Neliskulmainen talo [S]

Alue originaaliteksteille, eli novelleille ym. fiktiivisille teksteille ja lyriikalle.

Neliskulmainen talo [S]

ViestiKirjoittaja Kyugi » Su Huhti 22, 2012 3:47 pm

Title Neliskulmainen talo
Author Kyugi
Beta ei-lafilainen ystäväni
Rating S
Genre romance, tunnelmakuvaus, tajunnanvirta
Disclaimer hahmona Jules kuuluu ystävälleni, muuten kaikki minun
Warnings epäselvyys, mielisairaita, maininta itsemurhasta (homoseksuaalisuus ei taida lafissa kuulua tähän kenttään)
A/N Mulla on ikävä sitä roolipeliä, josta kirjotin tämän. Me käytiin ystävän kanssa se joskus kaaaauan sitten, yli kaksi vuotta siitä varmasti on, eikä mulla ole sitä missään keskusteluhistoriassa luettavana, joten muhun iski tarve kirjoittaa siitä. Oon tehnyt joskus aikaisemminkin niin, mutta... kirjoitinpa uudestaan, ja tästä tuli yllättäen jopa ihan mukava. Enkä ole tainnut edes julkaista lafissa aikoihin mitään. Mitä muuta mä tästä voin sanoa... hyvää lukuhetkeä.

---
Julesin selkä oli kapea ja melkein sileä. Vain melkein, sillä hänen lapaluunsa ja selkärankansa muodostivat teräviä, hauskoja mäkiä. Nikita oli kuluttanut selän mäkien tutkailemiseen monia hetkiä hämärinä toveina. Rintaliivien selkäkappale oli turvallinen silta jota pitkin pienet sormenpäät saattoivat kävellä ilman, että joutuivat kiipeilemään luuharjuja pitkin. Sillan ennen valkoinen maali oli reunoista sisäänpäin alkanut liukuvärjäytyä harmaaksi. Öisin Nikita katkaisi mielellään rintaliivisillan ja silitti Julesin selkää koko kämmenellään. Iho oli hyvin vaalea ja kuiva, silloin tällöin siinä oli paikoin hiukan ihottumaakin, sillä neliskulmaisessa talossa ei ollut kunnollista saippuaa, eikä voidetta.

Neliskulmainen talo oli epämukava paikka.

Puhdistusyrityksistä huolimatta talossa oli aina likaista, ja lämmitysyrityksistä huolimatta suurimmassa osassa huoneista hyvin kylmää, sillä kaakeliuuneja ei ollut tarpeeksi. Mutta sunnuntaiseen messuun kutsuvat kellot kaikuivat talossa erityisen hyvin. Niiden jälkeen kuului vain askeleita; innokkaita, väsyneitä, tepsutusta ja laahausta. Moniin taskuihin oli piilotettuina rukousnauhoja, puisia ja ehkäpä hienompiakin ristejä. Heillä ei olisi saanut olla niitä ominaan, sillä eräs tyttö oli kuristautunut rukousnauhaansa, mutta neliskulmaisessa talossa sitä tulee ovelaksi. Jotkin taskut todella olivat tyhjinä, kun he istuivat kaikki joukolla kappelissa lausumassa Isää meidän.

Nikita ei uskonut Jumalan rakastavan heistä ketään. Suuri neliskulmainen talo, jossa he asuivat, oli siitä todisteena.

Talon rappukäytävissä kaatui ja kuoli, eikä siellä koskaan ollut valoa, vaikka ulkona olisi ollut mitä kaunein kesäpäivä. Jokaisessa nurkassa haisi sairaudelta ja kuolemalta, eivätkä lukitut huoneetkaan olleet sen parempia. Vuoteiden kauhtuneet lakanat eivät piilottaneet Nikitaa, eivät ikinä, edes silloin, kun henkilö ikkunan luona kellersi kirkkaammin.

Jules piti Nikitan hiuksiin kiertyneiden takkujen selvittelystä ja suoristelusta, vaikka se tuotti tulosta vain harvoin. Nikita ei ymmärtänyt, miksi toinen ylipäänsä käytti aikaa hänen hiustensa selvittämiseen. Hänen mielestään Julesin olisi kuulunut viettää se oman kauneutensa hoitamiseen kuinka kykenikin. Sitä Jules nimittäin oli, kaunis, suorastaan ihmeellisen kaunis. Nikitan ollessa vielä pikkuinen, isoäiti oli kertonut satua kauniista Lumikki-nimisestä tytöstä. Tuo sadun tyttö vuosien takaa oli vielä kuudentoista vanhana tullut Nikitalle usein mieleen, sillä Jules muistutti häntä. Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin, hän ajatteli sanoja, muttei lausunut ääneen.
Ja siellä he leikkivät nukkuvia, neliskulmaisen talon eteläpuolella. Likainen ikkuna näytti metsän piiloissa sijaitsevan vuohitarhan puoleista maisemaa. Jules oli kauniimpi kuin Lumikki, mutta sitäkään Nikita ei sanonut hänelle ääneen, hymyili vain sille kuinka rentona toinen makasi. Nukkuukohan hän oikeasti?

Julesin selkää vasten oli lämmin painautua, ja huulilla hyvä koskettaa kevyesti niskaa. Olikohan Jules koskaan ollut rakastunut? Hänen vatsansa puolella heidän sormensa kohtasivat ja syleilivät, hyväilivät toisiaan. Nikita ehdotti, että ehkä he kuvittelisivat pian yhdessä itsensä muualle. Ulos, sillä siellä on katto sininen. Tai jos taloon, niin se olisi enemmänkin pyöreä, tai vähintään valoisa. Hetkeksi, ennen kuin he voisivat nukkua. Ennen kuin neuloja kantavat sisaret avaisivat kaakeliuunittoman huoneen oven suurella, painavalla avaimella. Ennen sitä oli vielä pantava silmät kiinni ja he olisivat piilossa neuloilta ja neliskulmaiselta talolta.
kamferipuu laulaa

    1 tykkää.
Avatar
Kyugi
Bändäri
 
Viestit: 44
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 4:27 pm
Paikkakunta: knummi

Re: Neliskulmainen talo [S]

ViestiKirjoittaja minnako » Su Huhti 22, 2012 7:11 pm

Moi! Oon viime aikoina vieraantunut niin paljon (jrock)fanfictionista, että novelli tulikin jo tarpeeseen! Ja siis omg, sun kuvailu. ): Olin ihan myyty heti alussa, koska ihanaa nähdä uniikkia ja kaunista ja toimivaa kuvailua. (Upeaa muuten oli, että kuvailu sinänsä kuljetti tarinaa myös eteenpäin ja kertoi aika paljonkin henkilöistä! Kaukana perinteisestä miljöön kuvailusta ;D) Ja niin, alussa oli hienoa erityisesti se, että aloitit sen kuvailemalla selkää, etkä esimerkiksi ajatuksia, miljöötä tai säätä.

Henkilöt ja miljöö oli kyllä kans hienoja ja ne herätti mielenkiintoa. Haluan tietää lisää ): Henkilöt erottui kivasti toisistaan ja huomasi kyllä, että molemmat näistä henkilöistä on mietitty aika pitkälle, koska ne eivät jääneet vaisuiksi tai olleet samanlaisia. Ja miljöö, yhyy. Siitä tuli hienot vibat, jotenkin... Itä-Saksa-fiilis? :DD Hurr.<3

Voinks olla kamala ja pyytää, et kirjoittaisit lisää näistä? ): Haluan kuulla koko tarinan eiku.

Kiitos tästä!
提心吊胆和闷

    2 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Neliskulmainen talo [S]

ViestiKirjoittaja Kyugi » Su Huhti 22, 2012 9:26 pm

minnako, heipä hei! Ja ensinnäkin kiitos kommentista ;w; tulin siitä hirveen iloseksi! Ihanaa että tykkäsit tästä. Musta on myös mahtavaa että mun kuvailu miellyttää ja tuntui erilaiselta, koska mä en itse jostain syystä näe omissa kirjoituksissani mitään tunnistettavaa tai uniikkia.. xD

Myös mielenkiinnon herääminen ilahduttaa, totta kai. Henkilöiden suunnitteluun me silloin aikoinaan ropea aloitellessa käytettiin paljon aikaa, ja se peli kesti vielä suhteellisen pitkään, niin mä voin sanoa että noille molemmille kehittyi tosi syvät persoonallisuudet koska ne ehti toki vielä siinä sen ropen aikana kehittyä. Ja miljööstä sen verran että jännää kun ajattelit Itä-Saksaa, ois hauska tietää mikä toi sut siihen ajatukseen? Kyseessä on kuitenkin kristillinen laitos missä nuo on, ja Itä-Saksassahan ei ollut uskontoa. Ei sillä että Itä-Saksa ois huono juttu, niillä entisillä alueilla majailen itsekin ja kuulen aina paljon kiinnostavia tarinoita niiltä ajoilta :DD

Etkä oo ollenkaan kamala kun haluaisit kuulla lisää, voisin nimittäin oikeasti kirjoittaakin :D En lähde lupaamaan että se tapahtuu ihan sataprosenttisen varmasti, mutta oon leikkinyt jonkin verran ajatuksella. Vielä kerran kiitos kommentistasi, tuli hyvä mieli!
kamferipuu laulaa

    1 tykkää.
Avatar
Kyugi
Bändäri
 
Viestit: 44
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 4:27 pm
Paikkakunta: knummi


Paluu Muu fiction (originaalit)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron