En haluu elää iskelmää (K7, oneshot, angst)

Alue originaaliteksteille, eli novelleille ym. fiktiivisille teksteille ja lyriikalle.

Re: En haluu elää iskelmää (K7, oneshot, angst)

ViestiKirjoittaja lumiukko » To Huhti 25, 2013 1:53 am

Iskin tähän ficciin silmäni nimen vuoksi - koska oikeasti, iskelmässä eläminen... Se olis hirveetä. Nimi sopi muutenkin tähän hirvittävän hyvin.

Tää oli raaka ja hirvee teksti. Ei sillä tavalla hirveä, että tää ois ollu huono tai kamala tai mitään sellasta. Mutta olo, jonka sait mulle aikaseks tällä, on hirveä.
Pidän tarinan kertojasta, vaikka en oikeastaan tiedä mitään muuta siitä, kuin että hän on armeijassa ja että hänen paras ystävänsä kuoli jonkun kännisekoilun/sammumisen/vastaavan takia. Toisaalta, tän tarinan juonen ja etenemisen kannalta eihän siitä tarvinnut tietää mitään muutakaan, ja ois ollu ehkä jopa häiritsevää tietää kyseisen henkilön siviilisääty ja seksuaalinen suuntautuminen, koska ei niillä ole yhtään mitään väliä.

Alussa oli oikein hyvä kuvaus steissistä ja siitä, millasta siellä on kulkea. Varsinkin vähän isomman kassin kanssa se on ihan tuskasta. Sen lisäks siellä on aina liian kuuma ja hirveen ahdistavaa. Yh, vihaan koko paikkaa mikä on vähän sad kun asun kuitenkin Helsingissä. Mutta yritänpäs nyt olla eksymättä aiheesta.

Toinen juttu, josta mä ehdottoman paljon tykkäsin, oli se miten yhdistit metron uutistaulun tähän tarinaan. Siellä tosiaan pyörii samat uutiset uudestaan ja uudestaan, ja se miten kertojan tuskan voi havaita, on hirveetä. Miten kipeetä ja arkaa, hävettävää se on. Kun kaveri hukkuu ja itse katot vierestä. Ja asiaa tuskin helpottaa se kun joka h*lvetin juorulehti ynnä muu jauhaa siitä seuraavat seittemän viikkoa.

Kuvaat hyvin kertojan syyllisyyttä siitä, miten hän muka tappoi kaverinsa, vaikka järki sanookin ettei se ollut hänen syynsä. Kerrot hyvin siitä, miten kaikkien katseet tuntuu syyttäviltä ja jokainen ympärillä puhuu vaan paskaa susta, kertoo miten huono sä oot. Miten sä oot tappaja. Ugh, pääsin hyppäämään kertojan kenkiin erittäin hyvin.

Sitten. Sitten! SITTEN!

Ei mua kiinnosta sekään, että sä oikeestaan halusitkin kuolla. Koska mä halusin sua enemmän.


Mulle jäi ehkä hieman epäselväks, että halusko toi ihminen itse kuolla enemmän, vai sitä henkilöä jollain tavalla. Mutta päätin työntää sen syrjään koska. Koska niin. Se toinen halus kuolla. Se kuoli. Ja nyt sen paras kaveri syyttää itseään sen kuolemasta. sdöfgjösdjfg. Hirveetä.

Tykkään siitä, että tää on puhekielelle kirjotettu. Kirjakieli ei olis sopinu tähän millään tavalla, kun kertoja puhuu omasta puolestaan, omista ajatuksistaan. Mua on oikeestaan hirveen vaikee miellyttää jos kirjottaa puhekieltä - pointsit siitä sulle! *boingboing* Muutenkin tykkäsin tän tarinankerronnan vauhdista ja siitä, ettei tää ollu pätkääkään pidempi. Mun mielestä tän ei ois tarvinnukaan olla, tää oli just hyvä tälläsenä.

Pitäiskö mun antaa joku parannusehdotuskin? Hmm. Ainakin se että haluan tietää halusiko kertoja kuolla, vai halusiko hän sitä kuollutta jollain muullakin kuin ystävätasolla. Sitten no, tää ei nyt ihan ehkä kuulu aiheeseen mut mun mielestä angst on vaan jotenkin väärä genre tälle, koska hey... Ei se angstaa, se suree kuollutta kaveriaan! Toisaalta, en osaa antaa parempaakaan ehdostusta joten olkoon se sitten angst. Vaikka musta tää ei oo angst, tää on vaan jotenkin riipivän surullinen.

Hyvää tekstiä, kiitos!

Ainiin, ja sitten vielä
Mä jään istumaan.

Hyvä lopetus. Mainio lopetus. Jäädä istumaan. Musta tuntuu et aika monen ois hyvä tehä niin nykypäivänä.

~lumiukko

ps. aaaa en kestä nokialainen on jotenkin niin hassu sana nokian puhelimesta . . . :DD

    2 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Paluu Muu fiction (originaalit)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron