Pakkasaamu (S, oneshot, drama)

Alue originaaliteksteille, eli novelleille ym. fiktiivisille teksteille ja lyriikalle.

Pakkasaamu (S, oneshot, drama)

ViestiKirjoittaja Cho » Pe Tammi 22, 2010 8:58 am

Title: Pakkasaamu
Rating: S
Genre: drama
Beta: Elia (kiitoksia♥)

A/N: Hetken mielijohde. Kirjoitin tämän tässä stressatessa, mutta inspiraation kourissa.

____


Lumi ulottui polviini asti ja tunsin kuinka se ryömi kenkäni sisään sulaen vedeksi. Nilkkojani vihloi ja tunsin vastustamatonta halua heittää korkokenkäni pois ja astella valkealla peitteellä paljain jaloin, jotta voisin tuntea sen viileyden. Halusin jotain aitoa ja todellista näiden valheellisten välähdysten sijaan. Halusin jonkun kertovan minulle miten todellisuuden erottaa fantasiasta.
Pakkanen tunkeutui ohuen kankaan läpi ja pisteli ilkikurisesti sääriäni neuloillaan. Viimakin halusi kokeilla onneaan, joten se päätti syöksähtää jo valmiiksi Pakkasen punauttamia kasvojani päin. Se yritti pyykiä pois hymyn, joka oli kaartunut huulilleni, mutta sen yritykset tuntuivat enemmänkin kohteliailta pyynnöiltä kuin raivokkailta vaatimuksilta. Ja mitä enemmän se puhalsi, sitä tiukemmin suupieleni jäätyivät paikoilleen. En voinut lopettaa hymyilemistä. Tunsin kuinka sydämeni veisasi ilon virttä pumpatessaan verta tähän toivon herättäneeseen olentoon. Sydämeni rytmikäs melodia lähetti väristyksiä joka puolelle kehoani. Poskeni hehkuivat kuin kaksi kirsikkaa, käteni olivat kohmeessa ja koko vartaloni oli umpijäässä, enkä uskonut voivani liikkua edes halutessani. Hiuksenikin olivat jäätyneet taipumattomiksi. Istuin hameineni hangessa ja katselin jäätynyttä järveä haltioituneena. Kaikki oli täydellistä, unenomaista, vaikka Pakkanen alituisesti yrittikin tehdä läsnäolonsa selväksi kiristymällä entisestään. Se halusi epätoivoisesti saada minut juoksemaan karkuun, mielimään kodin lämpöön. Siinä minä kuitenkin istuin ja nauroin katketakseni sen auttamattomille huudoille. Tee pahimpasi, Pakkanen, sillä minä en tästä koskaan tule liikkumaan.
How does it feel
when you're alone
and you're cold inside?

Avatar
Cho
Roudari
 
Viestit: 55
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:16 pm

Re: Pakkasaamu (S, oneshot, drama)

ViestiKirjoittaja Hii » Ti Tammi 31, 2012 9:28 am

Huomenia. Hiljainen asunto ja kaksi kuppia kahvia tarvitsee omasta mielestäni jotain kivaa luettavaa. Sun onneksi mulla ei ole romaaneja kesken, joten eksyin muu fiction alueelle ja selailin hyvää aikaa novellien ja runojen nimiä läpi. Ei mikään oikein napannut ennen tätä. Ulkona on kylmä, siellä on lunta ja yäk. Mä en pidä talvesta, joten en sitten tiedä miksi ihmeessä avasin juuri tämän topicin. Tää vain kuulosti niin tavalliselta, et sen oli pakko kätkeä jotain alleen. Mulle tuli mieleen heti kaunokirjallisuus ja arvoitukset, joten tämän pikkunovellin nimen vetovoima nähtävästi sai mut lukemaan koko tekstin.

Eskapismi on hyvin jännä aihe kirjoittaa. Olin positiivisesti yllättynyt, etten ole niitä harvoja ihmisiä, jota oikeasti pohtivat asiaa. Mikä on oikeasti tässä ja nyt, mikä on todellisuutta, miksi lumi tuntuu joskus helvetin kylmältä kengissä mutta toisinaan taas ei. Esimerkiksi koiran kanssa juostessa ulkona kunnon lumikasat kengissä ei tunnu edes puolen tunnin jälkeen, tai jos treenaa kaverin kanssa. En tiedä vaikuttaako esimerkiksi tämä muihin lukijoihin, mutta hymyillen voin sanoa että olit napannut pienen palan mun elämästäni. Mä juoksen hyvin paljon ulkona. Mä tiedän, miltä tuntuu miettiä korkokengät tai lenkkarit jalassa, mä tiedän miltä sulava lumi tuntuu. Miltä talvinen pimeys maistuu taikka ihan liian kirkas aamupäivä. Tällainen hyvin perustavanlaatuinen kokemus on varmasti jokaisella. Sen takia se toimiikin ihan näppärästi, kun vetoaa lukijaansa.

Viimakin halusi kokeilla onneaan, joten se päätti syöksähtää jo valmiiksi Pakkasen punauttamia kasvojani päin.

Yhden pikkuvirheen löysin, ^ pakkasta ei kirjoiteta isolla. Ellet tarkoita henkilöä, jonka sukunimi on pakkanen. Löysin muutaman pilkkuvirheenkin sivulauseiden kohdalta, mutten usko niiden olevan kovinkaan isoja. Ne voisi toki katsastaa läpi, just in case. Mutta tämä lainaamani kohta on jotenkin hauska. Lapsenomainen tunnelma ehkäpä, koska viia syöksähtää, se kokeilee onneaan. En tarkoita lapsenomaisella huonoa, tulee vain hieman viaton fiilis. Ehkä tämän novellin päähenkilö on vielä nuori, 14-15 vuotias? Sellainen olo itselleni tulee.

"Poskeni hehkuivat kuin kaksi kirsikkaa" on myös aivan ihanan persoonallinen tapa ilmaista punaiset posket. Tykkäsin todella, yleensä ihmiset käyttävät omenoita tai tonttuposkia tai, mitä nyt ikinä käyttävätkään. Tähän versioon törmäsin vasta nyt, ja on se aika hellyyttäväkin. Sulla on paljon vahvoja kielikuvia, kuten neulojen lailla pistelivät sääriä, tämä "raivokas" sana ja paljon muutakin. Rikas kielenkäyttö on jees, kunhan ei mene ihan liian överiksi. Novellia lukiessa eteenpäin huomasin, että keskityt hyvin paljon tähän hetkeen. Miltä pakkanen tuntuu, miltä lumi tuntuu nilkoissa, miten hyvältä tuntuu hymyillä. Mutta miksi? Miksi tämä päähenkilö kävelee sellaisissa koroissa, jos kerran sää ei ole paras mahdollinen? Miksi hymyilyttää? ( mä veikkaan ihastumista tai ensipusua, lol.) Kaipaisin pientä raapaisua pintaa syvemmälle.

Kun olin lukenut koko novellin loppuun ja mietin tätä novellia kokonaisuudessaan, mulle tuli hyvin ristiriitainen olo. Tää vaikuttaa todelliselta, mut kuitenkin vähän absurdilta. Sellaiselta unelta, unenomaiselta, kuten olit jo novellissa kuvaillut. Mun on pakko myöntää, mut mä en tiedä näkikö tämä tyttö unta vai menikö se oikeasti lumeen hankkimaan itselleen kuolemantautia. Siinä mielessä tämä oli jännä. Idea oli hyvä ja oikeasti, tuo loppu sai mut pikkasen miettimään koko tapahtumaketjua uudestaan.
Ainoana miinuksena sanoisin tuon pilkutuksen, tsekkaa se. Jotkut lauseista oli aika raskaita lukea ja pitkiä, niin sitä ehkäpä voisi työstää. Sanavalinnat oli rikkaita ja värikkäitä, kaikkien makuun se ei sovi. Itse ihastuin noihin kirsikoihin, tiedä sitten miksi.

Kokonaisuudessaan kauhean kiva pikkupurtava näin aamulla kahvin kanssa, oikeasti. Tässä ei tarvinnu miettiä liikaa, mut just sopivasti vähän aika sitte heränneelle. Kiitän.
"See me ruined by my own creations"
- Tuomas Holopainen

    2 tykkää.
Avatar
Hii
Bändäri
 
Viestit: 36
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:15 pm
Paikkakunta: Kirkkonummi


Paluu Muu fiction (originaalit)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron