Sivu 1/1

Pain in the bones [Sallittu, Originaali, Angst]

ViestiLähetetty: Ti Kesä 18, 2013 5:37 pm
Kirjoittaja Kaidou
Title: Pain in the bones
Author: Kaidou
Beta: En koe tarvitsevani

Rating: Sallittu
Genre: Angst, epämääräne death
Warings: Eipä kai mitää

Fandom: Originaali
Pairing: Ei ole

Summary: "Olet vain pelkkä turhake, joka uskoo typeränä kaiken. Selvän valheenkin. Kuinka tyhmä oikeastaan olet?"

Disclaimer: Juoni, idea, toteutus ja epämääräinenhahmo on omaani. Rahaa en tästä saa enkä halua loukata ketään.
A/N: Tässä on vähän vaikeaa aikaa ja en sitten viime yönä saanut unta, joten kaivoin tablettini ja aloin kirjoittamaan.

***

Pain in the bones

Yksi. Kaksi. Kolme. Neljä. Viisi. Kuusi. Puoliväli. Seitsemän. Kahdeksan. Yhdeksän. Kymmenen. Yksitoista. Melkein lopussa. Kaksitoista. Satoja vuodattamattomia kyyneleitä. Moni tuntisia öitä, pitkiä painajaisia. Loputon suru, joka vihaksi muuttuu. Vihasta katkeruudeksi. Katkeruudesta takaisin suruun. Tuttuun syleilyyn, turvaisaan kotiin.

Tiesit, että olisin matkannut takiasi minne tahansa. Tehnyt eteesi kaiken minkä voin ja yksinkertaisesti kykenen. Olisin rakastanut sinua maailman tappiin, tiesit sen. Annoit mahdollisuudenkin, lupauksen yhteisestä huomisesta ilman surua tai kipua. Heikkona luotin valheeseesi, nielin kaikki tunnustukset elääkseni, jaksaakseni jälleen yhden tuskan täyteisen päivän. Naurettavaa, itken nyt jo. Vannoin sinulle olevani ikuisesti kanssasi, ei olisi pitänyt. Joudun lupauksenikin pitämään, olen sanani mittainen.

Lupasin, ettet enää koskaan jäisi yksin.

Riitoja ei tullut, olit vain hiljaa. Vedit minut syliisi, suojelit maailmalta. Ajoit kaikki möröt pois. Sehän oli kuitenkin naurettava ja lapsellinen päiväuni, josta heräisin takaisin kylmään maailmaan. Pitämään viilenevää ruumistasi sylissäni. Tajuamaan, että olitkin elossa jonkun toisen sylissä. Jätit minulle vanhan itsesi, uutta et edes näyttänyt minulle. Niinkö paljon sinulle loppujenlopuksi merkkasin? Niinkö vähän, että jouduin pyytämään muilta apua tulkitsemiseesi?

Ällötinkö sinua? Miksi niin oli jos oli. Eilen vielä suutelit minua ja vannoit ikuista rakkautta. Ihmettelinkin miksi et tuntunut olevan kunnolla siinäkään mukana. Pidit käsivarsillasi vain säälistä.

"Olet vain pelkkä turhake, joka uskoo typeränä kaiken. Selvän valheenkin. Kuinka tyhmä oikeastaan olet?" Nyt huusit minulle. Viilsit näkymätöntä ja tappavaa haavaa.
"Mutta rakastan sinua!" Kuulin huutavani takaisin itkuisena, murtuneena. Talloit sirpaleitani pieneksi tomuksi, jottei kukaan vahingossakaan korjaa minua rakastaakseen uudestaan. Itkin lisää jäisiä helmiä, ne repivät kasvojani ja silmiäni. Jäädyin paikalleni. Alastomana eteesi, ottamaan lisää viiltoja vastaan. Halusit murskata minut.
"Mitä tahansa, jotta olisit onnellinen." Huusin muistosta ja kuulin nauttivan naurusi. Mitä tahansa... mitä ikinä keksitkään.
"Nyt olet kaunis." Silitit tahmaisia ja takkuisia hiuksiani. Haukoin henkeä maassa. Tällä kertaa itkin verta. Lämmin neste sekoittui viileisiin, jäisinä kiiltäviin haavoihin, kasvojani kirvelsi. Asetit jalkasi kylkeni päälle, inahdin. Hieroit jalkaasi ihoani vasten, huusin ja anelin. Se sattui, hiersit ihoani rikki.
"Haluan nähdä lisää.”

*

Peittoa vedettiin laihan ruumiin päälle paremmin, luomaan turvaa. Syleilyn tuntua, jota hän ei voinut saada. Kyyneleet kastelivat poskia ja kynnet olivat porautuneet kämmeniin. Kaikki oli niin kaukana, jäljelle oli jäänyt vain kipu ja tuska.

Poika itki tietämättään, poika ei koskaan muiden nähden itkenyt, poika joka itki unessa. Poika, joka kuvitteli turvan ympärilleen. Suojelevat kädet ympärilleen halaamaan. Nuorukainen tärisi, muttei kylmästä ja saattoi vain toivoa, ettei heräisi toiseen tuskaisaan päivään aamulla. Hän ei jaksanut enää. Kaikki oli ohitse.

*

Rinnasta alavatsaan asti kulki poikittainen sana HATE. Sana kuvasi pojan inhoa ja vihaa itseään kohtaan.

***

A/N2: Kommentteja? C:

Re: Pain in the bones [Sallittu, Originaali, Angst]

ViestiLähetetty: Su Maalis 02, 2014 11:59 pm
Kirjoittaja sunny
Syy, miksen tykkää lukea/kommentoida angstioriginaaleja on se, että tunnen itseni hirveän ilkeäksi kritisoidessani toisen (yleensä omakohtaisen tuskan pohjalta kirjoitettua) tarinaa. En kuitenkaan halua kertoa väärää mielipidettä lukemastani tekstistä, ja sinähän olet tämän teoksen laittanut internetiin koko kansan nähtäville (ja pyysit vielä palautettakin), joten toivottavasti pystyt ottamaan kommenttini sekä kritiikkini vastaan nätisti. :D

Olen lukenut aika paljon angstia, vaikka yleensä pysynkin siitä kaukana, sillä se on äärimmäisen vaikea genre toteuttaa (itsekin olen kovasti yrittänyt…). Yleensä myös siksi, että siinä ei ole kauheasti variaatiota – ainakaan en ole sellaista nähnyt. Innostuin, kun kirjoitit, ettei tässä ole paritusta. On aina virkistävää lukea parituksettomia ficcejä, etenkin sellaisia oneshotteja, joissa esiintyy vain yksi hahmo ilman sivurooleja. Ehdin jo riemastua (aika karu sana käyttää, kun kuitenkin olin käymässä lukemaan angstia), että pääsisin lukemaan yhdestä hahmosta, mutta petyin huomatessani, että tässä oli sittenkin jonkinlainen suhde mukana. Rakkaussuhde. Sanoisinpa siis, että tässä on paritus, vaikka kyseinen paritus olikin niinsanotusti imperfektissä. Alkutiedot olivat siis hieman harhaanjohtavat mielestäni.

(Alkutiedoista vielä puheenollen, korjaisin ”epämääräne” ja ”eipä kai mitää” kirjakielimuotoon siistimmän yleisilmeen nimissä. Lisäksi taisit näpytellä sanan ”warnings” väärin, mutta nämähän ovat pikkujuttuja.)

Itse juonesta minulla ei jäänyt mieleen oikeastaan mitään. Se oli melko geneerinen kuvaus viha-rakkaussuhteesta kahden henkilön välillä, ja kuinka toisen itsetunto murtui siinä samassa rytäkässä. En ymmärtänyt kumpaakaan hahmoista, koska heistä kumpikaan ei varsinaisesti saanut persoonaa tekstin aikana. Siellä oli muutamia vähän harmaita kohtia, kuten esimerkiksi ”elossa oleminen jonkun toisen sylissä” – miksi hahmo B oli kuolemassa? Vai oliko se vain symboliikkaa heidän kuolevalle suhteelleen? Teksti oli välillä varsin selkeää ja paikoittain taas hämärää. Taisit välillä kadottaa ajatustesi punaisen langan, sillä kaikki ei ihan mennyt kokonaisuutena saumattomasti yhteen minun mielestäni.

Löysin kuitenkin muutamia hienoja lauseita, kuten

Heikkona luotin valheeseesi, nielin kaikki tunnustukset elääkseni


tämä kohta. En ole aivan varma, mitä kertoja 'elämisellä' oikein tarkoitti, mutta ”nielin kaikki tunnustukset elääkseni” kuulosti silti mukavan voimakkaalta korvaani.

"Haluan nähdä lisää.”


Pidin myös tästä. Mitä B(?) halusi nähdä lisää? Kipua? Verta ja sisäelimiä? Ken tietää.

Loputon suru, joka vihaksi muuttuu.


Virheitä (tai oikeastaan virheellisiä lauseita) löysin myös aikamoisen kasan. Ylläoleva ei varsinaisesti ole virhe, mutta tämä äkillinen runollisuus särähti vähän kiusallisena korvaani, etenkään, kun se ei jatkunut koko tekstin läpi. Muuttaisin tämän siis ”… joka muuttuu vihaksi”.

Vannoin sinulle olevani ikuisesti kanssasi, ei olisi pitänyt. Joudun lupauksenikin pitämään, olen sanani mittainen.


Tässä ei minun mielestäni ole mitään virkaa tuolla ”-kin” päätteellä, sillä ei ole mitään muuta, mitä kertojan olisi pitänyt pitää. Muuttaisin tämän ehkä seuraavasti: ”Aion silti pitää lupaukseni, sillä olen sanani mittainen.”

Miksi niin oli, jos oli.


Tämä on kysymys, eli kysymysmerkki loppuun. Laittaisin myös pilkun tuohon, mihin sen olen punaisella merkinnyt.

"Olet vain pelkkä turhake, joka uskoo typeränä kaiken. Selvän valheenkin. Kuinka tyhmä oikeastaan olet?" Nyt huusit minulle. Viilsit näkymätöntä ja tappavaa haavaa.
"Mutta rakastan sinua!" Kuulin huutavani takaisin itkuisena, murtuneena.


Puheenvuoron jälkeen tuleva sana (ellei se ole erisnimi) alkaa pienellä alkukirjaimella. Korjaathan siis ”nyt” ja ”kuulin”.

"Mitä tahansa, jotta olisit onnellinen." Huusin muistosta ja kuulin nauttivan naurusi.


Tässä on sama virhe kuin edellisessä, mutta tässä jokin muukin nappasi huomioni. ”Huusin muistosta”? Tarkoitatko ulkomuistista? En ole suomenkielen maisteri, mutta ”muistosta” kuulostaa oudolta korvaani. Muisti ja muisto eivät ole sama asia.

Niinkö paljon sinulle loppujenlopuksi merkkasin?


”Merkkasin” on melko puhekielimäinen. Vaihtaisin sen sanaan ”merkitsin”.

Jatka ihmeessä kirjoittelua, ja kuten sanoin, ethän suotta lannistu kritiikistäni!