Betan käsikirja II

Yleistä keskustelua kirjoittamisesta - haasta tai ota haaste vastaan, etsi inspiraatiota tai betaa.

Betan käsikirja II

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Heinä 14, 2010 9:00 pm

SISÄLLYSLUETTELO

Osa 1: Beta kriittisenä lukijana
1. Asioita, joita lukija ajattelisi ehkä käskemättäkin
2. Tarinan eteneminen
3. Sidosteisuus
4. Luku-, kohtaus- ja kappalejako sekä rivitys
5. Tyyli
6. Kertoja ja aikamuoto
7. Dialogi

+ Tarkempaa tietoa pronominaalisesta viittauksesta

Osa 2: Oikeinkirjoitusta Tässä
1. Vierassanat
- Erilaisia vierassanoja
- Pitkä vai lyhyt vokaali?
- Yksi vai kaksi konsonanttia?
- Tavallinen vai suhuässä?
- Muut vieraat kirjaimet
- Sijapäätteen muoto vierassanoissa
2. Otta- ja oitta-verbit
3. Lista muista vaikeista sanoista


Betaaminen ei ole ollenkaan niin helppoa hommaa kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Kielioppiasioita on muistettavana äidinkieliselläkin puhujalla enemmän kuin tarpeeksi, eikä betaaminen välttämättä edes tarkoita pelkkää kieliopin korjaamista. Siksi olenkin päättänyt koota tasaiseen tai vähemmän tasaiseen tahtiin laajahkoa infopakettia kaikkien betaajien avuksi - ja muistilistaksi. Tätä voivat tietenkin lukea myös kirjoittajat itse, sillä näillä avuin voi toki kehittää itseään kirjoittajanakin!

Kaikkia suomen kieliopin asioita ei pystytä käsittelemään edes tiiliskiven kokoisissa opuksissa, joten moista on turha odottaa tältä viestiketjultakaan. Pyrin kuitenkin kirjaamaan ylös mahdollisimman paljon sellaista, mitä beta tarvitsee työkalupakkiinsa. Lähteinä käytän lähinnä erinäisiä kielioppikirjoja ja keräilemiäni haja-aineistoja aiheesta. Toivon tietenkin kaiken kirjoittamani olevan totta, mutta valitettavasti ihminen on erehtyväinen ja lähteetkin keskenään ristiriitaisia. Toistaiseksi en ole mikään alan ekspertti, mutta ehkä viestiketjun taso lähtee jyrkkään nousuun heti aloitettuani suomen kielen opiskelemisen yliopistossa syksymmällä. ;)

Jos havaitset virheitä, puutteita tai epäselviä kohtia, ota minuun yhteyttä yksityisviestillä, niin saadaan Betan käsikirja kakkosesta mahdollisimman hyvin lukijoitaan palveleva paketti. Toiveita saa esittää senkin suhteen, mitä missäkin osassa käsitellään.

Betan käsikirja kakkosenkin saa joku betata, jos joku kokee kielioppini, logiikkani tai asetteluni pettävän - tai jos joku haluaa aika HC-luontoista betausharjoitusta. :D Kirjoitan nämä tietoiskuni nimittäin ilman minkään valtakunnan oikolukijaa, ja totta puhuakseni keskityn tällä kertaa enemmän asiasisältöön.


---


Osa 1: Beta kriittisenä lukijana - mitä muuta voin ajatella kuin kielioppisääntöjä?

Riippuu kirjoittajasta, millaista palautetta hän betalta odottaa. Jotkut haluavat oikolukijan vain korjaavat selvät kieliopilliset virheet, toiset taas haluavat betalta palautetta ficistä laajemminkin. Mitä siis ottaa huomioon silloin, kun kirjoittaja pyytää laajempaa palautetta?


1. Asioita, joita kriittinen lukija ehkä ajattelisi käskemättäkin

- Mistä (osista) pidät ficissä? Mistä et? Miksi?
- Millaisia tunteita teksti herättää sinussa?
- Onko juoni johdonmukainen ja tarpeeksi uskottava?
- Toimivatko henkilöt? Onko hahmo-orkestraatio johdonmukainen? (Hahmo-orkestraatiosta puhuttaessa kyse on karkeasti ottaen päähenkilöistä, sivuhenkilöistä ja taustahenkilöistä.)
- Saako miljööstä tarvittavan kuvan? Kuvataanko miljöötä realistisesti? (Meidän jrock-ficcaajien kohdalla voi usein kysyä, onko japanilainen kulttuuri ja ympäristö tarpeeksi hyvin huomioitu, jos tapahtumat sijoittuvat Japaniin.)
- Onko ficin nimi sopiva?
- Löydätkö ficin mahdollisen sanoman? Voisiko sitä jotenkin tuoda paremmin esiin - tai ehkä häivyttää, jos se tuntuu liian alleviivatulta?

2. Tarinan eteneminen

- Jääkö jotakin epäselväksi? Hypätäänkö yli jostakin tärkeästä?
- Jankataanko jotakin ilmiselvää? Onko tekstissä huonoa toistoa? (Tässä tarkoitetaan toistoa, joka ei ole tyylikeino tai ei sellaisena yrityksestä huolimatta toimi.)
- Onko ficin pituus sisältöön nähden sopiva? (Sama politiikka kuin hameissa: "tarpeeksi pitkä kattamaan kaiken, mutta tarpeeksi lyhyt pitääkseen mielenkiinnon yllä.")

3. Sidosteisuus

- Asettuvatko tekstin osat mielekkääseen järjestykseen? Sidostuvatko ne toisiinsa? Tuntuuko tekstin eteneminen johdonmukaiselta esimerkiksi syy - seuraus-suhteen ja tapahtumajärjestyksen osalta?
- Varsinkin, jos sidosteisuus ei toteudu, apua voidaan hakea seuraavista:
* Konjunktiot ja adverbit
- Uuden asian lisääviä, rinnastavia (ja, eli, muun muassa, lisäksi, myös, samoin, liioin, toisin sanoen)
- Vastakkain asettavia (mutta, vaan, kun taas, kuitenkin, sitä vastoin, sen sijaan, toisaalta, päinvastoin)
- Vertailua osoittavia (kuin, samoin kuin, verrattuna)
- Syytä ja seurausta ilmaisevia (koska, sillä, siksi, siitä syystä että, sen vuoksi)
- Ehtoja asettavia (jos, siinä tapauksessa että)
- Aikasuhteita ilmaisevia (kun, silloin, sitten, sen jälkeen kun, lopuksi, vihdoin)
- Päättelystä kertovia (joten, siis, nimittäin, näin ollen)
* Sanajärjestys
- Ensin on hyvä kertoa tuttu ja vasta sen jälkeen uusi asia.
- Koska lauseessa on myös toisilleen alisteisia sanoja, sanajärjestys ei voi olla mikä tahansa. Pidä huolta siitä, että lausekkeet pysyvät kokonaisina - vaikka äidinkielisen puhujan kielikorva kyllä yleensä kertoo lausekkeen rikkoutumisesta terävällä kielikorvakivulla!
- Sanajärjestyskin kantaa merkitystä, joten se ei ole yhdentekevä! Esimerkiksi:
Vain Peppi syö jäätelöä tänään.
Peppi vain syö jäätelöä tänään.
Peppi syö vain jäätelöä tänään.
Peppi syö jäätelöä vain tänään.
Tänään vain Peppi syö jäätelöä.
jne.
* Viittaukset tekstin sisällä
- toisto
- pronominaalinen viittaus
- samaa tarkoittava ilmaus (synonyymi [samaa tarkoittava sana] tai parafraasi [selventävä ilmaus])
- vastakohdat
- vertailu

4. Luku-, kohtaus- ja kappalejako sekä rivitys

- Tekstin jaksotus liittyy läheisesti etenemiseen ja sidosteisuuteen, mutta otetaan se esille vielä erillisenä kokonaisuutena.
- Moniosaiset ficit on tietenkin jaettu lukuihin. Loppuvatko ja alkavatko luvut sujuvasti ja lukijaa kiinnostavalla tavalla? Vaihtelevatko lukujen pituudet häiritsevästi?
- Selkeän tapahtumajuonen sisältävissä ficeissä on usein nähtävissä jonkinlainen kohtausjaksotus: yhdessä kohtauksessa kerrotaan yhdestä tilanteesta, tapahtumasta tai aiheesta. Eihän väliin jää huonosti toimivia katkonaisia kohtauksia? Ovatko kohtaukset loogisessa järjestyksessä? Ovatko kaikki kohtaukset tarpeellisia? Pitäisikö jonkin kohtauksen ehkä olla pidempi tai lyhyempi? Voisiko jotkut asiat sittenkin kirjoittaa samaan kohtaukseen?
- Kappalejako ja rivitys ovat fanfictionissa huomattavasti vapaampia kuin esimerkiksi koulukirjoitelmissa tai asiateksteissä. Tärkeintä onkin miettiä, palvelevatko rivitys ja kappalejako
a) tekstin sisältöä.
* Yhden asiakokonaisuuden on hyvä olla yhdessä kappaleessa.
* Rivityksellä voidaan esimerkiksi tiettyä virkettä painottaa ja siten osoittaa, että se on tärkeä tai muuten voimakas elementti tekstissä.
b) tekstin rytmiä
* Liian pitkät kappaleet puuduttavat lukijaa, liian lyhyet taas tekevät tekstistä katkonaisen.
* Visuaalisesti/audiomaailmallisesti/rytmisesti mielenkiintoista tapahtumasarjaa voi tehokkaasti esittää myös tekstin visuaalisella muodolla.
* Dialogi eli vuorosanat on hyvä rivittää ficeissä lainausmerkkien käytöstä huolimatta kuin käytössä olisikin vuorosanaviiva. Syynä on varsinkin se, että ficit luetaan yleensä tietokoneen ruudulta, jolloin erilleen rivitetty dialogi on helpompaa lukea. Rivityksellä myös dialogin rytmiä voidaan tuoda esiin.

Välihuomautus: Ehkä tärkeintä rytmin kannalta ovat välimerkit ja lauserakenteet, mutta niitä käsittelemme erikseen kielenhuoltopuolella tässä topicissa.

5. Tyyli

- Onko kirjoittajan tyyli fanfictioniin sopivaa? Yleensä vastaus on kyllä, sillä fanfiction on todella monimuotoista. Virallisenkuuloinen kapulakieli on ehkä ainoa, jota ficeissä ei tarvita juuri koskaan.
- Tärkeämpi kysymys ehkä onkin, onko kirjoittajan tyyli yhtenäistä ja johdonmukaista. Jos kirjoittaja on valinnut kirjakielen normeja noudattavan tyylin, väliin ei saa tupsahdella tyyliä rikkovia, liian värikkäitä tai puhekielisiä sanoja. Jos taas kirjoittaja on valinnut rennon, puhekielenomaisen kirjoitustyylin, tiukkojen normien mukaiset virkkeet keskellä tekstiä aiheuttavat lukijassa hämmennystä.
- Ficcien lomassa voi esiintyä muihin tekstityyleihin kallistuvia sitaatteja; ficeissä voidaan siteerata lehtiartikkelia tai mesekeskustelua - tai vaikkapa lakitekstiä. Tällaisten otteiden pitää tietenkin vastata tyylillisesti sitä, mitä ne edustavat: Ficcimaailmankaan lehdissä uutisia ei ole kirjoitettu tampereemmurteella - ainakaan ilman hyvää syytä!

6. Kertoja ja aikamuoto

- Kirjoittaja valitsee ficciä aloittaessaan, millaisella kertojalla ja missä aikamuodossa tarinansa kirjoittaa - tai kirjoittajan ainakin pitäisi valita. Tarkista, lipsuuko kirjoittaja imperfektistä preesensiin tai minäkertojasta hänkertojaan. Eihän kaikkitietävä ja tarinan ulkopuolinen kertoja luovuta yllättäen asemaansa päähenkilön minämuotoisille näkemyksille? Jos kirjoittaja on valinnut tarinaan osallistuvan ja minämuotoisen kertojan, ovatko tekstistä kuultavat mielipiteet kertojahahmolle ominaisia?
- Beta voi halutessaan kyseenalaistaa myös johdonmukaisina pysyvät valinnat ja kysyä kirjoittajalta: "Mitä jos olisitkin valinnut toisin?" Joskus voi käydä ilmi, että toisen aikamuodon tai kertojatyypin valinta voisi tuoda henkilöitä lähemmäs lukijaa, jouduttaa tarinankerrontaa tai auttaa kirjoittajaa pysähtymään hetkien kuvailuun.

7. Dialogi

- Kuulostavatko repliikit sujuvilta ja luontevilta? Voisiko joku todella sanoa niin? Voisiko juuri kyseinen henkilö todellisessa elämässä sanoa niin, sopisiko repliikki hänen suuhunsa?
- Ovatko repliikit kielellisesti eheitä? Puhuuhan sama henkilö aina samaan tyyliin - eikä esimerkiksi yhtenä hetkenä viännä ja kiännä ja toisena puhu slangia?
- Jos kirjoittaja on valinnut kirjoittavansa kaikki repliíkit puhekielenomaisesti / kirjakielellä, päätöksessä on pysyttävä jämäkästi.
- Onko dialogia liikaa tai liian vähän? Ovatko kaikki repliikit tarpeellisia eli tuovatko ne ficciin jotakin, mitä ei muussa muodossa jo kerrota?




Näillä pitäisi ainakin päästä alkuun! Jatkossa keskittynemme lähinnä kieliopillisiin ja ennen kaikkea kielenhuollollisiin asioihin, ellen saa teiltä hyviä ehdotuksia siitä, mitä ei-normatiiviseen-kielioppiin-liittyvää (tässä teille betattavaa) pikku sarjassamme voisi käsitellä.

Moderaattoritäti kiittää ja kuittaa palautetta ja muita mukavia yhteydenottoja odotellen!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Betan käsikirja II

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Loka 06, 2010 12:38 pm

Yleisön pyynnöstä:

Tarkempaa tietoa pronominaalisesta viittauksesta

Mainitsin edellisessä osassa sen laajemmin asiaa avaamatta pronominaalisten viittausten tarkistamisen. Koska sekä itse termi että sitä kautta koko kohdan sisältö jäi ilmeisen avoimeksi, käsittelen pronominaalisia viittauksia tässä lyhyesti.

Koska Wikipediassa pronominit sanaluokkana on esitetty kivan kompaktisti, lainaan sieltä. Olen alleviivannut pronominaalisen viittauksen kannalta oleellisen osan.

Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Pronomineja käytetään jonkin substantiivin tai adjektiivin sijasta. Usein pronominilla viitataan johonkin, mikä on edellä mainittu, ja sanaa, johon se täten viittaa, sanotaan pronominin korrelaatiksi. Suomen kielessä pronominia taivutetaan sijan ja luvun mukaan.


Suomen kielen pronominit:

minä, sinä, hän, me, te, he
tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
joka, mikä
kuka, mikä, kumpi, kumpainen, ken
joka, jokainen, joku, jompikumpi, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, sama, samainen, toinen, muuan, itse, ainoa
itseni, itsesi, itsensä, itsemme, itsenne…
toinen


Pronominaalisessa viittauksessa on yksinkertaisuudessaan kyse jonkin yllämainitun sanan käytöstä. Kielentarkastuksen kannalta olennaista on selvittää, toimivatko viittaussuhteet. Käytännössä väärä korrelaatti johtaa väärinkäsityksiin.

Esim. 1

Keitossa lojui kärpänen, joka oli ikävä sattuma. vrt. Keitossa lojui kärpänen, mikä oli ikävä sattuma.

Huomaatko merkityseron?
”Joka” viittaa vain sitä edeltävään sanaan (”kärpänen”), kun taas ”mikä” viittaa koko edeltävään lauseeseen (”Keitossa lojui kärpänen”). Koska ”sattuma” sattuu vieläpä olemaan kaksimerkityksinen sana, väärä pronomini johtaa siihen, että koko virkkeen merkitys muuttuu. Molemmat esimerkkivirkkeet siis ovat kieliopillisesti oikein, mutta tarkoittavat aivan eri asiaa.

Esim. 2

Kaoru ja Kyo menivät kauppaan ostamaan kalaa. Se oli jäätävää.

Viittaako ”se” koko edeltävään lauseeseen vai pelkkään kalaan? Tällaiset monimerkityksisyydet olisi hyvä pyrkiä kitkemään, jotta lukijaparka ei mene aivan solmuun.

Esim. 3

Kisaki varmaankin suuttuisi huomatessaan huulipunansa piileskelevän Kayan käsilaukussa. Hän muuttuisi punaiseksi kuin paloauto!

Kuka on ”hän”? Kun hän-sana ajautuu vähänkään kauemmaksi pääsanastaan (”Kisaki”) ja väliin ehtii toinenkin nimi (”Kaya”), lukijalle voikin jo olla epäselvää, keneen viitataan. Mahdollistahan on, että kyse on Kisakin vihan nostattamasta punasta – tai sitten huulipunan varastaneen Kayan häpeilevästä punastuksesta. Jos tässä tarkoitettaisiin Kayaa, viittaus olisi mennyt pieleen, sillä tässä ”hän” viittaa sanaan ”Kisaki”, joka on edellisen lauseen subjekti.

Esittäkää jatkossakin tarkentavia kysymyksiä, jos sellaisia mieleenne nousee. Tämä ainakin oli oikein tarpeellinen lisäys.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Betan käsikirja II

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Loka 27, 2010 3:39 pm

Onko se makaroni vai makarooni? Taivutetaanko ”analyysia” vai ”analyysiä”? Onko se ”shampanja” vai ”samppanja”?

Suomen kielen oikeinkirjoitus on suurimmilta osin ihanan helppoa: yhtä äännettä vastaa aina yksi kirjain, eikä se edes vaihtele. Ah auvoa! Vaikeita tapauksia mahtuu kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi tähänkin kieleen, ja siksi kokosin teille valtavan monimutkaisen oikeinkirjoitusoppaan, jonka käyttö voi tuntua kankealta, mutta jossa toisaalta on mahdollisuuksien mukaan näkyvissä kaikki tarvittavat säännöt, kun mietitte yksittäistapauksia. Älkää pelätkö kysyä apua, sillä meillä on tällä foorumilla Kieliopin kummitukset –topic, ja itse voin yrittää parhaani mukaan auttaa vaikka yksityisviestillä, jos ette tästä oppaasta löydä vastausta kysymykseenne.

Huomaattehan, että yhdyssanat ja alkukirjainten koot käsitellään erikseen omissa osissaan selvyyden vuoksi. Tässä osassa puhutaan lähinnä yksittäisistä kirjaimista sanoissa.

Kun alat etsiä vastausta kysymykseesi, esitä itsellesi ensin toinen kysymys: Mikä ongelmasi on tarkemmin? Mietitkö, miten vierassana taipuu vai tuleeko johonkin kaksi vai yksi kirjainta? Onko kyseenalainen kirjain konsonantti vai vokaali? Joudut analysoimaan ongelmasanaasi tähän tapaan, koska tämä ei valitettavasti ole hakukone eikä sisällä listaa kaikista maailman sanoista. :’) Onnea vastauksen metsästykseen!



Osa 2: Oikeinkirjoitusta


1. Vierassanat


- On hyvä tietää, millaisia vierassanoja on olemassa. Ne jaetaan kolmeen tyyppiin.

Yleislainat: yleistyneitä arkikäytössä, äänneasu mukautunut (kamera, kanootti, posti)
Erikoislainat: äänne- ja muotorakenne ei ole suomen kielen mukainen, usein eri alojen erikoissanastoa (ambitio, pragmaattinen, byrokratia)
Sitaattilainat: kirjoitetaan ja äännetään lähtökielen mukaisesti tai sitä mukaillen (personal trainer, talk show, diabetes, angina pectoris, anoreksia nervosa)

- Pitkä vai lyhyt vokaali?

• Toiseksi viimeinen tavu: pitkä vokaali (vokaali, naiivi, skandinaavi
Poikkeukset:
konsonantin b, d,g tai f edellä (mikrobi, torpedo, syanidi)
konsonanttiyhtymä edellä (hasardi, bulevardi
-oli, -ori, -omi, -oni, -ovi edellä (makaroni, alkovi, petroli

• -io-lopun edellä: pitkä vokaali (promootio, inventaario)
Poikkeukset:
konsonantin b, d, g tai f edellä
i on lyhyt (editio, oppositio, traditio)
-rio edellä lyhyt o (krematorio, auditorio)

    Ensimmäinen tavu: vaihtelee
    Suosi lyhyttä (virus, ei viirus)
    Päätetty kirjoittaa pitkällä: meedio, fuuga
    Alkukielen mukaan: metvursti (ei meetvursti, joka tosin sekin on oikein.)

    • Muita
    -beli, deri, -deli edellä pitkä vokaali (makaaberi, riskaabeli
    -ia edellä lyhyt vokaali (akasia, valkyria, Kaukasia, Skandinavia) (Poikkeus: Aasia)


    - Yksi vai kaksi konsonanttia?

    Ongelmakohta on sellainen, jossa diftongi, pitkä vokaali tai soinnillinen konsonantti on jonkun seuraavista edellä: h, p, t, s.

    • Sanan vieraassa osassa käytetään vain yhtä konsonanttia, mutta suomalaisjohtimen edelle syntyy geminaatta, esim. monarkia ja monarkki, hierarkia ja hierarkkinen.
    • Pitkän vokaalin jälkeen S on lyhyt. (fraasi, reportaasi, synteesi)
    • -eri, -eli, -ori, edellä on geminaatta (reportteri, kondiittori), paitsi jos konsonantti on S: reviisori, sensori
    • Poikkeuksena yleislainat: samppanja, parkkeerata

    Termien selityksiä: geminaatta = kaksoiskonsonantti; diftongi = kahden samaan tavuun kuuluvan vokaalin yhtymä


    - Tavallinen vai suhuässä?

    Suomen kielessä suhuässää merkitään kolmella eri tavalla: S, Š, SH. SH:ta karsastetaan jonkin verran johtuen suomen periaatteesta kirjoittaa yksi äänne yhdellä kirjaimella, mutta SH on säilytettävä englanninkielisissä lainasanoissa (esim. ”show”), sanassa ”shakki” ja venäläislainassa ”pasha”.

    Pelkkää S-kirjainta suositaan vahvasti. Esimerkkejä: saali, sakaali, sampoo, samppanja, sekki, sifonki, snautseri, sortsit, hasis, klisee, kollaasi, reportaasi, sabotaasi, gulassi, fetissi, tussi, revanssi. Jotkut näistäkin kuitenkin horjuvat, sillä esimerkiksi sanan ”sortsit” voi kirjoittaa myös ”shortsit” tai ”šortsit”.

    Kuitenkin silloin, kun voi syntyä väärinkäsitys (shakki – sakki) tai kun on kyse erisnimestä, jossa on suhuässä, pelkkä S on huonoin mahdollisista vaihtoehdoista.


    - Muut vieraat kirjaimet

    X:
    Säilyy sitaattilainoissa: Xanthos, Max, Pax Romana
    Muutoin korvataan kirjainyhdistelmällä KS: taksi, luksus, eksklusiivinen
    Poikkeuksia on, esim.: marxismi / marksismi (molemmat oikein)

    B ja D:
    Lainasanojen alussa B säilyy: baari, baletti, Baltia, baltti, banaani, basisti, bensa, betoni, bussi
    Poikkeuksia: patonki, pankki
    Hankalia sanoja: bambu, bandiitti, baptisti, bebop, begonia, bidee, biljardi, bingo, broileri, brutto, kebab, debatti, demokraattinen, diabeetikko, diagnoosi, dilemma, dipata, diplomi, direktiivi, dobermanni, doping, dynamiitti, dubata.

    C:
    C säilyy sitaattilainoissa: aerobic
    Latinan kielen C korvataan joko S:llä tai K:lla: kamera, konsertti, kurare, kyyninen, kysta, kreatiivinen, serebraalinen, sisterni

    PH ja TH:
    Yleensä ei käytetä: PH –> F; TH -> T
    Poikkeus: TH säilyy kreikkalaisissa erisnimissä, kreikkalaisen aakkosen, theetan, nimessä sekä kielen nimessä thai.

    Q
    Korvataan kirjainyhdistelmällä KV, paitsi sitaattilainoissa: queer, quickstep

    G
    G ei osallistu suomen kielen astevaihteluun. Esim. doggi : doggin : doggia (ei ”dogin : dogia”)


    - Sijapäätteen muoto vierassanoissa

    Vierassanojakin taivutetaan vokaalisoinnun mukaan, kuten kotoperäisiäkin sanoja. Päätteen siis ratkaisee sitä edeltävä kirjain. Jos se on A, O tai U, päätteeseen tulee A, jos taas edeltävä kirjain on Ä, Ö tai Y, päätteeseen tulee Ä.

    Jos edeltävä kirjain on I, E tai Y, pääte voi olla kumpi tahansa. On siis yhtä oikein kirjoittaa ”analyysia” kuin ”analyysiä”.


    2. Otta- ja oitta-verbit

    Otta- ja oitta-verbit
    Jakson -otta/oitta- sisältävien verbien oikeinkirjoitus on i:n osalta horjuvaa. Seuraavassa on pääperiaatteet siitä, onko verbissä i vai ei. Joitakin sanakohtaisia poikkeuksia on kuitenkin olemassa.
    Oitta-verbit
    Oitta-verbejä ovat suomessa ne verbit, joiden rinnalla kielessä on a- tai ä-vartaloinen sana, esim.
    raita -> raidoittaa; kirja -> kirjoittaa: terä -> teroittaa
    Otta-verbit
    Otta-verbejä ovat ne verbit, joiden rinnalla kielessä a) on o- tai ö-vartaloinen sana tai joiden rinnalla b) ei ole mitään samakantaista sanaa. Esim.
    a) Rinnalla o- tai ö-vartaloinen sana:
    ero -> erottaa; paino -> painottaa; kiilto -> kiillottaa
    b) Rinnalla ei samakantaista sanaa tai tapaus on tulkinnanvarainen siten, että rinnalla on sekä a-/ä-vartaloinen että o/ö-vartaloinen sana:
    haja ~ hajo|ta -> hajottaa; tietä|ä ~ tieto -> tietää

    Myös onomatopoieettis-diskriptiiviset eli ääntä mukailevat ja kuvailevat verbit ovat otta-vartaloisia:

    hoilottaa; laiskottaa

    Poikkeus
    Jotkin vanhahtavat ja ylätyyliset sanat ovat oitta-verbejä, koska ne ovat vakiintuneet sellaisiksi. Näitä ovat esim. innoittaa, kirvoittaa ja virvoittaa


    Lähde: http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhu ... ta_verbit/


    3. Lista muista vaikeista sanoista

    kyynärpää (ei ”kyynerpää”)
    tällainen (ei ”tälläinen”)
    niinpä, mennäänpä jne. (Vaikka N ääntyy aina ennen P:tä kuin M.)
    jollekin, meillekin, pelätäkin jne. (Vaikka äännetään kaksi K:ta.)
    ollako (Vaikka äännetään kaksi K:ta)
    sinänsä (ei ”sinäänsä”)
    mieluummin (ei ”mielummin”)
    sanan ”sydän” taivutusmuodot: sydämellä, sydämen (ei ”sydämmellä” tai ”sydämmen”)
    hellyttävä ( ei ”hellyyttävä”)
    viimeksi (ei ”viimeeksi”, kuten joissain murteissa)
    pizza tai pitsa, molemmat oikein
    kaoottinen (ei ”kaaoottinen”)
    enää (ei ”enään”)
    erilainen (ei ”erillainen” tai ”erinlainen”)
    avoimuus (ei ”avoimmuus”)
    hiljempaa / hiljempää (molemmat oikein)
    periaate (ei ”perjaate”)
    siluetti / silhuetti (molemmat oikein)


    Tätä listaa saa vapaasti täydentää, ja kun kohtaatte sanan, jonka oikeinkirjoituksesta ette ole varmoja, voitte hyvin laittaa yksityisviestiä, niin selvitetään yhdessä, ja lisätään sana sitten tälle listalle.

    Jos huomaatte virheitä tai muuta täsmennettävää, ottakaa yhteyttä! Kiitos jälleen yhteistyöstä. :>

    Yksittäisten sanojen oikeinkirjoitukseen hyvä apu on FINSPELL: http://www2.lingsoft.fi/cgi-bin/finspell
    Myös täällä kannattaa vierailla: http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/

    Lähde: Iisa, Piehl, Oittinen: Kielenhuollon käsikirja
    Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

    "I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
    - Kaoru, Dir en grey

    Avatar by Ninjin.

    Avatar
    Amber
    Vuoden beta
     
    Viestit: 1282
    Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
    Paikkakunta: Tampere


    Paluu Kirjoittaminen & betaaminen

    Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

    cron