Betaamisen ihanuus ja kurjuus

Yleistä keskustelua kirjoittamisesta - haasta tai ota haaste vastaan, etsi inspiraatiota tai betaa.

Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja Amber » Su Tammi 16, 2011 2:45 pm

Betauttamisen ihanuus ja kurjuus -ketjussa kirjoittajat avautuvat kilpaa siitä, millaisia kokemuksia heillä on betauttamisesta. Entäs me betat?

Miksi betaatte? Mikä siinä on parasta ja mikä kurjinta? Parhaita ja huonoimpia kokemuksia? Onko teillä liian vähän / sopivasti / liian paljon betattavaa? Mistä luulette tilanteen johtuvan? Onko teillä kysymyksiä tai vinkkejä muille betoille? Millainen on betan asema Lafissa? Millaista on ottaa vastaan ihkaensimmäinen betatoimeksianto? Millainen suhde teillä on kielenhuoltoon ja ficceihin? Mikä on mielestänne tärkeintä betaamisessa?

Tässä ketjussa saa vapaasti avautua betaamisen ihanuudesta ja kamaluudesta, betattavien tekstien valitsemisen ihanuudesta ja kamaluudesta tai mistä tahansa betaamiseen liittyvästä.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja tycho » Su Tammi 16, 2011 3:33 pm

Betojen saamisen hankaluudesta on ollut paljon puhetta, ja siksi olenkin itse pyrkinyt rohkaisemaan etenkin nuorempia ja nimettömämpiä kirjoittajia seuraamalla betahakutopicia ja ottamalla betan roolissa yhteyttä kirjoittajaan yksityisviestillä - näin käsittääkseni toimitaan äärimmäisen harvoin, vaan yleensä kirjoittaja saa olla se, joka etsii työlleen oikolukijaa, tietenkin. Ja miten niin tietenkin, siten niin, että yleensä authorille teksti on enemmän sydämen asia kuin betalle, joten kirjoittajanhan siinä kuuluisi olla se, joka työstä kantaa huolta.

Olen ottanut töitä vastaan myös toisin päin, lyhyelläkin varoitusajalla. Minusta on aina hienoa kun joku kirjoittaja, edistynyt tai aloitteleva, uskaltaa ja viitsii osoittaa oma-aloitteisuutta ja halua tekstien korkean tason ylläpitämiseen. Virheitä nyt on turha pelätä - tai siis, mieluummin niitä käydään läpi (tutun) betan kanssa kuin että joku tulee kommentissaan osoittelemaan, että "tuossa ja tuossa on virhe", ne? Betanhan ei ole tarkoitus osoittaa millään muotoa kielellistä ylivaltaa kirjoittajia kohtaan, vaan päinvastoin, kehittää ja rohkaista.
Ja minusta ainakin on pienempi kolhu kirjoittajaminälleni mikäli beta osoittaa virhekohdat teksteistäni etukäteen, kun sitten taas jos joku moderaattori tulee julkaisun jälkeen ilmoittamaan, että ficcisi poistetaan kuukauden sisällä jollet saa virheitä korjattua siihen mennessä.

Mitä taas tulee sellaiseen... julkaisun poikimaan jännitykseen ja kiireeseen, ymmärrän sen täysin - mä oon niitä, jotka on aivan täpinöissään siitä, että on saanut jotain edes kirjoitettua valmiiksi, saati että sen voisi julkaista myös muille jakaakseen saavutuksensa ja saadakseen siitä mahdollisesti palautettakin. Mä oon niitä, jotka hoputtaisivat betaa kymmenen minuutin välein, mikäli mulla vaan olisi siihen mahdollisuus ja mikäli vaan mun itsetuntoni kestäisi sellaisen vaivaksi olemisen.
Mutta silti. Ei se teksti hoppuilemalla parane, ei se myöskään katoa, eivätkä katoa lukijatkaan. Malttakaa, kullat rakkaat, etsiä se beta, ehkä kaksi, ja antakaa betailla kunnolla.

Mielestäni useamman betan käyttäminen ei myöskään tarkoita sitä, että jollain tapaa väheksyisi toista (jotakuta) oikolukijoistaan - useamman betan käyttäminen vain tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ja tarkemman lopputuloksen. Eri ihmisillä voi olla erilaisia korjausehdotuksia, ja useammasta vaihtoehdosta on helpompi valita juuri se oman tekstinsä sävyihin sopiva.


Suurin ongelma, johon olen itse törmännyt, on se, että kun ihmisille tarjoutuu betaksi, homma kulkee kyllä ensin suunnittelun ja sopimisen tasolla, mutta sitten kun olisi tarkoitus syventyä itse tekstiin, ei sitä ole olemassakaan. Ihmiset kyselevät betoja pelkille ideoilleen, jotka eivät ehkä koskaan pääse kirjoittajan pääkopasta ulos. Tai sitten tekstiä ehkä jo on, mutta sitä on tarkoitus kirjoittaa ensin lisää ja parannella itsekseen, ennen kuin sen lähettää oikolukijalle - mutta sitten kirjoittajasta ei kuulukaan enää mitään. Kun betana ottaa yhteyttä, työlle olisi edelleen käyttöä ja kirjoittaja pyytää betaa varautumaan jopa pitkään, moniosaiseen prosessiin, mutta sitten ei taas kuulukaan mitään.

Se turhauttaa, tuntuu, ettei kannata edes yrittää tarjoutua, koska eivät ihmiset kuitenkaan ole julkaisujensa kanssa tosissaan.


Mua MELKEIN hävettää kirjoittaa tänne ja puhua itsestäni betana, koska tiedostan kyllä, kuinka ruostunutta mun kirjakielen kirjoittamiseni tällä hetkellä on... pitäisi ihan harjoitusmielessä kokeilla kirjoittaa vaikka joku kirjakielinen novelli, raapustan puhekielellä niin paljon :'''D



EDIT // Ja nyt tietenkin heti tänään, kun kirjoitin tuosta, miten kirjoittaja saattaa pyytää betaa olemattomalle tekstille tai olla ottamatta yhteyttä enää myöhemmin, sain heti tarjouduttuani erään ficin betailtavakseni, lol.
It disappears without even being able to let out a word / Was it freedom that we won?
Feeling the body temperature of my dream and I pray / Everything gets twisted


Sade hakkaa tätä maata eikä lopeta
Se vain hakkaa maata

Avatar
tycho
Vuoden moderaattori
 
Viestit: 697
Liittynyt: Ma Elo 25, 2008 12:49 am
Paikkakunta: Vantaa

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja gnrbu » Su Tammi 16, 2011 7:42 pm

Suuri osa tästä viestistä on viime vuoden helmikuussa kirjoitettua LJ-avautumista, jota en silloin kehdannut postata Lafiin.

Betasin joskus aktiivisemmin, nykyään aika epäaktiivisesti. Syynä lähinnä se, että entiset vakiobetattavani eivät ole enää kovin tuotteliaita. Olen pari kertaa tarjoutunut vapaaehtoiseksi betaustopicissa, lupaan aina betata aloittamieni haasteiden ficcejä ja pari kertaa kaverit (ja joskus tuntemattomatkin) ovat suoraan pyytäneet minua betaamaan ficcejään. Itse olen muistaakseni tarjoutunut vapaaehtoiseksi betaksi vain yhdelle ficille betatopicin viestin perusteella. Dir en grey ja Fight Club -vaikutteet kuulostivat vain liian hyvältä yhdistelmältä sivuutettavaksi. (Valitettavasti ficci taisi jäädä kesken. Näin ensimmäisen luvun ensimmäisen version, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.)

Alkuperäinen syy betaksi tarjoutumiselle taisi olla vain tarve päteä. Missä muussa hommassa muka saa ladella absoluuttisia totuuksia ja tuputtaa omia tarinankerronnallisia näkemyksiään yhtä tehokkaasti? ^_~ Nykyään betaan paljon vähemmän, ja syy on yleensä se, että pidän joko kirjoittajasta tai ficistä niin paljon, että haluan auttaa saamaan sen foorumiin. Voisin betata enemmänkin, jos löytäisin kiinnostavia ficcejä. ^_~

Minua kiinnostaa ficeissä tarina. Lukiessani pidän eniten niistä ficeistä, joissa on kiinnostava juoni, ja betatessani pidän niistä vielä enemmän, koska haluan ainakin uskoa, että pystyn auttamaan kirjoittajaa tekemään siitä vielä paremman. En suorilla muutoksilla tyyliin "haluan, että laitat tähän väliin avaruusolentojen hyökkäyksen", vaan osoittamalla, kuinka lukija asiat näkee ja kuinka lukijan voi laittaa näkemään asiat: "Kuudennen luvun avaruusolentojen hyökkäys tuli aika yllättäen. Oletko ihan varma, ettet haluaisi vihjata jo jossain aiemmassa luvussa Taroun olevan oikeasti avaruuslonkerohirviö? Eikö hänen vaimonsa Hanako ollut missään vaiheessa edes epäillyt asiaa?"

Totta kai välillä tulee vastaan betattavia, joissa ei kiinnosta mikään, ja joihin teen vain mekaaniset kielioppikorjaukset, mutta pyrin välttämään niitä. Jos joku etsisi betatopicissa betaa moniosaiselle ficille, jossa Reita on todellisuudessa salainen agentti, jonka on estettävä terroristihyökkäys, tai An Cafe aikamatkustaa ja aiheuttaa vahingossa Ranskan vallankumouksen, tai X Japan pitää jälleennäkemistapaamisensa kummitustalosta, josta vain yksi voi poistua hengissä, olisin ensimmäisenä käsi pystyssä tarjoamassa itseäni, koska tällaisista asetelmista näkee suoraan, että niiden takana on Juoni. Sen sijaan one-shot, jossa RukiMiku rakastuu ReitaKanoniin, mutta saako hän tunteilleen vastakaikua? saa sormeni hakeutumaan näppäinyhdistelmälle Ctrl + W.

Pelkkä asetelma ei tietenkään kerro vielä mitään ficin tasosta. Huono kirjoittaja voi tehdä Reitasta maailman epäuskottavimman salaisen agentin, jonka seikkailuja useimmat eivät haluaisi lukea edes silmät kiinni, ja toisaalta RukiMikun kielletty rakkaus ReitaKanoniin on monesti saanut minut itkemään liikutuksesta silmäni pihalle. Pitkää seikkailua kirjoittava voi tehdä typon viiden sanan välein ja tunnekuvausraapaleen kirjoittaja tuoda asiansa esiin hyvin sulavasti ja yhtenäisesti.

Se ei haittaa minua. Korjaan mielelläni 200 virhettä per luku, jos sillä saadaan Lafiin kiinnostava ficci. Niin, ja pidän noin yleisesti moniosaisista ficeistä enemmän kuin one-shoteista. Mitä pidempi, sen parempi. :D

Valitettavasti betauksen tärkein osa ei yleensä ole pelkkä mekaaninen virheiden korjaaminen.

Olen betannut aika erilaisia juttuja. Mukavimmassa päässä ovat Nokun Tatsu/Miya/Gara-pwp, josta ei tarvinnut korjata kuin muutama typo, koska tarinaan, hahmoihin tai kirjoitustyyliin ei ollut enää mitään lisättävää (jolloin kyse on enemmän hyvän ficin lukemisesta kuin työsuorituksesta :D), ja fudgen D-one-shotit, jotka ovat tiiviydessään todella ilmaisuvoimaisia, ja joiden korjausehdotukseni ovat yleensä tyyliä "kun sanot todellisuuden olevan julmaa, tarkoitatko sen todella partitiivissa vai eikö tähän sopisi nominatiivi?"

Ficceihin, joiden betaamisessa on vähän enemmän tekemistä, mutta joiden kanssa minulla on vähintään yhtä hauskaa, kuuluvat edellä mainittu Fight Club -vaikutteinen ficci (jos se vain joskus jatkuisi...) ja Tatticin Elämä koetuksella, joka on Reituki-kouluyakuza-ficci. Se ei ole kirjoitustyyliltään Lafin sileimmäksi hiotusta päästä, mutta sen juoni on mahtava, hitaasti avautuva sykkyrä kaikkea mahdollista, ja ainakin betaamattomista versioista näkee heti, miten valtavin harppauksin kirjoittaja on kehittynyt joka luvun välissä. Vaikka se ei ole täydellinen, näen sekä ficissä että kirjoittajassa valtavasti potentiaalia, mikä tekee sen seuraamisesta lähietäisyydeltä mielenkiintoista. Juuri sellaisten ficcien takia betaan.

Valitettavasti kaikki betaaminen ei ole helppoa eikä edes hauskaa. Betan tehtävä riippuu mielestäni betattavasta ficistä. Fudgen lisäksi minulla on ollut muitakin betattavia, jotka eivät tee juuri ollenkaan kielioppivirheitä ja kirjoittavat tunnelmakuvauksenomaista lyhyttä tekstiä, jossa jokainen sana on tärkeä. Tällaisten ihmisten kanssa jään keskustelemaan yksittäisistä sanoista ja sanamuodoista. Sen sijaan kun betaan pidemmän, juonellisen ficin n. 1500-2500-sanaista lukua, johon tulee pahimmillaan yli 200 korjausta (olisi hauska, jos voisin kertoa liioittelevani, mutta valitettavasti en voi :p) pelkistä pilkuista, typoista ja randomista kieliopista, en todellakaan jaksa sen päälle alkaa valittaa vielä siitä, että "Ruki pesi hampaansa, tästä tulisi varmasti hyvä päivä" on epälooginen rinnastus, koska, no, sen jälkeen luvussa olisi 600 korjausta, kirjoittaja ei tajuaisi mistään mitään ja lopputulos olisi sama, kuin jos olisin ottanut juonen kaikkein karkeimman rangan ja kirjoittanut siitä oman versioni alkuperäisen kirjoittajan katsellessa ujosti sivusta. Eikä se ole sen enempää korrektia kuin hauskaakaan.

Kyllä, olen betannut ficcejä, jotka ovat paskaa vielä betauksen jälkeenkin. Yleensä ne ovat ficcejä, jotka on jo kertaalleen postattu foorumiin ja jotka ovat joutuneet poistouhan alle. Tulen betaamaan niitä myös jatkossa. Tiedän, että se todennäköisesti huonontaa ihmisten mielikuvaa minusta betana, ja pidän itsekin itseäni surkeana aina niihin törmätessäni, mutta ainakin voin sanoa antaneeni niiden kirjoittajille rehellisen kuvan heidän kielioppiosaamisestaan ja muutaman parannusehdotuksen. En täydellistä ficciä, mutta uskon, että jos annan joka luvun tai ficin yhteydessä pari lisää, se täydellinen ficcikin tulee vielä joskus vastaan. Valitettava tosiasia on kuitenkin, että mitä enemmän ficciin tulee korjauksia, sitä todennäköisemmin sitä ei koskaan julkaista - ja silloin tunnen oloni tosi tyhmäksi tehtyäni tuntikaupalla turhaa työtä.

Beta ei saa työstään muuta vaivanpalkkaa kuin kirjoittajan kiitokset. Sitäkin paremmalta minusta tuntuu, kun joku lukija kirjoittaa positiivisen kommentin ficciin, jonka betaamiseen olen käyttänyt paljon aikaa ja jossa näen itse potentiaalia. Tunnen joistakin betaamistani teoksista melkein yhtä paljon ylpeyttä kuin kirjoittaja itse. ^_~

Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja shunshun » Su Tammi 16, 2011 9:08 pm

Minua voi hädin tuskin laskea betaksi, sillä teen hommaa niin vähän.

Siihen on kuitenkin syitä, kuten työ sun muut netin ulkopuoliset asiat - enkä kiellä, ettenkö olisi nirsokin.
Pystyisin kuitenkin betaamaan enemmänkin ja omatuntonikin tietää siitä, mutta tässä tulee minun osaltani se betaamisen kurjuus vastaan.

En kuuntele suosittuja ficcibändejä erityisemmin tai lähinnä lainkaan, joten en betaa niitä. Lisäksi idean on oltava hyvä ja loppuun asti mietitty, että viitsin edes yrittää (vaikka virheitä olisi paljon). Yleensä paljon kirjoitusvirheitä ja taidokas, mietitty juoni eivät esiinny samassa ficissä. Ellei ole juonta, vaan hetken kuvaus tai jopa pwp, (joita en muuten betaa ollenkaan), siinä vaaditaan sitten jo olemassaolevaa taitoa. Kuten gnrbu sanoikin, siinä yksittäiset sanat alkavat olla tärkeitä. Sellaisista asioista puhuminen taitamattomalle kirjoittajalle tuntuu niin turhalta ja ajattelen vain "miksi edes ehdotan parempaa sanaa toisen tilalle, kun peruskielioppikin on ihan retuperällä..."

Koska pyrin siihen, että omat tekstini noudattavat tiettyä tasoa, tahdon myös, että betaamani ficit ylittävät sen tietyn riman. Haluan voida seistä kaiken tekemäni takana, siksi valitsen harvoin lupaavan, betaa tarvitsevan ficin, jossa peruskieli on hallussa. Sen lisäksi minun on voitava pitää ideasta. Myös kerronnan on oltava tarpeeksi hyvää. Tällaisia kirjoittajia ei ole montaa.
raptor on Heroiinipäiväkirjansa kanssa juuri sellainen, jolle itse tarjouduin betaksi ja seison sen takana tyytyväisin mielin.

En pysty betaamaan ficistä vain kirjoitusvirheitä tietäen, että kerronta on, no suoraan sanottuna minun mielestäni ja kielellisen realismin tasolla silkkaa paskaa. Asenteeni on varmaan vain kuraa, mutta en voi antaa nimetä itseäni jonkin tekstin korjaajaksi, jos se ei ole julkaistessa kerronnallisesti laadukas. Ihan kuin olisin tehnyt vain puolet työstä! Saan siitä viboja tyyliin "mitä ihmiset ajattelee, kuvittelee varmasti, että olen ihan sukka beta".
Toisin kuin minä, gnrbu mainitsi korjaavansa ns. heikoista ficeistä vain virheet, ja miellän, ettei hän tee sitä turhaan. Vaikka siinä menee vähän oma lehmä ehkä ojaan, mutta ei taitavia kirjoittajia synny, niitä kasvaa. Jos jokaisen aloittelevan sukkalaatikkoficcaajan tyrmää täysin/ei betaa sitä surkeaa räpellystä, jota kehdataan kutsua kirjoitelmaksi, niin ei se ihminen välttämättä koskaan kehitykään. Tai ehkä kehittyy, mutta paska palaute julkaistusta ensificistä ja poistouhkaukset (joita kannatan<3) saavat innon ehkä tyrehtymään. Beta sentään voisi saada noviisificcaajan tajuamaan totuuksia ilman julkista nöyryytystä. Hyvä, että joku viitsii ja kykenee. Minulta ei luonnistu.

Tasoni on ja tulee olemaan aloittelevalle kirjoittajalle aivan liian julma enkä osaa antaa ala-arvoista kerrontaa, kieltä (tai juonta) anteeksi. Tästä syystä en betaa sellaisia, jotka ovat ns. ekaa kertaa pappia kyydissä, koska en tahdo sanoa kenellekään "kuule, parasta mitä voit tehdä on painaa deleteä pohjassa sormi kipeänä ja aloittaa alusta, kunhan ensin käydään koko tarina uudestaan läpi ja opitaan kirjoittamaan hienompia lauseita".
Voisinhan sanoa noin, mutta tajuan itsekin mikä homma siinä on! Jos author on kehitykseltään ruohonjuuritasolla, se olen minä, joka kokoaa sen tarinan ja opettaa, miten kirjoitetaan paremmin. Tuo ei ole betaamista, tuota hommaa varten on äidinkielenopettajia, joita kuunnellaan. Se saattaa vaatia myös pisaran luontaista lahjakkuutta authorilta...

Loppujen lopuksi tahdon authorin parasta, mutta samalla mun pitäisi ymmärtää, etten voi vaatia asiantuntevaa laatua noviisilta. Siksi päätin, etten edes yritä, saisin vain aloittelevan kirjoittajan kyyneliin ja itse pahan mielen.
Tämä on minun kurjuuteni tässä hommassa. En voi vaatia authorilta liikoja, mutten myöskään antaisi minun authorini julkaista jotain, mihin en ole tyytyväinen, sillä minähän olen laadunvalvoja.
Moni uusi kirjoittaja tarvitsisi sen betan, vaikka betattava teksti olisikin jotain, mitä en kehuisi edes huonoksi. En silti kehtaa edes ajatella, minkä kirjoituskammon jättäisin ihmiselle, jos kritiikkini polkisi lähes kaikkea ja vaatimukseni olisivat järkyttävää tasoa - tuskin raukat uskaltaisivat enää edes nimeään kirjoittaa. (Olen kyllä oikeasti kiva beta :----D en betaa, jos tiedän valmiiksi, että joutuisin olemaan liian ankara).

Minulle ei ole käynyt niin, mutta tuo gnrbun sanoma asia oli mulle tyrmistys. Siis... En ole ajatellutkaan, että joku pistäisi betan hommiin eikä julkaisisi ficciään koskaan. Tuohan on todella törkeää ja loukkaavaa. Kenelläkään ei ole aikaa hukkaan heitettäväksi, joten onpa vastenmielinen teko. Toinen tekee kovan työn ja toinen päättää, että antaapa olla, en olekaan niin hyvä kuin luulin, poistanpa tämän ja unohdan koko asian - mitäpä siitä, jos tuo teki hommaa 10 tuntia. Äää! Olen elänyt pumpulissa, kun en ole tajunnut tätä. Itse suuttuisin moisesta tempusta todella paljon ja vähintään haukkuisin pystyyn.


Betaamisen ihanuus on sitä, kun huomaat (perusasiat taitavan) kirjoittajan, joka ontuu pikkuasioissa - sellaiset virheet on myös helppo kitkeä pois - mutta tarina on loistava. Jos teksti ja kerronta on miellyttävää, juoni mielenkiintoista ja kielikin pääosin kelvollista, autan mielelläni tekemään kokonaisuudesta entistä paremman. Minusta on kiva tarjota apua ja ehdottaa, vaikkei minun ehdotukseni päätyisikään ficciin; jos se auttaa authoria yhdistämään omia ideoitaan ja minun ideaani, tai keksimään minun ehdotukseni kautta jotain omaa, se tuntuu hyvältä. On myös kivaa nähdä authorinsa kehittyvän, esim. kielellinen virhe, joka aiemmin oli ongelma, katoaa yhtäkkiä ja siitä ei enää tarvitse huomauttaa.
En kerro suoria vastauksia ja päästä siitä, mistä aita on matalin. Vaadin, että virheistä opitaan ja epäkohdat, puutteet ja ristiriidat ratkaistaan eikä jätetä niitä ficciin ja toivota, ettei kukaan hoksaa. Tällaiset asiat pistävät authorin aivot töihin ja hän ymmärtää lukijan näkökulmaa helpommin. Lopputulos palkitsee taatusti molempia osapuolia ja tällaisen authorin kanssa olen ylpeä beta ja tulen iloiseksi nimestäni alkutiedoissa.

Onneksi betaan hyvin vähän ja vain jo valmiiksi taitavia, en pystyisi muuhun.
Joskus olisi ehkä ihan valaisevaa kokeilla jotain muutakin, mutta... En tiedä, kuinka hedelmällinen lopputulos olisi.
-Mä en ole homo!
- Vidoll Shun

Ruokalista

Avatar
shunshun
Pääesiintyjä
 
Viestit: 647
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:56 pm
Paikkakunta: Inside every mind blowing orgasm

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja Kyugi » Su Touko 29, 2011 3:16 pm

Minua ei voi betaksi sanoa, mutta olen aikaisemmin sitä harrastanut ja saanut erittäin negatiivisen kokemuksen siitä. Lafin ja jrock-fandomin ulkopuolella tosin, mutta olenpa kuitenkin.

Ensiksikin, betaamani kirjoittaja oli suoraansanoen huono. Hänen kirjoittamansa tekstit perustuivat kummalliselle ja hyvin sekavalle draamaukselle ja hyvin alatyylisesti kirjoitetulle pornolle. Kaikki ne toistivat itseään ja tämän bändin (Cinema Bizarre) jäsenet kävivät kaikki paneskelemassa toisiaan vähän vuoron perään, oltiin onnellisia ja sitten taas heikoista syistä äärettömän vihaisia. Juonellisesti tämä betaamani tarina oli erittäin köyhä. Oikeastaan siinä ei juuri ollut juonta.

Osan osista hän postasi täysin betaamattomina, koska minä olin kuulemma liian hidas hommassani kun yritin tehdä huolellista työtä. Luvut vilisivät kirjoitusvirheitä - kaikenlaisia sellaisia. Oli niin kirjoittajan pahanlaatuisesta lukihäiriöstä johtuvia yhdyssana-, lyönti-, ja sanamuotovirheitä, enemmän ja vähemmän tyhmiä kielioppivirheitä. Lisäksi hän kirjoitti tekstiään turun murteella, ja kun mainitsin, että tulisiko hänen kiinnittää huomiota yleiseen kirjoituskieleen, sillä suomella on yleiskirjakieli ja niin edelleen. Neitokainen suuttui minulle silmittömästi ja sanoi että hän on sellaisen suomen kielen oppinut eikä osaa kirjoittaa muuten.

Luvuissa oli myös paljon asiavirheitä. Pyysin kerran kiltisti lupaa korjata tekstistä maantieteellisen virheen ("meillä oli välissämme puoli Saksaa" kun toinen asuu Berliinissä ja toinen Roomassa ja siinä on aika paljon pidempi matka kuin puoli Saksaa), sillä en katsonut sen muuttavan tarinaa - vai katsooko joku muu niin? No enpäs saanut lupaa, sillä kirjoittaja itse katsoi sen olevan liiallinen muutos tarinaan. Samankaltaisia tapauksia oli ihan kiitettävä määrä, kunnes toden totta kyllästyin ja sanoin että mä en halua tehdä tätä enää, etsi joku kärsivällisempi beta. Jos korjaamistaan virheistä tai ihan vain tekstistä yleensä yritti keskustella hänen kanssaan kriittisesti, sai siltä suunnalta hirveät haukut ja syytteitä pilkunviilauksesta ja haukkumisesta. Rakentavaa palautetta hän ei katsonut rakentavana, vaan haukkumisena.

Muutamissa tämän saman kirjoittajan toisissa ficeissä on ideaa ja jopa juonellista potentiaalia, mutta hän pilaa ne täysin itse heikolla toteutuksellaan ja sillä, että jos beta on, hän ei suostu keskustelemaan mistään. Hän itse on kyllä hyvin aloitteleva kirjoittaja, ja siksi etenkin kaikenlainen yhteinen jutustelu tekstistä ja sisällöstä ja sensellaisesta olisi ehkä ollut hänelle tarpeen, mutta koska hänen sisäinen minä itse-viisivuotiaansa on aika voimakastahtoista sorttia, niin eihän siitä mitään tullut. On betallekin raivostuttavaa, kun pienintä neuvoa ei oteta vastaan. Voisin tähän nyt kommentoida että ei näin. Eipäs kun, oppi hän minun kauttani parantamaan kirjoituksiaan yhdellä tapaa - hän oppi tekemään kappalejaon. (Hän oli muuten ficcaamisen aloittaessaan 17-vuotias.)

Onneksi tälläiset tapaukset lienevät aika harvinaisia. En muuten liioitellut ollenkaan.

Olisi kuitenkin varmasti nautinto betata hyvän ja asiassa myös betaa vastaan tulevan kirjoittajan joko juonellista tai juonetonta tekstiä. En kyllä usko, että ihan heti tulen betaamisen pariin ajautumaan uudelleen, mutta ehkä jonain päivänä minäkin.
kamferipuu laulaa

    2 tykkää.
Avatar
Kyugi
Bändäri
 
Viestit: 44
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 4:27 pm
Paikkakunta: knummi

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja Amber » Su Touko 29, 2011 6:54 pm

Kyugi, täytyy kyllä sanoa, että sulla on käynyt poikkeuksellisen huono tuuri. D: Ikävä kuulla tuollaisista kokemuksista; itse on olisi kovinkaan kauaa jaksanut tuollaisen kirjoittajan kanssa puljata, jos ihan rehellisiä ollaan (ja ollaanhan me)! Vähän tuntuu, että jos ei ole lainkaan valmis ottamaan vastaan kritiikkiä tai edes keskustelemaan kunnolla omasta tekstistään, ei ole todellakaan valmis myöskään julkaisemaan tuotoksiaan. Toivoisin, että kaikki kirjoittajat arvostaisivat itse itseään sen verran, että ottaisivat betaukset mahdollisuuksina kehittyä kirjoittajana ja käyttää aikaa itsensä kehittämiseen - betahan vain auttaa oppimaan ja oivaltamaan asioita omista teksteistä. Ihan tässä hiljattain mulla onkin ollut aivan ihania kokemuksia kirjoittajista, jotka haluavat tosissaan oppia ja ruotia tarvittaessa ficistään vaikka joka sanan! (Terkut mm. Farnalle ja Pinjalle. <3)

Olisi kuitenkin varmasti nautinto betata hyvän ja asiassa myös betaa vastaan tulevan kirjoittajan joko juonellista tai juonetonta tekstiä. En kyllä usko, että ihan heti tulen betaamisen pariin ajautumaan uudelleen, mutta ehkä jonain päivänä minäkin.

Voin kertoa, että se on nautinto! Kun kirjoittaja osaa ainakin peruskieliopin ja on myöskin itse ficin sisällön suhteen jonkinmoisella tasolla, päästään siihen miellyttävään tilanteeseen, että beta pääsee vain auttelemaan ja korjailemaan Auttamisen ja Korjaamisen sijaan. :P Silloin päästään kielellisten ratkaisujen kanssa myös hifistelemään ja hienosäätämään, ja kärsivällisen kirjoittajan kanssa on aivan mielettömän ihanaa huomata, miten teksti yhdessä käsittelemällä vain paranee silmissä. Toisin sanoen kannustaisin sua kyllä - heti, kun oot suunnilleen selvinnyt traumoistas - tarjoutumaan betaksi täällä Lafin puolella jollekin sellaiselle kirjoittajalle, jonka tiedät esimerkiksi aiempien julkaisujen perusteella hyväksi.

Tällä viestillä en kyllä halua sanoa, etteikö aloittelevien, nuorten ja / tai vähemmän koulutettujen kirjoittajien betaaminen olisi myöskin hauskaa. On se, todella haastavaa, työlästä ja kirjoittajan asenteesta riippuen joko tosi ikävää tai aivan mahtavaa. Kyllä tuntuu paremmalta tietää tehneensä kova työ ficin tason nostamisen ja aloittelijan kehittymisen eteen kuin palauttaa jollekin huippuammattilaiselle ficci kokonaan ilman korjauksia - tosin itse en ole koskaan päässyt palauttamaan yhtäkään ficciä ilman yhtäkään huomautusta. (Hyvillekin kirjoittajille taidan aina kirjoittaa pidemmät betaukset kuin mitä ficit ovat itse... XD)
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Helmi 27, 2012 7:19 pm

Joskus on vaikea arvioida itse, onko valmis betaamaan, joten ajattelin vinkata, että yksi mahdollisuus testata omia kykyjä on tämä! Tässä on ihan perus kielenhuoltoasioita, joten tulos kyllä kertoo jo jotakin. Onko kellään vastaavia linkkejä? Muita betausfiiliksiä?
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja Avalyn » To Maalis 01, 2012 6:55 pm

^

Myös Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen sivuilta löytyy testejä. Kielioppiosaamistaan on mahdollista koetella lyhenteissä, pilkuissa, sanoissa ja slangissa. Kotuksen sivuihin kannattaa betojen perehtyä laajemminkin, koska niiltä löytyy kattavasti vastauksia erilaisiin kielioppipulmiin, joihin aina välillä betatessaan törmää - eihän kukaan meistä ole täydellinen kielioppitaituri eikä tarvitse ollakaan. Myös kirjoittajat voivat paikkailla kieliopin aukkojaan luotettavasti Kotuksen sivujen avulla, onhan Kotus ylin auktoriteetti kielenhuollon alalla Suomessa. Monipuolisesti ohjeita ja suosituksia löytyy aihepiirin mukaan listattuna täältä. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    2 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Betaamisen ihanuus ja kurjuus

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Huhti 12, 2013 10:18 pm

KSNFDNFKDMFSÖLÖÄGFKNJUSHDSBMLD 24 TUNTIA YHDEN TEKSTIN KIELENTARKASTUSTA TAKANA. Ei sentään putkeen, mutta voin kertoa, että tämän väitöskirjan aihe alkaa lievästi pursuta korvista. Vielä lukujen 8 - 10 pilkutus katsottavana, ja sen jälkeen en aio vilkaistakaan koko kirjaa ennen kuin sitten, kun se on kansissa.

En edes tiedä, onko tämä nyt betaamisen ihanuutta vai kurjuutta. :D Sekä että kaiketi. Huh.

//Valmista tuli 27 tunnin jälkeen. Pelottaa, minkä painovirhepaholaisen bongaan sitten, kun tuo on jo painettu... Hyi. :D
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu Kirjoittaminen & betaaminen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron