Musta ruusu [R, angst, oneshot]

Alue originaaliteksteille, eli novelleille ym. fiktiivisille teksteille ja lyriikalle.

Musta ruusu [R, angst, oneshot]

ViestiKirjoittaja Kay » La Loka 24, 2009 10:33 pm

Title: Musta ruusu
Author: Kay
Beta: Ruder
Rating: R
Genre: Angst, oneshot
Disclaimer: Koko helahoito kuuluu Kaylle!

A/N: Inspis lähti yhdestä kuvasta, jonka onnistuin joskus löytämään vahingossa netin perukoilta. Ja oli paska fiilis nii tällaisen väsäsin.

Musta ruusu

Musiikki pauhaa.
Peittää kaikki muut äänet alleen.
Nuoren tytön itkun ja epätoivon huudot.

Musiikki peittää kaikki huudot ja riidat, mitkä kaikuvat huoneistossa. Mustat hiukset valahtavat kasvoille niiden hautautuessa käsivarsiin. Silmät sulkeutuvat kyynelten valuessa poskia pitkin levittäen tummat meikit mukanaan. Kynnet kaivautuvat kämmeniin nyrkkien puristuessa kiinni tiukasti. Veri nousee kynsien tuottamista haavoista ja valuu käsille. Kosteat silmät avautuvat ja katsovat verta käsissään. Tuo punainen väri saa tuon mustahiuksisen kaunottaren toivomaan pois pääsyä.

Siniset silmät katselevat kauniita ruusuja. Mustia ruusuja punaisten ruusujen rinnalla. Kynä liikkuu paperilla. Kirjoittaa viestiä.
Mustahiuksisen kaunottaren rakkaille.
Selittää.
Miten ei jaksanut kuunnella huutoja ainiaan. Miten ei jaksanut itkeä enää. Miten ei jaksanut rakastaa, koska tiesi sen turhaksi. Miten ei jaksanut yrittää, koska tiesi epäonnistuvansa. Miten ei jaksanut kertoa, koska kukaan ei välitä.
Jokainen sana paperilla lievittää tuskaa ja nostaa kyyneleitä kaunottaren silmiin. Kyyneleet kastelevat kirjeen.

Musta ruusu. Se lojui pöydällä yksinään kirjeen päällä. Kirjeen, joka selitti asioita…
Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli luovuttanut.
Selitti, miksi vanhemmat itkivät kaunista tytärtään.
Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli löydetty veren ympäröimänä kylpyhuoneen lattialta taannoin.

Tuo musta ruusu. Se oli tyttären suruvalittelu… omille vanhemmilleen… omasta kuolemastaan.
今まで見てきた全ては 偽物だろ?
Ima made mi te ki ta subete ha nisemono daro?

Everything I’ve seen so far was a fake, right?

Jack The Ripper ~ AND & -ECCENTRIC AGENT-

Avatar
Kay
Bändäri
 
Viestit: 41
Liittynyt: La Syys 26, 2009 10:35 am
Paikkakunta: Vantaa

Re: Musta ruusu [R, angst, oneshot]

ViestiKirjoittaja Nana-Erina » Ke Marras 04, 2009 7:28 pm

Oih, se oli kaunis!
Pääsääntösestä kieli oli kaunista ja runollista, toisinaan taas hiukan arkisempaa.
Ensin luulin tuota runoksi, mutta novelli se sitten olikin.

// gnrbu toivoo tähän kommenttiin enemmän sisältöä

Nana-Erina
Fani
 
Viestit: 6
Liittynyt: La Loka 31, 2009 6:52 pm
Paikkakunta: Ylöjärvi

Re: Musta ruusu [R, angst, oneshot]

ViestiKirjoittaja Kay » Ke Marras 04, 2009 7:34 pm

Nana-Erina Kiitos paljon! ^^
今まで見てきた全ては 偽物だろ?
Ima made mi te ki ta subete ha nisemono daro?

Everything I’ve seen so far was a fake, right?

Jack The Ripper ~ AND & -ECCENTRIC AGENT-

Avatar
Kay
Bändäri
 
Viestit: 41
Liittynyt: La Syys 26, 2009 10:35 am
Paikkakunta: Vantaa

Re: Musta ruusu [R, angst, oneshot]

ViestiKirjoittaja Hii » Pe Tammi 27, 2012 10:13 am

En ole hetkeen pyörinyt tällä alueella, joten päätin kokeilla vaihteeksi angstia. Yleensähän en lue angstia sillä harvoin se miellyttää minua. Älä ota siis kritiikkiäni turhan vakavasti, mieluummin rakentavana.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota oneshottisi otsikkoon. Musta ruusu on hyvin... perus. Se ei herätä juuri tunteita, luo vain mielikuvia aristokraattisista maisemista, mahdollisesti kukkakaupasta, piikeistä ja no yleisesti ruusuista. Ruusut ovat kauhean kulutettuja ja niitä näkee jokapaikassa- aina konfirmaatioissa annetaan ruusu, kun pääsee peruskoulusta, lukiosta ja what not. Aina se iänikuinen ruusu. Siinä mielessä oneshotille olisi voinut keksiä sopivamman nimen, mutta katsottuani kuvan ymmärsin kyllä yskän. Inspiraationlähteesi, tämä kuva siis, on oikein kaunis. En kuitenkaan usko, että olet saanut ikuistettua kuvan harmoniaa ja kauneutta, pientä haurautta ja kaipaavia sanoja itse oneshottiin - saati sitten nimeen. Niin kaunis kuva ansaitsisi parempaa, meh thinks, enemmän estetiikkaa.

Kolme ensimmäistä riviä olivat hyvin häiritseviä oneshotista. Ensinnäkin lyhyet lauseet, jotka selkeästi viittaavat toisiinsa mutta on erotettu enterillä ja pisteillä toisistaan häiritsee hyvin paljon lukemista. Runoudessa tämä olisi kaunista, mutta silloin genrenä pitäisikin olla runo, ei novelli. Toiseksi sanaviittaukset häiritsivät ja subjektin puuttuminen toisesta lauseesta, viimeinen lause olikin epätäydellinen ( ei siis predikaattia) ja siksi särähti ikävästi korvaan. Kaunokirjallisesti tämä on ihan okei, mutta kieliopillisesti väärin. Betasi olisi pitänyt huomata tämä.

Peittää kaikki muut äänet alleen. - Mikä peittää alleen? Viittaa tarkemmin edellisiin sanoihin, niin lukija ymmärtää tekstisi eikä tarvitse palata taaksepäin ymmärtääkseen. asioita.
Nuoren tytön itkun ja epätoivon huudot. - miksi genetiivimuoto? Eli musiikki peittää nuoren tytön itkun ja epätoivoiset huudot - mutta miksi ilmaista tämä niin vaikeasti ja pätkissä? Jouduin oikeasti palaamaan pari riviä taaksepäin ymmärtääkseni tämän kokonaisuuden.

Toisessa kappaleessa käytit turhan paljon lauseenvastikkeita ja suoraa kerrontaa. Mitä tytön päässä liikkuu? Miksi hän on tässä tilanteessa? Lukijana toivon tarkempaa syventymistä enkä vain verbien avuin kuvailua. Haluan muutakin kuin vuotavia haavoja ja pään painamista käsivarsiin - haluan ajatuksia. Toisessa kappaleessa niitä ei ollut, eikä päähenkilöstä saanut yhtään otetta- sinänsä harmi, kun ensimmäiset rivit soivat jo hieman tunnelmaa tähän.

Kynä liikkuu paperilla. Kirjoittaa viestiä.
Mustahiuksisen kaunottaren rakkaille.
Selittää.

Tässä on taas runon rakenteita, joten lukijana on jokseenkin turhauttavaa vaihdella proosan ja runon välillä. Itse olen enemmän runoihmisiä ja pitäytyisin runoissa, mutta proosan ja runojen sekoittaminen onnistuu vain taitavilta kirjoittajilta. Tässä yhteydessä se ei toimi, sillä runomaisen kirjoituksesi tunnelma ja tyyli ei toistu proosamaisessa kirjoituksessasi. Heti kun kirjoitat runomaisempaan sävyyn, on lukija mukana. Tai ainakin minä olen. Runoista avautuu enemmän ja niissä on aukkoja, enemmän tulkinnanvaraa. Ehkäpä siksi valitsitkin runomaisen tyylin vähän väliä tähän? Hyvänä piirteenä tässä pätkässä taas on se, että avaat hieman päähenkilön tarinaa. Hyvä - hän siis kirjoittaa ja selittää. Mutta mitä? Miksi juuri ruusuja, miksi hän selittää jotain? On positiivista jos kirjoittaja saa herätettyä kysymyksiä lukijassa, mutta turhan monet aukot taas eivät ole hyvä juttu. Ne jättävät kirjoituksen vajaaksi, keskeneräiseksi.

Miten ei jaksanut kuunnella huutoja ainiaan. Miten ei jaksanut itkeä enää. Miten ei jaksanut rakastaa, koska tiesi sen turhaksi. Miten ei jaksanut yrittää, koska tiesi epäonnistuvansa. Miten ei jaksanut kertoa, koska kukaan ei välitä.

Mun on pakko myöntää, mutta tämä pätkä kauhistutti mua aivan hirveästi. Pelkkiä sivulauseita ilman päälausetta. Tehostuskeinona se on kaunokirjallisuudessa hyvä, kunhan sitä käyttää hillitysti. Omaan makuuni sitä oli tässä jo liikaa, turhan monta "Miten" ja "Koska" sanaa. Sitten tässä oli hieman myös aikamuotohyppyjä, joissa en ihan pysynyt perässä.

Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli löydetty veren ympäröimänä kylpyhuoneen lattialta taannoin.

Taannoin on ehkä hieman... vanhahtava ilmaisu, nee? Nuorena kirjoittajana en käyttäisi sitä, ellei sitten työn alla olisi jonkin sortin keskiaikainen/haltiatyyppinen novelli. Tällöin hienompi, muodollisempi ja vanhahtavampi kielenkäyttö olisi okei, muttei modernissa novellissa niin kuin tämä on. Luettuani tämän koin koko novellin hyvin kliseiseksi. En saanut mitään wow-kokemusta, sillä ethän päästänyt lukijaa päähenkilösi pään sisään. Aikaisemmin mainitsin aukoista, ja niitä oli tässä turhan monta. Varmasti tämä olisi parempi, jos jaksaisit kirjoittaa tämän uudestaan. Tämä versio vaikutti hieman raakileelta ja keskeneräiseltä, sillä loppukin tuntui hutaistulta. Vanhemmat yhtäkkiä surevat menehtynyttä tytärtään ja mainitset ruusut hyvin monta kertaa. Teksti ei ollut kovinkaan sujuvaa, mutta olit huomannut toiston tehokkuuden. Rajoita sitä ja muokkaile, niin uskon että saat tästä vielä hyvän pätkän. Ja lopusta kolmoispisteet pois, sillä kaunokirjallisuudessahan niitä ei juuri käytetä. Kehottaisin myös betauttamaan uusiksi, sillä alun lauseenvastikkeet ja jatkuvat irralliset sivalauseet ilman päälausetta häiritsevät valitettavasti lukijaa.

Kuitenkin, hienon inspiksen olet löytänyt hienosta kuvasta. Aivan hyvin voisin lukea tästä toisen version.
"See me ruined by my own creations"
- Tuomas Holopainen

    1 tykkää.
Avatar
Hii
Bändäri
 
Viestit: 36
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:15 pm
Paikkakunta: Kirkkonummi


Paluu Muu fiction (originaalit)

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron