Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Miten puhua miehelle [multi-country, 8B/? 20.7.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Syys 01, 2009 9:49 pm

Name: Miten puhua miehelle?

Author: minnako
Beta: Elindar - luku 1 & 4, Umi - luku 3, Panda - luku 5., ichi - luku 6
Characters:
Kim Jae Wook - malli (Korea)
Jin Akanishi / KAT-TUN (Japani)
Crystal Kay - laulaja (Japani)
YASU / Acid Black Cherry, Janne Da Arc (Japani)
Mahd. päivitystä ficin edetessä.
Pairing: Jin/Crystal Kay (+ Jae Wook/YASU) (päivittelen edelleen ficin edetessä.)
Rating: K-15
Genres: draama, hieman angst, ystävyys
Chapters: 8B/?

Warnings: syömishäiriö, lääkkeiden popsimista, miesten välisiä suhteita, ihmissuhdedraamaa, HET

Disclaimer: Henkilöt kuuluvat itse itselleen (näpit irti, Johnny). Teksti on kokonaan mielikuvituksen tuotetta ( lukuunottamatta pieniä faktoja tekstissä ), enkä saa tämän kirjoittamisesta minkäänlaista taloudellista hyötyä.

A/N: HUI APUA. Julkaisen ekaa ficiä ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen. NELJÄÄN. KUUKAUTEEN. En tiedä oikein mitä ajatella... No mutta ! Multi-country. Todellakin. Korealaista, japanilaista poppia ja rokkia - ja kaikki samassa ficissä ! Idea oli vain liian maukas jättää vain suunnitelmaksi.

Ai niin --- kommentit = ♥. Arvostaisin suuresti, jos jaksaisitte vaivautua kommentoimaan. Kiitos.




Miten puhua miehelle?




Kun lentokone nousi nytkähtäen ilmaan, Kim Jae Wookin sydän tuntui puolitoista kiloa kevyemmältä. Moottorin jyrinä tuntui vahvana sykkeenä lattiaan painetuissa varpaissa, tuulettimen viileä puhallus viilensi jännityksestä hionneita piirteitä, ja kova paineenvaihtelu korvakäytävässä hidasti ajankulkua. Kuitenkin viidentoista minuutin ja neljän sekunnin jälkeen (vasta) rautalinnun kasvot koskettivat pilviä, ja hetkessä he kaikki (kolmekymmentäneljä pientä ja sataviisikymmentäkaksi liian vanhaa ihmistä) olivat kadonneet valkoiseen untuvaan. Jae Wookista tuntui kuin hänen keuhkoihinsa virtaisi uutta ilmaa. Ilman kovaa peruskalliota jalkojen alla, olo oli niin luvattoman vapaa.


Aamulentomatkustajat hieroivat liian lyhyiden yöunien rippeitä pois kasvoiltaan (luomilta, ripsiltä) ja yrittivät pakolla keskittyä aamukahvitarjoiluun. Kitkerä tuoksu väritti ilmaan oman tunnelmansa.

Mutta Jae Wook ei juonut kahvia. Varsinkaan maidolla ja sokerilla. Sen sijaan hän sulki silmänsä, nojasi rennosti selkänojaan ja yritti unohtaa kolisevien ruokakärryjen lisäksi ajankulun, jotta voisi myöhemmin muistella kuluneita sekunteja kuitenkaan yhtään sellaista muistamatta.


(Niitä oli joka kerran liian vähän.)


Syy, miksi Jae Wook istui juuri siinä juuri sillä hetkellä – hän ei suostunut itsekään myöntämään sitä. Hän halusi pakoon. Karata. Pois Koreasta, Soulista, studiosta, kohdevaloista, vaateliikkeistä, ihmisten äänistä, ja viimein hän eräänä iltana soitti ystävälleen Tokioon.


”Voinko tulla luoksesi.”

”Milloin?”

”Milloin vain. Heti. Mahdollisimman pian.”

”Petaan sinulle sängyn valmiiksi.”



He olivat tunteneet melkein kaksikymmentä vuotta. Seitsemänvuotiaana Kim Jae Wook menetti elämänsä Tokiossa (hän rakensi uuden Souliin), eikä ollut nähnyt, miten hänen paras ystävänsä varttui mieheksi. Ajan myötä he kasvoivat erilleen – korealaiseksi ja japanilaiseksi, malliksi ja laulajaksi, poikamieheksi sekä naismagneetiksi -, mutta kerran vuodessa vietetyt baari-illat todistivat jokainen kerrallaan, kuinka syvällä heidän ystävyytensä loppujen lopulta sijaitsi. (Sydämessä asti.)


”Aamupalaa?” Jae Wookin viereen ilmaantunut lentoemäntä kysyi koreaksi (vahvalla japaniaksentilla) ja oli jo valmiina kaatamaan höyryävän kuumaa vettä pahvimukiin.
”Ei kiitos”, mies vastasi ja hänen hymynsä oli yhtä keinotekoinen kuin naisenkin.
”Jos voimme palvella jotenkin, älä epäröi kysyä. Teemme parhaamme.” Tällä kertaa malli tyytyi vain nyökkäämään ja sulki silmänsä uudelleen.


Hetken (se tuntui lyhyeltä) tasaisen lennon jälkeen, lentäjän rahiseva ääni kertoi liian nopeaa lähenevästä laskeutumisesta. Kaiuttimista mies kuulosti väsyneeltä ja stressaantuneelta, mutta asiakaspalveluhymy kuulsi hänen sanoistaan, jotka olivat varmasti täysin samat kuin aikaisemmallakin Soul – Tokio –lennolla. Minuutin ja kahdeksan sekunnin päästä ilmanpaine hajotti Jae Wookin korvia.

Hengitä. Niele. Pureskele. Hengitä. Niele. Pureskele. Jae Wook toisti käskyjä päässään kuin loputonta mantraa, ja vihdoin (hän ei osannut keskittyä kuluviin hetkiin) kiitorata tuli näkyviin. Hetkien, minuuttien, sekuntien päästä renkaat kirkuivat painosta lentokoneen tömähtäessä maahan.


Välttääkseen stressiä, tupakoimista ja hermojen kiristymistä Jae Wook oli puhunut managerinsa huolehtimaan hänen laukuistaan siihen asti, kunnes hän kertoisi majapaikkansa. Mies oli sanonut, ettei vielä tiennyt, mihin menisi yöksi. Todellisuudessa hän muisti osoitteen jokaisen kanjin ulkoa, osasi piirtää talon pohjapiirustuksen kämmeneensä ja muisti kuinka vihreältä piha näytti kesäisin. Vaikkei hän siellä usein käynytkään. Nopeasti kävellen useiden turvatarkastuksien läpi (”Laukut, kiitos.” ”Sormenjäljet, kiitos.”), hän yritti ehtiä mahdollisimman nopeasti hengittämään Japanin kuumankosteaa ilmaa. Tyhjillä käytävillä kävely kiihtyi liian helposti juoksuaskeliksi, joiden töminät kaikuivat pitkin harmaita seiniä.


Jae Wook juoksi sakean ja matkaväsyneen ihmisjoukon läpi lasioville, jotka aukenivat itsestään. Ja hymy levisi hänen kasvoilleen.


”Jin fucking Akanishi.” Nauru kuului Jae Wookin äänessä (ja välkkyi silmissä), kun hän tajusi selvinneensä ilman toista yli kymmenen kuukautta ja viisitoista päivää vain palatakseen takaisin ja halatakseen nuorempaa miestä jälleen. Myös Jin hymyili, vaikka väsymys varasti suurimman osan hänen kasvojensa uurteista.

”Toivottavasti puhut vielä hyvää japania, korealainen, sillä kieleni ei taivu kertomaan kielelläsi kuinka ikävä on ollut.” Jae Wookin helmeilevä nauru heilutti Jinin niskahiuksia, kun lyhyempi kurottautui hautaamaan kasvot hänen kaulakuoppaansa.
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, monia artisteja, multi-country]

ViestiKirjoittaja Riku » Ke Syys 02, 2009 1:21 pm

Kommaan nyt kun kerrankin on aikaa ja sellainen fiilis, että tekee mieli kirjoittaa kommentti. Luin tämän eilen pikaisesti läpi, mutta nyt mulla oli enemmän aikaa ja luin kunnolla läpi.
Pakko sanoa, että propsit otsikosta ihan ehdottomasti, se sai mut avaamaan tämän ficin ensimmäisen kerran, koska jotenkin tuo otsikko on... Mielenkiintoinen? En oikein osaa keksiä siihen sitä oikeaa sanaa, mutta kuitenkin se hyppäsi silmille tuolta kaikkien muiden keskeltä.

Sitten hahmoihin. Pakko sanoa, että oot koonnut mielenkiintoisen nelikon tuohon. Ok, omalla kohdalla Jinin nimen näkeminen tuossa aiheutti pienen fangirlism reaktion, koska suomeksi on aivan liian vähän ficcjeä, joissa kukaan KAT-TUNista (etenkin Jin) olisi.

Aamulentomatkustajat hieroivat liian lyhyiden yöunien rippeitä pois kasvoiltaan (luomista, ripsistä) ja yrittivät pakolla keskittyä aamukahvitarjoiluun


Pidän noista lisäyksistä, joita olet tehnyt sulkeisiin, ne on omalla tavallaan kovin söpöjä, eikä niitä näe usein ficeissä. Tuossa lauseessa oli vain se yksi mutta, eli sana "pakolla". En tiedä, se on varmaan vain minä, jonka korvaan tuo jotenkin töksähtää. Ei siinä ole mitään virhettä, en vain tiedä miksi se jotenkin tuntuu irralliselta sanalta tuolla joukossa - itse vaihtaisin sen "väkisin" sanaan, mutta se on ihan täysin omista tottumuksista ja mielihaluista riippuvainen asia.

He olivat tunteneet melkein kaksikymmentä vuotta. Seitsemänvuotiaana Kim Jae Wook menetti elämänsä Tokiossa (hän rakensi uuden Souliin), eikä ollut nähnyt, miten hänen paras ystävänsä varttui mieheksi. Ajan myötä he kasvoivat erilleen – korealaiseksi ja japanilaiseksi, malliksi ja laulajaksi, poikamieheksi sekä naismagneetiksi -, mutta kerran vuodessa vietetyt baari-illat todistivat jokainen kerrallaan, kuinka syvällä heidän ystävyytensä loppujen lopulta sijaitsi. (Sydämessä asti.)


Tuo kohta oli mielestäni yksi parhaita koko luvussa. "Ajan myötä he kasvoivat erilleen – korealaiseksi ja japanilaiseksi, malliksi ja laulajaksi, poikamieheksi sekä naismagneetiksi..." Tuo lause erityisesti, oli kivasti kuvailtu tuohon, miten Jin ja Kim ovat kasvaneet aikuisiksi ja miten erilainen elämä molemmilla tavallaan on. Tuon kappaleen jälkeen noiden kohtaaminen oli jotenkin kovin liikkis ja söpö, siitä tuli juuri sellainen fiilis, kun tulee nähdessään ihmisen, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Sellainen hyvä fiilis. Kokonaisuudessaan tästä koko luvusta tuli hyvä fiilis. Kirjoitustapasi on niin sujuva, sitä on ihana lukea, kun et käytä mitään supermonimutkaisia lauserakenteita kuvaamaan hahmojen tunteita jne. Ei tullut kertaakaan sellainen olo, että pitäisi potkia itseään keskittymään, jotta tajuaisi jonkin lauseen sisällön - itse tykkään nimenomaan sellaisesta fiiliksestä, että voi vain lukea ja silti mieleen jää kaikki, minkä on lukenut.

Aa, odotan niin lisää, haluan ehdottomasti nähdä, mitä tästä kehkeytyy ja kuka on ja kenen kanssa.

Kiitos!
Kuva

Avatar
Riku
Teknikko
 
Viestit: 124
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:43 pm
Paikkakunta: Teron takatasku

Re: Miten puhua miehelle [R, monia artisteja, multi-country]

ViestiKirjoittaja Enya » La Syys 05, 2009 8:17 pm

Damn, mua harmittaa ihan hirveästi, etten ole saanut tehtyä tähän kommenttia aikaiseksi ennen kuin nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja tää todella ansaitsee sen kommentin, joten yritänpä tässä sitten värkätä jotain aikaiseksi. Oon muuten yllättynyt, ettei tähän ole tullut tän enempää kommentteja. Huutava vääryys, jonka korjaan ainakin omalta osaltani.

Musta jotenkin tuntuu, että tulen sanomaan ne samat asiat kuin sulle on jo sanottu. Tää on näitä mattimyöhäisen kommentoijan ongelmia, mutta minkäs teet, kun muhun iskivät samat asiat kuin edelliseenkin kommentoijaan.

Tän ficin nimi oli todella mielenkiintoinen, ja myönnän että juuri nimen ja kirjoittajan takia päädyin tätä lukemaan. Ja sitten mua kohtasikin iloinen yllätys, että tässä on Jin ja Yasu. Hahmovalinnat ovat todellakin yllättäviä ja mulle tuntemattomia, mutta minkäs teet. Oon kyllä kuullut Crystal Kaysta, mutta en ole koskaan kuunnellut, ja Kim Jaesta en ole koskaan kuullutkaan. Mistä edes keksit bongata mallin tähän? Jo tuo on erikoinen valinta, mutta se tuntui vain lisäävän tän ficin mielenkiintoa. Monet eri maailmat kohtaavat: ”malli/musiikki, Japani/Korea… Just nuo erilaisuudet kiehtovat, ja ootan ”miedosti sanottuna” innolla, kuinka onnistut yhdistelemään noita kohtia. Etenkin tuo Korea/Japani tulee varmasti herättämään mussa syvempää mielenkiintoa sen osalta, kuinka oot saanut yhdistettyä kahta eri kulttuuria. (Tietenkin Kim Jae oli tässä ”menettänyt sydämensä ” Japanille, mutta kun herra kuitenkin asuu Koreassa, niin tuskin hän on kuitenkaan juuriaan täysin kadottanut.)

Aihe on kyllä todella hyvä (syömishäiriö, lääkkeiden väärinkäyttö), sillä molemmat ovat vakavia aiheita, ja on vain hyvä, että niistä puhutaan/kirjoitetaan. Elikkä poitsit siitä, mutta samalla en voi olla pohtimatta miten aiot liittää nuo aiheet tähän. Nyt heräsi epäilys, että Jinillä on joku noista ongelmista, kun herra oli niin väsyneenoloinen ja silleen… Eiköhän tuo selviä seuraavissa osissa.

Ja kerta äsken jo mainitsinkin, ettei mulla ole hajuakaan siitä, miten aiot yhdistää syömishäiriön ja lääkkeiden popsimisen tähän, niin mulla ei ole myöskään mitään ajatusta, miten aiot saada Yasun ja Crystalin tähän. Jinin vanhoja tuttujako? lapsuudenystäviä? Koulukamuja? Vieraita, joihin törmätään sattumalta? Juu mulla on mielessä joku ihmeen kuudenketjun-tyylinen juttu) :"D

He olivat tunteneet melkein kaksikymmentä vuotta. Seitsemänvuotiaana Kim Jae Wook menetti elämänsä Tokiossa (hän rakensi uuden Souliin), eikä ollut nähnyt, miten hänen paras ystävänsä varttui mieheksi. Ajan myötä he kasvoivat erilleen – korealaiseksi ja japanilaiseksi, malliksi ja laulajaksi, poikamieheksi sekä naismagneetiksi -, mutta kerran vuodessa vietetyt baari-illat todistivat jokainen kerrallaan, kuinka syvällä heidän ystävyytensä loppujen lopulta sijaitsi. (Sydämessä asti.)

En yhtään rakasta tätä kohtaa, e-en. Siis "menetti elämänsä Tokiossa (hän rakensi uuden Souliin)"-kohta oli aivan ihana. Tuli ihan semmonnen surumielinen olo, mutta samalla iloinen. Selkeääkö? Kyllä...

Ja kuten muistaakseni sulle jo maininnutkin, niin pidän todella paljon kirjoitustavastasi. Luin viimeksi sun kirjoituksista Liquid Memoriam ~for hide~ ja huomaan sun kirjoitustyylin kehittyneen. Vaikka sun teksteissä tuntuu olevan sellanen taiteellisempi leima (juu, käytän taas tota sanaa xD) niin, tässä se on kuitenkin sellanen hienovaraisempi, eikä ole yhtä paljon pinnalla, mutta sen kyllä erottaa. Sun kirjoittaminen on sellasta letkeätä ja helposti luettavaa, ja sun käyttämät synonyymit ovat todella hienoja! Yksi suosikeistani, jota käytit tekstissä, oli kuinka käytit lentokoneesta kuvausta rautalintu. Voi jösses, kyllä on kadehdittavaa, että keksit käyttää kuvailussa noin hienoja sanoja! Ja tosi kivan ja erikoisemman lisän tekstiin toivat nuo sulkeet, joita käytit. Ne olivat kivaa luettavaa!

Noh, nyt musta tuntuu, että unohdin sanoa jotain, mutta senhän voin aina sanoa seuraavassa kommentissani, ne? Lyhyesti sanottuna mua jäi pahasti vaivaamaan, miten tää tulee jatkomaan, elikkä toisin sanoa tuun varmasti lukemaan jatkoa. Ihan vain noiden henkilöidenkin takia, sillä haluan todellakin tietää, millaiset suhteet heidän välilleen kehität. kyllä, haluan ihmissuhdedraamoja :''"""D

Kiitos ja kumarrus.
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [R, monia artisteja, multi-country]

ViestiKirjoittaja minnako » Pe Syys 11, 2009 9:48 pm

Anteeksi vastausten viivästyminen, oon aloittanut näihin vastaamisen jo varmaan 12012 kertaa, mutta jotenkin se on AINA vain unohtunut...

Riku, mä olin kamalan hämmentynyt, kun sain tähän ekan kommentin. Oikeastaan oon aina, joten se ei kyllä nyt oo mikään uus juttu, mutta olin hämmentyneempi kuin yleensä ja se mua ihmetytti :'D Tiedä sitten, että miksi. Ja --- hrrr, ihanaa, että kommentoit ♥

Hienoa, jos pidit otsikosta ! Mä olin sen kanssa ihan mielettömän epävarma ( ja oon vieläkin -- ), joten voin ehkä hieman enemmän luottaa tohon. Ja Jinistä --- en olisi voinut kirjoittaa tätä ficiä ilman ko. herraa, koska Jin on inspannut mua niin kamalasti viime aikoina ( Helpless night, Bandage, koko mies? ). En vois kuvitella kirjoittavani tätä ilman Jiniä, joten hienoa, jos pidit siitäkin :')

Ja kiitos tuosta kohdasta, oot ihan oikeassa sen kanssa ! Muokkaan sen, kunhan kerkeän ~
Aa, odotan niin lisää, haluan ehdottomasti nähdä, mitä tästä kehkeytyy ja kuka on ja kenen kanssa.

Oikeastaan en malta odottaa julkaisemista juuri tämän takia, sillä haluan NIIN tietää, mitä mieltä noista kaikki on...

Kiitos itsellesi, ja kiitos kamalasti kehuista - oon otettu ;__;

Enya, oot kommentoinut jo nyt kahta mun ficiä melkein samana päivänä, ja voin sanoo, että oon ihan sairaan kiitollinen ;___; ♥ Harvoin näkee yhtä -- ahkeria kommentoijia ! Ja eikä se mitään, ei sillä ajalla ole niin väliä, se kommentti on tärkein. :')

Aa, hienoa, että säkin pidit tuosta nimestä ! Kuten jo Rikulle sanoin, olin kamalan epäluuloinen tuon nimen kanssa, ja hienoa, jos se ei sitten feilannutkaan niin pahasti kuin luulin. Hahmovalinnoista ---- niin. XD Hienoo, jos pidit, vaikket erityisemmin tiedäkään henkilöitä. Arvostan ;__;

Mistä edes keksit bongata mallin tähän?

Itseasiassa tää ficin kirjoittaminen tuli Jinistä saadusta inspiraatiosta ja Kim Jae Wookista, koska olin halunnut kirjoittaa ko. herrasta jo jonkin aikaa. Ja sitten vain -- PAM. Mua kyllä vähän jännittää noi sun --- odotukset, koska joltain osalta ne on myös hieman hämärän peitossa mulle, joten saa nähdä, tuletko pettymään ja kuinka pahasti. :'D

Kiitos kamalasti sun kommentistas ja hrrrr, KIITOS. ♥



ai niin, jatkoo tulee mahd. tänään ! : O
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, monia artisteja, multi-country]

ViestiKirjoittaja minnako » Pe Syys 11, 2009 10:12 pm

A/N: okei. here it is. Kakkosluku siis. Haluisin vaan varottaa, että nämä pari ekaa lukua tulee olemaan hyvinkin --- lyhyitä. Erinäisistä syistä johtuen. Älkää menettäkö hermojanne, jooko. Kiitos. :---)

Olen päivitellyt alkutietoja, MUTTA jos ette halua spoilaantua tästä vähääkään, niin parempi lukea vasta myöhemmin. Ei mitään kamalaa sinne kuitenkaan ole tullut, ei pelkoa.

Huom! Tätä lukua ei ole vielä betattu. Mahd. pian kuitenkin. En usko, että siellä mitään hirvittävän kamalaa kuitenkaan on.


Luku 2.



Kun molemmat miehet viimein suostuivat päästämään irti, Jae Wook nosti katseensa Jinin kasvoihin.

”Minullakin oli ikävä sinua, Bakanishi.”

Jin naurahti ja ilma karkasi hänen keuhkoistaan sykäyksinä. Hän laski katseensa varpaisiinsa ja piirsi kengännauhojensa kiemuroita vaivaantuneella katsellaan. ”Jae, minun täytyy esitellä sinulle eräs henkilö.”

Vasta silloin sirompi miehistä tajusi tarkentaa katseensa naiseen, joka piti kädessään Jinin auton avaimia. Nainen oli tummempi kuin Jin, hän oli peittänyt silmänsä Jinin aurinkolasien taakse ja hymyili Jae Wookin mielestä liian leveästi. Liian kauniisti.

”Tyttöystävä?” Jae Wook naurahti epävarmanpettyneenvahingoniloisentietämättömästi.

”Puoliso”, Jin korjasi. ”Crystal Williams, Kim Jae Wook. Crystal on hyvin maineikas laulaja, Jae Wook taas loistaa Korean mallimarkkinoilla upealla kropallaan”, mies naurahti kehuvasti, ja Crystal hymyili kohteliaisuushymyään.

”Jin on puhunut sinusta paljon”, Crystal sanoi ja nyökkäsi hieman Jae Wookiin päin. Hymy. Tai sitten ei.

”No, Jin ei ole maininnut sinusta sanaakaan”, tummempi miehistä vastasi. Jinin katse tuntui porautuvan ihon alle.

”Ei se mitään. Meistä tulee vielä hyviä ystäviä, kuten teistä.” Pyöräyttäen avaimia kerran sormensa ympäri, Crystal vihjasi auton jo odottavan. Jin tarttui naista kädestä kiinni, pyöräytti lämpimän vartalon itseään vasten, hengitti tuoksua - naisen tuoksua – ja painoi huulet toisille, mutta huulipunalla värjätyille. Pitkältä tuntuvien sekuntien ajan Jae Wook huomasi ystävänsä sormien piirtävän kahta kirjainta alaselän tummalle iholle – CK. Jinin suudelmat olivat rakkautta Crystalin suupielissä.


Automatka oli ohi nopeasti (ajatukset tuntuivat lentävän). Jae Wook oli katsellut koko matkan, miten Jin kosketteli alitajuisesti huuliaan. Huulipunanrippeet olivat tarttuneet sormenpäihin, kun kynnet olivat piirrelleet punaisia viivoja pehmeään ihoon. Jae Wookin korvat olivat muuttaneet radion naisäänet surinaksi ja ratinaksi, pitkiksi tavuiksi ja painottomiksi sanoiksi, ja kaikki oli tuntunut niin kaukaiselta.

Jopa Jinin käsi, joka todellisuudessa oli vain kosketusetäisyydellä.



Lopulta he saapuivat talolle, joka oli erilainen kuin se, jonka Jae Wook oli osannut mielessään piirtää. Talon lämpö ei enää näkynyt ulos asti, eikä pihalla ollut vihreää – niin kuin ennen.

”Mitä on tapahtunut?” joka tarkoitti: ”Mitä vittua.”

”Muutimme yhteen. Ostimme talon.” Jae Wook tiesi, että se tarkoitti: ”Anteeksi, kun jäit tärkeyslistassani toiselle sijalle, mutta olen rakastunut.” Jinin ääni kuulosti pahoittelevalta ja anteeksipyytävältä, eikä muita sanoja enää tarvittu.

”Ai. En tiennyt.”

Tiedän, ettet, Jin näytti ajattelevan, mutta tyytyi vain tarttumaan takapenkillä makaavaan suureen matkalaukkuun. Se kolisi vasten auton rautaovea, kun vahvat kädet nostivat sen ylös ja laskivat maahan.

”Haluatko kantaa laukun sisälle, jos minä näytän tietä?” Jae Wook tajusi, että Jin oli vuosien varrella oppinut valehtelemaan hymyllään. Silti hän nyökkäsi ja hymyili takaisin, ainakin niin hän luuli tekevänsä. Katseita ei vaihdettu, kun pidempi mies tarttui kiinni laukustaan. Hetkeä myöhemmin hän katsoi nuoremman selkää, kun tämä otti juoksuaskelia kohti portaikkoa. Jae Wook seurasi, kuten kuului.


( Kuten ystävät tekivät. )
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 2/? 11.9.]

ViestiKirjoittaja Enya » La Syys 12, 2009 11:50 am

Viimeinkin jatkoa!

Ai että olen iloinen, että pystyin vastustamaan kiusausta enkä lukenut spoilausta. Olen ehkä pikkuisen masokisti, kun tykkään kiusata itseäni tällä tavalla, mutta ilman sitä olisin jäänyt paitsi hyvästä reaktiostani. Mä todella sain sätkyn, kun Jae arveli Crystalin olevan Jinin tyttöystävä. Siinä mulle sätky numero yksi ja seuraava tuli heti seuraavassa lauseessa: puoliso. Kuvittelin ensin, että olin lukenut väärin, mutta kyllä tuo sana kummittelee edelleenkin silmissäni.
En olisi uskonut, että Jin olisi naimisissa. Jo tuo ensimmäisen luvun jälleenkohtaaminen antoi sellaisen kuva, että Jin olisi vapailla markkinoilla tai enintään seurustelisi - se ei todellakaan viitannut siihen, että Jin olisi naimisissa. Tietenkin Jin ja Jae ovat todella hyviä ystäviä, mutta silti - heidän väliset kemiat kohtasivat niin prikulleen hyvin toisensa. Oikeasti heidän kohtaamisensa oli kuin kahden rakastavaisen välinen: ”Kun molemmat miehet viimein suostuivat päästämään irti, Jae Wook nosti katseensa Jinin kasvoihin”.

Miten musta tuntuu, että tässä on koira haudattuna? Miksi ihmeessä Jin herättää mussa sympatiaa ja sääliä? Miksi Jin ei ollut kertonut Jaelle Crystalista ja siitä, että he asuvat samassa talossa?

Mun on ihan pakko sanoa, että musta tuntuu että Jin on tossun alla (voi ressukkaa). Jos olet nähnyt Norbit-elokuvan, niin saat aika hyvän käsityksen siitä, millaisena näen Jinin ja Crystalin suhteen. Mä olen saanut Crystalista sellaisen käsityksen, että siinä naisessa on jotain kieroa ja teennäistä. Hymyt jne… ne eivät vain vaikuta aidoilta.
”Ei se mitään. Meistä tulee vielä hyviä ystäviä, kuten teistä.” Pyöräyttäen avaimia kerran sormensa ympäri, Crystal vihjasi auton jo odottavan.

Tuo on yksi kohta, joka vain vahvistaa käsitystäni Crystalista. En olisi uskonut, että Crystal ottaisi Jaen sarkastisen huomautuksen tuolla tavalla. Järkytyin pikkuisen: kuvittelin nimittäin, että Crystal olisi tiukannut Jiniltä selitystä, miksei mies ollut kertonut ystävälleen hänestä. Onhan Crystal sentään Jinin vaimo, joten eikö olisi realistista, että Crystal tuohtuisi? Aika monet nimittäin olisivat...

Ja sitten Jin. Hän ei vaikuta musta kovin onnelliselta Crystalin kanssa, eikä se lentokentän episodi onnistunut vakuuttamaan mua. Ehkä Jin sitten rakastaa Crystalia, kuten Jae huomasi suudelmista, mutta en tiedä. Tää koko kuvio on musta niin sekava vielä tällä hetkellä, että en tiedä mitä pitäisi uskoa.
Talon lämpö ei enää näkynyt ulos asti, eikä pihalla ollut vihreää – niin kuin ennen.

Tuo vahvisti epäilyjäni, että Jin salaa jotain ja se liittyy Crystaliin ja siihen, että he kaksi ovat naimisissa. Karmaiseva kohta niin kuin koko nainen.
Jae Wook tajusi, että Jin oli vuosien varrella oppinut valehtelemaan hymyllään.

Kuten sanoin, niin Jin todella saa multa sympatiapisteet. Jaen pitäisi vain halata Jiniä ja kaapata Jin mukaansa Koreaan, ettei Crystal saa Jiniä. Crystal ja Jin eivät todellakaan kuulu yhteen. Jae ja Jin olisivat paljon parempi pari. Jae ainakin tuntuisi kattelevan Jiniä muullakin tavalla kuin kaverimielessä. No, enpäs tiedä - kuten sanoin niin suhdekuviot ovat vielä aika sekalaiset. Ja Yasu vielä uupuu, joten odotan pelonsekaisesti millaisen järkytyksen hänen ilmestyminen mussa aiheuttaa. Oot kuitenkin keksinyt jonkun yhtä shokeeraavan tavan ottaa Yasu mukaan kuvioihin! :D

Hetkeä myöhemmin hän katsoi nuoremman selkää, kun tämä otti juoksuaskelia kohti portaikkoa. Jae Wook seurasi, kuten kuului.


( Kuten ystävät tekivät. )

Jaen ja Jinin ystävyys on kyllä todella hyvin kuvattu. Jaen tuntemukset etenkin ja se, millaisena mies pitää ystävyyttä. Just tuon lauseen takia olenkin varma, että Jae ottaa Jinin kanssa jossain vaiheessa puheeksi Crystalin ja muut omituisuudet. (kyllä, luokittelen Crystalin niihin omituisuuksiin)

Luvut ovat ihan kivan kokoisia, vaikka nää onkin sellaisia ”lyhemmänpuoleisia” niin ei näiden tarvitsekaan olla kilometrejä pitkiä (sanoit kyllä että jatkossa pidempiä). Mutta kuten edellinen luku, niin tän loppu jäi mielenkiintoiseen kohtaan, joten odottelen jatkoa. Haluan todellakin selkeyttää näitä ihmissuhdekiemuroita itselleni.
Btw, tästä kommentista tuli suurimmaksi osaksi tällaista hahmojen analysointia. Sumimasen.

Kiitos tästä! :)
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 2/? 11.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Su Syys 13, 2009 2:04 pm

Enya, en tiedä mitä voisin sanoa. Rakastan sua? ;__;

Hienoa, ettet lukenut spoilausta, koska tavallaan halusin kuulla sun reaktiosta XD Mua NIIN inhotti kirjoittaa se muokkaus tuohon, mutta se oli kai pakko, koska muokkasin myös varoituksia ( laitoin hetin sinne - joka ei todellakaan olis ees varoitusluokkaa, mutta XD ). Mutta aaaa hienoa, että reagoit edes jollain tavalla, koska sitä kai jokainen kirjoittaja tavoittelee.

Pyysit tuolla lopussa anteeksi, että kommenttisi oli lähinnä hahmojen analysointia - ei sun olis tarvinut pyytää anteeksi, ei todellakaan. Oon lähinnä täällä innoissani, koska haluan vaan kertoa miten oikeassa/väärässä olitkaan, kuinka monta nappiosumaa sulla oli ja kuinka lähelle pääsit monissakin kohdissa. Muutenkin oli ihanaa huomata, että kaikki kommentoijat eivät ole näin suoraan sanottuna vain pornon perässä NC-alueella, vaan jaksaa keskittyä muuhunkin. Hrrr sun kommenttis oli niin --- valaiseva? että en tiedä miten päin olisin.

( Mun tekis mieli quotata niin monta kohtaa ja olla silleen: "AIVAN!!!1" tai jotain, mutta XDD )

Kuulostaa siltä, että sun odotukset tätä ficiä kohtaan on korkealla, ja mua vähän pelottaa, että jossain vaiheessa tuut pettymään, mutta lupaan yrittää parhaani ! Mitä enemmän mä tätä ficiä kirjoitan, sitä enemmän mä pääsen tähän ficiin itse sisälle, enemmän mukaan näihin hahmoihin ja suhdekiemuroihin, ja kaikki se sekoittaa mun päätä niin paljon, että en itsekään tiedä vielä, mitä itse haluan tältä ficiltä. Joten sitä odotellessa!

Jaen ja Jinin ystävyys on kyllä todella hyvin kuvattu. Jaen tuntemukset etenkin ja se, millaisena mies pitää ystävyyttä.

Sait mut niin ylpeäksi itsestäni tolla kohdalla ! Se, miksi halusin että nää luvut näin lyhyitä aluksi, on just toi. Mä halusin korostaa niiden välistä ystävyyttä ( tai tuoda sitä enemmän esille, u know ). Joten hienoa, jos se vähääkään onnistui! :'D

( Crystal on aika omituinen, pakko myöntää. XD Tekisi niin mieli keskustella sun kanssa tästä ficistä ja siitä mitä tää tulee olemaan, mutta pilaisin sulta niin paljon kaikkea, että en edes halua. XD )

Hyvä, jos lukujen lyhyyskään ei häiritse - mua osittain itseäni häiritsee, mutta alkuun ne eivät voi olla yhtään mitään muuta.

Kiitos taas sun kommentistas - mä en malta odottaa, että pääsen istumaan kuudeksi tunniksi koneelle junaan, sillä sain ehkä isoimman inspiraation hetkiin sun kommentistas. KIITOS. ;__________; ♥
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 2/? 11.9.]

ViestiKirjoittaja serellenders » Su Syys 13, 2009 6:22 pm

Oikeastaan mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, että miksi avasin tämän. Nimi herätti jonkinlaista mielenkiintoa, tai oikeastaan mulle tuli jostakin ihmeellisestä syystä heti ensimmäiseksi mieleen shunshunin (toivottavasti en vaan typoo tota nikkiä) PWP fictit. Tämäkin mielikuva on minulle täysin hepreata. No kuitenkin näin tylsänä sunnuntai iltana päätin lukea tämä kaksi lukua jotka olivat tähän näin ilmestyneet ja mulle jäi jotenkin jännä fiilis näitten jälkeen. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta muutenkin tämä nyt vaikuttaa hiukan erilaiselta ja erottuu jotenkin ihan suhteellisen selvästikin noista muista ficteistä mitä on tullut täällä luettua.

Ensinnäkin en ole aikaisemmin tainnut lukea mitään sinun kirjoittamiasi fictejä ja jotenkin oon aika hämmentynyt ja samalla ylpeä itsestäni, että edes lähdin lukemaan tätä koska tämän fictin hahmot ovat mulle aika summennoksen peitossa. Jotkut tiiän vähän paremmin ja jotkut ehkä osaan just ja just liittää johonkin tiettyyn henkilöön, mutta kuitenkin. Jostakin syystä mun on vaan vaikea lähteä lukemaan itselleni uuden kirjoittajan tekstejä, mutta tässä sitä nyt ollaan ja oon pirun tyytyväinen, että päädyin lukemaan tämän. Vaikka jo mainitsinkin, että henkilöt eivät ole mitenkään lähellä itseäni tai joista tietäisin kamalasti mitää muuta kun juuri nimen ja ulkonäön, mutta toi sun kirjoitustyyli.

Sun kirjoitustyyli on se päällimmäisin syy, minkä takia mä oon niin tyytyväinen, että kaikesta ristiriidoista oman itseni kanssa päädyin lukemaan tämän. Tää vaikuttaa nimittäin joten hyvällä tavalla erikoiselta. Se, että olen joskus muilla foorumeilla lukenut muutamia tekstejä jossa on juuri ujutettu sulkeisiin tekstejä lauseitten väliin ja ne ovat sitten yrittäneet olla jotenkin osana itse fictin kulkua, mutta niistä on vaan jäänyt karvasmaku suuhun. He eivät olleet onnistuneet siinä missä sinä onnistuit ainakin nämän kahden osan perusteella. Vaikka ne muutamat sanat olivat laitettu sulkeisiin, olivat täysin erillään muuten lauseesta, mutta kuitenkin näistä asioista huolimatta ne tuntuivat ja vaikuttivat siltä, että ne olivat osa itse tekstiä kokonaisuudessa.

Tykästyin myös siihen kuinka olit kuvaillut asioita hyvin monipuoleisesti. Se, että tässä ei oltu vaan kuvailtu henkilöitten ulkonäköjä ja ympäristöä vaan myös oli panostettu tunteisiin ja tunnetiloihin tai oikeastaan varsinkin Jinin ja Jae Wookin ystävyyttä. Tälläistä monipuolista kuvailua löytyy oikeasti aivan liian harvoissa ficteissä.
Tosin ehkä myös sitä ympäristön ja hahmojen ulkonäönkin kuvailua olisi voinut olla enemmän vaikka tuolla alussa heistä löytyykin kuvat linkitettyinä, kuitenkin itse pidän kuvailua hyvin suurena ja tärkeänä asiana itse tekstin kanssa. Välillä tuntuu, että se on ehkä jopa tärkeämpi kuin itse juoni ja tapahtumakulku, tosin se jos nuo asiat tuntuvat kusevan pahasti niin silloin kyllä yleensä palauden takaisin maanpinnalle asiassa, että ehkä se kuvailu ei sittenkään ole aivan kaikki kaikessa. Mutta kuitenkin oli positiivinen yllätys, että tämä sisälsi hiukan erilaistakin kuvailua.

Ja viimeiseksi vielä pakko sanoa, että tykkäsin todella, todella paljon toisen osan lopusta.

Kyllä myönnän, että jatkoa odotellaan aivan mielenkiinnon vuoksi (:
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 2/? 11.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Syys 14, 2009 12:14 am

Altesse, myönnän, että hämmennyin todella paljon kommentistasi! En oikeastaan odottanut tälle ficille kuitenkaan kovinkaan paljon kommentteja, koska henkilöt eivät ole (ainakaan tällä foorumilla) kamalan tuttuja kovinkaan monelle. Mut sit oon saanut jo suht monta kommenttia ja vielä laadultaan ihan 10+, joten vähemmästäkin sitä hämmentyy :'D

Jotenkin hienoa, että silti luit, vaikka henkilöt eivät ole tuttuja, etkä ole mun ficejä aikaisemmin lukenut. Nyt kun j-ficejä alkaa olla paljon, mäkin teen monesti sitä - jos ei kirjoittaja/bändi/henkilö ole tuttuja, en enää nykyään niin usein sellaisia ficejä edes aukaise. Ja vielä hienompaa on jos tykkäsit, ofc.

Ah, vitsit, sun kommentti sai mua jännittään tuota jatkoa vielä enemmän :'D Kirjoitin sen itseasiassa valmiiksi jo tänään junassa ( inspiraatio ♥ ) ja oon hieman epävarma sen kanssa ja jotenkin vain se, että mun ficiä kehutaan, tekee lisäpaineita XD Mutta ehkä lisäpaineet on vain ihan hyvä juttu, ainakin panostan enemmän.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että feilasin noiden hahmojen kuvailussa aika ---- täydellisesti. :'D Kiitos kovasti, kun mainitsit asiasta, yritän keskittyä tuollaiseen kuvailuun enemmän jatkossa. En olisi oikeasti edes tajunnut, jos et olisi maininnut, kiitos !

Hienoa, että pidit ja jatkoa on tulossa ihan lähipäivinä ! Kiitoksia vielä todella paljon kommentistasi ! :')
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 2/? 11.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Syys 15, 2009 9:00 pm

A/N: moi. :----) kappale kolme tulee tässä ! Betauksesta kamalasti kiitoksia Umille! ( ja kiitoksia myös Neralle betahaussa auttamisen takia :'D )


Luku 3.



”Kim Jae Wook.” Jinin ääni rikkoi pitkään kestäneen hiljaisuuden. Jae Wook oli katsellut keittiön ikkunasta, kuinka pilvipeite pilkkoi taivasta.

”Mm?”

”Mikä on?”

Jae Wook hymähti. Puoliksi itselleen, puoliksi ystävälleen. ”Ei mikään.” Pieni hymy karkasi kasvoille kuin vakuuttaakseen. Mutta se ei tehonnut.

”Hei. Älä yritä. Olen tuntenut sinut ihan hirvittävän kauan – kauemmin kuin voin edes muistaa. Luuletko, että voit vakuuttaa minut tuolla?”

Sinäkin luulet voivasi, Jin. ”En tiedä, miksi minun pitäisi yrittää vakuutella sinua. Olethan ystäväni, ja sitä paitsi olen kertonut sinulle aina -”

”Niin. Olet kertonut minulle aina kaiken, ja nyt näen, että sinua vaivaa jokin. Ensin soitat minulle, että haluat pois Koreasta, ja kun viimein pääset tänne, tuijotat vain ikkunasta ja puhaltelet teekuppiisi. Mikä on?”

”Tarvitsin kai hieman lomaa.” Jae Wook kohotti pienesti olkiaan ja laski katseensa mukissa olevan nesteen tummaan pintaan. Hän löysi äänestään hieman varmuutta ja hetken ajan uskoi itseään. Tarvitsin vain hieman lomaa. Hän tiesi, kuinka helppoa oli valehdella itselleen.

(Ja silti hän uskoi itseään.)



Jin oli esitellyt talon hänelle. Pienen eteisen, vaalean kylpyhuoneen, parvekkeen, makuuhuoneen, vierashuoneen (Jinin mukaan pelkästään ystävälleen), Crystalin vaatehuoneen (jonne ei kuulemma kannattanut astua sisään, ellei halunnut kohdata välitöntä helvettiä), ruokailuhuoneen, makuuhuoneen sekä työhuoneen, joka oli täytetty erilaisilla soittimilla. Vahvistimia, mikkitelineitä, nuottitelineitä, sähköpiano, kitaroita… (Jae Wook oli kiittänyt itseään siitä, ettei koskaan ollut halunnut laulajaksi.) Työhuonetta esitellessään Jin oli vetänyt Jae Wookin sisälle huoneeseen, lukinnut oven sisäpuolelta ja luvannut yhteistä aikaa huoneessa.

”Täällä voin rentoutua. Haluan sinunkin pystyvän samaan”, Jin oli sanonut, eikä Jae Wook tiennyt vieläkään, mitä Jin oli tarkoittanut. Hänen täytyisi muistaa kysyä myöhemmin.



”Kuinka kauan aiot viipyä täällä?” Jin näytti olevan tyytyväinen ystävänsä aiempaan vastaukseen, joten hän vaihtoi puheenaihetta täyttääkseen hiljaisuuden.

”En tiedä. Milloin haluat minut pois?”

”Älä viitsi. Minun puolestani voit jäädä vaikka asumaan.”

”Mutta?”

”En tiedä.”

”Crystal?” Jae Wookin ei tarvinnut kysyä enempää – hän tiesi, että pelkkä äänenpaino kertoisi kaiken tarpeellisen. ”En ole enää tarpeeksi sinulle, hän ei halua minua tänne häiritsemään teidän elämäänne, eikö niin? Sano, että se on niin, Jin. SANO!”

”Ei se ole niin. Tiedät, ettei se ole niin.” Jae Wook melkein hymyili – Jin luki häntä edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin. ”Crystal tietää kuinka tärkeä minulle olet.”

”Tietääkö?” Jae kysyi, mutta Jin ei nyökännyt vaan puri alahuultaan miettiessään.



Huokaisu. ”Lähden kävelylle. Asakusaan”, malli jatkoi ja vei posliinimukinsa tiskialtaalle. Valkoinen pinta kolahti metallia vasten hieman liian lujaa. Jae Wook tunsi Jinin syyllisen ja pahoittelevan katseen selässään (muttei ollut pahoillaan).

”Tulenko mukaan?”

”Älä vaivaudu.”


Päästessään ulos painavasta ovesta Jae Wook kuuli posliinin iskeytyvän keittiön laatoitettuun lattiaan ja hymyili, vaikka hänen teki mieli juosta takaisin. Ovi kolahti kiinni karmeihinsa, eikä hän voinut hetkeen enää palata.



Kävellessään metroasemalle Jae Wook otti kännykkänsä taskustaan. Ei mitään. Jokaisen kulman jälkeen hän katsoi puhelimensa näyttöä, mutta jokainen kerta joutui pettymään uudelleen. Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään.



Jae Wook oli oppinut pienenä tuntemaan Jinin paremmin kuin itsensä. Hän tiesi, miten hänen pitäisi sanoa asiat, jotta Jin suostuisi (tai kieltäytyisi), ja joka kerta hän tiesi etukäteen miten Jin reagoisi hänen sanoihinsa. Malli myös tiesi Jinin ajatusmaailman liiankin hyvin – baarissa hän osasi sanoa, kenen vierestä Jin heräisi aamulla. Vuosien ystävyyden jälkeen hän tiesi, ettei Jin pyytäisi anteeksi, vaikka hän kuinka tahtoisi.

( Silti hän odotti sitä. )



Jae Wook kiersi lähikorttelin kolmesti ennen metroaseman portaisiin juoksemista.
Jae Wook tiputti 160 jeniä lippuautomaattiin, vaikkei tiennytkään, minne halusi mennä. (Hän ei ollut koskaan pitänyt Asakusasta oikeasti.)
Jae Wook istui metroraiteen vieressä ja katsoi, kuinka yhdeksän metroa pysähtyi, tyhjeni, täyttyi ja lähti uudelleen matkaan. Hän ei astunut yhteenkään niistä.


Kun yhdestoista metro saapui asemalle, Jae Wook nousi ylös, venytteli kipeytyneitä jalkalihaksiaan ja ohitti laiturin keltaisen viivan astuen sisään vaunuun. Hän ei vaivaantunut edes istumaan, vaan kulkeutui ulos ihmismassan avulla jo seuraavalla asemalla.



Lippu koneeseen, ulos.
Sisään uudelleen, uusi lippu.


Ja hetken päästä Jae Wook huomasi olevansa lähtöpisteessä. Jin-asemalla. Seuraavassa hetkessä hän oli jälleen paikassa, jota ennen oli voinut kutsua kodikseen. Nyt talo oli enää Jinin ja Crystalin. Ei hänen salainen piilopaikkansa.



Ovikellon ääni oli kirkas. Kolmentoista sekunnin päästä kuului painavia askelia (viisikymmentäkolme), ja ovi näytti aukeavan kevyemmin kuin aikaisemmin. Ilma tuntui kylmenevän iholle.



”Jin.” Jae Wook tiesi, mitä Jin sanoisi. Hän kertoisi vihaavansa hänenlaisiaan ihmisiä, jonka jälkeen Jin rauhoittuisi ja kutsuisi tämän sisälle. Ja tarjoaisi teetä. Uudelleen.

”Tulit juuri oikeaan aikaan – C sai hetki sitten ruoan valmiiksi. Se on vielä lämmintä.”


Jin oli mennyt sekaisin. Jae Wook oli varma siitä.


”Tule jo. Et varmaan halua vain seistä ovensuussa.”

”En niin.” Mutten halua tulla sisäänkään. Jin hymyili tietäväisesti ja asteli edellä sisälle odottaen ystävänsä seuraavan.




A/N2: kommentit = ♥ :----)
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 3/? 15.9.]

ViestiKirjoittaja Enya » Ke Syys 16, 2009 9:01 pm

Saanko heittää yhden arvauksen? Olen aivan absolutely varma, että sä tiesit mun kommentoivan tätä osaa. xD
No, olenhan mä tainnut jo aikaisemmissa viesteissäni sanoa, että olen koukussa tähän - ja todella pahasti. Luin tän ficin itse asiassa melkein heti ilmestymisen jälkeen, ja sen takia myöhästyin tunnilta 10 min, mutta se ei kuulu asiaan. :”D Oli vain pakko lukea, mutta kommentoinnin jätin sitten iltaa varten - sillon kun multa irtoaa parhaimmat kommentit. (Niin vissiin, iltapäivällä ne parhaimmat kommentit kirjoitetaan, illalla en osaa yhtään.)

Mutta, mutta… pitää sanoa, että olen tähän lukuun todella pettynyt. No enpä kuitenkaan ole! En usko, että se on edes mahdollista, joten ihan turhaan pelkää sitä, että tulen pettymään tähän. Mä en nimittäin usko tuohon hetkeäkään, joten ei enää jatkossa mainintoja tuosta, jookos? Tulen varmasti heti ilmoittamaan jos niin käy tai teksti kokee laadullisen kolauksen.
Myönnän kyllä, että mulla on odotukset korkealla (on aina mitä tahansa ficciä lukiessani, ja sen vuoksi oon aika nirso tekstejen suhteen), mutta siitä ei pidä ottaa hirveää paniikkia. ^^
Ja muuten: jos mun kommentit toivat sulle paineita, niin sun vastaukset ja teksti toivat mulle kommentointipaineita, joten tasoissa ollaan.

Nyt oon höpissyt ihan tarpeeksi, joten jos siirryn siihen kommenttiin - sitähän sä ootat. :)
Jo tekstin alussa tunnelma oli painostava, ja se kyllä jatkui koko ficin ajan. Pilvipeite pilkkoi taivasta, joka aikaisemmin oli selkeä (olen tarkka, ja Crystalilla oli edellisessä luvussa aurinkolasit, mutta sehän ei takaa mitään ”Crystal on outo” xD), hymy ei vakuuta, Jae ajatuksissaan metroasemalla… Olisin todellakin halunnut kuulla kaikki Jaen ajatukset - ne olisivat varmasti olleet erittäin mielenkiintoisia, sillä uskon todellakin, että hän on alkanut itsekin epäillä kaikkea outoa, mitä minäkin edellisessä kommentissani mainitsin. Ei Jae tyhmä ole, joten tuskin hän ajattelee, että kaikki on täydellisesti. Se on kyllä käynyt ilmi ensimmäisestä luvusta alkaen, että Jae epäilee jotain, ja sitähän mä odotan enemmän kuin innolla, että herran epäilyt julkistetaan. Hyvällä onnella Jae sai kunnon välähdyksen kävellessään, metrot ovat tunnetusti inspiroivia paikkoja.

Tässä luvussa tulee entistä paremmin esille ystävyyssuhteen todellinen syvyys. Tähän lukuun verrattuna edelliset osat ovat vain raapaisseet pintaa Jinin ja Jaen ystävyydestä. Uskon, että seuraavissa luvuissa tullaan syventymään Jinin ja Jaen ystävyyteen tarkemminkin, ja tulen huomaamaan uusia ulottuvuuksia heidän ystävyydestään.
Vaikka tässä onkin ilmestynyt kolme lukua, niin olen tehnyt tekstin edetessä useita todella hyvästä ystävyydestä kertovia havaintoja: molemmat tunnistavat toisistaan milloin toinen ei puhu totta, milloin hymy ei ole oikea, mistä toinen suuttuu/nauraa, luottamus, mitä toinen todennäköisesti tulisi sanomaan - yleensäkin tuntee toisen yhtä hyvin kuin itsensä. Tästä käy todella hyvin ilmi juuri tuo, että Jin ja Jae ovat kuin toistensa toinen puoli.
”En tiedä, miksi minun pitäisi yrittää vakuutella sinua. Olethan ystäväni, ja sitä paitsi olen kertonut sinulle aina -”

Tuossa on yksi esimerkki, mitä tarkoitan todella hyvällä ystävyydellä. Jaen ei tarvinnut edes sanoa lausettaan loppuun, kun Jin jo ymmärsi, mitä Jae oli sanomassa ja jatkoi lauseen loppuun. Mulle käy noin usein siskoni kanssa ja joidenkin kavereideni, ja oli todellakin hienoa, että olit lisännyt tuon kohdan tekstiin.
”En ole enää tarpeeksi sinulle, hän ei halua minua tänne häiritsemään teidän elämäänne, eikö niin? Sano, että se on niin, Jin. SANO!”

”Ei se ole niin. Tiedät, ettei se ole niin.” Jae Wook melkein hymyili – Jin luki häntä edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin.

Ystävyys on kaunista ♥

Ja nyt kun olen (taas kerran) analysoinut heidän välistä ystävyyttä, niin tästähän on hyvä siirtyä toiseen aiheeseen, joka häiritsee mua luku luvulta enemmän. Mä en vain saa päähäni, mitä Jin salaa. Tuo ärsyttää mua ihan suunnattomasti, ja aivan kuin tuossa ei olisi mulle jo tarpeeksi pohtimista, niin sitten mulle aiheuttaa migreeniä Crystal - että tän luvun jälkeen Jae. Mä en ollut ennen tätä lukua pahemmin jäänyt pohtimaan, mikä oli se päällimmäisin syy, miksi Jae lähti niin vauhdilla Koreasta. Mulla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö Jae olisi tullut Japaniin ottaakseen etäisyyttä työstään ja omasta elämästään Koreassa. Kiitos vain Jinin, nyt aloin epäillä tuonkin väitteen todenpitävyyttä.
Tarvitsin vain hieman lomaa. Hän tiesi, kuinka helppoa oli valehdella itselleen.

(Ja silti hän uskoi itseään.)

Kiitos vain, kun aiheutat mulle migreenin :”D

Sitten Jin (taas kerran). Siis mä en ymmärrä, miksei hän vain voi kertoa suoraan Jaelle (ja mulle), mitä on tapahtunut, vaan hän kiertelee ja kaartelee, eikä suostu puhumaan? Siis tuo on aivan helvetin ärsyttävää (sorry kiroilen). Tietenkin tekstin kannalta on vain hyvä, että sä pidät lukijoita jännityksessä, mutta mä en vain kestä, kun koko ajan tähän tulee kaikkea uutta problemaan, eikä mitään paljastu. Jin ihan selvästi haluaa kertoa Jaelle ja vihjailee vähän väliä Jaelle, että haluaisi kertoa hänelle jotain, mutta tarvitsee vain painostusta.
Täällä voin rentoutua. Haluan sinunkin pystyvän samaan”, Jin oli sanonut, eikä Jae Wook tiennyt vieläkään, mitä Jin oli tarkoittanut. Hänen täytyisi muistaa kysyä myöhemmin.

Siis tuokin kohta on niin selkeä siitä, että Jin haluaisi puhua Jaelle - antaa jonkun pienen johtolangan, jonka avulla Jae voisi kysyä Jiniltä totuutta. Mutta eihän Jae tietenkään mitään kysy. Ilkeää…
”Älä viitsi. Minun puolestani voit jäädä vaikka asumaan.”

Ja entäpä tuo sitten? Jin selvästi haluaa Jaen jäävän Tokioon, jotta hänen ei tarvitse yksin kestää Crystalia.
”Tulenko mukaan?”

Ja tuo? Ja sitten mukin särkyminen? Siis oikeasti mulla menee hermot näytön tällä puolella kun joudun arvailemaan, mitä Jin salailee.

Tekstin rakenteesta sellanen erityismaininta, että edelleenkin rakastan suuresti sulkeita, Jaen kursivoituja pohdintoja ja palvon pieniä yksityiskohtia. Etenkin nuo 53 askeletta, 160 jeniä oli todellinen rakkaus. Katoitko tuon jenien määrän muuten netistä vai keksitkö ihan päästä? On ainakin mun käsitykseni mukaan ihan realistinen summa. :)

Ja sitten vielä tuosta kun mainitsit, että haluaisit puhua mun kanssa tästä ficistä. Olen todella onnesta soikeana, että mun kommentilla oli suhun tollanen vaikutus. Mutta kuten itsekin sanoit, niin luulen että tulee paljon mielenkiintoisempaa, jos en tiedä etukäteen mitä tulee tapahtumaan - saat sitten nauraa mun olettamuksille jne. xD Yritän kyllä parhaani mukaan antaa sulle päättömiä ideoita ja inspiraatiota näillä kommenteilla, joten toivottavasti näistä on apua.

Tää kommentti venyi mailien pituiseksi (sitä se teettää kun kirjoittaa kommenttia kaksi tuntia), joten kiitos tästä. ^^
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 3/? 15.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Syys 16, 2009 10:04 pm

Enya, niin tiesin, ja oikeastaan odotinkin sun kommenttia ihan sairaasti. XDD kuitenkin joskus teet niin ettet kommentoikaan ihan kiusallasi ja sitten saankin venailla >: OO ei olisi kai pitänyt paljastaa ---

Mutta, mutta… pitää sanoa, että olen tähän lukuun todella pettynyt. No enpä kuitenkaan ole!

Mä säikähdin tossa alussa, ja mietin jo, että tulen sanomaan sulle, että: "MITÄS SANOIN MITÄS SANOIN", mutta sitten luin loppuun asti....... : ( mutta hyvä on, luotan sitten siihen, että tulet todellakin sanomaan, jos laatu tipahtaa. ok? :')

En kyllä ymmärrä, miten tekstit ja vastaukset voi aiheuttaa kommentointipaineita, mutta täytyy sanoa, että ihan turhaan sellaisia. ( tässä vaiheessa mulle riittäis melkeinpä se, että sanoisit piditkö vai et, oot kuitenkin auttanut mua tän kanssa niin paljon jo tähän mennessä. XD )

Tiedätkö, rakastan sun kommentteja juuri sen takia, että ne pistää mutkin miettimään asioita paremmin. XD Kun selitän sulle asioita mielessäni, mä selitän ne samalla myös itselleni paremmin, ja ymmärrän koko ficiä paremmin. Mutta kuitenkin, aivan kuin edellisen kommentinkin kanssa, mun tekee niin mieli sanoa sulle asioita, mihin mietit vastauksia ja kertoa sulle miten asiat on ja kuinka oikeassa oot missäkin asiassa. Tää on todella häiritsevää (vaikkakin sun kommentit on todellakin tän kaiken arvoisia) XD

-- ja oli todellakin hienoa, että olit lisännyt tuon kohdan tekstiin.

hienoa, että pidit tuosta kohdasta, sillä en todellakaan voisi edes kuvitella, että jättäisin sen pois. ( vaikka tää onkin mun fic, mun pitää myöntää, että Jaen ja Jinin ystävyys on aika rakkaus ja se on koukuttanut mut niin pahasti, että jos tämän ficin jälkeen vielä herrat innostaa, kirjoitan heistä 100% varmasti lisää.)
Kiitos vain, kun aiheutat mulle migreenin :”D

Pyydän kamalasti anteeksi D: migreeni on kamala t. en päässyt aamulla ylös sängystä koska sattui niin paljon [/offtopic]

Ja tuo jenien määrä - yritin parhaani muistella metrolippujen hintoja D: toivottavasti siis on realistinen summa, enkä kovin pahasti väärin muistanut...

Kiitos kamalasti TAAS kommentistasi, olen aina ihan onnesta soikeana, kun kommentoit. *__* oot paras !


ja ai niin !
Yritän kyllä parhaani mukaan antaa sulle päättömiä ideoita ja inspiraatiota näillä kommenteilla, joten toivottavasti näistä on apua.


et kuule arvaakkaan :-----D välillä tuntuu, että kirjoitan tätä ficiä pelkästään sun kommenttien avulla XD
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 3/? 15.9.]

ViestiKirjoittaja Lemia » To Syys 17, 2009 3:27 pm

Kun kerran jo tunnustin stalkkaavani tätä, niin yritetään sitten ihan pienesti kommentoidakin. Masentaa vaan noiden edellisten superkommenttien jälkeen (joita en siis lukenut, mutta toi pituus)! XD Ja tällaisiin hyviin ficceihin on niin vaikea kommentoida. Aluksi kehittelin ninjaa suunnitelmaa, että olisin kommentoinut tähän vasta, jos tämä olisi tippunut (= kommentoinnin harkittu ja hyvällä omatunnolla tehty välttely :--D) ja nostanut taas etusivulle, mutta anti mennä vaan.

Eli mina tykata ! Vaikka en tiedä henkilöistä hönkäsen pöläystä, niin kuitenkin pääsin tarinaan kiinni, koska minut tämä ei välttämättä vaadi mitään syvällistä analyysia henkilöiden real life -persoonista ja asemista julkisuudessa, kuten jotkut. Joten minun taustatieto näistä hyypistä on tasan tuossa, mitä sanot alkuteksteissä. En tiedä tunteeko kukaan toisiaan oikeasti, tai onko näillä oikeasti mitään syytä olla tuntevinaan toisiaan. : D mutta tämän on fiktiota, joten voin suhtautua tähän samalla lailla, ko mihin tahansa kaunokirjalliseen tarinaan. (Kuvat on muuten pop! Pisteet siulle. Sillä muuten minulla ei olisi mitään hajua henkilöiden ulkonäöstä, sillä monta kertaa ficcejä kirjoittaessa kirjoitetaan fanituksen kohteesta, ja oletetaan, että muutkin tietävät sen päähenkilön ulkonäön.)

Noi sulut, ne on jännät. Ne tuovat tähän selkeästi uutta ulottuvuutta, koska kovinkaan monet eivät käytä kirjoittaessaan tarinaa sulku, tai muitakaan tehokeinoja teksin kanssa. Kursiivit on ficeissä jo melko tuttu juttu, mutta esimerkiksi tavallista kirjaa lukiessa kursivointikin on aika harvinainen ilmiö - ainakin niissä minun lukemissani kirjoissa - mutta sulkujen käyttö on vieläkin harvinaisempaa, ja se oikein hyppää niissä silmille. Tässä sulut sopi kokonaisuuteen hyvin, koska se sopi harvaan kirjoitetun teksin tehokeinoksi tosi hyvin. Jos kirjoittaisit pidempään yhteen pötköön, niin veikkaisin, että sulut ei välttämättä sopisi kokonaisuuten niin hyvin. noi sulut myös korostaa jännästi eri asioita.

Ensimmäisessä luvussa ne olivat lähinnä vain sellaisia tarkennuksi yleiseen kuvailuun ja lauseisiin, pieniä tehokeinoja. Mutta kolmannessa luvussa ne tuovat esille enemmän Jae Wookin ajatteluja ja sivuhuomautuksia - vähän kuin vihkon laitaan kirjoittaa sivuhuomautuksen just käsitellystä asiasta. Samalla ne ja kursiivit ajatuksista toivat minulle mieleen just sen japanilaisen kohteliaisuuden hymyillään ja kiittellään, mutta kursiivissa ja suluissa irvistellään miten tee onkaan niin pahaa. Aina välistä tuntuu, että oon selittämisen kruunaamaton kuningas, mutta ehkä tajusit, kun kuitenkin selitin tästä jo kerran ! :---D

JA VIIMEIN DISSAUKSEEN! Siis ei oikeaan, mutta, ai että minä inhoan noita henkilöitä! Mokomat ei osaa tehdä mitään oikein. Jin vain ottaa vanhan ystävän kylään, mutta ei missään välissä tajua kertoa sellaista pientä asiaa, että "satuinpa tässä menemään naimisiin, mitäs sulle kuuluu". Crystal vaikuttaa ainakin vielä sellaiselle leffojen keinotekoiselle amerikkalaisnaiselle, joka hymyilee pepsodent-hymyään ja lämmittää ruuaksi valmisruokia. Jin ja Jae Wook taas on idiootteja miehiä, jotka eivät osaa puhua suoraan ja vakavasti - ainakaan pitkän eron jälkeen, vaikka luulisi. Mutta idiootit tuovat aina mukanaan dramaa ja dramatiikkaa !

Tämä fic oikein hohkaa keinotekoista plastic worldia. Lentokoneesta alkaen, siitä lentoemännästä alkaen, joka näyttelee asiakaskohteliastahymyä, esittää ystävällistä ja sanoo auttavansa, koska vain - mutta sisimmässään haluaisi vain olla perheensä kanssa kotona katsomassa telkkaria, tai ainakin jossain oikeassa elämässä, eikä näyttelemässä keinohymyä asiakkaille. Jae Wook taas - se halusi pois Korean valokeiloista turvaan ystävän luo, jolle ei kuitenkaan kerro mikä mättää, ei kerro managerille minne on menossa. Huijaa muita, mutta vielä pahemmin itseään. Jinillä on sama ongelma, se ei puhu. Näillä kaikilla tuntuu olevan kunnon kohteliaisuusnaamiot päällä, mutta missä on kaikki aitous ja ilo?

Tuntuu, että miehien keinonaamiot, jolla paeta todellisuutta, laskeutuivat siksi aikaa kun näkivät toisensa ensimmäisen kerran pitkään aikaan Tokion lentokentällä. Silloin nauru kuului Jae Wookin äänessä (ja välkkyi silmissä) - ja naamio oli hetkeksi poissa, enenn kuin Crystal tuli ja tipautti kaikki kerralla takaisin naamiomaailmaan.
Talon lämpö ei enää näkynyt ulos asti, eikä pihalla ollut vihreää – niin kuin ennen. Taas esimerkki, kuinka kaikki oli vain kulissia - missä aitous, missä lämpö?

Tällainenko maailma nykyään on? Pelkkää kulissia ja suorittamista.

Ja Jae Wook säälittää minua. Se halusi pakoon ja joutui uudestaan ansaan. Halusiko se pakoon sitä keinomaailmaa ja suorittamista, lomailemaan ystävän luo, vai oliko taustalla muutakin? Miksi Jin ei kertonut mitään elämästään, vai eivätkö miehet pidä yhteyttä ennen kuin toinen tulee luo? Tämä fic hämää minua. Tahtoo tietää enemmän, miksi näin, miksi noin, miksei niinkuin minä haluan. Tämä fic on harmaa, muuttuuko sen väri iloisemmaksi?

Haluan hymyjä.

Eli oikeasti, tämä on mahtava, ja lupaa vielä hienompaa tarinaa, vaikka sitten olisinkin pohdintoineni ihan hakoteillä. Ei se mitään, sillä tämä on hieno fic. Toivottavasti tästä kommentista irtosi edes jotain, koska minusta tämä on edelleenkin vaikea kommentoitava.

Kiitos ~♥ !
Ja toivottavasti ehdit jatkaa tätä pian, olen kyltymätön !
(ja tämä kaikkiko olisi pitänyt yrittää sanoa englanniksi? ei ikinä. XD)
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Avatar
Lemia
Teknikko
 
Viestit: 152
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:35 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 3/? 15.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Su Syys 20, 2009 1:51 am

Lemia, en kyllä odottanut sulta kommenttia tähän ja kun huomasin tän, yllätyin ihan sairaasti XDD Mutta ihan turhaa masentaa, sun kommenttis oli hieno ja pitkä ja hrrrr ♥

Oon jotenkin ylpeä, että näin moni on tullut lukemaan, vaikka ei olisi tiennyt hahmoista puoliakaan / mitään, ja vielä kommentoinut ja kaiken lisäksi pitänyt ! Jotenkin lisää mun itsetuntoa kirjoittajana, koska turhan usein oot automaattisesti hyvä ja loistava jos kirjotat just jostain Reitasta ja Mikusta.

( ja noi kuvat oli pakollisia, koska mä en monesti keskity ollenkaan ulkonäköön tai --- sellaiseen. höh. : ( ja sulkuja todellakin käytän korostamiseen, hienoa, jos ne toimi ! XD )

-- ai että minä inhoan noita henkilöitä! Mokomat ei osaa tehdä mitään oikein

MUN TÄYTYY MYÖNTÄÄ, ETTÄ MUSTA TUNTUU IHAN SAMALTA KU KIRJOTAN TÄTÄ.

Muuten, tykkäsin sun kommentissa niin paljon siitä, että kerroit, mitä tää pisti sut ajatteleen ! Hrrrr kiitos, hienoa, että tää sai ajatteleen yhtään mitään ! ´ww`

Anteeksi, tästä vastauksesta tuli hieman kämäinen, mutta toivottavasti tiedät, että arvostin ja rakastin sun kommenttia ihan sairaasti. ♥ Kiitos !

ps.
(ja tämä kaikkiko olisi pitänyt yrittää sanoa englanniksi? ei ikinä. XD)

KYL SE OLIS HYVIN MENNY XD <3

Amor, rakastan sua ;___;

Sä et tiedäkään, kuinka paljon sun kommenttis inspiroi ja kuinka hyvältä se sai kirjoittamisen tuntumaan - mä hetken uskoin, et osaan oikeasti jotain. Ja musta tuntuu, ettei tää tuu jäämään kesken, koska mä en ole suunnitellut tästä ficistä muuta kuin pääjuonen, ja pieni epätietoisuus pitää mielenkiintoa yllä. Että YRITÄN luvata, ettei tää jää kesken. Ei todellakaan ole aikomustakaan.

( eikä todellakaan haittaa, että kommentoit ♥ )

Vitusti alemmuuskomplekseja, et kiitti vaa. : (

Älä honey turhaan. : (

Ton mallin mä tiedän vaan siks, et sä hehkutit joskus sillon yöllä, et toi on kaunis ja ihana jnejne

EHHEHHEHHEHEHHEHEHHEH 8DDDDD joo. sama tyyppi.

Aa, mun tekis mieli sanoo sullekin missä kohdassa vedät metsään ja missä kohdassa oot niin oikeessa, että pelottaa, MUTTA. XDD

Aa outoo, en oo pitkään aikaan kirjottanut näin pitkää kommenttia, ja musta tuntuu, et tänki vois deletoida ja alottaa alusta-- offaan varmaan aika kivasti. Mut no can do.

sun kommenttis on just ihana. älä huoli.

Ja sun kommentti TODELLAKIN inspiroi, luin sen monta kertaa ( ja ihkutin mesessä kaikille ketkä jaksoi kuunnella........... ). Oot ihana, ja toivottavasti pidät jatkostakin. ♥




A/N: TOSIAAN. Kappale neljä. En tiedä mistä tätä inspiraatiota tulee (tiedänpäs kyl mut......) ! Toivottavasti pidätte ! Kommentit on edelleen mukavia. :---)

Tämän osan betasi Elindar, kiitos ~ ;__;



Luku 4.



Crystal seisoi tiskialtaan vieressä, kun Jae Wook käveli keittiöön. Hänen ruskeat hiuksensa (niissä oli kiharoita) oli kiedottu kevyelle nutturalle niskaan, ja löysän t-paidan hihat oli kääritty rullalle. Vesi kiilteli tummalla iholla kyynärpäissä asti.

”Kuulin, että lähdit kävelylle”, nainen sanoi kääntämättä kasvojaan kohti miehensä ystävää. Jae Wook tyytyi vain nyökkäämään ja astui Crystalin ohi suuren ikkunan viereen.

”Tunnet edelleen siis hyvin Tokiota.” Uusi nyökkäys. ”Istu alas, laitan sinulle ruokaa lautaselle. Olen hyvin pahoillani, ettei meillä ole tarjota mitään korealaista – mitä te edes syötte? – mutta toivottavasti japanilainen kelpaa. Ainakin asuit täällä pienenä, joten mitään kovin yllätyksellistä ei pitäisi lautasellesi ilmestyä, joten ehkä vain olen luottavaisin mielin ja sinäkin ja – ”


”Crystal.” Jin oli ilmestynyt keittiöön ja haudannut kasvonsa vaimonsa niskaan. Jae Wook astui lähemmäs paria haistaakseen Jinin tutun hajuveden tuoksun (se oli edelleen sama kuin vuosia sitten) ja antoi itsensä kadota tuoksupilveen. ”Rauhoitu. Jae on ystäväni. Sinulla ei pitäisi olla mitään hermoiltavaa.” Laulaja asetti kätensä naiselliselle lantiolle, käänsi toisen ympäri ja painoi pienen, huonosti tähdätyn suudelman tämän huulille. Crystal alkoi hymyillä.


(Eikä Jae Wook ihmetellyt miksi.)


”Hyvä on. Olen vain… jännittynyt, kun tapaan uusia ihmisiä ja - ”


”Tiedän sen”, Jin kuiskasi Crystalin iholle. Miehen hengitys poskipäillä rauhoitti nuorta naista, ja Jae Wook lähti huoneesta kertoen tarvitsevansa lepoa (aikaa ajatella) pitkän lentomatkan jälkeen (koska mikään ei ollut kuin ennen).



Askeleet kaikuvat seinillä (liian valkoisilla), kun Jae Wook käveli vierashuoneeseen. Hän hengitti vihaisesti ja kuuli omien keuhkojensa rahinan, kun ilma puhaltui väkivaltaisesti ulos. Nyrkki osui betoniin (vaikka askeleet seurasivat toisia).


Jin sai Jae Wookin kiinni ennen vierashuoneen ovea. Vahva ote oli lämmin tärisevällä olkapäällä, se pysäyttirauhoittikiihdyttivihastutti, eikä Jae Wook tiennyt mitä ajatella. Jin kosketti häntä ensimmäistä kertaa lentokentän jälkeen. Huolissaan.


”Mene vain sisään.” Jinin hengitys oli yhtä kuuma kuin hänen sormensakin. Jae Wook nyökkäsi lyhyesti ja käveli sisään yrittäen unohtaa käden olkapäällään. Nuorempi (mutta vahvempi) vetäisi oven kiinni perässään, ja Jae Wook sulki korvansa sen kolahdukselta karmeja vasten.


”Voisin sanoa sinulle, kuinka idiootti olet. Vihaan sinua tällä hetkellä, tiedäthän sen?” Jin aloitti, ennen kuin Jae Wook oli ehtinyt istua sängylleen. Sanat pistivät, tunkeutuivat mieleen silmistä ja korvista ja suusta ja kaikkialta, mutta hän halusi istua alas ennen kuin ajattelisi.
Sänky oli vain kahden askeleen (kolmen sekunnin) päässä. Tummempi miehistä istui alas, kietoi päiväpeitteen naruja sormiensa ympärille. Älä jatka, Jae Wook ajatteli. Mutta Jin jatkoi.


”En tiedä, mikä sinuun on mennyt. Olet täällä ensimmäistä päivää ja olet kuin Kame kiertueen jälkeen, tiedäthän, hermostunut, ahdistunut ja kaikilla tavoilla luotaan työntävä. Minulla on ollut ikävä sinua, et tiedäkään, mutta en tiedä miten minun pitäisi olla, sillä käyttäydyt kuin – nainen.


”Ehkä sinulla on jäänyt vuosien saatossa jotain olennaista huomaamatta. Tai jotain.”


”En usko. Ehkä olet vain muuttunut. Ehkä et halua olla täällä. Ehkä me emme ole enää ystäviä ja – ”


”Anteeksi.”


”Älä pyydä. Ihmiset muuttuvat.”


”Niin sinäkin.”


”Minäkin.”


”Ennen minäkin olin sinulle tärkeä”, Jae Wook mutisi itselleen, sulki silmänsä ja menetti (sekunnin sadasosassa) itsevarmuutensa. Hän kuuli ystävänsä ensin huokaisevan, sitten naurahtavan, ja hetkessä Jinin ruumiinlämpö oli vasten hänen sääriään. Aukaistessaan silmänsä, Jae Wook huomasi Jinin hymyilevän.


”Jae. Olet todellakin maailman idiootein”, Jin sanoi ja painoi poskensa vasten toisen polvea. ”Crystal on minun vaimoni. Rakastan häntä, niin kuin sinuakin, mutta se rakkaus on vain – erilaista, tiedätkö?” Tummat hiukset kiipeilivät pitkin jalkaa (reidelle asti). Jostain syystä Jinin sanat eivät rauhoittaneet Jae Wookia.


”Hän on korvannut minut.”


”Eihän.”


”Onhan. Et kertonut minulle edes häistänne.”


Jin huokaisi jälleen. ”En tullut tänne puhumaan minusta ja Crystalista.”


”Ja silti kysyit mikä minua vaivaa?”


”Anteeksi. Tiedän, että tein väärin, kun en kertonut sinulle, mutta – ”


”Älä pyydä. Olisin vain halunnut tietää, mitä sinunkin elämääsi oikeasti kuuluu, nähdä sinut elämäsi onnellisimpana päivänä, en sen enempää. Anteeksi, olen varmasti niin helvetin huono ystävä, voin vain kuvitella.”


”En ollut onnellinen. En ole vieläkään.”


”Mitä tarkoitat?"


”En mitään. Kerron myöhemmin, sopiiko? En todellakaan tullut tänne puhumaan minusta, enkä myöskään Crystalista.”


”Hyvä on.”


”Mikä siis on? Kerro. Pyydän.”


Jinin katse tuntui polttavalta Jae Wookin verkkokalvoilla.



// A/N2: Ai niin ! Tuolla jossain mainitaan Kame, ja hänhän on siis yksi KAT-TUNin jäsenistä. :')
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 4/? 20.9.]

ViestiKirjoittaja serellenders » Su Syys 20, 2009 11:27 am

Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun en ollut jaksanut vielä kommentoida edes kolmatta osaa ja jo nyt olikin ilmestynyt neljäs osa. Okei, yritän nyt sitten samantien korjata tämän vääryyden ja kommentoida nämä kummatkin osat. Tosin tästä voi tulla hyvin surkea kommentti ilman kritiikkia ja muuta tarpeellista, mutta niinkun jo sanoin, niin olen todella laiska kommentoija ja jos ei nyt satu olemaan inspistä kommentoida jotakin fictiä niin en jaksa oikein panostaa niihin, mutta kuitenkin.

Mulla on aika ristiriitaset tuntemukset tän fictin kanssa. Niin kun minä jo taisin mainita tuossa edellisessä kommentissani mainita, että pidän kuvailua hyvin suuressa arvossa, mutta tuon kolmannen luvun luettua alkoi hiukan tuntumaan siltä, että sitä ei tunnu olevan tässä lähes ollenkaa. Se on häiritsevää ja erityisesti tässä fictissä se häiritsee minua todella paljon, pohjalla on se, että minulla ei ole mitää havaintoa näistä henkilöistä jotka esiintyvät tässä. Jep, tässä huomaa ehkä sen edun kirjoittaa jostakin Gazettosta tai antikuista kun suunilleen kaikki tietävät minkänäköiset heidän jäsenensä ovat niin ei välttämättä tarvitse panostaa siihen kuvailuun niin paljon. Vaikka olenkin katsonut antamasi kuvat ja yrittänyt painaa ne mieleen, mutta kuitenkin kun tekstistä ei taas heijastu ollenkaan näitten henkilöitten ulkonäöt kuvailtuna. Se tekee lukijalle (ainakin minulle) hiukan epävarman olon, koska olen kuitenkin vierailla vesille fandomin suhteen. Pientä tasoitusta kuitenkin tuo neljäs osa toi tähän kuvailu juttuun, siinä oli kuitenkn jo enemmän kun kolmeen edelliseen osaan verrattuna. Mitä luultavammin siinä oli jopa enemmän kun kolmessa edellisessä osassa yhteensä.

Vaikka tuo kuvailu onkin ollut aika olematonta, niin silti mä vaan tykkään sun kirjoitustyylistä ihan mielettömän paljon. Mun pitäisi varmaan käydä lukemassa jotakin kuin muitakin fictejä niin ehkä saisin jonkinlaisen käsityksen siitä, että onko tämä vaa joku yksittäinen tapaus, että kuvailu on näin olematonta, vai onko se kenties sittenkin osa sun omaa tyyliäsi.

Mä en tiiä, että tapahtuko siinä jotakin kun mainitsin noitten henkilöitten kuvailusta edellisessä kommentissa. Nimittäin nyt se ylistämäni monipuolisuus muuten kuvailussa tuntui tippuvan olemattomiin tässä kolmannessa ja neljännessä osassa. Ja tämä harmitti minua oikeasti todella paljon. Koska nyt teksti tuntui olevan vain pelkkää henkilöitten eläväittömistä tekemisisllä ja sanomisilla. Eikä minuun oikein uppoa tämäntyyppinen teksti. Koska suorastaan janoan ja vaadin sitä kuvailua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisena ja voi olla, että vaadin tältä fictiltä ehkä enemmän kun normaalisti, sillä niin kun olen jo monesti sanonnut, että hahmot ovat minulle tuntemattomia.

Älä nyt ota tuota kovin negatiivisesti, vaan ennemminkin kritiikkinä vaikka. Ör, musta alko tuntua siltä juuri nyt, että sanoin ehkä liian karkeasti noi asiat tuosta kuvailusta >:

Tässä on kuitenkin myös positiivistakin, paljonkin. Ensinnäkin se, että oon hurahtanut tuohon kirjoitustyyliisi. Se on jollakin tavalla persoonallinen, sen persoonallisuuden saattaa tuoda nuo sulut mitä viljelet pitkin tekstiä, mutta en ole kyllä täysin varma. Välillä kuitenkin ne sulut hiukan töksähtelevät, mutta suurimmaksi osaksi ne kulkevat tekstin mukana nousematta liikaa esille ja ovat osana tätä kokonaisuutta. Tekstillisesti (jos kuvailu jätetää nyt pois) tämä on oikein selkeää ja helppo lukuista tekstiä. Eikä ole ainakaan vielä tähän mennessä jättänyt turhia aukkokohtia, vaan tämä on edennyt oikein sopusointuisesti ja nopeassa temmossa. Ja oot saanut tekstin elävöitettyä niin, että se ei ole tuntunut tylsältä vaikka vielä ei ole periaatteessa tapahtunut oikein mitään suurempaa.

Mä voin vaan sanoa vielä sen tähän loppuun, että neljäs osa loppui niin epämääräisesti (positiivisessa mielessä) kun olla ja voi. Elikkä jos minulta kysytään, niin seuraava osa voisi ilmestyä piankin, sillä mä haluan tietää mitä oikein seuraavaksi tapahtuu.
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 4/? 20.9.]

ViestiKirjoittaja Enya » Su Syys 20, 2009 11:39 am

Ei hemmetti sun kanssasi! Mä olin aivan innoissani (hyvä etten hyppinyt seinille), kun huomasin uuden osan ilmestyneen - ja vieläpä ennen koeviikkoa, mikä on todella hyvä juttu, sillä mulle tulee reilun viikon nettikielto, enkä silloin olisi pystynyt kirjoittamana sulle mitään kommenttia, vaikka haluan, ja se vain ärsyttäisi mua enemmän ja… Voi jösses mä rakastan tätä lukua! Siis olen nyt niin sekaisin, että tän kommentin väsääminen tuntuu ensimäistä kertaa aivan kauhealta. Miten sä pystyit jättämään tän tuollaiseen kohtaan? Sadisti oot, kun kiusaat mua ja mun älynystyröitä. :(

Tää luku oli hämmentävä - Crystalin takia. Tuossa alussa hän todella esittää Oscarin arvoisesti kunnollista rakastavaa vaimoa, mutta eipäs mua noin vai saakaan vakuutettua. Tuo, kuinka Crystal esitti niin ystävällistä: halusi tarjota ruokaa, höpötteli niitä näitä ja hymyili. Herran jestas sentään en ymmärrä tuota naista yhtään! Mutta eniten mua hämmentää tässä se, etten keksi miksi Jin näyttelee Crystalin tavoin. Miksi ihmeessä Jin ei vain voi ottaa ja häippästä? Ei Jin todellakaan voi olla noin tossun alla, että aivan vapaasta tahdostaan suostuu Crystalin pelinappulaksi. Kiristääkö Crystal jollain tavalla Jiniä, vai mistä oikein on kyse? Ja jos kiristää niin millä? Jinin täytyy todellakin salailla jotain todella tärkeää, ja ei varmaan tarvitse mainita, että haluan selvittää mitä? :D (Olen utelias ihminen) Tuo on oikeasti niin läpinäkyvää, kuinka Jin ja Crystal ovat aina kiehnäämässä toistensa kimpussa, kun Jae Wook on paikalla. Tietenkin Crystal haluaa hänen ja Jinin avioliiton näyttävän ulkopuolisin silmin mahdollisimman hattaraiselta, ettei valhe paljastu. Mutta mua edelleenkin kismittää ihan tavattoman paljon tuo ainainen salailu. Luulisi, että näiden kuluneiden lukujen aikana Jin ja Crystal olisivat sotkeutuneet valheidensa verkostoon, mutta eipä tietenkään. Ainahan he keksivät uutta eikä mikään paljastu. Kyllä odotan innolla, että Jin ja Crystal kärähtävät. Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa Jae Wook kyselee ensin Jiniltä ja sitten Crystalilta erikseen vaikka hääpäivästä, ja kuinka sitten vastaukset menevät ristiin toistensa kanssa. JW: ”Minne menitte kuherruskuukautta viettämään?” J: ”Ei minnekään, käytiin vain sukulaisia tapaamassa.” C:”Thaimaaseen.” Kyllä, odotan innolla :D

Jae Wook on kyllä oikea suloinen mussukka. Hän on niin symppis, kun on tuolla tavalla kateelinen/mustis Jinistä. (Vaikka kukapa ei olisi?) Välilllä mulle tulee Jae Wookista mieleen joku teini-ikäinen/uhmaikäinen, joka kiukuttelee, kun ei saa kaipaamaansa huomiota.

Ja kohta mä varmasti hyppelen täällä seinille. Jin plajsati Jae Wookille, ettei ole onnellinen Crystalin kanssa! Kohta ne valheet paljastuvat (jota odotan sekä innolla että en niin innolla, sillä rakastan tätä jännitystä). Ja entäpä tuo loppukohtaus Jae Wookin huoneessa? Oikeasti mä hymyilen silel ihan hulluna täällä ja awwittelen ja ties mitä muuta. Rakastan tätä todella paljon, etten saa tästä kommentista taiottua mitään järkevää.

Yksi ristiriita tässä tekstissä muuten pomppasi pahasti silmille. Edellisessä luvussa oli tää kohta:
Vuosien ystävyyden jälkeen hän tiesi, ettei Jin pyytäisi anteeksi, vaikka hän kuinka tahtoisi.

( Silti hän odotti sitä. )

Ja sitten tässä osassa Jin pyysi anteeksi - kahteen kertaan! Olin niin helvetin onnessani, kun Jae Wook sai kuulla JInin anteeksipyynnön. Mutta ristiriitana tässä on mun mielestä se, kuinka absoluutttisen varma Jae Wook oli siitä, ettei Jin pyytäisi anteeksi ja sitten yhtäkkiä Jin pyysikin häneltä anteeksi kahteen kertaan. Eikä tuota kohtaa sen enempää korostettu tekstissä. Huomasithan itse tuon anteeksipyyntö kohdan, vai oliko tuo kohta tarkoituksella tuolla tavalla koruton?

Mutta nyt mulla sattuu olemaan sen verran kiire, ettei tästä tullut niin hyvää kommenttia kuin oli tarkoitus. (Ja jätin varmasti jotain mainitsematta, mutta käyn sitten lisäilemässä, jos jotain muistuu mieleen)

Kiitos! ^^
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 4/? 20.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Su Syys 20, 2009 2:20 pm

Altesse, näin alkuun mun on sanottava, että kritiikkisi hämmentää mua ihan suunnattoman paljon. En osaa tavallaan selittää, miksi, mutta yritän. :'D

Asia ei siis ole sitä, että olisin kamalan ..... mitensennytsanoisi herneet nenässä siitä, että sanoit, mikä tässä mättää, päin vastoin, mutta... ah, ei tämä onnistu. Jos joskus osaan selittää, mikä mua hämmentää, selitän, okei? :'D ( ja jos haluat/jaksat/mitä tahansa saada parempaa käsitystä mun kirjoitustyylistä, suosittelen lukemaan mun jonkun uusimman ficin, koska se varmaan auttaisi... en tiedä )

Mun kirjoitustyyli on ollut aina vähän --- tällainen. Mä en kuvaile henkilöiden ulkonäköä tai luonteita tai mitään sellaista, vaan jos haluan kertoa ne, niillä pitää olla usein joku oikein hyvä syy ja niiden pitää liittyä ficiin. Sen takia moniosaisen ficin kirjoittaminen on ollut mulle aina vähän haaste, koska tässä pitää keskittyä asioihin, joihin en yleensä keskity, ja se hämmentää, koska tekstin pitäisi olla vieläkin yhtä selkeää ja hyvää, kuin ilmankin. Ja -- noh, se on vaikeaa. ( tämän huomasit nelososassa... ) Ja vielä kun kukaan ei oikein tiedä noita tyyppejä niin ---- asdf. Ehkä joku päivä korjaan noita aikaisempia lukuja ja lisään sinne muutakin kuvailua ( tai sitten innostun seuraavan osan kanssa, en tiedä ). Mutta kiitos, että sanoit, sillä musta on todella vaikea itse nähdä noita asioita, koska kuitenkin kirjoittajana tunnen tän ficin paremmin kuin kukaan muu, ja siksi on vaikeaa huomata, mitä voisi vielä parantaa / mitä huonoa siellä on. Kiitos ! ( etkä sanonut liian karkeasti vaan ihan suoraan, ja arvostan ihmisiä, ketkä osaa sanoa asiat niin kuin ne on XD )

Ja oot saanut tekstin elävöitettyä niin, että se ei ole tuntunut tylsältä vaikka vielä ei ole periaatteessa tapahtunut oikein mitään suurempaa.

Tää mua vähän pelotti ( että tää teksti olis siis tylsää ), sillä tähän on tullut jo nimellisesti neljä lukua ( tarkoitan siis, että nää vois tiivistää vaikka kahteen, jos haluaisi... ) eikä vielä ole päästy puusta pitkälle.

Mutta kiitoksia kommentistasi, yritän keskittyä kuvailuun myös ensi luvussa, toivottavasti siitä tulee parempi ! :'D

Enya, ihanaa, että joku on noin --- onnellinen? --- kun uusi luku tulee XD

Miten sä pystyit jättämään tän tuollaiseen kohtaan? Sadisti oot, kun kiusaat mua ja mun älynystyröitä. :(

anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta : (

Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa Jae Wook kyselee ensin Jiniltä ja sitten Crystalilta erikseen vaikka hääpäivästä, ja kuinka sitten vastaukset menevät ristiin toistensa kanssa. JW: ”Minne menitte kuherruskuukautta viettämään?” J: ”Ei minnekään, käytiin vain sukulaisia tapaamassa.” C:”Thaimaaseen.” Kyllä, odotan innolla :D

Tipahdin tässä kohtaa ja kunnolla XDD

Välilllä mulle tulee Jae Wookista mieleen joku teini-ikäinen/uhmaikäinen, joka kiukuttelee, kun ei saa kaipaamaansa huomiota.

Sillä on vaan menkat, oon varma tästä !

Ja tuo anteeksipyyntö, hmm, noh, se kohta oli kyllä epäselvä, mutta yritin vähän selittää sitä tällä:
Jin oli mennyt sekaisin. Jae Wook oli varma siitä.

ja sillä aikaisemmalla kohdalla ( missä Jin ei tehnytkään niin, kuin JW oli kuvitellut yms. ) Voin myöntää, että se oli hieman epäselvä, anteeksi D:

Ja kommenttisi oli hieno ( kuten aina ) ! Kiitoksia kommentistas ja yhyy ;__; ♥

Amor,

Okei, en mä olis uskonut, et tää osa on näin nopeesti ulkona. Mut en mä valita !

En mäkään mutta ei se mitään XDD
Kirjota Jinist kivempi seuraavis osis, en kestä tätä tunnetta.

Kiristämisen makua ilmassa >: OOO saa nähdä, saa nähdä ; )

Tuosta kuvailusta --- en vaan JAKSA kirjoittaa sitä tähän uusiksi, joten haluatko katsoa tuolta ylempää, mitä vastasin Altesselle. XD Kiitos. Ja kyllä, tajusin mitä tarkoitan.

Ah, arvostan sun kommentissa kamalasti sitä, kun jaksat kertoa noista sun fiiliksistä ja kaikesta, kiitos ;___; <3 ( ja tästä tulee varmaan maailmankaikkeuden lyhyin kommenttivastaus, anteeksi siitä, mutta toivottavasti tiedät, että rakastan sun kommentteja ja kyllä, ne inspiroi ♥ )

Kiitos kamalasti kommentistas, honey ;__; ♥
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 4/? 20.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Syys 30, 2009 5:26 pm

A/N: Tän osan betasi Panda. Kiitos, honey ♥


Luku 5.



Se tuntui vatsalaukussa, ruokatorvessa, se kutitteli keuhkoja ja pisti piikeillään rintaa. Se puristi henkitorvea kasaan, ja Jae Wookin oli vaikea hengittää. Hän painoi päänsä alas, antoi karheiden hiustensa latvojen valua olkapäiltä. Mies ei osannut nimetä poltetta sisällään, joten hän joutui sulkemaan silmänsä Jinin vaativalta katseelta.

”Minua vain hieman väsyttää, siinä kaikki. Lento tuntui pitkältä, vaikkei se sitä todellisuudessa ollutkaan, enkä voinut syödä, sillä minua niin jännitti palata tänne, enkä ole voinut nukkua, sillä töissä on ollut kiireitä ja minä –” Sanat karkailivat suusta itsekseen liian nopeasti ja helposti (aggressiivisesti), mutta Jae Wook pysähtyi vetääkseen ilmaa tiheästi kohoilevan rintansa alle.

Jinin käsi nousi silittämään mustalla farkkukankaalla peitettyä reittä rauhoittavasti, ja Jae Wook tunsi vahvan otteen jalallaan.

Ei mitään kiirettä, olen tässä.


”Jatka vain.”


”En minä…”


”Mikä on?” Jin aikoi saada selville, mikä toista vaivasi. Hän repisi sen irti Jae Wookista, kertoisi, että hän on aina juuri siinä, hengittäisi hetken toisen miehen kasvoille (samaa happea), pyyhkisi kyyneleet toisen kasvoilta (ja omiltaan), jotta Jae voisi jälleen oma itsensä.



Jin muisti, kuinka Jae Wook oli kasvanut. Hän muisti perheriidat, jalkapallotappelut, ensimmäisen pesäpallopelin, polkupyörät, ensimmäisen koulupäivän. Heidän molempien.

Lapsena vuoden ikäero oli ollut pieni, teininä se oli ollut merkittävä, aikuisena se teki heistä samanarvoisia.

Jin osasi kertoa, miten Jae Wookin luonne oli kehittynyt. Hän ei tiennyt ystävänsä jokaista naisystävää, tyylisuuntaa tai mielenjohdetta (eikä halunnutkaan), mutta vuosien tuntemuksella hän osasi kertoa, kuinka nopeasti pieni Jae oli kasvanut henkisesti aikuiseksi, vanhaksi, malliksi.

Nyt Jinin edessä istui aikuinen mies. Kaksikymmentäkuusivuotias. Ja se pelotti häntä.




”Minä -”, Jaen ääni oli heikko ja epävarma. Jin nyökkäsi odottavasti. ”- en osaa enää elää.”


Japanilainen vakavoitui ja katsoi ystävänsä hautaavan kasvonsa käsiinsä. Hengitys soljui sormien ja sormusten ohi Jinin käsille asti (ne tärisivät). Minuutit tuntuivat vain kuluvan ja katoavan ilmaan.


”Mitä tarkoitat?” Jin sai viimein suustaan. Hän kuunteli sanojaan, ja päätti (kolmen sekunnin kuluttua), että olisi ollut parempi olla vain hiljaa.


”En mitään. En yhtään mitään. Unohda se. Unohda, minä –”


”Älä.”


”Minun täytyy mennä.”


Jin katseli epäuskoisena, kun Jae Wook nousi ylös ja asteli ulos ovesta katsomatta taakseen.



Illan tunnit kuluivat hiljaa. Jae Wook oli lähtenyt talosta jo toisen kerran päivän sisään (”Neiti”, Crystal oli huokaissut laittaessaan ruokaa jälleen takaisin jääkaappiin. Jin oli pyöräyttänyt silmiään ja juonut lasin vettä.), mutta tällä kertaa Jin oli enemmän huolissaan. Jae ei tulisi takaisin tänä yönä, ja hän tiesi sen liian hyvin.



Jin heräsi omasta sängystään unisena. Hän ei tiennyt, miten oli päätynyt siihen (viimeiset muistikuvat olivat kovalta sohvalta). Mies kuuli tasaisen raskaan hengityksen vierellään ja kietoi kätensä toisen kehon ympäri vaistomaisesti. Iho oli lämmin kosketuksen alla, ja kun Jin juoksutti sormenpäitään pehmeällä kaulalla, hän tunsi vaimonsa rauhallisen pulssin.



Kaksisataaviisikymmentä. Niin monena aamuna Jin oli herännyt Crystalin vierestä, jalat kietoutuneina paksuihin peittoihin. Tummat hiukset olivat silkkiä sormenväleissä ja suljetut silmät olivat aina niin levolliset.

Satakaksitoista. Niin monena aamuna Jin oli halunnut herätä jostain muualta.



Makuuhuoneen ilma oli kuuma ja kostea Jinin paljaalla ylävartalolla. Jalkoja verhoavat puuvillahousut olivat tarttuneet epämukavasti kiinni ihoon, ja mies pyöri hetken lakanoissaan etsiäkseen viileämpää kohtaa (tyynyistä, patjasta). Hän painoi Crystalin pitkiä, tummia hiuksia huulilleen ja suuteli lainehtivia suortuvia hellästi, eikä kulunut hetkeäkään (kaksi minuuttia, kolmekymmentäkolme sekuntia), kun nainen jo avasi silmänsä.


”Hyvää huomenta.” Mies hymyili naisen äänelle ja painoi silmänsä kiinni. Tiukasti. Crystal hymähti hiljaa, sulki silmänsä ja antoi hengityksensä rauhoittua uudelleen. ”Tuoksut hyvältä.”


”Huomenta”, Jin vastasi hiljaa. Crystal painoi päänsä vasten miehen rintaa, joka hetken päästä peittyi suudelmiin. Huulet piirsivät rintakehän luiden ääriviivoja uudelleen jättäen jälkeensä kostean vanan ja hengityksestä kuulaan ihon. Hyvästä olosta värisevät vatsalihakset kertoivat omaa tarinaansa, ja nuorempi käänsi hellästi työntämällä miehensä selälleen.


Jin naurahti, kun tunsi kapean kehon nousevan ylös ja asettautuvan istumaan hänen lantiolleen. Naisen paljas iho kiilsi hiukan ikkunasta tulevassa auringonvalossa, eikä Jin voinut muuta kuin katsoa (tuijottaa), kuinka Crystalin keho venyi hänen riisuessaan ylisuurta t-paitaansa.


”Anna kätesi, Jin.” Ja Jin totteli (kuin pakosta). Hän ojensi kätensä kohti vaimoaan (kollegaansa, ystäväänsä, rakastettuaan?) ja katsoi kuinka sormet lomittuivat sormien lomaan.


”Pidäthän minusta aina kiinni.” Ja Jin nyökkäsi (muttei luvannut). Hän sulki silmänsä, ettei olisi katsonut poispäin. Crystal ei osannut kääntää miehensä eleitä sanoiksi (eikä tunteiksi), vaan tyytyi puremaan huultaan ja hymyilemään.


Jinistä oli vaikea tarttua sekunteihin, kun Crystal painautui vasten hänen vartaloaan, hautasi hänen poskensa kämmeniin ja suuteli hänen huuliaan (yhtä pehmeät kuin hänen omansa).

Suudelman seasta Jin kysyi: ”Tuliko Jae takaisin yöllä?” ja Crystalin pyöritettyä päätään, hän nousi istumaan, siirsi vaimonsa vierelleen ja nousi kertoen menevänsä suihkuun, aamiaiselle, aamulenkille, kuntosalille, studiolle ja töihin. Yksin.
提心吊胆和闷

    1 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja Enya » Ke Syys 30, 2009 9:09 pm

Juu, mun pitäisi olla tutustumassa matemaattisiin kaavoihin, mutta minkäs teet, kun löysin jotain paljon parempaa ajanvietettä? Ja toisaalta tämä ficci tuntuu kehittävän päättelykykyä, joten hyötyähän tästä on. :D

Musta on käsittämätöntä, kuinka tämä ficci saa osa osalta mut enemmän hämmentyneeksi ja epäluuloiseksi. En edes muista, koska olin viimeksi yhtä tietämätön ficin kannalta - etenkin henkilöiden menneisyyden takia. Tulevaisuudesta mulla on joitain epäilyjä, mutta Jinin ja Jaen menneisyyden ja heidän salaisuuksiensa suhteen olen maalaillut ties mitä, mutta loppujen lopuksi en tiedä, mikä olisi kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Musta vain tuntuu, että kaikki mitä arvelen Jinin ja Jae Wookin salaavan, ei tunnu realistiselta.
Olen pohtinut tähän vaikka mitä yakuzasotkuista kiristyksiin, mutta mikään ei vain vakuutta mua täysin. En vain usko, että Jin olisi sekaantunut yakuzaan. Se ei kuulosta lainkaan realistiselta, kun olen yrittänyt analysoida Jinin liikkeitä, reagointia ja lauseita. Jos Jin olisi sekaantunut yakuzaan (ja ketähän siitä voisinkaan syyttää) niin uskoisinpa, että jotkut hänen lauseistaan olisi ollut toisenlaisia ja Jin olisi kaikin puolin varautuneempi - toisaalta Jin on tuollainen salamyhkäinen.
En tiedä, mitä mun pitäisi päätelmissäni uskoa ja mitkä ovat taas liian kaukaa haettu - kuitenkin tähän kaikkeen on niin yksinkertainen ratkaisu, mutta mä olen vain niin hämmentynyt sun kirjoituksistasi. Kuitenkin olet vain kierrellyt ja kaarrellut salaisuuden ratkaisun ympärillä, ja sekoittanut mun pientä päätä entisestään kertomalla joitain sellaisia asioita, jotka eivät varsinaisesti siihen liitykään. Ja tuon kaiken avulla olet saanut mut entistä sekaisemmaksi. Mulla oli jo ensimmäisen luvun jälkeen villejä veikkauksia siitä, mitä Jin salailee, mutta niistä päätelmistä ei kovin moni ole enää tallella, sillä luku luvulta niitä tuntuu karsiutuvan. Mutta yhdestä asiasta olen varma: ”kaiken takana on nainen” eli Crystal. Jo aikaisemmin oli vakuuttunut siitä, että Crystal on viekoitellut Jinin pahoille poluille, ja viimeinkin tässä osassa tuohon tuli varmistus! Viimeinkin jokin mun päätelmistä (vaikka tuo olikin aika selvä) osoittautui oikeaksi. Ai, että olen kiitollinen Jinille, kun hän mainitsi Crystalin olevan hänen kollegansa. Paitsi tuo voi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, kun Crystal ja Jin ovat molemmat laulajia… No, nyt meni sekin varmuus tuon suhteen. *huoh*

Ja Jae Wookin salaisuuden suhteen mulla ei ole yhtään sen suurempaa varmuutta kuin Jininkään suhteen. Mutta epäilen suuresti, että juuri Jae Wookin kantama salaisuus ajoi miehen pois Koreasta.
Sillä on vaan menkat, oon varma tästä !

Kieltämättä tuo selittäisi paljon :D Edellisessä luvussa Jae Wook käyttäytyi omia sanojani lainaten ”teini-/uhmaikäinen”-tyylisesti, ja entäpä tässä osassa sitten? Joku kyllä todella kaipaa huomiota Jiniltä, kun on jatkuvasti paukuttelemassa ulko-ovea ja ihan mökmöks ja kiemurtelee Jinin kysymysten alla kuin joku olisi laittanut kusiaisia hänen niskaansa. Voi elämä sentää… Ja yhdestä asiasta olen hyvin vakuuttunut tämän osan jälkeen: Jae Wook ei osaa valehdella.

”Minua vain hieman väsyttää, siinä kaikki. Lento tuntui pitkältä, vaikkei se sitä todellisuudessa ollutkaan, enkä voinut syödä, sillä minua niin jännitti palata tänne, enkä ole voinut nukkua, sillä töissä on ollut kiireitä ja minä –” Sanat karkailivat suusta itsekseen liian nopeasti ja helposti (aggressiivisesti), mutta Jae Wook pysähtyi vetääkseen ilmaa tiheästi kohoilevan rintansa alle.


Hän ei kyllä pärjäisi missään valehteluohjelmassa, se on aika varmaa. Tuo oli niin ilmiselvää, että Jae Wook keksi tuon (Tuo kyllä voi hyvinkin olla totta, mutta ei silloin kun kyseessä on Jae Wook.), sillä kuinka uskottavaa on jos puhuuliiannopeastijayhteenputkeen, takeltelee sanoissaan, eikä suostu katsomaan silmiin? Jopa Jin huomasi ja myönnän, että mua jäi kylmäämään, mitä Jae Wook tarkoitti sanoessaan ”ettei osaa enää elää”. Heti tuon luettuani onnistuin luomaan uuden teorian Jae Wookin suhteen. Nuo Jae Wookin sanomat sanat saivat mut epäilemään sitä, että hän on juuri se henkilö, johon tuo varoituksessa mainittu lääkkeiden väärinkäyttö liittyy. (Tosin luin tuon viimeksi silloin kun ensimmäisen kerran tämän ficin silloin joskus avasin, joten en tiedä, onko sinne tullut muutoksia tai mitään muutakaan lisätietoa.) Ehkä Jae Wook onkin koukussa lääkkeisiin, ja viittasi siihen sanoillaan. Kuka tietää… (Tai sun lisäksi, kuka tietää? :’D) Ja mulla on pieni kutina tuolla jossain mieleni sopukoissa, että Yasu liittyy jollain tavalla tuohon Jinin salaisuuteen.

Musta tuo Jinin ja Jae Wookin välinen kohtaus oli todella upea. Se oli itse asiassa mulle juuri sitä mitä kaipasinkin, sillä pidän todella paljon siitä, kuinka osaat kuvailla heidän välisen ystävyyden. Tuossa kohtauksessa oli juuri sitä tunnetta, jonka pitkään toisensa tunteneet ihmiset kokevat, kun toisella on taakka harteillaan. Jinillä on varmastikin omat ongelmansa, mutta siltikin Jae Wook on hänelle omia ongelmia tärkeämpi, ja Jin haluaa auttaa ystäväänsä. Tuo kaikki oli vain niin hemmetin hienoa ja koskettavaa, kun Jinin ajatukset olivat vielä aamullakin Jae Wookissa. Jin oli vain niin suloinen, kun ei jaksanut kiinnostua lainkaan Crystalista vaan kyseli, oliko Jae Wook palannut takaisin. Kyllä meidän pieni Jin sitten on suloinen, kun huolehtii ystävästään, mutta -
Jae ei tulisi takaisin tänä yönä, ja hän tiesi sen liian hyvin.

onkohan sittenkään kyse pelkästä ystävyydestä? Tuossa lauseessa nimittäin en voi olla pohtimatta, miten Jin tietää niin varmasti, ettei Jae Wook palaisi yöksi takaisin? Ymmärtääkseni Jin ja Jae Wook eivät ole olleet kämppiksiä (tai sitten mulla on hetkellinen blackout), joten tuskinpa Jin on ollut 24/7 Jae Wookin kanssa, jotta tietäisi tuon. Paitsi, jos Jin on ollut puskissa väijymässä, mutta oletetaan, ettei niin ole. Ja toinen kohta:
Se tuntui vatsalaukussa, ruokatorvessa, se kutitteli keuhkoja ja pisti piikeillään rintaa. Se puristi henkitorvea kasaan, ja Jae Wookin oli vaikea hengittää. Hän painoi päänsä alas, antoi karheiden hiustensa latvojen valua olkapäiltä. Mies ei osannut nimetä poltetta sisällään, joten hän joutui sulkemaan silmänsä Jinin vaativalta katseelta.

Ehkä se polte oli love? No, nyt mä taidan mennä vähän liian pitkälle, mutta jos lukee tuon kaiken toisella tavalla, niin tuollaisen käsityksen voi saada aika helposti. ^^

Mutta, kiitos tästä osasta! ♥
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Miten puhua miehelle [R, multi-country, 5/? 30.9.]

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Syys 30, 2009 9:40 pm

Enya, ;;___________________________________________;; ♥♥♥♥♥ <- mun fiilis atm.

( voin paljastaa, että kirjoitan innokkaammin seuraavaa osaa, koska tiedän, että mitä nopeammin kirjoitan, sitä nopeammin saat uuden osan luettua, sitä nopeammin pääset jyvälle kaikesta ja fmkadlkfmsldkfmsldfm rakastan sua tiedäthän sen? XD <3 )

mutta siis - asiaan.

Mua hämmentää, että tää hämmentää sua XDDD Mä en tiedä - ehkä se johtuu siitä, että mun pään sisällä kaikki on enemmän tai vähemmän selvää. Lupaan kyllä, että tähän tulee se "AHAA!!!1"-lukukin, vielä joskus, mutta --- toivottavasti ei pian ; ) No ei, kyllä se siellä on jo suunnitelmissa.

Oon sanonut tän jo ennenkin, mutta rakastan sun kommentteja just siksi, että päättelet niin paljon - saan tietää, mitä tästä oikein ajatellaan ja olenko kuvailujeni ja kerrontani kanssa ihan hakuteillä vai vielä plussan puolella. :'D ( toivon jälkimmäistä XD ) Toivon kyl kanssa, ettei tuo hämmentyneisyys ole liian häiritsevää, että kuitenkin jaksat tätä vielä lukea, vaikka kaikki ei ihan heti selviäisikään. :')

Joku kyllä todella kaipaa huomiota Jiniltä, kun on jatkuvasti paukuttelemassa ulko-ovea ja ihan mökmöks ja kiemurtelee Jinin kysymysten alla kuin joku olisi laittanut kusiaisia hänen niskaansa.

Jae Wook on hieman ---------- ihq XD Se kuulostaa niin teini-ikäiseltä kakaralta (ja käyttäytyykin kuin sellainen ......), mutta --- OKEI OON HILJAA ENNEN KUIN PALJASTAN MITÄÄN. : ( sori.


(Tosin luin tuon viimeksi silloin kun ensimmäisen kerran tämän ficin silloin joskus avasin, joten en tiedä, onko sinne tullut muutoksia tai mitään muutakaan lisätietoa.)

Ei vielä, mutta voin paljastaa, että ----- aika pian tulee. ;)

(Tai sun lisäksi, kuka tietää? :’D)

Toi pisti mut ajattelemaan hieman tätä ficiä, ja toisin kuin kaikkien muiden mun jatkoficien kanssa, kukaan muu kuin minä ei tosiaankaan tiedä mitä tässä tapahtuu XDD Jännä -- vallan tunne sinänsä XD

Musta tuo Jinin ja Jae Wookin välinen kohtaus oli todella upea.

Aa et arvaakaan kuinka paljon tuo rauhoitti mun mieltä, koska olin niin __epävarma just tuon kohdan kanssa. (Itseasiassa koko luvun, mutta...) Hienoa kuitenkin, että pidit <3

onkohan sittenkään kyse pelkästä ystävyydestä?

Jin/Jae on ehk OTP'in ikinä... oikeesti, kirjoitan kyllä joskus niistä oman one-shotin. Mutta tää ei kyllä liittynyt aiheeseen mitenkään, sori D:

Kiitoksia JÄLLEEN sun kommentistas, oon oikeasti niin ylpee et voin alkaa sanoo sua tän vakiolukijaksi --- ;__; ♥ Kiitos !

Hei muuten, mulla olis sulle yks kysymys tästä ficistä, jota en viitsi oikein tähän kirjoittaa, joten jos jaksat/haluat/whatever vastata mulle siihen (vaik et tiedä mikä se kysymys on ::D::D::D), niin lisäätkö mut meseen tai heität yksärillä? mese löytyy siitä yksärinappulan vierestä, jos siltä tuntuu. :')
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron