Lempijrokkari

Yleistä keskustelua liittyen japanilaiseen musiikkiin.

Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Dobnu » Su Huhti 05, 2009 2:07 pm

Mä olen miettinyt tämän topicin perustamista jo kauan ja vihdoin sain aikaiseksi. Eli tämän topicin tarkoituksena on kertoa, kuka on se j-rokkari, jota sinä kunnioitat, rakastat, palvot, fanitat kaikkein eniten ja ennen kaikkea miksi. Onko hän paras mahdollinen kitaristi, taitaako hän bassosoolot paremmin kuin kukaan muu vai kirjoittaako kauneimmat lyriikat, jotka olet koskaan kuullut? Tai ehkä hän vain on niin hieno persoona, ettet voi olla kunnioittamatta häntä, vai onko kenties syitä useampiakin? Tarkoitus on siis keskittyä siihen yhteen j-rokkariin, joka nousee ylitse muiden. Jos on vaikeuksia päättää kahden ihmisen välillä, voi kirjoittaa molemmistakin. Tämän topicin tarkoitus ei ole etsiä sinun mielestäsi parasta soittajaa tai laulajaa tai esiintyjää, vaan yksinkertaisesti kertoa muillekin, miksi kunnioitat ja rakastat juuri sitä tiettyä rokkaria niin paljon, että hänen ajattelemisensa vie aivan liikaa aikaa läksyjen ja muun hyödyllisen tekemiseltä. Mikä tekee hänestä kunnioituksesi arvoisen? Tarkoitus ei kuitenkaan ole vain ihkuttaa, sen voi edelleen tehdä ihkutustopicissa eikä pelkkä ulkonäön hehkuttaminen ole homman pointti.


Näin. Nyt annan estradin teille ja tulen itse puhelemaan Kaista vähän myöhemmin ~

Avatar
Dobnu
Teknikko
 
Viestit: 231
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:49 pm
Paikkakunta: Tähtilaiva

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja akumu » Su Huhti 05, 2009 4:31 pm

Tuskin kellekään on epäselvää, että mun lempijrokkari on Ruki.

Mä en tiedä oikeestaan, mistä aloittaisin. Koska mä oon rakastanut tätä miestä niin kauan kuin mä vain muistan. Pari vuotta Gazette on ollut mun lempibändi, ja Ruki on siinä samassa ollut se, jota fanitan suuresti. Se mies on vain niin... Ruki. Hän on ainut ihminen, jota tällä hetkellä fanitan ihan mielettömästi. Ruki on mulle jotain paljon enemmän kuin vain pelkkä vokalisti mun lempibändissäni. Mä uskon, että hänessä on paljon temperamenttia ja omaa tahtoa, hän tosiaankin tietää, mitä tekee. Jokin Rukissa viehettää mua suunnattomasti, lieneekö sitten laulutaito, luonne tai jokin muu.

Useimmat ihmiset sanoo mulle, että oon "suurin" Ruki fani, jonka ne tietää. Suurin? Hmm, musta tuntuu, että tuo pitäisi ottaa kohteliaisuutena. Mä sain myös yksi ilta kuulla, että se on söpöä, kun fanitan Rukia niin paljon, enkä oo sellainen pikkuernu. Että musta oikein näkee, että arvostan sitä miestä. Niinhän mä arvostankin, arvostan niin maan perkeleesti, ettei kukaan muu voi ymmärtää sitä. Ja siksi muhun ehkä sattuu se niin vitusti, jos mulle haukutaan Rukia. Oikeesti, mä en keksi Rukista mitään pahaa sanottavaa. Se mies on vaan mun idoli ja toivottavasti ymmärrätte, että mä kunnioitan sitä kanssa.

Onko teille tapahtunut joskus niin, että jotkut tulee kysymään teiltä, tiedättekö kaiken idolistanne? Mulle on käynyt niin monta kertaa. Miksi ihmeessä mun pitäisi tietää kaikki Rukista? Mulla voisi olla hyvä mahdollisuus siihen, mutta mä en halua. Jokainen ansaitsee oman yksityisyyden, jokaisen pitäisi ymmärtää se. Mä tiedän ehkäpä Rukista muutamia pieniä yksinkertaisia asioita, esim nimen, iän, syntymäajan, -paikan, paikan bändissä ja edelliset bändit. Tarvitseeko sitä sitten tietää muita asioita? Mua ei esim voisi ollenkaan kiinnostaa se, onko Rukilla ollut kymmenen vaimoa ja viisi lasta. Se on sen oma asia, se ei kuulu meille.

Rukin ääni on rakkaus, mä oikeesti palvon sitä mielettömästi. Hän osaa laulaa matalalta ja korkealta, ja voi luoja kaikki live-esiintymiset on täyttä kultaa. Onpas tässä meillä monilahjakkuus, heti ensi kuulemalta mä rakastuin Rukin ääneen. Se oli jotenkin erilaisempi kuin monen muun japanilaisen bändin laulajan. Rukin ääntä voi kuunnella ihan milloin vain, missä tilanteissa vain ja kuinka paljon. Mä arvostan myös Rukissa sitä, että se jaksaa yrittää, että se ei luovuta helpolla. Mä tuun luottamaan Rukiin mielettömän kauan, hän tosiaankin on fanituksen arvoinen.

Niin kuin säkin Dobnu sanoit, ulkonäön ihkuttaminen ei ole fanittamisen merkki mistään. Silloin, kun mä nyt rakastuin Rukiin, ni mä en rakastunut sen ulkonäköön vaan ääneen ja luonteeseen. Ulkonäkö oli vain ja ainoastaan plussaa. Mä en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tuomitsee tai ihkuttaa jotain jrokkaria ulkonäön takia. Se ei ole mun mielestä se pääpointti. Kannattaa keksiä ihmisistä enemmän hyviä puolia ja sitten miettiä sitä ulkonäköä.

Rukin tekemät sanoitukset on pure love. Ehkä ne on liian kliseiset jonkun mielestä, mun mielestä sitten taas ei. Mä arvostan sitä, että Ruki osaa kirjoittaa näin hyviä biisejä. Se on vaan niin älyttömän hienoa. Itse oon harvoin törmännyt japanilaiseen vokalistiin yms, joka tekee yhtä kauniita sanoituksia ihan itse. Jokainen on tietenkin mitä mieltä haluaa, mä oon tätä mieltä. Mun sanoista ei saa ottaa nokkiinsa.

Riittääkö lopuksi se, että Ruki tosiaankin on idolini ja mä arvostan sitä niin paljon, että annan sille oman rauhan? Uskoisin, että aika moni julkkis haluaisi elää myös normaalin ihmisen elämää ja olla välillä miettimättä fanejaan. Se on hyvä juttu, annetaan niiden meidän idoleidemme olla rauhassa ja mennä naimisiin, jos he haluavat. Ja yksi asia mietityttää mua kuitenkin, miksi jotkut ihmiset vetää kauheen herneen nenään siitä, jos joku jrokkari menee naimisiin? Esim nyt kun Miyavi meni naimisiin ja hänen vaimonsa saa lapsen, niin tosi moni pikkuernu haluaa tappaa melodyn. Eh, miksi ihmeessä? Hei, me ei voida päättää millaista elämää meidän idolimme elävät.

... taisimpa poiketa _liikaa aiheesta.

Kuitenkin, mä rakastan ja arvostan Rukia mielettömästi. Se mies on vaan kaikkien kehujen ja fanittamisen arvoinen.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja kikinokiki » Ma Huhti 06, 2009 3:12 pm

hmm pitää mun nyt tulla tänne läpisemään kerran mulle täysin sopiva topic.

eli hyvin yksinkertaisesti. Aki. Sadien Aki. Jumaloin. Rakastan. Palvon maata tämän herran jalkojen alla. Lyhyesti: addikti.

pitkästi:
tätä herraa on tullut jo... kauan ihailtua/fanitettua. Ekan kerran kun kuuntelin Sadieta en edes vaivautunut katsomaan kyseisten herrojen kuvia, tai edes nimiä etsimään. Kuuntelin vain, keskittyneenä bassoon johon rakastuin silmittömästi. Sitten jossain vaiheessa napsahti kun kuuntelin herran bassoilua ja etsin kuvat ja nimet.
Akissa on jotain niin kiehtovaa, mystistä, lumoavaa, että siitä on mahdoton päästä eroon.
Vaikka se onkin yleensä kaikissa pätkissä mitä Sadiesta löytyykin, niin toosi hiljainen tapaus ja nauraessaankin peittää naamansa tai kääntää selkänsä kameralle, mutta sanon vaan, että olen sulaa vahaa sillon kun se unohtaa peittää hymynsä.
Meni nyt vähän ulkonäön ihkuttamiseksi tämä mutta Akissa on paljon muutakin kun ulkonäkö, esimerkiksi lavalla Akin luonne oikeesti puhkeaa kukkaan, herra revittelee niin täysillä varsinkin Meisaissa ja M.F.Pssä.
Mun mielestä: maailman paras basisti jolla on ihan hemmetin upea luonne. Plus sen ääni kun avaa suunsa = ♡

Myös nähtävästi mun naamasta näkee, että jumaloin tätä herraa enemmän kun laki sallii sillä ihan tuntemattomienkin suusta on tullut keikoilla/jonossa kuultua 'herranjumala tuo näyttää ihan Akille!' tunnustan, oon täys kopio siitä tatuointia myöten.
Kaveritkin toteaa mulle aina välillä, että oon varmaan maailman Aki-addiktein ihminen ja pitävät suorastaan epäterveenä ellen sano kerran päivässä tämän basistin nimeä.

akumu kirjoitti:
Niin kuin säkin Dobnu sanoit, ulkonäön ihkuttaminen ei ole fanittamisen merkki mistään. Silloin, kun mä nyt rakastuin Rukiin, ni mä en rakastunut sen ulkonäköön vaan ääneen ja luonteeseen. Ulkonäkö oli vain ja ainoastaan plussaa. Mä en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tuomitsee tai ihkuttaa jotain jrokkaria ulkonäön takia. Se ei ole mun mielestä se pääpointti. Kannattaa keksiä ihmisistä enemmän hyviä puolia ja sitten miettiä sitä ulkonäköä.


täsmälleen samaa mieltä ulkonäkö on vaan plussaa.
Mulle on läpsästy pari kertaa naamaan lause 'sä tykkäät Akista vaan siks, että se on hyvännäkönen' mikä loukkaa mua ihan h****tisti koska ei nimenomaan pidä paikkaansa koska ihan oikeesti rakastan sen luonnetta ja bassonsoittoa kun ulkonäköä vaikka se onkin tosi hyvännäkönen

anteeks pienimuotonen ihkutus
exquisite lamentations of remorse

Avatar
kikinokiki
Fani
 
Viestit: 15
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:51 pm

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja xxMAREOIxx » Ma Huhti 06, 2009 3:31 pm

~Rakkauteni kohde! Manan majoilla~<3
MANA
MANA
ja vielä kerran: MANA!!

Mana on kertakaikkisesti jotain mitä en kykene vastustamaan.
Vaikka ko. mies ei olekkaan ensirakkauteni, hän on ainoa jota rakastan kuin hullu puuroa,
ja jota tulen palvomaan maailman hamaan tappiin saakka.
Minulle on kyllä vakuutettu että kyllä se Mana-sama-vaihe menee itsellään ohi, mutta kun on sitä jo lähes neljä vuotta rakastettua samaa miestä yli kaiken, alkaa usko toisten puheisiin pikkuhiljaa horjua. :D
Vaikka kitaristi ei puhu eikä pukahda, on pelkkä olemus niin vaikuttava että se saa polvet veteliksi..!
Kesti alussa melkein puoli vuotta ennen kuin tajusi hänen charminsa: elegantti, kaunis, tyyni ja vaikuttava..!!
Kerron nyt järjestyksessä kaikki syyt miksi rakastan Manaa niin paljon.

1. Hän kitaristi.
Olen aina ollut heikkona kitaristeihin, eikä Mana suinkaan ole poikkeus.
Jokaisesta kitaristista huokuva varmuus ja ammattimaisuus, rakkaus sitä soitinta kohtaan ja intohimo joka kuuluu musiikista jota hän soittaa, kaikki tämä tekee kitaristista kitaristin. Manassa erityistä on tapa hänen käsitellä soitintaan.
Se on hänelle kuin avain suloisen musiikin saloihin, ja väline jolla hän hurmaa kuulijansa.
Vaikka Mana on soittaessaan tyynen rauhallinen, hänen rakkautensa soittamaansa musiikkiin huokuu selvästi, ja sitä minä arvostan todella.
Tuota intohimon ja tyyneyden kaunista yhdistelmää.

2. Hänen olemuksensa ja luonteenpiirteensä.
Mana on eleganttiuden huippu!
Hän hallitsee itsensä aina, ja on joka kerta tilanteen yläpuolella, oli se sitten mikä vain.
Tuo kylmä tyyneys, tuo kylmä rauhallisuus saa sivustakatsoja järjiltään hämmennyksestä!
Kun olin Dixien keikalla muutama vuosi takaperin, muistan miten Mana katsahti minua vain puolen metrin päästä.
Luulin silloin pyörtyväni! Tunsin kuinka se katse (vaikka lyhyt olikin) jähmetti minut heti, ja tuntui nostavan hänet ylimaallisiin mittasuhteisiin.
Hänen koko olemuksensa huokuu kauneutta, vakautta ja vaikuttavaa arvokkuutta!

3. Hän on yksinkertaisesti niin kaunis että..!!
Mana on kaunein J-rockari ikinä..!!
Ne kapeat kasvot, se virheetön iho ja ryhti! *pyörtyi*
Mana (kuten kaikki muutkin jiirut) tuntuu olevan täydellisyyden perikuva.
Hänestä ei löydy pienintäkään virhettä, aivan kuin hänet olisi valettu muotissa, veistetty norsunluusta!
Rakastan sen miehen kauniita kasvoja, ja ihan kadehdin kun en itse kykene samanlaiseen täydellisyyteen.
Manan huulet ovat niin täyteläisen näköiset, ja silmät niin kauniisti korostetut.
Huoh..~<3

4. Hänen pukeutumistyylinsä, ja ihannemaailmansa.
Manan vaatteet ovat unelmia!
Hän käyttää omia Moi même Moitié-merkkisiä vaatteitaan, jotka on itse suunnitellut.
Hänen elegantit ja suloiset luomuksensa kuvastavat täydellisesti hänen ihanteitaan.
Yksinkertainen eleganttius joka korostuu jokaisessa hänen suunnittelemansa vaatteen ompeleessa, on jotain kertakaikkisen häikäisevää.
Kukaan ei ennen Manaa ole onnistunut vangitsemaan kauneutta vaatekappaleihin niin taidokkaasti, ja toetuttamaan niitä niin, että ne ovat piirulleen sellaisia, kuin ne on suunniteltu.
Ja se ultimate-vampire loisto joka uhkuu jokaisesta hänen luomuksestaan~<33
On kertakikkisen hämmästyttävää, miten joku kykenee luomaan jotain niin kaunista, ja tuomaan sen tavallisten ihmisten ulottuville.
Myös Manan ihannemaailma on saanut minut pitämään miehestä yhä enemmän.
Kitaristi elää omassa pienessä Ihmemaassaan, joka on täydellisyyden ja kauneuden täyttämä!
Joakainen elää rikkoutumattomassa tasapainossa, kaiken sen täydellisyyden keskellä..
Niin kaunista! >u<

Juu, syyni pitä Manasta ovat erittäin pinnallisia ja hupsuja, mutta koittakaa kestää! :'D
Ne ovat vain yksinkeratisesti syyt, miksi palvon häntä niin paljon.
Mana-sama~<333

xxMAREOIxx
Kyllä se mahtuu...
Eikä mahu!
Mahtuu mahtuu!! PAINA PAINA!!
*kräks*

Avatar
xxMAREOIxx
Fani
 
Viestit: 24
Liittynyt: Ti Maalis 31, 2009 1:45 pm

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja naqri » Ma Huhti 06, 2009 3:57 pm

akumu kirjoitti:Niin kuin säkin Dobnu sanoit, ulkonäön ihkuttaminen ei ole fanittamisen merkki mistään. Silloin, kun mä nyt rakastuin Rukiin, ni mä en rakastunut sen ulkonäköön vaan ääneen ja luonteeseen. Ulkonäkö oli vain ja ainoastaan plussaa. Mä en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tuomitsee tai ihkuttaa jotain jrokkaria ulkonäön takia. Se ei ole mun mielestä se pääpointti. Kannattaa keksiä ihmisistä enemmän hyviä puolia ja sitten miettiä sitä ulkonäköä.

Samaa mieltä, mutta kaikkihan fanittaa tavallaan. :D Musta on tyhmää luokitella "huonoihin faneihin" ja "hyviin faneihin" koska jollekkin joku bändi/tyyppi saattaa olla tärkeä eri tavalla. Esim. joku tyytyy pelkästään kuolaamaan hottoa kaita ja sen hymyä, joku taas kunnioittaa jätkää rumpalina ja ulkonäkö on pelkkä plussa; kaikki faneja yhtälailla. Tosin, jos luokittelee muusikon lempi j-rockkarikseen ja idolikseen, olisi varmaan jo syytä arvostaa niitä lahjojakin?

Mulle tärkein J-rockkari on alusta asti ollut Bou. Se on mulle suurin idoli, ollut siitä asti kun aloin j musiikkia ja antikkua kuuntelemaan.

Aluksi, kun näin Escapism:in pv:n ensimmäistä kertaa, en oikeastaan pitänyt siitä. Syy miksi kuuntelin sen toisen kerran, oli Bou. Minusta se blondi "tyttö" oli kiinnostavan näköinen (loistava syy), joten kuuntelin biisin pari kertaa uudestaan ja huomasin nopeasti tykkääväni musiikista. :D

Kunnioitan Bouta kitaristina todella paljon. Hänellä ihan oikeasti on lahjoja (köhköh piilomainontaa, vika on omatekemä). En halua verrata Takuyaa ja Bouta, molemmat ovat lahjakkaita ja hyvin erilaisia kitaristeja. Bou on myös syy miksi aloin kiinnostua enemmän musiikista, erityisesti kitarasta. Sinä päivänä kun sain kitaran, lupasin itselleni että jonain päivänä osaan soittaa "Bond's Kizuna"n kokonaan. Ja nyt osaan. :D Myöhemmin aloin myös kiinnostua rumpujen soitosta, ja nykyään soitan rumpuja bändissä. Bändiä ei kumminkaan olisi koskaan perustettu, ellen sinä kauniina päivänä olisi kuunnellut Escapismia. Niihin aikoihin en tiennyt mitään musiikista, enkä osannut soittaa mitään instrumenttia. En myöskään ollut kiinnostunut musiikista samalla tavalla kuin nyt. Nykyään musiikki on minulle elämäntapa, ja todella tärkeä osa jokaista päivääni. Bou siis muutti elämääni aika paljon, pelkästään siten että hänen ansiostaan aloin kuuntelemaan japanilaista musiikkia.

Bou on minusta ihana persoona. Minusta on hienoa että Japanissa on sellaisia bändejä kuin An cafe, ja muut oshare- ja visual-kei bändit. Tuntuu että suomessa hameisiin pukeutuvia miehiä katsottaisiin pahasti, vai? :D Minusta on hienoa että jollain on rohkeutta olla erilainen, ja oma itsensä. Ihailen sellaisia ihmisiä.

Boun lähtö Antikusta oli minulle kova paikka, ja aluksi en pitänyt Takuyasta ollenkaan. Alkujärkytyksen jälkeen kumminkin ymmärsin, ettei Takuya ole An Cafessa korvaamassa Bouta, vaan tuomassa siihen uusia asioita. Boun viemää palasta ei koskaan tule takaisin. Bousta olisi kiva kuulla uutisia, sitä on jo ikävä. Mutta vaikkei hän koskaan "palaisi", hän tulee aina olemaan minulle tärkeä henkilö ja suuri idolini. Sen verran paljon hän on elämääni vaikuttanut. :D Fanina haluan kumminkin että jätkä on onnellinen, eikä tunne tarvetta tehdä comebackkia faniensa takia. Jos hän haluaa vaikka työskennellä hampurilais ravintolassa, sen tehköön. Kunhan on onnellinen.

En ymmärrä sitä että Boun ja An Cafen fanit usein luokitellaan pikku-ernuksi. Mutta jos asia todella on näin, hyväksyn tuon tittelin koska noin typerän asian takia en ala Bou faniuttani kieltämään. En kyllä koe olevani ns. pikku-ernu. Whatever.

Kielioppierrorit, yay! o/
Viimeksi muokannut naqri päivämäärä Ti Huhti 07, 2009 5:00 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
naqri
Bändäri
 
Viestit: 26
Liittynyt: To Tammi 08, 2009 6:07 pm

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja chiyuu » Ma Huhti 06, 2009 4:08 pm

Ei epäilystäkään - never heard about Miyavi, guys?

Siitä ei ole kuin puolisentoista vuotta, kun ensimmäisen kerran jonkun linkin kautta törmäsin Senõr Senõra Senõritan PV'hen. Ja rakastuin niin kertaheitolla, että liekö tuo mahdollistakaan.

Olen monesti miettinyt, voiko noin jumalaista ihmistä ollakaan. Joo, onhan lähes kaikkien j-rokkareiden ulkonäössä/äänessä/soittaidoissa/bokserien kuvioinnissa/you name it jotain mistä pidän, mutta kun Meevers.. En ihan oikeasti ymmärrä, miten yhteen mieheen mahtuu niin paljon lahjakkuutta, luonnetta ja kunnianhimoa. Sen lisäksi, että MYV on mielettömän hyvä kitaristi ja omistaa todella persoonallisen soittotyylin, on hän myös upea laulaja ja todella taitava säveltäjä. Herralta löytyy korvaa sekä soundeille että rytmeille, ja tämä osaa uskomattoman taitavasti sovittaa biiseistä persoonallisia, toimivia ja mukaansatempaavia. Arvostan Miyavia myös sen takia, että hän itse tuottaa musiikkinsa eikä näin anna tavallaan muiden vaikuttaa siihen.

Kun Meevers otti Kavki Boizit messiin, soundimaailma muuttui aika radikaalisti - mutta silti, silti siellä taustalla oli se jokin, joka tekee Miyavista Miyavin. Useiden erilaisten muutosten ja tyylinvaihdosten keskellä herra on silti säilyttänyt oman itsensä ihailtavan hyvin, ja vaikka monenmoista on tapahtunut MYVin lookillekin on se aina ollut lähinnä positiivinen yllätys. Ja nyt kun ulkonäköön päästään - voiko jätkä jumalaisempi olla? Kasvonpiirteet, kroppa ja tyyli yhdistyvät kyllä aika helkkarin epäinhimilliseksi kokonaisuudeksi jos suoraan sanotaan. Noniin, älkää nyt hyökätkö kirveiden kanssa kimppuuni, en minä todellakaan Miyavia sen takia fanita että hänellä nyt sattuu olemaan ihan mielettömän ihanat silmät - mutta plussaa se toki on, lol. MYVin uusi look muuten viehättää minua vielä enemmän kuin se Kabuki-style, jos nyt mahdollista.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä - persoona. Miyavi on koko olemuksellaan niin ihanan energinen ja positiivinen, että onkohan tuo tottakaan - pelkästä herran ajattelemisesta tulee jo hyvä mieli! MYV erottuu luonteellaan kaikista muista muusikoista joihin olen törmännyt. Hän osaa ottaa elämän sopivasti läpällä, mutta tarvittaessa myös riittävän vakavasti; esimerkiksi tämä avioliittouutinen osoittaa kypsyyttä Meeversiltä jota usein pidetään poskettomana ikilapsena. MYV kuitenkin luultavasti jättää uransa ainakin tauolle lapsensa takia, ja se varmasti merkitsee sekä herralle että melodylle aika paljon - onhan musiikki ollut kummallekin oikeastaan koko elämä jo iät ja ajat. Joten siis, minusta on aika ihana asia, että tällaisia tavallaan ikinuoria aikuisia joilla on silti tilannetajua ja sitoutumiskykyä, on olemassa.

Voin ihan suoraan sanoa että arvostan kyseistä ihmistä enemän kuin luulisi olevan mahdollista. Olen mielettömän iloinen, että herran persoona on kestänyt kaikki julkisuuden kolhut ja kuoppaiset tiet ja sen, että hän on löytänyt vielä rakkaudenkin - Miyavi jos joku ansaitsee perheen! Jotta ei kuitenkaan ihan aiheesta eksyttäisi, tiivistän tämän fanityttöilytäyteisen viestiin yhteen lauseeseen: Miyavi, pure love. ♥
f o l l o w m e

Avatar
chiyuu
Roudari
 
Viestit: 82
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2009 6:36 pm
Paikkakunta: Kemi

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja GanesaIX » Ma Huhti 06, 2009 4:58 pm

Minäkin tulen tänne läpisemään. Tuskin ketään sen kummemmin kiinnostaa, mutta puhunpahan omaksi ilokseni vaikka. :'3

Taiji Sawada. Aloitetaan siitä, että ensinnäkin Taijilla on paljon yhteistä oman isoveljeni kanssa luonteesta lähtien - sen takia herra tuntuu tietyllä tasolla melko läheiseltä. Rakastan sitä vahvaa mielipiteen ilmaisua, mitä se herra harjoittaa, olipa sitten kyse mistä tahansa asiasta maan ja taivaan välillä.

Lavaesiintyminen... siitä on monta asiaa. Katsoo vanhoja livejä, niin voi jeesus mikä ADHD-hyrrä - eihän se pysy paikoillaan sekuntiakaan! Jos se ei juoksentele pitkin lavaa, niin sitten se pyörii paikoillaan, mistä johtuu lempinimi lavahyrrä. Muutenkin se hymyily, mitä siltä suunnalta näkee... oijoi, sydämet sulattavaa, ehdottomasti.

Asiaan tietenkin vaikuttaa myös osaltaan se, että olen itsekin basisti - jos ei muuta, niin onpahan ainakin hyvä esikuva jos puhutaan edellämainitun instrumentin soittamisesta. Taiji on omasta mielestäni ehdottomasti lahjakkain basisti, mikäli katsotaan asiaa tekniseltä kannalta. Sillä on niin omaperäinen tapa soittaa tietyissä kohdissa, esim. Sadistic Desiressa se näppäily. Samalla se saa kuitenkin niin erityiseltäkin näyttävän soiton kuulostamaan upealta. Sellaista ihanan töksähtävää, mutta sujuvassa ja melodisessa mielessä. Se luo biisiin tunnelmaa ja ennen kaikkea myöskin sitä tärkeää asennetta.

Tietty ulkonäkökin on iso plussa (jopa nykyisinkin). Okei, se on rupsahtanut ihan selkeästi vuodesta -89, mutta ei se mitään - karismaattisen näköinen mies se on vieläkin ja soittaa yhtä äkäisesti bassoa kuten aina.

Kaikki päihdeongelmat, mitä Taijilla on ollut... Se, että se jätkä on niistä selvinnyt ja hengittää vieläkin, on jotain uskomatonta. Tiedän kyllä kuinka pahasti alkoholi/huumeet/etc voi jonkun elämän pilata (olen katsonut vierestä aikoja sitten), joten... tämä herättää myöskin suurta kunnioitusta. Taiji on osoittanut jumalattoman voimakasta tahtoa parantua vanhoista tavoistaan, eikä ole luovuttanut matkan varrella vaikka siltä on varmasti tuntunutkin.

Siitä miehestä näkee, ettei se tee musiikkia siksi, että muut tahtoo kuulla ja olla onnellisia sen takia. Se tekee musiikkia sen takia, että nauttii siitä itsekin. Se paistaa biiseistä lävitse joka kerta, kun kuulee Taijin tekemän sävellyksen - olipa se sitten jotain niinkin rauhallista kuin Voiceless Screaming tai sitten niinkin rokahtavaa kuin Desperate Angel. Ylipäätään Taiji on osoittanut, että jos haluaa jotain tarpeeksi, sen voi saada kunhan ei vain luovuta. Kyseessähän on melko jääräpäinen olento, mikä on kylläkin valitettavasti pari kertaa tuottanut harmia matkalla musiikkimaailmassa, mutta eipä se näytä kuitenkaan Taijia kokonaan pysäyttävän.

Kaiken hyvän lisäksi... X no Sei to Shi, Taijin omaelämänkerta. Se vaan jotenkin vetoaa, että se myöntää avoimesti kadehtineensa hideä siitä, kuinka tämä pystyi tekemään mitä tahansa tahtoi. Myöskin se, että Taiji myönsi tunteneensa olonsa harvinaisen tyhmäksi hiden seurassa kun ko. henkilö alkoi puhumaan hieman syvällisempiä tämän seurassa... Siinä on ripaus sellaista lapsenomaista vaatimattomuutta.

Parasta kaikessa - Taiji ei muutu. Se on juuri sellainen, kun on aina ollut ja on todennut ettei halua edes muuttua miksikään muuksi. Upeaa, että ihminen hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on, eikä tuijota muita toivoen, että olisi samanlainen kuin he.

Siinäpä se lyhykäisyydessään.

Avatar
GanesaIX
Taustalaulaja
 
Viestit: 273
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 7:30 pm
Paikkakunta: Actuate Eden

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja mikuchi » Ma Huhti 06, 2009 5:47 pm

Tämä on vaikea kysymys koska yleisesti ottaen olen sanonut että se on Ruki, mutta toisaalta Takuyassa on sellaisia ominaisuuksia joita en Rukissa näe ja toisinpäin. He ovat niin suunnattoman erilaisia, soittavat erilaisissa bändeissä ja ovat kummatkin vaikuttaneet minuun niin paljon etten oikeastaan tiedä onko heidän vertaamisensa mahdollista. Ainut yhteys mitä heidän välilleen näin omasta näkökulmastani keksin on se, että ihailen molempia todella paljon.

Ruki. Minä olen kiinostunut hänestä monella tapaa... Ensinnäkin hänen luonteensa on kiinostava, tykkään lukea ja kääntää englannista suomeksi useita haastatteluja ja vertailla hänen vastauksiaa eri kysymyksiin eri tilantessa. On hupaisaa huomata että herra on puhunut itsensä kanssa ristiin kun vertaa kahta eri haastattelua! :') Se muistuttaa minua aina hyvin paljon siitä, että vaikka ihailenkin häntä suuresti ja toisinaan pidän miltei yli ihmisenä, niin hänkin on vain tavallinen tallaaja jolle on suotu tietyt lahjat. Hänellä on loistava lava karisma ja siinä hän nousee ehdottomasti Takuyan yläpuolelle, sillä en ole koskaan nähnyt vastaava antautumista musiikille. Hän ei todellakaan säästele mitään vaan odottaa että antamalla kaikkensa fanitkin antavat kaikkensa ja siksi Gazettella onkin hienoimmat livet mitä tiedän.

Samalla tavalla käyttäydyn oikeastaan Takuyankin suhteen. Käännän tekstejä ja hänen kirjoittamiaan lyriikoita heikolla englannillani siinä toivossa, että ymmärtäisin niistä enemmän, sillä en todellakaan halua, että huono kieli pääni on esteenä asioille joita rakastan... :') On mielenkiintoista huomata kuinka joistakin kappaleista aistii pelkän tunnelman avulla mistä ne kertovat ja siksi esimerkiksi Takuya on minusta loistava tekemään musiikkia ja se on yksi niistä lukuisista sysistä joiden vuoksi arvostan häntä. Sen lisäksi hän on hyvin lämmin persoona ja hänen välittämisensä ja koko bändin sisäinen henki on parempi kuin millään muulla tuntemallani bändillä. Se on taas jotakin mitä Rukilla ja Gazettella ei minusta ole UVERworldiin verraten laisinkaan niin paljon. Arvostan Takuyan halua tähdätä korkeammalle, aina vain ylemmäs ja ylemmäs, välittämättä järjestä tai realismista. Hänelle on aivan sama mitä muut sanovat, sillä hänen maailmassaan unelmat käyvät aina toteen jonakin päivänä.

Lainaanpas vähän akumua.

Onko teille tapahtunut joskus niin, että jotkut tulee kysymään teiltä, tiedättekö kaiken idolistanne? Mulle on käynyt niin monta kertaa. Miksi ihmeessä mun pitäisi tietää kaikki Rukista? Mulla voisi olla hyvä mahdollisuus siihen, mutta mä en halua. Jokainen ansaitsee oman yksityisyyden, jokaisen pitäisi ymmärtää se. Mä tiedän ehkäpä Rukista muutamia pieniä yksinkertaisia asioita, esim nimen, iän, syntymäajan, -paikan, paikan bändissä ja edelliset bändit. Tarvitseeko sitä sitten tietää muita asioita? Mua ei esim voisi ollenkaan kiinnostaa se, onko Rukilla ollut kymmenen vaimoa ja viisi lasta. Se on sen oma asia, se ei kuulu meille.


Ymmärrän toki tuon, mutta tavallaan en käsitä että miten se että joku fani tietää hänestä jotakin rikkoo herran yksityisyyttä? Minä ainakin koen pääseväni lähemmäs ihailemaani henkilöä ja ymmärtäväni häntä ja hänen periaatteitaan ja valintojaan paremmin jos tiedän hänestä enemmän.Tietenkin tietty raja on kaikella, mutta jos sen hyvän maun rajan pitää mielessä niin en näe siinä mitään pahaa että joku tahtoo tietää jostakin bändistä tai henkilösta hiukkasen enemmän. En tietenkään tuomitse sinun tapaasi, ei kenenkään tarvitsekkaan tietää kaikkea kaikesta ja välttämättä kukaan meistä ei saa koskaan tietää edes pientä murto osaa siitä millainen Ruki todella on, mutta silti. Tapansa kullakin. ^^

Noh, kuten jo sanoin näiden kahden herran luonteet poikkeavat aikalaisen paljon toisistaan... Molemmat toki toteuttavat unelmiaan mutta heidän asenteensa siihen on aivan suunnattoman erilainen ja siksi minä en osaakkaan sanoa kumpaa arvostaisin enemmän. Rukin luonne on uskomattoman ihailtava kun Takuyan taas enemmänkin rakastettava. Molemmat ovat saaneet minut itkemään, nauramaan, laulamaan... Molemmat ovat inspiroineet esim lyriikoillaan tiettyihin tekoihin ja valintoihin joten he ovat kehittäneet moraaliani siihen mitä se nyt on. Kappaleet kuten LIFEsize ja Miseinen ovat auttaneet useissa tilanteissa eteenpäin ja rakastan sitä tunnetta jonka voin saada heidän ääniään kuuntelemalla. Se on suorastaan hämmentävää että on olemassa asioita ja ihmisiä jotka itse sitä tietämättään voivat saada ihmisen tuntemaan niin paljon kaikkea hienoa. :')

Kaiken kaikkiaa Ruki ja Takuya ovat minulla todella tärkeitä enkä oikeastaan osaa kuvitella elämääni ilman heitä, vaikka tiedänkin että saattaa joskus koittaa päivä jolloin musiikki ja sitä kautta löytyneet persoonat ja ihmiset jäävät jonkin muun varjoon. Mutta se ei ole ajankohtaista, joten minun ei täydu huolia.

Ja lainaanpas vähän naqria.

Musta on tyhmää luokitella "huonoihin faneihin" ja "hyviin faneihin" koska jollekkin joku bändi/tyyppi saattaa olla tärkeä eri tavalla.


Olen tästä hyvinkin samaa mieltä. Minä itse haluan todellakin olla tyytyväinen omaan tapaani arvostaa ja fanittaa, sillä minulla on hirveitä ongelmia sen suhteen. Itse tykkään olla perillä asioista ja keskitän kaikki rahani suosikki bändeihini ja pyörittelen niitä paljon ajatuksissani. Mutta minua ei todellakaan haittaa vaikka muut eivät tekisi niin, sillä jokainen arvostaa ja fanittaa omalla tavallaan. Minulle Ruki ja Takuya merkitsevät paljon, en välitä mitä muut ajattelevat heistä tai millä tapaa heitä fanittavat, sillä minulle itselleni on keskeistä se että saan pidettyä oman suhteeni heihin hyvänä. Kuulostipas se oudolta. No joka tapauksessa. Minua ei haittaa yhtään vaikka jotkut fanittavatkin ihmisiä vain ulkonäön perusteella, se on heidän asiansa ja jos se riittää heille hyvä niin! Tosin minä en tunne ainoaakaan j-rock fania joka aivan oikeasi fanittaisi jotakuta henkilöä tai bändia aivan täsyin PELKÄN UNLKONÄÖN vuoksi.

Toivon mukaan ei mennyt liikaa offin puolelle. ^^'
And now something, has kept me here too long
And you can't leave me, if I'm already gone

Avatar
mikuchi
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:10 pm

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Huhti 06, 2009 7:09 pm

[Off]

Ymmärrän toki tuon, mutta tavallaan en käsitä että miten se että joku fani tietää hänestä jotakin rikkoo herran yksityisyyttä? Minä ainakin koen pääseväni lähemmäs ihailemaani henkilöä ja ymmärtäväni häntä ja hänen periaatteitaan ja valintojaan paremmin jos tiedän hänestä enemmän.Tietenkin tietty raja on kaikella, mutta jos sen hyvän maun rajan pitää mielessä niin en näe siinä mitään pahaa että joku tahtoo tietää jostakin bändistä tai henkilösta hiukkasen enemmän. En tietenkään tuomitse sinun tapaasi, ei kenenkään tarvitsekkaan tietää kaikkea kaikesta ja välttämättä kukaan meistä ei saa koskaan tietää edes pientä murto osaa siitä millainen Ruki todella on, mutta silti. Tapansa kullakin. ^^


Siis, enhän mä sanonutkaan, että olisi väärin tietää idolistaan kaikki. Mua itteäni vaan ottaa niin hitosti päähän se, että pitäisi muka tietää kaikki. Yleensäkin, mä haluan tietää Rukista vain ne asiat, jotka liittyy musiikkiin ja siihen taustaan. Mun mielestä on myös väärin ettiä netistä tietoja ja sitten levitellä niitä esim muille. En tiedä, mä oon vaan tätä mieltä. Ite tykkään mieluummin olla tietämätön Rukin asioista ja mä kunnioitan sitä herraa kuitenkin mielettömästi. Ensinnäkin, haluaisitteko te tietää idolinne seksielämästä kaiken? Tuskin, eli rajansa kaikella. Tietenkin saa ottaa tietoa jostain wikipediasta ja muualtakin (jos vain löytää) esim kaikki perustiedot. Koska eihän muutenkaan netissä kauheasti lue jrokkareiden yksityiselämästä mitään.

Ööh sekavaa, mutta toivon, että ymmärrätte, että mä haluan vain kunnioittaa jokaisen yksityisyyttä. Ja mä ajattelin tämän kyllä sillä tavalla, että jos etsii idolistaan tietoja, niitä saattaa käyttää hyväksi tai pahimmassa tapauksessa vääristellä mielettömästi.

Okei, unohtakaa tämä. Mä vaan haluan kunnioittaa Rukin yksityisyyttä ja tietää vain hänen musiikkiurastaan kaiken. Mulle on suoraan sanottuna ihan see ja sama tiedänkö hänen kengänkokonsa, aidon hiusvärin, sormuskoon tai muita tuollaisia. Joten, ehkä kuitenkin jätetään tämä tähän :'D

Ja totta, faneja on turha luokitella mihinkään ryhmään. Jokainen fanittaa idoliaan eri tavalla.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja trickery » To Huhti 16, 2009 4:41 pm

Oi vitsi miten ihana topic ! :D Haluunkin päästä höpöttämään tästä aiheesta~~

Eli siis.
Mulla näitä suosikkeja riittää, mutta ykkösrakkaus on ehdottomasti ayabien Yumehito. Itse bändi ei ole mulle musiikillisesti kovinkaan tärkeä. Tykkään toki tosi paljon, mutta u know eläisin ilmankin. Yumehito vaan on jotain niin ihanaa, että en kestä ;-------; Koko homma tais lähteä siitä, kun menin enemmän ja vähemmän huvikseni katsomaan ayabiee vuonna 07 :D Heitettiin läppää Yumehitosta ja dissattiinkin sitä aikas urakalla siellä. Ei muhun vieläkään se sen aikainen look aikein kolahda. Enemmänkin naurattaa, kun se pinkki ASIA oli niin kamala. :D:D:D:D:DD

Noh myöhemmin jotenkin maagisesti päädyin lukemaan tän miehen blogia (=käännöksiä, koska mun japani ei ollut vielä tarpeeksi hyvä siihen, et lukisin itse). Ei jumalauta rakastuin. Yume on niin tyhmä. :DDDD <3 Sen kissat, sen den-ovillitys, sen spämmäys, sen väärät kanjit, sen kaikki. Aluksi olin vaan kikseissä siitä miten tyhmä ja söpö se mies oikein on (tuntuupa oudolta sanoa sitä mieheksi...se on niin pikkupoika viel).

Hiljalleen kuitenkin rupesin selvitteleen vähän asioita ja kävi ilmi että Yume on tosiaan ihan muutakin. Luin sen rock&readin haastattelun ja siitä lähtien oon arvostanut sitä ihmistä niin jumalattoman paljon. Sillä on ollut kaikkea muuta kuin helppo elämä ja se oli tosiaankin joku kohtalo, että Yume tapas Aoin ja Ryohei lähti ayabiesta. Ja plz Yume on musiikillisesti ihan helvetin lahjakas. Se osaa soittaa mm kitaraa, bassoa, pianoa, rumupua, viulua ja kontrabassoa. Muistaakseni ainakin se meni noin. C'mon hei. Laulaa se ei kyllä osaa, mutta oh well. Mua niin vituttaa, kun jotkut ajattelee et Yume on vaan tommonen ylienerginen mössö. :< Siinä on niin paljon muutakin. Eikä se ees oo niin ylienerginen enää. Mun pikkuinen kasvaa aikuiseksi. ;----;

Ja ulkonäöstä sitten ! Rakastan sitä miten epätäydellinen se on. Virallisissa kuvissa se tietysti on ihan blurrattu ja kaikkee, mutta se todellinen Yume = pure love. Sen luomet = ♥♥♥ Just tossa rock&readissa oleva photoshoot on mun ehdoton suosikki siitä. Siinä näkyy kaikki virheet sen ihossa ja hampaissa ja äää. Mut silti Yume on joku maailman söpöin (ja aika quumaki se on aaaaaaaa ayabie08 köh eturivi yumen ees aaaa kuolin vähä).
Kiva avautuminen ja tässä ei oo mainittu vielä läheskään kaikkea. :D:DDDDD Mut pointtina oli se, että rakastan Yumessa sitä miten siinä on niin paljon "virheitä".

Muita rakkauksia on mm Gazeton Kai ja Ruki. Kummastakaan en jaksa ruveta avautumaan, mutta voin sanoa et arvostan molempia muusikkoina ja ihmisinä niin helvetin paljon. Kaita ehkä vähän enemmän, mutta kyllä se Rukikin on aika jees. Ulkonäöstä toki plussaa ja sillee.......... ♥ (Kain hymy ;---;)
Miyavinkin voisin tässä mainita, koska satun arvostamaan kyseistä jätkää ihmisenä niin helvetin paljon. En oo ikinä tavannut ketään, jolla olisi niin helvetin hyvä tapa suhtautua faneihinsa ja muutenkin kaikkeen. Herra osaa kans soittaa sitä kitaraansa aika saatanan hyvin et joooopa.

Sitten. 176BIZun Yuu. Yuun ääni, Yuun ulkonäkö, Yuun luonne. En esim kestä. ;-----; Rakastan sitä miten helposti siihen saa nykyään kontaktia nyt kun bizua ei enää oo (aaa sainko ees vähä viestiä siltä aa kuolen). Okei, mieluummin ottaisin sen bizun takaisin, mutta no can do. D:
Mutta niin. Yuu. Senkin blogia satun stalkkaamaan ja sen kautta oon vähän ko. mieheen ihastunutkin. Yuulla on ihanan positiivinen asenne lähes kaikkeen. BIZun hajoamisen jälkeen oli toki sellainen pieni angstivaihe, mutta nykyään sieltä on taas tullut sitä "vitsi ku tuli hyvä fiilis kun katoin telkkaria ja nauroin. sydämessäkin tuntuu nyt paremmalta kun sai naurettua" -juttua. Oon niin onnellinen. ;---;
Yuun positiivisuus onkin just se asia mistä tykkään siinä. Sekin on tosiaan käynyt läpi kaikenlaista ja silti se on tollanen ihana ja söpö ja yyyyy. ♥♥ Toivoisin vaan, että se vielä jatkais laulamista. Haluan joskus kuulla sen äänen ihan oikeasti.
"but, darlings, the show must go on"

Avatar
trickery
Roudari
 
Viestit: 95
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:04 pm
Paikkakunta: Tokyo fucking city

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Shiki » Su Huhti 26, 2009 3:58 pm

Kukaan ei takuulla ylläty, kun tulen tänne luennoimaan suurimmasta idolistani eli Inoranista.

Tutustuin hänen soolotuotantoonsa muistaakseni vuoden 2005 keskivaiheilla. Olisi voinut luulla, että hänen soolouransa alkupään tuotokset olisivat kivuliaita korville laulun osalta, mutta jokin siinä epävireisessä, monotonisessa äänessä viehätti minua hyvin paljon. En tuolloin juuri välittänyt "vanhempien" j-rockareiden ulkonäöstä, mutta olihan Ino ihan söpö niiden parin kuvan perusteella, jotka silloin jaksoin etsiä käsiini. Vanhoja levyjä tuli kuunneltua säännöllisesti ja pari kappaletta niiltä päätyi kestosuosikeikseni. Kun sitten vuonna 2006 ilmestyi hänen uusi soololevynsä viiden vuoden tauon jälkeen, otin riskin ja ostin sen, vaikka ehdin hetken verran pelätä, etten pitäisikään siitä. No, se pelko oli täysin turhaa. photograph päätyi soimaan stereoissani the GazettEn NILin ohella useammin kuin mikään muu levy sinä vuonna, ja siitä alkoi jokapäiväinen fanitus, joka ei vieläkään näytä merkkejä hiipumisesta.

Mutta miksi Inoran? Mikä tekee siitä miehestä niin tärkeän minulle?

Ensiksi on sanottava, että Inoran ei todellakaan ole maailman paras laulaja, mutta hänen äänessänsä on omanlainen viehätyksensä. Voi olla, että se on jokseenkin suppea ääniskaala ja vähän nasaali ääni, mikä tekee hänen laulustaan usein tasaista, mutta ei tylsää, vaan pikemminkin rentoa ja mieltä tyynnyttävää. Jokin siinä onnistuu tarttumaan minuun ja hiljalleen salpaamaan hengityksen, puristamaan sydämestä. Hänen äänessään on tunnetta, vaikka se ilmeneekin hillitymmin, koska hänellä ei (luojan kiitos) ole taipumusta rääkymiseen. Arvostan sitä hiomatonta aitoutta paljon enemmän kuin teknistä osaamista. Pakko kyllä myöntää, että viimeisen parin vuoden aikana Inon laulutaidot ovat parantuneet huimasti! Vielä kun mies ehtisi petrata sitä live-esiintymistenkin osalta... :)

Mutta toisaalta pidän Inoa erittäin lahjakkaana säveltäjänä. Suuri osa lempikappaleistani LUNA SEAlta on hänen säveltämiään (mm. 4:00 AM, gravity, MOTHER, RAIN, WITH) ja Tourbilloniltakin niitä löytyy muutama. LUNA SEAn aikaan hänen erikoisalaansa olivat selkeästi melankoliset kappaleet, mikä sopii minusta hyvin Inon senaikaiseen luonteeseen. Nyt kun mies on muuttanut ajattelutapaansa positiivisemmaksi, on tietysti itsestään selvää, että sävellyksetkin ovat muuttuneet samaan suuntaan. Ino ei kuitenkaan ole kaavoihin kangistunut. Vaikka hän soittaakin "perusrockia", yksikään kappale ei ole täysin samanlainen toisen kanssa. apocalypse oli siinä mielessä positiivinen yllätys, että sen kappaleiden välillä oli huimiakin eroja, siinä missä edellinen levy, Nirai Kanai, oli teemaltaan levollisempi ja yhtenäisempikin. Winamp luokittelee Inon musiikin "general alternative rock" –kategoriaan, mutta se on enemmän: osa kappaleista on trip-hop –vaikutteisia, ja esim. Hydrangea on tyyliltään hyvin r'n'b-mäinen, eli variaatiota kyllä löytyy. Inon sanoitukset taasen ovat sopivan maanläheisiä ja sen verran arkipäiväisiä, että niihin on helppo samaistua. En oikeastaan edes kaipaa monimutkaisia ja syvällisiä lyriikoita, vaan minulle riittää hyvin se, että niiden kirjoittaja kirjoittaa ne sydämestään. Inoran sanoikin eräässä haastattelussaan, ettei pysty kirjoittamaan sanoituksia aiheista, joista hänellä ei ole kokemusta.

Jopa täysin instrumentaalit kappaleet ovat suuri nautinto korvilleni. Eräs toinen Ino-fani kuvasi uutta instrumentaalialbumia kosmiseksi, ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Niissä on usein unenomainen tunnelma, joka vie hetkessä mukanaan. Olen tässä jonkin aikaa ihmetellyt, miten kuusi minuuttia kestävä kappale, joka oikeastaan koostuu vain jatkuvalla toistolla soitetuista samoista soinnuista, voi olla niin hemmetin kaunis, että sitä kuunnellessa tulee vaistomaisesti pidättäneeksi hengitystään?

Kolmas tekijä on tietenkin Inoranin persoona. En voi väittää tuntevani häntä sen paremmin kuin muutkaan fanit, mutta hänellä on tapana kertoa haastatteluissa välillä hyvinkin henkilökohtaisia asioita itsestään, ja siksi hän ei tunnu niin etäiseltä kuin monet muut muusikot, jotka eivät suostu kertomaan elämästään mitään. Olen huomannut joitakin yhteneviä piirteitä luonteissamme ja ajattelutavoissamme, ja siksi minusta on ihan kiva ajatella, että meillä on jotain yhteistäkin, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. :'D

Kunnioitan Inorania hyvin paljon, mutta on myös hetkiä, jolloin pudistan päätäni ja mutisen: "En ymmärrä sinua, mies." On hetkiä, jolloin nauran räkäisesti hänen live-esiintymisille, pieleen menneelle laululle, hölmöille asioille, joita hän on sanonut haastatteluissa ja niin edelleen. En näe Inoa minään jumalana, joka ei tee koskaan mitään väärin, vaan hän on erehtyväinen ihminen, kuten kaikki muutkin. Inhimillisyys ja avoimuus tekevät hänestä hyvin läheisen asian minulle sen sijaan, että hän jäisi pelkäksi kaukaiseksi ikoniksi.
out from my chaos to grace

Avatar by
narcolepticnemu

Avatar
Shiki
Teknikko
 
Viestit: 116
Liittynyt: Su Marras 23, 2008 11:18 pm
Paikkakunta: 京都

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Yuugi » Su Huhti 26, 2009 5:49 pm

Oon halunnu kirjottaa tänne jo siitä lähtien ku näin tän topicin, mutta mulla on tän kanssa sama ongelma ku fanikirjeenkin: En saa aikaseksi koottua ajatuksiani siitä miehestä. Ajattelen paljon sitä, mutta en selkeästi, järjestelmällisesti.

Aloitan pienellä tarinalla: Vuonna 2007 keväällä pieni Yuugi kuunteli paljon Phantasmagoriaa ja sitä kautta Kisaki Projectia, josta hänet sitten ohjattiin taidokkaasti Kisaki Projectin sessiolaulajan, Juin, kautta Vidollin pariin. Yuugin ensimmäinen biisi Vidollilta oli Homo Crash Trap, ja pieni Yuugi vihasi sitä enemmän kuin mitään muuta, ja sanoi, ettei enää ikinä halua kuunnella sellasta musiikkia, ja että helvetti tuo basisti on ärsyttävä epävireisen äänensä kanssa. Tätä jatkui muutama viikko.
Sitten Yuugi päätti soittaa yhdelle kaverilleen Homo Crash Trapin ja haukkua ko. biisin maailman kamalimmaksi J-rock -biisiksi. Ja näin tapahtui. Mutta mitä siitä seurasi, oli, että Yuugin päässä alkoi epätoivoisesti soida Homo Crash Trap lakkaamattomalla putkella. Ja yhtäkkiä hänen teki kovasti mieli kuunnella sitä. Vasta silloin Yuugi kehtasi alistuneesti mennä pyytämään lisää musiikkia Vidollilta, mutta varmisti vielä, että se basisti on edelleen ällöttävä.
Kävi sitten siten, että Vidollia kuunneltuaan Yuugi alkoi kunnioittaa herra basistia, koska Vidollilla oli poikkeuksellisen raskaat, selkeät ja biisin melodialle tärkeät bassokuviot, eikä Yuugi ollut ikinä kuullut mitään sellaista. Hän ei edelleenkään pitänyt basistista, mutta kunnioitti tuon soittotaitoja.
Sitten, eräänä kauniina iltana, Yuugi kajosi SinAin ja Orihimen musiikkivideoihin. Tuhoon tuomitun ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille ja viimeinenkin naula oli jo arkussa: Se perhanan basisti sitten onnistui viemään Yuugin sydämen.

Tämä tarina pohjusti aika hyvin sitä, miten minä ja oma rakas basistini, better known as Vidollin Rame, olemme päätyneet tähän nykyiseen tilanteeseen. Sitten voinkin kertoa paljon selkeämmin sitä, minkälaisessa tilanteessa sitä nyt sitten ollaan.

Ramessa tietty kiinnyin ensimmäisenä bassonsoittoon. Jo silloin, kun en vielä pitänyt Ramesta, osasin kuunnella, että se jätkä soittaa paremmin soitintaan kuin keskivertobasisti. Ajan kuluessa ihailu sen miehen soittotaitoja kohtaan on vain kasvanut sitä mukaa, mitä Rame on oppinut uutta. Jokainen soittaja kehittyy, mutta Ramen kehitys tapahtuu suorastaan silmissä. Jokaisessa biisissä on hieman vanhempaa biisiä taidokkaammat ja monimutkaisemmat kuviot. Rame myöskin onnistuu herättämään tunteita soitollaan: Vidoll kun ei välitä käyttää bassoa pelkästään "melkein-tärkeänä" taustasoittimena. Useat biisit sisältäväy bassolla tehtyjä melodioita sekä omalaatuisia sooloja. Eikä tarvitse edes mainita kaikkia erilaisia soittotapoja, joita Rame on itselleen kehitellyt tässä muutamien vuosien bassonsoiton aikana. Se mies onnistuu vääntämään äänen irti bassonkielistä vaikka miten päin. Pahimmillaan olen nähnyt hänen vaihtavan soittotapaansa kolme kertaa yhden biisin aikana. Ja se on jo kaunista kuunneltavaa.

Toinen mitä rakastan melkein yhtä paljon kuin Ramen soittotaitoja, on hänen tapansa säveltää. Jui kerran mainitsi, että Vidollin biisit tehdään tyylillä, että ensin henkilö A säveltää biisin, sitten Jui kehittää siihen lyriikat sen mukaan, miltä biisit hänestä kuulostavat, enkä pidä sitä ollenkaan ihmeenä, että suurimmassa osassa Ramen kappaleista on hämmentävän psykedeeliset sanoitukset. Rame osaa säveltää monipuolisia, mutta itsensänäköisiä biisejä, joista kuuluu selkeästi sen miehen luovuus ja omapäisyys. Jokainen biisi on erilainen kuin toinen, mutta niitä kuunnellessa pystyy aina toteamaan, että ne vaan on niin Ramea. Eikä tähänkään päivään mennessä, vaikka Vidollista on jo tullut major, ja levy-yhtiön pitäisi kontrolloida enemmän sitä, millaisia biisejä bändit tuottavat, kukaan ole onnistunut sanomaan Ramelle, millaisia kappaleita hänen pitäisi säveltää. Rame on säilyttänyt oman tyylinsä, ja kunnioitan häntä entistä enemmän siitä hyvästä.
Ramen sävellykset ovat maailman ihanimmassa tasapainossa hänen bassonsoittotaitojensa kanssa, koska Rame on harvinainen eläinlaji nimeltään "show off -basisti". Hän haluaa näyttää miten hyvin hän osaa soittaa, ja tekee biisitkin sen mukaisesti. Usein Ramen biiseissä jääkin hieman varjoon kaikkien rakastama soolokitara, Rame kun käyttää biisien melodiaan lähinnä omaa soitintaan ja kakkoskitaraa. Mitä enemmän Rame kehittyy, sen vaikeampia kappaleita hän säveltää, ja sen enemmän hän pääsee näyttämään, kuinka vitun hyvä basisti ja säveltäjä on. Tietenkään Rame ei ole epäreilu yhtäkään soitinta kohtaan, koska löytyyhän häneltä myös soolokitaraorgasmeja kuten Togaru Ai. Rame on löytänyt täydellisen harmonian neljän soittimen ja lauluosuuksien välille, mihin harva pystyy. Siksi myönnän, että Ramen säveltämät biisit nousevat usein listojeni kärkeen ennen kuin edes tiedän niiden olevan Ramen.

Voi, eikä minun tule unohtaa kertoa miten Rame esiintyy. Rame ei ole lahnabasisti. Rame ei seiso lavannurkassa ja rämpyttele paria kieltä hymy naamallaan. Ei todellakaan. Kuten sanottu, Rame on show off. Jos on olemassa mahdollisuus, että joku voisi katsoa Ramea, se basisti pitää huolta että hän näkyy ja parhaiten. Tämä toimii sekä lavalla, haastatteluissa että PVissä. Rame tunkee naamansa yleensä lähimmäksi kameraa ja vie muiden huomion. Lavalla hän juoksentelee ympäri ämpäri ja yrittää koskettaa ja osoittaa mahdollisimman montaa fania. Hän on aina innoissaan liveissä, nauttii siitä, että paikalla on niin monta ihmistä katsomassa juuri häntä, ja antaa sen innon hehkua monen sadan metrin päähän. Olen itse moneen otteeseen verrannut Ramea tässä suhteessa pieneen lapseen: Rame haluaa esiintyä kameralle ja ihmisille, ja saada ne taputukset ja kehuvat sanat. Eikä mikään ole Ramesta yhtä hauska juttu kuin videokamera ja fanit.

Ramen ulkonäköä voi tietenkin kutsua makuasiaksi, koska Rame ei ole missään suhteessa kovin perinteisen näköinen femmejiiru. Okei, Ramella on pyöreät, söpöt kasvot. Okei, Ramea pukee kiharat. Okei, Ramella on paljon mekkoja. Okei, se näyttää ihan pikkutytöltä. Mutta Rame ei ole sitä, mitä muut. Ramen kauneus on sydämen särkevä asia, asia, jonka takia haukon henkeäni aina, kun hän päivittää blogiinsa uuden kuvan tai saan käsiini jotain Vidollin Shoxx -photoshootin scanneja. Ramessa on jotain, mikä muhun iskee, mutta voidakseni kertoa Ramen ulkonäöstä enemmän, on kerrottava sen luonteesta.
Jos on olemassa henkilö, jossa osakalaisuus tiivistyy, se on Rame. Rame on sanan kaikessa merkityksessä pirttihirmu. Se on se pikkuinen, 160 senttinen bandleader, joka komentaa ja tossuttaa minkä kerkiää, ja saa tahtonsa läpi vaikka korkkarinkorolla vääntäen. Rakastan sitä, kuinka Rame ei ole joko ujo, kikatteleva pikkutyttö; tai vaihtoehtoisesti diiva, hillitty naisellisuuden perikuva. Rame on mekkoon pukeutuva äijä. Jos katsotaan ainoastaan Ramen luonnetta, ei ehkä ollut kovin hyvä idea aikanaan pukea sitä herraa hameisiin, koska hameet eivät kuvaa Ramen perimäistä luonnetta. Päinvastoin. Basistissa on enemmän asennetta ja enemmän munaa kuin yhdelläkään toisella naisellisella jiirulla.
Kaikenlisäksi Ramen luonteeseen kuuluu myös hemmetin ihanat ja sulattavat ja toisaalta hajottavat haastatteluvastaukset. Jos jonkun haastatteluvastaukset ovat mielenkiintoisia, niin sitten Ramen, ja näistä on kehittynyt minulle ja pienelle kaveriporukalle muutama ihan hauska inside, kuten "Odori odori", "Ekstashii" ja "aasinpaska" (viimeisin tuli siitä, kun Japanissa asuva kaveri kertoi, että Rame on keikoilla huudellut kaikkea randomia johon kuuluu muunmuassa "aasinpaska"). Ja tuossa oli vasta muutama. Näitä löytyy ja runsaasti, koska Ramella tuntuu olevan vähän liikaa mielikuvitusta haastatteluvastauksiensa kanssa.
Rame on myös hyvin tärkeä bandleader pojilleen, sillä vaikka Rame olisikin kamala pirttihirmu ja kympin arvoinen tossuttaja, niin hänellä on silti runsaasti huumorintajua, sekä huolehtivaisuutta tärkeistä ihmisistä. Ramen merkityksen bändilleen näkee jo siitä, kun Shun on aikoinaan saanut suuttumiskohtauksia, ja ensimmäisenä hän on räjähtänyt Ramelle. Täysin tuntemattomille ihmisille ei pureta itseään, vaan useimmiten siitä kärsivät läheiset. Rame ei edes ottanut tästä nokkiinsa, vaan Shunin palattua karkumatkaltaan toivotti tuon tervetulleeksi takaisin.

Tällä oli suhteellisen pieni vaikutus rakkauteeni Ramea kohtaan, mutta oli kuitenkin: Viimevuoden joulukuussa pääsin viimein näkemään lempibändini livenä, ja tietty siinä samalla Ramen. Keikka kokonaisuudessaan oli aivan uskomaton, mutta jostain kumman syystä sydämeen piirtyi se hetki, kun Rame tuli lavan reunalle ja osoitti minua. Jalat melkein pettivät alta ja keikan jälkeen en meinannut uskoa koko asiaa. Mutta näin todella kävi, ja olen siitä äärimmäisen onnellinen, koska se jos mikä oli kontakti elämäni mieheen (elämäni mies ei ole sama asia kuin elämäni rakkaus. :'D)

Tuntuu, että unohdin silti jotain, vaikka tästä saattoikin tulla varsin pitkä. No, korjailen ja lisään, jos muistan, mitä kaikkea muuta ajattelen Ramesta.
Rakastan sitä <3

Edit//

Unohdin yhden asian: Rakastan myöskin sitä miten Rame laulaa. Ramehan on todellakin laulanut muutaman biisin verran Kisaki & Kansai Kizokussa, ja vaikka kaikki muut (paitsi Shunshun) sanoisivat, että on parempi kun Rame on basisti eikä laulaja, niin minä olen eri mieltä. Ramen ääni on erikoinen, ja jonkun mielestä se saattaa olla ärsyttäväkin, koska Ramen laulaa kuin ei olisi ikinä kuullutkaan sanasta "puperteetti". Eli mies siis kuulostaa aika pitkälti viisivuotiaalta poikalapselta. Mutta se tekee siitä laulusta aivan ihanan kuuloista. Vieläpä, koska Rame osaa käyttää harjaantumattomaksi aika hyvin ääntään, niin Ramen rääkyminen se vasta ihanaa kuultavaa onkin. Ja korkeat, epävireisesti ja taitamattomasti lauletut äänet sulattavat sydämen kuin teflonkattila kuutosella. Kisaki & Kansai Kizokun biisejä jaksaa aina kuunnella.
ママちゃん, 平手打ちしてください!!

Kuva

Avan tehnyt Hasu

Avatar
Yuugi
Pääesiintyjä
 
Viestit: 595
Liittynyt: To Elo 14, 2008 7:03 pm
Paikkakunta: Ramen hameen alunen, siellä minne kaikki kadonnut menee

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Coba » La Touko 02, 2009 4:36 pm

Fanitus. mulle kyseinen asia on aina ollut aika tuntematon käsite.
tietenkin bändeissä on selvät suosikit ja ihnokit. on sellaisia jiirokkareita jotka saavat itkemään ihastuksesta, toiset taas vain silkasta inhosta. uskokaa, sellaisiakin on.

Jos täytyy valita yksi, yksi jota palvon ja jota aion aina mennä katsomaan bändin tullessa suomeen, täytyy sanoa SINCREAN TOMO.
Herra lumosi minut jo ensimmäisillä photoshotkuvillaan, mustissa nahkahousuissaan, paksupohjaisissa kengissään ja reikäisessä verkkopaidassaan. Mustat pörröiset hiukset ja vakavat kasvot luovat arvostettavan henkilöhahmon, kitaristin jonka taitoja en voi kuin ihailla.

Ottaen huomioon miten vähän aikaa bändi on ollut pinnalla, olen todellakin ihastunut nopeasti. kuullessani ensimmäisen kerran SINCREAa , kiinnitin alussa huomiota tietenkin laulajan ääneen ja sitten kitaraan. Hikarin akustinen kitara porautui suoraan sisääni, sieluun ja saa edelleenkin kyyneleet kohoamaan silmiini. rakastan sitä taitoa, joka herrasta kumpuaa tämän soittaessa, sitä karismaa jota koskettaa jokaisessa live-esiintymisessä aina haastatteluista itse keikkoihin.

elämäni onnellisin päivä taisi olla tsukiconilta, jolloin näin sincrean. jolloin näin Tomon. kävellessään lavalle herran katse kiersi arvostellen yleisön läpi, kasvoille kohosi kevyt virne ja tarttuessaan kitaraansa vaikutti, että mies siirtyi aivan toiseen ulottuvuuteen, unelmiinsa ja antoi vain sormiensa liikkua kielillä ja äänensä liukua Halin äänen mukana. jotain taianomaista siinä illassa oli, sainhan nähdä idolini näiden ensimmäisellä suomen keikalla.

Nimmarinjakotilaisuudessa sain kätellä herraa ja olin kolmannessa taivaassa. en tajunnut sinä päivänä mitään, tunnuin olevan kaiken ulkopuolella ja kotona puhkesin kyyneliin. en voinut vain tajuta siinä tilanteessa mitä tapahtui ja mieleeni on piirtynyt Tomon ilmeet, ääni ja kosketus. Nimmari kiinnitettynä seinälle, hymyilen hehe .

olen onnellinen että saan seurata bändin ja Tomon heiveröisiä askelia julkisuuteen jo näin alussa, ensimmäisestä singlestä lähtien. saan nähdä miten he kehittyvät ja muuttuvat suuremman luokan idoleiksi. kaikki mitä voin tehdä on kuunnella heidän musiikkiaan, tomon kitaraa, ihailla heitä, tomoa ja toivoa ettei kusi tule nousemaan hänen pörröiseen päähänsä.

Tomo on kulkenut nuoruudessaan pitkän taipaleen. lukiessani herran blogia pääsen käsiksi tätäkin kautta herran joka päiväiseen elämään. luen siitä mitä herra ajattelee, että millainen hän on ollut ja mitä hän on tuntenut. koska mies on ollut nuorena lihava eikä niinkään suosittu, ymmärtää hän miten hankalaa elämä voi olla. mikään ei ole tullut kultalautasella, kaikkea kuuluu arvostaa. mometeismi onkin herran jonkinmoinen perusajatus.
vaikka tomo soittaa kitaraa, en itse perusta kuusikielisestä soittimesta. eihän kenenkään tarvitse olla samanlainen kuin idolinsa, daah ?

en juurikaan perusta idolinsa jokaisen asian tuntemisesta, päiväkirjan pitämisestä kyseisen tyypin menoista ymsymsyms mutta toki perustietoa saa haalia, blogia lukea, kuvia tallennella.

okei, kaiken tämän paapomisen ja ihaliun jälkeen painostan : fanittaminen ei ole tuttu käsitys, iee.
Lie to me, lie.

Avatar
Coba
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: La Syys 27, 2008 7:14 pm
Paikkakunta: Järvenpää

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Scorch » Ma Touko 04, 2009 5:16 pm

Okei, miekin sitten.
Kaikki jotka mut sellai tuntee, tietää kyllä että mie fanitan Shinyaa täydestä sydämestäni. Vaikka mulla tuliski välillä sellanen kausi, etten jaksa kuunnella jrockia juurikaan, ni Shinyaa kunnioitan edelleen ihan yhtä paljon ku aina ennenki. Näin aluks haluisin sanoo, et mun kohdalla fanitus on outo sana, enkä ite hirveest tykkää käyttää sitä. Kunnioitus, arvostus on ehkä parempi. Shinya on mun idoli, niin kliseiseltä kun se mun korvissa kuulostaakin.
En ehkä ole mikään fangirl, joka tappaa kaikki muut Shinya-fanit, ja jos joku rupeaa mulle väittään et hänen fanituksensa on paljon kovempaa ja hän on paljon suurempi fani ni jaa. Siitä vaan. Mulle ei o tärkeetä se mitä muut on mieltä mun fanituksesta, ja kuinka mahdollisen "enemmän fanittavia" ne on. En mie rupea kilpailemaan sillä kuinka monta kertaa enemmän ajattelen sitä miestä päivässä.
Mutta siis. Harva tietääkään kuinka paljon mie Shinyaa kunnioitankaan. Ehkä siks et mien ihkuta paljoakaan, en hoe jatkuvasti kuinka ihana hän on ja blaablaa. Mut kyl mie kotona yksinäni hehkutan, älkää huoliko. :'>
ja no siis.. ehkä tärkein kysymys. Miksi?
Koska se mies on aivan mahtava rumpali! Sillon joskus kun hällä oli vielä mekko päällä ja kiharaa hiuksissa ni herran jumala. (Onneks luopuivat siitä, for real.. >__<) En ois ikinä uskonu kuinka mahtava hän on. Mut en kunnioita häntä pelkästään sen vuoksi miten hyvin hän soittaa, vaikka se on ehdottomasti se tärkein asia ja voisin katsoa tuntikausia pelkästään Shinyan soittoa.
Esim. luonne on toinen. Ennen olin sitä mieltä et meissä on paljon samaa, mut enää en osaa sanoa. Ehkä sen takia hän vetää mua niin vahvasti puoleensa? En tosiaan osaa sanoa, mutta kyllä siinä on useampiki ilta pelkästään Shinyaa fanittaen vierähtänyt. Musta tuntuu melkein et se ois mun vanha lapsuuden aikanen ystävä tai jotain, välillä se tuntuu niin tutulta.. kaiken kaikkiaan mien keksi mitään pahaa sanottavaa hänestä. Hiukset, kasvot, ääni, nauru, hymy.. ah, rakkautta. Ja sen kädet. Ne on niin hellyyttävät. (Mulla ei toki ainakaan mitään käsifetissiä ole tms!) Se mies on tärkeä osa mun elämääni, jokapäivästä jne. Ei mulla ole päivää jollon en soisi sille ajatustakaan, ja miten se onnistuiskaan ku näen sitä joka päivä mun seiniltä, koneelta, jopa mun vaatekaapista? Musta on ihana välillä pitää päiviä jollon en muuta teekkään ku tuijota siitä kuvia, videoita ja ihmisten kommentteja, lueskele siitä kaikenlaista juttua haastatteluista fanikirjotuksiin ja .. musta on ihana nähä ku se vanhenee :___D niin kummalliselta ku se tuntuuki, seki on vain ihminen. Ja vanhenee ihan niinku muutki ja musta on hauska nähdä se. Mun unelmana on vielä joku päivä nähdä hänet oikeasti livenä, ja ois ehkä jotain maailman hienointa saada vaihtaa pari sanaa idolinsa kanssa. Ois hienoa saada sanoa kasvotusten, että mie kunnioitan häntä hirveän paljon, mut ehkä mulle ei ikinä tule tilaisuutta. Mua harmittaa edelleen, että multa jäi dirujen suomenkeikat väliin, ja tuun todennäkösesti loppuikäni katumaan etten menny. Mut sille ei mahda enää minkään. Emmä ois kuitenkaan voinu mennä eli turha sitä on katua.
Ja siis joo, dirut oli eka jiirubändi jota rupesin kuuntelemaan ja heti ku olin tutustunu jäseniin vähän paremmin ni Shinya nous oitis ykköseksi. Eikä se o sieltä kertaakaan alemalle sijalle laskenu :'D Viitisen vuotta tässä kulunu, ja uskallanpa väittää että ikuisesti kunnioitan kyseistä miestä esikuvanani, aamen. :D

Ja God bless vaan kaikille muillekin Shinya-faneille >D
There's a prize for everything

Avatar
Scorch
Fani
 
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 10:11 pm

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja hotarubi » Su Touko 10, 2009 1:11 pm

no siitä ei ole epäillystäkään mistä j-rockarista minä pidän.. mutta se on ylitse kaikkien muiden joukosta Kyo. Huomasin jo heti alku vaiheessa sen kun aloin kuuntelemaan Dir en greytä että tässä on se mahtava ja upea ääninen vokalisti jota tulen varmasti ihailemaan lopun ikäni. No olenkin nyt kuunellut Dir en greytä kuutisen vuotta ja Kyo se vaan osaa aina yllättää äänellään. Se kiljuminen ja karjuminen.. ahh se vaan pistää minut hiljaiseksi joka kerta uuudestaan ja uudestaan. Lava esiintyminenkin on sitä mistä tykkään todella paljon ei sen takia että Kyo välillä kaivaa itsestää veret esille vaan se omaperäisyys ja tunnelma. Ja kyllä sitä pitää ihmetellä miten se mies jaksaa keikasta toiseen vetää sellaista esitystä.. Mutta se on vaan sitä vahvuutta mitä kyossa on sitä sopii vaan ihailla. Kyo ja Dir en grey on miunlle tärkeä, mutta on niitä muitakin j-rockareita jota osaan arvostaa ja ihailla :)

no tuon paremmin en osannut kertoa mutta tuli ainakin jotenkin selväksi..

Avatar
hotarubi
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Su Touko 03, 2009 3:55 pm
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja tekubi » Ke Touko 20, 2009 3:54 pm

Mm. Tässä on nyt tullut jo muutamia melko tunnettuja jrockareita, joita itsekin voisin sanoa "fanittavani", mutta yksikään heistä ei silti yllä samalle tasolle, kuin tuo mies, jonka tekemästä kappaleesta esimerkiksi nickini on nyysitty, samoin signatureni. Tämän teeman jatkuvuuden takaamiseksi olen myös valinnut avatarikseni tämän herran kuvan.
Ai et tiedä kenestä mä puhun? No Mamostahan mä, tietysti. ::'D

ÖÖh. Se lienee mun kaveriporukoissa (ja muutenkin) aika itsestäänselvyys jo, että mä pidän Mamosta aivan erityisen paljon. Enkä vain pidä; suorastaan rakastan, palvon, ja minulle on mahdottomuus olla puhumatta hänestä joka päivä. tai ainakin kaikki väittävät niin. Mutta, jos en hillitsis nyt itseäni niin tästä tulis aika raamattu, joten päästään nyt siihen merkittävään kysymykseen, eli miksi? En edes tiedä. Tutustuin joskus reilut 1½ vuotta sitten catheline-yhtyeeseen, josta kaikki sitten....jotenkin... lähti vaan liikkeelle. En mä edes tiennyt ensin miltä Mamo näytti, muistin vain hänen nimensä. Ihmekös tuo, onhan se vähän hassun kuuloinen ensikuulemalta |D Ensinnäkin, ihastuin herran lauluääneen, joka on samalla erikoinen, mutta ei kuitenkaan. Se on karhea, mutta silti tarvittaessa pehmeä ja se ulottuu niin matalalle kuin hyvin korkeallekin. Ja karjuakin hän osaa, mikä on ehdottomasti plussaa. Aivan kuten myös ulkonäkö, joka on kuin suoraan taivaasta. Kaikille se ei ole mieleen, mutta aah..... Herra vain on niin syötävän hyvännäkönen, erikoisella tavalla, ja samalla myös hirvittävän söpö. Tosiaan, Mamo on aikalailla täynnä vastakkaisuuksia; hän on söpö mutta macho, hän on hauska ja ottaa rennosti mutta osaa myös suhtautua asioihin vakavasti tarpeen tullen. Välillä hänen yksinkertainen 'jokin', jotkut sitä tyhmyydeksi kutsuvat, on vain ihaninta maailmassa. Hän vain on niin hassunhauska ihminen, sellainen, jota varmasti moni haluaisi itsekin olla.

Nyt kun pääsemme tähän arvostusasiaan, niin täytyy sanoa, etten ole varmaan ketään arvostanut koskaan niin paljon, kuin Mamoa. Hän vain jaksaa yrittää, vaikka R-Shiteikin on ollut olemassa jo monta vuotta eikä siltikään ole mikään mahdottoman suosittu. Niin käy monille yhtyeille, ja monet luovuttavat kärsivällisyyden alkaessa käydä vähiin. Toki muullakin bändillä on varmaan tähän osuutta, mutta tuntuu, että Mamo on se, joka R-Shiteihin tuo eniten eloa ja jolla on eniten vaikutusvaltaa. Ehkä se johtuu siitä, että hän kirjoittaa ja sanoittaa (ainakin suurimman osan?) R-Shitein kappaleet. Ja ne sanoitukset ja sävellykset ovat ihaninta maailmassa; aihepiirit vaihtelevat aika runsaassa määrin, mikä on hyvä asia.

Tottakai haluaisin tietää tästä ihmisestä enemmän; luonnollisesti, mutta toisaalta en ehkä olisi näin kiintynyt häneen, jollei hänessä olisi jotain niin mysteerillistä. Eikä sillä, että maailmasta edes löytyisi hirveästi tietoa Mamosta. Olisihan se kengännumero toki ihan kiva tieto, mutta mitä mä sillä loppujen lopuksi edes teen? Kai se tuo jotain uskottavuutta tai jotain, kun tietää tuollaisen ihmisen kengännumeron, tuollaisen, jolla vain on joten sellaista käsittämätöntä viehätysvoimaa ja karismaa, en tiedä XD

R-Shitei on minulle suunnilleen yhtä kuin elämä, ja otan sen kohteliaisuutena, kun ihmiset sanovat minun olevan suurin Mamofanaatikko, mitä he ovat koskaan nähneet. Eivät varmaankaan ole nähneet kovin montaa Mamofanaatikkoa, veikkaisin, mutta siitä tulee hyvä fiilis silti ::) Toisaalta se myös sattuu, kun ihmiset kritisoivat Mamoa tai R-Shiteita rankasti. Se on kuin joku tulisi haukkumaan jotain ystävääsi sinulle; tekisi vain mieli vetää turpiin. Ja yleensä olenkin haistattanut haukkujalle vitut tällaisissa tilanteissa, koska en usko että he uskaltaisivat tulla minulle haukkumaan esimerkiksi jotain ystävääni. ::D En ennen uskonut voivani rakastua näin syvästi johonkuhun toisella puolella maapalloa asustavaan, mutta niin vaan menin ja rakastuin ♥
wrist.

Avatar
tekubi
Roudari
 
Viestit: 71
Liittynyt: Ti Maalis 10, 2009 5:24 pm
Paikkakunta: Sänkys alla, pelottaako?

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Momoko » To Touko 21, 2009 10:37 am

Aoi. Ayabien Aoi. ♥ idolini ja esikuvani.

Löysin Aoin viime kesän alussa kun aloitin kuuntelemaan ayabieta. Aluksi ihastuin enimmikseen hänen lauluääneensä ja tyyliinsä. muistan vieläkin, kuinka liimasin oveni täyteen hänen kuvia ja ihailin niin suuresti! eniten minua otti päähän se, että ayabiet olivat käyneet juuri vähän aikaa sitten [tyyliin 3-4 viikkoa sitten] suomessa, ennen kuin aloitin fanittamaan ayabieta. silloin vain toivoin, että he palaisivat uudestaan, ja mahdollisimman pian. Myöhemmin olen aloittanut sitten arvostamaan sitä laulajaa entistä enemmän! :)

Miksi? niin, miksi Aoi? ensinnäkin, lauluääni. se on yksinkertaisesti ihana. Sitä jaksaa kuunnella pitkään, eikä siihen kyllästy. Oikeastaan, en pysty ajattelemaan kenenkään muun ääntä laulamaan ayabien biisejä. Aoin ääni sopii niihin yksinkertaisesti todella hyvin. vaikkei se ulkonäkö olekaan tärkeintä, aoi on mielettömän suloinen ja omistaa ihanat silmät. :) pukeutumistyyli on myös erittäin kiva. Voisin sanoa jotain myös siitä, kuinka mahtava hän on lavalla! Saa fanit innostumaan tekemällä hauskoja fureja, laulamalla kauniisti ja olemalla muutenkin uskomattoman ihana. ^^

no, eli siis tiivistettynä, Aoi on esikuvani ja idolini, ja arvostan mielettömästi tätä miestä. haluaisin jonain päivänä kuulla hänet laulamassa livenä, se olisi ehkä ihaninta, mitä minulle voisi koskaan tapahtua ♥ aoi on yksinkertaisesti se ykkönen, kaikista julkkiksista.
Viimeksi muokannut Momoko päivämäärä To Tammi 27, 2011 5:11 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa

Avatar
Momoko
Bändäri
 
Viestit: 40
Liittynyt: Su Maalis 15, 2009 5:18 pm

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja Jemmi » Ti Kesä 02, 2009 12:26 pm

huoh, oon miettinyt tata aihetta pitkin mun j-rock -tieta mut paatynyt kylla nyt jo hyvan aikaa tiettyyn ihmiseen, josta ei tokikaan kirjoteta taalla ensimmaista kertaa.

Ruki.

Mun on pakko myontaa, etta kun tutustuin Gazetteen, Ruki jai mulle kaikista jasenista etaisimmaks. Tottakai ma ihastuin miehen lauluaaneen, mutta ihmisena, persoonana ma en siita niinkaan valittanyt. Ei mulla koskaan mitaan Rukia vastaan ollut, en vaan noteerannut sita samalla tavalla kuin muita jasenia. Rukista oli aina vahiten kuvia koneelle tallennettuna, Rukin luonteen osasin kertoa kaikkein huonoiten, kuten faktat siita miehesta. yksiselitteisesti ma en ollut tutustunut Rukiin, eika mulla ollut pitkaan aikaan tarpeeks edes halua tai jaksamista tutustua. Kaiken huipuks kun alotin roolipelaamisen ja tultiin ekan kerran ropettaneeks Gazetosta, Ruki jai siinakin tietyista, selvista syista taka-alalle, enka ma siinakaan paassyt mieheen erityisesti tutustumaan, siina missa muut jasenet tulivat viela laheisemmiksi.

Mut sitten, mua oli jo kalvanut jonkun aikaa se, etten ma tuntenut Rukia ( tiedatte kylla milla tavalla tuntemista tarkotan eiko juu : D ) ollenkaan. Ma halusin tutustua siihen paremmin, koska ma pidin ( ja pidan edelleen lol ) aivan jarkyttavasti sen lauluaanesta. Otin niskasta kiinni ja aloin perehtya siihen enemman, kuin pelkalla pinnallisella tavalla - tosin kuviakin tuli stalkkailtua enemman ja nain myos tuli sen hyvannakoisyyskin vahvistettua. Kun ma paremmin ymmarsin, millanen Ruki on ( tai millasen kuvan se sitten sattukaan mulle antamaan ), ma ihastuin siihen syvasti. Kuten sanottu aikasemminkin, silla miehella on karismaa vaikka muille jakaa, vaikka suhteellisen pieni mies onkin. Kunnianhimoakin tuntuu kovasti loytyvan ja yks asia mita myos arvostan, on miehen luovuus. Musiikillisesti ja taiteellisesti ( i mean like, his drawing skills and stuff ) lahjakas, hyvin ihailtavaa.

Ja kuten jotkut on sanoneet, mulle ei se paapointti Rukin fanituksessa/arvostamisessa/kunnioittamisessa/palvomisessa lol ole sen ulkonako, ei millaan muotoa. Muistan kun eras nimeltamainitsematon henkilo sano mulle, ettei Rukin kasvot ole oikeesti tollaset tjtnsp. Jotain ulkonakoon viittaavaa kuiteskin sano mulle, mut ma vastasin, etta mitas helvetin valia silla on ? Kylla ma tiedan ihan hyvin, etta luonnossa Ruki nayttaa hieman erilaiselta, ku kuvissa, riippuen miten niita on muokattu. Mutta ku ma en edes ihastunut sen ulkonakoon, ni en jaksa valittaa koko asiasta ( sita paitsi mun mielesta Ruki on aina good looking hahahhah ). Rukin persoona valloitti mut, lauluaanikin on puhdasta kultaa ja on todella mieltaylentavaa huomata, miten se mies on panostanut laulamiseen, kun sen kehittymisen kuulee, mita edemmas Wakaremichista paasee. Toki Ruki on vanhentunut, mutta kylla se siihen aanensa kehittamiseen on vaivaa ja aikaa laittanut. Niin kunnianhimoinen.

Rukin lahjakkuus nakyy myos sen sanoituksissa. okei, pakko myontaa, etten todellakaan ole lukenut kaikkien japankielisten laulujen kaannoksia, mutta ne mitka olen ja ne biisit, joiden sanat olen lukenut, ovat vallotaneet ja vieneet sydamen mukanaan : D vaikka se aihe ei oliskaan ihmeellinen, Ruki saa tehtya siita kokonaisuudesta mielenkiintosen. This is my opinion, though...
Ja tasta sen aaneen, joka on siis erittain sanoinkuvaamaton. Ruki tulkitsee Gazeton biisit hyvin, eika jata kylmaksi, tai jos jattaa, niin harvinaista se ainakin on. Lisaksi Ruki osaa todellakin kayttaa sita aantaan monin eri tavoin, mista syysta tuskin kovin montaa Gazeton biisia valitsisin karaokessa laulettavaksi, mun aani ei todellakaan pystyis samaan :'D ja se on oikeastaan hyva. mita tulee live-esiintymiseen... Ruki on aivan loistava ja vie mun huomion suurimmaksi osaksi. Tuleehan muitakin vilkuiltua, jos ne sattuvat siina ruudussa yksinaan keikkumaan, mutta ymmartanettehan pointin. Odotan valtavasti jo, etta paasen itse nakemaan ihan livena esityksen, kun tuli se helkkarin Suomen keikka missattua.........

Otanpa yhden sanoitusesimerkin, Miseinenin. Ma olen oppinut rakastamaan sita biisia sanoitusten kautta niin paljon, etta se sattuu. Etenkin RCEn esityksen jalkeen ma olen jokaikisen kuuntelukerran jalkeen puhjeta kyyneliin, koska hei - ma loysin itteni niista sanoista. Ruki ajatteli aivan oikein niita sanoituksia kirjottaessaan. Ja vaikka ne ei hirvean symboliset loppujenlopuks paria kohtaa lukuunottamatta olekaan, niin ne vaan koskettaa. Miseinen on aivan loistava biisi, kiitos Ruki niista sanoista ( NO LOL musiikillisestikin pidan biisista ).

Ja mita niihin kaikkiin pikkufaktoihin, jotka jotkut vaenvakisin haluaa tietaa idoleistaan, joilla toisille ei ole mitaa valia, niin... ma tykkaan tietaa pienia yksityiskohtia, just Rukista nyt esimerkiks tahan hyvin, mut mulle on silleen yks ja sama minkakokonen sen jalka on, tai paljonko se tarkalleen ottaen painaa. Ficceja ja ropea varten yleensa on kiva tietaa jonkinlaista pienta faktaa, plus ihan vaan, jotta tajuaisin sita ihmisena hieman paremmin. Haastatteluja lukemalla yms yleensa tallasta tietoa tarttuu, ja mua yleensa vaan hairitsee, jos en tieda jostakusta jiirokkarista tarpeeks. Rukista on kuitenkin syopynyt vahva mielikuva paahan, ja haastattelut plus muut muokkaa sita ( ehkapa ) oikeaan suuntaan. I like that. Mut kaikella ei vaan ole niin valia. En haluais esimerkiks puuttua millaan tapaa Rukin yksityiselamaan. Jos se haluaa paljastaa koko maailmalle esimerkiksi menevansa Reitan kanssa naimisiin, niin okei, ma olen sen puolesta ilonen. Mut jos se ei halua kertoa mitaan ihmisille ja haluaa pitaa asiat omana tietonaan, kunnioitan sen paatosta. Ei tuntuis itsestakaan kivalta, jos joku vakisin urkkisi asioita.

No, etten ala turhaan tassa enaa offailemaan, tai mitaan, niin paatettakoon taa viesti viela pieneen ajatukseen.

Rukista on tullut tassa mun suuren kunnioituksen ja arvostuksen kohde. Todellakaan en hyvaksy, jos joku perusteettomasti tai huonoin perustein dissaa kyseista miesta. Enka oikeastaan muutenkaan, silla ma hyvaksyn Rukin itse vikoineen kaikkineen. Oon tehnyt sen paatoksen. En tokikaan ole tassa haluamassa Rukin kanssa naimisiin, ellen nyt yhtakkia muka olisi sen laheispiirissa ja meilla synkkaisi jotenkin ihmeellisen hyvin ja blaa blaa, koskaan ei tieda. Mutta kylla musta tuntuu, ettei me olla ihan oikeat ihmiset toisillemme siina asiassa... miks ma edes puhun koko aiheesta lol. Mutta oli hyva pointti tavallaan.
Pysyisin Rukin takana melkein mita tahansa se tekisikin ( ellei kysees olis jotain, mita en itsekaan hyvaksy - toisaalta olen kylla vahvasti sita mielta, ettei Ruki tekis mitaan sellasta :'D ). Jos se paattais jostain syysta lopettaa laulajan uransa... no, ma tulisin hyvin, hyvin surulliseks, ja ehka vahan vihaseksikin, mutta se olis sen oma, tarkasti harkittu ( I REALLY HOPE SO ) paatos ja tukisin sita siina. esimerkkina vaikkapa, jos hanesta tulis isa tai jotain vastaavaa. Etta nainpa.

Okei, siina kaikki talta eraa, tarkoittaen sita etta jos keksin yllattaen viela jotain, mita Rukista sanoa, tulen sen tanne kertomaan : D

Ruki is the best ♥


あの日の二人の泣は
今でも輝いているかな?
二度とは戻れないけれど
もう二度と離れない約束しよう


ava by candy_horror @ lj

Jemmi
Teknikko
 
Viestit: 202
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:47 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja fred » Ti Kesä 30, 2009 10:17 am

Uruha. Uruha on mun lempijrokkari nyt ja aina. Ihan varmasti on! Vaikkakaan silloin, kun rupesin Gazettea kuuntelemaan, en iskenyt silmiäni heti ensimmäiseksi häneen, vaan Reitaan, koska se viehätti mua silloin olemuksellaan, joka ilmeisesti oli mun mielestäni niin kiehtova, että oli pakko vähän ihkuttaa sitä kaikille :'D Täytyy myöntää, että mulla on jopa useamman kerran vaihtunut tuo lemppari, mutta tutustuttuani Gazeen paremmin suorastaan kiinnyin Uruun. En tiedä, mitä siinä sitten on ihan pohjimmaisena, mutta yksi syy ainakin on se, että hän on kitaristi. Niin kuin monet muutkin, mäkin olen heikkoina kitaristeihin, enkä oikeastaan tiedä miksi. Tai no, ehkäpä syy on sen kaltainen, että kitara on soitin, jota mun mielestäni olisi kiva soittaa ( lol ja siltikään en tee tuon asian eteen mitään ja tuskin tulen koskaan tekemäänkään ! Mä vain en jaksa opetella soittamaan tai yhtään mitään muutakaan. Että joo XD ) ja bändi ilman kitaristia ei olisi mun mielestäni mitään !

Ja juu sitten tässä välissä tosta ulkonäöstä. Eräs mun tuttu linkitti kerran kuvan jossa oli Ruki, Reita ja Uruha ilman meikkiä ( no just se kuva, jonka ihan varmasti kaikki on nähny ! itekki olin nähny sillon jo monta kertaa ennen tuota linkittämistäkin ) ja sanoi, että katsoppa minkä näköisiä nuo on ilman meikkiä-- ivallisesti ja inhoten tietenkin. Olin vaan että joo, on toi kuva jo monet kerrat nähty, eikä se muuta tippaakaan mun käsitystä noista yhdestäkään ( mun mielestä on muuten ihan älytöntä, että jotkut ihmiset väittävät "idolikseen" tiettyjä jrokkareita vain silloin, kuin heillä on meikit naamassa jne mutta hitto vieköön, sitten kun löytyy kuva esim juuri meikittömästä Rukista niin eiköhän sitten olla heti kiroamassa että "hyi helvetti Ruki on siis ihan kauhean näköinen ilman meikkiä !" ) ja sitäpaitsi Uru on mun mielestä uskomattoman hyvännäköinen oli sillä sitten meikit naamassa tai ei ja tämä on ihan vilpitöntä sitten ! Mutta kuitenkin.. ulkonäkö ei ole tärkeintä, se on vaan plussa, niin kuin aiemmin tässä topicissa jotkut ovatkin jo sanoneet.

Yllä mainitsemieni syiden lisäksi tykkään Urusta myös siksi, että hän vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja hauskalta persoonalta, semmoiselta jalat maassa - tyypiltä, jolla ei ole noussut pissa hattuun, niin kuin harmittavan useille julkisuuden henkilöille on käynyt. Arvostan Urua hyvin monien asioiden takia, tämä on vain yksi niistä.

Fanitus vaikuttaa muhun ehkä eniten siten, että usein huomaan esimerkiksi Gazen DVDtä katsellessani, että seuraan katseellani välillä pelkästään Uruhaa, enkä keskity siihen, mitä muuta kuvaruudussa -- lavalla -- oikein tapahtuu ! Kuitenkaan se syy, miksi tykkään Gazesta / kuuntelen sitä, ei ole Uruha, vaan kokonaisuus-- musiikki jne. En voisi kuunnella mitään bändiä vain sen vuoksi, että jokin sen jäsen kiinnostaisi minua enemmän kuin itse musiikki jne.

Stalkkaan itseasiassa tosi usein Urun kuvia, katselen niitä monta tuntia putkeen ja silloinhan oikein riemu ratkeaa, kun herralta ilmestyy uusia photoshoot - kuvia tai muita !

Ja vielä palaan tohon yhteen aiheeseen-- musta on kiva tietää kaikki tavalliset pikkuiset faktat Urusta, mutta hänen yksityiselämästään en ole kiinnostunut. Siis tottakai on mukavaa tietää lempijrokkaristaan syntymäajan -paikan, oikean nimen, entisten bändien etc, lisäksi muutakin, mutta kenenkään yksityiselämää en lähtisi kaivelemaan. Onhan se toki mukavaa tietää enemmän, kuin nuo tavalliset jutut, mutta jossain kohtaa sen rajankin on mentävä. ( Ja jos joku nyt erehtyy luulemaan, että kettuilen jollekin tässä topicissa, niin näin ei ole ! Tämä ei ollut osoitettu kenellekään erityiselle, ainoastaan oma mielipiteeni jne. )

Niin ettää ..... Uruha on mun lempijrokkari. : )) ♥
she's not broken,
she's just a baby

fred
Bändäri
 
Viestit: 40
Liittynyt: Su Helmi 22, 2009 10:48 am

Re: Lempijrokkari

ViestiKirjoittaja shinju » Ke Heinä 08, 2009 11:41 pm

Mulla ei näitä ehdottomia suosikkeja kauheesti ole, koska oon sitä tyyppiä joka tykästyy, fanittaa ja kyllästyy.

Mutta yksi on ylitse muiden, tadaan, Ko-ki.

Se oli tasan 24. heinäkuuta 2007 kun törmäsin pieneen kivaan indies-bändiin nimeltä NoveLis, jossa oli kasa cooleja miehiä ja yksi pinkki ilmestys. Ja tietysti vk-bändien ihkusöpöt pinkit pojat on aina kitaristeja, eikö? No ei. Yllätyin syvästi huomatessani tämän, hmm, mielenkiintoisen näköisen pojan olevan rumpali. Soitin itsekin rumpuja tuolloin (ja soitan edelleen), ja mua ärsytti se, kuinka yleensä jo bändin kuvasta pystyi päättelemään kuka on rumpali -- se yksinkertaisimman ja huomaamattomimman näköinen. Tämän pojan kohdalla ei kuitenkaan tämä pitänyt paikkaansa, joten mielenkiinto tietysti heräsi. Kuuntelin bändin MySpacessa olevan huikean previewin heidän ensimmäisestä singlestään, ja se oli rakkautta ensikuulemalta. Lagasin sitä previewiä vaikka kuinka pitkään, stalkaten puolihuomaamattomasti kyseisen rumpalin blogia. Pikkuhiljaa bändiltä alkoi tulla enemmän materiaalia, ja kuulosti aivan yhtä hyvältä. Ja jatkoin rumpalipojan stalkkausta. Stalkkausta vauhditti se, etten oikein tiennyt muita rumpaleja joita olisin seurannut, joten paremman puutteessa tämä kävi oikein mainiosti.

Siinä sitten vuosien saatossa kävi paljon. Kaksi vuotta sitten Ko-ki oli vielä niin pieni, että näiden vuosien kulumisen todella huomaa. Kolmekymppisessä miehessä ei pari vuotta luultavasti näkyisi missään, mutta murrosikäisestä pojasta muutaman vuoden kasvun kyllä huomaa. Niin henkisesti että fyysisesti. Nyt kun katsoo ViViDin Ko-kia, ei siinä näy enää kuin muistot siitä pojasta, mitä aloin fanittamaan silloin heinäkuussa. On tullut lisää pituutta, tyylitaju kehittynyt, persoonallisuus muuttunut, feimiä tietysti myös lisää.

Olen toki kyllästynyt Ko-kiin, monestikin. Mutta en tiedä, joku siinä vaan niin viehättää etten enää vaan pysty hylkäämään sitä ja jatkamaan matkaani. :DD:D Ehkä se on se sama, mikä tuntuu tökkäävän epäsympatisoivan persoonani alle ja saa minut kuolemaan huolesta aina kun Ko-ki kertoo ohimennen kuinka pyörtyi juna-asemalle/makasi koko päivän sängyssä jumalattomassa päänsäryssä/valvoi 42 tuntia putkeen/postasi kuvan kivasta lääkekasasta ilmoittaen niiden olevan illan annos. Tätäkin jatkunut koko aika. Tosin se alkoi harmittomista yksinäisyyden angstailuista/rannalla itkeskelystä/armottomista treenausputkista. Joku tässä herättää visusti piilotetut äidilliset vaistoni ja sekös ärsyttää. :D:D:D En oikeesti oo sympatisoiva ja toisten puolesta huolessarypevä ihminen, really.

Mutta joo. Oon miettinyt tässä viimeaikoina, että mikä tässä kokispojassa oikein viehättää. Ulkonäkö -- no, onhan Ko-ki hyvännäköinen, en sitä kiellä ja varmasti kaveritkin sen tullut köh huomaamaan, mutta ei se nyt loppujen lopuksi mikään polvianotkauttavan hot ole. Söpö, okei, on se sitäkin, mutta sen uuden brat-imagon myötä ulkonäkökin on muuttunut coolinpaan suuntaan, joten ei se söpöyskään enää ole mikään merkittävä factor. Mainittava toki on Ko-kin ehdoton charm point #1, suu. Jätän tarkemman kuvailun pois, koska se menee vain täydelliseen fanityttöilyyn, mutta jos jostain asiasta minun olisi tässä pojassa fanityttöiltävä, olisi se ehdottomasti suu. Toinen ehkä hieman outo asia johon sen ulkonäössä olen tykästynyt, on sormet. Ei ne enää niin söpön viehkeät ole, mutta tykkään edelleen. Johtuen ehkä siitä, että NoveLis kun oli aika pieni indiesbändi, ei heistä virallisten kuvien lisäksi kauheasti mitään kuvia pyörinyt, paitsi blogien otokset sitten, joissa japsien tyyliin sormet esiintyvät oikein reippaasti. :_D Tosin en omaa mitään yleistä käsifetissiäkään, että en tosiaan tiedä.

Persoonallisuuskaan ei ole mikään kehuttava, jos nyt ihan rehellisesti puhun. :-D Ko-ki on just tollanen egoa omaava brat, joka tekee selväksi sen fanien ja artistien välisen rajan, periaatteenaan pitää kaikki fanit saman arvoisina - eli suomeksi sanottuna pitää kaikki fanit kaukana. Ei siinä muuten mitään, mutta välillä kitaristitoveri Renon touhuja seuraillessa tulee mietittyä, että miksi Ko-ki olikaan se minun suosikkini. Come on, jos Ko-ki olisi yhtä kiltti, ystävällinen ja herttainen -- okei, ei se sopisi sille. Ko-ki on tuollanen ärsyttävä brat ja niin sen pitääkin olla. Tosin vähän kiltimmäksi muuttuminen ei välttämättä tekis yhtään pahaa, tule ihmeessä alas sieltä hattarapilviltä thanks.

Onko tässä pojassa sitten mitään, mitä arvostan? Okei, dissaan ajoittain Ko-kia, mutta hei, ei pidä katsoa maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi vaan täytyy osata nähdä myös viat. Mutta arvostan toki Ko-kia, hyvinkin paljon. Sen periksiantamaton luonne ja päättäväisyys on oikeasti kunnioitettavia asioita. Ja miten se aina tekee parhaansa, loppuun asti, jos niin haluaa. Ja kuinka se on valmis uhraamaan asioita pyrkiessään määränpäähänsä. Ihan oikeesti, ei musta olisi uhraamaan mun nuoruuttani bändisuunnitelmien takia. Pitämään koulussa mustaa peruukkia, koska värjäsin hiukset. Jättämään kouluretket väliin keikkojen takia. Käymään koulua, harjoittelemaan ihan älyttömästi itsekseen ja bändin kanssa, ja vielä keikkailemaan siinä sivussa. Ja part-time jobkin sillä kai oli. Ko-ki on oikeesti upea. Ei musta ois tollaseen.

Ja ihan helvetin hyväkin siitä on tullut. Ikäisekseen se on ihan mahtava imho, tiedä mikä Yoshiki #2 siitä vielä tulee (sen elämäntyyli kyllä sopis oikein hyvin tuohon rooliin). Rumpujen lisäksi se vielä hoitaa DJ-räpellykset biiseissä, suunnittelee tavaroita ja kotisivuja sun muita. Mutta se on vaan puhtaasti upeeta, miten se noin nuorena on jo päässyt tähän asti.

Oon ilonen siitä, et oon saanu seurata sitä ihan alusta asti. Vaikka välillä totta tosiaan toivon, että vois vaan palata ajassa takaisin. En kauheesti arvosta kuinka PSC muuttaa niitä pikkuhiljaa muiden bändien kaltaisiksi kiiltokuvaidoleiksi, mutta -- ei musta ois kieltämään Ko-kilta sen unelmaa, ei edes jos mulla ois siihen valta. Vaikka kuinka itsekkäästi tykkäsinkään siitä, kun niillä oli vaan sata tai kaksi fania, antaa sen nauttia nyt kun viimein saa mitä on himoinnut. Esiintyminen V-ROCK FES:llä, oneman marraskuussa, joka paikka ihan all over them kun ne on iih psc:n söpö uus bändi - niitten suosio tulee vielä kasvamaan huimasti, varsinkin kun kaikki ne on oikeasti lahjakkaita poikia. On PSC:lle menemisessä hyvät puolensakin kyllä. Minulla on mahdollisuus saada Ko-kin ja muiden nimmarit, tavata ne instoressa, mutta myös yksinkertaisemminkin mahdollisuus kuulla millaiset äänet niillä on, nähdä videolla kun ne liikkuu -- näitä asioita oppii arvostamaan ihan uudella tavalla, kun fanittaa jotain todella pientä indies-bändiä henkeen ja vereen. Videot, joita Ko-kista olen nähnyt, on laskettavissa yhden käden sormilla.

Aikasemmin tuolla kun puhuttiin jotain nippelitiedon tietämisestä, niin joo, en itekään kauheesti perusta tutkia kaikkea mahdollista tyypeistä, ellei oikeasti jostain syystä kiinnosta. Ko-kin kanssa tosiaan vähän sellanen juttu kun sen blogia olen parisen vuotta päivittäin stalkannut, niin onhan sieltä jäänyt aiiika kivasti juttua mieleen. :D Mulla on yleensä ihan sairaan huono muisti, mutta sit taas jostain kumman syystä muistan ihan jotain todella randomeita heittoja Ko-kin ensimmäisestä blogista. Että halusin tai en, nippelitietoa löytyy pää täynnä. :_D

Että sellasta.

Ko-kia seuraamalla oon oppinut, että unelmat toteutuu kun niiden eteen on valmis tekemään töitä.

Ja nyt mä vaan odotan, että pääsen toteuttamaan oman kaksivuotisen unelmani.
Näkemään, kun Ko-ki soittaa rumpuja. Näkemään sen jätkän ihan omin silmin.


.... Mitähän mä just kirjotin.

Avatar
shinju
Roudari
 
Viestit: 61
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 2:13 pm

Seuraava

Paluu Yleistä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron