Lempijrockbändit

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Amber » Su Maalis 14, 2010 12:12 pm

Lukittu topic tekee vihdoin comebackin uudessa muodossaan! Tässä topicissa voitte siis kertoa, mitkä japanilaiset rockbändit (tai sooloartistit, älä turhaan hämäänny yleistävästä otsikosta! Muista kuitenkin, että tarkoitus olisi pysyä rockpuolella, ei poppareita siispä.) ovat lähinnä sydäntänne ja ennen kaikkea perustella, miksi!

Tarkoitus ei siis ole kirjoittaa
a) pelkkää listaa
b) pelkkää ihkutusta (go here)
c) lempijrockarista (go here)
d) lempivokalistista (go here, jos haluat tarkastella sooloartistia ensisijaisesti laulajana)



No niin, antakaa palaa! Keillä on parasta musaa ja hienoimmat videot? Kuka vetää parhaat keikat?
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Apinakapina » Su Maalis 14, 2010 4:37 pm

Hoo, olen ensimmäinen. Teen parhaani pitääkseni fanityttöilyt kurissa! *päättäväinen*

1. The GazettE

Joskus mietin, onko Gazetto suosikkini vain koska niiden levy oli järjestyksessä toinen jrocklevy, jonka ostin ja koska se oli niistä kahdesta se, johon kesti kauemmin päästä sisälle ja oli siten palkitsevampi. Olen sitä tyyppiä, jonka sydämeen mahtuu kerralla vain yksi, korkeintaan kaksi, suurta rakkautta, ja kenties Gaze vain tuli&näki&voitti ensin..?

Mutta ei sittenkään. Tässä muutamia asioita, jotka minulle nostavat Gazen enemmän tai vähemmän samantyylisten bändien yläpuolelle.

MUSIIKKI
-Gazen musiikki kattaa hyvin monia genrejä ja yhdistelee niitä ennakkoluulottomasti.
-Mutta pohjalla on kuitenkin sellainen tuttu punkahtava nu metal -soundi, joka ei ole minulle liian raskas tai liian kevyt. :)
-Rukilla on vahva baritoniääni ja vaikka se ei ehkä teknisesti tai äänialaltaan ole se vaikuttavin ikinä, niin mies käyttää koko potentiaalinsa täydellisesti hyväkseen, erityisesti liveissä.
-Reitan bassostemmat ovat suuressa osassa ja Reitan soittotyyli (~punk/ska/jazz) vetoaa minuun muutenkin.
-YliDramaattisuus ja ylisuuret tunteet. :)

MUUT KUIN VARSINAINEN MUSIIKKI
-Jäsenet ovat aina yhteinen rintama ja keskenään tasa-arvoisia vaikka erilaisia.
-Gaze ei seuraa ketään tai mitään, vaan hiihtelee omia latujaan ristiin rastiin (vaikka joskus hämmentävästi joiltain bändeiltä kuulostaakin *köhDirutköh*).
-Bändin lyriikat ovat aina kantaaottavia ja käsittelevät usein tabuja tai muuten kiusallisia aiheita.
-Livet ovat huippuluokkaa millä tahansa mittarilla mitattuna. (nimimerkillä: Monen suuren länsimaisen bändin keikkaan pettynyt)
-Huolellinen ja tyylitietoinen (yleensä >.<) kokonaisuus vaatteista musavideoihin.

Enhän kuulostanut liikaa fanitytöltä?

2. DELUHI

Tämä on uusi suosikki ja nuori bändi muutenkin. Deluhin musiikki on powermetallinsävytteistä rockia, mikä ei enää sitten joskus yläasteen ole niin vedonnut minuun, mutta tämä bändi on poikkeus.
Koska
1) Sävellykset ovat monimutkaisia, hyvin tarttuvia ja voimakkaita.
2) Kuulostavat livenäkin hyviltä, mikä on powermetallin genressä usein aika vaikeaa.
3) Erityinen ihailuni Jurin kantavalle äänelle ja kyvylle vaihtaa vaivatta laulusta mörinään.
3) Leda on about maailman paras kitaristi heti Syun (Galneryus) jälkeen, mitä siis länsimaistyylisiin kitarasooloihin tulee. (muutoin Myvs on paras, imho :P)
4) Deluhin eri mytologioihin ja kulttuureihin viittaavat sanoitukset, teemat ja musiikilliset ainekset viehättävät erikoisuudellaan.


3. Nightmare (~Naitomea)

Se ihan ensimmäinen jrocklevyni oli Nightmaren Anima (about helpoiten aukeava jrocklevy ikinä, imo). Mutta bändi on vähän minulta jäänyt, vaikka sitä edelleen rakastankin. Here's why:
1) Sakiton sävellykset ovat kokeilevia, huolellisia rakennelmia.
2) Rukan sävellykset ovat tarttuvia ja vastustamattomia singlejä.
3) Yomi on alien, joka ei ole koskaan kuullutkaan sosiaalisista normeista, mutta laulaa kauniisti.
4) Vakaat bassokuviot, toisiaan tasapainottavat kitarat.
5) Sendai Kamotsu 0__0

4. BUCK-TICK

Olen laiska ja quottaan osaa bänditopsusepostuksestani:

Apinakapina kirjoitti:
Musiikkityylissä minuun vetoaa vahva tunnelataus, erikoiset ja erilaiset äänimaailmat, toisten kappaleiden romanttisuus/dramaattisuus ja toisten itseironisuus tai kepeys. Minulla on itse asiassa hyvin heikko kuva siitä, miten bändi on kronologisesti kehittynyt tyylistä toiseen, enkä kyllä oikein tuota vanhempaa tuotantoa niin tunnekaan = fail. Lyriikat ovat minulle mieleen, usein yksinkertaisia (ehkäpä monien englantilaisbändien tyylisiä?) ja tehokkaita, mutta joskus myös raivostuttavan... mystisiä/taiteellisia/tai jotain.



Luulen, että tulevaisuudessa tulen lisäämään listalle ainakin MUCC:n ja Sadien. Hmm...
Kuvassa Keiji, Reitan neitokakadu. Se on söpö.

Avatar
Apinakapina
Taustalaulaja
 
Viestit: 281
Liittynyt: To Huhti 23, 2009 12:15 am

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Cheyenne » Su Maalis 14, 2010 5:44 pm

Voiskait sitä. Mun perustelut on aika köyhiä, mut ainahan voi tulla muoksimaan : )

The GazettE

No joo. Gazette on ollu mun suosikki japsibändeistä jo aika kauan eli siitä asti ku hylkäsin an cafen hehe eiku, ja se on mun lempibändien top kolmosessa myös sillon kun lasketaan länsimaalaiset bändit mukaan.

En muista ensimmäisen kuulemani biisin nimeä, mut sen muistan et se oli joku karjuntabiisi ja vihasin sitä enemmän kuin mitään muuta kuulemaani biisiä ikinä. Jos mua tutustuttaa uuteen bändiin ei koskaan kannata kuunteluttaa karjuntabiisiä ensimmäisenä, joten tässäkin tapauksessa vannoin, et ”en kuuntele tuota kauheeta bändiä enää koskaan, hyi”. Kaverini kuitenkin laittoi minut kuuntelemaan Reilan, ja se oli menoa sitten.

Gazette on mun lempibändi, koska Gazetten musiikki on mun mielestä sitä parasta musiikkia. Bändin musiikki on hyvin monipuolista ( vertaa esim. D.L.N -> Silly God Disco -> Taion, jotka löytyy samalta levyltä ) ja koukuttavaa, ja tykkään siitä ettei bassoa ole piilotettu sinne kaiken muun musiikin taakse. Plus, bändin live-esiintyminen on aivan omaa luokkaansa. Gazetot vetää aivan järjettömän hienoja livejä, dvdn loputtua oon suunnilleen koomassa. En siis tietenkää ollut bändin suomen keikalla, koska a ) olin silloin niin penikka et mua ei ois varmaan päästetty ees sisään, ja b ) tuskin tiesin koko bändiä silloin : D

Tietenkin hyvä ulkonäkö on aina plussaa, mut kyllä Gazette ois mun lempibändi vaikka tyypit heiluis lavalla marjastuskorit päässä. Musiikki siis on pääasia, vaikka kelläpä nyt ei olisi, ja jos tähän loppuun laittaisin vielä lempibiisejä. Niitä on liikaa, mut sellaset pysyvät suosikit on Bathroom, Kare Uta, Gentle Lie, Mayakashi ja Guren. Myös Distress and Coma on hyvä, eikä vähiten siksi et osaan soittaa sen melkein kokonaan pianolla : D

Megamasso

Kuulin Megamassosta eka kerran kun ostin Anime-lehden ( ... ) jossa oli juttua ayabiestä, ja siinä mainittiin Ryohei. Jamen ja youtuben avustuksella löysin bändin musiikkia, ja jäin heti koukkuun. Sinänsä jännä et tykkään tästäkin, koska Megamasson vanha tuotanto on ”perusosharepoprokkia” ja uudempi syntikkapoppia, eli siis täysin erilaista kuin Gazeton musiikki.

Bändin musiikissa kokuttaa sen iloisuus ja yksinkertaisuus, johon on helppo tykästyä. Megamasso on myös visuaalisesti tyylikäs ( vaikka jotkut Ryohein loliviritelmät ja hiuslisäkkeet on aika hirveitä ) ja hauska bändi. Täytyy mainita myös Megamasson sinkkujen ja levyjen kannet, koska ne nyt on varmaan hienoimpia kansia mitä oon nähny ! Tykkään tollasista ”piirretyistä” kansista, joihin ei välttämättä oo läntätty bändinjäsenten naamatauluja ja jotain posetuskuvia ( joita näkyykin sit jo vähän liikaa blogeissa lol ).

Lempibiisit Megamassolta on Hoshi furi machi nite ja white, white.

ayabie

Ayabietä aloin kuunnella tyylikkäästi Demin innoittamana. Ensimmäisistä kuulemistani biiseistä asti oon tykänny ihan kympillä, koska ayabiekin on musiikillisesti niin monipuolinen. Uusimmat julkaisut on ehkä vähän itseääntoistavia, mut jos katsoo vanhempaa tuotantoa. Ihan ihan ensimmäiset julkaisut oli raskaampia, Ryohein häivyttyä kuvioista musiikki tukeutu enemmän ”koneisiin ja syntikkaan yms” ja uusimmat sinkut on aika poptyylisiä. Ainoa huono puoli on se, etten ole koskaan tajunnut mitä Aoi oikein hakee sanoituksillaan. Jotkut ovat vähän liian sokerimössöä mun makuun, joissakin käytetään ihan omituisia juttuja.

Ayabien livet on aika yksinkertaisia, mut energiaa niissä on sitäkin enemmän. Kun on vähän masentunut ja tylsä olo niin on terapeuttista katsoa sitä älytöntä hyppimistä ja iloa.

Tyylillisesti ayabie oli mun mielestä parhaimmillaan ihan alkuaikoina ja ennen major-debyyttiä. Uus tyyli sai mut aluksi itkemään verta kun olin tottunut siihen joulukuusistailiin, mut silmä on jo tottunut. Myös ayabien levy-, sinkku- ja dvdkannet on tosi hienoja, jotkut vähän samantyylisiä kuin Megamasson ja jotkut hienoja valokuvia, ja musiikkivideot on ihania. Esim Cubic [L/R]ock videosta on aika hankala pistää paremmaksi, ehkä hauskin video minkä oon nähny.

Ylimääräistä plussaa ayabielle tulee myös ahkerasta bloggailusta ! Olen jiirokkareiden blogien innokas stalkkaaja, ja etenkin Yumehiton blogispämmäysvauhti on ihan älytön : D

Ayabieltä lempibiisi on ehdottomasti ecumenical image. Myös rikkaboshi-levy on kokonaisuutena lähes lyömätön.

Sellaista nyt. Tuun tosiaan sit muoksimaan jos tulee parempaa perustelua yms juttua mieleen : )
"Be true to yourself, it's all you got."
- Janis Joplin

avatar by xanjellykax @ photobucket

Avatar
Cheyenne
Teknikko
 
Viestit: 182
Liittynyt: Ma Maalis 02, 2009 6:42 pm
Paikkakunta: Roskakori

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Larjus » Su Maalis 14, 2010 7:19 pm

Musta tuntuu että voisin selittää tänne tyyliin kaikista mun kuuntelemista bändeistä, mutta nyt keskityn vaan yhteen. Ja yritän olla fanityttöilemättä, koska aion kertoa Mix Speaker's,Inc.stä.

Mix Speaker's,Inc. on mun lempibändi monista syistä. Selitän aluksi vaikka musiikista. Jokaikinen biisi ja levy on aivan omaa luokkaansa, täysin uniikki, ja seuraa ihanasti aina bändin senhetkistä tarinaa. Biisejä on joka tyylistä ja laarista, soittimia on käytetty vapaasti ja mielikuvitusta on ollut mukana. Ja koska bändillä on monta eri säveltäjää, biisit ovat erilaisia, jokaisella säveltäjällä on se oma leimansa ja tyylinsä, jonka kyllä huomaa biiseistä. (Itse mm. tunnistin PINKY ADVENTUREn ja YOU Ai Messagen AYAn biiseiksi) Ja kaiken lisäksi bändillä on kaksi sanoittajaa, vaikka MIKI kyllä taisi sanoittaa melkeinpä koko hirviö-tarinan biisit. Ja pidän myös siitä, että jokainen biisi on oma kertomuksensa, joka on osa yhtä suurta tarinaa, sitä teemaa, jossa bändi sillä hetkellä on. Ja vaikka joka levyllä on tietty teemansa, biisit ovat täysin erilaisia keskenään. Esimerkiksi MONSTIME ja Mirai no Kimi he (eng. nimi To You In The Future) ovat samalta levyltä, mutta täysin erilaisia tunnelmaltaan ja musiikiltaan. Kuitenkaan sellaisia 100% rääkymistä -biisejä ei ole, hieman tummasävyisiä biisejä kylläkin, mutta eivät nekään mitään angstbiisejä ole. Bändillä on myös iloisia biisejä, jotka pistävät hymyilemään, kuten vaikkapa ROBOHOHHO ja BIG BANG MUSIC!~seishun walker~. Täysin nyyhkyballadeja ei ole toistaiseksi myöskään, mutta If edustaa sitä "herkempää" puolta MSI:ssa. Plus että koska bändillä on kaksi laulajaa, jokaisesta biisistä löytää kuuntelemalla kaksi näkemystä. Kukin biisi on siis täysin erilainen myös itseensä verrattuna, jos ymmärsitte, mitä tarkoitan.

Sitten voisin puhua tästä ulkonäöstä hieman. Se ei ole syy, miksi tykkään kuunnella MSI:ta, mutta tukee jokaista tarinaa hyvin. Teemoihin pääsee mukaan siis musiikilla, lyriikoilla ja bändin asuilla. Ne puvut ovat todella upeita, yksityiskohtaisia ja omalaatuisia, ja jokaisella jäsenellä erilaisia, omannäköisiä. Ei sellaisia näe missään muualla kuin Mikkusujen yllä. Kiitos näiden hienojen pukujen myös bändin musavideot ovat hienoja ja tyyliin sopivia, samoin kuin levynkannet. Vaikka jäsenet olisivatkin levynkansissa, ne eivät ole mitään perusposeekuvia, vaan tyylisilmää on käytetty. Näissä kansissa on myös paljon piirrustuksia (lasken mukaan myös sisä- ja takakannet), jotka MIKI on piirtänyt, ja ne ovat myös taidokkaita, tyyli on jotain niin MSI-maista.
Ja lisäksi nämä bändin asut eivät ole vain asuja, vaan ne ovat jokaisen "tarinan" päähenkilöt. Siksi näillä hahmoilla on myös oma tarinansa, ja pidän siitä, miten ne on suunniteltu ja koottu kasaan tukemaan valitun teeman tarinaan. Se, miten hahmojen väliset suhteet ja muut piirteet on valittu, pitävät ne kiinni tarinassa, luoden siihenkin uusia näkökulmia. Näitä tarinoita ja uusia asuja ei tule kovinkaan tiuhaan tahtiin, mutta se kielii siitä, miten tarkka suunnittelu ja asujen toteutus on vienyt aikaa.

Koko bändi on siis kuin suuri satukirja, ja se tekeekin siitä täysin omalaatuisen.
(yritin jättää ihkutukset pois, (=en puhunut mitään esusta) ja nyt lukiessani tuon totean vain "hitto mitä oikein selitin?", mutta menkööt. ehkä saitte jotain perusteluja irti)
その時の 気分で
ポーランドルール発動だしー
「ずっと俺のターン!」

Avatar
Larjus
Teknikko
 
Viestit: 245
Liittynyt: La Syys 12, 2009 10:05 am
Paikkakunta: stadi.

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Tyler » Su Maalis 14, 2010 8:34 pm

Huhuu, täähän on kiva!

Dir en grey
Dir en fucking grey. Siitä on jo kuus vuotta kun löysin Dirut, ja siitä asti se on ollut puhdasta rakkautta, vieläkin, vaikka kuuntelenkin nykyään enimmäkseen poppia, räppiä, reggaeta yms. länsimaalaista musiikkia. Jokin siinä Kyon kännisen kuuloisessa laulussa Cagessa sai mut kuuntelemaan six Uglyn, ja herranjestas kun mä kuulin umbrellan.

Se historiasta. Mä oon päässyt todistamaan Dirujen kehitystä jo ennen kuin Witherin to Death ilmestyi, ja voin sanoa että ikinä en ole saanut pettyä. Ihan alkuajoilta asti on tullut sellaisia mestarillisia kappaleita kuin Riyuu ja Zakuro, eikä taso tunnu ainakaan mun korvaan koskaan laskevan niinkuin harmillisen monilla japsibändeillä tuntuu käyvän nykyään. Kyon ääni kehittyy kokoajan, siinä on paljon erilaisia mielenkiintoisia vivahteita ja aina siitä löytyy uusia kiinnostavia juttuja. Ei enempääm Kyosta, koska muuten tästä tulis ihan liian pitkä.
Ne kitarat. Ne on niin kiinnostavat ja erilaiset, en oo vielä törmänny vastaaviin (okei, Red...[EM] kuulostaa vähän Smells like teen spiritiltä alussa, mutta kuitenkin). Kyon lyriikat on aina ollut niin sekavia ja tekotaiteellisia ettei niistä oo voinu olla tykkäämättä, sekä levyjen ja videoiden visuaalinen ilme on semmonen tyylikkään synkkä ja osittain ällöttäväkin, että mun kieroutunut mieli ei voi olla rakastamatta sitä.

Lisäks jätkät on nykyään kuumempia kuin hella kutosella, ja no tottakai se on aina plussaa. Jopa visual kei-aikoina ne ei näyttäny NIIN pelleiltä kuin yleensä. Paitsi ehkä ihan alkuaikoina, mutta kaikkeahan pitää kokeilla? Lisäksi poikien live-esiintyminen on ihan ykkösluokkaa.

Dirut onnistuu aina yllättämään mut, ja se tunnelataus biiseissä on vaan jotain omaansa. Se tekee Diruista ehdottomasti mun ykkösbändin.

MUCC
Näistä muista mä en varmaan tuu saamaan niin paljoa tekstiä, mutta sanotaan nyt jotain. Tatsuroun ääni on niin omalaatuinen ja se karjuta yhdistettynä rokkaaviin kitaroihin, nam. Mä oon todella tykästyny vähän uudempiin biiseihin kuten Ageha ja Chain Ring, mutta kyllä ne vanhatkin saa mut värisemään, esim Zetsubou ja Mama.

Mä taisin ekan kerran kuulla mukkua lastin radiosta kun ekan sinne rekkasin, oisko ollu 2006? En tykännyt yhtään. Mulla kävi usein kaikissa jiirubändeissä että en tykänny ekaks mutta sitten rakastuin. No, lopulta sitten suurkulutin mukkua mutta unohdin taas kun mun japsikausi lakkas melkein kokonaan. Nykyään oon taas löytäny tän bändin, onneksi.

BOOM BOOM SATELLITES
Tunnetaan ehkä vähän paremmin animepiireissä kuin ernupiireissä, koska tää ei ole nähnytkään visual keitä. Satelliiteilla on hyvää, elektronsta rokkia, ja koska mä oon elektronisen musiikin ystävä ei ihme että tää iskee muhun. Musiikissa on paljon kitaraa, ja vähän jopa jazz-vaikutteita, eikä siitä heti uskoisi että kyseessä on japanilainen bändi sillä lyriikat ovat ainakin mun tietääkseen vaan englanniksi ja lausuminen on hyvää. Tosin lyriikoita ei kyllä niin kauheasti olekkaan :D Satelliitit on mulle suht uus löytö, mutta ne on silti noussu toplistoille mun japanilaisen musiikin listalla.

SADS
Kiyoharulla on niin törkeän omalaatunen ääni ettei rajaa. Kaikista sen projekteista SADS on mulle läheisin, sillä siinä on mun mielestä paras meininki, sellainen räkänen rock.
...noni en oikeestaan keksi tähän enempää. Vähän nolottaa.

Olipa säälittävä lista, muttakun mä oon tosi huono analysoimaan musiikkia ja selittämään miks pidän siitä. Mä vaan pidän.
Ja silti mun piti tehä tää lista.
We can't stop here, this is bat country

Avatar
Tyler
Bändäri
 
Viestit: 35
Liittynyt: Su Tammi 03, 2010 12:14 am

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Nokku » Ke Maalis 17, 2010 11:53 pm

Warning: fangirlism!

MUCC

Mun henki ja elämä. Oikeasti. Melkein kaikki rahat tuntuvat uppoavan tähän bändiin (tosin nykyään multa puuttuu koko niiden tuotannosta enää muutama sinkku). Bändinä MUCC on vain niin uskomattoman mahtava. Keikat toimii niin livenä kuin levyllä, enkä tunnu saavan DVD:iden tuijottelusta tarpeekseni, oli kyse sitten PV-kokoelmasta tai ensimmäisistä keikkataltioinneista. Mikä sitten tekee MUCCusta niin mahtavan? Vastaus piilee ainakin osittain neljässä miehessä, jotka muodostavat yhdessä tämän kivenkovan kvartetin.

Tatsurō
a) Ääni. MUCCun alkupään tuotannossa Tatsun laulu menee ihan omia reittejään ja vetää välillä niin nuotin vierestä, että oksat pois, unohtamatta tietenkään niitä voihkaisuja ja äänen värisyttelyjä, joita herra silloin harrasti kovin ahkeraan (hyvänä esimerkkinä kyousoukyoku). Se oli kuitenkin silloin Tatsun tyyli ja täysin tietoinen valinta. Nykyään herra laulaa (yleensä) puhtaasti ja on onnistunut laajentamaan ääniskaalaansa entistä enemmän. Laulutunnit ovat selvästi osoittautuneet toimivaksi valinnaksi. :D Rakastan Tatsun ääntä jokaisessa MUCCun biisissä, oli se sitten Kuchiki no tōn sydäntä raastavaa huutoa, Kimi ni sachi aren pehmeää pumpulia, joka muuttuu äkisti katkeroituneeksi värinähuudoksi, Boku no...:n mölinäulinakirkunaa tai Sanbikan järkkykorkeaa vollotusta. (Selitinpäs taas fiksusti tämänkin.) Tatsun äänestä on vielä sanottava sen verran, että se saa mut oikeasti fanityttö-modeen saman tien. Oltiin Gnrbun kanssa uutena vuotena Over the Edgessä, ja olin nukahtanut Vidollin keikan aikana, vedellyt sikeitä siinä paikallani yhteensä varmaan yli tunnin, kun äkkiä vaan tajusin seisovani pystyssä silmät suurina ja korvat höröllään. Jep, Tatsu testaili mikkiä verhon takana, ja mun keho reagoi aivoja nopeammin. :D (Jos ette usko, kysykää Gnrbulta.)
b) Lyriikat, eläinrakkaus (ja lemmikit). Pidän Tatsun sanotuksista paljon, sillä ne herättävät mussa paljon tunteita laidasta laitaan. Joissakin MUCCun lyyrikoissa tulee hyvin esiin, miten paljon Tatsu rakastaa eläimiä ja vihaa niihin kohdistuvaa väkivaltaa/heitteille jättöä/tappamista ilman seuraamuksia jne... Itse rullaan vahvasti samoilla raiteilla, joten rakennan siitäkin syystä sen miehen alle yhä suurempaa palvontajalustaa. (Ja Tatsun lemmikit on oikeasti aivan uskomattoman ihania, varsinkin Tetochi! <3)
c) Soittotaidot. Huuliharppu ja kaksikielinenbasso, Tatsuhan on selvästi monilahjakkuus! Ihan tosissaan, Tatsu halitsee huuliharpun upeasti. Ja kyllä se basson soittokin on supersöpöä katsel- kuuneltavaa.

Miya
a) Soitto- ja sävellystaidot. Kitara, sanshin, piano, huuliharppu, basso, rummut... Mitä se mies ei osaa soittaa? Jo pelkästään Miyan kitarataidot on riksrakspoks! Herran motto voisi olla: Miya - kun kuusikielinen ei vain enää riitä. Myös biisien teko on Miyalla hyvin hallussa, oli kyse sitten lyriikoista tai säveltämisestä.
b) Ääni. Olen huomannut, että yllättävän moni luulee Tatsun laulavan myös taustat MUCCun biiseissä, vaikka todellisuudessa ne hoitaa Miya, jonka ääni yltää välillä todella korkeaksi. (Hyvänä esimerkkinä Konkuriito082, jossa Miya alkaa (01:12) vetää taustaa varsin epämiehekkäällä, mutta silti niin ihanalla, äänellä. <3

Satochi
a) Soittotaidot. Satochi hallitsee rummut hyvin ja onkin kasvattanut rumpusettinsä kokoa hyvää tahtia viime vuosina. Efektirummut kunniaan! \o/ Herran soolot ovat myös todella hupaisia, ja itsekin joskus muinoin rumpuja soittaneena saan niistä paljon iloa irti.
b) Ääni. Voi luoja, se mies osaa laulaa! Miksi, oi miksi, MUCCun biiseissä ei kuulla Saton laulua useammin?! ;_; Todella kaunis, vahva, ja jollain maailmaa kirkastavalla tavalla jopa Satochin äänestä kuultaa ihanasti läpi herran iloinen, iki-ihana persoona.

Yukke
a) Yuken soittotaidot. Jos mun paremmalta puoliskoltani kysyttäisiin, mikä MUCCussa iskee ensimmäisenä, vastaus olisi "Yuken basso". Se kuuluu selvästi, jammaa, vetää uskomattomia sooloja ja saa jalan vipattamaan. Yukella on myös välillä aika infernaalisen vaikeita bassokuvioita, hyvänä esimerkkinä Gerbera.
b) Yuken sävellys- ja tahtipuikkotaidot. Ame no orchestra ja Chiisana mado ovat musiikillisesti täysin Yuken käsialaa, mikä selittänee jo kaiken. Yukke heiluttaa myös tahtipuikkoa osaavasti, mm. fanien laulamat versiot Kimi ni sachi aresta ja Kurayami ni saku hanasta on nauhoitettu Yuken heiluessa tahtipuikon kanssa.
c) Yuketsuko. Koska kaikissa bändeissä pitäisi olla ylisöpö "viikonloppu-transu"! Yuketsuko on hurmaava persoona ja osaa halutessaan olla polttavan seksikäs. Mun mielestä on ihanaa, miten MUCCun jäsenet pitävät yhtä ja tukevat toisiaan, enkä usko, että Yukelle transu-kaapista tuleminen on ollut mitenkään kauhean vaikea asia.

Kaikki nämä asiat (ja miljoona muuta) tekevät MUCCusta bändin, joka on hitsannut itsensä kiinni mun sydämeen. Biisit ovat loistavia, videot namia silmille ja bändien jäsenet monilahjakkaita persoonia, joilta fanirakkaus ei lopu kesken koskaan.


(joo hei moi, tsekkasin tähän astisen esikatselulla, "oho...", ja vielä olisi kaksi bändiä luvassa. Yritän siis tiivistää.)


Merry

En ole vielä törmännyt bändiin, jolta löytyisi enemmän puolialaston kuvia kuin Merryltä. Mitä? Eikö se muka riitä syyksi? :D (Juuri eilen sain käsiini uusimpia kuvia Garasta ja Garan pienestä herkkupyllystä. <3) Tosissaan, Merrystä tekee niin ihmeellisen (ja rahaa syövän, yhyy) mun silmissä varmasti yhtä moni asia kuin MUCCusta, mutta tiivistetään.

a) Lyriikat. Garan sanoitukset onnistuvat aina poraamaan itsensä syvälle mun sisään. Mies käsittelee asioita aina vähän eritavalla, ja tulkinnan varaa on usein paljon.
b) Musiikki. Yuun sävellykset, aijaijai. <3 Kun puhutaan bändistä, joka yhdistelee niinkin montaa musiikkityyliä kuin Merry, on varmaa, että läheskään kaikkiin se ei iske. Itse olen punkin ja rockin suurkuluttaja, ja välillä tulee huudatettua bluesia ja jazziakin, joten Merryn musiikki on ollut aina lähellä sydäntä. Niiden musiikin tunnistaa aina - jos ei Neron rummuista tai Kenichin&Yuun kitaroista, niin viimeistään Garan äänestä.
c) Edellä mainitut Garan ääni, Neron rummut ja Kenichin & Yuun kitarat. Garan ääni on kuulemma yleensä se, joka ensimmäisenä saa vieroksumaan Merryä. Toisena on Kenichin ja Yuun kitarat, jotka on viritetty milloin mitenkin (esim. Violet Harenchi). Itse listaan ne parhaimpiin asioihin Merryssä, kuten myös Neron rumpujen hakkaamisen, joka on itsessään lähes taiteenlaji. Kuolaan aina sitä vuoren kokoista settiä, jonka takana herra soittaa. Nerolta löytyy myös mielestäni parhaimmat soolot koskaan (klick!).
d) Esiintyminen. Merryn keikat ovat viihdyttävimpiä, joita olen koskaan nähnyt. Suurin kiitos menee Garalle, joka tuntuu tekevän laulamisen ohella miljoona muuta asiaa. Kalligrafia, päällä seisonta ja strippaus ovat lähestulkoon jokaisen liven vakio, mutta niiden lisäksi Garalla on aikaa mm. kattorakenteisiin kiipeämiseen, trampoliinilla pomppimiseen, itsensä kosketteluun ja strippitangossa pyörimiseen. Jos en siis tuijota MUCCun DVDtä, tuijotan mitä suurimmalla tod.näk. Merryn liveä. :D
e) Fanirakkaus. Harvemmin sitä tulee vastaan bändi, jonka jäsenet itkeä pillittävät lavalla, kun fanit laulavat täysillä mukana. (En itsekään voi katsoa sitä itkemättä. ;_; <3)


ROACH

Vaikka ROACH ei ole julkaissut kuin yhden albumin ja sinkun, se on silti kolmanneksi kovin listallani. Screamo on vallanut parin viime vuoden aikana paljon sijaa mun musiikinkuuntelusta, ja ROACH yhdistää ihanasti screamon, punkin ja raskaamman rockin. Ta-man laulu on monivivahteista ja saa mussa aina kovan tunnelatauksen aikaan.
Biisit toimivat, ja huudatankin Momoiro no kazea useammin kuin kehtaan myöntää. ^^' Rakastan ROACHin koko tähän astista tuotantoa ja miehet itsessään ovat niin suloisia, että tekee mieli vain sanoa koko ajan "aww", kun lukee ja katsoo niiden toilailuja. <3 Myös PVt (ne huimat kaksi) ovat mun mielestä todella ihania, varsinkin kun molemmat on tehty nollabudjetilla. odotan kovasti, että pukkaisi uutta julkaisua ja jännään sitä, missä vaiheessa bändin ura oikeasti ottaa tulta alleen (oneman Tokiossa 1.4, awuhuhuuu!).

//typoja! >.<
Kuva

Avatar
Nokku
Taustalaulaja
 
Viestit: 305
Liittynyt: La Elo 16, 2008 4:10 pm
Paikkakunta: Mucculandia

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja akumu » La Huhti 10, 2010 11:56 am

the GazettE

tää bändi on mulle se ykkönen ollut since 2006. tosin kuulin tästä bändistä jo vuonna 2005 loppupuolella, mutta en silloin tainnut ymmärtää, miten hienoa musiikkia he tekevätkään. taisin olla liian jumittunut An caféen, aricuihin ja muihin tuollaisiin bändeihin, joita en nykyään kuuntele melkein ollenkaan. Gazetto on mulle kuitenkin se ykkönen, siinä bändissä vaan on kaikki, mitä joltain bändiltä voi toivoa.

mä ihastuin Gazeton musiikkiin silloin, kun kuulin Taionin. sitten sen jälkeen tuli nää muut hyvät biisit, joiden avulla löysin aina vaan enemmän ja enemmän tästä bändistä. mitä enemmän mä kuuntelin tän bändin biisejä, sitä enemmän mä rakastuin. kuulostaa aika lailla säälittävältä, mutta no can do.

niin kuin Apinakapinakin sanoi, Gazeton musiikki ei ole pelkkää yhtä genreä koko aika ja he yhdistävät erilaisia genrejä ennakkoluulottomasti. ja biiseistä huomaa, miten monipuolisia ne ovat. useimmissa biiseissä on sellaiset sanat, jotka uppoavat ainakin muhun aina, kun satun lukemaan niitä. tuntuu oudolta ajatella, että Ruki osaa tehdä niin hienoja sanoituksia. mun muistaakseni toki Reita on saanu laittaa johonkin kappaleeseen jonkun pikkupätkän / pikkupätkiä, mutta ei saanut tehdä biisiä kokonaan itse, koska Ruki ei kelpuuttanut sitä tjn. näin mä oon ainakin kuullut.

joskus silloin alkuaikoina, kun mun päähäni alkoi muodostua ajatus, että Gazetto on tosiaankin mun lempibändi, en tykännyt almost ollenkaan hitaista biiseistä. ainut hidas biisi, joka iski muhun, oli Cassis. mä kuuntelin sitä koko ajan, luin sanoja ja katoin sitä musavideota. sen jälkeen mä uskalsin kuunnella niitä hitaampia biisejä enemmän ja kuinkas ollakaan, nyt muutamat hitaat biisit on mun lemppareita. esimerkiksi D.L.N. siitä en koskaan hirveesti tykännyt ennen kuin vasta nyt vähän aikaa sitten ymmärsin, miten hieno biisi se on.

mä en fanita Gazettoa sen takia, koska ne on hyvännäkösiä. mä fanitan tätä bändiä niiden musiikin takia, koska... no, mikään muu bändi ei oo musiikillaan vaikuttanut muhun näin paljon kuin Gazetto. kuuntelen mä ihan mitä tahansa biisiä, mulle tulee hyvä fiilis. mikään muu bändi ei oo koskaan merkannut mulle näin paljon. no okei, The Rasmus ehkä joskus, kun olin paljon nuorempi, mut kumminkin.

mä en oo koskaan nähnyt Gazettoa livenä, mutta totta kai haluaisin. Suomen keikalla en siis tosiaankaan ollut, koska silloin mulla ei ollu mahdollisuuksia saada edes mtn lippua. olin tosi turhautunut, kun mulle ilmoitettiin et liput on loppuunmyyty ja siinä mä sitten vähän masentuneena tilasin Ankkarockiin lipun. Dir en grey ei kyl koskaa korvannu mtn, koska silloin Gazetto oli mulle ehdottomasti tärkeempi kuin Dirut.

mä rakastan Gazeton musiikki, niiden musavideoita, sanoituksia ja kaikkea siinä bändissä. se on se ainut ja oikea mulle, mä tiiän, että rakkaus tätä bändiä kohtaan ei kuole ihan niin helposti kuin moni luulee :D kuuntelen Gazeton musaa joka ikinen pv tosi paljon ja ihmiset kertoo mulle, miten mä kohta kyllästyn. asia ei todellakaan tuu olemaan näin, ainakin toivottavasti. mä tiiän, että tää bändi tulee olee ykkönen varmaan niin pitkään, kunnes oon yli 22. tai - sen näkee sitten, mut uskaltaisin väittää näin !

ja sitä mä rakastan Rukissa ja tietty heissä muissakin: ne ei yritä olla niin kuin jotkut muut. pukeutumisessa ne ei matki ketään ( ottavat ehkä joitain vaikutteita, mutta vaikutteiden ottaminen onkin ihan okei ja suositeltavaakin, jos siltä vain tuntuu ! ) ja heillä on rohkeutta kokeilla uusia asioita. mitä mä nyt Rukista tiiän ja näen kuvien perusteella, se mies uskaltaa ottaa riskejä, niin pukeutumisessa, musavideoissa kuin biiseissäkin. otetaampa esimerkkinä toi Ruki uusin karkkipaperityyli: siinä on melko... jännittävän näköinen asukokonaisuus sisältäen pinkit käsineet ja ( mun muistaakseni ) punaset tai pinkit kengät. aika rohkeeta, mun mielestä.

joskus kyllä mietin myös mahtaako Rukin tukka kärsiä, kun se vaihtelee sitä väriä ja tyyliä koko ajan. no, mikäs siinä jos mies tykkää kokeilla uutta ! se on ehdottomasti plussaa. uskaliaisuus on hyvä asia. muutkin bändin jäsenet uskaltavat tietenkin kokeilla uusia asioita, mutta koska Ruki on mun lemppari, mä näen niin helposti siinä miehessä sen, kun se ottaa riskejä. ottaisipa Reitakin joskus riskin ja värjäisi tukkansa vaikka ihan tummanruskeaksi.

mun lempibiisejä Gazetolta on ehdottomasti Shiikureta haru, kawarenu haru, Guren ja Anata no tame no kono inochi. jotkut ihmettelee, miksi mun lempparibiisejä on tämmöset suhtvanhat ja sitten tommonen hidas. syy on siinä, että ne biisit vaan koskettaa mua jollain tavalla. ei ehkä sanoituksilla, mutta muuten - jotenkin aivan muuten. Gurenin sanat tosin on ihanat ja tykkään lukee niit ihan älyttömän monta kertaa viikon aikana mut. niin. noi biisit vaan on parhaimpia, mä en pääse siitä yli enkä ympäri.

tätä tekstiä on ollu ihan älyttömän outoo kirjottaa. tiivistyksenä vielä: Gazetto on mun lempibändi, koska siinä bändissä on vaan kaikki, mitä mä voin koskaan unelmoida ja toivoa joltain bändiltä. mä odotan heitä Suomeen, mutta sitä ennen yritän mankua äitiä muuttamaan matkakohdettaan Japsilandiaksi. mun unelma ois päästä näkemään Gazetto Budoukanilla. saa nähdä, jos pääsen sinne heinäkuussa. wish me luck !

mutta kuten ootte voinut huomata - teksti saattaa vaikuttaa melko henkilökohtaselta ja silleen, mut oli pakko päästä purkamaan ajatuksiani tätä bändiä kohtaan. Gazetto on paras, rakastan sitä ♥

hyvänä kakkosena tuleekin sitten Acid Black Cherry, MUCC ja girugamesh. ehkä pääsen näistäkin bändeistä kertomaan joskus, mutta nyt oon niin väsynyt, etten jaksa. kattellaan, kattellaan milloin pääsen kirjoittelemaan näistä muusta kolmesta lempparibändistä !
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Gilraen » Su Touko 02, 2010 2:36 pm

En muutaman edellisen tavoin pysty itsekään kertomaan kuin vain yhdestä bändistä (ja siitäkin vähän laajemmin kuin oli tarkoitus), joka polkee muut jrockbändit kunnolla jalkoihinsa. Kyseessä on tietenkin minulle niin kovin rakas...

D

Eipä ole kovin kauaa kestänyt minun rakkautteni D:hen. Kaikki alkoi, kun melkein heti Lafiin rekisteröidyttyäni aloin lukea Ayshan ficciä Älä katso taaksesi, jossa Asagi ja Hide-zou ovat hyvin keskeisiä henkilöitä. Päädyin sillä perusteella, että he olivat ficissä niin mielenkiintoisia, tutustumaan D:hen enemmän ja kuuntelemaan heidän kappaleitaan. Ihan mielenkiintoinen lähtökohta siis. Mutta nyt täytyy sanoa, että kyllä kannatti lukea ficciä ja rakastua sen päähenkilöihin ja kiinnostua bändistä, johon he kuuluvat. En nimittäin enää hieman yli puolen vuoden hehkutuksen jälkeen millään pystyisi keksimään, mikä bändi voisi olla tätä parempi.

Hyvän aikaa D oli mielestäni vain jrockbändien parhaimmistoa, juuri sellainen, jota kuuntelin mielelläni ja usein ja aina ajatuksella. Pelkkänä mukiinmenevänä taustamusabändinä en ole sitä koskaan ajatellut. Huomasin sitten ajan kuluessa, että mitä enemmän sitä luukutin, sitä rakkaammaksi se kasvoi, kunnes se alkoi lopulta muistuttaa obsessiota. D:ssä vain on jotain niin ainutlaatuista ja fantastista, että vaikea sitä onkaan vastustaa. Jokainen bändin jäsenistä, menneet mukaan lukien, on ilmiömäinen työssään. Siitä puheen ollen, D taitaa olla ainoa koskaan fanittamani bändi, jonka kaikkiin (nykyisiin) jäseniin ihastuin hetkessä. En ollut vielä edes kunnolla tajunnut itse bändin upeutta, kun olin jo täysin tykästynyt Asagiin, Ruizaan, Hide-zouhun, Tsunehitoon ja Hirokiin. Ex-jäsenet Rena ja Sin ovat hekin jo nyt valloittaneet sydämeni, joskin heiltä se kesti jo paljon kauemmin, eivätkä he millään yllä tuon viisikon tasolle.

Yksi D:n hienoimmista puolista on se, että tekevät he millaista tyyliä edustavan kappaleen hyvänsä, se onnistuu aina kuulostamaan hyvältä. Bändi on julkaissut kolme toisistaan poikkeavaa singleä ja yhden albumin sinä aikana, jona olen sitä kuunnellut. Yksikään niiden sinkkujen ja albumin kappaleista ei ole sellainen, että tekisi mieli vain skipata yli ja kokeilla seuraavaa. D on tähän mennessä kokeillut monia eri tyylejä musiikissaan, ja tyylistä riippumatta he kuulostavat aina tajuttoman hyvältä. He ovat kuin kykenemättömiä epäonnistumaan. Ja sama koskee heidän ulkoista tyyliään. On aivan sama, millaiset vaatteet, meikit ja kampaukset heillä on, koska heille vain tuntuu sopivan kaikki. Toki on pari sellaista tapausta ollut, etten ole juurikaan tykännyt jonkun jäsenen hiusväristä tai –mallista, mutta kokonaisuudet toimivat aina.

Sen perusteella, mitä kolmen DVD:n katsomisen jälkeen voi sanoa, D on myös upeimpia bändejä livenä. On helppo nähdä, että he tosissaan nauttivat lavalla olemisesta ja yleisöltä saamastaan huomiosta. Seuratessani heitä, erityisesti Ruizaa ja Tsunehitoa, tulen usein ajatelleeksi, etten ihmettelisi, vaikka he voisivat käyttää koko loppuelämänsä vain esiintymiseen. Heistä tulvii energiaa, joka saa minut aina hyvälle tuulelle ja tuntuu melkein saavuttavan minut, vaikka olen saanut nauttia bändin live-esiintymisistä vain TV:n kautta. Olisikin kiva nähdä, millainen vaikutus heillä olisi minuun sitten, jos saisin oikeasti nähdä heidät vain muutaman metrin päästä. Sitä päivää odotellessa.

Ikään kuin musiikin, ulkonäön ja jopa PV:eiden monipuolisuus ja jäsenten eloisa lavaesiintyminen eivät riittäisi syyksi rakastaa D:tä, en voi jättää mainitsematta Ruizan kitarasooloja. Ne tarttuvat aina mieleeni, kun olen ne kerran kuullut, ja ovat ihan omiaan kertomaan Ruizan taidoista. Vain parissa kappaleessa soolot ovat jostain syystä enemmänkin pientä sekamelskaa kuin täyttä taidetta, mutta ne on helppo sivuuttaa, koska suurimmaksi osaksi Ruiza soittaa loistavasti. Ja sekamelskallakin tarkoitan lähinnä sitä, ettei kitarasoolo jotenkin tunnu sopivan muuhun kappaleeseen tai kuulostaa muuten vain turhalta. Eli varsinaisesti Ruizassa itsessään ei koskaan ole vikaa, vaan pikemminkin siinä, miten kappale on sävelletty.
Myös Tsunehito sooloineen loistaa, Hide-zousta puhumattakaan, vaikka niistä ei yhtä usein pääsekään nauttimaan. D:llä on kuitenkin yksi kappale, jossa mikään, edes Asagin laulu, ei viehätä minua niin paljon kuin Tsunen basso. Hirokin kohdalla taas olen huomannut ihailevani häntä enemmän ihmisenä kuin muusikkona – ei sillä, että hän olisi jollain tapaa heikko rumpali, koska sitähän hän ei ole. Olen vain niin kiintynyt hänen persoonallisuuteensa ja karismaansa, että rumpujen hakkaaminen tuntuu jäävän toissijaisiksi. No, ainakin niitä DVD:eitä katsoessani kiinnitän enemmän huomiota Hirokin soittamiseen kuin siihen, millainen hän itsessään on.
Mitä tulee lempijäseneeni Asagiin… Hänessä vasta sitä karismaa onkin. Hänen ei edes tarvitse olla lavalla voimakkaasti laulamassa ja viimeisen päälle kaunistettuna; riittää, että näen tai kuulen hänet, ja silti ajattelen aina uudelleen ja uudelleen samaa asiaa: että hän todella on suosikkijrockarini, monilahjakas taiteilija, jonka kykyjä en lakkaa ällistelemästä. Hänen äänensä on kuin luotu moniin mahdollisiin tapoihin, joilla ihminen voi laulaa. Falsetti, huutaminen, karjuminen ja tietenkin normaali laulaminen sujuvat häneltä kuin vettä vain – myös livenä, mikä on jo ehdottomasti ihailemisen arvoista.
Nämä viisi eivät ole kuumia kuin hella kutosella. Heidän kuumuutensa saa tulivuoretkin häpeään.

D ei ole vain lempijrockbändini, vaan paras kaikista mukaan lukien muidenkin maiden kuin Japanin bändit. Se todellakin on ykköspaikan ansainnut.
reality is beautiful in you.

Avatar
Gilraen
Teknikko
 
Viestit: 122
Liittynyt: Pe Elo 14, 2009 10:40 pm

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja tuizi » Ma Touko 03, 2010 7:43 pm

An Cafe

Tämä oli ensimmäinen jiru bändi johon olen tutustunut. Ei tämä silleen ole enää lempi bändini, mutta en vain osaa enää irtautua kyseisestä bändistä. Tiedän heistä kaiken minkä tavallinen suomalainen fani voi saada selville.

Musiikki

Pidän An Cafen musiikista sen takia, että se on piristävää ja sanat kertovat suurimmaksi osaksi siitä, mitä jokaiselle voi tapahtua. Sekä aivan ensimmäisen levyn biisit, että uusimmat, monta kertaa iloisemmat, biisit ovat lähellä sydäntäni. En ihkuta musiikkia enää niin hirveän fanityttömäisesti kuin alkuaikoina, mutta pidän silti bädin musiikista vieläkin. Vaikka jotkut kappaleet muistuttavatkin paljon toisiaan, se ei haittaa. Musiikki ei ole tyypillistä visual-keitä, vaan rikkoo rajoja. Pidän An Cafen musiikista lyhennettynä sen sanoman ja erottuvuuden takia.

Arvostan bändin omanlaisuutta ja erottuvuutta. He ovat niin erilaisia ja värikkäitä muun massan seassa. He ovat myös hurmaavia persoonia. Jokainen on niin erilainen ja erottuva, että ei heitä voi jättää huomiotta!

SuG

Uusi tuttavuus minulle. Tutustuin SuGiin parisen kuukautta sitten. Nyt se on jo kärjessä, joten mitä voin sanoa? Hyvä? Erottuva? Liian käytettyjä. Sug on ainutlaatuinan bändi. Erityinan ja merkitsevä. Musiikki on ihanan pirteää. Ja taas kerran, he ovat jokainen niin erilaisia toisiinsa verrattuna! Musiikkivideot ovat hyvin suunniteltuja, ja kääntävät pärstän heti kohti näyttöä. Hyvä bändi, johon ihastuin jo ensikuulemalta.

Rakastanko vain pirteää musiikkia? Ei... En todellakaan...

Versailles

Tätä bändiä en ikinä unohda. Musiikki on tarttuvaa ja saa pään nyökyttämään rytmissä. Se kuvaa hyvin ajatuksiani, jotka eivät todellakaan ole ihania ja pirteitä! Kamijon ääni on miehekäs, mutta soi kuitenkin hyvin. Musiikki on myös vaihtelevaa, ja tuo yllätyksellisiä kohtia. Se saa myös ajattelemaan monia asioita. Versailles toi elämääni aivan uuden ulottuvuuden. Se sai ajattelemaan, pitäkö elämän olla aina niin ihanaa? Se sai myös ymmärtämään, että edes minä en voi olla pirteä koko aikaa. Versaillesin kuunteleminen myös sai jollain salaisella taktiikalla minut lähemmäksi itseäni. Muuta en osaa sanoa. Parhaat aina viimeiseksi, eikö niin? Eli kärkikolmikko on Tämä:

Versailles
An Cafe
SuG
I pick up the pieces of my life, and crush them in my hand
no one remembers me anymore

Kuvathere´s nothing left anymore...

Avatar
tuizi
Roudari
 
Viestit: 60
Liittynyt: Ma Maalis 22, 2010 6:14 pm
Paikkakunta: Manse

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Nukeochi » La Kesä 19, 2010 6:15 pm

Phantasmagoria
Phantasmagorialla on mulle paljon tunnearvoa. Tän bändin musiikki iski heti ensimmäisellä soittokerralla jonnekkin niin syvälle, että on pysyny siellä vieläkin, ja saa luvun pysyäkin. Vaikka Phantasmagoria ei musiikillisesti tyyliltään ollut kovin monipuolinen, kaikki biisit kuulostavat erilaisilta ja omaperäisiltä. Tästä bändistä vaan huomaa heti, että ne nautti musiikin aidosti musiikin tekemisestä loppuun asti. Ne toimi yhdessä ryhmänä ja ne tykkäs työskennellä musiikin parissa. Harvasta bändistä sen huomaa näin helposti. Ulkonäöllisesti ne erottuu muista vahvasti, visuaalinen ilme näkyy niistä kilometrien päähän, ja jos minulta kysytään, se on pelkästään hieno juttu. Tykkään kovasti heidän erikoisesta tyylistään, en ihmettele yhtään, että Kisaki on yksi tunnetuimmista visual kei-tyylin nimistä.
Kitarat luovat musiikkiin hienon tunnelman, Matoin rummut antavat hyvän rytmin, Kisakin basso syventää kappaleen tunnetta uskomattomalla tavalla ja Rikun laulu kruunaa kaiken. Voi luoja, en vois ees kuvitella ketään muuta korvaamaan jotain jäsentä, näissä kaikissa on vaan niin paljon Phantasmagoriaa. Kaikki on niin korvaamattomia, ja ilman yhtä bändi ei olisi ollut enää millään lailla sama. Välillä on vaikeaa kuunnella näiden musiikkia herkistymättä, kun se on niin kaunista. Lyriikat ovat kauniit ja niissä on ideaa.

Rin - the end of corruption world
Riniltähän ei ole paljoa materiaalia ilmaantunut, mutta rakastuin siihen heti, niinkuin Phantasmagoriaankin aikoinaan. Luultavasti siksi, että mulla ehti tulla kamala ikävä sitä bändiä, ja tää tuli kuin tilauksesta. Etenkin, kun Riku on vokalistina. Yksinkertaisesti Rin tuntuu ikäänkuin jatkavan siitä, mihin Phantasmagoria jäi. Tyyliltään aika paljon samanlainen, mutta se ei kumma kyllä mua häiritse, päinvastoin. Heidän musiikissaan on jotain tuttua Phantasmagoriaa, mutta jotain hyvää uutta, mitä Kanata, Reiya ja MIZUKI toivat mukanaan. Musiikki on menevää ja jää päähän soimaan hyvässä mielessä. Tyyli on juuri sellainen, mitä Kisakin uudelta bändiltä voikin odottaa. =Hyvää musiikkia, yksityiskohtaisia lookkeja.
Odotan innolla, että bändiltä ilmaantuu uutta materiaalia, kunhan Kisse tervehtyy.

D'espairsray
D'espairsray oli kolmas jrock bändi, jonka levyn oon koskaan ostanut, ja yksi ensimmäisistä japanilaisista bändeistä, mitä koskaa kuuntelin. Sen musiikki ei heti vakuuttanut mua raskaalla tyylillään, mutta muutaman kuuntelu kerran jälkeen totuin siihen yllättävän nopeasti ja tajusin "Hei, täähän on aika pirun hyvä". Siitä se sitten lähti. Pikku hiljaa levyhyllyyn kertyi loputkin Despan levyt ja olen aivan koukussa.
Hizumi on upea vokalisti ja osaa sanoittaa kappaleet. Lyriikoissa on oikeasti perää ja niihin voi samaistua helposti. Zeron bassolle annetaan hyvin tilaa, ja herra päästetään joissain biiseissä hyvin sooloilemaankin. Sen hän todellakin taidoillaan ansaitsee. Tsukasa taasen on yksi hienoimmista rumpaleista mitä tiedän. Hän kykenee soittamaan nopeasti vaikeitakin osuuksia. Karyun kitara sopii hyvin kappaleisiin ja luo niihin omanlaisen tunnelmansa. Nelikon musiikki vain yksinkertaisesti kuulostaa niin hyvältä ja saa väkisinkin paremmalle mielelle.
Lisäksi he ovat taitavia lavaesiintyjiä. Hizumin ääni on tarpeeksi kuuluva, eikä huku musiikin alle, niinkuin joillakin yhtyeillä harmillisesti käy. Pidän henkilökohtaisesti niin Despan vanhemmasta tyylistä, kuin uudemmastakin, vaikkakin se on paljon hillitympi. Kummatkin sopivat hyvin, mutta ehkä kallistun enemmän tämän uuden lookin puolelle.
Viimeksi muokannut Nukeochi päivämäärä Su Elo 15, 2010 1:25 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
[Can you hear me now?]

Avatar
Nukeochi
Teknikko
 
Viestit: 137
Liittynyt: Su Tammi 03, 2010 7:28 pm

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Alone » Pe Heinä 02, 2010 7:17 pm

Dio
Dio oli varmaan ensimmäinen jrockbändi (,ja bändi yleensäkin, koska en ennen jrockiin tutustumista oikeen musiikkia hirveesti kuunnellut. .,) johon ihastuin heti. Olin vasta kuunnellut ensimmäisiä japanilaisia bändejä ja jotenkin Diolaiset vaan erottu joukosta. Enkä kyll ihmettele miks. Parempaa musiikkia saa hakea, eikä ees löydä mun mielestä! CARRY DAWNsta se alkoi ja vaan sulin ihan täysin laulajan äänelle. Ja ulkonäölle. Alusta asti Mikaru onkin ollu mun suosikki jiiru. Varmasti myös se, että Dion joulukuussa ollut suomen keikka osui just siihen kohtaa kun olin tutustunut jo suht hyvin bändiin, vaikutti siihen ett ihastuin Dioon vielä entistä enemmän ja enemmän. Erityisesti Mikarun lavaesiintyminen oli ihmeellsitä ja mahtavaa, mutta tykkäsin myös muista jäsenistä älyttömästi.

CARRY DAWN on ollut ihan alusta lähtien rakkain biisi, mutta nyt voisin erityismaininnat antaa myös GOD Forsakenlle, Fuzai Toiu Genjitsu E´lle, BLOODLESS´lle, finall call´lle, Last Dancelle (album version), Lord´s Prayer´lle.. . Mikarun ääni on just sellanen täydellinen, upea jota haluaa kuunnella jatkuvasti. Tykkään myös älyttömästi sen örisemisestä/huutamisesta/tms. Aluksi kuitenkin oli ton jatkuvan örisemisen takia outoa kuunnella esim. Garasu no Umia, koska.. se vaan kuulosti tosi erilaiselta, enkä lämmenny sille heti. Mutta nyt tosiaankin. Dion musiikki kuulostaa vaan tosi erilaiselta kun muiden visual kei bändien, ja muiden bändien yleensäkin. Musiikille on ehkä ominaisinta se, etta vaikka se onkin synkkää, Mikarun ääni ei oo liian synkkä tai masentunut siihen. En kuitenkaan yleistä, toki joissain kplssa se ei ole yhtä "kevyt" kuin toisissa. Vaikka Dio luokitellaankin visual keiksi ja kote keiksi, ja siltä se kuulostaakin, on siinä silti paljon ihan ainutlaatuista ja omaa, Dioa, jota ei voi määritellä mihinkään koska se on ainutlaatuista.

Myös Dion asuista, meikeistä, hiuksista jne., tykkään tosi paljon. Jokaiselle jäsenelle sopii hienosti se niiden tyyli. Tarkoitan siis sitä, etten voi mitenkään kuvitella vaikka ivya denkan asussa. Ensimmäisissä Dion kuvissa tosin kaikkien tyyli oli ehkä vähän.. noh, hakusessa mutta ei se mitään. :DD Keillä näykyi kuitenki jo aika paljon sille ominaisia asioita, niinkuin hiukset ja paljon mustaa nahkaa/pvctä. Erinalla oli Dion alkuvaiheilla jo toi tyttömäinen tyyli, mutta niinhän sillä on kyllä ollut aikaisemmissakin bändeissään. Jaaa.. bändin parasta outficiä on hankala sanoa, koska en oikeastaan osaa valita. Kaikista tykkään vähintään vähän, lukuunottamatta Mikarun Dokusai-asua, se on suoraansanottuna ruma. XDD Mutta muut herran puvuista on kuitenkin ihania, ne sopii Mikarulle mielettömän nätisti. Erityisesti ne siivet (jotka on haunting-, god forsaken- ja lord´s prayer-puvuissa) on siistejä, ainakin sen jälkeen kun on nähnyt miten söpösti ne pomppii Mikarun mukana keikalla. Myös tää uusin asu on mahtava, aika paljon eroa aikaisempien tyyliin. Mutta, asuista huolimatta, se on hot. Ja pitää myöntää, että sen vatsalihakset on yks mun suurista heikkouuksista. Denkan asusta GOD Forsaken on se paras , siitähän mää sitä cossailinkin, myös Haunting. Ivylla Hauntingn puku iskee myös. Kein lähes kaikki puvut muistuttaa enemmän tai vähemmän toisiaan, eikä ne ole välttämättä parhaimpia. Uusimpien outficien Kein asu silti erottuu vähän niiden nahka-niitti-mekkojen joukosta. Erinalla tykkään eniten sen Lord´s Prayer-asusta.

Kaikki hetket milloin oon esim. katellut Diolaisten kuvia, lukenut heidän blogeja, ollut keikoilla ja no tietysti kuunnellut sitä taivaallista musiikkia on ollu kivoja, posiitiivisia ja näin. Keikkojen jälkeen on ollut toki ikävä jäseniä ja sitä tunnelmaa, mutta se ei todellakaan vetänyt vertoja sille hirveälle tunteelle kun kuulin Dion hajoavan. Muistan edelleen, vaikken haluaisi muistaa, sen kun luin sen uutisen. Olihan Erinan eroamisesta (ja sen takia managerinkin eroamisesta) ja tauosta ilmoitettu aikaisemmin, ja tietty se harmitti. Piti vaan päästä yli, olihan kyseessä TAUKO, joka siis tarkoittaa vaan hetkellistä "pysähtymistä". Sori, kun selitän yksinkertaisia sanoja.. .Joka tapauksessa, lopetuksesta, järkytyin enkä pariin minuuttin osannut muuta kun tuijottaa sitä "Dio disbanding"-tekstiä. Sen jälkeen Dio-ikävä on ollut se pahin, koska kaunistelematta vois sanoa että tuskin ne nyt takas tulee. Koskaan. Vaikka toivon sitä ihan hullusti. :"""(( Tunteen tietää varmaan jokainen jolle on tapahtunut sama, ja bändi on mielettömän tärkeä.

Ja niin, vaikkei Diosta ehtinyt koskaan tulla oikein TOSI kuuluisaa ja suosittua, se ei tarkota sitä ettei se silti voisi olla se rakkain bändi. ♥

Avatar
Alone
Fani
 
Viestit: 10
Liittynyt: Ma Kesä 21, 2010 5:33 pm

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Wiivi » Ma Maalis 28, 2011 3:09 pm

No kyllä se on se the GazettE

Gazetto on niin laaja-alainen bändi (voiko noin edes sanoa), että sitä ei vain voi kuvailla yhdellä, parilla sanalla. Itse hurahdin böndiin vasta viime vuoden puolivälin paikkeilla, edellisinä kuukausina dissattuani lyttyyn siskoni musamaun (kaiken Gazettosta Diruun)
Mutta tosiaan, Gazettolla on monia hyviä puolia, soittotaidoista biiseihin, nerokkaisiin lyriikoihin jne.

1. Gazetten biisit ovat kaikki erilaisia, sopivat eri tilanteisiin jne. Löytyy vihaisia, tuskaisia, iloisia, pirteitä, hauskoja, sekoja... Adjektiiveja on paljon kuvaamaan sitä skaalaa. Joskus on vain kiva huudattaa Ogrea mahdollisimman kovalla ja seuraavana hetkenä herkistellä Reilan tai Cassiksen matkassa. Omiin lemppareihin kuuluu mm. Filth In The Beauty (niin ällöttävät sanat kuin siinä ikinä onkin, biisi on nero), Before I Decay ja Pledge.

2. Gazette käyttää biiseissään mahtavia lyriikoita. Ne on niin nerokkaita, niitä jää kuuntelemaan. Silloinkin, kun et tajua sanan sanaa, ja yrität pysyä perässä lukien samalla enkkukäännöstä. Ruki on loistava sanoittaja, ja osaa eläytyä aiheeseen uskomattoman hyvin. Itseasiassa niin hyvin, että ihan ihmetellä täytyy. Esimerkkinä Guren, joka ainakin mun tietojen mukaan kertoo äidistä, joka on saanut keskenmenon. Herää kysymys, miten Ruki pystyy kuvaamaan jotain sellaista, jota ei itse pysty koskaan kokemaan, ja niin kauniisti ja herkästi? Se van pystyy, ja siinähän se yksi Gazetton vahvuuksista piileekin.

3. Biiseissä käytetään monipuolisesti eri soittimia, jokaisella on tasapuolisesti hommaa. Rummut takoo jotain muutakin kuin peruskomppia (jumala siunatkoon japanilaista musiikkia tässä suhteessa), kitarat vetää mielenkiintoisia kuvioita, basso rytmittää rennosti ja lauluääni lepää kaiken päällä. Jokainen toimii myös yksinään, mikä tekee kokonaisuudesta loistavan.

4. Ne soittotaidot, mitä jätkät omaa. Kai on reipas ja pysyy hyvin tahdissa. Mut tunnetaan (no ei, ei mua kyllä tunneta mutta sanotaanko että itse tunnen) siitä, että ihailen ja tykästyn ensimmäisenä rumpaleihin. Aina. Kai ei tee poikkeusta (Niin mitä, sehän aloitti skaalan eiku..) No mut nyt meni taas ohi aiheen, jatketaan. Reita soittaa hyvin, ja kerrankin vastaan on tullut erilainen basson soittaja. Ei mennä siinä bassorummun tahdissa, musiikin piilossa 'damdam' tyylillä, vaan oikeasti soitetaan. Basso on toinen Gazetten poikkeavista ja päätä nostavista jutuista. Aoi ja Uruha on kumpikin loistavia. Ja Ruki tekee sitten hommasta täydellistä... laulamalla. Rukin ääni on koukuttava, samalla koskettava ja samalla 'cool'. Ja samaan aikaan vielä vaikka ja mitä. Taidoissaan nämä kaikki viisi ovat ihan erilaisia.

5. Livenä bändi vetää uskomattoman hyvin, ja poikkeuksellisesti (oikeastaan tämä poikkeus kyllä toimii lähes kaikissa j-rockbändeissä) suurin osa biiseistä toimmi jopa paremmin livenä kuin levyllä. Keikoilla on just eikä melkein oikeanlaisen settilistat (=aluksi riehutaan, sitten pieni hengähdys rauhallisempian biisien kanssa ja sit revitetään, encore täyttä parhautta)

6. No sit kaikkea sälää ulkonäöstä, hiuksista, hauskoista jutuista, bändin keskeisestä kemiasta ja nauruista ja hymyistä (Kai ♥) mutta jätetään tämän osalta ne ihan tähän vaan.

Girugamesh on varmaan se toinen mikä pitää ehdottomasti mainita.

1. Girujen biisit ovat jälleen monipuolisia, joskin uudemmilla (okei, uusimmalla) levyillä biisit ovat alkaneet muisuttaa osittain toisiaan. No mutta ei sen väliä, useat biisit on aivan loistavia. Oman lempparit lukeutuu sinne Kowareteiku Sekaihin (kyseinen kappale on yksi kauniimmista kappaleista ikinä), Owari To Miraihin, Break Downiin ja muutamaan muuhun loistavaan kappaleeseen.
2. Myös Girugamesh on loistava livebändi, ja se näkyi tässä maaliskuun alussa. Pojat vetää yleisön helposti ja hauskasti mukaansa ja varsinkin uusimmat biisit toimii paljon paremmin livenä kuin levyllä.
3. Satoshin ääni on kaunis, Ryo soittaa hyvin (ei sitä peruskomppia mitä Suomalaiseen musiikkiin kuuluu jes!!), Niin kitara ei ehkä erotu niin paljon sen kaiken seasta ja ShuU soittaa... No, omalla tyylillään. Niinhän me kaikki ollaan erilaisia, mutta tavallaan samanlaisia. Myös Girugamesh.
4. Viimeisenä (vaikka näitä pointteja olisi enemmänkin) sanotaanko, että jäsenet on "symppiksiä". Ja normaaleja miehiä (niinmitenniin keikan jälkeen baariin..), mutta sehäntaas ei liity mitenkään tähän musiikkiin. Joten the end tällekin pälätykselle.
"We Rock" -Reita, The GazettE
RIP Isshi ♥


Girugamesh 08032011 Nosturi ♥

    1 tykkää.
Avatar
Wiivi
Fani
 
Viestit: 11
Liittynyt: Ti Touko 11, 2010 5:30 pm

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja nyappycafekko » La Joulu 10, 2011 10:43 pm

Näitä on oikeesti niin miljoona. Koitan tehdä kaikista pienen 'miksi tämä on hyvä' kertomuksen.

the GazettE #1
Ehdoton lempibändini. Rukin ääni on taivaallinen, Reitan bassosoolot ovat mahtavia, Uruhan ja Aoin kitarasoolot ovat unohtumattomia,
ja Kain rumpusoolot ovat mulle kuin huumetta♥. Tarviiko enempää selittää, jätkät tekee aivan mahtavaa musiikkia ja ovat muutenkin ihania!

An Cafe
Ensimmäinen jiirubändi mihin tutustuin. Ihania ovat jäsenet, niinkuin musiikki myös.

SuG
Tätä bändiä voi kuvailla kolmella sanalla; iloinen, energinen ja värikäs.
Bändin jäsenet ovat jokainen aivan ihania (: Musiikki on myös todella ihanaa kuunneltavaa~

LM.C
Maya ja Aiji ovat ihania ihmisiä, jotka tekevät todella hyvää musiikkia. Enempää en osaa sanoa :D

SCREW
Aivan rakkaus!! Byon ääni sopii täydellisisti kappaleihin ja Manabu, Kazuki, Rui ja Jin osaavat myöskin hommansa.
Odotan innolla että pääsen katsomaan poikia kesäkuussa (♥3♥)

Lolita23q
Oon hurahtanut lolitoihin ihan täysin parin vuoden tauon jälkeen :D musiikki on mukaansatempaavaa ja mahtavaa♥♥

Versailles
'Vanhanaikaisen' tyylin omaava Versailles tekee kyllä aivan mahtavaa musiikkia.
Musiikki on myös erilaisempaa kuin yleisesti jiirok. Biisien sanoitukset ovat todella ihania ja mielenkiintoisia.

D=OUT
Joka kappale on ihan omaa luokkaansa, siksi tykkään Dautosta niin hirmuisesti ♥
Koukin ääni on erikoinen, joten aluksi siinä oli sulattelemista. Nykyään hänen äänensä on yksi lemppareistani 8D ♥




olikohan tossa nyt kaikki o.o
Viimeksi muokannut nyappycafekko päivämäärä La Huhti 07, 2012 12:42 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
♥ 20110413 雅-MIYAVI-
♥ 20111107 kanonxkanon
♥ 20120513 LM.C
♥ 20120616 SCREW
♥ 20121106 An Cafe + VIP
♥ 20130929 THE GAZETTE

Avatar
nyappycafekko
Roudari
 
Viestit: 91
Liittynyt: La Elo 21, 2010 10:19 am

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Ke Joulu 21, 2011 11:45 am

Ehdottomasti se ykkönen ON X JAPAN

Musiikki:

X:läisten musiikki on kerrasaan aivan omaa luokkaansa, mikä iksee muhun aivan kympillä. Toshin uskomattoman omaperäinen ja upea ääni sopii täydellisesti X:läisten jokaiseen kappalaseen ja mies osaa käyttää äätänsä niin hemmetin monopuolisesti, että sitä on väkisin välillä kateudesta vihreä Deyamalle. ^^
Ja tietekin myös Yoshikin, Heathin, Patan ja Sugizon (+ Taijin ja hiden taidot) vaikuttavat suuresti siihen, miksi X Japan varasti mun sydämeni melkeen heti.

Muuta kuin musiikki:
- Herrojen tyyli silloin joskus 80-90 luvulla.
- Saavtukset mitä ainaskin YOSHIKI on saavuttanut uransa aikana.
- En mä osaa muuta sanoa kun että koko X Japan yhtenä pakettina on se syy miks X:läiset on ne mun lemmpari!

BUCK-TICK:
Teen ilkeästi ja quottaan suoraan Apinakapinalta kun hänen sanojansa lainaten kerron myös omani:

Apinakapina kirjoitti:Musiikkityylissä minuun vetoaa vahva tunnelataus, erikoiset ja erilaiset äänimaailmat, toisten kappaleiden romanttisuus/dramaattisuus ja toisten itseironisuus tai kepeys. Minulla on itse asiassa hyvin heikko kuva siitä, miten bändi on kronologisesti kehittynyt tyylistä toiseen, enkä kyllä oikein tuota vanhempaa tuotantoa niin tunnekaan = fail. Lyriikat ovat minulle mieleen, usein yksinkertaisia (ehkäpä monien englantilaisbändien tyylisiä?) ja tehokkaita, mutta joskus myös raivostuttavan... mystisiä/taiteellisia/tai jotain.
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja Dekiru » Ke Joulu 21, 2011 12:38 pm

Edes ilman minkäänlaista kyseenalaistamista ekana on X Japan.

Mä oon melko uusi X:n fani jos verrataan niiden taipaleeseen, vasta keväällä alotin kuuntelemaan. Plus oon sen verran nuori että ei oo oikeen J-rockkikaan aikasemmin kiinnostanu. X on vaan jotain niin suurta ja mahtavaa mihin mikään muu ei pysty. En oo siis päässy seuraamaan X:ää juuri ollenkaan, mutta se ei haittaa.

Musiikki
- X Japanin musiikki on tosiaanki muuttunu vuosien saatossa aika hiton paljon, mitä enemmän ikää tulee ukoille niskaan nii sitä enemmän ne rauhottuu. Mut niin, eniten mä tykkään biiseistä ja siitä tyylistä muutenkin mikä on julkastu ennen Silent Jealousya, koska se on niin raskasta mutta silti kaunista. X:n kappaleet on jokanen erilaisia, ja jokainen omalla tavalla kaunis, osa on jopa ihan eri tyylisiä. Balladit uppoo kun kuuma veitsi voihin ja kunnon nopeet biisit tempasee mukaansa ku tornado nyt lievästi sanottuna.
- Se on niin erilaista verrattuna muihin. Kaiken J-rockin keskeltä kaikkein erottuvimpana loistaa X, se pomppaa heti esiin kun on kerran kuunnellu. Kukaan muu ei tee samanlaista musiikkia kun nää jätkät, se on laki ja piste.
- Koska jokanen kappale on erilainen, jokasessa on erilainen tunnetila. Rakastuneena voi kuunnella Forever Lovea äärettömyyksiin asti kunnes levy kuluu puhki ja vielä sen jälkeenki, vittuuntuneena vaikka Break the Darknessia, surullisena Endless Rainia ja niin edespäin. Jokaselle tunteelle löytyy X:ältä ainakin yks biisi, mikä on ihan mahtavaa.
- Jätkien taito. Yoshiki on jumala. Sillon kun Yoshiki soittaa pianoa niin koko maailma hiljenee ja sillon ku Yoshiki hakkaa rumpuja niin kaikki on ihan Keniassa. Toshin ääni on muuttunu vuosien saatossa aika paljon, ja se muuntautuu vaikka miksi. Ihme ameba sekin.
- Se, miten jätkät oikeesti rakastaa fanejaan ja miten fanit rakastaa bändiä. Kun Toshi alkaa itkeä Forever Lovessa, fanit laulavat puolesta. Awesome?

Muusta kuin musiikista
- Keikkalavojen ulkopuolellakin X on täydellinen, jokanen on niin selvästi oma persoonansa. X on yks perhe toisinsanottuna.
- Niiden tyyli: 80-luvun puolella otetut kuvat todistaa, että tässä maailmassa hiuksille voi tehdä ihan mitä vaan. Muutenkin niin persoonallista tyyliä on vaikee löytää mistään muualta. Nahkatakki + tupakka ja moottoripyörä niin kaikki on täydellistä.
- Kaikki se, mitä ne on saavuttanu, on niin uskomatonta.

Tais varmaan riittää? 8D
Viimeksi muokannut Dekiru päivämäärä Ma Heinä 23, 2012 9:41 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
Dekiru
Teknikko
 
Viestit: 144
Liittynyt: Pe Loka 28, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Athum.

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja illusione » Ke Heinä 18, 2012 6:32 pm

Asd oon tosi huono kertoo tämmösiä tarkkoja"syitä" miksi juuri joku bändi on mun suosikki jne :D:D Ja kaikenlisäks mulla on nyt ajansaatossa muuttunu helvetisti mun musiikkimaku etet ... no, yritetään kuitenkin. Eli kuitenkin se ykkösistä ykkösin, jota oon An cafen jälkeen jiirubändeistä kuunnellut kaikista eniten, niin on the GazettE.

1. Ilman muuta pidän Rukin äänestä, esimerkiksi Moonissa mul menee kauheet kylmät väreet siinä kertosäkeessä kun Ruki laulaa korkealta.
2. Muutenkin, kaikki biisit ovat omalla tavalla erinlaisia eikä yhtään samantapaista PV:tä / sinkkua ole tullut samalta eikä kyllä muiltakaan bändeiltä vastaan.
3. Kuten joku jo mainitsikin, gazette on yks munkin lemppari livebändeistä, vaikka en keikoilla oo käynytkään (yhyy) niin kyllä ihan netistäkin katsottujen livejen perusteella voi sen sanoa :D:D Ruki suorastaan elää lavalla. Jotenkin niin tunteella pojat vetää joka keikan et iha yhyy.
4. No sit tietysti niiku yks syy on Uruha <3 Uruha on yks mun suosikkimies 4 ever d44. Urska on vaa niin mahtava, sen soittotaidot ja kaikki. Tyhmät jutut ja muutenki jotenki niin retardi mies et jätetää tää nyt tähä.

Megaromania on mulle sinänsä uus tuttavuus, et tiesin sen kyllä jo bändin syntymis vuonna mutta alle vuos sitten vasta aloin kunnolla kuunnella.

1. Eli siis, suurin syy on Miseryn kitarasoolot ja muutenkin kitaran käsittelemistaidot joita jumaloin kun kuuta nousevaa <3 Siis jotain niin käsittämötöntä asd. Esimerkiksi quitenssence voyagessa, Cynthiassa tai Phantom to the pastissa aah <3 Mutta joo ihkutukset sikseen, Misery on joku kitara- ja tyylijumala muutenki ;__;
2. Suin ääni on joku toinen mainitsemisen arvone. Sen syvyys (troll) ja muutenkin, sil on niin mahtava semmoinen syvä miesääni joka on kun tehty kaikkiin kappaleisiin, varsinkin Gate of the Prophetissa se tulee mahtavaasti esiin, tuo onkin yksi mun lempibiiseistä.
3. Tyyli. Eli rakastan kaikkia Megaromanian outfittejä varsinkin Miseryn. Tosin, tykkäsin enemmän Suin tyttömäisistä mekoista ja hiuksista, kun siitä on nyt tullut VÄHÄN miesmäisempi 8D Mutta tyksin silti.
En nyt osaa enempää tähän kertoa, mutta joo aivan mahtava bändi on ja silleen.

Ja tähän en keksi , kun tykkään niin hiton monista bändeistä mutta en jaksa tehdä "kunnon" selitystä kun enää yhdestä asd. Olisin periaatteessa voinut laittaa tähän Phantasmagoriasta, mutta koska tykkään myös Kissen ja Rikun uudesta bändistä, niin sanoisin nyt vaikkapa 凛(Lin):in.

1. Juu eli kukapa arvaisikaan, että mainitsen tähä KISAKIN bassotaidot!? XD Joo siis Kisaki on mahtava basisti.
2. RIKUN ÄÄNI! ;____; Mua itkettää oikeesti esimerkiks kun nytki soi Royl Bloodia täl hetkel, aah oikeesti kertosäkeessä kun Riku laulaa korkealta ni voisin alkaa itkee kun kuulostaa nii helvetin hyvältä. Se mies osaa käyttää ääntään ihan missä tahansa biisissä, synkässä tai vähän tommosessa kevyemmässä.
3. Noh, tykkään ylipäänsä musiikin tyylistä. Metamorphose on ikuisesti yks mun suosikki biiseistä, tykkään alun melodisesta soundista jne. Niin joo Mizukin ja Kanatan kitarat onku luotu toisilleenmelkeen yhtä täydellisiä kuin MiseryXDja meni aiheen ohi. Kaikki biisit on jotenkin erinlaisia ja voi kuinka kliseinen toteamus, mutta tosi.
4. No kaikki mahtavat jutut mitä nyt keksii tähän, siis nää kaikki videot ym mitä oon kattellu, rikun blogi, offshotit ym. Erittäin hauska bändi ja jokainen making offi mitä oon kattellu niin ei voi muuta kuin nauraa miehien typeryydelle XD Kisaki on mahtava levypomo, ei voi muuta sanoa.

Yay tais mennä aikalailla ihkutukseks, mut minkäs voi :c
Ja tähän lisäks vielä muita lempibändejä, kuin Lycaon, ViViD, Versailles, Kiryu & An cafe. Kaikki mahtavia bändejä.
Dear ██, I ██ you.

I will ██ you with every broken piece of me.

    1 tykkää.
Avatar
illusione
Roudari
 
Viestit: 82
Liittynyt: Su Syys 26, 2010 10:04 am
Paikkakunta: Sln

Re: Lempijrockbändit

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Su Loka 06, 2013 8:36 pm

Köhköh luettani tuon edellisen viestini totesin että on ajat vähän muuttuneet samoin lempi J-rock bändini.
So..


D #1

Se mikä sai D'n nousemaan pimennosta ihan ykökseksi, oli viime vuoden D'n keikka Glorialla. Jo sitä ennen Asagi ja muut jätkät olivat kivuneet ylemmäs ja ylemmäs. Tajusin että ei oikeasti Asagilla on aivan hemmetin upea ääni ja miten lahjakkaasti mies osaa sitä käyttää. Muutenkin D'n musiikki sellaista upeaa, erinlaista, kylmiä väreitä aiheuttavaa ja jokainen kappale on erinlainen, mutta silti jokaisessa on se D-mäinen tunne. Asagin ääni aiheuttaa mulle kylmiä väreitä monissa D'n kappaleissa, esim Der König der Dunkelheit ja Namonaki Mori no Yumegatari. Myös se miten pojat käyttää jokaisen bändilaisten asemaa hyödyksi bändissä ja luovat niin upeita kokonaisuuksia.

D'n asut, meikit ovat myös suuri osa syytä miksi D on minulle suurta ja kaunista. Ja jokin sai D:läiset erottumaan muista bändeistä niin paljon etten voinut vastustaa kiusata ja tutustua kyseiseen bändiin. Oliko se sitten Asagin upea ääni vai jokin muu? Sitä en tiedä. Toiseksi asiaan vaikutti myös se kuin tänne Lafiin tulin käyttäjäksi ja aloin lukemaan Ayshan ficcejä D:stä, sekin vaikutti asiaan, sen ratkaisevan verran. Jätkien luonteet ja millaisia he ovat ihmisinä saivat mut kanssa vakuuttumaan että tässä olisi sellainen bändi, jotka kanttaaa kuunella ja rakastaa.

Muuta kuin musiikki:

Jätkien tapa kohdella fanejansa, se miten ne arvostaa fanejansa, ottaa keikoilla kontaktia faneihinsa.

the GazettE #2

Gazetto, mitä voisin sanoa että se olisi järkevää? Gazette on esimmäisiä J-rock bändejä, joita kuuntelin kuin tein esimmäistä kertaa tuttavuutta J-rock maailman kanssa ja jo silloin ihastuin Rukin ääneen, ääneen jossa on jotain mystissä ja Rukimaista. *lyö itseänsä naamaan* Rukin äänen takia aloin kuuntelemaan enemmän Gazettoa ja otin lisää selvää bändistä ja sen jäsenistä. Silti mulla meni hyvin pitkä aika kunnes sytyin ihan totaallisesti bändille.

Myös Rukin ääni aiheuttaa mulle tietyissä kappaleissa kylmiä väreitä ja parhain näistä kappaleista on Toguro. Jaksan aina miettiä miten niin pieni mies voi laulaa niin matalalta ja kaikkea. Cassis on toinen, joka aiheuttaa väristyksiä ja laittaa jalat heikoiksi. Gazetten musiikki on ihan omaa luokkaansa, se ei ole sitä yhtä tiettyjä luokkaa, vaan monia erinlaisia ja niistä kostuu Gazetton musiikki. Rukin taito kirjoittaa lyyrikoita ja ne lyyrikat ovat jotain, käsittelevät tärkietä asioita (ainaskin itselläni) ja niihin voi samaistua helposti.

Jäsenistä Rukin lisäksi Kai vetoaa muhun eniten. Kaissa on jotain sellaista mitä mä ihailen suuresti, herran upeiden rumputaitojen ja leader-sama-tittelin lisäksi. Kain suloinen hymy ja nauru piristävät vain kummasti. ♥

Muuta kuin musiikki:

♥ the GazettE'n livet, ne on jotain parhautta.
♥ Jätkien tyyli, vetoaa ihan täysillä ja erityisesti Rukin kaula viivat.
♥ Jätkät ihan itse, olemalla omat ihanat itsensä.
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron