J-rock ja sinä

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Katatsumuri » Ti Huhti 14, 2009 8:00 pm

Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun kuulin An Cafen Cherry Saku Yuukin ja Kakusei Heroismin koulussa musiikin tunnilla levyraadissa. Olin ollut sitä ennen tosi epäluuloinen kaikkea Japaniin liittyvää kohtaan, erityisesti j-rockiin suhtauduin hyvin ennakkoluuloisesti. Olin kuullut aiemmin vain Dir en Greytä, josta en todellakaan tykännyt ekalla kuuntelukerralla. Mut kun kuulin noi kaks biisiä, sekosin ihan täysin. Tosin mä luulin niitten olevan naisia ennen kuin Miku rupes laulaa, että... X'''DDD Mut heti seuraavana päivänä mentiin Sakkakun kanssa Youtubeen kuuntelemaan lisää musaa Antikulta, ja siitä se fanitus sit lähti käyntiin.

Jonkin ajan kuluttuna olinkin jo aivan hulluna An Cafeeseen. Pian mukaan tuli myös ayabie, johon tykästyin muutaman kuuntelukerran jälkeen. Silloin tosin osasin fanittaa vain An Cafeta, joten muuta ei tullut hirveästi kuunneltua/kokeiltua. Kun Sakkaku tilas Gokutama Rock Cafen, fanitus vaan tiivistyi ja siinä sitten oltiin molemmat ihan sekasin. Muistan kuunnelleeni koko viime kesän ajan Magnya Cartaa ja Gokutamaa vuorotellen. Oon tainnu kuunnella ne levyt tosi pahasti puhki X''D

Syksyllä astui kuvioihin Gazette, ja vähitellen kuuntelemieni j-bändien määrä alkoi vaan kasvaa ja kasvaa. Lopulta länsimaalainen musiikki unohtui kokonaan, enkä nykyään voi sietää sitä enää. Miten mä ylipäätään pystyin kuuntelemaan sitä? o__O

Sain kerrottua vanhemmilleni tästä j-rockin kuuntelusta vasta viime marraskuussa, kun oli pakko päästä An Cafen keikalle. Vaikeeta se kyl oli, koska kumpikaan ei erityisemmin tykkää Japanista - iskä suorastaan vihaa sitä. Mut kyl ne sit sen hyvin otti. Oon tosi onnellinen, että kerroin, koska se salailu oli ihan karseeta ja nyt mä voin päällystää huoneen seinät julisteilla ja käydä keikoilla <3 Ja en olis päässy Antikun keikalle, jos en olis kertonu. Tollasta salailuu en tosiaan suosittele kenellekään.

J-rockin kuuntelu on vaikuttanut tosi paljon pukeutumiseeni. Minut kyllä tunnistaa j-ernuksi, sen verran paljon tykkään ruutuhousuista ja muista ernuvaatteista. Hiuksissakin on 2 kirkkaanpinkkiä raitaa ja aina vähintään kaksi pinniä XDDD ja laukkukin on täpötäynnä kuvia. Välillä mulla on ylivärikkäät vaatteet, välillä taas synkät, eli en tiedä, mikä mun pukeutumistyyli loppujen lopuks on. Ehkä jotain decoraa oudoilla randomvaikutteilla? :__D Mutta koska olin ennen niin tavallinen enkä erottunut muista millään tavalla, nyt on joku pakkomielle olla erilainen. On tosi hauskaa, kun mummot kattoo paheksuvasti ja meidän koulun pissikset on silleen "lol". xD Lisäksi on totaalisen kyllästynyt tavallisiin farkkuihin ja muihin perusvaatteisiin, en halua käyttää sellaisia enää. Saa nähdä, milloin tää ernupukeutumisvaihe menee ohi, mutta nyt ei siltä vaikuta, et se ois menossa ohi. 8D ernuilu on hauskaa~!

Sit rahankäyttö. Nykyään tuntuu et ei oo ikinä rahaa mihinkään, kun koko ajan tekee mieli ostaa uusia levyjä tai vaatteita. Oma levykokoelmani on tosi pieni, kun ei yksinkertaisesti rahat riitä .___. on ärsyttävää, kun haluais kaikkee, mut ei kuukausirahat riitä. Mutta eipä sille mahda mitään...
Mun koneellaolo on todellakin lisääntynyt j-rock-fanituksen takia. Mä oon koko ajan koneella nykyään ja vanhemmat alkaa menettää järkensä XDD ennen olin alle tunnin päivässä, nykyään vähintään kolme tuntia.

Mutta vaikka pukeudunkin j-ernumaisesti ja oon saanu ernun leiman, en tykkää puhua tästä muille kuin kavereille, jotka tykkää itekin j-rockista. Jos joku tulee kyselemään jotakin j-rockista, niin en kovin mielelläni vastaa, ainakaan silleen hirveän ihkuttamalla. Muuten saisin vain säälivän katseen ja hirveästi selän takana puhumista päälle. Onneksi meidän koulun ei-ernut jättää mut yleensä rauhaan. jos nyt unohdetaan se, että muutamalla meidän luokan pojalla on joku pakkomielle huudella mulle ja kavereille aina "NYAPPYYY!!!" x''D

Mulle j-rock on elämäntapa, ja ilman sitä mulla olis tosi tylsä elämä. Kaikki hauskat jutut syntyy aina j-rockin takia, ja sen kautta on tullut hirveästi uusia kavereitakin, vaikka suurin osa onkin vaan nettikavereita. Lisäksi tää on vaikuttanu jotenkin mun luonteeseen - en olisi koskaan aiemmin uskonut, että vielä jonakin päivänä itkisin jonkun j-rockarin takia! Ja niin on käynyt jo monta kertaa xDDD

An Cafen keikka ei todellakaan riittänyt - pakko päästä muillekin keikoille, vaikka sitten pitäis lainata vanhemmilta rahaa lippuja varten. Ja ensi syksynä aion aloittaa japanin opiskelun!
Even on the rainy days when the flowers fail to bloom
NEVER GIVE UP!!


avatar from kokuen

Avatar
Katatsumuri
Teknikko
 
Viestit: 242
Liittynyt: Pe Syys 26, 2008 2:36 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja GanesaIX » La Huhti 18, 2009 5:19 pm

J-rock tuli löydettyä noin yli kolme vuotta sitten animen kautta. Ensimmäinen bändi joka koukutti, oli Nightmare, mutta sitä ei erityisemmän kauaa kestänyt. Oikeastaan sekin ensimmäinen vaihe meni ohitse, kuuntelin taas sitä samaa vanhaa mitä ennenkin, kunnes törmäsin Miyavin musiikkiin. No, faniuduin siihen täysin. Miyavin kautta kuvioihin tuli myös Dué le quartz, joka on pysynyt aina yhtä tärkeänä meikälle näiden vuosien aikana (onhan sitä faniutta tosiaankin se kolmisen vuotta jo takana ♥).

Dué le quartzia ja paria muuta randomia bändiä (joiden nimiä en tähän hätään muista) kuuntelin siihen asti, kunnes joku sai meikän viimeinkin tykästymään Diruihin. No, sitten popiteltiin niitä ihan into pipossa ja huomattiin samalla, kuinka helvetin paljon rahaa musiikkikaman kerääminen voi fanaattisessa vaiheessa viedä (Diruihin upposi tosiaan n. 500 euroa karkeasti laskettuna). Se vaihe kesti melko kauan, enkä oikeastaan itse muista tasan tarkkaan kuinka kauan.

No, Dirujen jälkeen huomasin, että pienet visual kei-bändit kiinnostivat jumalattomasti. Uudet indies-bändit eivät kuitenkaan olleet se, mikä viehätti, vaan juurikin vanhempi sortti. Sitä kautta tuli ihastuttua kotekote keihin, jota on nyt sitten tähänkin päivään asti kuunneltu reippaasti yli sadan erilaisen bändin voimin.

Vanhemmat eivät oikeastaan sano mitään. Isäntä nyt tietty kiusaa hieman, totta kai sellaisista asioista piikitellään, mistä itse ei tiedä juurikaan mitään. Äiti sen sijaan on hieman avoimempi ja suostunut kuuntelemaan mm. Eksua ja Diruja kanssani, todeten samalla pitävänsä tietyistä biiseistä. Ylpeäkin saa olla siis joidenkin asioiden suhteen. Kotekotea en kuitenkaan ehkä ihan yritä noille kuunnelluttaa, ei taida mennä silppurista läpi. :'D

Ja nyt sitten ollaan tässä. Siinä se lyhyesti ja ytimekkäästi.

Avatar
GanesaIX
Taustalaulaja
 
Viestit: 273
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 7:30 pm
Paikkakunta: Actuate Eden

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Orkrist » Su Huhti 19, 2009 4:15 pm

Mä kilahdin jrockiin kesällä nollakuus, kun olin pari kuukautta tuhahdellut Loftiksen jrock-topicille ja muutenkin siellä vallinneelle jrock-huumalle ja törmäillyt rps-osastolla erinäköisiin ficceihin, joiden otsikoissa luki Dir en grey tai Gazette. Päädyin heinäkuussa sitten hetken mielijohteesta lukemaan Dellyn Aoi Tsukin, jonka jälkeen googlasin Dirun, latasin Withering to deathin ja viikon pyörittelyn ja sulattelun jälkeen totesin, että onhan tää aika hyvää musiikkia. Japanista itsestään mä olen ollut kiinnostunut melkein kymmenen vuotta, mutta en mitenkään hirveän aktiivisesti, eikä musiikki ollut missään välissä aiemmin oikein osunut mun maailmaan, mutta nyt sitten kävi niin. Ekana tosiaan tuli Diru, johon rakastuin tulisesti, mutta varsin pian X syrjäytti sen lempijiirubändin paikalta, ja sitä kuumottelinkin sitten aika pitkään. Gazette oli myös yksi niitä sen syksyn tuttavuuksia. Lafiin rekkasin syksyllä nollakuus, jolloin aloin kaiketi myös kirjoittaa itse jrock-fanfictionia. Eka keikka oli Hagakure x Anti Feminism Glorialla tammikuussa nollaseitsemän, ja se vuosi oli muutenkin ihan hullu jrock-vuosi - ravasin keikoilla, kuuntelin noin miljoonaa bändiä ja tuhlasin kaikki rahani levyihin ja krääsään. Nollaseiska Gazette ja MUCC täräyttivät itsensä mun lempibändeiksi jiirupuolelta, ja siellä ne ovat edelleen pysyneet.

Nykyään mä en enää kuuntele kovinkaan montaa japanilaista bändiä aktiivisesti, koska mulle on jo hioutunut selvästi esiin ne pari timanttia, jotka on tärkeimmät. En jaksa alkaa etsiä uusia pikkubändejä tai pakottaa itseni kuuntelemaan kaikkea vain siksi, että se olisi jotenkin "siistiä" kuunnella sataa bändiä, jotka on olleet viisi päivää pystyssä. Länsimaista musiikkia olen aina kuunnellut niin paljon, ettei musiikkimakuni ole koskaan täysin japanilaistunut, mikä on imo ihan hyvä, koska Suomestakin löytyy sellaisia bändejä, joita Japanista ei löydä tekemälläkään mutta joita jumaloin valtavasti.
En myöskään pukeudu niinkään "ernusti", ei sillä että olisin koskaan juuri niin tehnytkään, koska olen löytänyt oman tyylini, joka nyt vain ei satu olemaan raitasukat ja miljoona pinniä päässä. Mua on välillä hankala tunnistaa jrockin kuuntelijaksi, koska en näytä stereotypiaernulta. (Itse asiassa mua on luultu useammin raivoisaksi kettutytöksi, rekkalesboksi ja hevariksi kuin ernuksi, mikä on aika paha, koska en näytä kyllä sellaisiltakaan...) Julisteita mulla kyllä on seinillä, mutta ei oikeastaan hirveästi niitäkään - kaikki gazettea miinus MUCCun keikkajulkka ja jollain tavalla muuhun sisustukseen tunnelmaltaan ja värimaailmaltaan sopivia. Printattuja kuvia mulla on tasan kaksi, koska ne ovat niin hienoja, eivätkä erotu mitenkään turhan räikeästi. En harrasta siis printtailua, koska mustetta on turha tuhlata, kun mielestäni kuvat ovat parhaimmillaan lehdissä. Joskus nuorempana käytin kaikki rahani levyihin ja keikkalippuihin, mutta nykyään en enää osta kuin niiden bändien levyjä, joita oikeasti jaksan kuunnella. Keikoilla käyn edelleen aktiivisesti, koska tykkään päästä jammaamaan säännöllisin väliajoin ja asun pääkaupunkiseudulla, mutta onneksi tienaan itse rahani nykyään, ettei tarvitse pyytää porukoilta rahaa enää mihinkään jiiruiluun. Ostelen edelleen levyjä ja krääsää silloin, kun haluan, lähinnä juuri säännöllisten tulojen takia, mutta se ei ole mikään sellainen... mitä-enemmän-krääsää-sen-suurempi-elitisti -juttu, vaan pikemminkin jos koen, että haluan saada jotain siksi, että se parantaisi jotenkin omaa elämääni (lol, jep) tai mielialaani, tilaan sen.

Mä en niinkään sanoisi, että jrock on elämäntapa mulle - se on yhtä lailla musiikkia kuin kaikki suomalainen ja länsimaalainenkin musiikki, jota kuuntelen. Pikemminkin Japani yleisesti näkyy enemmän mun elämässä, lähinnä ruoan ja kulttuurin kautta. Tietenkin oikeastaan miltei kaikki nykyiset kaverini olen tavannut jrockin kautta, ja Lafi nyt on jo niin rutinoitunut juttu kahden admin-vuoden jälkeen, mutta silti oon sitä mieltä, ettei jrock hallitse mun elämää.
Porukat ovat aina suhtautuneet varsin hyvin mun jiiruiluun, päästäneet keikoille ja auttaneet levyjen tilaamisessa silloin, kun olin vielä alaikäinen, eikä niille ole koskaan ollut ongelmana se, että mä kuuntelen japanilaista musiikkia. Äiti on innostunut japanilaisesta kulttuurista yhtä paljon kuin mä, vaikka ei musiikista tykkääkään, joten siinä mielessä en todellakaan valita.

... Jaha, tästä viestistä puuttuu nyt selkeä rakenne ja niin edelleen, mutta olkoon. Muokkaan tätä joskus toiste vähän järkevämmäksi, nyt ei pysty.

//edited 31.3.10.
here's the truth - baby, here's the truth.

Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Cho » La Touko 02, 2009 3:31 pm

Taitaa minullekin j-rock olla vielä aika uusi asia. Tai vähän riippuu näkökulmasta. Ensimmäisen kerran kuuntelin japanilaista musiikkia seiskan alussa, ja rakastuin Ayumi Hamasakiin ja muihin j-pop artisteihin. Sitten kasin alussa rakastuin An Cafeen Smile ichiban ii onnan myötä. Sitten kasilla aloin kuuntelemaan j-rockia yhä laajemmin ja laajemmin ja sitten listoilta alkoi tippumaan Ayumi Hamasakin kaltaiset artistit pois, joita kyllä nykyäänkin kuuntelen, mutta vähemmän kuin ennen. Ja se, että kuuntelen japanilaista, ei kyllä sulje kaikkia muita artisteja pois. Kyllä minä amerikkalaisia kuuntelen myös paljon, vaikka se japanilainen olisikin siinä päälimmäisenä.

Pukeutumisessani tämä fanitus ei kyllä näy erityisemmin. Ostanhan minä välillä vaatteita Cyberista ja Backstreetilta esimerkiksi, mutta käytän myös yhtä paljon tavallisiakin kauppoja, enkä pyri pukeutumaan minkään tietyn tyylin mukaisesti. Ostan vaatteita, jotka näyttävät kivoilta ja tuntuvat mukavilta päällä, olivat ne sitten hankittu Cyberista, Anttilasta tai Seppälästä. Silläkään ei ole mitään väliä, ovatko vaatteet muotia vai ei. Muotivaatteet ovat usein ihan törkeän kalliita, mutta kyllä niitäkin tulee ostettua.

Harvoin ostan mitään j-rockia levyhyllyyn, tai oikeastaan harvemmin ostan levyjä yleensäkään. En omista cd- soitinta ja netistäkin kuulee sitä musiikkia helposti, joten siksi en omista mitään j-rock krääsääkään. Lukuunottamatta keikkapaitoja. Julisteitakaan en osta erityisemmin, vaan olen saanut niitä kavereilta paljon. Kuvia en voi tulostaa, sillä en omista tulostinta. On seinälläni silti suhteellisen paljon artistien kuvia, mutta vannoutuneena manga, anime ja japani fanina, on seinälläni myös muunlaisia kuvia. Laukussani ei ole kuvan kuvaa tai yhtäkään pinssiä.
Ja sitten yksi syy myös, etten osta mitään krääsää on, että kaikkia sellainen on ihan tuhottoman kallista verrattuna siihen, että vaatteita lukuunottamatta niistä ei ole pidemmän päälle mitään hyötyä.

Ei jiirut minulle elämäntapa ole, mutta kyllä se musiikki on minulle tärkeää ja keikoilla on kiva käydä. Tämän harrastuksen myötä olen myös tavannut mukavia ihmisiä.
How does it feel
when you're alone
and you're cold inside?

Avatar
Cho
Roudari
 
Viestit: 55
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:16 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Jemmi » Ke Touko 13, 2009 12:22 pm

hmm, mul kesti tosi kauan syttya jiirokkiin. ma kuulin aivan ekan biisin joskus vuoden 2004 lopussa vissiin, latasin koneelle ku olin jossai kuullu jotai japanilaisest musasta ( ku rakastin Japania muuten aivan hirveesti jo silloin ) ... mutkun se oli just joku tosi raskas Diru-biisi ni eka ajatus oli, et ei helvetti mita paskaa, kuka tallasta voi kuunnella ! siihen se sitte jai joksiki aikaa.
no, sitte vissiin 2006 alussa kuulin jonku Dirujen Yokanin, vahan myohemmin kai muita randomeita biiseja. no, kyllahan ma sitten niist diggailin, mut en ma sillonkaan mitenkaa erityisesti innostunut jiirokkiin. parilla satunnaisella biisilla silloin tallon mentiin. enemman ehka randomeilla j-pop -biiseilla, jos voi sanoa...
mut sit syksyl 2006 ma aloin kuuntelee ehka pikkusen enemman jo jiirokkia. just jotain Dirui, hidee, miyavii ja sit jotai Psycho le Cemuu. emma mitaa hirveesti fanittanu ketaa, tiesin just bandin jasenten nimia ja talleen, kattelin hiuka kuvia netista ja mm. 2006 talvella, joulun aikana ma kuuntelin sit melkeempa enemman taas j-poppia, lahinna Ai Otsukaa.
mut sit 2007 tammikuussa ma aloin jo tosissaan ettia enemma j-rock -bandei kasittelyyn. olin kuullu jo viime syksyna nimia kuten the GazettE, alice nine ja Antikku, Reitankin tiesin jo, joten ne oli omiaan innostamaan mua kuuntelemaan jotai biisei niilta. sitteha ma sytyin jo ja musta tuli melkeempa pelkan jiirokin kuuntelija. pitkin vuotta 2007 kerasin mita satunnaisempien indies-bandien musaa koneelle ja fanitin ihan taysilla kaikkea, missa oli vahankin sopoja jatkia. ok, nain.
2008, omm, alotin vahan karsimaan j-rock -bandeja, ja aloin syventymaan enemman muutamiin tiettyihin bandeihin, esimerkiks suosikki the GazettE. ja nyt vuonna 2009......... mmm kuuntelen aika randomisti tiettyjen bandien biiseja, the GazettE on ehka ainoa joka aiheuttaa mussa yha hengenahdistuksia ( no okok kattelen kyl vieki jostai FOOL'S MATEsta ja SHOXXista esmes jotai sopojen vk-poikien kuvii ja sulan niille, plus et rakastan vielki jotai tiettyja jatkia tietyissa bandeissa ! se vaan etten kuuntele enaa niin usein niiden musaa ) ... ku enemma oon alkanu kuuntelee nyt k-poppia :------- ) en ma kylla silti ole luopumassa jiirokista, enka dissaamassa sita. mita ma muuten taalla muka tekisin ?

pukeutumisesta, eniten se jiirok naky siina ehka vuonna 2007, ja sillonki aika lievasti. nykyaan musta kylla ei paalle pain nae, etta jotai jiirokkia kuuntelisin :------ DD eika se haittaa mua yhtaan. kylla ma jotai randomien ernujen hiuksia toisinaa viel ihailen ja tulee halu tehda jotai visuaalisempaa omille. mut eipa silleen oo mikaan halu nayttaa visual GAYlta.......... hohoho.

levyja kylla tulee vielakin kuolattua kaupassa ( NO JAPANISSA LAHINNA ) ja joudun raahaamaan itteni pois vk-osastolta, ku menis kaikki rahat :------ ) kylla mulla siis nayttaa olevan taa vaihe viela. se eeeeeeei mee-ee poooois.... ... nii ::: D mut silleen just, kylla mul on joku yli 50 j-rock -levya, enka oo lopettanut niiden hamstraamista viel aivan kokonaan. just Gazelta tulee hankittua aina uusin julkasu. ja just niita vk-lehtia tulee ostettua sillon tallon fanityttohuumassa ( KOH KOH AINA UUSIN NUMERO HANKITAAN ) ...... mm.

tavallaan siis j-rock on ollu jo pitkaan mulle yks asia mita ajattelen paivittain : D mahtokohan joku tajuta jotain ?


あの日の二人の泣は
今でも輝いているかな?
二度とは戻れないけれど
もう二度と離れない約束しよう


ava by candy_horror @ lj

Jemmi
Teknikko
 
Viestit: 202
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:47 pm
Paikkakunta: Turku

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja ganzeveer » Pe Touko 15, 2009 6:09 pm

Hmm hmm, nyt kun on aikaa, ihan kiva kirjottaa tänne.

Elikkä meikä tyttö sai kuulla jiirokusta hyvän ystäväni Radiakoksen kautta. Hän tutustutti miut jiirokkiin, ja olen varmaan koko loppu elämäni kiitollinen hänelle siitä hyvästä. ;__;
Hmm. Miut ehkä tunnistaa J-rockin kuunteliaksa, muttei suinkaan pukeutumisesta(Tai joskus ehkä), vaan pikemminkin meikistä, laukusta ect.
Laukkussa nyt on aina jotain kuvia. *w* Minut voi tunnistaa myös siitä, kun omistan puoliksi vihreät, puoliksi mustat hiukset. Neh. En tiedä, mutta jollain tapaa meikkaan 'emotyylisesti' tai ainakin yritän meikata. Jotkut päivät tosin voivat olla 'ihQernukawaii' -päiviä, silloin tungen päähäni rusetteja ja hello kitty- pinnejä. Olen saanut kuulla meikistäni joka taholta, mummo on kauhuissaan, koulun kingit ei tajuu ja pienimmät pelkää. XD Oon kulma pelottava, näin pikkusiskoni kaverit väittää. Nou, i'm not. >.<
oon kuunneluut jiirua nyt about vuoden verran, mutta siltu tuntuu, että en varmaan ikinä tule enää kuuntelemaan muuta. Toki jtn muutakin kuin jiirua tulee kuunneltua, mutta mikään ei kuullosta enää yhtä hyvältä. <3.3 Taidan olla melkeen fanaattinen j-roksun kuuntelija. XD Minkäs sille mahtaa.

Keikoilla en ole ollut kun parilla tähän asti. Tulevaisuudessa olen keikoilla lähdössä, varmasti. >w< Odotan gazettoa parhaillaan suomeen. Rakastan keikkoja yli kaiken, mutta rahan puuttuvuuden takia olen saanut vain parista nauttia. Lål, eikö? Sain gazeton levyn viime kesäkuussa, kuuntelin sitä 24/7 ja koukutuin enemmän. Gazette on eka bändi mitä kuulin, ja olen varma, että se pysyy aina ykkösenä. Viime vuoden heinäkuussa olin Iron Maidenin keikalla, mutta en nauttinut siitä enää kauhean paljon, sillä halusin vain kotiin kuuntelee gazettee. XD sen keikan jälkeen en olekkaan soittanut maidenia. Aloin ostelemaan j_rock levyjä aina kun rahaa vain riitti. Tällä hethkellä omistuksessa on about 7 levyä. HittomitenvähänLOL.

Rakastan J-rockkia enemmän kuin mitään muuta, sen kuuntelu joko pelastaa tai masentaa päivän. Kun kappaleiden sanoja kääntää suomeksi, sanat ovet joko todella päättömän ihania, tai todella surullisia. J-rock vei sieluni, eikä takaisin ole paluuta.
Hei.

Avatar
ganzeveer
Teknikko
 
Viestit: 145
Liittynyt: To Syys 11, 2008 3:36 pm
Paikkakunta: Rubin Omena ~ ♥

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Crystal » Pe Touko 15, 2009 9:18 pm

J-rocktarinani alkaa yläasteelta, tarkalleen ottaen kahdeksannella luokalla. On se vaihe, jolloin olen tutustunut animeen, mangaan, ja jonkin aikojen kuluttua japanilaiseen popiin. Muistan sen, kuinka tuli kuunneltua Morning Musumea ja Ayumi Hamasakia ainakin.
En ole varma, keneltä sitten loppujen lopuksi kuulin sanan "j-rock". Jos muistan oikein, siihen on vaikuttanut Suosikissa ollut artikkeli j-rockista (joka on tullut muutamia vuosia sitten) ja eräs kaverini, joka kuunteli/kuuntelee edelleen japanilaista musiikkia. Yhtenä päivänä päätin hakea biisin eräältä esittäjältä, josta sama kaverini oli puhunut joskus aikaisemmin.
Kappale on X Japanin Tears ja pidän sitä ensimmäisenä j-rockkappaleenani. Se oli hyvin vaikuttava, muutaman kuuntelukerran jälkeen pidin siitä todella paljon. Ajattelin, että tätä voisi kuunnella enemmänkin. Siitä se oikeastaan lähti, tämä japanilaisen rockin aktiivinen kuuntelu.

Etsiskelin ajan myötä lisää jrock-bändejä kuunneltavaksi ja silloin löytyi ainakin RENTRER EN SOI, L'Arc~en~Ciel ja Vidoll. Nykyään sitten tavallaan osat ovat hiukat vaihtuneet: X Japania en kuuntele enää kovin paljon, ja varsinkin nuo kaksi edellä mainittua bändiä on noussut erittäin tärkeäksi, varsinkin Laruku. Yläasteella tuli kuunneltua vain muutamaa j-bändiä, mutta nykyään se on vallannut suurimman osan musiikkimaustani. Yhä enemmän bändejä on löytynyt ja sattunut tulemaan vastaan, en ole voinut sille mitään. Vaikka kuuntelen suurimmaksi osaksi j-rockia, listallani on myös länsimaisia artisteja jonkin verran. Osa on suomalaisia ja osa taas ainakin englantilaisia, joita kuuntelen aktiivisesti. Näiden lisäksi löytyy yksittäisiä kappaleita satunnaisilta esittäjiltä, mitä olen sattunut kuulemaan radiossa tai televisiossa ja sen myötä pitänyt niistä, vaikken artistia varsinaisesti kuuntele.

Yhdelläkään j-keikalla en ole ollut. Jos tilaisuus sattuu hyvin kohdalle, menen mielelläni keikalle, kunhan rahaa ja aikaa riittää. En käy mielelläni sellaisten bändien keikoilla, joiden musiikkia en kuuntele, vaan sen pitää olla yksi suosikkibändeistäni. En kuitenkaan näe siinä pahaa, että menee muuten vain kiinnostuneena kuuntelemaan satunnaista bändiä, mutta en itse halua ottaa sitä riskiä, että se bändi ei vastaakaan odotuksiani ja silloin rahat menisivät tavallaan hukkaan.

Pukeudun usein rockmaiseksi, mutta harvoin siitä näkyy j-rockia selvästi. Se riippuu päivästä, milloin pukeudun sellaiseksi. Joinakin päivinä taas olen kuin tavallisesti pukeutuva ihminen, silloin j-rockmaisuuteni voi havaita vain mp3-soittimestani. Parhaiten minut tunnistaa rock- ja j-rockmaiseksi yleensä paitojen, huppareiden ja farkkujen avulla. Joskus on korujakin, mutta en melkein ikinä muista laittaa niitä päälleni. Yläasteella yritin pyrkiä enemmän rockmaisuuteen, silloin tosin j-rock ei näkynyt melkein ollenkaan. Pääkalloja ja tähtiä suurimmaksi osaksi. Nykyään, edellä mainittujen lisäksi, käytän mielelläni ruutuja, raitoja ja rockiin ylipäätään liittyviä asioita vaatteissani.

Huoneeni seinät eivät ole täynnä kuvia liittyen j-rockiin, itse asiassa niitä on vain yhdellä kapealla seinällä erilaisten animepiirrosten kanssa (jotka eivät ole minun piirtämiäni). Jos minulla olisi oma huone (nukun äitini kanssa samassa huoneessa), laittaisin enemmän kuvia, mutta en päällystäisi seiniä täyteen niillä. Tällä hetkellä on vain kuvia heistä, ei julisteita. Ainoat julisteet, jotka huoneeni seinällä on, ovat erään suomalaisen hajonneen bändin esittämiä. Suurimmaksi osaksi kuvissa on Hyde kitaran kanssa, mutta kyllä siellä muutamia lempij-rokkareita on eri bändeistä.
Tällä hetkellä missään laukussani ei ole j-rokkaria, mutta olen harkinnut laittaa Hyden kitaroineen koululaukkuuni. Valitettavasti en ole ikinä muistanut taikka jaksanut laittaa sitä.

Minua ei tunnisteta j-rockin kuuntelijaksi kadulla, ellei minulla ole sellaisia vaatteita, mitkä viittaavat siihen (esim. kissahupparit, ketjuhousut yms.). Rockmaiseksi voi tosin ehkä tunnistaa, mutta muuten ei.

Nyt kun ajattelen j-rockin merkitystä elämässäni, se on vaikuttanut yllättävän paljon tavallisen rockin lisäksi. Varsinkin eräs j-rokkari on vaikuttanut minuun todella paljon (suurin osa teistä saattaa arvata sen). Mutta varsinainen elämäntapa se ei ole, pidän sitä yhtä tärkeänä kuin musiikkia ylipäätään. J-rock ei näy kaikissa teoissani, varmaan suurin osa ihmisistä ajatella minua tavalliseksi, mutta sisältä olen varsinainen fanityttö. Se voi riippua päivästä ja siitä, millaisessa seurassa olen. Se on siis lähes arvattavissa, tosin koneella ollessani se näkyy selvästi tai silloin, jos joku kysyy musiikkimakuani. 8DD

Tällainen tarinani siis on, tähän mennessä, ja muokkaan tähän, jos unohdin jotakin.
Last.fm ~ Livejournal
It's only death silence. Do you hear it?
Avatar by asuka_tsuzuki from LJ.

Avatar
Crystal
Teknikko
 
Viestit: 150
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Lemia » Su Touko 17, 2009 6:25 pm

Ensiksikin... olen pitänyt Japania (ja Kiinaa sekä koko Aasiaa ylipäätään) upeana maana ja kulttuurina todella kauan. En edes muista aikaa ennen sitä, olen vuosikausia haaveillut osaavani japania. Vieläkään en sitä osaa, mitä nyt pari hassua sanaa. Kyllä minä sitä vielä joskus opettelen! Mutta Japanin ihannointi on kuulunut elämääni aikalailla aina. Tutustuin j-rock -termiin (josta en muuten pidä, mutta käytän silti, huoh. : D) joskus kauan sitten, koskaan en saanut aikaiseksi tsekata mitä itse termin takaa löytyy, vaikka olisin ollut utelias. Katsoin kyllä varsinkin Ghiblin animeja, vieläkin Totorot & kumppanit ovat suosikkejani. Luin myös muutamia manga-sarjoja.

Kun sitten uudessa koulussa tutustuin yhteen japanilaista musiikkia kuuntelevaan tyttöön, ja kun hän sai tietää ehkä puolen vuoden tuttavuuden jälkeen kiinnostuksestani Japaniin, animeen, mangaan yms. kommentti oli suunnilleen: "kuunteletko sinä j-rockia?" Ei, en kuunnellut. "Olisin vaan luullut kun olet muutenkin noin outo." Oudolla viittasi siis animeen yms. Nauroin vain takaisin, mutta tämä oli päättänyt tutustuttaa minut j-rockin maailmaan siltä istumalta. Sitten kahlattiin Youtubea läpi minun järkyttävän hitaalla netilläni, katsottiin PV:tä ja muita videoita ja kuvia vaikka kuinka monta putkeen ja lopulta mentiin kaverin huoneeseen, missä tämä piti minulle hurjan esitelmän kuka oli kukin (kaverilla oli siis seinä(t) täynnä tulostettuja kuvia, lehtijuttuja ja julisteita). Kysyin siinä sitten, että onko tyyppi aina kaikille esittelemässä niitä kuvia/koko j-rockia. Ei kuulemma, vain joillekin harvoille ja valituille. :__D Tuntien kuluttua illan päätteeksi kaveri iskee minulle syliin varmaan kymmenen eri levyä "kotiläksyiksi".
"Perehdyttäminen" oli määrätietoista ja sille tielle jäin.

Mutta j-rock ei ole minua juuri mitenkään muuttanut. Minulla ei ole missään välissä ollut sellaista järkyttävää fanituskautta, jolloin ihkutetaan vain sitä tiettyä bändiä, sen jäseniä, etsitään kaikki pienetkin tiedonmuruset mitä käsiinsä vain voi saada. Oikeastaan... minä kuuntelen sitä musiikkia, ei minun tarvitse tietää sormuskokoa tai kengännumeroa. Toki niistä _kaikkein läheisimmistä bändeistä haluan tietää myös (varmaksi : D) jäsenten nimet ja ulkonäön, eikä muukaa tieto ole pahitteeksi, jos se tulee vastaan, mutta en käytä tuntikausia elämästäni tiedon etsimiseen ja opetteluun.
Kysyin joskus parilta kaveriltani, että olenko muuttunut j-rockin myötä; en ole muuttunut. Korkeintaan olen hieman ulospäin suuntautuneempi, ja saatan hihkaista nyappyn jonnekkin väliin, mutta no. :--D (Nyappy on vain jatkoa oodelaliille (Disneyn Robin Hood) tai bumbabambueelle (Timon ja Bumba!) tai muille yhtäkkisille Disney-monologeille. XD)

Myöskään ulkonäöllisesti en ole muuttunut. Tosin monet asiat, mitä liitetaan 'ernuille' ovat minusta aina olleet kivoja, eikä se johtunut mitenkään j-rockista. Mielestäni ainoa, mikä minut erottaa ns. "tavallisesta" nuoresta on takut (lue: rastat), mutta nekin minulla oli jo ennen j-rockia. :____D Eli j-rock ei ole mullistanut maailmaani kovinkaan paljoa. Ainostaan olen saanut enemmän kavereita ja miusta tuntuu, että kuulun hieman enemmän johonkin 'piiriin'. Ja Lafi on ensimmäinen fooru, jolla miulle on tullut sellainen fiilis, että sinne voi jäädä. Mutta on kiva nähdä ihmisiä, jotka tunnistaa selkeästi ernuiksi ja ajtella, että tavallaan kuulun siihen porukkaan, vaikken välttämättä itse siltä pahemmin näytäkään.
Olen käynyt vasta parilla keikalla, ne tulevat minulle niin kalliiksi, etten voi käydä ihan minkä tahansa keikalla, enkä oikeastaan haluaisikaan. Keikat ovat minulle se tilanne, jossa näen The Artistin/Bändin, saan vuoden liikunnat ja roskaruuat ja näen (toivottavasti) paljon kavereita ympäri Suomea. Kaikki kun tosiaankin asuvat hajallaan pitkin suurta maatamme, joten on niitä kiva nähdä edes kerran vuodessa. Keikat on pop!

Olen siis aivan tavallinen kaduntallaaja, jolla roikkuu laukussa Nightwishin lisäksi Matenrou Operan nimi, huoneen seinät on tapetoitu julisteilla, mutta nyt sinne vanhaan Nightwish-Apulanta-yms -julisteviidakkoon on löytänyt tiensä myös esim. An Cafen julisteet.
Länsimaista musiikkia kuuntelen paljon. Olen vuosien varrella löytänyt uusia bändejä paljonkin (japanilaista sekä länsimaalaista), ja ne kulkevat yhä vieretysten vanhojen bändi-tuttavuuksien kanssa. Se yhtye mistä tykkäsin ennen, tykkään siitä nykyäänkin. Ei japanilainen ole syrjäyttänyt/tule syrjäyttämään länsimaalaista musiikkia tai toisinpäin.


... Mutta j-rock on aiheuttanut minulle armottoman laukkujen stalkkaamisen! :__D "heeei, mitäs tällä lukee laukussa, mitäs toi kuuntelee..."
Viimeksi muokannut Lemia päivämäärä La Heinä 04, 2009 4:03 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Avatar
Lemia
Teknikko
 
Viestit: 152
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:35 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja maimaichan » Ma Touko 18, 2009 7:08 pm

Mulla homma alako nii, että tutustuin yläasteelle tullessa kaveriini, joka on aikamoinen otaku kirjahyllyt mangaa täynä ja kone jatkuvasti animen takia iha pakissa. Tietenki se sitte tyrkytti omaa harrastustaa mulle ja milijoonatviietsaat manga-sarjat luetutti ja pakotti aina kattoo yöt animea, ku olin niillä yötä. Mie olin ala-asteella tosi pienessä koulussa (jtn 10 oppilasta oli sillo), eikä kukkaa ollu mistää japanista mtn kuullukkaa. Mien ees tienny, että sielä tehhään muutaki musiikkia ku jtn kansan pimpipimpom -musiikkia mitä on kaikissa Mulaneissa. Mie tykkäsin aluksi mangasta ja animesta, mutta sitte aika äkkiä kyllästyin. Se oli nii erilaista verrattuna amerikkalaiseen massaan, johon mie olin jo monta vuotta sitten kyllästyny. Kyllästyin animeen ja mangaanki, koska neki alako olla kaikki nii samalaisia keskenää. Vielä on muutamia joista mie tykkään yhä.
Death Note oli yks niistä sarjoista, mitä kaveri mulle tuputti. Olin sitä aika palijo kiduttanu (aluksi tykkäsin, mutta sitte siittä tuli kuolettavan tylsää) ja enkä olis millään jaksanu kattoa sitä ennää sen 20. episodin jäläkee, mutta kaveri pakotti. OP ja ED oli iha okei, eka ja toka molemmat. Sitte eräänä päivänä napsahti ja tajusin, että hei, tää eka OPhan on iha mahtava. Kysyin kaverilta bändiä ja sitten menin juutuuppiin ja enkä yhtää oottanu mittää semmosta XDD Silimät melekei tippu päästä ja leuka auki loksahtaneena tuijotin sitä videoa. Mien ollu yhtää oottanu mtn semmosta. Olin iha järkyttyny. Sitte lähti naito popitus. Sillo oli toukokuu ja koulu kohta loppumassa. Koko kesän mie kuuntelin vaa naitoa ja syksyllä olin joku ernu O.o Mulla oli iha kamalat pandameikit XD Mukkaan tuli pikkuhilijaa uusia: kiyoharua ja miyavia. Mien tuntenu kettään, joka kuuntelis vähäänkää samalaista musiikkia.Löysin kaikki ihan ite ja otin asioista "selvää" ihan ite. Taas toukokuussa, ku koulu oli loppumassa oli aika uusille pändi löydöille, nyt tuli gazettoa, antikkua ja diruja, meevs, naito ja kiyoharu painu unholaan. Mie olin monesti kokkeillu näitä pändejä, mutta nei sillo ollu iskeny. Sinä kesänä mulla oli se pahin ernu aalto ja mulla oli joku pakkomielle siihe. Pandasilimät kasvo vaan. Sitte joskus sillon kesällä/keväällä löysin Vidollin ja Phantasmagorian. Kuuntelin niitä jonku verran. Vidoll jäi pysyvästi ja magot painu unholaan marraskuuksi asti. Antikutki hiipu, mutta tuli takasin ja nyt ne on taas panunu unholaa. Dirusta tuli semmone kausiluontone. Välillä paljon, välillä ei mitään. Gazetto hiipu niihi aikoihi, ku tykästyin Ayabieen. Niihi aikoihi minu ernuus alako mennä ohi. Joulun aikoihin koko musiikkimaku oikiastaan meni uudistukseen: mie löysin palijo uusia pändejä, minu pukeutumine muuttu täysin: no ernu anymore ja koko elämänasenne muuttu. Magot löyty tosiaan uuestaan, Vidollista tuli joku supertärkiä, Ayabiestä kans, MUCC alako kolahtaa (ennen inhosin sitä), löysin UCPn ja tutustuin sen pändeihin, minusta tuli paljon avoinmielisempi uusien pändien suhteen ja kaikki muuttu ihan kamalasti. Muitten näkökulumasta kaikki muuttu sillo kasin alussa, mutta kunnolla mie ainaki luulen löytäneen itteni vasta sillo jouluna. Ennää mulla ei kiinnosta hakkaako ernulauma minut tai hyväksyykö muut jiirokkia kuuntelevat tai muut ihimiset minut. Joulun jäläkee mie menin, miten lystäsin enkä ajatellu, että näytänkö mie nyt semmoselta ihimiseltä, joka vois kuunnella tämmöstä pändiä, tai että sanookoha muut lol, jos minu musiikkimaun seassa on joku antikku. Vähän aikaa sitte mulla oli hullu kasa pikku pändejä minu avoimen mielen tuloksena. Nyt ne on menny suodattimen läpi ja suurin osa karsiutu pois. Mie saatan vielä musiikillisesti ettiä ittiäni, mutta mulla on tämän hetkisen tilanten kanssa nii kodikas olo, että saatta olla, että mie tosiaan olen jo löytäny itteni.

Tällä hetkellä mie minusta näytän ihan tavalliselta paitsi, että mie tykkään värjätä hauskoilla väreillä hiuksia. En tykkää tylsistä. Ei ennää mustia vaatteita, koskaan! Väriä elämään, ei tarvi olla nii tylsä. Minusta kaikista ihimisistä pystyy päätelemään vaikka mitä pukeutumisen perusteella, myös sen minkälaista musiikkia kuuntelee. Mie olen aina pukeutumisen perusteella arvannu, että tuo kuuntelee jiirokkia. Mien ole kertaakaan erehtyny (lollol). Sen näkkee niistäki, jokka ei ennää kuuntele. Se jättää semmsoen jälijen u_u Mie tiiän, että sen näkkee minustaki, vaikka mie normaalihko olenki.
Koskaan mien ole pukeutunu niin, miten mie oikaisti haluasin. Joko siksi, että omg en viitti! ;o tai sitte ei ole ollu mahollisuuksia ostaa semmosia vaatteita, tai molempia. Tällä hetkellä ja aika kauan se on johtunu siittä, että en ole voinu hommata semmosia vaatteita. Mie olen melekein alusta asti kuolannu lolitavaatteita. Sillon en ees harkinnu, että oikaisti voisin laittaa semmosen päälle. Nyt mie ostaisin, jos tietäisin mistä kannattaa tilata (en nyt mistää erkistä viitti jotain kallista vaatetta tilata, jos en tiiä onko se yhtää laadukas) ja olis rahhaa sen verra, että ei jouvvu kuivalla näkkärillä ja makaronilla elämää seuraavaa viittä vuotta. Ite en viitti alakaa ompelemaan, vaikka mie olenki siinä aika hyvä. Jos ensimmäine aina epäonnistuu, en viitti alakaa ostamaan kangasta yms. jos se kuitenki mennee pilalle. Eli näillä vaatteilla toistaseksi.

Jiirock muutti minu asentee itteeni täysin. Enne mie olin nii ujo, että mien ees tajua, miten se on mahollista. Mulla oli joku maailma huonoin ittetunto. Se on vieläki aika huono, mutta minusta tuli palijo rohkiampi sillo sen ekan kesän aikana. Vasta nyt, tämän kuuluisan joulun :'D, aikana minu ittetunto alako nousemaan jotenki normaalille tasolle. Sitte tuli mutkia matkaan, mutta nyt mie koen olevan aikalailla tasapainonen ihimine. Ilima jiirokkia sitä ei olis varmaa ikinä tapahtunu XD Että kiitos sinne Japaniin päin~

Länsimaalaset artistit karsiutu aika äkkiä pois. Ei se ole sitä, että on siistimpä kuunnella vain aasialaista, ei vaan iske ennää X_x Kyllä multa nämä poker feissit ja vammanaiset koneelta löytyy, mutta siihe se periaatteessa jääki. Mutta hei, mie rakastan Lapin radioa XD Go iskelmä! Mie ossaan viissattaamilijoona iskelmää ulukoa. Ne oikein vanhat on ihania. Semmosia romanttisia XD Ei semmosta massa romantiikkaa vaan semmosta ihanaa oikein perinteistä vanhaa suomalaista romantiikkaa. Valssaan sukkasillaa verstaalla aina, ku sielä ei ole ketää XD

Minu huoneen seinillä ei ole ku muutamia tulostettuja kuvia ja kaks lehestä leikattua kuvvaa, mikkä kaveri leikkas shoxxistaa, ku sillä ei ennää kiinnostanu eikä me ennää ees olla kavereita. Suurin osa on semmosia, mitä en kuuntele ennää. Mie olen nii toivottoman laiska, etten jaska ottaa niitä pois. Lähinnä mulla on kaverien piirrustuksia ja maalauksia mulla on tosi taiteellisia kavereita ;o Kyllä mulla varmaan olis enemmän, jos tulostimessa olis ehkä joskus sitä väriäki peräti, tai sitten ei. Ehkä mie kyllästyisin ja riisuisin seinäni joku aamu. Repisin varmaa kaikki rajusti alas. Oikeita, iha oikeita, heinoja isoja julisteita mie varmaan voisin piettää aika palijon. Ikinä en silti vois tapetoia seiniä kokonaa. Mulla joskus pikkusena heppatyttönä oli hevosia seinät nii täynä, että eräänä kauniina päivänä reivin kaikki rajusti alas nii, että ne repes rikki melekee kaikki. Päätin, että ei ennää ikinä tapetoitua seinää X_x Että vaikka kuinka ihania julisteita olis vaikka kaikille jakaa, nii tyytyisin varmaa vaan muutaman ripustelemaa sinne.

Laukussa mulla olis kuvia vain kerran viime kesänä suurena ernu buumina. Yhtenä päivänä. Ei enempää. Ei sitäkään enää koskaan XD

Olen käyny vain yhellä japsikeikalla. Se oli antikku Tampereella tänä vuonna. Antikku sattu sillo lippuje myymisaikaan olemaan kovan popituksen alasena ja ku otaku-kaverini ja sen antikkufani poikakaveri oli lähössä nii mulla oli hyvä tilaisuus lähtiä kans. Täältä Jumalan selän takaa ei kovin lähetä jokasta pändiä kattelemaa. Matkojen hinnaksi pelekästää tullee melekee 200 e X_x Suurin osa niistä pändeistä, jota tällä hetkellä kuuntelen ei varmaa koskaan tule Suomeen, että kovin monta keikkaa en varmaa koskaan tule koluamaan, ellen sitte lähe Japaniin XD

Minusta mie kai olen iha tavalline ihimine, joka kuuntelee jiirokkia. Tietenki olis siistiä mennä Japaniin kouluun ja käyttää koulupukua ja ehkä muuttaakki sinne, mutta emmie ole sillee "mie muutan isona Japaniin ja menen sielä ihq jiirokkari y:n kanssa naimisiin!" Japania todella haluaisin oppia ja olis siistiä, jos vois vettää jtn sushia ja ramenia joka päivä. Wasabit yms. tuliset jutut jätän kyllä suosiolla pois silti XD Mutta kyllä mie ihan normaalia elämää elän, enkä selitä äitille japaniksi kuinka ihana se Jui on, hyppele aina yukata päällä kotona ym. Koska mien tunne kettään, jolla olis sama musiikkimaku ku mulla, mie juttelen aina kaikkien kanssa iha normi asioista, juoruillaan ja dissataan, enkä koskaan puhu niille mistään Japaniin liittyvästä. Oikiastaan mie pietän kaikki oman pääkoppani sisällä ja nappikuulokkeitten välissä.
カーテンがそっと揺れた隙間に差し込んだ柔らかな夜風と星の瞬き
そっと手を握れば無意識に握り返す眠り姫もうすぐお別れなんて

Avatar
maimaichan
Fani
 
Viestit: 22
Liittynyt: La Elo 16, 2008 1:46 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Sirius » Ti Touko 19, 2009 7:27 am

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Olin kaverilla kylässä keväällä 2003 ja hän sanoi yhtäkkiä "hei mul on yks sikasiisti video mikä sun pitää nähä!" Siinä sitten mentiin koneelle ja ruudulle pärähti Dir en gyren OBSCUREn musiikkivideo. Siinähän sitten minä pienenä 12-vuotiaana tuijotin silmät pyöreinä ja videon jälkeen olo oli aika "ööööö....". Siitä lähtien sitten joka kerta kun tulin kys. kaverilleni piti se katsoa uudestaan. Sitten vähän myöhemmin aloin itekin latailla muutamaa Dirujen kappaletta ja kun kaverini tilasi isäpuoleni, joka asui Saksassa, kautta NeoTokyosta VULGARin niin hän sitten poltti sen mullekin ja siitä kaikki sitten lopulta lähti.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Käyn katsomassa vain lempibändejäni, asun Kotkassa eikä musta ole mitään järkeä tuhlata mielettömiä summia ensinnäki Helsingin matkaan, vaikka liikunki autolla ni se bensa maksaa myös ja kaiken lisäks mun hermojen meneminen Hesan keskustassa on kamalampaa ku bussista maksaminen, toisekseen lipusta ja kolmanneks Hesassa hillumisesta jos ei edes kunnolla kuuntele koko bändiä. Dirut, girut, despat, gazet, ayabiet, mucut, miyavit jne on nähty kyllä.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
En mä oo enää ikuisuuteen ees kuunnellu pelkkää japsimusaa, nykyään kuuntelen eniten kaikkee dancee ja muuta jumputusta mitä Ilon Talos soitetaan (ah kultainen täysi-ikäisyys<3)

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Molemmissa, ei pukeutumisessa enää niin paljon kuin ennen mutta näkyy se siinäkin.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Hah hah XD Julisteilla ja flyereilla pikemminki, kyl mun vaatekaapin ovissa on tulostettuja kuvia

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Ei, joskus keikalle mentäessä saatan heittää lempijäseneni kuvan siihen mut ei muuten. On mul kyl toi yks mustavalkoruudullinen laukku mis on kaikki 9 diru-pinssiä ja kännykkäkoru sekä yks yhteiskuva

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Ei enää, ennen oli kyllä. Joskus tulee olo et tahon pukeutua ernummin ni silloin on kyl raitasukkakasat päällekäin mut muuten oon muuttun aika tylsäks, musta musta mustaa pinkkiä valkosta mustaa.

Miten pääsit tähän vaiheeseen?
Hoh. Ikää tulee lisää ja mieli käy muuttumaan. Mun mielestä se näyttää jokseenkin typerältä olla melkeen 20-vuotias ja pukeutua pinkkeihin raitasukkaröyhelöpinni-virityksiin ja kulkee laastari naamas kadulla ja kiljuu että BOU ON NIIN KAWAII <33333333333333 Mutta kaikkea pitää kokeilla ja en häpeä yhtään pahimpia ernuaikojani (okei oisin voinu osata meikata.....) silloin 2005, se oli sitä aikaa ja tää on tätä aikaa.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
No eiköhän tähän oo jo vastaus ku lukee ylempiä tekstejä. Se oli elämäntapa, nykyään se on musiikkia muun musiikin joukossa.
Bloody Baby & Sacrifice

ex. Kyo90

Avatar
Sirius
Bändäri
 
Viestit: 42
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:42 pm
Paikkakunta: Kotka

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja tomoto » Ke Touko 20, 2009 8:55 pm

Oon pitkään miettinny kirjottavani tähän ja nyt viimein sain sitten itsestäni sen verran aikaseks sitte.

Tutustuin j-rockin maailmaan Ayabien myötä. Kaverini hehkutti sitä aivan suunnattomasti taannoin ja uteliaisuuttani oli pakko kokeilla miltä kuulostaa. Noh sydänhän siinä meni. Rakastuin enemmän kuin vähän Aoin mahtavaan ääneen ja Ayabieta kuuntelen edelleen, tosin en niin aktiivisesti kuin alkuaikoina, mutta kuuntelen silti. Bändi on niin lähellä kuitenkin sydäntä, sillä se avasi niin paljon uusia ovia ties mihin suuntaan, että en voi kuin nostaa hattua kaverilleni, joka Ayabiesta taannoin puhui minun kuulleni.

Miten j-rock näkyy elämässäni ? Voisin sanoa, että päälle päin ei kovinkaan paljon. En itse koe pukeutuvani mitenkään minkään japanilaisen tyylin mukaan. Se ei pue minua yksinkertaisesti. On sitä toki käyty läpi kaikki nämä ns. ernuvaiheet, mutta nyt olen löytämässä itselleni sijaa aivan toisen gengren alta, mutta ei siitä sen enempää. Oikeastaan j-rock näkyy paidoissani kyllä joo vaateuksessa. Keikkapaidat joita omistan on kyllä käytössä. Ei minua kadulla tunnistaisi japaniernuksi. Enkä itse koe sitä olevanikaan, joten ihan hyvä ettei tunnista. Pitkälti j-rock näkyy vain ipodin musiikkilistoilla. Siellä mulla on j-rockia, mutta ei mitenkään yltiöpaljon. Sekin on vähentynyt ikävästi, koska en enään koe sitä indieshumpuukia omakseni tai mitään. Olen aika vakiintunut kuuntelija tiettyjen bändien kohalla ja juurimuuta en sitten kuuntelekkaan. Tänään poistin lukuisien bändien musiikkia sillä en yksinkertaisesti kuuntele niitä enään, vaikka hienoja bändejä moni olikin. Näkyy j-rock toki myös siinä, että aloin opiskella japania, sillä kiinnostus kieleen heräsi myös.

En ole vannoutunut keikkailija. Käyn ne bändit katsomassa joista pidän ja joita olen pitkään kuunnellut, mutta en lähde katsomaan jokaista mahdollista, mitä tämän maan rannoille rantautuu, koska asun kuitenkin niin kaukana, että siinä menisi valtavasti rahaa ja materialistina tuhlaan sen vaatteisiin mielummin kuin keikkaan, josta en välttämättä edes pidä. Rakastan keikoilla käymistä, mutta käyn vain ne joista todella pidän.

Laukuissani olen pitänyt joskus lempirokkareideni kuvia, mutta siitäkin olen luopunut tässä ajan mittaan. Se ei enään ole minun tyyliäni.Kalenterini tosin on Rukin kuvilla päällystetty, sillä en kalenterini edellisestä kuvioinnista piitannut, joten Ruki pääsi somistamaan tuota kultaakin kalliimpaa vihkosta. Huoneeni seiniäkään ei ole vuorattu kuvilla. Tällä hetkellä seinilläni ei ole mitään, sillä muutto on ensiviikolla edessä, mutta sitä ennen kuvia oli monta sataa. Mutta päätin, että nytten karsin vain isoihin julisteisiin ja niihin bändeihin joita oikeasti kuuntelen ja joista oikeasti tykkään. Muuten lahjoitan kuvani pois kavereille. En kuitenkaan viitsi monen kymmenen euron edestä tulostettuja papereita pois heittää, sillä käyttöä kaveripiirisitäni niille löytyy.

Minun korvani sietävä muutakin kuin jrockia. Minulla onkin pitkään ollut kausi menossa, ettei minua edes huvita kuunnella jrockia, vaikka lempibändini on Gaze jne. En vain jotenkin aina pysty kuuntelemaan sitä. Olen muutenkin huomannut, että ole jrockista hiljalleen vieraantumassa, vaikka en ole sitä edes kauan kuunnellut sinänsä. Alan olemaan omasta mielestä sellainen vakiintunut kuuntelija enemminkin. Kuuntelen tietyttjä bändejä, kuten yllä sainoinkin, ja se siitä. Turhat töryt pois. Enkä enään edes innostu kovinkaan helposti mistään uudesta. Minulle on aikas pakkopullaa lempibändieni uudet tuotokset. En koe niitä omakseni millään tavalla. Ne eivät iske samalla tavalla. Niissä ei ole sitä hienoutta kuten joskus ennen olisi ollut. Olen länsimaalaisen musiikin suuriystävä. Se on vallannut enemmän ja enemmän alaa minun pienestä sydämestäni ja sen valtaus jatkuu hiljalleen.


J-rock ei ole minulle elämäntapa. Se on osa musiikkia, joka on mulle elämäntapa. Ilman musiikkia mun elämässä ei paljoakaan olisi. En itseäni pidä "tavallisena" nuorena, joka kuuntelee jrockia, koska en pidä ketään kovinkaan tavallisena ihmisenä kaikkein vähiten itseäni. Olen vain musiikin suurkuluttaja ja jrock kuuluu siihen pienenä osana, nykyisin hyvin pienenä. Sydämessäni on sille kuitenkin aina paikka, vaikka vähemmissä määrin kuuntelen sitä. Jrock on musiikkia musiikin joukossa. Piti sitä testata kaikki indies ja ihq kawaii jutut alussa, mutta ei se enään ole mitään. Se vain on. Sillä selvä. Musiikkia mitä musiikkia. Sillä hyvä.
Na na, na na, na na, na na na, na na, na na, na na na na na

Avatar
tomoto
Teknikko
 
Viestit: 118
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:01 am
Paikkakunta: Merirosvolaiva

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Yoosei » La Touko 23, 2009 11:40 am

//Tulen hieman muokkaamaan viestiäni nyt kun minulla on aikaa vastata uudestaan ja (toivottavasti) paremmin.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Noh, ensimmäisen kerran taisin kuulla j-rockia matkalla ensimmäiseen Kirsikankukkaconiin, kun minulle soitettiin Gacktoa (ja Ayumi Hamasakia). En niistä pahemmin välittänyt, kuuntelin enimmäkseen animekappaleita. Myöhemmin minulle soitettiin mm. Dir en greytä, the GazettEa, An Cafea ja Malice Mizeriä. Jokaiselta jäi mieleen jokin biisi, mutta siihen se jäi.
Seuraava käännekohta tapahtui 28.5.2007, kun siskoni pyysi minua mukaan ayabien suomenkeikalle. Olin kuullut heiltä Kimi no koe to yakusokun ja tykkäsin siitä paljon, mutta mitään muuta bändi ei minulle sanonut ja oli sitä rahapulaakin vähän, mutta päätin silti lähteä, sisko kun ei olisi päässyt konserttiin ilman minua isosiskoa. Kun tulin ulos Tavastialta tyytyväisenä keikkaan, huomasin muuttuneeni ayabien faniksi ja aloin kuunnella heidän musiikkiaan enemmän. Ja kun kerran kuuntelin yhtä visual kei bändiä, ei kestänyt kauaakaan, kun kuuntelin jo toista ja kolmatta.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Olisin mielelläni vannoutunut keikoillakävijä, koska nautin keikkatunnelmasta ja ne tuovat mukavaa lisää arkeen. Ikävä kyllä en ole, koska a.) minulla ei ole rahaa kuin roskaa ja b.) en asu pääkaupunkiseudulla, Tampereella tai muualla, missä niitä konsertteja järjestetään = paikan päälle pääsy tulee kalliimmaksi. Lempibändejäni menen kuitenkin aina katsomaan kun suomeen tulevat.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kyllä sietävät länsimaista. Kirjoitin joskus täällä Lafissa johonkin topikkiin suosikkini ei-japanilaisista bändeistä ja artisteista, joten sieltä voi käydä katsomassa, jos jotakuta kiinnostaa. Aktiivisesti kuuntelen vain japanilaista, ja tarkemmin sanottuna visual keitä.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Olen koko pienen ikäni tykännyt värikkäistä vaatteista, mutta tuntuu, että vk:n kuuntelemisen myötä värit esiintyvät asukokonaisuuksissani yhä enemmän ja enemmän (kuuntelen siis enimmäkseen niitä yhtyeitä, joiden väriskaalaan kuuluu muutakin kuin musta, valkoinen ja punainen, kuten arvata saattaa). Myös asusteet ovat tärkeässä osassa ja tyylistäni on muutenkin kehittynyt katu-uskottavampaa (se, kuinka katu-uskottava tyylini sitten loppujen lopuksi on, riippuu ihan mistä roikkuu).

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi? Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Kyllä sieltä huoneen seinältä muutama vuosien varrella tulostettu jiirukuva löytyy. Joskus printtailen niitä lisää pieninä julisteiden korvikkeina, mutta laukkuuni en niitä enää nykyisin tunge. Joskus harrastin sitäkin, mutta enää en, en pidä sitä kovinkaan tyylikkäänä, vaikka sekin riippuu ihan laukusta, kuvien määrästä ja asettelusta ja niin edelleen.
Ehkä olen vain hiljaa tästä asiasta kun en siitä kuitenkaan tiedä mitään.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Tämä vähän riippuu. En ole enää aikoihin käyttänyt raitasukkia, ernujen kansallisvaatetta, enkä koskaan pukenut ruutu-/raitahousuja tms. mistä nämä "japsiernut" tunnutaan tunnistavan. Joku voi nähdä heti, että tuo hameeseen ja pastellisävyihin pukeutunut tyttö on ns. ernu, mutta joillekin se ei sitten aukea. Tämäkin riippuu mistä roikkuu ja kuka katsoo. Joskus on tietysti helpommin havaittavissa, että kuuntelen vk:ta, jos satun esiintymään julkisesti vaikka bändipaidassa tai niissä maagisissa raitasukissa, joita tosin omistan vain yhden parin.

Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen?
Tuo "mistä kaikki lähti?" lukeekin tuolla ylempänä, mutta muihin voisin yrittää vastata tässä ja nyt. Tähän vaiheeseen pääsi yksinkertaisten eri vaihteiden kautta: kokeilin ja kuuntelin vain eri bändejä, mitä joku suositteli tai josta itse halusin ottaa selvää. Muiden mielipiteitä milloin mistäkin kuunnellessa ja näitä foorumeja selatessa alkoivat ne omatkin mielipiteet kehittyä nykyiseen muotoon kuin itsestään ja taatusti kehittyvät vieläkin, kuten musiikkimakuni ja tyylini. Elämässäni se näkyy ainakin iPodissani ja tietokoneen musiikkitiedostoissa sekä sivuhistoriassa. Puhun asiaan tavalla tai toisella liittyvistä asioista ihmisten kanssa, mutta osaan toki olla puhumattakin. Huoneeseeni astumalla pystyy toteamaan, millaista musiikkia kuuntelen, joten se vaikuttaa myös sisustukseen.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
J-rock ei ole elämäntapa, mutta visual kei varmaankin on. Kyllähän se tai siihen jonkin kautta liittyvät asiat vaikuttavat päivittäisessä elämässäni, mielikuvituksessani, pukeutumistyylissäni, ajatusmaailmassani, mielipiteissäni, sisustuksessa ja ennen kaikkea musiikkimaussa. Toisaalta, olen myös "tavallinen", vaikken normaali ja satun vain kuuntelemaan japanilaista musiikkia sekä omaamaan muuta elämää.
Ehkä mielipiteeni, elämäntapani etc. muuttuvat vielä ajan kuluessa ja iän karttuessa, mutta tämä on se pohja ja tästä on hyvä jatkaa.

//Typoja oli paljon, toivottavasti sain karsittua ne pois.
Viimeksi muokannut Yoosei päivämäärä Su Loka 04, 2009 10:34 am, muokattu yhteensä 8 kertaa

Avatar
Yoosei
Bändäri
 
Viestit: 34
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 5:43 pm
Paikkakunta: Loviisa

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja tiptoe » Ma Touko 25, 2009 6:54 pm

Täähän on mielenkiintoinen aihe! Oon ajatellut tätä paljon ihan itsekseni ja oli kiva ylläri huomata, että aihetta käsittelevä topic oli ilmaantunut Lafiinkin.

Ite tutustuin jrockiin siinä vuoden 2007 syksyllä. Kaveri lähetti Dirun yhden biisin, ihastuin siihen, toinen kaveri lähetti suurinpiirtein kaiken omistamansa jrockin mulle. Siitä se sitten lähti. En viitsi alkaa yksityiskohtaisesti selittää, tuossa oli pääpointit. :D Nykyään mun listalla on 3-4 japanilaista bändiä, joita voin sanoa fanittavani. Muuten kuuntelen sitten lukuisia eri bändejä enemmän tai vähemmän. Joku taisi jo mainitakin, ettei jaksa etsiä jatkuvasti uusia bändejä listalleen vain, koska se on coolia. Mulla on vähän sama juttu. Musta tuntuu, että saan fanituksesta enemmän irti, kun ei ole niin montaa kohdetta.

Mun last.fm antaa varmaan vähän viitteitä mun musiikkimausta. Top kympissä suurin osa on japanilaisia (hehs yks on korealainen....) ja.. kyllä niitä muutenkin näyttää tuolla olevan. Kuuntelen kuitenkin paljon muutakin kuin japanilaista(/aasialaista) musiikkia. Välillä tuntuu, etten yksinkertaisesti jaksa kuunnella mitään japaninkielistä, ja tyydyn suosiolla esimerkiksi Apulantaan.
En voisi ees kuvitella kuuntelevani pelkästään japsimusaa. Se olis varmaan aivan järjettömän ahdistavaa. :D Vaikka musiikillisesti oonkin aika megaernu, on kuitenkin välillä saatava jotain muuta kuunneltavaa.

Keikat... Tähän mennessä en oo käynyt kuin neljällä, eikä mikään niistä ole kuulunut niihin mun ultimate-lemppareihin. Tai no, nykyään rakastan Ayabieta aivan älyttömästi, mutta mennessäni katsomaan konserttia en tiennyt bändistä juuri mitään - se oli mun ensimmäinen jiirukeikka ja menin sinne lähinnä kokeilumielessä. Ja voin kertoa, että kannatti! ´ww` Omasta puolestani voin siis sanoa, että jos vähänkin kiinnostaa ja raha ei ole ylitsepääsemätön ongelma, niin kannattaa lähteä katsastamaan jotakin uutta ja mielenkiintoista bändiä!
Tosin, en kyllä jaksa ravata jokaisella Suomen japsikeikalla. Jos olisin rikas, niin sitten ehkä, mutta ei. Tyydyn kyllä mielelläni niihin, joita kuuntelen tai jotka muuten vaan kiinnostaa nähdä. :)

Sitten, ah, pukeutuminen! Mä en oo ikinä (thank god...) täyttänyt ernun stereotypiaa täysin. Viime alkukesästä mulla taisi olla joku vaihe, kun ylle kiskaistiin paljon koruja ja hiuksiin kirkas pinni - that's it, onneksi. :D Jos joutuisin kiskaisemaan tyypilliset ernuvetimet päälle, mulla olis kamalan epävarma olo.
Mä seuraan lähinnä länsimaista muotia ja näytän omasta mielestäni semityylikkäältä tavikselta (sanavalinnat oijoi ♥).
En osaa sanoa, tunnistaisiko mut japsifaniksi jos kävelisin kadulla vastaan. En usko.

En voi muuta kuin hymyillä pienesti muita japanilaisesta musiikista pitäviä kaupungilla nähdessäni, tietäen olevani yksi heistä ilman, että he tietävät minun kuuluvan joukkoon.


^ Oli pakko quoteta tuo, sillä se on ihan kuin mun omista ajatuksista! :D Musta on äärettömän hauskaa stalkata kaupungilla muita kaltaisiani ernuja. Itse saan kuitenkin olla rauhassa, ellen itse huomiota halua! Sellaisina päivinä (myönnän, "sellaisia päiviä" tulee aina silloin tällöin) saatan vaikkapa hehkuttaa Rukin uutta tyyliä tai sitä ihanaa girugameshin biisiä seuralaiselleni. Tällaisella toiminnalla musta on kivaa ilmoittaa, että voin olla päästäni hurahtanut japsifani ilman, että näytän sellaiselta. :D

Mun huoneesta kyllä saattaa näkyä, mitä fanitan. Ovessa on yksi Gazetten juliste ja vanhat keikkaliput on myös esillä. Muuten en tykkää pitää mitään julisteita tai kuvia seinillä, sillä mun mielestä tää huone on paljon nätimpi ja siistimmän näköinen ilman niitä.
Myös mun levyhyllyä - joka voisi olla myös täydempi - katsellessa ymmärtää kyllä, että pidän jrockista. :D

Ensin mietin, ettei jrock ole muuttanut mun elämää paljoakaan, mutta-- kyllä se on. Aika paljonkin, itse asiassa. Ensinnäkin rahaa kuluu enemmän (keikkoihin lähinnä, silloin tällöin ostan myös levyjä). Kävin myös parilla japaninkielen kurssilla. Olen myös alkanut lukea fanfictionia enemmän (japanilaiset bändit fandomina, tietenkin). Niin ja tuosta tulikin mieleen - rekisteröidyin Livejournaliin vain ja ainoastaan jrockin takia! :D
Tärkein näistä muutoksista on kyllä se, että oon saanut yhden aivan älyttömän hyvän ystävän jrockin kautta. Jos en olis alkanut kuunnella japsimusaa, me ei luultavasti oltaisi ikinä tutustuttu, vaikka samassa koulussa ollaankin. Ansku eikun trickery, oot rakas! ♥

Mä en sanoisi, että jrock on mulle elämäntapa. Kuuntelen tosi paljon japanilaista musiikkia, puhun paljon japanilaisesta populaarikulttuurista, katson jdoramia, kiinnostun kun tv:ssä kerrotaan Japanista, stalkkaan aasialaisia kaupungilla ja selaan kaupan lehtihyllyllä Animet ja Japanpopit tarkasti.
Mutta kuitenkin - mun elämässä on niin paljon muutakin kuin Japani. Periaatteessa pärjäisin vallan mainiosti myös ilman jrockia, mutta en siitä nyt kuitenkaan halua luopua. Mun elämä on oikeasti rutkasti hauskempaa, kun voin kuunnella musiikkia, jonka lyriikoista en usein ymmärrä mitään, kun voin katsella meikkaavia miehiä ja kun voin kuolata uusia musiikkivideoita lempiartisteilta.

... ajatus katkes, tuun ehk joskus päivittämään tätä !
Talk to the mirror ⌈oh, choke back tears⌋
‒ and keep telling yourself that
"I'm a diva!"


avatar by 8mm_sky

Avatar
tiptoe
Roudari
 
Viestit: 60
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:30 pm
Paikkakunta: sängyn alla

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Painappuru » Ke Kesä 03, 2009 2:24 pm

Jes, mä pääsen kertoo tän omaelämäkertani tännekin ^^ kaikkia kiinnostaa

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Kun muistaisinkin, kai tämä on se mahdollisimman tavallinen tarina: kaikki alkoi kesällä 2006, ja ensimmäisenä siitä, että aloin piirtää mangatyylisiä ihmisiä. Sen jälkeen aloin katsoa Tokyo Mew Mewta ja Mermaid Melodya, joiten ansiosta kiinnostuin myös japaninkielestä.
Mutta itse j-rock kulttuuriin tutustuin, kun kaverini soitti minulle yhden biisin siltä ja toisen tuolta bändiltä. Ensimmäinen reaktioni oli vähän että "mitä hemmettiä", mutta jälkeenpäin aloin oikeasti pitää siitä musiikista.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
No lähinnä käyn vain lempibändejä. Että An Cafe oli ensimmäinen keikka missä kävin, mutta seuraavana kesänä olisi Tuskassa ollut Muccu ja Giru, mutta tyhmyyksissäni en mennyt -.- Mutta olen nyt käynyt kuitenkin myös Muccun ja Despan keikoilla. Mutta tämän hetkinen tilanteeni on niin vaikea, että lähtisin oikeasti vaikka Ruotsiin tai jopa Saksaan päästäkseni lempibändini keikalle.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Totta kai korvat sietää länkkärimusaa. Siis j-rock on rakkaus ja j-pop elämä, mutta pidän paljon vaikka ja ties minkälaisesta musiikista. Amerikkalaista rockia ja suomalaista heviä tykkään kuunnella ihan tosissani.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Näkyy molemmissa. Mpllä on noin 85% on japanilaista musaa, ja lisäks oon koristellu mpn, puhelimen, laskimen ja laukun. Luulen että tällä hetkellä nuo ovat ne, mistä parhaiten näkee että olen japani-fani. Tietoisesti pukeudun yhdistellen täysin tavallisia vaatteita toisiinsa siten että tulos näyttää ernulta :'D Hyvin harvoin saatan myös pukeutua ihan jonkun tietyn tyylin mukaan.

Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi?
Hmmjoo. Jostain syystä maailmassa ei ole olemassakaan julisteita, tai ne ovat niin kalliita että opiskelijabudjetilla pitäisi olla kolme viikkoa syömättä ja käyttämättä bussikorttia, että saisi yhden julisteen. Joten netti ja isäni työpaikan A3-tulostin ovat ystäviäni.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Itse asiassa ei, enää sinä ei ole rokkari. Ennen oli kyllä. Nyt siinä on vain koko laukun kokoinen kollaasi Johnny's Entertainment bändeistä.

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Pukeutumisen takia ennen kyllä, nykyään vain silloin tällöin. Mutta laukun takia varmaan aina, jos sattuu kiinnittämään siihen huomiota.

Miten pääsit tähän vaiheeseen?
Ennen kesää 2008 kuuntelin niin vähän japanilaista musiikkia, etten halunnu näyttää sitä, mutta kesällä sitten alkoi vähitellen kasaantuu tämä decora-tyyli. Ja sillä on menty sitten eteenpäin, ja sitten tuli myös se vähemmän kirjava vaihtoehto mukaan myös, eli mustavalkonen lolita tai pinkkimustavalkonen visual-kei. Siitä päädyinkin tähän nykyiseen "ernuksi tavallisilla vaatteilla" -tyyliini. Silloin tällöin tykkään aina hullutella ja laittaa kunnolla vaatteet ja hiukset ja pinnit ja kaikki, mutta se osoittautui liian työlääksi hyvin vähässä ajassa, joten tämä on helpompaa.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Japanilainen musiikki on kyllä hyvin lähelle elämän tapa. Mikäs siinä jos sille musiikille elää ja se saa tekemään kaikkee hauskaa, kuten ottamaan lukio-opintojen lisäks kaks japaninkurssia samaan aikaan ja tuhlaamaan yli kaheksankymppiä tilaukseen kiinalaisesta nettikaupasta jne.

editto // muoksin tän vähän ihmismäisemmäksi, kun viimeks kirjotin sen niin kiireellä ^^
Viimeksi muokannut Painappuru päivämäärä Ke Syys 29, 2010 3:11 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
Pässiys on dominoiva geeni,
seksikkyys resessiivinen.


260211 180611 300711 121111

180309 061009 220910 170111 061112

Avatar
Painappuru
Teknikko
 
Viestit: 162
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2009 3:32 pm
Paikkakunta: Tokyo Dome

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja johku » Ke Kesä 03, 2009 9:39 pm

Oma j-rock- heräämiseni tapahtui muistini mukaan syksyllä nollaneljä. Olin tuolloin viidennellä luokalla. Pienestä asti jatkuneen Aasia-innostukseni ja Japani-esitelmän (heheh, koulun maantiedon esitelmä muutti elämäni- perin säälittävää) kautta ajauduin mangan ja animen ihmeelliseen maailmaan. Vanhempi serkkuni kuunteli tuolloin j-rockia ja lainasi pari levyä- näin tutustuin mm. sellaiseen pieneen bändiin kuin Dir en grey. Kyseinen bändi ei auennut minulle ensimmäisellä kuuntelulla, mutta hitusen myöhemmin tajusin, että eihän tämä olekaan huono bändi, ei todellakaan. En ikinä ennen ollut fanittanut mitään bändiä, mutta Diru iski- ja iskee edelleen ja lujaa. Saatoin makoilla tuntikausia vain kuunnellen, iho kananlihalla kiitos Kyon äänen. Rakastuin peruuttamattomasti.

Myös miyavi, X ja MALICE MIZER olivat kuuntelulistojen kärjessä. Jossain vaiheessa (taisi olla sitten kevät 2005) tajusin googlettaa kyseiset bändit, nähdäkseni minkälaisia herroja nimien takaa löytyy. Pakko myöntää että itselläni ei olut aavistustakaan kyseisten herrojen ulkomuodosta ennen sitä ja no, olihan se aika yllätys naur. Tuolloin sain myös tietää että hide on kuollut- olin siis todella perillä asioista. Netistä löysin sitten erilaisia sivustoja, löysin uusia bändejä, kuuntelin lisää, opin yhä enemmän, rakastuin yhä enemmän. Löysin myös musiikkivideot tuolloin. Kuuntelutin pikkuserkuillani Yooseilla ja Juunigatsulla mm. Diruja, miyavia, Gacktoa, RESiä yms. mutta eivät heti tarttuneet koukkuun- pari vuotta myöhemmin kyllä :'D Kaveripiirissäni jrock ei siis tosiaan saanut kannatusta ennen ylä-asteen viimeisiä vuosia. Alkuvuodesta nollakuusi löysin Gazetton toden teolla- aiemmin olin kuullut yhden tai kaksi biisiä, joista en erityisemmin ollut pitänyt. Jostain syystä bändi jäi kuitenkin kytemään jonnekin mielen perukoille, ja toinen kerta toden sanoi. Tielleni sattui Toguro, johon rakastuin. Latasin koneelleni yhä enemmän biisejä ja pikku hiljaa huomasin pitäväni bändistä enemmän ja enemmän. Hieman myöhemmin löysin myös D'espairsRayn, joka iski heti Coll:setin kuultuani.

Musiikkimakuni ei ole hurjasti muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana; Dir en grey on ja pysyy ensimmäisenä, kaikista tärkeimpänä- olen tuolle bändille velkaa niin paljon ettei se ole mahdollistakaan. Heti jäljessä tulevat The GazettE, D'espairsRay, girugamesh, miyavi sekä liuta pienempiä bändejä (mm. vistlip, ClearVeil..). Korvani sietävät kyllä länsimaistakin musiikkia, mutta pakko myöntää että räikeä enemmistö kuunteluajastani kuuluu japanialaisille (...ja korealaisille) bändeille. Keikoista sen verran, että tällä hetkellä käyn lähes vain lempibändieni keikoille, mieleni tekisi olla vannoutuneempi keikoilla kävijä, mutta minkäs teet kun olet köyhä opiskelija. Keikkaliput ja matkat kun tulevat yleensä maksamaan niin perhanan paljon.

Jrockin kuuntelemisen huomaa minusta vain puheistani, muutamasta pinssistä ja satunnaisesti bändipaidoista- en ole ikinä tuntenut viehätystä ns. 'ernupukeutumista' kohtaan. Ylä-asteaikoina oli toki kausi, jolloin verhosin laukkuni ja vihkoni tärkeimpien jiirujen kuvilla. Huoneestani ja iPodistani sen sijaan ei voi erehtyä, seinältäni löytyy vuosien aikana kerättyjä julisteita, flaikkuja, konserttilippuja yms. En sanoisi, että jrock on minulle elämäntapa, mutta se on minulle rakasta musiikkia, joka on erottamaton osa elämäntapaani. Olen tavannut monia ihania ihmisiä rakastamani musiikin kautta, se sama musiikki on minulle henkireikä, tapa paeta todellisuutta. Vietän suuren osan ajastani jrockin parissa toki, mutta ainakin elättelen toivoa siitä, että minulla on muutakin elämää.
Viimeksi muokannut johku päivämäärä To Heinä 30, 2009 8:58 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
johku
Bändäri
 
Viestit: 26
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:01 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Tonath » Ke Kesä 03, 2009 10:32 pm

ehkä näiden kysymysten avulla mun on helpompi selventää.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
istuttiin vuonna -07 koneella kaverin kanssa, joka oli jo mua aiemmin kuunnellu j-musiikkia. ja neiti laitto sieltä sitte totta kai, totta kai, gazettoja soimaan, ja meikäläinen oli myyty. taisin tyyliin kirjottaa käteen biisien nimet ( näin btw, burial applicant & filth in the beauty ), et varmasti muistaisin himassa ladata lainoppineesti hankkia. ::DDD::DD:DD sit siitä alkoki muihi bändeihin tutustuminen, gazen kanssa samassa summassa tutustuin kans diruihin ja despaan ja sit myöhemmin muihinkin.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
no se oikeestaan riippuu vähän bändistä. perjaatteessa olis järkevintä, jos kuluttais rahoja vain niihin bändeihin, mitkä _oikeast haluaa nähdä, mutta munhan on totta kai päästävä kaikille muillekin keikoille. myvin helsingin toinen keikka viime kesänä oli eka jiiru-keikka mulle, ja sinnekin menin oikeestaan fiilispohjalta, ja olin mutsille asenteella "mua kuitenkin harmittaa sit jälkeenpäin, etten menny", ja niin olis harmittanu, jos olis liput jääny tilaamatta. sit meninki syksyllä myös exist tracen, black:listin ja dion keikoille samallailla fiilispohjalta, eikä nekään jättäny kylmäks, joten oikeestaan onneks oon kuluttanut rahojani sillosiin tuntemattomuuksiin. nyt mulla on kuitenkin ollu perusajatuksena se, että meen vaan niille keikoille, jotka kiinnostaa - kun on tullu kuitenki niin monia eri bändejä kuunneltua, niin sentään tietää, mille kannattaa ja mille ei kannata mennä.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
jos puhutaan siitä, mitä mä päivittäin kuuntelen, sanoisin mä kuitenkin, että pääasiassa se on japanilaista / aasialaista yleensäkin. mut sit on niitä länsimaalasia bändejä, joita mä yleensä kuuntelen sillon, kun alkaa maistuu japsirokki puulta. esim. guns 'n' roses ja korn on kaks sellasta bändiä, joiden musiikki kelpaa mulle paremmin kuin hyvin, ja onneks on aina mutsi lainaamassa cd:tä, kun alkaa tää aasialainen kyllästyttää.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
oikeestaan nykyään enää vaan ipodissa. ei se mun mielestä oo ikinä näkyny _kunnolla mun pukeutumisessa - kun kuitenkin miettii, kuinka järkkyjä ernuja oon stadissa nähnyt. ei, mulla ei ( thank god ) ole ikinä ollut sitä raitasukka -vaihetta. viime syksynä tää hiusväri tosin vaihtu kirkuvan pinkiks ( ja myöhemmin täs alkuvuodesta shokkipunaseks ), mut en mä sanois, että mä olisin muka tehny sen sen takia, että mä satun kuuntelemaan japanilaista. se päätös värjätä sillon syksyllä pinkiks tuli aika fiilispohjalta ( surprise, surprise ) sekin. aattelin vaan et "nyt olis kiva vetää sellaseks", ja sittenhä sitä oltiinki pinkkipäitä tän vuoden tammikuun loppuun asti. et oikeestaan siinä soittimessa.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
tääkin vaihe on mennyt mulla ohi, ja aika nopeasti menikin ohi. enää mä en jaksa vaivautua ettimään hyviä kuvia mun suosikkibändeistä/artisteista vaan sen takia, että mä voisin liimata ne mun laukkuun ja saada taas ihmisiä kysymään ties kuinka monen miljoonannen tsiljoonannen kerran "miks sul on ton naisen kuva laukussas? :oo"

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
jaa-a, eipä oikeestaan, vaikka kaveri väittääkin, että oon ernu ja friikki ja kaikkee. mä en oo ikinä muuttunut kunnolla sellaseksi ns. stereotypiaksi ernusta, mitä kaupungilla näkee. jotain ehkä pukeutumisessa muuttunut ajan kuluessa, mut sekin on niin pientä, ettei sitä enää huomaa, ottaen huomioon että mun tyyli on nykyään niin erilainen kuin about vuos sitten.

Miten pääsit tähän vaiheeseen?
sillee et kasvoin vähän ja tajusin lisää asioita. lyhyesti sanottuna.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
j-rock ei oo ikinä ollut mulle elämäntapa. mä en edes tajua, miten joku saa tehtyä jostain musiikkityylistä ( etc. ) elämäntavan. mä kuuntelen japanilaista musiikkia muun musiikin joukossa ja oon vaan liian tauno tajuamaan, miten ihmiset saa siitä elämäntavan.
baby, don't rewind

let me out of my mind


last.fmirc-galleria

Avatar
Tonath
Teknikko
 
Viestit: 155
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:01 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Cheyenne » Ke Kesä 10, 2009 4:47 pm

Käytänpäs minäkin sitten noita kysymyksiä apuna.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Mä lyön vaikka vetoa että mulla oli tyylikkäin tapa tutustua j-rockiin XD Sisko osti pari vuotta sitten kesällä Demin ja siinä oli juttu j-rockista, siinä esiteltiin kolme tyttöä jotka kuuntelevat japanilaista musaa. Mulla on tuo juttu yhä tallessa hih. No, jutusta inspiroituneena menin koneelle ja latasin soittimeen An Cafen Candy Holicin ja ayabien Kein, ja kuuntelin. Candy Holicin poistin saman tien sillä en kestä nenästä laulamista, mutta Keista tykkäsin :''D Siitä se sit alko.

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Tekis mieli kirjottaa et käyn joka keikalla, mut valehtelisin aika komeasti; mä en ole päässyt keikoille kertaakaan, kiitos äidin. Palvokaa häntä.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Hmm, sanoisin että pääasiassa kuuntelen japanilaista, mutta kyllä mä suht. paljon luukutan ländimaalaisia bändejä/artisteja myös. Levyhyllystäni löytyy monta kymmentä länsimaalaista levyä, ja enhän mä toki niitä pois voi heittää.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
Nykyjään lähinnä iPodissa, mun pahin japsiernukausi meni jo. Taisin olla aika järkky näky, ehheh.

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
Ei, mä en uskalla lävistää Boun päätä hakaneulalla :''D

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Uskallan väittää että ei. Pukeutumiseni kyllä huomataan täällä teinipissisten ihmemaassa, mutta tyylini ei kallistu siihen japsiernusuuntaan.

Miten pääsit tähän vaiheeseen?
Katsoin peiliin.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
Olen kai tavis joka kuuntelee japanimusiikkia. Ei amerikkakaan ole mulle elämäntapa vaikka rakastan monia sieltä tulleita bändejä.
"Be true to yourself, it's all you got."
- Janis Joplin

avatar by xanjellykax @ photobucket

Avatar
Cheyenne
Teknikko
 
Viestit: 182
Liittynyt: Ma Maalis 02, 2009 6:42 pm
Paikkakunta: Roskakori

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja candyholic » Ke Kesä 10, 2009 9:24 pm

Tylsää -> ajauduin tänne -> tuli halu kirjoittaa kysymyksiä apuna käyttäen jotain.

Miten tutustuit j-rockin maailmaan?
Animen ja mangan kautta tuli. aluksi kylläkin kuuntelin enemmän ehkä J-poppia (sitä suurimmassa osin oli niissa animeissa joita katoin). No jollain foorumilla (oisko ollut FIFF) ajaudun J musiikin alla olevalle topiikille, no siinä sunnanmutukasta bongasin antic cafen jota mielenkiinnolla menin stekkaamaan tubeen ja tosiaan kuuntelin sen jälkeen 24/7 tubessa kyseistä bändiä ja oli maailmanloppu mennä maalle ja en omannut yhtään levyä tai kappaletta koneella (silloin en osannut etsiä vielä mitään kappaleita mistään, eikä levyn tilaaminenkaan oikein hyvältä kuulostanut parin viikon kuuntelemisen jälkeen)
Pikku hiljaa opetellen kuuntelemaan raskaampaa musiikkia (gazekin oli liian raskasta silloin pienelle candylle :---D) alko tulla enemmän bändejä mitä aloin kuunnella.
Tällä hetkellä on pieni hiipuminen kuuntelun suhteen jotkun bändit joita kuuntelin oikein olan takaa on tipahtaneet kokonaan pois puhelimesta. mutta uusia on tullut (iloista poppia pääosin. sen se kesä teettää)

Mutta pääasiassa tähän miksi japani tuli yks kaks elämään isona juttuna on kaveri joka on otaku ja tutustutti minut mukavasti animen ja mangan maailmaan ja itse seurasin J rockin puolelle, kaveri perässä (ei kuuntele kun joitain satunnaisia biisejä gazelta ja antikkuja kuuntelee yhtälailla kuin minäkin)

Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi?
Lempibändit vain käyn läpi. en koe hinkua mennä hesan kadulle soran ja sohjon sekaan 30 asteen pakkasella katsomaan MUCCua, jota en edes pahemmin kuuntele. Yhdella J-rock keikalla vain olen ollut, coneissa käyn mielummin.

Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista?
Kuuntelen molempia paljon, japanilaista ehkä pikkasen enemmän, kun luen ficcejä tai kirjoja pitää olla jotain ei suomalista jottei suomenkieliset laulun sanat tipaha rivien väliin sotkemaan ajatusta ja juonen seurantaani. Automatkoilla tai muuten vaan kuuntelen molempia tasapuolen, miten puhelimesta niitä tulee. Ja ficeihin ajatusta ja ideaa saan eniten suomalaisista kappaleista.

Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi?
mp3-puhelimessa näkyy ihan mukavasti. (japanilaisia kappaleita (soitto ja hetysäänenä) ja jotain japaniin, J-rockiin, mangaan tai japanilaiseen ruokaan liittyviä taustakuvia) ja jos voin sanoo niin meikeissä ja kynsissä saattaa näkyä. :D

Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi?
tämän pienen parin kuukauden vaiheen koin ja luovutin, en halunnut sitten enää pitää mitään laukussa. Mutta avaimessa näkyy harrastus... kiitos avaimenperien, joita en osaa karsia pois

Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"?
Minulle japsiernusta tulee ensin mieleen joku decora tyylinen, jolla on kaikkea krääsää pinkeissä väreissä. Mutta omasta mielestä ei pahemmin näy, muu kun että minulle on vahva oma tahto kuunnella 'erilaista' musiikkia kuin NRJ:n lissut. Mutta hiustyylistä sen näkee kuulema. (sain tietää siitä tässä kesätöissä kun tuli työkavereiden kanssa juteltua musiikkimausta...)

Miten pääsit tähän vaiheeseen?
sanotaanko vaikka näin: Seura tekee kaltaisekseen ja halu, aito halu kuulua siihen ja seurata omia teitä omalla tavallaan.

Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia?
koko tämä ns. japaniharrastus on elämäntapa. Tykkään kuunnella japanilaisia bändejä/kappaleita ja mangaa on mukava lukea matkoilla ja koti-illoissa.

Jos lähtisin nyt vertaamaan itseäni teihin, jotka olette hieman enemmän vannoituneita J-rockille, voin vain todeta että olen teidän joukossa enemmän Otaku. Ernuksi en koskaan itseäni oikein nimitä, se ei vaan tunnu sopivalta minun päässä (asiassa on oltu montaa mieltä, olenko otaku vai ernu) Mutta sanon Otakuksi itseäni enemmän. Animea en katsele pahemmin mutta mangaa luen senkin edessä ja lasken joskus päiviä milloin jatkoa tulee johonkin sarjaan. ^^


joo, ei muuta. hyvää huomenta, päivää ja yötä ihmiset miten te nyt jaksatte lukee tämmöistä höpinää.
sinä teet rumia virheitä

Avatar
candyholic
Roudari
 
Viestit: 56
Liittynyt: Ma Marras 03, 2008 11:11 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Haylee » Ke Kesä 17, 2009 11:26 am

Sen verran pitkään olen tätäkin topiccia kyylännyt, että nyt on pakko kirjoittaa. Minusta ainakin on mielenkiintoista lukea toisten selityksiä, ja sitten on pakko selittää itsekin, vaikkei ketään kiinnostaisikaan. :'D Eli!

J-rockin löysin melkeinpä tasan kaksi vuotta takaperin kesällä 2007. Olin lueskellut jotain randommangoja, tiesin nimeltä ja olin katsonutkin muutaman animen, olin kuullut niistä kiinnostuneiden ihmisten puhuvan myös j-rockista ja erinäisistä bändeistä, mutta koskaan en ollut ollut niistä mitenkään uskomattoman kiinnostunut. Kesälomalla sitten lueskelin Suosikkia, jota vielä silloin tilasin, ja bongasin levyarvosteluista juttua Dir en greyn TMOAB:ista. Tekemisen toivossa sitten suunnistin Youtubeen tarkoituksenani kuunnella bändin musiikkia. Klikkasin siinä satunnaista kappaletta, joka sattui olemaan Saku, ja naamani oli varmaan näkemisen arvoinen sitä videota katsoessani, sitä ennen kun olin kuunnellut aika lailla pelkkää kevyempää musiikkia. Itse biisistä ei jäänyt mieleen mitään (paitsi FUCK OFF FUCK OFF AND WIPE :'D), mutta videon muistin kyllä pitkän aikaa. En kuitenkaan halunnut tuomita yhden biisin perusteella, joten etsin käsiini Yokanin videon, enkä ollut ensin tunnistaa bändiä samaksi. Eipä sekään biisi vielä oikein iskenyt, tuijotin vaan ruutua ainoana ajatuksenani "okeeeeei..." ja päätin etsiä jotain muuta kuunneltavaa.

Hetkeksi Diru sitten jäi, kun onnistuin jotenkin löytämään samalla Youtubereissulla Antikun, jota sitten kuuntelin enemmänkin. Ajattelin, että tässäpä mukavan kevyttä kesämusiikkia, ja popitin ainakin Merrymakingia erityisen ahkerasti. Jotenkin onnistuin kuitenkin vähän ajan päästä ajautumaan takaisin Dirun pariin (jokin siinä oli kuitenkin saanut minut koukutettua) ja jossain vaiheessa löysin itseni kuuntelemasta The Pledgen akustista versiota huomaten jopa pitäväni siitä. Kuuntelin myös muita randomeita Dirujen biisejä, kunnes löysin muuan The Finalin, joka sitten iski ja lujaa. Rakastuin melkeinpä saman tien sen jälkeen, ja rakastan yhä.

Sen jälkeen sitten kuvioihin tuli bändejä kuten Gazette (josta en aluksi pitänyt ollenkaan, mutta Cassis käänsi suhtautumiseni päälaelleen), ja hiukan myöhemmin alice nine. ja L'Arc~en~Ciel. Myös Miyavi-herraan tykästyin noihin aikoihin. Tässä parin vuoden aikana olen ihastunut vielä muutamaan muuhun j-bändiin, joita kuuntelen aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti. Länsimaalaistakaan musiikkia en ole unohtanut, ja viime aikoina olen kuunnellut yhä enemmän mm. brittipoppia ja suomalaisiakin bändejä.

Pukeutumisesta musiikkimakuni ei oikeastaan ole näkynyt juuri koskaan. Myönnän käyneeni läpi melko lievän version tuosta "ernuvaiheesta" juuri tuossa vuoden -07 aikoihin, mutta melko pian tulin siihen tulokseen, ettei ylenpalttinen ernuilu sovi minulle. Huvittavaa tässä on se, että kaverini sanoi tässä ihan vasta minun näyttävän nykyisin kovinkin ernulta, vaikken enää edes yritä sellaiselta näyttää. Ehkä j-rockin kuuntelu sitten kuitenkin jonkin verran näkyy uloskin päin, eikä pelkästään mp3-soittimeni kappalevalikoimassa. Laukkukuvien suuri ystävä en ole koskaan ollut, mutta myönnän, että minusta on mielettömän hauskaa stalkata ihmisten laukkuja, ja hykertelen itsekseni bongatessani sieltä jonkin kuuntelemani bändin nimen tai tutun j-rockarin naaman.

En pahemmin hehkuta kuuntelemiani japanilaisia bändejä kavereilleni, jotka eivät niitä kuuntele, sillä siitä tulee minulle aina kamalan vaivaantunut olo. Sen sijaan samoista bändeistä pitävien kanssa on ihana päästää se sisäinen fanityttönsä valtaan ja selittää kaikkea mahdollista j-rockareista, oli sitten kotona tai julkisella paikalla. Lueskelen ficcejä, nauran ja awwitan fanvideoille ja backstage-materiaaleille Youtubessa, stalkkaan ernuilta näyttäviä ihmisiä kaupungilla ja kuolaan sekä joskus ostan levyjä, julisteita ja muuta krääsää niitä nähdessäni, joten voisin sanoa, että j-rock näkyy elämässäni eri ihmisten seurassa enemmän tai vähemmän.

Vaikka ehkä haluaisinkin sanoa olevani vannoutunut (lempibändieni) keikoilla kävijä, olen käynyt tähän mennessä vain yhdellä keikalla, joka oli Miyavi viime kesänä. Olisihan se älyttömän hienoa nähdä kaikki kivat bändit (enkä nyt puhu pelkästään japanilaisista), jotka Suomeen tulevat, mutta täältä Oulusta päin jatkuva Helsinkiin/nykyään ehkä Tampereellekin kulkeminen ei ole niin helppo juttu. Varsinkaan kun omistan vielä ylisuojelevat vanhemmat ja rajallisen budjetin. Elämäni toinen j-rock-keikka tulee näillä näkymin olemaan D'espairsRay heinäkuussa, mistä olen onnellinen: en ollut kuunnellut bändiä vähään aikaan, vaikka musiikista pidänkin, ja juuri mietittyäni, että Despa ansaitsisi enemmän kuuntelua, sain tietää bändin tulevan Suomeen ja vielä kesäloman aikana. Loistava ajoitus kerrankin.

Tämän venähtäneen ja epäkiinnostavan selityksen voisin siis päättää siihen, että j-rock on kyllä minulle melko lailla elämäntapa, vaikkei ihan kaikessa ja kaikkien seurassa näykään. Ajatuksissani ainakin tuppaan yhdistämään sitä melkeinpä kaikkeen, mitä teen, joten kyllä sillä on vaikutuksensa ollut. :'D

Siinäpä tuo taisi olla.
And what if I'm a weeping willow
Laughing tears upon my pillow
What if I'm a socialite who wants to be alone
.
What if I don't know who I am

Avatar
Haylee
Bändäri
 
Viestit: 49
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:30 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja bubbleparty » Ke Kesä 17, 2009 1:05 pm

Mä en oo viel kauheen kauan kuunnellu j-rockia (tai siis riippuu näkökulmasta, toiselle vuosi on jo pitkä aika, toiselle kolme vuotta on ihan lyhyt). :')
Mut vuonna -07 se kaikki alko. Manga ja anime tuli kehiin ja juutuupista tuli sitten kaiken maailman anime openingeja kuunneltua, ja siinä sit tajus et "Hei, ei vitsi tää kieli on tosi siisti ja hyvänkuulone O.O".
Jossain Suosikissa oli juttua Muccusta ja meikähän mielenkiinnolla sitä alko lukea, ja seuraavan kerran ku koneelle pääsin nii heti Youtube päälle ja Muccua soimaan -- ja se kuulosti tosi hyvältä hyvältä.
Jossain toisessa Suosikissa mainittiin Ayabie (ja pelkästä nimestä mä ajattelin et "Ai toi on joku kiva tyttöbändi vois kuunnella" :'------D). Ku ekan kerran katoin niitten Kimi no Koe to Yakusoku videon tietenkin olin vähä sillei et "WOOOOOOOOOOOT, ai nää on miehiä? ei, naisia? Eiku miehiä nää on!! O___________O' ". Heti kun pääsin sit Levy Eskoihin (levykauppa Joensuussa) tilattiin iskän kanssa mulle Ayabien Virgin Snow Colour levy, ja ostettiin samalla Muccun Zekuu levy.
Sit tutustuin Fullmetal Alchemist-animen kautta L'arc~en~cieliin, jonka Dune levy sain joululahjana.
Pian sen jälkee tuli sit An Café, ja samoihin aikoihin Dir en grey ja Obscure-video (joka kiinnosti, vähän ällötti ja pelotti samaan aikaan), D'espairsRay ja jotain muitakin bändejä.

Keikoilla mä en oikeestaa oo käyny, paitsi An Cafén keikalla, vaikka oisin halunnu Ayabien keikalle (mut äiti sit päästäny ;;-----;;).
Ja ei, mä en tosiaan kuuntele paljoo mitään muuta kuin j-rockia/j-popia (paitsi sit jtn korealaista musaa tulee kuuneltua). ^^'' mut sit on tietenki sellasii vanhoi levyi jota "salaa" tulee kotona välil popitettuu, esim. Antti Tuisku (joo naurakaa vaa, mut se eka levy on hyvä! X'DD), tai joku NRJ HITS ja autossa aina popitan jotai NRJ:iä.

Mun tyyli ei oo lähelläkään mitään decoraa (eli just sitä mitä yleensä suomalaiset sanoo ernuks), mut kyl must kadulla varmaa näkee et "Ahaa, toi on varmaa kans näit j-rock ihmisii", koska hiukset ja meikit kertoo aika paljon (ja sit laukku jos on kuvia, ku siin on sellane ruma heijastinjuttu jota en siedä, nii peitin sen sit kuvilla :')). Ja mun huoneesta jos mistä tän mun j-rock innostuksen huomaa; kaikki seinät täynnä kuvia mun lempibändeistä.

Mä kyl voisin sanoo et tää on mun elämäntapa. ^^ Japani on ollu aina tosi kiinnostava, ja mun mielestä se on aina ollu tosi nätti kieli. Nykyään on sit tullu katottua Japanilaisia leffoja (esim se Godzilla vastaan jokujättiruusu joka tuli toissapäivänä 8''--------------D), ja vanha Tamagotchikin tuli kaivettua jostain laatikon pohjalta, ja nyt sekin killuu tossa kännykkässä (enkä edes yhtään häpeä sitä et mun on joku 9v lapsosille tarkotettu kind of lelu aina mukana ja näkyvillä). ^^
Eli joo, j-rock on mun elämäntapa. :--------------)

ja mul on vieläkin se juttu Muccusta tallessa, joka oli alottamassa tätä j-rock taivaltani~ ♥
shall we dance?

Avatar
bubbleparty
Bändäri
 
Viestit: 36
Liittynyt: Su Touko 17, 2009 6:23 pm
Paikkakunta: korpikuusen kannon alla on bubblepartyn kolo.

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron