Jrock Suomessa kyselyn (2015 lopussa) tulokset

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

Jrock Suomessa kyselyn (2015 lopussa) tulokset

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Touko 29, 2016 6:05 pm

Kun julkaisin viime vuoden lopussa tekemäni kyselyn (jonka jaoin täällä ja muutamassa muussa paikassa), Amber ehdotti minua jakamaan tulokset täälläkin, jotta keskustelua voisi kenties jatkaa. Lain tämän tänne vasta nyt, koska elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan ja olen joutunut välttelemään tietokoneita.
Mutta joka tapauksessa, tässä on lähes suoraan se, miten ilmoitin kyselyn tulokset:

"Ensinnäkin, kiitos kaikille kyselyyn vastanneille. Vastauksia tuli selvästi enemmän kuin mitä olin osannut odottaa. Suuret kiitokset siis kaikille, jotka vastasivat kyselyyn ja vielä jakoivat eteenpäin. Ilman teitä tulos olisi jäänyt pieneksi eikä lainkaan huomioon otettavaksi.
Hyväksyttyjä vastauksia tuli selvästi yli 200, tarkemmin en katso tarpeelliseksi kertoa. Jouduin tosin joustamaan hiukan ohjeistamani ”vain kolme kohtaa” idean kanssa, koska useissa oli neljästä viiteen vastausta. Totesin tällöin, että jos kerran en itse kyennyt työkaluja käyttämällä rajata vastauksia kolmeen (olin yrittänyt monta kertaa ennen kyselyn julkaisua), voisin joissakin tapauksissa joustaa. Huomasin samalla, että vastaukset olivat näin tehdessä yhä kattavat ja antoivat minulle lisää informaatiota.

Äänten jakautuminen:

42.4 % Raha (olen opiskelija/työtön, ja keikkalipun lisäksi rahaa kuluu liikaa matkoihin, majoitukseen, ruokaan ja muuhun)

29,0 % Ajankohta (j-rock-keikkoja järjestetään nykyään lähinnä arkipäivisin keskellä viikkoa tai sunnuntaisin, jolloin töiden/koulun ja julkisen liikenteen takia on vaikeata päästä Helsinkiin/keikkapaikalle tai sieltä pois)

18,8 % Keikkapaikka (kaikki konsertit ovat nykyään vain Helsingissä, jonne on aivan liian pitkä matka kotoa/matkustaminen tulee kalliiksi)

26.1 % Kasvoin aikuiseksi (työ ja muu arki vievät liikaa aikaa, energiaa ja rahaa, ettei jaksa innostua muista kuin oikeasti tärkeistä yhtyeistä, jotka jo tuntee ja joita ei Suomessa näe)

4,9 % Järjestäjä (en pidä keikanjärjestäjien toiminnasta tai keikkapaikasta, jolloin en halua mennä keikoille)

42.9 % Nimettömät pienet artistit (Suomeen ei tule enää juuri kuin pieniä, nimettömiä bändejä ja artisteja, jotka eivät kiinnosta)

14.7 % En enää kuuntele jrockia (en enää kuuntele japanilaisia bändejä, vaan olen siirtynyt k-popiin tai länsimaalaiseen valtavirtamusiikkiin)

53.9 % Kuuntelen vain tiettyjä bändejä (olen sen verran pitkään ollut genren parissa, että tiedän, mistä pidän ja mistä en, eli muut eivät kiinnosta, tai lempibändini ovat jo lopettaneet enkä jaksa tutustua uusiin)

13.9 % Muoti-ilmiö (jrockin kausi tuli ja meni, vähän kuten 80-luvun olkatoppaukset. Se oli ”muotia” uutena, ihmeellisenä asiana ja katosi sitten, kun tuli tutuksi)

16.3 % Informaatiota ei ole riittävästi ja/tai musiikkiin ei pääse kunnolla tutustumaan (minua kiinnostavista bändeistä ei kerrota mitään, englannin-/japaninkielitaito ei riitä tiedon saamiseen tai bändien levy-yhtiöt kaatavat sivustoja/videoita, ettei itse musiikkiin ja bändiin pääse tutustumaan juuri mitenkään)

17,1 % Bändit jäävät etäisiksi (artistit kirjoittavat vain japaniksi eivätkä käytä länsimaalaisille tuttuja sosiaalisia medioita eivätkä julkaise musiikkiaan viralliselta Youtube-kanavalta (tai jos julkaisevat, vain uusimmat kappaleet ja mainokset) eivätkä näytä muuta kuin kiillotetun yleisilmeensä)

1.2 % Jrockin kuuntelu on noloa (selitän erikseen "Muu" kohdassa, miksi se tuntuu nololta)

8.6 % Muu


Kyselyn pyhäksi kolminaisuudeksi, tai ainakin palkintosijoille nousevat ovat ”Kuuntelen vain tiettyjä bändejä”, ”Nimettömät pienet artistit” ja ”Raha”, kuten ylempää saattoi huomata. Nämä eivät yllätä varmastikaan ketään. Moni on luultavasti joko itse todennut, kuullut jonkun muun sanovan tai epäilyt vain, että näiden olevan jrock keikkojen pieneen kävijämäärään vaikuttavat syyt. Suomeen tulee nykyään pieniä, nimettömiä bändejä, joista ei joko ole koskaan kuultu, tai eivät kiinnosta muita kuin tosifaneja tai sitten lähes kaikille jrock-keikoille menijöitä (kuten minua). Vastaavasti on helppo todeta tästä se, että me suomalaiset kuuntelemme vain joitakin bändejä, emmekä todennäköisesti ole kiinnostuneita muista yhtyeistä. Kansana olemme pieni, mutta hyvin määrätietoisia eivätkä jrockin kuuntelijat ole tässäkään varmasti poikkeus. Raha taas on tunnetusti kaiken pahan alku ja juuri, ja se määrää elämäämme enemmän kuin aina haluamme myöntää. Ajatkaan eivät ole mitenkään taloudellisesti parhaimmat, minkä takia on helppo ymmärtää, miksi ihmiset eivät halua käydä keikoilla.

Ehkä eniten minua jäi harmittamaan nämä, jotka menivät vastaamaan jrockin kuuntelun olevan noloa, mutta eivät kuitenkaan perustelleet sitä mitenkään ”Muut” kohdassa, vaikka olinkin sitä pyytänyt. Olisin oikeasti halunnut kuulla, mikä jrockissa on heidän mielestään noloa tai mikä saa heidät tuntemaan häpeää kyseistä genreä kohtaan. Toisaalta, saattoivat vastaukset olla myös veikkauksia, mitä muut mahdollisesti ajattelevat jrockista.
Sääli, koska olisin oikeasti halunnut kuulla tästä tarkemmin.

Mielenkiintoisinta olivat kuitenkin muodostuneet ”ryhmät” eli vastaukset, joissa toistuivat eniten samanlaiset vastaukset/valinnat.
Suurimmaksi voittajaksi muodostui selvästi yli neljänneksellä ”Nimettömät pienet artistit” ja Kuuntelen vain tiettyjä bändejä” parivaljakko. Tietenkin osassa vastauksissa oli mukana muutakin, kuten raha tai aikuiseksi kasvaminen. Tämä ei yllättänyt, vaan vahvistu käsitystäni Suomessa olevassa tilanteesta.
Tämä näyttää siltä, että me suomalaiset tunnemme oman musiikkimakumme sen verran hyvin, ettemme halua tutustua ihan mihin tahansa bändiin. Tämä sen sijaan saa meidät mieluummin jäämään kotisohvalle kuin menemään jonkun pienen, tuntemattoman bändin keikalle. Ehkä se on myös laiskuutta – minä ainakin olen hyvin, hyvin laiska tutustumaan uusiin yhtyeisiin tai edes laajentamaan bändivalikoimaani. Saatan kuunnella tai vilkaista paremmin, jos joku ystäväni suosittelee jotain yhtyettä, tai luen joltain sivustolta ja syystä tai toisesta kiinnostun hiukan enemmän, mutta en juuri jaksa itse enää tehdä liiemmin töitä asian eteen. Käyn kuitenkin lähes kaikilla jrock keikoilla, koska asun kuitenkin suhteellisen lähellä Helsinkiä, jonne bändit yleensä tulevat, mutta enempää en oikeastaan jaksa tutustua bändeihin. Teen sen lähinnä siksi, että japanilaiset artistit tulisivat vielä Suomeen ja keikkajärjestäjät olisivat valmiita järjestämään keikkoja.

Toiseksi suurimmaksi nousikin kolmikko ”Raha”, ”Ajankohta” ja ”Keikkapaikka”. Tässä kohdassa laskin mukaan nekin, joista löytyi vain kaksi vaihtoehtoa näistä kolmesta, vaikka jo ainoastaan kolmistaan ryhmä oli jo vahva. Tämäkään ei yllättänyt. Vaikka Suomi on pieni maa, etäisyydet voivat välillä olla hyvinkin pitkät eikä matkaaminen ole todellakaan ilmaista. On ihan ymmärrettävää, ettei Kuopiosta tai Rovaniemeltä lähdetä helposti Helsinkiin katsomaan japanilaista bändiä. Bändin on oltava jollain tapaa merkittävä, jotta ihmiset ovat valmiita lähtemään kauas kotoaan, varsinkin jos konsertti on sunnuntaina tai keskellä viikkoa.

Eniten minut yllätti kuitenkin neljänneksi suurimmaksi noussut ryhmä, tai oikeastaan pari: ”Informaation puute” ja ”Bändit jäävät kylmiksi”. Myönnän, etten itse uskonut näiden saavan juuri ääniä, mutta niin kuitenkin kävi. Olen kyllä valitellut vähintään itsekseni, kun japanilaiset artistit eivät päivitä aktiivisesti youtube-kanavia tai laittavat vain uusimmat kappaleet. Levy-yhtiöt myös kaatavat fanien lataamia videoita niin ahkerasti, että youtubessa on tehtävä temppuja, etteivät videot tule poistetuiksi – ja joskus mukana ihan kokonainen account. Ilmeisesti tämä kuitenkin vaikuttaa ihmisiin voimakkaammin kuin uskoin.
Jos bändi onnistuu herättämään uteliaisuuden, olisi hyvä saada bändistä tietoa. Jos tämä kuitenkin estyy, tutustuminen tyssää usein siihen, kun yleisimmät etsintäpaikat eivät tarjoa mitään. Kaikkien kielitaito ei myöskään aina riitä tai sitten ei tunneta ketään, joka voisi antaa auttavan kätensä ja kääntää tai tehdä jotain muuta avuksi. Kaikki eivät välttämättä tiedä oikeita sivustoja, joista pääsisi esimerkiksi tutustumaan bändien kappaleisiin. Voisin siis antaa auttavan käteni ja mainita sivuston Dailymotion, jota kaikki eivät ilmeisesti tiedä (tai ainakin harvat minun tuttuni ovat tienneet ja minäkin törmäsin siihen kaverini kautta). Esimerkiksi, yhdessä vaiheessa youtubessa ei juuri ollut D:n musiikkivideoita tai sitten ääniraidat oli vain poistettu videoista – näin taas ei ole Dailymotionissa, eli kannattaa käydä kurkkaamassa sieltä.
Kieli ja kielitaito ovat sitten taas ongelma, jotka ovat itsellenikin tuttuja. Google-kääntäjä on hauska, mutta rasittava keksintö käännösvirheiden takia. Kaikki artistit eivät jaksa tai halua nähdä vaivaa kirjoittaakseen päivityksiään, tai paria englanniksi, tai että edes nettisivuilla olisi mahdollisuus englanninkieleen. Asiaa helpottaisi, jos japanilaiset levy-yhtiöt olisivat halukkaita kasvattamaan bändiensä suosiota ulkomailla, ja palkkaisivat kääntäjän, joka kääntäisi edes osan päivityksistä tai uutisista. Tietenkin on olemassa kansainvälisiä faniklubeja, mutta nekin ovat maksullisia eikä niitä päivitetä kovinkaan aktiivisesti. Ainoa keino tässä on lähinnä, jos on uskollisia faneja, jotka jaksavat kääntää sivuille – ja sitten rukoilla, etteivät nämä fanit väsähdä tai joku lähde kaatamaan fanisivuja.
Kenties juuri näiden syiden takia bändit jäävät etäisiksi, koska tietoa ei saa ja sitten kun sitä saa, kaikki jää pinnalliseksi. Näin se vaikuttaa olevan, jos vertaa suoralta kädeltä kpopiin ja korealaisten bändien kaiken maailman videoihin ja muihin puuhiin, jotka vain vahingossa videoihin eksyvätkin huomaavat. Tietenkin, jos bändin sisälle on päässyt riittävän hyvin, voi tutustua jäseniin paremmin ja löytää asioita, mutta näin pikaisesti ajateltuna, siihen pitää nähdä enemmän vaivaa ja kuluttaa enemmän rahaa. Joku voi olla eri mieltä, mutta sellaisen kuvan olen saanut enkä usko olevani tässä yksin.

Ehkä hauskin, tai ainakin jollain tasolla huvittavin ryhmä oli kolmanneksi isoin ryhmä, jälleen pari: ”Kuuntelen vain tiettyjä bändejä” ja ”En enää kuuntele jrockia”. Sinänsä ymmärrän, että jos kuuntelee enää 1-3 japanilaista bändiä, ei sinänsä näe itseään ”jrockin kuuntelijana” ja siksi tuli tuollaiset klikkaukset. Saattoivathan vastaukset edustaa samaan aikaan sekä omia ajatuksia että veikkauksia, esim. itse ei enää kuuntele jrockia, mutta uskoo muiden kuuntelevan vain tunnettuja bändejä, tai toisinpäin. Siitä huolimatta tämä ryhmä huvittaa minua eikä vain vähän.

Jos jokin jäi minua harmittamaan, niin se, etten samassa yhteydessä kysynyt, minkä ikäisiä vastaajat ovat. Se olisi ehkä antanut lisää vastauksia, tai ainakin valaissut tarkemmin, kuinka väärässä tai oikeassa jotkut epäilyni ovat.
Mitkä epäilykseni sitten ovat? Että ikä ja jrockiin tutustumisikä vaikuttavat tämän hetkiseen jrockin laskuun Suomessa. Tämä voi tuntua hullulta ja merkityksettömältä, mutta siltä tämä ainakin minusta tuntuu, kun katselen ympärilleni tai kuuntelen ihmisiä. Lyhyesti sanottuna, väitän, että jrockin nousukaudella vanhemmalla iällä (rujosti arvioituna n. 17–23-vuotiaana) genreen tutustuneet jäävät helpommin kuuntelemaan genreä tai ainakin muutama bändi pysyy tuotantonsa kanssa vankasti levy-kokoelmissa. Sen sijaan tuota nuoremmat ovat ”siirtyneet eteenpäin” oman kasvunsa myötä, kun eivät ole välttämättä vielä täsmälleen tienneet, mistä pitävät, tai etsineet uutta ja päätyneet siten kpopiin, valtavirtamusiikkiin tai kenties johonkin aivan muuhun. Kaipa tässä on tekemistä myös jrock-aikakautensa nolostelua, kun on kasvettu kunnolla teini-ikään.
Voin toki olla väärässäkin, mutta tältä se ainakin minusta tuntuu. Kertokaa toki, mitä mieltä olette.

Tähän lopuksi poimin joitakin ”muut” kohdan vastauksia, koska osa selvästi halusi tarkentaa omaa näkemystään ja minusta esiin tuodut pointit olivat hyvät. Samalla voin itse vastata muutamiin näistä ja sanoa, mitä mieltä olen heidän ehdotuksistaan tai väittämistään.


”Kyseisen genren kuuntelijat tuntuvat olevan sen verta kapeakatseisia, että tuntuu olevan tärkeämpää olla se "ernuin", muita kovempi fani, kuin yhdessä skenen diggareiden kanssa jakaa hyvää eteenpäin. Suurin osa tämän hetken huipulla olevista nimistä ei kiinnosta koska musiikista puuttuu omaperäisyys. Olin viimeksi Suomessa viime vuoden syyskuussa katsomassa Sukekiyoa, sitä ennen Miyavia, ja koska bändit tuntuvat nyt poliittisen tai jonkin muun syyn takia karttavan Suomea, kävin toukokuussa Lontoossa MUCC:n ja Dirujen keikoilla. Näitä kohtaan intoa kyllä löytyy. X Japanin kun jollain ilveellä saisi Suomeen. Olisi sekä bändien että järjestäjien kannalta ehkä tehokkaampaa tehdä paripäiväinen festari, jonne tulisi monta yhtyettä kerralla.”
~Olen tuon joskus huomannut/miettinyt. Joskus ainakin tuntui ihmisille olevan turhankin tärkeätä olla se kukkulan kovin ernu, mutta en tiedä, onko sitä nykyään. Jos on, en ole törmännyt siihen tai kuljen aina laput silmillä. Tiedä sitten, ehkä minä vaikutan yhdeltä sellaiselta ernulta vaatteineni ja meikkeineni *naur*
Ymmärrän, mitä tarkoitat ja jossain määrin ajattelen samoin. Mitä taas tulee festariin, se olisi hauska idea ja ehdottomasti menisin. Joudun tosin muistelemaan tässä kohdassa Tsukiconia ja sitä, kuinka sitä ei enää pidetty, koska ”lippuja ei myyty tarpeeksi”. Festari tai muu vastaava olisi kyllä houkutteleva ja ehkä toimisikin oikein järjestettynä~

”Kasvoin aikuiseksi, ja iän myötä keikoilla käyminen ylipäätään on jäänyt. En jaksa enää stressata lippujen hankintaa, keikkapaikalle menoa, jonottamista jne. Käyn mielelläni pienillä klubikeikoilla tai ulkoilmafestareilla, sillä en pidä ahtaista tiloista joissa on paljon ihmisiä ja ilma on huono. Lisäksi kuuntelen j-rockia enää harvakseltaan, ja onkin kivempi popittaa rauhassa himassa ja hoilottaa suureen ääneen vailla huolen häivää. Menisin ehdottomasti esimerkiksi Dirun keikalle, mikäli he järjestäisivät pienehkön klubikeikan, jonne ikäraja olisi vähintään 18. Toisin sanottuna voi siis sanoa, että olen kuiva aikuinen, joka ei jaksa enää hillua teinien seassa, vaan mielummin istun keikan ajan sippaillen bisseä ja kuunnellen hyvää musaa. Toivottavasti jelppasi :)”
~Kyllä, tästä oli apua ja ymmärrän, mitä tarkoitat^^ Itsekin alan olla jo niin ”vanha”, etten jaksa miettiä jonottamista (lipun suhteen joudun stressaamaan lähinnä työvuorojeni ja vapaapäivien saamisen kannalta), vaan yleensä saavun paikalle ovien aukeamisen aukeaan ja kävelen sitten sisään. Ja Glorialla ollessa minä haluan päästä yläkerran K-18 alueen rauhaan XD Joka tapauksessa, ehdotuksesi on hyvin mielenkiintoinen, tulee hiukan mieleen aikoinaan vierailut Tokyo Decadance, jonka ”keikalla” oli ikäraja, joko K16 tai K18~

”Bändien fanittamisesta ja faniakteista tappelu varsinkin isompien nimien tapauksessa lienee myös osasyy, monissa fandomeissa kehittynyt myrkyllinen ilmapiiri.”
~Tuo on ikävä kuulla. Itse olen ollut sen verran onnekas, etten ole niin paljoa törmännyt. Haluaisitko kenties kommentoida, minkä bändien kohdalla olet erityisesti tähän törmännyt ja millaisiin tappeluihin? Ensimmäisenä lähinnä tulee mieleen keskustelut siitä, pitäisikö keikoilla laulaa syntymäpäiväonnittelut tai tehdä fuureja, tai muuta sellaista yhdessä.
Ja tuli mieleen, uskoisitko jonkinlaisen yhteisöllisyyden kasvulla olevan parantava vaikutus tilanteeseen?~

”Myöhemmin rantautunut K-pop aalto verotti selvästi J-Rockin kuuntelijoiden määrää, kun monet vaihtoivat leiriä.”
Ja
”J-rock on vaa jääny K popin varjoon.”
~Siltä se useimmiten vaikuttaa, valitettavasti. Olisi mukavaa, jos löydettäisiin jokin keino, jolla voisi saada taas vanhat kuulijat palaamaan jrockin pariin tai saatua uusia faneja~

”Olen jäänyt kaipaamaan tsukiconin keikka meininkiä, että pääsee näkemään useamman bändi samal reissul. Myöskin kuuntelen pikkubändejä joilla ei ole edes mahollisuutta tulla suomeen. Pelkkä keikoilla käyminen on tylsää. Nimmarijakotilaisuus ja vastaavat ois jees takas...”
~Et ole ainoa, joka kaipaa Tsukiconin tunnelmaa. Useat bändit kyllä tuntuvat järjestävän nimikirjoitustilaisuuksia, tai ainakin niitä on ollut suht useilla keikoilla, joissa olen ollut~

”Kovin harva bändi edes tulee Suomeen, jolloin ei edes ole keikkoja mistä valita. En tiedä johtuuko tämä siitä että A, bändeillä ei ole kiinnostusta tulla B, bändeillä ei ole varaa tulla, varsinkaan indieillä, vai C, eikö heitä oteta Suomeen keikkajärjestäjien taholta, vaikka halua löytyisi.”
~Uskoisin, että nuo kaikki vaihtoehdot pitävät jossain määrin paikkansa, riippuen aina bändeistä. D vaihtoehtona voisi myös sanoa, että aikataulut voivat mennä välillä ristiin, ettei yksinkertaisesti ole järjestäjää/keikkapaikkaa sille aikataululle, millä bändi olisi tulossa Eurooppaan~

”Musiikkimakuni on laajentunut muuhun japanilaiseen musiikkiin, popiin ja idolimusiikkiin. J-rock keikoilla käynti ei innosta koska en enää tunnista bändejä kun nuorempana jaksoi ns. Seurata skeneä aktiivisesti.”
~Tämä on mielenkiintoista. Useimmiten kuulee, että ihmiset ovat siirtyneet kpopiin tai valtavirtamusiikkiin, mutta sinä ja muutamat muut ovat nyt maininneet idolit.~

”Fanien kusettaminen rahastamalla mm the Gazetten ja Miyavin vipit.”
~Tosiaan, The GazettEn: vip ei ollut kummoinen, Miyavista sen sijaan en tiedä mitään. Ilmeisesti ei ollut hinnan arvoinen?~

”Tuntuu, että harvojen nykyisten vk-bändien musiikki on niin mielenkiintoista, että jaksaisin lähteä katsomaan. Kaikki on jo kuultu.”
~Et ole ensimmäinen, jonka olen kuullut sanovan tuota. Minä juttelin tuosta kaverini kanssa ja totesimme, että varsinkin tällä hetkellä, VK:n saralla tuntuu olevan kaksi voimakkaasti vallalla olevaa linjaa eikä muita juuri ole/kuulla. Omalaatuisuus on kadoksissa.~

”Liian vähän informaatioita että edes oma suosikki tulossa Suomeen! Joskus saa tietää vasta sitten kun keikka just oli tai kun liput on loppuun myyty.”
~Mitähän sivustoja käytät saadaksesi tietää Suomessa järjestettävistä jrock-konserteista? Ja millaista informaatiota/mainontaa kaipaisit? Haluaisitko enemmän kommenttivideoita ja bändeiltä aktiivisuutta, vai järjestäjiltä enemmän aktiivisuutta?~

Tällaiseen tuloksia siis tuli, katsotaan, voidaanko niitä hyödyntää myöhemmin ja miten.
Kiitos vielä kaikille vastanneille – ja jos tulee jotain sanottavaa, kommentoikaa tähän."

Tämä oli siis aiemmin julkaisuni aiheesta. Jos tilanne mietityttää teitä, tai teillä on ajatuksia, joita en ole huomioinut tai mistä ei mielestänne riittävästi puhuta, laittakaa toki viestiä. Minusta tästä aiheesta on puhuttava, eikä vain siksi, että Nocturnal Bloodlust tulee Eurooppaan ja jättää Suomen kiertueen ulkopuolelle (jos olisi tullut Suomeen, olisin mennyt katsomaan, vaikken kuuntelekaan), vaan jo siksi että nyt on yksi konsertti jo peruttu vähäisen lipunmyynnin takia (Dio ~distraught overlord~).
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

    5 tykkää.
Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Jrock Suomessa kyselyn (2015 lopussa) tulokset

ViestiKirjoittaja neo-giri » Ke Kesä 08, 2016 8:54 pm

Kiitos tulosten jakamisesta! Vaikka tulokset ovatkin aikalailla sellaisia, mitä osasi odottaa, on kiva kuitenkin nähdä tarkempia lukuja.

Itse klikkasin kyselyssä muistaakseni kohtia "nimettömät pienet artistit", "kuuntelen vain tiettyjä bändejä" ja "kasvoin aikuiseksi" tai jotain siihen suuntaan. Olisinko jopa valinnut "muoti-ilmiö"-vaihtoehdonkin? Nuo kaksi ensimmäistä liittyvät omalla kohdallani aika tiivisti yhteen, sillä useat näistä kuuntelemistani "tietyistä bändeistä" ovat ainakin aiemmin kuuluneet monen muunkin kuuntelulistalle. "Tiettyjen bändien" listani ei ole paljoa muuttunut j-rockin kuunteluni kulta-ajoista. Listalla keikkuvat edelleen ainakin D, Versailles, DaizyStripper ja Kaya, ja jos joku näistä (tai näiden bändien jäsenten oheisprojekteista) ilmottaisi tulevansa Suomeen, olisin ehdottomasti ostamassa lippua ihan yhtä innoissani kuin ennen vanhaan! Myös "näitä saattaisin mennä katsomaan" -lista on pysynyt melkolailla ennallaan.

Mutta mites ne muut artistit? Olenhan minäkin aikanani mennyt sellaisten bändien keikoille, jotka eivät ole olleet edes tuolla "näitä saattaisin mennä katsomaan" -listalla! Tähän ehkä antaisin sitten selitykseksi tuota "kasvoin aikuiseksi" ja "muoti-ilmiö" -vastausta varsinkin jos näitä kahta ajattelee yhdessä. Silloin muutamia vuosia sitten olin nuorempi, arempi sekä yksinäisempi ja satuin löytämään paikkani j-rock-piireistä. Jonkintasoisen muoti-ilmiön myllertäessä piirit elivät ja pitivät yllä fanitusintoa j-rockia kohtaan kaikessa laajuudessaan. J-rock oli harrastukseni, ainoat kaverini olivat näistä piireistä ja foorumeilla pyöriminen, miitit sekä keikat bändistä riippumatta olivat siten niitä asioita, jotka toivat sisältöä elämääni. Nykyään kiinnostukseni on kääntynyt toisaalle - erityisesti larppaamiseen ja Harry Potteriin. Läheisin kaveriporukkani ja hurja määrä muita tuttavuuksia on osa näitä uusia piirejä, keikkojen ja miittien sijaan odotan larppeja ja niistä höpisemistä ja näin päin pois. "Kasvoin aikuiseksi" ei ehkä ole se kuvaavin vastaus, kun kyse on ollut enemmänkin kiinnostuksen kohteiden muuttumisesta, mutta väistämättähän se tuntuu siltä, kun j-rock nyt oli niin tiivis osa teinivuosiani:'D

Toki rahalla ja keikkapaikallakin on osuutta asiaan. Jos Tampereella pidettäisiin melkein minkä vain j-rock-bändin keikka, olisin hyvin todennäköisesti menossa paikalle, ja kyllähän se halpa hinta paremmin houkuttelisi kauemmaskin sellaisten bändien keikoille, jotka eivät ole itselle ihan must see -kamaa. Mutta rahaan ja matkaan kuluvaan vaivaan liittyviin kysymyksiin vaikuttaa taas ennen kaikkea tuo kiinnostuksen kohteiden muuttuminen. Ne rahat, jotka aiemmin menivät keikkareissuihin ja levyihin hupenevat nyt mm. larppien pelimaksuihin ja kyytikuluihin.

Lyhyt vastaus voisi omalla kohdallani siis olla, että kiinnostuksen kohteeni ovat muuttuneet. Johtuuko se omasta kasvusta, muoti-ilmiön hiipumisesta, puhtaasti kyllästymisestä vai jostain muusta onkin sitten taas kiva kysymys. Ja mistäs se oletettu muoti-ilmiön hiipuminen sitten johtuu? Fanien aikuiseksi kasvamisesta, rahasta, informaation puutteesta...? Syy-seuraus -suhteiden miettiminen on aina yhtä ihanaa</3
Gitchi Gitchi Goo !!

    1 tykkää.
Avatar
neo-giri
Taustalaulaja
 
Viestit: 346
Liittynyt: Ke Heinä 01, 2009 6:03 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Jrock Suomessa kyselyn (2015 lopussa) tulokset

ViestiKirjoittaja Larjus » La Kesä 18, 2016 7:28 pm

Minustakin oli kiva lukea noita vastauksia tarkemmin. En enää itse muista, mitä tuohon silloin vastasin mutta... Koen olevani aika vähemmistöä j-rockin kuuntelun suhteen, jollain saralla. Joo, en kyllä enää etsi niin aktiivisesti bändejä kuin joskus 2008. Tai oikeestaan en edes silloin etsinyt niitä, kaverit ja muut suorastaan läimi niitä kasvoille :D Ehkä se onkin se juttu. Sitä j-rock-henkistä yhteisöä mun ympärillä ei enää ole. Mä olen jäänyt, muut on lähtenyt, näin karkeasti sanottuna. Mä kuuntelen j-rockia edelleen tosi paljon (vaikka joidenkin bändien kohdalla se on vähän jäänyt, japanilainen musiikki kokonaisuudessaan on edellen lähimpänä mun sydäntä kaikesta musiikista - oon vain laajentanut enemmän visual kein ja vastaavan ympärille), mutta sellaista kaiken elämän täyttävää fanitusta yms. ei enää ole. Koska niitä kavereita ei enää ole (tosin en tiedä olisko sitä muutenkaan enää, mutta ilman kavereita sitä ei tasan ole). Ja mä en kauaa jaksa intoilla ja fanitella asioista yksin silleen kummoisesti. Mun fanittelut on enempi siirtynyt tonne animemaailman puolelle, osin varmasti siksi, että mielenkiinnon kohteet vaihtelee, se on luonnollista, mutta siellä oon myös pysynyt, koska niitä fanittavia kavereita, aktiivista yhteistöä, on mun ympärillä. Mulla on niitä muita, joiden kanssa fanittaa. Se oma tykkääminen jotain kohtaan saa ihan uuden ulottuvuuden, kun sen tunteen voi jakaa muiden kanssa.

Mä en oo koskaan ollut kauhean aktiivinen tollainen "hei en edes tiedä tätä bändiä, mutta menenpä sinne keikalle silti" -tyyppi, en edes silloin aktiivisimpina "j-rock-ernu-teinivuosina" :D Vain pari kertaa olen niin tehnyt. Enemmän olen tykännyt mennä keikoille, koska tykkään bändistä ja niiden musiikista edes jollain tasolla. Pari kertaa olen mennyt keikalle kyllä tuolla uteliaalla mentaliteetilla, etten tiedä mistään mitään (ja enemmän nyt tälleen vanhempana) :D Ja joskus olen ollut mukana lähinnä, koska keikalla esiintyvä artisti kiinnostaa siskoani paljon. Välillä harmittaa, etten silloin teininä uskaltanut mennä enemmän kuuntelemaan niitä bändejä, joita en kauhean hyvin tunne. Sieltä olis voinut löytää vaikka mitä helmiä (oon huono tutustumaan uuteen musaan). Nykyisellään ehkä menisin paljon enemmänkin, jos se olisi yhtä helppoa kuin silloin teininä (nyt aikuisena pitää taiteilla työn, koulun ja kaiken muunkin kanssa että pärjää edes jotenkin).

Lempibändejäni menisin ehdottomasti kuuntelemaan vaikka Rovaniemelle. Saapa nähdä, tulisiko kukaan koskaan (enää) tänne. Muutaman kohdalla on myös se yksinkertainen ongelma, ettei bändejä enää ole :/ (esim. ayabie ja SCISSOR)
その時の 気分で
ポーランドルール発動だしー
「ずっと俺のターン!」

    1 tykkää.
Avatar
Larjus
Teknikko
 
Viestit: 245
Liittynyt: La Syys 12, 2009 10:05 am
Paikkakunta: stadi.


Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron