Lempikappale

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

Lempikappale

ViestiKirjoittaja Umi » Ke Heinä 08, 2009 8:19 pm

Jotta voisimme listata suosikkimme j-rockin saralla kaikin mahdollisin tavoin, on tämäkin aihe tietysti välttämätön. Kyse on arvatenkin sinun lempikappaleestasi. Mikä kappale on kolahtanut kaikkein kovimmin? Milloin? Miten? Miksi?

Tarkoitus ei ole tehdä listausta suosikkikappaleistaan, vaan todellakin kertoa siitä yhdestä (mahdollisesti muutamasta) kappaleesta, joka on ehdottomasti ylitse muiden.
Mind the gap between the train and the platform.

Avatar
Umi
Teknikko
 
Viestit: 137
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 5:29 pm

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja SaseKo » Ke Heinä 08, 2009 9:03 pm

Mä yritän nyt. On kyllä aika lailla hyvin vaikeaa valita vain yksi, muttah... Kurenai nyt vei voiton muista. Eli, olettettavastikin, lempparibiisini on Eksulta. Ja miksi juuri Kurenai? Tähän on miljoona syytä, joita en osaa kunnolla edes selittää.

No, ensinnäkin, Kurenai oli se laulu, joka sai minut hurahtamaan Äksään. Ja ilman tätä hurahtamista en olisi keksinyt ruveta kuuntelemaan muutakin jiirumusiikkia. Ja ilman jiirumusiikkia mä en olis tällanen otaku, joten kaikki kiitos kuuluu Kurenaille. Sillä on siis sen takia hyvin paljon tunnearvoa. Mä en muista, millon tää tapahtu, mutta mä muistan sen tilanteen tosi selkeästi. Mä istuin koneella, ja yritin löytää Youtubesta jotain hauskaa. Sitten mulle tuli mieleen, että hei hetkonen, mikäs se oli se bändi, se japanilainen mukamas hyväkin? Lopulta mä muistin, se oli X Japan, ja klikkasinpa sitten sillä. Näytölle pamahti vaikka mitä, ja mä klikkasin siitä sitten Kurena - Last Live -videota. Ja kun ne alkusoinnut pamahti soimaan, ja se video siinä samalla, mulla rupesi kyyneleet valumaan. Valumaan ihan tyhjästä, putosivat poskille ihan valtoimenaan.

Se oli tosi omituinen hetki, ikinä ennen en ole itkenyt musiikin vuoksi. Joskus pienempänä Topin ja Tessun parissa olen pillittänyt, mutta muuten minua ei ole saanut itkemään muu kuin fyysinen tuska tai jonkun kuolema. Se tilanne oli niin outo, tosin mä en sillä hetkellä sitä tiedostanut. Olin aika mukavasti transsissa, ja kun Toshin ääni ensi kertaa kajahti kuuluville, se oli musta kaunein ääni minkä mä olen ikinä kuullut. Ja on se yhä. Se alun rauhallisuus tuuditti mut ensin transsiin, kuten jo mainitsin, ja kun alku oli oli ja musiikki vaihtui rokimmaksi, mä olin kirjaimellisesti myyty, kylmät väreet vilisti selkäpiitä myöten (ja vilistää yhä, tälläki hetkellä, kuuntelen nimittäin Kurenaita vangitakseni tekstiin mahdollisimman hyvin fiilingit, jos hienosti puhutaan XD).

Kurenai oli kaunein ja uskomattomin laulu minkä mä olin ikinä kuullut, ja tuli niin oli, että tämä on sitä musiikkia, kun ekan kerran sen kuuntelin. Mä rullasin sitä läpi uudestaan ja uudestaan sinä päivänä, ja vaikken tiennyt, keitä ne muusikot siinä oli, se musiikki ja se video sai mut itkemään aina vaan. Tajusin, että tämä on nyt joku viimeinen kerta jossakin, ja luulen, että sillä tilanteen ja videon lohduttomalla tunnelmalla oli osansa mun omaan pikku itkukohtaukseeni. Kun lopulta lähdin koneelta, kirjaimellisesti tärisin, olotila oli sanoinkuvaamaton. Onnellinen ja niinkuin ...olisin löytänyt sen jonkun. Ja kun sitten aikaa myöten tutustuin bändin muuhun tuotantoon, mä tajusin, mitä se fangirlismi on. Niin, ja musiikkiorgasmitkin vihdoinkin ymmärsin XD

Mikä siinä Kurenaissa sitten niin iski? Mä en tajua, vieläkään. Mulla oli koko ajan olo, että mä olen kuullut tätä musiikkia joskus. Se puolestaan on mahdotonta, sillä vanhemmat eivät koskaan ole muuta kuin suomalaista (lukuunottamatta Rollareita) kuunnelleet. Tuli olo, että nyt mä olen löytänyt jonkin asian, mitä mä olen etsinyt koko ajan. Ne alun soinnut - niissä on jotain maagista, ihan varmaan. No, tottakai siinähän on uskomaton sävellys ja kaikki maat, kaikin puolin, kun Yoshikista on kyse, ja lauluääni on ihan taivaallinen. Kenties se yhteisvaikutus oli se syypää. Myös se kohta, kun Toshi ojentaa mikin yleisöön ja yleisö karjuu kertosäettä, on niin huumaava, että siinä meinaa välillä taju lähteä. Ja yhä, jos tilanne on mahdollinen, voin helposti itkeä Kurenain soidessa. Ja joskus sitä ei voi pidätellä ja sehän tuo sitten mukaan joskus hiukan kiusalliakin tilanteita. XD

Kurenai on pysynyt mun lempikappaleena koko sen ajan, kun japanilaista musiikkia olen kuunnellut. Muuten, koskaan aikaisemmin en ole kunnolla kuunnellut musiikkia, enkä ole ymmärtänyt, mikä siinä on se niin viehättävä asia, joka saa ihmiset itkemään. Nyt mä ymmärrän, jeps. Ne alun sanat Kurenaissa ovat ihan nerokkaat, ja kas kummaa, ilman yritystä, ne jumiutuivat päähän. Myös moni muu kohta sanoista on jumiutunut aivosolukkoihini. En ole koskaan yrittänyt opetella laulujen sanoja, koska omaan niin paskan lauluäänen ja olen tajuttoman ujo avaamaan suutani, mutta moni Kurenain kohta on vaan takertunut päähän. Ja kertosäkeen toki osaan, mun maailmankatsomukseni mukaan sen kuuluu yleissivistykseen XD Crucify my love taitaakin olla ainut laulu kaikista lurituksista ikinä, jonka osaan ulkoa. Mutta anteeksi, nyt mä en pysy aiheessa. Vastaus on vain niin mahdoton, miksi Kurenai on se lemppari.

Vielä tiivistettynä: sillä on tunnearvoa, se johdatti minut jiirumusiikin maailmaan, se kuulostaa tajuttoman hyvältä ja Toshin ääni sopii siihen täydellisesti, sen jokikinen kohta on onnistunut ja mukaansatempaava, se on täynnä tiettyä latausta joka aiheuttaa helposti transsitiloja ja ylipäätään kaikin puolin se on täydellinen laulu. Anteeksi, etten analysoinut enempää sen niitä kaikkia musiikillisia hienouksia, mutta en yksinkertaisesti osaa perehtymättömyyteni takia. Tunnepohjaisesti ja tällain yleismaailmallisesti käsittelin tätä lempiluritustani, kerroin näemmä hiukan toiston kera miten sen löysin, ja nyt vain toivon että se riittää ^^ ...Itse asiassa, jos ihan totta puhutaan, mun mielestä tämän koko tekstin tilalla olisi toiminut yksi lause: se on täydellinen. Kuunnelkaa vaikka itse, jos ette usko! Warnings: saattaa aiheuttaa hyvin vakavia kohtauksia, liian täydellinen!

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja offline » Ma Elo 24, 2009 5:09 pm

Mä mietin pitkään, että kerronko ja viitsinkö tulla postaamaan mitään SaseKon kilometrinviestin jälkeen :p Päätin kuitenkin avautua Siitä Ainoasta Biisistä.

Mulle ehdoton suosikki, paras biisi maailmassa ikinä, kaunein kappale mitä on ikinä tehty ja tullaan tekemään, on Alice Ninen MIRROR BALL.

Viime keväällä mä ummikko avasin silmäni ja tutustuin Japanin musiikkitarjontaan. Kuuntelin joitakin bändejä ja tykkäsin kovasti, ja jossain vaiheessa Alice Nine hyppäsi silmille. En muista oliko se YouTubesta, vai BBT'stä vai jostain lehdestä, kuitenkin sain nimen katseeni alle. Nimi jäi häiritsemään aika vietävästi, ja muutamat kuvat jotka näin lisäsivät mielenkiintoa. Kuuntelin muutaman biisin, ja se iski heti suoraan sydämeen. Arisuista tuli heti lempibändini, mutta lempibiisiä mulla ei vielä ollut. Ennen kesäkuuta.

Kesäkuussa mut valtas joku musta tunne, jollaista en ollut ikinä kokenut aikaisemmin. Mä masennuin ihan mielettömästi, varmaan perhekin huomasi jotain siihen suuntaan viittaavaa. Mä en tiedä mistä se tuli, tai mistä se johtui, se vaan tuli ja asettui mun sydämeen asumaan ja tekemään tuhojaan. Aluks mä yritin kestää sitä, mutten kestänyt kauaa sitä. Lopulta mä pillahdin raskaaseen itkuun (sen jälkeen mä tiedän miltä itkeminen tuntuu), ja rukoilin, rukoilin ihan polvillani, että tää kaikki kamala lähtis musta pois, että Jumala auttais mua jaksamaan ja selviämään eteenpäin. Mä en oo varmaan ikinä rukoillut niin pitkään kun sinä päivänä. Sen jälkeisistä tapahtumista mä en muista mitään, sen vaan että itku loppui kuin seinään.

Myöhemmin, samana päivänä, mä menin tietokoneella ja klikkasin WMP'n auki. En jaksanut valita kuunneltavaa musaa, painoin vain suoraan play-näppäintä. Eka biisi mikä tuli, oli MIRROR BALL. Mun rukouksiin vastattiin, mutta erikoisemmalla tavalla. Oli miten oli, se biisi toimi, se hitto soikoon toimi; sisälle kertynyt paine helpotti, hengittäminen helpottui ja mun oli helpompi olla. Niin, olla. Mä oikeasti tunsin, kuinka kaikki se paska mitä se mustuus oli jättänyt mun sisälle katosi hitaasti, tuskaisesti ja kipeästi, mutta se katosi. Siitä päivästä lähtien oon joka ikinen päivä kuunnellut MIRROR BALL'n ainakin kerran päivässä, ihan vaan sitä varten, ettei mulle kävis niinkun kävi.

Vaikka MIRROR BALL'lla on mulle erittäin suuri tunteellinen merkitys, se on myös oikeasti erittäin hyvä biisi. Varsinkin alun pianon pimputus on mannaa mun korville. Oon aina ollut heikkona pianobiiseihin, ja nyt kun tuo jalo soitin yhdistettiin rokimpaan musiikkiin ja vieläpä onnistuneesti, ei voi sanoa muuta kuin 'hyvältä kuulostaa'. Alku on melko yhtäkkinen, mutta kuitenkin pehmeä, ja valmistelee korvat, mielen ja sielun musiikilliseen nautintoon. Shoun ääni on sknfkdfn niin upea, niin kerta kaikkiaan U P E A. Vanhemman tuotannon kipaleissa se kuulostaa kehittymättömältä ja nuorelta, ihan äänenmurroksesta kärsivän teinipojan ääneltä. Paljon on kehitytty, MIRROR BALL'ssa Shoun ääni on syvä, tumma ja uskomattoman omaperäinen. Se on upea. Parempaa sanaa en tuon maailman ihanimman vokalistin äänelle löydä, se on täydellinen. Arisujen biiseissä kitarat kuulostaa aina hyviltä, mutta tässä ne suorastaan sulautuvat musiikkiin, antaen sille oman silauksensa ja sävelensä. Kaksoiskitarat toimivat aina, ja nyt ne kuulostavat mahtavilta. Basso on kuten aina piilotettu kappaleeseen; sitä ei välttämättä erota, ellei ole tarkkana. Sitten kun sen löytää, se iskee ja kovaa. Rummut... Ah, mitä olisikaan biisit ilman rumpuja? Joissakin arisujen viisuissa rummut kuuluvat häiritsevän kovaa ja epätarkkoina, mutta se ei pidä paikkaansa MIRROR BALL'n kohdalla. Kitarasoolo: HEMMETTI. Heti ekaa kertaa kuunnellesani tätä kitarasoolo löi jalat alta. Se on yksinkertainen, vailla koruja, ja siksi niin hieno. Se on simppeli, jonka lähes jokainen taitava kitaristi osaisi vetäistä vaikka unissaan, mutta se on soitettu niin tunteella, niin aidosti, että pala nousee kurkkuun.

Pakko mainita vielä erikseen sanat. Musta tuntuu, että aina kun kuuntelen MIRROR BALL'n, ne sanat sopivat muhun just sillä hetkellä. Niiden parissa oon tuskaillut kääntämisen kanssa, niitä oon kirjoitellut kouluvihkoihin ja koepapereihin, niitä oon opetellut tuntitolkulla ulkoa. Tää on ainoa biisi, jossa sanat oikeasti merkitsevät mulle jotain muuta kuin kaunista tunnetta tai muutamaa kyyneltä. Niillä on mulle henkilökohtainen merkitys.

Lyhyesti sanottuna: mun lempibiisi on MIRROR BALL by Alice Nine. Se taisi kyllä tulla jo selville :D
We can live forever
I can be your favorite angel, angel
Beautiful Dangerous

Avatar
offline
Roudari
 
Viestit: 64
Liittynyt: Ti Kesä 09, 2009 6:15 pm
Paikkakunta: Hellsinki Rock City

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja Orkrist » Ma Elo 24, 2009 8:17 pm

Mulla ei ole mitään mahtavaa tarinaa siitä, kuinka löysin sen kappaleen, joka on mulle kaikista tärkein, mutta tokkopa sillä väliä. Todellisuudessa kuulin nykyisen lempikappaleeni ensimmäisen kerran melkein kolme vuotta sitten, enkä pitänyt siitä sitten laisinkaan. Rakenne oli liian sekava, rumpujen tempo liian nopea että muut soittimet olisivat pysyneet perässä, ja muutenkin vaikutti turhan hasardilta meiningiltä. Puoli vuotta sulattelin sitä, eli en kuunnellut juuri lainkaan, mutta melkein kaksi ja puoli vuotta sitten kolahti ja aivan vitun lujaa. Ei, en muista mitään valaistumishetkeä, mä vain aloin tykätä siitä kuunneltuani pitkän tauon jälkeen ja ymmärtäessäni sitä paremmin silloin. Gazetten Miseinen on siitä lähtien killunut kärkipäässä, eikä ole sieltä ihan heti todennäköisesti tipahtamassa.

Tavallaan on hankala selittää, miksi pidän juuri siitä, mutta toisaalta ei ole. Kaikista eniten mä rakastan Miseineniä niin paljon siksi, että siihen tiivistyy mun oma teini-ikäni ja kaikki, mitä Gazessa rakastan. Siinä on voimaa, se on raisu, villi, vapaa ja ehkä vähän vihainenkin, ja silti se on täynnä sellaista tunnetta, nostalgiaa, herkkyyttä ja ennen kaikkea kipeyttä, etten mä usko minkään kappaleen saavan aikaan yhtä hyvin muhun iskevää kokonaisuutta. Mulle Gazette on aina ollut yhtä kuin nuoruus, vaikka jätkät tekevät nykyään aikuisempaa ja vanhempaa musiikkia, mikä on luonnollista, mutta ei sillä väliä - jos mun Gazen tiivistää, se ei ole hienoja vaatteita tai kitarakikkailuja, se on Miseinen. Kappaleen lyriikat, jotka tietääkseni kertovat Rukin omista teinivuosista, voisivat olla kuin suoraan mun elämästäni pari vuotta taaksepäin, ja koska Gaze on ollut suuri osa niitä vuosia, kun mä olen tosissani elänyt parhaita vuosiani tähän mennessä, ei oikeastaan parempaa kuvaajaa voisi olla.

Musiikillisesti Miseinen on hämmentävä paketti - varsin reipas tempo, kitarariffi joka alkaa itkettää ja naurattaa melkein aina sen kuullessani, ihan mieletön bassosoolo, raskaampaa osaa ja kevyempää osaa, naamattoman hyvältä kuulostava hidas väliosa ja kaiken yllä nousee ja laskee Rukin ääni, epätasaisena, hieman hapuilevana, hallitsemattomana ja hiomattomana, rönsyilee minne sattuu ja saa lyriikat tuntumaan niin tosilta, että sattuu. Ja se kaikki kuulostaa aivan vitun hyvältä. Siinä mielessä Miseinen on musta hieno, että vaikka musiikki on vauhdikasta eikä sinänsä melankolista, siitä löytyy kuitenkin se sama kipeys kuin lyriikoista - mun silmissä on aina ollut taitolaji kirjoittaa sellaisia kappaleita.

... Niin. Oon äärimmäisen huono selittämään tällaisia asioita, mutta tiivistettäköön, että Miseinen on mulle kaikki, mitä parin viime vuoden aikana on tapahtunut; se on mulle nuoruutta, ystävyyttä ja sellaista itsenäisyyttä jollaista ei pitäisi ihannoida. These were the best days of my life / if I'm reborn, let's meet again.
here's the truth - baby, here's the truth.

    1 tykkää.
Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja Nukeochi » To Touko 20, 2010 7:49 pm

Hankalaa. Rakastan niin monia biisejä, mutta pitää sanoa että ainakin tällä hetkellä hyvin vahvoilla on Rinin Fake Dance.

Rin, vaikka uusi bändi onkin, on mun ehdoton suosikkibändi. Kun kuulin Fake dancen ekan kerran, se vain osui kuin nyrkki silmään. Tää oli toinen kappale, minkä Riniltä koskaan kuulin, ja bongasin tän melkein heti ilmestymisen jälkeen. Biisiä oli ehtinyt mennä vasta puolisen minuuttia, kun totesin mielessäni, että tää on jotain sellasta, mitä oon tietämättäni kaivannu. Mulle oli ehtiny tulla jo kamala ikävä Phantasmagoriaa & Kisakia, niin voitte vain kuvitella miten naama paistoi kuin Naantalin aurinko, kun kuulin biisin ensimmäisen kerran ja rakastuin siihen totaalisesti. Kisaki is back. Normaalisti tykkään huomattavasti raskaammasta ja rockimmasta musiikista, mutta tän kappaleen poppimaisuus ei häiritse mua pätkän vertaa.

Rikun ääni on kehittynyt huimasti sitten Phantasmagorian, mutta vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. Onneksi. Rikun ääni kuulostaa tässä biisissä uskomattoman hyvältä ja no, Rikulta. Rikun ääni on aina kuulostanut hirveän nuorekkaalta (vaikka niin kuin sanoin, se on kehittynyt, mutta silti hänen laulussaan on silti lapsekkuutta. Mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsee :D), eikä välttämättä ole sieltä kaikista laajimmasta päästä, mutta se on silti persoonallinen ja upea. Lisäksi rakastan hurjasti taustahuutoja.
Reiyan rummutus on tarttuva ja se jää soimaan päähän vielä pitkäksi aikaa soimaan, positiivisessa mielessä onneksi.
Kanatan ja Mizukin kitarasoolot ovat loistavia. Kitaroiden vinkuna jää mieleen ja kuljettaa kappaletta mukavasti eteenpäin. Nämä miehet todellakin osaavat asiansa!
Ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan, oli Kisakin basso. Sen kyllä erottaa taustalta, mutta olisin toivonut sen kuuluvan selkeämmin. Mut no can do, siitä huolimatta tää kappale on mulle se kaikista rakkain tällä hetkellä. Sen huomaa kyllä siitäkin, että se on soitetuin biisi kännykässä ja sitä tuleekin kuunneltua päivittäin. Jos ei kotona koneella, niin sitten välitunneilla kuulokkeista.

Liveversiokin, (siis se ainoa mikä Tubesta löytyy) kuulostaa hienolta. Vaikka siinä on aika paljon eroavaisuuksia levyllä olevaan versioon verrattuna, se ei ole sen huonompi. Rikun tanssi on sympaattinen ja mukaansa tempaava. Hitto vie, tekisin niin paljon jos joskus pääsisin näkemään tämän livenä!
Viimeksi muokannut Nukeochi päivämäärä Ma Syys 06, 2010 8:06 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
[Can you hear me now?]

Avatar
Nukeochi
Teknikko
 
Viestit: 137
Liittynyt: Su Tammi 03, 2010 7:28 pm

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja GuuraJoinan » Su Kesä 06, 2010 12:21 pm

Huhhuijaa. Onpas tänne saatu paljon tekstiä aikaan yhdestä lempibiisistä. :'D Kunpa itse saisi edes töherrettyä jotakin.. No, kokeilemalla sitä oppii! (; Hmmh, törmäsin jo tähän keskusteluun sitten eilen, mutta joudun lopettamaan aloitetun kirjoitukseni, koska piti lähteä hakemaan siskoa yöllä kotiin. Joten, jatkan siitä. En osannut päättää yhtä biisiä, joten heitin tähän joidenkin minuuttien pohdinnan jälkeen the GazettEn Cassiksen (vaikka Orkrist esittelikin jo ylempäänä Miseinenin :'D), koska kahdestakaan biisistä en olisi osannut alkaa esitelmöimään, kun loppujen lopuksi en kumminkaan olisi ollut yhtään tyytyväinen siitä syntyvään tulokseen. :')

Cassiksen valitsin eniten siksi, että vaikka se on yksi suurista suosikkibiiseistä, en tapani mukaan ole jaksanut tavallaan kuunnella sitä eli omalta kannaltani katsottuna kuluttanut sitä armotta aivan loppuun, koska veikkaan, että se omassa korvassani todellakin pidemmän kuuntelujakson jälkeen kävisi aivan tylsäksi. En uskalla koskea siihen sillä tavalla, osasyynä sekin, että Gazette on myös lempibändini näistä muista japanilaisista bändeistä, joihin olen tutustunut. Tiedän kaiken lisäksi Cassiksen sanat suomeksi, joka sai minut samaistumaan niihin vahvasti. Eräs ihminen tuli mieleeni muutaman lukukerran jälkeen vahvasti mieleeni ja kuunnellessani biisin uudelleen niiden kanssa, en voinut olla herkistymättä.

^ Yleensähän ei biisit saa minua herkistymään, jos niitä ei ole tavallaan sanonut omistavansa minulle itselleni joku tärkeä ihminen tai sanonut, että siitä tulee mieleen se ja se tapahtuma, jne. Kaiken päälle eräs ihminen, joka on minua vanhempi ja samassa koulussa, sanoi laulaneensa sitä junamatkalla kotiin, että kaikki bussimatkailaiset varmaan olivat hieman ihmetelleet tapausta. :'D Se tyttö kuitenkin on niin vahva, ettei se häntä häirinnyt ja uskonkin sen. Silloin vielä myös luulin, että oikein kukaan muu ei koko koulussa kuin ystäväni pidä j-rockista, joten pitkien hämmentyneiden katseiden ja rohkeuden voittamisen jälkeen uskalsin puhua hänen kanssaan. Ei siis ole juurikaan ihme, että hänen tarinansa ovat kovasti jääneet mieleeni erikoisesti Gazettesta ja tästä biisistä. Milloin, sitä taas en osaa tämän tarkemmin sanoa. Olisiko ollut nyt päättyneen lukuvuoden alussa, vielä kun oli lämmintä syksyllä, kun päätin tämän kuunnella ja rakastua. Sitä ennenhän maailmankuvaa japanilaisesta musiikista avasi tuo toinen ystäväni, josta mainitsin, ennen Animeconia viime kesänä.

Mitä vielä lisäisin, vaikka joskus yksinkertaisesti saatetaan kuvitella, että lempibiisi on se jonka sanat osaa ulkoa ja jota kuuntelee 24/7. Mikä siinä jos tykkää ja sanat väkisin oppii kuuntelukertojen lisääntyessä. Se ei kuitenkaan kuulu tämän biisin kohdalla mun tapoihin, kuten jo aikaisemmin tuossa selitinkin. Cassis saattaa peräti multa mennä välillä ohi korvien. Mielestäni myöskään sinäänsä biisissä ei ole selkeää taustamusiikkia tavallaan, se vaan on välillä vähän hälyä mun korviini, mutta pidän siitä kovasti silti. Kyllähän erotan hellävaraisen kitaran ja niin edespäin, mutta olkoon se vaikka Rukin ääni, joka tekee pehmeällä kohoilullaan siitä hyvän biisin, jos taustoja ei kunnolla kuuntele. Mieshän oikeastaan laulaa sitä aika tunteella, lisäisin mun mielipiteeseeni. :') Jos joku ei oo viel biisiä kuullut, suosittelen myös repäisemään sen joko koneen suojista tai jostakin netistä. (;
Tunteet ovat kliseitä, mutta ne kaunistavat maailmaa kummasti.
Tunteet johdattavat ihmisiä ja ilman niitä riitoja ja vaikeuksia tuskin olisi.
Kaikki vain tapahtuisi.

Avatar
GuuraJoinan
Fani
 
Viestit: 13
Liittynyt: Ti Kesä 01, 2010 2:36 pm

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja burger_king » Ma Joulu 27, 2010 9:58 pm

mun lempikappale on an cafeen smile ichiban ii onna! se oli ensimmäinen biisi jonka kuulin ja rakastuin heti ^Q^ mikun ääni on täydellinen ja biisi on muutenkin niin ihana!!! koin uudelleensyntymisen kun kuulin tämän biisin ja olen kuunnellut sitä jo yli 100 kertaa. Se on vain paras miusta ^^

siitä lähtien aloin kuuntelemaan j-rokkia ja tutustuin kaikkiin mun mussuihin jotka tykkää an cafesta ^^

// Viestisi kaipaisi vähän lisää sisältöä - olisi mukava kuulla esimerkiksi perusteluja siitä, miksi juuri tuo kappale on mielestäsi niin ihana. - niini

burger_king
Fani
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ma Joulu 27, 2010 9:47 pm

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja illusione » La Tammi 01, 2011 1:56 pm

äh, tulin päivittelemään tän uusiks : p
Eli niistähän on paljon, mutta en voi valita vaa yhtä vaan sanon muutaman. Eli yhtenä parhaimmiksi nousee(höm...) Phantasmagorian eternal silence. Ja tosi suuri syy siihen on ne kitarasoolot <3___<3. Jotain äääälyttömän ihanaa <3 Ja se tunnelma siinä biisissä on jotenkin .... nii rauhallinen ja semmonenn .... ihana :'D Juu osaan selittää...ömmöö... ja sit tietty sanat ;_; Eniten tykkään kuitenkin niistä kitarasooloista ja se on varmaanki suurin syy miks tykkään tosta biisistä nii helvetisti <3 ja kertosäe <3 juu mut kuitenki toi on siis.
Toooisena tulee sit gazetten guren. Ääää, en vois elää ilman sitä biisii <3 No voisin ehk mut tykkään siitäki nii älyttömästi<3 Rukin ääni on siinä jotenki nii ihana(kuten aina) ja sit siinäkin on se tietty tunnelma, tunnelma vaikuttaa älyttömästi siihe mite eri biiseihin suhtaudun :'DD ja kitarasoolot ofc <3 ja sanat, vaikka niihin en oo nii erityisemmin tän kappaleen kohalla perehtynykkää.
jhaa sit vielä yks miljoonista, daizystriperrin brilliant days. Tääki jotai nii ihanaa ;_; tää on nii symppis biisi et arvatkaa vaa meinasinko käyä pillittää ku kuulin eka kertaa <3 Nii kauniit sanat, nii kaunis sävel .... tulee kaikkii muistoja mieleen ain ku kuuntelee :') Täs välis on pakko mainita et äitille tuli siit alust mielee joku sinfonia orkesteri krhm.... mut ei siitä sen enempää. Mutta, sit se yugirin ääni siin <3___<3 kylmät väreet. Sit se loppu siinä, siis, rakastan sitä loppuu kaikista eniten ! Se menee siin nii raskaaks ja semmoseks ...se on niin tunnolla vedetty se loppu ;_; juu. Mut tää on ja pysyy varmasti yhtenä mun suosikki biiseistä 4ever.
Ja onhan niitä muitakin raksuja <3 (: ja en oo edelleenkää tyytyväinen tähän esittelyyn kun en vaa osaaD:
Viimeksi muokannut illusione päivämäärä La Heinä 23, 2011 3:39 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Dear ██, I ██ you.

I will ██ you with every broken piece of me.

Avatar
illusione
Roudari
 
Viestit: 82
Liittynyt: Su Syys 26, 2010 10:04 am
Paikkakunta: Sln

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja tearless-rain » La Tammi 01, 2011 2:17 pm

Äh, päättäminen on vaikeaa, kun biisit ovat niin erilaisia, mutta silti listallani ykköseksi taitaa kuitenkin nousta MUCC:un Ryuusei.

Biisi on musikaalisesti ja sisällöllisesti aivan tajuttoman kaunis. Alkusoitto on upea; Miyan ja Yuken kitaran ja basson yhteistyö kuvastuu tässä minusta esimerkillisesti. Tatsuroun ääni vaihtelee kappaleessa tasaisesta kaipaavaan huutoon, ''puhumiseen'' ja korkealta laulamiseen. Pidän Ryuuseista kaikista eniten livenä, ja suuri toiveeni olisikin päästä kuulemaan se tämän kuun keikalla. Myös efektejä on käytetty kappaleessa juuri sopivasti eikä liikaa, ja ne antavat kappaleelle lisää tunnetta.

Kuuntelemalla ymmärsin kappaleesta jonkin verran, mutta kuitenkin niin vähän että silloin en tajunnut vielä kappaleen mahtavuutta. Kun kuitenkin eräänä päivänä sitten luin käännöksen, se liikutti minua todella. Rivien välistä voi lukea niin suurta kaipuuta, surua ja iloa, ja siksi Tatsurou saa taas kerran suurta kunnioitusta minun puoleltani osakseen. Ryuusei on todellakin yksi niistä harvoista biiseistä joita voisin kuunnella aina kerta toisensa jälkeen maailmantappiin saakka. Sivumainintana; kannattaa katsoa MUCC:un Live Chronicle 3:sen versio.

Ja PV:täkään ei saa unohtaa; sekin on kaunis. Se tähtitaivas ja tähdenlennot, ah. ♥

Meikäläistäkään kappaleet eivät saa usein herkistymään, mutta Ryuusei tekee poikkeuksen tässäkin. Kerran kun satuin katsomaan erään hyvin koskettavan elokuvan ja kuuntelin Ryuuseita sen loppumisen jälkeen, aloin todellakin itkemään. Ryuusei koskettaa minua kappaleena hyvin paljon, koska pystyn samaistumaan lyriikoihin. ''Lovers swallowing back their tears and shivering. Their hands, fastened so warmly it is sad. Do not forget it, the beauty of the future of which you dreamed. A cluster of meteors, stars that vanished, your smiling face.'' Etenkin tämä kohta koskettaa minua aina, koska minusta se on kuin luotu kertomaan siskostani joka on kokenut ja kärsinyt elämänsä aikana niin paljon. Olen miettynyt että silloin kun/jos hän menee naimisiin, soittaisin tämän hänen häissään.

Laulan Ryuuseita paljonkin, etenkin silloin kun olen yksin kotona. Biisiin rakastuin todellakin jo ensikuulemalta, ja se oli toinen kuulemani kappale MUCC:ulta. Tälläisten kappaleiden kuten Ryuusein takia MUCC onkin minulle yksi tärkemmistä yhtyeistä koskaan.

''As if our linked hands could never be separated. As if our linked fingers would never part.'' Kukapa ei voisi olla rakastamatta?

Toivon että joskus osaan soittaa tämän kappaleen bassollani. ♥
Kuva

「ずっとなんて強いこと言えない僕聞けない君。」

I've always been unabled to say strong words, that's why you never heard of them.

song: Nigatsu - SID
avatar by shouhime @ LJ
translation: rayaikawa @ LJ

Avatar
tearless-rain
Teknikko
 
Viestit: 116
Liittynyt: Su Syys 12, 2010 6:08 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Lempikappale

ViestiKirjoittaja Wiivi » Ke Huhti 06, 2011 7:04 pm

Aina on hankala valita sellaisesta valikoimasta yksi kappale, kun kaikki ovat eri esittäjiltä ja näinollen kaikki ihan erilaisia. Näin muutaman hetken pähkäilyn jälkeen lopputaistelu käytiin the GazettEn Before I Decay:n ja Girugameshin Kowarete iku Sekain välillä. Valkkasin sitten jälkimmäisen, koska päätin, että kahdesta kertominen on turhan vaivalloista ja pitkää. Biisit eivät kyllä voi keskenään tapella, koska ovat molemmat aivan liian erilaisia siihen.

Elikä, Girujen Kowarete iku Sekai, "Breaking World", on biisi, joka muhun iski heti ensimmäisestä hetkestä saakka. Se on myös syy siihen, että ryhdyin kuuntelemaan Girugameshia aktiivisemmalla tasolla.
Kappale on loistava heti alkuunsa. Rumpukomppi on erikoinen, iskevä ja mieleenpainuva. Ja sopii biisiin, of course. Se on jotain niin mahtavaa, tunnistettavaa ja... (Miten nyt tuntuu että adjektiivien keksiminen takkuaa?) Vähän ajan kuluttua kitara hyppää matkaan, ja millainen kitara ♥__♥
Kaikki on just eikä melkein biisiin sopivaa. Kaunista, herkkää, mutta samalla vahvaa. Rummut ja kitara jatkaa vahvoina ja yhtä mahtavina loppuun saakka, joskin puolivälin kohdalla taso muuttuu vieläkin paremmaksi.
Sitten kun mukaan pomppaa vielä Satoshin herkkä ääni, biisi on valloillaan. Loistavaa. Tyyli on alkuun sellainen kuiskaava, ja jotenkin tuntuu, että japanilaiselle musiikille tyypillisesti tämäkin biisi kerää koko ajan voimaa, vain räjähtääkseen lopussa.

Humans will soon be filthy
Humans are dyed by humans
Dying the planet they live in
Strangling their own neck


Sanoitukset on kauniit, herkät ja ihan todet. Tämän biisin sanat ovat itse asiassa ensimmäisen jiirokkia olevan biisin sanat, joista olen jaksanut ottaa selvää - vaan koska biisi on niin loistava. Mä olen aina tykännyt biiseistä, jotka kertoo, miten ihminen pilaa tätä maailmaa. Samaan sakkiin kuuluu Linkin Parkin What I've Done ja muutama muu.
Kipaleen sanat on kerrankin sellaiset, että vain niiden merkityksen tietäminen saa silmät kostumaan. Yleensä en sanoja vilkuile sen tarkemmin, mutta tässä kappaleessa on sekä Ryo sävellyksessä että Satoshi sanoituksissa onnistunut ihan napakymppiin.

Kolmen minuutin paikkeilla tapahtuu sitten se odotettu räjähdys. Satoshi laittaa kierroksia peliin ja yhtäkkiä mukana ovat myös rummut ja kitara - ei, ne eivät jää lehdelle soittelemaan. Äänessä kaikuu sellainen tunne, että jos kuuntelija ei pillittänyt minuutti sitten, niin nyt se sen tekee varmasti.

Myöskään PV:tä ei tule unohtaa, autiomaalla kävelevät jätkät ja vauva ja palava luuranko... Sanoinkuvaamattoman kaunista. Kerrankin ihana musiikkivideo.
JA, kappale livenä on sanoinkuvaamattoman kaunis. Perfect, koska jos Satoshin ääni on yhtään kunnossa niin kyllä sitä tunnettakin löytyy.

Nomutta, Kowarete iku Sekai on kaikinpuolin biisi, jota rakastan. Ei sitä voi parantaa, ei.
"We Rock" -Reita, The GazettE
RIP Isshi ♥


Girugamesh 08032011 Nosturi ♥

    1 tykkää.
Avatar
Wiivi
Fani
 
Viestit: 11
Liittynyt: Ti Touko 11, 2010 5:30 pm


Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron