J-rock ja sinä

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Dobnu » Su Huhti 05, 2009 2:18 pm

Miten J-rock näkyy elämässäsi? Miten tutustuit j-rockin maailmaan? Oletko vannoutunut keikoilla kävijä vai menetkö katsomaan vain lempibändejäsi? Kuunteletko pelkästään japanilaista musiikkia vai sietävätkö korvasi myös länsimaalaista? Näkyykö j-rock pukeutumisessasi vai pelkästään mp3-soittimessasi? Ovatko huoneesi seinät vuorattu netistä tulostetuilla kuvista lempibändistäsi? Koristaako laukkuasi päällystetty kuva lempijrokkaristasi? Jos tulet vastaan kadulla, onko sinut helppo tunnistaa "japaniernuksi"? Mistä kaikki lähti, miten se näkyy elämässäsi nyt ja miten pääsit tähän vaiheeseen? Onko j-rock elämäntapa, joka näkyy kaikessa, mitä teet ja olet vai oletko ihan "tavallinen" nuori, joka vain sattuu kuuntelemaan japanilaista musiikkia? It's all about you and j-rock!

Omia tarinoita ja kokemuksia, keskustelua, olkaa hyvät ~

Avatar
Dobnu
Teknikko
 
Viestit: 231
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:49 pm
Paikkakunta: Tähtilaiva

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Kishu » Su Huhti 05, 2009 2:38 pm

Hmm. Mistä kaikki alkoi... No, j-rock on aika uusi juttu miulle. Se tais lähteä siitä, kun joku suositteli kuuntelemaan Miyavia ja An Cafea. Siinä sitten tubeen itseni klikkasin ja etsin kyseisiltä muutamia biisejä. Tykkäilin. Sen jälkeen kuuntelin vielä aika vähän jmusiikkia, mutta pari kuukautta sitten törmäsin Versaillesiin. Siitä se oikeastaan lähti. Myöhemmin mukaan kuvioihin tuli myös Gazette, Girugamesh ja Dir en grey.
Vaikka jrokkia kuuntelenkin, se ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi muustakin musiikista. Metallia, rokkia, poppia, punkkia, trancea/elektronista... Vaikka mitä. Mutta suurin osa sydämestäni musiikin suhteen kuuluu metallille. 8) Koskaan ei jrock tule olemaan ainutta musiikkia, mitä kuuntelen.
Keikoista sanottakoon, että harvemmin tulee käytyä. Tietenkin haaveena on, että joskus voisin livenä nähdä ainakin Versaillesin. :)
Pukeutuminen ei toki ole muuttunut jrockin tullessa mukaan elämääni. Mp3 ja tietokone tietenkin saavat tilan viejiksi japanilaista musiikkia.

Ei, ei, seinäni eivät ole täynnä julisteita sun muita. Ehkä joskus saattaa ilmestyä jokunen kuva, mutta ei ainakaan vielä. Seinäni on tällä hetkellä täysin omistettu Nightwish-seinälipulle ja kehystetyille piirroksilleni. :) Kenties joskus asiat muuttuvat, mutta nyt eletään tässä ja nyt!
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Avatar
Kishu
Bändäri
 
Viestit: 34
Liittynyt: La Helmi 21, 2009 6:19 pm
Paikkakunta: Joensuu

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja naqri » Su Huhti 05, 2009 3:54 pm

Kaikki alkoi siitä kun luin juttuja eräällä foorumilla, ja joku mainitsi bändin nimeltä An Cafe. Etsin sittten youtubesta biisejä ja kuuntelin escapismin, ja koukutuin. Nykyään kuuntelen toki muitakin bändejä, mutta viimeiset kolme vuotta Antikku on ollut lemppari.

Mun huoneeseen tullessaan tyhmempikin tajuaa että tykkään j musiikista. Seinät on täynnä julisteita. En tiedä näkyykö musiikkimaku pukeutumisestani, ei varmaan. En mä ehkä niin ernun näköinen ole. :D
Oikeastaan en paljon kuuntele länkkäri artisteja, muita aasialaisia kylläkin. Ei ole kyse siitä että vihaisin länkkärimusaa, todellakaan. :D J-rock vain vei elämäni sydämeni kokonaan.
Keikoilla käyn aina kun mahdollisuus, lempibändini olenkin jo kahdesti livenä nähnyt. Asun kumminkin aika kaukana hesasta niin ei ole mahdollisuutta ihan joka keikalle tulla.
Levyjä ostan ainakun on rahaa, ja kun ulkomailta joutuu usein tilaamaan, tulee välillä aika kalliiksi. Mutta aina jos ylimääräistä rahaa jostain saan, niin aika usein tuhlaan sen levyihin/muihin fanitavaroihin.

Kyllä J-rock näkyy paljon elämässäni, eniten se ehkä muutti musiikkimakua (d44) ja sitä että vietän liikaa aikaa koneella. :D
Viimeksi muokannut naqri päivämäärä Ma Huhti 06, 2009 3:28 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
naqri
Bändäri
 
Viestit: 26
Liittynyt: To Tammi 08, 2009 6:07 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja nazogi » Su Huhti 05, 2009 6:15 pm

hmm, en itse asiassa muista yhtään, mistä tää kaikki oikein ihan kunnolla alkoi. siskoni kuunteli taannoin malize mizeriä ja oiskohan ollut x japania, en muista tarkalleen. ikää itselläni oli ehkä korkeintaan 12 vuotta. tykkäsin siitä musiikista, mutta vielä kutosen ajan kuuntelin kaikkea ihanaa amerikkalaista emomusiikkia ja jrock jäi muutamaan kappaleeseen jos siihenkään. kutosluokan loppupäässä sitten jollain konstilla ajauduin kuuntelemaan ayumi hamasakia ja tykkäsin paljon naisen äänestä, mutta kuitenkin senkin vielä peittosi my chemical romance + muut emobändit. ehkä joskus 2005 (vai oiskohan sittenkin ollut 2006... no kuitenkin, silloin ala-asteen loputtua) kesän alussa löysin ihan vahingossa netistä gazen cassis ja alice nine.n fantasy kappaleet, joita luukutin jonkin aikaa. mutta niin evo kun olin vielä netin kanssa, mielessäni ei edes käynyt etsiä kyseisien bändien kappaleita lisää. ajan kanssa sitten tietenkin tylsistyin niihin, mutta sen jälkeen löysin muccun + muitakin bändejä ja myöhemmin sitten gaze tuli myös mukaan kuvioihin.

en ole yhtään varma, milloin ja miten tämä hullutus sitten ihan oikeasti kunnolla alkoi, mutta jo seiskalla kuuntelin täysin sieluin j-musiikkia. siihen aikaan saatoin vielä kuunnella joitakin länsimaalaisia bändejä, mutta mitä suurempi se japani hurma olikaan, sitä enemmän sitä tuli kuunneltua ja sitä enemmän etsin lisää bändejä, jolloin länsimaalainen jäi unholaan.

mutta vaikka hurahdinkin päätäni myöten j-musiikkiin, en voi sanoa, että olisin tämän kolmen vuoden aikana koskaan näyttänyt kunnon ernulta. seiskalla (ja vielä kasin alussa) oikeastaan jopa häpesin musiikkimakuani, enkä kertonut siitä kenellekään. yritin sulloutua mahdollisimman hyvin massaan, enkä erottua yhtenä väripilkkuna sieltä. jossain vaiheessa kasia kuitenkin jopa muistutin jollain tapaa ernua, johon vaikutti ihmiset, joihin tutustuin ja tietenkin foorumit, joissa aloin pyöriä. mutta sekin pysyi hillittynä ja sanoisinko sen olleen vain hetken huumaa. en kuitenkaan tarkoita sillä hetken huumalla sitä, että pukeuduin tyllihameeseen, erivärisiin raitasukkiin + pinkkeihin kerrospaitoihin, sitonut hiuksiani kahdelle ponnarille ja pistänyt päähäni sata eriväristä pinniä ja maalannut naamaani pandameikit, koska (tämä on vain oma mielipiteeni, ei tarvitse siitä välittää) se on vain niin naurettavaa, tyhmännäköistä ja… no, noloa. kaikilla on tietysti oma tyylinsä ja kaikki pukeutuvat miten haluavat. itse en vain näe siinä mitään hienoa.

tämän koko kolmen vuoden aikana mulla ei ole ollut muuta julistetta seinällä kuin miyavi (jonka ostin herran keikalta) ja pienten kehyksien sisällä gazen kuva (jonka tosin aattelin ottaa pois). en pysty edes kuvittelemaan, että seinäni olisivat peitetty jollakin kymmenellä eri rukin ja reitan kuvalla. tietysti, onhan se ihan hienoa, jos ne kuvat ovat oikeita julisteita ja joidenkin huoneeseen se oikeasti jopa sopii, mutta (tämä on jälleen vain minun mielipiteeni) se on jollain tapaa mautonta ja rumaa, jos seinä peittyy kymmenellä eri tulostetulla gaze ja an cafe kuvalla. asia tietenkin erikseen, jos seinällä on muutama tulostettu kuva, joka on joko kehystetty tai sitten niitä kuvia on oikeasti vain se muutama kappale siellä seinällä. mun mieleen on yksinkertainen ja simppeli seinä, ei naamoilla tapetoitu, mutta kaikillahan on omat mieltymyksensä. laukkuun ripustamisessa mulla ei oo oikeastaan mitään mielipidettä, itse en pidä (joskus tosin pidin jotain pientä kuvaa) tällä hetkellä, enkä tule kyllä tulevaisuudessakaan pitämään, mutta se on ihan ok.

tällä hetkellä… en tiedä, en yritä olla mitenkään ernu. toisaalta yritän karttaa sitä, että luokittelisin itseni ulkonäöllisesti ernuksi, mutta tietenkin onhan niitäkin päiviä, milloin minut voi sellaiseksi laskea. hankala sanoa itse näytänkö miten ulkopuolisen silmin ernulta, koska pukeudun sillain mistä itse tykkään, olkoon se ernuhtava tai sitten ei. mulla on mennyt se suurin jrock hurma ohi, tietenkin kuuntelen pääasiassa japanilaista musiikkia, mutta kuuntelen myös länsimaalaista - enemmänkin tarkoitin tätä pukeutumistyyliä.

ainiin, noista keikoista vielä. tällä hetkellä en ole käynyt vielä kuin kuuden bändin keikalla, mutta matkahan on vain ylöspäin. mun on vähä hankala lähtee täältä idästä päin ihan kenen tahansa bändin keikalle, koska karu totuushan on, että se olisi ihan liian kallista elämää tällaiselle perus tallaajalle. tarkoituksena on käydä niiden bändien keikoilla, jotka ovat minulle ne tärkeimmät (tai ne on muuten vaan pakko nähdä.)

toivottavasti en ainakaan pahasti poikennut aiheesta, mutta tiivistettynä siis, että j-musiikki näkyy minussa jossain määrin, mutta en sanoisi olevani ainakaan ulkonäöllisesti mitenkään niinkään ernu. (:
it's
n o t
a

d r e a m

Avatar
nazogi
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:52 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja mikuchi » Su Huhti 05, 2009 7:15 pm

Noh, j-rockin osalta kaikki oikeastaan alkoi joskus UVERworldin ensimmäisen sinkun ilmestymisen aikoihin eli kesällä 2005 ja siinä välillä on ollut kaikenmoisia nousu ja lasku vaiheita j-musiikin osalta kunnes nyt ollaan päästy tähän vaiheeseen. Oikeastaan UVERworld taitaa olla ainut bändi, mitä olen kuunnellut ensimmäisestä sinkusta lähtien... Muut ovat sitten hyppineet hiljalleen mukaan matkan varrella ja mistään bändistä, jota olen alkanut kuunnella en ole missään vaiheessa luopunut. Hassua jotenkin ajatella, että olen kuunnellut j-rockia suunnilleen neljä vuotta. Olen yleensä vaan heittänyt jonkun villin veikkauksen, että kauankohan sitä onkaan tullut kuunneltua, mutta nyt minä oikein laskin. Neljä vuotta on mennyt äkkiä. :'D

Näkyy elämässäni? Luulen, että pukeutumisessani se ei juurikaan näy bändi ja keikka paitoja lukuun ottamatta, sillä koen käyttäväni suhteellisen tavallisia vaatteita, ellei kyseessä ole keikka tai joku spesiaali tilanne. Laukussanikaan ole minkäänmoisia kuvia j-rockareista. Oikeastaan j-rock ei näy edes huoneessani ellei mene lähemmin tutkimaan cd ja dvd kokoelmaani, tai avaa tietokonetta ja tee läpikotaista tarkastusta. Seinilläkin on vain kaksi julistetta, yksi UVERworldista, yksi GazettEsta ja kummassakin on sininen sävy, sillä pidän sinisestä.

Keikat. Minulla ei ole ollenkaan niin paljon rahaa käydä kiekoilla kuin tahtoisin, sillä ansaitsen vain vaivaiset 120 euroa kuussa jakamalla lehtiä kahdesti viikossa. Puolet niistä rahoista menee laskuihin ja puolilla ostan UVERworldilta ja Gazettelta tulevia uusia julkaisuja, joita on viime aikoina tullutkin aika tiuhaan tahtiin... Tästä johtuen käyn siis vain ja ainostaan suosikkejeni keikoilla joihin kuulivat Nightmare, An Cafe, UVERworld, GazettE ja Miyavi. Voitte uskoa, että nautin niistä keikoista. :')

Itseasiassa kuuntelen todella vähän muita bändejä kuin j-rock bändejä, sillä koen jotenkin etten voi keskittyä suurempaan määrään bändejä kerrallaan! Pelkään, että ihastun johonkin bändiin niin paljon, että haluan tietää siitä enemmän kuin vain kappaleiden ja jäsenten nimet, ja silloin minun pitäisi alkaa seurata sitä aktiivisesti, vaikka en jaksaisikaan. En mä tiedä... pelkään uusia bändejä! :'D Tai oikeastaan pelkään sitä hallitsematonta ihastusta, joka niihin voi kehkeytyä! Pysttelen mielelläni tutuissa vanhoissa kuvioissa.

UVERworld ja GazettE ovat sellaisia, joita seuraan hyvinkin aktiivisesti, erityisesti GazettE. Tykkään ottaa näistä bändeistä ja niiden jäsenistä selvää, enkä minä todellakaan tunne sanaa luovuttaminen, kun googlaan jotain järjetöntä juttua sormet väärällään. Monista kirosanan arvoisista käännösohjelmista ja muusta mukavasta on tullut tuttuja kavereita, kun olen seikkaillut japanin kielisillä sivuilla epätoivoisesti etsien jotakin puuttuvaa tiedän murua. Joo, voin itsekkin sanoa, että välillä minun jutttuni meinaavat mennä vähän yli ja ärsytän jopa itseäni, mutta en oikeasti voi kyltymättömälle tiedon janolleni mitään. Tykkään myös kääntää haastateluja, lehtijuttuja ja lyriikoita englannista suomeksi, sillä silloin ymmärrän ne itse paremmin ja ne jäävät mieleeni pidemmäksi aikaa. Jostakin syystä minulla on nimittäin tapana unohtaa kaikki englanniksi lukemani heti sen luettuani... Paneudun myös bändien musiikkiin paljon ja haluan aina löytää kappaleista jotakin uutta, verrata niitä live versioihin ja etsiä yhtäläisyyksiä eri kappaleiden välillä ja jaotella bändien musiikissa tapahtuvat muutokset eri aika kausiin. Se on omaa hupiani tylsillä kemian tunneilla, joilla en saa ajatuksiani pysymään oksaalihapoissa. Yleensäkkin j-rock pyörii ajatuksissani paljon, jos annan mieleni virrata rauhassa se päätyy yleensä tuumimaan jotakin j-musiikkiin liittyvää.

Olen myös aivan suunnattoman kiinnostunut Takuyan ja Rukin, erityisesti Rukin luonteesta. Minulla on välillä kauheat ongelmat, kun päähäni paukahtaa se kurja ajatus, että Ruki on diivamaisen ja itsekään oloinen, mutta onneksi saan usein käännettyä sen jotenkin ihmeellisesti niin että voinkon vain todeta olleeni väärässä. Oikeastaan en ole vielä päässyt puuta pidemmälle heidän luonteitaan tutkiessani, koska ihmiset nyt sattuvat olemaan ärsyttävän moniulotteisia ja ristiriitaisi. Jos olen esim lukenut monta haastattelua, saanut viimein riittävästi todistusaineistoa siitä, että voisin sanoa Takuyan olevan perhekeskeinen ihminen niin tulee joku yksinäinen pikku haastis, joka taas kumoaa koko väitteen. Olen ihan tyhmä, kun moisia mietin, mutta saan siitä niin uskomatonta hupia, ja rakastan nähdä vaivaa asioiden eteen joista pidän, joten... xD Luultavasti jatkan heidän luonne analyysiensa työstämistä koko loppu ikäni.

J-rock on myös todella herkkä asia. Musiikkiin sisältyy hyvin paljon monenmoista tunnetta sekä ajatuksia ja se usein se myös inspiroi tekoihin tai kirjoituksiin. Suurin osa liveistä on itku vaaralla varustettua tavaraa ja uuden sinkun julkaisun odotus on yhtä piinaa. Jokainen varmaan tietää sen tunteen kun sinkun tai levyn saa sitten viimein käsiinsä ja sitä pääsee kuuntelemaan ensi kertaa. Sekin on yleensä aika herkkää, sama vaikka kappale olisi iloisen energinen ja siinä laulettaisiin vihreistä pikku miehistä. :')

Sitten on tietenkin itse fanitus. Fanitus on mielestäni jonkinmoista arvostusta ja siksi se on oikeastaan hyvin vaikeaa. Ainakin minulla... ^^' Muistan kuinka joskus kauan sitten en oikein osannut sisäistää sitä, että esim Takuya on oikeasti olemassa ja on ihan tavallinen ihminen, joka tykkää tehdä musiikkia, mutta käy vaikkapa paskalla kuten minäkin. Ei, en voinut käsittää sitä. Tosin viisivuotiiana minä en käsittänyt sitä, että minä olen ihan oikeasti minä, joten ehkä minulla on vain joku ongelma, mutta silti. Nykyään minä olen jo sisäistänyt sen, että Takuya on olemassa, mutta muuten minulla on välillä vaikeuksia sen fanituksen kanssa. Se on jotenkin vain niin monimutkaista ja tunne herkkää hommaa! Välillä sekin tosin sujuu helposti, mutta toisinaan koko hommasta tulee pienen muotoinen ongelma. Ehkä näin yksinkertaisesti ajatellen Ruki ja Takuya taitavat vain olla liikaa mulle ja siksi minä en aina oikein tiedäkkään, että miten päin olisin, kun poden ylenpalttista fanitusta/arvostusta. Mutta toisaalta saattaa olla, että olenkin vain vähän tyhmeli ja teen kaikesta tahallani vaikeaa.

Joo, lopetan tähän ennen kuin tämä homma karkaa käsisitä ja mikäli haluan vielä sanoa jotain niin editoin tätä viestiä sitten myöhemmin. Kaiken kaikkiaan... J-rock on hyvin hyvin suuri osa elämääni ja oli mukavaa kerrankin uskaltaa avautua tänne edes pikkaisen. ^^ Kiitos Dobnu, tää topicci rulaa.
Viimeksi muokannut mikuchi päivämäärä Ma Huhti 06, 2009 1:16 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
And now something, has kept me here too long
And you can't leave me, if I'm already gone

Avatar
mikuchi
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:10 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Umi » Su Huhti 05, 2009 7:16 pm

Tuntuu hieman siltä, että tässä alkaa jo vähän toistaa itseään, mutta anyways.. J-rockin maailmaan ajauduin jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin taiteellisesti verkostoitunut, eli toisin sanoen noin vuosi sitten. Käymilläni sivuilla tuli nimittäin törmättyä vähän väliä piirroksiin japanilaisista artisteista. Voisi sanoa, että suurimpina osavaikuttajina toimivat joku sattumalta näkemäni piirustus miyavista ja eräs todella lahjakas tanskalainen j-rockareita piirtävä henkilö. Lopullinen töytäisy tuli kuitenkin mesekaverin johdosta. Hän hehkutti miyavia siihen malliin, että päätin koekuunnella kyseisen herran kappaleita ja tykästyin heti Papa Mamaan. Muutamaan viikkoon ei tullut paljoa muuta kuunneltua, mutta pikkuhiljaa kuvaan astui muitakin MYVin kappaleita ja lopulta myös muita japanilaisia artisteja tyyliin An Cafe, the GazettE, Gackt ja Ayumi Hamasaki. Nyttemmin olen ihastunut moneen muuhunkin bändiin ja artistiin, ja olen huomannut ajautuneeni hieman raskaammanpuoleisen j-rockin pariin. Japanilainen musiikki on kuitenkin vienyt sydämeni siinä määrin, etten nykyään enää paljon muuta kuuntele, ja jos kuuntelen, saan jonkin ajan päästä vieroitusoireita. Kahdet kuulokkeet ja jonkinlainen soitin kulkee aina mukanani tilanteesta riippumatta, ja yleensä kuulokkeista pauhuaa senhetkinen pakkomielteeni repeatilla. Ystäväni ovat kaikesta päätellen jo hieman kyllästyneet ainaiseen musiikinkuunteluuni...

Vaikka kuulokkeistani lähestulkoon taukoamatta japanilainen musiikki soikin, on minua muuten melko vaikea tunnistaa menetetyksi tapaukseksi japanilaisen musiikin ystäväksi, minimalisti kun satun olemaan. En yleensä anna kuuntelemani musiikin sen kummemmin vaikuttaa pukeutumiseeni, vaan pukeudun siihen, mikä mielestäni näyttää hyvältä. Välillä minut saattaa toki nähdä miyavin tai An Cafen keikkapaitaan pukeutuneena, mutta siihen se jää. Olen tosin viime aikoina huomannut mieltymysteni muuttuneen jonkin verran ja olen esimerkiksi kiintynyt vahvoihin ja kirkkaisiin väreihin paljon aiempaa enemmän. En voi muuta kuin hymyillä pienesti muita japanilaisesta musiikista pitäviä kaupungilla nähdessäni, tietäen olevani yksi heistä ilman, että he tietävät minun kuuluvan joukkoon.

Huoneeni seinät loistavat valkoisuuttaan, ja pakkomielteeni näkyy ainoastaan erinäisille tasoille kootuissa levypinoissa ja ikkunan ympärille koristelistan alle ujutetuista pienistä j-rockareita esittävistä kuvista. Kämppäni seinää taas koristaa miyavin kalenteri, ja kalenterin etusivu on koristeena työpöydälläni. Kannettavani muisti on ahdettu täyteen japanilaista musiikkia ja j-rockareiden kuvia (jo pelkästään miyavista löytyy omalta koneeltani päälle 200 kuvaa, ja kelpuutan vain todella hyvälaatuisia ja suurikokoisia kuvia tallennettavaksi, siltä varalta, että päättäisin ruveta jotain niistä piirtämään). Suunnitelmissa on ripustaa seinälle muutama piirrokseni, kehyksetkin on tullut hankittua jo aikapäiviä sitten.

Ja mitä keikkoihin tulee, käyn niin useilla kuin vain mahdollista, edellyttäen, että tiedän kyseisestä yhtyeestä edes jotain ja pidän siitä edes jossain määrin. En tahdo mennä pilaamaan muiden keikkakokemuksia tajuamalla kesken konsertin, etten pidäkään esiintyvästä bändistä.

Ja vielä näin tiivisteltynä sanottakoon, että j-rock on puoli melko merkittävä osa elämääni, mutten anna sen näkyä päällepäin paljoakaan.
Mind the gap between the train and the platform.

Avatar
Umi
Teknikko
 
Viestit: 137
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 5:29 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja S i n t t i » Su Huhti 05, 2009 8:18 pm

Kaikki alkoi sinä kesänä 06, kun vanhempi serkkuni soitti mp3staan biisiä jossa joku nainen lauloi jotain ihme kieltä.
Kyseessä oli Ai Otsuka. En niinkään kiinostunut laulajasta itsestään, vaan tuosta kaunnista kielestä called Japani. Aikaisemmin japani oli olut mukana muutaman sattunnaisen manga sarjan kautta, mutta en koskaan ollut kuullut laulettavan tai kunnolla puhuttavan sitä.
Sitten kesän aikana serkku sai taitavasti aivopestyä minut kuuntelemaan sellaisia bändejä/artisteja kuin Gackt, the GazettE, LM.C, miyavi, alice nine, Ayabie ja An Cafe. Suosikiksi muodostui sitten heti alusta alkaen Ayabie, hyvänä kakkosena tuli gazettooo. Näitä bändejä luukutin siinä sitten muutaman kuukauden ennen kuin tajusin etsiä jotain muuta kuunneltavaa.
Koulut oli justiinsa alkanut, ja sanottakoon vaikka että se oli mulle silloin tosi vaikeaa aikaa sosiaalisesti.
Näytin erilaiselta kuin muut ikäiseni, vaatteet ja hiukset olivat mustia/punaisia ja muutenkin vähän outo tyyppi.
Onneksi kuitenkin netistä sain pari hyvää ystävää, joista toinen sai mut tutustumaan johonkin niin upeaan juttuun että en voisi ikinä kiittää tarpeeksi.
12012. Tällä hetkellä, tai, jo parin vuoden ajan, on ollut oikeastaan ainoa bändi jota seuraan aktiivisesti lähes joka päivä. Muistan vieläkin sen kun kuulin ekan kerran heidän kappaleitaan. Olin melko huvittunut siitä, kuinka paljon pidin bändistä ensi kuulemalla. Nykyisin huvittuneisuutta herättää se kuinka jaksan vieläkin joka kerta heitä kuulessaan olla yhtä innostunut.

Sitten silloin 06-vuoden lopulla tulikin aika lailla mukaan näitä tämänkin hetken suosikkeja. Indies on ehdottomasti sen mun juttuni, sen huomasin melko pian. Levyihin alkoi pikku hiljaa huveta rahaa, ja muutenkin jrock alkoi viedä aika lailla aikaani .... Seurauksena tästä eksyin sitten aconiin, traconiin, Tsukiconiin... Ja erilaisille netissä pyöriville jrocksivuille.

En voi väittää, etteikö japani ja jrock olisi vaikuttanut jollain tapaa vaatteisiini ja tyyliini. Mutta voin onnekseni todeta, että se pahin ''japani ernu'' vaihe jäi itseltäni kokonaan väliin. Vaatteet on nykyään aika moinen obsessio, oikeastaan aika naurettavakin sellainen. Tyyli vaikutteita on tullut pääosin ainoastaan japanista, etenkin Wataru on vaikuttanut suuresti vaate valintoihini. Mutta pitäisin pukeutumistani loppujen lopuksi suhteellisen simppelinä.

Keikoilla en oikein erityisemmin jaksa käydä. Jos on joku bändi, jonka koen näkemisen arvoiseksi tai muuten vain kiinostavaksi niin tilanteen salliessa lähden sen katsomaan. Omista suosikeista vain kaksi on eksynyt Suomen kamaralle- joten luonollista varmasti että siellä sitä pompittiin mukana.
Arjessa jrock näkyy jonkin verran.
Seinällä on kolme julistetta ja siinä se. Ovessa pidin yhteenaikaan paljonkin kuvia, mutta se näytti epäsiistiltä joten otin ne pois. Laukussa en ole koskaan pitänyt kenenkään kuvaa, mielestäni se on tarpeetonta :--D Levyt ovat näkyvillä of course, ja kaikki sälä on järjestetty hyllyihin.
Kone ja iPod ovat kauttaaltaan täynnä japaniin liittyvää tavaraa. Japanijapanijapanijapani.

Loppujen lopuksi... Jrock on mulle jollain hassulla tapaa ja jotenkin hämärsti tosi tärkeä juttu.
[東 京 の 男]

S i n t t i
Roudari
 
Viestit: 65
Liittynyt: La Helmi 28, 2009 8:13 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja mutasota » Su Huhti 05, 2009 8:35 pm

*turha*
Viimeksi muokannut mutasota päivämäärä To Elo 20, 2009 6:42 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Sincrea 181008 ♥♥♥
An cafe 180309 ♥♥♥
Miyavi 220909 ♥♥♥
Vistlip + Aicle. + Dio - distraught overlord 181009 ♥♥♥


HAPPY HOUSE ♥

Hallitsemisen tunne

ent. alinaalina

Avatar
mutasota
Roudari
 
Viestit: 70
Liittynyt: La Maalis 21, 2009 11:55 am
Paikkakunta: Miyavin pöksyt. ne alimmat.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja randomi » Ma Huhti 06, 2009 3:46 pm

Kaikki taisi alkaa.. ömm.. joo 2vuotta sitten takaperi, ja vuoshan tais olla.. 07 :''D Tai se oli just vaihtunu 07, oli hiihtoloma kun kuulin Japanilaisesta musiikista.

Tuttuni kuuntelutti mulle antikkua, kaaukana omasta paikkakunnastani. Jah no, ihastuin niiden pukeutumiseen, ja boun kohalla olin "onks toi poika :-----D" kun kerrottiin että se ei ole tyttö. Well.. se jäi siihen, kun pääsin kotiin rupesin ite ettiä bändejä, Jamesta ei ollut mitään hajua, mut wikipedia ♥ Sieltä löysin kagrra,n ja siitä se alko : D koko japanilaisen musiikin kuuntelun.

"Japaniernu" olin sillon aikojen alussa, pistin miljoona paitaa päällekkäin, jokka oli mah. värikkäitä, siis olin aika wnb, vaikka en ihkuttanut sitä yhtä bändiä. Enään toi, että kuuntelisin Japanilaista, näy itellä, no siis tottakai yritän mah. paljon erottua massasta, mutta en tyyliin rupee laittaa miljoona kiloo koruja, monta paitaa päällekkäin ja kauheita rimpsuja ylle, enkä värjäile hiuksianikaan pinkkimustavihreeihqdaa väreiks, pidän sen yleensä vain yks värisenä, joka nyt sattuu olemaan musta.
Aluksi en oikein tajunnut ostella levyjä, mutta kyllä niitäkin on tullut, ja nyt tulevaisuudessa tulee olemaan paljon, kun saan sitä omaa rahaa.

Keikoillakin olen käynyt vain 2:ssa. En viitsi lähteä arkipäivänä jonkun bändin keikalle, ellei se ole jotenkin niin tärkeä nähdä. Menisin kaikkein mielummin lomalla/viikonloppuisin, sillä silloin ei tarvitse lähteä heti seuraavana pvänä kouluun.
Ohan mulla huoneessa muutama tulostettu kuva ja sit joku yks iso julkka j-rockista, mutta en niitäkään innostuneesti keräile, enemmän levyjä sitten. En halua myöskään pitää kuvia laukussani, en mitään pinssejä ym. Kuvista sen verran, että ne pitäisi aina päällystää, ja se on niin hankala homma että voi. Jonka lisäks tykkään laukustani kun siihen ei olla tungettu mitään. Pinsseistä vaan että ne menee heti rikki.
Käyn muutamassa foorumissa, jotka siis liittyvät tähän aiheeseen, siihen se jääkin. Olen saanut pari kaveriakin, mutta en rupee niitä keräilee vain siksi että nekin kuuntelevat samanlaista musiikkia kuin ite.

joohno, ohan tää Japani hömpötys itellä aika tärkeä juttu, mutta en silti tee siitä niin tärkeätä, että se muuttais elämän tavan ym. tollaset lopullisesti :---D

Avatar
randomi
Bändäri
 
Viestit: 45
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 4:15 pm
Paikkakunta: En usko että se olis Tampere.

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja junk-story » Ma Huhti 06, 2009 4:21 pm

Minulla j-rock on pyörinyt kuvioissa noin kaksi vuotta, eli ei kovinkaan pitkään.
Kaikki alkoi, kun yhdeltä nimeltämainitsemattoman bändin foorumilla törmäsin jonkun allekirjoituksesta Gazetton kuvaan. Pidin jäsenten ulkonäköä mielenkiintoisena, ja sitten kuuntelin heidän musiikkia ja rakastuin. Pian mukaan tuli X Japan, hide, miyavi, Dir en grey ja An café, ajan kuluessa myös monia, monia muita.
Yhdenkään jiirubändin keikalla en ole vielä päässyt käymään, sillä matkaa helsinkiin tulisi vähän päälle 700km. Mutta jos nyt X Japan suomeen asti pääsee, olen menossa katsomaan.
Lähinnä kuuntelen pelkkää j-rockia, mutta myös muutamia muita bändejä, kuten Dingoa, Sex Pistolsia, Happoradiota, Apulantaa, Cristal Snowta ym.
Kyllä japanilaisen musiikin kuunteleminen näkyy myös pukeutumisessa jonkun verran, ja monesti minut näkeekin hyppimässä Dir en greyn kiertuepaita tai hide -paita päällä, ja muutenkin rokahtavissa vaatteissa. Hiuksiinikin saan yleensä inspiraation joltain jiirokkarilta.
Karu totuus paljastui äsken, kun katselin seinilleni... XD Eihän siellä paljon muuta näytä olevan, kuin jrock- bändien julisteita, lehtileikkeitä ja kuvia... Lukuunottamatta tuota Sex Pistols -kangasjulistetta ja paria muuta juttua. Tietokoneella on muistaakseni reilut 30 tuntia jrockia, ja levyjäkin löytyy parisenkymmentä.
Laukussa on kyllä kuva aina jostain bändistä, tällä hetkellä siinä komeilee Dir en grey~
Aaaaa, __toivottavasti minua ei ole leimattu japaniernuksi. XDD Vaikkakin muutamalla meidän luokkalaisella alkaa jo tulla korvista ulos ainainen itku ja höpötys mm. X Japanista. :_____D

Olen erittäin onnellinen siitä, että olen j-rockiin tutustunut, sillä olen -jos näin voi sanoa- löytänyt itseni tämän musiikkisuuntauksen kautta. :D
are you a poet, electrical junkie?

Avatar
junk-story
Teknikko
 
Viestit: 149
Liittynyt: Ma Elo 18, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Kuusamo

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Simma » Ma Huhti 06, 2009 6:05 pm

Hmm. Tuun nyt sit miäkin selittää ku tiiän, et kaikkia kumminki kiinnostaa nii hitosti.

J-rock. Se tuli joskus.. muutama vuosi sitten? En itseasiassa ole edes varma, milloin se kaikki alkoi. Mutta periaatteessa en sitä kauaa ole kuunnellut. Ensin aloin kattomaan jotain amine-sarjaa. En siksi, että se oli japanilaista, vaan koska se sattui tulemaan telkkarista ja vaikutti mukavalta. No, sen tunnari jäi mukavasti soimaan päähän ja kieli kuulosti muutenkin melko jännältä, joten etsin lisää japanilaista musiikkia. Ensin vain siltä samaiselta bändiltä, joka oli sen tunnarin sarjaan tehnyt (Porno Graffitilta siis) ja sen jälkeen muiltakin. Aloitin melko poppimaisesta musiikista. Taisi olla kaverin kautta, kun löytyi An cafe. No, sitä piti tietty popittaa raitasukat jalassa ja kaikki oli niin ernua. Mutta jotenkin An cafen musiikki ei pidemmän päälle iskenyt, ja aloin etsimään muita bändejä. En muista missä järjestyksessä niitä tuli, mutta kone alkoi täyttymään mm. Gazesta, Dirusta, alice nine.stä, Ayabiesta.. Kaikki nämä massabändit, mitä suunnilleen kaikki kuuntelevat.
Jossain vaiheessa kumminkin jätin nämä nykyajan vk bändit, sillä niiden musiikki on kaikkea muuta kuin sitä, mitä halusin kuunnella.
Sitten löytyi näitä vanhempia bändejä: X, LOUDNESS, D'erlanger, BY-SEXUAL, with sexy, GAUDY MODE ym. Ja niiden musiikkihan kuulosti tietty paljon kivemmalta, joten niiden luukutus alkoi. No, tänä päivänä kuuntelen edelleen noita vanhempia, mutta nykyajan vk:stakin VOI löytyä joitain poikkeuksia, jotka kuulostavat kivoilta.

En käytä paljoa rahaa jiirok-krääsään. Levyjä on.. 9 + 2 singleä ja 1 DVD. Ei muuta. Välillä kuuntelen niitä levyjä, mutta suurin osa niistäkin on sellaisten bändien, joihin olen kyllästynyt. Tottakai aina kaupungissa ollessa käy levyhyllyt läpi, jos vaikka jotain olisi ilmestynyt (viimeksi tänään huomasin Anttilaan ilmestyneen An cafen DVD:n, mikä oli jo aika suuri saavutus, kun kyseessä on kuitenkin Mikkelin Anttila), mutta sitä kun kuuntelee niitä ei-niin-tunnettuja bändejä, niin eihän niiden levyjä sieltä löydy.

Länsimaista musiikkia en ole jättänyt missään vaiheessa. Se on ja pysyy mukana, vaikka japanilaista tuleenkin kuunneltua. On totta, että japanilaista löytyy paljon enemmän koneelta kuin länsimaista. Mutta kuuntelen niin japanilaista kuin länsimaistaista molempia suunnilleen yhtäpaljon, kait.

Tunnustan, että muutama kuva löytyy minunkin seinältä (suurin osa siellä on bändejä, joihin olen kyllästynyt, mutta koska olen laiska, en jaksa repiä niitä alas). Tulostettuja on jopa 2 kappaletta. Eli loput kuvista on lehdistä leikattuja (sisko kun niitä tilailee). Laukussa ei ole koskaan roikkunut yhtään kuvaa, eikä tule roikkumaankaan.
En omasta mielestä näytä ernulta, vaatteet on ostettu normaaleista massakaupoista, ja samanlaisia löytyy monien päältä. En siis mitenkään kaupungilla kävellessä erotu joukosta jiirokkia kuuntelevana. Oikeastaan, en koskaan ole yrittänyt erottua pukeutumisella, ainakaan paljoa. Tosin riparilla tuli yksi kysymään, että kuuntelenko japanilaista. Sanoi, että miun ulkonäöstä kyllä huomasi mitä kuuntelen. Mutta ei kukaan muu ole mitään asiasta sanonut. Eikä moni kyllä miun musiikkimausta mitään tiedäkään. Enkä ole sellainen, että selitän jokaiselle vastaantulevalle jostain japanilaisesta bändistä. Tietty eriasia on, jos toinenkin niitä kuuntelee. Enkä todellakaan ole sellainen, joka ihkuttaa jokapaikassa jrockista. Kun ei se ole sen kummempaa kuin mitään muukaan. Jos kuunlelee esim. unkarilaista musiikkia, ei silloin pukeudu erilailla, eikä ihkuta siitä kokoajan, vaan pitää sitä luonnollisena asiana. Mutta jos kuuntelee japanilaista, niin miksi siitä sitten pitää kuuluttaa jokaiselle? En ymmärrä.

Keikat. Olen käynyt yhdellä keikalla. Eikä sekään ollut mikään lempibändi. Itseasiassa en pidä siitä bändistä yhtään. Erään toisen ihmisen kanssa siellä takana seisoskeltiin ja kuunneltiin sitä musiikkia. Enkä usko, että miua tullaan keikoilla näkemään. Syinä mm. se, että asun kaukana, miua ei niihin päästetä, en tahdo mennä sinne yksin, kuljetus ei koskaan onnistu.. Eikä tänne Suomeen ole ilmaantunut niin hyviä bändejä, mitä haluaisin nähdä (paitsi Diru, mutta sinne en päässyt vaikka halusin).

J-rock ei ole minulle mikään elämäntapa, vaikka se onkin muuttanut elämää jonkin verran. Koneella tulee oltua paljon enemmän (tosin olisin varmaan ilman jrockiakin koneella aika paljon..). Foorumeilla en käynyt ennen jiirokkia. Nykyisin käyn kahdella, Lafissa ja Okosussa. Kavereita tämä musiikki ei ole vienyt mutta ei niitä ole myöskään tullut. Eli ei japanilaisen rokin kuuntelu paljoa päätä minun elämästä. Normaalisti mennään, vaikka tätä kuunnellaan.
Does anybody know if we're looking out on the day of another dream?

Avatar
Simma
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 7:38 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja tekubi » Ke Huhti 08, 2009 7:49 pm

ÖÖ, mulla homma tais alkaa siit, et hain jotain erilaista. Olin kolunnu läpi kaikki negativet ja 69eyesit, kyllästynyt niihin ja hain jotain uutta ja erikoista, olenhan aina halunnut erottua joukosta. Olin kuullut jo monta vuotta sitten Dir en greystä, kuunnellut kai jonkun niiden kappaleen (jota yritän nykyisin kuumeisesti muistella |D, mutta veikkaan, että se oli [KR]cube..) mutta se ei ollut sytyttänyt; olin siihen aikaan vannoutunut 69uskovainen. Nyt, en muista kuinka kauan sitten, kuuntelin kuitenkin tylsyyttäni jrockia; en siksi, että joku olisi ehdottanut sitä minulle, ei toki. Yksikään tuntemani ihminen ei kuunnellut sitä silloin, eikä kukaan niistä, jotka silloin olivat ainoat jotka tunsin, kuuntele sitä nykyäänkään. Kuuntelin sakun, ja jostain syystä tykästyin siihen. Seuraavaksi taisi tulla yokan. No siitä ilmeisesti tykkäsin vieläkin enemmän, jealous:iin kuitenkin taisin syvästi rakastua. Kuuntelin sitten jonkun kuukauden tai parin ajan pelkkää dir en greytä. Hiljalleen tutustuin sitten muihin japanilaisiin yhtyeisiin, mm. An Cafeen, SuGuun, Ayabieen ja MUCCuun yms. Silloin olin aikamoinen raitasukkaernu. An Cafea tykkäilin jonku vajaan vuoden ennenkuin kyllästyin, SuGun säännöllinen luukutus loppui Takerun punaisiin hiuksiin (ja musiikin tason roimaan laskuun.. >, harmi..) mutta Ayabieta ja MUCCua kuuntelen nykyisinkin, mutta enimmäkseen lempiyhtyeeni ovat (joskus jopa turhankin) enemmänkin unknown-settiä; R-Shiteitä, LuLua, Bagi-Bogia, ASS'n'ARRowta ja sen sellasta. Gazetteen muuten tutustuin juuri fanfictionin kautta, oikeastaan, ihastuin ensin jäseniin, sitten musiikkiin. Enkä kadu; he soittavat aika mahtavaa musiikkia, vaikkeivat mikään suosikkibändini olekaan.

En kuluta paljon rahaa jrockkrääsään yms.; mulla kun ei ole kovin hyvät mahdollisuudet löytää mitään jrockiin millään lailla liittyvää muuta kuin nettikaupoista, joista tilaaminen on mulle mahdotonta. Täällä tuppukylässä kun ei mitkään kovin mahtavat valikoimat ole. Omistan mahtavat yhden jrocklevyn, mutta seinäni kyllä ovat itseasiassa hyvin täyteen tungetut kaikenmaailman kuvilla; mikä on johtanut tulostimen vakavaan mustekatoon, håh. Ei ne kaikki kuvat toki tulostettuja ole, mutta iso osa kumminkin :D An cafen julisteita pidän seinällä lähinnä laiskuuteni takia, lol.

Mun ulkonäöstä kyllä huomaa kiinnostuksen japanilaiseen popkulttuuriin, ja kulttuuriin muutenkin, mutta ernuksi en ehkä itseäni kutsuisi.. Mua harmittaa ihan helvetisti, etteivät mun porukatkaan pahemmin ymmärrä tätä japanilaista musiikkia, pop-kulttuurista yleisellä tasolla puhumattakaan. Eivät päästä keikoille osittain johuten pitkistä matkoista, osittain siksi, että epäilevät kaikkien kavereideni, jotka mahdollisesti olisivat tulossa mukaani, olevan samanlaisia pahiksia ja "ongelmanuoria", kuin vakioporukkani. Ja silleen, koneelta löytyy lähemmäs 2000 biisiä, kone tykkää kyttyrää, mut mähän en kokoelmastani luovu! ::)

Länsimainen musiikki on mulla oikeastaan suurimmaksi osaksi saanut jäädä japanilaisen musiikin tullessa kuvioihin, tykkään kyllä silti esimerkiksi Janne Tulkista, Klamydiasta ja Popedasta, (Ikurilainen uimapatjan tervauslaulu on muuten hyvä) vaikken niitä erityisemmin kuuntelekaan. Muutamaa suomalaista artistia tosin kuuntelen hieman enemmän, mutta en siltikään yhtä paljon kuin japanilaista.

Jrockia voisin sanoa elämäntavaksi, oon vaan jotenkin kasvanut siihen sen verran kiinni, et en tiedä mitä mun elämässä olsi, jos ei olis japanilaista rockmusiikkia.:D En toitota siitä jokaiselle vastaantulijalle, puhun jos jotain kiinnostaa. Joskus tosin tulee hehkutettua jotain Mamon huuliposee ja Yukin yukifeissiä, näitä heitän aina väliin omallekin naamalle, mutmut... XD No okei, ja parhaalta kaverilta tulee jo koht nenäst ja korvist ulos tää touhu, mut sil onki lyhyet hermot. Jos puhun luokassa esim jotain, mistä kukaan muu ei tajua sanaakaan, he kyllä tietävät, että kyse on varmasti jostain jrockiin liittyvästä. Fanarttiinkin on tullut kulutettua valtaisa siivu erittäin köyhästä elämästäni..... "Lyhyesti", en koe olevani 'ernu', pidän ihan tavallisista vaatteista yms, mutta japsimusa näkyy mun ulkonäöstä. Ehkä se on vaan mun yleinen olemus, jonka takia ihmiset huomaa mun musiikillisen mieltymyksen ja sit dissaa mua :)
wrist.

Avatar
tekubi
Roudari
 
Viestit: 71
Liittynyt: Ti Maalis 10, 2009 5:24 pm
Paikkakunta: Sänkys alla, pelottaako?

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Koi » To Huhti 09, 2009 8:27 pm

J-rockiin tutustuin joskus vuonna miekka ja kilpi, kun yhdellä kanssariparilaisella oli melko mielenkiintoisen näköinen reppu. Se oli kuin "kuka kukin on J-rockissa"-kunniataulu konsanaan, joten tietenkin tämä angstipallero kiinnostui. :D Kaverin konetta ja latausmahdollisuuksia hyväksikäyttäen päästiin jopa musiikkiasteelle 8D. Innostuin ilmiöstä kympillä, ja se kyllä näkyi! ( Mm. soitin Gacktia opolle! XD) Tulostelin liekeissäni kuvia mm. Diruista ja lätkin niitä repun täyteen (se oli kirjaimellisesti peitettynä kuvilla XD), jauhoin kaikille mahdollisille ja mahdottomille about kaikesta, mitä yhtyeistä tiesin, ja aina kun mahdollisuus tuli Suuren Massan valaisemiseen esitelmien ynnä muiden avulla tartuin niihin kaksin käsin. Enää en jaksa yhtyeistä jauhaa (ellei eteen tule uutta tuttavuutta, joka ansaitsee enemmän rakkautta ja on yksinkertaisesti loistava), sillä jauhamiselle on aikansa ja paikkansa, enkä todellakaan kuvittele että Kaikkia Kiinnostaisi TM. En myöskään lätki kuvia jokaiselle tasaiselle pinnalle, ellei kuva ole erityisen hieno. (Johtuu lähinnä laiskuudesta ja tulostimen vammaamisesta XD)

Alkuaikoina kyseessä varmaankin oli alitajunnassa jyskyttävä halu erottua joukosta (yhyy olin nuori, tyhmä ja yksinäinen :<), mutta tässä vaiheessa elämää kuuntelen japanilaisia bändejä ihan bändien itsensä takia, en siksi että olen tozi hc ja erotun joukosta ja uuh Japani on ihQlandia. Musiikkimakuni ei koostu pelkästään japanilaisesta musiikista, kuuntelen musiikkia hyvin suurelta rintamalta. Joskus tulee kausia, jolloin luukutan pelkästään Leevi & the Leavingis'ä, mutta se ei tarkoita että olisin "kasvanut ulos trendistä". Kausia tulee ja menee, joskus tekee mieli kuunnella pelkästään Capsulea. ;)

En pahemmin keikoilla käy, sillä välimatkat ovat murhaa ja rahatilanteeni on melko usein huono. Jos Suomeen tulee joku lempibändeistäni, niin yleensä menen 85% varmuudella, mutta jos bändi on vain "ihan kiva", niin en jaksa vaivautua, ellei taskussa ole sopivasti ylimääräistä rahaa. Levyjä/ DVD:tä/ krääsää ostan silloin kun on rahaa, eli en kovinkaan usein. XD Alekupongit ovat kyllä taivaan lahja, ja niitä käytän aina kun on mahdollista. Sitä paitsi ostan lähinnä vain lempibändieni tavaroita: en jaksa tuhlata rahaa sunnuntaikuuntelubändeille. Sry oon huono ihminen :<

En osaa ollenkaan sanoa, näytänkö jernulta vai en. :---D Asia ei pahemmin kyllä edes jaksa kiinnostaa: jos random Villeteppo Virtanen luulee minua jernuksi niin luulkoon, se ei yöuniani häiritse. Joskus harrastan ghettololitaa, mutta tähän voisi vetäistä argumentin "lolitat eivät automaattisesti kuuntele J-rockia". Minulla on *~oma tyylini~*, ja jos se yhdistetään jernuiluun niin siitä vaan, se ei ole minulta pois. Vaikutteita kyllä todennäköisesti imen ties vaikka keneltä, mutta niitä imetään muualtakin. Mikään elämäntapa J-rock ei minulle todellakaan ole. (:-----D)

TL;DR: Jei musiikkia, jei vaikutteita \:D/ (Jei kuume, tuli vähän hurdurhur-tyyppistä tekstiä :<)
I gotta PURPLE like THIS

Ava by iconsshi @ LJ

Avatar
Koi
Fani
 
Viestit: 6
Liittynyt: Ma Syys 08, 2008 7:28 pm
Paikkakunta: Vihtahousu

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja eend » Pe Huhti 10, 2009 9:40 am

Jiirokkiin tutustuin joskus vasta n. puol vuotta sitten. Ensin se lähti siitä, kun joku mesekaverini lähetti mulle An cafen escapism linkin. Kuuntelin ja totesin et "hyi mitä musaa". Siinä samalla päätin ettiä youtubesta muitakin japanilaisia bändejä, jos ne vaikka olisi parempia ja löysin mm. gazeten, miyavin ja alice ninen. No tietysti tykästyin näihin kaikkiin, mutta ne vain jäivät pois. Ensin fanitin kaikenlaista emomusaa esim. my chemical romance. Kyllästyin siihen ja muistin ladanneeni koneelle jotain jiirokkia. Miyavin Jibun kakumei oli aivan mahtava ja perässä tuli X japan, gazette, dirut, mucc yms. Kerroin parhaalle ystävälleni näistä mahtavista löydöistä ja hän tykästyin An cafeen. Minun harmikseni oli aika muuttaa pois tämän ystävän luota ja aloittaa uusi elämä. Ei sitä en tehnyt kaikki muu muuttui, mutta jiirok säilyi. Uudessa koulussa (joka oli ala-aste) oli vain noin 200 oppilasta. Tutustuin kahteen kivaan tyttöön ja kerroin heille millaisesta musasta pidän. Eivät he japania sietäneet vaan haukkuivat nämä suoraa päätä homoiksi/transuiksi. Siihen loppui se ystävyys. Tutustuin uuteen tyttöön ja hän sanoi pitävänsä An cafesta ja gazetesta, kun minä niitä hänelle esittelin. Hänellä jiirok jäi minulla ei ja nyt olemme parhaat kaverit hän on hoppari ja minä rokkari.

Pukeutumiseni on rokahtavaa. En ole varma huomaako, että tykkään japanilaisesta musasta. Musiikki on kyllä muuttanut tapaani pukeutua. Tummat hiukset ja kajaalit on lähteny ja tilalle hieman värikkäämpiä vaatteita. Laukkuani koristaa kolme kuvaa: Hide Kanon ja LM.C.

Keikoilla olen käynyt vain yhdellä: An cafe tavastialla 17.3.09 ja se on elämäni paras päivä tähän mennessä. Olen menossa katsomaan Girugameshia, koska asun Vantaalla ei täältä helsinkiin kauhean pitkä matka ole. Raha, se on ongelma. Saan kuukaudessa rahaa vain 40 euroa, mutta näin nuori kun olen ei tarvitse laskuja tai ruokaa maksaa. Raha ei se kuitenkaan tunnu riittävän.Krääsää minulla ei ole, lukuunottamatta jotain turhia pikkukuvia josatin jiirokkarista. Levyt ja DVD:t ovat tärkeitä. Huoneeseeni jos astuu huomaa kyllä millaisesta musiikista pidän seinäni ovat muuratut mm. gazeten, an cafen, alice ninen, dir en greyn ja muiden bändien julisteilla. Ja kaikki jotka tuntee/tietää mut on saanu tarpeekseen siitä, että mulla on juttua 24/7 tietenkin japanista. Pulpettikin on täynnä kuvia, arvaatte varmaan mistä. Ja j-rock niin sanotusti vinyt elämäni (ja lisännyt koneella olo aikaa)

eend
Roudari
 
Viestit: 73
Liittynyt: Su Huhti 05, 2009 9:06 am

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja Noradriel » Pe Huhti 10, 2009 10:34 am

Tuntuu vanhalta kirjoittaa tähän topiciin, kun kaikki on kuunnelut vasta muutaman vuoden... 0.0

Olen ollut ala-asteelta kiinnostunut Aasiasta ja Japanista, joten ei tarvittu paljoa, kun Loftiksessa(ehkä 2004?) joku mainisti lempimusiikikseen Malice Mizerin ja Gacktin. Rakastuin Digimonin alku ja lopputunnareihin ja löysin samalla jpopia Ayumi Hamasakia ja Gacktia. Ja ensimmäinen kerta kun kokeilin Youtubea, oli kun etsin Gackt videoita(2005). Joksikin aikaa ne riittivät, minulle tuli muita musafanituksia(pahin Nightwish-kuume kesällä ja syksyllä 05)ja tietenkin keväällä 05 fanitin jonkun aikaa Dir en greytä, kun niiden levy tuli myyntiin Epe'sillä. Keväällä 2006 Fanyare selitti kauheasti X Japanista ja jonkun aikaa sulateltuani pyysin häneltä levyjä kuunneltavaksi ja kopsattavaksi. Ei tarvittu kuin Art of lifesta kolme minuuttia ja olin täysin myyty. Sen jälkeen aloin kuunnella laajemmin japanilaista musiikkia. Dirutkin tuli enemmän tutuiksi ja löysin uusia bändejä. Joten kun siirryin lukioon olin täysin jrock fani. Nykyäänkin kuuntelen paljon jrockia ja etsin uusia bändejä.Kuuntelen aika tasapuolisesti kaikkea musiikkia, siis ihan kaikki klassisesta heviin rockiin ja popiin. Maallakaan ei ole väliä, kunhan musa on hyvää.

Pukeutumiseni ei ole juuri muuttunut, en todellakaan ole se, jolla on tyllihameita(vaikka hameita onkin) ja raitasukkia. Pukeudun pitkälti mustaan.Nyt viimeaikoina olen alkanut rakastua vaalenpunaiseen ja pinkkiin, mikä on ihme... Mutta jos kävelee huoneeseeni ei voi olla huomaamatta mikä minua kiinnostaa. Vaatekaappini on päällystetty kuvilla ja seinillä on isojakin julisteita. Ja vaikka ei katsoisi julisteita ja kuvia, Japani/Aasia näkyy verhoissa(kirsikankukkia) ja syömäpuikkokokeilmassani sekä muutamissa kehystetyissä postikorteissa(Vapriikista Hokusain maalauksia). Laukkuni kylläkin on vuorattu kuvillaja siinä roikkuu myös muutama pinss, joten ulkona minut jostain tunnistaa. En ole juuri värjännyt hiuksianikaan, lähinnä joskus on pinkkejä raitoja(hidenpinkkejä).

Keikkoja käyn katsomassa aika harvoin, johtuu lähinnä siitä, että kun ne ovat Hesassa on minulla ongelmia koulun kanssa. Jätän silloin mielummin käymättä keikalla. Diru näin kahdesti(Ankkarock07 & 4.11) sitten An cafe Tampereella.

Hmmm, eika muuta... Muokkailen, jos muistan lisää.
Est celui qui lui jettera première pierre.

Avatar
Noradriel
Teknikko
 
Viestit: 149
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:56 pm
Paikkakunta: Mansessa ja satunnaisesti vierailee Japanissa uniensa kautta

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja ujopissa » Pe Huhti 10, 2009 8:47 pm

AAH, ompas mukava aihe : ) Mistähän tänki aloittais...
No, aloin kuuntelemaan j-rockia joskus öö nelisen vuotta sitten, kun olin sitä aiemmin tutustunut mangaan ja animeen. Sattumalta siis jossain foorumilla silmiini osui bändi nimeltä Plastic tree ja menin tuubbiin kuuntelemaan Ghost- biisin ja tykästyin.
Seuraavaksi tulivat Dir en grey, D'espairsRay ja MUCC ja myöhemmin myös muita bändejä.
J-rock tuli silloin pysyvästi elämääni ja se näkyy vieläki suunnilleen joka päivä mun tekemisissä,käyttäytymisessä, pukeutumisessa jne.
Esimerkiksi ennen tätä "japsifaniutta" en viettäny aikaa tietokoneella paljon ollenkaan ja nykyään tulee vietettyä vähän liikaakin :D
syyttäkäämme j-rockia >8( mutta sen mukana on tullut paljon sellaisia asioita joita en vaihtais mistään hinnasta pois :)
Oon saanu paljon nettiystäviä ja tuttuja tämän harrastuksen myötä.

Mutta vaikka j-rock onkin mulle se melkeinpä tärkein musiikkigengre, niin tulee kuunneltua tosi paljon länsimaalaistakin musiikkia.
Jossain välissä Linkin Park meni jopa lempi japsibändieni edelle (nykyään ei enää niinkään.)

Pari vuotta sitten aloin myös kiinnostua siitä ns. japanityylisestä pukeutumisesta ja aloin haalia itselleni vähän erilaisempia vaatteita, kuin yleensä. Siitä sitten kehittyi tämä nykyinen pukeutumistyylini, jota voisi kuvailla...öö no en oikein tiedä :D
Tämä paikka jossa asun, on niin kytyinen pikku paikkakunta, että täällä olen muiden mielestä "MEIDÄN KOULUN ERNUIN", mutta jos menen jonnekkin tyyliin Helsinkiin, niin en juurikaan luultavasti erotu muista. Ainakaan niin paljon kuin täällä XD
Mietin aina, että miten pukeutuisin jos en olisi koskaan tutustunut j-rockiin. En osaa kuvitella. Liian kamalaa ollakseen totta.
Mutta voisin kai sanoa, että KYLLÄ, j-rockin kuunteleminen näkyy pukeutumisessani ja muutenkin tyylissäni.

Japani on vaikuttanut niin paljon elämääni, etten oikeastaan osaa kirjoittaa sitä tähän o__o kaikki mun elämän parhaimmat kokemukset liittyy tavalla tai toisella j-rockiin ja Japaniin. Esimerkiksi elämäni ensimmäinen j-rock keikka helmikuussa ~ LM.C *Q*
Jotain niin mahtavaa. Niiiiin tästä keikkailustakin voisin jotain sanoa... Mielestäni ei ole mitään järkeä mennä sellaisen bändin keikalle mitä ei kuuntele, mutta mikäs siinä jos haluaa "tuhlata" rahojaan :D vaikka tuskin se tuhlausta olisi, kun on japanilainen bändi kyseessä.
Itse luultavasti kävisin aika ahkerasti keikoilla (nimittäin tänäkin kesänä puolet lempibändeistäni tulee Suomeen..... . . .)
MUTTA asun täälllä Jumalanseläntakanakaukanakaikestamukavasta. Harmittaa.

Ja j-rock näkyy todellakin huoneessani ... :'D heti ovessa iso keltainen LM.C n juliste. Ovet ja seinät vuorattu täyteen kuvia bändeistä.
Joka paikassa j-rock j-rock J-ROCK. Oon kohta koko tyyppi yhtä jiirokkia XD Mutta sille ei vain voi kertakaikkiaan mitään.
J-rock vei sydämein ;________; ♥
♫ Yeah, there was a boy who wanted to fly ♫

Avatar
ujopissa
Fani
 
Viestit: 17
Liittynyt: Pe Syys 05, 2008 4:19 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja derra » La Huhti 11, 2009 12:18 pm

Joomoi.

Minulla on mangan ja animen suunnalta vanhaa taustaa varmaan vuoden verran ennen jrockia, ja olen aika yllättynyt, etten löytänyt sitä niissä piireissä aiemmin. Fanitus ei lähtenyt mistään normibändeistä, tai tällaisista joista se yleensä lähtee.
Joku kaunis päivä (about 2-3 vuotta sitte) kuuntelin Naruton tunnareita tuubista ja palkkiin ponnahti jostain MUCCun biisi: 'Ryuusei'. No, en sitten tiedä, olin aika ennakkoluuloinen näiden suhteen, mutta kuuntelin sen kuitenkin. Rakastuin siihen, mutta en oikein uskaltanut lähteä kuuntelemaan muita biisejä vaadittavalla rohkeudella, sillä pelkäsin, että bändin muut biisit on ihan paskoja ja se yksi vain hyvä, joten huudatin sitä yhtä biisiä päivät yöt.

Jossain vaiheessa MUCC hautautui, eikä noussut vuoteen pinnalle, kunnes muistin sen taas ja lähdin hakemaan Wikipediasta tietoa siitä, herännyt vaisto alkoi palailla. No, en oikein ottanut selvää vielä tuohon aikaan noista jutuista. MUCCun jutun yhteydessä siihen juttuun oli linkitetty J-Rock. Painoin siitä ja etsin uusia tuttavuuksia. Yritin tutustua Alice Nine.een, mutta heti alusta asti tiein, etten koskaan tulisi pitämään heidän musiikistaan, samoin kuin ayabienkaan, joten jätin ne bändit omaan arvoonsa.

Sitten tuli An Cafe, viime vuoden keväällä. Kuuntelin sen biisejä ja tykkäsin, kunnes se kasvoi fanitukseksi.
An Cafen jälkeen portit olivat avoinna ja uutta jiirubändiä pukkasi mp3:seen kovaa vauhtia. Aloitin Gazen kuuntelemisen aika pian antikkujen jälkeen, vaikka vannotin etten sitä alkaisi kuuntelemaan.
Myöhemmin MUCCu heräsi taas, nyt kuuntelen heidänkin musiikkiaan aktiivisesti ja on minulla yksi levykin ! 8DD

Vaatetusta ja tyyliä tämä japanijuttu on muuttanut paljonkin, vaikka mustaan toki pukeuduin ennenkin tätä, mutta harrastus on tuonut uutta ulottuvuutta pukeutumiseen ja tajuan nykyään, että muutkin kuin mustat vaatteet voivat olla hienoja oikein käytettynä (jopa pinkit, joita ennen pidin pissisrääsyinä). En silti tunne itseäni ernuksi, enkä nosta isoa numeroa musiikista jota kuuntelen. Minulle on aivan sama mitä kukakin kuuntelee, kunhan tykkää, en huudata jrockia julkisilla paikoilla, enkä puhu siitä jos kukaan muu ei siitä minulle tule puhumaan. Eli pidän matalaa profiilia.

Kyllä huoneestani kuitenkin tunnistaa, että kenen huoneeseen on oikein päätynyt XD Seinäni ovat tyyliin vuorattu kaikella mahdollisella krääsällä, mitä sinne vaan saa. Olen ommellut itse japanilaistyyliset verhot itselleni, ne ovat valkoiset ja niissä on mustia ja punaisia kirjoitusmerkkejä, sillä minulla ei ole kauheasti varaa alkaa ostelemaan mitään sen kummempaa ja tästä syystä teen itse vaatteita, joita tahdon käyttää.
Viimeksimainittuun syyksi laitettakoon se, etten tahdo matkia ketään. En tahdo olla mikään kopio, vaan persoonallinen, jonka takia olen suunnitellut nykyiset (ja entisetkin) hiukseni itse (Enkä voi cossata näillä hiuksilla enää mitään sen takia, nyyh 8<<).

Länsimaisen musiikin kuuntelu on karsiutunut aika pahasti jrockin myötä, mutta kuuntelen yhä uskollisesti joskus tällaisia vanhoja suosikkeja, kuten Three Days Gracesia ja Sum41:stä ;----D

paipai.
~*~
Once I'm still going to turn
My sledge and make a corrective move;
I'm gonna repair all the damages,
I almost believe it myself

~*~
Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

Avatar
derra
Bändäri
 
Viestit: 32
Liittynyt: To Elo 21, 2008 8:01 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja banaani » La Huhti 11, 2009 8:45 pm

Jaa-a.

Nyt kun ihan laskemaan rupeaa niin ehkä --- neljä? vuotta sitten ekan kerran kuulin japanilaisesta musiikista. Ensimmäinen hankkimani levy oli jotain niinkin rokkia kun Ayumi Hamasakia, jota olin jostain InuYashasta kuullut. Jee. 8D Kavereiden kautta aloin sitten enemmänkin kuunnella ja ostella levyjä, miyavia, Gacktoa ja diruja. Dirut iski ja lujaa, samoin kun muu hiukan raskaampi musiikki (eikä ihme, ennen 'jiirock-kautta' olin truukovis hevari eh :D).

Ensimmäinen keikka jolla kävin oli Despa sillon joskus 06-vuonna, ja siitä lähtien olen aikalailla tasasesti keikoilla ravannut. Tykkään käydä kuuntelemassa uusiakin, vähemmän tuntemiani bändejä keikalla, kun ei tuo helsinki mitenkään kaukana ole. (Ja jrock-keikat on oikeesti aika halpoja kun vertaa johonkin näihin muihin keikkoihin, että menen itse mieluummin monelle pienelle ei-niin-tuntemani bändin keikalle bilettämään kun jollekkin sikahintaiselle stadionkeikalle missä on lava kilometrin päässä, wipii. 8D)

Joskus ehkä kaksi vuotta sitten minusta näki tyyliin kilsan päähän että ohhoh mikä ernu. Päällä oli ties mitä raitaa ja ruutua sekasin (joskin missään vaiheessa en mustaa väriä hylännyt, aina on ollut tosi orpo olo jos kaikki on värikästä) ja laukku päällystetty kuvilla~ hiuksetkin on kokeneet tämän ernuilukauden kuiturastojen ja shokkivärien muodossa, eikä sillon kyllä todellakaan ollut ensimmäisenä värjätessä mielessä että 'sopiiko tää nyt ihan oikeesti mulle'. :D Nykyään arkityyli on rauhoittunut ja ainoa mistä japani-into saattaa vielä näkyä on kännykkä, se on blingattu kun mikä. 8)♥ Keikoille (ja coneihin joskus) pukeudun yleensä vähän erikoisemmin koska välillä on kiva enemmänkin panostaa ulkonäköön (ja normaalien vaatteiden kanssa 15cm korkeat, metallia ja solkia täynnä olevat pvc-plattarit näyttää yksinomaan naurettavalta enkä näe ilman niitä yhtään mitään 8DD).

Huoneeni saattaa olla hiukan japanifanitusta paljastava levy- ja fanikrääsähyllyn, (ikivanhojen) mangojen, vaatekaapin ulkopuolella hengaavan hello kitty -kigurumin ja muutaman jäljellä olevan julisteen osalta. Ennen oli puolet seinistä päällystetty ties millä kuvilla mutta otin ne pois jo ihan siitä syystä että niitä sai kokoajan olla teippailemassa takasin ja se oli raivostuttavaa. >D

Kuuntelen paljon muutakin kun jrockia, mm hyvin useat aasialaiset (= japani, korea ja taiwan XD) popparit, länsimainen alternativemusiikki ja rock menee. Kuuntelen just sitä mikä kuulostaa hyvältä, vaikka täytyy myöntää että yli puolet iPodin sisällöstä jotenkin kummasti on japanilaista... hups vain~ ♥
it's prison, yo.

Avatar
banaani
Bändäri
 
Viestit: 28
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:49 pm

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja mochi » La Huhti 11, 2009 9:18 pm

Kaikki alkoi mun osalta jtn. 3 vuotta sitten, kun jossain random-lehessä oli juttua j-bändeistä. En tajunnut silloin, että se on japanilaista musiikkia. :___DLuin sen artikkelin lähinnä siksi, että luin silloin(ja vieläkin) mangaa. Siin jutussa esiteltiin eri bändejä ja siin oli mm. DOREMIdan. Toi bändi näytti niin mielenkiintoiselta, että sitähän oli pakko mennä kuuntelemaan. Pidin siitä.
En mitenkään rakastunut siihen tai mitään, mutta mulla oli sellanen parin kk:n Dore- jakso. :D
Kuuntelin myös antikuilta biisin, mutta en voinut sietää Mikun ääntä, joten se jäi siihen.
No, sitten löysin Kagrra,n. Pidin siitä ehkä enemmänkin kuin doresta. Sinä kesänä ostin sitten ekan j-levyni, Kagrra,n -san-. Silloin tajusin vasta jotenkin hämärästi, että se on japanilaista musiikkia. En välittänyt siitä, minkä maalainen se bändi on tai mitään, kuuntelin sitä siks, koska se oli yksinkertasesti niin hyvää.
No, Kagrra,n levy tuli ja sitä tuli luukutettua. Mut silloin mä en kuunnellut mitenkään intohimosesti j-musaa. Rekkasin yhelle foorumille jne. Mutta sitten kaikki muuttui. Tutustuin An Cafeeseen uudelleen. Rakastuin heti. Siitä se fanitus alkoi kunnolla. Siitä tää koko j-juttu lähti kunnolla käyntiin. :P

En tiedä, onko tää japani juttu muuttanut tyyliäni. Ennen olin hirveän poikamainen, en esim. suostunut pukemaan päälleni mitään vaaleanpunaista tai pinkkiä. Nyt suostun. Ja muutenkin olen alkanut tykkää hameista ja muusta tyttömäisestä. Jos joku kävelisi kadulla mun ohi, niin mua tuskin tunnistaa j-musiikin kuuntelijaksi. Ellei mulla satu olemaan silloin joku an cafen keikka paita päällä. xD En koe itseäni mitenkään jernuksi, puen päälle mikä tuntuu hyvälle, mutta myönnän kyllä, että japani on vaikuttanut tyyliini.^^
En ravaa niiden bändien keikoilla, joita en kuuntele. Harmittaa ihan hirveesti, kun en päässyt Kagrra,n keikalle tai kun en ollut 15.3.08 antikkujen keikalla. :// Ja sekin harmittaa, kun en pääse tänä vuonna giruihin. Mut se ei maailmaa kaada.

Mun pitää kyllä myöntää, että ilman j-rockia mulla ei olis elämää. Parhaat hetket olen kokenut j-musiikin kautta, kaverit löytyi j-musiikin kautta, vaikka ne ovatkin vain netissä yhtä lukuunottamatta. Japani on yksi lempi puheenaiheistani. Jos joku puhuu mulle siitä, puhun siitä mieluusti, mutta en puhu tästä niille kavereilleni, jotka eivät ole kiinnostuneet j-musiikista. En mitenkään ota sitä esille, että kuuntelen tätä mitä nyt kuunten.
Länsimaalainen musiikki on väistynyt pois tieltä, joskus(aika usein) kuuntelen kyllä leevi and the leavingstia mutta siihen se jääkin.
Ilman j-rockia ei olis varmaa muakaa. Kun astuu mun huoneeseen, sokeakin huomaa, että oon vannoutunut j-musiikin kuuntelija. Seinät on tapetoitu eri bändien kuvilla. :D Levyjä ja muuta krääsää ostan aina kun on rahaa.
J-rock on mulle elämäntapa ja siitä ei pääse yli eikä ympäri.


//Ainii, j-rockin takia koneella oloaikani on lisääntynyt hurjasti! o___o
Nyt kun yksin kuljen
hellästi suljen sydämeeni
tunteet jotka muutu ei.
Sua kaipaan vieläkin
...

mochi
Teknikko
 
Viestit: 127
Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 5:51 pm
Paikkakunta: Keskellä ei mitään

Re: J-rock ja sinä

ViestiKirjoittaja radiakos » Ma Huhti 13, 2009 5:39 pm

Miulle jrock on vielä aika uusi tuttavuus, löysin sen kunnolla tarkkaan ottaen... Viimevuoden hiihtolomalla. Eli joskus vuosi sitten vasta. Sitä ennen olin hurahtanut animeen ja mangaan, joskus saatoin kuunnella eri sarjojen lopputunnareita, eli yksittäisiä kappaleita ainakin Asian Kung-fu Generationilta, mutta siinä se sitten olikin. Voisin sanoa, että kaikki alkoi siitä kun olin hiihtolomalla Ruotsin risteilyllä, ja laivalla oli myynnissä levyjä, joiden joukossa oli sitten Gazeten STACKED RUBBISH ja joku Dir en greyn levy, mutta en muista mikä levy. Muistin, että kaveri oli joskus maininnut nimen Gazette, joten päätin hetken mielijohteesta ostaa sen levyn - ja se olikin sitten jonkilainen käännekohta miun elämässä mistä kaikki alkoi. Heti kotiin reissusta päästyäni laitoin levyn soimaan ja ihastuin täysin musiikkiin. Miulla ei ollut aiemmin mitään hajua koko bändistä ja Gazetesta tulikin sitten lempibändi - on kyllä edelleenkin. Sitä mukaan aloin sitten etsiä uusia bändejä. En kyllä muista yhtään mitkä bändit tulivat seuraavaksi, Gazeten levyn jälkeinen aika miun muistissa on ihan tyhjä. Varmaan An Cafe ja niin edelleen.

Jrockin kuunteleminen ei näy varmaan miun ulkonäössä, kai? Tätä pitäisi kysyä mieluummin joltain ulkopuoliselta, itsestäni sitä ei ainakaan huomaa. Mutta jos huomaa, niin sitten ehkä hiuksista. Aa en edes halua ajatella alkuajan omaa ulkonäköäni, hävettää ihan ajatellakin, että minkänäköisenä pelättimenä sitä onkin ihmisten ilmoilla liikkunut. Mutta se oli silloin, nykyään yritän olla suht hillitty. Nykyään käytän ihan normaaleita vaatteita, farkkuja, huppareita ja niin edelleen.

Keikoila ei ole pahemmin tullut käytyä, asun kuitenkin sen verran etäällä Helsingistä, että junamatkat tulee vielä lippujen lisäksi maksamaan suht paljon. Mutta jos Suomeen tulee joku bändi, jonka oikeasti haluan nähdä, niin yritän sinne päästä hinnalla millä hyvänsä jos mahdollista. Sekään ei kyllä aina onnistu, muttamutta. Keikat ovat kuitenkin sellainen asia, joista tykkään ja missä on tullut käytyä aina, ihan pikkuisesta asti. Jrockkeikat ovat kyllä täysin erilainen kokemus verrattuna esim. johonkin suomalaiseen bändiin. Hinnasta tuleekin sitten mieleen, että japanilaisen musiikin myötä rahankäyttö on kasvanut huimasti. Levyjä ja semmoista tulee osteltua paljon, joten rahatilanne on aina nollassa. Mietinkin, että miten ihmeessä joillakin voi riittääkin rahaa kaikkiin uusiin levyihin?
Japanilainen musiikki ei ole tosiaankaan ainoaa mitä kuuntelen, kuuntelen itse asiassa paljon muutakin. Kolmosessa taitaa olla puolet japanilaista ja puolet länsimaalaista, länsimaalaista voi olla kenties enemmänkin. Joskus on ihana vaan keskittyä kuuntelemaan kappaaleen sanoja ilman sen suurempaa aivotoimintaa, mikä onnistuu suomalaista musiikkia kuunnellessa.
Amm ja koneellaolo on lisääntynyt älyttömästi.

Huoneeni puolesta näkee, että kuuntelen japanilaista musiikkia flyereiden ja seinävaatteen muodossa. On tuolla myös yksi juliste. En ole ikinä tulostanut kuvia seinille, johtuen varmaan siitä ettei tulostinta ole. Vaikka olisikin, niin tuskin tulostaisin. Oikeat julisteet ja seinävaatteet on semmoinen juttu, mistä tykkään. Ne on... Aitoja ja siistejä. Ostaessa on jo ihanaa alkaa suunnittelemaan tavaroille paikkaa seinällä. Laukussani ei ole myöskään kuvia, se pysyköön muutamien pinssien paikkana. Haluan pitää laukkuni mahdollisimman yksinkertaisena, eikä minulla ole tarvetta näyttää bändien jäseniä muulle maailmalle. Niitä kuvia on mukavampi katsella vaikka ihan kotona. En muutenkaan halua saada mitään tietynlaista leimaa. Tai siis, sellaista, että minut aina yhdistetään heti kaikkeen japanilaiseen, animeen, mangaan bla bla etc. Se on vain jotain niin rasittavaa ja inhottavaa, sen takia en pahemmin selittele näistä japanilaisista bändeistä keillekään muille paitsi kavereille, jotka myös sitä kuuntelevat.

Joten voisin sanoa olevani suht normaali nuori, joka kuuntelee japanilaista musiikkia. Ainakin ulkonäön puolesta.
miksi elämä on niin pitkä maraton
alkumetreistä maaliin niin kovaa juostava on

Avatar
radiakos
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: La Marras 22, 2008 11:35 pm

Seuraava

Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron