Heroiinipäiväkirja (Sadie & Zero, drama, pro + 3/10)

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Heroiinipäiväkirja (Sadie & Zero, drama, pro + 3/10)

ViestiKirjoittaja raptor » Ti Loka 13, 2009 11:50 pm

Title: Heroiinipäiväkirja
Author: raptor
Beta: shunshun
Rating: K15
Genre: Romance, drama, angst, au
Pairings: Mao/Mizuki, Tsurugi/Kei, Aki/Zero
Fandom: Sadie + Zero ( D'espairsRay )
Parts: 2/10
Warnings: Huumeita, hallusinaatioita, kiroilua, jonkinasteista seksiä, väkivaltaa yms.
Summary: Heroiini oli hänelle kuin uusi, parempi ystäväpiiri. Se oli myös rakastajana toista ihmistä parempi. Huume ei koskaan jättäisi tai pettäisi. Se ei koskaan kertoisi, ettei enää rakastakaan, tai muistuttaisi vanhoista virheistä. Sen kanssa ei tarvinnut riidellä, se ei valittanut eikä vaatinut mitään – eikä sen niskoja tarvinnut hieroa.

Disclaimer: Omistan vaan tekstin ja idean. Ficin nimi on otettu Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjasta

A/N: Siistin tän aaännän--- Eli ensimmäinen mun yksin kirjoittama fic, jonka julkaseminen jänskättää aika paljon. Alun kursiivilla kirjoitettua osaa ei oo tarkotuskaan ymmärtää vielä pitkään aikaa, koska muuten koko idea menis. Tossa alapuolella on hahmojen iät, koska ne on eri kuin irlisti. Lukekaa ja kommentointikin on sallittua (toivottua). ;D

Mizuki 26, Mao 27, Tsurugi 23, Kei 25, Aki 26, Zero 27


***

Prologi

"Juostaan kilpaa."
Yksi, kaksi, kolme.


--

Vaaleahiuksinen mies valui keittiön vaaleaa seinää pitkin lattialle istumaan, suu hymyyn kääntyneenä. Silmänsä Tsurugi oli painanut kiinni, hengitys oli hidasta ja rauhallista. Keittiön puinen lattia oli jokseenkin pölyn peitossa. Tiskipöydälle oli kasattu kymmenittäin mukeja ja lautasia, josta pystyi helposti päättelemään, ettei lattialla istuva henkilö ollut pitänyt siivoamista turhan tärkeänä osana arkea. Pölyjä ei oltu pyyhitty ikuisuuksiin, ja jo valmiiksi epäpuhtaan kokonaisuuden saivat näyttämään vieläkin likasemmalta epämääräisen väriset seinät. Ne olivat kai joskus olleet valkoiset, tai ainakin hyvin vaaleat. Aika oli kuitenkin raiskannut niistä ruman väriset.

Tsurugi mutisi jotain hyvin epäselvää ja vajosi entistäkin rennompaan asentoon lattialla. Miehen vaaleat hiukset olivat sekaisin ja valkoinen kauluspaita oli napitettu väärin. Huomionarvoista sekin, että mustien farkkujen sepalus oli jäänyt auki ja housut roikkuivat muutenkin säädyttömän alhaalla. Näky oli keittiön toisella puolella seisovan Maon mielestä varsin huvittava mutta omalla tavallaan suloinen. Hän oli aina pitänyt ystäväänsä jotenkin erikoisena tapauksena. Ainakin hyvä huumorintaju kyseisellä vaaleahiuksisella oli aina ollut.

Mao oli tyytyväinen, että asui Tsurugin kanssa kahden. Heidän asuntonsa oli juuri sopivan kokoinen. Yksi makuuhuone ja pieni olohuone. Keittiötä ei oikeastaan voinut kutsua keittiöksi, sillä se oli hyvin pieni, joten keittokomero oli kuvaavampi sana. Kylpyhuone, tai vessa, oli pieni, mutta siellä mahtui hyvin käymään suihkussa ja muilla tarpeilla. Meikkaamiseen ja hiusten laittoon se oli kuitenkin liian ahdas tila, sillä tavaroita ei mahtunut säilyttämään lavuaarinreunalla eikä liiemmin lattiallakaan. Laittautuminen siis yleensä hoitui joko olohuoneen, tai pienen eteisen, kokovartalopeilin edessä. Peilejä oli kaksi hyvästä syystä.

--

Aki piteli kädessään osittain mustaa leipää - joku oli taas säätänyt leivänpaahtimen tehoa suuremmalle, sillä leipä oli selvästikin palanut. Teon takana oli takuuvarmasti Kei. Kukaan muu ei olisi niin ilkeä. Ja kukaan muu kyseisessä asunnossa ei edes käyttänyt leivänpaahdinta Akin ja Kein lisäksi. Ilmiselvää; Kei.

Aki tipautti leivän pöydälle, jonka johdosta murusia levisi sen tummalle, siistille pinnalle. Joku muu saisi korjata palaneen, joskus syötävää leipää muistuttaneen, nyt mustan möhkäleen, pois, jos tarve tulisi. Mustahiuksinen mies ihmetteli jälleen, kuten monen monena muunakin päivänä, minkä helvetin takia oli suostunut muuttamaan kolmen muun miehen kanssa asumaan samaan asuntoon. Asuntoon, joka olisi ollut liian pieni kahdelle ihmiselle, ja heitä oli neljä. Oli ainoastaan yksi makuuhuone, jonka neliöt eivät hiponeet taivaita. Olohuone oli suhteellisen suuri, mutta silti liian pieni heille kaikille. Aki sai kuitenkin kiittää onneaan, että sai jakaa sen pienen makuuhuoneen, mutta makuuhuoneen kuitenkin, Zeron kanssa.

--

Mao kyykistyi lattialla puoliksi makaavan Tsurugin eteen ja tarttui miestä olkapäistä.

”Hei, nouse ylös. Autan sinut sohvalle.” Vastaukseksi Mao sai toiselta ainoastaan epämääräistä mutinaa ja päänpudistuksen. Hiljaisesti huokaisten ruskeahiuksinen otti ystäväänsä kyljistä varovasti kiinni yrittäen parhaansa mukaan saada Tsurugin ylös, jotta voisi kantaa – tai raahata – miehen sohvalle nukkumaan.

”Kaikki paikkasi ovat huomenna kipeät, jos nukut lattialla”, Mao totesi huokaisten. Hän ei kuitenkaan saanut vastaukseksi mitään, hiljaista mumahdusta erikoisempaa - ei hän kyllä odottanutkaan saavansa mitään järkevää vastausta.

Mao laski yllättävän kevyen miehen tummanvihreälle sohvalle makaamaan istahtaen itse sohvan reunalle. Jotenkin tuttua: Tsurugi hankkii itsensä siihen kuntoon, että loppuen lopuksi ei kykene itse tekemään mitään, ja Mao saa pitää ystävänsä hyvinvoinnista huolen, ja juuri niin se meni tälläkin kerralla. Tsurugi oli ottanut annoksen jo aamulla. Mao taas pyrki olemaan mahdollisimman usein selvänä, mikä oli tähän asti ainakin onnistunut ihan hyvin. Ei hän ottanut kuin pienen annoksen silloin tällöin, jos teki mieli rentoutua kunnolla.

Tsurugi ynähti epämääräisesti ja räpäytti silmiään muutamaan kertaan, kunnes sulki ne uudelleen. Mao vilkaisi ympärilleen kulmiaan kurtistaen. Olipas olohuone sotkuinen. Kumpikaan miehistä ei ollut siivonnut pitkään aikaan.

Ruskeahiuksinen nousi sohvalta ylös ja nappasi lattialta muutaman likaisen paidan, sekä parin sukkia syliinsä. Hän vei ne pienikokoisen pesuhuoneen nurkassa nököttävään pyykkikoriin. Kori sai pitkästä aikaa käyttötarkoituksen, sillä yleensä se oli tyhjillään. Mao nimittäin laittoi omat likapyykkinsä aina suoraan pesukoneeseen, mutta Tsurugi ei tehnyt koskaan mitään sen eteen, että olisi saanut edes osan vaatteistaan puhtaiksi, niinpä ne lojuivat likaisina ympäri olohuonetta. Tämän kerran Mao voisi luistaa periaatteestaan ja pyykätä myös ystävänsä vaatteet. Hän nosti äsken pyykkikoriin heittämänsä vaatekappaleet käsiinsä ja tipautti ne aukinaiseen pesukoneeseen.

Kerättyään suunnilleen kaikki likapyykit olohuoneen puolelta pesukoneeseen, Mao nosti lattialta pyykkikorin vierestä pesu- sekä huuhteluainepurkit. Hän kaatoi kumpaakin ainetta niille tarkoitettuihin koloihin, sulki kannen, käänsi hanan auki ja painoi pyykkikoneen käynnistysnappulaa. Kyseisen laitteen käyttämistä oli aikoinaan opeteltu varsin paljon, sillä Mao ei ollut - sen liiemmin kuin Tsurugikaan - erityisen taitava käyttämään mitään elektronisia välineitä, lukuun ottamatta puhelinta - ja mikroa.

Leveästi haukotellen Mao siirtyi kylpyhuoneesta keittiön puolelle. Yöllä pyykkääminen tuskin oli taloyhtiössä sallittua, mutta Mao käytti siivousintonsa hyväkseen. Seuraavaksi hän voisi tiskata kaikki kahden viikon takaiset tiskit, viedä roskat ja vaikka pyyhkiä pölyt. Tekemistä riittäisi varmasti aamuun asti, mutta joskus oli siivottava. Ja Tsurugi ei siivonnut.

--

Zero piirteli lyhyellä tikunpätkällä näkymättömiä kuvia parvekkeen betonilattiaan. Mies oli mennyt tupakalle, mutta ei ollut vielä saanut aikaiseksi ottaa savuketta esille. Hän ei itse asiassa ollut edes varma, oliko ottanut askiaan mukaan. Mutta eipä se Zeroa suuremmin haitannut.

”Zero, mitä teet?” Parvekkeelle ilmestynyt Kei kysyi kulmiaan kurtistaen. Zero näytti hymyilevän varsin leveästi näkymättömälle teokselleen, jonka vain hän itse pystyi näkemään.

”Piirrän.” Se oli ehkä yksinkertaisin, mutta kuvaavin vastaus, minkä tummahiuksinen mies pystyisi Keille antamaan tekemisestään. Zero liikutteli tikunpätkää sulavasti kohdasta toiseen, suu nyt hieman mutrussa. Ilmeisesti hän oli piirtänyt jonkun kohdan väärin, sillä tikkua pitelevä käsi pysähtyi.

Kei työnsi parvekkeen oven kiinni ja kävi muoviselle tuolille istumaan. Hän halusi katsella vanhemman miehen piirtämistä; se näytti mielenkiintoiselta. Zero oli jälleen jatkanut tikun liikuttamista keskittynyt ilme kasvoillaan. Ehkä Keikin pystyisi kohta näkemään kuvan. Jospa Zero sanoisi jotain, ja sitten teoksesta tulisi näkyvä. Tai ehkä Zero piirsikin kuvaa, jota ei ollutkaan tarkoitus nähdä, vaan jokainen saisi itse päätellä, mitä mustahiuksinen oli siihen betonilattiaan taiteillut.

--

A/N2: AAaa iha simo lyhyt, mut se on vasta prologi. Kommentteja ? Toivottavasti toi ei ollu liian tylsä prologiks, mutmut. Ilmotelkaa virheistä, jos sellasia löytyi.

// shunshun betasi tämän prologinkin. :D
Viimeksi muokannut raptor päivämäärä Su Marras 27, 2011 3:09 pm, muokattu yhteensä 29 kertaa

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja shunshun » Ke Loka 14, 2009 11:42 pm

Tietkö... en kommentoi tätä fandomin takia, koska oikeastaan mua ei kiinnosta noista hevon kukun vertaa kuin Zero... joten kommentoin tätä sen takia, että tykkäsin sun ideasta ja toteutuksesta. Tosin se vaikeutti hieman noiden tyyppien pään sisälle kurkkailua ja niihin samaistumista, mutta se ei ole sun vika, vaan no sille ei voi mitään.
Ainoo mistä en oikeasti tykännyt oli sun epävarmuus, joka antaa tästä ficistä huonon kuvan jo ennen kuin sitä lukee, joten älä ole niin alistuva, tai potkasen ihan siitä potkimisen ilosta - en siksi, että ansaitsisit sen. Joten hieman itsevarmempi ote, jooko. Sun täytyy seistä sen takana, mitä julkaiset; rakentava palaute kannattaa ottaa nöyrästi vastaan, muttei kannata madella muiden jaloissa. Mutta ei sitten enää "tää on vähän tylsä ja lyhyt, anteeks", koska sitten lukijasi alkaa miettimään "jos et kerran edes itse pidä tästä, niin miksi julkaiset jotain huonoa". Itsevarmuus on seksikästä.

Mutta... asiaan!

Pidän tosiaan tästä ideasta ja mulle tulee erittäin paljon mielikuvia tästä, siis ns. videoklippejä yms. mielen syövereihin lukiessa. Prologi oli toimiva ja nätisti kirjoitettu, siinä ei ollut vikaa.

Pidin siitä, miten kaikki eivät olleet ihan pohjalla, vaan osa yrittikin edes jotain. Variaatioita, ei kaikki samasta muotista ja jokainen on yksilö.
Ainoa isompi miinus tulee meikkaamisesta... miksi aikuiset miehet meikkaisi? Miksi etenkään narkomaanit meikkaisi?
En sano, että tämä on klisee, vaikka se onkin, mutta minusta tämä on enemmänkin epäkohta. Kovin monet miehet eivät meikkaa, paitsi kalliit host-pojat, jotka muutenkin käyttää 600 euron kaulakoruja yms., mutta narkkarit painivat hieman eri liigassa muutenkin, eikös. Pliis, ei enää meikkaamista, varsinkaan jos mennään lähikauppaan.
Mutta muuten tässä oli ihanan arkinen tunnelma, ei sellainen "omg, täällä käytetään huumeita ja ollaan riippuvaisia kattokaa nyt", vaan... kirjotit niistä vaan elämänpaloja, ei sen kummempia kuin toisten, ehkä hieman vaikeempia ja surullisempia.

En aio nyt silleen alkaa quotaamaan tai mainitsemaan jokaista suosikkikohtaani, koska niitä oli useita, ne rakentuivat kokonaisuudeksi, eivät pelkkinä yksilöinä. Joissain kohdissa kielellinen ilmauksesi oli hieman töksähtävää ja ei niin sujuvaa tai soljuvaa. Ne eivät olleet suuria mokia, vaan hetkiä, jolloin lukeminen katkesi hetkeksi jonkin sanan tai rakenteen vuoksi. Siksi kannattaa pitäytyä kirjakielessä synonyymienkin kanssa, ja muistaa, että lyhyet lauseet ovat hyvä tehokeino, mutta eivät päärakenne.
Erityisesti pidin muuten siitä, kuinka huolettomasti Tsurugi valui lattialle, ja siitä kun Zero piirteli tikunpätkällä betoniparvekkeelle, ne olivat mieluisia, erittäin mieluisia. Todella arkisia, ja juuri siksi osuvia.

Tämä prologi herätti ainakin minussa odotuksia, toivon etten pety, ja sinulle tämän kommentin myötä herää luultavasti paineita, koska minulle tuli mielikuvia siitä, millainen tarina on sävyltään ja kerronnaltaan luvassa. Älä petä mua :DDDD No ei, en usko, että tuun pettymään, jos jatkat samalla tavalla.
Tässä vaiheessa on kuitenkin kovin lupaavaa tekstiä ja toivon, että jatko on samaa tavaraa!
Kiitoksia~
-Mä en ole homo!
- Vidoll Shun

Ruokalista

Avatar
shunshun
Pääesiintyjä
 
Viestit: 647
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:56 pm
Paikkakunta: Inside every mind blowing orgasm

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja paramnesia » Ke Loka 21, 2009 8:31 pm

Kuten jo sulle mainitsin asiasta. Mulla ei todellakaan ole mitään tietoa Sadiesta kun en koko bändiä kuuntele : D joten musta olisi oikein kultaista jos sinä laittaisit jonkinlaita kuvalinkkiä pojista, ne? n_n

Ja mä en ymmärrä miten sä voit olla niin epävarma tästä. Minä aineki tykkäsin.
Mua erityisesti kiehtoo se kun ei yhtään tiedä mikä on näitten tyyppien päämäärä tässä ficissä ja miten nää henkilöt elää. Vahvasta heikoissa pölyissä nyt ainekin ! : __ D

Musta on hienoa ettei tässä ole mitenkään yliammuttu tota kaman käyttöä. Nimittäin oikeesti kun jos vetää jotain ei sitä heti olla kauheen sekasi ja olla menossa yli ja ympäri joka paikasta. Tää oli muutenki kirjotettu silleen mukavan sujuvasti ilman mitään yliampuumisia.
Hahmoista mä kans tykkäsin. Zerosta etenki (jännä juttu) kun se on jotenki vähä lapsekas tässä. Mitenkään en sitä ole kauhean vakavana pitänyt ainekaan kun Despaa sen verran olen perehtyny.
Mao oli toinen mihin tykästyin jo tässä. Sellain vähä huolehtiva kanaemo. Oikein suloinen tapaus.

Toisekseen mä tykkäsin et tää pro oli tosi kiva kun tässä perehdyttii vähän enemmän tähä näitten henkilöitte asuinympäristöö. Sittehä on paljon mukavempi muissa osissa panostaa itse hahmoihin ! : ) Et tällänen tutustumiskierros oli oikein loistava idea.

Apua, mun ei pitäis iltavuoron jälkee kommentoida mut mä en enää malttanu olla kommentoimatta : ) <3
Mä kyllä todella tykästyin tähän ja odotan innolla jatkoa !
Guoteja en nyt viitti ruveta väsään kun mulla on vaan touchpad tällä hetkellä käytössä >__> muutenkaa en osaa enää käyttää sitä. Hups.
Mut sittenkun ekaosa tulee niin mä lupaan panostaa kommentin laatuu ! Ja kirjotan sen paremmalla ajalla jajaja koitan saada siihen enemmän sisältöö. Ja nyt voisin kiittää ja kumartaa ! <3
風の中で育った木は根が強い.

Avatar
paramnesia
Teknikko
 
Viestit: 185
Liittynyt: Ma Heinä 13, 2009 7:30 pm
Paikkakunta: Hyvinge

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja suigintouh » To Loka 22, 2009 7:26 pm

Heips :>.

Oon ilonen, että aloit nyt toteuttamaan tätä yksin, vaikka sanoit että haluisit kirjottaa jonkun kanssa. Kun kirjotat yksin, sun oma kirjoitustyyli tulee paremmin esille. Ja tykkään sun kirjoitustyylistä :)).

Tykkään tässä eniten tunnelmasta. Se on sellanen arkinen, ja hahmojen huumeongelmat tulevat esille enemmänkin pienten yksityiskohtien kautta. Vaikka totta kai huumeet on aina synkkä aihe, mutta sä et korosta sitä synkkyyttä, vaan tää fic on oikeestaan vielä surulllisempi siks, että tunnelma on arkinen, vaikka hahmojen elämä onkin huumeiden takia ehkä vaikeempaa. Hahmoista on vielä paha sanoo yhtään mitään, koska tää on vasta niin alussa, mutta uskon että onnistut tekemään niistäkin kiinnostavia.

Hmm. No vaikka hahmojen asumisjärjestelyistä. On tavallaan jännää, että ne eivät asu silleen, että tän ficin parit ei asu yhdessä. Toisaalta ois kiva, jos ainakin yks pareista asuis yhdessä, mutta tällä tavalla tuot ficciin sellasta jännitettä hahmojen välille- koska on koko ajan olemassa mahdollisuus esim sille, että joku hahmoista vaikka pettäis kumppaniaan tms... hmm no saa nähä :D.

Niin joo, alkuun ois kiva saada kuvaa hahmoista, koska tiedän hahmoista oikeestaan pelkästään Zeron.
Heheh tähän on hyvä lopettaa koska en keksi enempää... Mutta tykkään tästä ficistä ja odotan jatkoa ja sillee. Moikka :D.
Linnut syöksähtelivät sen kaiken yllä. Kioto ajatteli, että vihaisesti, ennen kuin ajatteli, että ei tietenkään vihaisesti ja että nälkäisesti, ennen kuin ajatteli, että ei tietenkään nälkäisesti.

Avatar
suigintouh
Teknikko
 
Viestit: 116
Liittynyt: Pe Marras 14, 2008 4:29 pm
Paikkakunta: heinola

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja raptor » To Loka 22, 2009 8:08 pm

Noniin, kestipa pitkaan, ennen kuin sain aikaseks tulla vastaamaan kommenttiin \ kommentteihin. Ehka siks, et ma halusin oottaa et taha tulee vaha enemman kommentteja, ennen kuin ryntaan vastailemaa hymy kakskyt metria korvien ylapuolella. Sanon viel sen verran yleisesti, et oli kiva lukea noin positiivista, mutta samalla rakentavaa palautetta ~! Ma yritan vastailla teille hyvin, vaikka taa jumalaton selkasarky vaikeuttaa vahan keskittymista.

shunshun : ihan ekaks sanon, et ... todellakin heras paineita ton sun kommenttis myota ~!

Mut sitten ite asiaan. Sa mainitsit siita meikkaamisesta, etta narkkareille ei kylla kuulu meikkaaminen. Ja oikeassa olet, en vaan kayttanyt tossa ehka ihan oikeeta sanavalintaa, koska -- no, silla meikkaamisella on tassa jatkossa ns. tarkotuksensa. Mut mun moka, koska mainitsin sen tuolla prologissa just niin huonosti, etta siita todellakin tulee _meikkaaminen meleen. Mut se kyl selviaa sit jatkossa se meikkaamisen salaisuus, tarkoitus tai sellainen. Miehethan ovat kumminkin suurimman osan ajasta pollyissa - ainakin osa -, joten ihan perusmeikkaamisesta ei ole kuitenkaan kyse. Enempaa en selittele ::D

Hyva et tasta tuli sellasia ns. videoklippeja, koska niit tuli mullekkin. Pystyin niin hyvin nakemaan varsinkin sen Tsurugin lattialle valumisen ja Zeron piirtelemassa.
Mahtavaa, et oon onnistunut saamaan tahan sellasen arkisen tunnelman, koska siihen pyrinkin. Ja oon tyytyvainen, jos onnistuin siina. Koska mua henkilokohtasesti arsytti ja tylsistytti ajatus siita, etta kaikki olis ollut kaksnelja seittema nii vahvoissa kamoissa, ettei mitaa selkoo.

ps. ma en todellakaan olis kuvitellut saavani sulta kommenttia, joten yllatyin _todella positiivisesti. Kiitos~

bunnyie : ma sulle mesessa jo ihkutinki, et ahihi ihanaa ku tulit kommentoimaan ~!
Joo, voisin harkita olevani niin ystavallinen, et ettisin miehista jotain kuvia. Mut taytyy ensin loytaa sellaset, jotka sopis tan ficin juoneen ja tunnelmaan. Mut kyl tunkasen kuvat jossain vaiheessa, no worries.

Ma olin tasta epavarma sen takia, et taa tosiaanki on ensimmainen mita kirjotan ihan yksin. Aluks piti kirjottaa tasta yhteisfic, mut en saanut ketaan kirjottaan tata mun kanssa, koska kovinkaan moni ei innosunut ideasta. Ne olis halunnut kirjottaa sellasta nyappykawaii - juttua et huhhuh. Ja mua ei yksinkertasesti sellane vois vahempaa kiinnostaa, koska noi on herranjumala aikuisia miehia.

mut poikkesin raiteilta, eli takas.

Samoilla linjoilla meennaan sen kaman kayton liiallisen selostamisen kanssa. Koska, no totta, et taa kertoo noiden miesten elamasta huumeenkayttajina, mut ei taa pyori taa fic pelkan kaman ymparilla. Joten hyva jos muutki on sita mielta, et huumeista ei tartte mainita jokatoisessa lauseessa.

Ma en nyt oikee osaa sanoo muuta, ku et kiitos kommentista, se oli ihana ja piristava !

suigintouh : kiva et saki tulit nyt vihdoin ilmottamaan mielipitees !
Sa mainitsit tosta asumisjarjestelysta. Ja jos tarkkoja ollaan, niin Zero ja Akihan asuvat saman katon alla. Eli yksi pari asuu samassa asunnossa ::D Ja sunkin mielesta tas on arkinen tunnelma. Wooh, sit oon tainnu onnistua siina, koska se oli tarkotuskin. Ja oon jo muutamaan otteeseen maininnut, et en haluakaan tehda siita huumeidenkaytosta mitaan suurta juttua, koska sehan on miehille jo arkipaivaa.

kiitos kommentista, se piristi mun iltaa.

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja reitttt » La Loka 24, 2009 7:24 pm

mm no olit mielestäni osannu tehdä mielenkiintoisen prologin, joka
sitten innoittaa lukemaan tästä jatkoakin, jota on toivottavasti
pian tulossa : DDD
Ja hahmotkin vaikuttivat mielenkiintoiselta, sekä idea on
hyvä :3
Että sanoisin aloituksen onnistuneen hyvin ja nyt
vain sitten odottelen tässä jatkoa : ))))

// gnrbu toivoo tähän kommenttiin enemmän sisältöä

Avatar
reitttt
Fani
 
Viestit: 1
Liittynyt: Su Loka 18, 2009 9:23 pm

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja raptor » Pe Loka 30, 2009 5:16 pm

reitttt,

mukava kuulla, etta prologi oli sun mielesta mielenkiintonen, ja etta se innoitti lukemaan. Ja sanoit, etta hahmot vaikuttivat mielenkiintoisilta -- no, tassa ei nyt ole viela erikoisemmin ollut henkilot esilla, mutta hyva, jos sait jo tassa vaiheessa sellaisen kasityksen, etta henkilot vaikuttivat mielenkintoisilta.

Kiva, etta pidit ideasta - tai siita, mita tasta prologista nyt saa irti, koska siitahan ei kauheasti tuosta ideasta viella paassyt selville. Mutta kuten sanoin, hienoa jos pidat tata jo tassa vaiheessa mielenkiintoisena.

Jatkoa on kylla tulossa, mutta en oikeastaan pysty sanomaan milloin. Ehka tassa lahiaikoina ( koko viikonloppu aikaa kirjoittaa :D ), mutta voi olla, etta menee vahan pidempaan, koska koulussa on sen verran tehtavaa nyt, kun en ole oikein krhm jaksanut panostaa alkulukuvuodesta lainkaan, joten yritan vahan nostattaa numeroita :D Siksi en mene lupaamaan mitaan, milloin jatkoa olisi tulossa.

Kiitos kommentista, se piristi :D

Hattiwatti,

voivoi, kone teki kylla surkean tempun 8( Taisit olla ensimmainen, joka mainitsee nimesta jotain ! Mulla oli vaikeuksia keksia talle minkaanlaista nimea, mutta koska tykkasin ihan alyttomasti tuosta Nikki Sixxin kirjasta, niin paatimpa sitten napsaista siita talle ficille nimen. Tapahtumathan eivät kuitenkaan ole millaan lailla samanlaisia kirjan tapahtumien kanssa :D

Mainitsit siita fluffista... no, mun mielesta oikeastaan minkalaiseen tahansa ficciin voi tulla fluffia. Kun miettii, etta fluffiksi voidaan laskea sellainen sopoily ja ihana haliminen ja pusuttelu ja -- tuollainen :DDD No, nakee nyt miten onnistun tahan saamaan sita fluffia, mutta yritan joissakin maarin.

Oh, sa pidit mun kuvailusta ! Se on musta erinomainen juttu, koska sanotaanko niin, etta en aina koe onnistuvani kuvailun suhteen. Tai no siis, se tuottaa mulle useasti ongelmia. Synonyymit esimerkiksi. Et arvaakkaan kauanko mietin sille palaneelle paahtoleivalle jotain muuta kuvailutapaa, kuin palanut paahtoleipa :D No mutta, oon tosi ilonen, et sa oikeesti tykkasit tosta kuvailusta. Nyt on parempi fiilis noiden ykkos osan kuvailujen kanssa. Pst, siita supertarkasta kerronnasta. Ma en kannata sellasta, joten hyva, etta susta oli hyva, etta en ollut kuvaillut ns. liikaa.

Joo no noista hahmoista on viel aika vaikee saada ( ainakin mun ) mitaan kasitysta, koska tossa prologissa ei tosiaan kuvailtu niiden luonteita paljoakaan, joten mita tahansa voi odottaa. Mao on joo aika kanaemo -- ainakin valilla. Noiden henkiloidenkin mielentilat vaikuttaa aika paljon niiden kayttaytymiseen, joten alkaahan viela rakastuko keneenkaan :DDD

Kiitos kommentista, se oli uskomattoman piristava !<3

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja Snakebite » Ma Marras 09, 2009 10:44 pm

Hihii, hejsan! Nyt mä vihdoin tulin kommentoimaan tätä, jajajaja, no, enköhän alota. XD

Vaikka mä olenki hidas lukemaan, niinku jo mesessä sanoinki, niin ei se mitään. Se on itseasiassa mulle vaan hyvä - välillä jumitan joihinki kohtiin joissain ficeissä, kun en tajua. Ja ku luen hitaasti niin ainakin tajuan. XD Lolled, selitän.


Ja heti alkuun sanon, et kfsodpkpaok ku oot hyvä kirjottaan! Mä meinasin sen sanoa jo mesessä, mut päätin jättää sen tähän kommenttiin. Kun alotin lukee, meinasin lopettaa, koska mullon oikeesti aikamoine kiire; pitäs tehä läksyt ja tossa pyörii ohjelma ja pitäs tämänkin vielä kommentoida, voiei. Mutta, sit ku päätin lukea eteenpäin, siinä koukutti joku, joten jatkoin vaan.
Ja hei, eikä se haittaa mua yhtään. Tää oli niin hyvä prologi, et mua ei nyt haittaa, vaikka sen lukeminen aikaa veikin. -- Ja mä luin, et kirjotin "Tää oli niin typerä prologi" ...

Mä jaksoin sen takia lukea, et tää on niin hyvin kirjotettu ja myöskin sen takia, et tässä oli just niin ihanasti kuvailua, yksityiskohtia ja ... miten se nyt sanotaan... ::D U know, no siis, hyviä sanavalintoja. Tiedätkö, mä en itse löydä ikinä semmosia hyviä ja erilaisia sanoja kuvaamaan eri jutskia, mut säpäs oletkin onnistunut siinä. Ja, saat sen vuoksi papukaijamerkin... tai no, saat... ei, kyllä sä sen papukaijamerkin saat. Kaikki muut on valitettavasti loppu. XD

Hmm, se, et en tiedä, miltä noi Sadien heppuset näyttää, ei haitannut mua sinänsä. Kyllä mä niitä kuvia googletin, niinku varmaan huomasit (mesessä). Ja tota, oli se Mao helppo kuvitella nois tilanteissa ja sillain, kun tiedän miltä herra näyttää. Mut ei noi muut. Ajattelin kuitenkin, et kyyläisin niiden kuvia googlessa vielä jonkin verran, et muistaisin suunnilleen miltä ne näyttää, jotta tätä olis helpompi lukea. 8)
... Zeron toki muistan, miltä herra näyttää. XD D'espasta kun mun lemppari sattuukin olemaan. Ja must vähän tuntuu, että Zerosta tulee mun suosikkihahmo tässä - senki takia, et tiedän sen näistä pojista parhaiten, mut myöskin sen takia, et mä olen aina tykännyt siitä ficeissä ihan hirveesti. Hoho, sillai.

Vielä siitä sun kirjottamisesta, että tota noin...
Näillä tapahtumilla - tai no, ficin... öh, miten ihmeessä se nyt sanotaan. XD Just tätä meinasin mesessä, mun aivot ei oikeen toimi just nyt. En nyt löydä sanoja kuvaamaan sitä, miten tykkäsin tästä. Hmm, siis, no kuiteski, niitä mitä tässä ficissä tapahtuu yy äm äs, niillä on tosi hyvä tapahtumisvauhti --- hm? On, eli olet siis kirjottanut niin, että tätä on helppo lukea, ja jaksaa lukea ja teksti maistuu vaikka näin iltapalaksi. :D

Muista se, tässä on yksi lukija, joka lukee innoissaan tätä. Mä en tiedä, mut kiinnyn joihinkin ficceihin tosi nopeesti, ihan prologista asti. Niin se vaan on, tänkin kohalla. Ja, voin vaikka vannoa, mut kun tää fic tästä etenee, niin saat kuulla mesessä siitä, miten tykkään tästä ja sitä rataa. Bwahahahha.

Mitä tässä nyt vielä sanoisi?
No, hahmoista ja niiden luonteista ja muusta sellasesta on todellakin aika mahdoton sanoa mitään, sillä täähän oli vasta prologi. Mut sen voin sanoa, et toi Tsurugi (?) kun ei siivoamisesta pidä, olemme hänen kanssaan aika samanlaisia... XD Tässä on ihminen - jos mua nyt ihmiseksi voi sanoa - joka inhoaa siivoamista. Ainakin joskus. Joskus. Joksus.
Se on ainakin saatu selville, ettei se siivoamisesta pidä, jaja. Ehkä olen hiljaa? 8_D

Hmm, mä en oikeesti keksi mitään muuta sanottavaa nyt --- EIKU HEI!! XD Mä en löytänyt virheitä, wohoo, nyt saat olla happy, ja kiittää betaasi ja muuta vastaavaa. Yeah?
Mut nyt näin loppuun ööh, kiitoskiitoskiitos tästä ihkupihkusta (... XD) prologista, mä tykkäsin ja mä olen surkea kommentoija ja mä odotan innolla jatkoa ja mä tykkään sust -- sun tekstistä. No okei, kyllä sä oot kiva tyyppi ja hauska ja muuta. Älä huoli, oletolet. XD
Ja, mä huomasin, että hymiöitä olen tunkenut tähän kommenttiin aika runsaasti, mut se ei varmaan häiritse? Ei, gooooood.

Otas vaikka ... yhy, mullei ole mitään annettavaa, saat halin. Vaikka halitopassa saitkin halin jo, mutta saat toisenkin. XD ♥ *jättisuuriruttaus*

PS. Älä oikeesti tapa mua.
I'm your biggest fan, I'll follow you until you love me,
Papa-paparazzi
Baby, there's no other superstar, you know that I'll be,
Your papa-paparazzi.

Avatar
Snakebite
Bändäri
 
Viestit: 36
Liittynyt: Ti Syys 15, 2009 8:46 pm
Paikkakunta: Vantaa

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja raptor » Ma Marras 09, 2009 11:26 pm

Snakebite,
Sun kommenttis olis just ihana ♥ Yritän vastailla siihen nyt jotenkin, vaikka tuntuukin säälittävältä vastailla yksittäisiin kommentteihin, mut hey, mun on pakko :D En tajua oikeasti miten pystyit saamaan noin pitkän kommentin vaan positiivisilla asioilla. Mä olisin keksinyt vaikka mitä kritiikkiä.
Kiitos papukaijamerkistä, liimaan sen otsaani. Ja liimaan omasta varastostani toisen papukaijamerkin sen viereen, koska sanoit, että ei ollut virheitä, mistä voi kiittää vain ja ainoastaan _minua :D Koska, d44, ei mulla ole betaa. Hoidan sen osuuden ihan itse omin avuin.

Oon tosi ilonen siitä, että sä koukutuit ja tykkäsit tästä niinkin paljon, mitä sanoit tykänneesi :D Koska nyt kun ajattelen, niin oon itekkin hyvin tyytyväinen tuohon prologiin, mitä nyt muutamia kohtia hieman muokkailisin, mutta pidän siitä noinkin, vaikka aluksi olin _todella epävarma.
Kiva, että tykkäät mun kirjotustyylistä ja että susta tapahtumat menee eteenpäin hyvällä vauhdilla. Aion jatkosas pitää kyllä saman tempon :D

Oikeasti, sä löysit tosta niin paljon hyviä juttuja, että ihan yllätyin ( vaikka sanoitkin mesessä, että kehut paljon ), koska en ollut kuitenkaan ihan noin paljoa kehuja odottanut. Mutta kelpaahan se noinkin :D Mitä nyt tulee vain enemmän paineita sen ensimmäisen osan kanssa, koska kaikki kommentit on ollut niin mahtavia, että itsekriittisyys vaan kasvaa, enkä oikein ole tyytväinen siihen, mitä olen jo kirjoittanut.

Sun kommentissas ei ollut mitään vikaa ja et arvaakkaan kuinka paljon se onnistui piristämään mua nyt, kun on vähän stressiä ♥ Hali sullekkin. Saat siitä vielä halin lisäski kiitokseksi noi mandariinin kuoret, mitä en vielä jaksanut viedä roskikseen :D Toivottavasti maistuu. En lupaile mitään, milloin se kaikkien odottama ( XD ) ensimmäinen osa ilmestyy, mutta voisin heittää villin veikkauksen, että -- no, ainakin tämän vuoden puolella .... uskoisin :D

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja DIM » La Marras 21, 2009 8:16 pm

..noniin nyt mä sentään sain aikaseks lukee tän uudelleen ja yrittää väsää jotain kommenttia muistuttavaa......... :( Anteeks et tässä kommentoimisessa on mennyt näin kauan, syytä mun muistia. Mun on monta kertaa pitänyt kommentoida tähän, mutta sitten ajattelen että "teen vaan tän yhden jutun loppuun, sitten kommentoin", mutta siinä muistini tekeekin tepposet koska sen jutun jälkeen en enää muista et mun piti kommentoida tähän 8( anteeks.

Mutta, asiaan. Mä tykkäsin (eiku tykkään edelleen) sun kirjotustyylistä, ja siitä kuinka tää ficci on kuvailtu niin arkisesti. Se kaikki, esim Tsurugin huumeiden käyttö, hyväksytään ja siis ollaan vaan silleen et jooo tää on meidän tavallista elämää. Tai silleen. U know ? 8DDd Mä en oo koskaan (eiku joskus oon pari biisiä kuullut) kunnellut Sadieta, en siis tunne bändii silleen niin hyvin, mut uppouduin tähän yhtä hyvin kuin esim. johonkin Gazettoficciin. Plussaa tulee nimestä joka kiinnitti huomion heti (vaikket sitä ite olekkaan keksinyt) :DD ! Mut palataanpas viel sun kirjotustyyliin. Mä tykkään siitä, oikeesti. Siinä on joai sellasta niin kiehtovaa... se arkisuus. Tää on kirjotettu niin rennosti ja aidosti, että henkilöihin pystyy samaistumaan tosi hyvin, ja kohauksetkin piirty ihan selvästi mun mieleen. Se, että kuvailit sen seinänä värin silleen että se oli varmaan joskus ollut valkoinen tai jotai sinne päin, oli hyvä. Taisiis ois ollut vähän outoa, jos siivoamattomassa kodissa ois täysin valkone kiiltävä seinä ! Propsit kans siitä.

Oikeesti. Hehehe. Onneks me kirjotetaan kans yhteisficciä, koska sun tekstii on tosi kiva lukee. Ja siis öööö...en taida keksii enää mitään sanottavaa :( syytä mun huonoa taitoa kommentoida ,älä mua !

Ömm pidentämiseksi voisin keksii tähän jotaun quotettavaa (hehehe kiero.... >:) )

"Juostaan kilpaa."
Yksi, kaksi, kolme.

Ensinnäkin, tää oli jotenki tosi sulonen. Heheheee. Taisiis silleeeen ... no, sulonen :_D

viel yks.................
Zero piirteli lyhyellä tikunpätkällä näkymättömiä kuvia parvekkeen betonilattiaan.

Tää loppukohtaus oli ihan hirmu söpö ,____, <3 Tosi hyvä lopetus, tollanen rento. Jäi kiva fiilis ku tää loppu. Propsit myös siitä ! ! !

....nonii mitä mä sanoin, tuli ihan huono kommentti ;__;; anna anteeks. Mut lupaan kommentoida jatkossakin, ja mä kans haluun että sa jatkat!, ja haluun et kirjotat jatkoo pian. Mä haluun todellakin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, vai tapahtuuko edes mitään. Jatkuuko noiden elämä tavallisena arkena, vai kehittyykö niiden välille jotain mulistavaa, vai tapahtuuko jonkun/joiden/niiden elämässä jotain mullistavaa~~ Jatkoa odotellen!
please erase my wreck

Avatar
DIM
Teknikko
 
Viestit: 114
Liittynyt: Ti Helmi 24, 2009 8:34 pm

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja serellenders » To Marras 26, 2009 8:18 pm

anteeks, mutta tää kommentti on lyhyt ja paska

Kun bongasin tämän fictin nimen tuolta, niin ensimmäinen ajatukseni oli, että onkohan tämä sovellettu samannimisestä kirjasta ficti muotoon.
Fandom oli mukava yllätys sillä Sadiesta ei tunnu löytyvän mitenkään mielettömästi noita fictejä vielä vaikka niitäkin on alkanut ilmestymään pikku hiljaa enemmän. Zerokin on vain iso plussa tuolla fandom osiossa. Periaatteessa fandomin takia lähdinkin lukemaan tätä.

Ensimmäinen osa mikä tässä nyt oli prologi alkaa suoraan vuorosanalla ja vielä nämä kaksi ensimmäistä lausetta ovat kursiivilla. Tällaiset alut saavat minut aina hiukan miettimään, että mikä ihme tämä juttu nyt oikein on, missä oikein mennään. Okei, alkuselostuksien jälkeen kävi mielessä, että kyseessä saattoi olla jonkinlainen hallusinaatio joka löytyi warningeista, mutta mistään lukija ei saanut oikein varmuutta mistä oli oikeasti kyse.

Jos totta puhutaan, niin olin hyvin epäilevä oikeasti aluksi, olen todella usein epäluuloinen minulle itselleni uusien kirjoittajien suhteen. Pakko myötää nyt heti alkuun, että tämä prologi oli positiivinen yllätys kuvailun suhteen. Okei, ei tämä kyllä vieläkään tyydyttänyt omaa kuvailun tarvettani, mutta tämä vaikutti jo lupaavalta. Täällä oli joitakin hienoja kuvailuja juuri henkilöistä, asennoista ja vaatetuksista kuvailuna samaten myös ympäristöstäkin oltiin kerrottu mukavia havaintoja. Minun ainakin oli huomattavasti helpompaa päästä tekstin sisään ja eläytyä siihen kun tuolla oli noita kuvailuja, tosin tietenkin hahmojen ulkonäköä olisi voitu kuvata tarkemminkin.

Kuitenkin olisin ehkä toivonut prologista enemmän yhtenäisen. Se oli nyt jotenkin hyvin erillinen sisältäen monta eri osaa. Aina kun tapahtumapaikka vaihtui niin tuntui siltä, että se ei olisi ollut yhtenäistä tekstiä vaan saman tien ne oltaisiin vaikka voitu jakaa täysin eri osiin. Toivon todella paljon, että tulevat osat ovat yhtenäisiä tekstin kanssa
Loppu oli myös jotenkin tönkkö eikä oikein jättänyt lukijaa odottaman mitään. Tämä ei sinänsä herättänyt prologina minkäänlaisia tunteita tai kysymyksiä joihin janoaisin kovasti vastausta joka taas varmistaisi, että lukisin tulevatkin osat.

Mutta kuitenkin jatkoa odotellessa.
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 0/10

ViestiKirjoittaja raptor » To Marras 26, 2009 9:44 pm

Mero-yan, alkuun iso kiitos siitä, että tulit kuitenkin kommentoimaan !

Mut apua, mä en oikeasti osaa vastata mtn. Aa, mut -- aina on erittäin mukava kuulla, että oma kirjoitustyyli miellyttää. Oon todella imarreltu. :D Ja sit, sun mielestä kuvailua oli kivasti. Aluks mä mietin, et olisko sittenki pitänyt olla enemmän kuvailua, mut sit taas mietin, et henkilöiden ulkonäöstä kerrotaan tarkemmin sitten seuraavassa / tulevissa osissa & paikkoja myös tulee oikeastaan väkisinkin kuvailtua tälläin matkan varrella.

Mä en oikeasti osaa sanoa kunnolla muuta kun kiitos kiitos kiitos. Ok ok, mitä sä mainitsit ton Zeron tikulla piirtely kohdan, niin mä pidin siitä itsekin. Kuvittelin sen kohan ja aa siit tuli niin jännä mielikuva, koska jostain syystä aattelin, et se olis siel partsilla alasti... :D

Kommenttis ei ollut ollenkaan huono, kiitos ! :D

Altesse, alkuun sullekin iso kiitos kommentista.

Mä valitsin Sadien fandomiks kolmesta syystä. a) siitä kirjoitetaan mun mielestä liian vähän. b) tykkäilen bändin musiikista ja teki mieli kirjoittaa sadiesta sitten jtn. c) en vaan osais kuvitella tyyliin mtn gazen tai antikun jätkiä vetämässä kamaa yms.

Kuvailua olisi joo voinut olla lisää, mutta mä en halunnut tosta prologista pelkkää kuvailua & kuvailua, koska tarkotuksena oli vähän niin kuin -- antaa näytteittä noiden henkilöiden elämästä, millasta niiden arki on. Ja koska tarkempaa kuvailua esim. henkilöistä tulee kyllä jatkossa olemaan, niin en nähnyt tarvetta tunkea ( väkisin ) yhtään enempää kuvailua. :D

Prologi oli ihan tarkotuksella kirjoitettu tollasissa pätkissä, tavallaan jokaisen ficissä esiintyvän henkilön elämästä oli kerrottu vähän. Ja koska halusin kertoa eri kämpissä asuvista henkilöistä erikseen. Ainakin itselleni tuli sellainen olo, että eihän sitä tiedä tuntevatko kaikki vielä toisiansa yms. vaikka authorina ofc tiedän sen jo mut -- joo. :D Harmi kuitenkin, jos prologi oli liian irtonainen, eikä miellyttänyt.

Sanon vielä, että yhyy, itse pidin juuri tuosta lopusta, en ehkä siitä viimeisestä lauseesta / virkkeestä, mutta siitä lopusta yleensä ottaen, mutta kaikkia ei voi miellyttää. :D

Kiitos kommentista & olisi mukavaa, jos kuitenkin lukisit seuraavankin osan. :D

--

Jatkoa on luultavasti tulossa tässä mitä pikimmiten, koska olen jo kirjoittanut osan lähes kokonaan, mutta vielä puuttuu tietokone millä kirjoittaa se loppuun. :D en kuitenkaan lupaile mtn, etten huijaa. Jatkoa odotellessa.

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10

ViestiKirjoittaja raptor » Pe Joulu 04, 2009 3:22 am

A/N: Hmm... Tässä tää nyt on - ensimmäinen osa. Ei mulla ole oikein mitään sanottavaa tästä, toivottavasti tykkäätte & jaksatte kommentoida! :D Ainiin! Jos tuolla tekstissä on jtn virheitä, niin se on mun moka, koska betaamisen jälkeen lisäsin muutaman virkkeen...

1. Osa

Zeron PoV

Nyt taitaa olla maanantai. En todellakaan ole varma, mutta jos olen laskenut oikein, niin nyt pitäisi olla viikon ensimmäinen päivä. Pitää varmaan tarkistaa asia tämän päivän lehdestä sitten, kun joku jaksaa hakea sen. Toisaalta voisin nousta ja käydä itse noutamassa, mutta en taida jaksaa. Pöydän pinta tuntuu tavallista pehmeämmältä ja viileämmältä - ja minua väsyttää tavattoman paljon. En jaksaisi ajatella, mutta välillä silti huomaan syventyneeni johonkin ihan turhaan asiaan. Ehkä nyt se turha asia on tämän päivän lehti. Mahtaakohan otsikoissa olla mitään mielenkiintoista tänäänkään; eilen ei ainakaan ollut eikä muistaakseni toissapäivänäkään. Sitä edellisenä päivänä en tainnut edes lukea lehteä.

Painan poskeni tiukemmin tummanruskean pöydän viileää pintaa vasten silmät yhä suljettuina, suu hieman raollaan. Huuleni ovat kuivat ja rohtuneet, takapuolenikin alkaa puutua. Olen tainnut istua tässä pöydän ääressä jo melko kauan. Minua häiritsee yhä yllättävän paljon se, mikä viikonpäivä tänään on. Olen kyllä melko varma että maanantai, mutta haluan tarkistaa sen jostakin - heti kun vain jaksan. Olen ollut muutaman päivän normaalia laiskempi, mutta luulen, että välillä on kai ihan hyväkin laiskotella. Ainainen työnteko ei ole hyvästä. Tosin milloin minä olisin muka oikeita töitä tehnyt. Ehkä jotain hanttihommia huonolla palkalla silloin tällöin, mutten koskaan mitään oikeaa työtä. Voisi olla ihan hienoa tehdä jotain muutakin, kuin maata kotona - käydä vaikka töissä. Miksi minä ajattelen työntekoa? Minunhan piti olla laiska tänään.

Vedän syvään henkeä ja raotan silmiäni vain vähän. Joku idiootti on aukaissut verhot ja auringonvalo pääsee sisälle esteettä, olen kuitenkin liian laiskalla tuulella noustakseni laittamaan ne kiinni. Suljen silmäni uudelleen. Takapuoleni on kohta jo tunnoton, niin kauan olen paikoillani istunut huonossa ryhdissä. Hartioitakin särkee. Ei niihin vielä äskettäin koskenut - ehkä en vain kiinnittänyt siihen huomiota.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, täällä on aika hiljaista. Muut eivät taida olla kotona, sillä mistään ei kuulu ääniä. Ei edes kuorsausta. Ihme sinänsä, jos kaikki ovat lähteneet samaan aikaa omille teilleen. Yleensä kukaan ei poistu ulkoilmaan muuta kuin tupakalle - ellei ole pakko. Voihan tietenkin olla, että Mao on tarvinnut apua tai sitten he ovat lähteneet kauppaan ostamaan ruokaa. Jääkaappi olikin aamulla tyhjä, joten olisi ihan hyvä jos muut olisivat ruokaostoksilla. Aikaa on kuitenkin kulunut jo kauan - ainakin luulisin niin. En kuitenkaan ole varma kauanko olen tässä istunut. Ehkä he tulevat pian ja saan jotain syötävää. Nälkä onkin jo kamala, kumma kun en aikaisemmin huomannut.

Jostain kuuluu musiikkia, mutten jaksa kuunnella sen tarkemmin. Se taitaa olla kännykkäni - missähän se muuten on? Ristin käteni pääni alle ja haukottelen leveästi. Tämä istuminen - oikeammin makaaminen - alkaa pikkuhiljaa väsyttää. En kyllä tahdo nukkua, koska sitten joutuisin olemaan nälässä siihen asti, että herään. Vaikka nukkuessa nälkä ei kyllä tuntuisikaan, joten sinänsä se ei haittaisi... Taidan kuitenkin pysytellä hereillä.

Jostain kuuluu vaimea kolahdus ja puheensorinaa. En saa sanoista selvää, ne tuntuvat sulautuvat yhdeksi mössöksi ennen korvieni saavuttamista. Viileä ilmavirta osuu paljaaseen ylävartalooni ja värähdän. Muut taisivat tulla kotiin. Toivatkohan he ruokaa? Tai päivän lehteä, jotta voin tarkistaa onko tänään maanantai vai ei? Voisin kyllä kysyä heiltä, mutten taida uskaltaa luottaa kehenkään. Huijaisivat kuitenkin. He tekevät sitä usein, pilailevat kustannuksellani.

"Zero?" Nyt saan sanoista - tai sanasta - selvää, mutten kuollaksenikaan tunnista kenen ääni on kyseessä. En viitsi edes alkaa arvailemaan, koska olen huono sellaisessa. Nimeäni taidetaan toistaa - en ole aivan varma, koska ääni on nyt hiljaisempi ja kuuluu jostain kauempaa, ehkä jääkaapin luota. Mietin josko jaksaisin osoittaa elonmerkkejä ja nousta syömään. Ensiksi voisin kuitenkin käydä tupakalla ja kusella.

Aukaisen silmäni kokonaan, mutta tällä kertaa varovasti, en halua auringon sokaisevan minua ensimmäiseksi. Joku on kuitenkin tehnyt ystävällisen eleen ja kääntänyt sälekaihtimet kiinni. Nostan pääni hitaasti pöydän pinnalta ja suoristan selkäni jonkun läpsäistyä minua olkapäähän erittäin viileällä kädellä. Luulivat kai kaikki minun nukkuneen. Olisin kyllä varmaan luullut itsekin, jos olisin ollut sivustakatsojana.

Mizuki istuutuu pöydän ääreen minua vastapäätä leipä toisessa ja vesilasi toisessa kädessään - nyt minua nälättää vielä enemmän. Haron hiuksiani hieman laiskasti ja haukottelen samalla. Ehkä nukuin sittenkin äsken ja luulin vain olevani hereillä. Tai sitten olin jonkinlaisessa horroksessa, unen ja valveen rajamailla. Venytän käsiäni sivuille, hartioihin sattuu enemmän. Joku taitaa taas kutsua minua nimeltä, mutten ole aivan varma. Varmuuden vuoksi äännähdän kysyvään sävyyn.

"Onko sinulla nälkä?" Ääni taitaa kuulua jostakin selkäni takaa, uskoisin. Nyökkään ja hymähdän myöntävästi, sillä en usko, että osaisin juuri nyt puhua kunnolla ja selkeästi.

"Kelpaavatko nuudelit? Rahat eivät oikein riittäneet muuhun kuin leipään ja nuudeleihin", Aki kysyy, ja minä nyökkään jälleen hyväksyvästi. Ruokaa ne ovat nuudelitkin ja niillä saa nälän pois, joten ei valittamista.

Otan pöydästä tukea ja kampean itseni ylös jokseenkin vaivalloisesti. Jaloissa tuntuu hassulta, kihelmöi. Aki kysyy jotain mausteista ja vastaan vain epämääräisellä äännähdyksellä. Seinästä tukea ottaen astelen olohuoneen puolelle ja sitä kautta parvekkeelle ottaen ensin mukaani savukeaskin. Ehdin hyvin käydä tupakalla ennen kuin Aki saisi ruoka-annokseni valmiiksi.

Asetan askista ottamani tupakan huulieni väliin ja sytytän sen ennen parvekkeelle menemistä. Ulkona on yllättävän viileä, vaikka aurinko paistaakin lämpimästi. Tosin arvelen viileyden johtuvan siitä, että ulkona tuulee. Värähdän tuulenpuuskan osuessa paljaalle iholleni ilkeäntuntuisesti. Olisi ehkä kannattanut laittaa paita päälle ennen ulos menemistä - onneksi en ollut riisunut housujani. Nojaan parvekkeen tummanharmaaseen kaiteeseen, se on inhottavan kylmä. Vastakkaisen kerrostalon kolmella parvekkeella on ihmisiä. Yksi laittaa pyykkejä kuivumaan lapsi apunaan ja kaksi muuta on tupakalla, samalla tapaa kuin minäkin. Alhaalla kadulla liikkuu melko paljon ihmisiä ja liikenteen meluakin kuuluu yli oman tarpeen.

Poltan savukkeeni melkein filtteriin asti, tumppaan sen kaiteeseen ja tipautan parvekkeelta alas kadulle. Siirryn takaisin sisälle lämpöön ja suljen parvekkeen oven perässäni, ettei viileä ilma pääse vahingossakaan sekoittumaan lämpimään. Tuulettaminen kyllä tekisi varmaan ihan hyvää - asunnossa haisee melko tunkkaiselle. Siivoamisesta taitaa olla aikaa, muttei asunto ole edes kovin likainen minun mielestäni.

Keittiössä istahdan takaisin pöydän ääreen siihen samaiselle paikalle, missä olin hetki sitten viettänyt aikaani miettien kaikkea turhaa. Aki laskee vaaleansinisen syvän lautasen eteeni syömäpuikkojen kera ja istahtaa itse pöydän ääreen olutpullo kädessään. Oloni on hieman äskeistä virkeämpi, mutta hartioihin sattuu enemmän. Vatsani ilmoittaa haluavansa äkkiä jotain täytettä.

--

Naapurista kuuluu huutoa. Käännän kylkeä ja onnistun jotenkin puraisemaan itseäni kipeästi kieleen, nyt se tykyttää kitalakeani vasten sydämensykkeiden tahtiin. Tänään - oikeammin eilen, sillä vuorokausi on jo vaihtunut - olen miettinyt kaikkea mahdollista. En yleensä ajattele paljoa, joten olen siitä hieman hämmentynyt. Ehkä ajatteleminen tekee aivoille ihan hyvää, ja oikeastaan se on sittenkin ihan mukavaa.

Mao kävi illalla täällä, Mizukin luona. Minusta tuntuu, ettei niillä kahdella ole viimeaikoina mennyt kovin hyvin, mutta eihän se minun asiani ole. Mao vaikutti melko vihaiselta, joten en edes viitsinyt jäädä olohuoneeseen kuuntelemaan niiden kahden keskustelua. Ehkä Mizukilla on aamulla silmä mustana tai huuli halki. Sitten saisin nauraa hänelle.

Jos oikein muistan, niin ei olisi ensimmäinen kerta, kun Mao lyö jotakuta. Muutama kuukausi takaperin sitä tapahtui melko usein. Mizukin ei tarvinnut sanoa oikeastaan mitään, kun Mao hermostui ja löi. Ymmärrän kyllä hänen aggressiivisuutensa - ei ole helppoa yrittää päästä kuiville, kun kaikki muut ympärillä ovat sekaisin ja kukaan ei tue tai kannusta. Kuulemani mukaan vieroitusoireet eivät ole ollenkaan mukavia. Ensimmäisen viikon Mao vain makasi, ei syönyt, joi vain jos hänet pakotettiin juomaan. Mizuki oli muistaakseni silloin aika herkillä.

Käännyn selälleni ja vedän peittoa paremmin ylleni. Huoneessa on kylmä, vaikka ikkuna onkin kiinni. Suljen silmäni ja parantelen asentoani hetken. Aki jäi olohuoneeseen katsomaan televisiota ja syömään Mizukin kanssa Maon lähdettyä. Luulenpa, että hän nukahtaa sinne, ja saan nukkua rauhassa ja leveästi. Tuli muuten mieleeni, että eilen oli maanantai. Jaksoin kuin jaksoinkin tarkistaa sen päivän lehdestä.

--

Istun vessan lattialla ja nojaan päätäni viileään kaakeliseinään. Eilisen päivän ruoka velloo iloisesti vessanpöntössä ja silti jotain pyrkii vielä ulos. Minulla on nälkä, mutten taida uskaltaa syödä mitään, etten vain oksenna uudelleen. Paha olo on astetta korkeampi kuin yleensä ja en edes tiedä sen syytä. Ehkä se on ihan viatonta aamupahoinvointia tai sitten olen sairastunut. Vedän vessan, jotta seuraavan käyttäjän vatsalaukun sisällön ei tarvitse liittyä omani seuraan.

Nousen ylös, huuhdon kasvoni haalealla vedellä ja pesen hampaani. Oksennuksen maku on hyvä saada suusta pois. Joku koputtaa oveen ja äännähdän sen merkiksi, että kuulin koputuksen. Asetan hammasharjan peilikaappiin ja haron hiuksiani vielä pikaisesti ennen kuin poistun vessasta. Oven takana seisova Kei toivottaa hyvä huomenet, sanon hänelle samoin ja astelen sitten olohuoneeseen. Televisio on jäänyt päälle, ja aivan kuten arvelinkin, Aki nukahtanut sohvalle. Mustahiuksinen nukkuu yhä enkä viitsi herättää. Myös Mizuki nukkuu omalla pedillään olohuoneen toisessa päädyssä kasvot seinään päin.

Sammutan television ja raahaudun savukeaskin ja sytkärin kanssa parvekkeelle haukotellen. Aamiaiseksi saavat tällä kertaa riittää pelkät aamusavut. Asetan taas ennen parvekkeelle menemistä tupakan huulieni väliin ja sytytän sen. Aurinko paistaa lämpimämmin kuin eilen eikä nyt tuulekaan.

Nojaan kaiteeseen ja lasken katseeni alla olevaan katuun. Kaikilla näyttää olevan kiire. Onhan nyt tiistai ja monet ovat varmasti joko menossa tai tulossa töistä. Olisi aika jännää, jos itse kulkisin ihmisvirran mukana töihin, ja joku muu katselisi parvekkeelta kulkuani. Vastakkaisen kerrostalon parvekkeilla ei näytä olevan tällä kertaa eloa. Tumppaan - lähes filtteriin asti palaneen - savukkeen parvekkeen kaiteeseen ja jätän sen siihen. Tuuli tai seuraava tupakoitsija saa tiputtaa sen siitä alas, jos haluaa.

Siirryn sisälle, mutten sulje parvekkeen ovea. Välillä on ihan hyvä antaa ilman vaihtua, ja koska nyt ei ole niin viileä kuin eilen, on hyvä hetki tuulettaa. Siivoamaan en kyllä rupea, mutta hieno ele tuokin. Työnnän sohvalla makaavan Akin jalkoja hieman sivummalle, jotta mahdun itse istumaan. Milloinkohan viimeksi olemme Akinkin kanssa keskustelleet jostakin syvällisemmästä kuin ruoasta? Siitä taitaa olla kiitettävästi aikaa, mutta toisaalta se on ihan hyvä vain. En nimittäin osaa puhua mistään erikoisesta. Kaikesta arkipäiväisestä ja turhasta kylläkin, mutten mistään tärkeästä.

Vedän syvään henkeä ja valun sohvalla hieman rennompaan asentoon. Taidamme kaikki olla aikamoisia laiskimuksia - kukaan ei koskaan tee mitään, ellei ole pakko. Voisinkohan minä saada töitä jostakin hyväpalkkaisesta paikasta? Ehkä elämäntavatkin muuttuisivat sitten hiljalleen parempaan suuntaan ja rahaakin olisi muuhunkin kuin vuokran maksuun. Jos joku muukin menisi töihin, niin voisimme ehkä ostaa uuden auton. Vanha alkaa pikkuhiljaa anoa itselleen eläkettä, ja on harvinaista jos se edes käynnistyy enää.

Voisin vähän myöhemmin selata vaikka lehdestä työilmoituksia. Vihaan kylläkin soittelemista eri paikkoihin. Työhaastatteluissa en ole tainnut edes koskaan olla, mutta tuskin johonkin pieneen ja vaatimattomaan työhön olisi edes mitään haastattelua - palkkaavat vain jos kokevat hakijan tarpeeksi osaavaksi kyseiseen työhön. Minulla ei tosin ole oikein minkäänlaista koulutusta, eikä kummempaa työkokemustakaan. Aki pitää minua varmasti hulluna, jos ehdotan töiden hankkimista.

Ehkä voisin silti kokeilla, ei siinä kai mitään häviäisi.

--

Kommenttia maybe?
Viimeksi muokannut raptor päivämäärä Ma Kesä 21, 2010 2:05 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10 4.12!

ViestiKirjoittaja disp » Pe Joulu 04, 2009 2:35 pm

Jjees, ykkösosa is here. Luin kans ton prologin joskus pari viikkoo sitten, ja tykkäsin kovasti. Avasin tän ekaksi ihan puhtaasti fandomin takia. Sadiesta pitäis todellakin kirjottaa enemmän, se kun on niin loistava bändi<3 + sitten vielä Zero! Loistavaa :D Aluks tää huume-aihe tosiaan vähän epäilytti, mutta päätin et fandomin takia luen tän joka tapauksessa. Mut nyt kun huomasin tykkääväni sun kirjotustyylistä, mulla on sitten toinenkin syy :D

Ja sitten nää hahmot. Voi ei miten laiskaa porukkaa...... no okei, kyllä sen ymmärtää, kun kerran noin sekavassa tilassa ovat ym. :o Ja alkoihan Mao ihan reippaasti siivota tuossa prologissa. Toivottavasti tyypit saa pian hommattua töitä itselleen. Ja Zeron ajatuksenjuoksu on niin päätä huimaavaa, että huhhuh. Kirjoitat tosi realistisen tuntuisesti, mikä tietenkin sopii tähän hyvin. Ei mitään yli-ihmeellisen syvällistä pohdiskelua, vaan tollasia ihan perusjuttuja. Se kuvasi hyvin Zeron tilanteen epätoivoisuutta, kun päivämäärän tarkistaminenkin vaati tuollaisia ponnistuksia. Mut vaikuttaa siltä että parempaan suuntaan sen ajattelu on menossa, kun alkoi töiden hankkimistakin miettiä. Hyvähyvä.

Mizukista tai Keistä ei ole vielä paljoa kerrottu, pian varmaan selviää, millanen niitten tilanne sitten on? Tähän asti on ainakin vaikuttanut siltä, että Tsurugilla ja Zerolla on asiat kaikista huonoiten.

Niin ja prologissa tykkäsin eniten juuri siitä tikulla piirtely kohdasta, jota muutkin ovat jo kehuneet :)
Virheitä en löytänyt tästä osasta, enkä prologista! Great!

Nyt kun en enää osaa tätä kommenttia jatkaa, enkä jaksa alkaa quottailemaan, niin lopetan sitten tähän....
Eli kiitoskiitos, oli hyvä osa. Ai niin! Tää vaikuttaa kyllä tosi hyvälle, jos tää nyt kerran on eka sun yksin kirjoittamma ficci. :)

Avatar
disp
Fani
 
Viestit: 22
Liittynyt: Pe Marras 27, 2009 7:19 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10 4.12!

ViestiKirjoittaja DIM » Pe Joulu 04, 2009 4:25 pm

NYT mä kommentoin heti, ettei sitten unohdu ja jää. :DD Mutsiis oon nytten tosi laiskalla tuulella, että tästä ei tuu sen parempi kommentti kun edellisestäkään. Yhä sanon sitä, että tykkään sun kirjoitustyylin realistisuudesta ja arkisuudesta. Toivottavasti kohta kuitenkin alkaa tapahtumaankin jotain, ettei koko ficci ole pelkkää nuudelien syömistä ja telkkarin kattomista ja röökin polttoa :D:D::D

Ja niin, sä et saa vähätellä itteäs, koska oot oikeesti hyvä kirjoittamaan. Tykkään kun tässä ficissä kaikki kuvaillaan niin silleen hyvin, ei liian tarkasti, muttei liian laimeestikaan. Silleen just sopivasti ja ettei kuitenkaan tylsisty tän lukemisessa. Musta oli kivaa, että repliikkejä ei ollut melkein ollenkaan. Osasit kuvailla Zeron kaikki ajatukset niin hyvin, ettei sitä ollut todellakaan tylsä lukea. Se, että Zero ajatteli tollasia ihan arkisia asioita, kuten ruokaa, päivämäärää jne., niin sopi tähän hyvin. Nää on tavallaan aika yliampuvan laiskoja, mut hyvällä tavalla yliampuva. Ja siis niin, ketkä noista pojista nyt siis on koukussa ja häh? :--DD

...mä en jaksa nyt valitettavastri quottaa mitään. Enkä jatkaa kommenttia, muutenkaan en edes keksisi mitään. Joo, virheitä ei löytynyt eikä muutenkaan ollut mitään valittamista. Jatka, hei ! Mua kiinnostaa aina vaan enemmän ja enemmän mihin suuntaan noiden elämä lähtee rullaamaan, ketkä menee töihin, syntyykö niiden välille jotain jne. ? Nopeasti jatkoa !

( ps anteeks tää tosi paskanen kommentti ,taas asd ,___, )

...........vittu tästä tuli muuten lyhyt o____o anteeks oikeesti 8(( kosta mulle ja kommentoi mun ficciin näin lyhyt ja lyhyempi, ku julkasen uuden osan. Oikeesti. Anteeks. YRITÄN ENS KERRALLA KOVEMMIN JOOKO 8----(
please erase my wreck

Avatar
DIM
Teknikko
 
Viestit: 114
Liittynyt: Ti Helmi 24, 2009 8:34 pm

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10 4.12!

ViestiKirjoittaja suigintouh » La Joulu 05, 2009 5:48 pm

Anteeks jo etukäteen siitä, että tää kommentti tulee olemaan hyvin huono :<.

No tuota, aloitetaan vaikka siitä, kuinka hyvin sä oot onnistunut pitämään tässä ton arkisen tunnelman - tässä ei suoraan edes mainittu huumeita, vaan se huumeidenkäyttö tulee ilmi pikkuasioista. Ja äää toistan itteeni, sanoin noin ja viime kommentissa mut en keksi just nyt mitään sanottavaa DD:. Tykkäsin tästä luvusta kuitenkin. Tavallaan tykkään tosi paljon siitä, miten tää ei sisältänyt varsinaista juonta, vaan pelkästään Zero ajatuksia - ja niiden kautta tuli esille toi noiden tilanne, esim se, että Mao on lopettanut/on lopettamassa huumeiden käytön. Kuvailet kivan tarkasti kaiken, kun keskityt kuvailemaan vain pieniä, lyhyitä hetkiä.
Zero vaikuttaa aika kivalta tyypiltä (...ilmaisu on aika lame, mutta siis yritän ilmasta sitä et tykkään siitä :D), vaikka sen luonne ei kauheasti ole tullut esille, vaikka PoV onkin sen. Mutta alustavasti voin sanoo että oikeen jees hahmo on! Mao vaikuttaa myös aika kivalta, jotenin se, että MAo ainakin yrittää päästä irti huumeista on hienoa. Hahmoista haluun tietää vielä paaaaljon lisää, eli toivon että kukaan ei jää ns. täytehahmoksi vaan että jaksat panostaa kaikkiin :>!

Musta ei nyt irtoa tämän enempää, eli tyytykää tähän hyyyvin lyhyeen kommenttiin ;<.
Linnut syöksähtelivät sen kaiken yllä. Kioto ajatteli, että vihaisesti, ennen kuin ajatteli, että ei tietenkään vihaisesti ja että nälkäisesti, ennen kuin ajatteli, että ei tietenkään nälkäisesti.

Avatar
suigintouh
Teknikko
 
Viestit: 116
Liittynyt: Pe Marras 14, 2008 4:29 pm
Paikkakunta: heinola

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10 4.12!

ViestiKirjoittaja raptor » La Joulu 05, 2009 10:52 pm

disp,
Jees, uusi kommentoija! :D Oon todella imarreltu siitä, et sä pidät mun kirjotustyylistä, se on aina mukava kuulla. Sadiesta on joo aika vähän ficcejä, ja oikeastaan olin jo päättänyt ennen kuin ensimmäinenkään sana oli kirjotettu, että kirjotan Sadiesta. Mä en paljoakaan enää kuuntele niiden musiikkia, mutta silloin joskus tuli fanitettua sitäkin aika paljon, joten ns. vanhasta tuttavuudesta on sinänsä helppokin kirjoittaa, kun tietää tyypeistä edes jonkin verran. Ja mun mielestä Sadien jätkät jotenkin sopii tähän aiheeseen... paitsi Tsurugi on vähän liian neiti, mut-- se voikin olla. :D Se on raju neiti, sovitaan niin.

Tossa prologissa tosiaan, kun Mao alkoi siivota, niin mä en tiedä... tai siis, kun siitä ei oikein saanut mitään selkoa, että oliko hän siinä selvä vai sekaisin, joten se jää jokaisen pääteltäväks. Mä kuitenkin itse ajattelin sen niin, et se oli ottanut jotain ja sen mieliala heittelis sen takia. Et ensiks sitä laiskottaa kamalasti, kun se kattelee puolinukkuvaa Tsurugia keittiös. Ja sit se saakin päähänsä, et hey mä haluan siivota jee. Mä en nimittäin usko siihen, että se olis alkanut siivota, jos se olisi ollut täysin selvä. Se olis ehkä kattonut televisiota. Tai päättänyt, ettei halua enää olla selvä, ja ottaa vaikka muutaman oluen. Tai-- menee vaikka nukkumaan. Mut se päätti _just siivota. Ja vielä pyykätä Tsuruginkin vaatteet.

Zeron ajatuksenjuoksu... hmm... sen ajatukset hyppii sieltä tänne ja takas sinne ja vähän tonnekin. Ja tässähän tapauksessa on ilmiselvää, ettei Zero ole selvä. Se vaan makaa ja ajattelee kaikkea hieman sekavaa, ja tosiaan, sen ajattelu ei ole mitään syvällistä tai yhteen ainoaan asiaan kohdistuvaa, vaan se miettii sitä, mikä tulee mieleen ja siitä hyppää seuraavaan aiheeseen jonkun pikkujutun kautta ja alkaakin ajatella sitä. Mä ajattelen ite hyvin usein samalla tapaa = alan ensiksi miettiä ihan jotain turhaa asiaa esim. paljonkohan mulla on rahaa kortilla, ja loppujen lopuksi huomaankin, että oon päätynyt ajattelemaan jotain maailman surkeinta leffaa... :D Se on aika jännää-- tai mä en edes pysty keskittymään yhteen ja samaan asiaan pitkäksi aikaa. Joten Zerolla on vähän sama ongelma. Se ei _pysty ajattelemaan syvällisesti tai samaa asiaa pitkään.

Tuossahan siis vaihtui päivä, kun ensiksi Zeron ajatukset kulkee kaikessa vähän liiankin turhassa, koska se on sekaisin. Sitten seuraavana aamuna/aamupäivänä sen pää on selvä, niin se pystyy miettimäänkin edes vähän tarpeellisempia ja tärkeämpiä asioita. Vaikka miettihän se jo silloin edellisen päivänä työntekoa - vaikkakin hyvin vähän, mutta mietti kuitenkin. :D Tästä syystä sen ajatukset siis menivät hieman parempaan suuntaan.

Mizuki, Aki, Kei, Mao ja Tsurugi pääsevät kaikki kyllä spotlightin alle ihan samalla tapaa kuin Zerokin! :D Prologissa oli pätkiä kaikkien elämästä, mutta nämä osat keskittyy sitten tarkemmin aina yhteen tai muutamaan henkilöön kerrallaan, joten kenenkään persoonallisuus tai mielipiteet ei varmasti jää taka-alalle. Näen vaan helpompana kertoa henkilöistä yksitellen, kuin kaikista samaan syssyyn. Siinä menee helposti sekaisinkin, kenestä on kyse. Ja näin pääsee oikeasti paremmin perehtymään näiden tyyppien ajatuksiin ja luonteeseen - ainakin mun omasta mielestäni.

Mä en itseasiassa osaa edes sanoa, kenen tilanne on huonoin... Se on hankala määritellä, koska kaikilla on omanlaisensa ongelmat. Esimerkiksi Maolla on ongelmia huumeista eroon pääsemisen kanssa, mikä aiheuttaa tietty turhautumista ja Maon tapauksessa aggressiivisuutta. Kun taas Tsurugi ja Zero eivät ainakaan vielä edes yritä päästä eroon, he ovat aika välinpitämättömiä. Keistä ja Akista en edes osaa sanoa... Mutta siis, todella hankala määrittää kenellä menee parhaiten ja kenellä huonoiten.

Se tikulla piirtely-kohta oli aika random, ja tietkös-- se tuli siitä, että mä itse istuin yks päivä meidän parvekkeella ja piirtelin tikulla parvekepöytään ja ajattelin kaikkea mahdollista jännää. Sitten musta tuntui vaan hyvältä idealta kirjoittaa Zero piirtelemässä niiden parvekkeen lattiaan. :D Kiva, että tykkäsit siitä, pidin siitä itsekin. Ja ilmeisesti muutkin on jossain määrin pitäneet siitä kohdasta. :D Ja mä edelleenkin ajattelen Zeron sinne parvekkeelle alasti--

Siitä, ettei ole virheitä, saatte kiittää shunshunin hyperkatsetta ja virheidenbongaustaitoa. Ja mua, kun korjasin ne virheet, lol. :DD Kiitos kommentistas, oli oikei mukava saada uusi kommentoija! Selitin tähän kommenttivastaukseen mucho liikaa kaikkea shaissea, mut koita kestää. Pysy mukana. :D

Mero-yan,
Oih, sä olit tällä kertaa nopea! :D Hienoa, girl. Mua - usko pois! - haittaa _yhtään kommentin pituus, jos asiat on tiivistetty. Sun kommentissas on kuitenkin paljon enemmän, kun vaan pelkkää ihkutusta. Ja se on oikeasti vaan hyvä. Älä sä hei vähättele itseäs kommentoinnin suhteen, ei se määrä vaan se laatu. Ja nyt voin jo sanoa, etten taaskaan osaa vastata just __sun kommenttiin. :DD Mistä johtuu?

Hei mitä vikaa nuudelin syömisessä, töllön kattomisessa ja röökin poltossa on? Nyt luet väärää ficcii, jos noi asiat ei kiinnosta, koska muuta tähän ei oo tul-- Okei, siis joo. :DD Ei tää koko fic ole pelkkää miesten lusmuamista, ei. Vielä yhdeksän osaa aikaa tapahtua kaikkea mahdollista, joten don't worry babe. Mut musta syöminen on sillain aika oleellinen osa arkea, samoin tupakan poltto ja teeveen katsominen niille, jotka sitä harrastaa. Siihenhän jää koukkuun. :DD Mutta sanon vielä, älä pelkää, saattaa nää miehet jossain vaiheessa käydä suihkussakin--

Yay, olen onnistunut ilmeisesti ainakin tähän mennessä tuon arkisen tunnelman suhteen, koska siihen mä olen pyrkinytkin. Jotenkin en vaan voi kuvitella kirjottavani noista huumeista kovin suoraan ja rankasti. Koitan kirjoittaa sillälailla, ettei mun tarvitsisi mainita tuolla tekstissä kovin suoraan huumeista mitään. Jotenkin vaan musta tuntuu, et-- se tökkäis siinä kohtaa, kun tulee se sana "huume". En tiiä mistä se johtuu, mut pyrin vältteleen sitä sanaa tuolla tekstissä mahdollisimman paljon. Mutta kuitenkin niin, että jengi tajuaa, että noi hahmot käyttää jotain, ettei ne ole selviä.

Tosta laiskuudesta... Mä olen itse ihan samanlainen. Jos mä istun keittiön pöydän ääreen ja asetun taloksi, niin mä pystyn istumaan/röhnöttämään siinä oikeasti niin kauan. Keposesti about kolme tuntia, eikä edes huomaa, että aikaa kuluu niin paljon. Tulee tavallaan sellainen horroksen tyylinen tila. Varsinkin jos on nukkunut huonosti, tai muuten vaan väsyttää. Mä olen myös hyvin, hyvin, hyvin, _hyvin laiska. Mä en tee yksinkertaisesti mitään mitä en halua, ellei ole pakko. Pystyn nukkumaan vaikka koko päivän ja sillain... :D Oon tainnut ottaa Zeron luonteeseen aika paljon vaikutteita itsestäni, hah. :DD

Zero on ehkä porukan laiskin... Tai sitten Tsurugi. Jotenkin ajattelen Kein sellaseks turbopupuks, jolla riittää energiaa vähän liikaakin, mutta se ei silti jaksa tehdä mitään sellaista, mistä joku muu voisi vahingossakaan hyötyä. Sellanen vähän pirullinen, ja tyhmä. Ennen kaikkea tyhmä. Tsrugi taas-- no, se vaan on puhtaasti laiska. Se antaa muiden tehdä asiat puolestaan, eikä edes piittaa siitä, mitä muille kuuluu. Se pitää itseään maailman napana. :D Zero taas on suloisella tavalla laiska, mutta halutessaan se kyllä tekee, jos on tarvis. Enempää en kerro omia näkemyksiäni, etten pilaa kaikkea. :DD

Mitähän mä vielä sanoisin... Noista repliikeistä sen verran, et mun mielestä se tunnelma mitä tässä hain takaa ei olis tullut niin hyvin esille, jos tyypit olisi puhua pälpättäneet kokoajan. Ja rehellisesti sanottuna sellanen teksti, missä ei ole pajoakaan repliikkejä, on kivemman näköistäkin. :D En edes kokenut tarpeelliseksi tunkea enempää noita sinne, ettei tosiaan kaikki se tunnelma katoa jonnekkin avaruuteen. Zeron mietteetkin tuli paremmin esille, kun ei puhuttu. Oltiin vain ja ajateltiin.

Mukava kuulla, et sä odotat jatkoa, ja tietoa siitä, mihin suuntaan asiat alkaa mennä. Meneekö joku miehistä ehkäpä töihin, ja asiat alkaa mennä hyvin, vai alkaako asiat mennä huonompaan suuntaan. Mä en paljasta mitään etukäteen, joten selville saa vaan lukemalla. Ja itseasiassa mä en edes itse vielä tiedä miten tässä loppujen lopuksi käy. Oon kyllä tietoinen jo kahden hahmon kohtalosta, mutta muuta en olekaan sitten miettinyt. Kaikki selviää mullekin sitten, kun kirjoitan jatkoa.

Mä päätin jo silloin, kun aloin tätä kirjottaan, et kirjotan tän loppuun. Vaikka se vaatis kuinka paljon työtä, niin kirjotan tän loppuun. Mulla on tähän niin yllättä loppuratkasu, etten olis edes ite uskonu omien aivojeni voivan tuottaa sellaista-- ideaa. :D Saatte kuitenkin pysyä jännityksessä _yhdeksän osaa (ja kommentoida niihin kaikkiin jee. :D) ennen kuin saatte tietää mitä loppujen lopuksi tapahtuukaan!

Kiitos kommentistas, se oli oikein hyvä. Toivottavasti vastasin edes jokseenkin tyydyttävästi, koska musta vähän tuntuu, etten vastannut läheskään niin, kuin olisin voinut vastata. Väsyttää vaan ihan pirusti, mutta oli pakko tulla vastailemaan. :D Kiitos vielä, pysy mukana! :D

suigintouh,
Kiitos oikein mucho paljon siitä, että jaksoit kommentoida. Samat sanat sulle, kuin Mero-yanillekin - ei sillä pituudella ole väliä, jos tiivistää sen mitä haluaa sanoa. Ja sä teit sen oikein hyvin. Ei ton kommentin olis tarvinnut olla edes noin pitkä! Ja huono se ei ainakaan ole! Oikein hyvä kommentti, ja sai mut hyvälle tuulelle kaiken tän kuumeentäytteisen ja sekavan päivän päätteeks. :D Mua pelottaa, etten pysty vastaamaan sulle kunnolla. ;( Kokeillaan.

Joo, arkiseen tunnelmaan mä olen pyrkinytkin, ja kuten dispille ja Mero-yanillekin sanoin, niin hyvä oikeasti, että se tunnelma tulee esille. Koska mä en halua, että tästä tulee sillä tavalla kovin raskasta tekstiä. Vaan juuri arkista ja melko kevyttä luettavaa. Vaikka kyllä se jo tiedetäänkin, ettei huumeet ole näille miehille helppo asia siitä huolimatta, että ne onkin jo tottuneet niihin, ja niistä on tullut osa niiden arkea. Ne on silti kaikille niille omalla tavallaan vaikea asia, eikä kukaan niistä oikeastaan halua mainita niiden ongelmia ääneen. Ne ei oikeastaan edes-- tai no, kyllä ne tiedostaa kaikki ongelmansa, mutta enemmänkin kyse on siitä, ettei ne myönnä sitä itselleen.

Mua pelotti, ettei tässä ole tarpeeksi kuvailua... Mutta hyvä, jos oli kuitenkin sillain sopivasti. Pakko myöntää, että pidän lukea hyvin kuvailtuja ficcejä, mutta sitten itse tykkään kirjoittaa sellasia vähän kevyemmin kuvailtuja. Ja et se kuvaileminen on ripoteltu sinne tänne, eikä paksuna paakkuna jossakin kohdassa. Juuri esimerkiksi henkilöiden mietteiden kautta on mukava, ja oikeastaan helppokin kuvailla asioita tarkemmin, muttei kuitenkaan kovin tarkasti. Ja mitä mä selitän, apua. Tää vastailu menee aika jonnekin, mutta koita säkin honey kestää--

Zero on kiva tyyppi! Oikeastaan todella kiva tyyppi. Aluksi siitä piti tulla vain sellanen hahmo, joka hyppii siellä täällä Akin petikumppanina, mutta sitten.. tadaa, siitä tuli mun lempihahmo. Tykkään siitä kaikista eniten. Jotenkin sen luonne tässä on sellanen, mistä tykkään paljon. Tekis mieli kirjoittaa koko ajan vaan Zerosta ja Zerosta ja vielä vähän Zerosta, mut ehkä mä hillitsen haluni. Mutta Zero ei tyydy pieneen rooliin tässä ficissä, sen se teki hyvin selväksi. :D Mä en vaan voi jättää sitä taka-alalle. Se tulee olemaan tässä ficissä paljon esillä - mikäs sen parempaa?

Omasta mielestäni Zeron persoonallisuus tuli tossa osassa melko paljonkin esille... Se oli vaan tavallaan piilotettuna sinne tänne. En suoraan kertonut missään vaiheessa Zeron luonteesta, mutta ite sain hyvinkin paljon revittyä siitä miehestä irti juuri varsinkin noiden ajatusten kautta. Sen suhtautuminen muihin henkilöihin, etenkin Tsurugiin ja Maoon tuli jokseenkin esille. Ja ainakin tuo laiskuus... :D Mutta eiköhän Zeroonkin päästä tutustumaan vieläkin paremmin sitten jossain vaiheessa. :D

Musta Mao on tässä ficissä se kaikista ilkein. Mutta silti huolehtivaisin ja se isämaisin hahmo muille. Taisiis tiedäthän isien ja äitien moton "emme me ole ilkeitä, haluamme vain parastasi". Eli Maolla on vähän sama motto, vaikkakin se vetelee Mizukia silloin tällöin pataan ihan vain siksi, kun sitä vituttaa. Mutta muuten se on ilkeä oikeastaan vaan sen takia, että se huolehtii muista. Ja koska sillä on vieroitusoireita, muta unohetaan se. :D Tykkään Maostakin, ja se taitaa Zeron kanssa olla kaikista suurimmassa roolissa tässä ficissä... Tai ei sitä vielä tiedä, katsoo nyt. :DD

Ja kukaan ei ole jäämässä ns. täytehahmoksi, vaan kaikki tulee kyllä oman persoonallisuutensa ja ärsyttävyydensä (okse edes sana? :D) kanssa kehiin sitten jossain vaiheessa aiheuttamaan skandaaleita tai auttamaan. Tai sitten tunkee nokkansa linssiin ihan muuten vain. Kukaan ei kuitenkaan jää taka-alalle, vaikka joku tyyppi saattaakin olla vähän muita enemmän esillä. Yritän panostaa kaikkiin hahmoihin ja saada niistä omanlaisensa!

Oikeesti, kiitos kiitos kiitos tuhannesti! Kommenttis oli hyvä, se sai mut iloseks. Siinä ei ollut mitään huonoa, ja vielä kerran: ei se haittaa, vaikket kirjottaisikaan pidempää kommenttia, kuin mitä itse osa on. Se on pääasia, että ilmaset mielipitees, oli se sitten tiivistetty muutamaan lauseeseen, tai kirjoitettu romaanin mittainen sepustus. Kiitos, pysy mukana honey! :D

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10 4.12!

ViestiKirjoittaja paramnesia » Su Joulu 13, 2009 9:12 pm

Isken silloin kun sitä vähiten odotat. Kommentin laatu kusee _eritäin_ raskaasti linssiin mutta nyt on pakko ! Mä en kestä enää kun en saa kommentoitua mihinkään so here we go~

Tää eka osa oli aivan ihana, etenkin kun kyseessä on meidän pieni Zeromme. Musta on niin raivostuttavaa ja samalla niin älyttömän suloista kun se on niin sekaisin. Tätä on erittäin hankala selittää ! Tarkotin tällä lähinnä sitä et raivostuttavaa on se kuinka se on niin ihana olessaan sekaisin.
Se miettii äänettömästi maailman menoa ja omia ajatuksiaan pääsemättä kuitenkaan kovin paljoa puusta pidemmälle.
Zero on kuitenkin jollain outoa tapaa niin järjissään että se todellakin on täysin perillä ympäröivästä maailmastaan otetaan nyt vaikka huomioon että värit, lämpötila ja äänet kuitenkin herra tajuaa loistavasti (jos se vaan jaksais keskittyä :D). Se mikä siitä kuitenkin tekee niin suloisen on se ettei se jaksa välittää jos on kylmä ja sekin kun se ei ole itse valmis menemään ja ottamaan selvää onko nyt maanantai vai joku muu viikonpv (: Mut ei pysty kumminkaan sanomaan sitä väsyneeks tai laiskaks. Sen tajunta vaan tekee jotain omia seikkailujaan tuolla jossain. [lol] selitän nolosti[/lol]

Kuvailu on sellasta ihanalla tapaa kirjotettua, ottaen huomioon että tässä kerrotaan tälläisen omantakeisen ihmisen ajatusten avulla joten ei se niin tarkkaakaan voi olla koska kuka nyt tollasessa tilanteessa hirveesti kiinnittää huomitota joka pikkuasiaan? Eipä kovin moni. Mutta se mitä tähän on saatu mukaan niin se toimii tosi hyvin. Sellasta selkeetä joka on helppo ymmärtää ja jonka mukana on myös helppo todellakin nähä niitä tilanteita.
raptor kirjoitti:Ulkona on yllättävän viileä, vaikka aurinko paistaakin lämpimästi. Tosin arvelen viileyden johtuvan siitä, että ulkona tuulee. Värähdän tuulenpuuskan osuessa paljaalle iholleni ilkeäntuntuisesti. Olisi ehkä kannattanut laittaa paita päälle ennen ulos menemistä - onneksi en ollut riisunut housujani.

Tälläisestäkin pienestä pätkästä saatiin jo tietoa ulkona vallitsevasta sekalaisesta säästä kuin Zeron vaatetuksesta. Hyvin oot siis saanut kuvailun toimimaan (:

Parasta tässä on kuitenkin se ettei yhtään uskalla arvailla tulevia tapahtumia. Vaikkakin vähän oot spoilannut, mutta siltikään en osaa lainkaan aavistaa miten koko homma jatkuu ja mihin päättyy. Se jos mikä on hyvä, ennalta-arvattavuus on niin syvältä jostain että taidan jättää mainitsematta : D
Mut jossei tullut selväksi niin olen hyvällä mallilla ihastunut sun Zeroon samoin kun koko ficciin vaikka kommentti onkin just niin tätä luokkaa. Mä niin lupaan hyvittää tän sulle tyttöseni <3
Kiitos ihan oikeesti tästä~

ps.
raptor kirjoitti:Tuli muuten mieleeni, että eilen oli maanantai. Jaksoin kuin jaksoinkin tarkistaa sen päivän lehdestä.
Tän kohan mä voin kuvitella löytäväni jostain omasta päiväkirjastani (jos sellaista pitäisin) tai vastaavasta : D Jotenkin mä vaan pystyn samaistumaan tohon. Turhankin pelottavaa. Mut toi kohta oli vaan niin loistava kaikinpuolin, kuten koko ficcikin (: so keep on rokin' u can do it.
風の中で育った木は根が強い.

Avatar
paramnesia
Teknikko
 
Viestit: 185
Liittynyt: Ma Heinä 13, 2009 7:30 pm
Paikkakunta: Hyvinge

Re: Heroiinipäiväkirja ( Sadie, AU ) prologi + 1/10 4.12!

ViestiKirjoittaja raptor » Ke Joulu 16, 2009 8:02 pm

bunnyie,
(... kolmas kerta toden sanoo...) Sun kommenttis ei pissinyt tippaakaan! Siks hävettääki vastata siihen näin lamesti ja lyhkäsesti, sorry about that...

Zerosta on muodostunut mun lemppari tässä oikeestaan heti ton prologin kirjottamisen jälkeen. Kun tiedän tarkkaan millasia persoonia noista kaikista thän ficciin tulee, niin Zero on kyllä se ihanin... mun mielestä. Kuten jossain kommenttireplyssä taisinkin sanoa jollekin, että Zeron piti aluks jäädä vähän noiden muiden varjoon ja loikkia vaan siellä täällä ja pyörähtää välillä mukana Akin petikumppanina, mutta sitten kävikin niin, että mun tekee mieli kirjottaakin koko fic pelkästään Zerosta... Mutta ei ei kyllä tuu tän ficin kohdalla onnistumaan, koska Sadie on tässä se pääfandom kuitenkin, jotenka... Mutta Zero ei tosiaankaan tuu jäämään yhtään noiden muide varjoon vaan se seisoskelee ja istuskelee ihan ahkerasti sen spottivalon alla! :D Täytyy vaan yrittää hillitä kaikki halut kirjottaa pelkästään Zerosta kaikkia kymmentä osaa ja otaa muutkin hahmot mukaan (yhyy, murrun, koska Zeroo....)

Zeron luonne on ehkä se, mikä sai mut koukuttuun siihen. Se on viattoman sulonen ja tyhmä, mutta silti se ajatelee. Se ei vaan lusmua ja ole, vaan se käyttää aivoja lusmutessaan ja ollessaan. Se on laiska, mutta toisaalta sitä ei voi sanoa niinkään laiskaks, koska se kuitenkin pystyisi tehdä asioita. Mutta se ei halua. Se ehkä ajattelee, ettei se jaksa, mutta kyllä se jaksaa. Sillä ei vaan riitä mielenkiinto tehdä mitään, mitä se ei halua. Vaikka välillä on tietty pakko tehdä sellasiakin juttuja, mitkä ei ole niin mieluisia, mutta Zero kyllä ymmärää sen... vaikkei se ehkä haluiskaan ymmärtää, ettei sen tarttis tehdä niitä ikäviä asioita. Oon päässäni kehitellyt siitä aika yksinkertasen henkilön, mutta samalla niin erikoisen. Oon kaikista tyytyväisin näistä hahmoista oikeesti just Zeroon. Se nauraa muille, kun niille sattuu jotain, se osaa olla tarvittaessa vakava, vähän ilkeekin. Se kuuntelee ja välittää (jos sitä huvittaa), se ymmärtää ja yrittää, mutta se ei aina halua. Eikä jaksa (mut en siltikään pidä sitä mitenkäänpäin laiskana :D). Se on monipuolinen.

(Itserakkaana ja omahyväisenä) Sanon, että tiedän (tai ainakin luulin ja luulen tietäväni), ettei tästä ole helppo arvata, mitä tuleman pitää. Koko ficissä ei mitään varsinaista ja kovin huomattavaa juonta ole, mutta lopussa sen kyllä hokasee, että kyllä tässä kulki joku naru kokoajan tekstin läpi. Eli ei täysin juoneton tarina kyseessä. Se, miten tää fic tulee loppumaan, on vielä mullekin aika auki, mutta mulla on yks suunnitelma, mistä tykkään (mut mun mieli muuttuu aika tiuhaan...), mutta kattoo nyt et mihin tää menee! En oo suunnitellut paljoakaan, muuta kuin ne tärkeimmät ja brutaaleimmat tapahtumat, sekä tarinan kulun vuoks tärkeimmät jutut, joten en tiedä siis itekään, että mitä kaikkea tähän matkan varrella keksi. Toivon kumminkin, etten missään vaiheessa onnistukaan feilaamaan niin, että jossain vaiheessa osaisikin sitten päätellä, että jaahas, lopussa varmaan käykin sit näin... ;(

Mä oon ton kuvailun suhteen jo huomattavasti itsevarmempi kun aluks (johtunee siitä, että oon saanut kehuja tosta kuvailusta...) ja siks uskallan jättää sen kuvailun tollaseks vähän vaillinaiseks ja pieneks. En koe tarpeelliseks kuvailla (varsinkaan paikkoja yms., yms.) hirveän paljoa yhteen syssyyn, vaan pikkusina pätkinä siellä täällä pitkin ficciä. Yhdessä osassa vähän, toisessa vähän vähemmän ja kolmannessa ehkä vähän sitten enemmän. Ja se kuitenkin aiheutti paineita, et lukijoita on tosi erilaisia ja jotkut haluaa lukee tosi tarkasti kuvailtua tekstiä, kun taas joillekin kelpaa sellanen kevyemmin kuvailtu. Ite tykkään kirjottaa vähän vähemmän sellasta varsinaista kuvailua. And me iz so happy ja imarreltu, että tykkäät! :D

Sun kommenttis piristi oikein paljon kuules murmeli! ♥ Mä yritän saada muistakin hahmoista (kun vaan Zerosta) mielenkiintosia ja sellasia, että niidenkin touhuista on kiva lukea. Ja pyrin saamaan niistä kirjoittaessakin erilaisia, kun mun päässä niillä on kaikilla jo erilaiset ja toisistaan eroavat luonteet samankaltaisuuksineen. Pysys kulta mukana, sun kommenttejas on aina yhtä ihana lukea! Ja saat antaa kritiikkiäkin, vaikka oot mun kaveri - mä en suutu. Sä kiinnität kaikkiin sellasiin asioihin (tässä osassa varsinkin) huomiota, mitä mä en ole edes tarkemmin ajatellut - tullut tavallaan vahingossa sinne sekaan. Huomaan itekin osan noista sun oivalluksistas vasta sen jälkeen kunnolla, kun oot sanonut niistä... :D

Me hope, et tää vastaus kelpaa sulle! ♥

Kehuja on aina kiva kuulla, kritiikkiä on aina kiva saada... mutta te ootte kaikki kehunut niin paljon, että kohta nousee pissi päähän, oikeesti! Mulla on aina vaan enemmän enemmän ja enemmän paineita seuraavan osan takia, kun tulee niin paljon kehuja (mut ne on edelleen kivoja). Yritän kuitenkin täyttää teidän odotukset, koska olis aika tylsää kirjottaa sellasia osia, mistä kukaan ei tykkäis... :D Kommenttia saa viskata, koska olis kiva kuulla teidän muidenkin mielipiteitä (ihan sama onko pelkkää kehumista vai kritiikkipitoista, kommentti kuin kommentti kelpaa!).

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Re: Heroiinipäiväkirja (Sadie + Zero, AU) prologi + 2/10 16.5!

ViestiKirjoittaja raptor » Su Touko 16, 2010 4:59 pm

A/N: ..........moi. Viime osasta on yli 6kk? Ok, nyt mä oon kuitenkin palannut uuden osan kanssa. En ollu unohtanu tätä ficciä, en tosiaan, päinvastoin. Mä oon suunnilleen joka päivä alottanu kirjottaan uutta osaa - aina erilailla. Ykskään versio ei vaan kuulostanu hyvälle tai sopinu siihen, mitä mä oon tätä ficciä varten suunnitellut. En halunnu kirjottaa väkisin mitään, koska oikeesti, olin ihan jumissa ja hukassa ja muuta vastaavaa tän osan (ja koko ficin) kanssa. Kaikki, mitä olin suunnitellu, kuulostikin yhtäkkiä ihan tyhmälle ja mietin koko juonen uudestaan. Nyt se kuitenkin miellyttää mua, joten kirjottaminen sujuu taas ja on kivaa, eikä tunnu epämielyttävälle! ;D

Sitten muutama sana vielä. Mä oon niiiin äärettömän pahoillani, jos jotakuta häiritsee se, että kerrontatapa ja aikamuoto on vaihtunut kokonaan. En saanut mitään, en yhtään mitään aikaseks minä-kertojalla ja kaikki tuntu preesensissä kirjottaessa tosi hankalalle, koska aloin koko ajan vahingossa kirjottaankin imperfektissä. Toivottavasti tää ei häiritse ketään! Ajatelkaa toi ensimmäinen osa, joka oli kirjotettu minä muodossa, vaikka sellasena tilannekatsaus-osana. :DD

(Virheistä saa sitten taas syyttää mua, koska lisäilin juttuja betaamisen jälkeen, mutta halusin julkasta tän jo nyt, joten en malttanut laittaa betattavaks enää toista kertaa. Shame on me! :<<)

Tykkään ite tästä osasta, koska tästä alkaa tapahtumat kunnolla. Ja vaikka ei olis lukenut aikasempia osia, niin lukemalla tän pääsee kärryille jo hyvin. Mutta nyt! Lukekaa ja olis tosi kiva, jos kommentoisittekin. Lupaan, ettei seuraavan osan ilmestymiseen kulu taas triljoonaa vuotta, hehe. ;))


PT2.

Zero ei ollut ollenkaan huomannut, miten äkkiä kaikki oli tapahtunut. Miten pienessä ajassa heroiinista oli tullut kaikki: ruoka, rakastaja, perhe ja ystävät.
Vaatteet lähinnä roikkuivat muodottomina hänen yllään, posket olivat lommoilla ja luut näkyivät aiempaa selvemmin. Monen mielestä Zero näytti ihmisen ja aaveen välimuodolta.
Ystävät ja perhe - ne oikeat, ihmismuodossa olevat - olivat kai yhä jossain ja jollakin tapaa mukana Zeron elämässä, mutta häntä ei kiinnostanut. Heroiini oli hänelle kuin uusi, parempi ystäväpiiri. Se oli myös rakastajana toista ihmistä parempi. Huume ei koskaan jättäisi tai pettäisi. Se ei koskaan kertoisi, ettei enää rakastakaan, tai muistuttaisi vanhoista virheistä. Sen kanssa ei tarvinnut riidellä, se ei valittanut eikä vaatinut mitään – eikä sen niskoja tarvinnut hieroa.

Zero tunsi itsensä onnekkaaksi mieheksi. Hän ei ollut vielä tajunnut, miten vakavaksi hänen ja heroiinin välinen suhde oli muuttunut. Ensin hän oli kokeillut kerran (kuin ensitreffit ihastuksen kanssa), seuraavaksi kerrat olivat muuttuneet useammiksi (kuin ensisuudelma) ja lopulta hän oli huomannut, ettei irti päästäminen ollut mitään lastenleikkiä.

--

Autoja oli liikenteessä siihen aikaan vain hyvin vähän eikä jalankulkijoitakaan ollut juuri nimeksikään. Joka puolella oli melko hiljaista, ilma oli leuto, mutta hieman kosteahko. Kello oli jo reippaasti aamuyön puolella eikä auringonnousuunkaan ollut enää pitkä aika. Zero oli Kein ja Mizukin kanssa ollut Maon sekä Tsurugin asunnolla aamusta asti juhlistamassa Maon 27-vuotissyntymäpäivää. Aki ei ollut halunnut tulla mukaan syystä, jota ei ollut suostunut kertomaan heistä kenellekään. Zero ajatteli Akilla vain olevan huono päivä.

"Aukaise ovi hiljaa", Mizuki kuiskasi avainta pitelevälle Keille, joka joutui todella työskentelemään sen eteen, että sai pidettyä itsensä pystyssä. Mizukista Kein horjuminen näytti olevan hauskaa. Zero pyysi ärtyneeseen sävyyn Keitä ryhdistäytymään, jotta tuo saisi oven auki, ja olemaan sitten hiljaa, ettei herättäisi Akia. Kello oli kuitenkin jo sen verran, että mies oli takuulla nukkumassa. Zerokin olisi ollut, jos ei olisi suostunut "lapsenvahdiksi" muille.

Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen Kei selvisi viimein kamppailustaan oven kanssa, ja Zero käveli ensimmäisenä eteiseen tympääntynyt ilme kasvoillaan. Hän oli käytännössä vahtinut muita koko päivän, illan, yön ja aamuyönkin, sillä ei itse ollut uskaltanut - tai ennemminkin viitsinyt - ottaa mitään edes vähän. Iltapäivällä pitäisi kuitenkin mennä taas töihin eikä krapulassa paikallaan istuminen monta tuntia olisi mukavaa.
Zero riisui takkinsa ja kenkänsä mahdollisimman nopeasti päästäkseen kahden idiootin tieltä pois. Hän mulkaisi kaksikkoa vielä merkitsevästi ennen kuin katosi makuuhuoneeseen.

Zero työnsi oven hiljaa perässään kiinni ja suunnisti valoja sytyttämättä sängyn laidalle istumaan. Hän riisui farkkunsa ja t-paitansa mahdollisimman hiljaa, (mistä ei lopulta ollut oikein mitään hyötyä, kun Mizuki ja Kei pitivät olohuoneessa ääntä hänenkin puolestaan). Väsyneenä huokaisten Zero nosti peiton reunaa ja kävi makaamaan omalle puolelleen sänkyä liikahtaen Akia lähemmäs varovasti. Hän varoi herättämästä toista, sillä tuo oli nukkunut viimeaikoina todella huonosti ja oli muutenkin ollut hyvin huonovointinen eikä ollut pitkään aikaan jaksanut tehdä oikein mitään.

Mizukin ja Kein viimein hiljennyttyä, Zero saattoi jopa harkita nukahtamista. Hän nosti kätensä varovasti ja kevyesti Akin kyljelle. Miehen iho tuntui viileälle, mutta vanhempi ajatteli sen johtuvan aukinaisesta ikkunasta tulevasta koleudesta. Huoneessakaan ei ollut mikään lämmin, joten Zero nyki peittoa yltään myös Akin päälle. Se tästä vielä puuttuisikin, jos toinen saisi flunssan muiden ongelmiensa lisäksi.

Ulkoa kuului liikenteen ääniä hyvin hiljaa. Välillä pieni tuulenpuuska sai ikkunaverhot heilahtamaan, ja Zero tunsi viileyden tuskin havaittavasti paljaalla ihollaan. Hän pystyi kuulemaan Mizukin tai Kein kuorsauksen häiritsevän hyvin, kun koko muu asunto oli täysin hiljainen. Siihen aikaan lähes koko kaupunki oli unten mailla. Suurin osa pubeista oli sulkeutunut aikoja sitten ja humalaiset olivat mitä luultavimmin siirtyneet auki oleviin yökerhoihin tai menneet kotiinsa nukkumaan, jotta jaksaisivat arkea taas seuraavana päivänä. Pieni irrottelu silloin tällöin olisi takuulla tehnyt hyvää kaikille työnarkomaaneillekin.

Sänky tuntui mukavan pehmeältä, kun oli ollut pystyssä koko päivän. Zerosta tuntui itse asiassa hyvältä vain maata siinä väsyneenä. Olo ei ollut ollut henkisesti hyvä pitkään aikaan, mutta nyt Zeron pää oli täysin tyhjä kaikista turhista ajatuksista, ja hänestä tuntui hyvältä.
Nukahtaminen tuntui turhalta, mutta väsymys painoi päälle. Hän muistutti itseään, ettei voisi maata koko päivää, ei millään.

Zero liikahti lähemmäs Akia unisena. Toinen makasi omituisen hiljaa paikoillaan, eikä ollut kääntynyt vielä kertaakaan sinä aikana, mitä Zero oli maannut tuon vieressä. Aki ei myöskään... Tuntunut hengittävän.
Zero nousi silmänräpäyksessä istumaan sängylle ja käänsi katseensa Akiin hämärässä. Tummahiuksinen ei kyennyt näkemään kumppaniaan kovin tarkasti, mutta hänen päähänsä ilmestyi välittömästi mitä kamalimpia ajatuksia. Hän käänsi nuoremman selälleen ja laski kätensä tuon rintakehälle tunnustellakseen oliko hän vain kuvitellut, mutta veti sen pois salamana tuntiessaan jotakin märkää ja tahmeaa. Tummahiuksinen pyyhki kätensä vaaleaan lakanaan ja nousi ylös käyden laittamassa valot päälle. Hän ei ollut varma, olisiko pitänyt pelätä pahinta vaiko toivoa parasta.

Zero piti katseensa hetken aikaa pois sängystä. Hän naurahti itsekseen hermostuneena ja ajatteli, että ehkä Aki vain nukkui niin sikeästi, ettei siksi ollut pyörinyt tai potkinut. Ja se märkä tuon rinnuksilla saattoi ihan hyvin olla vaikka hikeä.
Zeron iho meni kananlihalle. Huoneessahan oli suorastaan kylmä, ei Aki voisi hikoilla niin viileässä. Paitsi tietenkin, jos miehellä oli noussut kuume.

"Aki?" Zero sanoi kysyvään sävyyn ja työnsi makuuhuoneen oven auki takanaan. Hän kääntyi hitaasti katsomaan sänkyä ja sillä makaavaa miestä. Zeron suu loksahti auki ja hän nipisti itseään reidestä varmuuden vuoksi.

"Mizuki? Kei?" Zero sanoi korottaen ääntään kysyvään sävyyn, mutta kummatkin miehet nukkuivat ilmeisesti erittäin sikeästi, kun askelia ei kuulunut ja kuorsaus vain jatkui.

Akin paidan rinnus oli oksennuksessa ja tuon kasvot sekä kaula olivat tuhriintuneet, ja nyt Zero vasta huomasi, ettei tuon rintakehä kohoillut. Zero ei tiennyt, miten hänen olisi pitänyt reakoida.

"Mizuki! Kei! Tulkaa auttamaan", Zero huudahti ääni hieman inhotuksesta värähtäen. Hän alkoi voida pahoin katsoessaan sängyllä elottomana makaavaa, oksennukseen sotkeutunutta Akia. Mizuki eikä Kei kumpikaan vastannut toistuviin kutsuihin - mikä ei ollut oikeastaan ihmekään. Kummatkin olivat juoneet ties miten paljon ja ottaneet epämääräisiä pillereitä - eikä Zero omalta shokiltaan osannut tehdä muuta, kuin kiirehtiä kädet täristen vessaan oksentamaan.

--

Päivät olivat kuluneet eteenpäin hurjan nopeasti ja kaikki oli ollut viimeaikoina yhtä sekasotkua. Akin kuolemasta oli vasta kolme viikkoa, mutta hautajaiset oli silti pidetty. Kaikki oli mennyt odotettua paremmin, vaikka ihmisiä ei ollutkaan ilmestynyt paikalle paljoa. Zero oli ollut viimeviikot paljon tavallista hiljaisempi ja tuo kulutti kaiken vapaa-aikansa sulkeutuneena makuuhuoneeseensa - kuten Zero itse sanoi - uuden rakkaansa, heroiinin, kanssa. Työnteko ja heroiini saivat ajatukset pois Akista ja mielikuvat tuosta makaamassa sängyllä yltä päältä oksennuksessa.

Kioto oli kuitenkin sinä aamuyönä kaunis. Asvaltti oli vielä kosteaa ja joillakin kohdilla oli pieniä lätäköitä yöllisen sadekuuron jäljiltä. Puun lehdet näyttivät hämärässäkin vihreämmiltä kuin eilen ja taivas oli kauniin violetti.

Zero oli herännyt unenkaltaisesta horroksestaan kuultuaan ääniä keittiöstä. Hän ei ollut kuitenkaan nähnyt ketään mentyään katsomaan, kuka kolisteli siihen aikaan. Hän oli aluksi epäillyt Mizukin heränneen syömään - sitä tapahtui yllättävän usein -, mutta vaaleahiuksinen kuitenkin nukkui sohvalla kaikessa rauhassa. Zero oli varmuuden vuoksi käynyt kuuntelemassa, että mies hengitti varmasti. Hän oli kokeillut saman Keiltä, joka oli nukahtanut toiselle sohvalle huonoon asentoon ja unohtanut televisionkin päälle pienen jalkalampun lisäksi.

Zero ei ollut varma, kuinka kauan oli istunut siinä paikoillaan ennen kuin kuuli paljaiden jalkojen ääniä takaansa.

"Mitä teet täällä tähän aikaan?" Mizukin uninen ääni kysyi keittiön oven luota.

"Mitä itse?" Zero kysyi kohottaen kulmiaan väsyneesti.

"Heräsin kusihätään, mutta huomasin, että minulla on hirveä nälkä", Mizuki kertoi astellessaan peremmälle keittiöön haukotellen. Hetken kaappien kimpussa häärättyään vaaleahiuksinen istuutui Zeroa vastapäätä leivän kanssa.

"Et kertonut, mitä teet hereillä tähän aikaan", Mizuki huomautti kysyvään sävyyn. Zero empi hetken aikaa, miettien kertoisiko, miksi oikeasti istui keittiössä aamuyöllä vai keksisikö jonkun tekosyyn. Totuus saattaisi saada Mizukin epäilemään hänen mielenterveyttään - jota Zero epäili jo itsekin -, mutta tekosyy ei välttämättä menisi läpi ja saattaisi vain kuulostaa totuutta hullummalle. Hetken mietittyään tummahiuksinen päätyi ensimmäiseen vaihtoehtoon.

"Luulin kuulevani täältä jotain ääniä - puhetta tai jotain mutinaa -, mutta en sitten tiedä... Täällä ei ollut ketään." Zero kohautti olkiaan ja Mizuki hymähti epäilevään sävyyn. Mies ei kuitenkaan kommentoinut asiaa sen enempää.

"Tiedätkö", Mizuki aloitti hetken kuluttua suu mahdollisimman täynnä leipää. "Minusta sinun pitäisi ehkä puhua jollekin."

"Niinkö? Mistä minun pitäisi puhua ja kenelle?" Zero ei edes yrittänyt vaikuttaa siltä, ettei oikeasti tiennyt, mistä toinen puhui.

"Akista."

"Kenelle muka?"

Mizuki kohautti olkiaan. Zero epäili nähneensä tuon kasvoilla käväisseen sen tapaisen ilmeen, että Mizuki olisi halunnut ehdottaa itseään. Maon joskus taannoin valitettua Mizukille, ettei tuo ollut tarpeeksi kiinnostunut muiden ihmisten tekemisistä, vaaleasta oli muuttunut ihan kummallinen. Mizuki kyseli jatkuvasti muiden kuulumisia ja yritti tuputtaa apuaan. Eikä Zero takuulla ollut ainut, jonka mielestä Mizuki oli sellainen vain miellyttääkseen Maoa.

"Ei minulla ole siitä mitään puhuttavaa."

"Aika kylmää..." Mizuki pyyhki leivänmurusia pöydän pinnalta kämmenelleen ennen kuin nousi ylös.

Zero hymähti vaaleahiuksiselle välinpitämättömästi. Hän ei ymmärtänyt, mikä pakko Mizukilla oli aina heittäytyä ärsyttäväksi. Zero suri Akia omalla tavallaan, muut omallaan. Hän ei halunnut ajatella nuorempaansa. Joka kerta, kun hän sulki silmänsä käydäkseen nukkumaan, hän muisti tismalleen, miltä Aki oli näyttänyt maatessaan siinä... Kuolleena. Zero värähti inhotuksesta. Hän oli koskenut Akin elottomaan kehoon, eikä ollut huomannut mitään!

"Menen takaisin nukkumaan", Mizuki mutisi raapien käsivarttaan.

"Sinun piti käydä vessassa."

"... Ainiin, kiitos."

"Ei mitään. Hyvää yötä."
Viimeksi muokannut raptor päivämäärä Ke Kesä 02, 2010 8:19 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
raptor
Teknikko
 
Viestit: 112
Liittynyt: Su Elo 09, 2009 7:25 pm
Paikkakunta: mielenmuuri

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa

cron