Muista minut (RxR, pro+17/20) 14.3

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Re: Muista minut (RxR, pro+16/20) 29.11.

ViestiKirjoittaja Nani » Su Marras 30, 2008 6:25 pm

Jee jatkoa!

Mitä enkö oo kommentoinu edelliseen osaan O.O olin ihan varma, että kommentoin, mutta en näköjään. Anteeksi siittä todella paljon!

Tää osa oli ihana<3 Ruki oli niin sulonen, kun vaan himoitsi Reitan syliin ja pelkää rakkautta<3 Sitten se Uruhan tenttaus oli myös jotenkin niin... Paras!
Toi, kun Reita nukku ja Ruki alko ahdisteleen oli niin huvittava :D se meni jo käpälöinniks ja ei sellaista saa tehä meidän pikku Reitalle!

Mikäs sitä meijän Uruhania ja Aoita vaivaa? Eikö ne nyt vaan saa hommatuks suhdetta ittelleen, että päästäis awwitteleen niille? Mikei?
Olihan se jo sellanen aww-kohtaus, kun Uruha nukku Aoita vasten<3 Sulosta n_n

Löysin muuten mielestäni yhen virheenkin! Jeii hyvä minä!!! tossa, kun Reita nukkuu ja ruki ahdistelee niin muistaakseni siinä kohtaa lukee "nukkuvaa rumpaliaan" se on kappaleen alussa. Ainakin käsitin, että sillä tarkotettiin Reitaa ja eikös se meijän Rei ole basisti vai vaihtoko se Kain kanssa paikka?

Kiiitos<3
JATKOA!

Avatar
Nani
Bändäri
 
Viestit: 37
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:00 pm
Paikkakunta: Se paikka joka on siellä

Re: Muista minut (RxR, pro+16/20) 29.11.

ViestiKirjoittaja Haylee » Ke Joulu 03, 2008 4:57 pm

Oi oi oi, ihanaa että tämä jatkui~

”Deja vu”, basisti mumisi hiljaa laskien katseensa, kun yläkerrassa pamahti ovi kiinni. ”Mitä minä nyt tein?”

En varmaan koskaan lakkaa säälimästä Reitaa, vaikeahan tuollaisesta nyt olisi mitään käsittää. Toisaalta en kyllä varmaan myöskään lakkaa repeilemästä sen hieman kyseenalaiselle viisaudelle. :'D (Jotenkin tuntuu, että nämä kommentit vaan toistavat itseään... voisin harkita keksiväni jotain älykkäämpää sanottavaa.)

On aika hienoa, että vaikka Reitan muisti onkin palautunut ja kaikki näyttää pikku hiljaa alkavan järjestyä parempaan suuntaan, tämä ficci ole silti muuttunut mitenkään... ennalta-arvattavaksi, niin että mielenkiinto lukemiseen menisi tai että tarina olisi täysin yllätyksetön. Pienempiä suhdesotkuja pomppii eteen silloin, kun asiat näyttävät jo olevan loistavasti, ja kun ne sitten selviävät, ei voi olla aivan varma siitä, selvisivätkö ne sittenkään. Jotenkin tuntuu, että juonen kulku voisi vielä minä hetkenä hyvänsä muuttua ihan kokonaan. Ja se on hyvä juttu. 8D
”Mitä antaisit jos saisit vain hautautua tuohon syliin ja antaa maailman hoitaa omat ongelmansa?”
”Tuki turpasi, Takashima!” Ruki ärähti kovaa, mutta nimetty vain hymyili.
”Et ole vakuuttava, Ruki-kun”, hän nauroi ärsyttävän hyväntahtoisesti. ”Silmistäsi heijastuu Reitan kuva.”
”Minä vihaan sinua.”
”Mutta rakastat Reitaa, rakastat!”
”Miten se tähän liittyy?!”

Iih, Ruki ei kieltänyt~ *dance* No mutta totta kai se rakastaa Reitaa. :'3

Ja sitten:
”Aoi- ei, tehdään tämä oikein!” Reita keskeytti itsensä ja aloitti alusta tärkeällä äänensävyllä. ”Shiroyama-san, tiedän että sinulla on suunnitelmia minun Uruhaani varten-”

Rakastuin tähän keskusteluun. :'D Ihanaa, miten ne muka ensin yrittivät olla niin vakavia ja tärkeitä.

Reitakin hymyili vilkaistessaan nuorempaa ja puhalsi savut ulos tämän kasvoille. Ele sai Rukin nyrpistämään nenäänsä ja sulkemaan silmänsä, ja Reitan nauramaan.
”Et suinkaan pidä minusta, kun noin kiusaat!” laulaja älähti huvittuneena ja Reita hiljeni hymyillen edelleen.
”En suinkaan rakasta”, hän sanoi matalasti ja vinkkasi sitten Rukin mukanaan sisälle. Tämä seurasi mielellään hymy huulillaan.

Aww mikä sulaminen tässä tapahtui (ja ah mikä suloinen mielikuva)! Tuli sellainen happy ending-fiilis. Vaikka tämä jakuukin vielä, ja neljässä luvussa ehtii tapahtua vielä vaikka mitä. Mutta silti.
Odottelen siis taas jatkoa. :3
And what if I'm a weeping willow
Laughing tears upon my pillow
What if I'm a socialite who wants to be alone
.
What if I don't know who I am

Avatar
Haylee
Bändäri
 
Viestit: 49
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:30 pm

Re: Muista minut (RxR, pro+16/20) 29.11.

ViestiKirjoittaja mikuchi » Ke Joulu 03, 2008 7:52 pm

Olen ollut saamaton ja laiminlyönyt todella todella pahasti tämän kommentoimista enkä aio edes antaa itselleni sitä anteeksi! Ei hyvää päivää, miksi ihmeessä en ole kommentoinut? Noh, mulla on huono kommentti kausi mutta se ei oikeuta tällaiseen. Joten, täällä olen ja tällä kertaa en jätä tätä kommenttia kesken kuten viimeksi. Kiitos ja anteeksi!

Reita näytti olevan täysin ulkona siitä, miksi Ruki oli niin vihainen ja yritti kuumeisesti keksiä vastausta, jota nuorempi halusi.
”Sinä... Minä... Ei, kun sinähän sanoit minulle, että rakastat minua ja minä vastasin”, basistin ääni hiipui loppua kohden, sillä Ruki ei näyttänyt yhtään tyytyväisemmältä. Päin vastoin.
”Minä en sanonut sinulle, että rakastan sinua!” hän melkein huusi ja Reita piilotti kasvonsa jo varmuuden vuoksi, koska toinen näytti siltä, että voisi lyödä milloin vain uudestaan. ”Äläkä ikinä keksi tuollaista päästäsi! Ikinä!”
Ruki katosi rymistellen yläkertaan jättäen Reitan tuijottamaan peräänsä.


Ja sinä sitten laitat minut todella vaikeaan asemmaan... En tosiaan enään tiedä sääliäkkö Reitaa vai Ruki vaiko ehkä koko reitukia! Voi parkoja, Ruki ylimielisenä (<3) vokalistina ei osaa oikein kontrolloida omaa käytöstään ja vetelee herneitä nenään siihen tahtiin että on siinä pienellä ja basistin kana aivoisella Reitalla katsomista. Mutta toisaalta... Reitahan ansaitsee sen kaiken sen jälkeen mitä Ruki joutui kokea. Muistan vielä kun luin ensimmäisiä osia ja se sääli Rukia kohtaan oli aivan käsittämätöntä. Ja nyt kun vanhoista osista tuli puhetta niin minulla olisi tähän väliin tällainen hieman ehkä kurja välihuomautus, mutta ajattelin että olisi kai ihan hyvä sanoa sekin.

Minusta sinä kirjoitit aikaisemmissa osissa paremmin. Olen lukenut aivan ensimmäisiäkin osia uudeastaan ja todella moneen kertaan sillä minä pidän niistä aivan mahdottomasti ja lukiessani olen havainnut että sinä ihan totta kirjoiti silloin paremmin. Ainakin minun mielestäni. Ei niin, uudet osat ovat olleen ihania nekin ja olen aina rynnännyt innoissani lukemaan kuten ensimmäisten osienkin aikana, mutta silti... Koin vain tarpeelliseksi huomauttaa. Suosikki osani on kuitenkin edelleen tämä Reitan, Rukin ja Uruhan ihana nuoruus muisto ja voitkin sitten vain arvata kuinka kovasti sitä on tullut luettua.

Minä tiedän, että sinä haluaisit vain käpertyä Reita-sanin syliin ja nukkua siinä maailman ääriin, Ruki-kun”, kitaristi hymisi nuoremman korvaan, mutta tämä vain mulkaisi pahasti takaisin.
”Mikä sinun pointtisi on, Uru-kun?” Aoi uteli ja hunajahiuksinen virnisti.
”Kohta näet, Aoi-chan”, hän myhäili ignooraten täysin punan, joka kohosi vanhemman poskille nimityksen johdosta. Myös Reita ja Kai vilkaisivat toisiaan hymyillen kaikkitietävästi.
”Mitä antaisit jos saisit vain hautautua tuohon syliin ja antaa maailman hoitaa omat ongelmansa?”
”Tuki turpasi, Takashima!” Ruki ärähti kovaa, mutta nimetty vain hymyili.
”Et ole vakuuttava, Ruki-kun”, hän nauroi ärsyttävän hyväntahtoisesti. ”Silmistäsi heijastuu Reitan kuva.”
”Minä vihaan sinua.”
”Mutta rakastat Reitaa, rakastat!”
”Miten se tähän liittyy?!”


Tosi hieno dialogi! Ensinnäkin mukava aihe, rakastan Rukia kun hän on tuollainen kovanaama joka kuitenkin loppujen lopuksi haluaisi vain kammeta Reitan syliin. Ja pidin erityisen paljon tuosta 'nukkua maailman ääriin'! En ole kuullut koskaan kenenkään sanovan sillä tapaa ja voi olla että olen sivistymätön sen vuoksi tai jotain, mutta nyt minä kuitenkin ajattelen aina ja ikuisesti että sinä sen sanonnan olet keksinyt. Ja tuo mukavainen ja jotenkin ihanasti lämmittävä lopetus sai minut melkein hyrisemään. Joskus on ihanampaa kun ihmiset myöntävät asiat kiertäen, silloin siinä on aina jotakin uudenlaista hohtoa ja lukija saa sellaisen mukavan odotuksen maun ihan oikeasta myöntämisestä. Kiitos tuosta loistavasta kohtauksesta, se oli kirjoitettu hauskasti. <3

Noh, voisin vielä sanoa että tulevien osien suhteen minulla ei ole mitään odotuksia! Ehkäpä jotakin fuffyn tynkää on tulossa? Odotan vain että reituki saa olla onnellinen yhdessä ja elää omaa riidan täytteistä arkeaan. ^^ Ja jotenkin minulla on sellainen kutina että ei se Kai kuitenkaan ihan yksin jää ja Aoi sekä Uruha nyt tulevat selvittämään välinsä perusteellisesti. Hauskaa! Nyt minusta kerrankin tuntuu että jäljellä on enään pelkkää hauskaa!
And now something, has kept me here too long
And you can't leave me, if I'm already gone

Avatar
mikuchi
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:10 pm

Re: Muista minut (RxR, pro+16/20) 29.11.

ViestiKirjoittaja midori » Pe Joulu 05, 2008 11:29 am

Jippijaijee, uus luku pitkästä aikaa :D tai ainaki tuntuu että siitä olis kauan kun 15. luku ilmesty....noh, enivei, kommentoinpa nyt tätä lukua.
Täytyy kyllä myöntää, että olin iha unohtanu mitä edellises luvus oli tapahtunu, mutta kun luin muutaman rivin siitä lopusta niin muistin onneks heti.
Mutta joo. Pakko sanua että ainaki sain äskö nauraa ku luin tuon 16 luvun xDD
En ymmärrä, nauroin etenki siinä ku Ruki mottas Reitaa ja marssi vihasena yläkertaan murjottamaan. Minäkö outo? En tiedä, ehkä oon vain väsynyt.
Ja tyhmä mä myös oon, koska en vieläkään ymmärrä, miks Ruki suuttu Reille .__. joko se sanottiin suoraan tekstis, tai sit sen pysty lukee helposti rivien välistä, mutta mä en kuitenkaa saanu sitä selville. Vai suuttuko se sen takia ku sitä pelotti?

”Deja vu”, basisti mumisi hiljaa laskien katseensa, kun yläkerrassa pamahti ovi kiinni. ”Mitä minä nyt tein?”
Aoi ja Kai vilkaisivat toisiaan ja Aoi rykäisi.
”Tuota... Minusta tuntuu, että Rukia pelottaa...”


No, tuossahan se sanotaankin.
Eli joo, olen tyhmä ja väsynyt xDD tai jotain sinnepäin.

”Minä vihaan sinua.”
”Mutta rakastat Reitaa, rakastat!”
”Miten se tähän liittyy?!”


Tuossa tuli awwituskohtaus!!
Sehän ei kieltäny sitä että rakastaa Reitaa, vaan melkeinpä myönsi sen. Hyvä Ru~

”Et suinkaan pidä minusta, kun noin kiusaat!” laulaja älähti huvittuneena ja Reita hiljeni hymyillen edelleen.
”En suinkaan rakasta”, hän sanoi matalasti ja vinkkasi sitten Rukin mukanaan sisälle. Tämä seurasi mielellään hymy huulillaan.


Ja tuo oli kyllä joku niin ihana lopetus ficille!!
Tuollainen söpö kohta, jossa molemmat oli hyvällä tuulella ja hymyili toisilleen.
Pilkkuvirheen muuten huomasin tuolla jossain, mutten enää muista missä se oli enkä ehdi (jaksa) ettiä sitä nyt koska tunti alkaa nyt .__.
Mutta mä todellakin odotan enemmän kuin innolla että miten tämä ihana ficci jatkuu!!~<3
Kimi wa inai.

ent. NeeSama

Avatar
midori
Roudari
 
Viestit: 68
Liittynyt: La Elo 16, 2008 11:39 pm
Paikkakunta: Keskellä Suomen loistokkuutta.

Re: Muista minut (RxR, pro+16/20) 29.11.

ViestiKirjoittaja Tomo » La Joulu 06, 2008 7:04 pm

Oli ihana palata ihan väsyneenä kotiin ja huomata koneen aukaistessa että tää on jatkunu!<3

En oikee osaa sanoo säälinkö Rukia vai Reitaa. Tai kenties molempia. Kauheen vaikeeta tuo noitte suhde.
Rukia pelottaa .___. Eijeijei ei meidän pikku Rukia saa pelottaa ;---; Ääää käy niin sääliks sitä! Se on niin pieni ja ku se on viimekskin joutunu pettymään nii ei se nyt saa surullinen olla. Sen pitäis olla pilvilinnoissa ku se vihdoin sai Reitan takas ja niil pitäis mennä hyvin, täydellisesti!

”Minä tiedän, että sinä haluaisit vain käpertyä Reita-sanin syliin ja nukkua siinä maailman ääriin, Ruki-kun”, kitaristi hymisi nuoremman korvaan, mutta tämä vain mulkaisi pahasti takaisin.
”Mikä sinun pointtisi on, Uru-kun?” Aoi uteli ja hunajahiuksinen virnisti.
”Kohta näet, Aoi-chan”, hän myhäili ignooraten täysin punan, joka kohosi vanhemman poskille nimityksen johdosta. Myös Reita ja Kai vilkaisivat toisiaan hymyillen kaikkitietävästi.
”Mitä antaisit jos saisit vain hautautua tuohon syliin ja antaa maailman hoitaa omat ongelmansa?”
”Tuki turpasi, Takashima!” Ruki ärähti kovaa, mutta nimetty vain hymyili.
”Et ole vakuuttava, Ruki-kun”, hän nauroi ärsyttävän hyväntahtoisesti. ”Silmistäsi heijastuu Reitan kuva.”
”Minä vihaan sinua.”
”Mutta rakastat Reitaa, rakastat!”
”Miten se tähän liittyy?!”

Sait mut ihan sulamaan. Ruki on tollai ihana kovanaama ja naww. Mut sit se kuitenki lopulta myöns :3
toi 'Silmistäsi heijastuu Reitan kuva' ihana ! :'D Uruha on.
Uru on muutenki aika veikeä persoona tässä. Sellai sulosen ärsyttävä.

Toi lopetus ;--;<3 Kenties sulin.
On ne sulonen pari. Eteenpäin vaan porskuttaa vaikka vähän vuoristorataa niitten suhde meneekin.

Sai taas itkeä ja nauraa ja repiä hiuksiaan tän osan aikana. Meni kyllä tosi laidasta laitaan tunteet tätä lukiessa.
Mut oli kaiken kaikkiaan tosi sulonen osa. Täs oli paljon sellassii söpöi pikkujuttuja ja Ärrät on niin ihania tässä ;---;<3 Ja Uru/Aoi tottakai myö. Niilläkin homma etenee.
Ja toi Reitan puhuttelu Aoille oli aivan ihana ! Tollai huolehtivainen isoveli aww :3
Sulin useampaankin otteeseen ja itkin verta ja hikeä. Tykkäsin ihan mielettömästi ! no älä helvetissä?! ;o
Tää alkaakin jo lähestymään loppua .____.' Nöyh! Mutta on vielä sentään neljä osaa jäljellä :3

Örh anteeksi lyhykäinen laatuiluni mutta oon väsy ja kiirettä pukkaa...puccaa...hih. Just keep ingoring! Olen tosiaan väsynyt.
Joo jätän tän homman nyt suosiolla tähän :'D
Jatkoa jään odottelemaan.
Kiitos.<3
Viimeksi muokannut Tomo päivämäärä La Tammi 10, 2009 11:56 am, muokattu yhteensä 1 kerran
I'LL EAT YOU ALIVE

Avatar
Tomo
Teknikko
 
Viestit: 104
Liittynyt: La Elo 16, 2008 10:57 am
Paikkakunta: Lahti

Re: Muista minut (RxR, pro+16/20) 29.11.

ViestiKirjoittaja pucca » Ma Maalis 15, 2010 2:43 pm

A/N, ............................ moi.

muistaaks kukaan mua tai tätä ficciä ?
ai siis mitä hä, ei mulloo ikinä ollu aikeissa lopettaa tätä kesken, pidin vaan strategista artistien taidetaukoo, ok !

ja nyt oon palannu ! (ainaki yhen luvun ajaks.)

mullon selvä visio, miten tää ficin loppu tulee menemään ja miten se loppuu, mut oon vaan tosi laiska kirjottaa, oke : ( yritän ganbaroida niin, et saatais tää vaik tänä vuonna valmiiks :------------DD enää kolme lukuu !

tosi suuri kiitos lukijoille ja tuleville lukijoille ja kaikille, jotka on kommentoinu, teiän takia uus luku on nyt täällä ♥


kommentit olis kivoja ♥



17.osa
Siinä vaiheessa, kun Reita oli saanut kaikki tavaransa purettua ja oli tulossa olohuoneeseen tarkoituksenaan lysähtää sohvalle ja avata televisio, mahdollisesti jopa vetää uusivanha poikaystävänsä kainaloonsa, kyseinen mies istui edelleen purkamattoman laukkunsa päällä juuri siinä, mihin Reita oli hänet jättänytkin.
”Ruki? Mikset sinä ole purkanut tavaroitasi?”
Nuorempi, joka oli seurannut katseellaan Reitaa, kohautti olkiaan. ”En tiedä mihin ne pitäisi purkaa.”
”Sanoinhan, että mihin vain käy, vierashuone tai minun makuuhuoneeni.”
”Niin sanoit, en vain ole päättänyt vielä...”
Reita kohotti kulmiaan hieman yllättyneenä. Kannattaisikohan hänen edes kysyä miksi?
”Miksi?”
Vokalisti huokaisi hiljaa ja laski katseensa alas näpertäen sormillaan matkalaukkunsa kantohihnaa.
”En tiedä olenko vielä valmis viemään tavaroitani sinun makuuhuoneeseesi.”
Reita ei ymmärtänyt toisen ajatuksia. Kyseessähän ei ollut mikään muu toimenpide kuin vain tavaroiden purkaminen pois matkalaukusta, eihän tässä nyt oltu päättämässä kenenkään kohtaloa, kaikista vähiten vaatteiden. Mutta selvästi Rukin ajatuksen menivät suunnilleen niihin suuntiin.

Basisti käveli poikaystävänsä luo ja kaikella sillä rohkeudella, jota oli saanut Rukin valitessa hänen kotinsa omansa yli, laski kätensä hänen olkapäälleen. Ja silittikin, hyvin pienesti tosin. Toinen nosti katseensa häneen kasvot ilmeettömänä kertoen juuri siksi sisällä vellovista tunteista paljon.
”Ei sinun tarvitse vielä tehdä tuota päätöstä, Ru. Voit vielä siirtää tavaroitasi muuallekin jos haluat”, Reita puhui hiljaa, tarkoituksenaan saada äänensä kuulostamaan rauhoittavalta.
Nuorempi katsoi häntä vielä hetken, mutta nojasi sitten päänsä kevyesti hänen vatsaansa huokaisten uudelleen ja sulkien silmänsä. Reita siirsi kätensä silittämään toisen hiuksia antaen tämän jatkaa hiljaisuuttaan niin kauan kuin toinen halusi. Lopulta tämä puhuikin.
”Reita”, hän aloitti hiljaisella äänellä. ”Voisitko sinä purkaa sen?”
Nilkki, nimetty murahti mielessään voimatta kuitenkaan olla hieman huvittunut siitä kuinka oletettava pyyntö oli. Olisihan se tietysti pitänyt arvata ensimmäisestä hetkestä lähtien, ettei Rukia vaivannut mikään muu kuin purkamiseen liittyvän työn määrä. Tämä kun oli ottanut mukaan tavaroita heidän kaikkien edestä.
”Tietysti.”
”Olet kultainen.”
Ja niin tossun alla. Eivätkä he edes olleet vielä kunnolla aloittaneet koko suhdetta, mitähän siitä mahtaisi pidemmän päälle tulla...
Reita hymähti ja laski päätään alemmas, jotta Ruki sai annettua hänelle pienen suukon ennenkuin nousi matkalaukkunsa päältä, jotta toinen saisi aloitettua sen purkamisen.


Ollessaan parhaimmassa vaiheessa matkalaukusta löytyneiden vaatteiden erittelyssä likaisiin ja puhtaisiin, Reita kuuli nimensä huudettavan keittiön suunnasta. Hän kurtisti kulmiaan ja haistoi nopeasti vielä kädessään olevan paidan heittäen sen sitten lattialle likaisten kasaan ennenkuin astui puoliksi ulos huoneesta katse keittiöön päin. ”Mitä?”
”Reita, missä piditkään mausteita?”
Mitä? ”Tuota... Mitä mausteita etsit?”
”So- ah, unohda, löysin sen!”
Reita kohautti olkiaan ja meni takaisin jatkamaan vaatteiden laittoa jaksamatta miettiä vokalistin tekemisiä sen enempää.
Jonkin ajan päästä hänen mielenkiintonsa kuitenkin heräsi uudelleen sillä koko talossa leijui hento ruuan tuoksu. Ja kun tarkemmin jäi kuuntelemaan, keittiössä kuului olevan täysi meno päällä. Rukiko tekemässä ruokaa? Reitan aineksilla?

Basisti astui ulos makuuhuoneesta kasa vaatteita sylissään ja kävi kylpyhuoneen kautta heittämässä ne pyykkikoriin ennenkuin tuli keittiön ovelle.
Nuorempi totta tosiaan hääräili keittiössä, hellalla kaksi paistinpannua ja pöydällä hellan vieressä salaattikulho, johon tämä parhaillaan pilkkoi tomaattia.
Vokalisti näytti olevan täysin kotonaan keittiössä, jossa ei ollut käynyt pitkiin aikoihin. Hän näytti muistavan jokaisen esineen paikan ja osasi käyttää kaikkia laitteita. Kuinka hän pystyikään muistamaan, Reita ihmetteli katsellessaan ovelta. Hän ei edes muistanut miltä vokalistin koti näytti, mutta toinen oli hänen omassaan kuin olisi asunut siellä koko elämänsä.
Kuin nuorempi olisi tuntenut katseen selässään, hän kääntyi ympäri ja hymyili hieman.
”Onko sinulla nälkä?”

Jokin Rukin käytöksessä muistutti Reitaa kovasti Kaista. Niin kovasti, että hetkeen hän ei osannut vastata mitään ja lopulta onnistuessaan vain nyökkäsi. Nyt oli viimeinen aika, jolloin hänen kuuluisi ajatella ketään muuta kuin Rukia edessään. Ja ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun he saivat aivan kahdestaan viettää aikaa.
Ei, Kai oli saatava mielestä pois ja äkkiä.
Reita liikahti hieman lähemmäs vokalistia tarkoituksenaan näyttää viettelevältä, mutta onnistuikin enemmän vakuuttamaan toisen siitä, että oli edelleen arkana kaikista kehoonsa osuneista iskuista.
”Oletko ihan kunnossa, Reita? Sattuuko vielä pahasti? Me voimme edelleen mennä lääkäriin”, Ruki puhui kulmat kurtussa tarkastellen vanhempaa, joka oli pysähtynyt hieman hämillään. Sattuihan häntä, mutta ei sen pitänyt näkyä.
”Ei satu... pahasti... Olen tavallaan ihan kunnossa”, hän vastasi ja Ruki kurtisti kulmiaan astetta enemmän.
”Tavallaan? Rei-”
”Kuule Ruki, en minä halua puhua nyt siitä, en ole kuolemassa tai mitään”, Reita keskeytti nopeasti ja päätti samantien ottaa härkää sarvista. ”Minä ajattelin tulla suutelemaan sinua, joten jos et enää keskeyttäisi kyselemällä tuollaisia.”

Hymy kohosi pakosti nuoren vokalistin huulille hänen kuullessaan poikaystävänsä sanat eikä hän voinut muuta kuin pudistella päätään huvittuneena. ”Olen pahoillani, että keskeytin. En tiennyt, että halusit suudella.”
”No sitä minä halusin. Haluan aina.”
Hymy Rukin huulilla leveni entisestään, kun hän kallisti päätään hieman odottavaan sävyyn.


~


Kai istui omassa kodissaan pimeässä ja tuijotti television ruudusta tyhjyyttä. Kuinka kauan siitä oikeastaan olikaan, kun hän oli viimeksi ollut kodissaan yön yli yksin? Eikä hän tainnut sitä halutakaan tietää, olisihan niin paljon parempi jos hänen ei tarvitsisi olla yksin. Ei omassa kodissaan.

Hän oli tehnyt oikean päätöksen luopuessaan Reitasta, sen näki aina, kun nyt katsoi kahta vaaleinta yhdessä, mutta miksi se silti tuntui niin vaikealta?
Ei, ei hän sitäkään halunnut ajatella, lisää tuskaa kituvaan sydämeen.
Hitaasti Kai nosti kaukosäätimen pöydältä edestään ja avasi television, saisi mielelleen jotain muuta tekemistä kuin Reitan ajatteleminen. Tai sitten ei.

~

”Saanko vaihtaa kanavaa? Sieltä tulisi uutiset”, rumpali ojensi kättään kohti pöydällä lepäävää kaukosäädintä, mutta basisti oli nopeampi napaten kyseisen laitteen itselleen ja suojasi sitä käsillään.
Kai näytti yllättyneen toisen nopeista liikkeistä ottaen huomioon kuinka tiiviisti tämä oli vain muutamaa sekuntia aikaisemmin tuijottanut ohjelmaansa.
”Reita... Tämä ohjelmahan tulee joka ikinen päivä.”
”Tulevathan uutisetkin.”
Kai pyöräytti silmiään vanhemman käytökselle.
”Et sinä voi väittää, että uutiset ja tämä... tyhmä komediatalkshowmikälie olisivat tärkeydessään samalla asteikolla. Eihän sinulta jää mitään väliin jos jätät yhtenä päivänä katsomasta, siellähän on samat asiat joka kerta!”

Kain ärtynyt äänensävy sai toisen kääntämään katseensa televisiosta ja nousemaan ylös. Hän tyrkkäsi kaukosäätimen nuoremman käsiin ja murahti kävellessään tämän ohi: ”Eihän minulta jää mitään sinunkaan kanssasi väliin jos yhtenä päivänä en katsoisikaan koska näen aina samat asiat, mutta silti vain katson.”
Rumpali jäi hetkeksi hämmentyneenä katsomaan poismenneen miehen perään, mutta antoi sitten olla ja istui itse alas sohvalle vaihtaen kanavaa, uhraamatta enää ajatustakaan toisen aikaisemmille sanoille.


~

Olikohan Reitan sanoissa piillyt totuus? Että hänen silmissään Kai oli aina ollut samanlainen, yhtenäkään päivänä ei mitään uutta. Oliko Ruki erilainen? Muuttuiko vokalisti jokaisena päivänä uudenlaiseksi? Halusiko Reita muutosta?
Kai huokaisi hiljaa ja painoi pään käsiinsä. Voi kuinka hän ikävöikään Reitan parveketta, nyt enemmän kuin milloinkaan muulloin.


~

Myöhään illalla Rukin ja Reitan jo syötyä ja suudeltua, ja Rukin jo mentyä sänkyyn, Reita seisoi vielä ulkona parvekkeellaan ja tuijotti alhaalla kulkevia ihmisiä. Tupakka hänen kädessään paloi itsekseen loppuun eikä basisti edes huomannut sitä. Vaikka ihmiset kulkivat, kävivät ja katosivat, liikennevalot vaihtuivat ja tupakka paloi, hänelle hetki oli ajaton. Aika ei kulunut, tilanteet eivät muuttuneet. Ei ennenkuin hän näki silmäkulmastaan kuinka vastapäisen talon ikkunaan syttyi valo ja parvekkeen ovi avattiin. Reita nosti hieman päätään ja katsoi alhaisella mielenkiinnolla kuinka nuori tyttö astui ulos ja veti syvään ulkoilmaa keuhkoihinsa ennenkuin kääntyi katsomaan ympärilleen. Tytön katse kiersi vastapäisen talon parvekkeita kunnes asettui siihen, jolla Reita seisoi. Heidän katseensa kohtasivat ja sillä hetkellä Reita tiesi ketä tyttö etsi. Hän pudisti hieman päätään ja tyttö vain katsoi hetken Reitaa kunnes kohotti hieman käsiään kysyvänä. Silloin Reita huomasi kädessään turhaan palaneen tupakan tumpin ja heitti sen laiskasti yli parvekkeen laidan pudistaen sitten uudestaan päätään.
He seisoivat molemmat hetken täysin paikoillaan katsoen toinen toistaan tai hieman ohi, kunnes Reita kuuli oven takanaan avattavan ja lämpimän kehon painautuvan itseään vasten.
”Etkö tule ollenkaan nukkumaan, Aki?”
Unisen kuuloisesta muminasta päätellen Ruki oli nukahtanut jo otteeseen, mutta herännyt, kun Reitaa ei näkynyt, kuulunut tai tuntunut.

Tyttö vastapäisellä parvekkeella katsoi tilannetta liikkumatta eikä Reita kertaakaan irrottanut katsettaan hänestä. Lopulta tämä pudisti vuorostaan päätään ja kääntyi mennäkseen takaisin sisälle eikä Reita voinut olla tuntematta syyllisyyden pistosta. Mutta miksi, eihän tyttö tiennyt heidän elämästään mitään, ei hän tiennyt mikä oli oikein ja mikä ei.
”Aki?”
Rukin ääni katkaisi Reitan ajatukset ja hän kääntyi kevyesti ympäri hymyillen pienesti nähdessään toisen unisen olemuksen. ”Mmh? Minä tulen, Ru.”
Vokalisti hymähti tyytyväisen kuuloisena ja otti hellästi poikaystäväänsä kädestä, jotta tämä varmasti seuraisi perässä, taisteli pitääkseen silmänsä auki, kun toinen riisuutui ja uskalsi nukahtaa vasta, kun tunsi vahvan rintakehän poskensa alla ja toisen käden turvallisesti ympärillään.


-------------------------------------


A/N 2, hhmmmm, pyydän anteeks jos teksti kuullosti jotenki töksähtelevältä tai huonolta suomelta jossain paikkein tai oli teille liian lyhyt. oon vasta palannu takas in writers business, et antakaa alottelijalle armoo :::::-----------DD
mut muuten, mitä tykkäsitte, vieläks on kiinnostavaa vai ei-- kommenttia ♥
Viimeksi muokannut pucca päivämäärä La Maalis 20, 2010 11:05 am, muokattu yhteensä 1 kerran
「貴方を愛した がいる
を愛した貴方がいる」

Avatar
pucca
Teknikko
 
Viestit: 118
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:14 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Muista minut (RxR, pro+17/20) 14.3

ViestiKirjoittaja hatsii » Ma Helmi 04, 2013 9:08 pm

Tää on ollu tooooosi hyvä ja oon rakastunu tähän<3 alussa ajattelin et täää on vähän outo, mjt täst onki tullu osa mun jokapäiväistä elämääämut mitä v****a mä nyt teen ku luin tän joläpi kertaalleen, UUS OSA NYT HETI KIITOS!!! : )) ja Aoille ja Uruhalle sopis tähän sellanen söpö salasuhde joka sit vahingossa paljstuis esim. Reitalle. TYLSISTYYYN KUOLIAAKS ILMAN TÄTÄ FICCIÄ YHYYYY :'( mä oon ihan sanaton....... mä oon hukassa...... APUAAA!!!!;3 mut toivon jatkoa nopeaaadsti jaja......ja... Ei kai muuta sori en osaa kommentoida mitenkään rakentavasti tai muutenkaa ja nyt mä itken täällä........ Juu tää oli nyt sitten tässä ja sori vielä turhasta kommentista ja kaikella rakkaudella nyt toivon lisää osia nooeasti c:!!!!!<3 <3

hatsii
Fani
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2013 6:33 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Muista minut (RxR, pro+17/20) 14.3

ViestiKirjoittaja Ode » Ma Loka 07, 2013 2:29 pm

Hellou!
Oon taas pitkästä aikaa eksynyt (kuulostipa pahalta.. Ennemminkin löytänyt uudelleen) tänne lueskelemaan, josko jotain uutta olisi tulllut luettavaksi ja törmäsinkin sitten tähän tekstiin. Kiitos kun palautit mieleeni miten ihana näitä juttuja onkaan lukea! Tarina on koukuttava ja mielenkiintoinen, sekä (kliseistä ja kaikesta söpöydestä huolimatta) jotenkin aidon tuntuinen. Olet onnistunut kuvailemaan henkilöt erittäin uskottavasti ja pidän jokaisen luonteesta paljon. Myös henkilöiden väliset suhteet ja jännitteet tulevat helposti, mutta jotenkin salakavalasti esiin. Tarkoitan lähinnä siis sitä, ettei lukijaa turruteta ja hukuteta liialliseen kuvailuryöppyyn. :)

Luin koko stoorin kerralla, sillä en saanut revittyä itseäni irti tekstistä (vaikka ylppäreihin lukeminen olisi voinut olla jossain määrin hyödyllisempää.. :D). Jos yritinkin, jäi vaivaamaan, että mitenhän Rukin ja Reitan käy ja mitähän juonenkäänteitä olet keksinyt pääni menoksi. :D Tarina on vain jotenkin mukava. Se ei ole liian synkkä. Piristit todella paljon mielettömän kökköä viikkoani, kun oma parisuhde rakoilee ja itkettyä on tullut yötä päivää. Suuri kiitos tästä. ♥

Tuskin saan enää kirjoitettua tähän mitään järkevää tai rakentavaa joten päätän kommenttini pikapuoliin. Toivon, että löydät aikaa ja motivaatiota kirjoittaa tämän loppuun, sillä olisi sääli, jos näinkin loistava tarina jäisi ilman loppuratkaisua. Tiedän, että viimeisimmän osan julkaisusta on kulunut jo paljon aikaa, mutta ainahan saa toivoa, vai mitä? ;) Olet loistava kirjoittaja, toivottavasti jatkat/olet jatkanut kirjoittamista vastedeskin. :)
Love is like oxygen.
And if you can't love...
It's like you couldn't breathe

Avatar
Ode
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Su Touko 27, 2012 5:58 pm

Edellinen

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron