Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Barbiedoll » Su Maalis 27, 2011 3:31 am

Voi kuule, et tiedäkkään miten paljon tää uusi osa piristi mun muuten niin paskaa yötä! Olin ihan hämmentynyt, mutta kuitenkin tosi iloinen että tähän oli ilmestynyt jatkoa kaiken tän odotuksen jälkeen. Oon huomannut, miten sanon aina kaikista ficeistä, että jatkoa on tuskallista odottaa, mutta tässä ficissä se pitää oikeasti sataprosenttisesti paikkaansa. Eihän tässä meinaa paikoillaan pysyä kun yhtäkkiä osa onkin loppu ja tajuntaan iskee se tosifakta, että mielenrauhaa ei ole luvassa pitkään aikaan.
Mutta nyt itse osaan! Vihdoinkin sain tietoja Aoista, ja olin oikeasti ihan hämilläni miten mun aavistukset ja päätelmät piti paikkaansa, ainakin osittain. Oon jopa ihan ylpeä itsestäni!
Luettuani osan olisin oikeasti voinut juosta pihalle ja huutaa hoosiannaa, niin hyvä tämä osa oli! Osa alkoi mun mielestä tosi hyvin, mutta myös tosi erikoisesti.

Huoneen seisova ilma löi häntä kasvoille, tukki hänen sieraimensa. Tsukasa pidätti yskähdyksen.
Pöly, desinfiointiaine, ei-mikään. Haju oli persoonaton, ja ehkä juuri siksi niin epämiellyttävä. Muiden huoneiden tuoksuissa oli asujansa kuva. Kayan kynsilakka ja puuteri, Maon liiankin miehekäs hajuvesi, Kain suitsukkeet (hän puhui niistä loppuunpalamisen vertauskuvana), Dien monesti käytetyt urheiluvaatteet...

'Huoneen seisova ilma löi häntä kasvoille, tukki hänen sieraimensa' Siis oikeasti jumaliste nainen, mistä sää vedät näitä ilmaisuja? Tuo on ehkä hienoin kuvailu seisovasta huoneilmasta ikinä. Kun kuvailit noita muita hajuja, mulle tuli automaattisesti semmonen nuuhkimisreaktio. Pystyin jotenkin kuvittelemaan kaikki nuo hajut. Outoa vai outoa kenties.
Kun jatkoin ficin lukemista ajatuksen kanssa tuon mun nuuhkimiskohtauksen jälkeen, mä hämmennyin siitä, miten hyvin sä kuvailet kaikkea. Jopa se miten sä kuvailit Aoin ääntä, kuinka sitä ei ollut käytetty pitkään aikaan, sai mut ihan sanattomaksi.

Sinä edustat minulle samaa kuin ne muutkin.
Pakollista unohdusta.
Olevinaan apua.

Tuossa kohdassa mä tunsin sellasen läikähdyksen mun sisälläni. Oikeasti, tuli sellanen pakollinen sympatia, pystyin samaistumaan tuohon tunteeseen mitä Aoi tunsi. Aoin huoneessa tapahtunut oli mun mielestä tosi jännittävää ja jokseenkin ennalta-arvaamatonta. Lisäksi kaikki Tsukasan mietteet ja ajatukset on mun mielestä niin mielenkiintoisia. Saatan jumittua moneksi minuutiksi vaan tuijottamaan tekstiä näytöllä.

Yuusuke oli yhä nukkunut kuin prinsessa Ruusunen satavuotista untaan.

Tässä kohdassa hörähdin niin dorkasti kuin ihminen vaan saattaa. Vaikka tuossa kohdassa ei ollutkaan mitään erityisen hauskaa, se oli vaan tosi osuvaa, ja jokseenkin piristävää!
Skippaan nyt vähän, mutta ei voi mitään~

”Lohdullista. Saanko sitten tulla nukkumaan tänne?”
”Tämä sänky on liian pieni meille kahdelle.”
”Käperryn työtuoliisi.”

Tuo oli mielestäni aivan ihana pätkä tuossa muutenkin mahtavassa keskustelussa. Tsukasan ja Shinyan suhde on jotenkin tosi luonnollinen! Mun on taas tosi vaikea ilmaista mitä mietin, mutta siis niiden ystävyys on vaan niin todentuntoista! Mä hämmennyin (taas kerran...) siitä, miten helposti Shinya kertoi Aoista Tsukasalle.
Aoin tarina oli siis aikalailla sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan. Se oli todellakin surullinen ja traaginen.

Hän halusi olla se, joka saisi Aoin parantumisen alkamaan kunnolla. Turhan kunnianhimoista, ehkä, mutta Tsukasa aikoi yrittää.

Tsukasan mielenkiinto on ihanan vilpitöntä, ja mun mielestä on aivan ihanaa miten se on niin kiinnostunut ja innostunut auttamaan Aoita! Oot tehnyt Tsukasasta niin ihanan ja sympaattisen, etten kestä tätä!

”Toivottavasti sinäkin saat nyt unta.”
Shinya naurahti vaimeasti, lyhyesti, painoi kasvojaan alemmas. ”Niin.”
Tsukasa otti kaksi askelta, jolloin hän oli toisen luona. Pelkän mielijohteen ja pienen vikisevän intuition kehottamana hän hengitti syvään ja halasi toista. Kevyesti, muttei liian hellästi, kohteliaasti, muttei liian etäisesti. Ystävällisesti.
”Kiitos.”
Kun Tsukasa erkani Shinyan kehon lämmöstä, toinen katsoi häntä hetken hämmentyneenä ennen kuin laski katseensa.
”Hyvää yötä, Shinya.”
”Öitä.”
Kun toinen oli lähtenyt, huone tuntui vähän tyhjältä. Seinät eivät kuitenkaan tuijottaneet häntä samalla tavalla kuin aiemmin.

Hyi kun tuli pitkä quote... no.. mutta siis! Tuo kohta oli todella, todella ihana! Shinyan hämmentyneisyys on ehkä suloisinta ikinä~ Lisäksi nuo kaksi viimeistä lausetta, jotka kauniisti kursivoin, ovat ehkä ovelin loppu ikinä. Ne herättää mussa tosi paljon erilaisia tunteita, mutta taas kerran, päälimmäisenä niistä kaikista on mielenkiinto ja kärsimättömyys! Sait mut taas odottamaan jatkoa ihan täpöllä!

Öö. Joo! Tää on nyt aika sekava kommentti, mutta se on nyt sun ongelmasi. :--D Quottasin tavallista enemmän, joten sori nyt siitä D: ! Toivottavasti saat tästä jotain irti! Pistetään hei sekavuus kellonajan piikkiin! Se on jo puoli viisi!
Kiitos todella paljon tästä osasta, rakastan sitä! ♥
DIR EN GREY 23.8.2011
MUCC 17.1.2011
Versailles 29.06.2010

    3 tykkää.
Barbiedoll
Roudari
 
Viestit: 58
Liittynyt: Su Syys 20, 2009 2:24 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Su Maalis 27, 2011 12:46 pm

mayabi

Voimme siis todeta, että Orkrist on tehnyt betaustyönsä mallikelpoisesti, kun virheitä ei löydy! Ja eihän mulla ole väliä, miten kukin näitä lukuja lukee. Enemmän se lukijaa häiritsee, jos asioita menee ohi eikä tajua juttuja, kuin minua. Varsinkin, jos tiedän, että asia löytyy luvusta ihan selkosuomella. :D

Se hiippari siellä keittiössä... No voi olla, että siellä oli joku, mutta olisi se aika epätodennäköistä, eikö olisikin? Tsukasa kuitenkin laittoi valot sinne keittiöön ollessaan siellä, eikä se ole arkkitehtuurisesti mikään sokkeloinen keittiö. Saisi olla aika taitava, että sinne piiloutuisi jokin.
Saattaa kyllä olla, että Tsukasa jääkin kiinni, saattaa olla. Ehkäpä. (Oonpa ympäripyöreällä tuulella.)

En tiedä miten paljon intoa tässä ficissä olisi, jos asioita ei olisi haudattuna ties minne. 8) Pitäähän sellaisia olla, että jännitys pysyy yllä! Kaikkein isoin haudattu koira ei kyllä tuu vielä ihan hetkeen esiin.
Kyllä, Tsukasa lupasi, että se menee seuraavana yönä Yuun luokse. Kaoru kuitenkin sanoi Tsukasalle, että ei, se ei mene seuraavana yönä vartiovuoroon, koska Kaorun piti houkutella joku Yuusuken tilalle siihen vuoroon, eikä se halunnut suostutella sitä jotakuta vielä ottamaan Tsukasankin hoiviinsa. Siksi Tsu ei voinut mennä yötöihin, eli ei myöskään vielä Aoin luokse. Clear? :D Aoin reaktiosta emme vielä voi tietää.

Ja toki loppu voi olla ihan suloinenkin, eihän tämä ficci pelkkää kauhugenreä sisälläkään. Muuten tämä olisi aikalailla karmivampi ja hurjempi ficci. Kauhu on olevinaan tän päägenre, mutta sivugenrejä on monia.
Seksistä en sano mitään. ;)

Kiitos kommentista ja ole hyvä, jatkoa koetan luoda!


Michu

Kommentointi on erittäin suositeltavaa, varsinkin jos lukee jotakin ficciä. (Kamalaa tää mun aamuhuumori.)

Onko 'älyttömin ficci' tässä nyt positiivinen vai negatiivinen ilmaisu? XD Kai mä tulkitsen sen positiiviseksi, muuten tulee paha mieli. Ja kommentoida on parempi myöhään kuin milloinkaan, ja kaikkia osia voi myös kommentoida erikseen. ;)) On hyvä kuulla, että oot nauttinut ficistä tähän asti. Enkä tosiaan itsekään ole todellakaan hyvä sietämään kauhua, joten aina välillä tän kirjoittaminen ottaa mulle koville. Mielisairaalat ON mielenkiintoisia. Varsinkin vähän vanhat ja repsahtaneet. Tosin en uskaltais ikinä liikkua sellaisessa kuin isossa yhtenäisessä porukassa, josta kukaan EI katoais mihinkään, ja-- Joo. Inspiroivuus on aina vain suurta plussaa, kiitos!

Toki hahmolla on pysyvä persoonansa. :D Eiväthän oikeatkaan ihmiset yhtäkkiä vain muutu - ellei syynä juuri ole jokin sairaus tai lääke tms. - vaan heillä on aina ne omat piirteensä. Mäkin näen ficeissä kovin tärkeänä ihmisten persoonan ja sen, että se on... no, kokonainen. Yritän kovasti kehittää itseäni siinä koko ajan.
Ja olen oikeasti aika pahoillani siitä, että nää julkaisuvälit on niin suuria. En tee sitä tahallani tahi piruuttani, elämäntilanne vain ei ole ollut se helpoin ja kiireettömin missään vaiheessa. Voin vaan olla kiitollinen siitä, että ihmiset jaksaa kertailla vanhoja osia ja keskittää aivonsa ja muistinsa uuteen osaan pitkänkin ajan jälkeen.

Toivottavasti huonosta nimimuististas huolimatta muistat päähenkilöt. :D Syy siihen, miksen keskity ihan niin hirveästi moniin eri potilaisiin, on juuri se, että muuten tästä tulisi liian rikkonainen tarina, liikaa pointteja. Kuten voi huomata, tässä uusimmassa osassa oli suurimmaksi osaksi vain Tsukasaa ja Aoita ja Shinyaa, vähän joitain muitakin hoitajia. Pääjuoni keskittyy juuri näiden muutamien (ja joidenkin muiden...) ympärille, enkä halua sekoittaa lukijoita vetämällä liikaa yksittäisiä potilastarinoita mukaan, vaikka ne ihmisiä kiinnostaisivatkin. Noissa alkuluvuissa kerroin muista sairaista siksi, että itse kukin pääsisi paremmin kiinni Mer Morten kokonaiskuvaan, mutta ne eivät ole vahvasti oleellisia tämän ficin kokonaiskuvan kannalta.

Kieltämättä tätä ficciä pitää lukea aika keskittyen, kirjoitankin tätä sillä tavalla. Tässä luvussa oli aika vähän asioita, joilla ei olisi mitään merkitystä. Vaikka joku voisi ajatella, että höh, miks kasiluvusta puuttui action, niin kaikki tämä höpinäkin oli ihan merkityksellistä, vei eteenpäin koko juonikuviota.
Toki, jos jaksat, suosittelen kertaamaan tätä ficciä kokonaankin läpi~
Hienoa, että Aoi kiinnostaa! Tää tarina voisi tuntua vähän laimealta, jos hään tapauksensa ei kiinnostaisi.

Kiitos itselles, että ajankohdasta huolimatta jaksoit kommentoida. :D Yritän olla kiltti kirjoittaja ja saada seuraavan osan aikaan paljon nopeammin.


Barbiedoll

Piristämisestä aina hyvä kuulla~ Ja pahoittelen tuskan aiheuttamista, se ei ole tarkoitukseni. Yritän tuoda mielenrauhan tällä kertaa nopeammin!

Ilmaisuja vedän... En tiedä, kai mä koetan kuvitella kirjaimellisesti seisovan ilman ja sen, miltä tuntuu avata ovi ja astua sellaiseen huoneeseen, jossa ilma ei järin raitis ole. Oon huomannut hajujen kuvailun kovin toimivaksi, se monesti onnistuu tuomaan oikean tunnelman.
Rakastan myös kuvailla ihmisääniä. Niitä tosin on hankala kuvailla monipuolisesti. :< Hankalaa oli myös yrittää kirjoittaa oikeasti kiinnostavasti eikä liian lyhyesti tuo Aoin huoneessa tapahtunut tilanne. Oon onnellinen, jos se oli ainakin sun mielestä jännittävää!

Yritän, kauheasti yritän saada Tsukasan ja Shinyan suhteen tuntumaan luonnollisesti, mutta myös tavallaan epävarmalta. Shinyalla on omat syynsä kertoa Tsukasalla Aoista. Voidaan ajatella, että se sillä tavalla haluaa pysyä Tsukasan suosiossa, tai että se halusi parantaa Tsun mielialaa, tai sitten-- jotain muuta. Viinin vaikutusta, kenties?
Tsukasa, ihana ja sympaattinen? Oho, hämmennyn nyt minä ihan. :D Okei, kai siinä sympaattisuutta on, mutta miun nähdäkseni miesparka on aika ongelmainen ja stressaantunut tällä hetkellä. Toisaalta se on niin vahvasti se mun näkökulmani, nään varmaan oikeasti kaikki hahmot melko eri tavalla kuin lukijat. Tätä pitää pohtia. Mutta aina parempi, jos hahmoista pidetään~

Mä kun luulin tekeväni lopusta nyt sellaisen, että ihmiset ei ole kuin kuumilla hiilillä. :---D Sekavuus ei ole sun kommenttisi ongelma, eikä kyllä quottaaminenkaan - itse syyllistyn siihen suuresti silloin harvoin, kun ficcejä ehdin kommentoida. Saat täysin anteeksi, koska ei sun kommentissa mitään vikaa ollut, ei. Kiitos itsellesi ja ole hyvä.
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    2 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Wexiina96 » Su Maalis 27, 2011 5:35 pm

Mun pitäis olla rippikoulussa vajaan tunnin päästä, enkä oo yhtään valmis menemään sinne, mutta luin silti hetkeäkään epäröimättä tän uuden osan O_______O
Olin ihan OMG ko tähän oli tullut jatkoa.

Tsukasa on kyllä niin reilu jätkä, ettei mitään väliä. Se alkaa musta yhä enemmän vaikuttaa hullulta. Ensinnäkin, se tavoittelee omaa etuaan välittämättä oikeastaan muista ihan hirveästi. Yuusukeakin se on käyttäny ihan törkeästi hyväkseen. Sen lisäksi sillä on melko selkeänoloinen pakkomielle kaivella toisten asioita - ainakin niitä, mitkä sitä sattuu kiinnostamaan. Lisäksi se näki tässä osassa jopa harhoja. Se myös näkee pahoja painajaisia. Unet ovat mielen venttiili, josta mieli päästää itseään kalvaavia asioita purkautumaan. Alias Tsukasalla on oikeesti paha probleemi päässään.
Mä siis odotan innolla, missä vaiheessa ne muut hoitajat pistää sen lukkojen taakse.
Ja oon myös sitä mieltä, että toisen hullun (Aoin) seura ei tässä tilanteessa tee yhtään hyvää Tsukasalle. On siinäki pari: Toinen valehtelee päivät pitkät kaikille ja toisen esittää vähän kaikenlaista.
Ihmettelin muuten, että miten ihmeessä Kaoru päästi Tsukasan noin vähällä takas yövuoroon? Koska Tsukasahan luvattiin sinne nimenomaan sen takia, et se pitäis Yuusuken hereillä ja silti se anto sen nukkua. Vai voiko kyse mahdollisesti olla siitä, että Kaoru ei jaksa katella ko. henkilöä päivävuorossa? Tai siitä, että muut hoitajat on käyny valittamassa Kaorulle, että Tsukasa on tiellä?
Tai mahdollisesti jopa, että Aoin hämärät projektit onki sellasia, että ne testaa noita hoitajakokelaita sillä, osaako ne tehä töitään tunkematta nenäänsä joka paikkaan ja totteleeko ne yhtään? Että Aoi kantelee kaiken, mitä Tsukasa tekee suoraan Kaorulle? XDD Ehkei...
”Oli silti vastuutonta jättää harjoittelija yksin”, Yuusuke mutisi ja lisäsi vielä synkästi: ”...Kaorun mukaan.”

Yllättäen oli. Eihän se Tsukasa välttämättä tiedä, mitkä niillä potilailla on oirekäyttäytymistä, mikä tavallista. Tuosta Kaorun sanan edestä puuttuu väli.
Hänen kauttaan voisin kostaa kaiken
mitä he ovat minulle tehneet.

Tuosta kaiken sanan perästä puuttuu tavallaan pilkku, koska sen jälkeen tulee epäsuorakysymyslause, mutten tiedä sitten, voiko se olla jokin tyylittelykeino.
Muita virheitä en koko osasta bongannukkaa. Vaikken oo ihan 100% varma oliko siellä muita, kun oon nukkunu vaan kolmeneljä unta ja senki nähny painajaisia, mutta tuskin siellä oli virheitä n_n

Ja sitten. Mua edelleen häiritsee kellari, rasahdus keittiössä ja kursiivit.
Kellari on jotain niin hämyä. Siis mitä siellä oikein säilytetään? Kouyoun pakastettua ruumista? Vaikka mullon yleensä hyvä mielikuvitus [<--- aina se lesottaa] niin nyt en keksi yhtään mitään järkevää. Kun tavallaan siellä vois olla jotain kauheeta kuvamateriaalia tai tällästä, muttei se olis niin paha, eikä sen takia kiellettäis menemästä kellariin. Toisaalta jotku kummituksetki vois olla aika järkkyjä, mutta ehkei sentään. Toisaalta siellä vois olla jotai hautoja suurinpiirtein, mutten oikein usko sitäkään. Tavallaan melkein uskon, että siellon niiden rahojen säilytyspaikka, mitä ne saa tosta Aoista. Sitten ne vaan pelottelee sinne menemisestä, jotta kukaan ei pöllis niitä rahoja. (Mikä taas on Tsukasan tapauksessa huono juttu, koska sillon jätkä tulee vaan entistä uteliaammaksi.) Mä odotan innolla, missä vaiheessa Tsukasa kikkaa sen kellarin ja kiinnostuu siitä. Oon melkosen varma, että niin jossain vaiheessa käy.
Rasahdus keittiöstä. Musta se on edelleen työntekijöitään keittiön komerossa vaaniva Kaoru. Koska eiköhän se oltais huomattu jo, jos Die siellä hilppois käytävillä ympäriinsä. Yuusuken avaimet vois periaatteessa olla sellaset, joilla se pääsis kulkemaan, kun se Yuusuke on sellanen jakorasia noiden suunnitelmien toteutuksen suhteen. Ajattelin ensin, että olis sen nyt huomannu, jos Die olis sen lukon hajottanu, ko tuskin se sitä siellä minkään hitsauslaitteen ja maskin kaa korjailee (mielikuva on kyllä jotain niin naurettavaa, että XD).
Toisaalta [<--- lempisanani *silmien pyöräytys*] tuo vois olla osa sitä Tsukasan pään sisällä itävää ongelmaa. Kuuloharhat olis vaan kiva lisä kaikkeen tollaseen muuhun, mikä sitä vaivaa.
Kursiivit... Ne ei siis ollut Dien. Aloin pohtiin sitä ja olin jo kolmatta kertaa (tän osan lukemisen jälkeen) sitä mieltä, että 'hei, se oli se Kouyoun murhaaja!', kunnes jälleen muistin, että se murhaaja oli Aoi, eikä ne olleet Aoin. Siis kyseessä on tyyppi, jota luullaan tyhmäksi. Yuusuke tuo ei varmaankaan ole (XD), viimeistä kohtaa lukuun ottamatta nuo sopis Tsukasaan ja sen tulevaisuuteen hyvin. Toisaalta muu ficci on kirjoitettu imperfektissä, joten toihan voi olla tulevaisuuden Tsukasa, joka vaan muistelee tän tarinan lukkojen takana...
(Tässä välissä kävin rippikoulussa, joten loppusisältö voi olla vieläkin erikoisempaa ja enemmän asian vierestä. )

Ja nyt tähän ko. osaan. Tsukasa tosiaan meni sinne Aoin huoneeseen. Musta oli hyvä yksityiskohta, että Tsukasa alotti keskustelun paperin ja kynän kanssa, mutta tavallaan mua harmittaa, että ne sitten loppujen lopuksi puhu kuitenkin normaalisti = Kaoru kuuntelee seuraavaksi suurella mielenkiinnolla työhuoneessaan, että mitäs mitäs, Tsukasahan se siellä jutustelee Aoin kanssa ihan noin vaan.
Odotan oikeesti todella innolla sitä, kun Tsukasa kuulee puolivahingossa (salakuuntelee ilman mitään tunnontuskia), kuinka muut hoitajat ihmettelee, että mitä se Aoi oli seisoskellu huoneensa ovella kyyläillen käytävälle, että josko sitä Tsukasaa näkyis. Jotain muutosta siinä kuitenkin on. Onhan, onhan??!! ;_______; (et voi kieltäytyä kirjottamasta niin, kun pyydän näin nätisti:) Ujelo kiltti, kirjotathan Aoin käytökseen jotain muutosta Tsukasan jäljiltä? Edes jotain pientä *puppyface* (joo tän kommentin laatu on taas jotain niin hämärää).
Mutta noi kursiivit mietityttää tässäkin osassa. Onhan ne nyt Aoin? 'olevinaan apua' eikse viittaa hoitajasta puhumiseen? Eiks tuo ookki Aoi? Vai oonko oikeesti vaan tyhmä?
Mut mitä se tarkottaa avulla? (se on vaa puutteessa, väitä mitä väität) Onks kyse niistä painajaisista? Siis itsekin näen joka yö painajaisia, mutten koe sitä ahdistavana. Aoin painajaiset voi tietysti olla rajumpaa luokkaa, joten nehän voi ahdistaa ihan järjettömän paljon. Jos oletetaan, että Aoin painajaiset toistaa sitä Uruhan (sori, en osaa sanoa sitä Kouyouksi u_u') murhaa, niin kyllä määkin olisin siinä vaiheessa jo hieman, että apua. Ärsyttää sinänsä, ko se Aoi saatto vaan huijata ._______.
Ranteiden puristaminen oli myös ihana yksityiskohta.

Tulin tässä ajatelleeksi, että entäs jos sinne vuoroon tulee nyt Tsukasan kanssa joku tyyliin Tora tai Shinya? Toraa en sillain usko, koska tuskin se haluais olla näkemättä rakasta Ayumuaan päivätöissä. Shinya olis siitä ikävä, että se tietää tavallaan, mitä Tsukasa juonii, tai siis sillä on aavistus, mutta kuitenkin. Enkä usko, että Tsukasa haluais pettää Shinyan luottamusta.
Siitä pääsenkin siihen loppukohtaukseen, jossa Shinya tunkeutuu Tsukasan huoneeseen. Nyt mäkin alan jo uskoa siihen, että Shinya saattais tykätä Tsukasasta, koska se jäi tonne vaan hillumaan niinku sillä ei muka ois mitään piilomotiivia. Mutta ei kai tossa. Keskustelu toimi hyvin ja kuulosti luontevalta, eikä sellaselta tennäiseltä ja kirjotetulta, hyvä hyvä.
Olisivat nyt vaan ryypänneet enemmän ja päätyneet tekemään jotain muutakin kuin tollasta 'ei me tykätä toisistamme, hihihi, halitaanpa nyt iha hellästi ja ollaan vaa ystäviä, ihihihi'. Mutta älä käsitä väärin: Se, että mä oon tällänen kunnollisten ficciseksikohtausten (joita sä satut kirjottamaan) perään kuolaileva ihme heppu, joka näkee myös romansseja kaikkialla, ei ole sun vika.
Aoin mielisairaus, mikä se sitten onkaa (pakkonäytteleminen?) oli tosi kiinnostavaa luettavaa. En osaa oikeestaan ees selittää, mikä siitä teki niin mielenkiintosta (Aoi ja mielisairaus?), mutta kuitenkin. Varmaan siitä oli mahtava lukea, kun on kahdeksan osaa ootellut, että Aoista kerrottais jotain, niin se kiinnostais vaikka siinä selitettäis sen eskarin tehtäväkirjan sisältöä XD Nuo tiedot oli kuitenkin loogisia ja selkeästi esitettyjä, joten jopa mä ymmärsin ton XD
Tsukasa piti siitä ilmeestä Shinyan kasvoilla, se sai toisen vaikuttamaan paljon helpommin lähestyttävältä.

Huono tekosyy Tsukasa. Kyllä se jokin muu syy on, jonk takia sä siitä ilmeestä pidät.
Tuosta taas pääsen lempikohtiin, joita tässä osassa tuon virkkeen ensimmäisen lauseen lisäksi oli esim.:
Ilmeisesti hän kuuluisi pian Mer Morten asiakkaisiin eikä henkilökuntaan.

Tuo tukee niin mukavasti sitä, mitä mä oon tässä nyt koko ajan tehny varmemmaks itelleni, että Tsukasa ei kohta enää vieraile siellä selleissä, vaan on siellä kohta ihan vakituisena vieraana. Ja siellä ei paljoa asioita urkitakaan.
Pitkästä aikaa Tsukasan pakkomielteen nihkeä ja epätoivoinen ote hellitti,...

Onko mulla kenties pakkomielle etsiä täältä lauseita, jotka tukee mun mielipidettä siitä, että Tsukasa sekoaa? Se jopa myöntää omistavansa pakkomielteen. Toisaalta ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel sen kadottamista kohden, joten sinänsä ei hyvä [<--- reilua toivoa toisen sekoavan].

Kohtia, joista en olis pitänyt, oli hyvin vähän/ei ollenkaan. Lopetuksesta en tavallaan pitänyt, kun siitä ei tällä kertaa selvinnytkään mitään elämää suurempaa, mutta toisaalta, jos siinä olis ollu joku paljon paljasta herätelause, niin valittaisin varmaan siitäkin, ettei sellasta informaatiomäärää saa vaan yhtäkkiä lätätä päin naamaa = en selvästikään oo koskaan tyytyväinen.
Pohdin myös, että toisaalta tuun hulluksi, kun joudun oottaan tähän jatkoa, koska oon utelias, mutta aina kun uus osa tulee, saan totaalisen sekokohtauksen. Voisin verrata tätä huumeeseen siten, että kun ei ole jatkoa, on vierotusoireita ja kun on jatkoa, on kauheat reaktiot. (Oireina mm. epämääräinen kiljahtelu, hypähtely ja toistohäiriöt [useimmiten sana 'jes']) Eroavaisuus huumeiden ja tän ficin välillä on kuitenkin se, että tän lukeminen ei maksa ja ettei tää oo kertakäyttöinen - saman osan voi lukea useamman kerran. Myöskään tän ficin lukeminen ei oo lailla kiellettyä. (joo, miten tää nyt meni taas tälläseksi XD)

Joo ehkä tämä kommentti oli nyt tässä, kun mun päässä pyörii enemmänkin kuva alastomasta Aoista Kaorun työpöydän päällä hämärässä valaistuksessa pelikorttien sataessa sen ympärillä >XDD
Kuitenkin, kiitos ihan järjettömästi uudesta osasta ja nyt osoitus siitä, kuinka ahne ihminen mäkin oon, koska juuri kun oot saanu kirjotettua uuden osan sydänverta vuodattaen, niin mä tuun ja oon ruinaamassa lisää. Eli siis JATKOA!! <33
Kiitän ja kumarran ja lähden häpeämään taas sitä, kuinka huonon kommentin oon saanu kirjotettua. (ja sori tässä kommentissa on varmaan miljoona kirjotusvirhettäki)
< 3

    1 tykkää.
Avatar
Wexiina96
Teknikko
 
Viestit: 122
Liittynyt: To Kesä 11, 2009 8:04 am
Paikkakunta: Seoulu

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Su Maalis 27, 2011 7:28 pm

Päätin parantaa tapojani ja vastata mahdollisimman pian näihin kommentteihin ainakin nyt, kun mulla on vähän aikaa. :D Eli kiitos kommentista Wexiina96.

Tsukasa on vähän seko, mutta ei se nyt ihan niin seko ole. Luulisin. Ei se harrastele muiden asioiden kaivelua muuten kuin Aoin kohdalla, sehän sen pakkomielle on. Lisäksi tollasia harhoja voi nähdä kuka vain, toki todennäköisyys kasvaa jos on päästään vähän vajaa. Painajaisia se on nähnyt tähän mennessä... kaksi? Tarpeeks stressaava elämä tuottaa niitäkin. Tosin tiedän paremmin kun hyvin, että stressistä sitä vasta seota voikin, mut. En tiedä, kai haluan puhua Tsukasan selväjärkisyyden puolesta. XD Kyllä sille on problema, ja vielä pahempi kehittymässä, mutta kyllä sillä vielä on järki kädessä. Ainakin suurin osin.
Ja toisaalta, Aoin selväjärkisyyshän voi saada Tsukasan ajatteleen selvemmin. Jos se yrittääkin selvittää Aoin ongelmia järkevillä tiedoillaan ja taidoillaan, koska loppujenlopuksihan sen suurin pakkomielle tällä hetkellä on päästä Aoin luokse. Sitten kun se on päässyt luokse, se voi antaa omien aivojensa hellittää, kun sen ei tarvitse mielipuolisesti suunnata siihen yhteen päämäärään.
Kaorun motiivit sitten taas... Kyllä se tavallaan näkee Tsukasan sanoissa pointin. Se kuitenkin luottaa Tsukasaan vielä jollain tasolla, koska ei se osaa olettaa, että kukaan puuhailis mitään niin hullua kuin Tsu. Kaoru myös tietää satavarmasti, että jos jotain olis tapahtunut potilaiden tilassa, sille olis kerrottu, koska se tietää asiat parhaiten ja vetää sitä koko puljua. Näin se siis päättää armollisesti antaa Tsukasalle toisen mahdollisuuden, koska ainakin se nyt tietää, että Tsu pysyy hereillä. :---D Tsukasa kuitenkin on tehnyt työnsä ihan hyvin yleisesti ottaen.
Suoraan voin sanoa, että Aoi ei ole mikään testikappale. 8'D

Tuosta Kaorun sanan edestä puuttuu väli.

Yritin katsoa Kotuksen sivuilta, onko tähän joku sääntö, mutta siellä ei ollut, koska kolmea pistettä käytetään yleensä lauseen lopussa, ei alussa, kuten tässä poikkeuksellisesti. Kuitenkin koska kolme pistettä on kaikessa muussa käytössä sääntöjen mukaan kiinni muissa välimerkeissä (tai kirjaimissa), niin miksi se olisi eri tavalla toisessakaan järjestyksessä? Kerro, jos sulla on jostakin varma tieto tällasesta kielioppisäännöstä.

Tuosta kaiken sanan perästä puuttuu tavallaan pilkku, koska sen jälkeen tulee epäsuorakysymyslause, mutten tiedä sitten, voiko se olla jokin tyylittelykeino.

Tässä tapauksessa se on nimenomaan tyylittelykeino. Jos nuo lauseet olisivat samalla rivillä, olisin laittanut sinne pilkun. Olen kuitenkin halunnut tehdä näistä kursivoiduista ajatuksista / unista tyylillisesti erilaisia, vähän runon tyylisiä. Runoissahan kielioppisääntöjä voi hallitusti rikkoa. :D
Veikkaisin myös, että Orkrist on ollut aivan hereillä betaillessaan, joten en usko, että niitä virheitä sieltä pahemmin löytyisi.

Kellarin on tarkoitus olla hämyä. ;) Keittiörasahduksen oli myös tarkoitus olla hämärä juttu!
Aoin ja Tsukasan ei valitettavasti ollut mahdollista jatkaa keskustelua paperilla, sattuneista syistä. Koukku on myös siinä, että koska Kaoru luottaa Tsukasaan ja siihen, että sille olis kerrottu poikkeavasta toiminnasta, ei sillä oikeastaan ole syytä kuunnella ja katsella yöllistä todistusaineistoa. Vaikka totta, Kaorullakin on äänentunnistimet huoneessaan, mutta kyllä senkin miehen täytyy välillä nukkua.
Aoin käytöksestä en sano mitään, koska en ole sitä edes suuremmin vielä miettinyt, kun nyt näin rehellisiä ollaan.
Alkupuolen lyhyet kursiivit olivat Aoin ajatuksia, kyllä. Ja apu... No, jos kerran sen tähän mennessä saama apu on ollut Aoin mielestä 'olevinaan apua', ehkä se haluaa Tsukasalta sellaista apua, joka sen mielestä toimisi. Kyllä, sillä on taka-ajatuksia, mutta ei, en ole kertomassa niitä. n__n Aoin painajaiset on ehdottomasti rajuusluokkaa 10+.

Kuten tosiaan saattoi huomata, Shinya jopa saa Tsukasan aatteleen muuta kuin Aoita, joten voisimme ajatella, että Tsukasa ei haluais pettää Shinyan luottamusta. Onhan Shinya auttanutkin sitä ennen.
Ei työviikolla ryypätä ja harrasteta likaisia. 8< Kilttejä poikia ovat.
Aoin sairaus ei ole pakkonäyttelemistä. Sitä se lähinnä käyttää tietoisesti, sillä sehän osaa näyttelemisen normaalin elämänsä työnteon puolesta. Toki sekin sulautuu osaksi sen sairastamista, mutta pääasiassa sen oireet ovat muuta kuin näyttelemiseen/esittämiseen liittyvää.
Ja oot ihan oikeessa siitä, et Tsukasa alkaa tiedostaa ongelmansa jo paremmin.

Joo, no, sen verran alkaa tässäkin väsyttää, että taidan jättää tän pohdiskelemisen tähän. :D Mutta on mukavaa saada tällaisia kommentteja, jotka saa mut kovasti pohdiskelemaan kaikkea. Kiitos kehuista suuresti ja ole hyvä, kyllä mä yritän jatkoa saada aikaan!
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    2 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja shunshun » Ma Maalis 28, 2011 12:23 am

Ah, ihanaa tämä jatkui<3
Joskin pahimpaan mahdolliseen kellonaikaan: yöllä :'D teitkö sen tahallasi kenties...

Kuten arvata saattoi, en malttanut odottaa seuraavaa päivää, vaan luin heti (mutta sytytin pari valoa, koska pelkään jo valmiiksi pimeää; kauhukertomusten kohdalla näytön valo ei tod. riitä). Ensin tajusin, että joudun lukaisemaan 7. osan loppua hiukan, jotta muistan, mihin viimeksi jäätiin. No pääsin aika nopeasti taas mukaan juttuun ja sydän hyppi jossain kurkun tienoilla leikkien aataminomenaa. Yyyh, en voi tarpeeksi kuvailla, miten tutinoissani olin - kirjaimellisesti - rutistin paidan helmaa ja kieltämättä pelkäsin ihan hitosti :D Viimeksi sanoin, etten kestä tuhoontuomittuja ideoita ja niiden toteuttamista, kuten Aoin oven avaaminen, joten huusin mielessäni taas "Eiiii! Ei, Tsukasa! Et nyt avaa sitä, me kuollaan! Mennään äkkiä pois täältä, mua pelottaa ja tää ei pääty hyvin yhyy."
Samalla kuitenkin tuupin henkisesti Tsukasaa ovesta sisään, kun se viimein raottui :------D

Aoi... Ah, mun kauan odottama Aoi<3 Olen varmaan _niiiiin väärässä, mutta... Aoi on ihan megaliikkis!!! Siis yhyy miten söpö ja herttanen poika. Hieman harhainen eittämättä, mutta siitä huokui jotain tosi hellää ja lempeää. Ehkä siihen vaikutti paljon Aoin rauhallisuus ja alkupuolen lagaava olemus.
Onneksi en ole Tsukasa, olisin nipistänyt poskesta, halannut ja hellitellyt söpöksi <3_____<3
Mmm... Siinäkin vaiheessa, kun Aoi kävi kiinni, se sama tunne jatkui, jatkui tilanteen loppuun saakka. Aoista tulee varmasti mun lempihahmo, vaikka kuvailisit sen leikkaamassa Tsukasalta varpaita pensassaksilla... Aoi olisi silti ihanan rauhallinen ja lempeä liikkis. Uskon, että myös Aoin surullisella tarinalla on jotain tekemistä asian kanssa jos sikseen tulee. Samastun myös voimakkaasti Tsukasan haluun pelastaa Aoi ja parantaa hänet :'< Siis niin höpsö ideakin kuin se onkaan - ja sinua arvaillen et edes anna Tsukasan onnistua mahdottomassa tehtävässä.
Eli joo... Rakastuin. Haluan oman Aoin tohon sängyn nurkkaan ;A;<3
Okei, toivon, etteivät Aoin näyttelijänlahjat ulotu kehonkieleen, koska en halua huomata kaiken olleen huijausta.
Olen muuten kiinnostunut, teetköhän Aoista ns. pahan niin, että hän on sisältä oikeasti ilkeä ja kamala. Teetköhän hänestä sairauden vuoksi pahan, mikä vain nostaa empatiapisteet taivaisiin<3 Vai teetköhän sittenkin Aoista yllättävän hyvän hahmon, joka haluaa kieltämättä kostaa - mutta onko hän paha ihminen.
Ihkutus lopullisesti sikseen (ainakin toviksi)... Aoin sairaus on ehdottomasti äärimmäisen mielenkiintoinen ja rakastan sitä, että hän ei ole looginen tapaus. Usein mielisairaiden kanssa noudatetaan paljon logiikkaa, kuten rutiineja ja tietyllä tavalla suhtautumista yms. Aoin kanssa se on mahdotonta, koska Aoi ei itsekään reagoi loogisesti. Se saa Aoin tuntumaan... Ei terveeltä, vaan melkein ei-ihmiseltä. Siitä pojasta samalla huokuu jotain... Jotain, mikä vetää mua puoleensa luultavasti yhtä paljon kuin Tsukasaakin. En osaa todellakaan sanoa, mikä se on, mutta haluan enemmän. Luultavasti kokonaisuus, sairauden selittämättömyys, menneisyys, ristiriitainen ja vaihteleva olemus, sekä oma uteliaisuuteni ja samastumiseni Tsukasan auttamishaluun.
Tässä ficissä ei ole ehtinyt miettimään parituksia, koska kaikki on niin jännää... Eikä niiden puuttuminen huonontaisi tätä lainkaan. Nyt kuitenkin luulen olevani hajulla parituksesta, koska muistaakseni prologissa oli jotain viittauksia - oi kyllä, näemmä on - siihen, että Tsukasalle ja Aoille tulee kehittymään mielenkiintoinen side... Ainakin hetkeksi; lopputulos ei varmaankaan ole kaunis. Hmm... Rakastuukohan Aoi Tsukasaan vai onko se esittämistä. Tsukasa luultavasti on hiukan liian sinisilmäinen ja säälii Aoita ollakseen rakastumatta. Sikäli mikäli minulla on nenää nyt ollenkaan ja näille pojille kehittyy jotakin... Itkettää jo valmiiksi se, että prologista päätellen loppu ei ole onnellinen, joten pettääköhän Aoi Tsukasan luottamuksen täysin. Okei, mulle sopii jos Aoi kostaa vaikka koko maailmalle ruumis kerrallaan, mutta en halua edes ajatella niin kipeää ajatusta kuin hyväksikäyttö ´A`
Btw, tässä osassa viittasit mielenkiintoisen ympäripyöreästi, että oliko Aoi nyt kuitenkaan poikaystävänsä silpoja. Tavallaan annoit ymmärtää, että kyllä, muttet sanonut aivan suoraan... Satuitkohan tekemään sen tiedostamatta vai tarkoituksella...
Mua olisi kyllä kiinnostanut tietää enemmänkin tästä murhan lopputuloksesta :D Olen kova ällöjen asioiden perään, jos leffassa on verta, suolenpätkiä ja paska juoni - se on hyvä vain sisuskalujen vuoksi. Hmm... Kieltämättä joo, olisin ihan gorenkin ystävä, mutta en nyt ihan sitä odottanutkaan enkä toivokaan (tyylisi on tarpeeksi kaunopuheinen ja runollinen, jotta vältyt gorelta väkisinkin). Enemmänkin olisin halunnut vain tietää - vaikken teekään tiedolla mitään -, sillä olen äärimmäisen utelias luonteeltani.

Odotan Tsukasan seuraavaa visiittiä innolla. Onkohan Aoi vihainen ;;;____;;; saakohan Tsukasa anteeksi. Haluan niin kovasti päästä Aoin päähän, vaikken tiedä tulenko koskaan pääsemään sinne. Ellei Aoi päästä Tsukasaa sinne oikeasti - vaan näyttelee -, niin yhyy. Olen silti hyyyyvin utelias, kaula kenossa, nenä kiinni näytössä ikään.
(Miten Tsukasa ensi kerralla pääsee livahtamaan Aoin luo, tuskin hän joka kerta voi nukuttaa hoitajia ja "menen vessaan... sammutatko huoneen 19 ruudun siksi aikaa?" olisi hieman outoa :DD)

Tiedoksi vaan, että kylpyhetki oli värisyttävä. Inhoon jos jotain näyttää olevan jossain (höyryssä, pimeässä...) ja sitten ei olekaan, mutta jäät miettimään, oliko sittenkin. Huu, oon niin surkee kestämään pelottelua... Kohta meen herättään jonkun koiran mun unikaveriks, kun en uskalla nukkua - tai ainakin vähintään ruttaan mun Gloomy Bearin kainalooni ja aattelen perhosia.
Kun joskus menemme kellariin... En voi lukea sitä illalla ollenkaan :'D Muuten en oikeasti uskalla nukkua... Yyy pelkkä ajatus pelottaa jo nyt niin paljon, että sytytän taas valon. Tämä ficci on hankala mulle, oon niin järkyttävän säikky, mutta samalla tykkään tästä, etenkin elementeistä, joita käytät. Enkä voi vaan lakata lukemasta, vaikka sydän on jo viittä vaille kielen päällä pomppimassa ulos suusta :D

Shinya oli herttainen pienessä maistissa, ensimmäistä kertaa tunnuin saavan hänestä aidon kuvan ja pidin siitä. Shinshin oli lämmin ihminen, tosin olin jo ihan O_O oooh, kun Tsukasa ja Shinshin seisoskeli turhan lähekkäin. Toivon kovasti Tsukasa/Aoita, koska se olisi tyhmin, jännittävin ja samalla myös kuumin mahdollinen tempaus<3

Ihana, kun Aoin tapaamisen jälkeen rauhoitit vähän XD olisin muuten saanut slaagin! Joskin ahdistavan jännittynyt ilmapiiri jatkui läpi osan, mikä lienee genrejesi tarkoituskin. Mutta siis, hyvä, ettei koko ajan mennä kieli vyön alla, vaan muistat antaa tilanteen hengittää hetken ennen seuraavaa ahdistusaaltoa.

Pakko sanoa, että osa loppui ennen kuin odotin. Siis ei töksähtäen, mutta olin niin ahmimisfiiliksissä, että scrollasin ihan tunnelmissa alaspäin ja kun osa loppuikin olin ihan "hei, mihin loput meni, ei tää vielä nyt lopu" :DD Eli odottelen siis jatkoa, johon - toivokaamme - ei mene ihan yhtä kauan kuin tämän kanssa (älä huoli, ei ole painostusta, pikemminkin toivomus, että saat aikaa ja inspistä yhtäaikaisesti).

Kiteytettynä tämä oli kuin seksiä, joka jäi viime kerralla esileikkiin. Intensiivistä, tunnelmaa olisi voinut leikata piparimuoteilla, kunnes se lopulta hälveni ja rauhoittui, joskin pieniä jännitysimpulsseja poukkoili alituiseen mukana - se piti tekstin ja tunnelman kasassa, ettei rauhallisuus lässähdä ihan muodottomaksi. Tämä oli nyt se rakennetta kommentoiva kohta :D

En tehnyt lainauksia, mutta ellet muka arvaa, niin suosikkejani olivat kaikki ne kohdat joissa oli Aoi *-* Sen jälkeen suosikkejani olivat kohdat, joissa ajateltiin tai puhuttiin herrasta :D Nyt varmasti yllätin sinut.

Nyt tuo 14? tuntuu niin lopulliselta, sillä tavallaan toivon, ettei tämä koskaan päättyisi. Olen tottunut siihen, että tämä jatkuu enkä haluaisi, ettei se enää joskus jatkukaan *haikeaa* (okei, vikassa osassa on haikeaa).
Seuraavaa osaa odotellessa...
Kiitos kaunis!


Yhyy, Aoi<3
-Mä en ole homo!
- Vidoll Shun

Ruokalista

    4 tykkää.
Avatar
shunshun
Pääesiintyjä
 
Viestit: 647
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:56 pm
Paikkakunta: Inside every mind blowing orgasm

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Ma Maalis 28, 2011 5:36 pm

Tähänkin on kyllä niin pakko vastata samantien. :D Eli kiitos kommentista, shunshun, se antoi minulle hilpeitä hetkiä.
En jatkanut tätä tahallani yöllä, vaan laitoin tämän niin pian nettiin kuin vain mahdollista saatuani valmiin betauksen. :D Enhän mä nyt niin ilkeä ole, että tahallani yöaikaan aina julkaisen.
Oon kai vähän sadisti, kun musta on kivaa, että ihmiset eläytyy mukaan - vaikka se sitten tarkoittaiskin niitä kurkussa hyppiviä sydämiä ja rutisteltuja paidanhelmoja. Kunhan kukaan ei ala huutaa Tsukasalle ääneen, niin oon tyytyväinen. 8D

Musta on myös ihan oikein sanoa Aoita liikkikseksi. :( Onhan miesparka nyt kokenut kovia! Eikä se ole samantien syömässä Tsukasalta ruumiinosia irti, varsin leppoisa kaveri siis. Saattaa kyllä olla, ettei se olisi tykännyt hellittelystä ihan hirveän paljoa.
(Oma Aoi sängynnurkassa kelpais kyllä itse kullekin... ´3`)
Eikä se kaikkea huijaa. Ei sairaan ihmisen voimat sellaiseen riitä, tai ainakin mä näin kovasti oletan tässä kohdassa. Eiku hetkonen, mähän sen päätänkin, mitä tässä ficissä tapahtuu. Hoh. Voin sanoa, et Aoi on monipuolisempi, kuin mitä voisi ensilukemalta olettaa. Onhan se kuitenkin ehtinyt muuttua vaikka mihin suuntiin ollessaan vuoden miltei tauotta neljän seinän sisällä.
Loogisuus ei ole niin pelottavaa kuin epäloogisuus, niinpä. :D On paljon helpompi pitää kaikki varpaillaan, kun Aoin kohdalla ei voi ihan tietää, mitä odottaa. On jollain tavalla helpompaa kirjoittaakin sitä sellaiseksi, mikä tosin ei kyllä vaikuttanut alkujaan siihen, millaisen päätin Aoista tehdä. En mä kauheasti tietoisesti päästä itseäni helpommalla tässä kirjoittamisessa, vaan teen niin kuin tuntuu parhaalta tarinan kulun kannalta. ...Ihan ku menisin nyt jotenkin ohi aiheesta.
Olis kyllä surullista, jos joku ei olisi tähän mennessä huomannut, ettei paritukset oo tän ficin pointti. On tässä aika paljon keskitytty vähän muuhun! Sitäpaitsi, kuka nyt rakkautta ehtii miettiä pöpien seassa, kysyn vaan. (Vaikka rakkaus ei kyllä kysy, se voi vaan tulla. ...Öh.) Ja pakko tässä on myöntää todeksi tuo prologin vihjailukin, mutta mitään enempää en suostu asiasta kertomaan, luonnollisesti. ::D
Siitä sitten taas, kuka onkaan murhaaja... No, jätin sen tahallani ympäripyöreäksi, mutta ensi osassa voi tulla lisävinkkejä asiaan, vinkvink. Suolenpätkäkuvailuakin voi tulla ensi luvussa enemmän. Itseasiassa ensi luvusta taitaa tulla kokonaisuudessaan melko hengästyttävä tähän verrattuna.

(Tsukasa keksii kyllä keinot päästäkseen Aoin luo. XD Toisaalta, jos tätä nyt loogisesti ajattelee, ei se voi pystyä tohon samaan tekniikkaan kovinkaan kauaa. Ensi kappale näyttää...)

Ilmoittaudun kans ihmiseksi, joka niin inhoaa sitä, että luulee näkevänsä asioita jossakin. Niin kun käy vaikka olisi ihan järjissäänkin. Yksin kotona oleminenkin on mulle joskus ihan tarpeeksi, pakko pitää valot päällä melkein kaikkialla. :----D
Kyllä, joskus menemme kellariin. Että siihen varautuen... ;)

Oli mukavaa kirjottaa Shinyaa ensimmäistä kertaa vähän laajemmin. Se(kin) on paljon enemmän kuin mitä voisi olettaa. Toisaalta sitä on paljon yksinkertaisempi ymmärtää kuin jotain Aoita, josta on vaikea saada yhtään mitään tolkkua. Yritän saada sen ja Tsukasan välisen ystävyyden kehittymään silleen... luontevasti ja pehmeästi. Vähän pakko siis tuoda taas Shinyaakin enemmän tähän tarinaan, koska eiköhän silläkin tule olemaan vielä suurempia merkityksiä juonen kannalta. Ja taisin vähän jo luvata, että jonkinlaista Tsukasa/Aoita saattaa olla tulossa, mutta se, että mitä kukin siitä tuntee, miksi sellaista tapahtuu ja miten... Ne ovat oleellisia kysymyksiä.

Kieleni ei yllä vyön alle (apua olipa perverssisti sanottu), joten yritän aina antaa hengähdyshetkiä niin itselleni kuin lukijoillekin. Ja tarkotan tällä nimenomaan lukujen tapahtumien etenemistä, en julkaisuvälejäni........... Ja tää oli varsin pitkä osa, taisit ahmia kovaa vauhtia. :D
Kyllä tää tästä vielä kiihkeämmäksi seksiksi muuttu, eiku mitä. Juuri sitä, että mun kirjoitustyyli tän ficin kanssa pysyy luultavasti loppuun asti samankaltaisena. Kiihdytään pikkuhiljaa ja sitten rauhoitutaan. Noihin loppukappaleisiin on kyllä tulossa aikamoinen action, joten siellä sitten pysytellään kiihkeinä pidempiäkin aikoja.

Kiitos itselles! Kyllä se seuraava lukukin sieltä tulee, ja saadaan taas nautiskella Aoista enemmän. Ainakin vahvasti uskon näin. Eli olehyvä.
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    2 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » To Huhti 07, 2011 4:22 pm

Lupasin kommentoida, joten kaiketi mä sen teen nyt, kun iskelmät, balettiesitykset ja kaikki muu on käyty läpi. Mitään “järkevää” en taaskaan lupaa, koska en osaa olla järkevä. Mutta jos mielipide kerran riittää~ Toivottavasti tästä saa edes jonkinlaisen kuvan.

Oli jotenkin jännä lukea tota alkua, kun oot jo kerran sen mulle lukenut ääneen. Takaumat saattoivat olla hieman jäätäviä. Pystyn edelleen kuvittelemaan Dien haisevat urheiluvaatteet paremmin kuin hyvin (tosin tätä en hirveämmin osaa kyllä arvostaa XD), kuten myös sen rusahduksen, joka lähtee rikkinäisistä luista. :_D Pystyn myös kuvittelemaan sen kivun paremmin kuin hyvin (sählä kun olen), joten pienoinen irvistys saattoi olla havaittavissa.

Mä olen aina voinut samaistua Aoihin vähän liikaakin. Ehkä sen takia mä en tuntenu Tsukasan pientä pelkoa yhtä hyvin kuin Aoin epätoivon. Tai sitten syynä saattaa olla se, että nyt mä tiedän enemmän, mikä vain kasvattaa sitä Aoihin samaistumista. Dunno, man~ Olen kyllä aina samaistunu “pahoihin tyyppeihin” paremmin kuin niihin “hyviin”, ettei sen puoleen. En tiedä johtuuko se mistä, mutta jopa mun tunnevajaat aivot osas ahdistua Aoin kohtalosta. :_D Sinänsä se on harvinaista, koska nykyään hyvin harvat kirjat/kirjoitelmat/elokuvat/ynnä muut saa mussa mitään sen kummempaa tunnetilaa aikaan.

Äidin imurointi keskeytti lukemisen vähäksi aikaa (eikä keskittymistä pahemmin auttanut taustalla soiva, radiosta hyökännyt Elvis-kopio), mutta huonosta muistista huolimatta mun käy sääliksi Yuusukea. Toisaalta melkein toivon, että Tsukasa jäis kiinni tyhmyydestään ja toisaalta en, koska tuntuu, että Tsukasakin päätyis sen jälkeen nättiin, valkoiseen huoneeseen. Eihän se voi olla normaalia kaivaa verta klyyvaristaan tolla tavalla.
Jostain syystä myös mun kiinnostus Kaorua kohtaan on alkanut hiipua, ja tilalle on tullut jonkinlainen… en sanoisi viha tai inho, mutten kuitenkaan pidä kyseisestä hahmosta yhtä paljon kuin alussa.

En tiedä johtuiko mun kasvanut hilpeystaso “vanhuksen” dissauksesta Uniklubia kohtaan tai kommenteista radiolle, mutta mulla oli lievästi sanottuna hupaisaa, kun kuvittelin Tsukasan suihkukohtauksen. Jotenkin pystyin melkein näkemään jonkun (Tora, Mao, jne.) liimaamaan nätin nassunsa suihkulasiin. Melkein hypin riemusta (mikä olisi ollut jännää tän jalan kanssa), kun Tsukasakin alkoi nähdä olemattomia. Tsukasan uni oli varsin mieluinen, vaikka kierona ihmisenä nautinkin enemmän Maon ahdisteluista. o/ En enää edes viitsi todeta olevani vain viaton ikäkriisistä kärsivä örkki, koska sitä ei kukaan uskoisi enää. :_D
Mä jo hetken luulin, että Shinya oli raahannu alastoman Tsukasan miehen makuuhuoneeseen (ja tuskin se uni Tsukasaa mitenkää kylmäks jätti…), en tiedä olinko enemmän pettyny vai helpottunu, kun Tsukasa oli marssinu sinne ihan omin avuin(?).

Voisinpa vielä sanoa, että luulen kattoneeni/lukeneeni liikaa väkivaltaisia ohjelmia/kirjoja. Ainakin mä pystyn aivan liian hyvin kuvittelemaan makuuhuoneen, nähdä seinät ja sängyn sekä silvotun ruumiin. Lisäksi saatoin kuvitella sen huudon ja (valitettavasti) myös säikähdyksestä kaakattavan mummon, joka jalat tutisten juoksee tavoittelemaan luuria ja häätää tieltään pari kissaa siinä sivussa. Viimeinen mielikuva ei ollu yhtä “hehkeä”, mutta syytän siitä täysin omia vinksahtaneita aivojani. Tuntuu, että tää ficci tulee vielä aiheuttamaan monenlaisia reaktioita ja tulen vihaamaan kykyäni samaistua kaikkeen liian helposti, mutten pysty lopettamaan tätä kesken. En kyllä haluaisikaan. Joku päivä tosiaan huomaan tulostaneeni tän siltä varalta, että koneet hajoaa ja netti kaatuu seuraavaksi vuodeksi.

Jos mä en niin kovasti toivois Aoin “iskevän” Tsukasan, niin mä melkein voisin parittaa Shinyan ja Tsukasankin. En ole koskaan edes miettinyt kyseistä paritusta (vaikka en mä pahemmin miettiny Tsukasa x Aoitakaan ennen kuin toit sen esiin), mutta uskoisin senkin toimivan. Vaikka joskus vaikuttaa siltä, että Tora ja Shinya on vähintään vanha aviopari.

Alunperin mun piti pitää taukoja tätä lukiessa ottaen huomioon mun keskittymiskyvyn, mutta luinkin sen sitten kerralla kokonaan ahdistuksesta ja hilpeydestä huolimatta. Parempi luultavasti näin, kun tietää meikäläisen muistin. Mun myös piti lukea nää kaikki luvut putkeen (älä kiltti täytä sitä kiristysuhkausta, kärsittäis kuten elefantit eiku), mutta mä lupaan tehdä sen myöhemmin. Oikeasti.

Ainut asia, josta mä voisin valittaa on pari makuasiaa, mutta koska niistä ei voi kiistellä niin olenkin nätisti hiljaa! Jatkoa mä toki odotan vaikka dinosaurusten paluuseen asti.
Kiitos tästä taas. :_D Yritän olla vähemmän random seuraavalla kerralla! o/
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    2 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Su Heinä 03, 2011 3:34 pm

Long time no see ei, en tullut laittaan uutta osaa, vaan kommentoimaan kommenttia. :D Ima very sorry, mutta myöhäiset kiitokset Kaerimichille kommentoinnista.

Aina sinä nainen halveeraat kommentointitaitojas, vaikka aina olet mun mielestäni kirjoittanut varsin hyvää palautetta. Get a grip, girl, ja mä voisin lakata viljelemästä englanninkielisiä lausahduksia ennen kuin alan vaikuttaa täysin idiootilta.
Oli muuten, näin todella myöhään jälkeenpäin sanottuna, outoa lukea sulle ääneen tuota alkua - mutta sainpahan aika hyvin käsityksen siitä, mitä siitä kannatti muuttaa ja mitä jättää juurikin sellaiseksi kuin se jo oli.

Musta on jäätävän kummallista, että pystyt samaistumaan Aoihin, koska sen todellisia ajatuksia ei tiedä kukaan, niin miten siihen voi samaistua? Sen käytöskin on sen ongelmien hämärtää hyvin suuren osan ajasta, joten... Joo, ehkä en ihmettele tätä sen enempää. :'D
Tsukasaa mihinkään valkoiseen huoneeseen laitettaisi, mutta opiskelut saattaisi ikävästi keskeytyä siihen paikkaan. Musta ihmiselle on kovinkin normaalia kaivaa verta nenästään olemalla miltei hengenvaarallisen utelias. Tai no, yleisempää se on sellaisille teini-ikäisille mieshenkilöille, mutta leikitään, että tää yleistys käy laajemmallekin.

Hyvä kuulla, että on asioita, jotka saa sut innostumaan tästä ficistä, vaikka Kaoru onkin osoittautunut nyt turn-offiksi. :(( Ja siis mitä, ei Tsukasa ollut mihinkään marssinut? Mikäköhän käsitysristi tässä on nyt tullut?

Hyvä mielikuvitus antaa ihmiselle joskus tuskallisenkin kyvyn kuvitella kaikenlaista. Ja nyt saatan minä kuulostaa vähän sadistiselta, mutta mä toivon, että tää ficci tulee aiheuttamaan useammillekin kaikenlaisia reaktioita ja pakkoa eläytyä siihen, mitä ficin henkilöt käyvät läpi. Hyvät ficit pitäisi aina fiksuna ihmisenä muistaa tulostaa, koska netti on siitä ihmeellinen, että ficit saattaa lipsahtaa luettavista paikoista ihan yhtäkkiä pois, ja sitten pitää ruikuttaa tutuilta, että missä sellainen tarina mahtaisi liihotella. Nimim. joutunut kuuluttamaan kokonaista englanninkielistä ficcisarjaa, onneksi livejournalissakin on niin tietyissä paikoissa jrock-ficcien lukijakannat. :D

Toralla on kiinnostuksenkohteensa ihan naisissa, että Ayumu-parka siinä suhteessa. Mä en nyt suostu vihjailemaan näistä paritusasioista yhtään mitään, koska siinä vois mennä hienot yllätykset sivu suun. (Oikeesti aion parittaa Tsukasan ja Kaorun NO EN.)

Minä en koskaan kiristä. Hellällä äänensävyllä suostuttelen aina. Kaikki saa lukea tätä ficciä aivan missä järjestyksessä ja tahdissa tahansa - ainoa pyyntöni on kommentointi. Erityisesti tällaisessä pidemmässä ficissä se on henkireikä, että tiedän, millaisia juonenkäänteitä kannattaa heittää kehiin ja millaisia ei.
Dinosauruksia odotellessa. <3 Ole hyvä!
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    1 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Sasuka_ » Ti Heinä 26, 2011 1:40 pm

UUSI LUKIJA ILMOITTAUTUU ..............jos voin sanoa itseäni uudeksi, tätä on tullut seurattua jo vaikka kuinka kauan 8D nyt kuitenkin vasta sain aikaiseksi kommentoida tätä ! (saa taputtaa)
noniin, eniten ehkä pidän Shinyan hahmosta, olen jotenkin ollut aina tuollaisten perään. Mikähän sana sitä parhaiten kuvaisi - yhtäaikaa täydellisen rauhallinen, mutta jotenkin myös inhimillisen erehtyväinen? Mikä noiden summa voisi olla?
Anteeksi, pakko ottaa puheeksi aluvaiheen ikivanhat jutut... Uuden lukijan huonoja puolia, kidutan sut tylsyydelläni puolikuoliaaksi nyt :D
Erityisesti pidän noista Aoin ajatuksista, niissä on jotenkin sitä taiteellista kammottavuutta, mitä kaipaan aina kuin happea. Sun kirjoitustaidoista mulla ei ole kerrassaan mitään huomauttamista, muuta kuin että voitko opettaa muakin? XD en vaan kerta kaikkiaan onnistu missään mitä kirjotan - tosin en oo vielä mitään julkaissutkaan, henkilökohtainen kirja-arvostelijani vaan on täysin noviisitaitojeni lumoissa O_o
”Katso, seinää pitkin valuu verta. Hänen vertaan. Minä muistan miltä hän näytti.”

Tossa kohtaa sait kylmät väreet kipittelemään... Harvinaista kyllä, harva saa mun tunteet pintaan näinkin alkuvaiheessa tekstiä. Siitä siis hatunnosto sulle, kuten myös hahmovalinnoista! Ihailen taitoasi kuvata kaikkien hahmojen luonteet niin tarkasti, jokaiselle tulee se oma juttunsa. Älä anna mun kehujen kihahtaa hattuun, koska nää ei tosiaankaan ole loppu vielä 8D
Naurahdin tolle Toran papukaijan nimivalinnalle - Adolf on loistava ratkaisu! Taidan olla pikkuisen kateellinenkin sulle, mur -.-
ERITYISEN YLLÄTTYNYT olin siitä, että vaikka ficissä gazetton jätkiä muutama esiintyykin, en osaa kaivata rakasta, ikuista jumaloinnin ja rakkauden kohdettani Reitaa tähän O_o Saat mut niin tähän tarinaan mukaan, etten edes osaa olla pettynyt siitä, ettei Reita esiinny tässä. (Tai jos esiintyy,musta on viimeinkin tullut täysi lahoaivo kun en sitä huomaa)
Joko kyllästytin sut? Voisin lopettaa, vaikkakin mieli tekis yhä vain ylistää kirjoitustaitojasi ja kuvaamiskykyäsi --- okei, nyt mä oikeesti lopetan 8D
Kiitos, että olet olemassa ja rikastuttamassa elämääni teksteilläsi!!
Sasuka kuittaa ~
MITENNIIN mä olen muka uke ???

    1 tykkää.
Avatar
Sasuka_
Fani
 
Viestit: 10
Liittynyt: Ti Heinä 26, 2011 12:40 pm
Paikkakunta: Jinin taskussa

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 8/14?, 26.3.]

ViestiKirjoittaja Picokamisama » Ti Syys 13, 2011 12:47 am

Ah, no olenpa tän joskus sata vuotta sitten lukaisut ekat kolme kappaletta ja nyt yöllä sitten päätin oikein urakalla kahlaa kaikki läpi (anteeksi ruotsin läksyt, mielisairaat jirut ovat pääprioriteettini tällä hetkellä). Ja kyllä, edelleen pidän tästä yhtä paljon kuin ekalla kerralla. Ja suurta kunnioitusta sua kohtaan kyl, ko oot jaksanu näin hienosti (vai ihanko luonnostaanko tulee?) etsiä ja ottaa selville näist mielisairauksien oireist ja muista faktoista. Sun tekstist vaan vetää mut kokonaan mukaan. Samalla niin ahdistavaa ja koukuttavaa. En voiku jatkaa lukemist sydän pamppailen. Todella tykkään tyylistä jolla kirjoitat, vaik aihe onkin vakava ja kauhuahan tää on niin pystyt pitää tollasen peruskepeyden, joka lennättää tätä tarinaa, ettei käy ihan puuromössöks. Ja oot saanut hahmot elää tosi hyvin. Niihin pystyy samaistuu helpost ja eikä tuu sellanen "epäuskottava" fiilis. Mistä varsinkin pidän niin Maon persoonnallisuus (se vahingonilo ko Tsukasa tajus Maon seisovan takan, haha). Ah, oon ain vähän ollu heikon sekopäisiin miehiin... köhköh. Enpä oikeen tiedä kuinka paljon täs nyt viittin aivolagina tätä ylistää, kuhan sanon et tää fici luo mulle toivoo siit et lafis todella on jotain luettavan arvost (en yleensä tykkää mistään kauheest angstist ja draamast, ja personally en lafis oikee jaksa mitään lukee... koska olen tyhmä ja vaativa, anteeksi en halua loukata). Quoteja nyt tulis aivan liian paljon tähän mahutetuks, joten enpä niitä tee. Jotkun kohta kyl sai mut nauramaan ääneen ja jotku haukkomaan henkee ja vikisemään jännityksest, mut joo... Ehk teksti on pikkasen itseensä toistavaa (saatta kyl johtuu siit et lukasin nää kaikki perään ja jotkun sanat toistuivat vähän liian usein imo) ja käytät tosi paljon "tuo" sanaa. Vois ehk vähän korvailla sitä jollain muul. Muuten, niin ko jo sanoin, tykkään kirjotustyylistäs. Pari virhettä bongailin, mut eipä mitään vakavaa.

Innolla odotan seuraava osaa, jonka on paree ilmestyä nopeeta tai setä käy kärsimättömäksi. >: ( No eipä ei, tee ihan rauhassa, että saadan yhtä laadukasta tekstiä ko aiemminki. Mutta mutta, oman mielenrauhani takia toivon sen ilmestyvän piakkoin. XD

    1 tykkää.
Avatar
Picokamisama
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Syys 05, 2011 11:31 am
Paikkakunta: Kerava

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Ke Syys 21, 2011 12:03 pm

Voehan kettu täällähän on uusia kommentteja! Kirjaston kone, joten nyt vedän syvään henkeä ja vastaan pikaiseen, että pääsen itse asiaan. Mutta yhtälaisen kiitollinen olen teille molemmille kommenteistanne, Sasuka_ ja Picokamisama!

Sasuka_:

Sun kirjoitustaidoista mulla ei ole kerrassaan mitään huomauttamista, muuta kuin että voitko opettaa muakin? XD en vaan kerta kaikkiaan onnistu missään mitä kirjotan - tosin en oo vielä mitään julkaissutkaan, henkilökohtainen kirja-arvostelijani vaan on täysin noviisitaitojeni lumoissa O_o

Tänne vaan, voin ryhtyä pitämään kirjoitusopetuspiiriä pientä maksua vastaan eiku mitä. :DD
Adolf oli nimenä ihan kamala läppä, mutta kummasti siihen on ihmiset tykästyneet - tai sitten minä liikaa Hitleriin eiku - ja hahmovalinnat on kumma kyllä mustakin menneet aika nappiin! Mikään ei koskaan kihahda tietenkään päähäni. Olen ikuisen vaatimaton.
Pakko sanoa, että Reita ei taida tähän ficciin ilmestyä. :( Joudumme olemaan häntä ilman. Mutta se on positiivista, jos se ei häiritse sua!
En kyllästynyt! Kommentoi ihmeessä lisää seuraavaan osaan!
Kiitos itsellesi~


Picokamisama:

Hienoa, että sinäkin kommentoit! Se on yllättävän vaikeaa, jos vetäisee tällaisen köntin kerralla. :D Voin sanoa, että ei, ei tämä ihan luonnostaan tule, ja usein saan potkaista itseni kirjoittamaan - mutta yleensä sen potkaisun jälkeen kaikki sujuukin jo paljon vaivattomammin.
Sekopäiset miehet on yllättävän viehättäviä, mikäköhän kettu siinä oikein on. Ei normaalia.
Voit tehdä seuraavan kommentin täyteen quoteja eiku--- itselläni on kommentoidessa lähes aina tapana tehdä niitä aivan älyttömästi, ja myös nautin sellaisten näkemisestä. Siinä jotenkin näkee kovin kirjaimellisesti, mistä kohdista ihmiset ovat erityisesti pitäneet ja mitä huomioineet.
Yritän välttää toistoa tekstissä aktiivisesti, toivottavasti se ei aivan häiritsevää ole! Suomen kielessä on kuitenkin joillekin ilmaisuille yllättävän vähän vastineita. Ja tuo-sanaa yritän käyttää vain silloin kuin sitä ehdottomasti tunnen tarvitsevani. Jotenkin minua ihmetyttää, miksi se sana häiritsee joitakin erityisesti. Hmm. Tätähän voisi vaikka tutkia.

Toivottavasti mielenrauhasi ei ole tässä noin viikossa paukkunut liian pitkälle! Ja kiitos~







~*~


A/N: TADAA. Orkrist betasi pikaisen tehokkaasti, joten kiitokset häälle!









~*~



9. luku




Tsukasa heräsi rentoutuneena ja virkeänä. Kello kävi jo iltapäivän puolella, joten asuntolassa vallitsi täysi hiljaisuus. Ulkona paistoi aurinko. Tsukasan mieli oli yllättäen niin painoton, että se hipoi koomisuutta. Jotenkin se yöllinen keskustelu Shinyan kanssa oli onnistunut parantamaan hänen mielialaansa ja laskemaan hänen stressitasoaan merkittävästi. Kiitosta piti suoda myös unista vapaalle, rauhalliselle loppuyölle.
Oli painavin syy mikä tahansa, Tsukasalla oli hyvä olla. Hän puki levollisesti ylleen, nautti nopean aamiaisen ja lähti sitten ulos. Ympäröivä metsä tuntui kutsuvalta kirkkaan taivaan ansiosta. Hän ei ollut ollut aikoihin luonnossa, ellei ulkoilua muutamien potilaiden kanssa laskettu.
Tsukasa luotti siihen, ettei hänellä ollut velvollisuuksia ennen yövuoroa, joten hän saattoi lähteä päiväkävelylle. Hän valitsi polun, jota ei ollut aiemmin kulkenut.

Kuivat lehdet rapisivat askelten alla. Polkua ei selvästi käytetty usein, sillä lehdet eivät olleet puserruksissa vasten maata. Ne vain lepäsivät kevyesti päällekkäin ja lennähtelivät Tsukasan jalkojen ympärillä. Hetken ajan hän muisti, miksi lapsena oli ollut niin kiehtovaa kieriä tuoreissa lehtikasoissa.
Maisema pysyi muuttumattomana, lehdettömänä runkojen paljoutena hänen ympärillään, muttei hän kaivannutkaan mitään erityistä nähtävää. Oli vapauttavaa vain liikkua ja hengittää puhdasta ulkoilmaa. Tavallisesti Mer Morten työskentelyaikataulut eivät sallineet sellaisia ylellisyyden muotoja, joten Tsukasa pyrki ottamaan siitä kaiken irti. Hän potki Aoin ja muutkin työhön liittyvät ajatukset ulos päästään.
Kului parikymmentä minuuttia, ennen kuin Tsukasa harkitsi palaamista takaisin. Hän päätti tehdä täyskäännöksen edessään häämöttävällä aukiolla, mutta sen reunaan päästyään hänen aikeensa raukenivat.
Tsukasa seisoi pienen hautausmaan laidalla.
Metsähautausmaa?
Aukeasta näki, että sitä hoidettiin – joskus. Kasvusto oli raivattu hautakivien päältä, mutta reilu kerros maatumista odottavia lehtiä piiritti ne joka puolelta.
Tsukasa lähti jäykästi liikkeelle. Hän vaelsi varovasti lähimmän muistomerkin luokse ja kumartui lukemaan sen kirjoituksen.

Hayato Maeda
1959 – 1986


Kaikki haudat olivat samanlaisia: yksinkertaisia, pehmeäkulmaisia ja niukkoja tiedoissaan. Niissä luki vain kuolleen nimi sekä elinaika.
Keitä he olivat? Miksi heidät oli hylätty keskelle metsää? Miksi kivissä ei lukenut enempää?
Ainoa syy, jonka Tsukasa keksi, oli myös ainoa todennäköinen selitys. Aukiolta ei lähtenyt muita polkuja kuin se, jota pitkin hän oli tullut. Haudatut olivat Mer Morten entisiä asukkaita, joita ei ollut saatu pelastettua - yhteiskunnan hylkiöitä, jotka perhe ja sukulaisetkin olivat hylänneet, eri ikäisiä samankaltaisella kohtalolla.
Täydessä yksinäisyydessä.
Tsukasaa alkoi kylmätä, vaikka auringonpaiste lämmitti yhä korkealta. Hän halusi pois sieltä.

Tsukasa palautti tyyneytensä paluumatkallaan. (Kummasti hän liikkui nyt kiireisemmin kuin aiemmin.)
Olihan hän kuullut huhuja siitä, miten syrjäisimmillä mielisairaaloilla saattoi olla oma hautausmaa. Ei se ollut niin vierasta. Kuolema oli luonnollinen asia. (Mutta entäpä kuolintavat?) Kuollut henkilö oli haudattava johonkin, eikä Mer Mortella ollut mitään yksityistä polttouunia ihmisruumiita varten. (Vai sitäkö kellarissa piiloteltiinkin?)
Ei hautausmaassa ollut mitään kummallista. Ruumiit olivat ja pysyivät maan alla, eivätkä nousseet sieltä missään tapauksessa. (Miksi sitten osa haudoista oli vinossa, vajonneina maan sisään?)
Naurettavaa.
Asuntolan pihaan päästessään Tsukasa oli jälleen saavuttanut mielenrauhansa. Hänen kehonsa tuntui olevan pitkästä aikaa elossa, ja kun hän törmäsi Toraan ulko-ovella, hän jaksoi hymyillä tuolle aidosti. Toran vastaama ele ei ollut niin kaunis, sillä tuon suu oli suurilta osin täynnä vaaleaa leipää. Toinen horisi jotain pikaisesta välipalasta.
Mitä ihmettä Ayumu Torassa näki, jos näki? Ei komea kuori voinut korvata sisäpuolta, joka vaikutti olevan kahjo kuin käkikello.

Kirjoitettuaan kaunistellun version lähipäivien tapahtumista työpäivyriinsä Tsukasa päätyi tutkimaan asuntolan oleskeluhuoneen kirjahyllyä. Hän ei tajunnut, kuka oikein oli halunnut hankkia sinne klassista kauhukirjallisuutta: Edgar Allan Poeta, Stephen Kingiä, H.P. Lovecraftia... Ihan kuin joku olisi koettanut varmistaa, ettei yksikään työntekijä selviäisi urastaan ilman jonkin asteisia pelkotiloja.
Tsukasa ei kuitenkaan löytänyt etsimäänsä. Hän olisi halunnut tietää, oliko Mer Morten historiaa koottu kokonaisen kirjan muotoon.
Ainakin hänellä oli sopiva, turvallinen keskustelunaihe päivällispöytään.



Seinät ovat kylmiä. Kosteita. Niljakkaita.
Niin tulee olemaan sinun ihosikin, kun pääsen luoksesi.

Olen kynsinyt käsiäni, sillä kipu pitää minut virkeänä.

He luulevat, että olen voimaton. Jos he vain tietäisivät, millaisia voimia ihmisen mielellä oikeasti on.

Olen tottunut tähän viileyteen. Syön, koska muuten en onnistuisi. Odotan oikeaa hetkeä.

Minä tiedän, että sinäkin olet täällä. Me tulemme tapaamaan uudelleen. Minä tiedän, että sinä pelkäät. Aistin sen, kuvittelen sen, ja hymyilen, kun muistan kasvojesi ilmeen.
Katsot suoraan kohti kuolemantuojaasi.

Minä aion nauttia siitä. Aion nuolaista kauhun hien ohimoltasi, aion repiä sinut omin käsin.




”Ei minun tietääkseni. Luulisin, että Kaoru olisi mainostanut kaikille uusille – ja tasaisin väliajoin vanhoillekin – työntekijöille, jos sellainen teos olisi.”
Tora lopetti pohdintansa näin, hörppäsi keittoaan ja tavoitteli samalla vapaalla kädellään riisikulhon kantta. Tsukasa ei oikein ymmärtänyt, miksi Tora yritti tehdä kaiken samanaikaisesti. Lisäksi toinen tuntui syöneen viime päivinä kaksi kertaa enemmän kuin yleensä. Riutuiko pidempi mies lemmestä, turruttiko Tora tuskaansa ruualla? Tsukasa yritti peittää virneensä. Hänen vasemmalla puolellaan istuva Shinya huomasi sen ja loi häneen kysyvän katseen.
Varmistettuaan, että Toran huomio oli muualla – ruuassa – hän kumartui Shinyan puoleen.
”Tora ahmii sydänsuruihinsa.”
Tsukasa ei suostunut uskomaan, että Tora olisi kuullut, mutta silti tuo kääntyi katsomaan häntä posket pullollaan riisiä. Mustahiuksinen nielaisi ennen kuin avasi suunsa.
”Olisitko etsinyt jotain erityistä siitä historiikista?”
Tsukasa hillitsi huvittuneisuuden äänessään. ”Lähdin tänään lenkille ja päädyin sattumalta pienelle hautausmaalle. Toivoin saavani siitä lisätietoja.”
Tora kurtisti kulmiaan. ”Mitä sinä oikein höpiset? Ei metsässä mitään hautausmaata ole.”
Tsukasan silmät laajenivat valtaviksi, ja suurin osa pöytäseurueesta purskahti nauruun. Nuorimmainen tiesi tulleensa huijatuksi.
”Se on Mer Morten oma hautausmaa. Se tehtiin kaiketi parikymmentä vuotta sairaalan perustamisen jälkeen.”
”Minä olen kuullut, että pari vuotta”, joku huomautti pöydän toisesta päästä.
”No, kymmeniä vuosia sinne tai tänne.”
”Ketä sinne on haudattu?” Tsukasa tunsi itsensä tyhmäksi kysyessään, kun vastaus tuntui jo niin itsestäänselvältä. Hän halusi kuitenkin saada vastauksen.
”Entisiä potilaita, pääosin. Muutama hoitajakin menehtyi vuoden 1986 tulipalossa.”
”Ja viisi potilasta käristyi karrelle.”
”Se ei ole oleellista.”
”Eli hoitajat ovat tärkeämpiä kuin potilaat?”
”Kuka niin muka sanoi?”
Tsukasa toivoi, ettei koko pöytäseurue olisi yrittänyt osallistua keskusteluun niin aktiivisesti.
”Miksi heidät on haudattu juuri sinne? Eikö muita vaihtoehtoja ollut?” Hän kohotti ääntään saadakseen huomiota.
Tora pudisteli haluttomasti päätään. ”Kyseessä olleet potilaat olivat pitkäaikaisia. Monet ihmiset tuntuvat olevan niin helvetin kiinni ylpeydessään, että on 'liian häpeällistä' tuntea mieleltään sairaita läheisiä. Ei heillä ollut rakkaita, jotka järjestäisivät heille hautajaiset ja hautapaikan. Puhumattakaan paikasta yhteiskunnassa...” Hänen äänensä oli ratketa halveksunnasta.
”Hoitajat, jotka sinne on haudattu, olivat oikeastaan omasta tahdostaan kuolettaneet Mer Morten ulkopuolisen sosiaalisen elämänsä. Tämä oli heidän kotinsa ja perheensä. ”
”Entä miksei hautausmaata hoideta kunnolla?”
Kaikki näyttivät vaivaantuneilta.
”Kuka siellä nyt kävisi?”
”Se on kunnioitusta kuolleita kohtaan. Ja ympäröivää luontoa.” Tsukasa närkästyi hieman.
”Ei kukaan halua käydä siellä”, Yuusuke heitti puolittain virnistäen.
”Se paikka on karmiva”, lisäsi hoitaja, jonka nimeä Tsukasa ei vieläkään pystynyt muistamaan.
Tora pyöräytti silmiään. ”Kohta väitätte, että sen lähellä on kirvesmurhaajan mökki.”
”Minä olen nähnyt sen!”
”Niin varmasti. Ja minä olen iso, paha susi.”
”Onko Ayumu sitten Punahilkka?”
Huoneilma jännittyi tummasta pilvestä Toran pään päällä ja kaikkien muiden yrityksestä olla nauramatta.
”Se, joka nauraa, joutuu hoitamaan sitä hautausmaata koko loppuvuodeksi.”
Shinyan suusta karkasi melkein hihitykseltä kuulostava nauru, joka sai muutkin luovuttamaan.


Päivällä Tsukasan mielessä vallinnut kevyt olotila vaihtui sitkeään hermostukseen, kun hän istui valvontahuoneen sängyn reunalle juuri yövuoron alkamisen jälkeen. Hän oli onnistunut keskittymään muihin asioihin koko iltapäivän ja alkuillan, mutta nyt oli aika palata siihen, jolta hän ei vain voinut välttyä: sääntöjen rikkomiseen jäämättä kiinni. Hän oli jo kerran ollut lähellä menettää mahdollisuutensa yövuoroihin, eikä vahingon korjaaminen ollut ollut helppoa. Tsukasan pitäisi olla entistä varovaisempi, ettei hän herättäisi muiden – erityisesti Shinyan – epäluuloja. Hän oli antanut Aoille lupauksen, ja vaikka hän tiesi asettavansa itsensä ja tulevaisuutensa vaaraan, hän ei aikonut eikä voinut perääntyä. Aoi ei Tsukasan tietojen mukaan ollut tehnyt mitään epäilyttävää sitten edellisyön, esimerkiksi puhunut hänestä hoitajille, mutta se oli edelleen mahdollista, jos odottaminen turhauttaisi potilasta.
Valitettavasti Reika oli paljon ongelmallisempi tapaus kuin Yuusuke. Naisella ei ollut tapana nukahtaa vartiovuorollaan. Hän istui ryhdikkäänä ruutujen äärellä ja luki tiiliskiven paksuista tietokirjaa vilkaisten aina välillä valvontanäyttöjä.
Tsukasa vastusti halua järsiä kynsiään. Hän ei voisi käyttää samaa tekniikkaa Reikaan kuin mitä oli testannut Yuusukeen. Vai voisiko? Siinä oli riskinsä. Reikalle hänen pitäisi käyttää isompaa annosta, sillä tuo oli täysin pirteässä ruumiintilassa, ja henkisesti nainen oli niin itsepäinen, että tuo liimaisi silmäluomensa auki ennemmin kuin suostuisi nukahtamaan kesken töiden. Suuremmassa annoksessa unilääkettä oli suurempia riskejä. Hän ei mahdollisesti saisi Reikaa edes megafoniin ärjymällä hereille ennen kuin aamu koittaisi – eikä välttämättä sittenkään. Se herättäisi heti muiden epäluulot naisen huumaamisesta. Saattoi myös olla, että toinen olisi yliherkkä kyseiselle valmisteelle.
Oliko hänellä muita vaihtoehtoja? Harhautus ei saisi olla liian lyhyt, sillä hän tarvitsi reilusti aikaa toimia. Hän ei millään saisi Reikaa poistumaan tiloista niin pitkäksi hetkeksi niin, että se tapahtuisi toisen omasta tahdosta.
Yövuoro oli vasta aluillaan, mutta se ei estänyt Tsukasaa tuntemasta hienoista epätoivoa. Hänen olisi pakko päästä Aoin luokse. Hän ei kuitenkaan suostunut ajattelemaan, että järjestäisi Reikan pois tieltä hinnalla millä hyvänsä. Niin hullu harjoittelija ei ollut.
Tsukasa tuijotti vasenta polveaan. Oliko mitään muuta, mitä hän voisi tehdä suunnitelmiaan edistääkseen samalla, kun yritti keksiä toimivaa taktiikkaa? Hän muisti, miten suurella voimalla Aoi oli puristanut hänen ranteitaan, millaiselta tuon kiihtynyt hengitys oli tuntunut hänen niskassaan. Tsukasa puistatteli.

”Reika?”
Tsukasan ääneen vastattiin kysyvällä hyminällä ja sivun kääntämisellä.
”Haittaako, jos poistun hetkeksi? Muistin nähneeni tänään aiemmin lääkevarastossa vanhentuneita pillereitä, mutten silloin ehtinyt viedä niitä pois. Voisin käydä hoitamassa asian nyt.”
Reika pyöräytti toimistotuolinsa Tsukasaan päin ja katsoi häntä mietteliäästi. Nuori mies oli varsin onnellinen pokerinaamastaan, sillä pian toinen nyökkäsi. Tsukasa poistui vartiohuoneesta niin luontevin elein kuin vain pystyi.
Hänen mielessään eivät todellakaan pyörineet vanhentuneet lääkkeet, vaan täysin käyttökelpoiset.

Noin puolitoista metriä leveässä ja kaksi metriä pitkässä huoneessa ei ollut muuta kuin korkeita, metallisia lipastoja sekä yksi jakkara ylimpien laatikkojen tutkimista varten. Tsukasa oli jo tottunut lääkkeiden teolliseen, emäksiseen hajuun, vaikka nuorempana juuri sitä hän oli vihannut apteekissa käydessään. Se ei kertonut hänelle avun saamisen mahdollisuudesta, vaan sairaudesta ja oireista.
Tsukasa napsautti kattovalon päälle katkaisijasta ja antoi oven sulkeutua pehmeästi takanaan niin, ettei se kuitenkaan painunut kunnolla kiinni. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että jäisi vahingossa lukkojen taakse.
Kuhunkin laatikkoon oli merkitty pienellä muovipintaisella kyltillä, mitä ne sisälsivät. Tsukasa ei tuntenut lääkekoodeja, joita suurimmassa osassa lapuista oli, mutta hän muisteli nähneensä kaipaamansa jossakin huoneen vasemman puolen keskimmäisistä lipastoista. Lääkevarastossa ei onneksi ollut valvontakameraa – sen verran luottamusta Kaoru osoitti työntekijöilleen. Hän veti syvään henkeä ja alkoi käydä laatikoita läpi järjestelmällisen kärsivällisesti, mutta nopeasti.
Numerolla 34 merkitystä vaihtoehdosta hän löysi etsimästä. Vahvaa nukutusainetta sisältävät kertakäyttöiset lääkepiikit oli pakattu pieniin muovipusseihin. Tsukasan käsi vapisi hieman, kun hän kurotti kädellään ja nappasi yhden pakkauksen itselleen. Enempää hän ei voisi ottaa, sillä useamman ampullin katoamisen joku saattaisi jo huomata.
Jos onni pitäisi hänestä huolta, hän ei tarvitsisikaan enempää.

”Löysitkö?”
Tsukasa nyökkäsi ja istui aikaisemmalle paikalleen sängynreunalle. ”Hoidin asian.”
Reika hymähti tyytyväisenä, eikä sitten kiinnittänytkään enempää huomiota työtoveriinsa. Tsukasa ei voinut sille mitään, että kireä solmu hänen vatsassaan hellitti niinkin pienen asian onnistumisesta. Ei Reikalla ollut mitään syytä epäillä, ettei Tsukasa onnistuisi viemään vanhentuneita lääkkeitä niille tarkoitettuun paikkaan keittiön kaappiin. Tsukasa ei kylläkään ollut käynyt keittiössä, mutta nainen oli kai ollut keskittyneempi iltalukemiseensa kuin siihen, kuuluivatko askeleet oikealla suunnalla käytävää.
Harjoittelija varmisti viattomalla kädenliikkeellä, ettei ampullipaketti ollut kadonnut mihinkään hänen housujensa reisitaskusta. Luonnollisesti se oli paikoillaan, samoin kuin avainnippu toisessa taskussa.
Tsukasa otti rennomman asennon ja katseli etäisintä valvontaruutua sitä oikeastaan näkemättä. Hän voisi hengähtää hetken ennen kuin jatkaisi suunnitelmansa seuraavaan vaiheeseen.

Se oli niin helppoa, että Tsukasaa alkoi epäilyttää. Tietenkään Reikasta ei ollut mitenkään kummallista, että nuorempi halusi keittää heille kahvia. Onneksi vanhempi hoitaja pitikin enemmän kahvista kuin teestä. Tsukasa ei ollut varma, olisiko teen laimeampi maku peittänyt unilääkkeen kitkeryyden. Hän laski tarkkaan tuoteselosteen avulla oikean määrän lääkettä ”vaikeaan unettomuuteen” ja oli erittäin tyytyväinen, kun samassa tekstissä huomautettiin, että oikein annosteltuna lääke ei millään pitänyt ihmistä väkisin unessa noin kuutta tuntia kauempaa. Tsukasa siis mitä luultavimmin saisi potkittua Reikan hellävaroin hereille ennen kuin uhkaisi jäädä kiinni. Ehkä hän myös saisi vakuuteltua unentokkuraiselle naiselle, että tuo oli torkahtanut vain hetkeksi, eikä muistaisi yöstä mitään siksi, että kerrassaan mitään mielenkiintoista ei ollut tapahtunut?
Tietenkään Tsukasa ei voinut tietää, muuttuisiko jonkun potilaan tila radikaalisti esimerkiksi juuri silloin, kun hän oli omilla teillään. Ajatus kammotti häntä, mutta hän oli silti valmis ottamaan riskin toimintaansa jatkaakseen. Oli kuitenkin parempi olla vitkastelematta. Heti, kun pilleri oli liuennut vaaleanruskeaan maitokahviin, Tsukasa nappasi kupit ja palasi vartiohuoneeseen.

Hän seurasi, miten Reikan asento rentoutui, silmät painuivat puoliumpeen, nyrkki tukahdutti haukotuksia, keskittyminen kirjasta herpaantui. Reika mumisi kirosanoja ja kurtisti kulmiaan, pudisti päätään kuin yrittääkseen selvittää mielensä. Tsukasa oli lukevinaan ikivanhaa mangapokkaria ja kommentoi ohimennen, että olipa hiljaista, hiljaista hyvinkin, mitään ei tapahtunut. Ehkä sillä tuudittaisi Reikan uskomaan, että silmät saattoi kaikessa rauhassa sulkea hetkeksi.
Nainen horjahteli, kun hän nousi tuolilta ja haukotteli taas leukanivelet naksuen. Tsukasa suositteli täysin huolettomaan sävyyn pientä lepotuokiota, olihan hän hereillä, ja samalla hänen silmänsä osuivat huoneen numero 19 valvontaruutuun.
Silmät laajenivat hienoisesti. Ei ääniä, mutta Aoi oli niin liikkeessä, ettei se ollut normaalia. Tuo kiersi kehää kuin häkkiin vangittu eläin, kuin saalistava leijona eikä pelokas gaselli. Potilas meni lähemmäs ovea, painoi kämmenensä vasten pientä ikkunaa, työnsi ovea ja sitten itsensä kauemmas siitä, turhautui, kulki. Aoi pudottautui polvilleen, ryömi lattialla, raapi sen muovia, rapsutti ja upotti sitten kyntensä, kierähti selälleen.
Reika vajosi sängylle aivan Tsukasan viereen nukkumaan. Nuori mies ponnahti ylös kuin jousilla, löi kevyesti käsillään reisitaskujaan – kaikki oli edelleen paikoillaan - ja lähti.
Valvontaruudun sähköhäiriöinen kuva jäi päälle.

Huoneeseen ei ollut yhtään helpompi astua kuin ensimmäiselläkään kerralla. Tsukasa hikoili ja hermostui, halusi hänkin vajota polvilleen ja ryömiä. Oli vain keskityttävä, saatava ovi nopeasti takaisin kiinni, avaimet takaisin taskuun turvaan-
”Oletko oikea?”
Aoi oli hänen selkänsä takana. Tsukasa ei ollut vielä tottunut kipeänkarheaan ääneen, vaan se sai hänen niskahiuksensa nousemaan pystyyn.
”Todellinen?”
Sana kävi hänen ihollaan kutittamassa. Aoi kierteli hänen takanaan yhä levottoman kissaeläimen liikkein. Potilas oli liian rohkea verrattuna heidän edelliseen tapaamiseensa. Hän oli liian elävä, muttei kuitenkaan kuulostanut järkevältä.
”Olen.”
Tsukasa muisti sillä sekunnilla, ettei ollut sulkenut valvontahuoneesta mitään, ei ruutua eikä äänentunnistimia. Hän oli lähellä halvaantua, mutta ei sitten vain voinutkaan. Poikkeavasti käyttäytyvä mielisairas hänen selkänsä takana pakotti hänen aistinsa pysyttelemään terävinä.

Tsukasa hikkasi säikähdyksestä, kun Aoi lätkäisi kätensä hänen lapaluilleen. Kosketus oli vahva ja yritti painaa häntä eteenpäin. Kämmenet johdattivat lihaksia tunnustelevia sormia alaspäin. Kynnet erehtyivät silloin tällöin nykäisemään paidan kangasta hetkittäisille rypyille. Painallukset laskivat hänen kylkiluunsa, ja sitten Aoi astui lähemmäs hänen selkäänsä, vei kätensä hänen rintakehälleen.
Tsukasa ei uskaltanut liikkua, ei puhua, ei mitään. Hän yritti samanaikaisesti keskittyä ja olla muuta kuin olemassa. Se tuntui pysäyttävän ajan ja vievän hänet transsitilaan, jossa hän ei tajunnut muuta kuin kylmien käsien tunkeilun ympäri kehoaan. Hiljainen mutina hänen korvansa vierestä soljui hänen tajuntaansa, muttei kääntynyt oikeaksi kieleksi, vaan jäi merkityksettömäksi äänteiden seokseksi.
Viimein hänen kaulalleen osuva ilmavirta oli helpottunut hengitys.
”Sinä tulit.”


Jos kerron sinulle kaiken, mitä teet tiedoillasi, sinä, joka olet sittenkin olemassa. Toisinaan en ole varma, onko täällä kukaan. En kuule muita.

Toisena hetkenä haluaisin ihosi ja lämpösi, sillä ne muistuttavat minua kaikesta, minkä olen menettänyt. Se, ettet liikkunut, et käyttänyt ääntäsi, yllytti minua. Tekisitkö minulle mitään, vaikka koskisin paljasta kehoasi?

Aion puhua sinulle. Mutta varo minua. Varo minua, voin hallita sinua kuitenkin, vaikken hallitsisikaan itseäni. Joskus olen se, joka nauttii verestä. Toisinaan en näe muuta kuin verta. Toisinaan pelkään kaikkea, jossa se kiertää.

Sinä sanot, että olet lukenut minusta. Minusta ja hänestä.
Hänen riekaleensa ovat yhä minussa, palaneet verkkokalvoilleni, syöpyneet sisälleni kuin palaset uraania. Jos ajattelisin häntä, minussa ei olisi ihmistä, minussa olisi raivo, minussa olisi epätoivo. Minussa olisi halu tappaa.



Shinya ei saanut unta.
Hän käänsi kylkeä, tuhahti, kierähti selälleen ja huokaisi. Nukkumisesta ei mitä ilmeisimmin tullut taaskaan mitään. Shinya ei ymmärtänyt, miksi hän oli äkisti alkanut kärsiä unettomuudesta. Se ei ollut hänelle lainkaan tyypillistä.
Pyörittyään vielä viisi minuuttia lisäaikaa jo kertyneeseen kahteen rauhattomaan tuntiin hän nousi äkäisesti istumaan ja heitti peiton pois yltään. Hetken hän tuijotti yöpuvunhousujen läpi piirtyviä polviaan.
Asuntolassa oli täysin hiljaista. Shinya tunsi pientä naurettavaa huojennusta siitä, ettei Toran huoneesta kuulunut vielä sinäkään yönä tukahdutettuja voihkaisuja. Muunlainen vaimennettu meteli sen sijaan olisi kelvannut hänelle – oleskelutiloista kantautuva puhe, pienet kolahdukset keittiöstä, kun joku hakisi kevyttä yöpalaa, suihkun kohina…
Asuntola pysyi äänettömänä.
Ajatus lämpimästä kamomillateestä läpäisi Shinyan pään, mutta hän ei muistanut, että sellaista olisi löytynyt asuntolan keittiöstä. Päärakennuksen varastoista hän ei ollut varma, mutta sieltä hän voisi ihan hyvin napata jotain tujumpaakin apua ongelmaansa.
Kylmä syysyö…
Shinya kiskaisi tummanharmaan hupparin kulahtaneen t-paitansa päälle ja veti kätensä tiukkaan puuskaan jo ennen kuin edes poistui ulkoilmaan.

Shinya pysähtyi hämmästyneenä katsomaan tiukassa sikiöasennossa nukkuvaa Reikaa. Vaikka hän miten vilkuili ympärilleen, Tsukasaa ei näkynyt missään. Ehkä nuorimmainen oli käymässä vessassa? Happihyppelyllä? Keittiössä toinen ei ollut.
Shinya kieltäytyi kuuntelemasta epäilyksiään. Hän koetti ravistella Reikan hereille, mutta tuo ei herännyt kunnolla edes kahden minuutin sitkeän hytkyttelyn jälkeen. Se ei ollut normaalia, eikä Shinya voinut olla kuuntelematta järkeään, joka luetteli hänelle tiukkaa faktaa siitä, miten helppo kenen tahansa oli ottaa unilääkkeitä keittiön ylähyllyltä.
Hän puristi hetkeksi silmänsä kiinni.
Sanokaa, ettei hän ole tehnyt sitä.
Shinya käännähti ympäri, marssi valvontaruutujen ääreen ja katsoi läpi jokaisen videokuvan. Mitä lähemmäs hän tuli viimeistä vaihtoehtoa, sitä enemmän hänen kurkkunsa tuntui kasvavan kiinni.
Helvetin idiootti. Sinä helvetin idiootti.
Hän tuijotti monta minuuttia häiritsevän pientä näyttöä, joka näytti huoneen 19. Tsukasa istui huoneen ainoassa tuolissa. Aoi puhui, selvästi puhui, vaikka pitikin monia taukoja ja näytti keskeyttävän sanoja ja lauseita oudoissa kohdissa. Hän kuitenkin kiersi Tsukasan ympärillä kehää, liikkeet olivat nykiviä, pää nyökähteli sivuille.
Shinyan silmissä tilanne oli räjähdysherkkä, vaarallinen siinä määrin, että hän ähkäisi tuskastuneena ääneen. Liiankin, jos hänen aivoiltaan kysyttiin.
Kaoru tappaisi Tsukasan, jos näkisi toisen siellä, hän oli siitä varma. Kaoru suuttuisi niin, ettei Tsukasaa edes haudattaisi Mer Morten omille tiluksille, vaan tuon ruumis heitettäisiin hainruuaksi Tyyneenmereen.
Hän ei myöskään uskaltanut vain mennä ja hakea Tsukasaa pois. Tuskaisuus alkoi muuttua kuumiksi aalloiksi. Aoi voisi tehdä vaikka mitä arvaamatonta, jos tapahtuisi jotakin niin odottamatonta. Aikaa ei silti ollut tuhlattavaksi, oli pakko tehdä jotain.
Shinya teki hätäratkaisun numero kaksi: hän otti Reikan kännykän ja valitsi Toran numeron. Päähoitaja oli harvinaisen nopeasti hereillä, kun Shinya suorastaan murisi luuriin, että jos kyseinen mies ei raahaisi persettään päärakennukseen sillä minuutilla, heidän potilaansa saattaisi syödä heidän harjoittelijansa elävältä.
Tora ilmestyi täsmälleen 120 sekuntia myöhemmin valvontahuoneeseen. Hänellä oli kirkkaansininen t-paita, jossa oli Teräsmiehen logo, mutta Shinya arveli, ettei toinen ollut pukenut sitä aamuöisen sankariteon mahdollisuuden takia.


Tsukasa oli menettänyt käsityksensä ajan kulusta. Aoi oli työntänyt hänet tuoliin niin pitkän aikaa sitten, eikä hän ollut liikkunut. Jopa hänen hengityksensä oli pysynyt vain pinnallisena, puolittaisena, kuin hän ei olisi voinut käyttää keuhkojaan kokonaan.
Mutta Aoi todella puhui. Eikä vain Aoi, vaan Yuu, ilman esittämistä. Tsukasa imi itseensä jokaisen sanan kuin huuhdotun kullan. Välillä ne eivät yhdistyneet, vaan putoilivat kuivilta huulilta määrittelemättömänä jonona toisiinsa yhdistymättömiä merkityksiä. Lause alkoi rakkaudella ja päättyi mielikuvilla lihanpaloista hänen huoneensa lattialla. Ensin Aoin äänestä kuulsi hymy, mutta hetkeä myöhemmin hän vihasi syvästi, kouriintuntuvasti.
Nyt Tsukasa ymmärsi, miksi Aoita oli sanottu niin arvaamattomaksi. Niin, varsinkin sitten, kun hän erään lempeän virkkeen jälkeen halusi kommentoida.

”Taisit todella rakastaa häntä paljon.”

Aoi pysähtyi. Hän kääntyi. Silmänräpäys ja kädet tarttuivat Tsukasan ranteisiin, hänet survaistiin taaksepäin ja tuoli kallistui liikaa. Aoi ei edes päästänyt irti, vaan paiskautui tuolin ja Tsukasan mukana maahan. Mustahiuksinen ei äännähtänytkään, vaikka kaatui kivuliaasti huonekalun sekä toisen miehen päälle.
Tsukasa ehti hädintuskin toipua, kun hänet jo kiskaistiin pois, suorastaan heitettiin lattialle selälleen. Aoin hengitys rahisi hänen yläpuolellaan.
”Minä jumaloin häntä.”
Ääni oli niin lyijynraskas tuskasta. Tsukasa ojensi automaattisesti kätensä lohduttaakseen, mutta Aoi kavahti kosketusta.
”Haluaisin…”
Ääni särkyi, mutta kädet rutistivat hänen lanneluillaan, painelivat ja sivelivät ja alenivat reisille ja jalkojen väliin. Kun Tsukasa yritti peruuttaa pakoon, Aoi survaisi koko painonsa polvellaan hänen reitensä päälle. Kipu sävähti harjoittelijan läpi, ja Aoi suuteli hänen korvalehteään. Tsukasa ei vastannut eleisiin, vaan yritti hengittää ja miettiä, miten pääsisi pois tilanteesta. Aoi työnsi kätensä hänen paitansa alle eikä vain raapinut, vaan kynsi hänen kylkiään. Kynnet olivat rosoiset, jättivät haavaumia.
Tsukasa pyristeli, mutta Aoi pakotti hänet sijoilleen. Hän mietti lääkeannosta taskussaan, koska toinen löytäisi sen? Miten hän saisi sen käyttöönsä?
Lähes väkivaltaiset kosketukset muuttuivat äkisti helläksi hyväilyksi, sanattomaksi anteeksipyynnöksi, huuliksi ja henkäisyksi hänen sydämensä kohdalla. Aoin kädet tärisivät, kun ne kulkivat jälleen kaikkialla mihinkään pysähtymättä. Toinen katsoi Tsukasaa silmiin, muttei vaikuttanut näkevän mitään.
Jotain Aoi häneltä halusi, mutta mitä, sitä hän ei pystynyt tarkkaan päättelemään. Miten hän saattaisi riistää itsensä tilanteesta nyt, kun tumma mies oli niin varovainen, pyytävä? Tsukasa halusi auttaa, mutta koska Aoin käytös muuttuisi jälleen? Koska tilanne menisi niin pitkälle, ettei hän pystyisi siihen?

Tsukasa pääsi juuri ajatuksiensa loppuun, kun Aoi laski miltei koko painonsa käsiensä varaan – käsien, jotka nojasivat hänen vatsaansa. Harjoittelijan keho nytkähti epämiellyttävästä paineesta. Hän etsi katseellaan Aoin omaa, vaikkei tiennytkään, mitä kontaktilla saavuttaisi.
”Hänkään… ei reagoinut minuun.”
Tsukasa näki toisen silmistä enemmän kuin olisi halunnut.


Kouyou, Kouyou, rakas.

Hänen kätensä painuivat paljaisiin kudoksiin, veriseen massaan, ihon alta kuorittuihin lihaksiin, hänen itkunsa teki pieniä ihonvärisiä läikkiä hänen punaisiksi maalautuneisiin käsiinsä. Sormet veivät värin hänen kasvoilleen.

Herää. Liikahda edes.



Aoi löi Tsukasaa kylkiluiden alapuolelle niin, että se sai kivunkyyneleet polttelemaan jossakin syvällä. Potilaan otteet muuttuivat kärsimättömiksi, rajuiksi, hysteerisiksi. Hän puri lantioluun lähelle. Kynnet ehtivät repimään kylkiin ilmautuneita pieniä haavoja suuremmiksi, paidanhelma työntyi ylöspäin, Tsukasan vatsalle jäi raitoja raudanmakuisesta sormiväristä.
”Ao- Yuu, minä en ole hän, minä olen –”
”Kuollut.”
Tsukasa yritti ensimmäisen kerran nousta tosissaan, mutta Aoi rutisti hänen käsivarsiaan musertavan lujaa, istui hänen lantiolleen, pakotti häntä elopainollaan takaisin vasten lattiaa. Toinen oli laiha, mutta pelko ja epävarmuus tekivät Tsukasasta heikomman. Hän sai toisen kätensä vapaaksi, etsi pakoreittiä, pohti paniikkisesti ratkaisua.

Tsukasa ei kuullut, miten avaimet rapisivat huoneen lukossa. Juuri, kun ovi avautui, hän suuteli Aoita suulle. Veri räjähti hänen makuhermoilleen. Toisen huulet olivat kylmät, mutta vastaus oli kiihkeä, nyt Aoi painautui häntä vasten aivan toisenlaisella tavalla. Tsukasa maistoi suolan. Hän pääsi istuvampaan asentoon, koukisti jalkaansa – yritti olla tuntematta Aoin haaroja reittään vasten – ja ylsi housujensa taskuun. Sekuntia myöhemmin hän veti aiemmin avaamastaan pussista lääkeampullin. Hän sai peukalonkyntensä piikin muovisuojuksen alareunan alle ja työnsi sen pois, kun Aoin kädet tavoittivat hänen niskansa, kaulansa, katkaisivat hänen hapensaantikykynsä.
Tsukasa survaisi piikin potilaan alaselkään. Luisten sormien ote kirposi heti hänen kurkustaan, mutta aine ei vaikuttanut välittömästi kokonaan.
Hulluus katseesta vaihtui pelkoon. Vaikka Aoi ei enää jaksanut liikuttaa suutaan riittävästi puhuakseen, silmät välittivät pyynnön kuitenkin.
Tule takaisin. Älä jätä minua yksin.
Tsukasa silitti lämpimästi toisen päätä sillä hetkellä, kun tuo romahti hänen syliinsä unen ja tajuttomuuden tilaan.

Kesti hetken ennen kuin Tsukasa tajusi, ettei hän ollut huumatun Aoin kanssa kaksin. Hyvin hitaasti hän käänsi kasvonsa ovelle päin.
Tora näytti yllättyneeltä ja niin vihaiselta, että Tsukasa olisi halunnut tökätä suuren annoksen rauhoittavaa itseensäkin.
Shinya ei vaikuttanut edes ärtyneeltä. Hän oli täysin poissa tolaltaan. Jäätyneiden silmien katse kävi läpi Tsukasan kasvot, pysähtyi huuliin, jatkoi kaulalle ja hyppäsi sieltä kyljelle, raapaleisiin, äkäisiin hampaanjälkiin.
Tsukasa arveli, ettei hän sillä kertaa saisi Shinyalta tukea.


Hiljaisuus Mer Morten johtajan toimistossa oli äärimmäisen painostava. Pöytälamppu satutti pehmeällä, oranssinkeltaisella valollaan yön hämärään tottuneita, väsyneitä silmiä. Shinya seisoi lähellä huoneen ovea eikä antanut itsestään mitään olemassaolon merkkejä. Tora oli asettunut kädet puuskassa Tsukasan taakse, mutta ei kuin asiakkaan henkivartija, vaan kuin yakuza, joka hakkaisi kenestä tahansa totuuden ulos, jos sellaista ei sanallisesti saisi väännettyä.
Kaoru tuijotti pöytänsä edessä istuvaa harjoittelijaa niin läpitunkevasti, että Tsukasa tunsi aivojensa tutisevan. Hän ei uskaltanut nostaa katsettaan kirjoituspöydän reunasta.

Tora ja Shinya olivat juuri kertoneet heidän pomolleen kaiken - tai ainakin niin paljon kuin vain tiesivät Tsukasan toiminnasta. Harjoittelija oli alkanut osoittaa liikaa mielenkiintoa Aoin tapaukseen, kysellyt siitä, varastanut avaimet ja ottanut niistä kopiot, huumannut kaksi työtoveriaan ja asettanut siinä samalla kaikki potilaat vaaraan, uhmannut tuhatta ja yhtä sääntöä ja laittanut itsensä hengenvaarallisen miehen kanssa samaan tilaan ilman valvontaa jo kaksi kertaa.
(Shinya ei kertonut totuutta siitä, mitä kohtaussarja Maon kanssa oli todella pitänyt sisällään.)
Kaiken tämän Tsukasa kuunteli ääneti ja syyllisyydentuskissa kylpien. Hän ei olisi oikeastaan ihmetellyt, vaikka Kaoru olisi napannut hiilihangon työpöytänsä alta ja hakannut hänet sillä kuoliaaksi. Sen verran julmistuneelta mies vaikutti, vaikkei hän ollut vielä edes sanonut mitään. Nopea, mutta raskas hengitys kertoi tarpeeksi.
”Tsukasa.”
Nuorin sävähti kuin joku olisi tökännyt häntä sähkökärpäslätkällä.
”Olet rikkonut Mer Morten tärkeimpiä sääntöjä. Olet vahingoittanut työtovereitasi ja potilaitasi.”
Tsukasa halusi väittää vastaan – ei hän ollut ketään satuttanut tai vahingoittanut pysyvästi.
”Olet saattanut itsesi hengenvaaraan ja työntänyt nenäsi asioihin, jotka eivät olisi sinulle missään nimessä kuuluneet.”
Kaoru vilkaisi Shinyaa, joka yritti sulautua seinään. Hoitajan oli ollut pakko kertoa, mistä Tsukasa oli saanut osan tiedoistaan.
”Onko sinulla enemmänkin kerrottavaa teoistasi?” Johtaja suuntasi kysymyksensä pääsyylliselle.
Tsukasa mietti, mitä se todella auttaisi, jos hän kertoisi pakkomielteestään, kaikista suunnitelmistaan ja niistä yksityiskohdista, joita Tora ja Shinya eivät tienneet. Hiilihanko ilmestyisi takuulla jostain, jos hän myöntäisi käyneensä Kaorun tietokoneen tiedostoja läpi.
”Ei mitään oleellista.”
Kaoru nousi ylös ja iski kätensä pöytään niin, että korttipakkapinot sortuivat. Kaikki kolme muuta hypähtivät.
”Jos noudattaisin määräyksiä, sinä lähtisit täältä huomenna. Luultavasti myös opiskelusi jäädytettäisiin. Voi olla, ettet saisi edes töitä. Sano yksikin syy, miksen raahaisi sinua nurkan taakse ja – ”
Hän oli ilmiselvästi pääsemässä vauhtiin, kun Shinya keskeytti hänet kummallisen varmalla äänellä.
”Tsukasa on ainoa, joka on saanut Aoista minkäänlaista otetta.”
Muut kääntyivät katsomaan vaalea miestä, joka itse katseli mielenkiinnolla ikkunalautaa.
”Miltei kaikki muut hoitohenkilökunnasta ovat yrittäneet samaa, mutta kukaan ei ole saanut Aoita puhumaan kunnolla. Näin itse, mitä tapahtui. Hän todellakin puhui Tsukasalle.”
”Onko se totta?”
Tsukasa nyökkäsi. Hän ei ollut hetkeäkään epäillyt, että Aoi olisi valehdellut hänelle.
Kaoru vaikeni. Hän sulkeutui, istui takaisin vakuuttavaan nahkaverhoiltuun työtuoliinsa ja naputti sormellaan käsinojaa. Hän selvästi punnitsi, voisiko hän rikkoa mielisairaalan johtajan velvollisuuksiaan ja lakia niin paljon, että saisi edistettyä tieteellistä kokeilua ja vaikean, miltei mahdottoman potilaan hoitoprosessia. Oikeastaan Aoi oli tuotu Mer Morteen vain säilytykseen, mutta Kaoru kieltäytyi ottamasta välinpitämätöntä linjaa potilaisiinsa, oli tapaus millainen tahansa.
”Tsukasa voisi käydä Aoin luona vaikka joka päivä. Tai yö. Hän on selvästi jostain syystä tärkeä potilaalle.”
Toran ja Tsukasan hämmennys ei olisi voinut olla syvempi, kun Shinya kehtasi häiritä Kaorun aivoriiheä. Myös johtaja itse oli selvästi pöyristynyt. Sen verran Tsukasan teot tuota vielä raastoivat, ettei Shinyakaan selvinnyt ilman pahaa mulkaisua. Silti lauseiden sisältö taisi osua maaliinsa, sillä Kaoru jatkoi pohdintaansa asiasta kiinnostuneemman näköisenä. Hän jopa nojasi taaksepäin tuolissaan eikä enää kumartunut eteenpäin kuin vanha, väsynyt ukonrähjä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän alkoi sivellä partaansa, muut alkoivat epäillä, että Tsukasaa ei ehkä potkaistaisikaan ulos Mer Mortesta.
Tora ei ollut niin vaikuttunut.
”Ei häntä silti voi päästää kuin koiraa veräjästä!”
Kaoru alkoi hyvin selvästi rasittaa, ettei hänen annettu punoa suunnitelmia ilman toistuvia keskeytyksiä. Hän kiristeli hampaitaan.
”Tietenkin Tsukasa saa rangaistuksensa. Jos hän kuitenkin on niin selvästi kiinnostunut Aoista ja tunne on molemminpuolinen, en näe syytä, miksemme voisi ottaa tästä tilanteesta irti sen tarjoamaa hyötyä.”
”Aoi on silti erittäin vaarallinen. Jos hän-”
”Tietenkään heitä ei jätetä ilman valvontaa.”
Tora jäi aukomaan suutaan yrittäen selvästi keksiä vielä enemmän vasta-argumentteja Kaorun idealle.

Tsukasa ei oikein tajunnut, mitä hänen ympärillään tapahtui. Oli tuntunut niin itsestään selvältä, ettei kukaan voisi armahtaa häntä niin raskaista virheistä. Nielaisu sai aavistuksen verta maistumaan hänen suussaan. Yksi muisto sai muutkin palaamaan, kyljet ja lantion jomottamaan, päänsäkin hän oli kolauttanut lattiaan kaatuessaan.
Halusiko hän todella palata? Vai oliko hänellä vaihtoehtoja? Kaoru todella voisi runnella koko hänen tulevaisuutensa, jos tuo kertoisi eteenpäin hänen rikkomuksistaan. Jos johtajan tahto oli, että hän jatkaisi Aoin luona käymistä, hän ei kai voisi kieltäytyä. Tsukasa etsi itsestään aiemmin addiktion piirteitä, mutta syystä tai toisesta ne eivät tulleet esiin.
Ja miksi Shinya jatkoi hänen auttamistaan kaiken sen jälkeenkin?

”Sinun on pyydettävä anteeksi Reikalta ja Yuusukelta. Selität heille tekosi. Oletan, että olet myös pahoillasi minulle, Toralle ja Shinyalle, jotka olemme olleet harjoittelustasi eniten vastuussa. Suunnittelen Ayumun kanssa, miten usein ja milloin käyt Aoin luona, ja ilmoitan sen sinulle myöhemmin. Siihen asti toimit siivoojan apulaisena.”
Kaoru kumartui edemmäs, mutta ei rasittuneen, vaan varsin valppaan ja viekkaan näköisenä.
”Jos teet lisää tällaisia virheitä, saat paljon pahempia ongelmia kuin vain maineesi tahrautumisen, onko selvä?”

Tora ei vilkaissutkaan Tsukasaan, kun he lähtivät Kaorun työhuoneesta. Hän meni suoraan tarkistamaan, että nukutettu Reika oli yhä kunnossa. Tsukasa olisi tuntenut olonsa paljon paremmaksi, jos toinen olisi edes vittuillut hänelle.
Shinya ei puhunut hänelle sanaakaan, kun he kävelivät asuntolaan. Ilma oli hyytävän kylmä.








~*~
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    8 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja Picokamisama » To Syys 22, 2011 12:24 am

Miksi aina onnistun lukemaan tätä yöllä, ko pitäisi nukkua? Olisi kiva saada edes joskus jotenki järkeenkäyvää kommettia rustattua, niin ettei aivot ole puolunessa...

No mutta, pitipä taas pidätellä itteltäni pientä kiljahdusta ko näin et tähän on tullut jatkoa. Ja koko ajan yritin vääntä suuta suppuun etten ois päästäny tätä tunnekirjoa esille, joka yleensä hyvää tarinaa lukiessa nousee pintaan. Sanon vielä tohon vastaukseen, enne ko alotan hirveen quottaamisen, et totta suomenkielessä on joillekin sanoille valitettavan vähän vastineita. Ite tuppaan luovassa kirjottamisessa ajattelemaan hyvin usein enkuks ja sit vaa turhauttaa ko en keksi suomenkielist vastinetta.

Tsukasa hillitsi huvittuneisuuden äänessään. ”Lähdin tänään lenkille ja päädyin sattumalta pienelle hautausmaalle. Toivoin saavani siitä lisätietoja.”
Tora kurtisti kulmiaan. ”Mitä sinä oikein höpiset? Ei metsässä mitään hautausmaata ole.”
Tsukasan silmät laajenivat valtaviksi, ja suurin osa pöytäseurueesta purskahti nauruun. Nuorimmainen tiesi tulleensa huijatuksi.


Vaikka Tsukasa ei ookkaan kovin ihastunut Toran persoonnallisuuten ite myönnän olevani täysin head-over-heels. Ja kuinka pokkana toi tulikaan. Sainpa taas pidätellä pientä hihitystä. Ja pidän Malade Mentalessa varsinkin tästä kauhun ja huumorin tasapainosta.

Tsukasa hikkasi säikähdyksestä, kun Aoi lätkäisi kätensä hänen lapaluilleen. Kosketus oli vahva ja yritti painaa häntä eteenpäin. Kämmenet johdattivat lihaksia tunnustelevia sormia alaspäin. Kynnet erehtyivät silloin tällöin nykäisemään paidan kangasta hetkittäisille rypyille. Painallukset laskivat hänen kylkiluunsa, ja sitten Aoi astui lähemmäs hänen selkäänsä, vei kätensä hänen rintakehälleen.
Tsukasa ei uskaltanut liikkua, ei puhua, ei mitään. Hän yritti samanaikaisesti keskittyä ja olla muuta kuin olemassa. Se tuntui pysäyttävän ajan ja vievän hänet transsitilaan, jossa hän ei tajunnut muuta kuin kylmien käsien tunkeilun ympäri kehoaan. Hiljainen mutina hänen korvansa vierestä soljui hänen tajuntaansa, muttei kääntynyt oikeaksi kieleksi, vaan jäi merkityksettömäksi äänteiden seokseksi.
Viimein hänen kaulalleen osuva ilmavirta oli helpottunut hengitys.
”Sinä tulit.”


Ja tästä kohasta tykkäsin ihan vain intenssiivisyyden takia. Herkkää ja karmivaa samaan aikaan. (Myönnettäköön että pieni sisäinen fanityttö nousee hieman esiin...).

Shinya teki hätäratkaisun numero kaksi: hän otti Reikan kännykän ja valitsi Toran numeron. Päähoitaja oli harvinaisen nopeasti hereillä, kun Shinya suorastaan murisi luuriin, että jos kyseinen mies ei raahaisi persettään päärakennukseen sillä minuutilla, heidän potilaansa saattaisi syödä heidän harjoittelijansa elävältä.
Tora ilmestyi täsmälleen 120 sekuntia myöhemmin valvontahuoneeseen. Hänellä oli kirkkaansininen t-paita, jossa oli Teräsmiehen logo, mutta Shinya arveli, ettei toinen ollut pukenut sitä aamuöisen sankariteon mahdollisuuden takia.


Mielikuva. Ja niin kuin sanottu tykkään Torasta.

Ja mistä annan todellakin taputuksia selkään on tää kuinka hyvin saat nää hahmot elämään. Persoonallisuudet, eleet, puheet kaikki tuntuu niin luonnolliselta. Jään innolla odottamaan kehitystä ja kuinka Aoi ja Tsukasan suhde etenee.

Ja tähän taidanki lopettaa huuruisen ylistykseni. Mitä voin sanoa? Oon taas pitkästä aikaa koukuttunut johonkin ficiin... tätä ei oikeesti käy mulle kovin usein. Ja saanpa olla ylpeä itestäni ko kerrankin jaksoin kommentoida heti luettuani! Jes, odottelen jatkoa!

    1 tykkää.
Avatar
Picokamisama
Fani
 
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Syys 05, 2011 11:31 am
Paikkakunta: Kerava

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Pe Syys 23, 2011 2:26 pm

Kiitos nopeasta kommentoinnista, Picokamisama! Helpotti vanhan ficcaajan sydänalaa raastavaa tuskaa siitä, ettei kappale ollutkaan ihan kakka.

Yöllä ne kunnon jännitysficit kuuluukin lukea, että saa oikean tunnelman aikaan. Tai vähintään illalla. Tai pimeällä. Suomessa se on talvella ihmeen helppoa melkeinpä keskellä päivääkin... Kiljahduksia ei ehkä yöaikaan kannata kumminkaan päästellä.
Suomi on yllättävän vaikea ja rajoitettu kieli. Itse aina paasaan siitä, että kyllä sillä laajuuteenkin pystyy, mutta se tosiaan vaatii aikamoisia ponnistuksia ajoittain, ja toisinaan se on vain lähelle mahdotonta. Jos olisi riittävän hyvä englannissa, saattaa olla, että alkaisinkin kirjoittaa sillä suomen sijaan. Tai ainakin suomen lisäksi.

Toran persoonallisuutta on mitä rentouttavin kirjoittaa. Siitä miehestä kun voi kaikessa rauhassa tehdä varsin kamalan ja räävittömän. Huumorinkukka on se kaikkein kaunein kukka! Tai sitten ei, mutta oon varmaan sanonut vähän joka välissä aiemminkin, että musta kaikessa on huumoria, vähintään sitä hirsipuulajia.

Tuo quottaamasi sanojesi mukaan intensiivinen kohta oli myös mukava kirjoittaa. Tai että siinä sai todella heittäytyä tunnelmaan ja tapahtumiin mukaan, vaikka yleensä hillitsen itseni siltä, koska muuten suuresta osasta tekstiä ei välttämättä tulisi niin helppolukuista tai loogista, vaan enemmän sellaista... Niin, taiteellisempaa tekstiä.
Aoin voisi tiivistää sanoilla herkkä ja karmiva. :D

Kiitän erikseen taputuksista ja totean, että hahmopersoonallisuudet on aina olleet mulle ehkä se kaikkein helpoin asia kirjoittaa. Ne tulevat kovin luonnostaan sitten, kun saa pääpiirteet kohdalleen. (Nyt vaan oikeasti odotan innolla, että pääsen kirjoittamaan Aoin ja Tsukasan 'suhteen' etenemistä, eehhehee.)

Sulla on ehdottomasti syytä olla ylpeä itsestäs! Kommentointi on haastavaa se. Minäkin odottelen jatkoa! Tai oikeammin sitä hetkeä, kun voin siihen taas paneutua. :D
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    1 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja Wexiina96 » Pe Syys 23, 2011 5:41 pm

Koskaan ennen en oo kokenu tällästä tunteiden ja toiveiden vuoristorataa. Tää oli ehdottomasti mun elämäni paras lukukokemus. On paljon ficcejä joista oon tykänny älyttömästi, jotka on saaneet mut itkemään, miettimään hahmoja vielä kauan ficin loputtua,... Mutta silti voin helposti sanoa, että tää osa oli hienointa mitä oon lukenu. Nyt ihan oikeesti, ilman fanityttöilyä, ilman 'hihihiihihihuusosahihi' kohtauksia. Vakavasti. Oikeesti. Kiitos.

Alku sai mut hieman tylsistymään jne. olin sillai, miten toi mihinkää liittyy (varmasti jotenki). Silti tässä epäilen, että toi tyyppi, jonka nimi luki hautakivessä, se on jotenki hieman merkityksellisempi. En usko että olisit muuten maininnu nimeä erikseen tai olisit maininnu niitä useamman. Tyyppi on näköjään kuollu tulipalossa kans. Hmm, hmm. En oikein saa siitä vielä enempää irti. Luulenpa että kuulen siit viel myöhemmi XD
Noissa suluissa olevissa jutuissa säikähin. En toki ajatusta siitä että 'hui jos siel on jotai zombeja yöunet menee' vaan lähinnä, että toivottavasti tähän ei tuu zombeja vaa siks et a) tää ei olis yhtä uskottava ja b) se vaan tuntuu siltä että se vois pilata tän. (toisaalta en usko niin kuitenkaan lopulta, koska sä oot kirjottanu tän)
Sitten olin taas yhtäkkiä tikahtumassa nauruun kun tää meijän homppeli-Tsukasainen arvostelee Toran 'komeaa kuorta' XD
Niin! Tuosta työpäivyristä, että mikä se niinku on? Onks se vaa sellanen päiväkirjan tapanen, jossa se kertoo tyyliin 'seuraavat viisi yötä aion viettää yövuorossa potilaita vahtien'? (lisäkshä sillä on valehtelun tuottamien tunnontuskien lievitykseen oma päiväkirjansa jossa lukee 'seuraavat viisi yötä aion viettää yövuorossa työtovereitani nukutellen ja vaarallisinta potilasta häiriten')
En sillain koe inhotunteita näitä osia lukiessani noita kuvailuja. Osaan kuvitella elävästi kaiken (kiitos hyvästä kuvailusta), mutta silti en vaan koe inhoa. Mutta kuvitelma siitä että joutuisin nuolaisemaan jonkun kylmää, kosteaa, niljakasta ohimoa, ei oo mitään ihaninta herkkua XD En koe inhotusta verestä, mutta näköjään ajatus siitä että pistäisin jotain niljakasta suuhuni, on mulle tarpeeks oksettavaa. Ja tuo kursiivi (onhan se Aoin?), voin vaan sanoa tälle ficci-Aoille, että EI TSUKASA OO URUHA SENKIN AJATUSHÄIRIÖINEN, NÄKÖVAMMAINEN KAHELI!! Joo, ei täs muuta XD

Sitten tuli taas hetki tylsää ja sitten taas nauroin.
Hautasmaasta täs vaa, että ko se siivojanapulaisena nyt sitte alkaa siivoilee tota hautausmaata 'kunnioittaakseen kuolleita' (ja lievittääkseen kuitenkin jossain vaiheessa ilmaantuvan pakkomielteensä oireita) se löytää varmasti jotain oikein mielenkiintosta sieltä. En usko, että tässä huvin vuoksi on hautausmaa. Kyllä sillä jotain ideaa varmana on. (tunnenpa itteni tyhmäksi. mietin et Aoiha kertoo jonku haudan joka lähelle on kaivettu maahan piiloon jotai papereita sun muita, mut mistäpä se niistä tietäis ko se on aina ollu vaa säilös tuol.)
Sitten taas nauroin. Ja vakavoiduin älyttyäni et hei, nyt tulee jotai muutaki ko läppää. Miks mulla tulee Reikasta mieleen Mana? Just tollanen nuoren ja kauniin olonen mut silti kauheen tiukka ja tollanen XDD
Harkitsiko Tsukasa oikeesti vaan harhauttavansa ton pois tuolta?? Voi voi. Tollasia ne addiktoituneet henkilöt on. (sanoo wexi jolla on hampaan jäljet sormessa lopputekstin ajan kestävän puremisen vuoksi, ettei se kiljuis ja sekoais)
Onko mulla jäänyt jotai lukematta... En muista että Aoi olis puristanu Tsukasan ranteita... Varmaan johtu siitä että hihkuin vaa 'tsuku on aon luona tsuku aon luona' XDD

Ja sitten hyppään jo tonne, jossa Reikan nukuttaminen alkaa. Tai on jo loppusuoral mut niin. Haluatko kuvata elokuvan tästä? Hmm??? Se olis varmasti yks maailman katsotuimpia kauhuleffoja. Voin niin kuvitella tuon Aoin sekoamisen. Muuten se oli jopa pelottavan todentuntuinen, mutta ryömimis kohdassa sain vaan itseni mieleeni. Minä ryömimässä massultani lattialla, kun en jaksa nousta ylös ja parivuotias pikkusiskoni hokemassa vierellä 'veetu ylöt! ei lattialla olla!' Sellanen toukkamainen liikehdintä saa mut melkein nauramaan tossa, mutta halu tietää, mitä tapahtuu, sai mut ekan lukukerran aikana nielemään naurukohtauksen ja jatkamaan eteen päin. (mainittakoon viel et Tsukasan kuin jousilla ylös pongahtaminen sai mulle mielikuvan Tsukasasta jäämässä päästään kattoon kiinni mistä se sit irrotetaan aamulla)
Ja toi valvontaruutu. Hetken mietin et oliko se nyt paha juttu vai ei. Mietin, et olisit painottanu sitä viel enemmän jos solis ollu jotenki erityisen paha juttu, mutta toisaalta totesin et miten se vois olla hyvä juttu. Kaoru piipahtaa huoneessa ja 'oho katos Tsukasakos se tuolla hiipparoi, jaa-a, missähän se hiilihanko on?'
Aoin kosketuksessa oli alusta asti mun mielestä jotenkin seksuaalinen varaus vaikka se aluks koskiki vaa lapaluihin (osittain varmaan siks että sain päähäni kuvan Maosta painamassa Tsukasaa ovea vasten...)
Voiko muuten kylkiluiden määrä vaihella henkilöttäin? Koska luultavasti kylkiluiden laskemisellakin oli joku oma juttunsa tässä. Tai sit se on vaan Aoin joku uus pervo harrastus.
Aoi senkin vanha pervo ukko ---.---' Ootko ihan varma, ettei se pelaa joskus Kaorun kaa korttia? Vaikuttaisivat olevan vähän samaa maata keskenään. Eroavaisuutena se, että Kaoru ei elä häkkieläimenä, eikä Tsukasa ole koko ajan urkkimassa sen asioita.
Aluksi halusin et Tsukasa jää vihdoin kiinni. Ajatus Tsukasasta bussipysäkillä ja susta sanomassa 'Kiitos lukijoille ja kommentoijille, mitä piditte vimpasta osasta' sai mut kyl muuttamaan tradikaalisti mieltäni, mutta taas toisaalta Kaorun toimistossa noiden ollessa, en olis nähny yhtää parempaa ratkasua. Osittain siks tietty, et Tsukasaa ei lähetetty laukkujaan pakkaan.

Shinya on kyl silti välillä yks kiusankappale. Sillon joku 'ihastukseni yrittää lähennellä muita miehiä' tutka joka herättää sen jos Tsukasa lähtee nussimaan Aoita keskellä yötä. Ekal kerral se ei vaa keskittyny siihen.
Shinyalla on kenties joku jakomieli tauti. Ajattelee et jonku pitää sanoa sille ettei Tsuku oo mitää tehny XD Varsinainen valopää. Harjottelija on mielisairaalan vaarallisimman potilaan kynsissä siellä ja mitä tekee hän, tuijjottelee minuuttikaupalla jotain ruutua.
Tora se ei kanskaa oo koskaa ajoissa XD Tora oli nii kyrpiintyny vaa siks että se ei ite saa kontaktia Ao-chaniin ja toisekseen se ei voi enää pelotella niillä potilailla Tsukua ko jätkä siellä harrastelee kaiken laisia aktiviteetteja niiden kaa. Makailee siel Maon kaa ja käy jutustelemassa Aoin kaa ja lämmittelee Hizumin käsiä (= Tsuku, olet homo ja näytät sen turhankin selvästi [+ se on kultaimuri])

Aoi on kyllä pöpipää. Se luulee voivansa kaatua kivuliaasti pehmoisen Tsukun pääkke. Toinen raukka oli sentään sen kivuliaan kehon alla, nii >.<
Aoin tarina olikin vähän erilainen kuin mä oletin. Se oliki vaa pahassa puutteessa eikä kukaan antanu sille joten se sekos : < Toi epämääränen hively nuolemis kohtaus on varhaan seksuaalisinta mitä oon lukenu, vaikkei siinä oikeestaan ees menty kovin pitkälle. Ehkä se johtu osittain siitä, etten olis koskaan osannu odottaa törmääväni sellaseen kohtaukseen tässä ficissä XD (ai, nii, muistin aikaan: ETHÄN KIRJOTA MITÄÄ TORAXAYOFKDJFJKD(mikäsenimioli) KOHTAUSTA TÄHÄN?? DDDX VAROTATHAN AINAKI??? ;________; )
Kaunan kattominen osittain autto kuvitteleen ton Aoin kynnet. Sen aviomiehen kynnet katsos. Pelottavaa on myös se että mun kynsistä on tullu rosoiset ja sellaset likaset ja oudot. Enkä oo tehny mitään erityistä miks kynnet likaantuis. Osaatko kertoo mitä mulle tapahtuu? ;__________;
Siitä mitä Aoi haluaa mulla on paljonki mietteitä. (se haluaa seksiä, eiksoo selvää...) Varmaanki Aoi haluaa ainaki pois tuolta. Se voi olla hullu muttei välttämättä tyhmä. Helppo käyttää hyväksi Tsukasaa, joka vaan tulee sinne aivaimet taskussa aina ihan sekasin ja pelosta kankeena. Ottaa siitä tuolin ja tuolilla Tsukulta tajut kankaalle ja Aoi lähtee nii että adios.
Toisaalta Aoi paljon mahollista saattaa vaan kaivata jotain tuttua ja turvallista = (seksiä) Uruha (n kanssa) a. Ja jos se sattuu näkemään Uruhan Tsukasassa nii jätkähän kattoo että mitäs hemmettiä, tuo tänne ja nyt. Tai sitten niinku kasiosassa näyttää lukevan 'Hänen kauttaan voisin kostaa kaiken mitä he ovat minulle tehneet.' !! Mitä ihmettä oikeesti!!!! Ihan niinku en olis lukenu tota osaa ollenkaa!! O___________O (ei siinä muuten mitää, mutku oon kommentoinukki siihe)

Sillon ko mietin kenen kursiiveja ne yhet oli, totesit että 'pitkästä aikaa joku muisti prologin'. Alias sieltä löytynee vastauksia kaiken laisiin hauskoihin kysymyksiin, eiks vaa? ; ) Hetken mietin et kellarissa on eloon jääny Uruha, mut sit aloin pohtimaan 'hmm, ihoton, verensä vuodattanu Uruha... ei varmaan kovin todennäköstä et jätkä jää henkii' XD
Mut hei. Kyon kautta puhuva jutska. Se vois olla ehkä hieman kyllästyny olemaan siellä lukkojen takana! Kohta joka tapauksessa joku sekoaa pahemmin ko aiemmin. Kyo. Luulisin. (<--- epätoivosta)


Tää oli varmaan yks mun elämäni sekavimmista kommeinteista (osittain siks et kirjotin tän neljässä eri pätkässä) ja pahottelen, että saat tälläsestä mestariteoksesta vastalahjaksi tälläsen surkeen kommentin u_________u'
Joka tapauksessa. Ootan ihan älyttömästi joulua. Saatan saada bjd nuken ja kaikkee mahtii tapahtuu (esim. saan syyä) ja näi, mut ootan kuule ihan yhtä paljon (se on oikeesti paljon vaikkei siltä kuulostaiskaa) et Tsukasa alkaa käydä tuolla luvan kanssa. Epäilen et aluksi Aoi puhuu sille normisti, mut kun Tsukasa joutuu torjuun sen työn takia nii sit se mykistyy jälleen. Tsukasaa taas ahistaa ko se ei saakkaa enää mitää irti Aoista ja tadaa, se on siel taas luvatta et se sais jotai irti Aoista. Katotaanpa vaan (niin oon taas väärässä XD).
Ja ko jossain vaiheessa totesin, että Aoistaki tulee varmana mun lempihahmo oikein kirjotettuna nii tadaa, nyt se on XD
Hei pari lempikohtausta:
Viimein hänen kaulalleen osuva ilmavirta oli helpottunut hengitys.
”Sinä tulit.”

Aoi vaikutti hetken normi ihmiseltä. Tosta seuraavana oisin oottanu hellää suudelmaa noiden kahen välille. Ja se mikä tästä teki lempikohan on tuo yks hyvin paljon muuttava sana tuol. Helpottunut. Ilman sitä tai jollain muulla korvattuna se oli ollu totaalisen eri merkitykseltään ja perusskitsoilua. Tuo oli enemmän. Toinen mistä tykkäsin oli ton jälkeen tuleva Aoin kursiivi (senkin pervo Aoi). Aivan ihana. Saanko joululahjaksi lupauksen siitä että Tsuku ja Aoi nai jossain vaiheessa *puppyface*
”Miltei kaikki muut hoitohenkilökunnasta ovat yrittäneet samaa, mutta kukaan ei ole saanut Aoita puhumaan kunnolla. Näin itse, mitä tapahtui. Hän todellakin puhui Tsukasalle.”

NIINPÄ KAORU SENKI VANHA HAPANSILAKKA! (mitä helkuttia..?) Vaikka mietin miksei kaikki hoitajat oo yrittäny nii oon silti nii tyytyväinen. Muhahaha. Mutta onko myös kaikki potilaat yrittäny puhua Aoille? Ehkä Aoi tunsi yhteneväisyyttä koko ajan enemmän sekoavaan Tsukuun ja sen takia puhu jätkälle? Lisäks Aoi tosiaan saatto nähä yhteneväisyyksiä Tsukun ja Uruhaisen välil. Sit vielä seki että Tsuku oli selvästi oikeesti kiinnostunu Aoista eikä vaan sillai 'no, niin Aoi, kerrohan nyt asioita jotta saan palkkani, siksihän täällä olen : )'. En mäkää sellaselle tekopyhälle paskalle puhuis!! (seki viel et muut hoitajat ei varmaankaan päästä Aoita iholleen. Siksi mietinki et myös vertaistuki ja vähän muunki lainen tuki Maon ja Aoin kesken vois olla auttavaista molemmille! [kunnes Aoi pimahtaa...])

HEI!!! ARVAA MITÄ! Nyt tiiän miks Tora oli nii hanakasti sitä Aoin ja Tsukun terapiaa vastaan. Se tarkoittaa Kaorun ja Ayumun epämääräsiä pitkiä keskusteluja muka niistä terapia-ajoista = epämääräistä puuhastelua ilman Toraa.
Tosi iso keksintö siis, mutta pitäähän sitä jotakin hyötykäyttöä aivoillekki löytyä XD
Musta oli tosi siistiä, ko Tsuku leikki ninjaa ja juoni ittensä Aoin luo, mut mä niin oikeesti odotan millasii ne luvalliset käynnit on. Ja samalla sekä säälin että oon kade niiden tyyppien puolesta jotka joutuu valvoo niiden tapaamisia. Mikäli Aoi saa edelleen suudella ja hipelöidä Tsukua terapiakseen niin se voi hoitajien silmissä olla hyvinkin kiusallista katseltavaa, mutta ite kyllä kattoisin mielihyvin sellasta terapiaa, mulle kans vastaavaa!! Toimiskohan kolmenkimppasuutelu treapia sit kaksinverroin tehokkaammin. Sori, en tiiä pääsenkö kommentoimaan seuraavaa osaa, nytkin saattaa jäädä vähän kesken ko lähen ostaa lento- ja junalippuja : ) Kerron toki terveisiä Mer Mortesta jos jään henkiin kimppaterapiakokeilun jäljiltä ^____^ *pakkaa laukkua*

Millasia virheitä on 'tällaiset virheet' jos niitä tekee lisää? Olettaako Kao-chan et Tsuku on seuraavana murtautumassa jonku muun huoneesee vai? XDD
”Sano yksikin syy, miksei raahaisi sinua nurkan taakse ja – ”

raiskaisi. Niin niin Kaoru. Kyllä mä tiedän mitä sä olit aikeissa sanoa. Kumminki kuule salassa toivot et Tsukasa keksii lisää vastaavia ideoita ja saat tosiaan toteuttaa aikeesi. Senkin vanha pervo. XDD Ujelo, annat hahmoillesi liian vähän seksiä, kun ne ovat kaikki ikään katsomatta vanhoja pervoja XD

Mut oon ihan kamala ja mulla alkaa loppua ideat tähän kommenttiin, en ees keksiny kauheesti uutta sitä kursiivia tai kellaria koskien ^.^'' pahoitteluni : < Mutta kiitos ÄLYTTÖMÄN PALJON. Kirjoittaisitko lisää kuin suinkin ehdit ;.;
äitini tänään: Tiiätkö, jos mä vielä kerran kuulen jotain siitä Ujelon ficistä tai uudesta osasta tai Ujelosta itestään niin se tietokone menee kieltoon. Mä tiiän suunnilleen kaiken mitä siinä on tapahtunu ihan lukematta sitä. Miks sä ees kerrot mulle useaan kertaan päivässä monen minuutin erissä siitä samasta osasta ja jostain Ujelosta? ----.----
mä: ”Minä jumaloin häntä.” ;______________;
äiti: On tuo jo kuultu *väsynyt huokaus*
Pyh, äitini ei ymmärrä mistä jää paitsi. Mut siis kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos (joo noni, ny loppu). Tää oli mahtavaa, sä oot mahtava. Kiitos tästä ficistä, susta, uudesta osasta ja jo valmiiksi tulevistaki osista ja ja ja-
Niin. Kiitos ja JATKOA <33
//miks tää kommentti näyttää niin lyhyeltä, yhyy ;__________; toivottavasti se kelpaa sulle ja ymmärrät kuitenkin kommentin sekavuudesta huolimatta kuinka paljon arvostan tätä ja sua!
< 3

    1 tykkää.
Avatar
Wexiina96
Teknikko
 
Viestit: 122
Liittynyt: To Kesä 11, 2009 8:04 am
Paikkakunta: Seoulu

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja Ujelo » La Syys 24, 2011 12:20 am

Huh. Ei todellakaan näytä tai ole lyhyt kommentti, vähän tässä ehkä leuka vajosi. Kiitos, Wexiina96. :'D

Vakavasti ole hyvä ja toinen kiitos.
Voin luvata, että hautausmaa tulee kyllä liittymään jatkoon jotenkin. Tietenkään en voi paljastaa, miten, mutta ei tämä ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta, jolloin joku henkilö (ja lukijat) pääsevät ko. paikkaan tutustumaan.
Zombeja ei tietääkseni ole tulossa. Toisaalta, mistä minä tiedän, mitä tässä tulee tapahtumaan. Ai, olen kirjoittaja? Ei se silti tarkoita, että olen omista suunnitelmistani ihan perillä. ::D
Työpäivyri on sellainen päiväkirjan tapainen tosiaan. Tsukasa kertoo sinne tiukan ammattimaisesti, mitä on tehnyt päivien aikana. Samalla se on eräänlainen koulutehtävä, joka Tsukasan todellakin pitää luovuttaa sitten ohjaajalleen, jos ja kun joskus pääsee takaisin kouluunsa. Tsukasalla ei taida olla hirveitä hinkuja kirjoittaa yksityistä päiväkirjaa tulevien sukupolvien harmiksi, mutta itse se varmaan tulee muistamaan Mer Morten lopun elämäänsä ihan ilman kirjallisia todisteitakin.
Ei Aoi kirjaimellisesti luule, että Tsukasa olisi Uruha. Tsukasa vaan... voisi olla sille yksi tapa, jolla se saisi takaisin jotain, jota sillä oli Uruhan kanssa. Niin. Noin sen kai voisi tiivistää.
...Mä en todellakaan halua tietää, miksi sulle tulee Reikasta mieleen Mana. Eikä Tsukasa tosissaan harkinnut harhauttavansa Reikan sieltä, se ajatus vain käväisi miekkosen päässä ja sitten se hylkäsi sen varsin nopeasti.

En tiedä ihan, haluaisinko tästä elokuvaa. Ehkä suuren muokkailun jälkeen tästä voisi mahdollisesti saada jotain sen arvoista. Tai sitten ei. :D
Musta tota valvontaruutua tuli painotettua vähän jo tossa, kun tulin siitä erikseen maininneeksi, ja kun ko. lause oli viimeisenä kappaleessa ja jopa omalla rivillään. Että juu oli se paha juttu.
Aoi on Aoi, ei siinä voi olla olematta seksuaalista varausta eiku--
Mun oli pakko tarkistaa Wikipediasta toi juttu kylkiluiden määrästä. Ihmisellähän on tavallisesti 12 paria eli 24 kylkiluuta, mutta joistakin pikku lapsuksista geeneissä tai tavallaan epämuodostumista saattaa johtua, että niitä onkin esimerkiksi (ja yleensä) yksi pari lisää joko ylhäällä tai alhaalla. Ei se kuitenkaan yleistä ole. Siellä mainittiin erikseen myös sellainen tunnettu "vika", jossa ihmisellä onkin vain 11 paria kylkiluita.
Aoi ei, usko tai älä, ole erityisen pervo. Eikä kyllä vanhakaan. Se on vain vähän............... erikoinen.

Shinya on kiusankappale ja Shinyan ajatusmaailmaa on ajoittain mahdoton käsittää, jopa minun. Se vain... tekee tuollaisia. Auttaa Tsukasaa omalla nokkeluudellaan, vaikka Shinya itse olisi sen jälkeen kusessa.
Sitä vaan jääsi niin pahasti, kun se näki Tsukasan Aoin seurassa, ei se osannut heti toimia mitenkään älykkäästi.
Tsukasa on... hmm, mun päässäni se on aika seksuaaliton jätkä. Tai sillee, että ei se erityisesti katsele naisia, mutta ei kyllä miehiäkään. Kuten joskus tuli mainittua, ei Tsukulla oo erityisemmin mitään seurustelu-/seksielämää ollut. Nyt sille iskee aihe vähän joka suunnasta, eikä se tiedä, miten se oikein suhtautuisi, joten... se ei suhtaudu mitenkään. XD

Aoi ei oo pahassa puutteessa hei kuules nyt. :----D Se on traaginen hahmo! Kokenut kovia! Tässä ficissä ei koskaan voi tietää, mihin törmää. (Ja ei, en ajatellut alkaa kirjoitteleen Toran ja Ayumun romanssista mitään tarkempaa, jos sellainen nyt edes syntyy.)
Hyi, Kauna. En katso. DD: Enkä valitettavasti osaa kertoa, mitä sun kynsille tapahtuu, mutta älä vaan kyläilemään tule.
Aoi on kieltämättä fiksu hullu, mikä on toisaalta aikalailla vaarallisin yhdistelmä, mitä voi olla. Ei sillä, että se aina osaisi käyttäytyä ihan järkevästi, kyllä se ajoittain menettää aivosolunsa täysin, mutta-- niin. Kyllä Aoi kykenee normaaliinkin aivotoimintaan. Terävään sellaiseen, jopa.

Nyt pitää myöntää jotain noloa - itsekin unohtelen vähän väliä, mitä siellä prologissa oikein onkaan... Onhan mun suurimman linjan suunnitelmat tosi pitkälle siihen perustuvia, mutta silti! Tää ficci alkaa olla sitä pituusluokkaa, ettei mun muistikapasiteetti oikein toimi oikein. Pitäis lukea useammin tää koko könttä läpi.
Ei ole surkea kommentti!

On se jännä, miten normaalisti Aoi reagoikaan tuossa helpottuneen hengityksen kohdassa. Se hämmentää vähän mua itseänikin. Toisaalta, pelko ja epävarmuus on niitä elementtejä, jotka lietsoo Aoin hulluutta. Kun se tajusi, että Tsukasa on oikeasti siinä, se pystyi rauhoittuun ja selkeyttään päänsä.
Mitään lupauksia en tuommoisista K18-jutuista anna. Ehkä, ehkä, sanon vain.

Ei kai nuo Mer Mortessa ihan niin villejä ole, että ne olis laittanut toisia potilaita Aoin kanssa samaan tilaan. Se vois olla aika todella vaarallista joko toiselle tai kummallekin, kun kumpikaan ei ajattele selkeästi. Eniten syynä taitaa olla juurikin se, ettei Tsukasa käyttäytynyt samoin kuin muut työntekijät. Hmm. Tsukasakaan ei varsinaisesti päästänyt Aoita iholleen, tai ainakaan se ei oikeasti olisi halunnut. Tilanne vain sattui meneen niin, että Tsukasalle olisi voinut käydä ohraisesti, jos Aoi ei olisi saanut koskea.

"Tällaiset virheet" on vain yleiskäsite mille tahansa sääntöjenvastaiselle sekoilulle, jollaista Tsukasa vois harrastaa. ::D Ja Kaoru kyllä varmaan ajatteli enemmän sillä hiilihangolla paukuttelemista sentään. Toivottavasti. Luulisin.

Kirjoitan toki lisää kun suinkin ehdin!
...Mun käy sääliksi sun äitiä. :'DDD Mua vähän hämmentää nyt, joten taidan vaan kiittää takaisin ja sanoa olehyvää pari kertaa uudelleen.
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    1 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Pe Helmi 03, 2012 2:44 pm

Hellou, sait sitten itsellesi uuden lukijan. Taidat ehkä pitää mua ihan hulluna, koska luin keskiviikkon ja torstaina nää kaikki 9 osan melkeen putkeen, mihin keskiviikkona jäin ja torstaina jatkoin. Ainaski itsestäni tuntee ttä taidan olla sen verrran hullu jo että vähä etten vielä joudu itsekkin Mer Morteen. :33

Tähän ficciin törmäsin ihan sattumalta ja tää sitten bongahti silmieni eteen ja päätin sitten kokeilla lukea tätä ja hups ficci vei mukanansa. Toinenki asiassa tässä ficcissä on sellainen, miksi päätin lukea tämän on se että, tässä on kauhua. Ja enkä oo koskaan aikaisemmin lukennut yhtään ficciä, missä olisi kauhua. Kannatti lukea. XD Sulla on aivan mahtavat kuvailutaidot ja jokainen osa on täynä aivan mahtavaa kuvailua, mikä saa olon sellainen vähän varautuneeksi, ihan kuin olisi jossain lähellä kattomassa tapahtumia...

Kyllä, mua ainaski tämä ficci on ahdistanut ja pelottanut... Mutta sitten otetaas vähän näitä hahmoja:

Tora: Tora on ehdoton lempparini tässä. Saan nauraa masuni aina kipeäksi herran vitseillä ja sitä miten Tora kiusaa koko ajan Tsukasaa. XDD Mutta sitä EN osaa kuvitella Torasta, että Tora olisi menettänyt sydämensä naiselle. o____O Ei Ei Ei ja Ei Tora. Jotenki tuntuu sille että Tora tykkääkin Tsukasasta.. ;>

Tsukasa: Tämäki herra on suloinen tapaus. ♥ Mutta oivoivoi Tsukasan pakkomielettä saada selvittää Aoin mystinen salaisuus. Arvasin kyllä että se johtaa ongelmiin, mutta silti. Joskus kyllä näin Tsukasassa ihan itseni, mutta en noin uteliaana. XDDD

Shinya: Shinya on ihana! <3 Sellainen ihana ujo hoitaja, joka on sata varmana ihastunut Tsukasaan. ;) ♥ Shinyan osaan kuvitella hoitajaksi, jopa myös tälläiseen rooliin. :>

Kaoru: o______________O Kaouru mielisaairalan johtajana?! En sitten osaa ollenkaa kuvitella miestä siihen, mutta toisaalta mies on jotenki sen verran vakava, että sopii siihen. :D

Die: Arvaa mitä? En edes pelästynyt Dietä ollenkaa, siinä luvussa missä herra sai hirveen raivokahtauksen ja Tsukasa sanoi Dietä raivohulluksi. Ehkäpä Die on vaan Die.

Aoi: Tätä miestä taas pelkään tosisassani. XDDD Aoissa on sellasta niin kylmää ja rakaa mikä kyllä herättää pelkoa + + + se voima mitä siitä lötyy ja sen puhe. :/ *Hyrrrr*

Kai: Kaita käy vaan sääliksi. ♥ Kai vaikuttaa niin pienelle ja hennolle tässä ja olin kanssa että Kai olisi vasta nuori poika, mutta onki aikuinen mies. :/

Hizumi: Hizumi ja Hizumin monta persoonaa. :/ Hyyrr, tämäkin mies on pelottava, mutta ei niin paljon ku Aoi edelleen. :33

Zero: ......... Okei yksinkertaisesti Zero on pelottava!!

Ryo: ........ PELOTTAVA!!

Satoshi: Noh Sato on siinä ja siinä rajoilla, mutta ehkä hiukan ei niin pelottava, mutta kuiteski niinku on.

Aki: Aki vaikuttaa näistä potilaista parhaalle ainaskin tällä hetkellä. :]

Asagi: ASAGI psykiatrina?! o___________________________________________O Meinasin kyllä tippua penkiltäni ku luin tämän tapahtuman, en vaan osaa kuvitella Asagia siihen hommaan sitten ollenkaa. :33

Kokonaisuudessa tämä on kyllä aivan loistava ficci ja yksi asiassa noissa osissa on upeaa kun ne ovat niin ihanan pitkiä, ei tunnu että menee vaan 20minuuttia ja sitten ootki jo osan lopussa, vaan tuntuu että menisi oikeasti tunti että saa luettua kaiken. XD

Mutta kiitos nyt näistä 9 osasta ja toivottavasti saat pian lisää!

HoneyBlade
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja suppai » Ke Marras 14, 2012 8:46 pm

Heipähei.

Olen lukenut tätä siitä lähtien kun se ilmestyi, ja joka ikinen kerta kun olen nähnyt jatkoa olen seonnut. Nyt päätin lukea koko ficin uudelleen, vaikka raastavaahan se oli lukea kun tiesi että jatkoa ei todennäköisesti koskaan ole tulossa.

En osaa kommentoida mitään fiksua tähän. Pidän sun kirjoitustyylistäsi ihan hirveän paljon, oikeastaan enemmän kuin yhdenkään muun ficcarin kerrontatavasta. En voi sanoa kuin että katson sua kirjoittajana todella paljon ylöspäin :D

Tämä koko ficci on iskenyt todella syvälle mun sydämeeni, johtuen kaiketi siitä miten nämä asiat sopivat omaan elämääni tällä hetkellä (tässä kohtaa saat juosta karkuun! :D).

Kun vain osaisinkin antaa rakentavaa palautetta. Mutta kun ei.

Kommentin tarkoitus oli oikeastaan kertoa, että täällä jossain on lukija joka janoaa lisää. Tämä on todella muodostunut mun päässäni ihan oikeaksi kirjaksi (lyhyeksi, mutta kirjaksi kuitenkin) ja ihan sydämeen sattuu jos en saa tietää miten kaikki päättyy.

Rukoilen ja anon polvillani että jatkaisit tätä ja lähetän myös paljon, paljon kirjoitusinspiraatiota ja jaksamista tehdä tätä!

Ps. Se jotain kertokoon rakkaudestani tähän ficciin, etten tosiaan aikoihin ollut mikään innokas ficcienlukija (toisinsanottuna en nykyään pidä miltei mistään ficistä, johtuen kai kyllästymisestä kun niitä jokunen vuosi tuli ihan muutama ahmittua) enkä todellakaan ole muutamaan vuodeen lafeillut. Mutta Ujelo pysyy aina mun mielessäni <3
sometimes i miss you so much i can hardly stand it

    2 tykkää.
Avatar
suppai
Fani
 
Viestit: 10
Liittynyt: Ti Huhti 21, 2009 7:02 pm
Paikkakunta: Pori~~~

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja Tricen » Su Helmi 24, 2013 8:59 pm

Jostain idioottimaisesta syystä en oo ennen lukenu tätä. Oi miksi miksi, tässä on kaikki hyvät elementit yhdessä. Sun kirjotus, kauhu, mielisairaala ja aksfkasjhf kaikki.

Mietin eilen hetken kun avasin tän, et luenko vai meenkö nukkumaan. No luin prologin ja sit olinki viel 2:45 aikaan lukemassa 8---D Oli ihan mahtavaa lukea tätä keskellä yötä, ulkoo oli ihan pimeetä ja hiljasta ja ehehe sanoinko jo et tykkään kauhusta. Oli ihan mahdollista kuvitella Die tai Mao tohon ovenpieleen nojaamaan pimeässä kun yritti nukkua (OLIS IHAN MAHTAVAA LARPATA TÄN POHJALTA--)

Haluisin tietää lisää esim Karyusta, Zerosta tai Maosta, miten niistä oikeen tuli sellasia kuin ovat. Mutta varmasti saadaan tietää sitten jatkossa (yhyy päivitetty 21.9.2011 SALLA YHYY)

Tora on ihanan raivostuttava välillä, harmi vaan et se on jääny nyt vähän taka-alalle (kuten myös Adolf yy). Shinya on oma rauhallinen itsensä, mut tuleeko sille ja Tsukasasta mitään... syvällisempää suhdetta HALUAN TIETÄÄ HETI NYT. Ja miten hyvin Tsukasan pää kestää tuolla, vaikka nyt onkin saanu tietää Aoista lisää.
Aoin tarina oli nii sydäntä särkevä et melkeen itketti. (En kai joudu Mer Morteen kun pystyn kuvittelemaan miten silvottu Kouyoun ruumis oli?) Hämmensi myös Aoin käytös kun Tsukasa pääsi sinne huoneeseen sisään, oli vähän ahdistavaa ja nii, hämmentävää.

JA KELLARI, MITÄ SIELLÄ OOOOOONNNNN.

Mainitsinko jo et haluun larpata tän pohjalta jotai. Suurella porukalla, pienemmällä tai sit vaan kahestaan. Agjkhasgkjas kyllä

Toivon et tähän tulee vielä jatkoa jossain lähiaikoina koska yhyy en kestä tää on varmaan ainoo kauhuficci mitä oon lukenu mikä on oikeesti ollu ees vähän pelottava ja ahdistava.

Katso nyt kun yritin vääntää kommenttia, VAIN SULLE (en oo yhtään levoton kun jäin yöllä vähän lukemaan tätä--)
No more words are needed.
Just moments scattering into nothingness.

Just beauty.

    2 tykkää.
Avatar
Tricen
Teknikko
 
Viestit: 236
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:15 pm
Paikkakunta: Mielikuvitus

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja cyanideslave » To Marras 07, 2013 10:48 pm

Hei vou vou vou... Tää ficci on aivan mahtava! Lamaannuin kuitenkin hetkeks kun huomasin ettet oo jatkanu tätä pitkään aikaan D: toivon todella että jatkasit tätä vielä... :o

Mun mielenkiinto heräs heti ku huomasin tän perustuvan mielisairaalaan. Osaat kuvailla tän ficin tapahtumia ja henkilöitä pirun hyvin. Olin ihan yllättyny ku tajusin että Aoi on siellä 19. huoneen oven takana ;__; Ja ei hemmetti nuo Toran vitsit 8DDD Ja täs on hyvänä puolena myös se, että tässä on monista eri bändeistä tuota porukkaa. :D oon jääny tähä ihan koukkuun, tarviin kohta jo varmaa jotai vierotushoitoo :'3

Mua alko jo heti alus ottaa aivoo toi kannibaalipapukaija... :--------D

Mua oikee hävettää ku oon nii surkee kommentoija mut haluisin tosi kovasti et jatkasit tätä pian!! ;___; <3

    1 tykkää.
Avatar
cyanideslave
Fani
 
Viestit: 2
Liittynyt: To Marras 07, 2013 8:44 pm

Re: Malade Mentale [AU, K18, kauhu, 9/14?, 21.9.]

ViestiKirjoittaja paradoXal » Pe Marras 08, 2013 4:42 pm

Joo kiitti, pitihän tää ficci sitten taas kerran lukea yhteen pötköön, olin valmis viime yönä klo 4.30, sen verran oli koukuttava...

En saa nyt muuta kommenttia aikaiseksi kuin sen, että älä herranjestas jätä tätä tähän!!! Toivon hartaasti, että tähän tulisi vielä jatkoa (ja että siihen ihanaan bordellificciin tulisi myös jatkoa, sitä luin viime viikonloppuna viiteen asti yöllä...)!! Toivottavasti sinulla olisi vielä joskus inspiraatiota jatkaa näitä, kutkuttaa kauheasti mitä näissä tulee vielä tapahtumaan! <3

Keep up the good work!

T: Salainen harras lukijasi, joka uskaltaa ensimmäistä kertaa kommentoida mahtavia ficcejäsi.

    3 tykkää.
Avatar
paradoXal
Fani
 
Viestit: 5
Liittynyt: Ti Syys 23, 2008 7:27 am

EdellinenSeuraava

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron