisi ja istui tuolille toisen sängyn viereen. Ruki istui tyhjälle sängylle Reitan taakse. ”Onko sinulla vammoja?”
”Kahdessa kylkiluussani on pari hiusmurtumaa ja mustelmia on ympäri kehoani”, Uruha ärisi ystävälleen.
”Mitä sanoit sosiaalityöntekijöille? Entä poliiseille?” nenänsä peittänyt poika uteli huolestuneena.
”Kerroin heille kaiken, mutta sanoin, etten halua nostaa syytettä isääni vastaan. Sain suostumuksen asua yksin koulumme asuntolassa. Kerran kuussa sosiaalityöntekijä tulee katsomaan pärjäänkö minä omillani. Jos en, minut sijoitetaan luultavasti sijaisperheeseen. Tämä toimenpide on voimassa niin kauan, kunnes täytän kahdeksantoista.”
”Mikset nosta syytettä isääsi vastaan? Poliisitkin näkevät ja tietävät, että hän pahoinpiteli sinut! Mikseivät he tee mitään?” vanhempi korotti ääntään.
”Isäni saa kyllä jotain sakkoja, mutta en halunnut nostaa syytettä. Ihan vain siksi, ettei hän etsisi minua käsiinsä ja päättäisi päiviäni lopullisesti.”

Rukia ahdisti tämä tilanne. Häntä ahdisti toisen puolesta niin paljon, että hän alkoi voida pahoin. Poika ei osannut koskaan kuvitella, millaista helvettiä elämä voisi oikeasti olla. Hän melkein tunsi Uruhan ahdistuksen sisällään. Kyyneleet alkoivat valua kuin itsestään vaaleahiuksisen silmistä.

”Mikä sinulle tuli?” Uruha osoitti kysymyksensä toisella sängyllä istuvalle pojalle.
”Ei mikään… Kaikki on ihan hyvin”, Ruki mumisi ja pyyhki silmiään nahkatakkinsa hihaan.

Reita kääntyi katsomaan lyhyempää poikaa ja nousi halaamaan tätä. Uruha tunsi sisällään vihlauksen. Hän ei kestänyt katsoa heitä. Ruskeahiuksinen tunsi mustasukkaisuutta lapsuudenystäväänsä kohtaan. Eikö hän ollutkaan enää kaikista tärkein ihminen Reitalle? Poika ei voinut sietää ajatusta.

”Menkää muualle kuhertelemaan! Ei tuollaista kukaan halua katsoa. Iljettävää!” ruskeahiuksinen huudahti toisille ilkeästi.
”Mikä sinun ongelmasi on?” Reita kääntyi ruskeahiuksisen puoleen. ”Etkö näe, että Rukilla ei ole kaikki okei?”
”Etkö sinä näe, ettei minulla ole kaikki okei?!”
”Näen!”
”Silti sinä moitit minua siitä, etten nosta syytettä isääni vastaan ja olet muutenkin todella etäinen!”
”Minä en vain tajua sinua! Ja en minä moittinut! Minä olen huolissani sinusta, kai minä nyt kyselen!”
”Tuolla pojalla on varmaan sata kertaa asiat paremmin elämässään kuin minulla, ja silti sinä lohdutat häntä minun silmieni edessä, vaikka minähän se uhri tässä olen! Minä olen se, joka on saanut kärsiä eniten! Silti minä olen yksin kaiken tämän kanssa eikä kukaan ymmärrä!” ruskeahiuksinen huusi täyttä kurkkua.
”Älä arvostele Rukia”, Reita tiukkasi toiselle.
”Lopettakaa!” nuorin huudahti väliin. ”Uruha on aivan oikeassa siinä, että minä en ole se, jota tässä pitäisi tukea ja lohduttaa. Minulla on asiat varmastikin paremmin kuin hänellä. Minä itkin sinun vuoksesi, Uruha. En omien ongelmieni. Anteeksi, että annoin ymmärtää itseni väärin. Minä en ehkä voi ymmärtää tilannettasi, mutta minä voin tuntea ahdinkosi ja tuskasi kaikesta huolimatta. Tuskin se sinua lohduttaa, mutta anna minun jakaa tuskasi…”
”Sinun ei tarvitse jakaa minun kanssani yhtään mitään. Mene pois!”

Ruki tunsi surua sisällään. Miksei hän saanut edes yrittää olla toisen tukena? Miksi Uruha oli niin tyly häntä kohtaan? Vaaleahiuksinen ei ymmärtänyt sitä. Eihän hän ollut tehnyt mitään väärää, vai oliko? Nuorin pojista nousi tyhjältä sängyltä ja suuntasi ovea kohti. Hän ei voinut estää kyyneleitä valumasta silmistään.

”Ruki, odota”, Reita yritti toisen perään, mutta tämä katosi valkoisesta ovesta.
”Hyvä, nyt on vain sinä ja minä.”
”Mitä helvettiä Uruha? Mikä sinua vaivaa!”
”Minä en pidä tuosta pojasta.”
”No minä pidän! Ja sinä loukkasit hänen tunteitaan! Hän itki sinun vuoksesi ja sinä vain työnsit hänet pois!”
”Hän ei ole se henkilö, jonka haluaisin itkevän vuokseni! Se henkilö olet sinä. Sinä olet käynyt yhä vain etäisemmäksi minulle. Minä en kestä sitä. En kestä nähdä sinua Rukin kanssa noin, sillä minusta tuntuu, että minun pitäisi olla siinä hänen tilallaan sinun kanssasi!”
”Et sinä voi omistaa minua kokonaan! Minullakin on oma elämäni elettävänä. Ja vaikka sinulla menisikin huonosti, se ei tarkoita sitä, että minullakin pitäisi. Minä olen ollut tukenasi ja olen edelleen, jos sitä tarvitset, mutta anna minun elää omaa elämääni!”
”Oletteko te yhdessä?” ruskeahiuksinen kysyi ääni hieman pettäen.
”Mitä? Mistä sinä olet sellaista saanut päähäsi?” vanhempi murahti.
”Minä tunnen sinut liian hyvin. Olet minulle läpinäkyvä. Sinä pidät Rukista, olet pitänyt hänestä siitä lähtien, kun hän tuli kouluumme.”
”Paskapuhetta! Hän on minulle vain ystävä eikä mitään muuta!” Reita huusi, mutta hän tiesi sen olevan valetta. Vanhempi tiesi, että hänen tunteensa Rukia kohtaan olivat enemmän. Mutta ei hän voinut sitä myöntää Uruhalle, sillä vanhempi tiesi, että ruskeahiuksisella oli häntä kohtaan tunteita. Reita ei halunnut loukata Uruhan tunteita, sillä vaaleahiuksinen tiesi toisen olevan heikko, liian herkkä särkymään.
”Reita…” Uruha nyyhkäisi, ”minä en halua elää ilman sinua. Sinä olet kaikki mitä minulla on…”
”Onhan sinulla Kai minun lisäkseni. Me olemme ystäviäsi ja yritämme tukea sinua parhaamme mukaan. Muistatko, mitä me kolme lupasimme toisillemme päiväkodissa? Ettemme jättäisi toisiamme ikinä.”
”Lupaatko, ettet jätä minua koskaan yksin?” ruskeahiuksinen nyyhkytti.
”Lupaan, mutta sinun täytyy luvata pyytää Rukilta anteeksi.”

~

Ruki laahusti kaupungin katuja pitkin päämärättömästi. Vaaleahiuksinen ei voinut estää kyyneleitä valumasta poskiaan pitkin. Poika ei halunnut nähdä, miltä hän näytti juuri nyt. Hän ei halunnut palata kotiin sen näköisenä. Hänen äitinsä huolestuisi, eikä Ruki halunnut huolestuttaa äitiään vielä entisestään.

”Miksi sinä harhailet ympäri kaupunkia tuon näköisenä?” kuului tuttu, matala ääni kadun viereen pysäköidystä mustasta autosta. Ruki pyyhki silmiään nahkatakkinsa hihaan ja pysähtyi auton viereen.
”Oletko sinä seurannut minua?” vaaleahiuksinen kysyi Aoilta nyyhkyttäen.
”Seurasin, että onko sinulla kaikki hyvin. Hyppää kyytiin niin vien sinut kotiin.”
”En halua sinne”, Ruki ynähti.
”No tule sitten luokseni. En kestä katsoa sinua tuollaisena. Hyppää nyt kyytiin”, mustahiuksinen yritti taivutella nuorempaa.

Ruki oli yllättynyt ja hämillään toisen ehdotuksesta, mutta nousi silti auton etupenkille.

”Mitä sinulle on tapahtunut?” vanhempi kysyi ja ajoi liikenteen sekaan.

Ruki vain pudisti päätään.

”Et siis aio kertoa minulle”, huulikorun omaava huokaisi ja vaihtoi kaistaa.
”Ei ole mitään kerrottavaa…” vaaleahiuksinen mumisi toiselle ja piti katseen sylissään.
”Tuota minä en usko. Riitelitkö jonkun kaverisi kanssa?”

Ruki pillahti itkuun.

”Katson tuon myöntävänä vastauksena…”

Aoi kaartoi rivitaloasunnoille tarkoitetulle parkkipaikalle, pysäköi parkkiruutuun ja nousi autosta. Vaaleahiuksinen ei ollut tajunnut, kuinka lähellä kotiaan hän oli oikeastaan vaellellut.

”Tule”, vanhempi käski lempeästi nuorempaa avattuaan toiselle autonoven.

Vaaleahiuksinen nousi nyyhkyttäen autosta, Aoi sulki hänen perässään oven. Vanhempi kietoi oikean kätensä Rukin hartioille ja veti tämän hieman itseään vasten heidän kävellessään mustahiuksisen asunnolle. Eteisessä Ruki riisui nahkatakkinsa naulakkoon, potki kengät jaloistaan ja käveli pää painuksissa toisen perässä olohuoneeseen. Aoi viittoi hänet istumaan yhdelle mustista nahkasohvista.

”Haluaisitko teetä tai jotain muuta?” mustahiuksinen kysyi nuoremmalta, mutta kun toinen vain pudisti päätään, istui Aoi tämän viereen sohvalle. ”Etkö kertoisi mitä on tapahtunut?”

Ruki oli mielissään toisen huomiosta. Vaaleahiuksinen ei osannut koskaan kuvitella, että vanhemmassa oli huolehtivainenkin puoli sen kiusoittelevan persoonan lisäksi. Kun nuorempi oli hieman saanut hillittyä itkuaan, hän kertoi toiselle kaiken tapahtuneen aina eilisillasta lähtien.

”Tämä Uruha ei näköjään piittaa toisten tunteista yhtään”, Aoi mutisi mietteliäänä tarinan päättyessä, ”vaikka sinähän itkit hänen vuokseen.”
”Niin… Ehkä hän ei vain pidä minusta. Hän voi luultavasti olla ihan mukavakin, mutta…”
”Oliko se eilinen vaaleahiuksinen poika Reita? Hän, joka toi sinulle takkisi?” mustahiuksinen uteli.
”Joo. Reita on hyvä tyyppi. Hän tuli meille eilen yöksi. Sinä katosit siinä jossain välissä.”
”Ajattelin, että halusitte olla kahden.”
”Miksi sinä niin ajattelit?”
”Reita näytti siltä, kuin olisin ollut teidän välissänne tai jotain”, Aoi totesi ja katsahti vaaleahiuksista kulmiensa alta nojaten toiseen käteensä, joka otti tukea kyynärpäällä lasisesta sohvapöydästä.
”Ai…”

Ruki oli alkanut miettiä Uruhan sanoja, mitä hän oli sairaalassa sanonut hänelle ja Reitalle: ”Menkää muualle kuhertelemaan! Ei tuollaista kukaan halua katsoa. Iljettävää!” Ja nyt Aoi sanoi Reitan eilen näyttäneen siltä, että mustahiuksinen olisi ollut heidän tiellään. Luuliko Ruki vain, vai oliko Reita ehkä ihastunut häneen?

”Minä en tiedä sinun nimeäsi vielä”, mustahiuksinen totesi yhtäkkiä ja katsoi nuorempaa merkitsevästi ja hieman viettelevästi nojaten edelleen toiseen käteensä.
”Nimeni on…” nuorempi epäröi hetken ennen kuin vastasi, ”Ruki.”
”Ruki ei taida olla oikea nimesi?”
”Entäpä Aoi sitten? Ei taida olla oikea nimesi”, vaaleahiuksinen pisti toiselle vastaan.
”Olen Shiroyama Yuu”, vanhempi naurahti toisen vastareaktiolle.
”Matsumoto Takanori.”

Hetken mielijohteesta huulikorun omaava tarttui vapaalla kädellään Rukia hellästi leuasta ja veti toisen pitkään ja hitaaseen suudelmaan. Tuo lämmin kosketus nuoremman huulilla sai tämän haluamaan lisää vielä enemmän. Nuorempi ei voinut hillitä itseään, minkä seurauksena kaatoi toisen selälleen mustalle nahkasohvalle ja suuteli tätä voimakkaasti. Vanhempi kietoi kätensä toisen vaaleisiin hiuksiin ja siirsi nuoremman hellästi alleen. Suudelma muuttui kielisuudelmaksi vanhemman johdosta.
Pian ovikellon soitto keskeytti nuo kaksi. Aoi nousi toisen päältä jättäen vaaleahiuksisen raskaasti hengittäen ja hiukset sotkussa sohvalle makaamaan. Ruki kuunteli ovelta kuuluvia ääniä. Vaaleahiuksinen kuuli heleän naisäänen ja matalan äänen, joka kuului Aoille. Poika ei voinut olla miettimättä, oliko nainen sama, jonka hän oli nähnyt yhtenä iltana Aoin kanssa ikkunassa. Tämä vaivasi Rukia. Oliko nainen Aoin naisystävä?
Vaaleahiuksinen nousi sohvalta ja käveli hiljaa eteiseen, jossa ei enää ollut ketään. Missä vaiheessa ovi oli suljettu ja Ruki jätetty sen toiselle puolelle? Poika nappasi naulakosta nahkatakkinsa, veti mustat tennarit jalkaansa ja aukaisi oven varovasti. Pihalla ei näkynyt ketään. Poika oli hämillään ja sulki oven perässään astuessaan ulos.

~

”Missä sinä olet ollut?!” Satsuki huudahti huolestuneena poikansa tullessa kotiovesta sisään. ”Olet ollut viimepäivinä omilla teilläsi ja olen ollut huolissani! Nyt saat kyllä luvan selittää.”
”Olinhan minä sentään viimeyön kotona…” poika vastasi mumisten ja potkien kenkiä jaloistaan.
”Sen jonkun pojan kanssa, etten saanut puhuttua kanssasi”, Satsuki murisi.
”Olen vain ollut ystävieni kanssa hieman myöhään ulkona. En sen kummempaa”, Ruki selitti ja laittoi nahkatakin naulakkoon.
”Sinulla on tästä lähtien kotiintuloaika.”
”Aijaa”, vaaleahiuksinen tuhahti ja marssi keittiöön. Aivan kuin hänellä ei olisi sellaista aiemmin ollut, ja juuri nyt häntä ei voinut vähempää kiinnostaa.
”Saat olla arkipäivisin kuudelta kotona ja viikonloppuisin yhdeksältä.”
”Vai niin”, Ruki mutisi, otti jääkaapista syötävää ja marssi huoneeseensa.

Vaaleahiuksinen istahti sängynreunalle syömään ja mietti päivän tapahtumia. Uruha luultavasti vihasi häntä, Aoin kanssa tapahtui jotain aivan käsittämätöntä ja sitten tämä katosi naisen kanssa jäljettömiin. Miksi Aoi teki niin, miksi hän suuteli Rukia? Mikä hänen syynsä siihen oli, jos hänellä oli naisystävä? Nämä kysymykset pyörivät pojan päässä siihen saakka, kunnes hän sai illalla nukahdettua tyhjään huoneeseensa, jonne hän ei tuntenut kuuluvansa.
Viimeksi muokannut Tamago päivämäärä Ma Loka 13, 2014 10:20 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 4/?] 13.9.-

ViestiKirjoittaja Miu » Ke Syys 14, 2011 9:13 pm

Purrrrrnau... Ihanaa tekstiä ja mahtava aihe.
Pidän varsinkin siitä kuinka olet saanut luotua hahmoista niin yksityiskohtaisen tarkkoja persoonia. (<- Jotenkin sekava lause? Ei, ei toki... XD) I likes varsinkin Aoin salaperäisyydestä ja Reitan mustavalkoisuudesta. Miua kiehtoo toi Aoin salaperäisyys, tyttöystävä kuvio ja se katoaminen. Jännityksellä odottelen jatkoa. Kiehtoo itseasiassa koko kuvio, Ruki-Aoi (ja sen tyttöystävä?)-Reita, ja se miten Uruha liittyy tähän kuvioon. Uruha ja sen isä-kuviokin oli mielenkiintoinen.
(Toisin sanoen erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova kirjoitelma tämä on. XD)
Sairaalakohtaus oli hieman sekava, sain lukea oikein ajatuksen kanssa että pääsi mukaan. (Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.)
Kuuuurnau, jatkoa odotetaan. ;)

Innokas lukija
Miu~

PS: Älä välitä kommenttini lyhyydestä, olen aloittelija. XD
Forever X

Avatar
Miu
Bändäri
 
Viestit: 36
Liittynyt: Su Elo 21, 2011 4:31 pm
Paikkakunta: Yoshikin vaatekaapissa

Re: The Meaning of Life [Gaze, pro 4/?] 13.9.-

ViestiKirjoittaja nyappycafekko » Su Loka 02, 2011 3:21 pm

Oli pakko tulla kommentoimaan ~

Ensinnäkin; tykkäsin tosi paljon. Oikeesti :D Tää oli hyvä!
Näihin perus asioihin ensin, kirjoitusvirheitä ei ollu (mun mielestä), eikä mitään muuta huomautettavaa.
Tarina eteni hyvää vauhtia, ja henkilöt on mitä parhaimmat !

Voi voi Ruki parkaa, kun joutuu yht'äkkiä jonkun ventovieraan sohvalle pussailee, ja kokemaan Uruhan vihan. On varmaan sen jälkeen pää aika sekasin :D
Muttamuttamutta, olen pahoillani kun en osaa rakentaa järkevää kommenttia.

Toivon todella, että tämä ficci jatkuisi ! ^^
♥ 20110413 雅-MIYAVI-
♥ 20111107 kanonxkanon
♥ 20120513 LM.C
♥ 20120616 SCREW
♥ 20121106 An Cafe + VIP
♥ 20130929 THE GAZETTE

Avatar
nyappycafekko
Roudari
 
Viestit: 91
Liittynyt: La Elo 21, 2010 10:19 am

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa

cron