J-rock ja sinä

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Larjus » Ti Marras 24, 2009 8:41 pm

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
No hyvin pitkälti se näkyy mun iPodissa. Siellä on yli 700 biisiä tällä hetkellä ja niistä jotain 500 on japanilaisia. Plus että mulla on koneella paljon lisää J-musaa. Ja tulkaa vain katsomaan mun huonetta, kyllä niitä jiirokkareiden kuvia on seinillä ehkä vähän liikaakin. Mutten jaksa ottaa niitä poiskaan.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
No se alkoi joskus vuoden 2005 alussa (jotain tammi-helmikuuta vissiin). Mun yks silloinen luokkakaveri soitatti mulle ainakin Ayumia, Dir en greytä ja MUCCua. No, sillon ei iskenyt, ei niin yhtään. Mä olin silloin vasta 10 ja suurimmilta osin mun musamaku oli jotain epämääräistä luokkitelematonta poppia (ja se oli melko suppea), eikä mun sydämeen mahtunut nuo kyseiset artistit. Joskus vuonna 2006 kyll kuuntelin kaverin kaa jonkin verran GazettEa, ei tosin sekää sillon suurempaa vaikutusta tehny. Siitä sitten joku vuosi eteenpäin niin kyllä siellä sitten oli tilaa 8D Mutta eipä juuri noille artisteille vaan ihan muille.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
En ole kumpaakaan. Musta on kiva käydä keikoilla, mutta en kuitenkaan mee jokikiselle jiirukeikalle, joita Suomessa pidetään. Ja jos mun lempibändit Suomeen tulee, kyllähän mä meen jos vain saan lipun eikä esteitä ole. Mutta käyn ihan mielelläni muiden j-bändien keikoilla, kunhan en inhoa musiikkia.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
En sentään oo niin rajoittunut musiikin kuuntelussa. Jos biisi on hyvä, se johtuu ihan jostain muusta kuin esittäjän kotimaasta.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Kyllä se välillä näkyy. Esim. rakastan bändi/keikkapaitoja, värikkäitä asusteita ja joitakin backstreetin vaatteita. Mutta ei se kyllä johdu siitä, että kuuntelen j-rockia. Oon aina pitäny näyttävästä pukeutumisesta ja Backstreetin vaatteista, jo ennen kuin hurahdin täysillä j-rockiin. Mutta en todellakaan jaksa aina nähdä vaivaa pukeutua "ernusti". Yleensä panostan vähän enemmän joihinkin coneihin tai vastaavaa.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
...en myönnä mitään XD No, ei niitä ihan vuorattu ole. On mulla niitä parilla seinällä melko paljon, mutta siellä on ilmaa välissä. Ja flaikkuja ja julisteita. Mulla vain sattuu olemaan sellaisia lempibändejä, joista ei mitään julisteita kyllä mistään löydä (Kuten Ino Head Park tai The ROMEO), ja musta on kuitenkin kiva katella niitä kuvia aina ku oon mun huoneessa. Ja se seinä on musta... tyylikäs. Ihan vaan sommittelun takia, ei periaatteessa väliä, vaikka niissä kuvissa olis esim. kenkiä ja appelsiineja. Inhoon vaan tyhjiä seiniä.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Mun yhdessä laukussa on kolme kuvaa S'stä ja yks Mix Speaker's,Inc.stä (ja S siinäki kans). Se laukku vaan oli niin tylsä mustan läppänsä kanssa, eikä sitä sais pinsseillä piiloon. Ja oon käyttänyt laukuissa päällystettyjä kuvia melkein 2 vuotta, enkä aina ees jiirokkareista.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Riippuu päivästä. Tästäkin kerroin jotain tuolla aiemmin. Eli joskus musta voi nähä että "toi on joku sellanen japsityyppi" ja sit välillä ei todellakaan.

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
No tästä mä selitin aiemmin.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
J-rock on mulle muutakin ku musiikkia. En sanois sen olevan mikään elämäntapa. Se on mulle laaja harrastus. Se sisältää FanArtin, Fanfictionin, cosplayn, keikkailun jne. Ja j-rock on erittäin hyvä puheenaihe melkeen kenen kanssa vaan. Ja mä oon jrockin kautta löytäny mun maailman rakkaimmat ystävät, ja ei kyllä pelkästään sillä, että sattuu kuuntelee tietynlaista musaa, saa ystäviä. Ainakaan mä en voi uskoa siihen. Et pakko siin J-rockissa on olla jotain muutaki. Mut ei se kyll ehk ihan mikään elämäntapa oo, on mulla muutaki elämää, mikä ei mitenkään liity Japaniin.
Viimeksi muokannut Larjus päivämäärä Ke Marras 25, 2009 6:04 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
その時の 気分で
ポーランドルール発動だしー
「ずっと俺のターン!」

Avatar
Larjus
Teknikko
 
Viestit: 245
Liittynyt: La Syys 12, 2009 10:05 am
Paikkakunta: stadi.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Huopatossu » Ti Marras 24, 2009 9:58 pm

Jos ny minäki ---

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
Eniten se varmaan näkyy mun iPodissa, (sekä sisäisesti että ulkoisesti, sillä se on niin kirakira. :_______DD) koska lähes kaikki biisit, joita mulla siellä on, on japanilaisia. Plus tietysti huoneen seiniltä löytyy aika kauniisti kuvia. Lisäksi pukeutuminen saattaa joskus kertoa jotain. Ja jos nyt puhelimen/tietsikan taustakuvaa ( = atm Aicle.n Emiru) vähän tarkemmin tutkii niin sekin varmaankin paljastaa jotain.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Joskus... 2005 kuulin jossain kummallisessa yhteydessä MUCCusta, ja menin kuuntelemaan :_____D ei oikein yhdeksänvuotiaana jaksanut mikään sytyttää. An Cafesta kuulin ensimmäisen kerran vuoden 2007 alussa, mutta musiikista innostuin vasta vuoden lopussa. Youtubesta koo oo bändin musiikkia kuunnellessa törmäsi sitten muihinkin, kuten ayabieen ja Gazettoon, ja pitihän niitäkin kuunnella. Siitä tää muiden bändien kuuntelu lähti.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Jotain tältä väliltä. :'D Kaikki kolme lempibändiä on livenä nähty, mutta kyllä mä ihan "Jeejee hyvää musaa meenpä kattoo näitä ~" -fiiliksillä joillekkin keikoille oon menny ja se onki ollu menoa sen jälkeen. Tietysti lempibändien keikoilla fiilis on korkeammalla, mut ihmekös tuo. Mielelläni kuitenkin keikoilla käyn.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Blah. Kuuntelen oikeestaan kaikkea, joka mun korvaa miellyttää, oli se sitten exist tracea tai... tyyliin Anna Abreuta. :_________D Ei artistin kotimaalla oo mulle mitään väliä, pääasia et musiikki on hyvää. Tietysti lempibändien uusien singlejen julkaisupäiviä odottaa hullunkiilto silmissä, mut joiden satunnaiskuunneltujen suhteen käy vaan sillee "... Ai tääki on julkassu uuden biisin, yay."

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Välillä näkyy, välillä ei :'D Kyllä nyt keikkapaidat sunmuut kertoo aika paljon. Tietysti coneissa sun muissa näytän yleensä enemmän ernulta. Mut siis, riippuu ihan päivästä.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
........... EHEHE. Lähinnä siellä on kyllä julisteita, koska revin tässä hiljattain mun sängynviertä peittäneet kolmisenkymmentä An Cafe-kuvaa irti seinästä, kun olivat siinä jo vuoden jököttäneet. :''D Kaapinovissa mulla on varmaan eniten kuvia, yks on pyhitetty Aicle.lle ja toinen exist tracelle. Lisäks seiniltä löytyy monien mun kuuntelemien bändien julisteita ja flaikkuja etc. En tykkää tyhjistä seinistä.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
... Itseasiassa kyllä. XD Aicle.n Emiruhan se siellä. Lisäksi siinä on jonkin verran pinssejä ja kuva exist tracesta yllätysyllätys.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
SE RIIPPUU. Keikalle/coniin/johonki sellaseen mennessä kyllä, arkena... joskus. Joskus taas ei.

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
Vuodesta 2005, sitten kaks vuotta myöhemmin An Cafe, jonka mukana tuli muita bändejä ja tässä ollaan. :3

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
No ei se ihan _elämäntapa mut kyllä jiirut ja jiirok mun puheeseen eksyy kun Sarasta tulee Saran ja Mikosta Miku ja Bingosta Ringo .............. Ei näin. Mut jiirockin mukana on tullu fanart (jota oon harrastanu ekan kerran kuusvuotiaana ku piirrettiin kavereiden kanssa Tiktakin tyttöjä XDD), fanfiction, (tätäkin aiemmin harrastanu) keikkailu ja cosplay. Et ei se mulle pelkästään musiikkia ole, muttei myöskään ihan "elämäntapa", vaikka se mun elämään vaikuttaakin.

Joo.
kindhearted, how long will you smile for me?

Avatar
Huopatossu
Bändäri
 
Viestit: 32
Liittynyt: La Elo 16, 2008 10:46 pm
Paikkakunta: hki.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Chigo » La Marras 28, 2009 5:36 pm

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
Hhhm.. eniten ehkä levyhyllyssä, mistä löytyy mm. MUCC ja D'espairsRay:ta. Koneella ollessa kuuntelen kans ja selailen eri nettisivui. Ehkäpä kans huoneen sisustuksessa, tai siis ylipäätänsä siinä näkyy semmonen Japani henkisyys. Pukeutumisessa jonkin verran, tai siis en ny varsinaisesti ihan jiirumaisesti pukeudu, mutta siis rockhenkisesti kuiteski.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Kiitos ihana serkkuni <3 Olin kotona kuukauden, koska mun selkä leikattiin joten serkku lainas mulle tokyo mewmewii ja ranmaa ja sitä kautta tutustuin sit ylipäätänsä Japanin maailmaan. Loppuenlopuks sitte serkku mesessä kerto just MUCCusta ja Despasta ja sitte rakastuinki lopullisesti ja kaikenlisäks näin MUCCUN Provinssissa ^^

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Ihan vaan lempibändit ja niitä ei tällä hetkellä ookku noi kaks et.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kyllä siis on paljon muitaki artistei joista pidän, esim. Linkin Park, Disco Ensemble, Lovex, Anberlin, 30STM, Glasvegas jne jne. Rockia suurimmaks osaks mut ainoot poikkeukset on kröhömönn.. Justin Timberlake ja Cheek :'D

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Pukeudun rockhenkisesti, et kaipa se siinäki.. Mp3 näkyy kans ^^

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Eeen oo tulostellu mistään mitään kuvia et ainoastaan MUCCun juliste, pieni taulu jossa Tatsun ja Yukken nimmarit ja plektra, jotka siis Provinssista. Seinälle on tulossa kyl MUCCun biisilista. Harmillisesti mistään en oo saanu hankittua mtn. kuvia ja julkkia :s

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
MUCCusta on pieni kuva ^^

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Eeeeen mä usko et erityisemmin.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Ehkäpä kummatki.. tai siis en kyllä pidä itteäni massaan kuuluvana. Tosin en pidä itteäni ihan jiirunakaan et :'D
love and hate myself..

15062007 ♥ 28062009 ♥ 25072009 ♥ 07102009 ♥ 22092010

Avatar
Chigo
Fani
 
Viestit: 10
Liittynyt: Ke Elo 27, 2008 6:42 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja nova-chan » Ma Joulu 07, 2009 6:25 pm

koska olen erittäin huono vastaamaan suoraan noin kysymyksiin niin...

löysin j-rockin joskus about vuosi sitten. seikkailin eräällä foorumilla ja olin huomannut, että iso osa heistä hehkutti jotain ihme an cafea, josta en ollut koskaan kuullutkaan, paitsi ehkä mainintana. pitkän harkinnan jälkeen marssin youtubeen ja ei muutakun an cafea soimaan. no, en oikeastaan ihastunut musiikkin erityisemmin, jos ollaan rehellisiä niin etsin vain niitä fanservice videoita. mutta aloin kuunnella an cafea ihan säännöllisesti ja tästä se lähti.
muut bändit lyösin vasta paljon myöhemmin, gazette taisi olla seuraava. olin joskus kuullut kaverini linkittämänä toguron, ja mietin, että ompa tylsää. no, kuitenkin kirjoitin youtubeen hakusanaksi the gazette. klikkasin ensimmäistä biisiä, joka nyt sattui olemaan silly god disco.
............aaa olin ihan myyty. rakastuin vaan tähän kappaleeseen ja oudon tunteen vallassa aloin hakea lisää musiikkia ja ja, gazette oli ja on edelleen yksi maailman parhaista lempibändeistäni. ehkä juuri tuo selittää käsittämättömän rakkauteni jo puhkikuunneltua silly god disco kappaletta kohtaan ( oikeesti, kuuntelen sitä 24/7)

muut bändit löysin paaaljon myöhemmin, esimerkiksi kun isä tuli kysymään, että tilataanko mulle liput miyaviin, vastasin ei, koska en silloin ollut kuunnellut myviä juurikaan ja koko mies epäilytti. ja nyt kaduttaa niin helvetisti.
ja muuten uusin löytöni ja rakkauteni on kaya, aika kivaa musaa tekee hänkin.

noniin, kuten ehkä fiksuimmat saattoivat tuosta päätellä, en mielelläni lähde keikoille, joiden esittäjät eivät ole tuttuja mulle.
en muuten usko, että tavalliset pulliaiset (lukekaa=ne jotka eivät kuuntele/ole koskaan kuunnelleet j-rockia) eivät ehkä edes tiedä että satun pitämään japanilaisesta musasta. saatan olla heille hieman erikoisesti pukeutuva, mutta ei multa ole koskaan kysytty, että kuunteletkö sä sitä japsimusaa ?
en siis sano olevani erityisen ernu, j-rock on toki vallannut mp3 seni totaalisesti. ja laukussani on kuva rukista.
joskus koulussa menen rohkeasti juttelemaan yhdelle ernulle, mutta tuskin sekään tietää mun musiikkimakuani. paitsi, että se oli avoimesti kertonu koko koululle menevänsä kuuntelemaan miyavia ja sitten seuraavana päivänä kysäisin ohimenne, että mites myvissä. katto oudosti ja lähti menee.

seinilläni ei oikeasti ole __yhtään julistetta, ei yhdestäkään bändistä. siellä on vain jotain tylsiä tauluja, sillä äiti on suunnittelija ja se vähän näkyy huoneeni sisustuksessa. on se kiva, mutta joskus kyllästyn siihen.
ja kuuntelen tietty länsimaalaistakin, aika monia bändejä itse asiassa, en sitä kuitenkaan yleensä hirveästi mainosta.
eli j-rock mulle tavallaan.... öö en osaa selittää ei mikään ilma jota hengitän, muttei kuitenkaan vain jotain epämääräistä musaa jota kuuntelen välillä. 8)
että näin.
potilas on kuollut heikkouteen

Avatar
nova-chan
Fani
 
Viestit: 14
Liittynyt: Ke Syys 02, 2009 2:22 pm
Paikkakunta: kolmas ulottuvuus.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Gazekko-chan » Ke Joulu 09, 2009 9:11 pm

No, se alko siit ku näin An cafen julisteen yhes kuvas netissä. Siin luki siis tietty 'An Cafe' tai 'Antic cafe' en muista.
Sit kuuntelin Youtubest pari biisii, ja aattelin et nehän on aika hyvii. Sillon kuuntelin vanhoi biisei mis Bouki oli viel. Sit seuraavan päivän kuuntelin ns. 'Uudempaa tuotantoa'. Sit tajusin et ei ne oo 'aika hyvii' Vaan fantastisen mahtavii. ( xD) No en muista enää, mut An Cafesta se lähti et mul on ny 21 lempi jiiru-bändii. Oikeestaan 20 bändii ja Miyavi.


No kyl mun pukeutumisest joskus huomaa et oon sillain 'ernu'.
Ja kyllä, huoneen seinät tapetoitu jiirujen kuvilla >__<

Levyjäkin löytyy mm. An cafelta, GazettElta ja Dir En Greyltä.
Kyllä meikeistäkin varmaan näkyy, tai ehkä mun meikkaus on enemmän Gothic Lolitaan päin..
~~

Avatar
Gazekko-chan
Fani
 
Viestit: 14
Liittynyt: Ke Joulu 02, 2009 6:35 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja hoshii » La Joulu 19, 2009 10:20 am

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Mun silmien avautuminen japanilaisen musiikin maailmaan tapahtu varmaan ekaa kertaa kunnolla vasta vuoden 2004 lopussa, ku kuulin miyavin Jibun Kakumein. Pari kuukautta meni silleen että kuuntelin pelkästään kyseisen herran biisejä, koska hankalapa siinä on lähtee ettii samaa musiikkityyliä tekeviä artisteja ku ei oo koskaa aiemmi ees kyseisestä tyylisuunnasta kuullu. Joskus 2005 vuoden alussa sillonen paras ystäväni linkkasi Dir en greyn Clever Sleazoidin videon ja toki sitte katoin sen. En oikeestaa muista mitä siitä ajattelin, mutta ilmeisesti pidin sitä ees jokseenki hyvänä musiikkina. Olin kuitenki enemmän kiinnostunu kagerousta ja kuuntelinki sitä sitte ahkerasti monta vuotta ilman että keskityin enemmän muihin bändeihin. Siinä 2005 vuoden aikana mukaan tuli mm. MUCC sellasena vahvana tulokkaana mun last.fm-listalle. Kuuntelin monta vuotta enimmäkseen musiikkia youtubesta ja tilasin muutaman levyn, koska en sen ikäsenä ees tienny että musiikkia voi ladata laittomasti. Keräsin kageroun kaikki levyt, jotta saisin niiden musiikkia enemmän ja enemmän. Oikeestaan vasta kageroun hajoamisen aikoihin aloin enemmän lataamaan musiikkia ku siihen asti olin ostanu niiden levyjen lisäks vasta muutaman mm. Dir en greyltä, MUCCulta ja the GazettElta. Muistan sen että suurin osa varsinki visual keitä edustavien bändien jäsenten ulkonäöstä sai mut harkitteen japanilaisten mielenterveyttä, mutta rakastuin kageroun Daisuken ääneen ja sitä kautta opin myös pitämään sen ulkonäöstä.

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
Mun elämässä japanilaisen musiikki ei sinällään NÄY mitenkään. Mun persoonassa se kuitenki näkyy sitäki vahvemmin. Kyllä mä ostan lempibändieni uudet julkasut useimmiten ennakkotilauksella ja viimeistään julkaisun aikoihin, muttei monetkaan mun kaverit edes tiedä että millasta musiikkia kuuntelen. Oon kuitenki asunu monta kuukautta Japanissa enkä usko että oisin ikinä sinne tullu lähteneeksi jos en ois japanilaista musiikkia löytäny. Tai no mistä sitä nyt koskaan tietää, mutta kyllä mä oon japanilaisen kulttuurin kuitenki löytäny ihan musiikin kautta pelkästään. Voisin sanoa että se ite musiikki näkyy mun elämässä vaan tyhjää kumisevan lompakon muodossa jos ei mietitä nyt tässä kysymyksessä esim pukeutumista.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Voisin sanoo meneväni vaan lempibändieni keikoille. Asun kuitenki toisella puolella Suomee melkeenpä joten stadiin keikoille lähteminen ei oo mikää jokapäivänen investointi. Multa on myös jääny monet lempibändien keikat väliin joihin oisin halunnu mennä ja seki ihan vaan rahan takia.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kyllä mun korvat sietää länsimaalaista ja jopa pidänki monesta artistista ihan kotosuomestaki, mutten mä niitä oikeestaan kuuntele. Taustamusiikkina autossa tai kavereiden luona tai bilettäessä menee ihan kaikkea laidasta laitaan, mutta musiikki josta mä oikeesti nautin on kyllä kaikki japanilaista.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Mä voisin sanoo olevani aikalailla niinku japanilaiset rock-musiikin fanit. Koulussa ja koulupäivinä vapaa-ajalla pukeudun suhteellisen normaalisti, mutta keikoille mennessä pukeutuminen on enemmän bändin tyylisuunnan mukasta. Kyllä mulla on lävistyksiä ja osa vaatteista vähän rock-henkisiä mutta sellasesta 24/7 emolookista oon luopunu vuosia sitten. En kyllä tiedä miksi, joskus on ihan mukava pukeutua silläki tavalla ja sitä varte onki ne keikat sitte.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
I prefer posters. Eli ei ole tulostettuja kuvia ainuttakaan kappaleita. Julisteita kyllä seinät tursuilee.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Mulla on tainnu olla lempibändin tai artistin tai rokkarin kuva laukussa viimeks pari vuotta sitten, koska nykyään käytän laukkuja johon ei saa kuvia.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Keikoille mennessä kyllä ja joskus viikonloppusin kaupungilla hengatessaki. En taida oikeen olla japaniernu edes.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Kyllä voin sanoa että japanilainen metalli- ja rockmusiikki on mulle elämäntapa, vaikkei se jokasessa tekemässäni asiassa näykään.
Kuva

my name iz you-sama.com



ava by you-sama (meikä)

Avatar
hoshii
Roudari
 
Viestit: 54
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 9:11 pm
Paikkakunta: Osaka bitch

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Taanon » Pe Tammi 15, 2010 8:24 pm

Minulla se näkyy lähinnä tyyylissäni ja siinä et meile kun tulee nii puolet huoneeni seinistä on kuvian peitossa (NO PITÄISIKÖ SEN VESSAPAPERI TAPETIN SIT MUKA NÄKYÄ???)Tutustuin joskus valovuosi sitten jrockkiin kun ystäväni eka tutustutti minunt YUGIOH mangaan, ja sitten tämän netti sivuilta löytyi an cafen "smile ichiban ii onna" sitten päivä menbikin merry makingiä jumitellessa (kait se näin meni arvatkaa muistanko!)keikoilla juoksen mielelläni vaikka en kuuntelisikaan bändiä, enimmäksen tietty lempibändejä kuitenki. Mitä järkeä tolkuttomasti tuhlata bändeihin joita ei kuuntele? kuuntelen enimmäkseen japanilaista musiikkia mutta muukin menee esim.marilyn manson (osaanko nyt ees herran nimeä koirjoittaa -.-) Minulta tullaan yleensä kaupungissa yksin ollessani monesti ihmisä sillain "anteeksi ku kysyn mut muuten jää häiritsee,oletko sä tyttö vai poika?" se on ärsyttävää >.< minulle jrock on tullut jäädäkseen
Moe nya na~!

Avatar
Taanon
Fani
 
Viestit: 7
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 6:32 pm
Paikkakunta: Ryuuton sukkalaatikos!

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Spooky » To Maalis 25, 2010 5:49 pm

Meikäläinen tipahti jiirockin kauniiseen maailmaan joskus '06 vuoden puolissa välissä, toisin sanoen olin silloin noin.. (*pikainen laskutoimitus*) 12-13 vuotias. Olin siihen aikaan henkeen ja vereen Tokio Hotel -fani, mutta yksi kerta Youtubessa eteen pompahti Hyden Season's call. Rakastuin kyseiseen kappaleeseen tulisesti, ja aloin tutustumaan Hyden musiikilliseen antiin. Jossain välissä vähän sen jälkeen ponnahti kuvioihin Gackt. Häneenkin ihastuin varsin nopeasti.
Muistaakseni meni jonkin aikaa, ennenkuin aloin kuuntelemaan muita bändejä. Se, miten löysin melkein kaikki muut bändit alkuaikoina, on melkolailla hämärän peitossa (toisin sanoen ei ole minkäänlaista muistikuvaa~). Muistan kuitenkin, että the GazettE kolahti kun kuulin puolivahingossa Filth in the beautyn ja D:n löysin Lafissa olleen ficin kautta (olen ikuisessa kiitollisuuden velassa hyannieelle tämän The name of the dying ROSE -ficistä).

Eli noin nelisen vuotta olen kuunnellut jiirockia, eikä vielä ole aikomuksena lopettaa tai vähentää. Tutustun vähän väliä uusiin bändeihin, uusin tuttavuuteni on Vistlip, ja silti ne vanhatkin tuttavuudet pysyy kuuntelulistalla. Pariin otteeseen on käynyt niin, että joku aikaisemmin korvia raastanut/muuten vain tylsältä kuulostanut bändi onkin alkanut kuulostamaan hemmetin hyvältä - parhaina esimerkkeinä Gaze, jolta ekaa kertaa Cassisin kuullessani olin nukahtaa, Versailles jonka musiikkivideo Revenant choir sai aikaan naurunpuuskan ja X Japan, Toshin äänen aiheuttaessa miulle vain päänsärkyä. Mutta nykyään nuo kaikki bändit ovat minulle tärkeitä, kaksi ensiksi mainitsemaani ovat molemmat lempibändejäni.

Kuuntelen pääosin japanilaista rockia, mutta myös jiipoppia ja koopoppia (miesyhtyeitä siis~). En kuitenkaan kaihda länsimaalaista, niiden osalta kuuntelen pääosin rockia, metalia, alternativea, screamoa, elektronista ja Myspacesta löytämiäni helmiä kuten Jeffree Star tai Blood on the dance floor.
Keikoilla käynti.. hmm.. Olen '07 vuodesta asti hinkunut monien jiirock bändien keikoille, mutta ekaksi konsertiksi muodostui 18.03.09 Tampereella ollut An Cafen keikka. Sen lisäksi olen ollut vain Miyavin Tampereen keikalla, mutta kesällä olisi tarkoitus mennä katsomaan Versaillesia Helsinkiin. Jos asuisin Helsingissä/sen lähistöllä, niin todennäköisesti kävisin paljon enemmän keikoilla, jopa bändien jotka eivät ole niin suuria lemppareita, ja tietenkin jos lippujen hinta ei olisi liian kallis.

Jiirockin kuuntelu näkyy jossain määrin ulkonäössäni. En sitten tiedä, näkeekö ulkonäöstäni erityisen paljoa minkälaista musiikkia kuuntelen pääosin (taih, näkeehän siitä että se on raskaamman puoleista). Otan kyllä mielelläni meikki-, hius- sun muita ideoita jiirockareilta, mutta en kopioi tai muuta sellaista. Tapanani ei myöskään ole kiinnitellä bändien kuvia laukkuihin.

Huoneesta sen sijaan ainakin jonkin verran että tykkään jiirockista - yhdellä seinällä on kaksi seinäkangasta, Gacktosta ja Miyavista. Toisella seinällä on tulostettuja kuvia tärkeimmistä bändeistä (+näyttelijöistä) ja gaze julistekkin löytyy. Plus sitten vielä jiirock levyt ja livet.

Tavallaan jiirock on miulle elämäntapa, koska se vaikuttaa melkeimpä joka hetki minuun ja kuuntelen sitä oikeastaan aina kun mahdollista.

Avatar
Spooky
Bändäri
 
Viestit: 32
Liittynyt: To Syys 11, 2008 3:36 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja featherboy » Ti Maalis 30, 2010 2:22 pm

No J-rockiin taisin tutustua ihan randomisti. Siis, kerran yhdessä anime-videossa oleva kappale kiinosti mua, ja poimin sen nimen ylös. Noh, laitoin hakusanaan kappaleen nimen ja hupsankeikkaa olenkin katsomassa Malice mizerin Gekka no Yaosoukyoku Pv:tä. En todellakaan muista, mikä oli ensimmäinen J-rock kappaleeni, mutta siintä olen varma, että joku Malicesta se kuitenkin oli.
J-rock on vallannu mun mielen tosta alku syksystä lähtien. Kaverini myös hehkutti jiiruja, joten linkitti mulle aina randomi bändien musavideoita.
Mua alko kiinostaa,ja aloin itekkin ottamaan selvää. No mä en tiiä, vaikuttaako tää mun elämään mitenkää. En oikein jaa'a fanitustani ihmsiten kanssa luonossa, koska ei ole ketään, jonka kanssa voisin sitä täällä jakaa. Mutta tietenkin, jos nään kauempana asuvia kavereitani,niin pääsen heille ihkuttamaan ties mistä.
J-rock on kyllä ehdottomasti suosikki musiikkiani. Mm. J-metal kuuluu myös listaan.

Keikoilla en ole vielä ollut, mutta suunitelmissa olisi Versaillesin keikalle päästä. (hemmetti mähän menen sinne...♥)
Mutta jaa, siinä sitten jonkinsortin postaus.
Viimeksi muokannut featherboy päivämäärä Su Huhti 11, 2010 12:27 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
Kuva

• I tell a story myself. Therefore, it is an irrelevant to you. •

>> Now I Know why <<


pervo-erakko/reclusegay/featherboy

Avatar
featherboy
Roudari
 
Viestit: 87
Liittynyt: Su Tammi 03, 2010 11:47 pm
Paikkakunta: Hamina

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja APPLEHOLIC » Ma Huhti 05, 2010 1:57 pm


Miten J-rock näkyy elämässäsi?

Kyllähän se J-rock näkyy aika paljon elämässäni, nimittäin koulussa loksun ovi on täynnä j-rockkujen kuvia ( tällä hetkellä siinä on SuGin ryhmäkuva ja The Gazetten Ryhmäkuva :D ) Kotona selitän kokoajan näille tyypeille (mm. äiti ja veli), että ne yhtyeen jäsenet, jotka näyttää naisilta ne on miehiä. Ja sitten Puhelimeni musa- ja kuvavarasto on täynnä J-rockia :D Tällä hetkellä mulla on meneillään Gaze-ihkutus :'D näkyy mm. hiuksissa :D + pukeutumiseenkin se vaikuttaa :---)

Miten tutustuit j-rockin maailmaan? Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
J-rockiin tutustuin jo itseasiassa 7-vuotiaana serkkuni ansiosta, joka silloin kuunteli sitä. En kyllä silloin ruvennut kuuntelemaan sitä. Sitten Inuyasha tuli elämään. Isoveli katto sitä animena ja sitten se vaa alko selittää '' hei kato tää Utada Hikarun Why-kappalehhan on aika hyvä!''
No aloin kuuntelee neljännellä luokalla Utada Hikarua ja sitten vitosella silloinen bestani kuunteli Antikkua. Soiteltiin kerran yöllä vaan lempparikappaleita ja sitten tuo Maplegun man sattu paikalle, ja sit siitä lähtien oon kuunnellut J-rockia :)) Koko tää ihkutus lähti Japani-ihkutuksesta. Äidin sanoin ei oo ollu vuottakaan, jona en ole ollut kiinnostunut japanista. Nykyään koko japani-ihkutus näkyy sellaisena, että jokaikiseen äidinkielen aineeseen tungen jiiruja ja japaninkielisiä lauseita. Harrastuksenakin löytyy japanin kieli ja lisäks lukion kakkosella tahdon mennä vaihtoon vuodeksi japaniin. En tiiä itseasiassa, miten pääsin tähän vaiheeseen :''D Kait se lähti erilaisista animeista ja mangoista mitä aina kävin kaupassa kyyläämässä jne... :DD

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Mmm... en ole vannoutunut keikoilla kävijä, vaan menen katsomaan lempibändejä ( joka ei vielä ole toteutunut :<< ). Koulusta pois jäämine ei oo mulle mikään ongelma, sillä toi miun koulun käynti ei kiinnosta paskaakaan. Olisin tahtonut mennä tämän päiväiseen LM.C:hen, mutta eihän tuo äiti päästänyt, mutta Versaillesiin menen, vaikka joutuis tappamaan kaikki (tälleesti vannottiin kaverin kanssa).

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kuuntelen pelkästään japanilaista musiikkia, mutta joskus pakotan korvani kuuntelemaan amerikkalaista musiikkia. Kuten jäsen-esittelyssä sanoin: '' jos kappaleessa on iskevät sanoitukset, niin silloin sitä voi kuunnellakkin'' . Kotimaista musiikkia en kuuntele ( paitsi yhtä kappaletta :DDD ) . Ainut kotimainen kappale, jota kuuntelen on PMMP:n Joutsenet-kappale ja sitten tietenki Siivoojapoikien kalle eläinten ystävä! X'D .

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi? Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Mm... Kyllähän se näkyy aika paljon, nimittäin paitoja ja farkkujahan mie iteasiassa ''koristelen'' että kirjottelen ne täyteen kaikkea mahollista :D. Koulussa kaikki sanoo wnb-emoks, mutta jos kadulla joku random tyyppi tulee vastaan, niin kyllä ne jää ainaski kattomaan ( oon nimittäi järkyttävä näky talvi-loppukevät aikana, nimittäi nytku sataa räntää ja tällästä on kosteeta, hiukset menee luonnonkiharoille, ja oon hyvin järkyttävä näky kiharoilla)...

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Ei, sillä printteri ei toimi, ja jos tulostan äidin työpaikalta, niin tulee vaan mustavalkosia, ja ne akat siellä alkaa valittaa.. :< Seiniä koristaa nyt oikeastaan vain muutama juliste, sillä muutto on tulossa, ja sinne kyllä aion uudistaa koko huoneeni.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
No joo :D tällä hetkellä siin on yllätys yllätys gazettojen kuva, Vidollin kuva, alice nine.:n kuva ja Versaillesin kuva :D

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
It's the lifestyle ♥

APPLEHOLIC
Bändäri
 
Viestit: 42
Liittynyt: La Helmi 20, 2010 10:37 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Cherry-kun » La Huhti 10, 2010 9:58 pm

Hmm tulinpa tänne sepustamaan jotain...

Muttajoo An Cafe oli eka bändi johon törmäsin, kuulin Snow Scenen ja pidin Mikun ääntä sillon vähän outona, mutta jokin siinä oli sellaista et tykästyin ja kuuntelin sitä paljon. Ääneen tottui, ja muita biisejä soitin sitten myös paljon, enkä muista törmänneeni biisiin josta en olisi yhtään tykännyt. En nyt mene vannomaan, mutta joo.

Nykyään mä kuuntelen myös the Gazettea, LM.C:tä ja alice nine.a, ja jotain randomeja.

mm mun elämässä J-rock näkyy...no mä kuuntelen j-rockia joka päivä, julisteita mul ei oo seinällä, ku mun huone ei muutenkaa oo missää kunnossa et olis eka tarkotus järjestellä ennenku sinne pääsis pällistelee mun suurensuuri(3kpl) julistekokoelma. Puhelin ja kone täynnä jiirokkia, äiti kieltää syöttämästä 'näteille pojille' (arisuille) jäätelöä(niitte kuva oli tietokoneen taustakuvana ja söin tietokoneella jäätelöö ja äiti tuli piipahtaa mun huonees ni siit se lähti), kaverit raivoo mulle et puhun niistä liikaa vaikka puhun ihmisille, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita onko maya blondi vai ei(esimerkki).

Keikoilla en oo käyny, mut se johtuu vaan ettie kertakaikkiaan oo rahaa mihinkään sellaseen, ei mul oo ketää seuraks niille eikä mulla oo kyytiäkää ikinä, sen tiiän jo etukäteen...

Länsimaista musaa mä kuuntelen kans jonkin verran, mutta aika vähän, enkä kyl osaa snaoo mitään lempparibändiä.

Ja mun pukeutuminen...no se on iha tylsää koska mun rahoilla ja ostomahdollisuuksilla ei luoda mitää whooooo tyyliä :D

Kuvia en mihinkää voi tunkea ku ne pitäs tulostaa ja mustavalkoset kuvat ei oikee oo kivaa jos haluu värikkään laukun x_D Ja tosta elämäntavasta vai ei ni enpä tiiä :D kyl se enemmän on ku et vaa satun kuunteleen :D
~~

Cherry-kun
Fani
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ke Syys 30, 2009 5:11 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja monnis » La Huhti 17, 2010 3:18 pm

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
Ulkoisesti? Ei lähes mitenkään. Ei mun ulkonäöstä pysty sanomaan mitä musiikkia kuuntelen. En oo enää true-ernuheppatyttö, niin kuin ennen. SO SAD.
Sisäisesti? Edelleen hotsittais lähteä keikkailemaan, mutta seura puuttuu. Tietokoneelta löytyy joku ~ 100 kappaletta japsirokkia/poppia.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Se lähti yläasteen 9.-luokalta (oliskohan vuosi 2006..), kun katottiin yhen luokkalaisen kanssa YouTubesta Dirujen Obscure-video ja jeesusteltiin sitä sit pari viikkoa. Myöhemmin alkoi iskemään Dirujen musiikki yhä enemmän ja JaMen kautta tutustuin muihinkin bändeihin.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Keikkailisin varmasti enemmän, jos olis seuraa & rahaa. Viimeisin keikka mulla oli vissiin pari vuotta sitten?
Lähinnä tulee käytyä katsomassa omia lempibändejä (jotka eivät onneksi kovin usein Suomessa näyttäydy) ja kavereiden lempibändejä.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Oikeastaan mun japsi-musafiilistelyt on jääneet melkein kokonaan pois. Eli länsimaalaista kuuntelen lähinnä. Tietenkin vanhat lempibändit pysyvät aina enemmän tai vähemmän mukana.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Ei se kyllä pukeutumisessa oo kai koskaan näkyny! Yritin joskus olla niin true-ernu, mut taisin failata senkin.
Nykyään oon lähinnä random-heppatyttö ja yritän näyttää naiselliselta.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Ikävä kyllä ei. : (
Mulla on seinillä vaan hiustuotteiden mainoskuvia.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Kerran mulla oli TCST'n Peggyn naama mun laukussa, mut se tais hävitä keikan aikana... Nykyisiin laukkuihin en nyt ihan välttämättä minkään rokkiheebon pärstää tunkisi. (vaaleanpunainen ihkpihk röyhelölaukku vs. Kyon verinen naama)

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Ei. : D Oon niiiin kaukana japsiernun ulkonäöstä.

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
Yläasteen tietokonetunneilta keikkojen kautta tähän päivään. J-rock ei näy elämässäni millään tavalla, korkeintaan netissä last.fm'n listassa sekä ficcien kirjoittelussa. Toisaalta haluaisin hysteeriset ernu-ajat takaisin, mutta taidan olla tyytyväinen tähän nykytilanteeseen.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Olen tavallinen vanhusnuori, joka sattuu kuuntelemaan japsimusiikkia. J-rock ei ole minulle elämäntapa, se on vain viihdettä.
I can change, I can cut it open
Look at me the way you did before

Avatar
monnis
Bändäri
 
Viestit: 33
Liittynyt: To Elo 14, 2008 7:36 pm
Paikkakunta: Kouvola

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja neo-giri » La Huhti 17, 2010 5:13 pm

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
No hmm... Kuuntelen paljon j-rockia, netissä pyörin pääasiassa vain j-rockiin liittyvillä sivustoilla, ihan silloin tällöin ostan levykäisiä jne. Ei mitenkään kummemmin.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Olipa kerran päivä jolloin käppäilin eräälle ystävälleni. Se oli noin kaksi vuotta ja muutama kuukausi sitten... Minä sekä ystäväni olimme molemmat kiinnostuneet japanista, mangasta sun muusta noin vuosi sitten ja ystäväni oli saanut jostain itselleen kirjekaverin joka myöskin piti japanista. ja tämä k-kamu oli eternaltenshi:'333 Tämä neiti k-kamu oli sitten ystävälleni maininnut parista japanilaisesta kappaleesta ja ystäväni sitten soitatutti ne minulle, koska oli itsekin niistä pitänyt. Ne kappaleet olivat An Cafen Smile ichiban ii onna ja Cherry saku yuuki sekä SuGun Alterna. Alternasta en pitänyt sitten yhtään ja tämä ihana ystäväni sitten aina kiusasi hokemalla sitä kappaleen alkua ja yhyy. An Cafe kuitenkin kolahti. Siinä sitten viikko pari pelasin pupupeliä link ja kuuntelin Cherry saku yuukia koko ajan kun pelasin. Siitä se lähti ja tässä sitä nyt ollaan.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
No vasta kahdella keikalla olen käynyt ja kolmas tulossa. Antikuiden keikalle oli tietysti pakko mennä, koska se on ensimmäinen bändi johonka ikinä olen ihastunut ja muutenkin lempibändi, vaikka pari nyt onkin kiilannut eteen. Meevistä en silloin aikoinaan pitänyt yhtään, mutta 2009 vuoden alussa sitäkin kuuntelin taas pitkästä aikaa ja huomasin et hei, täähän onki hyvä. Sitten pian tulikin ilmoitus keikasta ja hieman yhden mesekaverin innoittamana pyysin lupaa päästä keikalle enkä todellakaan kadu sitä. Versaillesiin sitten kesällä. Sekin yksi lempibändeistä ollut jo viime kesän puolivälistä saakka. Enemmänkin ehkä keikoilla kävisin, mutta ikää kun ei ole niin hirveästi niin porukat ei tietenkään halua joka kerta päästää ja oikeestaan ihan ok niin.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kuuntelen oikeestaan vaan j-rockia. Kyllä siedän länsimaista, esim the rasmus, lovex ja pari muuta suomalaista on tosi ihania, mutta niitä kuuntelen todella harvoin.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Pukeutumisessa ei näy. Kuolaan kyllä aina kaikkia ernumaisia vaatteita, mutta jotenkin vain sellainen tyylinvaihdos on... vaikee. Pukeudun niin normisti ku olla ja voi. Farkut, t-paita ja huppari. Voisko normimpaa olla?
mp3'ssa on vaan j-musaa ellei lasketa sitä yhtä ainokaista lovexin kappalettaX'DD

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Oikeestaan joo riippuu mitä voidaan kutsua vuoraamiseksi. Julisteita laitan seinälle sitä mukaa kun niitä jostain lehdestä löydän, tällä hetkellä huikeet 10 julistetta j-rock artisteista. Ovi ja hiukan seinää on vuorattu lehdistä revityillä keikkaraporteilla ja muilla ja tulostettuja kuvia tulee aina kun saan niitä tulostettua, eli ei hirveän usein. Osa seinistä on vuorattu manga/anime jutuilla. No kyllä tuolta paljasta pintaa seinää näkyy aika paljon... Mutta kyllä mun huoneesta huomaa että mistä oon kiinnostunu:'D

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Joskus oli yks-kaks kuvaa, mutta nekään ei ollu koulurepussa.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Uskallan väittää että ei.

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
Kaikki lähti siitä mitä tuohon yhteen kysymykseen vastasin, jatkui yhdelle foorumille ja ficcienkin huikea maailma löytyi j-rock ei todellakaan ole suurin syy siihen miksi silloin pari vuotta sitten aloin dataamaan oikein kunnolla, ei missään nimessä, tutustuin muutamiin bändeihin, niitä kuuntelin aikani ja sitten jatkoin eteen päin ja nyt kuuntelen monia artisteja. Elämässäni se näkyy nykyään lisääntyneenä dataamisena, kiitos ficcien ja muiden, ylipäätänsä musiikin kuunteluna ennen j-rockia en kuunnellu oikein mitään, haluna päästä keikoille ja tavata ernumesekavereitani, ficcien kirjoittamisena ja niiden suunnitteluna jne.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Oon enemmän tai vähemmän tavallinen tylsä nuori joka sattuu pitämään j-rockista ja muusta yli kaiken~<3

~neo-giri kiittää ja kumartaa~
Gitchi Gitchi Goo !!

Avatar
neo-giri
Taustalaulaja
 
Viestit: 346
Liittynyt: Ke Heinä 01, 2009 6:03 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Nukeochi » Ke Touko 12, 2010 9:18 pm

Kaikki sai alkunsa 2007 loppuvuodesta. Olin rekistöröitynyt johonkin nettikauppaan, ja siellä oli sitten jonkin verran j-rockkia kuuntelevaa väkeä. Olin ihan pihalla, kun kaikki tuntuivat puhuvan koko ajan ''Dir en greystä", "An Cafesta" ja "The GazettEsta". En sitten halunnut jäädä sen huonommaksi, ja aloin tutkimaan kuvia. Ekana naaman eteen pöllähti Reitan kuvan. Tutkin kuvia aikani, mut menetin aika nopeesti mielenkiintoni, kun silloin ei kamalasti ollut mielenkiintoa musiikkia kohtaan. Enemmän luin mangaa ja katsoin animea sun muuta. Sitten kaveri alkoi kuunnella An Cafea, ja näytti mullekki jotain PV:itä. Biisejä jäi soimaan päähän, ja sen jälkeen päätin kuunnella tätä tunnettua ''Dir en greytä''. Eka biisi oli Cage, ja olin myyty. Ihastuin erityisesti Kyon lookkiin, vaikka video onkin yli kymmenen vuotta vanha, mutta siitä selvästi näkyi visual kei-tyylinen ilme. Dirujen kuuntelu jatkui jonkin aikaa, ja jäi sitten vähän unohduksiin.

2008 kesällä kuuntelin ekan kappaleen Gazettelta, biisi oli Toguro. Tykästyin siihen ja ostin 2009 vuoden Desuconista Stacked Rubbishin. Aluksi sain pienoisia traumoja Art drawn by vomit kappaleesta, kun en kamalasti hiphop-vaikutteisista biiseistä tykännyt, mutta sitten rakastuin Gazettoihin totaalisesti, ja aloin sitten kuunnella muitakin bändejä. Mukaan tulivat sitten Youtuben kautta mm. D'espairsray, alice nine. ja Girugamesh. Pikku hiljaa seinille alkoi ilmestyä julisteita, flyereita, piirustuksia, tulostettuja kuvia ymsymsyms ja pukeutuminenkin muuttui astetta synkemmäksi, sekä tukka tuli värjättyä, mutta en siltikään pukeudu mitenkään järin "ernusti". Laukussa on Kisakin kuva, meikkiä käytän vähän silloin tällöin. Hetki hetkeltä länsimäinen musiikki alkoi jäädä enemmän ja enemmän taka-alalle, ja j-musiikki vei sydämen. Tulee sitä toisinaan vielä Happoradiota, Apulantaa, Lady Gagaa, P!nkiä ja Evanescenceäkin kuunneltua. J-rockin kuuntelu on jatkunut tähän päivään asti, ja tulee luultavasti jatkumaan vielä pitkään, on sen verran hyvää musiikkia että en aio helpolla luopua. Tän hetken suosikkibändeihin kuuluu Rin, Phantasmagoria, Rentrer en soi ja D'espairsray.
Viimeksi muokannut Nukeochi päivämäärä Pe Syys 24, 2010 6:59 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa
[Can you hear me now?]

Avatar
Nukeochi
Teknikko
 
Viestit: 137
Liittynyt: Su Tammi 03, 2010 7:28 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Wiivi » To Touko 13, 2010 3:33 pm

Miten J-rock näkyy elämässäsi?
Seinällä komeilevat julisteet on aina hieno vastaus. Mut on tunnistanut mp3:n kuulokkeet korvissa jo ennen japanilaisen musiikin kuuntelun alkamista, mutta viimeisen vuoden aikana nämä kyseiset kuulokkeet on käytännössä melkein aina korvissa.
Ja nökyyhän se tietenkin ylenpalttisena ihkutuksena, kuten meillä kaikilla fanitytöillä (joskin itse pyrin tätä välttämään etten ärsyttäisi kavereitani)

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Tutustuin jiirokkiin siskoni avulla, joka oli siihen aikaan varsinainen "otaku", tai ainakin ihan hulluna animeen jos en noin vahvalla sanalla saa ilmaista. Animebiisien kautta siis tämä harrastus on hankittu. Tai no, ensin sisko kuunteli, sitten kuuntelutti mullekin LM.C:tä ja Miyavia. ja siitähän se lähti. Näin btw, suurinosa bändeistä, jotka komelevat lemppareinani, ovat tulleet tutuksi siskoni kautta. Miten näin käykin.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Kuule menisin ihan hirveän mielelläni vaikka jokaikiselle keikalle mitä Suomeen tulee, mutta kun satut elämään korvessa kaukana sellaisesta paikasta kuin Helsinki, tai edes paikasta, joka tunnettaisiin käsitteellä kaupunki.
Mutta lempibändejä pyrin pääsemään katselemaan, kunhan vain tulisivat sopivaan aikaan (eli lomilla). Harmittavasti kaikki vain sattuvat kouluajoille. (Miksi, oi miksi Miyavi ja D???)

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kyllä sietää. Amerikoista Three Days Grace ja Black Veil Brides on loistavia esimerkkejä, muita en varmaan enää kuuntelekaan. Suomalainen musiikki on mulle nykyään hirveän harvinaista, koska kertakaikkiaan en kestä enää vertailla sitä, että suomalaisissa biiseissä on aina se ikuinen peruskomppi ja koko biisissä panostetaan vaan sanoihin kun itämaisessa musiikissa...

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Aika vähän. Pari paitaa mulla on, mutta yleisemmin sanottaessa puekudun kuin normaali rokkari. Tai itseasiassa vielä lievemmin. Eli mp3:ssa näkyy joo.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Vuorata ei ole mun tapauksessa oikea sana, mutta kyllähän tuolta muutama kuva löytyy - joskaan yksikään ei ole tulostettu. Periaatteessa sitäkin voisi harrastaa, mutta ei tuonne isän tietokoneelle jaksa raahautua.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
No mullahan ei ole laukkua vaan reppu, jota taas on vähän hankala koristaa millään. Joten ei.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Ei, mua ei ole helppo tunnistaa "japaniernuksi". Mä pukeudun kuin normaali teini (paitsi että ei, en käytä legginsejä) ja mua ei tunnista muusta kuin ehkä liian kovalla kaikuvista kuulokkeista, joilla pyrin tietenkin tahallani kuuluttamaan vastaantulijalle, minkämaalaista musiikkia kuuntelen.

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
Kaikki lähti vuosi sitten (juu, "uuden sukupolven faneja" ollaan, hauska tavata) kun sisko sattui viikonloppuisin huutamaan yhtökkiä huoneestaan "Hei Viivi, tule kattoon tämä ", "Eikun tämä!". Ekana tutuksi taisi tulla LM.C. Tai sitten ei. Itseasiassa ei muistikuvaa. No, Miyaviin tutustuin huhtikuun alussa. Se olikin mielenkiintoinen kohtaaminen. Sisko karjaisi yleiseen tapaansa huoneeseensa katsomaan jotain ja minähän menin. Kommenttina tuli "Kato hei, tässä on maailman coolein jätkä". No sanotaanko, että mä diggasin. (Hyi että mä vihaan tuota sanaa :P) Siitä se sitten lähti.
Vaikka nykyään vastaan lempibändiksi the GazettE, se ei sitö ollut vielä viime kesänä. Viime kesänä mulla oli sellanen on/off inhovaihde päällä, eli haukuin kaikki siskoni kuuntelemat bändit lyttyyn. Joo kyllä, ihan laidasta laitaan kaikki nykyiset lempibändini. Mikä lienee ollut syynä, mutta nykyään vastaus olisi kyllä erilainen kuin silloin.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Jiirock on mulle elämäntapa. Eri asia on, miten kauan ja näkyykö se. Nuoren mielipiteet vaihtuvat, joten saa nähdä miten asiat ovat parin vuoden kuluttua. Mun elämässä se taas ei paljon näy, ainakaan ulkoisesti. Musiikki on elämäntapa, myös julkisesti, mutta Jiirock ei ehkä niin julkisesti.
Tai nojaa, ei se ole elämäntapa, kun se ei näy.
Viimeksi muokannut Wiivi päivämäärä Su Maalis 27, 2011 9:38 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
"We Rock" -Reita, The GazettE
RIP Isshi ♥


Girugamesh 08032011 Nosturi ♥

Avatar
Wiivi
Fani
 
Viestit: 11
Liittynyt: Ti Touko 11, 2010 5:30 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Yuri » La Touko 15, 2010 9:26 pm

Voisin kuluttaa aikaa tarinoimalla tänne...

Nykyään j-rock on mulle lähes välttämätön asia, se on osa mun elämää ja vieläpä iso sellainen. Japanilaisesta musiikista kiinnostuin joskus vuonna 2007. Mangaan ja animeen kiinnostus syntyi jo pari kolme vuotta sitä aikaisemmin, eli luultavasti suunnilleen siinä ala-asteen viidennellä luokalla, en nyt ihan tarkkaan muista. Niillä paikkeilla kuitenkin. Ensimmäinen ostamani mangapokkari ainakin on vuodelta 2006. Enivei, silloin olin varsin kiinnostunut kaiken maailman Hopsuista ja Weedoista ja kulutin paljon aikaa muun muassa erilaisten koira/susi/muu elukka -aiheisten foorumiroolipelien parissa. Erään tällaisen foorumin ylläpitäjä sattui jauhamaan jostakin An Cafesta. Etenkin eräs hänen kirjoittamansa ficci oli varsin mielenkiintoista luettavaa. Katselin Antikkujen pv:itä YouTubesta ja tykkäsin. Ainakin silloin alkuvaiheessa Bou taisi olla vielä mukana bändissä, jos en nyt aivan väärin muista.
Silloinen musiikkimaku oli huomattavasti erilainen kuin mitä nykyään, enkä juuri raskasta musiikkia kuunnellut. An Cafe herätti minussa uteliaisuuden muita japanilaisia bändejä kohtaan. Pienen googlettamisen tuloksena (veikkaan, että eksyin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni Lafiin, tosin silloin en vielä kiinnittänyt siihen mitään huomiota...) parin yhtyeen nimet olivat kiinnittäneet huomioni, kun niistä oli niin paljon juttua. Nämä kaksi olivat - yllätys yllätys - Dir en grey ja D'espairsRay. Sitten ennakkoluulottomasti YouTubeen ja hakusanaksi Dir en grey... Täytyypä sanoa, ettei ihan heti iskenyt. Syynä tähän on varmastikin se, että ensimmäinen näkemäni video heiltä oli Obscuren leikkaamaton versio. Olin hieman järkyttynyt, enkä hetkeen yrittänytkään enää löytää enempää japanilaista musiikkia kuunneltavaksi. An Cafe (jota en muuten ole kuunnellut enää pitkiin aikoihin) ja animeiden tunnarit olivat varsin turvallisia vaihtoehtoja. Kävi kuitenkin niin, että löysin kaikesta huolimatta itseni uudestaan kuuntelemasta Diruja vielä saman vuoden puolella. Pian olinkin jo haalinut koneelleni niin Diruja, Despaa, MUCCua, girugameshua, Moi dix Moisia... Loppua vaan ei näy vieläkään, musavalikoimani on jo levinnyt j-popin ja k-popin puolellekin.

Kuuntelen j-rockia hyvin paljon. Länsimainen musiikki on jäänyt huomattavasti vähemmälle, tosin tällä hetkellä korvani kestävät niin Marilyn Mansonia, Rammsteinia kuin Slipknotiakin. Nopeasti laskettuna cd-hyllystäni löytyy reilut parikymmentä japanilaista kokopitkää, pari miniä ja yksi kokoelmakin muutaman live-dvd:n lisäksi. Levykokoelmani jatkaa kasvamistaan sitä mukaa, minkä verran rahaa multa löytyy milloinkin tuhlattavaksi. Sen sijaan iPodissani ei meinaa tila riittää, ei sitten alkuunkaan. Keikkailua ei ole tullut harrastettua Despojen viimekesäistä keikkaa lukuun ottamatta.

Ulkonäkööni olen saanut enemmän tai vähemmän vaikutteita japanilaisilta idoleiltani. Useammin kuin kerran olen kiikuttanut japanilaisten rokkareiden kuvia kampaajalle malliksi. Kyllä minut varmaankin japsiernuksi tunnistaa, tarkistakaa itse, jos kiinnostaa. Mutta niin mä itse olettaisin... Jos ei japsiernuksi niin pelkäksi ernuksi tai vaikkapa emoksi sitten. Miten vaan, mulle se on ihan sama.
Miten j-rock muuten sitten näkyisi mun elämässä? Noh, huoneeni seinät on lähestulkoon tapetoitu j-rokkareilla kaapinovia unohtamatta. En omista yhtäkään Shoxxia, joka ei olisi (more or less) riekaleina. Tietokone tietysti pursuilee j-rock-kuvia, kännykkä samaten, mutta laukkuuni en ole koskaan yhtä ainoatakaan kuvaa kiinnittänyt. Kouluvihkoja en edes kuvittele päällystäväni kuvilla, koska nehän loppuvat aikanaan, eikä niille sitten juurikaan tule enää käyttöä. En siis vain halua heittää kuvia hukkaan, hehs.

Se, höpötänkö j-rockista muille, riippuu paljon seurasta. Jos juttuseurana on joku, jota Japani ei tippaakaan kiinnosta, näen parhaaksi puhua jostakin muusta. Tosin huomaan melko usein olevani aikalailla ulkona muista maailman tapahtumista... Toisaalta, en juurikaan keskity keräämään edes lempibändeistäni kaikkea mahdollista triviaa. Mulle riittää se, että kuuntelen musiikkia, fanitan, tiedän jotakin bändistä ja mahdollisesti sen jäsenistä. Dir en grey on rakkaus, mutta se ei tarkoita sitä, että mun olisi pakko olla mikään superfani, joka on perillä ihan kaikesta bändiin liittyvästä. Sellainen ei sitten kai vaan sovi mulle. Enkä todellakaan tiedä, mitä edes tekisin kaikilla mahdollisilla ja etenkin niillä hieman turhanpäiväisemmillä tiedoilla kuten bändin jäsenten kengännumeroilla :/

Ehkäpä tässä oli tarpeeksi tältä illalta. Voitte kyllä olla varmoja, että unohdin paljon kaikkea, mitä mun piti kirjoittaa, mutta mitäpä pienistä. Lyhyesti sanottuna j-rockilla on suuri merkitys mun elämässä. Tuskin tulen pääsemään siitä irti pitkiin aikoihin. Enkä oikeastaan haluakaan päästä. Miksi haluaisin?
Life is a disease that kills you without fail

Avatar
Yuri
Roudari
 
Viestit: 55
Liittynyt: Su Loka 19, 2008 5:22 pm
Paikkakunta: Salo

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja GuuraJoinan » Su Kesä 06, 2010 1:03 pm

J-rock. Niin no, varmasti kaikkia kiinnostaa kilometriselitykset siitä, miten mäkin tutustuin musiikkiin, mutta halusin tulla kertomaan tännekin. Tuntuu tosiaan, että alkaa toistamaan itseään, kuten Umi sanoi, mutta kuitenkin. Kerroinhan siitä jo biisivalintanikin yhteydessä äsken, jonka aihealueen tämä ystävällinen ihminen oli luonut tuonne. :'D Tästä kuitenkin tuli tunne, että muistanko sittenkään? Siitä on jo suhteellisen pitkä aika, vaikka olenkin aika nuori 'japanin ihailija.'

Niin. Pienenä en ole katsonut Hopeanuolia, enkä mitään muutakaan, mistä olisin voinut tälle polulle eksyä. Ensimmäinen sarjani kuitenkin oli ehkä kaksi tai kolmisen vuotta sitten se sama Hopeanuoli, johon havahduin vasta silloin, vaikka sitä oli tullut paljon aikaisemminkin telkkarista. Aloin kiinnostua roolipelien tiellä (jossa roolattiin koirilla, susilla jne.) näistä hienoista ideoista uusiin iskuliikkeisiin ja sen sellaisiin. Sitten aloin katsoa omatoimisesti Hopeanuolien lataamisen jälkeen Wolf's Rainia, jonka alku-ja loppumusiikkiin ihastuin. Latailin siis monenlaisista animeista mitä katselin, musiikkeja mp3seeni, joita sitten kulutin ahkerasti loppuun, olin sitten missä vain. Erikoisesti ala-asteen koulukaverini ihmettelivät musiikkimakuani ja sanoivat, että kieli on aika outoa eivätkä he ole tottuneet, kun jotain biisiä sitten päätin rohkeasti esitellä. En kuitenkaan loppujen lopuksi lannistunut, koska pidin japanilaisista kappaleista, vaikka epäröinkin ensin päätöstäni kuunnella sellaista musiikkia suuresti. Siitä lähtikin erilaisten bändien etsiminen ja keruu.

Kuitenkin vasta viime vuoden animeconia ennen kaverini alkoi näyttää kuvia näistä 'hyvännäköisistä miehistä ja tälläsestä hyvästä musiikista', vaikka aluksi luulin, ettei hän ollut ollenkaan kiinnostunut asiasta. En oikeastaan alkanut musiikkia kuuntelemaan kovin tarkasti, kun lähdin coniin, vaan pysyin animemusiikki pohjallani visusti, mutta nähdessäni muutaman Reitan cossin, en voinut olla kuolaamatta. Havahduin siihen, että heitäkin ilmeisesti voi cossata, koska se oli elämäni ensimmäinen con ja tuntuukin, että en tiennyt oikeastaan juuri mitään japanilaisista bändeistä silloin enkä oikein muustakaan japaniin liittyvästä, paitsi muutama tärkeäksi kehittynyt ystäväni mesessä esitteli kaikenmaailman animeja minulle, joita sitten päätin hänen seurakseen katsella. Animeconin jälkeen aloin sitten todella kuunnella Gazettea, josta johtuivat sitten pikkuhiljaa muutkin bändit.

Nykyään minulla ei ole montakaan levyä japanirockia, mutta yritän aina tilaisuuden tullen katsella ja ostaa uusia levyjä varastoihini, joista juuri myin poiskin aika paljon levyjä. Olen levittänyt myös j-rock innostustani ihmiseen, jonka tapasin Tokio Hotelin keikalla eli mainitsen, että länsimaalainen musakin menee minulle ihan hyvin. Musiikkimakuni onkin aika laaja, vaikka keskitynkin lähinnä j-rockiin, joka viekin voiton kaikista muista, vaikka olenkin myös kaikesta huolimatta suhteellisen avoin uusien japanilaisbändien tullessa vastaan. Yritän löytää niistä aina jotain hyvää, vaikka toisaalta tiedänkin missä se raja kulkee siinäkin. Keikoilla en ole kuitenkaan vielä päässyt käymään, mutta olen ajatellut myöhemmin mennä, koska olen suhteellisen nuori vielä, eikä vanhempani todellakaan päästä minua yksin jonnekin Helsinkiin seikkailemaan, vaikka kuinka vakuuttaisin pärjääväni siellä, koska asutaan aika kaukana sieltä. Tampereelle ehkä pääsisin, mutta mua kiinnostaneita bändejä siellä ei ole vielä oikeastaan käynyt.

Jos itse seikkailen kadulla vastaan, laukkuani saattaa satunnaisesti koristaa jokin kiva kuva. Viimeksi Tampere kupliista ostinkin laukun, jossa on Kanamen kuva, jonka kanssa sitten liikun. En sanoisi muuten, että minusta näkyy tämä j-rockin kuuntelu, vaikka selitän siitä aika paljon ihmisille sitten, jos alkavat kuuntelemaan. Tosin myös jotain pieniä merkkejä voi olla, kuten sitten esimerkiksi hiukseni haluaisin värjätä jotenkin kivasti. :'D Toistakseksi nämä kuitenkin ovat pysyneet yksivärisinä. Ehkä myöhemmin harrastukseni voi näkyä, että tässä tuppukylässä vielä en edes uskaltaisi näyttää tätä niin kauhean suorasti. Radiotakaan en tosin nykyään kuuntele, eli j-rock on näin sanottuna erittäin iso osa elämääni, enkä osaisi kuvitella eläväni ilman sen kuuntelua ja niiden mielenkiintoisen näköisten jäsenien katselua.
Tunteet ovat kliseitä, mutta ne kaunistavat maailmaa kummasti.
Tunteet johdattavat ihmisiä ja ilman niitä riitoja ja vaikeuksia tuskin olisi.
Kaikki vain tapahtuisi.

Avatar
GuuraJoinan
Fani
 
Viestit: 13
Liittynyt: Ti Kesä 01, 2010 2:36 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja serellenders » Su Kesä 06, 2010 2:52 pm

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Mitäköhän tästä olisi... kuusi, seitsemän vuotta kun tutustuin japanilaiseen musiikkiin alunperin animen kautta joita olin alkanut katselemaan netistä. Sailor Moon, Hopeanuoli ja Pokemon ovat niitä ensimmäisiä kohtaamisia aivan varmasti japanilaisen pop-kulttuurin kanssa. Kuitenkin se taisi jäädä siihen aika pitkälti kuuntelin joittenkin animeitten tunnusmusiikkeja ja ehkä muutamia muita kappaleita heidän tuotannostaan. Kuitenkin nuo ensimmäiset vuodet olivat musiikin osalta aika hiljaiseloa ja elin japanilaisen popkulttuurin mukana enemmän mangan ja animen tiimoilta.

Kuitenkin viimeistään silloin japanilainenkin musiikki alkoi tulemaan elämääni mukaani yhä vahvemmin kun aloin viihtymään enemmän ja enmmän erilaisissa roolipeleissä ja myös olin siirtynyt enemmänkin hevoset.com'ista ht.net'in puolelle. Jälkimmäisessä sitten hetken päästä pääsin lukemaan off-topiikeista eräältä kävijältä kuinka Dir en greyn Kaoru on jumala suoraansanottuna. Myös eri roolipelipaikoissa yhtye nimeltä Dir en grey osui silmiini yhä useammin ja useammin. Lopulta erään mesekeskustelun yhteydessä minulle linkitettiin tuhottomasti eri japanilaisten yhtyeitten musiikkeja mm. Dir en grey, Moi dix Mois, Plastic Tree tms joista varsinkin Dirut ja Plastic Tree jäivät mieleeni.
Tässä välissä voisikin ehkä mainita, että ehkä kaikki lähti lopullisesti rullaamaan tuosta keskustelusta eteenpäin. Tuolloin taidettiin elää vuotta 2005.

Tuon keskustelun jälkeen oma mielenkiintoni oli sen verran suuri japanilaista musiikkia kohtaa, että aloin itsekkin tutustumaan uusiin bändeihin ennakkoluulottomasti ja etismään "omaa paikkaani".

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Olen ehkä hiukan kumpaakin. Lempibändejä mennää katsomaan oli rahatilanne tai ajankohta mikä tahansa ja vaikka kuumetta olisi se 40 astetta niin itsehän lähden jos vain tolpillani pysyn. Kuitenkin myös tulee käytyä katsoa näitä muitakin bändejä jos oma rahatilanne sallii tai sitten kaverin seurana. Tykkään kuunella sen verran paljon musiikkia ihan vain livenä, että kyllä niitä itselleni vähän vieraimpiakin bändejä lähtee kuuntelemaan.

Olen myös todennut, että keikat ovat hyvä tapa tutustua paremmin yhtyeeseen ja saa sen tietyn fiiliksen yhtyeeseen ja heidän soittamaansa musiikkiin. Yleensä jos yhtye ei tahdo iskeä minuun livenä niin ei se kyllä sitten pahemmin iske soittimeltakaan.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Soittolistaa täyttää tällähetkellä japanilainen, korealainen ja länsimainen musiikki. Tässä hetki sitten tuli taas vaihteeksi lähestulkoon pelkästään japanilaista, mutta kaikki menee. Tosin olen todennut, että länsimainen rock ei oikein enää iske kun muutamalta yhtyeeltä joten raskaamat yhtyeet tulevat yleensä japanista. Tämä ei ole tietoinen valinta vaan näin on sattunut käymään. Nimittäin vähän harmittaa kun entiset lempibändit jotka ovat länsimaista ja soittavat raskaampaa ja huomaat, että eivät ne herätä enää mitää tunteita mitä ennen herättivät. Muutenkin raskaampaa musiikkia tulee kuuneltua nykyään vain muutamilta yhtyeiltä ja muuten olenkin nykyään siirtynyt vahingossa aika pitkälti popin puolelle. Tosin voi olla, että tämä pop puoli on vain tämän kesän kestävä juttu ja sitten talven pimeässä alkaa taas soittimesta soimaan enemmän ärinää ja murinaa kun heleitä naisääniä.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Jotenkin tuntuu, että nykyään j-rock näkee pelkästään soittimestani ja puhelimeni taustakuvasta. Vaikka inspiroidunkin pukeutumisen suhteen nykyään mm. gyaru-tyylistä, niin en usko, että minusta huomaa ulkoisesti, että hei toi kuuntelee japanilaista musiikkia.
Omalla kohdallani siis tämä raitasukkaernu vaihe on mennyt onneksi ohitse ja jos tottapuhutaan niin jälkeenpäin ehkä häpeänkin kun olen pukeutunut niin kuin pukeuduin pari vuotta sitten vielä, hyrr~

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Kun nyt katselen huoneeni seiniä niin kaikki ovat kyllä aivan julisteita ja pari taitaa rockoonista jonkun haastattelun yhdeydessä olleita profiilikuvia jotka olen napannut ja pari flaikkua vielä kaupan päälle. Kuitenkaan yhtää tulostetta ei löydy ^^'' haluunayumihamasaenjakodakuminmunseinälle

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Vanhassa koululaukusta löytyy naitomea ja screw, mutta se on jossakin tuolla vaatehuoneen nurkassa pölyyntymässä enkä pahemmin käytä. Laukut joita tulee nykyisin käytettyä eivät ole saaneet päälysteitä japanilaisista miehistä tai naisista. (eikös alaston Kiyoharu olis aika jees? Ai eikö? höh, oishan vanhoja mummoja voinut hiukan järkyttää ^^)

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Ei. Ellette sitten satu olemaan galeria stalkereita ja tiedätte, että hei toi on toi ja se kuuntelee japanilaista niin silleen joo, mutta muuten ei. Tai ainakin niin kuvittelisin.

Miten pääsit tähän vaiheeseen?
Sanoisiko, että ikää on tullut ehkä sen verran, että järkeäkin alkaa pikkuhiljaa löytymään toulta pääkopasta ja pikkuhiljaa alkaa häpeämään jopa sitä raitasukkaernu kautta jolloin pukeuduttiin mahdollisimman järkyttäviin ja epäsopiviin asukokonaisuuksiin. Ehkä nyt alkaa pikkuhiljaa kiinostamaan oma ulkonäkö ja itse olen alkanut havittelemaan muutosta siitä poikatytöstä enemmän naiselliseksi nuoreksi naiseksi joka on ehkä enemmän kiinostunut muodista ja hyvältä näyttäviltä asukokonaisuuksista kun niistä järkyttävistä ja enemmän huomiota herättävistä.
En kuitenkaan halua hukkua massaan jotenkin yritän tuoda jotakin pientä omaakin siihen, mutta kuitenkin. Ehkä pointti tuli selväksi.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Kai mä olen loppujenlopuksi se "tavallinen" nuori, joka nyt sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia. Okei kyllä mä käyn hiipparoimassa coneissa jos vaan oma henkinen jaksaminen antaa myöten ja niin pois päin, mutta kuitenkin kun miettii niin kyllä mä oon aika "tavallinen". Kyllä mä oon omistautunut niille tietyille japanilaisille yhtyeille ja artisteille, mutta en mä ehkä voi sanoa, että j-rock olisi sinänsä elämäntapa. Tai noh tietenkin riippuu, että miten tuon elämäntavankin ajattelee, mutta itse en kuitenkaan usko j-rockin olevan elämäntapa minulle.
Kun ruumiini ajattelee... On ihollanikin sielu
Colette, la retraite sentimentale


ex-altesse

Avatar
serellenders
Teknikko
 
Viestit: 147
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 1:39 pm
Paikkakunta: warkaus

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Pemilia » Ke Elo 04, 2010 12:41 pm

Tulen nyt kertomaan, miten päädyin j-rockkiin.

Ensinnäkin tutuistuin ensin animeihin ja mangoihin ja sitä kautta Japaniin. Ensimmäinen anime oli Hopeanuoli, mutta en muista kuinka päädyin katsomaan sitä. Siitä on niin kauan. Ihkutin todella paljon Hopeanuolta ja katsoin muitakin animeita. Aloin tutustua mangaan ja ensimmäinen mangani oli Di Gi Charat, jos oikein muistan. Myöhemmin aloin keräämään enemmän mangoja ja onhan minulla niitä vieläkin ja kerään niitä edelleen. En katso animea enää oikein paljoa, mutta mangaa luen. J-rockkiin päädyin Yurin kautta, koska muistan hänen lähettävän kolme biisiä An Cafelta, jonka jälkeen latasin lisää An Cafea, koska tykästyin siihen. Minulla ei ole kyllä minkäänlaista muistikuvaa kuinka päädyin kuuntelemaan sitten the GazettEa, Despoja tai Diruja. Varmaan YouTuben kautta hain ja sillä tyylillä löysin varmaan lisää musiikkia. Tutustuin siis j-rockkiin 2007 tai siinä vuosikymmenillä.

J-rock näkyy elämässäni siten, että minun huoneessa on hyvin paljon j-rock levyjä ja koneella plus myös iPodilla. Olen ainoastaan yhdellä j-rock keikalla käynyt ja se oli viime vuotinen Despojen keikka. Hitto, että pidin siitä keikasta ja haluan tämän vuotiselle keikalle myös, mutta ne tulee juuri silloin, kun jakso vaihtuu lukiossa. Enkä usko, että vanhempani päästäisivät minut. Kävisin tietenkin lempibändien keikoilla, mutta varmaan joillakin muillakin, jos saisimme Yurin kanssa liput johonkin keikalle. Toivomme hartaasti, että Gazetto ja Dirut tulisivat keikkailemaan Suomeen päin, koska niiden viimeisestä keikasta Suomessa on jo kolme vuotta. DD:

Korvani sietävät länsimaalaista ja japanilaista musiikkia, miksi muuten olisin Lafissa, jos en kuuntelisi j-rockkia? :D Olen tainnut saada ehkä hiukan vaikutteita j-rokkareilta, koska nykyään tavalliset vaatteit eivät käy ja vaatekaapistani ei löydy enää kuin suurimmaksi osaksi mustaa. Olen siis muuttunut siitä iloisesta pikkutytöstä, joka käytti mitä tahansa, mitä äiti osti, mustaan pukeutuvaan ja niittejä, hakaneuloja käyttävään tyttöön. Vanhemmat tietenkin uskovat tämän vaiheen menevän ohi, mutta en usko, että alan käyttämään värejä taas, paitsi joissain mekoissa juhlissa. En ole kyllä ikinä vienyt kampaajalle minkäänlaista j-rock kuvaa, vaikka olen miettinytkin sitä, mutta hiustenvärjäys on muuttunut siihen j-rock suuntaan.

Huoneessani on HYVIN paljon j-rokkareiden kuvia. Olen hankkinut niitä lehdistä suurimman osan, en oikein viitsi tulostaa meidän koneelta, koska vanhemmat eivät oikein tykkää, kun muste käytetään loppuun turhan takia. Mutta onneksi kaiken maailman lehdet laittavat jonkinlaisia kuvia j-rokkareista, ainakin Rockoon. Olenhan ostanut myös Tokyokanista lehtiä ja leikellyt ne. :''D Minulta löytyy vain yksi lehti, jota en ole leikellyt ja se on Gothic & Lolita lehti. Muut lehdet olen leikellyt. Laukkuani ei korista j-rokkareiden kuvat, mutta todennäköisesti kansiotani tulee hieman koristamaan joidenkin j-rokkareiden kuvat. En ole varma vielä siitä asiasta.

En osaa sanoa tunnistaako minua "japsiernuksi". Voi olla, että tunnistaakin, koska pukeudun niin erilaisesti, mutta enpä osaa sanoa tunnistaako minua "japsiernuksi". Ehkä täällä käpykaupungissa voi saada hieman katseita, koska tunnet suurimman osan tästä kaupungista(siis jos asut täällä) ja kaikki ajattelee varmaan sinua vain ernuksi. En ole ikinä kenenkään sanovan keskellä kaupungia minua ernuksi, että kuulen sen tai edes emoksi. Ehkä minut tunnistaa ernuksi, en tiedä.

J-rock ei näy ihan kaikessa, koska seurasta riippuu. Yurin kanssa höpötämme j-rockista aika paljon, koska lempibändimme ovat melko samat, mutta jos olen ei-j-rock-fanin kanssa saatamme puhua muusta. Kuitenkin on minulla sellainen kaveri, joka ei kuuntele j-rockkia tai ei ole kovin paljon kiinnostunut Japanista(paitsi Tokyokanista hän pitää ja pockyista :3), joten puhumme jostain täysin tyhmästä. Aihe, josta puhumme riippuu täysin seurasta.

Tuollaista siis. Vaikka vanhemmat luulevat, että tämä on sitä ohi menevää juttua, niin minä en usko siihen. Miksi irroittaa jostakin, jos rakastaa sitä? J-rock on sama asia minulle.
Chop me up so I can never laugh again

Avatar
Pemilia
Bändäri
 
Viestit: 41
Liittynyt: Ke Loka 29, 2008 5:06 pm
Paikkakunta: Salo

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Hoteletten » La Syys 11, 2010 12:09 am

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
~ ensimmäisen kerran ala-asteen vitosella about 7 vuotta sitten. olin olevinani niin gootti että huhheijaa, ja innostuin dirusta. ja animemusiikista :D pikkuhiljaa yläasteelle siirtyessä aloin kiinnostumaan muistakin bändeistä enemmän.

Miten J-rock näkyy elämässäsi?

~ ei se näy.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?

~ itseasiassa nykypäivänä kuuntelen enemmän länsimaalaista musiikkia kuin japanilaista. jotenkin oon vuosien saatossa kyllästynyt siihen etten ymmärrä mitä biisissä lauletaan.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?

~ mp3 soittimessa, oon tylsä

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?

~ei, kaapin oveen on kiinnitetty pari valokuvaa

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
~ ei, eikä oo koskaan koristanutkaan.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?

~ ei tosiaankaan, ei kaikki kaveritkaan tiedä mitä oon miehiäni

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?

~ kaikki lähti dirusta ja raitasukista, tähän vaiheeseen oon päässyt kasvamalla ja muuttumalla, ei muo enää tunnistaisi samaksi ihmiseksi kuin mun ernuuden kulta-aikoina.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?

~ tavallinen pulliainen

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?

~ ennen juoksin jokaisella keikalla, ja järkytyin vähän aikaa sitten kun tajuttiin kavereitten kanssa ettei olla käyty yhdelläkään keikalla yli vuoteen. ja viimeisinkin keikka oli mulle sillon sellainen "no okei tässä jonossa kun oon, niin vois käydä ostamassa lipun" .
Viimeksi muokannut Hoteletten päivämäärä La Joulu 25, 2010 6:22 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa

Avatar
Hoteletten
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: La Elo 16, 2008 7:57 pm
Paikkakunta: Kotka

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron