Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja Lemia » Su Loka 11, 2009 3:51 pm

Minä tahtoa lisää. ;___; Kirjoita kirjoita. *töktök*

Okei, täällä ollaan, koska vaikka oon laiska kommentoija, niin tämä tarvitsee kommentin ja noston takaisin ihmisten ilmoille. Ja, vaikka en jaksakaan kommentoida jokaiseen osaan, niin toivon, että muistat, että oon siun aktiivinen kannattajasi! :--D Tiivistettynä: *"pläläplälä --- OO UUSI LUKU" *hiljaisuus* yhyy noi on ihan tyhmiä!"*

Hitsi, miulla ei ajatukset toimi yhtään. Ja pitäisi yrittää sanoa tästä jotain, mikä ei kuitenkaan muotoudu lauseiksi.

Ensinnäkin, minä tykkään hirveästi miesten ystävyyden kuvailusta. Tuosta, miten molemmat tuntevat toisensa todella hyvin. Just miten Jin tietää, että Jae ei tule sinä yönä takaisin (missä Jae on. ;___; Älä anna sille tapahtua mitään pahaa. ;___;) ja miten molemmat muutenkin tuntuvat tietävän esimerkiksi toisen reaktiot tapahtumiin. Yhteinen menneisyys kasvattaa ihmisiä yhteen. Jae ja Jin ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä, koska tuntevat toisensa vieläkin hyvin, vaikka näkevät paljonpaljon harvemmin, eivätkä välttämättä pidä yhteyttäkään niin usein.

Mutta siksi minua hämääkin, miksei Jin kertonut Jaelle menevänsä naimisiin? Tässä on nyt jotain mätää. Kuitenkin Jin on ollut rakastunut Jaeen kauankauan, mutta koska tyyppi muutti meren taakse ja sai oman elämänsä, erossa Jinistä, Jinin oli pakko mennä naimisiin Crystalin kanssa syystä tai toisesta. Tai ehkä Jin vaan oletti olevansa rakastunut Crystaliin. Tai ehkä se pitää siitä kuitenkin, mutta Jae menee etusijalle, aina. ......... mutta miksei se sittenkään kertonut naimisiinmenosta? Tämä hämystää minua. Hmm. Kehitän kohta kierompia motiiveja kaikelle, kuin mitä sinä tuut koskaan ajatelleksikaan. :---D

Ja tuo Crystal, se ei oikein inspaa edelleenkään. 8< Miksi naiset on ficeissä aina ihan tyhmiä? Ei oo varmaan oikein yhtäkään ficcua, missä en dissais niitä naisia. Yleensä niistä tehdään sellaisia kanoja ja suhteenrikkojia tai muuta yhtä mukavaa, joten... niitä pitää inhota! : D Tässä Crystal kuitenkin on ihan fiksu ja filmaattinen, eikä sen pitäisi herättää minkäänlaista ärtymystä (paitsi Jinin kautta, koska Jiniä ei oikein Crystal inspaa, niin miksi sitten minuakaan). Crystal ei ymmärrä Jinin ja Jae Wookin ystävyyttä; ehkä se on Jaelle mustasukkainen Jinistä, koska nyt Jin huolehtii Jaesta, eikä Crystal nappaa? Tai ehkä naisella ei vain koskaan ole ollut noin vahvaa ystävyyssuhdetta ko mitä miehillä on. Tai sitten siinä on vain se, että Crystal ei tunne Jae Wookia, ja siksi se on tuollainen. "Neiti", se sanoo, koska ei tietä motiivia Jae Wookin ulos lähtemiseen.

Mutta miksei Jae Wook osaa elää? Mikä Jinillä on? Miksi kaikki on jumankiuta näin vaikeaa? En tykkää yhtään. 8<

Yhyy, oon vain aina Jae Wookin ja Jinin puolella tässä, vaikka Crystal ei ole tehnyt mitään pahaa. XD Oon niin varma, että miehet joko ovat maan aikojen alusta asti rakastaneet toisiaan vähintäänkin ystävyystasolla tosi ...kiinteästi. Sillein, että ne ovat aina ollet yhdessä ja kokeneet melkein kaiken yhdessä. Ne ovat vain kasvaneet yhteen. Ja voisi olla, että jos ne olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, jossain välissä olisi käynyt, että syvä ystävyys olisi huomaamatta lipunut seurustelun puolelle ja happy endu. Mutta ei sitten. : (

Minulta oikeasti löytyy teoria tai parikin aina joka asiaan (ja lyödään vetoa, että uusin aina kumoaa edelliset). Tahtoo tietää.
Okei moi.

Poks. ♥
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Avatar
Lemia
Teknikko
 
Viestit: 152
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:35 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Loka 19, 2009 3:12 pm

Lemia, yllätyin, että kommentoit ! (ok, sanon ton aina, koska jokainen kommentti on sinänsä yllätys jo itsessään, mut --- ignore. :) ) Ja kyllähän minä tätä kirjoitan, nyt on vaan tullut sellainen kiireellinen ja lagaava pari viikkoa, etten ole oikein ehtinyt koneen edessä kirjoitella. : ( inspiraatio seuraavaan lukuun jo on, joten kunhan tarpeeksi saan aikaa, kirjoitan sen melkein yhdeltä istumalta.

Voi ei, jos hämystää :( Lupaan kuitenkin, että vastaus noihin kysymyksiin löytyy kyllä seuraavista kappaleista - oikeastaan aika nopeaakin. Ehkä. ;)

ja todellakin, mäkin olen Jinin ja Jae Wookin puolella, vaikkakin Crystal on oikeesti ihan jees.

Aaa kiitos paljon kommentistasi, pusuja ja silleen, ihana kommentti. ♥
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja Coba » Su Marras 01, 2009 8:30 pm

Jotenkin viime viikkokin on mennyt niin nopeasti että olen saanut raahata itseni koneelle kirjoittelemaan / ylipäätään dataamaan . Haluan kuitenkin kommentoida tätä , sillä herraisä , Coba likez thiz kind of stuff !

Aloittaessani lukemaan tätä , mielessä kävi pienehkö epäilys . Hetkonen , korealaisia ja japanilaisia sekaisin . Ok , sehän on nykyään oikeastaan ihan otp'ta , mutta itse saan edelleenkin totutella lukiessani sen kaltaisia stooreja . Jotenkin hahmotan kummatkin häiskät aina saman maan ja kielikunnan edustajaksi , jotka kuuluvat anygays samaan kulttuuriin. Olet kuitenkin hienosti löytät hyvän harmonian tähän ficciin , herrat tosiaan tuntevat toisensa , kummatkin puhuvat samaa kieltä ymsymsyms. Olisiko edes hiukkasen vaikeaa tosissaan saada sitä keskustelua kun toinen solkkaa koreaa ja toinen nipponiaa ..... ?

Toinen epäilys kävi siinä vaiheessa kun ilmenee että kuvioissa on myös muija ! Mitä , eikö Coba saakaan romanttista miessöpöilyä ? ok kirjoitan itse enimmäkseen hettiä , joten ei hätää , mutta jaksoin silti ihmetellä , sekä olla ylpeä . Kerrankin saadaan lafiin taas edes hiukkasen lisää heteromössöilyä .

Idea on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen. Kaksi miestä, vanhaa parasta kaverusta tapaavat jälleen enemmän tai vähemmän suunniteltun jutun kautta. Joskushan vaan kaipaa pois, vanhoihin aikoihin ja elämäänsä karkuun. Tiedän sen paremmin kuin hyvin. Ja tiedän myös sen , miten nopeasti asiat voivatkaan muuttua. Ihminen jonka luuli tuntevansa kokonaan ja jonka luuli kertovan kaiken itsestään, onkin salaillut ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ne pienetkin asiat, kuin talon myyminen ja itselleen vieraan ihmisen koskettaminen tuntuu pahalta. Osaan omalla tavallani samaistua "petetyn tunnelmaan" niin hyvin. Oikeen säälin Jaea ja tekisi mieli pyytää sinun kirjoittaa opetus Jinille . anygays , olen vaivainen lukija enkä edes koita mahtavilla voimillani hämmentää mieltäsi :------D

Kirjoitustyylisi saa minut hymyilemään ja rentoutumaan. Osaat kirjoittaa kevyesti ja "solisevasti", niin vaivattomasti että jos osaisin rakastua, rakastuisin kirjoitustyyliisi ja puhtauteen. Pienet yksityiskohtasi tarinassa saavat kaltaiseni pikkukohtien viilaajan olemaan kerrankin tyytyväinen ja kuvailusi on herkkua silmilleni. Kerrankin joku osaa ja tahtoo kertoa tarkasti ja koukuttavasti , niin etten osaa hetkeksikään kyllästyä.

Jae on juuri perinteinen miesten mies, mies , joka ei näytä, vaikka miten hitosti sattuisi. Ainakaan kaikille. Tykkäsin todella paljon siitä, miten olit kirjoittanut lentokoneen tunnelmia niin tarkasti että se sai minut miettimään omia lentomatkojani. Ovatko ne olleet tuollaisia, olenko halunnut noin plajon pois ? Tunsin myös pientä katkeruutta sisälläni, kun paljastui että se vanha talo, jonne toinen oli tottunut pakenemaan, ei ollutkaan enää tuttu ja turvallinen vaan lähinnä ahdistava. Tunsin vihaa kun ajattelen toisen miehen vaimoa ja tämän käytöstä koreasta saapunutta vierasta kohtaan. Muka peloissaan ja pelkää että tästä ei pidetä my ass ...

Kyllä, on harvinaista että jokin ficci herättää minussa näinkin plajon tunteita ja on harvinaista että kerronkin niistä näinkin avoimesti, mutta olen varma että tulen jatkamaan tämän ficin lukemista koska hei , raivasit tiesi juuri yhdeksi lempikirjoittajistani ♥

(joo parempaa kommenttia saa toivoa , minkäs teet kun on matikan korvaustehtävät kesken ja rankka vkl takana ...........)
Lie to me, lie.

Avatar
Coba
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: La Syys 27, 2008 7:14 pm
Paikkakunta: Järvenpää

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Marras 18, 2009 1:01 am

Coba, voin näin alkuun sanoa, että mun ilme oli jotain tätä luokkaa, kun luin sun kommentin → ;;;wwwww;;;, koska kaikki, mitä sä sanoit, oli jotenkin niin nätisti sanottu, etten muista, onko kukaan koskaan sanonut noin kauniisti mun ficistä. Kiitos siis tuosta hämmentävän liikuttuneesta fiiliksestä. :'D

Kaikki sanoo luettuaan, että korealainen x japanilainen on kamalan suosittua nykyään, mutta mä en itse ollut lukenut yhtään sellasta ficiä, joten mua hämmentää. XD Mutta hienoa, jos se on onnistunut, sillä mulla meni hetki noiden siteiden keksimisessä. (ok, sitten kun sain selville, että JW puhuu japania ja on asunut siellä lapsena, homma oli päivänselvä, mutta...) Mua toi hieman pelotti, joten hienoa kuulla, ettei se ihan metsään mennyt. :')

(Ja heteromössöily on ihan jees :---( )

Loppukommenttiasi voisin vain kommentoida isolla sydämellä.

Kyllä, on harvinaista että jokin ficci herättää minussa näinkin plajon tunteita ja on harvinaista että kerronkin niistä näinkin avoimesti, mutta olen varma että tulen jatkamaan tämän ficin lukemista koska hei , raivasit tiesi juuri yhdeksi lempikirjoittajistani ♥


;___________;

äläkä turhaan sano tuollaisia, sun kommenttisi oli ihan loistava, ja voin myöntää inspiroituneeni. Kiitos siis siitä, tämä yhden ja puolen kuukauden WB (aka NaNoWriMo ..... ) on vienyt jotenkin voimia ja uskoa tämän ficin suhteen, mutta kommenttisi jotenkin jännästi palautti sen kaiken takaisin. KIITOS. ♥
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja razuberii » Ke Marras 25, 2009 6:45 pm

Tää on taas näitä hetkiä, kun mä ajattelen "miksi mä en ole lukenut tätä ficciä aiemmin? mitä jos en olisi lukenut koskaan - mitä jos mitä jos ?" ja olen niin ilonen siitä, että avasin tämän(kin) ficin. Oon kattellut tätä pitkään, mutta oon yrittänyt vältellä jatkoficcejä, koska oon laiska kommentoimaan niitä ja muutenkin sen vuoksi, etten nykyään kamalasti vietä koneella aikaa (kai), joten lukeminen jäisi varmaan. Mutta nyt tää on kolmas jatkoficci, mitä luen ja oon kyllä tavattoman ilonen, että sain tän mun kolmen kaartiin mukaan !

Otsikosta mulla heräsi hirveästi erilaisia ajatuksia, ennen kun olin lukenut siis, ja kieltämättä itse teksti yllätti. Tai hyvällä tavalla yllätti siis, koska olin ajatellut saavani lukea ihan erilaista. Tiesin tekstin olevan hyvää, koska oot yksi mun lempikirjoittajista, joten epäilyksiä laadusta ei siis ollut lainkaan, mutta jotenkin ajattelin tästä erilaista, mutta nyt ajatellessani.... ei tää vois olla erilaisempi, kun tää on niin hyvä näin.

Okei, hahmoja en tunne lähes lainkaan (no kappas, etten tunne, mut siis... u know), ja voin sanoa, että mua jotenkin häiritsi ensimmäisten lukujen kanssa tuo, että Jin kutsui Jae Wookia Jaeksi. Tai... Tiedät varmaan korealaisen bändin nimeltä DBSK ja sen jäsenen Jaejoongin, jota usein Jaeksi kutsutaan - no moi, olen suuri fani :--D Mutta luettuani aina pidemmälle, mieleen painui tuo tekstin oma Jae, eikä Jaejoong.
Oli kiva, että tässä oli erilaiset hahmot. Tai tarkoitan, ettei ollut kovin tavanomaiset ja sellaiset, joihin heti kyllästyisi ja joita pomppisi silmille joka suunnasta. Korealaisten ja japanilaisten (tai yks korealainenhan täs on-) sekoitus oli musta tosi kiva, ja varsinkin tuo Jinin vaimo oli tos kiva juttu. Tykkäsin siitä, koska useimmissa ficeissä ei todellakaan näe vaimoja japsiemme vierellä, joten propsit tästä sulle ! Plus et tykkäsin tosi paljon luoda sen mielikuvan noiden kuvailujen perusteella siitä vaimosta. Mulla on pääni sisässä oikein kaunis vaimo Jinille ♥ (oikee unelmanainen!)

Tykkään ihan kamalasti Jinin ja Jaen (häiritsee tässä tää Jae kun puhun itte, kun mut yleensä kuulee puhumassa ihan JaeJaesta, eikä tästä Jaesta >D) läheisistä väleistä. Tai... Eihän ne nyt ole tuossa viimeisimmissä luvuissa sinänsä enää niin_ läheiset olleet, mutta siis mitä olet kuvaillut aikaisemmissa luvuissa heidän ystävyyttä, olen tosi tykästynyt. Itsekin kaipaan jotain tollaista, ja arvostan sitä etenkin tässä, että mitä--- 10 vuottako se oli, niin heidän ystävyytensä on kestänyt niin monta vuotta ja he ovat kyenneet pitämään ystävyyttään kasassa vaikka toinen asuu Koreassa ja toinen Japanissa, ja vaikka kumpikin on kiireinen ja julkkis, niin siltikin kaikki on pysynyt läheisenä ja tärkeänä. Liikutuin oikein, kun luin. Ihana ystävyys aaa. Ja jotenkin musta tuntuu, ainakin viimeisimpien lukujen perusteella, että pojilla on (tai on ainakin ollut) jotain muutakin..... Edes jotain pientä. Tai sitten tulee olemaan. Mulla on sellainen kutkutus, mutta olisi melko hienoa, jos näin kävisi. Paitsi sitten joutuisin heilauttamaan kuvan täydellisestä vaimosta mun pääni sisältä--

Tykkäsin hirveästi tekstissä siitä, että he ikäänkuin lukivat toistensa ajatukset, tai useilla asioilla oli kaksi eri merkitystä, mitkä oli heidän välisiä, eikä C kuulunut siihen mukaan. Tai kun ei se ymmärtänyt. Musta se oli ihanaa, sellaista elekieltä tai jotain. Ja muutenkin nuo sulkeet, ne sopi tajuttoman hyvin tuonne, ne oli ikäänkuin pieniä sivulauseita tai selityksiä asioille, joita halusit tarkentaa. Ne oli musta ihania.

Hmm no, tykkään kamalasti sun kirjoitustyylistäsi ja oon sen tainnut pariinkin otteeseen jo sanoa :--D Mutta oot kuules vaan niin taitava, että jaksan uudestaan ja uudestaan avata sun ficcejä, ja ihan vain sen vuoksi, että oot niin hiton hyvä kirjoittaja.
Mun lempikohtaus oli varmaankin se, missä Jin ja Jae olivat kahdestaan huoneessa ja Jin yritti saada tietoa Jaen huonomielisyydestä. Tai kuitenkin se, kun Jae oli niin herkkä ja se ei halunnut oikein puhua, mutta samalla kuitenkin halusi puhua ja örlkfgkn se oli vain niin herkkä kohta. Oikeasti mua liikutti suuresti se kohtaus, en tajua itsekään miksi, mutta ehkä jollain tapaa siksi, että musta olis ihana jos mullakin olisi tollainen ystävä, joka pitäisi huolta noin. En tiedä, mutta tosi, tosi, tosi ihana kohtaus, melkein itsekin liikutuin niin pahasti, että itkin. Yhyy. Siinä oli mieletön tunnelma ja sanat oli valittu oikein ja kaikkea. Hyrn <3

Voisin olettaa itseni tuntien, että jäin juuri koukkuun. Onneksi luin. Sain paljon ajateltavaa tästä ja jäin hetkeksi jopa haaveilemaan. Odotan kyllä innolla, minkälaisia osia jatkossa tulossa, koska alku on jo näin hyvä. Tykkäsin muuten siitä, että osat on melko lyhyitä ! Tai se jättää sellaisen kevyen tunnelman jälkeensä, eikä sellaista kamalan pitkää. Tai toki pidempääkin olisi kiva lukea, mutta tykkään jotenkin lyhyemmistä enemmän, koska niitä pystyy lukemaan vaikka olisi vähän kiirekin ja muutenkin on kiva aina huomata, miten johonkin lyhyehköönkin tekstiin mahtuu paljon asiaa. Ja muutenkin ja muutenkin ::D Ja tietenkin sit se saa odottamaan vaan enemmän jatkoa.

Voi ei, pidin aivan järkyttävästi hei. Taas. Yllätät aina mut sun ficeilläs ja oikeesti oot joku mun lempikirjoittaja varmaan ! Pyrin kommentoimaan jatkoakin nyt kerran kun itseni koukutin (tai sähän sen teit oikeestaan...) tähän ficciin. Tää on niin hyvä oikeesti ♥ Kiitoksia !

// oho- enpä tajunnut, että tuossa alussahan oli myös tuo Crystalin kuva ja kaikkea XD katsoin kyllä kaikki kuvat mutta jotenkin epähuomiossa, öö ? :::DDDDDD mut oli mun pään sisässä ihan kiva kuva vaimosta, ehkä kuvittelin liian täydellisen naisen ja en tajunnut sitä et hups se olikin tuolla alkutiedoissa eiku mitä.... lol minä <3
so addictive ( you )

Avatar
razuberii
Roudari
 
Viestit: 94
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:02 pm
Paikkakunta: Leppävaara

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 6/? 11.12.]

ViestiKirjoittaja minnako » Pe Joulu 11, 2009 3:16 am

Razuberii, eh, anteeksi, että vastaamisessa kesti näinkin kauan, mutta päätin silloin kun luin sun kommentin, että vastaan siihen vasta uuden luvun yhteydessä (inspiroi, tiedäthän?), joten tässä sitä VASTA ollaan.

Jatkoficit ovat mullekin hieman sellainen --- välttelyn aihe, sillä mä koukutun kamalan helposti -> joutuisin odottamaan jatkoa, jota ei koskaan tulisi ja yhyy, siitäpä vasta kamalat ficintuskat tulisikin. Mutta hienoo, jos innostuit lukeen tätä, eikä tän jatkoficceyskään haittaa (vaikka nää osat on niin lyhyitä, että tän kaiken olisi varmaan voinut tiivistää yhdeksi osaksi...) ja toivottavasti jaksat lukea jatkossakin ! ´w`

Tiesin tekstin olevan hyvää, koska oot yksi mun lempikirjoittajista, joten epäilyksiä laadusta ei siis ollut lainkaan, mutta jotenkin ajattelin tästä erilaista, mutta nyt ajatellessani.... ei tää vois olla erilaisempi, kun tää on niin hyvä näin.

;-----; voi kamala, en ikinä totu siihen, kun mulle sanotaan noin. kiitos, vaikka hyvin nolostuneeksi mut saitkin, hehs.

--- damn, en aikaisemmin yhdistänytkään Jaeta Jaejoongiin, joten jatkon kirjoittamisesta tulee vielä varsin mielenkiintoinen kokemus. XD (DBSK on siis varsin tuttu ehheheh.)

Jinin vaimo --- niin. Jin on vaan omalla tavalla kerjää itselleen vaimoa, mutta samaan aikaan on niin miehiin, että. :'D

Sun kommentit on aina niin ihania ja apua mitä kaikkea hyvää sanot mun ficeistä, etten tiedä miten päin olisin. ;__; Kiitos taas, hrr. ♥



A/N: HUH. Ei siihen mennytkään kuin kaksi ja puoli kuukautta. Mutta fic jatkuu, elämä jatkuu, eiku --. Kuitenkin. Tää luku on sellainen -- väliluku, jota ilman ei pärjää, mutta jossa asiat eivät mene kuitenkaan kamalan paljoa eteenpäin. Toivottavasti pidätte. Tämän luvun kirjoittaminen oli aika työlästä, sillä sanat pyörivät mun päässä englanniksi, enkä osannut etsiä puolellekaan niistä suomenkielistä vastinetta hu0h. Sen siitä saa kun lukee kirjoja. :'D Mutta luku kuusi, olkaa hyvä!

Ai niin! Luku on vielä tällä hetkellä betaamaton, mutta beta on hankinnassa ; ) ichi-honey, thanks ♥



Luku 6.


Jae Wook tiesi, ettei lähteminen (yksin) ollut ollut hyvä ajatus, kun pimeä painoi päivän kasaan, ja viileähkö tuuli alkoi puhaltaa mereltä päin. Kietoessaan silkkihuiviaan kaulansa ympärille, hän yritti kutoa ajatuksistaan helpommin kontrolloitavia ketjuja, ajatusjanoja ja maailmoja, jotka olisivat kevyitä työntää pois mielestä. Jae kuitenkin tiesi jo kokemuksesta, kuinka suureksi mikä tahansa voisi kahlittuna kasvaa.


Ilta hämärtyi entisestään, kun askeleet kulkivat kierrellen pitkin Tokion katuja (joita Jae ei osannut nimetä). Ihmisvirran seasta Jae Wook ei voinut olla huomaamatta, kuinka kaukana sijaitsevat katuvalot näyttivät tummaa pilviharsotaivasta vasten yhtä paljon tähdiltä, kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Jonkin nimeämättömän voiman (ihmisten) mukana mies ajautui metrotunnelin portaisiin.

Hetkien päästä hän huomasi olleensa ajattelematta jo minuutteja ja löysi itsensä Roppongista. (Ihmismeri aaltoili ja kuohui hänen ympärillään.) Kaivettuaan taskustaan puhelimensa Jae Wook kiinnitti (kaiken) huomionsa sen liian tummaan näyttöön, vaikkei muistanut sammuttaneensa pientä Samsungiaan.

Korkea piipitys kertoi puhelimen auenneen, ja Jae Wook hymyili hieman.




”Choi puhelimessa.” Ääni oli rauhallinen, neutraali, ilmeetön. Herra Choi oli kaikin puolin uskollinen työlleen ja arvoilleen.


”Miten nopeasti saat minulle hotellin täältä?” Esittelyjä ei tarvittu.


”Viisi tuntia.” Ei muuta. Ei turhia kysymyksiä.


”Lähetänkö myös laukkusi?” Herra Choi jatkoi. Jae Wook hymähti myöntyvästi, ja puhelu katkesi. Mies nosti kasvonsa kohti katulamppujen valoa ja melkein tunsi niiden tavallista lämpimämmän hehkun poskillaan.

Jae Wook hukutti ajatukset Jinistä (ja Crystalista ja suhteesta ja ruoasta ja hajonneesta teekupista ja työhuoneesta ja huudoista ja katkenneista katseista ja kosketuksista) leveän autotien äänivyöryyn.



Yhtäkkiä toisen ruumiin lämpö kietoutui kiinni Jae Wookin vartaloon.


”Hei kaunis, mikä on nimesi?” Tumma ääni kuului läheltä korvaa, mutta peittyi osittain moottorien asfalttia tärisyttävän äänen ja Jae Wookin vatsassa kiertyvän tunteen alle.


”Minä… ei mikään.” Jae Wook vastasi japaniksi (kuten oli luonnollista) ja siirsi alitajunnan suojelemana itseään hieman kauemmaksi toisesta miehestä.


”Ei mikään? Siinäpä vasta nimi.” Naurahdus. Kurotus. Käsi hartioiden ympärille. Hymy. ”Tämä voisi olla meidän alkumme.”


Jae Wook pyöritti päätään kulutetuille sanoille, jotka eivät merkinneet mitään toisen suussa. (Alkoholin tuoksu oli kirpeä ja pistävä.) Henkilöllä ei ollut väliä, vain hetkellä ja sattumalla. Jae Wook laski sydämenlyöntejään ja toisti niitä mielessään kuin mantraa, samalla kun sekuntiviisari tuntui hitaasti repivän numeroita, viivoja ja kuvioita kellotauluista.

Jae Wookin oli kylmä, vaikka juopuneen keho oli kilpaa lämmin yön kanssa. Kun hehku karkasi lähemmäs häntä, mies luuli hetken kuolevansa. Viileä ilma keuhkoissa tuntui viimeiseltä hengenvedolta. Ja se tuntui niin helvetin hyvältä (melkein unelmalta).

Askeleet veivät automaattisesti (epätoivoisesti) kiinni metallinkylmään katulamppuun, mutta vieras lämpö ei irronnut kehosta. Monien päivien viinan tuoksu leijui Jae Wookin ympärille repaleisena pilvenä. Jae valahti maahan (kun ei voinut enää muuta) ja antoi kovan asfaltin suudella kämmentensä pehmeää ihoa.

(Silloin ihmisen arvo oli neljäsataaviisikymmentä sekuntia.)


”Painu helvettiin.” Se ääni ei ollut humalainen, eikä se tärissyt alkoholin voimasta. Se tuntui lämpimämmältä kuin mikään Jae Wookin ympärillä. (Hetken ajan Jae luuli (toivoi) sen olevan Jin.) Samassa kuumuus hänestä katosi ja hänet vedettiin takaisin täriseville jaloilleen.

Jae Wook avasi huomaamattaan suljetut silmänsä, ja kun hän katsoi miestä edessään, hän ei osannut avata suutaan kiittääkseen.


”Oletko kunnossa?”


Jae Wook laski katseensa ja nyökkäsi. Kai. Hän uskoi niin. Luultavasti. Ehkä.

Mutta mies hänen edessään vain hymähti.


”Luuletko, että uskoisin? Jalkasi tärisevät, kätesi ovat ruhjeilla ja veressä, ja olit liiskaantuneena tuollaisen juopon alle vielä kaksi minuuttia sitten.”


Sillä hetkellä Jae Wookin elämä kulki ainakin kolmekymmentä metriä sekunnissa. (Vaikka se olisi voinut kulkea valonnopeudella.) Hänen edessään seisoi Jin jonkun muun vartalossa. Hiusten ja ihon kontrasti oli suurempi, vartalo hänen edessään oli lyhyempi kuin Jin oli ollut melkein kymmeneen vuoteen, keho ja kasvot naisellisemmat ja kapeammat kuin Jinillä koskaan. Mutta hän puhui kuin Jin. Ja oli yhtä lämmin kuin Jin.

Jae pyöritti päätään. Hän ei saanut ajatuksiaan pois Jinistä.


”Tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta haluaisitko tulla käymään asunnollani tuossa ihan lähellä? Laitetaan sinut kuntoon, ja sitten voit lähteä ihan vapaasti, okei?”


Ajattelematta mitään Jae Wook nyökkäsi ja huomasi ottavansa varovaisia askeleita tumman, mutta iholtaan vaalean, miehen perässä. Jostain syystä miehen piirteet ja (kuin Jinillä) tekivät hänestä ystävän ja rakensivat luottamuksen jonnekin.



Oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen. Kertaa tuhat.



”Olemme perillä. Eihän ollut kaukana?” Naurahdus, jonka tarkoituksena oli keventää hieman heidän välilleen jumittunutta ahdistavan painostavaa tunnetta.


”Ei niin”, Jae Wook sanoi ja katseli ympärilleen, muttei jaksanut kiinnittää huomiota kerrostalon kahteenkymmeneenkuuteen kerrokseen, autoilla täytettyyn kerrostalopihaan, suljettuihin ikkunoihin tai harmaaseen seinään.

Eikä hänen tarvinnutkaan, sillä mies hänen vierellään hymyili ystävällisesti, ja se kiinnitti hänen huomionsa ja sulki hänen korvansa.


Jae Wook tunsi hellän, mutta tarpeeksi vahvan kosketuksen olkapäällään työntävän hänet sisään avonaisesta ulko-ovesta ja ohjaavan hänet pimeään käytävään, joka tuoksui hieman (ristiriitaista) pölyltä ja lattianpesuaineelta. Pieneen hissiin. Neljästoista kerros. Maisema pienemmän käytävän ikkunasta oli huumaava. (Jae Wookista tuntui kuin hän olisi katsonut hetken kotiaan.) Kotiovelle. (Ei Jae Wookin.) Avaimen kolahdus.


”Tervetuloa. Voit riisua kenkäsi jos tahdot.”


Jae Wook riisui kenkänsä ja astui sukkasillaan tummalle lattialle.


”Mene istumaan vaikka keittiöön, puhdistetaan kämmentesi haavat.”


Jae Wook nyökkäsi ja totteli.




”Mikä on nimesi?” kuului miehen huuto eteisestä, kun Jae Wook istuutui keittiönpöydän ääreen.


”Jae Wook”, hän vastasi hieman hiljempaa sulkien silmänsä. Hän kuuli toisen kolisevien askelten saapuvan lähemmäs.


”Et ole Japanista?”


”En. Olen. Synnyin täällä, mutta muutin Koreaan. Souliin.”


Kaapin kolinaa ja hyväksyvää mutinaa.


”Oletko kunnossa?” ääni oli jo lähempänä (taas kosketusetäisyydellä). Ensiapupakkaus asetettiin puupöydälle. Metallirasian kolina kuulosti pehmeältä.


Jae Wookin teki mieli pyörittää päätään, mutta nyökkäsi jälleen.


”Aivan varmasti?”


Uusi nyökkäys. Jae Wook puri huultaan (ollakseen itkemättä ja hiljaa), kun lämmin käsi tarttui hänen omastaan, ja painoi kosteaa pumpulia rikkoontuneelle iholle.


”Mitä teit yksin Roppongissa tähän aikaan?”


Jae Wook jännittyi, veti kätensä pois toisen otteesta ja asetti kämmenet kipeästi reisiään verhoaville farkuilleen. Hänen silmänsä olivat vakavat ja ne uhkasivat sumentua.


Mies ei välittänyt Jae Wookin kynsistä, jotka piirsivät kankaiden läpi kuvioita ihoon, vaan katsoi hetken Jaea ja sanoi hiljaa: ”Jää tänne nukkumaan. Tarvitset unta.”


Jae Wook nyökkäsi, sillä hän ei osannut kieltäytyä. Molemmat heistä nousivat, ja Jae asteli makuuhuoneeseen toisen ohjaamana.

Jae sulki silmänsä kun hän pääsi sängylle asti ja kun hän nukahti levottomasti hengittäen (riisumatta vaatteitaan), tuntematon lämpö hänen viereltään (samasta huoneesta) katosi parvekkeelle ja sytytti savukkeen (vaikkei hän tupakoinutkaan. Yleensä.)

Savu näytti hukkuvan harmaaseen taivaaseen. Se kiemurteli hetken pilviä vasten kadoten lopulta kokonaan, ensin sävyttäen syksyisen kirpeän harmaan kylmää ilmaa. Mies hengitti hetken ja antoi kaiken karata keuhkoistaan.




Jae Wook heräsi yksin. Ikkunasta tuleva auringonvalo oli lämmittänyt hieman vaaleita lakanoita ja patjaa, eikä Jae Wookia palellut.

Keho tuntui painavalta, kun hän nousi ylös ja hapuili yöpöytää etsiessään kännykkäänsä. Kuusi puhelua. Viisi managerilta ja yksi Jiniltä. (Kännykän valo oli liian kirkas.) Turhautuneena Jae heitti puhelimensa takaisin yöpöydälle, ja onnistui tipauttamaan jonkin lattialle.

Hän kumartui sängyn reunan yli, joka painoi ilkeästi kipeisiin vatsalihaksiin, ja huomasi sen. Paperin. (Jonka Jae Wook luki sängyn alla olevassa varjossa.)


Jae Wook,

Toivon, että nautit olostasi asunnossani. Ole kuin kotonasi. Viikkasin vaatteesi olohuoneen nojatuolille, sille ovenviereiselle. Voit syödä, jos mielesi tekee.

Hyvää huomenta ja pärjäile,

YASU

P.S. Käyntikorttini on takkisi taskussa.
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 6/? 11.12.]

ViestiKirjoittaja Enya » Ma Joulu 14, 2009 5:59 pm

Oon sitten kolme päivää ja kommentin myöhässä. Hui, tämähän on aivan ennalta kuulumatonta… en ole saanut kommentoitua uusinta osaa ennen kuin nyt? Ei, olen ihan kauhean, siis ihan tavattoman, pahoillani tästä! Vaikka sanoitkin, ettei haittaa, mutta mua haittaa, koska sain tästä omantunnontuskia : ( Lupaan olla ensi kerralla nopeampi, ettei sun tartte pelätä sitä, että oon unohtanut tämän ihan kokonaan tai oon menettänyt kiinnostukseni tätä kohtaan. Niin ei todellakaan tule käymään, koska voin myöntää, että tämä on ehdottomasti suosikkificcini (voittaa jopa mun joulukalenterificin!). Ja mähän en tainnut yhtään innostua, kun pääsin viimein lukemaan jatkoa, en todellakaan :’D

Näin aluksi väitän sulle vastaan siinä, kun sanoit tämän kuutosluvun olevan vain ”väliluku, jota ilman ei pärjää, mutta jossa asiat eivät mene kuitenkaan kamalan paljoa eteenpäin”. Ymmärrän kyllä sen puolen tästä luvusta, johon tuo viittaa, mutta näen myös sen puolen, joka ei sovi tuohon sitten ollenkaan. Ehkä koko stoorin kannalta luku ei edennyt edellisten lukujen tapaan nopeasti, mutta mielestäni tällä luvulla on ehkä suurin käänne tulevan kannalta ja tapahtumat etenivät sen kannalta todellisen harppauksen. Nyt kun luin tämän uudemman kerran läpi, niin huomasin muutamia muitakin juttuja, jotka ovat muuttuneet aikaisemmista luvuista ja ne muutokset ovat juuri kerronnassa. Kuten olenkin sanonut sulle, niin lähes jokaisessa luvussa on tapahtunut jotain muutosta. Se on musta hieman hämmentävää, koska ennen kuin olit julkaissut ensimmäistäkään osaa mies-ficciä, niin olin huomannut sussa kehitystä aikaisempien tekstiesi pohjalta tämän vuoden aikana, mutta tämän ficin edetessä sun kirjoittajan taidot on kehittynyt todella paljon. Se on välillä todella hämmentävää, koska jos jatkat samanlaista kehitystä tästä eteenpäinkin, niin hui kamala kun ajattelenkin millaista tekstiä kirjoitat vuoden kuluttua!

Mutta siis ne muutokset, parhaiten sen näkee kerronnasta ja vielä tarkemmin sanottuna kuvailusta. Ensimmäisissä luvuissa kuvailu oli jollain tapaa vähäisempää, mutta ei häiritsevällä tavalla, koska se kuinka kuvailit oli niin… en edes tiedä, miten kuvaisin tuota hyvin - tuoretta? Kuvailit kaiken käyttäen sellaisia vähemmänkäytettyjä ilmauksia tai onnistuit kertomaan siten kaiken sen, mikä kuuluukin - silleen lyhyesti ja ytimekkäästi, tiedätkös? Oli jotenkin yllättävää, kun tässä luvussa oli yllättävän paljon kuvailua kun vertaa tätä edellisiin lukuihin. Mutta sitten taas välillä kuvailu tuntui jäävän vähemmälle. Huomasin ajattelevani, että onko tuo tarkoituksellista ja tilanteeseen sopivaa - toisaalta on ja toisaalta ei ole. Siinä kohdassa, jossa Yasu pelasti Jaen pinteestä ja vei hänet luokseen, oli jotenkin luonnollista/ymmärrettävää, ettei kuvailua ollut kovinkaan paljoa. Tietenkin tapahtuma että Yasun "jinmäisyys" oli hämmentänyt Jaeta sen verran, että tuskin hän jaksoi tuolloin kiinnittää huomiota ympäristöön tai kovin paljon mihinkään muuhunkaan. Mutta tuossakin kohtaa olisi ehkä voinut kuvailla enemmän Yasua, jotenkin olisin odottanut siihen kohtaa enemmän kuvailua. Jae vertaili Jiniä pelastajaansa, oli jopa luulla Yasua Jiniksi, joten periaatteessa olisi varmaan todennäköistä, että Jae olisi silmäillyt enemmänkin Yasua? Ymmärrän kyllä tuon siltä kannalta, että Jae olisi ollut sen verran ”pihalla” tapahtuneesta että omista ajatuksistaan, ettei sen vuoksi kiinnittänyt sen enempää huomiota Yasuun. Mutta uteliaisuus? En usko, että Jae olisi noin vain lähtenyt vieraan miehen matkaan tuollaisen tapahtuman jälkeen. Tässäkin kohtaa voi tietysti sanoa sen, että Jae kuvitteli Yasun aluksi Jiniksi ja muutenkin näki heissä jotain samaa. Ja nyt menetin pointtini, kiva kun oon vähän sekaisin omista ajatuksistani. Sano, jos et ymmärtänyt tosta mitään, niin yritän selittää tarkemmin!

Ja sitten se toinen pieni muutos edellisiin lukuihin verrattuna - sulkeet nimittäin. Tämän luvun kohdalla nimittäin se, kuinka käytät sulkeita, on hieman muuttunut. Oikeastaan tuota muutosta on tapahtunut tässäkin kohdalla kaiken aikaa, parhaiten tuon kai huomaa kun vertaa ensimmäisiä lukuja tähän viimeksi ilmestyneeseen. Aluksi käytit sulkuja lähinnä lyhyiden kuvausten/sanojen muodossa, nyt sulkeiden sisältö on suurempi ja oot käyttänyt sulkeita paljon runsaammin. Mua ei tuo asia niin paljoa haitta (suuri sulkeidenystävä kun olen), mutta en suosittelisi sitä, että innostut käyttämään sulkeita niin usein. Siinä on sitten vaarana se, että sulkeiden merkitys tavallaan heikkenee. Esimerkiksi tämä kohta:

Jae sulki silmänsä kun hän pääsi sängylle asti ja kun hän nukahti levottomasti hengittäen (riisumatta vaatteitaan), tuntematon lämpö hänen viereltään (samasta huoneesta) katosi parvekkeelle ja sytytti savukkeen (vaikkei hän tupakoinutkaan. Yleensä.)


Tuossa kohdassa noiden sulkeiden käyttö on aika runsasta. Painotan edelleenkin sitä, ettei tuo ole lainkaan huono asia, jos tuollaisia kohtia ei esiinny tekstissä niin tiuhaan. Mutta jos tekstissä on puolestaan enemmän sulkeidenkäyttöä, niin voi pohtia, tarvitseeko jokainen kohta varmasti sulkeen ja onko kaikki sulkeiden sisällä todella sulkeiden arvoista.

Ja tuosta asiasta viimeisimpänä mainitsen luvun pituuden. Hykertelin kyllä ihan onnessani täällä, kun huomasin, että tämä luku on todellakin pidempi kuin edelliset. Ja mikä parhainta - laatu on sitä tuttua kaikkine muutoksineen. Kuvailu on onnistunutta, ja sait mut jopa yllätettyäkin positiivisesti (kuvailua oli enemmän!). Nyt kyllä ymmärrän hyvin sen, miksi hykertelit mun teorioille, kun arvuuttelin millaisen roolin Yasulle olet keksinyt ja miten aiot tuoda herran mukaan tarinaan. Mun ei olisi kylläkään pitänyt kertoa sulle yhtään mitään noista teorioistani, nyt sulla on paremmat mahdollisuudet kiusata mua ja voit muokata juonta edelleen. (Ja nyt mulla ei ole mitään, millä voin ”kiristää” sulta jatkoa.) Mutta siis olen todella iloinen sitä, että luvun pituus oli niin herkullisen pitkä. ;__;

Mutta nyt siihen itse lukuun!

Jo heti tuossa alussa oli yksi kohta, mikä sai mut ihan hyperiksi/ärtyneeksi/kärsimättömäksi/iloiseksi jne. Ja se kohta oli nimenomaan tämä:
Jae kuitenkin tiesi jo kokemuksesta, kuinka suureksi mikä tahansa voisi kahlittuna kasvaa.


Juu, mulla on tuosta omat käsitykseni, mutta kuitenkin olet ollut niin ilkeä, että et tarkoitakaan sitä, mitä mä tarkoitan. Mutta jätän nämä hienot veikkaukseni tästä kommentista tällä kertaa pois, koska en halua pilata muiden lukijoiden mielikuvia omillani - sillä jokaisella on varmastikin omat käsityksensä/teoriansa tuon kohdan että jatkon suhteen. Sanon vain sen, että haluan vain halata Jaeta ihan kunnolla. Symppis kun on ja hän tuntuu olevan sen halauksen tarpeessa.

Ajattelin ensin, että kommentoin tätä kohtaa vasta joskus myöhemmässä kommentissa, ja luultavasti niin teenkin sitten paremmin, mutta tässä vaiheessa mainitsen ainakin tämän asian. Luin tässä joku päivä aikaisempia kommenttejani tähän ficciin ja muistin yhden asian, josta taisin mainita ensimmäisessä kommentissani. Siis tämä kulttuurien välinen ero. Myönnän, että sen erilaisesta kulttuurista kertominen on vaikeaa, mutta entistä vaikeampaa on kun pitäisi kertoa kahdesta erilaisesta kulttuurista. Tuosta voi helposti kertoa sillä tavalla tietokirjamaisesti, jolloin huomaa helposti, että kulttuurinen kohta erottuu tekstistä selkeästi. Tuosta onnittelen sua todella paljon, sillä tässä tekstissä ei tule kertaakaan tuollaista fiilistä, josta äsken kerroin. Ehkä tuo on se suurin syy, miksi en ole ennen kuin nyt maininnut sulle tästä kulttuuri-asiasta. Oot lisännyt vähän kumpaakin kulttuuria, sekä korealaista että japanilaista, tekstiin niin arkipäiväisesti, että vasta tämän luvun yhteydessä todella huomasin tuon asian. Jae puhui japania vieraalle, koska se tuntui luontevalta ja mainitsit tekstissä samassa pienessä kappaleessa Robbongin että Samsungin, eli ripauksen Koreaa ja Japania. Ja juuri tuollaiset kohdat, ”tuntui luontevalta” yms. viittaavat juuri tuohon arkipäiväisempään, johon en ollutkaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Oikeasti tuo on todella hieno asia, että olet huomioinut Jaen taustaa.

Mulla on muuten yksi epäilys jatkon suhteen, nimittäin tuo ahdistelijamies. Miten musta tuntuu siltä, että ehkä kuulemme hänestä vielä lisääkin jatkossa? Hmm, jotenkin jäi epäilyttämään kun alkutiedoissa lukee, että uusia henkilöitä voi ilmaantua. Tällainen pieni toivomus, että Kame ilmaantuisi jossain luvussa mukaan ;_; tai ainakin voisit taas mainita hänet nimeltä. Me would like that.
Mutta siis tuosta ”juoposta” vielä se, että mä todellakin olen kehitellyt hänellekin jo oman roolinsa jatkon kannalta, jos olet suunnitellut, että hänestä vielä kuullaan jatkossa. Oon nimittäin pohtinut, että Crystal punoo taas juoniaan. Ja nyt mua ihmetyttää, miksi mä olen aina (siis ihan koko ajan) vierittämässä kaiken epäilyttävän/huonon Crystalin juonitteluihin. Siis kuitenkin Crystal on --- joo, en sanokaan sitä, koska tässä kommentissa en paljasta mitään pohdintojani. Kerrankaan.

Ja mitäs sitten Jaesta sanoisin. Sen pikku raasun pitäisi lopettaa tuo ruikuttaminen Jinin perään ja tehdä jotain! Jos hän ei kohta myönnä itselleen tunteitaan Jiniä kohtaan, niin mulla menee kyllä sitten hermot. Vaikka (sadistinen ihminen kun olen) pidän siitä, kuinka Jae tuskailee ongelmiensa kanssa. (Ja nyt sain tosta uuden ajatusteorian! haa, hyvä minä!) Ja tässä kohdassa voin kai mainita sen, että muhun iski todella paljon kohta, jossa Jae näkee kaikkea jinmäistä Yasussa. Se kohta oli omalla tavallaan sellainen… koskettava. Ja ehkä tuo kohta oli kovasta mieleeni sen vuoksi, että siinä Jae todella tiedosti, että ajattelee Jiniä. Ja se on todellakin ensimmäinen askel kohti vuosisadan rakkaustarinaa. Mutta noidenkin lauseiden kohdalla aloin pohtia, millaisena Jae tarkalleen ottaen Yasun näki. Yasu puhui samalla tavalla kuin Jin (millä tavalla?). Kauheaa kun jään tällaisia kohtia pohtimaan, koska odotan jo kärsimättömänä pientä rakkaudenkipinää Jaen ja Jinin välille. Mutta kun haluun lukea lisää tuollaisia Jaen unelmointikohtia Jinistä :”)

Yasu. Sinne menivät sitten mun hurjat suunnitelmat, kuinka Yasu ilmestyy mukaan kuvioihin. Sinne meni mun täydellinen suunnitelma, jossa Yasu stalkkaa Jiniä ja Jaeta ja lavertelee sitten näkemäänsä ja kuulemaansa Crystalille (vaikka noin tosin voi tapahtua vielä joskus jossain seuraavassa osassa). Ja et ole varmaankaan huomannut, että en pidä Crystalista? Oikeasti mulla on niin täydellinen suunnitelma siitä, miksi Jin on alistunut Crystalin kieroihin suunnitelmiin. Ja ne päässäni pyörivät kuviot ovat enemmän ja enemmän sekavammat, ja tiedän olevani teorioideni kanssa aivan ulkona. Se ärsyttää mua ihan suunnattomasti, koska tämä on varmastikin ensimmäinen ficci, joka saa mut samalla yhtä ärtyneeksi/lumoutuneeksi.

Oon tähän aivan liian koukussa, ja tavallaan se on tavattoman hienoa, mutta toisaalta taas hieman… yllättävää, koska mä en voi olla koukussa ficciin. (Nyt oon vain sen kolme päivää myöhässä, mutta en kommenttia.) Ennemmin myönnän olevani kofeiiniriippuvainen, mutta voi jösses oikeasti kun rakastan tätä ficciä ihan tavattomasti! :’D

// En sitten jaksanut muuttaa joitain kohtia kommentissani tai keskittyä tähän tämän enempää. Seuraavan kerran olen sitten tarkempi ja nopeampi kommentoija!

Kiitos päiväni piristämisestä!
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 6/? 11.12.]

ViestiKirjoittaja razuberii » Ma Joulu 21, 2009 12:25 am

Ok, oon tyylikkäästi myöhässä tän kommentin suhteen, mut parempi kai myöhään kun ei milloinkaan !
Oot nyt oikeesti kyllä saanut mut koukutettua tähän, oon aika helposti napattavissa näköjään.

Tossa alussa oli jotenkin sellanen ihana tunnelma, varsinkin kun rupesin ajattelemaan miltä toi kaupunki mahtoi näyttää kun hämärä hiipuu hiljalleen ja sitten se mereltä tuleva tuuli ja kaupungin valot ja kaikki ihmiset... tuli sellanen tosi vapautunut fiilis itselle ja lisäks noi Jaen ajatukset oli tosi herkkiä. Tykkäsin myös tosta puhelusta (Jaen ja herra Choin) - se oli lyhyt ja ytimekäs !

Kun toi toinen vartalo painautui Jaeen ....... mulla meni tosiaan kylmiä väreitä, kun näin ton kohtauksen pääni sisässä. Ensinnäkin sen vuoksi, että mä vihaan ja pelkään humalaisia ihmisiä (ok jos ne on aikuisia, tuntemattomia, eikä mun kavereita) ja varsinkin jos ne tulee liian lähelle. Mulla palas vähän huonot mielikuvat ja tunsin jotain ymmärtäväisyyttä Jae Wookia kohtaan, koska tiesin, että siitä tuntu varmasti kauheelta tollanen. Toisekseen sen takia meni kylmät väreet, että toi kohtaus oli kuvailtu hienosti. Tavallaanhan siinä ei ollut mitään hirveän suuria kuvailuja, mutta se pelokas ja ahdistunut tunnelma huokui siitä - musta se oli aika hyvä juttu, koska ei tollasessa tilanteessa varmaankaan hypitä riemusta ja hymyillä. Mutta siis, tykkäsin sitä kohtauksesta................. joka muuten jatkui vielä hienommin.

Tuo, kun Jae ajatteli Yasun olevan "Jin jonkun muun vartalossa", oli musta ihanasti sanottu. Tai kun ajattelee, että välillä tosiaan tuntuu siltä, että joku ihminen on ihan kuin joku toinen, mutta vain toisen vartalossa. Se on jännää ja voin kyllä kuvitella, mikä hämmennyksen tunne on tullut. Mä ajattelin heti jo tossa vaiheessa, kun Yasu (jonka en kyl vielä tossa vaiheessa tiennyt olevan Yasu) oli "pelastanut" Jaen, niin ajattelin siis, että tuo on ihana hahmo tuo on ihana hahmo aaaaa. Ja sit kun se pyysi Jaen niille - se oli sellanen viaton ja söpö "tää voi kuulostaa vähän oudolta, mut..." :DD Ja Jae oli ihana, kun se lähti vaan. Se on jännä, kun joistakin ihmisistä vaan huokuu luottamus.

Oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen. Kertaa tuhat.


Joku muukin taisi tuosta kohdasta sanoa jotain ellen väärässä ole. Mutta toi todellakin oli nerokas. Tai sellanen tosi ihana. Siinä oli vain totuutta ja oikeastaan ei mitään ihmeellistäkään, mutta toi on niin toimiva lause ja siksi tykkään siitä.

Musta oli ihana lukea sitä kohtaa, missä Yasu puhdisti Jaen käsiä pumpulilla. Se toi muistoja mieleen ja muutenkin mielikuva on tosi liikuttava - Yasusta tuli just sellanen tosiystävän kuva.
Tuo loppu oli myös miellyttävä. Kirje oli tosi nätti ja toverillinen ja just sellanen, jonka haluaisi saada kun heräisi tolleen tuntemattoman asunnosta. Se oli myös hyvä lopetus ficille ja se toimi.

Mun pääni sisässä tosiaan pyörii elokuvana kaikki sun kirjoittamat tapahtumat aina, kun luen jotakin sun kirjoittamaa ficciä. Se on tosi siistiä kun pystyy näkemään tapahtumat selvästi ja kuvittelemaan. Musta tää luku oli tosi hyvä ja tapahtumarikaskin, odotan innolla minkälaiset välit Yasulle ja Jaelle tulee ja mitä Jin siihen sanoo ja ajshdf !
Tykkään tästä kamalasti, että kiitti vaan kun koukutit ♥
so addictive ( you )

Avatar
razuberii
Roudari
 
Viestit: 94
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:02 pm
Paikkakunta: Leppävaara

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 6/? 11.12.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Tammi 27, 2010 10:12 pm

Amor, ihanaa kuulla, että pysyt koukussa vielä ... noh, ainakin edelliseen lukuun asti. XD ( ja mua hämmentää vieläkin miten joku voi sanoa MUN tekstistä jotain tuollaista, kiitos ;----; )

Ja kun sanoit tuosta Yasusta ja Jaen koko nimestä - itseasiassa se oli vain mun moka, jonka "korjasin oikein" puoli viideltä aamulla = korjasin sen väärin. Hyvä että sanoit siitä, koska en olisi varmaan edes huomannut koko failia. :'D

Itseasiassa Jin/Crystal alkaa olla mun mielessä jo ihanaa kirjoittaa (saa nähdä miten vaikuttaa viimeiseen lukuun ;) okei, ei enää varmaan mitenkään, lol) mutta OIKEASTI ANTEEKSI, jos alat vihaan Crystalii tän takia, koska se on hieno nainen ja hieno muusikko ihan oikeasti. XD

Sun lempijatkofic lafissa voi apua ;----; ♥

Kiitos sun kommentistas, oot ihana ja hrrr niin on sun kommentitkin ♥

Enya, et ollut yhtään myöhässä, ja jos tarkemmin alat vielä kommentoimaan, analysoit jokaista lausetta. XD eli sun kommenttis oli loistava ja kaikkea ja juuri oikeaan aikaan !

--(voittaa jopa mun joulukalenterificin!)

Apua ! toi on jo paljon sitten ! Suuri kohteliaisuus ;---;

Mainitsit tuossa mun kehittymisestä - jännä sinänsä, koska mä en huomaa mun omaa kehitystä ennen kuin vuosia jälkeenpäin (lähinnä facepalmaan siinä vaiheessa vanhoille teksteilleni ja mietin miten paljon paremmin asiat nykyään ovat XD), mutta ilmeisesti sen huomaa? (Tai sitten se kaikki on vain sun päässä eiku --) Mä oon kyllä huomannut muutosta, mutta en tiedä kutsuisinko sitä ihan kehitykseksi...

Ah, arvostan sitä, miten kamalan hyvin jaksat kertoa kaiken - oot auttanut mua sun kommenteillas eteenpäin varmaan enemmän kuin kukaan nyt muutaman vuoden sisällä.

Tuossa kohdassa, minkä quottasit, sulkeiden käyttö oli tahallaan runsasta, mutta --- niin. XD Poistin sieltä aika paljon, mutta imo toi vain tarvitsi noi sulkeet, koska puolet siitä fiiliksestä, (mikä mun pään sisällä syntyy) lähtisi, enkä olisi tyytyväinen silloinkaan D:

(Jae kyllä olisi halauksen tarpeessa. Raasu mies. :---( Kame olisi myös ihana lisä tähän ficiin - en kiellä. XD mainitakin voisin. yleisön ehdotuksia otetaan vastaan, kylläkyllä. XDD ♥)

Tää Crystal-viha on kyllä aika yleistä. XDDD Crystalista en sano kyllä enempää, vaikka mieli tekisi, sillä hrrr hrr hrr mitä kaikkea oonkaan keksinyt sille ;---)

Ennemmin myönnän olevani kofeiiniriippuvainen, mutta voi jösses oikeasti kun rakastan tätä ficciä ihan tavattomasti! :’D

Voi kamala voi kamala voi kamala ;-----; ♥♥♥

Kiitos itsellesi (taas) aivan ihanan upean loistavasta kommentista, joka aukaisi munkin silmiä hieman tän ficin suhteen!♥ oot ihan paras (äläkä huoli siitä kommentoimisesta, niin :---( oot ollut silti mun vakiolukija ihan alusta asti, joten en ihan heti ala epäileen, että oot unohtanut mut. : ( ei hätää ! <3)

Razuberii, et oo myöhässä, koskaan ei oo myöhäistä kommentoida ! ´w` AAaaaa mä en tiedä mitä vastata sun kommenttiin kun näytän tältä koko ajan kommenttias lukiessani: ";-----------;" :'D

En osaa oikein ajatella, että joku sanoo kaikkea tuollaista mun ficistä (vieläkin turhan --- outo ajatus, lol). kiitos kuitenkin kaikesta tosta, arvostan ihan kamalasti ja oon ylpeä, että joku voi ehkä pitääkin mun ficistä ! ;---; Ja kiitos siitä, honey, että kommentoit, koska hrrhrrhrr *---* ♥

Oot ihana ja purr ja anteeksi, että tää vastaus on näin kamalan säälittävä ja lyhyt, mutta toivottavasti tiedät, että rakastin sun kommenttias. : ( oot ihana, kiitos. ♥

A/N: Vihdoin uusi osa !

Kursivoidut kohdat ovat Jae Wookia !


Luku 7.


Jae Wook ei palannut. Stressi Jinin sisällä kasvoi suureksi; hän korotti ääntään, muttei huutanut, hän oli kiireinen, mutta löysi itsensä usein nojatuoliltaan vain tärisemästä, hän ei saanut ajatuksiaan pois mistään, mutta silti hänen päänsä oli täynnä irtonaisia, toisiinsa kietoutumattomia ajatuksia, joita hän ei saanut kasattua.


He olivat olleet toisilleen tärkeitä aina. Jin ei koskaan haluaisi liittää Jae Wookia vain menneisiin vuosiin.



Hotellihuone oli hiljainen. Sänky (yhdelle) oli vaalea, puhdas, suuren ikkunan takaa tuleva auringon valo maalasi raitoja (varjoja) sen päälle kauniisti ja ilmavasti viikattuun untuvapeittoon.

Kuudestoista kerros.

Jae Wook avasi parvekkeen oven ja tunsi tuulen kulkevan hänen ohitseen niin kylmästi ja salakavalasti sisälle huoneeseen, mutta hän vain sulki silmänsä ja antoi viiman kosketella kasvojaan.





Aluksi Jin oli laskenut tunteja aamusta. Sitten iltapäivästä. Sitten vuorokauden tuntimäärän ylittäviä minuutteja. Ja viimein, kun Jin sekosi laskuissaan ja lisäsi liikaa numeroita joka päivä uhkaavammalta näyttävään lukuun, hän luovutti. Pakeni. Eikä miestä vain ollut tehty luovuttamaan.

Kaikki se - epätoivo, sekavuus, pakeneminen, Jinin luonteenpiirteiden hiljainen pirstoutuminen, työmäärä, studiolla vietetyt itkuiset ja turhat tunnit - johtivat pian panikointiin, ja Jinin oli viimein pakko myöntää juodessaan aamunsa seitsemättä kahvikuppiaan olevansa huolissaan. Sormet (tärisivät) olivat kylmät vasten kuumaa astianpintaa.




”Minä täällä.”

”Jae?”

”Anteeksi, että soitan tähän aikaan. Minä… Teetä?"




Neljäntenä päivänä Jin myönsi itselleen myös sen, ettei saanut ajatuksiaan irti toisesta miehestä. Ja sen tajuaminen piirsi kylmiä viivoja pitkin hänen selkärankaansa (kutitti, suuteli) ja sai Jinin kiemurtelemaan ylisuuressa neuleessaan. Hänen silmäluomiensa takana nukkuva mies näytti niin kauniilta (kuten aina) sikiöasennossaan, pienessä kehossaan. Osa Jinistä halusi juosta takaisin menneeseen, kietoutua hirviöksi Jaen peiton alle, mutta mies hengitti syvään ja piti jalkansa maassa. Ja se pieni osa katosi Jinin sulkiessaan silmänsä tiukemmintiukemmintiukemmin ja pyörittäessään päätään aggressiivisesti.

Ravisteltuaan Jae Wookin hetkeksi irti itsestään, Jin asetti kahvikuppinsa keittiötasolle äärimmäisen hermostuneena ja epävarmana, käveli eteiseen (haparoiden) ja kietoutui nopeasti sohvalla istuvaan Crystaliin. Kädet ympärille, keho liian lähelle toista. Upottaen kasvonsa vielä suihkunkosteisiin hiuksiin hän veti sisäänsä naisentuoksua ja painoi huulensa naiseniholle. Naisenkeho jännittyi Jinin hieman kiireisen kosketuksen alla, mutta rentoutui hiljalleen suudelmien piirtäessä Crystalin mieleen rakkausuurteita.

Jin painoi sormensa naisenlantiolle ja suuteli tiensä huulille pitkin pehmeää kaulan ihoa. Hän tunsi kuuman naisenhengityksen kulkevan aivan hänen korvansa alapuolelta niskaan asti.

”Maistut kahville”, Crystal nauroi pienesti suudelman jälkeen, kun pehmeät huulet vihdoin irtosivat hänen omistaan. Jin ei vastannut, vaan sulki silmänsä ja uudelleen hukutti vaimonsa huulillaan. Eikä Crystal valittanut. Naisenrinnassa koliseva sydänkoneisto (hammasrattaita) tuntui suurentuneen ja painavan meren verran.




”Jae, minä --” Ääni oli pehmeä, kiivas mutta kiireetön, ja se värähteli äänteiden tahdissa.

Mutta Jae Wook ei saanut sanaa suustaan. Ne kuivuivat hänen suunsa limakalvoille ja vaikka hän kuinka yritti, hän ei saanut kasvatettua niille uusia siipiä. Nyökkäys, pään pyöritys. (Eihän Jae olisi edes osannut päättää.)

Korjatakseen kaikki virheet (toisen miehen), Jae painoi huulensa kiinni japanilaisen iholle, kaulalle, ja suuteli, hyväili, piirsi huulillaan ja kielellään lukemattomia reittejä kuumalle keholle.

”Olet juonut. Enkä ihmettelisi vaikka olisit ottanut jotain muutakin. Lopeta.” Vaikka Yasun mieli yrittikin pitää Jaeta poissa hänestä, iholtaan, hänen vahvat, mutta niin kapeat kädet vetivät miestä lähemmäs.





Suudelma oli kostea, syvä ja nopea. Kämmenet hakivat paikkaa vartaloilla, pieniä kosketuksia, huomaamattomia raapaisuja. Jin asettui paremmin naisen ylle hajareisin, siirsi kätensä naisen vyötärölle, alemmas, paidan sisään, takaisin vyötärön kuumalle iholle. Huulten välinen kitka (naisen ja miehen) kasvoi hehkuksi heidän molempien kasvoilleen.

Jin pidätti hengitystään suudelman syventyessä entisestään laskien venyviä sekunteja edellisten perään. Tuhannet lukujonot katkesivat aivan yhtäkkiä sormien ja pitkien kynsien tarttuessa kiinni epäröiviin käsiin. Jin heräsi transsistaan Crystalin jälkeen.


”Et ole täällä.” Naisen ääni oli voimakas ja sen juuret ylsivät syvälle maahan.


”Mitä?”


”Et ole. Huomaatko?”


Jin tunsi vaimostaan hehkuvan itsevarmuuden ihollaan ja pyöritti päätään, vaikka tiesi hyvin, kuinka oikeassa Crystal oli.


”Sen tuntee sinusta.”


Sitä Jin ei voinut kieltää. Ei hän tiennyt, mitä Crystal tunsi.


”Ja sen myös näkee.”


Jin tajusi, kuinka kyvytön vastaamaan hän oli ja ennen kuin hän huomasikaan, Crystal oli siirtänyt tämän istumaan valkoiselle nahkasohvalle ja noussut.


”Lähden kävelylle. Yritä sinä saada sillä aikaa ajatuksesi selviksi.”

Jin sulki silmänsä ja toivoi samaa kuin Crystal, sillä hänen mielensä oli sakeampi kuin moniin vuosiin.

(Toisin kuin Jae Wook,) Crystal palasi jo muutaman tunnin päästä ja lukitsi itsensä suureen vaatehuoneeseensa ajaksi, joka tuntui Jinin mielestä pieneltä ikuisuudelta. Mies asteli hitaasti studioonsa, tarttui kitaraansa (akustinen, Taylor GS8, ruusupuuta) ja hukutti tunteja.




Yasu tarttui kiinni Jae Wookin lantiosta ja tuki kaatuvaa kehoa.


”Minähän sanoin”, Yasu kuiskasi, kun tunsi Jaen kyyneleet omalla kaulallaan.


”Päästä irti.”


”En.”


”Jin, päästä irti, päästä irti, päästä irti, päästä irti!”


Yasu ei päästänyt, vaikka yhtäkkiä hänen kätensä alkoivat täristä ja hikoilla. ”Se polttaa sinun keuhkoihisi reikiä.”


Jae pyöritti päätään kiivaasti, muttei tiennyt, ketä hän oikein yritti huijata.


”Se polttaa. Tulikuumaa rautaa keuhkoissasi, tiedätkö? Se polttaa niin kauan, ettet voi enää hengittää ja takerrut muihin viimeisillä voimillasi. Et voi enää hengittää. Et vain pysty. Ymmärrätkö?”


Ilma muuttui yhtäkkiä raskaammaksi, lihakset väsyneimmiksi ja otteet (molempien) epätoivoisimmiksi. (”Älä päästä irti, pidä tiukemmin kiinni, auta.”)


”Se polttaa keuhkoihisi reikiä.”
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 7/? 27.1.]

ViestiKirjoittaja Enya » Ke Tammi 27, 2010 11:31 pm

Mun on ihan pakko jättää tähän nyt sellainen parin rivin kommentti, mutta tulen todellakin kommentoimaan tätä paremmin, kunhan olen selvinnyt hengissä fysiikan kokeesta!

Mutta siis...

Rakastan tätä lukua? Vaikka sä sanoitkin, että tämä voi olla huono eikä tässä tapahdu mitään, niin olen toista mieltä. Laadussa oli kaikki kohdallaan, enkä mä tämän luvun suhteen "valita" niistä sulkeista, kuten tein edellisessä kommentissani. Tässä luvussa olet käyttänyt sulkuja harkiten, ja täytyy myöntää, että sulkujen suhteen teksti oli ehkäpä painokkaampaa. (Mitä vähemmän sulkuja, sitä enemmän ne merkitsevät.) Ja niistä tapahtumien kulusta. Mä ainakin sain tämän luvun jälkeen paremman käsityksen... oikeastaan vähän kaikesta, mutta samalla tässä ilmeni rivien välistä uutta. Ehkä mä sitten takerrun pieniinkin asioihin, mutta -- mä ainakin sain tästä luvusta paljon irti.

Musta tuntuu, että käsitykseni Crystalista muuttuvat jokaisen uuden luvun myötä. Kyllä, vihaan häntä edelleen (se ei tule kovin helposti muuttumaan), mutta käsitykseni hänen ja Jinin suhteesta muuttui hieman. Mulla olisi tuohon pitkäkin sepustus luvassa, mutta jätän analyysin sitten myöhemmäksi, sillä jos alan sitä nyt tähän väsäämään, niin et tulisi saamaan siitä mitään selvää.

Oikeasti, Jin kimposi selvästi todella rakkaaksi henkilöhahmoksi mulle tässä -- pikkuinen on kofeiiniriipuvainen minkä sille voi :") Ja muutenkin, Jin oli tässä niin ihanan huolehtivainen. On se Jinin ja Jaen ystävyys (juu, ystävyys todellakin ;D) sitten niin ihanaa. Muutenkin Jin tuntuu mulle hirveän läheiseltä tässä, sen ajatukset ja tuntemukset ovat niin selkeitä (mutta kuitenkin jollain tapaa vaikeita) mulle.

Lopusta sanon vielä sen, lyhyesti ja ytimekkäästi, että mä itkin sitä lukiessani. "Se polttaa keuhkoihisi reikiä" oli todella ahdistava, surumielinen tuo loppu (oikeastaan koko teksti) oli oikeastaan kokonaisuudessaankin, mutta erityisesti tuo loppu kappale ja Jin/Crystal kohtaus. Kyllä, voin sanoa, että tämän ficin miesten roolit ovat sulattaneet sydämeni ja Jinistä ja Jaesta on tullut hyvinkin tärkeitä mulle. Jännää sinänsä, koska olen vain lukija. Toivon todella, että he saisivat onnellisen loppunsa - molemmat todellakin ansaitsisivat sen.

En nyt yritä väsätä tästä kommentista enää tänään mitään järkevää, mutta tulen jatkamaan tätä kommentointia sitten paremmalla ajalla! ^^

* * *

No niin! Nyt sitten sain sen verran aikaa, että pystyn jatkamaan tätä kommenttia. Kuten huomaat, niin en jaksanut poistaa tuota ”muutaman rivin” kommenttia (kyllä se on parin rivin, usko pois) ja jatkoi sitten tähän perään. ^^

Mutta tähän vähiin mun on sanottava, että
(Tai sitten se kaikki on vain sun päässä eiku --)

tuon on tietenkin täysin mahdollista, kun on kyse musta ja ajatuksistani :”D

Kai mä sitten aloitan tämän tarkemman selittelyn ja pohdinnan Jinin ja Crystalin suhteesta. Mun oli luettava tuo teksti uudelleen läpi, sillä mä todellakin yllätyin, kun luin tämän ensimmäisen kerran silloin illalla. Sanoinkin tuossa ylempänä, että käsitykseni Crystalista tuntuu muuttuvan jollain tavalla vähän väliä – tässä nimittäin mun uskoni Crystalin juonittelujen yms. suhteen heittelehti aikalailla… pahasti. Haluan edelleen uskoa siihen, että Crystal ei vain voi olla sellainen jumalaisen täydellinen vaimo. Siinä naisessa on jotain niin epäilyttävää ja hämärää, että mä en vain voi/halua uskoa tuohon. Ehkä sä sitten yrität jollain tavalla huiputtaa mua ja muita lukijoita (ps. oikeasti kommentoikaa, jos olette lukeneet – tämä todellakin ansaitsee lisää kommentteja), jotta oltaisiin ihan päät pyörällä eikä kenelläkään olisi aavistustakaan, mitä tulee tapahtumaan. En kyllä ihmettelisi tuotakaan…
Mutta siis takaisin aiheeseen: Crystal tuntui omaavan tässä luvussa kadottaneen juuri tuon salakavaluutensa ja käyttäytyi kuin kuka tahansa tuollaisessa tilanteessa. Mä en haluaisi sanoa tätä, mutta mä ymmärrän Crystalia – ymmärrän hyvin sen, miksi hän loukkaantui, lähti lenkille (ehkä purkamaan kiukkuaan jne.) ja sulkeutui sitten omiin oloihinsa. Hänen käyttäytymisensä oli niin tuttua, ja juuri se muuttikin hieman käsitystäni.
Oon alusta asti pyöritellyt päässäni Jinin ja Crystalin avioliiton olevan kulissia – niin monet kohdat tekstissä ovat viitanneet siihen mm. Crystalin feikkaus, Jinin ja Crystalin käyttäytyminen ja jotkut Jinin sanat. Mutta – miksi Crystal olisi loukkaantunut Jinin käyttäytymisestä, jos kyse on vain feikkaamisesta? Miksi Jin olisi edes tuolloin, kun hänellä ei ollut mitään tarvetta näytellä elävänsä täydellisessä avioliitossa, suudellut vaimoaan jne.? Ehkä olen vain antanut mielikuvitukseni laukata tämän ficin suhteen liikaa ja kuvittelen kaikelle, mikä vähänkin iskee tekstistä silmiini, jonkun ”vaikeamman” selityksen, kun yksinkertaisempiakin olisi tarjolla. On täysin mahdollista, ettei Crystalissa ole mitään epäilyttävää, hänen ja Jinin avioliitto on avioliitto ilman kulisseja tms.. Ehkä kaikki on todellakin vain mun päässä. Tällaiset ovat kai sitten seuraamukset, kun katsoo liikaa mafia-elokuvia ja poliisisarjoja. :”)

Kuvailit todella uskottavasti tunteet. Muhun teki todella suuren vaikutuksen, kuinka tässä tekstissä huomaa erittäin selkeästi eräänlainen prosessi, jota Jin käy läpi Jaen lähdön jälkeen. Odottaminen, stressi, tunne ettei pysty keskittymään mihinkään kunnolla kun ajatukset harhailevat, huoli, ajan laskeminen, luovuttaminen, todellisuudesta pakeneminen, muisteleminen (menneet, jolloin oli ollut helppoa), tukeutuminen toiseen ihmiseen…
Jo tuo merkitsee sitä, että Jaella on suurempikin merkitys Jinille – eikä Jae tietenkään näe sitä tai oikeastaan ei halua nähdä. Ja huomasin miettiväni tätä tekstiä lukiessani myös toisenlaista syytä Jinin ”poissaolevuuteen” stressiin (yleensäkin kaikkeen tuohon, minkä äsken mainitsin). Ja muistin jotkut Jinin sanat, jotka saivat mut pohtimaan sitä, että ehkä osasyynä Jinin käyttäytymiselle johtuu siitä, että Jin haluaa kertoa totuuden hänestä ja Crystalista Jaelle (mutta odottaa vain Jaen pakottavan hänet siihen), mutta Jaen lähdettyä Jiniä ahdistaa se, että joutuu jatkamaan salailua. Vähän 50%/50% mutta niin… uskon, että tuonkin ”prosessin” taustalla on joku muukin tekijä kuin Jaen lähtö.

Eniten mua ärsyttää tuossa asetelmassa se, että Jae ei vain tunnu kykenevän havahtumaan Jinin ongelmaan/siihen että pakottaisi Jinin kertomaan totuuden, sillä Jae tuntuu itsekin tarvitsevan jonkun, joka havahduttaisi hänet. Tämä luku vahvisti epäilyjeni Jaen piilotteleman salaisuuden suhteen, mutta herätti myös epäilyjä hänen ja Jinin väleistään. Jae selvästi haluaisi Jinin huomaavan avunpyynnön, mutta tietenkään Jin ei sitä huomaa omien salaisuuksiensa/ongelmiensa kanssa. Varsinainen oravanpyörä, todellakin.
Ehkä olen liian aikainen, jos sanon olevani helpottunut siitä, että Yasu tuli mukaan kuvioihin. Jae tuntui saavan vähän ”yllättävältäkin” henkilöltä vastauksen äänettömään avunpyyntöönsä, mutta mua epäilyttää hieman tapa, jolla Yasu ilmestyi mukaan tähän tarinaan. Voisin ehkä jopa mainita sen, että pidin tuota edellisessä osassa tapahtunutta yhteenottoa järjestettynä. Se olisi muuten ollut liian… hyvää ollakseen totta – miten tuon nyt sitten parhaiten selittäisi.

”Jin, päästä irti, päästä irti, päästä irti, päästä irti!”

Oikeasti mä mietin tuota kohtaa varmaan pääni puhki, mutta lopputulos – lisää sekavuutta. Todellakin odotan kärsimättömänä sitä, mitä kaikkea tuleekaan vielä paljastumaan.

Mutta todellakin tuo loppukappale --- vaikka mä luinkin sen jo toiseen kertaan, niin tuo saa mut edelleen itkemään. Olen todellakin uppoutunut todella tähän tekstiin ja henkilöt ja kaikki tuntuu tässä niin aidolta, että samaistuminen on todella helppoa. Ja aidolta tämä teksti todellakin tuntui. En varmaankaan selittele tuota tarkemmin, sillä tuohon löytää vastauksen kommenttini kautta. Mutta siis loppu oli todella kauniisti kerrottu, lauseet oli muotoiltu koskettavaksi ja lauseiden läpi tuntui huokuvan eräänlainen ahdistava tunne, joka tuntui tarttuvan lukiessa itseenikin.

Tuolla tekstissä oli vielä jokin kohta, josta mun piti mainita jotain, mutta en nyt muista mikä se oli. Kunhan muistan sen, niin kerron sen sitten!

Mutta niin, rakastan tätä edelleen ja silleen – tiedät kyllä. Kiitos tästä ♥
Viimeksi muokannut Enya päivämäärä Pe Tammi 29, 2010 6:36 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [K-15, multi-country, 7/? 27.1.]

ViestiKirjoittaja razuberii » To Tammi 28, 2010 10:43 am

moitin sua nyt vielä tässäkin siitä, että ajattelit ettei tämä ole kovin hyvä - tämä oli todella ihana, ja höpsö, tarkoitan sitä oikeesti, älä epäile taitojasi ! ♥

tykkäsin kauheesti ttästä asetelmasta taas, missä ensin kerrotaan jinistä ja sitten jaesta. siinä saa molempien ajatuksista vähän kiinni - paitsi tällä kertaa jinin ajatukset oli niin sekaisin, enkä kyllä ihmettelekään. jotenkin mulle tuli kamala myötätunnon fiilis, kun se totesi olevansa huolissaan. huolestuneisuus on ehkä inhottavin ja ahdistavin fiilis koskaan : ( jin-parka. toivottavasti se saa vähän rentouduttua ! aluks mä tykkäsin kauheesti tosta jinin ja crystalin suhteesta, mut nyt mulle on tullu sellanen fiilis, et eiiiii. tai en mä tiiä, jotenkin tuntuu et crystal on tiellä ja se estää jotakin tapahtumasta. tuo sohva-kohtaus oli kuitenkin ............ ihana ;--; tai silleen - siinä oli sellanen tunnelma just, sellanen herkkä. oli ihana, kun crystal huomautti "et ole täällä" - se palautti jinin takaisin maan pinnalle, hetkeksi vain tosin. mutta se oli ihana, tajusin taas itsekin, miten omissa maailmoissani välillä oonkaan.

ja sanoinkin sulle jo aiemmin, että mun tekee mieli lattea .... se tuli oikeastaan tästä ficistä, tai tuosta, kun jin joi kahvia. nyt oon täällä ihan "yhyy latteeee ;-------;" !

kun luen noita kohtia, missä oot kirjoittanut jaesta, niin voi jestas. musta tuntuu, että oon myös huolissani siitä vaikka tiedän missä se menee, mitä tapahtuu, ja ääh, se on herkkä ja mun tekis mieli ravistella sitä olkapäistä ja kysyy, et onks se okei. ja kaikista hassuinta tässä on se, et oikeasti tää on ficci, eikä näitä tapahtumia oikeasti ole tapahtunut (tai mistäs sitä tietää eiku-- lol XD) ja silti mul on vaan tällanen fiilis ;--; ja muutenkin - mustakin tuntuu että nää hahmot on mulle tärkeitä ja aina kun lisäät uuden luvun niin haluun vaan lukee lisää ja lisää.

tuo puhelu oli ihana - ja tuo vuorosana: "minä... teetä?" --- voi ei miten ihana. mä kuvittelin kaikki sen ilmeestä äänenpainoon asti, kun se sanoi ton. ihana ♥

niin ja sitä mun piti sanoa, että tykkäsin kamalasti noista sanoista kuten "naisenkeho", "naisenhengitys", "naisentuoksu" jne ! ne oli nättejä ja sellasia ei usein löydä mistään ficeistä (joka vois esim osaksi johtua siitä, että lafissa ei kauheena oo ficcejä, missä naisia olis ainakaa miehen kaa :---DDD) .

ja tuo jaen ja yasun kohtaus...... rfjkgl ? *w* mä en tiedä oikeesti - tuli aika yllätyksenä silleen, vaikka toisaalta olin jo aiemmin (silloin kun yasu tuli kuvioihin) aatellut että salee noille tulee jotain. mua kävi jotenkin jaee sääliksi, ja yasu oli liikuttava, kun se huolehti.
ja ok, tosta lopusta varoitit mua, joten odotin sitä kyllä. en osannut arvata yhtään. siinä oli tosi jollain tapaa ahdistava, pelottavakin fiilis, mutta koskettava kuitenkin. kaikki sanat tuntui tosi painavilta, voimakkailta ja varsinkin tuo kohta, kun yasu sanoi "se polttaa sinun keuhkoihisi reikiä." tuntui pysäyttävän mutkin. oon nyt lukenut ton lopun kursiivin viisi kertaa peräkkäin ja se on musta niin hieno. se jättää ainakin mut miettimään paljon, se jättää tunnelmansa leijumaan muhun ja niin - toi oli vain tosi hieno lopetus, oikeasti.

mä taas ihailen sun taitoa kirjoittaa, tyttö. oot tosi taitava, usko se, tiedä se. tää luku oli hieno, mä sain tästä irti paljon ja vaikkei tämä ollut niin hirvittävän tapahtumarikas, niin siltikin tätä voi tulkita niin eri tavoin ja oli hienoa huomata taas, miten jotkut ficit vaikuttaa itseensä.

oot ihana ja kiitos tästä luvusta paljon - se oli upea ♥
so addictive ( you )

Avatar
razuberii
Roudari
 
Viestit: 94
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:02 pm
Paikkakunta: Leppävaara

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8A/? 27.1.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Maalis 03, 2010 10:31 pm

// vastaan kommentteihin myöhemmin, sillä atm tällä on vähän kiire ----
teidän kommentit oli ihania ja te ootte vielä ihanempia ;--; ♥

A/N: eli siis tämä luku tulee kahdessa osassa vain siksi, että se on jaettu kahteen PoViin ;) Betauksesta suuri kiitos Kiyolle. ♥ Here u go!


Luku 8A
Jinin PoV



Meidän suhteemme, minun ja Crystalin ”suhde”, oli jotain, jota ei voinut nimetä. Se oli olemassa, se oli ajoittain melkein kosketusetäisyydellä, ennen kuin taas katosi määrittelemättömäksi ajaksi, jonka jälkeen sitä ei ollut, ei viikkoihin, ei, ennen kuin se jälleen ilmestyi studion takana jätettyihin kosketuksiin. Hallitsematon tärinä (sydänten jylinää) muodosti sähkövirtauksia kehojen välille ja tärisytti maata.


Se alkoi kahdeskymmeneskolmas toukokuuta. Studiolla kellot juoksivat eteenpäin nopeammin kuin askeleet, samaan aikaan kun sekuntiviisarit löivät tahtia sydämenlyönneille.



”Te näyttäisitte hyvältä yhdessä”, Kame nauroi pukuhuoneessa kuvausten jälkeen, enkä minä voinut olla hiljaa. Crystal Kay. Yhdistin nimen ääneen ja hymyyn sekunnin sadasosassa.


”Niin näyttäisimmekin.” Äänestäni kuulsi huvittuneisuus eikä se ollut kireä, vaikka ympärillämme juoksi kymmeniä tuntemattomia ihmisiä, enemmän, useampia.


”Mikä sitten estää?” hän kysyi ja hymyili, hymyili juuri sitä hymyään, jonka tunsin. Kame oli ihminen, jonka minä tunsin, joka tunsi minut. Me tunsimme toisemme paremmin kuin itsemme.


Juuri siksi, vain ja ainoastaan siksi, meidän ystävyytemme (melkein liian pitkä) oli kestävää ja pysyvää, kivestä muodostunutta peruskalliota. Ja minä nojasin Kamen tuntemuksiin enemmän kuin omiini, kun hän vakuutti minun pystyvän siihen, naiseen.




Kame oli oikeassa (kuten aina). Ei mennyt aikaakaan, kun luotimme itsemme toistemme käsiin. Kuinka nopeasti yhteinen aika muuttuikaan arjeksi, lämmin sänky ilmastointilaitteiden jäähdyttämien lakanoiden sijasta olikin pian normi. Crystal oli kaunis studiolla, minä kiireinen. Kun minä sain hetken aikaa, Crystal pysyi kauniina, hymy täydellisenä.


Mutta se, mikä loppujen lopuksi sai minut tarraamaan kiinni Crystaliin, oli hänen rauhoittava ruumiinlämpönsä vasten omaani. Kun minä en ollut kokonainen, kun minussa oli reikiä (halkaisijaltaan viisitoista senttiä), hän tarttui minuun, piti kiinni ylävartalostani, ja käpertyi yöksi kainalooni. Kun vartaloni kylmeni, hän toimi ihmispatterina, täynnä lämmintä verta, happea, hiiltä, ja hänen kuuma hengityksensä osittain kaulaani, osittain niskaani vasten sai minun kehoni heräämään ja rentoutumaan uudelleen, jonka jälkeen se vajosi vielä syvempään horrokseen. Kun minun ajatusaaltoni hakkasivat vasten mieleni rantaa, naiseni toimi betonisena aallonmurtajana, kovana ja periksiantamattomana.

Ja minä rakastuin. Vaikka olin vannonut, etten rakastuisi.



Crystal muodosti oman kolonsa ensin sänkyyni, sitten vaatekaappiini, pian kotiini. Kun taloni oli täynnä hänen tuoksujaan, muistojaan, sormenjälkiään, hankimme yhteisen asunnon.


Vaikka olin vannonut (Jaelle), etten jättäisi sitä taloa uudelleen.


Me menimme naimisiin.
Me siivosimme talomme yhdessä.
Me piirsimme toistemme ääriviivat uudelleen, useita kertoja.
Me teimme töitä kahdeksantoista tuntia vuorokaudessa, joiden jälkeen kaaduimme väsyneinä sänkyymme vierekkäin, sormet turtuneina.


Öisin, tietämättään, Crystal haukotteli, paransi tyynyn asentoa, kuljetti alahuultaan kevyesti hampaidensa välissä, mumisi, pidätti hengitystään vain päästääkseen sen ulos pieninä mutta voimakkaina sykähdyksinä. Unettomina hetkinä kuuntelin hänen hengityksensä rytmiä ja rytmittömyyttä.

”Hyvää huomenta, miten nukuit?” hän kysyi joka aamu ensimmäisten viikkojen ajan. ”Yhtä levottomasti kuin sinäkin”, minun teki aina mieli vastata, mutta vain suutelin häntä ja tunsin hänen hymynsä huuliani vasten.


Kahdeksas lokakuuta, yhdeksänkymmentäseitsemän päivää häiden (pienet, vieraana ei kukaan) Kame kysyi minulta ohimennen, varoen, rakastinko häntä enää.

Vaikka minä rakastin, vaikka minä en osannut kieltää, laskin katseeni studion lattiaan ja kohautin olkapäitäni.



Samalla viikolla puhelin soi kesken aamukahvin.

”Voinko tulla luoksesi.”


Kahden minuutin päästä puhelu oli loppu, kännykkä farkkujeni taskussa.
Crystal sanoi, että ”Pidä hauska päivä, menen ulos”-suudelmani oli onnellisempi kuin hetkiin.


Kuukausien jälkeen, viimeinkin, jostain kumman syystä, askeleeni olivat jälleen kepeitä vasten tummaa asfalttia.
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8A/? 3.3.]

ViestiKirjoittaja Enya » La Maalis 06, 2010 11:47 am

Aa, mun piti kommentoida tätä jo eilen hiihtoloman alkamisen kunniaksi, mutta en kuitenkaan tehnyt niin. D: Nyt sitten teen tällaisen aamukommentin kahvikuppi näppäimistön vieressä (huom, ei näppäimistöllä!) joten saa nähdä, miten tämä kommentointi onnistuu.

Hmm, mutta jos tiivistäisin, niin olit oikeassa siinä, että tämä luku (ja sitten seuraavakin) tulee avaamaan ja antamaan vastauksia tapahtumille ja kysymyksille, joita tämä fic on onnistunut herättämään. Olit oikeassa siinä, mutta myönnän, että odotin sanomasi perusteelta tältä sellaista lukua, joka ei kerrankaan aiheuttaisi mussa yhtään suurempaa kysymystulvaa, mutta toisin kävi. (kuten varmasti muistatkin). Mä en tiedä, miksi oletin, että tämä luku olisi ainoastaan selkeyttävä – sitähän tämä oli, mutta samalla tämän luvun jälkeen aloin pohtia paljon uutta – jotain sellaista, mitä en ollut sattunut edes ajattelemaankaan. Mainintana vielä se, että olet todella hyvin osannut sulauttaa paljastukset tekstin lomaan, niin että osan niistä pystyy havaitsemaan selkeämmin ja osaa ei niinkään helposti. Me likes it. ^^

Vo kamala, jotenkin musta tuntuu vaikealta kirjoittaa mitään sillä tavalla, että en voi kertoa mitään päätelmistäni tai epäilyistäni, mutta yritetään kuitenkin saada tästä ymmärrettävä. Haluan kerrankin kommentoida niin, että en paljasta kaikkea, mitä epäilen tässä tapahtuneen ja mitä luulen tapahtuvan. Tai siis haluan pohtia noita asioita, mutta en vain halua pilata muiden lukijoiden lukukokemuksia kertomalla omia päätelmiäni tämän suhteen. Jokainen lukee tämän omalla tyylillään ja jokaiselle on varmastikin muodostunut omat mielikuvansa tästä, enkä halua muokata toisten mielipiteitä kertomalla huomiostani ja perustelemalla niitä. Ihanan ristiriitaista, kyllä :’D

Kuten jo vähän sanoinkin, että tämä luku herätti lukuisia uusia kysymyksiä ja vahvisti omia tulkintojani, niin en ollut kuitenkaan odottanut sitä, että Kame olisi juuri se ”avainhenkilö”, jonka avulla tapahtumat selkiytyisivät. Kyllä, minulla oli epäilyni siitä, että Kamesta tulisi myöhemminkin kuulumaan ainakin nimellä, mutta en olettanut hänen saavan näin suurta roolia tästä ficistä. (Suuri ja suuri, siitä voi olla tosin montaa mieltä.)
Voi ei, mun pitää nähtävästikin useamminkin puhua Kamesta ja siitä, kuinka hänestä ei tunnu löytyvän mitään hyvää luettavaa, vaikka mielellään hänestä lukisikin enemmän. (köhpiilovaikuttaminenköh XD) Purr, on se Kame vain hieno mies, mutta on myönnettävä, että sattuneesta syystä en tiedä, miten häneen tässä suhtautuisi. Toisaalta syytän häntä, mutta toisaalta taas vaikuttaa siltä, että hänen päätarkoituksenaan ei ollut saattaa Jiniä siihen tilanteeseen missä Jin nykyisin on. Mutta se jäi mua edelleen häiritsemään, miksi Kame ehdotti juuri Crystalia (tietenkin Jinillä ja Crystalilla sama työpaikka, mutta oliko kyseessä jotain muutakin?) ja miksi hän ei pidä Jaesta? Ainakin tuollainen vaikutelma mulle jäi lukemisen yhteydessä, mutta ehkäpä tuohonkin saadaan vastaus ja ehkäpä onkin niin, että olen ajautunut hieman hakoteille pohdintojeni suhteen ja teen kaikesta liian monimutkaista, vaikka todellisuudessa ratkaisu kaikkeen olisikin aivan yksinkertainen.

Mutta siis tämä kohta herätti mussa ne kaikkein suurimmat ajatukset:

Juuri siksi, vain ja ainoastaan siksi, meidän ystävyytemme (melkein liian pitkä) oli kestävää ja pysyvää, kivestä muodostunutta peruskalliota. Ja minä nojasin Kamen tuntemuksiin enemmän kuin omiini, kun hän vakuutti minun pystyvän siihen, naiseen.


Selvä, tuo lause pitää mun mielestä sisällään paljon. Se sisältää perusidean Kamen ja Jinin ystävyydestä, sekä kaiken sen, mitä sanoin äsken. Yksi pieni häiritsevä kohta tuossa kuitenkin on, ja se luo tavallaan oman lukunsa. ”Melken liian pitkä”, tuon voi kyllä ajatella niin, ettei Jin tarkoittanut tuolla mitään ihmeellisempää – hän vain huomasi yllättäen, että on tuntenut Kamen todella pitkän ajan, mutta toisaalta saan tuosta toisen kuvan. Tuo huomio vaikuttaa musta sävyltään hieman katkeralta, siltä kuin Jin syyttäisi tilanteestaan Kamea ja on pettynyt itseensä, että antoi Kamen vaikuttaa itseensä niin paljon. Ehkä Jinin äänensävy tuota ajatellessaan on täysin oman mieleni sanelemaa, mutta… niin. Jos tuo kaikki, mistä aikaisemmin kerroin ja selitin, onkin totta (edes osittain), niin en ihmettelisi, vaikka Jin tuntisikin noin. Sulta muuten luonnistuu todella hyvin ystävyyden kuvaileminen, sä vain saat kerrottua ystävyydestä niin aidosti ja sisällytät tekstissäsi ystävyys-käsitteeseen kaikki perusainekset ja tunteet, että en yhtään ihmettele, että reagoin tähän tekstiin niin voimakkaasti.

Asiasta toiseen, eli Jiniin. Tässä luvussa hän herätti mussa todella paljon (säälipisteitä) sympatiaa. Olen aivan 100% varma, että vielä joskus tätä ficiä lukiessani (menipä siihen luku tai vaikka neljä tai enemmän) tulen itkemään (uudelleen) – joko helpotuksesta tai sitten en. Haluan todellakin, että Jin ja Jae löytäisivät pian toisensa, mutta olet kuitenkin kehitellyt ennen kuin tuo tapahtuu monia mutkia matkaan. Mutta niin, Jin oli tässä todella sellainen henkilö, jota olisin halunnut halata (taas kerran) kun hän ei ollut kunnossa, mutta sitten tekstin loppupuolella en voinut olla hymyilemättä, kun Jae onnistui piristämään Jiniä ja sai hänet hymyilemään yhdellä ainoalla puhelulla ja lauseella.

”Voinko tulla luoksesi.”


(Tuo kohta jäi hieman häiritsemään, sillä itse laittaisin tuohon kysymysmerkin.) Musta kyllä tuntuu, etten sanonut tätä vielä tarpeeksi selkeästi, mutta kyllä – haluan, että Jin ja Jae saadaan yhteen ja pian. ;__; (Kolkataan Crystal ja laitetaan Yasu Kamelle, niin kaikilla on happy end? Tai no Crystal… xD)

Mainintana Crystalin ja Jinin avioliitto. Tässä luvussa nimittäin viimeistään varmistui se, että kyseessä on ”avioliitto” eikä avioliitto. Musta on kyllä hieman surullista, kuinka Jin kuvitteli voivansa unohtaa aloittaessaan seurustelun, muuttaessaan yhteen ja mennessään lopulta naimisiin Crystalin kanssa. Hmm, tätä en uskonut sanovani, mutta jopa Crystal herätti mussa tällä kertaa myötätuntoa. Ehkä olen ollut hieman liian ankara häntä kohtaan ja vierittänyt kaiken huonon hänen harteilleen, mutta nyt en ole enää varma, onko nainen sittenkään ansainnut kaikkea vihaa niskaansa. Jin on totaalisen rakastunut Jaehen, sitä ei varmastikaan tarvitse perustella ja muistaakseni olen joskus aikaisemmin tuota perustellutkin, joten ei siitä sen enempää. Kuitenkin tässä Crystal vaikutti lähinnä sellaiselta tietämättömältä, joka ei tiedä sitä (tai ei ainakaan halua uskoa), että hänen aviomiehensä ei olekaan täysin mukana avioliitossa. Mutta lopulta Crystal on kuitenkin nähnyt tuon ja sen vuoksi tilanne on nykyisin mitä on. Tuossakin kohtaa aloin pohtia sitä, mikä loppujen lopuksi sai Crystalin heräämään totuuteen. Tässä hänestä ei nimittäin havainnut katkeruutta, jota edellisissä luvuissa on ilmennyt aika selkeästi. Eli siis pohjimmiltaan voisi sanoa tässäkin tilanteessa, että ”kulissiavioliitto”, mutta en vain ymmärrä sitä, millä perusteella Jin ja Crystal pitävät tuota kulissia yllä, ja tuosta syystä syytän osittain edelleenkin Crystalia (jotenkin vaikeaa olla vihainen Jinille mistään), vaikka pohjimmiltaan hän ei olekaan pääsyyllinen siihen, että tapahtumat etenivät nykyiseen.

Yhtenä kohtana mun on aivan pakko ottaa vielä tämä kohta esille. Silloin illalla kun luin tämän ensimmäisen kerran, niin en huomannut tässä lauseessa mitään ihmeellisempää, mutta nyt puolestaan näen asian eri tavalla.

Kahdeksas lokakuuta, yhdeksänkymmentäseitsemän päivää häiden (pienet, vieraana ei kukaan) Kame kysyi minulta ohimennen, varoen, rakastinko häntä enää.


Niin, ja kyseessä siis on tuo pieni kursivoitu kohta. Alun perin ajattelin tuon viittaavan Crystaliin, enkä pitänyt tuota millään tapaa ”erityisenä” – Kame oli vain huomannut ystävästään, ettei hän ollut kovin onnellinen ja kysyi ajatuksensa, mutta sitten ymmärsin, ettei tuo todellakaan viittaa Crystaliin. Periaatteessa tuo käy molempiin, sekä Crystaliin ja Jaehen, ja tässä tilanteessa näen Kamen kysymyksen viittaavan heihin molempiin – enemmän Jaehen. Ja tuon lauseen jatko:

Vaikka minä rakastin, vaikka minä en osannut kieltää, laskin katseeni studion lattiaan ja kohautin olkapäitäni.


viittaa myös sekä Crystaliin ja Jaehen. Itse luin tuon kohdan nimittäin siten, että Jin rakasti Crystalia, mutta ei osannut kieltää sitä, että oli unohtanut Jaen ja siten rakasti miestä edelleen. Täytyy sanoa, että tuo kohta oli ehdottomasti yksi parhaimmista kohdista tekstissä.

Tekstistä rakenteellisesti sanon vain sen, että sulkeiden käyttö oli onnistunutta – niitä ei ollut liikaa eikä niitä ollut kasautunut erityisesti tiettyihin kohtiin. Tietenkin tapahtumasta johtuen tuokin toimisi, mutta olen hieman liian tarkka mitä sulkeisiin tulee. Toinen välitieto on se, että kuvailusi on edelleenkin todella hienoa luettavaa. Vaikka et viljelekään synonyymeja parin sanan välein, niin tekstisi on silti persoonallista luettavaa. Jos kertoisit siitä, että aika kuluu, niin et kirjoita kellon kulkeneen eteenpäin vaan puhut sekuntiviisareista jne. Tekstissä on myös sellainen erilainen tuntu, mikä luo tähän eräänlaista haavoittuneisuutta ja tietynlaista sekavuutta (hyvällä tavalla).

Kuukausien jälkeen, viimeinkin, jostain kumman syystä, askeleeni olivat jälleen kepeitä vasten tummaa asfalttia.


Tuo on niin ominaista sulle, ja juuri tuosta puhunkin. Vaikka lauseen sisältö on toisinaan hyvinkin yksinkertainen, niin saat siihen moniulotteisuutta ja eräänlaista sekavuutta. Tekstisi on hyvin paljon kerrottu siten, miten esim. Jin näkee asian mielessään ja juuri hänen näkökulmansa ja tunteensa heijastuvat lauseista. Tämä on taas yksi sellainen asia, jota en osaa selittää vaikka haluaisinkin. Mutta esimerkiksi tuossa lainauksessa ”viimeinkin” ja ”jostain kumman syystä” kertovat osaltaan hämmennyksestä ja lukuisista ajatuksista, joita Jaen soitto hänen mielessään aiheutti. Vaikka en osaakaan selittää tuota ymmärrettävästi, niin tarkoitan tietynlaista ajatuksenomaisuutta, ja se juuri tuo tähän tekstiin oman lisäänsä ja sitä syvyyttä, johon olen koukkuuntunut tässä tekstissä pahimman kerran.

En sano, että odotan seuraavaa osaa, enkä sitä, että haluan lukea viimein Jaen salaisuuden paljastuvan. Sanon vain sen, että olen ihan tavattoman onnellinen siitä, että jatkoit kuin jatkoitkin tätä ficiä, etkä jättänyt tekstiä silloin muutamia lukuja sitten kesken, vaikka niin uhkailitkin. Kiristäminen kannatti eikun… kiitos ♥ :'D
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Heinä 20, 2010 1:51 am

Enya, vastaan sulle IHAN KOHTA, kunhan saan tämän julkaistua ensin. :'D
//kokeilen uudelleen vastaamista aamulla, en enää atm saa mitään järkevää sanottua -_____-"


A/N: Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään neljään kuukauteen. EN YHTÄÄN MITÄÄN. Koulukiireet vaativat todellakin veronsa, eikä aikaa enää löytynyt jollekin näinkään tärkeälle. (henk.koht. tämä on mulle kamalan tärkeä ficci.) Noh, pidemmittä puheitta, jatkoa. Ja, jos tätä joku enää lukee, anteeksi neljän ja puolen kuukauden odotus. :( Lupaan etsiä kirjoittamiselle aikaa jatkossa enemmän.



Luku 8B
Jae Wookin PoV



Usein laskin kuinka monta sekuntia onkaan maailmanloppuun.

Joskus kun sain hukuttaa maalliset ajatukseni töihin, satuin vain muistamaan asioita, tapahtumia, tilanteita, jotka luulin jo unohtaneeni kauan sitten. Jotka unohdin unohtaneeni. Studiolla, lopullisesti ihmisten saartamana, kuumissa valoissa, kameran edessä, mieleni maton alle kertyneet roskat tipahtelivat yksi kerrallaan aivan ulottuvilleni.

Toisinaan tein sen tahallani. Kalastin niitä, muistojeni palasia, suurella haavilla. Muistin, miten vuosia sitten (en olisi voinut laskea jokaista, vaikka olisin käyttänyt laskemiseen jokaista varvastani sormienikin lisäksi) hypin korkeita voltteja ruskealta penkiltä, tai ongin kepillä ja siimalla pieniä kaloja niin hirvittävän voimakkaasta virrasta.

Muistan, miten meidän pieni perheemme (vain minä ja äiti - isää en halunnut tuntea ja siskoni syntyi vasta vuosia myöhemmin Koreassa) asui niin lähellä Jinin omaa. Ja vaikka Jinin perhe oli minun omaani parempi, täydellisempi, olimme me silti niin hyviä ystäviä kuin kaksi poikaa, vielä niin pienissä kengissä, voi keskenään olla.



”Käänny vasempaan, kiitos. Katsoisitko hieman oikealle, kiitos.”

Tänään tottelin. Nainen kameran takana näytti tyytyväiseltä, hänen miesassistenttinsa onnelliselta. ”Miten joku mies voi olla noin kaunis?” kuulin assistentin sanovan, mutta päätin vain nostaa jälleen muistohaavini ja olla ajattelematta.

Tuhansien sekuntien jälkeen, kun pääsin karkuun salamavaloa, raahasin itseni takaovelle ja annoin itseni viimein hengittää kunnolla. Vaikka etelätuuli tuntui kylmältä paljasta ylävartaloani vasten, en antanut sen häiritä ja romahdin alas istumaan.

Ovi aukesi raskaasti takanani. Kuusi hiljaista askelta, ennen kuin se kolahti takaisin kiinni.

”Poltatko?” Miehen ääni oli matala. Kysymättä mitään mies istui vierelleni tiiliportaalle, kaivoi askinsa takin taskusta ja suoristautui hetkeksi noukkimaan sytyttimensä farkkujensa taskusta. En oikeastaan edes katsonut häntä, vaan kuuntelin hänen liikkeitään ja hänen vaatteidensa kahinaa.

Koska minusta ei tulisi taiteilijaa, koska minusta ei olisi enää laulajaksi, koska se repisi muistoja irti minusta ja ompelisi haavini reiät umpeen, nyökkäsin. Valkoinen, tavallista ohuempi savuke asetettiin huulilleni ja sytytettiin.

Hetken päässä ilmassa leijui savu ja mentholin raikas tuoksu meidän savukkeistamme. Oli kummallisen hiljaista.


”Saanko kysyä yhden kysymyksen?” mies kysyi, ja vasta silloin päätin katsoa viereeni istunutta miestä ensimmäistä kertaa. Valokuvaajan assistentti, jonka kasvoista näki, kuinka paljon hän rakastikaan työtään. Hän oli aasialainen, muttei todellakaan korealainen.

Nyökkäsin samalla, kun koskettelin tiiliportaan karheaa kulmaa sormenpäilläni.


”Miten sinusta on voinut tulla noin kaunis?”


En vastannut. Hänen kysymyksensä jäi kummittelemaan aivoihini.


”Anteeksi”, hän jatkoi hetken kuluttua. Se oli tuntunut useilta liian pitkiltä, vaivaannuttavilta minuuteilta. ”Olisi kai pitänyt esittäytyä. Olen Yang.” Mutta minä olin silti liian häkeltynyt hänen puheensa suoruudesta.

En vastannut vieläkään. Olisi kai pitänyt miettiä, oliko puhumattomuuteni epäkohteliasta, mutta keskityin vain vetämään melkein huumaannuttavaa savua keuhkoihin. Tunsin kuinka sydämenlyöntini kiihtyivät, aivoni sumenivat ja kadotin haavini (sekä sen vanhan ongen virralla. Hetkeksi).


”Saisinko näyttää sinulle jotain?” hän sanoi, sanoja vain tulvi hänen suustaan kuin vettä joenuomista rankkasateiden aikana.

Nyökkäsin, sillä en osannut tehdä muuta. Hän nappasi kiinni kädestäni, heitti vielä hiljaa palavan savukkeeni asfaltille ja nosti minut pystyyn vahvalla otteella. Minä seurasin häntä.



Herra Yang aukaisi oven ja vei minut studionsa käytäväviidakkoon ja lopulta viileään kokoushuoneeseen, joka oli yksinkertainen, mutta sitäkin tyylikkäämpi. Mustaa nahkaa ja hopeaa metallia. Suuret ikkunat olivat peitetty raskain verhoin.

Herra Yang viittoi minua istumaan suurelle nahkasohvalle. Minä istuuduin.
Hän saapui hetken päästä viereeni (sohva nytkähti allani) kahden pienen pullon kanssa.

”Kivennäisvettä. Tiedän ettet juo muuta.”

Kiitin hiljaa. Hän hymyili. En osannut ajatella mitään.

”Minä…” Yang aloitti, mutta kuulosti vaivaantuneelta. Kun katsoin häntä, hän tuijotti omaa pulloaan kiivaasti ja seurasi katseellaan kuplia, jotka liikkuivat kilpaa.

”Minä… olen haaveillut sinusta siitä asti, kun näin sinut ensimmäistä kertaa, Jae. Vuosia sitten, lehdessä, televisiossa, en edes muista enää. Näin sinut ja aloitin urani valokuvaajan assistenttina, ei tämä ole paljoa, mutta tämän ansioista voin taas sinut todellisempana kuin minkään median kautta, ja minä tiedän sinusta kaiken, aivan kaiken, olet niin kaunis ja –”

Herra Yang laski pullonsa ja kosketti minun reittäni. Katsoin hänen sormiensa liikettä vastakkaisella seinällä olevasta peilistä ja yritin nousta ylös, mutta tuo sama, vahva käsi, joka oli ensin nostanut minut ylös, pitänyt minua pystyssä, piti minua alhaalla.

”Älä mene.”

Sormenjäljet maalasivat housujeni pintaa (hänen hengityksensä höyrysi) jota vasten ihoni tuntui hehkuvan entistä enemmän, hiilenpunaisena.

Herra Yangin käsi liikkui vartalollani, mutta minä en voinut liikahtakaan. Lämpöä muodostui kahden ruumiin välille, joista toinen keräsi valkoista, valloittavaa voimaa ja toinen murtui käsiin pieninä palasina.

Koska hän ei päästäisi irti vaikka kuinka tahtoisin, enkä minä voisi päästä irti vaikka kuinka tahtoisin, koska sohva oli sileää nahkaa, ja minun ihoni, minun paljaan selkäni iho, nihkeänä sitä vasten, vaikken tahtoisi.

Koska katsoin, miten tähdet vajosivat universumin toiselle laidalle silmäkulmissani, samalla kuin hän, herra Yang, kosketti minua enemmän kuin kukaan muu ennen, nopeammin, nopeammin (valonnopeutta).

Peilissä näkyi, miten vartaloni oli hänen vartalonsa varjo, ja seinistä kuului, miten ääneni oli hänen äänensä matala kaiku.

Enkä minä voinut liikkua hänen voimakkaiden käsiensä alla.




Minuutteja myöhemmin juoksin pitkin käytäväviidakkoa, ja etsin ovea jonnekin. Herra Yangin anteeksipyytävä ääni oli enää hiljainen pieni kuiskaus takanani, ja minä juoksin ja juoksin ja juoksin ja juoksin, kunnes pääsin ulos ja kohtasin hyytävän pohjoistuulen.

Tasasin hengityksen samalla, kun etsin kännykkääni housujeni taskuista.

Näppäilin numeron, jonka tiesin olevan maailman tärkein numero. Olin vuosien varrella oppinut sen ulkoa, ja se oli jo lihasmuistissani vahvana.

”Voinko tulla luoksesi.” En tiedä miltä kuulostin hänen mielestään, mutta oikeastaan sillä ei ollut väliä.

Ja kuultuani vastauksen, sain sydämeni rauhoittumaan ja kykenin avaamaan oven studioon vakain käsin.



Ja minä laskin sekunteja maailmanloppuun.
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja Enya » Ti Heinä 20, 2010 12:05 pm

Minä luen ainakin? No, tuo ei varmastikaan tullut yllätyksenä, mutta oli vain pakko sanoa se! :’D Hei, ei sillä ole oikeasti niinkään väliä, kuinka usein uutta lukua pystyt julkaisemaan – olen (ja niin varmasti moni muukin) iloinen siitä, että kuitenkin jatkat tätä. Mutta älä huoli, tulen kyllä potkimaan sinua kirjoittamisen suhteen, jos uutta lukua ei ala kuulua. ^^ Olenpa enkeli…

Mutta siis… ennen kuin selitän sinulle sitä Jin kohtaa tarkemmin, niin ehkä minun pitäisi sanoa jotain tämän puoliosan päähenkilöstä. En osaa oikein päättää, kumpi henkilökuvauksenaan hämmentää minua enemmän: Jin vai Jae – en laske tähän mukaan Crystalia tai Yasua, sillä näen tekstin lähinnä niin, että tarkastelemalla Jiniä ja Jaeta löytyy myös ns. ”vastaus” tähän kaikkeen. Jin on ehkäpä tässä ficissä antanut tähän mennessä selkeämmän kuvan, mutta toisaalta ymmärrän sen täysin tämän osan jälkeen. Haluaisin mainita tässä siitä, mikä tavallaan varmistui Jaessa, mutta ehkä on parempi, että jätän sen tässä kommentissa sanomatta, vaikka kuinka haluaisin kertoa siitä.: (
Lupasin itselleni, että jätän nämä suurimmat ”ahaa!” –elämykset kertomatta, etten vahingossakaan pilaisi toisten lukukokemuksia. (Damn, haluan kysyä sinulta tuosta, kunhan seuraavan kerran tässä jutellaan!) Mutta yritän sivuta tuota päätelmää jotenkin… Ehkä suurimmaksi osaksi haluaisin saada vastauksen kysymykseen: ”Miksi?” Miksi Jae tuntuu toisaalta haluavan unohtaa, mutta toisaalta taas haluavan muistaa kaiken lähes epätoivoisesti? No, pystyn kyllä samaistumaan tunteeseen, mutta haluaisin vain tietää, miksi Jae päätyi tuohon. Miksi Jae toisaalta hakeutuu tilanteisiin, jotka muistuttavat häntä, mutta toisaalta odottaa maailmanloppua (ja tuosta maailmanlopusta sanonkin hieman myöhemmin).

Minua hämmentää myös se, että oikeastaan Jae tuntui koko ajan haluavan maailmanloppua, hän tiesi, että niin kävisi, mutta odotti vain sitä kunnollista ”syytä” lähdölleen. Haluaisin vain tietää sen oikean syyn, vaikka minulla onkin epäilykseni siitä – tai olen oikeastaan varma siitä, kehen se liittyy. (Helvetin Crystal pilasi vain kaiken D:) Tiedänpä sitten ketä syyttää, jos minun pikkuinen vaikenee eikä saa vähään aikaan kerrottua Jinille. En haluaisi lukea enää sitä, kun Jaeta ahdistaa, koska silloin minuakin alkaa ahdistaa ja niin ilmeisesti Jiniäkin ja se puolestaan helpota yhtään Jinin tilannetta ja se sitten vaikuttaa Jaehen jne. – loppujen lopuksi kenelläkään ei ole mikään hyvin, joten ehkä Crystal lähtee tässä työmatkalle jonnekin Kiinaan, että Jin ja Jae saisivat aikaa keskustella keskenään. Mutta se olisi liian helppoa, eikös? :’D Ja jotenkin minulla on epäilyni, ettet todellakaan ajatellut tehdä tästä tekstistä helppoa kenellekään… No hyvää kannattaa odottaa, eli siis tässä tapauksessa onnellista loppua, sillä en suostu todellakaan uskomaan hetkeäkään, että tässä kävisi vielä huonosti.

Mutta nyt siihen maailmanloppuun. Täytyy myöntää, että siitä oli todella kiehtova lukea, toivon vain sitä, ettei se ole mikään ennuste ficin loppuratkaisun kannalta! Siis… maailmanloppu tarkoittaa Jiniä? En vain käsitä sitä, mikä saa Jaen ajattelemaan tuolla tavalla. Ajattelin ensin, että se liittyy juuri noihin muistoihin, joita tekstissäkin sivutaan ja se saa puolestaan ajattelemaan, millaisia muistoja ne sitten ovat. Jos ne muistot liittyvät Jiniin ja Jinin näkeminen saisi Jaen muistamaan ja se kuvastaa hänelle juuri maailmanloppua, niin miksi toisaalta Jae haluaa muistaa? Okei, olen hämmentynyt vieläkin ja se on ärsyttävää. D:

Sitten se tekstin ehkäpä parhain kohta – nimittäin juuri tuo etelä-/pohjoistuuli. Aluksi olin mainita sinulle tuosta kielteisessä mielessä yksinkertaisesti ”kliseisyyden” vuoksi, mutta sitten ymmärsin, että ne olivat vain kuvauksia ja viittasivat omassa mielessäni juuri Jaehen ja Jiniin. Pohjoinen kuvastaa Jaeta, ja etelä Jiniä – asuinpaikkojen mukaisesti. Kun ymmärsin tuon ja luin kyseiset kohdat uudelleen, rakastuin noihin ilmauksiin ja kyseisiin lauseisiin täysin! Etenkin se etelätuulesta kertova kohta on aivan ihana. ;--;
Ja mitä siihen pohjoistuulesta kertovaan lauseeseen tulee, niin pidän siitäkin – se on vain tyylillisesti… vaikeampi. Huomaat varmasti itsekin eron: Jae koki välähdyksenomaisen muiston Jinistä, kun taas Jae joutuu kohtaamaan itsensä ja ajatuksensa ymmärtäen, että tarvitsee Jiniä. Ehkä sitten kaipasin hieman kevyempää kohtaa ja siksi tuo etelätuuli iski minuun enemmän.

Mutta niin, se negatiivinen puoli siis, josta en ikävä kyllä ennättänyt sinulle juurikaan sanoa: eli edelleenkin se tietty toisto. Pidän kyllä ideanaan siitä, että muistoja kerätään haavilla, mutta jotenkin tunnelma sen suhteen alkoi hieman kärsiä, kun haavi-sana esiintyi tekstissä ehkä turhankin usein. Tietenkin ne synonyymit kyseisen sanan suhteen ovat varsin ihania ja valinnanvaraa riittää vaikka kuinka, mutta ehkä jonkin kohdan olisi voinut kiertää?

Olen myös samaa mieltä Amorin kanssa siitä, että näissä ficin hahmoissa on moniakin piirteitä, joita voi nähdä niin ystävissä kuin itsessäkin. Se on juuri ehkäpä se suurin syy, minkä vuoksi tekstin lukeminen tuntuu usein rankaltakin ja ahdistavaltakin – se on kuitenkin se arvoista. Vaikka kyseessä on pohjimmiltaan vain fanfictionia, on kuitenkin (omituista kyllä) helpottavaa lukea, kuinka tähän tekstin kertomaan tapahtumaan on päädytty ja kuinka henkilöt menettelevät ja selviävät tilanteesta eteenpäin. Se samaistuminen. Tämä kaikki tuntuu niin todelliselta kiitos hahmojen inhimillisten piirteiden, joita voi nähdä omassa lähipiirissäänkin – nämä kirjoittamasi henkilökuvaukset hengittävät, tuntevat kipua ja iloa, he pohtivat mahdollisuuksia, unelmoivat paremmasta… Ovat yksinkertaisesti aitoja, että olen vain tavattoman onnellinen siitä, että silloin eksyin tämän ficin avaamaa ja uskaltauduin kommentoimaankin. Olen varma siitä, että olen sanonut tämän sinulle aikaisemminkin, mutta ainahan voin sanoa tämän uudemmankin kerran: tämä fic ei todellakaan ole minulle yhdentekevä. Tuskin olisin tuolloin itkenyt tämän parissa ties kuinka monta kertaa, nauranut ja hymyillyt kun kerrot Jinin ja Jaen ystävyydestä tai sitten panikoinut heidän puolestaan, kun olen pystynyt aavistamaan mikä heitä on vastassa, mutta mitä he eivät itse huomaa. Ja minäkö sitten eläydyn lukemaani? Jotenkin minua pelottaa/naurattaa ajatellakin, millaiselta mahtoi näyttää, kun luin tätäkin tekstiä tippa linssissä. (Ja voin luvata, ettei johtunut kellonajasta tai syvällisestä mesekeskustelusta. Ehkä.)

Onko muuten väärin, jos toivon sitä, että Jin kävisi hieman testaamassa nyrkkeilytaitojaan ”herra” Yangiin? :’D Olen kyllä kiitollinen siitä, että Yangin vuoksi Jae joutui kohtaamaan itsensä ja siten muistonsa ja Jinin. Kuka tietää, miten pitkää Jae olisi jatkanut tuota… itsensä pettämistä (jos sitä voi siksi kutsua), jos niin ei olisi tapahtunut, vaikka Jaeta kävikin sääliksi. Mutta toivottavasti asiat alkavat pikkuhiljaa järjestyä Jinin ja Jaen kohdalla!

Kiitos <3
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja sora » To Elo 12, 2010 5:33 pm

Olen patistanut itseäni monta viikkoa kommentoimaan tähän, mutta nyt kun tosissani yritän, tuntuu että ei olisi mitään sanottavaa.
Tämä on todella realistisen oloinen fic, ainakin minulle.

Osaan hyvinkin kuvitella miltä tuntuu kun ei osaa enää elää. Silloin tarvitsisi ystävää/ystäviä ja lohdutusta, mutta jos on yhtä mutkainen matka kuin Jaella, paluu entiselle voi olla mahdotonta. Olen rakastunut sun rakentamiin henkilöihin tässä. Persoonat ja kaikki- jopa niiden ajattelu tavat(miten olet kirjoittanut esille ne), kaikki tässä on jotenkin, ei hitto, en keksi mitään sanaa mikä ilmaisisi täydellisesti tarkoitustani. Haikeaa, surullista mutta todella hyvää luettavaa. En ihan oikeasti tiedä mitä tässä nyt pitäisi kirjoittaa. Olen ihan jäässä. Jotenkin miten lopetit tuon viimeisimmän jaksonkin saa minut hiljaiseksi.
minnako kirjoitti:
Ja minä laskin sekunteja maailmanloppuun.
Tämä lause on niin surullinen, mutta samalla jotenkin kaunis. En tiedä mitä muut ajattelee mutta voiko enää olla parempaa lopetusta? Ei voi, toi lause iski ja tuntuu että se kuvaa minunkin oloani joskus liian osuvasti. Hyvä ettei itku tullut.

Lievästi sanottuna Jae raivostuttaa mua ja toisaalta mä säälin sitä ja oon liianki myötätuntonen sitä kohtaan. Mietin myös tosi usein että kasvattaisi selkärangan! Jos mailma potkii päähän, pitää potkia takaisin! Aina pitää yrittää, mutta joskus suru todellakin vie mukanaan. Crystal on musta jotenkin eksynyt väärään paikkaan. En tarkoita että se olisi väärä valinta ficciin, vaan sitä että Jaen asenne on sellainen mikä viestittää paljon siitä. Jae ei vaan hyväksy Crystalia ja musta tuntuu siltä että Crystal on tajunnu sen. Ja Jaen vaikutus Jiniin. Sen näkee yhtä selvästi kuin päivän valossa, että ne on jotenkin... niin kiinni toisissaan. Ne ei pääse irti toisistaan vaikka haluaisivatkin. Mutta elämä ei ole aina täydellistä ja sekös ketuttaa. Jinin olis kyllä ehdottomasti pitäny mennä Jaen perään ja sanoa ne sanat mitä on pitäny jo aikoja sitten sanoa! Argh, miten voi olla niin vaikeeta ja sen näkee ihan Jaesta että se kärsii!
Jae vaan hakee hyvää syytä kuolla pois, odottaa sitä maailman loppua. Joko Jin tajuaa sen, mutta ei halua uskoa, tai sitten se on umpikuuro ja tyhmä kuin saapas. Ja veikkaan todella tuota ekaa.

En ymmärrä mistä kaikkien kuvailutaidot tulevat, kun tuntuu aina etten itse osaa sitä yhtään. Tässä kuvailu on hienoa ja en ole löytänyt virheitäkään, vaikka tuskin mitään huomaankaan kun luen vain putkeen miettimättä sen enempää.
Tiesitkö että on todella vaikeaa yrittää saada kommentiinsa sisältöä tälläisen ficin jälkeen?
Toivon todella että jatkoa tulee lisää ja nopeasti.
Aivot ovat liian jäässä, joten yritän kommentoida pidemmin ensi kerralla.
Kiitän ja kumarran
-sora
Kiss Me Kill Me Love Me

Avatar
sora
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: To Heinä 30, 2009 12:52 pm
Paikkakunta: Ruined Kingdom

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Loka 18, 2010 12:01 am

Pyydän anteeksi kaikilta, että vastaamiseen on mennyt näin kauan - päätin, että vastaan kommentteihin vasta sitten, kun saan kirjoitettua uuden luvun/ficin, ja se onnistui vasta nyt.

Amor, munkin piti selata edellistä osaa, ennen kuin kirjoitin tämän uuden. Itseasiassa luin koko ficin läpi varmaan viidesti, ennen kuin suostuin kirjoittamaan lisää. :D Toivottavasti sun tajuaminen johtuu siitä, että tää alkaa olla jo lopussa, tai ainakin puolessa välissä. Oon kirjoittanut jo valmiiksi kaksi viimeistä osaa, joten...

Toisaalta, nyt kun mä ajattelen, et jos tää sittenkin loppuu surullisesti (siis silleen, et Jae ja Jin ei tuu koskaan olee yhdessä tai niiden välit menee paskaks tai jotain muuta) niin... ehkei se haittaa mua. Sittenkään. Tai siis jotenkin se vaan tuntuis ehkä helpommaltakin lukea kuin se että noista tulis joku pari ja Crystal jäis pois kuvioista ja -- tätä on niin vaikee kommentoida, ku en oikein tiedä et mitä tästä ajattelis.
En tiedä mitä tarkoitat, selitätkö mulle joskus? XD

Mä rakastan sun tapaa kommentoida, ja odotan sun kommenttia tähän ficiin (en myönnä, että teen noin...) aina yhtä paljon. ♥ Kyllä sun kommentilla on pää ja häntä, koska rakastan kuulla myös sitä, mitä tää pisti sua ajattelemaan - ficistä tai maailmasta tai vaikka Jaesta, miten vain.

Mä en vaan tiedä mitä muuta tästä ficistä vois sanoa kuin että tää on niin hieno. Niin hieno. Kauneimpia, mitä mä olen lafissa lukenut. Tai joo, itse asiassa kaunein. Ja kun aina noissa kommenttiopastuksissa pyydetään ja käsketään perustelemaan mielipiteensä, niin -- ei tätä voi. Koska tää vaan on kaunis, koska se on.
Voi kulta. ♥ Kiitos.

Pienet jutut on tosiaan vain niin hienoja. Kiitos, kulta. ♥

Enya, sun kommentteihin on niin vaikeaa AINA vastata, koska en tiedä mitä voin sanoa spoilaamatta. XD Rakastan sun tapaa lukea ficit tarkasti ja sitä, miten löydät sieltä sellaisia asioita, joita en uskonut kenenkään tajuavan. XD Ja pyydän, potki mua aina sillon tällöin. XD Nytkin on mennyt jo kolme kuukautta...

-- sillä näen tekstin lähinnä niin, että tarkastelemalla Jiniä ja Jaeta löytyy myös ns. ”vastaus” tähän kaikkeen.

Totta. Näen sen itse myös niin, että Yasulla ja C:lla ei ole tässä periaatteessa isoa osaa, mutta Jin ja Jae tekee niistä käytöksellään yms. paljon tärkeämpiä.

Haluaisin mainita tässä siitä, mikä tavallaan varmistui Jaessa, mutta ehkä on parempi, että jätän sen tässä kommentissa sanomatta, vaikka kuinka haluaisin kertoa siitä.: (
Hei! Ei ole reilua! XD

Ja jotenkin minulla on epäilyni, ettet todellakaan ajatellut tehdä tästä tekstistä helppoa kenellekään…

Sen näkee sitten ;---)

Hienoa, että ymmärsit tuon tuuli-kohdan erillälailla, samoin kuten minä, ilmeisesti. :D Hienoa, että pidit. ♥

Ja taas, kuten aina, olen kamalan nöyrää kirjoittajaa sun kommentin jälkeen - sä se vasta osaat, ja oon niin ylpeä siitä, että satut pitämään tästä.

Ei ole väärin, että toivot Jinin esittelevän miehisiä taistelutaitojaan - jos ei muuten, voin kirjoittaa sulle henk. koht. one-shotin, jossa Jin kertoo Yangille miten Jaeta kohdellaan eiku--

Kiitos itsellesi, oot paras. ♥

sora, uusi lukija, yay! <3 Hei vain sullekin~
Et varmaan tiedäkään, kuinka onnellinen olin, kun sain sun kommentin. :3 Ja sunhan kommentissa oli sisältöä vaikka muille jakaa, eikä kommentteja mitata metrimitalla, joten olen enemmän kuin hirveän tyytyväinen ♥ Loistava kommentti!

Voi ei, en ikinä osaa ottaa positiivista kommenttia vastaan muuten kuin näyttämältä tältä: ";----;<3". Jos vain laitan tähän ison sydämen ja kiitän kovasti?

En ymmärrä mistä kaikkien kuvailutaidot tulevat, kun tuntuu aina etten itse osaa sitä yhtään.

Samalta tuntuu täälläkin, joten :') Ammattitauti, sanoisinko.

Jatkoa on tulossa, tällä hetkellä yli puolet kirjoitettuna ja pari seuraavaa lukua aloitettuna, joten enää ei pitäisi olla näin suuria taukoja. Kiitos ihan hirveästi sun kommentista, se oli loistava, ja hienoa, että pidit ficistä. ♥
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja shy-rebel » Ke Elo 10, 2011 8:16 pm

Voi minnako-chan, minulla alkaa olla suorastaan huono omatunto siitä, etten ole vielä kertaakaan kommentoinut sinun tekstejäsi. Siispä päätin korjata tuon asian ja tarttua tuumasta toimeen.

Hetimmiten mieleeni iskostui juuri tämä ficci, sillä muistelen jo ficin ilmestymisen aikaan ollut yllättynyt siitä, että tarinassa oli mukana myös Crystal Kay (Homeland in my heart<3)! :D Olen kyllä lukenut muitakin tekstejäsi, mutta tämä teksti nyt aavti päästä ekaksi kommentoitavaksi. :D Joten, aloitan kommentoimalla tätä ficciä. Pitäähän hieno ficci tuoda taas muidenkin luettavaksi tuolta arkistojen kätköistä. ;)

Mutta mä varoitan, että tämä on _vähän sekava kommentti. ^^'

Heti alkuun onkin sanottava noista henkilöistä muutama sana, sillä he jäivät hyvin mieleen. Ja hei, tämä ficci sai minut kuuntelemaan Jin Akanishiä! XD En ole suuri jpopin ystävä, mutta tätä lukiessa pistin samalla Jinin musiikkia soimaan - repeatilla. >;D Ja Acid Black Cherrynkin jaksoin vihdoin ja viimein tarkistaa, että millaista musaa tämäkin bändi tekee, mutta palailin kuitenkin aina takaisin Akanishiin. :----D Myöskin Crystalin muuta tuotantoa tuli selailtua ja kuolattua Jae Wookin kuvia. x) Pisteet siis siitä, että olet kirjoittanut tämän ficin enemmän tai vähemmän tunnetuista henkilöistä! ;)

Kuitenkin, hahmot ja heidän väliset suhteet toimivat mielestäni hyvin tässä tarinassa. Ensimmäiset luvut saattoivat olla vähän lyhyitä ja mietinkin, olisiko niihin voinut lisätä lisää kyvailua esim. tunteista, mutta toisaalta... eihän sitä aina pidä niin tarkkaan kuvailla, kun tässäkin muutamalla sanalla saatiin välitettyä hahmojen tunteita todella hyvin! (: Eikä sekään sinänsä haitannut, että alkupään luvut olivat lyhyitä, sillä luin nämä kaikki ilmestyneet osat putkeen yhdessä hujauksessa, tämä oli kevyttä ja kaunista luettavaa. Koukuttava tarina siis. ;) Olisin tahtonut lukea lisää. :D Ja loppua kohden luvut tuntuivat jo pidemmiltäkin, kun tarinan taustat alkoivat aueta lukijallekin.

Luvuissa oli tosiaan myös tiettyä salaperäisyyttä, kun kaikkea ei ole kerrottu heti ensimmäisessä luvussa. Oli hienoa lukea, kuinka ovet yksi kerrallaan raottuivat ja paljastivat, mitä henkilöiden siloisen pinnan alla oikeastaan tapahtui ja kuohuikaan. ^^ Pakko myös sanoa, että välillä tuli fiilis, että haluaisin nähdä tästä doramaversion, sillä niin elävästi tästä tuli sellainen doramafiilis mieleeni. ;D Luvuissa vallitsi myös sellainen raikas tunnelma, johon oli helppo uppoutua.

Ficin nimi on mielestäni osuva, sillä se toi mieleeni tuon rakkauden vaikeuden, joka Jaen, Jinin ja Crystalin välillä tuntuu olevan. Jae haluaisi arvatenkin kertoa tunteistaan, Jin ei tunnu tietävän, miten olisi eikä Crystalinkaan varmaan ole helppoa seurata sivusta, kuinka hänen miehellään tuntuu olevan jotain muuta kuin hän mielessään. Ficini nimi on myöskin hyvin pohdiskeleva, ainakin huomasin itseni jäävän miettimään, että miten miehille oikeastaan puhutaan. :'D

Rakastan myös kirjoitustyyliäsi. Tämä oli vain niin ihanaa luettavaa, tykkäsin hyvin paljon sanavalinnoistasi ja siitä, kuinka tämä teksti oli kieleltään mielestäni persoonallinen. En oikein osaa selittää sitä, mutta siis sillä tavalla persoonallinen, että tämän tunnistaa sinun tekstiksesi ja tarinan kieli erottuu hyvin edukseen muista. Tässä olisi oikeasti niin monta kohtaa jotka tahtoisin lainata ja ylistää maasta taivaaseen. Olet vain kirjoittanut tämän niin kauniisti! ;W; <3 En osaa valita suosikkilukuani, mutta luultavasti joko ykkösluku tai jompikumpi 8. luvun osista. ;D Tykkäsin siitäkin, kuinka viimeisimmissä luvuissa minäkertoja tuntui tuovan uutta syvyyttä Jinin ja Jaen tarinaan. Ai niin ja ne jotkut yhteenkirjoitetut sanat olivat myös upeaa luettavaa ja värittivät tekstin tunneskaalaa mielestäni lisää/vahvistivat sitä. ^^

Mutta niin, tuo Jaen ja Jinin välinen suhde... Minulle tuli ainakin näiden 8 luvun aikana mieleen se, että Jae on rakastunut toiseen, vaikkei tahdokaan sanoa sitä ääneen. jin taasen ei ole varmaankaan ajatellut asiaa ennen kuin nyt, kun Jaen viimeisin vierailu saa outoja käänteitä osakseen. Crystalin läsnäolo tuntuu häiritsevän korealais-japanilaista miestä, eikä Jinkään enää viimeisimmissä luvuissa tuntunut olevan kauhean vakuuttunut rakkaudestaan Crystaliin. Olisiko kyseessä ollut hetken huuma, jonka myötä Jin olisi päätynyt naimisiin? o.O Just thinking...

Tuohon triangeliin mahtui kyllä myös huumoria siinä mielessä, ettei Jin ollut kertonut avioliitostaan ( ja voin kuvitella tuon kohtauksen niin hyvin päässäni, vaikka samalla mietin, miksei Jin ollut kertonut parhaimmalla ystävälleen asiasta x) ) Jaen mustasukkaisuus Jinistä oli myös sinänsä herttaista ja myöskin söpöä luettavaa, vaikkakaan Crystal ei tuntunut pysyvän aina kärryillä vieraan aivoituksista. :'D Myöskin Yasu toi mukanaan myösn vähän huumoria mainitessaan, että hänen käyntikorttinsa oli Jaen taskussa. XD <3

Kim Jae Wook tuntui kuitenkin olevan aika hukassa kuultuaan Jinin olevan naimisissa. Tavallaan pystyin samaistumaan tuohon Jaen tunnemyräkkään ja ajatusvirtaan, joka hänen mielessään hyrräsi kuultuaan parhaimman ystävänsä olevan varattu. Tosin Jae on mielestäni enempi rakastunut Jiniin, joten hänen tunteensa vaikuttivat syvemmiltä ja vahvemmilta. Toivottavasti hän rakastaisi Yasua ja toinen ymmärtäisi, millaisessa ristitulessa korealaismalli oikein risteilee tällä hetkellä. ;W; Myöskin nuo Korean tapahtumat tuntuivat järkyttäneen Jaea sen verran, ettei ihme, jos yllätykset Japanissakin saivat hänet hämmentymään ja lähtemään omille teilleen...

Crystal sen sijaan vaikuttaisi vähän etäiseltä Jaen silmissä. Kenties jopa sellaiselta, ettei hän haluaisi tutustua toiseen, vaikka jutteleekin kohteliaasti toiselle asioista, mutta vähän... väkinäisesti? Ihan kuin Crystalin ja Jaen välillä olisi kitkaa, jonka polttopiste olisi se, mitä he molemmat merkitsevät Jinin elämässä. Crystal ei tunnu olevan yhtä voimakastahtoinen Jinin suhteen kuin Jae, mutta oman aviomiehensäkin luona hän tuntuu jäävän vähän etäiseksi rakkaudestaan huolimatta. Crystal ei ole yhtä räiskyvä luonne Jinin edessä kuten Jae, vaan viileän rauhallinen? o.O Yasukin jäi myös vähän etäiseksi vielä, mutta hänhän vasta ilmestyi mukaan kuvioihin, joten odottelen innolla, millaiseksi hänen ja Jaen suhde kehkeytyy! ^^

Ja miten Crystalin ja Jinin avioliiton tuleekaan käymään, kun Jin ei vaikuta olevan enää niin umpirakastunut naiseensa niin kuin joskus aiemmin, vaan tuntuu heräävän ajatukseen, josko hän oikeasti rakastaakin Jaea enemmän kuin ystävänä? Aa, tää ficci jätti mulle niin paljon kysymyksiä, joihin tahtoisin saada vastauksen! :'D Kenties lainailen sillä aikaa muutaman kohdan kun pohdin asioita mielessäni:

Hän halusi pakoon. Karata. Pois Koreasta, Soulista, studiosta, kohdevaloista, vaateliikkeistä, ihmisten äänistä, ja viimein hän eräänä iltana soitti ystävälleen Tokioon.


Tiedätkös, tämä lause sai minut haaveilemaan Etelä-korean matkasta, vaikken olekaan perehtynyt maahan niin paljon. :'D Mutta silti, tästä tuli jotenkin fiilis pakata kamat ja lähteä lentoasemalle. Voin mennä Jae Wookin tilalle. XD Mutta tykkäsin siis tästä lauseesta, kun siinä oltiin lueteltu niin monta eri seikkaa, jotka vaikuttivat Jaen elämään.

Kaksisataaviisikymmentä. Niin monena aamuna Jin oli herännyt Crystalin vierestä, jalat kietoutuneina paksuihin peittoihin. Tummat hiukset olivat silkkiä sormenväleissä ja suljetut silmät olivat aina niin levolliset.

Satakaksitoista. Niin monena aamuna Jin oli halunnut herätä jostain muualta.

(Silloin ihmisen arvo oli neljäsataaviisikymmentä sekuntia.)


Nämä lauseet ovat vähän pitkin ja poikin ficciäsi, mutta liitin ne yhteen tietystä syystä. :D Tykkäsin ja pistinkin merkille, kuinka monessa kohtaa olet käyttänyt numeroita - ja varsin oivaltavasti ja omaperäisesti vieläpä! ;) Tykkään tuollaisista "kuinka monta aamua jne"-kohdista, joissa luetellaan tarkka määrä päiviä. Tässä kohtaa nuo päivien laskemiset tuntuivat tuovan lisää vakavuutta Jinin avioliittoon ja sen kestävyyteen. Lisäksi tuo ihmisen arvo oli mielestäni mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä lause. ;)

Oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, vasen. Kertaa tuhat.


Ja tää! Kuten tuolla jossain aiemmin kommentissani sanoinkin, niin tykkäsin, miten tavallaan vähillä sanoilla pystyt kuvailemaan asioita niin hyvin! :D Tästäkin tuli niin elävä mielikuva siitä, kuinka Jae vähän raskain askelin seurasi Yasua tämän kotiin. Muutamalla sanalla tuosta kohdasta sai aivan omanlaisensa kohtauksen aikaiseksi, pidin hirmuisesti tästäkin ratkaisusta! ;)

Muutaman kysymysmerkillisen kohdan löysin myös:

”Aamupalaa?”, Jae Wookin viereen ilmaantunut lentoemäntä kysyi koreaksi (vahvalla japaniaksentilla) ja oli jo valmiina kaatamaan höyryävän kuumaa vettä pahvimukiin.

”Tyttöystävä?”, Jae Wook naurahti epävarmanpettyneenvahingoniloisentietämättömästi.


Pitäisikö tuo pilkku ottaa molempien repliikkien lopusta pois? o.O

Askeleet kaikuvat seinillä (liian valkoisilla), kun Jae Wook käveli vierashuoneeseen. Hän hengitti vihaisesti ja kuuli omien keuhkojensa rahinan, kun ilma puhaltui väkivaltaisesti ulos. Nyrkki osui betoniin (vaikka askeleet seurasivat toisia).


Kaikuivat, kun muukin ficci on imperfektissä? :3

Ja tähän loppuun voisin heittää vielä sellaista, että lempihahmoni olkoon Jin - ihan vain vaikka sen takia, että ficcisi sai minut vähän niin kuin innostumaan ja kiinnostumaan hänen musiikistaan! ;) Kiitos todella hienosta ficistä, jonka tarina on varsin mielenkiintoinen ja kirjoitustyylisi hyvin kaunista luettavaa. Hahmot ovat mieleenpainuvia ihmissuhdeongelmissaan, joten toivoisinkin, että jatkat tätä piakkoin. Tahdon tietää miten tässä tulee vielä käymään kaikkien osalta! ;)

Kiitos tästä ficistä ja anteeksi kämäinen kommenttini, en ole kommentoinut taas vähään aikaan mitään. <3 Yritän petrata jatkossa, kun kommentoin muita ficcejäsi. ;)

Se oli lupaus.
また夢で思い出す, ここから君だけ消え去り...

Galileo Galilei - Oh, Oh

    2 tykkää.
Avatar
shy-rebel
Vuoden double
 
Viestit: 529
Liittynyt: Ma Syys 29, 2008 6:25 pm
Paikkakunta: far away from you

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Marras 28, 2011 10:32 pm

No moi, shaikku. <3
Muistan, että oon varmaan kolme kertaa yrittänyt aloittaa tätä kommenttivastausta, mutta ilmeisesti se on yrittämiseksi jäänyt. Pahoittelen! (Voin kyllä paljastaa, että uusi luku on jo puoleksi valmis - kunhan vain koeviikon ja tuon toisen ficin saan alta ensin pois, alkaa tämäkin saada jälleen vauhtia.<3)

Ja hei, tämä ficci sai minut kuuntelemaan Jin Akanishiä!

No nyt olen saavuttanut kaiken mitä halusinkin, jos vain jätän tämän ficin kesken? XD Eiku. Kiva, että henkilöt ei olleet mitenkään outoja ja tykkäsitkin!

Ensimmäiset luvut saattoivat olla vähän lyhyitä ja mietinkin, olisiko niihin voinut lisätä lisää kyvailua esim. tunteista, mutta toisaalta... eihän sitä aina pidä niin tarkkaan kuvailla, kun tässäkin muutamalla sanalla saatiin välitettyä hahmojen tunteita todella hyvin!

Itseasiassa oon viime päivinä lukenut tätä ficiä aika monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen, ja nyt, öö, kaksi vuotta (?) ficin aloittamisen jälkeen mä alan olla ihan samaa mieltä. :D Lyhyillä kappaleilla piti olla jokin tarkoitus silloin, mutta nyt ne näyttää vain, hmm, keskeneräisiltä. Itseasiassa tämä on yksi niistä syistä, joiden takia en ole jatkanut ficciä hetkeen - en vaan saa päähäni, miten voisin kompensoida/parantaa ficciä ilman, että mun täytyisi kirjoittaa tää uusiksi (mikä kyllä on myös varteenotettava vaihtoehto).

Pakko myös sanoa, että välillä tuli fiilis, että haluaisin nähdä tästä doramaversion, sillä niin elävästi tästä tuli sellainen doramafiilis mieleeni. ;D

Voi ei! XD <3

Tykkäsin siitäkin, kuinka viimeisimmissä luvuissa minäkertoja tuntui tuovan uutta syvyyttä Jinin ja Jaen tarinaan.

Sitä yritinkin! Hän-kertoja on niin vaikea, kun se ei saisi olla kaikkitietävä, paitsi oikeissa kohdissa ;)

Mutta niin, tuo Jaen ja Jinin välinen suhde... Minulle tuli ainakin näiden 8 luvun aikana mieleen se, että Jae on rakastunut toiseen, vaikkei tahdokaan sanoa sitä ääneen. jin taasen ei ole varmaankaan ajatellut asiaa ennen kuin nyt, kun Jaen viimeisin vierailu saa outoja käänteitä osakseen. Crystalin läsnäolo tuntuu häiritsevän korealais-japanilaista miestä, eikä Jinkään enää viimeisimmissä luvuissa tuntunut olevan kauhean vakuuttunut rakkaudestaan Crystaliin. Olisiko kyseessä ollut hetken huuma, jonka myötä Jin olisi päätynyt naimisiin? o.O Just thinking...

Tiivistit tähän varmaan koko ficin? XD Loistavaa.

Kim Jae Wook tuntui kuitenkin olevan aika hukassa kuultuaan Jinin olevan naimisissa.

Tbh, musta tuntuu, että KJW on hukassa koko ficin ajan. XD Voi miestä.

Tiedätkös, tämä lause sai minut haaveilemaan Etelä-korean matkasta, vaikken olekaan perehtynyt maahan niin paljon. :'D

Saanko tulla mukaan?<3

Ja jep, pilkut pitäisi ottaa molempien replojen lopusta pois. ; ) Ja kiitos myös verbimuotonipotuksesta. :3 <3 (TÄÄ ON AIKA VANHA FIC!!1)

Kiitos kuitenkin ihanasta kommentistas, tykkäsin kamalasti lukea sun pohdintoja! (Vaikka kehut mua aivan liikaa yhyy :--( ) Toivottavasti jossain vaiheessa ennen ensi vuosikymmentä tähänkin ficciin ilmestyy uusi luku! Ja, niin, kiitos. Oot paras.<3
提心吊胆和闷

    2 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Su Joulu 29, 2013 5:23 pm

Näin vuosien jälkeen... onkohan jatkoa mahdollisesti ehkä tulossa? :D En edes muista, miten päädyin lukemaan tätä, mutta onneksi päädyin, koska täähän oli hyvä! Just sellanen helposti luettava ja aihepiiriltään, hmm, kuulostaako väheksyvältä jos sanon kevyt? Joku tätä vertasi draamaan ja oon samaa mieltä - draamat on sellasta kevyttä ja viihdyttävää katottavaa sillon ku ei tee mieli kattoa jotain synkkää ja raskasta taideshittiä, ja tää on selkeesti k-/j-draaman vastine ficcimaailmassa. :D
Ja niinku draamat usein, tääkin on koukuttava, just sellasta tekstiä, jota vois lukea ikuisuuksiin ja jonka lukemisen jälkeen on vähän sellanen tyhjä "no, mitäs nyt?" fiilis. Tiiätkö, kun on uppoutunut johonkin stooriin ja pitää palata tosielämään, eikä se paluu aina oo hirveen kivaa.

Jaen ja Jinin suhde tuntuu realistiselta, samoin Jinin ja Crystalin. Crystal on ehkä turhan hajuton ja mauton ja väritön (kuten ficci-naiset usein on), mutta toisaalta... moni japanilainen antaa itsestään sellasen kuvan, koska siellä hyviin tapoihin kuuluu olla huomiota herättämätön, hiljanen ja peruskohtelias. Eli periaatteessa Crystalinkin mitäänsanomattomuus on ihan realistista. :D

Tää on sen verran vanha teksti, ja oot varmasti muuttunut kirjoittajana, että en mielelläni antais kritiikkiä. Mutta sanonpa nyt kuitekin sen, että noi sulut ei napannut. Ne tuntui jotenkin turhilta ja väkinäisiltä, vaikka antohan ne tekstiin tietyn, omanlaisen vibansa. Mä en vaan yleisesti ottaen ole suuri fani, mutta mielipideasiahan se on!

Mutta siis mukavaa luettavaa ja vaikka vähän epäilenkin sun motivaatiota jatkaa tätä, niin ois tietysti kiva nähdä miten tää olis jatkunut ja päättynyt!
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    1 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

EdellinenSeuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron