Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+64/64,30.12]

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+59/64,1.8]

ViestiKirjoittaja Nightfall » Pe Loka 29, 2010 10:44 am

Jos nyt taas vaihteeksi potkisin itseni kommentoimaankin (olen tässä viimeiset kaksi kuukautta yrittänyt saada raapustettua tätä kommenttia valmiiksi - ei, en ole hidas tai mitään...).

Kyllähän sitä tuli kaikista noista jutuista hengissä selvittyä, että kai sitä voi sitten sanoa että hyvin sujuivat. Ja pääsin kouluunkin ;D Elokuusta lähtien on tullut opiskeltua vaatetusompelijalinjalla koulutuskeskus Salpauksessa, ja kai siellä tulee pysyttyäkin nämä seuraavat kaksi vuotta...

Ai niin, bongasin sinut irc-galleriastakin tuossa jokin aika sitten,tai itse asiassa ensin sen ÄKT-testin, ja sitten sinut xD (oma rivini oli muuten Mana (6 p.), Hide-zou (3 p.), Seth (2 p.) ja Hiroki (1 p.) koska sinua kuitenkin kiinnostaa ;P OIkeastaan aika yllättävän osuva rivi näin omaa luonnettani ajatellen...)
Ja what, sä siis asut Tuusulassa? Ö_ö Mäntsälästä hei... vaikka nyt tuleekin viikot vietettyä lähinnä tuolla Lahden puolella.Mulla vaan on joku omituinen ajatusmalli siitä, että kaikki lafilaiset asuu varmasti kamalan kaukana meikäläisestä xD

Haha, mitähän minä en olisi ficciäni kirjoittaessa miettinyt... Tuossa ideoiden yleisesti ylös kirjaamisessa on vain se ongelma, että scam (omg sillä on nimikin Ö_o) on hahmojen suhteen aika erilainen muihin ficci-ideoihini verrattuna. Viihdyn yleensä paremmin sellaisten syrjittyjen ja epävarmojen hahmojen kirjoittamisen parissa, ja ajattelin tätä ficciä aloitellessani, että mitä jos kerrankin tekisin hahmon jolla on itseasiassa vahva itsetunto... Ja no, aika monet "ylimääräiset" kohtaukset ja muut sattuu pääasiassa olemaan sellaisia, että ne vaatii jonkun Isshin tapaisen tyypin tekemään/sanomaan ne ;'D

Ja hys, ei saa sanoa että saan löpistä ficistäni enemmänkin -kohta mä en näissä kommenteissani enää mitään muuta teekään! Tosin säästyisinpähän ainakin noin... 200 sivun kirjoittamiselta jos vain länkyttäisin koko ficcini juonen auki täällä näin ;D Paitsi että sitten ne jo kirjoitetut 109 sivua olisivat jokseenkin turhia...
Nah, ihan niin kuin osaisin pitää pääni kiinni. Mutta jos kuitenkin yritän jatkaa tätä kommenttia, sillä scam on taas vaihteeksi hieman jäissä.... Rrrraivostuttavaa, että inspiroisi hirveästi kirjoittaa jotakin sellaisia kohtauksia, jotka sijoittuvat about jonnekin lukuihin 30-35, mutta nyt keskeneräisenä oleva pätkä number 12 ei kuumottele kirjoitusfiiliksiäni sitten yhtään >_<
Lisäksi scam on kokenut jonkinlaisen D-invaasion (äläkä virnistele siellä, ei tämä ole yhtään kivaa xP)... koko helkkarin bändi luikkinut mukaan tähän juttuun viimeisten kuukausien aikana...
Ei siinä muuta vikaa, mutkun mutkun mä en osaa ficata D:stä... *vinku*
Toinen ärsytys ficci-ideoiden venähtämisen lisäksi on kaikki muut päähän putkahtavat ficci-ideat... Hitto, mulla on kaks ficciä kirjoituksen alla, niiden lisäksi mulla oli jo ennestään kaksi muuta ficciä idea-asteella, ja nyt tässä eräs ilta ideoin kaverin kanssa keskustellessani yhden versailles-fantasia/AU-hässäkkäficin... ja onko mun ihan pakko taas aukoa päätäni tästäkin asiasta...Miksei aivosolujen energiaa voi mitenkään keskittää vain yhden ficin pohtimiseen kerrallaan? -__- pakko olla kaksisataamiljoonaa ideaa päässä yhtä aikaa...

Ja tietysti Kagrra on yksi mun lempibändeistä... Totuus vain on, että kaikki bändit on ainakin valovuoden päässä X:stä, mikäli minulta kysytään ;D vaikka välillä meinaan unohtaa sen itsekin... (tosin se onkin aina yhtä ihana asia muistaa). Ja Isshi nyt on poikkeus muutenkin u_u sen hahmo nyt on kuitenkin elänyt omaa elämäänsä mun päässä jo ... kaks vuotta ( *gulp* O_O), ja kyllä siinä ajassa nyt ehtii vähän siihen tyyppiin kiintyä.

Ja koska mulle on näköjään muodostunut jonkinlaiseksi tavaksi purkaa D:n lookkien herättämiä ajatuksia näihin ÄKT-kommentteihini niin voisin tällä kertaa vaikka pohdiskella, että olenko mä kenties ainoa jolle tulee akaki hitsuji ni yoru bansankain Hide-zousta mieleen Teru? xD (johtuu varmaan tuosta ponnarista... ihan ku joku... Terun paha kaksonen tjtn) Ja Ruizan letti nyt on niin kiharrin gone wrong että x_X lookin vaihtumista odotellen...

Ja mikähän se uupumaan jäänyt lempibiisi sitten olisi ollut, jos sopii udella? ;D Itse olin jo jossain sfääreissä jo sound in gaten alusta lähtien, mutta the red carpet dayn kohdalla olin taas pelkkinä pieninä sydäminä (no okei, oikeasti olin kuin hikinen rätti linkouksessa siellä yleisön mukana riekkuessani... about 7. rivi (jonne pakitin ensimmäisen vartin jälkeen otettuani tarpeekseni osumaa siellä jossain 5. rivin tienoilla...) suoraan kamijon kohdalla, ja näin about joka häiskän koko ajan niin täydellisesti kuin vain oli mahdollista *__* ).

Okei, jos nyt vihdoin yrittäisin sanoa jotain tuosta uusimmasta luvustakin, enkä vain löpise jotain omiani x'D Nappasin tuolta taas lukemisen lomassa muutamat typot muistiin, joten laitan ne nyt ensin tähän ja yritän muistella mitä kaikkea ajattelin tästä luvusta silloin toista kuukautta sitten, kun tätä pätkää lueskelin.


naamioitunut vastasi siihen rakkaansa puolesta ja otti ranteestaan roikkuvasti muovikassista

roikkuvasta.

vaikka todellisuudessa korsettien osittainen ohuus johtui tarpeesta pysyen huomaamattomana.

pysyä?

"Minun on mentävä, Atsushi", lyhyempi sanoi terävästi ja vei peukalonsa navin kohdalle sanoen vielä lopuksi.

...Navi? (onko tuossa kirjoitusvirhe vai onko navi joku... kännykkäjuttu, ja minä vain tyhmä? x'D )

Todennäköisesti, kahta lukuun ottamatta, loput jengi oli täynnä miehiä.

loput jengistä

Ninja saattoi tunnistaakin osakalaisen, mikäli tunsi yhtään Kuro Kagen jäsenten mafiamiehiä, koska näki jonkin verran kasvot edestäpäin.

Tuo "jonkin verran kasvot" ei nyt kyllä kuulosta oikealta... Näki kasvot jonkin verran edestäpäin, kenties?

"Miksi?" mustahiuksinen kysyi välittömästi, kun ei saanut heti kunnon selitystä ehdotuksella, vaan huomasi pidemmän suoristelevan rypistyneitä vaatteitaan.

ehdotukselle

Toivottavasti nagoyalainen tajuisi omatoimisesti häipyä, kun tätä ei tarvittaisiin.

ei tarvittaisi

Olet kaikkein parhaimmassa säilössä Yhdysvalloissa Casey Staubleonen luona

Tässä nyt ei ole enää mitään muuta virhettä kuin Asagin ajatusmaailma xD Argh, vielä nytkin miekkonen sitten pitää Manaa jonain hauraana posliininukkena, joka pitää tunkea jonnekin turvalliseen säilöön siksi aikaa kun tosimiehet tappelee? ... Järjestä Manalle joku äijäilyhetki, että Asagikin vihdoin sisäistää seurustelevansa miehen kanssa, jookos kookos? (jos vaikka Mana olisikin kerrankin se joka pelastaa Asagin pulasta, eikä toisin päin? ;D Hmm... Okei joo, ehkä jätän kuitenkin tämän ficin suunnittelun ihan vain sinulle x'D mulla on omissani jo tarpeeksi pähkäiltävää.) Kyllähän Mana jo vähän yritti Asagille selventää tuota tosiasiaa, mutta kuinkas pitkään herra yakuza sen tällä kertaa muistaa? Hmph...

Oli mukavaa vaihtelua päästä välillä seurailemaan Hyden toimia. Söin täällä taas sormiani aikalailla koko tuon varjostuskohdan (ja varsinkin sitä seuranneen tappelun) ajan. Sait pidettyä tuon tappelukohtauksen hyvin kasassa, se ei tuntunut hankalalta luettavalta, vaikka kuvailua ja actionia olikin paljon, vaan mielenkiinto pysyi hyvin yllä ja sai hyvin selvän siitä, kuka teki mitäkin ja missä vaiheessa. Voimakkaasti visuaalisten asioiden (sellaisten "ei tää näin kirjoitettuna kuulosta miltään, sun ois itte pitäny olla näkemässä", you know) kuvaaminen sujuvasti kirjoittamalla ei ole mitenkään yksinkertaista. Esimerkiksi monimutkaisten liikesarjojen kuvaaminen lukijalle ymmärrettävällä tavalla, mutta samalla niin ettei koko teksti jymähdä pelkäksi jumppaohjeeksi (tuota termiä ei olisi kyllä pitänyt käyttää tässä tappelukohtauksen kommentoinnin yhteydessä, jumankauta mitkä mielleyhtymät x'D) on haastavaa, mutta tässä kuvailu oli hyvin sujuvaa. Pidän siitä, miten muistat kuvailussa ottaa huomioon eri aistit, mitä henkilöt kuulevat, tuntevat, näkevät jne. sillä se tekee heti koko tarinan niin paljon elävämmäksi.

Ai niin, en tiedä oliko se ihan tarkoituksella mietitty juttu vai ei, mutta tuossa kohdassa kun Asagi seurueineen saapuu katsomaan Hydeä sairaalaan, koko tuon tilanteen... epätoivoisuus tuntui jotenkin iskevän. Kun miehiä vain kuolee ja loukkaantuu ja taas kerran kävellään huolissaan pitkin sairaalan käytäviä. Kun lopputulos on aina vain sama, tehtiin sitten niin tai näin.
Oli tuon fiiliksen nostattaminen sitten tahaton tai tarkoitettu juttu, niin ainakin omalla kohdalla se toi taas hieman lisää realistisuutta siihen, miten uuvuttavaa tuollaisessa pitkään jatkuvassa mafiasodassa eläminen on.
Säikähdin kyllä hiukan kun alettiin puhua Hyden äänihuulien vaurioitumisesta - olin pari sekuntia ihan varma että seuraavalla rivillä sanotaan että Hydeltä lähtee puhekyky tai jotain, mutta onneksi ei sitten kuitenkaan (ei sitten tarvitse alkaa kehitellä mitään äkillisiä komplikaatioita, täydellinen toipuminen kelpaa ihan hyvin xD lukisin kyllä hyvin mielelläni muutaman muunkin mafiahäiskän toipumisesta...).

... And Hide-zou comes to save the day ;D Nah, varmaan vaikea arvata että olin ihan "n_________n <3" kun tajusin Sethin ja Hide-zoun toikkaroivan takaisin kuvioihin? Vihdoinkin niillekin tajuttiin kertoa asioista... Sinänsä ymmärrettävää, ettei Hide-zouta haluttu stressata mafiajutuilla, mutta olisiko sitten ollut yhtään parempi jos toipumisen jälkeen olisi palannut hommiin ja sitten olisi ladattu päin naamaa että "joo, Kamijo kuoli tossa joku aika sitten, Namie sai happoa naamalleen ja Hydekin on muuten sairaalassa...". Voisi olla uuden hermoloman paikka siinä kohtaa...

Tämä tuntuu taas vaihteeksi harvinaisen kämäiseltä kommentilta, joten ehkä vain lopetan tämän tähän ennen kuin tästä tulee vielä kämäisempi, ja jään odottelemaan jatkoa ;D Kiitos tästä.
On that day the stars
Sparkled more than anything
And I felt eternity

Avatar
Nightfall
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:14 pm

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+59/64,1.8]

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Marras 28, 2010 11:26 am

Kiitos kaikista kommenteista^^

Perjantai13: Tarkoittaako se, että uusin luku on niin houkutteleva? Hyvä niin^^ Eikä sillä kommentoinnilla ole mikään kiire - olen vain iloinen, että jaksat yhä lukea ja kommentoida tätä.

Uskoisin, että on olemassa toinenkin syy siihen, miksi pidit tästä luvusta enemmän kuin edellisestä. Tässä luvussa oli sinänsä enemmän toimintaa eikä niin paljoa “paikoillaan tallomista” tai tiettyä ympyrää pyörimistä, kuten Kuro Kagen kokous väkisinkin oli, kun yakuzat pohtivat tilannetta. Tässä ei samalla tavalla jouduttu keskittymään yhteen asiaan niin pitkään.
No, ehkä se oli yllättävää tässä vaiheessa ilmenisi tuollaisia pienimuotoisia parituksia, mutta olin jälleen suunnitellut tätä jo aikaisemmin, en vain päässyt aikaisemmin kertomaan. Sehän on loppujen lopuksi aika normaalia noissa piireissä, että naitetaan sukuja keskenään kysymättä lapsilta.

MINÄHÄN SANOIN, ETTEI SAA ODOTTAA SILTÄ YHTÄÄN MITÄÄN!

Tässä näin pohdin, että olet ehkä sinänsä oikeassa tuossa enkeliveikkauksessa. En vain ymmärtänyt, miksi Fu-ki yrittäisi estää Kamijoa, koska kyllähän herra varmasti haluaisi kostaa sille, jonka takia räjähti taivaan tuuliin.

Kummisedäthän vedettiin jo ensimmäisissä luvuissa mukaan^^ Mutta tässä taas osoitus siitä, miten eri maissa rikolliset voivat olla hyvinkin tiiviisti yhteistyössä.

Olet oikeassa, että Asagin ja Manan riidassa oli monta tasoa. Kumpikin halusi purkaa jotenkin omaa ikäväänsä ja suruaan sekä tietenkin pelkojaan. Samalla myös kumpikin etsi jonkinlaista pakotietä tilanteesta ja useita muita. Kyllähän kumpikin varmasti tiesi, ettei se riita ole heidän suhdettaan kaatava, vaikka Asagi yrittikin viedä sulhasensa piiloon eikä Mana taas pitänyt ajatuksesta yhtään - kumpikin tavallaan luotti, että lopputuloksesta huolimatta he olisivat yhdessä tavalla tai toisella. Turvallinen riita on varmasti kaikkein parhain tapa ilmaista koko tilanne, koska kumpikin sai sanottua jollain tapaa haluamansa toiselle ja tuli myös kuulluksi.
Kyllä, Asagi voi joutua vielä kärsimään siitä, että vaatteita meni likaisiksi, mutta eiköhän herra selviä, kun kerran omistaa muotitalon^^

Ihanaa, että sinäkin pidit hänestä^^ Olen pitänyt jollain tapaa Hydestä alusta asti, vaikka minua onkin harmittanut, etten ole päässyt kertomaan hänestä kunnolla. Onneksi sain kuitenkin tässä luvussa tilaisuuden kertoa hänestä enemmän, vaikka luvun loppu olikin salamurhaajan kannalta ikävä.
Aluksi halusin vain jotenkin suoremmin ilmaista, että Hyde on hetero eikä homoseksuaali. Sinänsä olen hiukan pelännyt, että monet luulisivat Atsushin ja Hyden välillä olevan jotain, vaikka todellisuudessa kaksikko on vain todella hyviä ystäviä - suorastaan parhaat kaverit. Sitten keksin, että “hei, eikös Hydellä ollut oikeassa elämässä vaimo? Tehdään hänestä tyttöystävä!”
Voi olla tosiaan, että kuvailin ehkä liikaakin varjostusoperaatiota. Ensimmäisessä luvun versiossa mielestäni Sanbashi tuli aivan liian nopeasti, minkä takia päätin kirjoittaa enemmän koko Hyden reissusta pidemmästi - itsekin kyllä totesin, että pakko laittaa muutakin sekaan että hyvä, jos huumorikohdat hiukan piristivät eivätkä toivon mukaan vieneet liikaa jännitystäkään.
Ole huoleti niistä ninjahahmoista. Etköhän sinä osan mahdollisesti myöhemmin tunnista. Eri asia on, tunnistatko heidät jostain aikaisemmasta luvusta.

Kieltämättä Hyden sairaalaan joutuminen on huono asia. Saa nähdä, mitä mafialle käy seuraavaksi ja pystyykö se lainkaan kokoamaan itsensä ennen seuraavaa mahdollista iskua.
En tiennytkään, että Atsushilla on faneja tässä tarinassa. Jotenkin oletin, että hän on jäänyt vain huvittavaksi taustahahmoksi, mutta näköjään erehdyin. Onko Atsushi muka ainoa, joka pitää tämän tarinan jalat maassa?

Arvaa, repesinkö, kun edellisessä kommentissa olit käyttänyt huuto taulua ja minä olin se juuri aikaisemmin kirjoittanut tähän? Tässähän alkaa pelottaa, että luet ajatuksiani eikä se ole hyvä. Oli se kyllä aikamoinen shokki Manalle.
No, ainakin pääsin todistamaan, miten Asagi on vielä hengissä ja yakuzana - osaa se joskus ajatella^^

No, eikös omalla tavallaan Hide-zou ole mafian äiti, jos Asagi on mafian isä - vähän kuten Ouran school host clubissa puheenjohtaja oli “isä” ja varapuheenjohtaja “äiti”. Hide-zou nyt ei osannut paremmin tuossa kohdassa kiittää, koska olihan herra aika järkyttynyt siitä, mitä kaikkea on tapahtunut poissa ollessaan ja sitten (mahdollisesti) kesken unien K soittaa ja kertoo kaiken mahdollisen, kuten Kamijon kuoleman.
No, pakkohan joskus kivojen hahmojenkin on ärsytettävä, vai mitä?

Hyvä, jos kokonaisuudessaan luku oli miellyttävä etkä ainakaan nukahtanut kesken kaiken. On myös hienoa kuulla, että nautit lukemisesta, vaikka tässä olikin ikäviä asioita.

Loistavaa, että tuo kohta jollain tapaa huvitti, koska tuo juuri oli minun päässäni oleva pointti. Hyde ei siinä kohdassa ajatellut (kuten eivät ihmiset yleensäkään), mitä pahaa mafia tai hän itse ovat tehneet. Ties kuinka monen lapsen isän tai äidin herra on käynyt tappamassa ja pahimmassa tapauksessa vienyt kummankin tai jopa koko perheen.

Vai jäit janoamaan lisää. Sittenhän lopetus oli mitä erinomaisin, koska minusta on aina hauskaa laittaa ihmiset kaipaamaan jatkoa^^
Ja joo, jatkon kanssa on tosiaan kestänyt, kiitos niin minun kuin betani koulukiireiden ja sen, että kuvittelin saavani sen spinoffin julkaistua tässä välissä, mutta toisin kävi. Siitä sitten lisää myöhemmin.
Kuulostaa siltä, ettet halua minun ottavan mallia aasialaisista elokuvista ja jättävän avointa loppua? Entä jos minä haluan tehdä niin?

Ole hyvä vain. Miten kokeet muuten meni? Ainakin sait rauhassa lukea niihin ilman ajatuksia vievää jatkoa.
On todella hienoa, jos tekemäni testit viihdyttivät. Olet sinänsä oikeassa, että aikamoisella vaivalla jouduin niitä tekemään, koska piti miettiä kysymykset ja vielä erikseen, miten hahmot toimisivat niissä tilanteissa ja olisivat kuitenkin riittävän erilaiset. Olepa hyvä vain - olen kieltämättä yllättynyt, mutta positiivisessa mielessä, että mies-testi oli vaikea, koska pelkäsin sen olevan liiankin selvä.
No, minä nyt pidän asennenaisista enemmän - tai pikemminkin ymmärrän heitä paremmin kuin naisellisia naisia. Ehkä se johtuu siitä, että tykkään itse aina välillä äijäillä. Kaori ei ole mafianainen vaan rakastaja, eli ei sinänsä tekemisissä mafian kanssa, vaikka olikin yakuzan kanssa ja asui vielä tämän luona.
Totta kai minä haluan tietää tuloksista - miksi sinä epäilet mitään muuta? Sinänsä tuo Tsunehito ei ihmetytä minua, äläkä kysy miksi. Ehkä se johtuu sinulta saamieni kommenttien herättämistä ajatuksista. Omi ja masentumaton Hikaru tasapainossa on aika jännä, mutta ei lainkaan paha - mielenkiintoisia vastauksia kummassakin testissä joka tapauksessa^^

Kyllähän kirjoitusvirettä on ollut, aikaa vain vähemmän kiitos koulun. Toivottavasti olet jaksanut odottaa kärsivällisesti uutta päivitystä.

Ja kyllä, pakko hiukan puhua siitä ficcisi lopettamisesta. Äiti ja isä pelkäsivät oikeasti katon lentävän ilmaan, kun luin ilmoituksesi - taisin sen verran kovaa kiroilla. Kieltämättä olit onnekas, kun et ollut sillä hetkellä vieressäni, koska olisin todennäköisesti puraissut pääsi irti alle sekunnissa. Minäkö muka reagoin voimakkaasti? En…
Nyt rauhoittuneena kuitenkin ymmärsin varsin hyvin ja oikeastaan olen iloinen, että kuitenkin jaksoit tehdä ilmoituksen siitä, että lopetit tarinan. Sitä informaatioita minä kieltämättä kaipasin, minkä takia tein sen blogimerkinnän, vaikken pelkästään sinulle vaan muutamalle muullekin, jonka ficciä olen lukenut ja kommentoinut. Sääli, ettet voinut kirjoittaa tarinaa loppuun, koska minä aina odotin ja riemuitsin, kun teit päivityksiä. Aina ei voi kuitenkaan voittaa ja minulla on jälleen yksi ficci vähemmän seurattavana - harmi.
Miksi ihmeessä juuri minulta muka sinun pitäisi pyytää anteeksi? Oli sinulla varmasti muitakin lukijoita, jotka kärkkäsivät jatkoa tiivimmin kuin minä.
Joka tapauksessa, halusin sanoa, että seuraan yhä, jos ja kun kirjoittelet lisää tarinoita.

Kiitos kommentistasi^^

Luna: Ilahduttavaa, että päivitykseni mietittävät lukijoita - ette ole unohtaneet tätä tarinaa^^

No, ei minua se offi olisi lainkaan haitannut. Kyllä hahmoistani saa enemmän puhua, jos heistä on asiaa tai kysyttävää, jolloin vastaan parhaan taitoni mukaan.

Ikävää, että jouduit keskeytetyksi. Itseäni aina ärsyttää, kun luen jotain (oli se sitten kirja tai ficci) ja minua tullaan häiritsemään. Hienoa, etteivät keskeytykset kuitenkaan pilanneet lukemaasi, vaan pystyit yhä keskittymään ja jopa pitämään uusimmasta luvusta.
Uskoisin, että aika monen muunkin teki mieli mennä takomaan Asagille järkeä päähän, mutta kuten sanoit - hänen käytökselleen oli ymmärrettävä syy.
Haa, mikäs Asagin käytöksessä ja Hyden taistelukohdassa muistutti Manan katoamista?

Sinänsä ilahduttavaa, että kerrankin jonkun mielestä oli mukava lukea Sayurin ja Manan keskustelua, koska yleensä suurin osa haluaa kuristaa Sayurin. No, Mana ei ehkä kykene sellaista näkemään tai ei kenties halua, koska mahdollisesti pelkää kuvittelevansa harhoja tai alkavansa vahingossa itse pitämään tulevasta anopistaan. Voihan olla, että Sayuri vain osaa turhankin hyvin piilottaa todelliset ajatuksensa - toisaalta taas, kyllähän Sayuri sanoi, että Mana olisi täydellinen puoliso Asagille, jos olisi nainen. Kenties Sayuri näkee Manassa samoja piirteitä kuin itsessään.

Hienoa, että pidit tuosta Sayurin kiertoilmauksesta^^ Olisihan se hyvinkin mahdollista, että Közi ja K lähetettäisiin metsälle, mutta toisaalta pitäisi varmistaa Asagin turvallisuus.
On hyvä, että huumori iski ja ilmeisesti toimi tässä luvussa - en vain osaa olla liian vakava tai angstaava, koska se kyllästyttää minua.

Haa - helpottavaa kuulla. Olin hiukan epävarma, mitä ihmiset ajattelisivat, kun toisin Hyden tähän tällä tavalla, vaikka itse pidinkin ajatuksestani ja tuotoksesta. Tottahan se on, että on aika selvää, että Hydelle tulisi tapahtumaan jotain, mutta toisaalta taas hänelle olisi voinut tapahtua muutakin, kuten se, että hän olisi alkanut varjostaa ihan kunnolla ja saanut jotain selville. Oletko aivan varma, että se oli “vahinko”, että Hyde näki hyökkääjät? Kenties Hyde oli muutenkin suunniteltu uhri, joka vain joutui hiukan ikävämmällä tavalla kohtaamaan vihollisen.
Loistavaa! Olen oikeasti pähkäillyt pääni puhki tuon taistelukohdan kanssa ja demonstroin sitä jopa siskoni kanssa, jotta saisin sen toimimaan ainakin realistisuudessa (ainoa, mikä demonstraatiossa ei toiminut, oli se, että vain minä olen harrastanut jotain taistelulajia).

Korjasin nuo typot, kiitos niistä.

Hyvä, että kokonaisuus oli miellyttävä^^

Kiitos kommentistasi^^

Nukeochi: Mielenkiintoinen purkaus kieltämättä.
Tiedän kokemuksesta, että on kamalaa odotella konettaan tulevan huollosta/korjauksesta - olen itse joutunut lähettämään koneeni kolmesti korjattavaksi ja on ollut turhauttavaa käyttää vanhempaa, vielä hitaampaa konetta. Tosin, se on sitten onneksi ollut pelkästään minun käytössäni, ettei tuota tilannetta ihan ole tullut vastaan. Auts, jäitkö oikeasti noin pahaan kohtaan? Toivottavasti jätit pääparkasi rauhaan - samoin seinän.
Voi pientä, myötätuntoa on vaikka muille jakaa, koska olen melkein tuon kaiken kokenut eikä se todellakaan ole kivaa.

Hmm… Hiroakia ei tosiaan ole paljoakaan ollut ficeissä. Tässäkin hän on esiintynyt vain kahdessa luvussa fyysisesti ja yhdessä enemmän kuin Exo-chican varjona. Vanhemmassa lafissa saattoi olla muutama ihan 12012 ficci, mutta en ole tästä varma enkä valitettavasti voi mennä edes tarkistamaan, koska sivusto on ilmeisesti kaatunut. Voin kuitenkin lohduttaa, että UKMLOT (Uskallatko katsoa…) tarinassa hän esiintyy enemmän kuin tässä, kunhan joskus pääsen kirjoittamaan sitä.
No, kyllähän Hiroaki parka oli aika outside, mutta toisaalta muut pitivät huolen, että hän pysyi siellä, raukkaparka (kun miettii vielä sitä, miten Eco-chika oli valmis listimään Hiroakin, jos olisi saanut Hide-zoun itselleen).

No, en voi sanoa muuta kuin, että suosittelen syömään ennen tai jälkeen tämän lukemisen tai katsomaan haukkupalojen haukkaamisen ajoituksen tarkkaan. En nimittäin halua lukea tuollaisia otsikoita.

Kyllä, eikä spinoffien määrä lopu tuohon Shinya/Diehen, koska en ole vieläkään löytänyt on/off-nappulaa aivoissani, vaikka se olisi tarpeen. Etkö muka ole utelias, mitä toisessa tarinassa pitäisi tapahtua? En nimittäin voi kirjoittaa sitä, ellen saa tätä loppuun.

Hide-zou olisi voinut olla teoriassa se neljäs, mutta kuten huomasit, hänen lähettämisessä olisi ollut muutama ongelma. Seth ei nyt sinänsä ollut mikään este, koska Asagi olisi vain yakuzana sanonut, miten asioiden kuuluu mennä. Hide-zoun kakkosmiehen asema oli lähinnä se, mikä esti Hide-zouta lähtemästä minnekään ja jos totta puhutaan, Sayuri, Ruiza ja monet muut olisivat sanoneet, ettei Hide-zou voi lähteä, vaikka hän olisi ollut kuinka masentunut tahansa. Olet kuitenkin oikeassa, että Hide-zou tulee olemaan aina Asagin suurin rakkaus - sielunkumppani/veli, vaikka Asagi rakastaa hyvin syvästi ja aidosti Manaa.

On hienoa, että tässä kohdassa sain hymyn/naurun herkeämään. Tilannekomiikka varmaan teki tässä kohdassa temppunsa, samoin mielikuvat mitä lausahdus herätti. Pyrin lähes aina pitämään luvuissani edes pikkuriikkisen huumoria, oli se mustaa tai valkoista, koska kaipaan sitä itse. Olet kuitenkin oikeassa, että synkkien aiheiden takia edellisissä luvuissa huumori jäi vähän vähemmälle huomiolle tai vastaavasti jäi surullisten asioiden jalkoihin.

Olen tyytyväinen, että tuo kohta mielestäsi sopi tämän tarinan Tatsurouhun, koska sitä minä nimenomaan hain. Halusin, että tuollainen tekstiviesti/lyhentely olisi sellainen, että sen saisi, jokainen tietäisi sen tulleen Tatsuroulta. Meidän nörtillemme on tärkeätä lähettää ytimekkäitä viestejä - varsinkin, kun joutuu lähettämään usealle samaisen viestin. Liian pitkät viestit maksavat XD

Olisikohan mahdollista, että olisit ehkä jotenkin olettanut, että Atsushin ja Hyden välillä olisi jotain, koska kaksikko on aika läheinen? Minulle nousi useampia lukuja sitten pieni pelko siitä, vaikka omassa päässäni Hyde on alusta asti ollut hetero. Omasta mielestäni Megumi oli hyvä lisä itse tarinaan ja nimenomaan Hyden hahmoon. Hyvä juttu, että tyttöystävä tuntuu luontevalta salamurhaajallemme.

Sinänsä minua hiukan jäi mietityttämään, jännittäisikö ketään koko kohtaus. Olihan se jossain määrin itsestään selvää, että Hyden matkalla jotain tulisi tapahtumaan, vaikkei asiasta olisi tarkkaa varmuutta. Ensimmäinen versioni luvusta ei ollut kovin mielenkiintoinen ainakaan omasta mielestäni, mutta muokkailtuani siitä tuli parempi ja ilmeisesti onnistuin tavoitteessani ainakin sinun kohdallasi^^ Varmaan aika moni muukin oli tyytyväinen siitä, mitä Senille tapahtui ja jos miettii erästä aikaisemmin julkaisemaani lukua, monesta muustakin asiasta, mitä Hyde ehti tehdä.
Voi olla, että osa lauseista oli todella vaikeasti kirjoitettu eikä se välttämättä ollut sinusta kiinni. Minulla oli kieltämättä vaikeuksia kirjoittaa koko taistelukohtaus useastakin syystä. Jouduin jopa piirtämään katon talolle ja piirtämään rakseja taistelijoiden paikan ja suunnan ilmaisemiseksi, koska ne olivat tärkeät, kuten myöhemmin ehkä ymmärrätte. Hyvä, että kuitenkin pidit siitä ja sain pidettyä jännitystäsi yllä^^

Ihmisillä tosiaan on erilaisia tapoja suhtautua säikähdykseen ja ikäviin tapahtumiin. Olin hiukan hämilläni, kun lähdin kirjoittamaan Atsushia, että miten ihmeessä laitan hänet reagoimaan. Lähdin sitten miettimään hänen ystävyyttään Hydeen ja sitä, mitä viimeisen puhelun aikana oli tapahtunut. Kiitos - on helpottavaa kuulla tuo, koska Atsushi ei kuitenkaan ole ollut niin paljoa esillä, että edes minä olisin osannut sanoa aivan heti täsmälleen, että “näin Atsushi käyttäytyy”, koska sekin vaihtelee aina tilanteiden mukaan.

Rukoukseesi vastattiin nopeammin kuin taisit odottaa. Hide-zou on vahvempi kuin Asagi, muu mafia tai hän itse tietävät - Hide-zou sai kerättyä itsensä kasaan, koska muisti, ettei ole yksin ja keiden vuoksi on taisteltava^^

Kiitos ja hyvää talven alkua ja joulua sinulle^^

Kiitos kommentistasi^^

PikkeWood: Sinulla on siis ollut kiirettä, mutta unesi oli selvästi valmistautunut jatkoon^^ Mitäs poikaystäväsi sanoo siitä, että luet K-18 slash tason tekstiä?

Voipi olla, että oma iloisuutesi vaikutti asioihin. Kenties sinun aivosi käskevät näkemään asiat positiivisemmin ja sitä myöten lopettamaan turhan tappelemisen. Asagi ja Mana ottavat kuitenkin aika paljon yhteen, kun taas Hide-zou ja Seth ovat tavallaan “tasapainoisempi” pari, jolla ei ole mitenkään erityisiä riitoja eikä varsinkaan syitä riidellä.
On se aina orpotunne, kun tietää, ettei enää voi lukea lempihahmostaan niin, että tämä oikeasti tekisi jotain. Kyllä se siitä, ehkä saat myös tietää, kuka hänet tappoi ja miksi. Odotellessamme kolmea muuta lempisivuhahmoasi^^

Sehän on hienoa, että olet oppinut pitämään vielä enemmän salamurhaajastamme^^ Kieltämättä halusin jälleen todeta “never say never” ja sen, että maailma on pieni ja hyvin juonikas, kun Hyde näki Senin. Toivottavasti muistit ainakin pari kertaa hengittää.
Olen kieltämättä tyytyväinen kuristuskohtaukseen, mutta pakko siinä ollakin, kun jouduin pakottamaan oman siskoni kuristamaan hiukan minua eräällä narulla - lähinnä nähdäkseni hiukan paremmin tilannetta Hyden silmistä ja miettiessäni liikkeitä. Kiitos, tein siinä parhaani, kuten muutenkin koko luvussa.
Tuohon kysymykseesi voisin vastata hiukan, vaikken kokonaan. Ensinnäkin Sen on niin uskomattoman yleinen etunimi Japanissa, että sen perusteella on mahdotonta lähteä metsästämään ketään eli todennäköisesti Sen ei jostain syystä keksinyt itselleen valenimeä. Toiseksi herra varmaankin uskoi, että Namie ei muistaisi nimeään eikä itseään, vaan miettisi vain kasvojaan ja kipuaan, kuten olisi hyvin voinut käydä - ainakin useille samassa tilanteessa.

Niin, Hyde selvisi, mutta kuinka kauan?
Toivossa on hyvä elää, epätoivossa vielä parempi XP

Joo, tässä on tosiaan mennyt pidempään kuin minäkään kuvittelin… Onnea muuten aikuislukioon - onko sujunut hyvin tähän mennessä?

Oli ilo viihdyttää ja informoida - älä kuitenkaan liikaa ninjalle XD
Toivottavasti sait nukuttua hyvin yösi tähän päivään asti^^

Kiitos kommentistasi^^

Sammy: Hyvä kun huomasit kuitenkin^^

Luotettavaa Ayshaa? Luotettavaa? O.O
En tiedä, onko lukujen pituus mitenkään luottamusta herättävää tai edes hyvä asia. Ihana kuitenkin kuulla, että olet pitänyt jossain määrin kummallisista selityksistäni ja näillä näkymin juonestani. Kiitos kovasti^^

Olen tyytyväinen, että pelkäsit Hyden puolesta, mutta kaikeksi onneksi olin jossain määrin armelias ja säästin hänet - ainakin joksikin aikaa. Sinänsä totta, etten ole vielä vienyt sinänsä poika- enkä tyttöystäviä, vaikka olenkin satuttanut useita. Tosin, Kamijon kai voisi laskea jotenkin poikaystäväksi, vaikka olikin rakastaja, että olen sinänsä ehtinyt jo viedäkin. Onneksi sanoit kuitenkin “vielä”, koska se saattaa loppua lyhyeen.
Se on kieltämättä aina jotenkin rankempaa, kun ensin on lukenut (ihanasta) suhteesta ja sitten jotenkin toinen vain katoaa/kuolee. Tulee heti vajaampi tunne ja samalla ikävä ihan vain sen toisen puolesta.
Kyllä, tajusit oikein. Siitä oli nimittäin aikaa, kun olen kirjoittanut actionia tuolla tasolla (jos tarkkoja ollaan, siitä on enemmän kuin vuosi ja taistelukohtaus oli vielä eri tarinassa). Yksityiskohtien määrä ja kuvailu minua juuri huoletti. Olisin halunnut kirjoittaa tuon taistelun yksinkertaisemmin ja sitä myöten helpommin ymmärtäväksi/luettavaksi, mutta sitten tuli muutama asia, joiden takia minun oli oltava tarkempi. Jouduin olemaan niin tarkka, että minun oli pakko piirtää katto paperille ja pyöritellä siinä taistelijoiden asetelmia. Syy yksityiskohtaisuuteen selviää myöhemmin, jo seuraavassa luvussa.
Omasta mielestäni turha yksityiskohtaisuus voi olla heikkous, mikä pitää muistaa tulevaisuudessa - kiitos, kun mainitsit/avarsit asiaa^^

Vai Sethin ja Hide-zoun paluu oli hieno asia? Olet selvästi kaivannut niitä poikia enkä sitä voi hirveästi ihmetellä. Minäkin kaipailin heitä välillä ja oikeastaan välillä katson haikeana ensimmäisiä lukuja - voi niitä aikoja, kun kaikki oli hyvin eikä tarvinnut kirjoittaa niin synkistä asioista *huokaus* Edistys tuo välillä hiukan ikäviä asioita, mutta niin asiat vain ovat mafiassa.
Uskon, että se on rankkaa, kun minunkin on pakko aina välillä käydä vilkaisemassa, mitä olen kirjoittanut tai keitä kaikkia olen tänne änkenyt suunnitellessani jatkoa tai spinoffeja. Toivottavasti tuosta hahmolistasta ja tuolla jossain välissä olevasta asemalistasta on hyötyä muistamisesta. Kieltämättä tuo kuulostaa aikamoiselta maratonilta, kun miettii minun julkaisseen selityksineen n. 1100 sivua. Toivottavasti muistit tehdä välillä muutakin kuin lukea tätä.

Miten Seth toimii tuossa tilanteessa? Mielenkiintoinen kysymys. Todennäköisesti Seth yrittää epätoivoisesti pitää huolen, ettei Hide-zou rasita itseään kotitöillä (en halua tietää, missä kunnossa keittiö on epätoivoisista kokkausyrityksistä) ja olla muuten avuksi ihan vain tottumustensa takia. Todennäköisesti hän myös yrittää puhua Hide-zoun kanssa ja saada tämän ymmärtämään, ettei ole syypää Fu-kin kuolemaan - lähinnä Seth ehkä tietämättään muistuttaa, minkä syiden vuoksi Hide-zoun on jaksettava.
Todennäköisesti Seth on väsynyt kaiken tämän jälkeen, mikäli kukaan säilyy niin pitkään hengissä.

Enää? Enää??? ENÄÄ??? Minä sanoisin vielä, koska kohta olen kirjoittanut tätä tarinaa 3 vuotta! Kolme pitkää vuotta eikä loppua tunnu näkyvän, vaan sitäkin hirvittävämpi kasa spinoffeja. Tuota, viimeinen luku tuntuu todennäköisesti epilogilta, eli epilogia ei tule tähän valitettavasti. Äläkä manaa tuhatta spinoffia, kun yksi on vielä tarkistamatta ja päässä on ainakin kolme spinoffia, joita kahta olen saanut hiukan aloitettua *itkee*
Mitäs spinoffia muka Sethistä ja Hide-Zeusta kaivataan? Mitä väki oikein haluaisi? Toivotaan, että olet oikeassa ja heidän tulonsa on todellakin ilahduttanut ihmisiä.

Oli tässä paljonkin järkeä, usko toki (en minäkään melkein koskaan lue muiden kommentteja, kun kirjoitan jollekin kommenttia). Kommenttisi oli mukava eikä se ollut pelkkää hehkutusta, jos sitä pelkäsit missään vaiheessa, vaan toit hyvin näkemyksesi esiin.
Emmeköhän me tapaa, kummassakin mielessä XD

Kiitos kommentistasi^^

Destiny: Kieltämättä oli aikamoinen yllätys, kuten varmaan arvasit XD

Taisi olla aikamoinen luku-urakka, mutta toivottavasti se toi piristettä sairaspäiviisi. Ainakin sain monipuolisesti tunteita herätettyä - erityisesti pidän tuosta onnellisuudentunteesta^^ Voi pientä, sinun pitää selvästi lukea enemmän fanfictionia, kun olet kerran puutteessa siitä. Onneksi olet kuitenkin oikeassa paikassa, eli lafissa XP Kiitos kehuista^^
*reps* No, D kaudessa ei ole mitään vikaa, varsinkin kun tein sen levytilauksen, josta puhuttiin yksi päivä. Voi tulostin parkaasi, on sillä ollut rankkaa - toivottavasti et yritä edes unissasi tulostaa tätä tarinaa…

Joskus tietämättömyys on siunaus. Valitettavasti pahoja asioita vain käy, mutta usko toki - en tehnyt niin itkettääkseni sinua eikä tavoitteeni ollut saada sinua itkemään enemmän kuin koskaan aikaisemmin teksteissäni, koska en uskonut kykeneväni siihen *tarjoaa nenäliinoja*

Ei se mitään - ei tunteellisuutta tarvitse pahoitella.

Miljoonaan mahtuu monta nollaa, mutta olet kai sinä sanonut sen useammin kuin kerran. Kiitos kovasti kauniista sanoista, vaikka en uskokaan olevani mitenkään erityisen hyvä tai lafin parhaimpia, vaan pikemminkin keskinkertainen kirjoittaja. Olen iloinen, jos pystyt uppoamaan tähän tarinaan ja tuntemaan, kuin oikeasti kokisit tuon kaiken Asagin, Hide-zoun ja muiden kanssa. Se on aina ilahduttavaa kuulla.

Toivottavasti onnistuit yrityksessäsi XP

Ole hyvä vain, muru - siinä nyt on kestänyt jopa minun ihmetyksekseni aika pitkään. Toivottavasti jaksat odottaa vielä hetken.

Vai Aysha-sama *reps* Kiitos nyt kovasti.

Sinulla oli selvästi hauskaa sitä lukiessasi^^ Hyvä, että se korvasi edes hiukan Pintaa syvemmällä tarinan loppua.

Kiitos kommentistasi^^

sora: Oletkos aivan varma? Kyllä täältä varmasti löytyy paljonkin rakentavaa^^

Onneksi kuitenkin huomasit avata sivuston jäätymisestä huolimatta. Ehkä tuo pelko oli ihan tervettä, koska teoriassa tämä luku olisi voinut tulla tuodessaan mitä tahansa kaikkien eteen. Kiitos, yritän kyllä pysyä edes puolikkaan askeleen teidän edellänne ja toivon, etten ole liian ennalta arvattava tämän tai muiden tarinoiden kanssa. Toivottavasti pystyn siihen jatkossakin, mutta toivon, etten lamaannuta liikaa. Älä kuitenkaan jännitä liikaa, koska en halua lukijoideni kupsahtavan sydänkohtauksesta - toivottavasti välillä saat hiukan huilittua jännittämisen välissä, vaikka on mukava tietää, että pidät tästä tarinasta enemmän ja enemmän.

Tiedätkös, muutuin ihan sanattomaksi. En tosiaankaan tiedä, mitä sanoa sinulle, vaan tuijotan koneeni ruutua, avaan välillä suutani, mutta suljen sen, kun kieli ja kurkku kuivuvat. Kieltämättä sanomasi asiat ovat ristiriidassa, mutta sanoisin pikemminkin mahdolliseksi paradoksiksi. En ottanut yhtäkään sanaasi pahana, vaan olen oikeasti hyvin kiitollinen kehuistasi. Naurahdin hiukan tuolle halullesi tulla ravistelemaan minua. Ehkä ajatukseni lähinnä johtuvat siitä, etten ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen hyvänä missään, vaikka uskonkin kirjoittamisen olevan parhaimpia taitojani, joita osaan edes jotenkuten. Ehkä uskomukseni siihen, että olen maksimissaan keskinkertainen kirjoittaja johtuu siitä, että minulla todettiin lapsena “puheenoppimisen vaikeus”, mikä on vaikeuttanut kaikissa kielissä opiskelua/puhumista/kirjoittamista.
Toivottavasti en kuulosta mitenkään typerälle tai muuten kummalliselta, mutta minusta on ihana kuulla, miten voimakkaasti olet kokenut tunteet ja tapahtumat, joista olen kirjoittanut. Minä nimenomaan haluan ihmisten kokevan tarinan tapahtumat - yllätykset ja veikkaukset, surun ja onnen.

Kestävä on ehkä parhaimpia sanoja kuvaamaan Atsushia. Sitä hän on ollut, ehkä osittain sen takia, että osaa nauttia elämästään täysillä ja saada niistä voimaa vaikeisiin aikoihin. Hänelläkin kuitenkin oli heikkous, nimittäin ystävänsä Hyde. Selvästi pidät hänestä - sinänsä jännä, koska ei Atsushikaan oikeastaan ole niin paljoa tässä tarinassa ollut, vaan ollut huomattavasti enemmän taka-alalla kuin esimerkiksi Ruiza, Tsunehito ja Hiroki.

Taidat olla Hydelle yhtä vihainen kuin Atsushi, kun ei vaivautunut odottamaan muita, vaan meni itse kohtaamaan vihollisen. Toinen kirouksistasi saattaa toteutuakin. En nimittäin yhtään ihmettelisi, jos niin Atsushi kuin Jyou menisivät polttamaan koko Sanbashin maan tasalle. Voi vain olla, että Kuro Kagen uhmaajat saavat lähetettyä ensin arvon yakuzat ja heidän rakkaansa helvettiin, ennen kuin liittyvät itse seuraan - elämä ei ole reilua.
No, Hyde ei ajatellut kovin pitkälle eikä varmaan edes aikonut alun perin hyökätä, mutta teki sitten salamurhaajien suurimman virheen: antoi tunteiden ottaa hallinnan. Itse asiassa olen kuullut aikaisemmin tuon kappaleen, mutta kävin kuitenkin kuuntelemassa, koska en ole hyvä muistamaan nimiä. Ei paha kappale ja jotenkin hassusti minun mielestäni sopii tähän. Voi pientä *ojentaa nenäliinoja*

Tuohon en osaa vastata, että mistä se voisi johtua. Itselläni on nimittäin niin, että osaan kirjoista reagoin ihan kunnolla, varsinkin nauraessa, mutta osassa myhäilen ja kiroan itsekseni. Itkemisen ja nauramisen näen hyvänä asiana, varsinkin Ruizan tempauksille nauramisen ja Fu-kin kuolemalle itkemisen. Toivottavasti et kuitenkaan liikaa ole raivonnut, en halua naapureiden soittelevan minulle XP
Tällä kertaa ei hissuteltukaan liikaa alussa^^ Mana sai tosiaan karjuttua asiansa ja onnistui vielä pakottamaan Asagin kuuntelemaan. Ei Asagin toive/halu kuitenkaan sinänsä kaamea ollut - hänhän halusi vain suojella jotenkin rakkaintaan ja jos mietitään, Asagi ole poikkeamassa tavoistaan. Asagihan pelkää menettävänsä rakkaansa, mutta nyt hän oli valmis luopumaan näistä pitääkseen nämä turvassa - sitä voisi pitää jonkinlaisena kasvuna. Mutta kai sitäkin voisi pitää kasvuna, että yakuzamme kuunteli rakastaan.
Kieltämättä ilman Sayuria Mana ei välttämättä olisi onnistunut puhumaan Asagia luopumaan ajatuksestaan. Vai olit valmis tanssimaan oikein Ruizan voitontanssin, mikäs siinä X) Olihan se varmasti järkyttävää, mutta ei pidä unohtaa, että sen naisen olevan järkeilijä - ei vanha kettu niin vain vaihda kantaansa.

Huomaan, että Sethin ja Hide-zoun paluu on herättänyt toivoa niin Asagissa kuin lukijoissani O(^^)o Heitä on selvästi kaivattu.
Eipä mitiä, jokainen kommentoi haluamallaan tavalla eikä aina aika riitä sellaiseen kommenttiin kuin haluaisi.

Olen saattanut kertoakin siitä useammankin kerran. Usein lempihahmoni kuolevat ja se kieltämättä ottaa päähän.
No, voin varmaan puolustautua sillä, että suurin osa noista luottelemisestasi hahmoista on vielä hengissä ja vain yksi kuollut ihan kunnolla. Saathan sinä toki tuollaisen “ei saa kuolla tai loukkaantua” listan tehdä, kyllä minä sen mielelläni lukisin, vaikken lupaisikaan toteuttavani sitä X) Tuleeko sieltä vielä “saat tappaa ilomielin” listan?
Aws - kyllä minä tämän tarinan saatan loppuun, ellen kuole sitä ennen eli ole huoleti. Kirjaversiota tuskin saan tehtyä, mutta kyllä minä silti haaveilen kirjan kirjoittamisesta ja suunnittelin, että joskus vielä kirjoitan erään tarinani valmiiksi ja yritän julkaista sen kirjana (tarina ei ole siis fanfictionia, vaan ihan originaali ja oletkin saattanut kuulla nimen “yön lapset”). Toivotaan myös, ettet törmääkään samantapaiseen tarinaan^^

Mutta eikös Seth olisi aika suloinen kuollut? *juoksee piiloon*

Kiitos kommentistasi^^

Nightfall: Et sinä hidas ole, vaan sinulla on aivan liikaa tekemistä (kuten minullakin on, kun olisi muutama ficci, joita haluaisin kommentoida, mutta aika… Sitä on aina liian vähän).

Sehän jo puolivoittoa, kun selviytyy pääsykokeista, autokoulusta ja niin poispäin hengissä^^ Olisi ollut ikävä menettää lukijani, jolta odotan mielenkiinnolla erästä ficciä XP
Hienoa! On se hyvä päästä kouluun, ettei joudu viettämään edes yhtä vuotta työssä, joka ei välttämättä ole täysin makuun, vaikka rahaa tulisikin (eikä se ole tällä hetkellä varmaa, että saisi edes mitään). Vai vaatetusompelijalinjalla - se taitaa olla vain kaksi vuotta, koska on ylioppilaslinja, vai arvaanko väärin? Meidänkin koulussa on tuon tapainen linja, mutta koulu sitten on kauempana kuin oma kouluni.

Vai, että oikein bongasit ja vielä noin päin *reps*
Totta kai minua kiinnostaa, mitä ihmiset ovat saaneet tekemistäni testeistä ja tuo on ihan mielenkiintoinen rivi. Ilahduttavaa myös kuulla, että luonteet sopivat jossain määrin yhteen oman luonteesi kanssa - oletkos jo tehnyt sen mafianaistestin? Mitähän siitä tuli kohdallasi *jää tekemään omia veikkauksiaan*
Tuusulassa hyvinkin, usko tai älä, vaikka suurimman osan ajastani vietän nykyään Helsingissä (vaikka sinne onkin vain puolen tunnin matka). Mäntsälä ei tosiaan ole kovin kauan ja yksi entinen kaverini asui siellä aikoinaan. Hassua, minä taas jotenkin oletin, että sinä asut jossain Tampereen korkeudella tai ylempänä XD Ehkä se ajatus johtui siitä, että tiedän muutaman lafilaisen, joka asuu pääkaupunkiseudulla ja sitä olettaa, että “loput asuu varmasti jossain kaukana!”

Arvelinkin sinun miettineen paljon kaikenlaista ja vähän ylimääräistä XD Oletan, että scam on samanlainen lyhenne kuin ÄKT. Eikö kuitenkin ole hienoa, että kirjoittaessa tulee kokeiltua sellaisia asioita, joita ei ole aikaisemmin kirjoittanut tai uskonut kirjoittavansa - sehän on tavallaan yksi parhaimmista piirteistä kirjoittamisen saralla. Sinänsä ehkä ymmärrän sen, miksi viihdyt syrjittyjen ja epävarmojen ihmisten kirjoittamisessa. Heistä saa helpommin mielenkiintoisiksi toisin kuin itsevarmoista hahmoista, koska “heikkoudet” jotenkin kiinnostavat ja monet haluavat lukea, kuinka niistä päästään yli. Aws - sitten sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin kirjoittaa enemmän Isshi-ficcejä XD

Jaa, ei se minua edelleenkään haittaa, jos haluat keskustella ficistäsi ja sen edistymisestä. Minä haluan kuitenkin yhä lukea sen, koska uskon, että osaat kertoa siitä ilman, että kerrot juonta (ja no, tällä hetkellä veikkaan sen päättyvän siihen, kun Isshi kuolee).
Tiedän tuon tunteen liiankin hyvin! Kaikista pahinta on kuitenkin se, että kun tulee viimein se luku, jota olisi halunnut aikaisemmin kirjoittaa, sitten onkin “njääh, haluan kirjoittaa parin luvun päässä olevaa pätkää”. Mutta kuten opettajani osuvasti sanoi: jos kaikki kirjailijat olisivat kirjoittaneet vain inspiraatioinsa mukaan, maailmassa ei olisi yhtäkään kirjaa^^ Toivottavasti olet kuitenkin tähän mennessä saanut kirjoitusfiiliseksi takaisin - gambatte kudasai O(^^)o
Et voi estää minua mitenkään virnistelemästä täällä etkä varsinkaan kasvattavasta pirun sarvia otsastani XP Olen kieltämättä tyytyväinen, jos herrat ovat päässeet luikkimaan mukaan vaikka vain pieneen osaan, koska… En tiedä, oletko samaa mieltä, mutta parin musavideon perusteella Kagrra ja D näyttävät hyvältä yhdessä (Kyllä, ajattelen Ouka Saki Some ni Keriä ja Kaze ga mekuru Peejiä).
Ja millä perusteella et muka osaa ficata D:stä? Jos pidät minua jonain lähtökohtana, niin sanon suoraan, että älä ota minusta mallia. Itse asiassa olen joutunut hillitsemään enemmän muutamaa kaveriani kuin itseäni, kun olemme huomanneet joidenkin ficcarien D-hahmojen muistuttavan syystä tai toisesta omiani. Minä uskon, että osaat varmasti kirjoittaa heistä, kun teet heistä omanlaisiasi, kuten olet tehnyt Isshistä ja Naosta^^

*ojentaa ison kokispullon, nenäliinapaketin ja stressipallon* kunpa arvaisitkin, miten tutulta tuo kuulostaa. Se on oikeasti kamalaa, kun pää alkaa täyttyä kaikenmaailman ideoista, vaikka pitäisi keskittyä vain siihen yhteen tarinaan ja kun kyseiset tarinat eivät halua jäädä vain pään sisään, vaan tulla vielä paperillekin! Raivostuttavaa! Itse yritän hikipäässä kirjoittaa ideat ylös, mutta aina kun edes ajattelen sitä listaa, lähes kaikki yrittävät ottaa aivoistani ylivallan.
Tiedätkös, kirjoittajien suurin tauti on hulluus - ja juuri noiden kahdensadanmiljoonan idean takia sitä tulee. Onneksi kuitenkin minun ja varmasti muutaman muun kanssa toimii eräs sanonta: täytyy olla hullu, ettei sekoaisi^^
Uu, vai Versailles/fantasia-AU ficciä on suunnitteilla. Herätit uteliaisuuteni, koska minun tauolla olevaan fantasia-ficciini pitäisi luikkia myös Versaillesin jäseniä, vaikka myöhemmin.

En tiedä, uskotko, mutta kun kuulin Kagrran lopettavan, ajattelin ensimmäisenä “onkohan Nightfall kuullut tästä/mitenhän Nightfall reagoi/on reagoinut tähän?” Toivottavasti herrat kuitenkin jatkavat musiikin parissa.
X:stä en osaa oikein sanoa mitään. Pidän toki heidän muutamasta kappaleestaan kovasti ja välillä popitankin niitä tuben kautta, mutta kaverini laittoi/antoi minun kuunnella jonkin verran X:ää, enkä hirveästi pitänyt siitä. Toshin ääni sattui niissä kappaleissa korviini -.-
Vähemmälläkin ajalla sitä voi kiintyä hahmoihinsa, varsinkin kun on käyttänyt niihin niin paljon aikaa, voimaa ja ajatusta.

Minä puhun missä tahansa ja milloin tahansa D:stä, että käy loistavasti XD
Hmm… Tuota yhdistelmää minä en oikein saa toimimaan päässäni. Ehkä se johtuu siitä, että näen Terun aina niin viattoman sievänä ja lapsenomaisena, kun taas Hide-zoun marakattimaisena aikuisena miehenä, etten näe heissä oikeastaan muuta samaa kuin paikat lavalla. Olisiko jotain tiettyä kuvaa Terusta, joka muistuttaisi sinua eniten Hide-zoun Akaki hitsuji ni yoru bansainkain lookia?
No, mitäs pidät tästä uudesta in the name of justice lookista? Itselleni se oli kieltämättä pieni järkytys eikä mitenkään hyvällä tavallakaan (lähes kaikki näyttivät tynnyrimäisiltä), mutta omasta mielestäni musiikkivideolla ne toimivat hyvin ja ehkä sen myötä olen alkanut pitää niistä, vaikkei look ole eikä tule koskaan olemaan suosikkini.

Versailles ei soittanut Forbidden Gatea -.- Olin toivonut sitä, vaikka varautunut, ettei sitä soiteta, mutta silti. Rakastan sitä kappaletta, vaikka syy siihen johtuu osittain siitä, että ajattelen sen tauolla olevan ficcini opening-kappaleena, mikäli tarina olisi tv-sarja. Sait sitten lopulta hyvä paikan, vaikka saitkin ikäviä osumia. Itse olin taempana kiivenneenä kavereideni kanssa penkille seisomaan, että kerrankin näin todella hyvin lavalle XD

Kiitos virheistä, korjasin ne.
Tuo nami-näppäin on kyllä kännykkäjuttu (tai ainakin muistaakseni tarkistin sen vielä ohjekirjasta). Se on se yleisnäppäin, jossa on viiva keskellä - on niissä puhelimissa, joissa ei ole erikseen punaista ja vihreätä luuria. En tiedä, pitäisikö se kirjoittaa toisin, mutta minä ja siskoni olemme kutsuneet sitä näppäintä naviksi siitä asti, kun meillä kummallakin on ollut kännykät, joissa ei ole luureja tai muuta sellaista.

Vai Asagin ajatusmaailma oli ainoa väärä juttu? Aws. Uskoisin, että Asagi kyllä tiedostaa Manan miehisyyden, mutta ei shokissa osannut ajatella sitä. Lähinnä Asagi oli vain kauhuissaan, kun mietti voivansa menettää myös Manan, kuten menetti Kamijon, ja haluavan siksi viedä tämän turvaan, ettei voisi menettää rakastaan tai nähdä toisen kuolemaa/elotonta ruumista. Vai Mana äijäilmeässä *reps* se jää nähtäväksi, mutta onhan Mana tavallaan ollut ainakin jo kerran se “vahvempi” - siellä ruumishuoneella, kun Asagi romahti.
Saa nähdä, voi olla että Asagi muistaa sen loppuelämänsä ajan tai sitten unohtaa ja Mana joutuu muistuttamaan siitä aina vähän väliä, mikäli kumpikaan elää riittävän pitkään.

Hienoa, ettei Hyden esiin tuleminen ja hänen näkökulmastaan enemmän kirjoittanut tuntunut pahalta. Toivottavasti et jännittänyt liikaa (vaikka pidänkin sitä erittäin positiivisena tietona), vaan jätit sormesi vähintään siihen kuntoon, että pystyt kirjoittamaan *innokkaan lukijan ruoskan piiskaisu*
On hyvin helpottavaa kuulla, että pysyit kärryillä ja vielä pidit sitä mielenkiintoisena, koska se oli vaikeata kirjoittaa. Omassa päässäni kuva koko taistelusta oli sinänsä selkeä, että se oli kuin suoraan elokuvasta, mutta sen saman syöttäminen tekstiksi… Vaikeata, hyvin vaikeata. Kieltämättä pelkäsin tuon potku, lyönti ja muun kuvailun menevän hullunkuriseksi jumppaohjelmaksi tai kenties huvittavaksi tanssikoreografiaksi. Sait mieleni tasaantumaan peloistani actionia kohtaan - ehkä seuraavalla kerralla en ole niin hermostunut sellaisen julkaisemisesta. Kiitos, yritän jatkossakin muistaa, että ihmisillä on viisi aistia^^

Hmm… En osaa sanoa, oliko mahdollinen epätoivoisuus tarinaan eläytymistä ja tarkkaan suunniteltua, vain osittain omaa epätoivoani taistelukohtauksesta ja pelkoani toistamisesta, kun juostiin taas sairaalaan. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, jos tuo tilanne tuntui sinusta realistiselta eikä mitenkään kyllästyttävältä, kun yakuzamme tuntuu kohta asuvan siellä sairaalassa ja olevan vielä huippukunnossa.
Itse asiassa olin hiukan ongelmissa tuon Hyden suhteen (ja uskallan vielä myöntää sen), etten ollut aivan varma, mitä kaikkea voisi tapahtua, kun kuristetaan. Uskoin osittain, että ne äänihuulet saattavat vaurioitua ihan kunnolla, mutta keskusteltuani ja mietittyäni pieniä asioita (kuten sitä, että Hyde sai jotenkuten pidettyä sormia välissä ja tapeltua vastaan), totesin, että kaula vaurioituu, ääni voi muuttua hiukan, mutta puhekyky voi myös säilyä.
*Katsoo murheen murtamana komplikaatio- ja uhrilistaansa* enkö saakaan muka hyödyntää tätä? Siinä meni teoriatunnilla käytetty aika! Sniif!

En näköjään voi päästää supersankariamme varhaiselle eläkkeelle XD Mitä olen lukenut useammin kuin kerran niin sinun kuin muiden kommentteja, Hide-zoun ja Sethin paluu oli monille onnen mutta myös toivon tulon hetki. Selvästi heitä on kaivattu^^
Kieltämättä Hide-zoulle olisi tullut mukava pommi, mikäli olisi päässyt koskaan myöhemmin keskustelemaan Asagin kanssa. Samalla myös koko jäljelle jäänyt mafia olisi saanut kokea, ettei yhdenkään yakuzan viha vedä vertoja Hide-zoun vihalle - lopputulos (Ruizan ja Tsunehiton sanoja lainaten, vaikka eri henkilöstä silloin): paljon munattomia miehiä.

Äläs nyt mieti mitä käämisyyksiä. Minä pidin tästä ja toivottavasti sinäkin pidät vastauksestani. Toivottavasti et ole joutunut odottelemaan liikaa tai pelkäämään, etten jatkaisi.
Kiitos kommentistasi^^


A/N: Ladies (and Gentlemen) - guess, who is back~

Voisin ensinkin hiukan pyydellä anteeksi, ettei minusta ole kuulunut mitään, ja samalla sitten selitellä syitäni siihen. Kuten tuossa viime päivityksessäni kerroin, pääsin kouluun. Opiskelen kosmetologiksi, mikä tarkoittaa sitä, että suurin osa aineista on käytäntöä, eli teemme toisillemme sekä asiakkaille niin jalka-, käsi- kuin kasvohoitoja, etten voi tehdä samaa kuin lukiossa eli suunnitella ja kirjoitella papereille oppituntisin. Päivät ovat sellaisia klo 8-16 eli kuudelta herätys, jotta ehtii kouluun ja viiden aikaa kotona. Koulun ohella teen myös töitä, että koneelle pääseminen on välillä kiven takana, vaikka yritänkin bussissa kirjoitella spinoffeja ja muuta sellaista (itse asiassa olen hiukan edistynytkin paperiversioissa XD). Pahoittelen tosiaan päivitysaikojen pidentymistä ja joudun kertomaan, että ne saattavat kasvaa tästäkin.

Sitten erääseen toiseen asiaan. Monet ovat varmasti ihmetelleet, missä lupaamani spinoff on viipynyt, kun se on jo annettu betallekin. Ongelmaksi tuli se, että jouduin tekemään betavaihdoksia, kun alkuperäiselle tuli samanlaisia vaikeuksia kuin minulle: koulukiireet, samoin kuin toisille. Opettajat eivät selvästi arvosta tarinoitani…
Mutta siis, beta-parat yrittävät (kyllä, heitä siis on useampia eikä kumpikaan ole sama kuin tämän ficin beta - en viitsi rasittaa yhtä ja samaa ihmistä näin monella sivulla) parhaansa mukaan korjata tekstiä ja toivon mukaan saisin sen tämän vuoden puolella julkaistua. Hiillostan heitä jo sen verran paljon, että kohta pääni syödään, minkä takia päätin hankkia heille lisää aikaa ja muokkailin/sekä korjasin sun muuta, että saisitte edes jotain luettavaa. Omalla tavallaan tämä luku on ehkä jopa parempi laittaa ennen spinoffia, kun nyt miettii ja on muokkaillut.

Itse lukuun sitten taas. Tässä on osa-alueita, joista minulla ei ole suurta tietoa, vaan olen joutunut jutteleman erään kaverini kanssa, jolla on enemmän tietoa. Eli kertomani/esittämäni asiat pitävät osittain paikkansa, elleivät hiukan enemmänkin. Jossain määrin olen ehkä “laiskotellut” kuvailuni kanssa, vaikka tein jälleen parhaani ja uskon teidän muistavan suunnilleen peruslinjan paikoissa/huoneissa, joista olen kirjoittanut. Jossain määrin juoni voi tuntua ottaneen kummallisen loikan/nopeutuvan, mutta tein sen tietoisesti, koska en halua pitkittää tahallani enempää juonta ja tarinaa, ettette täysin kyllästy ja pidemmällä kaavalla olisi tullut mahdollisesti muita ongelmia - itse pidän valitsemastani suunnasta.

Tällä kertaa luku on onneksi hiukan lyhyempi. Oikeastaan ihanan lyhyt mielestäni verrattuna useampaan edelliseen lukuun, koska tapahtumia ei ole niin paljon eivätkä ne ole kovin suuria. Eli nekin, joilla on koeviikko, älkää stressatko ja ajatelkaa positiivisesti: minun pitäisi tässä lukea mikrobiologian kokeeseen, mutta mitä teen? Istun koneella ja päivitän ficcejäni^^

Toivottavasti pidätte tästä.


60. Heijastus

Osakan mafia tuntui saavan jälleen voimia ja heräävän henkiin Hide-zoun paluun myötä. Vaikka Hyden loukkaantuminen sattui ja ennen kaikkea pelotti heitä, jokainen oli sydämessään kiitollinen salamurhaajan sairaalaan päätymisestä - sehän juuri oli tuonut kakkosmiehen takaisin mafian luokse. Suurin osa tietenkin aavisti, että Kamijon kuolema oli varmasti eräs voimakkaimmista syistä, miksi toimitusjohtaja päätti nousta surunsa rotkoista ja seistä jälleen vahvana Asagin rinnalla. Rakastajan kuolemasta ei kuitenkaan osattu nähdä mitään hyvää, vaikka lähes jokainen henkäisi kerran päivässä:
“Onneksi Hide-zou on jälleen johtamassa meitä Asagin vierellä.”

Kaori, Ai ja Namie lähetettiin heti Kuro Kagen kokousta seuranneen päivän iltana New Jerseyhin ja heidän mukaansa yakuza määräsi niin parhaan ystävänsä kuin sulhasensa ja lääkäreiden ehdotuksesta toisessa kaupungissa toimivan sairaanhoitajan. Mallin vammat saattoivat tarvita hoitoa vielä pidemmän aikaa eikä oikeastaan kukaan heistä kyennyt luottamaan Yhdysvaltalaisten sairaanhoitoon vuosien takaisista lakiuudistuksista huolimatta. Sitä paitsi mies, joka lähti rakastajattarien kanssa meren toiselle puolelle, osasi tavallista paremmin ja monipuolisemmin puhua englantia, että naiskolmikon selviäminen täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa oli paljon helpompaa. Pantterimainen saattoi rakastamansa naiset lentokentälle harvinaisen suuren turvakaartin kanssa ja katsoi pitkään terminaalin ikkunoista, kun yksityiskoneensa lopulta lensi liian kauas, ettei sitä voinut enää nähdä. Mana vain seisoi hiljaa rakkaansa rinnalla tuntien tahtomattaan pientä syyllisyyttä. Kuinka monesti naamioitunut oli toivonutkaan haaremin vain katoavan, ettei joutuisi enää koskaan katsomaan vierestä mustatukkaisen kuhertelevan näiden kanssa? Nyt hyvin ilkeät ajatukset olivat käyneet omalla, pahimmalla tavallaan toteen eikä entinen soluttautuja voinut, kuin katsella murheellisena, kun ystävät, joita hänellä oli aina ollut liian vähän, katosivat taivaalle yhden lähdettyä aikaisemmin toisella tavalla.
Haaremi katosi paljon suuremmalla rysäyksellä kuin se oli aikanaan ilmestynyt. Monet olivat uskoneet, että vielä avioliitossa Asagi olisi ollut rakastajiensa kanssa paljonkin tekemisissä, mutta toisin kävi - vielä ennen avioliittoa.

Tapahtui muutakin, samana päivänä kun Kaori, Ai ja Namie lähtivät Amerikkaan vaikka aikaisemmin. Hyde heräsi sairaalassa. Tosin, salamurhaaja taisi toivoa, ettei olisi herännyt lainkaan, koska ensimmäisenä tämä kohtasi vihaisen Megumin, joka haukkui tämän lyttyyn ja huusi aivojen käyttämisestä Atsushin vielä nyökkäillessä vieressä tyytyväisenä kuulemastaan. Jokapaikanhöylä ojensi myös kohteliaasti sihteerille muutaman sopivan tappoaseenkin - nimittäin paistinpannun ja kaulimen. Kaikeksi onneksi, saatuaan purkaa pelkonsa, nainen leppyi ja käski ruskeatukkaista olemaan varovaisempi, koska toimistotyöläinen ei halunnut menettää poikaystäväänsä. Sanat tulivat mafiamiehelle hiukan yllätyksenä, mutta väkisinkin hymy kohosi huulille muutamasta pienestä suukosta.
Megumin lähdettyä Asagi saapui tällä kertaa pelkästään Hide-zoun ja henkivartijoidensa kanssa alaisensa luokse kysymään, mitä lyhyin mahdollisesti muistaisi katolla käyneistä tapahtumista. Hyde ei kuitenkaan kyennyt tai halunnut puhua kipeän kurkkunsa ja kaulassa sojottavan letkun vuoksi, minkä takia kirjoitti lopulta hatarasti paperille, mitä oli tapahtunut, vaikkei kyennyt kaikkea muistamaan. Paljoa tämä ei kuitenkaan ehtinyt kirjoittaa, koska oli yhä väsynyt eikä mafian johtajillakaan ollut hirveästi aikaa.
Limusiinissa mustatukkainen ja ruskeahiuksinen lukivat lyhyen, ytimekkään viestin:
“7 ninjaa - uskoisin, että 2 naista ja 5 miestä. Osuin kolmeen. Johtaja jäi varmistamaan, että muut pääsivät karkuun ja potkaisi aseeni pois. Hyvin taitava ja osaava, ei mikään noviisi, vaan koulutettu taistelija/tappaja. En kuullut puhetta, nähnyt kasvoja tai muita merkkejä enkä saanut mitään hyödyllistä selville.”

Salamurhaaja kuvitteli, ettei ollut saanut tarvittavia tietoja, vaan tuottanut enemmän harmia kuin hyötyä kuristuessaan melkein kuoliaaksi. Kuitenkin tämä oli tietämättään tehnyt enemmän kuin kukaan muu oli aikaisemmin kyennyt. Hyde oli onnistunut nappaamaan hyökkääjänsä naamion irti, ja jos he saisivat tietää, kuka heidän yksi vihollisistaan oli, he pääsisivät todennäköisesti paremmin selville, kuka oli iskujen takana. Tsunehito sai käskyn vierailla pankissa vaatimassa ulkokameroiden tallentamat videot, mikä onnistuikin helposti - piti vain vilauttaa etsivän merkkiä mainiten ohimennen ulkona tapahtuneesta välikohtauksesta, joka voisi tuottaa ongelmia pankissa ja konttori-ihmiset olivat kuin sulaa vahaa siviilipukuisen poliisin käsissä. Nauhat päätyivät siis käsittämättömän helposti Tatsuroun käsiin, mutta tietenkin tallennuksia ja kameroita oli niin paljon, ettei krakkeri onnistunut sinä päivänä katsomaan edes yhtä kolmasosaa - varsinkin, kun sai tarvitsemansa vasta iltapäivän viimeisillä tunneilla.
Jotain muutakin, hyväksi asiaksi katsottavaa, tapahtui. Jyou löysi miestensä kanssa laitakaupungilta mustiin pukeutuneen miehen ruumiin jätettynä eräälle syrjäkujalle varjoihin. Tyyppi oli selvästi yksi kolmesta ammutusta eli näillä näkymin vain kaksi oli aivan varmasti kuollut. Takapakkia edistymisessä toi kuitenkin se ikävä puoli, että kuolleen kasvoissa ei ollut lainkaan tunnistamismahdollisuuksia. Pakenijat olivat hylänneet kuolleen toverinsa ja ennen pakomatkansa jatkamista kaataneet kasvoille runsaammalla kädellä rikkihappoa. Minkäänlaista tatuointiakaan ei löytynyt, kuten ei Senistäkään, joka ei ollut kenellekään tuttu. Ainut toivo lepäsi siis ninjajoukon johtajassa, kun Hyde oli onnistunut riisumaan tämän naamion.

Raastava odotuksen tunne venytti kaikkien mafiamiesten hermoja kärkkäiden sanojen lennellessä usein ilmassa, mutta jokainen yritti silti jatkaa omia töitään tai etsintäpuuhia. Kaikki kuitenkin pysähtyivät aina välillä, jopa Ruiza seisahtui kesken uuden asevaraston täyttämisen, miettimään videoita, Kayaa ja kaikkea mahdollista, mikä liittyi viholliseen. He vain unohtivat, etteivät olleet yksin ongelmien kanssa. Siitä Osakan herra sai muistutuksen rakastajattariensa lähdön jälkeisenä aamuna.
“Herätys, Asagi! En jaksa toistella sanojani kymmeniä kertoja, jos sinä olet liian unelias tai orgasmin huuruissa kuunnellaksesi!” vihainen naisen ääni puhelimessa sai Asagin pomppaamaan sängystään ja potkaisemaan vahingossa Manaa, joka mulkaisi äkäisenä rakastaan hiustensa lomasta.
Kello oli vasta seitsemän aamulla eikä myöhään valvonut mies olisi halunnut herätä niin aikaisin. Vielä vähemmän tämä oli kaivannut sulhasensa jalkaa, kuten ärtynyt murahdus ja pään tunkeminen tyynyn alle kertoivat. Huoneen ainoana valonlähteenä toimi yöpöydällä oleva lamppu, joka oli sytytetty kännykän soidessa valaisemaan paljaita ylävartaloita, vuodetta, yötaivaan sinisiä satiinilakanoita, ryppyistä peittoa ja siistittyä katossängyn ympäristöä.

“Hikaru?” mafiapomo henkäisi yllättyneenä.
“Kukapa muukaan?” esikoinen pyöräytti luultavasti silmiään tympääntyneenä pikkuveljensä typerän kysyvästä äänensävystä.
“Odotitko jonkun hostin soittavan sinulle?”
“No en, hostit toivottavat paljon mukavammin hyvät huomenet - tiedän sen kokemuksesta”, pantterimainen laski jalkansa lattialle ja jäi istumaan vuoteensa reunalle raapien päätään mustan tukkansa sojottaessa osittain pystyssä.
“Viis siitä!” mustahiuksinen kivahti selvästi ärtyneenä.
“Oletko jutellut Shinyan kanssa!?”

“Shinyan?” yakuza kurtisti kulmiaan hämmentyneenä.
Miten isosisko onnistuikaan aamuvarhaisella soittamaan ja kysymään niin vaikeita kysymyksiä, etteivät aivot tajunneet niitä? Tuohan oli sama asia, kuin joku kysyisi yli 18 tunnin valvomisen jälkeen, mikä oli maapallon ympärysmitta. Kyllähän sisko tiesi, ettei hän ollut aamuihmisiä!
Vaatesuunnittelija hymähti kysyvästi kohottaessaan päätään tyynyn alta ja kulmat kurtistuivat ihmetellen, kun luomet olivat vielä puoliummessa. Entinen vakooja henkäisi hiljaa kohottaessaan hiukan ylävartaloaan venytellen kehoaan, ennen kuin ryömi patjalla lähemmäksi rakastaan peiton valuessa lähes paljaan, vaalean ja kertakaikkisen upean vartalon päältä. Hellästi leuka laskeutui pidemmän reiden päälle saaden miljonäärin vilkaisemaan alas vaikuttaen virkistyvän muutamassa sekunnissa uneliaan miehen kosketuksesta jalallaan.
“Niin, Shinyan - kuuro!” vanhempi hengitti kiihtyneesti repien huomion pois siniharmaasilmäisestä takaisin itseensä.
“Oletko jutellut hänen kanssaan Kuro Kagen kokouksen jälkeen? Senhän piti olla minun lähtöni jälkeisenä päivänä.”
“Ei, en ole ehtinyt juttelemaan eikä ole ollut erityistä syytä”, kuopus kertoi ravistaen päätään.
“Tänne iskettiin Kuro Kagen kokouksen aikana ja minun… Minun…”

Muistikuva kalpeasta, elottomasta miehestä sai suun kääntymään irveeseen hartioiden lysähtäessä samalla voimattomina alas. Sormet purisivat lujemmin puhelinta korvalla, kuin muuten kännykkä olisi voinut pudota ja puhelu katketa, kun vartalo alkoi täristä raastavasta surusta ja ikävästä. Kevyt paino katosi reideltä, mutta mafiapomo ei tajunnut sitä tai edes huomannut liikahdusta vierellään. Vasta hellä kosketus olkapäällä sai katseen siirtymään sivulle kohtamaan ymmärtäväiset, siniharmaat sielunpeilit. Entinen vakooja piti hellästi pidempänsä olkapäästä kiinni kohottautuen samalla istumaan polviensa päälle. Tämä ei sanonut mitään, vaan pysyi paikoillaan katsellen mustasilmäistä rakastavasti peukalon liikkuessa hitaasti edes takaisin silittäen pehmeätä ihoa.
“Vihollisemme hyökkäsi rakastajieni kimppuun ja tappoi Kamijon”, Asagi henkäisi viimein puhelimeen kerättyään voimansa.
“Namie loukkaantui samalla ja myöhemmin samana päivänä Hyden kimppuun käytiin.”
“Hyden?” Hikaru kuulosti epävarmalta äänen muuttuessa hiljaisemmaksi.
Eikä se ollut sinänsä ihme, olihan Hyde mafian paras salamurhaaja ja aikoinaan ollut toisiksi paras heti naisen jälkeen.
“Mitä hänelle tapahtui? Miten hänen kävi?”
“Hyde löysi pienen ryhmän, joka oli ilmeisesti syypää Osakassa tapahtuneisiin iskuihin”, yakuza kertoi salamurhaajalle.
“Hän onnistui tappamaan kaksi ja satuttamaan yhtä, mutta sitten joukon johtaja kävi hänen kimppuunsa. Tappelun jälkeen hänet melkein kuristettiin kuoliaaksi, mutta Atsushi ja Jyou ehtivät ajoissa paikalle, vaikka se paskiainen onnistuikin pakenemaan paikalta.”

“Miten Hyde voi nyt?” vanhempi kysyi huomattavasi hiljempaa kuin aikaisemmin - ei ilmeisesti halunnut herättää huomiota, missä ikinä olikaan.
“Hän on hengissä ja toipuu näillä näkymin”, mustatukkainen kertoi hiukan rauhoittuneempana.
“Tosin niin hänen kuin Tsunehiton ja Tatsuroun avulla saatamme saada lisää tietoa hyökkääjästämme.”
“Niinkö?” salamurhaajan äänestä ei voinut päätellä, oliko tämä hämmästynyt vai epäuskoinen.
“Niin - ilmoitan sinulle heti, kun saamme tietää, mutta mitä Tokiosta?” yakuza esitti vuorostaan ihmettelevän vastakysymyksen.
“Mikä siellä kiinnostaa?”
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+59/64,1.8]

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Marras 28, 2010 11:28 am

“Saavuin tänne Tokioon runsas viisi tuntia sitten typerien miestesi kanssa”, kissamainen selitti hiukan kireästi.
“Tokioon?” pisimmän kulmakarvat olivat irrota päästään.
“Mutta sinunhan piti olla Hiroshimassa sen ihme miekkosesi luona!”
“Niinhän minä olin, jos et tajunnut”, nainen huokaisi hermoja raastavasti.
“Jos vaivautuisit kuuntelemaan loppuun!”
“Jos vaivaudut kertomaan vähän vikkelämmin, ettei tarvitsisi keskeyttää”, rikollisjärjestön johtaja hoputti.
“Minä puhuin Masan kanssa ja kerrankin - kiitos osittain sinun alaisillesi - sain hänet ymmärtämään jossain määrin päällä olevaa tilannetta. Hän lupasi pysyä neljän seinän sisällä. Onneksi Masa tekee muutenkin töitä enimmäkseen kotoaan käsin”, salamurhaaja kertoi hiukan pohtivana.
“Päätin sitten matkustaa Tokioon, koska siellä asuu vanha tuttavani, jolta voisin saada kiristettyä hiukan mahdollisia vihjeitä. Tänne saapuessani kuulin välittömästi huhuja, että Shinyan mafiaa vastaan olisi isketty.”

“Isketty?” Osakan herra kohottautui seisomaan sulhasensa käden liukuessa liikkeen myötä selkäänsä pitkin.
“Mitä muuta tiedät?”
“Et siis ole kuullut?” esikoinen kysyi, vaikka olikin tajunnut kaipaamansa veljensä puheista.
“En - mitä siellä on tekeillä?” pisin huitaisi hiuksiaan silmiltään, kuin olisi siten saanut selvyyttä asiaan.
“Tiedän vain sen, että Kuro Kagen kokouksen aikana täälläkin iskettiin uudelleen ja ilmeisesti jälleen Dietä vastaan sairaalassa”, nainen aloitti selvittämistä kuulemistaan asioista.
“Sen jälkeen niin hänestä kuin Shinyastakaan ei ole kuulunut pihaustakaan, vaan monet juoruavat Shinyan lukittautuneen lähimpien miestensä kanssa sairaalaan. Osa aikaisemmin vartijoina toimineista on saanut ilmeisesti harvinaisen suuren rangaistuksen ja heidän tilallaan ovat nyt Tetsu ja Yu~ki, koska Shinya pysyy jatkuvasti Dien vierellä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mitään tarkkaan ja pian tämä rikkinäinen puhelinlanka muuttuu niin hullunkuriseksi, etten kohta kykene uskomaan enää mitään kuulemaani.”
“Mikset itse mene tapaamaan Shinyaa tai soita hänelle?” mafiapomo ehdotti.

“Minä en todellakaan mene tapaamaan häntä enkä varsinkaan soita!” Hikaru huudahti kiihtyneenä.
“En vaikka minulla olisi hänen numeronsa!”
“Mikä ongel-” Asagi aloitti tuskastuneen ihmeissään, mutta puraisi sitten välittömästi kieltään.
Tokion herran sanat Kuro Kagen kokouksessa vuosia sitten suunnitellusta sukulaisuudesta palasivat yhdessä hujauksessa hänen mieleensä. Niin, mikäli sieväkasvoisen rikollisjärjestön johtajan puheisiin saattoi luottaa - tässä kohdassa tosin oli hiukan pakko, koska äiti ei ollut suoraan kieltänyt toisen sanoja - Shinyan ja Hikarun olisi pitänyt mennä kihloihin kummankin ollessa vielä nuoria ja sitä myöten naimisiin. Kihlaussuunnitelmat olivat kuitenkin peruuntuneet ajoissa kissamaisen salamurhaajanuran takia, mutta nämä olivat olleet hyvin lähellä avioliittoa. Ei sinänsä ihme, jos isosisko ei halunnut ottaa yhteyttä heidän liittolaiseensa, vaikka se voisi olla tärkeätä.
“Hyvä on, minä yritän tavoittaa hänet ja kerron sitten sinulle, kun saan tietää jotain”, pantterimainen myöntyi tuntien sisällään jälleen halua suojella siskoaan kaikelta mahdolliselta, mitä maailma saattaisi keksiä.
“Hienoa - mikä tilanne siellä muuten on?” soittanut kysyi tiukasti ilman minkäänlaista kiitosta äänessään.
“Sen lisäksi, että saamme ehkä tietää lisää vihollisestamme, ja että ihmisiä on loukkaantunut?”

“Yritämme selvitä ja koota itsemme kasaan”, yakuza kertoi tallustaen avaamaan paksuja verhoja.
“Hiroki on näillä näkymin paranemassa hyvää vauhtia. Andron suhteen olemme hiukan kysymysmerkkinä, koska vaikka hän selviäisi, meidän pitää ottaa huomioon, ettei hänellä ole enää kuin yksi toimiva keuhko. Isshikin todennäköisesti paranee, kunhan on käynyt tarvittavat leikkaukset läpi. Muuten jatkamme eteenpäin ja yritämme varustautua”, viimeinen sana tuli terävänä henkäyksenä, kun kirkas auringonpaiste häikäisi ikävästi silmiä.
“Ruiza on siirtämässä aseita parempaan talteen ja tekee suunnitelmia, joiden avulla voimme jakaa suurimmalle osalle hiukan pistoolia tehokkaammat kiväärit. Uskoisin, että olemme täysin valmistautuneita ja hyökkäyskelvollisia muutaman päivän sisällä, kunhan saamme tietää vihollisestamme enemmän.”
“Hyvä, jos asiat alkavat mennä paremmin. Emme voi koko ajan antaa vihollisemme nujertaa meitä”, salamurhaaja sanoi tasaisella äänellä, mutta yllättäen puhe muuttui epävarman pelokkaaksi.
“Tuota… Miten…?”

“Gackt on turvassa eikä hänellä ole mitään hätää - minä ja äiti emme anna hänelle tapahtua mitään pahaa”, Asagi kertoi pienen hymyn kohotessa huulilleen samalla kun silmät tottuivat valoon.
Pikkuveljen mieltä lämmitti ja helpotti, että sisarensa oli huolissaan lapsestaan, vaikkei uskaltanutkaan syystä tai toisesta näyttää sitä suoraan. Lisäksi kysymys kertoi äidin todellisuudessa välittävän lapsestaan, vaikkeivät teot aina vaikuttaneet siltä.
“Tietenkin hän on jatkuvasti huolissaan sinusta eikä tällä hetkellä halua päästää minua, Manaa tai äitiä lähtemään kotoa kovinkaan helposti. Katoamisellasi säikäytit hänet, mutta kyllä Gackt näyttää pärjäävän.”
“Hienoa”, vanhempi huokaisi helpottuneena, hyvin hiljaa, ettei yakuzakaan olisi sitä kuullut, ellei olisi odottamalla odottanut vastausta.
“Haluatko puhua hänen kanssaan?” mustatukkainen ehdotti astellen ovelle pelkissä seeprakuvioisissa boksereissaan.
“Gackt varmasti haluaa jutella kanssasi, vaikka nukkuukin vielä.”
“Älä!” salamurhaaja huudahti säikähtäneenä.
“En voi puhua hänen kanssaan nyt!”
“Mutta Gackt haluaa varmasti kuulla sinusta jotain - hän haluaa tietää, että olet kunnossa”, kuopus hätkähti hämmentyneenä isosiskonsa kauhistuneesta huudahduksesta.

“Gacktolle on parempi, etten hämmennä häntä nyt enkä halua kuunnella hänen vastaväitteitään”, kissamainen kertoi synkkänä.
“Sano minulle sitten edes joku viesti, minkä välitän hänelle. Gackt ansaitsee sen”, miljonääri kertoi painokkaasti.
“No, sano hänelle…” Esikoinen aloitti, mutta vaikeni sitten jääden miettimään, mitä halusi kertoa pojalleen.
“Sano Gacktolle, että voin hyvin ja tulen heti takaisin, kun olen saanut vietyä tämän loppuun. Sitten voimme aloittaa uuden, onnellisen elämän.”
“Kerron tuon hänelle”, mafiapomo nyökkäsi tyytyväisenä.
“Ole varovainen, vaikka oletkin miesteni ympäröimänä.”
“Olen varovaisempi kuin sinun alaisesi osaavat olla”, leski huomautti siihen.
“Ja nouse sinäkin jo ylös! Sinun pitäisi johtaa mafiaa eikä makuuhuoneen puuhia!”

Tuuttaus iskeytyi vasten rikollisjärjestön johtajan korvaa, mikä sai miehen hymähtämään itsekseen. Jotenkin tuo oli niin odotettua, kun mietti hänen nykyistä isosiskoaan, mutta jollain tapaa se huvitti pantterimaista käden laskeutuessa vartalon sivustalle puhelimen mukana. Kevyt hymy pysyi yhä suupielessään mustasilmäinen kääntyessä ympäri katsomaan vuodettaan ja siellä mustan ruusun värisissä boksereissaan istuvaa sulhastaan.

“Sisaresi on edelleen aika temperamenttinen “, Mana huomautti laskeutuen makaamaan viehättävästi selälleen vuoteelle.
“Hän ei todellakaan ole aamuihmisiä.”
“Ei niin”, Asagi myönsi nyökäten.
Tottahan se oli, mutta jokin tuossa puhelussa lämmitti vanhemman mieltä. Ehkä se oli ollut Hikarun vahva, varma ääni, kun tämä oli puhunut. Saattoi olla, että töihin palaaminen oli ollut sitä, mitä salamurhaaja oli oikeastaan tarvinnut kaikki nämä vuodet päästäkseen surunsa ja masennuksensa yli. Toiminta ja niin järjen kuin vaiston sanelemat teot saivat kissamaisen heräämään jollain tapaan takaisin eloon - oikeaksi Hikaruksi.
“En tosin minäkään, mutta Hikaru on oikeassa”, pantterimainen joutui myöntämään istuutuen hetkeksi sängylle.
“Minulla on mafia johdettavana eivätkä asiat itsestään lähde liikkeelle - kuten eivät miehetkään.”

“Niin - joudut lähes tyhjentämään kokonaan muutaman tukikohdan töiden takia ja tekemään Hide-zoun kanssa toimintasuunnitelmia sekä käymään vielä sairaalassa sekä huolehtimaan Gacktosta”, siniharmaasilmäinen nyökkäsi ymmärtäväisenä.
“Niin, ja soittaa Shinyalle ja odotella, jos Kaya viitsisi lähettää raportin heidän etsinnöistään”, mustatukkainen lisäsi vielä perään huokaisten raskaasti.
“Kyllä Kaya ilmoittaa viimeistään tänään jotain”, vaatesuunnittelija rohkaisi lämpimästi venytellen käsiään ja vartaloaan.
“Hän on ollut jo useamman päivän poissa, että luulisi jotain selvinneen.”

“Niin sitä luulisi”, yakuza myönsi, mutta vilkaisi samassa rakastaan.
“Entä jos hän ei soita tai lähetä edes sähköpostia?”
“Sitten tiedät, että hän on kiireinen - kuten me kaikki”, kauniskasvoinen totesi katsoen synkkänä kattoa.
“Minusta kuitenkin tuntuu, että pahin on vielä edessä ja meidän on valmistauduttava siihen. Tämä ei nimittäin voi jatkua enää pitkään tällä tavalla niin meidän kuin vihollisemme puolelta. Me saamme toivon mukaan pian tietää, kuka tämän takana on, mutta millä tavalla…” Tämä nielaisi hiljaa.
“Sitä minä eniten pelkään.”

----------

“Paikka, tai deletoin sinut!” Tatsurou komensi kipakasti äänen kuuluessa vaimeana valkoisen hengityssuojaimen takaa.
Luisen kulmikkaat, pitkät sormet painoivat vihertävänvalkoista kattoa vasten lähellä nurkkaa pientä, metallista esinettä, joka oli suunnilleen kahden tulitikkuaskin kokoinen. Nörtti piteli toisella kädellään mustaa esinettä ja piti kahden sormensa välissä ruuvia, kun toinen käsi painoi ruuvinvääntimen metalliselle palalle. Sormi painoi kevyesti laitteen liipaisinta muistuttavaa nappia ruuvaten ruuvin kiinni niin esineeseen kuin kattoon. Hakkerin puuhat olivat kieltämättä huvittavan näköisiä, jos katsoi tilannetta hiukan laajemmin eikä kymmenen senttimetrin päästä. Mies oli laittanut muoviset suojalasit omien silmälasiensa päälle ja korviin oli tungettu jopa korvatulpat työvälineen hyrräävän äänen takia, vaikkei ääni edes ollut tärykalvoja särkevä. Katselijat, jos sellaisia olisi ollut krakkerin omassa työhuoneessa, olisivat ehkä eniten kummeksuneet huterilta vaikuttavia tikkaita, joiden alle oli kerätty valtava kasa tyynyjä ja peittoja, kuin ne olisi tuotu varmuuden vuoksi katon rajassa huojuvaa tietokone-eksperttiä varten. Muutamat lähimmät pöydätkin oli siirretty kauemmaksi tavaroineen ja työkalut lojuivat tavallista sotkuisemmin pitkin eri tasoja. Eniten huomio kiinnittyi kuitenkin mielenkiintoiseen viritelmään ja muuhun kuin ruuvinvääntimen ääneen tai pieneen sotkuun. Mustahiuksinen oli nimittäin tehnyt mielenkiintoisen viritelmän ja ohjannut hurisevan imurin osoittamaan ylöspäin imaisemaan katosta tippuvat purut sisuksiinsa.

Varustautuneena kaikkeen paremmin kuin hyvin, Tatsurou jatkoi laitteen kiinnittämistä ja yritti olla rikkomatta niin metallista konettaan, akkuaan kuin omia luitaan. Samalla hän myös mietti, miksei vain ollut odottanut, että Satochi tulisi kaupasta tai tehnyt tätä ennen ruokavarastojen täydennyshakua.
Muussa tapauksessa olisi saattanut olla, ettei krakkeri olisi päästänyt toista luotaan tai olisi mennyt itse mukaan, mutta töidensä takia raitahiuksinen oli tyytynyt vain vilkaisemaan välillä tietokoneeltaan avustajansa sijainnin ja sen, että tämä liikkui sopivasti satelliittien mukaan. Eli toinen oli tällä hetkellä kunnossa ja mainiosti myös poissa silmälasipäisen puuhia vahtimasta, kun mies sai porattua viimeisen ruuvin kiinni ja saattoi pistää hiukan vihertävänvalkoisen, kattoon ja seiniin sulautuvan suojuksen jälleen omatekoisen valvontakameran päälle, ennen kuin kapusi varovaisesti takaisin lattian kamaralle huokaisten helpotuksesta puistellen vaistomaisesti tummanharmaita suoria housujaan ja turhan isoa, heleän vaaleansinistä kauluspaitaansa. Niin, tavallisesti lihaksikkaampi olisi hoitanut kiipeilyn, laitteiden kiinnityksen ja sen jälkeisen siivoamisen, mutta tällä kertaa tietokone-ekspertti joutui tekemään tuon kaiken yksin.

Mustahiuksinen nappasi imurin letkun ja irrotti sen hienosta viritelmästään, ennen kuin alkoi imuroida tyynyjä ja peitteitä, kuin pelkäisi osan katosta tulleista puruista varisseen pehmusteille ja leviävän onnettomalla hetkellä niin hänen kuin ruskeatukkaisen keuhkoihin. Miksi sitten rillipäinen ei vain ollut odottanut kumppaninsa tuloa ja laittanut tätä kiinnittämään valvontakameraa heidän työhuoneeseensa ja siivoamaan sen jälkeen? Koska hartiakkaampi ei olisi suostunut, vaan olisi haukkunut hänet lopullisesti seonneeksi ja vielä toteaisi hänen olevan vainoharhainen. Ei hakkeri kuitenkaan ollut vainoharhainen, kuten mies yritti kovasti vakuuttaa itselleen sammuttaessaan imurista virran, ennen kuin alkoi tunkea pehmeitä vuodevaatteita pesusäkkeihin ja raahasi ne seinustalle palaten takaisin kasaamaan tikkaat pussien vierelle. Ongelmia oli vain sen verran paljon, että hän halusi varmuuden vuoksi tarkistaa ketkä kaikki pääsivät hänen työhuoneeseensa ja puuhasivat mitäkin rillipäisen selän takana. Ei sillä, että Tatsurou päästäisi ketään helpolla katsomaan töitään, mutta hän halusi varman takuun, ettei niin myöhemminkään kävisi, vaan tekijät jäisivät kiinni alta aikayksikön. Satochi taas ei pitänyt siitä, että kamera vahtisi koko ajan heidän tekemisiään, ja väittäisi vihollisen suuremmalla todennäköisyydellä lähettävän vakoiluohjelman tai viruksen internetin välityksellä tuhoamaan heidän vuosien mittaisen työn. Aivan kuin mikään tuntemattoman hakkerin irvikuva muka pääsisi hänen mahtavan suojamuurinsa läpi? Hah! Pikselitkin nauraisivat sellaiselle väitteelle!

Tuhahtaen itsekseen tietokone-ekspertti käveli koneensa ääreen riisuen niin suojamaskin kuin korvatulpat ja vilkaisi samalla televisioruutuja, joista näkyi muun rakennuksen toiminta ja elo. Kaikkialla oli kuitenkin harvinaisen hiljaista, oikeastaan ketään ei näkynyt, koska suurin osa miehistä oli lähetetty sinne sun tänne yakuzan käskystä. Osa oli Kayan apuna, osa taas Jyoun johdolla kiertämässä Osakaa vartiokoirien tapaan etsien jokaisen pimeän kolon, jossa hyökkääjät saattaisivat olla. Jotkut olivat tietenkin sairaalassa vahtimassa potilaita ja muut taas olivat ties missä töissä, jotka eivät sillä hetkellä jaksaneet kiinnostaa yhtään mustahiuksista, joka kumartui koneensa ääreen ryhtyen naputtelemaan näppäimistöä vauhdikkaasti selvittääkseen, toimiko kamera varmasti.

Kyllähän se toimi - aivan kuin krakkeri olisi oikeasti missään vaiheessa epäillyt mitään muuta. Sormet painelivat vilkkaasti näppäimistöä pään kääntyessä yhtä ylimmän rivin televisioruutua kohti. Kuvaruutu pimeni hetkeksi lopettaen näyttämästä pääoven edustaa, mutta seuraava kuva välähti nopeasti tilalle, mutta siinä ei ollut enää aulaa, vaan hänen omaa työhuoneensa ja hän tekemisineen - sitä mitä mies juuri nyt teki. Kevyt tyytyväisyyden hymy kohosi rillipäisen huulille. Ei sillä, että hänen olisi mitenkään järkevää pitää itsellään näkyvillä oman huoneensa tekemisiä, mutta oli vain parempi varmistaa kaiken toimivuus jo tässä vaiheessa. Katse siirtyi takaisin tietokoneen ruudulle tarkistamaan, miten tallentaminen oli lähtenyt käyntiin. Sekin toimi moitteettomasti, kuten tummat silmät näkivät lasien läpi huomatessaan tallennetuiden minuuttien vierineen. Nyt hakkerin pitäisi syöttää tiedot hänen salaiseen projektiinsa, josta vain Satochilla oli jotain tietoa - nimittäin raitahiuksisen tekemään tekoälyyn. Joskus mies kaipasi oman älyistään keskusteluseuraa, ja koska hän ei suostunut alentumaan puhuakseen itsekseen, oli parempi keskustella koneiden kanssa ja mikäs sen parempi kuin tekoäly, joka saattoi oikeastikin olla avuksi ja hyödyllinen, jos hän unohti jotain. Varsinkin kun raitahiuksinen oli omaksi pieneksi huvikseen ylittänyt aikansa suomat mahdollisuudet ja vienyt tekoälyn pidemmälle kuin moni muu luoden siitä oman kuvajaisensa. Tietenkään projekti ei ollut täydellinen, mutta vuosien mittaan rillipäinen uskoi saavuttavansa tavoitteensa. Sitä ennen olisi kuitenkin suojattava uusi tiedosto tunkeilijoilta, kuten Tatsurou muistutti itseään klikkaillesaan hiirellä painikkeita ja arkistoja.

Tehdäänkö tiedostosta salainen?
Kyllä.
Suojataanko tiedosto?
Kyllä.
Ekstrasuojataanko tiedosto?
Kyllä.
Luo salasana.
Hienoa, Tietokone-ekspertti nojautui taaksepäin tuolissaan ja jäi miettimään, mitä ovelaa keksisi salasanaksi, jonka muistaisi. 32 merkkiä oli aika paha jopa neroille, mutta olisi hyvä keksiä jokin aihe itselleen, josta voisi ottaa ideaa…
Hmm… Joku historian tärkeä keksijä voisi olla hyvä vaihtoehto… Teslasta voisi lähteä liikkeelle… Hyväksytty, idea käytäntöön.

Mustahiuksinen potkaisi lattiasta vauhtia ja liukui tuoleineen kauemmaksi näppäimistöltä ottamaan tarkasti järjestellyltä pöydältä muistilapun ja kynän, ja palasi sukkelaan takaisin koneensa ääreen. Hakkeri kirjoitti keksimänsä salasanan ensin koneelle ja siirtyi sitten paperille.
“Salainen kansio -> videokansio -> salaiset tiedostot -> kamera 532 ~ työhuone: t1e2S0L8a/#N(oqS-+I1d9E01G0704AI”, kuulakärkikynä raapusti paperille merkit ja salasanan, joka tavoistaan poiketen olikin tehty romaanisilla kirjaimilla hiraganojen ja katakanojen sijaan.
Tavallisesti hakkeri olisi luottanut japanilaisiin merkkeihin, mutta näinä aikoina niihinkään ei aina voinut luottaa - yksittäisillä kirjaimilla sai enemmän vaihtoehtoja kuin tavuilla.

Sivusilmällä silmälasipäinen vilkaisi niin itselleen kuin Satochille hetkeksi tehtyä muistilappua, kun kirjoitti salasanan uudelleen koneelle, joka käski varmistamaan oikean tunnuksen. Pieni kilahdus kuului kaiuttimesta, kun kuvaruudulle tuli hyvin pieni ikkuna, jossa vihreä teksti kertoi salasanan onnistuneen ja tiedoston olevan suojattu. Se ei kuitenkaan riittänyt krakkerille, joka halusi varmistaa tiedoston turvallisuuden ja pitää siitä huolen, ettei itsekään unohtaisi koko kameraa tai luomiaan ohjelmia, jos vaikka epäonnekseen saisi oikosulun aivoihinsa tai joutuisi sekopäisten mafiamiesten takia vielä hullujen huoneelle.

Naputtelu täytti Tatsuroun työhuoneen sormien toimiessa ajatusta nopeammin tottumuksen puuhissa. Olisihan hän voinut tehdä sen kaiken myöhemminkin, mutta jollain tapaa mies pelkäsi ryhtyä tutkimaan uudelleen videotallenteita. Hän oli kyllä saanut karsittua roimasti eri tiedostoja, jotka olivat pitkin pankkirakennusta olleiden valvontakameroiden kuvaamia videoita, vaikka vielä olikin useita jäljellä. Hakkeri vain pelkäsi epäonnistumista. Hän tunsi kaikkien toiveet ja odotukset niskassaan, ja jos tietokone-ekspertti ei saisikaan mitään selville, koko mafia vajoaisi entistä syvemmälle masennukseen. Vaikka Hide-zou olikin fiksuna keksinyt, että Sanbashi-hotellia korkeamman pankkirakennuksen kamerat olivat saattaneet kuvata Hyden ja vihollisten välisen kahakoinnin sekä kaikkien toivoman naamionriisunnan, ei se taannut onnistumista. Valaistus saattoi olla kaiken maailman mahdollisista muokkauksista huolimatta huono, samoin paikka - koko kahakka oli saattanut jäädä kameroiden näköpiirin ulkopuolelle. Tietenkin mustahiuksinen tiesi, että voisi kyllä jotkin puutteet korjata filmissä, nerohan hän oli, mutta kaikkeen hänkään ei pystynyt. Voi, miten kovasti krakkeri olisi halunnut toivoa, että saisi selville edes jotain hyödyllistä, mutta hänen olisi pysyttävä realistisena - vaikka sitten hiukan viivyttelemällä videoiden katsomista - ja turvattava niin oma kuin koneidensa ja Satochin hyvinvointi. Useinhan ruskeatukkainen valitti, miten rillipäinen laittoi aina tietokoneet, kamerat, piuhat ja muut toisen edelle, vaikkei asia ollut niin - päinvastoin.
Kyllähän koneet olivat miehelle tärkeitä, koska nero ymmärsi niitä paremmin kuin ihmisluonnetta tai -käytöstä. Rakkaansa vuoksi raitahiuksinen olisi halunnut osata enemmän sosiaalisia taitoja, kuten hän myönsi itsekseen päivittäessään tekoälynsä tietoja ja asetuksia. Omien vaikeuksiensa takia tietokone-ekspertti oli pienestä pitäen joutunut aina ongelmiin, koska oli ollut liian fiksu useimmille eikä osannut toimia kuten muut. Asagin mafiassa kukaan ei ollut koskaan välittänyt siitä. Kaikki olivat vain pitäneet häntä hiukan omalaatuisempana tyyppinä mutta sitäkin hauskempana hellämielisen kiusaamisen kohteena. Tatsurou sai aina tuntea olonsa tervetulleeksi heidän rikollisjärjestössään ja oli tiennyt, että jos jotain kävisi, kaikki olisivat hänen rinnallaan. Puutteellisista kommunikointitaidoistaan huolimatta Satochi oli lopulta rakastunut häneen ja vastannut pidempänsä hämmennykseksi tunteisiin, joita hän oli pitänyt mahdottomana. Ehkä juuri siksi hänen olisi tehtävä mahdoton mahdolliseksi - suoritettava ihme.

Kovalevy sentään! Tatsurou kirosi itseään. Hänhän oli nero! Hän oli älykkäämpi kuin suurin osa maapallon ihmisistä! Kyllä hän jotain keksisi, jos vain yrittäisi eikä vajoaisi epätoivoon kuin vajaaälyinen jengiläinen ekaluokkalaisten matematiikankokeessa! Hydekin oli sen verran taitava, että varmasti olisi saattanut jopa tietämättään juoksuttaa vihollistaan kameran näköpiirissä ja siitäkin olisi aina jotain apua.

Rillipäinen veti henkeä ja pyöräytti hartioitaan, kunnes kumartui jälleen näppäimistön ylle. Mies liikutteli hiirtä ja suoritti nopeasti tallennukset loppuun sulkien turhat ikkunat. Hakkeri otti pöydältä kirjoittamansa muistilapun ja taitteli sen muutaman kerran, ennen kuin pujotti paperin kauluspaitansa rintataskuun muutaman kynän ja muistitikun seuraksi. Ei tärkeitä salasanoja kannattanut jättää lojumaan pöydälle ja rintataskusta lappu oli helppo napata esiin, kunhan avustaja vain tulisi ruokaostoksilta.

Käsi kurottautui laatikolle vetämään sen auki, kun krakkeri otti esiin pienen laatikon, jossa oli useita levykkeitä ja vielä enemmän muistitikkuja, joissa luki pieniä koodeja. Ne olivat Tsunehiton hakemat valvontakameroiden nauhat - onneksi nykyaikana tietotekniikka oli niin paljon edistynyt, ettei tarvinnut käyttää mitään typeriä videonauhoja, kuten vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Pieni laatikko nostettiin pöydälle ja kaikki levykkeet siirrettiin syrjään miehen ryhtyessä käymään läpi hyvin tilavia muistitikkuja katsellen koodinumeroita. Kaikeksi onneksi mustahiuksisella oli aina ollut hyvä muisti laitteisiin ja koodeihin liittyen, siksi hän saattoikin todeta nopeasti, mitkä kaikki tiedostot ja muistitikut oli käynyt jo läpi. Varsin ripeästi, nopeammin kuin monet muut samassa tilanteessa, silmälasipäinen löysi tutkimattomat tallenteet ja nappasi ne koneen vierelle. Ensimmäinen muistitikku tökättiin koneeseen kiinni kevyen kilahduksen kuuluessa ilmoituksena uuden laitteen löytymisestä. Näyttöön ilmestyi pieni ruutu, jossa oli useita kuvakkeita. Onneksi etsivä oli pankissa asioidessaan saanut rajattua hiukan videoiden pituuksia, että jokaisen kameran tallentamista filmeistä oli otettu vain muutaman päivän mittaiset tiedot eikä kokonaisten kuukausien. Se säästi neron aikaa ja hermoja, vaikka hänen tarvitsi lähinnä katsoa vain pieni pätkä päätelläkseen koneellaan olevasta pankin kolmiulotteisesta kuvasta, jonka mies klikkasi avukseen koneensa uumenista, missä kohtaa kamera suunnilleen oli itse rakennuksessa.

Raitahiuksinen klikkasi ensimmäistä kuvaketta, mutta lopetti tallennetun videon katsomisen jo viiden sekunnin jälkeen. Pääovien kamera nyt ei auttanut tehtävässä sitten yhtään, eikä todellakaan kuvannut minkään viereisen rakennuksen kattoa. Tietokone-ekspertti sulki videon ja avasi seuraavan, joka oli kooditettu eri tavalla, ettei kyseessä voinut olla pääovien kameran eri päivänä kuvaama pätkä. Seuraavan kameran olinpaikkaa Tatsurou ei heti hoksannut - eihän hän melkein koskaan asioinut pankeissa, kun saattoi istua mukavasti omassa tuolissaan koneensa ääressä ja hoitaa raha-asiansa sitä kautta. Kolmiulotteista, vihreän runkomaisen ruudullista kuvaa katsoessaan nörtti kuitenkin tajusi valvontakameran tarkkailevan katua, joka kulki pankin toisella puolella eikä Sanbashia näkynyt missään. Jälleen mentiin päin turvamuuria, kun joku idiootti oli koodannut kamerat mitä typerimmällä tavalla.

Mitä pidempään nero tutki filmejä ja vaihteli muistitikkuja, sitä enemmän hän kirosi konekielellä päänsä sisällä. Eikö pankin yhdenkään teknikon mielessä ollut käynyt merkitä minnekään selvästi, mikä kamera kuvasi mitäkin? Oliko näistä mukava mitata hänen kärsivällisyyttään? Jos ne taukit kuvittelivat aiheuttavansa hänelle päänsärkyä, nämä olivat oikeassa! Eivätpä vain pankissa olleet ottaneet selville, kenelle filmit menivät ja kenen aivoja ei kannattanut rasittaa liikaa turhilla asioilla! Sen ne tyypit varmasti tajuisivat siinä vaiheessa, kun virus kaataisi pankin koneet.

Rillipäisen ilme synkkeni sitä synkemmäksi, mitä enemmän ikäviä minuutteja kului ilman minkäänlaista tulosta. Sielunpeilejä väsytti - olihan mies ahertanut silmäkovana jo useamman päivän ja aamulla väkertänyt vielä kameran kimpussa saadakseen sen huippukuntoon. Krakkeri alkoi epäillä väkisinkin, ettei Sanbashia edes hiukan kuvaavaa kameraa ollut, vaikka Hide-zou oli niin kuvitellut ja saanut monet muut uskomaan samoin. Tätä menoa kulutetut tunnit olisivat menneet hukkaan, mutta ei mies voinut siltikään luovuttaa, kun ei kukaan muukaan mafiassa luovuttanut, vaikka oli ollut kuinka vaikeata. Hirokikaan ei ollut antanut periksi, vaikka oli ollut pahasti loukkaantunut, vaan oli raahannut jopa Androa mukanaan paetessaan heidän vihollisiaan. Sitten vasta, kun yksikään video ei osoittautuisi oikeaksi, hän voisi sanoa kaiken olleen turhaa.

Hakkeri vaihtoi ties kuinka monennen kerran muistitikkua ja klikkasi kuvaketta todeten uponneensa jälleen aivan väärän videon sisään. Sivusilmällä hän vilkaisi vierelleen ja joutui toteamaan, että jäljellä oli enää vain pari muistitikkua, sitten kaikki mahdollinen oli käyty läpi. Hyvin syvä, uupunut huokaisu kuului miehen huulien välistä, mutta sitäkin raskaampi henkäys kajahti huoneessa, kun jälleen - kuin tietokone-ekspertille rutiininomaisuus olisi tehnyt vain hyvää - osui vääränlainen kuva, tällä kertaa sentään Sanbashin puoleiselta kadulta, vaikka liian alhaalta. Hiiri siirtyi painamaan raksia ja valitsemaan seuraavan koodatun kameran, kun mustahiuksinen vajosi nojaamaan kyynärpäällään pöytään. Tulisi jo se Satochi, jotta hän voisi delegoida lopun, hyödyttömän tarkastuksen tälle ja ottaa taukoa - mahdollisesti juoda jokaisen nörtin lempijuomaa, kahvia, pysyäkseen valveilla vielä jonkin aikaa jo kynnyksellä olevassa illassa. Tämä videoiden katsominen oli tylsää, kun näki vain kaukana pienempänä siintävät kaksi risteystä ja yllättävän suuren osan viereistä rakennusta, jossa näkyi selvästi tasaisella katolla oleva rakennelma, jossa oli paljon ikkunoita kahdessa nähtävissä olevassa seinässä, ilmastointikanavan suu ja pieni osaa ilmastointilaitteistoa.

Tatsurou oli pudota tuoliltaan, kun silmien välittämä tieto iskeytyi tuhannen voltin sähköiskuna aivoihin. Hän rämähti pöytää vasten tukikätensä menettäessä yllättäen kaiken voiman käsien lätkähtäessä kipeästi tasoa vasten, mutta siitä raitahiuksinen ei välittänyt kumartuessaan niin lähelle ruutua, että kolautti melkein nenänsä sileätä pintaa vasten. Voisiko…? Kyllä! Se oli Sanbashin katto! Hän oli löytänyt oikean kameran ja vielä paremmasta kulmasta kuin todennäköisyyksiä laskelmoineet aivot olisivat voineet edes toivoa! Katse siirtyi kuvan oikeaan alakulmaan nörtin asettaessa silmälasit paremmin nenälleen vilkaistessaan videon päivämäärää.

Väärä - kuva oli otettu päivää liian aikaisin. Käsi puristi sormet valkoisina hiirtä, kun tiedosto suljettiin ja nuoli siirtyi seuraavalle kuvakkeelle, jolla oli sama kooditus kuin äskeisellä videolla. Tallenne ilmestyi ruudulle ja suureksi riemukseen päivämäärä osoittautui tällä kertaa siksi, mitä mies oli toivonut. Ruutu suurentui koko näytön kokoiseksi hakkerin tutkiessa haukan katseellaan näkemäänsä. Tiedosto aloitti esityksensä muutaman minuutin yli puolen yön, samana vuorokautena kuitenkin kuin heidän paras salamurhaajansa oli joutunut tappeluun. Hänen olisi pakko kelata tapahtumia eteenpäin, että päästäisiin oikeaan kohtaan. Autot, joita mies ei edes katsonut, liikkuivat vinhasti niissä risteyksissä, jotka kamera näytti ja minuutit vaihtuivat ripeästi toisiksi, kun video siirtyi viimein keskipäivään, yleisen lounastauon jälkeisiin tunteihin. Silloin tyhjä katto ei ollutkaan enää hiljainen ja rauhallinen, vaan jotain tapahtui.

Katon päällä olevan rakennelman ovi aukesi, jolloin krakkeri pysäytti filmin välittömästi, kelasi hiukan taaksepäin ja katsoi uudelleen. Ovi avautui ja ulkoilmaan astui kaksi miestä, mikäli lyhyiksi leikatuista hiuksista ja tummansinisten haalareiden alta näkyvistä kehonrakenteista kykeni päättelemään oikein. Toinen tulijoista kantoi työkalupakkia, kun kaksikon tanakampi osapuoli käveli suurelle ilmastointilaitteistolle. Selvästi huoltomiehiä, kuten tietokone-ekspertti totesi jatkaessaan tallenteen kelaamista, vaikka hitaammin tarkkaillen haalarimiesten puuhia. Nämä eivät viipyneet kauaa, vain puolisen tuntia pysytellen koko ajan ilmastointilaitteiston vierellä palaten puuhiensa jälkeen välittömästi takaisin sisätiloihin.

Mustahiuksinen klikkasi tapahtumien jälkeen kelauksen nopeammaksi jääden tuijottamaan kattoa piittaamatta lainkaan siitä, mitä sillä pienellä kaistaleella muussa kaupungissa tapahtui. Katto pysyi hyvin pitkään hiljaisena ja ajan kulumisen saattoi nähdä värisävyjen muuttumisesta ja varjojen siirtymisestä tasaisella pinnalla. Ilta saapui pikakelauksena katolle, kun viimein tapahtui se, mitä hakkeri oli odottanut useamman tunnin tutkiessaan nauhoja. Ovi avautui ja katolle asteli mustiin pukeutunut hahmo. Laiha hahmo muistutti todellakin ninjaa vaatetuksensa ja niin hiuksia kuin kasvoja peittävän naamion takia. Tulija oli hoikka, mutta vaatetus onnistui peittämään kaikki sellaiset piirteet, mitkä oli saattanut havainnoida haalaripukuisista huoltomiehistä, eli kyseessä saattoi olla mies tai nainen. Tämä kantoi pitkää koteloa selässään, luultavasti kivääriä, ja kainalossa oli jotain tummaa käärittynä, joka ei osannut kiinnostaa neroa. Ninjaa oli vaikea arvioida etäisyyden ja yläkulmasta tulevan kuvan takia. Tietenkin rillipäinen olisi voinut helpostikin taitojensa ja koneen avulla suurentaa kuvaa ja tarkentaa, olihan hänen tietotekniikkansa edistyneemmät kuin poliiseilla, jotka tekivät lähes jokapäiväisenä työnään kuvien selkeyttämistä ja tutkimista. Nyt ei kuitenkaan ollut sille aikaa - hän voisi selvittää enemmän yksityiskohtia koko koplasta, kunhan vain saisi alkuun napattua Hyden kuristajan kasvot, jotka kaikki halusivat tietää. Tärkein ensin, muu sitten kuten mies joutui muistuttamaan itseään antaessaan videon pyöriä silmiensä edessä. Ninja käveli itsevarmasti katolla turhia vilkuilematta ympärilleen. Tämä asteli määrätietoisesti rakennelman leveintä seinää kohti ilmastointikanavan ohitse pankin jäädessä selän taakse ja katseli kaupunkia, kunnes astui kulman taakse piiloon kameralta.

“Sasser!” Tatsurou murisi, mutta muistutti itselleen, ettei tämä ollut vielä tässä.
Minuutit vierivät ja lopulta hänen oli pakko kelata nauhaa eteenpäin, kunnes taas tapahtui jotain. Katolle käveli jälleen yksi ninja, jonka kasvoja ei näkynyt. Erona vain äskeiseen tyyppiin oli se, että tällä oli musta takki päällään. Tyyppi asteli keskelle kattoa katsellen ympärilleen, kuin olisi etsinyt jotain. Tämä ei kuitenkaan nähnyt ketään eikä syystä tai toisesta osannut arvata katsoa kulman taakse eikä ensiksi tullut astunut esiin. Vaikuttaen hermostuneelta, mitä jatkuvasta liikehdinnästä ja ympärilleen vilkuilusta saattoi päätellä, toinen oleskeli keskellä kaikkea ja kaivoi kännykkänsä esiin tarkastaen kellon tai mahdolliset vastaamattomat puhelut. Kauaa tämän ei kuitenkaan tarvinnut yksin seisoskella, koska ovi kävi uudelleen ja tällä kertaa paikalle saapui kaksi muuta mustiin pukeutunutta kasvojaan piilottelevaa henkilöä. Tilanne vaikutti selvästi ninjojen vuosikokoukselta, tai kummallisilta naamiaiskattopirskeiltä. Kummallakin oli takki suojaamassa vartaloaan, vaikka toinen riisuikin päällysvaatteensa ja asetti sen käsivarrelleen roikkumaan. Takkia yhä käyttävä kantoi olallaan suurta koteloa - porukka oli selvästi varustautunut ihan kunnolla, koska jo kahdella oli kiväärit. Se ainakin jollain tapaa selitti, miten Hyde oli onnistunut jäämään alakynteen.

Kaksikko käveli toisena saapuneen luokse tämän kääntyessä välittömästi tulijoita kohti. Kolmikko jutteli varmasti keskenään jotain, vaikkei kaukana ollut kamera ollut saanut tallennettua ääntä eivätkä pankin isoveljet varmastikaan edes toimittaneet muuta kuvaamisen lisäksi. Missähän ensiksi tullut viipyi?

Ei Tatsuroun tarvinnut oikeastaan odottaa hetkeäkään ajatuksensa loputtua, kun toiveensa jo toteutui. Ensimmäinen tyyppi nimittäin astui kulman takaa esiin ja säikäytti kolme muuta. Välittämättä edes mahdollisista sydänkohtauksista, tämä käveli tovereidensa vierelle. Ensiksi tullut vaikutti olevan nelikon lyhyin ja laihin, vaikka kuvaaminen tapahtuikin ylempää ja kaukaa. Siitä huolimatta tällä oli eniten arvovaltaa - sen huomasi pelkästä kävelystä ja siitä, miten muut reagoivat lyhyimpään. Katseet nimittäin laskeutuivat alas ja vaistomaisesti jokainen otti askeleita taaksepäin, kuin olisivat kunnioittaneet laihinta. Kyseessä oli ilmeisesti iskuryhmän johtaja.
Raitahiuksisen kulmat kohosivat kevyesti ylös, kun johtaja katsoi terävästi kolmea muuta ja nappasi kiväärin koteloineen selästään. Kuin teot olisivat olleet vain yksi tapa muistuttaa joukkion keskellä olevasta arvojärjestyksestä, ensiksi tullut sysäsi lujasti kantamuksensa, niin aseen kuin ilmeisesti käärityn vaatteen takkinsa ottaneelle. Ninja takertui saamiinsa kantamuksiin ottaessaan askeleita taaksepäin muiden hätkähtäessä voimakkaasti tekoa. Nyt enemmän kuin koskaan nörttiä otti päähän, ettei voinut kuulla keskustelua, koska se olisi varmasti ollut niin mielenkiintoinen kuin hyödyllinen - varsinkin, kun lyhyin käänsi päättäväisesti selkänsä kameralle kävellen katon reunukselle tarkkailemaan kaupunkia. Jotenkin niin suora ryhti kuin aikaisemmin nähty käytös saivat nörtin uskomaan, että toinen katseli jollain tapaa valtakuntaansa, vaikka olikin kävellyt Kuro Kagen yakuzan territorioon.

Kolme muuta ninjaa, jotka olivat jääneet keskelle kattoa, lähtivät johtajansa perään, mutta pysähtyivät kesken kaiken ja kääntyivät krakkerin yllätykseksi ympäri. Samassa tietokone-ekspertti huomasi vielä viidennen ninjan kävelevän paikalle, mutta tällä kertaa tässä sentään oli jotain, mikä erotti tämän muista. Hiukset, jotka vaikuttivat pimenevässä illassa katolle syttyneiden lamppujen ansiosta ruskeilta, oli sidottu ponihännälle, joka roikkui niskan takana naamioin ja huivin välistä. Lisäksi niin takki kuin muut vaatteet myötäilivät enemmän vartaloa paljastaen hiukan muotoja. Kyseessä oli varmastikin nainen, siitä silmälasipäisellä ei ollut epäilystäkään, kun hän katsoi tulijan kävelevän ensin kolmen muun rinnalle ja siitä sitten johtajansa luokse tämän vaivautumatta vilkaisemaan taakseen. Hakkerille tuli mieleen neliydinprosessori, joka oli alistettuna yhdelle käyttäjälle. Neljä muuta pysähtyivät laihimman ympärille ja ilmeisesti puhuivat niin keskenään kuin johtajalleen.

Minuutit vierivät, eikä viisikko tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Seisoivat vain yhdessä kasassa jutellen ja muutaman kerran ponihäntäpäinen vilkaisi taakseen ovelle, kun joku toinen vilkaisi kännykkäänsä. Kaikki eivät ole paikalla, kuten Tatsurou totesi hetken pohdittuaan. Hyde oli sanonut vihollisia olleen seitsemän - oletettavasti kaksi naista ja viisi miestä, eli kaksi tyyppiä ei ollut vielä paikalla vaan selvästi myöhässä. Raskas huokaisu pääsi osakalaisen huulilta, kun hän nojautui kyynärpäällään pöytää vasten. Miehen olisi tehnyt mieli kelata eteenpäin siihen asti, kunnes kaksi puuttuvaa tekijää ja Hyde ilmaantuisivat kuvaan, mutta syyhyävät sormet vedettiin kauemmaksi hiirestä ja näppäimistöstä. Liian nopeasti pyörivä kuva voisi viedä silmien edestä pois jonkin tärkeän reaktion tai teon - mistä sen tiesi, jos joku ottaisi tällä välin naamion pois tai tekisi jotain muuta olennaista.

Kymmenen tuskallista, kerta kaikkiaan hermoja raastavaa minuuttia kului, kun viimein jännittyneet lihakset saivat sen, mitä ne olivat odottaneet. Ovi aukesi vihdoin ja viimein, ja kaksi hahmoa asteli katolle viisikon kääntyessä katsomaan tulijoita. Harvinaisen korkea hyminä kuului suljettujen huulien välistä, kun raitahiuksinen huomasi kahden tulijan jättäneen naamiot pois kasvoiltaan. Toinen tulijoista oli mies, joka Atsushin ja Hyden kertomukseen perusteella oli luultavasti Sen, joka oli vastuussa Namien kasvojen turmelemisesta. Senin mukana oli kuitenkin nainen, jolla oli mustat, pitkät hiukset. Kumpikin oli pukeutunut samaan tapaan kuin viisi muuta ja heilläkin oli ulkotakit päällään. Näkyviä aseita saapuneilla ei ollut, mutta näistä oli kuitenkin helpompi havainnoida piirteitä eikä näitä voinut sekoittanut helposti muihin. Puolessa välissä matkaa pariskunta pysähtyi äkisti ja hyppäsi lujasti hätkähtäen taaksepäin. Johtajan ympärillä oleva nelikko otti nopeasti askeleita kauemmaksi pomosta, joka ilmeisesti komensi tai haukkui myöhästyneet lyttyyn olkansa yli. Kukaan ei noussut laihinta vastaan tai kenenkään kehon liikkeet eivät kuvastaneet minkäänlaista puolustautumista. Naamioita käyttämättömät kumarsivat hyvin syvää pahoitellen eivätkä kohottaneet kasvojaan ylös, ennen kuin ensiksi tullut kääntyi katsomaan alhaalla olevaa kaupungin elämää.

Uusi johtopäätös tuli siis tilanteesta: kuusi muuta eivät oikeastaan kunnioittaneet pomoaan, pikemminkin pelkäsivät tätä syvästi. Ilmeisesti kyseessä ei ollut kukaan tavallinen ninjapelle, vaan ihan varteen otettava vastustaja, jolle ei kannattanut uhitella edes kiväärit käsissä - ei edes silloin, kun pelkkää kivääriä kantava oli ottanut aseen esiin kotelosta syystä tai kolmannesta. Sen ja tämän seuralainen kävelivät varovaisesti muiden luokse katsellen huolissaan johtajaansa, joka nosti jalkansa reunukselle ja kumartui katselemaan ajatuksissaan alas kaduille, kun muut jatkoivat keskustelua. Ei mennyt kovin kauaa, kun krakkeri huomasi itselleen tutun miehen avaavan oven ja kävelevän ulkoilmaan astellen varovaisesti kulmaukselle. Silmälasipäinen kiinnitti kuitenkin välittömästi huomiota siihen faktaan, ettei ovi sulkeutunut salamurhaajan perässä kiinni. Typerä virhe, koska oli itsestään selvää, että mitä korkeammalle mentiin, sitä voimakkaampi ja arvaamattomampi tuuli olisi. Hyde pysähtyi vaanivana kulmaukselle ja tarkkaili vihollisiaan pistoolin piipun, joka oli tavallista pidempi luultavasti vaimentimen takia, osoittaessa päättäväisesti ylöspäin. Aika liikkui hitaasti hänen ystävänsä käydessä seitsikkoa läpi kiinnittäen varmasti huomiota asetelmaan ja johtajuuteen miettien samalla, miten toimia. Kun tiesi jo lopputuloksen ja tunsi Asagin kuolettavan alaisen, rillipäinen ei hämmästellyt yhtään, kun salamurhaaja kohotti aseensa kohti ninjalaumaa tähdäten selvästi jotakuta näistä. Tummat silmät kuitenkin huomasivat samassa, miten ovi heilahti Hyden takana ja paukahti kiinni miehen tietäessä luonnostaan, mitä se tarkoitti. Kuitenkin tietokone-ekspertti tunsi, että nyt alkoivat kohtalokkaan illan tärkeimmät vaiheet ja kumartui lähemmäksi näyttöä, kuin olisi voinut siten nähdä tarkemmin tapahtumien kulun.

Seitsikko hyppäsi paikoillaan ja kääntyi ympäri Hyden vilkaistessa pikaisesti taakseen, mutta sitten takaisin vihollisiaan. Kahdella eri puolella olevat katsoivat hetken toisiaan, kuin nörtti olisi vahingossa painanut pausea, vaikkei niin ollut oikeasti käynyt. Selvästi kukaan ei ollut tajunnut, mitä tehdä - ei edes johtaja, joka vain seisoi miestensä keskellä kivettyneenä. Ensimmäisenä osakalainen tajusi toimia, kuten jokainen osasi varmasti arvata, koska muuten tämä ei makaisi nyt sairaalassa hengissä vaan hautausmaalla. Pähkinänruskeasilmäinen syöksähti kohti ilmastointikanavaa ja ampui vihollistaan suojatakseen omaa ryntäystään suojapaikkaan. Luoti osui selvästi Seniin, koska tämä hätkähti taaksepäin hakkerin ystävän ampuessa uudelleen samaa miestä, kun pääsi hetkellisen piilopaikkansa taakse. Ninjalauma levittäytyi, johtaja liikkui sivummalle ilmastointilaitteiston suuntaan, kun raitapää kaatui reunustaa vasten kuollen siihen, kun viholliset alkoivat toimia. Yksi geneerisistä ninjoista sai jotain, todennäköisesti vaimentimen, pistooliinsa ja ampui Hydeä, joka kumartui ilmastointikanavan taakse turvaan. Mustahiuksinen nainen taas ei tuntunut piittaavan lainkaan riskeistä, kun syöksähti kuolleen luokse. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan koko asiaa, koska väki levittäytyi vielä paremmin useamman jo ottaessa aseita esiin. Osakalaisella ei tosiaan mennyt hyvin, kun yllätyksen tuoma etu oli kadonnut, mutta hyvin tämä näytti pärjäävän vielä, kuten Tatsurou totesi päässään helpottuneena, kun huomasi ystävänsä kohottautuvan osittain pystyyn ja ampuvan vihollisiaan uudelleen. Tällä kertaa osuman saikin ponihäntäpäinen, joka vajosi pitelemään jalkaansa. Kaksi maassa ninjoilta, hyvä, kuten rillipäinen totesi, kunnes huomasi yhden kohottavan kiväärin kohti salamurhaajaa toisen osoittaessa pistoolilla samaa kohdetta.

Hyde syöksähti metallihöskää kohti ja pois näkyvistä, mutta Tatsuroun huomio ei mennytkään enää mafiatoverissaan vaan toisaalla. Laihin huitaisi kivääriä käyttävää kieltävästi ja heilautti kättään käskevästi kohti ovea, ennen kuin katosi ilmastointikanavan toiselle puolelle osakalaisen huomaamatta. Johtaja halusi tovereidensa häipyvän? Pelkkä hämmennys sai silmälasipäisen nojautumaan taaksepäin tuijottaen konettaan epäuskoisena. Hän ei nähnyt enää ninjoista lyhyintä eikä Hydeä, koska nämä olivat onnistuneet hyppäämään kameran näköpiiristä pois, mutta viisi eloonjäänyttä hän näki. Yksi otti nopeasti tavarat käsiinsä, kun kaksi toveriaan nappasivat naiset mukaansa kaikkien rynnätessä ovelle - ilman minkäänlaista organisointia ja suojautumista! Olivatko nämä hulluja vai idiootteja!? Tuostahan ei seurannut mitään hyvää!

Siinä nörtti oli oikeassa, kun näköpiirinsä ulkopuolelta ammuttiin ja loukkaantunutta naista auttanut hätkähti ja tuntui kaatuvan eteenpäin, kun selkäänsä osui selvästi useampi luoti. Hydellä oli mitä parhaimmat mahdollisuudet toimia ja tappaa heidän vihollisensa, kun nämä yrittivät päästä ovesta sisään paetakseen portaille. Mustahiuksisen suu loksahti kuitenkin auki, kun tajusi, ettei ketään enää ammuttukaan, vaan jo kaksi tyyppiä viidestä oli päässyt sisälle. Liikahdus alakulmassa sai katseen kuitenkin siirtymään ovelta toisaalle, kun loukkaantuneet työnnettiin sisälle väkivaltaisesti. Salamurhaaja lennähti takaisin kuvaan selkä ovea kohti keskemmälle kattoa tämän jäädessä onneksi pystyyn ottaen useamman tukiaskeleen, vaikka hyppäsikin välittömästi taaksepäin tuijottaen sinne, minne oli aikaisemmin paennut. Viimeinen ninja asteli varovaisesti, vaikkei mitenkään epäröiden Hydeä kohti käsien kohotessa itämaisten lähitaistelulajien tapaan pystyyn. Teot saivat hakkerin kurtistamaan kulmiaan. Kyllähän hän oli nähnyt, miten johtaja oli tyrkännyt kiväärinsä toverilleen, mutta tuskin tämä nyt aseeton oli siitä huolimatta - varmasti tällä oli jossain vähintään pistooli. Tosin, hetken mietittyään tietokone-ekspertti joutui muistuttamaan itseään, että hyvin taitavat salamurhaajat niin Japanissa kuin muualla maailmaa olivat itsessään jo aseita, vaikkei olisi ollutkaan mitään kättä pidempää. Ja tällä tyypillä oli ketju mukanaan, kuten faktat osoittivat, vaikkei sitä kamerassa näkynyt, kun hetken toisiaan tarkastelleet iskivät yhteen.

Rillipäisen suu aukesi pelkästä järkytyksestä, kun hän katsoi kahden asiansa osaavan henkilön välistä taistelua. Jokainen lyönti ja potku olivat tarkkoja ja uskomattoman nopeita, mutta siitä huolimatta kaksikko oli todella tasaväkinen kummankin torjuessa ja väistellessä iskuja. Taistelu muistutti jollain tapaa tanssimista, niin kevyesti ja varmasti taistelijat liikkuivat - kumman potkaistessa toisen tehdessä puolivoltin taaksepäin, jolla väisti iskun, tai teki jotain muuta. Osakalainen osui ninjaan muutaman kerran, mutta niin naamioitunut osui salamurhaajaankin. Nyt raitahiuksinen tajusi, miksi laihempi oli käskenyt tovereitaan häipymään - nämä olisivat olleet tiellä, mikäli eivät halunneet käyttää ampuma-aseita, kuten selvästi näytti. Sydän löi lujaa mustahiuksisen rinnassa ja kädet hiostuivat, kun sielunpeilit tarkkailivat jatkuvasti liikkuvaa ja pyörivää taistelua huomaten pieneksi kauhuksi Hyden ajautuvan lähemmäksi katon reunaa kasvot kohti pankkia vihollisen ollessa selkä kameraa päin.
Come on, Hyde”, Tatsurou mumisi hiljaa liikahtaessaan varmaan miljoonannen kerran tuolissaan.
“Tiedän, ettet pudonnut katolta, joten tule pois sieltä ja käännä vihollisesi toisin päin.”
Kuin menneen ajan pähkinänruskeasilmäinen olisikin tajunnut ystävänsä sanat, tämä syöksähti ninjaa kohti tehden yhden upeimmista potkusarjoista, jonka nero oli koskaan nähnyt. Iskut olivat taitavia ja teräviä johtajan väistellessä ja torjuessa hyökkäystä taitojensa mukaan joutuen pakostakin perääntymään taaksepäin, kun yllättäen tämä pomppasi kummallisen paljon taaksepäin. Salamurhaaja löi potkun sijaan, mutta isku jäi lyhyeksi vastustajan loikan ansiosta vain käsien ylettyessä toisiinsa.

Viimeisetkin järjen piuhat olivat pudota nörtin päästä ja silmät laajenivat silmälasien linssejä isommiksi, kun ninja pyöräytti yllättäen kättään tarttuen lujasti osakalaista ranteesta kiinni jalan kohotessa pahaenteisesti ilmaan. Krakkeri rutisti silmänsä kiinni. Hän ei vain kyennyt katsomaan, koska tuo potku sattuisi helvetisti. Toinen silmä raottui sopivasti todistamaan toista potkua ystävänsä kylkeen, vaikka isku olikin todennäköisesti ollut heikompi kuin ensimmäinen. Kamera välitti suppeasti Hyden tuntemaa kipua, mutta silmälasipäinen tiesi jokaisen iskun sattuvan, kun keho kaartui voimakkaalle kaarteelle pään ja vartalon liikahtaessa kivuliaista potkuista. Yllättäen johtajan vasen jalka lopetti kyljen potkimisin ja potkaisi lujasti rintakehää salamurhaajan kumartuessa eteenpäin varmastikin yskien. Tietokone-ekspertin teki pahaa katsoa, kuinka heidän vihollisensa potkaisi seuraavaksi napakasti selkää ja siirtyi sitten potkaisemaan taas edestä. Ei todellakaan ollut ihme, että hänen ystävänsä oli ollut niin huonossa kunnossa Atsushin ja Jyoun rynnätessä paikalle. Tämähän hakattiin pystyyn eikä tuosta tilanteesta voinut päästä karkuun, kun kädestä pidettiin kiinni ja vielä kiskottiin lähemmäksi, kun potkut lamaannuttivat paikoilleen.

Hyde pääsi kuitenkin yllättämään mustahiuksisen. Hakkeri inahti käheästi, kun huomasi osakalaisen tarraavan vapaalla kädellään rintakehäänsä potkaisevaa jalkaa ja kiskaisevan ninjan, jonka naamioituneet kasvot olivat näkyneet kamerassa viistosti takaa, jalkoihinsa viskaten kattoa vasten lujasti.
“Jes!” kevyt huudahdus karkasi Tatsuroun suusta, kun hän huomasi ystävänsä pääsevän jälleen tilanteen herraksi ja iskevän jalan vastustajansa kylkeen.
Ei mies erityisemmin pitänyt väkivallasta, mutta oikeutettu kosto oli hänen mieleensä. Tuo tyyppi varmasti ansaitsi jokaisen potkaisun ja ilkeän väännön vartalossaan. Toivottavasti tätä sattuisi yhtä paljon kuin heitä oli sattunut!
Riemu kuitenkin katosi sen siliän tien, kun naamioitunut kääntyi katsomaan pähkinänruskeasilmäistä ja seuraavassa hetkessä maassa retkottava käsi löi Hydeä jalkaan. Salamurhaaja hätkähti menettäen selvästi tasapainoaan, mutta seuraavaa liikettä ei edes yksi maailman älykkäimmistä ihmisistä ollut osannut odottaa. Ninja tarttui tiukemmin osakalaiseen ja viskasi tämän kierähtäen ylitseen - suoraan päin seinää.

“Auts”, hakkeri parkaisi vaistomaisesti, kun salamurhaajan otsa iskeytyi kivisen rakennuksen seinään.
Osakalainen kohottautui kuitenkin polvilleen, mutta oli selvästi pökerryksissä, kun jäi paikoilleen. Ninjan liikahdus sai nörtin siirtämään katseensa viholliseen, joka kääntyi ensin vatsalleen tuntien selvästi kipua äskeisestä, mutta jostain tämä tuntui kaivavan sietokykyä, koska kohottautui varsin nopeasti ensin nelinkontin ja ponnisti siitä jaloilleen. Asento oli leveä - kuvasti raitahiuksisen mieleen, että laihempi oli saanut tarpeekseen taistelusta. Kuvitelma vahvistui, kun johtaja nappasi vyöltään jotain ja piteli sitä käsiensä välissä kääntäen selkänsä kameralle katsoen polvillaan olevaa miestä eikä neron tarvinnut edes miettiä, mitä toisella oli. Hän tiesi tämän ottaneen ketjun ja aikovan kuristaa heidän salamurhaajansa jalkoihinsa. Pähkinänruskeasilmäinen palasi takaisin tilanteeseensa, kun ninja astui taakseen ja heitti ketjun toisen kaulalle kuvassa näyttäessä olevan kummallisen paljon liikettä mukana. Hyde yritti väistää, mutta liian myöhään, vaikka teko pelastikin niskojen sijoiltaan menolta ja näin ollen salamurhaajan hengen.

Krakkeri huokaisi raskaasti katsoessaan, kun laihempi kuristi hänen ystäväänsä ketjulla, mutta henkäys ei johtunut pelosta tai myötätunnosta. Johtaja oli yhä selkä kameraan päin, ja jos osakalainen ei onnistuisi pyristelyllään kääntämään heitä toisin päin, ei naamion riisuminen auttaisi tunnistamaan heidän vihollistaan. Salamurhaaja pyristeli kuristavassa otteessa, potki ja räpiköi onnistuen liikuttamaan heitä pois paikoiltaan, mutta ninja oli tilanteen tasalla ja ohjaksissa jatkaen päättäväistä kuristamista ja potkaisi vielä uhriaan. Jokainen liikahdus tuntui raastavan tietokone-ekspertin hermoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin hänen vajotessaan tahtomattaan pöytäänsä vasten. Tästä ei tullut mitään! Hän oli aivan yhtä epätoivoinen kuin ystävänsä, jonka liikkeet muuttuivat hetkihetkeltä voimattomammiksi, kun tämä ei saanut enää henkeä eikä myöskään siirrettyä vihollistaan toiseen asentoon. Kun viimein hetki, jota hän oli odottanut, koitti ja naamio riisuttiin, tekniset kirosanat täyttivät työhuoneen.
“TROIJALAINEN!” hakkeri kirosi, kun Hyde sai kiskottua naamion pois, mutta tämä sai maksaa siitä, kun vihollinen kuristi aikaisempaa lujemmin ja väänsi kipeästi sivulle kummallisten heilahdusten näkyessä omituisesti ruudussa.
“MELISSA!”

Äkisti johtaja kohotti päätään hiukan, kuin olisi kuullut tai tajunnut jotain. Muutaman sekunnin päästä ninja kiskaisi ketjua lujasti kiepauttaen ja kääntyi sitten vinhasti ympäri kohottaen kätensä suojaamaan kasvojaan, kun ryntäsi paniikissa karkuun. Ovi paiskattiin auki ja Atsushi ryntäsi katolle Jyoun kanssa kummankin nähdessä Hyden makaavan maassa lähes kuolleena, kun ninja ryntäsi ilmastointikanavalle, potkaisi verkkosuojusta ja repäisi sen irti hypäten putkeen sisään kadoten heidän kaikkien näköpiiristä.

No niin, nyt pitäisi tehdä se ihme. Tatsurou kumartui näppäimistön päälle ja laittoi videon kelaamaan taaksepäin hidastettuna ja jäi tuijottamaan putkesta ilmestyvää hahmoa. Katolla oleva harvinaisen hyvä valaistus ei auttanut naaman näkemisessä, kun käsi kohosi peittämään kasvoja ja pää kääntyi vastakkaiseen suuntaan, jossa ei ollut kuin kuollut mies. Jalat veivät solakkaa vartaloa taaksepäin ja selkä kääntyi kameralle, kun ninja palasi takaisin Hyden luokse ja samalla makaava salamurhaaja kohosi erikoisella tavalla ylös ja ketjunpäät siirtyivät naamioituneen käsiin kuristusasetelman palatessa takaisin. Osakalaisen laskeutunut käsi kohosi jälleen ylös ja kauemmaksi säpsähtänyt hahmo kumartui takaisin alas, kun naamio asetettiin takaisin kasvoille. Tietokone-ekspertti napsautti pikaisesti nappulaa ja pysäytti kuvan, kunnes päästi videon menemään hidastutettuna eteenpäin. Hän höyläsi samaa kohtausta edestakaisin hidastaen filmiä yhä enemmän ja enemmän. Mitään ei näkynyt, vain pieni kaistale ihoa hiushuivin läheltä, mutta ei kasvoja - ei edes kunnolla hiuksia kertoakseen niistä jotain. Hän ei nähnyt yksinkertaisesti mitään, vaikka suurensikin kuvan niin suureksi, että näki vain pään.

“Brain!” nörtti läimäytti turhautuneena kätensä pöytää vasten.
Tätä hän oli pelännyt! Kauhukuvat näyttivät käyneen toteen ja kaikkien muiden odotukset oli romutettu lopullisesti. Hän oli epäonnistunut ja tuottanut mafialle karvaan pettymyksen. Mies rojahti taaksepäin nojautuen tuolinsa selkänojaan, kuin se olisi ainoat tuki ja turva, joita tarvitsi sillä hetkellä. Mielessä kävi myös toive uusista luista tukemaan kehoa. Kauaa nörtti ei kuitenkaan jaksanut siinä istua, kun nojautui eteenpäin painaen kyynärpäänsä pöytää vasten ja pää vajosi käsiin. Ei tästä tullut mitään! Hänen olisi kerrottava ystävilleen ja Asagille, ettei pystynyt antamaan heidän vihollisestaan mitään tietoa, jotka voisivat saada heidät pääsemään pidemmälle. Ninjalauman johtaja oli joku, jolle kasvojen säilyttäminen salaisuutena oli paljon tärkeämpää kuin mahdollisten vihollisten loppuun nujertaminen. Hitaasti mustahiuksinen ravisti päätään kääntyen vilkaisemaan televisioruutuja, kuin olisi kaivannut jotain muuta katsottavaa kuin oman fiaskonsa. Käytävät, jotka sillä hetkellä näkyivät, ammottivat tyhjyyttä muistuttaen etäisesti hakkerin ajatuksia, joissa ei kulkenut mitään. Väsyneet silmät olivat näkevinään yhdessä ruudussa jotain, mutta hän uskoi näkevänsä harhoja. Todennäköisesti sielunpeilit kiinnittivät vain huomiota johonkin typerään heijastukseen.
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+59/64,1.8]

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Marras 28, 2010 11:29 am

Heijastukseen? Krakkeri kohottautui kankeasti pystyyn jääden tuijottamaan samaista televisiota, kuin siinä olisi alkanut pyöriä hypnoottinen pyörre. Olihan hän nähnyt koko ajan kuristamisyrityksen aikana kummallista liikettä kaksikon liikkuessa. Kyllähän katon rakennelman seinustalla oli ikkunoita, mutta voisiko todellakin olla mahdollista, että ninjan kasvoista oli jäänyt heijastus siinä valaistuksessa? Vain houkka tai lapsi voisi uskoa sen olevan mahdollista. Ehkä nörtin tarvitsi löytää sisältään vielä se pieni lapsi, joka uskoi mahdottomuuksien - ihmeiden tapahtuvan. Silmälasipäinen paransi asentoaan tuolissaan, pyyhkäisi hermoilusta hiostuneet kätensä housuihinsa, asetti silmälasit paremmin nenälleen ja klikkasi kuvan normaalikokoiseksi. Video kelattiin takaisin taaksepäin, mutta tällä kertaa aikaisempaa pidemmälle, siihen kun ninja astui Hyden taakse ja kiskaisi ketjun tämän kaulalle. Silmä kovana raitahiuksinen tuijotti kuvaa hymyn kaartuessa odottamattomasti hänen huulilleen. Lasissa näkyi liikettä - siihen todellakin muodostui jonkinlainen heijastus!

Harvinainen riemunkiljaisu kajahti huoneessa, kun Tatsurou pomppasi pystyyn. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä hänen ylireagointiaan, mutta saattoihan olla, ettei silmälasipäinen olisi ehkä edes osannut välittää sivustakatselijoista. Hän oli tehnyt sen! Hän oli sittenkin löytänyt jotain, jonka avulla he voisivat selvittää, kuka tai ketkä olivat syyllisiä heitä kohtaan käydyistä hyökkäyksistä! Tietokone-ekspertti rojahti takaisin tuolilleen ja alkoi pyöriä ympyrää istuimensa kanssa kykenemättä rauhoittumaan ihan heti. Silmät kostuivat siitä onnesta, kun helpotus valahti hänen lävitseen. Hän ei ollutkaan tuottanut ystävilleen pettymystä, vaan onnistunut sittenkin saamaan ihan konkreettista tietoa. Mikään ei voisi mennä enää loistavammin, kun kaikki koneet toimivat hänen ympärillään, kuten piti ja turvakameratkin vahtivat rakennusta ja hänen turvallisuuttaan. Katse kiersi pitkin huonetta, jossa mies tunsi olevansa täydellisessä turvassa - jopa paremmassa suojassa kuin rahat pankissa tai edes Asagi Közin ja K:n seurassa.

Jalat iskeytyivät lattiaa vasten pysäyttäen hakkerin pyörimisen. Mies kohotti katseensa televisioihin, ylimpään riviin huomaten yhdessä keskimmäisissä ruuduissa liikettä. Hänen osastonsa ovea lähestyi hahmo, joka katsoi päättäväisesti eteenpäin. Rillipäisen hymy leveni, kun kädet tarttuivat pöydän reunaan ja kiskaisivat hänet takaisin koneen ääreen. Hakkeri kurottautui ottamaan vempaimiensa välistä pienen jalallisen mikrofonin ja taivutti kaartuvaa kaulaa kumartuen mikin ylle.
“Tule vain suoraan sisään”, krakkeri sanoi mikrofoniin katsoen samalla eräästä toisesta televisioruudusta sitä, kun tulija oli pysähtynyt hissimäisen oven eteen ja kohottanut kätensä avatakseen seinässä olevan luukun.
“Nyt ei ole aikaa tunnusluvuille tai sormenjäljille! Minulla on sinulle näytettävää!” hän lähes hihkaisi riemuissaan, kun hänen vieraansa kohotti ihmetellen päätään ylöspäin kohti kameraa.

Mustahiuksinen kääntyi näppäimistönsä puoleen ja avasi muutaman ohjelman käden käänteessä päästen hallinnoimaan omaa järjestelmäänsä. Hiiri siirtyi ovisysteeminsä kohdalle miehen avatessa hissimäisen oven, mutta saman tien myös läpinäkyvän kopperon oven, koska ei uskonut, että turhien jäljittämien ja muiden laitteiden tarkistuksista olisi nyt mitään hyötyä. Hän halusi vain päästä nopeasti näyttämään löytämänsä todisteet. Seurattuaan kameroista, että tulija pääsi sujuvasti kulkemaan ovien läpi, nörtti laittoi ovet kiinni, ettei heitä tultaisi häiritsemään - Satochi saisi ne muutenkin ihan itse auki, koska tiesi hänen lisäkseen ainoana omat salasanat ja temput.

Tatsurou kohottautui ylös yrittäen hillitä innostuksen tärinäänsä ja riensi avaamaan oven. Vieras seisoi kärsivällisesti oven edessä katsellen ympärilleen, kuin olisi pohtinut jotain täysin arkipäiväistä.
“Tule sisälle, tämä sinun pitää nähdä!” nörtti viittoi kiihkeästi toista astumaan peremmälle sulkien sitten oven muutamasta nappulasta vieraansa jäljessä.
“Ota kännykäsi esiin, koska saat luvan soittaa Asagille ja kertoa, että olemme tehneet läpimurron!”
“Tatsurou, mistä sinä puhut?” saapunut kysyi tasaisella äänellä pysähtyen hetkeksi keskelle huonetta.
Tietokone-ekspertti suorastaan loikki vastoin tapojaan takaisin koneensa ääreen ja istuutui tuolille huitaisten puolihuolimattomasti toista tulemaan lähemmäksi.
“Sinähän tiedät, että Hyde joutui hyökkäyksen kohteeksi, mutta hän sai napattua yhden vihollisensa naamion pois kasvoiltaan“, krakkeri selitti pikaisesti, koska tiesi toverinsa olevan ainakin jotenkin tietoinen tapahtuneesta.
Pakkohan tämän oli, koska uutiset levisivät nopeasti näinä aikoina ja koko mafiaa oli informoitu asiasta.
“Hide-zou keksi fiksusti, että viereinen pankki oli mahdollisesti kuvannut tapahtuneen ja nyt minä olen tutkinut saamiani nauhoja. Löysin oikean filmin, mutta valitettavasti vihollisemme on koko ajan väärinpäin eikä näytä kasvojaan.”

“Sittenhän sinä et ole saanut mitään selville”, tulija huomautti astellen hakkerin tuolin taakse koneiden ääreen.
“Tuoko minun muka pitäisi kertoa Asagille?”
“Niinhän sitä luulisi”, silmälasipäinen naurahti huvittuneena.
“Mutta vihollisemme eivät olleet valmistautuneet, että nero tutkisi asioita!”
“Mitä tarkoitat?” kuului kysymys ja samalla takin kahinaa, kun käsi siirtyi ottamaan jotain käteensä.
“Sitä, että huomasin pienen jutun, joka auttaa meitä”, Tatsurou kelasi videota näyttääkseen naamion riisumisen.
“Kuten huomaat, me emme näe vihollisestamme mitään merkittäviä piirteitä hänen vaatteidensa ja asentonsa takia. Mutta emme saa katsoa pelkästään vihollista, vaan hänen ympärilleen - minäpä näytän!” kuva pysäytettiin kohtaan, jossa ninja oli kohottanut päätään ylemmäs, kun naamio kiskaistiin kasvoilta.

“Nyt me suurennamme kuvaa näin…” Kamera tuntui menevän lähemmäksi ihmisiä ja samalla tekevän kuvasta epäselvemmän, vaikka yleisrajat pystyikin näkemään selvästi.
“Ja siirrymme katsomaan seinustaa, tai tarkemmin sanottuna näitä ikkunoita…” Mies liikutti hiirellään kuvaa vieden heidät tarkastelemaan pieniruutuisia ikkunoita.
“Ja… Vólaa! Meillä on kuva vihollistemme kasvojen heijastuksesta!” krakkeri heilautti käsiään, kuin olisi tehnyt suurenkin taikatempun jääden tuijottamaan kiihtyneenä epäselvää kuvaa.
“Ei tämä tietenkään meille vielä mitään kerro, mutta minun tarvitsee tehdä vain muutama pieni hienosääntö ja me saamme kuvasta niin tarkan, että pystyisimme laskemaan jopa ninjamme kulmakarvat!” sormet alkoivat takoa näppäimistöä hengityksen kiihtyessä.

Se olisi tässä, kohta he voisivat kiivetä pois epätoivon syövereistä ja päästä mafioineen eteenpäin. Kuvaruutuun ilmestyi pari vihreätä pistettä määrittämään muutamia kohtia heijastuksessa olevista kasvojen piirteistä. Ruutuikkunan raameihin ilmestyi sinisiä viivoja, koska niistä kohtaa ei voinut nähdä kunnolla, millaiset kasvot olivat, mutta kuvan voisi aina irrottaa ja liittää toiseen kohtaan muodostamaan palapelin, jos halusi saada tietää yksityiskohtia. Mies ei kuitenkaan kaivannut sitä painaessaan muutamaa nappia ja suoristautui tuolissaan, kun kuva terävöityi vähitellen paljastaen kaivatut kasvot.
“Ja tässä on meidän vi-” nörtti tunsi menettävänsä äänensä.

Tatsuroun silmät katsoivat kuvaa värähtämättäkään ja hän tunsi elimiensä käpertyvän pieniksi kasoiksi vatsassaan. Kiihtynyt hengitys vain loppui samaan tapaan kuin sähköt menivät poikki ja kylmyys levisi ihoa pitkin kohmettaen kaiken. Ihokarvat nousivat pystyyn, kuin olisivat halunneet ampaista rakettien lailla ilmaan, mutta niin ei käynyt vaan jotain pahempaa. Hän näki jotain sellaista, mitä ei voinut uskoa - hän ei halunnut uskoa.

“Ei”, hakkeri sanoi vaimean ontosti, kuin olisi voinut sanalla pyyhkiä näkemänsä tai painaa edes deleteä tuhotakseen faktan.
Hän ei kuitenkaan voinut tehdä niin. Kukaan ei pystynyt kumoamaan todistetta, jonka mies oli kaivanut esiin. Hän tiesi edessään olevan kuvan kertovan totuuden, vaikkei olisi halunnut niin olevan. Hän aavisti - ei, vaan tiesi aseen kohoavan selkänsä takana kohti hänen takaraivoaan ja se sai raitahiuksisen sulkemaan silmänsä. Varmaan elämänsä ensimmäisen kerran hän toivoi, ettei olisi tiennyt, mitä tapahtui. Silmälasipäinen rukoili, että tämä olisi vain harhaa, pahaa painajaista, kun tärisi paikoillaan käsien puristuessa nyrkkeihin.
Viimeinen hetki, täynnä typerän houkan toivoa.

Sormi painoi epäröimättä, vailla minkäänlaista tunnontuskaa liipaisinta. Luoti singahti piipun ja vaimentimen suusta iskeytyen vasten mustahiuksista takaraivoa. Tatsuroun pää heilahti laukauksesta, kun lyijynpalanen tunkeutui ihon ja luun läpi aivoihin pääsemättä ulos. Hakkeri romahti pöytää vasten elottoman käden viskatessa vahingossa näppäimistön alas tasolta lattialle. Yhdessä sekunnissa sydän pysähtyi ja sielu pakeni, jättäen jälkeensä vain elottoman ruumiin, joka oli aikoinaan ollut yksi Japanin viisaimmista miehistä.

“Tieto lisää tuskaa, Tatsurou”, tulija totesi kylmästi katsellen mustien hiusten lomasta näkyviä nörtin kasvoja.
Toisen silmät olivat auenneet vaimentimen aiheuttaman tussahduksen kuuluessa ja jääneet katsomaan eteensä lasittuen vähitellen, kun veri valui kallon reiästä värjäten mustat hiukset punaisiksi elämän nesteen levitessä pöydällä muutaman pisaran tippuessa lattialle. Saapunut katseli vakavana näkemäänsä edelleen epätoivoista ilmettä ja oli tuntevinaan hetken aikaa kysyvän, syyttävän katseen, mutta ei kääntänyt pois. Huulet värähtivät muutaman sekunnin ajan halveksivaan, vihaavaan irvistykseen, joka vaihtui nopeasti takaisin normaaliin ilmeeseen, vaikka toinen suupieli kaartuikin vielä hetkeksi alaspäin. Vieraan välinpitämätön katse siirtyi kuolleesta takaisin koneen ruudulle ja siinä näkyvään heijastuksen tarkennettuun kuvaan kevyen naurahduksen päästessä ilmoille. Tämä astui krakkerin vierelle ja nappasi muistitikun tietokoneen keskusyksiköstä ja tunki sen taskuunsa.

“Ole huoleti, Tatsurou, tulet olemaan hyödyksi vielä kuolleenakin”, tulija totesi naurahtaen ja tökkäsi tietokone-eksperttiä, joka rojahti raskaasti alas.
Pää kolahti lattiaa vasten levittäen verta epätasaisina läiskinä, kunnes tahmea neste tahrasi vihreätä mattoa ja kädet jäivät rentoina levälleen katseen jäädessä tuijottamaan tyhjyyteen. Murhaaja otti varovaisesti näppäimistön takaisin pöydälle pidellen hihoja sormiensa suojana, ennen kuin alkoi käydä konetta läpi pitäen hihoja ihonsa ja esineiden välissä. Tietoisesti tämä meni etsimään valvontakameroiden filmejä, jotka näyttivät käytävällä näkyneet kulkijat. Vain muutamalla napsautuksella saapunut poisti todisteet käynnistään ja tuhosi merkinnät myös roskalaatikosta suoristautuen sitten itsevarmasti. Todettuaan suorittaneen työnsä, tulija otti muutaman askeleen sivummalle ja polvistui raitahiuksisen viereen tutkimaan taskuja.
“On aika saattaa tämä loppuun”, ääni oli jäätävä, kun taskusta ilmestyi käteen silmälasipäisen matkapuhelin.

----------

“Menimme ensin Nagoyaan, mutta Sayuri oli jo ehtinyt käskeä miehiään tutkimaan kaikki paikat ja vielä hiirenkolotkin, eikä mitään löytynyt. Siirryimme vähitellen toisiin paikkoihin ja päädyimme suunnilleen puoleen väliin Kiotoa ja Nagoyaa - lähelle Biwa-järveä, jonka luona Ruka oleskeli varsin pitkään. Menimme muutamaan rakennukseen, joissa tiesimme hänen majailleen lähimpien miestensä kanssa. Tutkimme paikkoja sekä erilaisia asiakirjoja ja olimme jo lähdössä, kun mitään tietoa tukijasta tai Rukasta ei näkynyt, mutta sitten Sayurin miehet ja muutama kiotolainen ja joku muu löysivät kummallisen oven, joka vei vielä kummallisempaan kellaritasoon, josta näkyi merkintöjä ainoastaan pohjapiirroksissa. Siellä oli kapea, metallirunkoinen pöytä, joka muistutti kovasti sairaalan leikkauspöytää, mutta ei kuitenkaan ollut sellainen. Katossa oli muutama tavallista kirkkaampi lamppu, kuten huomasimme laittaessamme sähköt päälle.
Jotenkin se koko paikka oli…
Jäätävä.

`Leikkauspöydän´ ympärillä oli useita muitakin pöytiä, joiden päällä oli erilaisia veitsiä ja liinoja, joissa oli verta. Muut totesivat, että ilmeisesti täällä on hoidettu loukkaantuneita tai mahdollisesti tehty jotain merkillistä - epäilyttävää, mutta minusta tässä on jotain hyvin omituista. Saatan olla vainoharhainen tämän kaiken keskellä tai ehkä minua vain hermostuttaa ympäristö sekä tunnelma - ja varsinkin ajatus siitä, ettei Sayuri olisikaan onnistunut tappamaan Rukaa, mitä kyllä epäilen edelleen. Minusta osan tavaroiden, veristen kangasharsojen ja veisten päällä oli liian vähän pölyä verrattuna esimerkiksi lattiaan ja lamppuihin. Olin myös näkevinäni seinustalla pölyn keskellä muutaman jalanjäljen, mutta saattoihan joku olla kävellyt siellä minun huomaamattani.

Kuro Kagen mietintää Rukan hengissä olemisesta on saanut näillä näkymin lisää tukea, vaikka minä yhä epäilen. Tukijasta taas ei ole löytynyt mitään konkreettista ja minusta tuntuu, ettei koko tukijaa ehkä todellisuudessa ole ollut, tai ettei edes Ruka ole ollut tietoinen, kuka antoi hänelle apua.
Nämä ovat tosiaan vain minun mietteitäni, vaikka yleinen kanta on, että Ruka saattaa olla elossa vaikka toisennäköisenä. Tosin tämäkin voi olla vain tukijan tekemä harhautus. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi palan näytettä liinavaatteissa olevasta verestä - sitä pitää verrata Rukan ruumiiseen. Alkuun minulla ei ole muuta kerrottavaa, mutta tiedotan heti, jos saan kuulla lisää uutisia. Voikaa hyvin ja pitäkää minutkin ajan tasalla.”


Asagi kurtisti kulmiaan tutkiessaan tulostettua sähköpostiviestiä ja vilkaisi vielä Kayan nimeä lähettäjän kohdalta. Mana istui olohuoneessa tummanharmaaseen liituraitapukuun pukeutuneen sulhasensa vierellä lukien myös samaista raporttia vieden sitten mietteissään mustia, pitkiä hiuksiaan korvansa taakse, kun katse siirtyi viimeisistä sanoista katsomaan ympärilleen. Matalan olohuoneen pöydän toisella puolella istui tyynyn päällä pieni poika, joka pelasi jotain pokémon peliä wiillä pistäen venusaurin tekemään vastustajansa alakazamille terälehtihyökkäyksen. Lapsen päällä oli vihreä pyjama, jossa oli vaaleanharmaita pystyraitoja. Yoru makasi Gackton vieressä ja murahteli välillä pelistä kummallisesti kuuluville äänille, vaikkei mitenkään uhkaavasti. Hetkeksi naamioitunut katsahti itseään ja silotti muutamalla kevyellä liikkeellä mustaa pitkää, harvinaisen leveätä samettihamettaan parannellen samalla olkapäistä mattapintaista riikinkukonsinistä silkkipaitaansa. Kaulaa pitkin kiipeävän, yksityiskohtia täynnä olevan kauluksen ympärille oli sidottu löysälle rusetilla musta silkkinauha, joka toi asuun naisellisuutta, mutta myös miehen kaipaamaa voimaa ja kunnioitusta. Saatuaan huoliteltua itsensä alitajunnan vaikutuksesta vaatesuunnittelija kääntyi katsomaan selkänsä taakse keittiöön, jossa Missi söi ruokakupistaan possunsydäntä hyvällä ruokahalulla - ihan hyvä, että edes joku kykeni syömään nykyään ilman minkäänlaista huolenaihetta. Tai sitten kissa pelkäsi, että se voisi olla viimeinen ateriansa.

“Ole hyvä, äiti”, pantterimainen ojensi paperin Sayurille saaden siniharmaasilmäisen palaamaan takaisin tilanteeseen.
Nainen istui sivummalla nojatuolissa tarkkaillen samalla sukulaisiaan ja muiden huoneessa olijoiden tekemisiä. Vanhimman päällä oli jälleen Yoshikin väreissä oleva tomesode, paitsi että kuvio oli jälleen erilainen - tällä kertaa eräänlainen jokimaisema puiden ja veden kanssa. Kuopuksensa puhe toi äitinsä huomion sinne, missä sen kuuluikin olla. Leski ei sanonut mitään noustessaan ylös hakeakseen paperin ja kädet kohottivat tekstipuolta lähemmäksi. Paljon nähneet mustat silmät tutkivat merkkejä tarkasti katseen laskiessa yläreunasta alareunaan siirtyen sitten takaisin tekstin alkuun lukemaan raportin vielä muutaman kerran läpi.
“Ja mikäs Kayan koulutustaso olikaan?” alamaailman kuningatar kysyi viimein katsoen paperin yläpuolelta lastaan.
“Kaya kuului aikaisemmin Mawashimonalle, ennen kuin liittyi mafiaani”, mustatukkainen kertoi vilkaisten vaistomaisesti vierelleen.
“Hän on saanut saman opin kuin Mana ja tehnyt työnsä aina hyvin.”

“Eli hänen näkemyksensä on varsin varteenotettava”, vanhin huomautti ja asteli ikkunoille mietteissään.
“Eri esineet vetävät puoleensa eri määrät pölyä, mutta ei siinä pitäisi olla niin suurta eroa. Askeleetkin voivat tosiaan olla jonkun tekemiä, mutta silti tuossa tuntuu olevan jotain mätää”, käsi puristui yllättäen paperin ympärille vartalon täristessä suunnattomasta kiukusta.
Todennäköisesti ainakin yhteen sormeen tuli paperihaava, mutta tuskin vanhin edes tunsi sitä. Raivo kohosi sisältä, kuten käsi puristi vielä kovempaa tulostettua sähköpostiviestiä.
“Minä en suostu uskomaan sitä, että olisin jättänyt Rukan henkiin! Minä tapoin hänet! Se ei voinut olla kukaan muukaan!”

“Ei tietenkään, äiti”, yakuza kohottautui pystyyn ja käveli äitinsä vierelle.
“Me kumpikin tiedämme, ettei Rukan elossa oloon ole mitään järkevää selitystä. Minä tiedän ja luotan siihen, ettei hän ole voinut jäädä henkiin. Sinä et ole koskaan epäonnistunut etkä koskaan tulekaan!”
Entinen soluttautuja nappasi kännykän käteensä ja tarkisti, ettei ollut tullut vastaanottamattomia puheluita asioita tutkivalta pikkuveljeltään tai keneltä muultakaan. Lähinnä kauniskasvoinen tarvitsi pikaisesti jotain, ettei avaisi pisteliäänä suutaan ja ehdottaisi, että Nagoyan valtiatar oli tullut vanhaksi ja sittenkin mokannut. Olisi parempi pitää jotenkin hyvät välit tulevaan anoppiin - varsinkin kun oli pitkästä aikaa samaa mieltä tämän kanssa tilanteesta ja lukemastaan.
“Kaya otti näytteen, eli voimme helposti varmistaa, oliko liinoissa oleva veri Rukan vai jonkun muun”, miljonääri muistutti ja availi äitinsä sormia paperin ympäriltä.
Ehkä mies pelkäsi äitinsä saavan enempää ikäviä paperihaavoja - tai sitten tämä ei vain jaksanut tulostaa uutta raporttia. Paperi nimittäin maksoi nykyään ja sen rahan voisi kuluttaa johonkin paljon mielenkiintoisempaan.
“Ja kuten Kaya sanoi, hän ei ole samaa mieltä muiden kanssa.”

“Enemmin meidän pitäisi olla huolissamme tukijasta”, naamioitunut muistutti laskien puhelimensa vierelleen sohvalle.
“Totta mutta on pakko vain toivoa, että joku keksii jotain tai seuraavissa paikoissa selviää uusia asioita”, Asagi myönsi nyökäten ja toivoi, ettei äitinsä vajoaisi masennukseen tai raivostuisi enempää tuntiessaan kykyjensä tulevan epäilyiksi.
“Minä olisin kaivannut ihan mitä tahansa tietoa hänestä”, Sayuri henkäisi raskaasti jääden tuijottamaan Osakan valoja.
“Emme voi tätä menoa rajata, millainen tukija hän oli. Henkilö saattoi olla rahallinen tukija tai sitten tämä mahdollisesti antoi ohjeita - jopa käskyjä, tai teki kumpaakin tai ei mitään noista.”

“Kuinka todennäköistä on, että koko tukija on vain keksitty?” Osakan herra pohti ääneen.
“Epätodennäköistä tässä vaiheessa, kun Kayakin kuuli soluttautuessaan kertomuksia tästä”, Mana huomautti nojaten kevyesti polviinsa.
“Voihan olla, että Ruka on puhunut tukijasta pitääkseen saamansa miehet kurissa ja uskossa heidän puuhiinsa, mutta tässä vaiheessa meidän on uskottava tyypin olemassa oloon.”
“Minä en ole koskaan oppinut luottamaan uskoon vaan faktoihin”, tomesodepukuinen totesi kääntyen katsomaan olohuonetta ja sen väkeä.
“Onko Shinyastakaan kuulunut mitään?” leski kysyi pojaltaan.

“Häneen ei saa yhteyttä. Puhelimesta on kytketty virta pois”, mafiapomo ravisti päätään.
“Olen lähettänyt hänelle tekstiviestin, mutten ole saanut siihenkään vastausta. Pitää soittaa Reitalle ja kysyä, jos hän keksisi keinon, jolla saisi Yusuken kertomaan, mikä tilanne on Tokiossa. Yusuke kuitenkin on Shinyan alainen ja työskentelee Gratterissa Reitan ja Yoshikin kanssa.”
“Soita saman tien. Sitä ei voi tietää, jos Shinyallekin olisi käynyt jo jotain”, elävä legenda komensi.
“Viholliseltamme alkaa loppua satutettavat ja pian he käyvät meidän kimppuumme - tappavat yhden toisensa jälkeen.”
“Odotetaan nyt edes vuorokausi, jos vaikka Shinya päättää rikkoa sairaalan sääntöjä ja avata kännykkänsä tai lähteä rakennuksesta ulos”, miljonääri halusi antaa kollegalleen mahdollisuuden soittaa hänelle.
“Onhan meillä muutakin mietittävää ja Tokion tilanne ei kuulu niistä tärkeimpiin”, hän lisäsi kävellen takaisin sohvalle.
“Ruizan on siirrettävä aseet ja saatava sen jälkeen jaettua ne. Katuja pitää vahtia ja estää kaikki mahdolliset iskut sekä -” kevyt piippaus sai kaikki, jopa Gackton ja lemmikit, kääntymään äänen suuntaan, tässä kohdassa rikollisjärjestön johtajan lantiolle.

“Se on varmaan Shinya”, pantterimainen nappasi kännykkänsä taskustaan ja avasi simpukkamaisen esineen.
“Tatsurou?” nimi sai entisen vakoojan nousemaan pystyyn ja alamaailman kuningatarkin käveli ripeästi kahden miehen vierelle.
“Joko hän sai jotain tietoa vihollisestamme?” kauniskasvoinen astui rakkaansa viereen.
“Odota…” Pisin henkäisi painaen muutamaa näppäintä avatakseen saamansa viestin.
Löysin jotain. Tulkaa Manan kanssa Osakan laita-alueelle 35 ja otonashikujalle (56) halliin 9. Tavataan 40 minuutin päästä”, miljonääri luki monotonisella äänellä.
“Otonashikujalle? Miksi sinne?” siniharmaasilmäinen hämmentyi ja nappasi sulhasensa kädestä kiinni lukeakseen itsekin viestin.
“En tiedä”, Asagi joutui kertomaan aivan yhtä hölmistyneenä.
“Ehkä siellä on jotain, mitä hänen pitää näyttää meille - se voi liittyä viholliseemme.”
“Sitten teidän on syytä lähteä ja nopeasti”, Sayuri kuulosti rauhalliselta, vaikka silmistä näki, että tämä oli kiihtynyt.
“Ette saa viivytellä, jos -”
“Ei, ette saa mennä!” luja parkaisu sai aikuisten katseet laskeutumaan alas.

Gackt oli viskannut pelikonsolinsa pois käsistään ja kääntynyt ympäri tuijottamaan enoaan silmät suurina. Tämä oli kohottautunut polvilleen nojautuen eteenpäin ja tummanruskeat hiukset sojottivat pystyssä valuen osittain silmille, kun samanväriset sielunpeilit värisivät kummallisesti kauhusta.
“Asagi-oji-san ei saa mennä!”
“Voi, Gackt, minun on mentävä - työt kutsuvat”, yakuza kertoi rauhoittavasti hymyillen samalla.
“Eikä kutsu!” lapsi nousi pystyyn.
“Ette saa mennä!”
“Mutta Gackt, Asagin ja Manan on mentävä”, leski kertoi hellästi ja käveli pöydän toiselle puolelle pienimmän vierelle, kun tämä aloitti jälleen tutuksi käyneen vänkäämisensä.
“Heitä tarvitaan muualla.”

“Eikä tarvita!” tummanruskeatukkainen parkaisi ja ryntäsi yllättäen isoäitinsä ohi rikollisjärjestön johtajan luokse kietoen kätensä enonsa jalkojen ympärille.
“Minä tarvitsen Asagi-oji-sania ja Mana-chania täällä!”
“Ei hätää, Gackt”, häkeltynyt miljonääri yritti rauhoitella kuullessaan lujan niiskaisun housujaan vasten.
Kädet laskeutuivat alas selän kaartuessa pehmeästi kumarruksesta, kun mies yritti silittää pientä päätä ja selkää.
“Kyllä me tulemme pian takaisin. Tatsuroulla on vain jotain näytettävää, mutta sitten tulemme vauhdilla tänne sinun luoksesi - mikään ei estä minua peittelemästä sinua nukkumaan.”

Tummanruskeasilmäinen ei kuitenkaan reagoinut mitenkään sanoihin eikä varsinkaan kosketukseen - ainakaan tavalla, jota aikuiset olivat toivoneet. Lyhyin nimittäin nyyhkäisi uudelleen painautuen tiiviimmin pitkiä jalkojen vasten. Rikollisjärjestön johtaja tunsi housujensa pingottuvan, kun pienet sormet tarrautuivat tummanharmaaseen, liituraidalliseen kankaaseen takertuen kuin kymmenen takiaista. Sisarenpoika tärisi koko pituudeltaan kykenemättä kuulemaan lohduttavia sanoja tai tuntemaan turvaa antavaa läheisyyttä, vaan oli syvästi peloissaan. Ihan syyttä suotta, kuten mustatukkainen ajatteli huokaistessaan raskaasti - kyllähän sukulaisensa pitäisi tietää, ettei hän koskaan jättäisi toista taakseen palaamatta takaisin. Hänen tapoihinsa ei vain kuulunut hylätä ketään, jota rakasti varauksetta ilman mitään toivomusta vastapalveluksesta.
“Gackt-pieni, meidän on vain lähdettävä Asagin kanssa”, vierestä kuului pehmeä, matala ääni, joka sai pojan katsomaan varovaisesti puhunutta.
“Asagin on tehtävä töitä järjestönsä johtajana”, siniharmaasilmäinen kertoi kumartuen alemmas nuorimman tasolle.
“Hän ei voi muuten ostaa sinulle uusia pelejä, leluja tai elokuvia.”

“Ei tahdo”, salamurhaajan esikoinen sanoi välittömästi surkealla äänellä ja kääntyi takaisin tummanharmaita liituraitahousuja vasten.
Kädet kiertyivät tiukemmin jalkojen ympärille, että Asagia olisi luultavasti sattunut, jos mafiapomo olisi tajunnut ajatella muuta kuin pikkuisen hätää.
“Ei tahdo niitä - tahtoo Asagi-oji-sanin…” Puhe vaimeni itkusta hiljaiseksi mutinaksi ja lopulta kevyeksi kuiskaukseksi.
“Isän…”

Mana hyppäsi välittömästi kauemmaksi, kuin olisi itse tullut kutsutuksi isäksi, vaikka tiesikin hyvin, että rakkaansa oli saanut kyseisen aseman. Sayurikin hätkähti ja astui itse askeleen taaksepäin katsoen poikaansa ja lapsenlastaan, jotka eivät tuntuneet reagoivan mitenkään viimeisimpään sanaan. Kyllä pantterimainen oli kuullut siskonpoikansa kutsuvan häntä isäksi ja siitä kertoivat kulmat, jotka olivat singahtaneet järkytyksestä ilmaan, mutta hämmennys ei näkynyt muuten. Olihan mies kyllä saanut kuulla sulhaseltaan, että pienin todennäköisesti piti isänään enoaan eikä Takerua, vaikka tiesikin totuuden kaikkien kertomusten ansiosta. Nyt omin korvin kuuleminen vain teki lähtemisestä vielä vaikeampaa, kun ei edes tiennyt, miksi poika oli niin peloissaan eikä tuntunut muistavan, että sukulaisensa oli aina palannut takaisin. Mitä ihmettä pitäisi sanoa tai tehdä, kun kaikki olivat lamaantuneet siitä?

“Gackt, mitä jos tulisit meidän kanssamme Közin ja K:n luokse”, isoäiti henkäisi hetken päästä kävellen kahden miehen ja lapsen luokse.
“Ehkä he saavat rauhoitettua sinut. Minähän jään tänne sinun luoksesi ja Asagi palaa pian Manan kanssa, kunhan ensin pääsee lähtemään. Jos kuitenkin haluat, voimme laittaa Közin ja K:n lupaamaan sinulle, että enosi tulee takaisin nopeammin kuin uskotkaan.”
“Tuossa on ideaa - meidänhän pitää muutenkin napata heidät mukaan”, pisin huokaisi helpottuneena, kun äitinsä muisti henkivartijoiden tuoman turvallisuuden tunteen.
Poika ei kuitenkaan vaikuttanut tyytyväiseltä, vaan ravisti lujasti päätään.
“Tulehan, Gackt. Kaikki on hyvin eikä ole mitään pelättävää”, miljonääri kertoi reippaasti käsiensä livahtaessa lapsen kainaloiden alle ja nosti tämän syliinsä.
Tummanruskeasilmäinen huudahti kauhistuneena ja yritti luikerrella pois, koska tajusi nopeasti, ettei sylissä ollessaan voinut estää sukulaistaan lähtemästä. Mustatukkainen painoi lyhyimmän itseään vasten ja pehmeä halaus lopetti vastaan tappelemisen, mutta ei estänyt onnetonta itkemistä.

“Ei hätää, Gackt. Voit tulla mummisi kanssa saattamaan meidät autolle”, vaatesuunnittelija yritti lohduttaa napaten samalla laukkunsa pöydältä vetäen vetoketjun kiinni, ettei lompakko ja pieni pistooli putoaisi matkan varrella.
Salamurhaajan esikoinen ei kuitenkaan välittänyt sanoista, ei edes mumminsa suusta tulevista tai lohduttavista kosketuksista. Rikollisjärjestön johtajan supinakaan ei tuntunut tavoittavan lasta, kun he siirtyivät eteisen puolelle pukemaan kengät, ennen kuin riensivät toisiksi ylimpään kerrokseen hakemaan Hindu kushin miehiä, jotka toivon mukaan saisivat rohkaistua pelästynyttä poikaa. Ovi jäi heidän jäljessään raolleen jättäen kevyen hiljaisuuden heidän jälkeensä.

Kauan ei kuitenkaan ollut hiljaista, koska ylimmässä kerroksessa alkoi kuulua kevyttä tassuttelua. Missi asteli rennosti olohuoneeseen nuoleskellen nautinnollisesti huuliaan, kunnes pysähtyi sinisen sohvan vierelle vilkaisten ympärilleen. Turhan kovaääniset ihmiset olivat siis viimein lähteneet, kuten kissa osasi päätellä lipaisten vielä muutaman kerran tassuaan, kuin olisi huomannut etujalalleen pudonneen pari porsaansydämen murusta. Saatuaan vielä viimeisetkin palaset suuhunsa ja tuuhean turkkinsa mukavan puhtaaksi, eläin hyppäsi taidokkaasti suoraan ylöspäin käsinojalle ja käveli keskemmälle istuintyynyjä tassukarvojen hipaistessa ihmisten unohtamaa, pientä esinettä: kännykkää. Näppäimistöllä varustettu puhelin ei kuitenkaan olisi voinut kiinnostaa valkoista olentoa yhtään enempää, kun suu aukesi kimeään haukotukseen, ennen kuin Missi kääntyi kerälle todeten olevan lakisääteisen ruokalevon aika. Eräs toinen eläin ei kuitenkaan halunnut suoda torkkuja asuintoverilleen. Yoru nousi seisomaan hiukan sivummalta kuin aikaisemmin, koska oli säikähtänyt pelikonsolin pudottamista, ja kääntyi tylsistyneenä ympäri. Se halusi jotain tekemistä, mutta pikkupoikaa ei näkynyt missään, että tämän kanssa olisi voinut leikkiä eikä kumpikaan isännistä ollut paikalla, jotta olisi voinut kerjätä ruokaa. Tylsistyneenä nappisilmät katselivat ympärilleen huomaten viimein kissan, joka nukkui hiljalleen hiukan kauempana.

Musta, tanakka häntä alkoi heilua hiljalleen edestakaisin, kun koira painautui hiukan alemmas. Tumma tassu astui hitaasti eteenpäin susien sukulaisen lähtiessä vaanimaan vaaleampaa, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä haukkuvan olennon ajatuksenjuoksusta. Hiljalleen Yoru eteni lähemmäs sohvaa vauhdin hidastuessa vääjäämättömästi, kunnes eläin saavutti viimein sohvan ja kohteensa, jotka olivat vain kevyen hypyn päässä. Koira painautui aivan alas hännän heiluessa vielä muutaman kerran, ennen kuin jalat ponkaisivat lujaan loikkaan.

Missi rääkäisi kauhistuneena, kun tunsi jonkin iskeytyvän itseään vasten. Silmät räpsähtivät auki vihaisen sähinän kajahtaessa huoneessa, kun kissa näki mustan kirsun ja tummia karvoja. Vaaleampi loikkasi seisaalleen niskakarvat pystyssä ja huitaisi tassullaan Yorua, mutta koira väisti taitavasti haukkuen villin leikkisästi. Suden sukulaisella oli hauskaa, kun se löi etutassuillaan sinistä kangasta, mutta pitkäkarvainen oli harvinaisen vihainen saamastaan herätyksestä, kuten äkäinen sähinä ja mouruaminen kertoivat. Kaksikko oli niin keskittynyt toisiinsa, etteivät edes huomanneet valkoisen karvapallon takana olevan kännykän alkavan piristä, tai eivät vain jaksaneet välittää siitä, koska olivat tottuneet soiviin puhelimiin. Missi huitaisi uudelleen tassullaan ilmaa tähdäten Yorun nenää, mutta tummempi väisti jälleen iskun haukkuen äskeistä kovempaa. Lujempi ääni ei kuitenkaan estänyt kissaa hyppäämästä toverinsa päälle antamaan opetusta, ettei nukkuvaa mirriä pitänyt silittää vastakarvaan eikä varsinkaan herättää. Yoru vinkaisi ja käänsi päänsä näykkäistäkseen vaaleampaa, joka hyppäsi ajoissa pois mustan selän päältä, mutta se ei jäänyt siihen. Missi maukaisi lujasti pyrähtäessään sohvan yli lattialle ja muriseva koira seurasi perässä tallaten vahingossa matkapuhelimen päälle Mozartin pianomusiikin loppuessa siihen.

“Haloo? Mana, oletko siellä!?” kännykästä kuului huuto, jota eläimet eivät huomioineet sähinän ja haukun seasta.
“Mana!? Se olen minä: Hizaki! Vastaa!” soittaja huusi kuullen selvästi lemmikkien metelöinnin.
“Tämä on tärkeätä!”
Mies ei kuitenkaan kuullut veljeään eikä ketään muutakaan ihmiseksi laskettavaa. Korva tavoitti vain haukuntaa ja vihaista sähinää.
“Mana-kiltti, vastaa! Ihan kuka tahansa, kunhan joku vastaa!” Hizakin ääni muuttui epätoivoiseksi, kun hän tajusi, ettei kukaan ollut kuulemassa.
Siitä huolimatta mies ei katkaissut puhelua, kuin olisi toivonut jonkun, ihan kenen tahansa vastaavan tai mahdollisesti kauempana olevan veljensä kuulevan äänensä.

“Mana, älä missään nimessä lähde kotoa! Älä lähde Burutendoulta, vaikka sinulla olisi armeija mukanasi!” soluttautuja huusi hädissään taustalta kuuluessa kolinaa.
“Pysy siellä! Pysy Burutendoulla! Älä lähde minnekään, vaikka mikä olisi!” vaaleahiuksinen huusi taustalta kuuluessa vaimea narahdus.
“Mana! Minä sain sen selville! Minä tiedän, kuka on iskenyt Kuro Kagea vastaan! Kaiken takana on -” puhe loppui lujaan laukaukseen, joka sai yläkerrassa olevat lemmikit lopettamaan tappelunsa pelästyneinä.

Eläimet tuijottivat sivummalla sohvaa ja kuulivat puhelimesta kaikuvaa kopsahtelua hyytävän hiljaisuuden seuratessa perässä. Vaistomaisesti koira ja kissa vilkaisivat toisiaan, ennen kuin hiipivät hiljaa takaisin huonekalulle jääden tuijottamaan silmät suurina puhelinta, josta alkoi kuulua toisia ääniä: askelia, jotka pysähtyivät hetken päästä.
“Mykäksi olet aivan liian puhelias”, kuului jäätävä ääni, ennen kuin luja räksähdys kantautui tarkkakorvaisten eläinten korvaan.
Sitten kuului enää tuuttausta - puhelu oli katkennut.

-----------
Selityksiä:


* Kyllä, puhun tässä tämän vuoden (tai viimevuoden) aikana tehdystä lakiuudistuksesta Yhdysvalloissa
* Megumi - laitoin hänet tänne, jotta ihmiset tietäisivät, minkä näköinen leidi on kyseessä enkä osaa ihan varmasti sanoa, tuleeko hän hyppäämään mitenkään muuten esiin
* Host = host clubeissa oleva työntekijä, joka viihdyttää/pitää seuraa naisille maksua vastaan
* Kuten jotkut tietävät, kaikki kamerat eivät tarvitse johtoja, jotka yhdistävät ne koneisiin, joihin kameratallennus tulee - näin on myös Tatsuroun laitteissa
* Nikola Tesla oli fyysikko ja keksijä, jota pidetään nykyään yhtenä suurimmista. Hän keksi esimerkiksi monivaihejärjestelmän, induktiomoottorin ja vaihtovirran, jotka ovat keskeisiä sähkövirran käytössä ja jakelussa
* Sasser = tietokonemato, joka aiheuttaa tietokoneen uudelleen käynnistymistä itsekseen
* Prosessori = suoritin = tietokoneen osa, joka suorittaa tietokoneohjelman sisältämiä konekielisiä käskyjä. Neliydinprosessori taas on neliosainen/nelityyppinen ydinsuoritin - en tiedä tarkemmin, koska tuntemani tietokonenero on pitää jostain ihme syystä mykkäkoulua
* Troijalainen = viattomaksi naamioitu haittaohjelma, joka tekee hyödyllisen ohjelman, mutta samalla käynnistää viruksen/madon tekemään tuhojaan tai avaa haavoittuvaisuuksia tietojärjestelmään. Kykenee myös tekemään tiedonhakua, tuhoamaan tietoja yms. jättämättä jälkiä
* Melissa = tietokonevirus, tarkasti sanottuna mato, joka on ensimmäisiä laajalti levinneitä sähköpostiviruksia
* Brain = vanhin tunnettu tietokonevirus
* Biwa-järvi on Japanin suurin järvi, entiseltään nimeltään Ômi. Nykyinen nimensä johtuu siitä, että järvi muistuttaa muodoltaan Biwa-soitinta eli lyhytkaulaista luuttusoitinta
Eipä muuta, kysyä saa jälleen.
Hoksasin juuri, että ensi kuussa tämä tarina täyttää kolme vuotta^^

*Piiloutuu koloonsa odottamaan kommentteja ja on kiitollinen siitä, että on talvi sekö lunta, joiden ansioista väelle on suurempi kynnys lähteä metsälle*
Viimeksi muokannut Aysha päivämäärä Su Joulu 26, 2010 11:21 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Sammy » Ke Joulu 01, 2010 7:50 pm

...sä... menit tekemään mun pahimman painajaiseni! o_o Sä tapoit ties kuinka monta tyyppiä ja aag! Miten sä saatoit?!

End of nillitys

Okei, eli luin tän luvun... Pari päivää sitten? Ja olin vähän että 'woah'. Justkun viime kommentissa taisin rukoilla kaikilta jumalilta, ettei vaan kenenkään poika-/tyttöystävä kuole tässä, ni heti pamahtaa jonku aivot pellolle. Huh huh. Mutta, ei se mitään, sehän kuuluu juoneen! Ite en oo koskaan pitäny death-ficeistä, mutta tää kun on sellanen ikuisuusficci, niin oikeestaan, ei se kamalasti haitannut.

Mut hei, nyt alkaa kohta jo seljetä, että kuka on tää murhaaja! Vai alkaako sittenkään, kun ketään ei vielä tiedä noista tyypeistä mitään, jotka heivas lusikkansa nurkkaan? Argh, sä jätit tän just tälläseen kohtaan, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia yhdelle sun toisellekin!
Nyt alkaa kyllä pelottaa, että miten Hide-zou tähän reagoi... Syyttääköhän se taas itteensä? Tai syyttääköhän Asagi sen mukana itteensä? Voi apua.

No mutta kuitenkin. Taisit sanoa, että tää on vähän lyhyempi luku? No worries, mun mielestä tää oli oikeestaan HYVÄN pitunen! Ei liian pitkä, eikä liian lyhyt. Aika sopiva, vaikka ei mulla mitään pitkiä lukuja vastaan ole (paitti aika on vastaan).
Aika paljon toimintaa olit saanut tähän ahdettua, mutta toisaalta, se toiminta oli aika pientä, eli ei ainakaan ollut ns. liian tiivis kokonaisuus. Arvelisin, että seuraavassa luvussa alkaa sattua ja tapahtua?

Tuli tässä mieleeni kanssa, että tarkoititko, että onko tätä viimeisintä lukua betattu? No, sieltä nimittäin kyllä pompahteli virheitä silmille, muttei mitään kovin vakavia, lähinnä näppäilyvirheitä. Että loppujen lopuksi säkin ja sun betas ootte ihan inhimillisiä, vaikka välillä tuleekin ennemminkin jumalten kuvia päähän, kun tälläistä tekstiä lukee...

Asiaan, kirjotit taas sujuvasti ja hyvin ja hienosti ja upeasti ja ah, yksityiskohtaisesti! Vaikka edelleen, ehkä se on pienen pieni heikkous, mutta rikkaus samalla :---D

...okei, musta tuntuu, etten saanut paljookaan järkevää kasaan, mutta vielä suurkiitokset siitä, että sä vastaat niin MONIPUOLISESTI kommentteihin! Oli silmät pudota päästä, kun luin sun vastaustas mun kommenttiin ennen luvun aloittamista... Mistä sä revit ne ideat ja yleensäkin inspiraation vastata noin hyvin? Jotkut kun vastaavat parilla lauseella ja neiti kirjoittaa romaanin...

Kiitos lukukokemuksesta ja seuraavaa lukua odotellassa! Ps. Älä tapa itseäsi stressiin, ei mitään kiirettä ficin kanssa ^^

    1 tykkää.
Avatar
Sammy
Roudari
 
Viestit: 55
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:41 pm
Paikkakunta: Pori

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja sora » Ke Joulu 01, 2010 10:51 pm

Wahahahahaaa, toinen kommentoija? O__o mitä täällä tapahtuu? Normaalisti täällä olisi jo kasa kommentoimisia, mutta taitaapa nyt olla niin että jokainen on pyörtynyt koneensa taakse. Sen siitä saa.

ja sitten. RÄÄÄH! (kyllä, naapurini ovat varmaan hyvin iloisia ja puoli matkassa puhelimelle soittaakseen valittelunsa sinulle 8D)Yritäkin koskea Sethiin niin minä varmasti tulen täältä viivana kuristamaan sinua :D vaikka... en tiedä olenko kamala vai kamala, mutta nyt kun rupesin miettimään Sethiä kuolleena niin, kyllä hän varmaan olisikin kaunis kuollut, edes jollain kierolla tapaa. Mutta sitten tuli inhimillisyys vastaan ja löi minua paistinpannulla. Ei Sethiä saa tappaa! Eikä Hide-zoutakaan ;____; tai kumpaakaan toistensa vuoksi.
No nyt sanon suoraan että voi paska. TAAS sinä tapatit yhden suosikkihahmoni. Että alkaa ihan masentaa ja kohta en pääse tästä yli :D
Tatsurou oli vaan niin sympaattinen otus. Mutta toisinaan... taaskin tuo kuolema oli niin... Yllättävä etten tiedä olisinko hämmästynyt vai vihainen. ei, kyllä olen molempia ja montaa muuta. Pakko kyllä sanoa, että tuo oli mahtava käänne. Satochi oli niin... vähäinen riski? Jos nyt niin enää voi sanoa .__.
Mutta se miten tunteettomasti se sen teki niin.. on pakko kysyä että eikö se yhtään vihlaissut Satochia? Haluaisin kovasti tietää, sillä jos elää jonkun kanssa tarpeeksi kauan niin kyllä sitä oppii tulemaan toimeen, mutta aökfjrigsdhusd ei ole reilua ;__; kamala mulle tuli hirvee olo kun rupesin miettimään, että miten Asagi ja muut mafialaiset löytää Tatsuroun… Ja se että syyttääkö Asagi ja Hide-Zou taas itteään? Voi eeei ja sitten Hizakikin! Mana varmasti murtuu ;__; Ja nyt kun ne menee vielä tapaamaan Tatsurouta, jota ikävä kyllä ei enää edes ole. Voi hitto, täytynnee ostaa tekokynnet kun omat on jo järsitty >DD

Alan aavistaa ketkä ovat tämän takana. En uskalla sanoa sitä “ääneen”, mutta pälyilen täällä varsin pahasti. Mutta siltikään en usko että se olisi Ruka. Jotenkin siihen liittyvää voisi olla kuten Rukan rakastaja/vaino/mies kostaisi tämän kuoleman, sillä en usko että Sayurin kidutusten jälkeen hirveämmin hengissä selvitään… Omapahan on epäilykseni. En oikeastaan tiedä.. jollain tapaa olen tämän kostajan kannalta miettinyt asiaa (ehkä jos epäilykseni jälleen olisivat oikeassa), voisin kuvitella tekeväni itse samoin, jos minulla olisi varaa ja mahdollisuudet kostaa noin. Mutta en tiedä varmaksi mitä on Kuro Kagea vastaan nousseen motiivi. mikäli se olisi rakkaan kuoleman kosto, tekisin samoin. Haluaisin että he tuntisivat samanlaista kipua henkisesti siitä, että näkevät oman rakkaimpansa kuolleena. Nyt ei saa tappaa kun tuon myönsin sillä varmasti jokainen meistä janoaisi kostoa, eikö?

No täältä sitten tulee listaa JOITA EI SAA TAPPAA!:
1) Mana, 2) Seth, 3) Hide-zou, 4) K, 5) Közi, 6) Reita, 7) Yoshiki ja 8) Atsushi.
Laittaisin Asaginkin mutta minulla on niin kammottava aavistus tulevasta osasta että en voi muuta kuin toivoa edes jotain hyvää. Tappaa ei tarvitse (vielä), vaikka Satochia voisi kurittaa, ja no paitsi Hizakin murhaaja/ampuja saisi kärsiä oikein kunnolla K:n ja Közin käsien kautta.

Sekin vielä nyppii kun ei voi kommentoida oikein kunnolla, kun jos kysyn jotain, tiedän että saan vastauksen seuraavassa jaksossa, joten miksi kysyä? Kerronta ja tällaiset asiat sujuvat niin liukkaasti, että en keksi mitään huomauttamisen arvoista. Mitä nyt pieniä virheitä, mutta en voi niistäkään aina nipottaa, kun en itsekään osaisi paremmin : D

Ja kun huomautit tuosta puheenoppimisen vaikeudesta itselläsi, sanoisin että älä anna sen lannistaa tai antaa syytä ajatella että olet huono kaikessa tai vain jossain, sillä minä voi rehellisesti sanoa, että minusta tuntuu että puhut paljon paremmin ja vikkelämmin eri kieliä kuin minä. En osaa edes puhua suomea aina oikein (enkä varsinkaan englantia) :D Ja lisäksi sinä kirjoitat niin helvetin hienosti, että tässähän menee sanattomaksi. Jatkoa nopeammin kuin heti. Kiitos. *virn* (älä kuitenkaan stressaannu liikaa) Ps. Tällaisen luvun jälkeen on hyvin vaikea kommentoida monipuolisesti.

Ainiin! Kerroinko jo että, olet todella ilkeä, sadisti ja vielä rakastettavanärsyttävän hyvä siinä?

Ja olen lukenutkin “yön lapset” joskus jostain, olisiko ollut vahassa lafissa? Pidin siitä aivan tajuttomasti ja luin sitä monta kertaa, mitä nyt kerkesin. Mutta jos saat sen kirjaksi, toivon että saat pidettyä sen lähestulkoon samana, eli ihan parituksineen kaikkineen.
Kiss Me Kill Me Love Me

    1 tykkää.
Avatar
sora
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: To Heinä 30, 2009 12:52 pm
Paikkakunta: Ruined Kingdom

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Luna » Pe Joulu 03, 2010 11:18 am

Tämäpä oli samanaikaisesti mulle hämmentävä ja järkyttävä lukukokemus. Hämmentävä siinä mielessä etten edes osannut arvata Tatsuroun kohtaloa. Ei todellakaan käynyt mielessäni sellaista asiaa, että hänet tapetaan. Siinä vaiheessa, kun hänet ammuttiin, niin en oikeastaan tajunnut sitä heti. Jotenkin Tatsuroun tappaminen järkytti minua enemmän kuin Fu-kin kuolema tai Hyden loukkaantuminen… Tosin tuo oli kylmäverisempää, kun Tatsurou sai selville yhden syyllisistä.
Oli oikeastaan mielenkiintoista huomata millaiset olivat omat fiilikset tämän luettuani loppuun. En ole tainnut tuntea mitään tämän kaltaista fiilistä todellakaan pitkään aikaan.

Mutta, tämäpä luku sentään selvensi ainakin joitakin asioita. Tosin, onhan vielä asioita, jotka ovat edelleen minulle pimennossa. Esimerkiksi motiivi on edelleen minulla kysymysmerkillä. Mutta, taidan tietää ainakin yhden syyllisistä ja toisen kohdalla minulla on aavistuksia. Kuitenkin olen pohtinut näiden parin vuoden aikana petturin henkilöllisyyttä...

Yllättävän hyvin olit saanut kerrottua asiat tässäkin luvussa. Kerrankin oli kiva lukea lukua, joka oli todellakin sopivan mittainen. Juonikin eteni mukavasti eteenpäin vaikka jäi ärsyttämään tuo lopetus. Se jäi niin pahaan kohtaan, ja nyt täällä ajattelen kauhuissani mitä Hizakille tulee tapahtumaan.

Jostain syystä pidin Tatsuroun osuudesta, vaikka hänet tapettiinkin. Olin kyllä huvittunut siitä, että hän oli niin tunnollisen tarkka tietoturvaan liittyvissä asioissa suojatessaan tiedostoja muutamaan otteeseen tai kirotessaan virusten nimiä ja kovalevyjä. Sanoisin hänen olevan vielä neron lisäksi mielikuvituksellinen henkilö, joka keksii paljon monimutkaisempia salasanoja kuin normaalit henkilöt tai ratkaisee ongelmat lyhyen ajan sisällä. IT-alan opiskelija täällä terve, ja tunnistin välittömästi käyttämäsi termit viruksista jne. :D

Oli todellakin mukava lukea toisen näkökulmasta Hyden ja sen toisen henkilön välisestä kamppailusta. Ainakin itselleni se oli pikainen kertaus, mikä oli todellakin hyvä asia. Ja hemmetti, kun Tatsurou ei ollut tällä kertaa kovin tarkka tietoturvan suhteen, kun päästi petturin sisälle -.-

Nyt kyllä pelottaa mitä tulee tapahtumaan seuraavassa luvussa. Edelleen kiroan Manaa siitä, että miten hän kehtasi unohtaa kännykkänsä -.-

Mutta kiitos jälleen kerran. En tajunnutkaan miten olin kaivannut ficcien lukemista, kun koulu on vienyt suurimman osan ajastani tämän syksyn aikana. Kerrankin nyt on vapaapäivä, jolloin on aikaa jopa lukea ja kommentoida tätä. ^^

    1 tykkää.
Avatar
Luna
Roudari
 
Viestit: 59
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:39 pm
Paikkakunta: Kuopio

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja PikkeWood » Ma Joulu 06, 2010 12:49 pm

Eieieiieieiei et tappanu Tatsurouta! Ja vielä pahempi oi luoja ei Hizakia et voi tehdä sitä minulle oikeesti!! Alkaisin niiin rääkymään mutta koska äitini ja poikaystäväni ovat huoneessa en kehtaa. Oikeasti olen niin järkyttynyt että ihan oksettaa. Ei luoja. Eieieieiei voi Tatsurou raukka.... Voin kuvitella hänen viimeisten sekunttiensa olotilaa... Ei ole todellista... Miten voit tehdä tän mulle... Tapa nyt vielä Selia, Yoshiki, Reita ja Tsune ja Ruiza niin vola, oon hermoromahduksen partaalla.'

Tatsuroun kuolema on varma.. Miten Satochi saattoi voiluoja. Mutta Hizaki saattaa selvitä jooko jooko jooko pliis älä tee sitä mulle ettapaettapaettapa....

Olin niin onnessani että kirjotanpa hyvän kommentin ja kaikkee mut oon oikeesti niin järkyttynyt, kato nyt, en kykene edes kirjakieleen enää oi luoja.

Ja poikaystäväni mielestä olen tärähtänyt ja koulussa menee hyvin (nyt menee tämä viikko perseelleen kyllä, en voi ajatella muuta kun tätä ficciä varmaan seuraavaan kk!!) ja onnea kosmetologi-alalle, saisit tehdä minulle ilmaseksi kasvohoidon, järkytyin tästä luvusta niin että naamaki varmaan venähti... huh..

Hei nyt sitten jatkoa ja pian olen niin hermoraunio.. Tai itseasiassa ei jatkoa tapat kuitenki jonkun ihanan.... Eih en lue vikoja lukuja!! Eivaan pakko se on mutta omg en ekstä....

Sekosin lopullisesti, you must be proud of yourself now <3.

//EDITTOH~
Nyt parin päivän päästä rauhoittuneena voin tulla kommentoimaan hieman syvällisemmin (yeahright). Alotan ihan alusta.
Nonniin, haaremi häippäsi, ei haittaa koska kun Kamijoa ei ole (my heart is still broken) niin ne ei kiinnosta niin paljoa. Ihana että Hyden tilasta oli lisää infoa heti, kiva kuulla että se heräs ja kaikkee. Ja Hikarustakin on kiva kuulla! Ihana miten se oli huolissaan Gacktista. Mut nou Dien kimppuun ei voi käydä se on ihana myös!

"Paikka, tai deletoin sinut!”
TATSUROU<3!!! Kuulosti ihan multa aaa. Hmm, hitsi, kun tapoit Fu-kin aavistin heti että jtoain tapahtuu kun kuvailit sitä niin paljon... Nyt ei tullut mieleenkään että Tatsurou... En voinut olla hihittelemättä Tatsun kameranasentelulle ja turvakeinoille<3 Äitini ja poikaystäväni mielestä olen hullu. (Ja btw poikkikseni joutui luettuani tämän kuuntelemaan yli puolen tunnin selostuksen kaikesta mitä tässä on tapahtunut ja kuuntelemaan teorioitani. Hän varmasti rakastaisi tätä ficciä juonen kannalta mutta tuo homoilu ei kyllä innosta häntä... :D)

Ja vasta eilen tajusin että YES murhaaja ei tiedä että Tatsurou asensi uuden kameran hähähäää siitä näkyy sitten kaikki! "Kovalevy sentään!" Haha. JA TAJUSIN JUURI ETTÄ MISSÄÄN EI EDES LUE ETTÄ SE PAIKALLE TULLUT OLISI SATOCHI HEI TOIVOA ON VIELÄ!!! Oikeesti oletin heti täysin että murhaaja on Satochi mutta ei se olekaan se vai? Hei nyt on jännä kääk. VITSI olin ihan heartbroken että miten joku voi esittää toisen rakasta ja tehdä noin mutta se ei olekaan se hahahaa. En vihaa sinua enää<3 (jos se nyt onki Satochi ni ärärärä). Oikeesti alan itkeen ONNESTA. Mikään tässä ficissä ei meinaan ole saanut minua yhtä masentuneeksi kuin ajatus siitä että Tatsurou olisi kuollut rakastamansa ihmisen toimesta. Tosin nyt sitten Satochi tulee kotiin ja... Voiluoja.

Tosin nyt sitten mietityttää kuka murhaaja on oikeasti. Sen on aivan pakko tietenkin olla joku ihan lähipiiristä.... Hitto. Eniten kaikesta vihaan pettureita ja en osaa kuvitella kuka se voisi olla. Kaikki muut kirjtotavat että ovat päätelleet jotain mutta... Joko minä olen tyhmempi kuin muut tai sitten en vaan uskalla alkaa pohtimaan asiaa liikaa. Asagi, Mana, Hide-zou tai Seth se ei ole. Ei vaan voi olla. Közi ja K eivät myöskään. Hiroki ja Andro on sairaalassa, Tsune ja Ruiza on vaan liian ihania joten nekään ei käy. Joku näistä jäljelle jäävistä sitten...

Oikeesit minun mielenterveyteni ei kestä tätä.... (Ja minulla on tänään englannin sanakoe, jos en osaa mitään syytän sinua ;D<3) Mutta missäs Hizaki onkaan soluttautuneena... Hmm... En jaksa miettiä enkä kerkiä tarkistamaan, äitipuolenikin haluaa koneelle ;D.

Ja Sitten tuo Hizaki.. Oi luoja anna sen selvitä.... Reitakin selvisi ampumisesta.. MATKI REITAA HIZAKI!! En kestä jos Hizaki kuolee, Manakaan ei kestä. Äh, kuten poikaystäväni sanoi "älä nyt stressaa, se kirjottaja on jo aikaa sitten päättäny kuka kuolee ja kuka on murhaaja!" Mut oikeesti ei Hizakia, Tsunea, Ruizaa, Hirokia tai Seliaa tai ketään ihania sivuhahmoja. Tapa Seth vaikka niiden tilalla, en välitä siitä. (Omg nyt joudun piiloutumaan pommisuojaan, muut lukijat nirhii mut). No oikeesti älä tapa enää ketää. Paitsi pahikset.

Huh. Saat kerrankin ansaitsemasi pitkän ja perusteellisen kommentin. Rakas kiltti älä tapa kaikkia suosikkihahmojani (nojoo mulla on niitä muutama).

LISÄÄÄ ja SPINOFFEJA MYÖÖÖS <33
Itsemurha on todiste elämästä.

    1 tykkää.
Avatar
PikkeWood
Bändäri
 
Viestit: 34
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:50 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Mizuumi » Ke Joulu 08, 2010 5:41 pm

Tätä ficciä sulta en olekaan vielä aiemmin kommentoinut, vaikka muiden tarinoiden kommenteista on kyllä käynyt ilmi, että seurailen tätäkin. Anteeksi jo näin alkuun, etten vielä tällä kerralla kykene kommentoimaan kaikkia tähän mennessä ilmestynyttä osaa vaan oikeastaan pelkästään tätä lukua. Ja mun onkin heti ensimmäisenä sanottava, että just, kun Tatsu oli kirinyt kaukan kadoksissa ja pimennoissa olleiden Sethin ja Hide-zoun yli mun lemppariksi (matkalla talloi myös oikein iloisesti Ruizaa kunnolla pään päällä hyppimällä ja Asagilta päätti pusertaa ilmat pihalle) niin sä menet ja tapat sen siihen paikkaan? Onko tää nyt hei sitten reilua? Heti, kun aloit kirjottaan Tatsuroun mielialan ja ulkonäön muutoksesta tajusin, että sen selän takana seisoo murhaaja. Tosin ajattelin silloin 100% varmasti, että se on Satochi, mutta edellisen kommentin jälkeen huomasin myös, että on vielä pieni 45% mahdollisuus toiseen henkilöön. Suuria lemmenleikkejähän ei tullut matkalla... Mutta ei hemmetti. Nyt kyllä tajusin, että sen on pakko olla Satochi tai sitten olet jotenkin ihan kummallisesti saanut tuon näyttelemään sitä. Nimittäin sehän oli kirjottelemassa tunnuslukuja ja laittamassa käden(vai sormen?)jälkiä laitteisiin, että pääsisi sisälle. Ja ilmotit vielä lisäksi, että Satochi oli ainoa, joka ne tiesi. Vaikka Satochi pääsikin ilman tunnuslukuja ja jälkiä sisään, sen on pakko olla hän. Ei hemmetti mikä tyyppi. Kuvailussa kyllä huomasi sen pienen osan tuosta miehestä, joka kuitenkin jossakin hyvin syvällä pinnan alla tunsi surua (tai jotakin sen tapaista). Vai luinko väsyneillä silmillä ja nopeasti lukiessani aivan väärin tulkiten kuvaukset?
Hyvin kuvailit koko Tatsurou tilanteen ja plussan puolelle jää onneksi toisen poissaollessa asennettu valvontakamera sekä salasana sen kansioihin, jota ihana Tatsu ei vielä ehtinyt antamaan Satochille. Se on siis vielä meidän puolella. Kamera on siis kuvannut koko tapahtuman ja muiden joskus osuessa paikalle he voisivat minun puolestani käyttää järkeään. Löytäisivät lapun Tatsun taskusta ja kävisivät valvontakameroita tallenteineen läpi. Ja mitä sieltä löytyisikään? Valttikortti kamera 532 (muistanko oikein?) kuvasi kaikki huoneen tapahtumat <3

Niin ja missäs kaupungissa Hizaki oleskelikaan... Hmm... Öö... Yokohamassa? Eikös se sillon joskus Kiritosta infonnut ja eikös se kuulunut Klahan puolelle? Ja jos en ihan perseelleen muistini kanssa ole kaadunnut niin Klahan kaupunki oli Yokohama. Kuka siis olisi siellä? Hikaru on Tokiossa - toivottavasti - joten ei hän. Vaikka en kyllä ihmettelisi jostakin syystä, vaikka hän olisi yksi vastarintalaisista Osakaa ja muita kohtaan. Tosin mikä motiivi hänellä olisi? Ehkä joku hylätyksi tulleen tunne Asagia kohtaan? Tokiossa taas Shinya lähellä olleen avioliiton vuoksi. Okei. Ehkä Hikaru on liian kaukaa haettua, mutta pari muuta kyllä minun pääni sisällä voisivat olla varsin "hyviäkin" vaihtoehtoja, vaikka parista heistä kyllä pidänkin kovasti. Kaikista muista päättelyistäni huolimatta voin sanoa 99.999% varmasti, että vihollisiin ei kuulu Közi ja K. Jos he ovat mukana pahassa, minä heitän keskellä koulua kuperkeikkaa ja kärrynpyörää laulaen(*huutaen) Täti Monikaa heti Juusangatsu No Yumemiokan jälkeen! Ja sen lisäksi lupaan olla olematta kovin kohtelias sinulle, jos menet heittämään Sethin ja Hide-zounkin lusikat nurkkaan veivattuasi miekkosten jalkoja tyhjään. Se ei niinkään haittaa, jos Mana heittää veivinsä yhdessä rakastamansa Sayurin kanssa Jyoun ja muiden tanssiessa ripaskaa ja joutuen jonossa seuraavaksi hirrelle.

Minä siirryn tästä takaisin kiroamaan Tatsun kohtaloa (tajutessani muuten hänen kohtalonsa, pidin päivän pausen tämän luvun lukemisesta) ja kehittelemään arvelujani vihollisia kohtaan. Siinä sivussa keittelen pari lientä ja loitsin kaiken maailman taikoja pitääkseni Sethin ja Hide-zoun elossa. Ei sillä väliä, jos pyörätuoliin vaikka joutuvat (okei, on väliä, mutta se ei maailmaa kaada) tai koomaan kaatuu jompi kumpi, mutta ei kuolemaa. Pyörätuolissakin ollessa voi hyvin liikuskella ja jutella ja rakastavaisia olla sekä sängyn puolella (ellet sitten halvaannuta kaikkea vyötäröstä alas päin sitoen rakastavaiset ikuiseen selibaattiin). Koomastakin taas voi herätä - ei ole mahdotonta <3

Okei. Nyt katoan lukemaan MRTn kokeeseeni ja toivon siitä tulevan jotakin. Kokeeseen tulee näin btw myös verestä kysymyksiä.
"Mitä kolmea ruokalajia valmistetaan verestä?"
Oikea vastaus: Verilettuja, veripalttua ja verimakkaraa.
Mizu vastaa: Veritatsua, verihizakia ja verikamijoa.
Saisinkohan täydet pisteet? XD

Okei. NYT menen lukemaan... Eipäs kun laittamaan uunin päälle.
Ja näin btw, luvussa oli vähemmän virheitä kuin esim. edellisessä luvussa <3

- Mizuumi *ojentaa uusinta D'n singleä*
真直ぐ愛を 見つめたかった
夢も未来もいらないから

    1 tykkää.
Avatar
Mizuumi
Teknikko
 
Viestit: 247
Liittynyt: Pe Touko 22, 2009 5:45 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Nightfall » Su Joulu 26, 2010 9:06 pm

Jos saisi kerrankin raapustettua jotain sanottavaa vielä kun muistaakin jotain lukemastaan, eikä vasta parin kuukauden päästä ala miettiä että mitäs tätä lukiessa tuli taas ajateltua.... Äsh, turha toivo (aloitin kyllä tämän kommentin kirjoittamisen heti jatkon luettuani, mutta en päässyt edes omia kälätyksiäni loppuun ennen kuin vasta nyt näin... kuukautta myöhemmin ;'D).

Ja no, sanoisin kyllä olevani enemmänkin se hidas kuin kiireinen -onnistuin vain kuulostamaan joltain muulta listaamalla useamman kuukauden tapahtumat yhteen x')
Ai että ihan mielenkiinnolla odottelet? (yritätkö kenties luoda jonkinlaisia paineita, häh? xD) Sopii varautua aika pitkään odotukseen, nimittäin jos onnistun pitämään tämän tarinan siinä noin 40 luvussa ja olen tällä hetkellä edelleen siinä grfhpgdkhlfn luvussa 12. (olen kyllä kirjoitellut erinäisiä pätkiä sieltä täältä tulevista luvuista kohta liki 60 sivun verran, mutta varsinaiset luvut eivät ole edistyneet juurikaan) niin niin... Hmmm... Jos heitetään, että kokonaissivumäärä pyörii varmaan siellä jossain 400 sivun paikkeilla (toivottavasti ei ainakaan kovin paljon korkeammissa luvuissa O_o), tällä hetkellä scamin tiedosto näyttää vajaata 160 sivua, eli jäljellä olisi siis vielä... 240 sivua, ja viimeaikoina olen edennyt keskimäärin sellaisessa etanamaisessa sivun päivätahdissa, jolla scam olisi kirjoitettu loppuun... ensi elo-syyskuussa? Ääk. (ajatellen utopistisesti että tämä tahti pitäisi sinne asti...)
Että siinäs odottelet ;D

Ja jep, kaksi vuotta kestää, hieman hirvittää että miten tässä ajassa muka ehtii oppia yhtään mitään (tehtynä yksinkertainen yläosa, hame, t-paita ja collegehousut, ja nyt tekeillä asiakashame (alan vähitellen päästä teollisuussaumureita kohtaan tuntemastani kammosta xD) ja mietiskelen että pitäisikö tässä muka reilun vuoden päästä osata vääntää jotain juhlapukuja ja valmistuakin Ö__ö Nimimerkillä Päärmehalkioharjoituksen vääntäminen sifonkikankaaseen on tuskaa.)

Teinhän mä sen naistestinkin, muistaakseni heti sen miekkosversion jälkeen, mutta jotenkin mystisesti sen tulokset olivat hävinneet jonnekin siinä vaiheessa kun nakuttelin tuota edellistä kommenttia. Tein sen sitten tuossa muutama päivä sitten uudestaan, ja niissä oli kyllä hieman enemmän hajontaa kuin tuossa miestestissä, toisin sanoen rivi oli 1. Omi (5 p.) 2. vanha Hikaru (3 p.) 3. Hiko (2 p.) ja jaetulla nelossijalla yhdellä pisteellä Jyou ja Vivian Slaughter ;'D

Lyhennehän se scam tosiaan on, ei tosin ihan samalla periaatteella muodostettu kuin ÄKT, koska tykkään väännellä ficcieni nimistä jotakin helposti lausuttavia lyhennöksiä viitsimättä välittää mistään oikeaoppisista lyhennystavoista, kuten esimerkiksi You, dream, illusion on itselleni puheessa aina yodi, vaikka "oikean" tavan mukaan se pitäisi kai olla ydi xD helpompi vaikkapa betankin kanssa puhua ficistä kun on joku helppo nimitys jota käyttää ilman, että kieli vääntyy umpisolmuun. Tuon eka kirjan -lyhennösperiaatteen mukaan scamkin olisi joku... TSM tai SM, mutta scamista vain on paljon luontevampi puhua, kuin jostakin ässämmästä ;D Lisäksi mua saattaa aavistuksen huvittaa tuo scamin suomenkielinen merkitys (huijaus, juoni, vedätys tms.) x)

Onhan siinä oma kivansa kokeilla uusia asioita kirjoittaessa, mutta samalla se vaan on saakelin hankalaa, kun joutuu miettimään miten ihminen, joka on ihan erilainen kuin itse on, käyttäytyy milloin missäkin tilanteessa, ja se todellisuuspohja pitää hakea jostain muualta kuin omista kokemuksista. Sitten saa vähän väliä huomata että hahmo alkaakin kesken kaiken muutta ihan toisenlaiseksi ja koko ajan tulee pohdittua että onko tämä nyt sitten taas millään lailla uskottavaa näin ;'D Mutta kieltämättä erilaisten hahmojen luominen ja kirjoittaminen voi olla kyllä aika avartavaa ja terapeuttistakin, kun joutuu väkisinkin ajattelemaan vähän omien käsityksiensä ja toimintamalliensa vastaisesti.
Olen myös huomannut tämän "nurinkurisen" kirjoitusjärjestyksen ongelmallisuuden (siis kun kirjoittaa varsinaisen "päätarinan" ja sen jälkeen alkaa raapustaa sille esiosaa...), kun tajuaa, ettei voi kirjoittaa jotain juttua tietyllä tavalla kun on sattunut mainitsemaan yodissa että se onkin mennyt jollain toisella lailla... ärgh...
Mitä tuohon veikkaukseesi taas tulee, niin... Olisikin päättynyt siihen ;'D Suurinpiirtein siihen kohtaan sen kyllä piti ihan sen alkuperäisen ajatuksen mukaan loppua, muttah... aloin sitten taas ajatella vähän liikaa.

Ja no... kuten jo tuossa taisin mainitakin, niin luku 12. jumittelee edelleen keskeneräisenä, mutta sen sijaan olen lusmusti kirjoitellut koneelle niitä kohtia tarinasta mitkä mua sitten inspaa (mikä kyllä johtaa siihen että se työn alla oleva osa ei edelleenkään etene mihinkään... mutta olen päätynyt siihen että parempi tulos sivullinen tekstiä osasta X. on kuin kaksi lausetta luvusta 12... Pitää kyllä ryhdistäytyä jossain välissä ja koettaa saada se osa viimein kuosiin, ei siitä puuttuisikaan enää kuin ehkä 3-4 sivun pätkä...

Jotenkin en yllättynyt tuosta reaktiosta xD Ja olen ollut pidemmän aikaakin samaa mieltä tuosta D:n ja Kagrra,n yhteensopivuudesta, varsinkin Kaze ga mekuru peejin ensi kertaa nähdessäni olin heti ihan "Hähä, Kagrra, anyone? x)" Tyypit olisivat voineet livahtaa vaikka jonnekin Kotodaman videoon soittelemaan, ja tuskin kukaan tietämättömämpi olisi osannut erottaa kuka kuuluu mihinkin bändiin;'D

Ja D:stä ficcaamisen hankaluus itselläni on siinä, että bändi on jotenkin niin "vieras" verrattuna moniin muihin kuuntelemiini bändeihin. Näin kun oikein alan ajattelemaan niin, vaikka D:n musiikkia luukutan välillä ahkerastikin, enhän mä oikeastaan tiedä bändin jäsenistä oikeastaan mitään pintapuolisten faktojen lisäksi x'D Siis kun verrataan vaikka johonkin X:ään (josta tiedän varmaankin ylivoimasesti eniten kaikista kuuntelemistani bändeistä), jonka jäsenistä voisin ladella oleellisia ja epäoleellisia faktoja vaikka tuntitolkulla. Vaikka en oikeastaan ikinä yritäkään kirjoittaa hahmoistani tarkalleen samanlaisia kuin he tosielämässäkin ovat, niin on kuitenkin jotenkin helpompaa inspiroitua kun tietää tyypistä näitä pikkufaktoja. Hmm... En kyllä ihan tiedä itsekään, miksi juuri D:stä kirjoittaminen tuntuu niin hankalalta, koska toisaalta taas voin kuitenkin kehitellä jollekin hahmolle persoonan ihan pärstäkertoimen perusteella, edes haluamatta tietää mitään todellisia faktoja tyypistä...
Ehkä se sitten johtuu siitä, että monen muun tuntemattomamman bändin jäsenistä minulla ei ole minkäänlaista ficcihahmomielikuvaa, ennen kuin alan heille sellaista mielessäni muovata, mutta D taas... No, minähän olin hädin tuskin kuullutkaan koko bändistä ennen Pintaa syvemmällä:n ja ÄKT:n lukemista (paitsi Mayutsuki no hitsugin olin ehkä kerran eksynyt youtubesta kuuntelemaan, ja sitten hukkasinkin biisin nimen -.-) ja oikeastaan vasta näiden ficcien lukemisen myötä kiinnostuin bändistä enemmänkin, niin... arvaapa vain miten syvälle nämä hahmomielikuvat ovat tässä parin vuoden aikana ehtineet upota? ;'D Vaikka olet itsekin sanonut etteivät hahmojesi luonteet taida paljonkaan todellisuutta vastata, ja vaikka olen itsekin sen verran tapitellut jotain D-videoita että olen huomannut saman, niin silti joudun välillä tappelemaan tekstini kanssa saadakseni hahmot pysymään ominani. Ihan totta, sehän olisi se helpoin keino (tosin sinua kohtaan jokseenkin tyly) jos vain napsisin vaikka ÄKT:stä valmiit mallit, että okei, Asagi on tällainen, Hide-zou tuollainen, Ruiza taas enemmän tämmöinen ja niin edelleen, ja käyttäisin tyyppejä sellaisenaan omissa tarinoissani säästyen näin paljolta suunnitteluvaiheen päänvaivalta. Mutta kuten sanoin, se olisi töykeää sinua kohtaan hahmojesi luomiseen kuluttamaasi aikaa ja vaivannäköä ajatellen. Itsekin olisi varmasti hieman närkästynyt jos joku päivä yllättäen törmäisinkin esimerkiksi YoDIn demonia muistuttavaan Isshiin jonkun toisen ficissä.
Mutta mutta, olen toivottavasti tainnut päästä tässä scamia pidempään suunniteltuani yli pahimmista D-ongelmistani, kun päätin kirjoittavani hahmoista sellaiset kuin tarina vaatii, enkä toisin päin.

Haha, ja päähän putkahtelevia ficci-ideoita raivostuttavampia ovat vain päähän putkahtelevat yksittäiset kohtaukset (joita ei edes voi kirjoittaa oneshotteina), ympäristöt, hahmot tai muut pikkusälät joista haluaisi kirjoittaa, mutta ne eivät vain sovi yhteenkään suunnittelemaasi tarinaan, eikä päähän myöskään tule ainuttakaan ideaa ficistä, johon ne voisi tunkea! >____< Ja sitten sitä vain pyörittelee sitä yhtä pikkiriikkistä ajatuksenpoikasta päässään ärsyyntyen koko ajan enemmän siitä ettei sen ympärille keksi minkäänlaista tarinaa vaikka miten yrittäisi. Yksi pitkäaikaisimmista ärsytyksen aiheuttajista on tämä miekkonen tässä, 19-vuotias taishuu engeki (= modernia kabukia) -näyttelijä Saotome Taichi, ja joka ainoan kerran kun jymähdän katsomaan tyypin esityksiä youtubesta minun tekee hillittömästi mieli tunkea joku ficci täyteen kahisevia silkkikimonoja, viuhkoja ja 1600-luvun kurtisaaneja.
...Se vain, että mikä helvetin ficci?!
Ei nimittäin mitään ideaa mistään tuollaisille jutuille sopivasta juonesta, ja se jos mikä ajaa minut niin pähkinöiksi >_<" Toisaalta se on ehkä ihan vain hyvä, kun ajattelee että mielessäni pyörii tällä hetkellä toteuttamista odottelemassa scamin lisäksi... viisi ficciä? Tosin yksi niistä taitaa olla niin toivottoman puolikuollut idea, että tuskin koskaan tulee päätymään paperille asti (mutta kun siinä on ehkä yksi tai kaksi niiiin hyvää kohtausta, joiden takia haluaisin saada sen kirjoitettua, mutkun mutkun), yksi vaatisi niin paljon taustatutkimusta 1800-luvun teatterimaailmasta, että ajatuskin uuvuttaa ja yksi nyt on sellainen ikuisuusprojekti mikä jää aina kaikkien muiden jalkoihin... mutta ainakin se neljä, ja tietenkin kaikkien niiden pitää olla pituudeltaan jotain vähintään kymmenlukuisia -___- (miksi mä en osaa tiivistää?) Että siinä versailles-ficissäkin saattaa hieman kestää, vaikka saattaa olla että innostun kirjoittelemaan sitä seuraavaksi scamin jälkeen...
Jumankauta, mähän olen vielä kolmekymppinen (tai viisikymppinen) ennen kuin saan kaikki nämä ficit kirjoitettua x'DD

Ja miten minä reagoin tuohon hajoamisuutiseen? Hah, muistan sen oikein hyvin: Olin nukkunut edellisenä yönä ehkä ruhtinaalliset viisi tuntia, koska kroppani oli ilmeisesti muuten vain päättänyt että nukkuminen on ihan tyhmä juttu, mittailin ja tarkistelin koko päivän housun kaavoja totaaliseen turhautumiseen asti, hinauduin koulusta kämpälle kasailemaan tavaroitani iloiten siitä, että edessä oli sentään pitkä viikonloppuvapaa, astuin asunnon ovesta sisään ja huomaan kaverilta tulleen tekstiviestin, että Kagrra, lopettaa uransa.
Aivan ensimmäinen reaktio viestiin oli sellainen laimea "ai jaa", jotenkin ohitin lukemani viestin merkityksen aika lailla kokonaan siinä lähtöä tehdessäni, mutta hetken päästä iski tajuntaan että Kagrra, lopettaa. Ja sitten itku silmässä tiskailin astioita miettien minkä ihmeen takia (en ehtinyt koneelle, joten en päässyt itse tarkistelemaan mitään) ja että mitä jos kyse on niistä Isshin ääniongelmista ja Isshi ei pystykään enää laulamaan ja kagura sen takia joutuu lopettamaan (koska se vain olisi liian julmaa, jos ihminen menettäisi tuollaisen äänen .___. ). Hyväksyn asian ehkä hieman helpommin kun kyse kuitenkin on ihan jäsenten omasta päätöksestä, eikä mistään tilanteen pakosta, vaikka Izumin viesti olikin aika kova pala luettavaksi, raukka kun olisi halunnut jatkaa vielä...
Ei vain ikinä käväissyt mielessäkään, että Kagrra, hajoaisi, ei edes silloin kun kuulin noista Isshin ongelmista. Ajattelin että Isshi nyt vähän lepuuttelee ääntään ja sitten taas jatketaan, en edes osannut huolestua että voisi olla joku muukin vaihtoehto kuin jatkaa, koska Kagrra, kuitenkin on vanha bändi, jolla on vakaa fanikanta ja ihan mukavasti menestystäkin, eikä mikään toissapäivänä kasattu kahden ihmisen fanittama neverheard-indiebändi jonkun autotallin lattian alta.
Ei tuollaisten bändien pitäisi hajota .____. Snif.
Enkä taida edes lähteä tässä vuodatuksessani avautumaan siitä miten olin ironisesti juuri hajoamisuutista edeltävänä päivänä oikein fiilistellyt Kagrra,n -08 keikkaa ja miettinyt miten upeaa olisi nähdä bändi uudestaan livenä.
Hmh. No, yritän olla kiitollinen, että näin miekkoset edes tuon kerran ja nauttia olemassaolevasta musiikista, eihän se mihinkään kuitenkaan katoa :/ scamin kirjoitusinpis kyllä notkahti aika pahasti tuon hajoamisen takia (ainakin Isshiä koskevien pätkien osalta), mutta tähän mennessä olen sentään alkanut siitäkin palautua.

Että sillä lailla reagoin. Mutta jos nyt lopetan tuon Kagrra,n märehtimisen tähän, tai muuten tässä kommentissa ei muuta sisältöä kohta olekaan.

Ja ihan uteliaisuuttani kyselen taas, että mistähän X:n kappaleista satut pitämään? ;D Toshin ääni kieltämättä jakaa mielipiteitä, toiset rakastavat ja toiset eivät voi sietääkään sitä -itse taidan kuulua tuohon ensimmäiseen ryhmään, vaikka kyllä itselläkin tulee joitain biisejä kuunnellessa sellaisia "kiekaisetpa Toshi muuten aika korrrkealtaaa~ X.x" -hetkiä. Toisaalta Toshin ääni/laulutyyli (tai oikeastaan koko X:n tyyli) muuttuu ajan kuluessa aika lailla, ja Toshin äänestä muodostaa ihan eri mielipiteen jos kuuntelee vaikkapa I'll kill youn jonkun Forever loven sijaan ;D

Haha, minä nyt en tuon Teru & Hide-zou -vertailun kanssa mennyt ihan niin pitkälle, että olisin alkanut pohdiskelemaan herrojen persoonallisuuksia sen enempää, sain vain tällaisen jännän mielleyhtymän kun Teru esimerkiksi nyt tuossa Destiny -the lovers-in PV:ssä mm. noin 3:40 ja 5:18 paikkeilla pöllyttelee tuota lettiään varsin samaan tyyliin kuin Hide-zou Akaki hitsuji ni yoru bansankain alussa ;'D Tai sitten se tuli Ascendead masterista, onhan Terulla siinäkin tuo ponnari... Tai sitten sieltä keikalta, kun yhdessä vaiheessa Teru huiski tuota tukkaansa siellä lavalla vielä enemmän Hide-zoun tapaan. Ja paha kaksonen siis siksi, että onhan Hide-zou mustassa nahassa ja niiteissään nyt paljon synkeämpi ilmestys kuin blondi Teru sinivalkoisine rokokoorimpsuineen ja kultakirjailuineen x)
Mutta siis, meikäläisen päähän luo vaikka minkälaisia mielleyhtymiä, esimerkiksi Nocturnalin alkutiluttelusta minulle tuli mieleen Batman (vieläpä ennen kuin edes olin nähnyt niitä PV:n lepakkoparvia), ja Isshin onnistuin yhtä liveä katsoessani yhdistämään muumien Nipsuun (ja vielä siinä furisodemaisessa "demoni"asussaan ;'D oli kyllä yodin kirjoittelu aika hilpeää parin seuraavan päivän ajan). Eikä minun korviinikaan ole juuri luottamista, meinaan kuulin alkuun Guardiania kuunnellessani, että Asagi lauleskelee siinä "No exit, don't waste boy toy" x'D Ja kuuntelin vielä moneen kertaan että mitäs hittoa herranen oikein loilottaa, mutta vasta lyriikat tarkastettuani aloin kuulla sanat oikein.
Olin oikeastaan hieman pettynyt kun tajusin, ettei se oikeasti menekään ihan noin. Olisi ollut jotenkin jännät lyriikat x)

Ja tuo in the name of justice... öh, tuota, kääk? Ottaisin ehkä sittenkin mieluummin tuon edellisen lookin Ruizan tarantellatukasta ja Asagin tekotisseistä huolimatta... Okei, ilmeisesti näillä on joku ritariteema menossa, joten nuo haarniskamaisen pönäkät puvut ovat sinällään ymmärrettäviä, mutta... Ei Ruiza ainakaan juuri paremmalta näytä tässäkään outfitissä, ja Hide-zou taas.... Hyaaarrgghh kuka värisokea sille on nuo vaatteet valinnut? X_x Jotain myrkynvihreitä naruja yhdessä violetin kanssa *yökkäys*... Muut nyt näyttävät ihan mukiinemeneviltä (tai tynnyriinmeneviltä tässä tapauksessa, ei juuri kroppaa imartele tuollaiset vermeet), aika jännä nähdä tsune taas vaihteeksi tyttömäisemmässä tyylissä. Asagi taas muistuttaa minun silmissäni jotenkin Samurai Warriorsin Mitsuhide Akechia (sanoinko mä jotain näistä mielleyhtymistä?).
Mutta, ei vetoa minuun tämä look.

Ja jos taas edes yrittäisin siirtyä itse luvun kommentointiin.

...
...
...

HYAARRRRGHH MIKÄ CLIFFHANGER KOKO LUKU!

Alku oli vielä suhteellisen leppoisa ja kevyt (no siis, ottaen huomioon että puhutaan sodan partaalla olevasta mafiasta xD), kun käytiin viimeaikaisia tapahtumia läpi, kerrotiin Hide-zoun paluun aiheuttamasta huojennuksesta, Hydesta ja Megumista, ja sitten vielä seurattiin tuota sisarustenvälistä tölvimistä puhelun lomassa ;D

Vaatesuunnittelija hymähti kysyvästi kohottaessaan päätään tyynyn alta ja kulmat kurtistuivat ihmetellen, kun luomet olivat vielä puoliummessa. Entinen vakooja henkäisi hiljaa kohottaessaan hiukan ylävartaloaan venytellen kehoaan, ennen kuin ryömi patjalla lähemmäksi rakastaan peiton valuessa lähes paljaan, vaalean ja kertakaikkisen upean vartalon päältä. Hellästi leuka laskeutui pidemmän reiden päälle saaden miljonäärin vilkaisemaan alas vaikuttaen virkistyvän muutamassa sekunnissa uneliaan miehen kosketuksesta jalallaan.

Naww, unisessa Manassa on vain jotain hellyttävää. Muutenkin pidin Manasta tuon Asagin puhelun aikana, vaikka se aika pieni juttu olikin, miten Mana vain oli läsnä ja lähellä, varsinkin sitten kun puhe alkoi kääntyä Kamijon suuntaan. Mukavaa välillä lukea miten nuo kaksi ovat ihan vain lähekkäin, ilman erityistä seksuaalista latausta tai ehdotteluja.

Isshikin todennäköisesti paranee, kunhan on käynyt tarvittavat leikkaukset läpi.

Tulihan se sieltä ;D *pats head* (ja sehän paranee, ilman mitään ehkiä, muttia ja todennäköisyyksiä, eikö? *vaativa katse*)
Ja Hirokikin paranee ^__^ eihän sitäkään ole tässä yhtään jännätty...
Ai niin, siitä komplikaatio/uhrilistasta: Ei, et saa ;P Käyttäisit teoriatuntisi johonkin hyödyllisempään, vaikka fluffahtavien hurt/comfort -pätkien pohdintaan tai kurittoman demonilauman paimentamiseen, niin kuin minä x)

(okei, okei, multa ei kysytty mitään, älä kato mua noin...)


Mutta sitten lähtikin taas mylly pyörimään. Hitsi, tuo Tatsuron tappaminen tuli niin puskista, etten osannut ensin edes oikein järkyttyä. Ja tietenkin juuuuuri silloin kun se samperin vihulainen oli paljastumassa >8S Argh tätä jännitystä...
Ai niin, tuo Tatsuron mesoaminen ja manaaminen oli kyllä hauskaa luettavaa, aika omaperäinen ja mukava lisä hahmoon tuo ammattitermein kiroaminen ;D Saattaisin jopa harrastaa tuota itsekin, mutta vaatetusalalla ei oikein tunnu olevan sopivan äreitä ja ytimekkäitä termejä meikäläiselle xD
Mutta takaisin tuohon Tatsun tappamiseen.
... Se ampujahan ei ollut Satochi? Ensin luulin kyllä, että Satochi oli tullut takaisin, mutta sitten mainittiinkin jo tuosta, että Sato saisi itse ne jotkut ovet auki ja niin pois päin, eli sen tulijan oli pakko olla joku muu (ja tekstissä puhuttiin hänen vieraastaan, eli ei se tosiaan voi olla Satochi, tai sitten tuo on ehkä kummallisin termi poikaystävän kuvailulle xD). Sitten aloin vähitellen epäillä jotain hämärää tapahtuvan, kun siitä vierailijasta ei missään vaiheessa käytetty nimeä tai muutakaan kovin paljastavaa termiä, vain näitä epämääräisiä "toinen", "tulija", "toveri" ym. ....Mutta en minä nyt ihan tuota odottanut, ja nyt sitten pohdin pääni puhki, että kuka se tyyppi oikein oli... Ihan totta onko Asagin mafiassa joku petturi, koska eihän Tatsuro olisi noin helposti päästänyt sisään muita kuin omiaan, oli miekkonen sitten miten innoissaan. Ja tyypin on takuulla oltava vielä joku tutumpi tyyppi, koska en usko sitäkään että Tatsuro olisi päästänyt tuosta vain sisään ketään muuta kuin jonkun johon uskoi voivansa luottaa... Hmm... Tai sitten mennään taas tälle scifiosastolle ja joku niistä vihollisista on saksittu näyttämään joltain Asagin mafian tyypiltä ja sille on järjestetty oikeat salasanat ja sormenjäljet, kun se tyyppi kerran oli ilmeisesti jotain sellaisia nakuttelemassa siellä hissin ovella... Tai sitten Asagin joukoissa vain on petturi.
Ärgh, päähän tässä hajoaa. Hovimestari on syyllinen, en minä tiedä...
Mutta kai nyt jollakin alkaa raksuttaa, että "Tatsuron" kutsussa tulla jonnekin hämärille kaupungin laita-alueille on jotakin mätää? Jossain hallissahan olisi ihan liian likaistakin bakteerikammoiselle hakkerille...

Ja sitten tuo Hizakikin vielä... Jo toinen jyrkänteeltäroikkuminen samaan lukuun, eihän tässä hermot kestä >___< Ärärärär, taas ihan vain melkein syyllinen paljastui, mutta nyt saankin sitten jännätä että tuliko Hizakistakin raato vai haavoittuiko se vain... (Ja nyt yritän pohdiskella olisiko sittenkin ollut jotenkin mahdollista, että joku olisi kuullut tuon Hizakin soiton... Hmm...)

Pari virhettä osui taas silmiin, vaikkakin niitä tuntui olevan tässä luvussa paljon aiempaa vähemmän (ei niitä aiemminkaan mitenkään erityisen paljon ollut ottaen huomioon näiden lukujen pituuden).

Seurattuaan kameroista, että tulija pääsi sujuvasti kulkemaan ovien läpi, nörtti sulki ovet kiinni

Sulki ovet tai laittoi ovet kiinni, sana sulkeahan tarkoittaa jo itsessään että jotakin laitetaan kiinni.

“Eli hänen näkemyksensä on varsin varteen otettava”, vanhin huomautti ja asteli ikkunoille mietteissään.


Mielestäni sen kuuluisi olla varteenotettava, koska erikseen kirjoitettuna sen merkitys muuttuu... joksikin muuksi (ja olenko kenties lukenut liikaa slashia, kun kieroonkasvanut mieleni alkoi vääntää tästäkin jotain kyseenalaista? xD No niin, moving on ->)

“Eri esineet vetävät puoleensa erimäärät pölyä, mutta ei siinä pitäisi olla niin suurta eroa.

eri määrät.

Nääh, taas tämä kommentti tuntuu olevan vähän vinksallaan, puhun ehkä neljänneksen itse tästä luvusta ja muuten kälkätän vain omiani ;'D ficcikommentoinnin idean ydin alkaa kristallisoitua...
Enkä minä nyt sitä pelkää, ettet jatkaisi, vaikka jatkon odottelu välillä onkin näin kärsimättömälle ihmiselle hivenen raastavaa (koska laittaisin pari demonia läpsimään vähän motivaatiota päähäsi, jos moinen uhka alkaisi vaikuttaa todelliselta *virn* sanoinhan että niitä alkaa olla jo aika lauma?)
... En mä sanonut mitään xD

Kiitos tästä luvusta, jatkoa odottelen edelleen hyvin suurella mielenkiinnolla. Ja niin, hyvää synttäriä ^____^ kerrankin ryhdistäydyin oikeaan aikaan tämän kommentin kanssa...
On that day the stars
Sparkled more than anything
And I felt eternity

    1 tykkää.
Avatar
Nightfall
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:14 pm

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Takuasa » To Tammi 06, 2011 3:37 pm

Oon lukenut tätä ficciä maanantaista lähtien, enkä oo tehnyt melkein mitään muuta. Yöunetkin meinannut jäädä tän takia... Lisäks vielä noi spinoffit lukematta, jee. Tosin en tiedä, milloin uskallan lukea ne... Toisen niistä voisin kuitenkin piakkoin lukea, sehän ei oo niin pitkä kun se toinen... Mun kommentoinnin laatu voi olla hieman sekava, koska en oo tänään(kään) tehnyt muuta kuin lukenut tätä. Älä mua syytä, ite koukutat, mur.

Mua ärsyttää lukee tätä. Ei siis sillein, mutta kun NUO ON NIIN TYHMIÄ ja ei tajua, että Tatsurou on kuollut ja... On vaikea olla lukija ja tietää jotain, millä on suuri (tai ihan vaan pienikin) merkitys tarinaan ja sitten osa tarinan henkilöistä on niin pöljiä, että luottaa johonkin tekstiviestiin ja RRRAA... Ja sitten vielä toi puhelu. Oisin niin halunnut tietää sen hyökkääjän - kunpa Hizaki olis kerennyt sanoa edes hyökkääjän ekan alkukirjaimen tai tavun, siitäkin olis voinut jotain päätellä. Tai ehkä hyökkääjä onkin joku, joka on tässä ollut ihan hyviksenä ja paljastuu pahikseks? Okei, en tiiä. Enkä oo varma tahonko tietääkään.

Nyt varmaan Hizakikin siis on tapettu. Jes. Miks kaikki kuolee? Tatsukin oli sellanen pieni mursu ja kommunikointi kyvytön pallero... Ja se oli niin innoissaan siitä heijastuksesta, että heitti hyvästit sormenjälkitunnistuksille ja muille & on sen takia kuollut. Yksi ainoa virhe, jonka se teki, oli kohtalokas.

Alan epäillä, että Satochi olis tässä jotenkin mukana. Että se olis pahisten puolella, eikä oliskaan se hyvis. Sitten se olis kyllä tosi kieroutunut, kun pystyis esittämään, että rakastais Tatsurouta. Njah, mä en jaksa ajatella, kuka on hyökännyt Kuro Kagen kimppuun ja kuka ei, koska en usko, että saisin pohdinnoista huolimatta selvitettyä sitä. Ellei se sitten oo se Satochi. Mä vaan en taho uskoa, että se on se. Lisäks en ymmärtäis motiivia, joka Satochilla olis, joten... No joo, enpä tiiä.

Mun mielestä sä oot todellakin omistautunut kirjoituksellesi, koska tiedät hyvin, mistä kirjotat. Tiedät kirjoittamastasi huomattavasti enemmän kuin useat muut kirjoittajat/kirjailijat. Lisäks noi selitykset joka luvun lopussa auttaa muakin ymmärtämään kaiken maailman juttuja paremmin. Ja jossain vaiheessahan puhuttiin Cottingleyn keijukaisista? Jossain siellä vähän alummassa... Heti sen kohdan luettuani googletin, mistä oikein puhutaan ja sitten luin sitäkin oikein kiinnostuneena. Yleissivistävä tarina tosiaan, siitä pisteet sulle. (y)

Oon huomannut, että tarinan alkupäässä oli paljon virheitä, joita huomasin, mutta virheet on vähentynyt huomattavasti tässä tarinan aikana. Eli toisin sanoen, oot kehittynyt tässä tän aikana kirjoittajana huomattavasti. Tosin, mikäs ihme se on? Kaksi vuotta (ainakin) kulunut jne. Pakko muuten myöntää, että joissain kohti tuolla keskellä käytin Pg Dn -näppäintä vähän liikaa, minkä takia saatoin jäädä tiedottomaksi joistain asioista. Hehehe...

Pelkään, että sä tapat Manan tai Asagin tai Hide-zoun tai Sethin, enkä oikein uskalla ajatellakaan sitä tyhjää tunnetta, joka tulis sen jälkeen. Älä jooko tapa niitä? ;___; Okei, tiiän, en mä voi päättää. Mut en tiiä, uskallanko lukee tätä enää sen jälkeen. Jos Asagi kuolis, Hide-zousta tulis yakuza, mitä Hide-zou eikä Sethkään halua. En usko, että Manakaan kestäis Asagin kuolemaa (vaikka jotenkin uskon, että Mana kuolis Asagin kanssa, eli että ne molemmat tapettais). HEI MÄ KEKSIN!! Räjäytä koko Japani tässä tarinassa, niin kaikki kuolee. Niin viholliset kuin hyviksetkin. Tosin sitten Namie, Ai ja Kaori jäis eloon ja varmaan murtuis tästä jutusta, mut minkäs sille voi. Mut jos sä tapat Asagin/Manan/Hide-zoun/Sethin, on parempi että tapat ne kaikki neljä. Siihen vois vielä sitten lisätä K:n, Közin, Hikarun, Gackton, Sayurin, Hyden, Reitan, Atsushin, Ruizan, Tsunehiton, Hirokin, Andron, Yoshkin ja kaikki muut, joita en jaksa luetella.

Mä en oikeestaan ees tiiä, miks kommentoin. Tässä ei kuitenkaan oo mitään järkee ja öö... En yleensä muutenkan kommentoi mitään mitä lafissa on...
Jään nyt kiltisti istumaan ja odottamaan jatkoa. Älä stressaa, ei mitään kiirettä ~ Toivottavasti kuitenkin uusi luku tulee, eikä ficci jää tauolle tai mitään. Mutta kiitos ja hei. ^^
Annathan mun
olla uninalles sun,
jotta voin yöksi viereesi käpertyä...

Kuva

    1 tykkää.
Avatar
Takuasa
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: La Kesä 13, 2009 9:34 pm

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Drago » To Maalis 03, 2011 9:34 pm

Ensimmäinen kommenttini Lafissa, huh huh, katotaan mitä saan aikaseks. Mua oikeen hävettää se, että oon lukenu niin monia hyviä ficcejä, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi, että alkaisin kirjoittaa kommenttia. Nyt sitten päätin korjata sen, ja tulla kommentoimaan yhtä lempificciäni, eli tätä :: )) En ole koskaan yrittänyt koota pitkää kommenttia, joten pahoittelen, jos kommentista tulee liian lyhyt.

Luin tän ficin jo varmaan pari kuukautta sitten. Oli kavereilla mussa kestämistä, ku aina mietin ääneen mitä edellisessä osassa oli tapahtunut, "itkin" niiden hahmojen takia jotka kuolivat, yritin ratkaista murhaajan henkilöllisyyttä jne. Eli toisin sanoen, tää oli tosi mukaansa tempaiseva luku kokemus, en muista milloin olisin menettänyt yöunet yhden ficin takia! (kyllä, mietin yölläkin mitä seuraavassa osassa tapahtuu)

Saan olla onnellinen siitä, että aloitin tämän lukemisen vasta nyt, kun on ilmestynyt 60 osaa. Jos olisin seurannut alusta asti, olis ollu mulle aina täyttä tuskaa odottaa seuraavaa osaa. Tykkään lukea ficcejäsi, koska osat ovat todella pitkiä, teksti on helposti ymmärrettävää, hahmojen luonteet on kuvailtu aivan ihanasti jne. Oot yks mun lempificcaajista, ja olenpa tainnut kaikki ficcisi jo lukea (enkä ole kommentoinut, hävettää)

Tykkään tän ficin ideasta, musta on tosi kiinnostavaa lukee Yakuzoista. Ekan osan jälkeen ajattelin et apua, emmä jaksa lukee tätä, mut sit purin hammasta ja luin eteenpäin, ja kun Hide-zou & Asagi ilmestyivät mukaan, jäin koukkuun. Mä en itseasiassa tuntenu tän ficin hahmoista varmaan muista ku The GazettE:n pojat, ja tais siel olla pari muutakin. Mutta siis, en tiennyt heidän ulkonäköjään, eli nuo alun kuvat auttoivat mua paljon, palasin aina niistä kattomaan minkä näköinen kukin oli.

Koska en nyt keksi muutakaan, haluan vähän hehkuttaa noita mun lempihahmoja.

Ensinnäkin, numero ykkönen, eli Hide-zou <3 Ah rakastuin niiiiin tohon mieheen heti, kun hän ilmestyi Asagin kanssa sinne kokoukseen. Mua veti jotenkin puoleensa se ammattimainen käytös, joka tasoitti Asagin käytöstä. Sit kun Seth siirrettiin Hide-zoun alaisuuteen, arvasin heti et ne on pari. Kuvasit molemmat henkilöt niin toisilleen sopiviks, et sulin tolle paritukselle ihan täysin! Hide-zousta oli helppo nähdä, et se rakastu Sethiin ihan täysin heti alussa, vaikka yrittikin sitä peittää. No, sit kun nämä kaksi herraa päätyivät yhteen, olin niin innoissani et meinasin pudota tuolilta :: DD Luin jokaisen kohdan moneen kertaan, jossa Hide-zou & Seth oli yhdessä. Mua jäi mietityttään se, et miten Seth lohdutti Hide-zouta, ku Fu-ki kuoli sinne autoon? (onneks et tappanu Hide-zouta, olisin saanu kohtauksen) Raukka oli ihan palasina sen jälkeen :c Ja sit toi, kun Hide-zou ampu Reitaa. Mun kävi niin sääliks Hide-zouta, kun Seth ei tajunnut et Hide-zou yritti vain suojella häntä :c olin täällä melkein kyyneleet silmissä, kun Seth meni kotiin ja Hide-zou siellä vain puhui koiralleen ;__; yhy. Onneks Seth sitten tajusi tilanteen <3 Eli jos tehdään tästä yhteeveto, Hide-zou on ihana ja haluun lisää Hide-zouta & Sethiä!

Okei, tossa tuli jo vähän Sethistä, mutta jos vielä vähän lisää sanoisin kyseisestä herrasta. Aluks en sillein kauheesti Sethistä tykänny, mut ei hän mun mielestä kamalakaan ollut. Jossain siinä keksitasolla hän seilasi mun suosikkilistalla. Mut sit, jossain vaiheessa vaan tajusin tykästyneeni häneenkin, ehkä sen takia, että Hide-zou häneen rakastui, en tiedä. Mutta nyt kuitenkin, Seth on musta semmonen tosi herttanen tyyppi, joka on välillä ihanasti pihalla asioista :: DD En sanois, että hän on vieläkään 5 parhaan tyypin joukossa mun listalla, mutta tykkään hänestä nykyään enemmän :: )) varsinkin tosta mieltymyksestä ampua toisia haaroihin XD <3 nauroin ihan katketakseni aina, kun Seth ampui tai hänen ampumis taidoistaan puhuttiin, kun kaikki aina piiloutuivat toistensa taakse.

Sethin ampumis taidoista voidaankin hypätä sulavasti niiden opettajaan, eli, ah niin ihanaan, Ruizaan <3 Ruiza on ihan varmasti tokana mun lempparilistalla. Mä vaan niin rakastan tota pientä pervoa joka ei häpeä yhtään sitä, mitä puhuu. Ruizan ansiosta sain monet hyvät naurut lukemisen aikana :: DD Esimerkiksi tuo naamiais homma, Sethin kiusaaminen, kuntosali jne. Oot kuvaillu Ruizan just täydellisesti, tästä eteenpäin en osaa kuvitella hänelle muunlaista luonnetta, mulle Ruiza on aina se pikku pervo, jos nyt näin voi sanoa.

Ah, mä kuvailisin ihan mielelläni vielä muutkin hyvät hahmot läpi, mutta se vois käydä tylsäks ihkuttamiseks, joten ihan lyhyesti enään parista hahmosta. Közi & K on aivan ihania, esittää tommosia kylmiä ja onhan ne sitä oikeestikkin, mut silti ne välittää kaikista muista Asagin alaisista jollain tasolla. Oli hellyyttävää lukea siitä, kuinka he leikkivät eläinten kanssa, hymyilivät välillä jne. Sit Asagi. Hän ei viehättänyt mua tossa alussa oikeestaan mitenkään, enemmänkin mua ärsytti toi ainainen härnääminen. Mutta sitten kun Mana lähti, Asagista tuli esille se oikee luonne, sen jälkeen aloin hänestäkin pitää todella paljon! Aah, ketäköhän muita.. niin Die! tässä hän esiintyi tosi vähän, mutta Tokion Sydänmien ansiosta rakastuin häneenkin täysin. Voisin joskus raahautua sinne kommentoimaan erikseen.

Siinä taisi olla parhaat, mutta aivan varmasti unohdin jonkun, jota mun piti vielä hehkuttaa.. Eipä voi mitään, jatkan eteenpäin, ehkä joku tulee vielä mieleen.

Tää ficci todella sai mut nauramaan ja itkemään. Noi baari hommat oli aivan hulvattomia! Reita ja muut siellä vaan tanssi, ei herran jestas :: DD Ja sit nää Ruiza - kohtaukset joista puhuinkin jo, Asagin pilkkaaminen aina välillä (esim. se nenä homma) ja niin paljon muuta. Sitten taas itku meinas tulla monessakin kohdassa, esim juuri siinä, kun Seth oli Hide-zoulle vihainen Reitan ampumisesta. Mutta yks kohtaus sai mut varmaan kaikista eniten tolaltani ja se oli toi Tatsuroun kuoleminen.

Ensinnäkin, Tatsurou oli aivan ihana noiden nörttimäisten huudahdustensa ja sadattelujensa kanssa! Siinä vaiheessa, kun hän asensi sitä uutta kameraa, olin ihan varma, että mitään pahaa ei tapahdu. Nauroin kun Tatsurou huudahteli katsellessaan sitä katolla käytyä taistelua ja alko sitten selvittää kuka se ninja tyyppi oli. No, jos hyppään siihen, et joku kehtas tulla ja ampua Tatsuroun! Oon miettiny, et onko se murhaaja joku Asagin alainen, kun Tatsurou päästi hänet niin helposti sisälle. Ja pakkohan hänen on olla, kai Tatsurou olisi äänestä jo tajunnut, että päästi tuntemattoman henkilön sisälle? mutta niin, siinä vaiheessa kun murhaaja poisti tietoja itsestään, ettei mitään jäisi jäljellä, mä melkein aloin huutaan täällä et haha, siellä on se kamera! se kamera jonka Tatsurou asensi juuri ennen sitä! olin niiiin onnellinen, että jotain jäi jäljelle, jostain saadaan selville kuka se murhaaja oli. Mutta nyt mua sit pelottaa Asagin & Manan puolesta :c pakkohan niiden on tajuta, et Tatsurou ei lähettäny sitä viestiä, Tatsurouhan käytti viesteissään paljon lyhenteitä, eikö niin? joten eikö Asagin & Manan pitäis tajuta, että Tatsurou olis lyhentäny sitä viestiä mahdollisimman paljon? niiden on pakko, ei ne saa kuolla ;__;
Saan jonkun hermoromahduksen, jos tässä kuolee vielä paljon ihmisiä. Samalla mua pelottaa, et se murhaaja on joku hyväks luultu tyyppi, josta tykkään.

Ai niin, Kamijo! Sain jonkun kauheen kohtauksen, kun tajusin et hän kuoli :c Asagin tuska tuntu niiiin pahalta! Onneks hänellä on Mana, joka auttaa hänet yli Kamijon kuolemasta (miten siitä muka voi päästä yli?) Mutta siis, Kamijo oli kans kiva hahmo, sä näköjään tykkäät tosta ihanien hahmojen tappamisesta :c

Toivottavasti saat tästä sekavasta kommentista edes jotain selvää, mulla ei ole nimittäin aikaa kirjoittaa pidempää, kiitos äitini, joka haluaa koneelle (oma kone olis kiva). Pahoittelen, jos tästä löytyi paljon kirjoitusvirheitä. Tiivistän tän nyt sitten näin; rakastan tätä ficciä, hahmot on aivan ihania, juoni kulkee tosi hyvin, teksti on aivan mahtavaa ja odotan jo innolla lisää! Oon odottanut jo niin kauan :c okei, kun julkasit ton Tokion Sydänmet, sain hieman lievitystä tähän raastavaan odotukseen. Yritän kommentoida noita muita ficcejäsi jossain vaiheessa, sitten kun taas uskaltaudun aloittamaan.

Mutta siis, odotan jatkoa ja toivon että sitä tulee pian :: ))
Ja saan oikeesti jonkun hermoromahduksen, jos tapat Hide-zoun!
En nyt lainannut mitään lempikohtiani, koska olisin varmaan lainannut puolet ficistä.
Jotain virheitä sieltä löysin, mutta en mä nyt niitä enään löydä. Joskus voisin yrittää niitä sulle etsiä, jos muistan.

- Drago

    2 tykkää.
Drago
Fani
 
Viestit: 1
Liittynyt: Ma Helmi 07, 2011 5:16 pm

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Aysha » To Huhti 21, 2011 6:24 pm

Kiitos kaikista kommenteista^^

Sammy: Ei tuossa nyt niin paljoa kuolleita ollut… Kai?

Niin, viime kommenttisi kohdalla katsoin toivettasi ja totesin samassa, että “miksi minulta aina pyydetään mahdottomia?” Tatsurou tosiaan kuoli, eli siinä oli ainakin yksi virallinen poikaystävä, joka kuoli. Voin lohduttaa sinua, että vaikka kirjoitan kuolemasta, en ole deathficcien innokas kannattaja - pitkissä ficeissä, jotka käsittelevät vaaraa, on vain vaikea kirjoittaa ilman kuolemaelementtiä. Pituus ehkä onkin se, miksi kuolemat eivät tunnu niin “pahalta”.

Saa nähdä, selviääkö murhaaja vai jätänkö sen teille arvoitukseksi. Muuten sanoisin olevani pahoillani harmaista hiuksista, mutta olen varsin tyytyväinen tuohon lopetukseen *virn*
Todennäköisesti monet mafiamiehistä syyttävät itseään, tai vastaavasti joutuvat sellaiseen raivoon, koska tietävät, etteivät todellisuudessa mahtaneet asioille mitään.

Hyvä, ettei luvun pituus tuottanut ainakaan sinulle ongelmia. Omalla tavallaan uskoisin lyhyyden hiukan yllättäneen jotkut (verrattuna tosiaan viimeisiin lukuihin). Suuressa pituudessa on toki huonoja puolia, usko pois, ja suurin tekijä on aika. Pitkien lukujen kirjoittaminen vie paljon aikaa, samoin lukeminen. Pituuden toinen huono puoli on sitten uupumus. Pitkät luvut voivat olla myös väsyttäviä.
Suurin osa toiminnasta, mitä tässä luvussa tapahtui, oli lähinnä Tatsuroun puuhat, kamerassa näkyneet tutut tapahtumat ja sitten tietenkin nörttimme kuolema. Olet oikeassa, että seuraavassa luvussa on sitten hiukan enemmän toimintaa.

Itse asiassa luku on betattu, mutta aika kiireellä. Meillä kummallakin on sen verran paljon puuhaa, että emme voi valitettavasti kuluttaa kovin pitkää aikaa virheiden metsästykseen.

Kiitos kehuista, yritän jatkaa samaa rataa ainakin tämän tarinan loppuun^^

Ole hyvä^^ Minä olen jotenkin sitä mieltä, että jos lukija uhraa aikaansa kommentoidakseen, on kirjoittajan uhrattava aikaa vastatakseen tähän kommenttiin, eli ei minkään parin sanan vastauksia. Pitkät vastaukset ovat myös minusta yksiä parhaimpia tapoja kertoa, että on todella lukenut koko kommentin. Lisäksi, kommentteihin vastaaminen on minusta ihan hauskaa X)

Ole hyvä vain, enkä ole oikeastaan ehtinyt stressaamaan jatkoa, kun olen stressannut koulua ja liian lähelle tunkevaa elämää XD

Kiitos kommentistasi^^

sora: Itse asiassa minä olen miettinyt ihan samaa, ovatko ihmiset pökertyneet, koska ainakin pari tuttavaani olivat pökertyä (minkä jälkeen yrittivät hyökätä kimppuun…)

Mietinkin, millaisen hepulin saisit XD Onneksi vastaan harvoin random numeroihin, ettei tarvitse pelätä naapureitasikaan hirveästi. Enpä voi kuitenkaan sanoa muuta, kuin että varoituksesi on kuultu ja näet seuraavissa luvuissa, miten Sethille, Hide-zoulle ja muille mahdollisesti käy.
Mikä ihmeen musta hevonen se Tatsurou on ollut O.O Siis oikeasti, nyt olen kuullut useasta paikasta, että Tatsurou on ollut ihmisten yksi lempihahmoista ja minusta sen hämmästyttävää, miten lukijani ovat kiintyneet häneen, vaikkei herraa ole näkynyt näytöllä yhtä paljon, kuin esimerkiksi Ruizaa tai jopa Hirokia on näkynyt. Olenhan minä kuitenkin hyvinkin iloinen siitä, että ihmiset ovat pitäneet hänestä - tunnen onnistuneeni luomaan sympaattisen, mukavan hahmon^^
Tatsuroun kuoleman tuottama hämmennys on oikeastaan hämmentänyt minua. Jotenkin veikkasin, että kaikki arvaavat hänelle käyvän jotain, kun kirjoitin tavallista enemmän, mutta isku oli silti odottamaton. Positiivista, etten olekaan niin ennalta arvattava, kuin olen pelännyt. Tässä luvussa on käynyt sen verran paljon käänteitä, etten itsekään osannut ÄKT:tä aloittaessani odottaa laittavani näin paljon niitä tähän lukuun.
Koko mafia, niin yksityiset henkilöt kuin koko väki, kokevat ikävän iskun, kun saavat kuulla, mitä on käynyt Tatsuroulle ja Hizakille. Toivottavasti hankit edes hyvänmakuiset tekokynnet järsittäviksi XD

Etkö vielä tässä vaiheessa uskalla sanoa? Tässähän on se, etten tiedä, kuinka ennalta arvattava tai arvaamaton olen ollut, kun ihmiset eivät kerro epäilyksistään mitään.
Sinulla on selvästi aikamoinen luottamus Sayuriin, ja kieltämättä minullakin olisi.
Mikäli tosiaan halu kostaa, on syynä tapahtumiin, se olisi viholliselta varsin ymmärrettävä syy ja selventäisi hirvittävien tekojen taustalla olevat motiivit. Minä voin myöntää ihan suoraan, että itse olisin valmis tekemään aika paljon, jos minua tai läheisiäni olisi satutettu ja haluaisin kostaa kaiken tuntemani kivun ja vielä tuplata sen.

Eli tuon perusteella saan tapaa Ruizan, Tsunehiton, Hirokin, Hikon, Jyoun, Shinyan, Dien etc? Ja mitä tulee noihin hahmoihin, en voi sanoa, että jättäisin heidät henkiin. Kukaan heistä ei nimittäin ole turvassa, mikäli vihollinen saa rellestää mielensä mukaan ja haluaa saada nuo ihmiset pois tieltään.
Olet siis kirjoittanut Asagille jo valmiiksi muistopuheen? Ihan hyvä niin. Vaikka pieni, lapsenomainen osa minusta haluaisi kovasti, että “paha saa palkkansa”, en voi luvata sitäkään, mutta saa nähdä, miten käy. Lukemallahan se vain selviää XD

Voi olla, että sitä on vaikea kysyä jotain, johon en vastaisi seuraavassa tai sitä seuraavassa luvussa. Voin kuitenkin lohduttaa, että minunkin on vaikea vastata kommentteihin, jos olen vastaamassa/kertomassa seuraavassa luvussa jotain *naur*
Kirjoitusvirheitä tosiaan löytyy, mutta koetan niitä jatkuvasti parannella ja samalla itse oppia kirjoittamaan virheettömämmin^^

Mitä olen äidiltäni kysellyt, ilmeisesti minua ei ole edes pienenä puheenoppimisen vaikeus lannistanut tai muuten masentanut. Nykyään vanhempana vain tiedostan sen ja todennäköisesti annan helpommin itselleni anteeksi virheeni. Mitä kieliin tulee, osaanhan minä ainakin jonkin verran suomen lisäksi englantia, ruotsia, espanjaa ja japania - enkussa ja ruotsissa kieli ei vain halua aina taipua sanoihin XD
Mutta niin, en aio antaa tuon pienen “heikkouden” lannistaa itseäni, vaan teen jatkossakin parhaani, koska ilmeisesti se on tähän mennessä riittänyt aika hyvin^^

Kiitos kovasti kehuistasi, ne lämmittävät ja rohkaisevat - eivätkä nämä ole pelkkiä sanoja, vaan tarkoitan sitä.

Ahaa, lisää Yön lasten piilolukijoita XD Sanotaanko näin, että ne muutokset, mitä olen suunnitellut, liittyvät lähinnä pituuteen ja hahmoihin. Esittelen/kerron enemmän joistakin hahmoista, teen lisää kohtauksia ja laitan esimerkiksi kulumaan enemmän aikaa, ennen kuin Yoshi ja Louis kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran (lukemassasi versiossahan Yoshi saapuu lentokentälle, tapaa Janen ja poppoon, sitten kerron yleisesti mitä Yoshi on tehnyt ja sitten siirrytään Louisiin). Kuvailuakin olisi toki tulossa lisää XD

Kiitos kommenteistasi^^

Luna: Ainakaan en voi sanoa, että olisin jättänyt sinua kylmäksi tämän luvun myötä^^
Itse olen taas todella hämmentynyt siitä, miten ihmiset ovat hämmästyneet ja järkyttyneet siitä, että Tatsurou kuoli. Oletin tosiaan, että Tatsuroun kohdalla ollut kuvailu ja pysyttely hänessä olisivat olleet samankaltaisia Fu-kin ja Hyden kohdalla ja sitä myöten paljastaneet hakkerillemme tapahtuvan jotain.
Olen kuitenkin oikeassa, että jossain määrin Tatsuroun kuolema oli kylmäverisempi kuin Fu-kin. Fu-ki tiesi kyllä kuolevansa/olevansa vaarassa, mutta Tatsurou tajusi, kuka hänet oli ampumassa samalla hetkellä, kun niin kävi.
Tiedätkös, olen hyvin tyytyväinen kokemistasi fiiliksistä, koska ainakin onnistuin saamaan sinut tuntemaan jotain, mitä et ole vähään aikaan tuntenut. Banzai! O(^^)o

Hyvä, että tämä selvensi, mutta myös ei vastannut kaikkiin kysymyksiin. Toivon kuitenkin, ettei ihan kaikkia asioita selvinnyt, koska ajattelin selvittäväni (jos jaksan vaivautua) tämän sotkun vasta muutaman luvun päästä X)
Pakko muuten sanoa, että repesin tuolle, että olet miettinyt syyllistä jo pari vuotta XD Ei sillä, sehän oli vain fakta, kun ottaa huomioon tarinan iän, mutta silti se oli huvittava XD

Tatsuroun kohtauksen kirjoittaminen oli minulle haasteellinen, vaikkei (pelkästään) tuon kuoleman takia. Koska omassa päässäni Tatsurou on sekä tavallista ihmisten ja nörttien piirissä todellinen nörtti ja friikki, minkä takia hän on jossain määrin ollut varsin huvittava hahmo. Halusin kovasti pysyä tällä linjalla, vaikka hahmoillani onkin vaikeat ajat. Tarkkuus taas oli Tatsuroun perfektionistiluonnetta XD
Olen tullut siihen tulokseen, että IT-ihmiset ovat tavalla tai toisella varsin mielikuvituksellisia, ja Tatsuroun mielikuvitus on hiukan kummallinen^^ Haa! Tuo oli positiivinen tieto, että termit olivat tuttuja (toivottavasti en tehnyt mitään hirveän isoja virheitä) ja tapahtumat vielä huvittivat sinua^^

Tuo oli ilahduttava tieto, ettei sinua ainakaan haitannut kattotaistelun uudelleen kertaus. Mietin hiukan sitä, että kyllästyvätkö ihmiset siihen, mutta näin ei ainakaan sinun kohdallasi ilmeisesti käynyt^^ Tatsurou tosiaan innoissaan meni mokaamaan oman tietoturvansa ja turvallisuutensa kanssa. Viisaat ovat joskus huolimattomia tai liian varmoja omasta viisaudestaan.

Uskoisin, että aika moni muukin kiroaa sitä ja Manakin varmasti, jos saa tietää Hizakin soittaneen.

Ole hyvä vain, oli mukavaa piristää päiviäsi^^ Mitä tulee koulukiireisiin, minulla on sama juttu ollut päällä ja nytkin työharjoittelu ja palkkatyöni puskevat päälle.

Kiitos kommentistasi^^

PikkeWood: … En uskonut tämän luvun olevan oikeasti niin paha isku sinulle.
Onnittelut hyvästä itsehillinnästä, ettet rääkynyt ja säikäyttänyt ihmisiä. Hehän voisivat muuten kieltää sinulta tämän lukemisen - and it’s no good to me.
Hei, vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki kuolevat aikanaan, tuskin minä ihan kaikkia tapan. Täytyyhän jonkun jäädä ikävöimään ja kestämään pahiksien julma nauru.

Tatsurou on tosiaan kuollut, niin julmalta ja mahdottomalta kuin se tuntuu.
Arvelin sinun kyllä pyytävän minua säästämään ihmisiä, mutta en oikeasti uskonut sinun pyytävän noin paljon. Tässähän alkaa olematonta omantoa pistää…

Jos exäsi pitää sinua yhä tärähtäneenä, millaisena hän pitäisi minua? Varmaan sellaisena, joka tarvitsisi menolipun hourulaan XD Toivottavasti koulussa menee vielä nytkin hyvin^^
Kiitos, työharjoittelu on alkanut ja yritän tasapainoilla sen ja oman palkkatyöni kanssa. Eli jos minusta ei kuulu mitään vuoteen missään muodossa, olen kuollut burn outiin.

Mutta kultaseni, meistä jokainen sekoaa todennäköisesti joskus^^

Uskoinkin, ettei haaremin kohtalo sinua enää mietityttänyt, kun Kamijo kuoli. Toisaalta taas, heidän lähtönsä oli myös itsestään selvää, etten katsonut tarkemmin kertomisen hyödyttävän. Ainahan huonojen uutisten vastapainona tulee hyviä uutisia, että Hyde heräsi (ja kohtasi Megumin raivon) ja Hikaru soitti kertoen olevansa kunnossa ja uskaltautuvan kysyä poikansa kuulumisia.
No, Die on ainakin herännyt, kuten Tokion sydämissä kävi ilmi. Voit siis ainakin hetkellisesti hengähtää helpottuneena.

Itse asiassa minäkin komentelen kaikkea tuohon tyyliin, mutta en yleensä uhkaile delegoimisella, vaan turpiin vedolla… XD

Olen sinänsä ihmeissäni, miten Tatsuroun kuolema tuli yllätyksenä, koska sinänsä tämä luku noudatti samaa kaavaa kuin luku, jossa Fu-ki kuoli. Odotin sitä, että kaikki olisivat odottaneet Tatsuroun kuolevan, mutta toisin on selvästi käynyt. Ehkä kaikki olettivat, että Tatsurou on niin epäluuloinen ja koneidensa ympäröimänä turvassa + järkensä suojaamana.
Hauskaa, että alkuun luku ja Tatsuroun puuhat huvittivat sinua^^ Voit sanoa äidillesi sitä samaa, mitä minä sanon ja mitä äitini sanoo minusta: täytyy olla hullu, ettei sekoaisi XD
Olen jostain syystä huomannut, etteivät homot innosta mieslukijoita - johan se on kummallista, kun tässä on heteroitakin XP

Kovalevy sentään, tosiaan, Tatsurou oli ehtinyt asentamaan ja käynnistämään kameran työhuoneessaan, ennen kuin kuoli^^ Jonkinlainen toivo siis on, mikäli kukaan (ystävä, ei vihollinen) löytää salasanan ja tiedoston koneelta.
Miten saat kuulostamaan siltä, että kykenen saamaan sinut helposti järkyttyneeksi, mutta olen ainakin iloinen, ettet tällä hetkellä vihaa minua^^

Voi olla, ettet ehkä tosiaan uskalla miettiä sitä liikaa tai sitten tavallaan odotat, että minä paljastan vihollisen sekä motiivit. Ehkä ajatus mahdollisesta petturista myös ahdistaa mieltäsi, koska inhoat pettureita yli kaiken. Voin sanoa sinulle, että vihaan petturuutta, takin kääntämistä ja muuta vastaavaa sydämeni pohjasta.

Toivottavasti sanakokeesi meni ihan hyvin - ainakin paremmin kuin minun latinankokeeni tässä keväällä XP

Vai Hizakin pitäisi tehdä jeesukset ja herätä kuolleista? *TOTAL REPS* Ainakin Hizaki olisi hyvin kaunis messias XD
HAA! Voit sanoa exällesi (mikäli olette puheväleissä tai muuten tekemisissä toistenne kanssa), että hän on väärässä! Minun alkuperäisissä suunnitelmissani Reitan piti oikeasti kuolla, mutta vain 1-2 lukua ennen hänen ampumistaan päätin, että säästän baarimikkomme. Katsoin tarvitsevani häntä elävänä enemmän kuin kuolleena, mutta joka tapauksessa - Reita ei kuollut, kuten aluksi suunnittelin.
Saa nähdä, kuka kuolee ja kuka jää suremaan tai tekemään jotain aivan muuta.

Tämä oli oikein hyvä kommentti^^ Mitä tulee spinoffeihin, pitäisi tässä tyhjentää kännykkään kirjoittamani pätkät koneelleni. Kännykän muisti alkaa olla täynnä (miten niin minulla on tylsää koulumatkoilla?)…

Kiitos kommentistasi^^

Mizuumi: Mukavaa, että pistäydyit nyt virallisesti tälläkin puolella^^
Älä turhaa pyytele anteeksi. On ihan ymmärrettävää, ettet kommentoi jokaista lukua tai käy jokaista käännettä tai muuta tapahtumaa läpi - eihän tämä ollut vielä edes viimeinen luku, vaikken silloinkaan käske tai pakota ketään käymään kaikkea läpi. Saat siis toki käydä pelkästään tätä lukua läpi^^
Oikeasti, mikä siinä Tatsuroussa oikein on, kun on tuolla tavalla onnistunut valtamaanaan ihmisten sydämet (ja miten saitkaan hänet kuulostamaan joltain judo-ottelijalta XD)? En minä osannut odottaa, että niin moni on tämän luvun jälkeen ilmaissut Tatsuroun yhdeksi lempihahmokseen, kun ei herra ole ollut niin paljon esillä kuin monet muut.
Who ever said that life is fair?

Epäilyihisi en tällä hetkellä voi sanoa mitään suoraan, mutta kiinnitit hyvin huomiota tuohon sormenjälkitunnistukseen ja koodeihin huomiota, että niistä on pakko sanoa. Hide-zouhan teki samoin, kun toi Sethin ensimmäisen kerran vierailulle Tatsuroun luokse. Eli eräät koodit, joilla pääsee ainakin etenemään hiukan, ettei tarvitse jäädä soittelemaan ovikelloa, ovat joidenkin mafiamiesten tiedossa. Olet kyllä lukenut tarkkaan, koska kiinnitit huomiota murhaajan reaktioihin. Tämä ei siis ollut täysin paha, julma tai muuten nauttinut tekemästään murhasta, koska tunsi jotain, mikä ei ollut riemua vaan mahdollisesti surua.
Onni onnettomuudessa, kuten sanotaan. Tatsuroun vainoharhaisuus ja epäluottamuslause ihmisiä kohtaan saattaa pelastaa mafiatovereitaan. Nyt tosiaan jonkun ystäväksi laskettavaksi pitäisi tajuta katsoa ympärilleen, tutkia koneita ja itse ruumis. Onneksi mafiassa on kuitenkin muutama fiksu, aivojaan käyttävää tapausta, kuten tiedämme^^

Hizaki oli itse asiassa Kiotossa tekemässä tutkimuksiaan ja Selia oli Yokohamassa - ei tarvitse moittia itseään huonomuistisuudestaan, koska ne voivat hyvin mennä sekaisin. Kioto oli Klahan aluetta ja Yokohama Exo-chikan. Toisaalta, mitä syitä Hikarulla olisi tappaa Hizaki? Ja no, onko siitäkään varmuutta, että hän tietää Hizakin olevan Manan veli ja heidän puolellaan?
Keihin päätelmäsi sitten ovat kohdistuneet? Kaikki vain sanovat, että ovat tehneet päätelmiään eikä kukaan kerro minulle mitään! *mur*
Mutta olet melkein 100 % varma, ettei murhaaja voi olla Közi ja K? Eivätkös yleensä tarinoissa juuri ne henkivartijat ole lopuksi pettureita? Millä perusteella uskot, etteivät he ole tekemisissä hyökkäysten kanssa? Tuon näyn minä kyllä haluaisin nähdä, jos tekisit todella noin XD
Aivan pakko sanoa, että nuo ilmauksesi ovat aivan ihania ja hauskoja X) Naureskelen täällä sille, miten olet valmis toivottamaan muun manan majoille, kunhan vain Seth ja Hide-zou selviävät. Olen kyllä laittanut uhkauksesi korvan taakseni, mutta en lupaa, että sitä erityisemmin tottelisin.

Pidit oikein päivän pausen lukemisesta? Huh huh, Tatsuroun kuolema ei todellakaan sitten ollut mikään yhdentekevää (älä nyt ota itseesi vaan kohteliauutena, mutta jotenkin olen veikannut sinun olevan “kylmäverisempiä” lukijoitani, että ihan pienet ongelmat/ikävät tapahtumat sinua hetkauta suuntaan tai toiseen). Toivotaan, että loitsuistasi on hyötyä, koska seuraavat luvut ovat… Hmm… Päitä pudottavia XD

Nyt herätit uteliaisuuteni, että mikä on MRT? Olenko nukkunut koulussa joidenkin tuntien yli vai onko tuo jotain, mitä ei ollut minun kouluaikanani (joo, kosmetologit eivät liiemmin puhu ruuasta, vaikka suosittelemme asiakkaita syömään monipuolisesti).
Aws XD Toivottavasti kokeesi meni kuitenkin hyvin - minä ainakin antaisin täydet pisteet ja vielä plussaa XDDD (vaikka itse pitäisin enemmän suklaakuorutetuista Tatsurousta, Hizakista ja Kamijosta X) ).

YAY! Alan edistyä virheiden vähentämisessä^^

Oi, paljon kiitoksia *liittää singlen mahdollisimman nätisti D-kokoelmansa*
Kiitos kommentistasi^^

Nightfall: Onnistuit minun mielestäni kommentoimaan erinomaiseen aikaan - nimittäin syntymäpäivänäni O(^^)o
Aivan ihana lahja <3

Entä jos olet sekä että? Kiire nyt hidastaa muutenkin, ainakin minua ja varmasti sinulla on ollut pitkin vuotta menoa ja meininkiä^^
Kyllä, mielenkiinnolla odotan, äläkä ota paineita, koska uskoisin pitäväni tulevasta^^ Uu, kuulostaa siltä, että olisi paljon lukemista tulossa. Minusta on kuitenkin kaikista ihaninta kuulla, että on olemassa joku toinenkin, joka tuskailee sivumäärien kanssa XD Itse tuskailen sitä, miten yksi spinoff on jo 50-sivuinen enkä ole päässyt edes kunnolla vauhtiin tapahtumien kanssa. Paperille olenkin kirjoittanut toista tarinaa sellaiset 36 kappaletta A4:sia kaksipuolisesti… *huoh* kun vain olisi aikaa, jotta voisi kirjoittaa eikä tulisi mitään ikäviä takapakkeja kirjoittamiselle (kuten tietokoneen hajoamisia). Kyllä, olemme kaksi hullua kirjoittajaa. Pitäisikö tässä perustaa kerho?

Kaksi vuotta on oikeastaan aivan hemmetin lyhyt aika ja pitäisi olla niin paljon opittavaa ja tehtävää. Miten teillä on muuten valinnaisaineiden kanssa? Onko teillä niitä? Koska me saamme valita ilmeisesti yhden valinnaisaineen, mutta se valitaan luokan kesken eli enemmistö päättää -.-
Ja uskon, että tuo on tuskaa. Ompelen itse silloin tällöin ja menetän jatkuvasti hermoni, esimerkiksi miehuskaulukseen (tai mikä sen nimi ikinä onkaan) -.-

Haa, ilmeisesti et samaistu kovinkaan helposti näihin äijämäisiin naisiin, vaan pikemminkin mystisiin. Minusta tuo rivi näyttää oikein hyvältä ja jotenkin vastaa sitä käsitystä, jonka olen saanut sinusta tähän mennessä^^

Minusta tapasi lyhentää tarinoidesi nimiä on erinomainen ja ennen kaikkea toimiva. Tekisi mieli pistää sinut keksimään toimiva lyhenne tuohon toiseen jatkoficciini, joka on vielä kesken XD ÄKT oli niin helppo, että olen vähän pulassa sen toisen kanssa, koska en voi kutsua sitä UK:ksi (arvaat varmasti, miksi) ja UKMLOT on aivan liian pitkä.
Itse asiassa minuakin huvitti tuo scamin suomennos, kun ensimmäisen kerran katsoin sitä ja mietin, että onko se ihan nimi vai jokin huijausyritys XD

Tuo on totta, että on sinänsä vaikea tietää, miten joku toimii jossain tilanteessa, jos itse ei ole ollut samaisessa paikassa. Oma luonnekin voi olla hyvinkin erilainen, ettei se sovi, mutta ainakin silloin voi pois sulkea oman käytösmallin ja kehittää vaihtoehtoja siitä eteenpäin. Sen lisäksi, että erilaisten hahmojen luominen on avartavaa ja terapeuttista, kun voi nähdä tilanteet eri tavalla toisen silmistä, pitäisin sitä myös vapauttavana. Jos haluaa esimerkiksi pistää väärintekijät kärsimään, voi tehdä niin tarinoissaan^^
Joo, tiedän tuon tunteen. Pitää olla hyvin tarkka siitä, mitä kirjoittaa, että pysyy alkuperäiselle tarinalle uskollisena, vaikka myöhemmin (ainakin minä tein niin) kiroaa “miksi hitossa mä kirjoitin tän näin, kun se olisi toisella tavalla ollut parempi esiosan takia!”

Toivottavasti olet saanut tähän mennessä inspiraation jatkaaksesi lukua 12^^

Minun reaktioni, kun puhutaan jostain, jossa on mukana D ja positiivisia asioita, ei ole mitään arvaamatonta XD Haa, hyvä että olemme samaa meiltä D:stä ja Kagrra,sta. Harmi, että Kagrra, on lopettanut. Muuten olisi ollut hienoa nähdä heidät samalla lavalla esiintymässä^^

Hmm… Ymmärrän kantasi oikeastaan erinomaisesti. Onhan se aina helpompaa kirjoittaa hahmoista, joista tietää enemmän kuin nimen ja naamataulun sekä pari kappaletta. Silloin on enemmän niitä faktoja, joihin nojautua ja saada lisää “uskottavuutta”, mutta myös sisältöä ja luonnetta tarinoihin. Itse pyrin ottamaan paljonkin tietoja selville, mutta jos ne ovat vähän vaikeammin löydettävissä eikä hahmo ole kovinkaan suuressa osassa, jätän tiedon etsinnän osittain väliin tai jätän/muokkaan tietojani (esimerkiksi, että Asagilla on oikeastikin sisko, mutta kyseessä on oikeasti pikkusisko, ja että Tsunehitolla on oikeastikin isoveli, mutta myös isosisko). Sinulla taas tilanne on toinen asia, sinulle faktat ovat ehkä jopa tärkeämpiä, koska haluat panostaa ja syventää hahmoihin, kuten huomasin yodia (XD) lukiessani, esimerkiksi ne elokuvat.
On myös totta, että jos olet tottunut D:n kohdalla siihen, miten minä olen luonut hahmot, on vaikea lähteä muokkaamaan niitä toisenlaisiksi. Sama koskee D:n lisäksi varmasti myös gaze- ja diru-ficcejä, joissa on omaksuttu jokaiselle ihmiselle se oma “rooli/persoona”. Itse kuitenkin olen ottanut tuon genren AU sellaisena, että saan muokata hahmoja ihan miten lystää, minkä takia en ole ottanut stressiä tai muutakaan hahmojen luonteista tai siitä, miten uskollisia ne ovat oikeille ihmisille.
Kuule, jos esimerkiksi kysyisit lupaa, että saatko “kopioida” hahmoni, antaisin sinulle toki siihen luvan, mikäli tosiaan kysyisit. Ilman lupia kopioiminen tuntuisi minusta ikävältä (ja olisi vaarallistakin muutaman kaverini takia, jotka ovat välillä vetäneet herneen nenäänsä turhistakin asioista). Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että päätit tehdä hahmoista omanlaisesi ja olen aivan varma, että onnistuit tekemään D:n jäsenistä erinomaiset tarinaasi^^
(Ja nyt tiedän, kehen turvaudun jos/kun tarvitsen tietoa X Japanin jäsenistä XD On nimittäin ollut mielessä pari tarinaa, joissa pari bändin herraa olisi hiukan enemmän mukana. Mutta voisin kuitenkin nyt kysyä jäätyäni miettimään asiaa kaverini kanssa, että minkä ikäinen Heath on nyt?)

Olet tuossa kohdassa kyllä oikeassa -.- Varsinkin, jos kyseessä on kohtaus, joka olisi älyttömän hieno/mahtava/päätä huimaava, mutta sitten *rumpujen päristystä* ei ole siihen sopivaa tarinaa. Omaksi onnekseni olen yleisesti ottaen onnistunut pitämään sellaiset kohtaukset poissa mielestäni tai saanut liitettyä ne johonkin tarinaan, mutta tulevaisuudesta ei koskaan voi olla varma.

HAA!
I KNOW THAT GUY! Kaverini katseli joskus hänen videoitaan youtubesta aika paljon ja pakko itsekin sanoa, että taitava herra kyseessä. Olin muuten jo ehdottomassa sellaista vanhahtavaa ficciä sinulle kirjoitettavaksi XD
Ymmärrän hyvin kokemaasi ja tuskaasi, koska historiallisissa tarinoissa on pakko olla taustatietoa enemmän kuin sen yhden lukiokirjan kappaleen verran, varsinkin kun keskittyy tiettyyn alueeseen, kuten teatterimaailmaan.
Olen kuitenkin ylpeä sinusta, ettet kirjoita ja postaa kaikkia tarinaideoitasi lafiin ja sitä myöten sitten jatka niitä epätasaiseen tahtiin, keskeytä ja aloita uutta. Minusta sinulla on sen verran peräänantamattomuutta, että teet ensin vanhan työn loppuun ja aloitat sitten uuden. Toivotan siis onnea enkä pistä pahitteeksi, jos kirjoitat muutaman oneshotin välissä^^
Ollaan sitten yhdessä viisikymppisiä lafilaisia XD

Auts, ei sinulla tosiaan ollut helppoa sen kuuleminen ja ymmärrän, mitä tarkoitat. Varmasti minullakin tulee olemaan tuollaisia ajatuksia ja tunteita, kun/jos D hajoaa. Olet varmasti kuitenkin iloinen siitä, ettei bändin hajoamisessa ole ollut samanlaista tappelemista ja riitaa, kuin mitä esimerkiksi Vidollin kohdalla on ollut, mikä on hyvin ikävää. Hienon bändin lopettamista kuuluisi surra, eikä etsiä syyllisiä tai muuten miettiä, kenen jäsenen niskaan puretaan kaikki oma huono olo. Näin sivullisen silmin Kagrra,n hajoaminen on tapahtunut nätisti, mutta korjaa, jos olen väärässä.
Uskon, että Izumin viesti ei ollut mukavaa luettavaa, jos tämä oikeasti olisi halunnut jatkaa ja uskoi, etteivät he olleet vielä saavuttaneet kaikkea. Enkä myöskään ihmettele, jos kirjoitusinto on laskenut.
Olet varmaan kuitenkin ihan hyvilläsi siitä, että Isshi on yhä tekemässä musiikkia ja aloittanut ilmeisesti jonkinlaisen sooloprojektin?

Mitä näin pikaisesti osaan sanoa, tykkään X:n V.I:stä (kai se meni noin? joka tapauksessa se saw:n tunnari), tears (vaikken aluksi siitä pitänyt), endless rain ja tietenkin art of life. Kyllähän Toshin ääni noissakin hiukan särähtää välillä korvassa, mutta yritän keskittyä yleensä kokonaisuuteen.

Hmm… On noissa kampauksissa, lähinnä ponihännässä jotain samankaltaisuutta. Muuten näen heidät aivan liian erilaisina juuri siksi, että Teru on suurisilmäinen peura tai enkeli, joka sulattaa ihmisten kivikovat sydämet ja saa tytöt huokailemaan ihastuksesta, kun pojat murahtelevat kateudesta. Hide-zou on se synkkä, miehinen ja tietyllä kovakasvoisuudellaan mysteerinen ja puoleensa vetävä, että sanoisin ihmisten pikemminkin tuntevan häntä kohtaa kunnioitusta (kunnes Hide-zou avaa suunsa ja alkaa pelleillä XD). Eli sinänsä Hide-zou tosiaan olisi se pahakaksonen XD
Pakko sanoa, että mielleyhtymäsi ovat mielenkiintoisia, sekä hauskoja XD Ei minulla ainakaan ollut tylsää lukea niitä täällä päässä, mutta ihan hyväntahtoisesti täällä nauran.

Minä taas pidin enemmän the name of justicen lookista, koska en vain päässyt yli naisellisesta Asagista… Ei, siinä kohdassa tehtiin suurta syntiä. Onhan tuossa fantasiateemassakin omat muttansa, kuten se Hide-zoun asussa ollut väriyhdistelmä, ja asut tekivät herroista mielestäni liian paksuja ja Hirokille ei sovi kiharamainen braveheart-tukka, mutta jokin niissä viehätti minua. Minä tosin pidin Tsunesta ihan miehenä, mutta en lähde hänestäkään valittamaan (varsinkaan, kun saadaan Suomen maalle! BANZAI! <3)
Itse asiassa minullekin tuli tuosta herrasta mieleen Asagi, mutta myös Gackt, vaikka jälkimmäinen ajatus johtuu todennäköisesti fuurin kazan sarjasta.
Mitäs pidät sitten tästä uudesta Der köning der dunkelheit lookista? Itse pidin siitä kovasti, vaikka siinäkin mielestäni oli pari ongelmaa, mutta PV sai minut täysin rakastumaan lookiin (vaikka se ei tee minusta vieläkään sokeata). Mietin vain, miten Asagilta onnistuu lavalla heiluminen sen viitan kanssa, kun Kamijollakin tuntui olevan välillä hiukan ongelmia o.o

*reps*
En osannut ihan tuollaista reaktiota odottaa, mutta ainakin sain sinut odottamaan jatkoa.

Minusta alun piti olla kevyt kahdesta syystä. Halusin kertoa tietenkin siitä, mitä tuli tapahtumaan (Hide-zoun paluu, Hyden herääminen, Tsunehiton kamerafilmien hankinta ja haaremin lähteminen) ja samalla antaa edes hiukan helpompaa luettavaa, kuin mitä loppu oli. Pitihän sisarusten piikittelynkin päästä mukaan XD

Hienoa, että pidit tästä kohdasta ja siitä, miten Mana käyttäytyi Asagin ollessa puhelimessa tai miten herrat olivat vain lähekkäin. Halusin näyttää Manasta sen toisenkin puolen kuin kylmän jäätävän, etäisen. Olenhan minä kiinnittänyt huomiota siihenkin, miten Asagin luonteen takia vaikuttaa siltä, ettei parilla ole muuta yhteistä kuin seksielämä eivätkä he muuten ole lähekkäin. Vaikka Mana olikin sairaalassa Asagin tukena, näin tämän hetken tarpeellisena (koska en ole saanut tilaisuutta laittaa Manaa soittamaan sitä perhanan kallista flyygeliä ja istuttaa Asagia vain kuuntelemaan, koska näin he ovat viettäneet aikaa yhdessä). Hyvä tietää, ettei kohtaus ainakaan tuntunut liian irralliselta ja oudolta, vaan oli oikeastaan kaivattu.

*katsoo epäilevänä päänsä lähellä olevaa kättä*
Koskahan se nyrkki mätkähtää…
Mutta hei, minähän paimennan kurittomia gangstereita, ja jos ne tottele, pää poikki ja pinoon. Kelpasiko selitys? Mikäli yhtään helpottaa, olen kyllä viimeaikaiset teoriatunnit kirjoittanut enemmän sitä fluffia kuin angstia (miten tässä nyt näin kävi?).

*tuijottaa Nightfallia ilmeenkään värähtämättä, nostaa limupullon huulilleen eikä päästä edelleenkään katsettaan irti*

En edelleenkään vain voi käsittää, miten Tatsuroun kuolema saattoi tulla puskasta, kun kaikki arvasivat Fu-kin ja Hyden kohdalla jotain tapahtuvan. No, ehkä sinä ja muut luotitte Tatsuroun tapaan hänen koneisiinsa, suojaansa sekä tietenkin järkeensä, vaikka toisin kävi.
Kiitos^^ Halusin tehdä tuosta Tatsuroun viimeisistä hetkistä ennen uhan saapumista jotenkin hauskan ja minusta hänen persoonaansa vain sopi ammattinimikkeillä kiroaminen. Kuulostavat ne paremmalta kuin kosmetologisanasto, joista kirosanoina voisin käyttää couperosaa, pustulaa ja vaikkapa teleagniaa, mutta… Tuen yhä sitä perkelettä XD

Olet sinänsä oikeassa, että Satochi olisi päässyt omin voimin Tatsuroun luokse, mutta toisaalta Tatsurou oli innoissaan ja sitä myöten kärsimätön, ettei jaksanut odottaa niin kauaa. On myös totta, etten sanonut missään vaiheessa kunnolla, kuka sieltä tuli, eli kyseessä saattoi olla Satochi tai joku muu. Kuka ja miksi ovat ihan aiheellisia kysymyksiä sitä myöten.
Älä nyt liikaa hajota päätäsi. Tarinassani ei kyllä valitettavasti ole yhtäkään hovimestaria, mutta henkivartijani melkein toimittavat samaa virkaa…
Hyvä pointti, että bakteerikammoinen Tatsurou ei varmastikaan kovin mielellään menisi minnekään varastoon, ellei olisi aivan pakko. Eri asia on kuitenkin se, tajuaako Asagi, Mana tai kukaan muu sitä tai edes riittävän ajoissa.

Kuulostaa siltä, että minun on vakavasti mietittävä lukijoideni mielenterveyttä, kun luvut ottavat noin koville… Hizakille kävi hiukan ikävästi eikä syyllistä saatu taaskaan selville - joudutte vartomaan seuraavaa lukua XP
Valitettavasti tuota puhelua ei kuullut Burutendoulla kukaan muu kuin Yoru ja Missi.

Kiitos virheistä, repesin kieltämättä aika pahasti tuolle yhdelle XD Meillä kummallakin taitaa olla korkkiruuvia kierompi mieli X)

Kuten olen sanonut aikaisemmin, ei minua haittaa yhtään se, että kirjoitat muustakin kuin tästä ficistä. Kyllähän minäkin kyselen asioita ja vielä jatkan, enkä hyppää vain suoraan itse lukua käsitteleviin asioihin.
Voi, jatkan toki, koulu ja elämä vain yrittävät ottaa minusta vallan, mutta pystyn vielä jonkin verran laittamaan kamppoihin. Mitä tulee demoneihin, kaksi demonia on aina parempi kuin yksi X) Uskoisin myös selviytyväni niistä, koska kaverini sanoi kerran, että toivottaisi muuten minut helvetin syvimpään rotkoon, mutta kuulemma jäädyttäisin koko paikan ja syrjäyttäisin saatanan…

Ole hyvä vain, toivottavasti et ole joutunut liian kauan odottamaan jatkoa.
Kiitos, tämä tuli tosiaan hyvään aikaan^^

Kiitos kommentistasi^^

Takuasa: …
Pidän sekä velvollisuutena että muutenkin kysyä, että olethan varmasti hengissä luku-urakkasi jäljiltä? Se ei nimittäin ollut mistään helpoimmasta päästä pituuden ja hahmomäärän takia. Nykyäänhän spinoffeja on kolme kappaletta, mutta suosittelen lukemaan sen lyhyimmän ensin, ja jos tartut noihin kahteen muuhun, ota osien välissä ihan kunnon tauot, ettet ylikuormita itseäsi.
Voin kuitenkin sanoa, ettei kommenttisi ollut sekava, vaan pelottavan selväjärkinen lukemisesi jäljiltä o.o

Uskon, että on raivostuttavaa, kun paljastan jotain teille lukijoille, mutta pidän hahmot täysin tietämättöminä, kuten tuosta Tatsuroun kuolemasta. Se on vähän sama asia, kun katsoisi leffaa ja haluaisi äkkiä alkaa huutaa päähenkilölle, että “ei, älä tee sitä! perkele, älä nyt pilaa kaikkea ja tapata itseäsi!”
Eiköhän se vihollinen selviä jossain vaiheessa tavalla tai toisella, toivottavasti haluat vielä ottaa selvää siitä^^

Miksi kaikki kuolevat? Koska ihminen ei ole kuolematon ja jokainen joutuu tavalla tai toisella maksamaan virheistään. Hizakille kostautui hänen tarpeensa suojella veljeään eikä ollut siksi riittävän varovainen. Tatsurou taas ei ottanut ensin selville, kuka vihollinen on, vaan odotti tietämättömänä, että vihollinen olisi vieressään. Tämähän tarina olisi opettavaisuudessaan mitä parhain lapsille kertomaan, että jokaisesta virheestään joutuu maksamaan tavalla tai toisella.

Ehkä pahinta olisi se, mikäli Satochi tosiaan olisi vihollinen/murhaaja, että hän on ollut Tatsuroun rakastettu. Ja rakastettu olisikin petturi… Uskoisin, että se on yksi pahimmista asioista, mitä ihmiselle voisi tapahtua (mutta ei ainakaan minun mielestäni pahin). Voi olla, että saisit selville miettimällä, kuka/ketkä ovat syyllisiä, tai minun kannaltani hyvä olisi, jos et saisi. Sen näkee vasta tarinan lopussa, miten käy.

Kiitos^^ Minusta kirjoittajan pitää aina tietää edes jonkin verran, mistä kirjoittaa, tai nähdä vaivaa ottaakseen siitä selvää. Joudun myöntämään, etten minäkään kaikkea tiedä (koska en ole vielä kertaakaan esimerkiksi ehtinyt käymään Japanissa), mutta yritän kerätä tietoa, että olisi edes muutama fakta, joihin nojautua. Hyvä, että selitykset ovat kelvanneet ja osoittautuneet hyödylliseksi - ilahduttavaa tietää, että tarinassa esiintyneet asiat, kuten Cottingleyn keijukaiset ovat olleet niin mielenkiintoisia kuin sivistäviä^^

Kiitos kovasti kehuista^^
Tiedän, että alussa on paljonkin virheitä ja minua jaksaa vieläkin ärsyttää se, ettei lafi anna minun enää korjata joitakin lukuja, koska niissä on liikaa merkkejä, vaikka tänne julkaistaessa lafi suostui ottamaan jopa 33 sivua, nykyään alle 15. On kuitenkin hienoa, jos virheet ovat todellakin vähentyneet ajan myötä - varsinkin, kun ensimmäiset luvut on julkaistu yli kolme vuotta sitten - kylläpäs se aika rientää *naur*

Olisihan se aika hätkähdyttävää laittaa joku noista kuolemaan, tai tapattaa kaksi tai kolmekin. On totta, ettet voi päättää, mitä minä teen juoneni takia, mutta ainahan sitä saa pyytää. Suosittelen kuitenkin, että uskaltaisit lukea tämän tarinan loppuun, koska tuskin minä kaikkia hahmojani tapan. Japania en kyllä ole räjäyttämässä, vaikka se olisi tällä hetkellä realistista, mutta tarinassani seikkaillaan pari vuotta ajassa eteenpäin.

Minusta on ihan hyvä, että kommentoit ja tämä on hyvä kommentti. Ilmaisit, mitä tunnet, pelkäät ja toivot, perustelit myös sanomisiasi. Oli tässä kyllä järkeäkin, ettei pidä pelätä sitä järjettömyyttä. Minä ainakin olen hyvin iloinen, että kommentoit^^
Ole huoleti, en ota stressiä. Minulla tosin kestää koulun ja töiden takia + spinoffien kirjoittamisen takia jatkon kanssa, mutta kyllä sitä tulee - hitaasti mutta varmasti d(^^)b

Kiitos kommentistasi^^

Drago: Tervetuloa siis lafiin ja on kunnia saada sinulta ensimmäinen viesti lafissa^^
Kiitos kovasti, ihanaa tietää, mitä ajattelet tästä tarinasta. Suosittelen lämpimästi, että kommentoit myös muille, koska sinulla on selvästi sanottavaa. Mitä tulee pituuteen, vaikka itse kirjoitan hehtaarikommentteja, en vaadi niitä itselleni, vaan otan kaiken pituisia kommentteja - ihan sellaisia, kuin lukijani haluavat antaa minulle^^

Ihanaa kuulla, että olet eläytynyt tarinaan etkä ole jäänyt mitenkään kylmäksi. Toivottavasti kaverisi ei kuitenkaan ole ihan täysin menettänyt hermojaan (parempihan olisi, jos hänkin alkaisi lukea tätä *naur*). Ainakaan sinulla ei ole käynyt aika pitkäksi, mutta toivon, ettet jatkossa menetä yöuniasi tämän tarinan takia. Kyllä ihmisten on syytä nukkuakin eikä vain miettiä tätä (vaikka suunnittelen itse tarinoitani nukkuessani).

Uskon, että näin monen luvun lukeminen on sinänsä mukavampaa kuin jatkon kärvisteleminen ja ainakin tässä vaiheessa on varmaa, että kirjoitan tämän loppuun (mikäli se on ollut kenellekään epäselvää). Luku-urakka on kyllä varmasti ollut aika rankka, että mietin kovasti, miten olet selvinnyt siitä hengissä ja samalla ihmettelen ihan hyvässä mielessä, miten ihmiset uskaltavat aloittaa näin pitkän tarinan julkaisemin vielä tässä vaiheessa.
Apua, en vieläkään tiedä, mitä sanoa kehuihin - muutakin kuin kiitos. Yritän kovasti pitää tarinani mielenkiintoisina ja samalla selvinä hahmoineen ja kuvailuineen. Toivottavasti pituus ei tule myöhemminkään ongelmaksi.
Hei, sinullahan on hyvä hetki nyt kommentoida muitakin tarinoita XD Ei ole pakko, vain ehdotus X)

En itsekään enää tiedä, mistä tämä yakuza idea lähti. Veikkaisin kuitenkin erään toisen ficin olleen pieni alulle panija ja mahdollisesti jostain tullut idea vain käski kirjoittamaan yakuzoista. Alku oli aika pitkäveteinen, mutta alut ovat muutenkin minulle aina vaikeita kirjoitettavia. Asagin ja Hide-zoun myötä pääsin itsekin vauhtiin^^
Suurin osa tarinan hahmoista on enemmän tai vähemmän tuntemattomampia artisteja. Ei siis ihme, jos et ole kuullut suurimmasta osasta mitään. Hyvä, että hahmolistan kuvat ovat olleet hyödyksi^^

Aa, meidän supersankarimme (joka ei sitä itse tajua) <3 Se saattaa näkyä, että rakastan hyvin paljon Hide-zouta niin oikeassa elämässä kuin tässä (vaikka herrat ovat aikamoiset vastakohdat toisilleen). Minusta Hide-zoulle vain sopii hiukan vakavampi, tyynempi luonne tasoittamaan Asagin leikkimielisyyttä. Hienoa, jos näit tuon käytöksen ja luonteen hyvänä.
Yritinhän minä hiukan peitellä sitä ilmiselvyyttä, että Hide-zou ja Seth päätyvät yhteen, mutta olihan se aika selvää. Mielestäni he ovat aika suloinen pari ja hienoa, että ainakin nautit lukemastasi^^
Todennäköisesti Fu-kin kuoltua Seth vain oli Hide-zoun tukena, lähellä ja vakuutti, ettei ollut menossa minnekään. Hän vain pysyi Hide-zoun rinnalla, koska sitähän tuollaisina hetkinä ihminen oikeastaan tarvitsee - varmuuden, ettei kukaan ole hylkäämässä ja jättämässä.
Kiitos, minustakin Hide-zou on ihana ja saa nähdä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan.

Jotenkin veikkaan, että Seth on pysynyt osalle ihmisistä sillä keskikohdalla. Ei ole inhottu, mutta ei ole täysin rakastettukaan, jos vertaa muutamaan muuhun hahmoon. Joillekin Seth on myös jäänyt vähän etäiseksi, mikä voisi olla se, mikset ihan heti häneen täysin lämmennyt. Seth on se perinteinen uusi tyyppi porukassa, joka on, kuten sanoit, pihalla asioista ja muutenkin hiukan sinisilmäinen viaton, mikä onkin hänen voimansa hahmona. Hauskaa, että tuo Sethin lempiampumiskohde on huvittanut X)

Kuinka ollakaan, meidän jokamiehen syliin mahtuva murmeli hyppää jälleen esiin XD Ruiza on ehdottomasti ollut tämän tarinan yksi suosituimmista hahmoista. Itseäni ilahduttaa se, miten hänen suoruutensa, putkiaivoisuutensa ja pervoutensa ovat viihdyttäneet ja naurattaneet lukijoitani^^ Ruiza on myös ollut yksi hauskimmista, suorastaan rentouttavan viihdyttävimmistä hahmoista, joita olen kirjoittanut. Hienoa, että Ruizan päähänpistotkin ovat hauskuuttaneet. Toivon kuitenkin, ettei toisissa tarinoissa mahdollisesti hiukan erilaisempi luonne huononna häntä hahmona ÄKT:n jälkeen^^

En sanoisi tässä olleen vielä mitään tylsää ihkuttamista, koska olet selittänyt, miksi olet pitänyt joistakin hahmoista, etkä vain sanonut “Hide-zou on paras - piste!” Et ole myöskään sanonut mitään ristiriitaista, joka olisi jättänyt minut miettimään, mitä tarkoitat.
Közi ja K ovat sinänsä mielenkiintoisia hahmoja. He ovat kylmiä, julmiakin halutessaan, mutta samalla heissä on jotain sympaattista. Todennäköisesti heidän vakavan jurouden läpi paistaa välittäminen läheisistään ja tietenkin eläimistä, jotka sulattavat heidän kovat sydämensä^^
Asagi on ehkä yksiä monitasoisempia, vaikeammin ymmärrettäviä hahmoja. En sinänsä ihmettele, jos sinua ärsytti hänen käyttäytymisensä, koska et ehkä ollut varma, missä kohtaa Asagi oli tosissaan ja missä ei (eikä varmaan halu omistaa Hide-zouta helpottanut tunteitasi). On kuitenkin ilahduttavaa, että Manan lähdön myötä sait Asagista kosketuspintaa ja opit pitämään hänestä^^
Die on suloinen, aloin pitää hänestä entistä enemmän, kun kirjoitin Tokion sydämiä^^

Kirjoittaessani yksi päätavoitteistani on saada lukijani tuntemaan tarinan myötä erilaisia tunteita, lähinnä samoja kuin hahmoni, mutta muitakin tunteita siinä sivussa (kuten suuttumusta jonkun puolesta). Olen hyvin iloinen, että olen onnistunut saamaan sinut nauramaan minun ja hahmojeni hulluille päähänpistoille, mutta myös itkemään ja suremaan, kun hahmoillani on ollut vaikeata. Mikään ei ilahduta enempää kuin tietää lukijoitteni kokeneen enemmän kuin pelkästään tietokoneen ruudun tuijottamista^^

Arvelinkin, että Tatsurou porhaltaa jostain esiin viimeisen luvun myötä. Hänen sadattelunsa sekä ammattitermejä täynnä olevat kiroukset huvittivat itseäni ja hyvä, että se nauratti myös sinua^^
En olekaan tullut ajatelleeksi sitä, että ehkä Tatsuroun ylihuolellisuus ja samalla vainoharhaisuus saivat ihmiset rennoiksi ja kenties varmaksi, ettei Tatsuroulle voi käydä mitään varmassa suojassaan. Toisin kuitenkin kävi ja älykkyys teki huolimattomaksi.
Aika moni on varmasti iloinen ja helpottunut, että se kamera kuvasi tapahtuman, kunhan joku vain osaisi löytää sen koneen sisältä.
On totta, että Tatsurou lyhentelee paljon viestejään, mikäli kykenee, mutta viesti tuli kuitenkin Tatsuroun kännykästä. En minä ainakaan mitään tajuaisi epäillä, jos joltain kaveriltani tulisi viesti, vaikka se olisikin hiukan poikkeava tyyliltään. Saa siis nähdä, miten käy.

Kamijon kuolema taisi olla monelle kova isku enkä voi sanoa sen kirjoittamisen olleen itsellenikään helppoa (onneksi kirjoitan tällä hetkellä spinoffia, jossa on Kamijo ainakin yhden luvun verran). Onneksi Asagilla tosiaan oli Mana tukenaan, mutta ei Mana pysty koskaan täysin korvaamaan Kamijoa tai parantamaan tämän lähdön tuomia haavoja. Haavat kyllä parantuvat, mutta jättävät arpia.
En nyt sanoisi, että tykkään siitä, mutta keksin vain juonia, jotka vaativat paljon uhreja.

Ei tämä kommentti ollut lainkaan sekava, vaan selkeä ja todella hyvä ensimmäinen kommentti täällä^^ Olen hyvin otettu kehuistasi enkä tiedä, miten paremmin niihin vastaisin kuin sanomalla kiitos - sanasi lämmittivät kovasti mieltäni.

Toivottavasti odotuksesi tulee palkittua seuraavassa luvussa. Jatkon kanssa on tosiaan kestänyt kiireiden takia, mutta en ole missään vaiheessa unohtanut tätä.
Saat toki etsiä virheitä, jos haluat, mutta valitettavasti en pysty korjaamaan kaikkia, koska lafi ei salli muokata joitakin viestejä.

Kiitos kommentistasi^^
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Aysha » To Huhti 21, 2011 6:26 pm

A/N: *käsi lennähtää haudasta esiin ja Aysha kaivautuu esiin mulkoillen vihaisena ympärilleen*
Ja minähän en suostu kuolemaan, ennen kuin olen, perkele, nähnyt D:n livenä! (ja saanut tämän tarinan valmiiksi!)

Tosiaan, siitä on pitkä aika, kun viimeksi päivitin tätä. Olen pahoillani siitä, että olette joutuneet odottamaan jatkoa ja päivityksiä. Toivottavasti spinoff Tokion sydämet on edes jotenkin helpottanut odotustanne.
Koulukiireet eivät sitten ota helpottuakseen. Jouduin mm. tekemään erään parityön lopulta yksin, kun parini päätti lopettaa koulun kesken kaiken. Koulu ei anna myöskään armoa ja tässä porhallan työharjoittelussa sekä teen yhä ainoata palkkatyötäni. Nytkin olen tehnyt 11 päivää putkeen töitä, ensin viisi arkipäivää työharjoittelua, sitten koko viikonloppu palkkatyötä ja sitten neljä päivää taas työharjoittelua eikä unohdeta ensimmäisen työharjoittelupäivän jälkeistä palkkatyötunteja tai keskiviikon Miyavin keikkaa.
Kyllä, kiirettä on pitänyt liikaakin. Toivottavasti sitten kesällä on enemmän aikaa keskittyä kirjoittamiseen.

Vauhtiani hidastaa myös se, että kirjoitan tässä samaan aikaan muutamaa spinoffia (yhtä kirjoitan koneelle, toista paperille ja olen edennyt lukuun kolme^^ + kännykkään kirjoittamani tarina) ja yritän viedä niitä eteenpäin, samoin kuin tätä tarinaa. Juonet ja tapahtumat ovat kuitenkin vaikeita, ettei niiden kirjoittaminen ole mitenkään helppoa.

Mutta nyt itse lukuun… Mitähän siitä voisin kertoa paljastamatta liikaa. Tietenkin toivon kommentteja, koska tämä ei ollut helppo luku ja se saattaa näkyä selvästi. Tein jälleen parhaani ja yritin tehdä sen yksinkertaisen selväksi, mitä tulee tapahtumaan, mutta hahmot eivät olleet aina kovin tottelevaisia eivätkä tapahtumat ole helppoja kirjoittaa. Elokuvana tai tv-sarjana kaikki olisi ollut paljon selkeämpää.
Kun olette lukeneet tämän luvun, olisi ihan mukavaa, jos kuuntelisitte tämän kappaleen, koska mielestäni se sopii jollain tapaa itse lukuun. Toivon kuitenkin, että kuuntelette sen tosiaan vasta luettuanne, ettekä ennen sitä - vihjaa muuten liikaa tapahtumista, ainakin minun päässäni.

Toivottavasti pidätte luvusta^^


61. Ansa laukeaa

“Täällähän on suorastaan ruuhka-aika”, Asagi henkäisi kummastuneena, kun katsoi limusiinin ikkunasta ulos.
Közi kaartoi autollaan todella suuren varastorakennuksen pihaan aikoen parkkeerata varjoihin, joissa oli useampi auto kaikkien yllätykseksi. Henkivartija hidasti entisestään vauhtia, kunnes lopulta pysähdyttiin. Hindu kushin miehet nousivat ensimmäisinä autosta ja jäivät seisomaan paikoilleen unohtaen sulkea ovet ja nojautuivat niitä sekä kattoa vasten kurtistaen kulmiaan ihmetellen autojen määrää. Kaksikko vilkaisi toisiaan kysyvästi, mutta paiskasivat hetken päästä etuovet kiinni irokeesipäisen siirtyessä päästämään johtajansa ja tämän sulhasen ulos. Yakuza nousi limusiinista astuen samassa sivummalle ja ojensi kätensä auttaakseen vaatesuunnittelijan seisomaan vierelleen.
“Miten täällä on näin paljon autoja?” siniharmaasilmäinen kallisti päätään miljonäärin laskiessa pikaisesti autojen määrää.
“Se on hyvä kysymys - kuusi viiden istuttavaa henkilöautoa on aika paljon”, mustatukkainen myönsi huitaisten hiuksiaan silmiltään.
“Ketkä täällä ovat?”

“Ruiza”, kuului lyhyt, ytimekäs vastaus, mikä sai rikollisjärjestön johtajan ja entisen vakoojan hätkähtäen katsomaan vierelleen.
Közi risti kätensä rintakehälleen K:n osoittaessa etusormellaan kauimmaista, hopeanharmaata avoautoa, jonka katto oli vedetty ylös. Hetken aikaa miesten oli tuijotettava pimeyteen tutkiakseen urheilullisen auton muotoja, ennen kuin mafiapomo ja tämän rakastettu tunnistivat kyseessä todellakin olevan Ruizan oma rakas ajokki, joka oli onnistunut selviämään varsin pitkään naarmuitta omistajansa hurjasta ajotavasta huolimatta.
“Niin - tämähän taisi olla se varasto, jonne Ruiza oli suunnitellut siirtävänsä mahdollisimman pian aseita tulevaa varustautumista varten, kunhan saa järjesteltyä paikkaa”, pantterimainen muisti samassa kääntyen katsomaan taakseen autonsa yli kauempana olevaa metalliseinäistä hallia.

Seinät olivat harmaat ja hyvin korkeat, yli kahdenkymmenen metrin korkuiset ja katto oli tummemman harmaata peltiä, jotka nousivat pehmeän viistosti, että olisi voinut melkein puhua tasakatosta. Ikkunoita, joista loisti jonkin verran valoa, oli ainoastaan ylhäällä katonrajassa ja ne olivat lähinnä pitkiä eivätkä kovin isoja. Piha oli todella suuri ja kauempana oli muita täsmälleen samanlaisia rakennuksia, joiden tonttien rajoilla kulkivat suunnilleen kaksi ja puolimetriset verkkoaidat, etteivät edes Közi ja K pystyneet kurkottelemaan niiden yli, vaikka rajojen yli pääseminen ei olisi tuottanut kaksikolle ongelmia - kuten ei niiden kaataminenkaan. Varastoalue oli sopivan syrjässä kaupungin reunalla ja nyt illalla lähes autio, kun kaikki varastotyöntekijät olivat poissa. Tietenkin joissakin pihoissa kulki vartijoita tai osa palkatuista miehistä istui pomojensa käskystä tiiviisti kuorman päällä pelaten korttia, mutta kyseinen rakennus ja kaksi lähintä hallia oli vuokrattu Osakan herralle parilla salanimellä eikä täällä ollut muita vartijoita kuin mafiamiehiä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, eli ilmeisesti mustatukan alaiset, kuten asevastaava, olivat varmaankin sisällä hallissa, koska sieltä tosiaan loisti valoa. Viileä tuuli pyöritteli heidän hiuksiaan ja puhalsi kauempana mukaansa lehtiä sekä muuta roskaa. Taivaalla liikkui pari pilveä, jotka peittivät kuunsirpin luoden maisemaan hämäryyttä. Lähiympäristöstä ei kuulunut lainkaan ääniä - vain kauempaa kaikuna muun kaupungin yöelämä. Ilmeisesti rakennuksissa oli kaikeksi onneksi todella hyvät seinät, jotka pitivät suurimman osan äänistä seinien sisäpuolella.
“No, mennään halliin - Tatsurou todennäköisesti on jo siellä”, Asagi sanoi viimein saaden kolme muuta nyökkäämään.

Nelikko kiersi limusiinin ja lähti kävelemään kohti suurta rakennusta. Jotenkin tavanomaisuudesta poiketen Mana ei pitänytkään sulhastaan käsivarresta kiinni eikä toinen edes taivuttanut kättään tarjotakseen itseään pideltäväksi. He kyllä kulkivat toistensa rinnalla, mutta kummankin kädet olivat sivuilla. Naamioitunut puristi käsilaukkuaan kylkeään vasten tarkkaillen silmäkulmistaan sivuilleen, vaikka kävelikin muuten pää ylpeästi pystyssä. Pantterimainen kosketti hellästi tummanharmaan liituraitatakkinsa sivustaa tuntien nopeasti Smith & Wessoninsa, johon saattoi luottaa mahdollisten ongelmien ilmetessä. Eivät he, kuten eivät jokaisen aseensa tiedostavat henkivartijatkaan, uskoneet minkään uhkaavaan tapahtuvan, mutta yöllä ja sen tuomalla pimeydellä oli tapana tehdä ihmisistä varovaisempia ja epäluuloisia - eivätkä tavallista vaarallisemmat ajat helpottaneet mielialoja. Tuuli puhalsi melkein kaikkien hiukset hiukan sekaisin, vain K:n useilla muotoilutuotteilla laitettu irokeesi pystyi taistelemaan jollain tapaa luonnonvoimia vastaan, vaikka hujoppien pitkien nahkatakkien helmat lennähtelivät lujan ilmavirtauksen ja askeleiden ansiosta.

Ilman suurempia vaikeuksia miehet pääsivät varaston eteen pysähtyen hetkeksi yli kolmimetristen, metallisten liukuovien vierelle katsoen suoraan ylöspäin. Ovet eivät olleet kunnolla kiinni, koska kapea valojuova pääsi pienestä raosta ulos valaisten hiukan yötä ja miljonäärin mustaa nahkakenkää. Pieni rako ei kuitenkaan ollut syy, miksi mafiamiehet pysähtyivät, vaan oven takaa kuuluva kiivas puhe.
“Helvetti, ei sillä meidän nerollamme ole kaikki kohdallaan aivokopassaan!” kiihtynyt, tupakoiman tummentama ja karhentama tuttu ääni karjui vimmoissaan.
“Jos sinä et kerran ole tullut väärään paikkaan, hänen koneissaan on pakko olla jotain vikaa! Miksi perkeleessä se mies käski sinun muka tulla tänne, kun tietää aivan hyvin, että minä teen täällä töitä!? Mikä piru Tatsuroun aivoja vaivaa!?”
“En tiedä Tatsuroun aivokapasiteetista, mutta olen enemmän hämmästynyt siitä, että teet kerrankin töitä etkä iske jokaista ympärilläsi olevaa miestä”, kuului syvä, varma ääni, jonka ulkona seisoskelijat myös tunsivat.
“On kuitenkin itsestään selvää, ettei huutamisesi auta yhtään meitä kumpaakaan. Olen soittanut jo kahdesti sinun suunsoittosi aikana Tatsuroulle, mutta hän ei ole vastannut kertaakaan. Voimme vain odottaa, että hän soittaa kohta takaisin tai tulee itse paikalle selittämään, mistä on kyse.”

“Hide-zou?” mustasilmäinen henkäisi kuuluvasti silkasta hämmennyksestä.
Közi vei välittömästi kätensä liukuovelle työntäen vasemman puoliskon syrjään. Tämä teki riittävän suuren kulkureitin, että pääsi itse työtoverinsa kanssa sivuittain rakennuksen sisään rikollisjärjestön johtajan, joka astui sisälle heti punapään perässä, ja entisen soluttautujan mahtuessa kulkemaan ilman vartalon kallistamista. Mustahiuksinen käveli heti rakkaansa perässä halliin K:n käydessä tiukalla haukan katseellaan vielä pihan läpi, ennen kuin hivuttautui itselleen kapeasta oviaukosta sisään.

Koko varastorakennus oli yhtä laajaa tilaa. Korkeassa katossa kulki teräksisiä tukipalkkeja, joihin oli kiinnitetty roikkumaan kymmenittäin lamppuja, joista pääasiallisesti oven puoleiset olivat päällä luoden kirkasta valoa ympärilleen. Seiniä pitkin kulki ylempänä kaksi ritilämäistä kulkureittiä, jotka veivät toisessa päässä pimeämpänä olevalle kahdelle tasolle. Kummassakin päässä hallia oli kahdella puolella jyrkät portaat, ettei niitä pystynyt juoksemaan ylös tai alas taittamatta todennäköisesti kaatuessaan niskojaan nurin. Lattia oli harmaata, jossain määrin pölyistä ja epätasaista betonia koko matkalla pitkää rakennusta toiseen päähän asti. Halliin oli tuotu useita suuria laatikoita, jotka olivat hiukan puoltatoista metriä korkeammat ja tehty puisista laudoista, sekä metallisia, tummansinisiä umpinaisia lavoja, jotka olivat hiukan Köziä ja K:ta korkeampia. Puulaatikot olivat parin, kolmenkymmenen metrin päässä ovesta ja aseteltu eräänlaisiin useamman metrin välein oleviin ryhmiin, koska olivat neljässä kasassa sekasortoisessa rivissä, vaikka kaikkein vasemmanpuoleisin - lähimpänä seinää - olikin enemmän rykelmä kuin rivi. Pikaisella vilkaisulla Hindu kushin miehet tekivät pikalaskelmana, että esillä oli 17 laatikkoa, jotka oli tosiaan tuotu varsin lähelle ovea, vaikka muuallakin olisi ollut paljon tilaa. Lavat taas olivat enemmän hallin toisessa päädyssä, olleet siellä kenties rakennuksen vuokraamisesta asti. Huomio kuitenkin kiinnittyi pois laatikoista lähemmäksi ovia - nimittäin suoraan nenän edessä olevaan miesporukkaan.

Selät heihin päin seisoi kolme miestä, joista kahdella oli siistit puvut ja kolmannella taas musta farkkutakki ja useammasta kohdasta kuluneet nahkahousut. Pidemmällä pukumiehellä oli punamustat, räikeät hiukset, jotka näyttivät varsin tuuheilta, koska olivat auki ja vielä kohotettu selvästi juurista. Kalliit, tyylikkäät vaatteet olivat tällä kertaa tummansiniset ja korostivat mukavasti hiuksissa olevaa punaista sävyä. Pikkuriikkisen lyhyemmällä pukumiehellä taas oli pitkät ruskeat hiukset, jotka laskeutuivat niskan takaa latvoista pehmeästi kaartuen peittämään metsänvihreän puvun takkia. Nahkahousuihin pukeutuneen hiukset sen sijaan olivat lyhyet, toisin kuin kahdella muulla, ja värjätty tuhkanvaaleiksi. Kolmikon edessä seisoi kymmenen mustiin ja tummiin vaatteisiin pukeutunutta miestä, joilla kaikilla oli raskaat, paksut takit ja tummat hiukset yhtä miestä lukuun ottamatta - sitä, joka seisoi porukkansa keskellä etummaisena ja vielä ruskeahiuksisen edessä.

Asagin, Manan, Közin ja K:n astuessa sisälle oven jäädessä heidän perässään auki, selin ollut kolmikko kääntyi ympäri kummissaan kymmenen muun vaivautuessa ottamaan vain kevyen sivuaskeleen tai kallistamaan päätään.
“Asagi?” Hide-zou, jonka pantterimainen oli tunnistanut pelkästä äänestä erään toisen miehen lisäksi, katsoi hämmästyneenä parasta ystäväänsä.
“Mitä sinä teet täällä?”
“Sitä minä ajattelin kysyä sinulta”, mustatukkainen huomautti kävellen seurueensa kanssa lähemmäksi.
“Minä taas ajattelin kysyä, että mikä ihmeen kansankokous tänne on tulossa!” Ruiza ärjäisi tuskastuneena ja raastoi vaaleita hiuksiaan.
“Ensin Hide-zou ja Seth lampsivat tänne, nyt sinä, Mana ja K & K! Kukahan seuraavaksi haluaa häiritä minua työssäni!? Jyou kaikkien jengiensä kanssa!?”
“Emme me tulleet tänne huvin vuoksi, Ruiza”, vaatesuunnittelija huomautti heidän liittyessä paikalla olijoiden seuraan mafian korkeampiarvoisten asettuessa pieneen rinkiin, kun tavalliset mafiamiehet jäivät seisomaan hiukan kauemmaksi ympärilleen.
“Tatsurou lähetti tekstiviestin ja pyysi meitä tulemaan tänne.”

“Niinkö?” Seth kysyi hämmentyneenä vilkaisten rakastaan selvästi pyörällä päästään.
“Koska Tatsurou lähetti myös Hide-zoulle viestin ja käski tulla tänne tapaamaan häntä. Me ehdimme jo kuvittelemaan, että löytäisimme Tatsuroun ydinvoimaloiden suojapuku päällään, mutta paikalla olikin Ruiza miehineen.”
“Siinä tapauksessa Tatsurou on antanut teille ihan väärän osoitteen!” asevastaava metelöi saaden alaisensa nyökkäämään myöntymyksen merkiksi.
“Ihan kuin se hullu haluaisi tulla tänne aseiden keskelle likaiseen varastoon, vaikka omistaisikin suojapuvun! Hänenhän pitäisi tietää, että olemme täällä aika kiireisiä, kun yritämme saada huomaamattomalla porukalla kerättyä tänne varusteita ja olemme saaneet vasta murto-osan osasen, koska emme halua herättää liikaa ulkopuolisten huomiota!”
“Tuskin nämä laatikot hirveästi herättävät huomiota, vaikka kannet avattaisiin”, kakkosmies pyöräytti silmiään ystävänsä meuhkaamiselle, koska tiesi päällimmäisessä kerroksessa olevan aina valetavaraa.
“Ainakin nyt voit uskoa, ettemme tulleet Sethin kanssa väärään paikkaan, kun kerran Asagi ja Mana ovat täällä Közin ja K:n kanssa.”
“Mutta mitä te kaikki edes teette tällä!?” aseiden salakuljettaja lähes ulvoi osoittaen toimitusjohtajaa.
“Sinä olet vain höpöttänyt, että `Tatsurou lähetti viestin ja teidän pitää tavata täällä´, mutta kukaan ei ole sanonut mitään miksi!”

“Tatsurou sai jotain selville - todennäköisesti se liittyy hyökkääjään”, yakuza puuttui puheeseen rauhoittelevasti ottaen jonkinlaisen johdon tilanteesta, ettei tulisi enempää riitaa.
“Ehkä hän löysi pankin kameroista Hyden kuristaneen miehen kuvan ja halusi valita turvallisen paikan, jossa näyttää sen meille.”
“Täytyy kyllä myöntää, että on kummallista, ettei hän vain kutsunut meitä luokseen”, siniharmaasilmäinen joutui huomauttamaan saaden vierelleen tulleen varkaan nyökkäämään.
“Mietin ihan samaa: hänen osastonsa turvallisempaa paikkaa ei varmaan ole koskaan keksittykään. Sitä paitsi siellä olisimme kaikkien koneiden keskellä ja voisimme tehdä suunnitelmia - lähettää kaikkien kännyköihin kuvat tyypistä, jos joku osaisi kertoa jotain”, avustaja lisäsi perään saaden rakkaansa mumisemaan kevyesti.
“Heti, kun tajusimme, minne olimme päätyneet, aloimme epäillä tulleemme väärään paikkaan tai Tatsuroun onnistuneen antamaan väärän osoitteen”, ruskeankellertäväsilmäinen kertoi mafiapomolle vilkaisten välillä muita asiaan eniten kuuluvia.
“Olen soittanut hänelle jo kahdesti, vaikkemme olekaan pitkään tässä olleet Sethin ja Taichin kanssa, mutta Tatsurou ei ole vastannut eikä soittanut takaisin.”

“Tuo kuulostaa oudolta, mutta jos hän on ajaa autoa, Tatsurou ei vastaa, mikäli hands-freensä on jäänyt pois matkasta”, Asagi huomautti saaden rakkaansa ja punamustahiuksisen tekemään kevyet äänet myöntymyksen merkiksi.
“Ihan kuin Tatsurou kykenisi ikinä unohtamaan jotain laitettaan - hänhän kantaa jatkuvasti mukanaan niin kännykkäänsä kuin hakulaitettaan”, Ruiza totesi sarkastisesti tietäen hyvin, millainen heidän nörttinsä oli.
“On myös eräs toinen ongelma”, kuului yllättäen matala, kivikova ääni.

Kaikkien katseet, jopa johtomiesten ympärillä seisseiden gangstereiden, kääntyivät välittömästi rikollisjärjestön johtajan rinnalle katsomaan K:ta.
“Tatsurou ei koskaan aja”, irokeesipäinen sanoi möreästi ristien tavallista synkempänä, suorastaan itseään suojelevasti kätensä rintakehälleen toverinsa tehdessä samoin.
“Satochi istuu aina ratin takana”, Közi jatkoi työparinsa puolesta kääntäen päänsä yllättäen hetkeksi selkänsä taakse raotetulle ovelle, mutta kääntyi sitten takaisin johtajansa puoleen.
“Tatsurou ei lähde minnekään ilman Satochia - saanut liikaa huonoja kokemuksia liikkuessaan yksin. Erityisesti liikenteessä, kun ihmiset eivät osaa noudattaa jokaista sääntöä yksityiskohtaisesti.”

“Olette kaikki kolme oikeassa”, yakuza nyökkäsi pienen hiljaisuuden jälkeen.
“Hide-zou, voisitko -”
“Ajattelin juuri samaa”, Hide-zou sanoi terävästi ottaessaan kännykkänsä esiin.
“Tämä alkaa mennä jo huolestuttavaksi.”
“Kyllä, varsinkin kun huomaan tämän olevan ilmiselvästi harvinaisen iso kutsuvierastapahtuma”, yllättävä naurahdus sai jokaisen kääntymään hätkähtäen ovelle osan mafiamiehistä tarttuessa vaistomaisesti pistooleihinsa.

“Rauha, se olen vain minä”, Tsunehito sanoi nopeasti kohottaen käsiään antautuvasti ylös, että kaikki näkisivät, ettei käsissä ollut aseita, vaikka he olivatkin ystäviä.
Teko ja itse mies saivatkin kaikki huokaisemaan helpotuksesta ja aseensa esiin vetäneet laittamaan pistoolinsa takaisin piiloon.
“Tsunehito, mitä sinä teet täällä?” Ruiza hätkähti ja rymisti samassa rakkaansa luokse miesjoukon läpi.
“Eikö sinun pitänyt mennä töiden jälkeen kotiin?”
“Niinhän minun piti, mutta sitten sain Tatsuroulta tekstiviestin, jossa käskettiin tulemaan tänne”, etsivä kertoi, kun vaaleampi pysähtyi eteensä.
“Kuten ilmeisesti muillekin täällä”, tämä lisäsi vilkaisten hallissa olevia miehiä.
“En minä vain mitään viestiä ole saanut, vaan Tatsurou on päättänyt järjestää epämääräisen kansankokouksen häiritäkseen minun työntekoani!” asevastaava valitti suureen ääneen kaapaten mustaan pitkään takkiin pukeutuneen kainaloonsa.
“Miksi aina minä!?”

“Äläs nyt vaahtoa siinä - et sinä oikeasti ole kaiken keskipiste, vaikka joskus tunnut uskovan niin”, sinisilmäinen huomautti sarkastisesti vilkaisten vierelleen, mutta vakavoitui sitten.
“Tosin, sanoissasi on kyllä jotain järkeä…”
“Niissähän on aina järkeä! Varsinkin niissä tärkeimmissä sanoissani!” aseiden salakuljettaja huudahti, mutta ilmoitus jätettiin huomioimatta, kun laihin vei kätensä tämän selän taakse kiskoen mukanaan takaisin sisimpään rinkiin.
Shut up, Ruiza, meillä on muutakin mietittävää nyt kuin seksi ja työsi”, Tsunehito komensi ja vilkaisi nopeasti rannekelloaan.
“Tässä on alle viisi minuuttia Tatsuroun antamaan kellon aikaan - entä teillä?”

“Sama täällä”, Hide-zou huomautti, kun rakkaansa näytti hänelle omaa kelloaan kännykästä.
“Todennäköisesti minulle ilmoitettiin sama aika kuin teillekin”, Asagi henkäisi vaivautumatta edes vilkaisemaan kännykkäänsä tai kelloaan.
Közin ja K:n kevyet nyökkäykset kertoivat, että heille kaikille, lukuun ottamatta Ruizaa ja tämän miehiä, jotka olivat olleet jo paikan päällä, oli annettu sama kellonaika. Heidän kaikkien kaipaamaa miestä ei vain näkynyt missään, mikä tuntui kummalliselta. Yleensä hakkeri pyrki olemaan ajoissa paikalla, ja toiseksi informoimaan kaikkia siitä, mitä oli luvassa ja ketkä kaikki olisivat tulossa.
“Tässä alkaa olla jotain mätää”, kakkosmies sanoi matalasti vieden kätensä takkinsa sisään.
“Tai on ollut jo hetken. Tämä ei ole Tatsuroun tapaista - jokin on pahasti pielessä.”

Sanojensa myötä ruskeahiuksinen astui vaistomaisesti lähemmäksi rakastaan, aivan kuin olisi kyennyt jotenkin Sethin kyljessä suojelemaan tätä paremmin. Ruiza veti pistoolinsa housuistaan, päästi irti etsivästä ladatakseen aseen ja napsautti varmistimen pois päältä napaten sinisilmäisen jälleen turvaan kainaloonsa.
Myös yakuza asettui lähemmäksi Manaa, kun naamioitunut otti laukustaan esiin pienen revolverin, vaikka laskikin kätensä alas kätkien aseen osittain hameensa laskoksiin. Ihan kuin johtoportaan sanat eivät olisi olleet tarpeeksi, teot saivat heidän ympärillään olevaa kymmenen mafiamiestä, asevastaavan alaiset ja ilmiselvästi ruskeankellertäväsilmäisen kuskina olleen, vetämään pistoolinsa lopullisesti esiin ja kääntymään rakennuksen ainoata, selkeätä ovea kohti, kuin olisivat odottaneet koska tahansa vähintäänkin armeijan tankkerin rymistävän siitä läpi. Közi ja K sen sijaan eivät vaivautuneet kääntymään ympäri ovelle. Herrat vain napsauttivat pitkien nahkatakkiensa alle jäävien reisikoteloidensa napit auki, jotta aseiden esiin kiskominen olisi nopeampaa. Muuten nämä sitten jäivät vain seisomaan paikoilleen käsien roikkuessa rennosti vartalon sivuilla, mutta katseet ja ilmeet eivät olleet rennot, vaan harvinaisen tiukat ja terävät, kun Hindu kushin miehet jäivät tarkkailemaan hallia ja rakennuksen toista päätä, vaikka eivät nähneetkään vielä mitään vaarallista tai epäilyttävää, vain yhden avonaisen ikkunan ylimmällä tasolla.

“Jos Tatsurou ei ilmesty tai soita tässä muutamassa minuutissa, me kaikki häivymme täältä”, pantterimainen murisi matalasti saaden kaikkien niskakarvat vielä enemmän pystyyn.
“Kaikki lähtevät autoille ja ajavat pois samaan suuntaan. Varusteet saavat jäädä tänne silläkin uhalla, että ne viedään - meitä on liian vähän, että voisimme viedä ne mukanamme enkä halua kenenkään ottavan riskejä.”
“Osa tavaroista kannattaisi ottaa mukaan”, asevastaava ei ollut täysin samaa mieltä.
“Vaikka tässä ei olekaan kaikkia aseita, en haluaisi antaa vihollisellemme edes yhtä pistoolia tai lipasta.”
“Ei - emme voi ottaa riskiä, että meidän kävisi huonosti”, mafiapomo sanoi lujasti astuen pois heidän pienimmästä ringistään.
“Meidän on järjestäydyttävä ja valmistauduttava lähtemään ul-” puhe keskeytyi yllättäen, mutta toisella tavalla kuin väki oli odottanut.

Hallin täytti synkkä melodia, kuin varjoista olisi ilmestynyt manalan oma orkesteri soittamaan kaunista, vaarallista säveltä. Todellisuudessa ääni kuitenkin kuului aivan muualta eikä todellakaan ollut minkään yhtyeen soittama, vaan kuului teknisestä laitteesta ja vielä mustasilmäisen takin taskusta. Hetken aikaa kukaan ei osannut tehdä mitään, vain tuijottaa yakuzan lantion seutua ja erityisesti hiukan värisevää vaatetta, kun puhelin pirisi kuuluvasti. Musiikki jatkoi etenemistä omaan rytmiinsä, mutta vasta useamman sekunnin päästä Asagi tajusi napata puhelimen käteensä ja napsauttaa simpukkamaisen esineen auki nähden loistavalta ruudulta soittajan nimen.
“Satochi”, kevyt henkäys sai jäykistyneet olkapäät rentoutumaan ja jokainen vilkaisi helpottuneena toisiaan.
Kaikki olikin hyvin. Tietokone-ekspertti soitti ja aikoi kertoa, että oli avustajansa kanssa matkalla ja hiukan myöhässä tai sitten tämä käskisi tulemaan johonkin toiseen paikkaan. Niin uskoen Osakan herra painoi vihreän luurin kuvaa ja vei puhelimen korvalleen pienen ystävällisen, mutta samalla hiukan turhautuneen hymyn kaartuessa suupieleen.

“Vihdoin ja viimein teistäkin kuulee jotain - mikä teillä kahdella oikein kestää? Unohduitteko kutemaan sinne ilman minua?” yakuza huomautti leikkien loukkaantunutta.
“Se saatanan paskiainen tappoi Tatsuroun!” kuului luja karjaisu, joka lopussa muuttui itkuiseksi kiljaisuksi pysäyttäen melkein kokonaan Kuro Kagen jäsenen sydämen.
“Helvetti! Minä tapan sen murhaajan itse etkä sinä pysty estämään minua!” hillitön itku sai miljonäärin ihon muuttumaan harmaaksi.
“Minun Tatsurouni…”

Pantterimainen käänsi avuttomana päätään ystäviään ja rakastaan kohti katsoen heitä hämmentyneenä, kuin joku olisi kopauttanut kivenmurikalla takaraivoaan. Hide-zoun äskeinen helpottunut ilme katosi yhdessä sekunnin murto-osassa ja ahdistus valtasi sielunpeilit, kuin mies olisi jotenkin onnistunut lukemaan entisen rakkaansa ajatukset tai kuulemaan puhelimesta ruskeatukkaisen itkun sekaisen huutamisen. Mana taas puraisi huultaan ja näytti siltä, kuin ei olisi ollut lainkaan varma, mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Eivät Ruiza, Tsunehito tai Seth olleet sen parempia. Kolmikon ilmeet lopahtivat asevastaavan katsoessa merkitsevästi vuosien takaista ystäväänsä yrittäen äänettömästi painostaa toista kertomaan, mistä oli kyse. Sinisilmäinen katsoi epävarmuudelleen tukea hakien ensin rakastaan, mutta sitten punamustahiuksista, joka taas kääntyi tapittamaan teräväpiirteistä vastausten toivossa. Közi ja K vilkaisivat johtajansa kasvoja, mutta kääntyivät sitten kokonaan pois tästä katsahtaen ensin mafian alaisia, jotka roikottivat ihmetellen aseita käsissään. Kevyesti henkivartijat vain nyökkäsivät toisilleen punapään kääntyessä tarkkailemaan ovia, kun piilolinssiä käyttävä jäi tarkkailemaan muuta hallia antaen katseensa käydä läpi kaikki laatikot ja toisessa päässä olevat metallilavat.

“Anteeksi, Satochi, mutta mitä sinä sanoit?” rikollisjärjestön johtaja yritti saada ääntään takaisin kuuluville, kun alaisensa sanat pääsivät viimein aivojen suojamuurin läpi.
“Tapat murhaajan… Enkä pysty estämään sinua… Tappoi… Tatsuroun?” mustat silmät suurenivat pelkästä kauhusta, joka levisi muutaman sanan avulla kaikkiin ympärillä oleviin miehiin.
“Onko Tatsurou kuollut?”
“On - niinhän minä äsken kerroin!” hakkeri huusi raivoissaan äänen hajotessa puhelimessa ilkeäksi vinkunaksi.
“Minun Tatsurouni… En olisi saanut jättää häntä yksin…”
“Mutta miten se on mahdollista…” Pantterimainen kohotti vapaan kätensä ohimolleen, kuin teko olisi selventänyt ajatuksiaan.
“En pysty estämään sinua tappamasta murhaajaa… Mistä edes tiedät, kuka tappoi hänet? Miten se tyyppi edes pääsi Tatsuroun osastolle?”

“Tatsurou oli asentanut poissa ollessani kameran tänne ja nyt tuijotan hänen vieressään sen paskiaisen kasvoja tietokoneen ruudulta”, Satochi puhui matalasti, tällä kertaa vailla itkun tuomaa sekasortoa.
Tämä tunsi suunnatonta vihaa, koska jokainen sana tärisi raivosta.
“Kaiken sen jälkeen, mitä me -”
“Hetkinen!” Asagi huudahti saaden ympärillään olevat miehet hätkähtämään lujasti.
“Sinä tiedät, kuka tappoi Tatsuroun?” luja ääni sai kakkosmiehen ja entisen soluttautujan ottamaan askeleet lähemmäksi mustatukkaista kummankin tarttuessa lujasti yakuzaa hartioista.
“Sinä tunnet hänet!?”

“Totta kai tunnen ja nyt toivon, etten tuntisi”, tietokone-ekspertti murisi verenhimoisen koiran tapaan, vaikka varmasti vuodatti yhä kyyneliä.
“Satochi, kuka hän on!?” mafiapomo karjui kiihtyneenä käden puristaessa valkoisena kännykkää, kun sylkipisarat lennähtivät sanojen voimasta ilmaan.
Kuka!?”
“Hän on -” ruskeatukkainen aloitti, mutta samassa ääni loppui kevyeen napsahdukseen.

“Satochi?” pantterimainen huhuili säikähtäneenä.
“Satochi? Satochi!?”
“Mitä nyt?” Mana kysyi terävästi, kun miljonääri otti luurin pois korvaltaan.
“Perkele!” pidempi kuitenkin kirosi tuskin edes tajuten sitä, että sulhasensa kysyi juuri jotain.
“Älä vain sano, että puhelimestasi loppui akku!” Hide-zou karjaisi varomattomasti yakuzan korvaan saaden toisen kiroamaan vielä lisää.
“Ei, vaan yhteys katkesi!” miljonääri ärjäisi takaisin ja painoi muutamaa nappia.
“Soitan hänelle saman tien takaisin! Helvetti, hän tietää, kuka tappoi Tatsuroun! Hän tietää, kuka on vihollisemme!”
Mies vei luurin takaisin korvalleen ja kuuli samassa puhetta.
“Puheluunne ei juuri nyt saada yhteyttä, yrittäkää myöhemmin uudelleen.”

“Saatana!” mustasilmäinen karjaisi ja melkein viskasi puhelimensa betonilattialle.
“En saa Satochiin yhteyttä!”
“Minä soitan”, toimitusjohtaja nappasi taskustaan oman kännykkänsä.
Harvinaisen nopeasti liikemies haki matkapuhelimensa muistista heidän toisen hakkerinsa numeron ja painoi puhelimen soittamaan vieden kapistuksen korvalleen. Muutaman sekunnin ajan tämä seisoi selkä suorassa ylväänä kaikkien keskellä kasvot täysin tyyninä. Seuraavassa hetkessä kakkosmiehen kulmat kurtistuivat, kun harvinaisen hitaasti, suorastaan jäykästi käsi laskeutui alas ruskeankellertävien silmien katsoessa yllättäen laajentuneina puhelintaan.
“Seth”, voimakasleukainen sanoi painokkaasti rakkaansa nimen.

Seth ei sanonut mitään ottaessaan oman puhelimensa housujensa taskusta. Kenelläkään paikalla olijoista ei ollut hajuakaan siitä, olivatko nopeat teot ja vakaa ilme avustajan tottumuksia vai rakkaudesta syntyneitä. Sellaisiin kysymyksiin varas ei kuitenkaan vastannut mitenkään soittaessaan heidän kaikkien ystävälle toivoen saavansa yhteyden, kun johtajansa ja opettajansa olivat jo epäonnistuneet. Valitettavasti turhankin pian punamustahiuksinen joutui lopettamaan ravistaen synkkänä päätään.
“En saa yhteyttä - tässä paikassa on jotain vikaa, kun puhelimet eivät toimi.”
“Tässä paikassa ei ole mitään vikaa”, Ruiza väitti vastaan vaikuttaen melkein loukkaantuneen varastohallinsa puolesta.
“Olen ties kuinka monesti soittanut täältä Tsunehitolle ja ehdottanut puhelinsek-”

“ALAS!” luja, matala huuto kajahti kesken asevastaavan puheen lopettaen sen siihen.
Kukaan ei ehtinyt oikeastaan edes säikähtämään, vaikka K karjaisi keuhkonsa tyhjiksi astuen samaan aikaan Asagin ja Manan rinnalle painaen näitä hartioista alaspäin. Samaisella hetkellä Közi kääntyi vinhasti ympäri kiskaisten Hide-zoun ja Sethin mukanaan maahan Ruizan ja Tsunehiton tajutessa itse rämähtää alas, kuten melkein kaikki muutkin. Vain kaksi miestä oli epäonnekkaita, kun kuului neljä lujaa laukausta.
“Aargh!” yksi aseporukan miehistä karjaisi hätkähtäen lujasti taaksepäin, kuin olisikin perääntynyt epävarmoin askelin.
Toisen luodin iskeytyessä vartaloonsa mies kaatui maahan vertahyytävän huudon loppuessa siihen. Tämän toveri, joka itse asiassa oli suunnilleen Ruizan pituinen ja hiukan samannäköinenkin hiuskuontalon ollessa vain tumma, sai kaksi osumaa, kumpikin vatsaan tämän alkaessa kiljua ja huutaa tuntemastaan kivustaan. Muut eivät kuitenkaan voineet mitenkään helpottaa tai pelastaa toista ammutuksi tulemiselta. Näillä oli muutakin mietittävää.

“Äkkiä laatikoiden taakse suojaan!” Asagi karjaisi syöksähtäen matalana oikean puoleisimman laatikkokasan taakse Manan, Közin ja K:n rynnätessä samaan paikkaan.
Henkivartijat nappasivat liikkuessaan pistoolit käsiinsä punapään ampuessa laukauksien suuntaan taatakseen heille pienen suojan. Heidän viereisen laatikkorykelmän taakse riensivät kaikki asevastaavan alaiset, kun näiden toiselle puolelle ryntäsivät Tsunehito, Ruiza, Hide-zou, Seth ja kuskina toiminut Taichi.
“Mitä minä sanoin?!” asemestari karjaisi lyödessään selkänsä puisia lautoja vasten, kun kaikki viisi kumartuivat mahdollisimman alas varoen luoteja.
“Tässä paikassa ei ole mitään vikaa vaan meidän kännyköissämme!”
“Kas, en olisi sitä muuten arvannut”, etsivä totesi ääni täynnä ivaa.
“En olisi tosiaankaan kyennyt tajuamaan itse tässä luoteja väistellessäni, että ehkä tämä oli ansa ja vihollisemme sai meidän kaikkien puhelimet hajoamaan!”
“Älä siinä valita - puhelinseksi todistaa aina, missä kannattaa puhua ja missä on hyvät kuuluvuudet!” vaaleahiuksinen huudahti katsoen kauempana maassa huutavaa alaistaan, joka sai samassa tappavan luodin.

“Lopettakaa kumpikin se suunsoittaminen ja puolustautukaa!” kakkosmies ärjäisi ja kurkisti laatikon sivusta sisemmälle rakennukseen kohottaen päätään, mutta syöksähti takaisin suojaan painaen varasta tiukemmin suojaan.
“Asagi!” ruskeahiuksinen huusi kuuluvasti.
“Oletko kunnossa?”
“Niin kunnossa kuin mies voi olla, kun hänen pukunsa housuihin tuli reikiä polvien kohdalle!” kuului luja vastaus.
“Helvetti, niin kalliit ja hyvät housut!”

“Asagi-sama! Hide-zou-sama! Ruiza-sama!” keskimmäisen pinon luota kuului huutoja.
“Mitä me teemme?!”
“Eikö se ole itsestään selvää!?” yakuza huusi vastaukseksi kohottautuen jaloilleen, vaikka pysyikin kumarassa ottaessaan Smith and Wessonin takkinsa alta.
“Aika pitää kunnon ampumaharjoitukset, pojat!” aseiden salakuljettaja julisti johtajansa puolesta kääntyen soluttautujan kanssa parempiin asetelmiin kummankin pidellessä omia pistooleita käsissään.
Myös samaisessa suojassa farkkuliiviin pukeutunut kohottautui parempaan asentoon puristaen lujasti, hiukan täristen pistooliaan, kuin henkensä olisi riippunut siitä - ja niinhän se oikeastikin riippui. Yksi Osakan mafian miehistä ei kuitenkaan hievahtanut paikoiltaan.

Seth nojasi puulaatikon seinustaan kasvot oven suuntaan, vaikka sielunpeilit eivät katsoneet sitä rakoa, joka oli heidän ainoa reittinsä ulos hallista ja vaarasta. Ruskeat silmät tuijottivat kahta ei kovinkaan kaukana makaavaa ruumista kiiluen hysteriasta. Hetki sitten nuo kaksi miestä olivat puhuneet ja hengittäneet, seuraavassa hetkessä nämä olivat huutaneet, kunnes vajonneet nopeasti kuolonuneen.
“Seth”, teräväpiirteinen sanoi hiljaa avustajansa viereltä, mutta toinen ei vastannut kutsuun.
“Seth”, tämä sanoi lujemmin ja kosketti nuorempansa olkapäätä.

Punamustahiuksinen hätkähti lujasti, kuin joku olisi ampunut häntä, ja nuorukainen olisi varmasti hypännyt pystyyn, ellei liikemiehen ote olkapäällä olisi estänyt. Kalpein tärisi kauhusta ja katsoi silmät suurina rakastaan haluten selvästi vain juosta karkuun.
“Seth, olen pahoillani, että jouduit tähän tilanteeseen”, Hide-zou sanoi matalasti, hyvin tasaisella äänellä.
“Sinua pelottaa, mutta niin pelottaa minuakin. Olemme tukalassa paikassa emmekä voi vain juosta karkuun - ymmärräthän sen?”
Seth ei kyennyt sanomaan mitään, koska kurkkunsa oli muuttunut Afrikan kuivuudesta halkeilevaksi maaksi ja nuorukaisesta tuntui, että puhuminen vain sattuisi tai kuulostaisi voimattomalta piipitykseltä. Siksi hän vain nyökytteli paniikissa, kuin kaulansa tilalla olisi ollut pieni vieteri tai saranat.
“Olemme todella vaikeassa tilanteessa enkä haluaisi pyytää tätä, mutta minun on pakko”, voimakaskasvoisen ääni värähti, kun silmät sulkeutuivat hetkeksi, mutta mies sai kuitenkin koottua itsensä, kun tunsi kolmen muun liikkuvan heidän vierellään.
“Sinun on otettava colttisi ja autettava meitä”, kakkosmies kertoi koskettaen kädellään hellästi painaen räväkimmän takkia ja vartaloa.
Pistooli painautui kevyesti varkaan kylkeen kiinni viestittäen liiankin hyvin toiselle, mitä rakkaansa oikeastaan pyysi. Kapeat huulet raottuivat ja pää liikahti hitaasti kieltävään puistelemiseen, mutta ruskeankellertäväsilmäinen keskeytti teot ystävällisellä, rakastavalla äänellään.
“Minä en haluisi pyytää sinua ampumaan, mutta en voi muuta. En välttämättä kykene suojelemaan sinua tässä taistelussa - kukaan meistä ei välttämättä kykene siihen ja me tarvitsemme sinua auttamaan meitä.”

Avustaja henkäisi käheästi ja yritti sanoa jotain, mutta tällä kertaa toinen matala, toisenlaisissa tilanteissa vekkulimainen ääni sanoi:
“Pystyt siihen kyllä, Seth.”
Entinen kirjanpitäjä kääntyi katsomaan toiselle puolelleen ja näki Ruizan kurkkivan suuren puulaatikon sivusta kohti rakennuksen toista päätä ja ylemmäs kuin lattian tasolle. Ilmeisesti heidän vihollisensa olivat korkeammalla kuin heidän tasollaan.
“Älä unohda, että minä opetin sinut ampumaan. Kun otat aseen käteesi, se tulee luonnostaan. Et koskaan unohda ensimmäistä kertaa, kun tapat, mutta myöhemmin totut siihen. Nyt ei ole aikaa miettiä, miten ikävää tappaminen on, koska minä, Hide-zou ja muut ystäväsi tarvitsemme sinua nyt. Me kaikki luotamme sinuun, vaikket itse luottaisikaan”, vaaleahiuksinen sanoi hiljaa vaikuttaen kuuntelevansa ympäristöään.
Niin tämä tekikin, kuten saattoi päätellä miehen ilmeestä, kun turhaan heitä tavoitellut laukaus töksähti yhteen keskimmäisistä laatikoista. Pian, lähes heti kajahduksen loputtua kuului useita teräviä juoksuaskelia, kuin joku olisi juossut yläritilöiden päällä.
“Varsinkin nyt, kun ei ole aikaa miettiä!” asemestari karjaisi lujasti hypäten pystyyn pysytellen kuitenkin osittain laatikon suojassa ja painoi HS-45:n liipaisinta tähdäten ylempänä olevia tasoja.

Közi ja K kohottautuivat samanaikaisesti ihan kunnolla seisomaan antaen desert eagleidensä laulaa. Heti ensimmäisten laukausten myötä kuului terävä, lyhyt karjaisu, joka kertoi jonkun kolmikosta osuneen kohteeseensa eikä se jäänyt siihen, kun kyseessä oli sillä hetkellä hyvin äkäinen aseiden salakuljettaja ja Hindu kushin kouluttamat miehet. He antoivat viholliselleen esimakua siitä, mitä tapahtui, kun heidät ajettiin nurkkaan.
“Säästäkää luoteja, meillä ei ole niitä loputtomasti - todennäköisesti vähemmän kuin vihollisellamme”, Asagi komensi kuuluvasti nousten itsekin pois piilostaan ampuen ensimmäistä kohdettaan, joka yritti juosta heidän oikealta puoleltaan lähemmäksi päästäkseen ampumaan laatikoiden taakse.
Yes, sir!” osa mafiamiehistä karjaisi ryhtyen myös tulittamaan hyökkääjää kohti.
“Tule, Seth!” teräväpiirteinen huudahti noustessaan paikoiltaan nojaamaan heidän suojansa kantta vasten ampuen sinne, mistä heitä oli ammuttu.
Samassa kuului kova kirkaisu ja luja metallinen mätkähdys, kun seinustalla ollut mustiin pukeutunut vihollinen kaatui makaamaan pitkin pituuttaan ritilälle.

“Hide-zou! Ruiza! Vasemmalla!” Mana huusi ammunnan yli pysyen itse matalalla tarkkailemassa tilannetta.
Vaikka naamioitunut olisi halunnut taistella muiden mukana, hän ei valitettavasti voinut tehdä niin. Entisen soluttautujan revolverimaiseen aseeseen ei ollut kuin kolme luotia ja laukussa vain viitisen lisää. Vaikka siniharmaasilmäinen olisikin varmasti saanut niillä puolustauduttua, pistoolin kantama oli liian lyhyt - tältä etäisyydeltä ei voisi osua kunnolla ilman parempaa asetta.
Kutsutut kääntyivät samaan aikaan vasemmalle ja ampuivat ylimmällä tasanteella juoksevia asemiehiä. Jokainen liike ja teko olivat tottumuksen ja vaiston sanelemia eikä kukaan kyennyt sanomaan, kumpi oli osunut paremmin vai oliko kumpikin osunut samoihin kohteisiin.

“Kaikki alas!” Tsunehito karjaisi kesken kaiken romahtaen saman tien polvilleen rakkaansa ja liikemiehen tehdessä samoin, kuten myös johtajansa henkivartijoineen.
Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä nopeita. Lyhyt sarjatulitus iskeytyi keskimmäisten laatikoiden yli osuen kolmeen osakalaiseen mafiamieheen. Yksi pisimmistä asemiehistä ei edes ehtinyt huutamaan, kun sai useamman osuman kasvoihinsa ja olkapäiden tietämille yhden luodin sinkoutuessa suun sisään tullen niskasta ulos. Tämän rinnalla olevat kaksi miestä saivat myös osumia, Asagin puoleinen sai harvinaisen tasaisen rivin reikiä rintakehälleen. Kakkosmiehen ja aseiden salakuljettajan puoleinen sai muutaman osuman käteensä, olkapäähän, ja rintakehän tietämille ulvoen kivusta, kun vajosi aselaatikon taakse pistoolin pudotessa pois kädestään. Vapautuneella raajallaan mies yritti tukkia vuotoja, mutta hänessä oli liian monta reikää yhdelle kädellä hengityksen pihistessä kimeänä, kun mafiamies yritti rauhoittaa itseään, mutta silti tämä huusi kivusta.

“Helvetti, tästä ei tule mitään”, Tsunehito ähkäisi ryömien ystäviensä ja kuskin ohitse jääden vartomaan heidän suojuksensa reunalle.
“Ellei pian tapahdu käännettä meidän eduksemme, kuolemme kaikki yksitellen!”
“Seth, me tarvitsemme -” Hide-zou ähkäisi kääntyen nuorukaisen puoleen, mutta vaikeni samassa.
Seth nimittäin oli kyyryssä, mutta selkä ovia päin ja katseli ylöspäin pidellen samalla lujasti coltiaan kädessään. Kalpeampi katsahti esimiestään varovaisesti huulien puristuessa yhteen, kun tämä nielaisi kuuluvasti.
“Minä yritän. Muuta en voi luvata juuri nyt”, varas sanoi hiljaa.
“Muuta en voi sinulta pyytääkään”, ruskeahiuksinen hymyili hellästi koskettaen kädellään kalpeata poskea.
“Eikä kukaan meistä voi odottaa enempää.”
“Minä taas voin”, harmaanruskeasilmäinen huomautti siihen käpertyen lähemmäksi muita, kun muutama luoti raapaisi laatikon reunaa.
”Asagi! Aika pistää viisaat päät yhteen ja keksiä, miten pääsemme pois tästä tilanteesta!”

“Vaikea pistää päitä yhteen, kun olette sen verran kaukana ja kurkottelemalla olisimme pian päättömiä!” yakuza karjaisi takaisin vaikuttaen sillä hetkellä vihaavan kaikkia typeriä kielikuvia.
“Közi, K, antakaa minulla ja Manalle toiset aseet”, hän kääntyi henkivartijoidensa puoleen.
“Minä ammuin jo kahdesti eikä tässä ole jäljellä enää kuin kolme luotia eikä Mana pysty taistelemaan tai edes puolustautumaan ilman parempaa pistoolia.”
Kutsutut eivät sanoneet mitään, vaan laskivat kumpikin toisen aseistaan lattialle ja kaivoivat yhdet aseen kainalokoteloista ojentaen ne piipusta pidellen johtajalleen ja kauniskasvoiselle. Hujopit eivät vaivautuneet erityisemmin katsomaan, kun pantterimainen ja mustahiuksinen tarttuivat kahden peruspistoolin kahvasta kiinni, vaan ottivat maasta jälleen omat aseensa ja kurkistivat suojuksensa takaa, mutta vilahtivat nopeasti takaisin turvaan, kun vihollisensa ampui heitä kohti.

“Emme selviä pitkään, jos vain kykimme tällä tavalla!” etsivä karjaisi katsoen loukkaantunutta synkästi piilostaan.
Seitsikosta kaksi oli kuollut ja neljä kunnossa olevaa yritti kurkistella laatikoiden sivuista ampuakseen, mutta eivät onnistuneet siinäkään kummemmin. Yksi näistä sentään tajusi lopettaa ja yrittää tukkia käsillään toverinsa verta vuotavia haavoja.
“Me kaikki tulemme ammutuiksi, ja joko kuolemme heti tai vuodamme kuiviin!”
“No, ei asioiden järjestäminen onnistu tällä tavalla aselaatikoiden takana kurkkimalla, kun nuo idiootit hajottavat kohta minun tavarani!” Ruiza karjaisi ja pomppasi kimpaantuneena osittain pystyyn, mutta ystävänsä ja rakkaansa kiskoivat tämän takaisin alas.
Juuri ajoissa, koska välittömästi vaaleiden hiusten ja kasvojen kadotessa näkyvistä heidän vihollisensa ampui.
“Ruiza, vaikka sinulla onkin maailman suurimmat putkiaivot, se luoti ei mene siitä aukosta läpi turvallisesti, vaan tekee aivoistasi muussia!” sinisilmäinen rääkäisi vihaisena retuuttaen rakkaansa nahkatakkia yhdellä kädellä.
“Jos haluat tapattaa itsesi, tee se silloin, kun minun ei tarvitse selittää sitä Hirokille tai kenellekään muulle!”

“Lakatkaa tappelemasta siellä ja keksikää, mitä me teemme!” Asagi karjui käskyjään.
“Tässä tilanteessa on vaikea miettiä yksin, kun meillä kenelläkään ei ole käsissä pistooleja jytäkämpiä aseita!”
“Meidän pitäisi päästä tästä loukosta pois, mutta emme pysty perääntymään turvallisesti!” Hide-zou huusi takaisin.
“Kuinka monta vihollista meillä edes on vastassa!?”

“Enemmän kuin meitä, mutta en osaa sanoa, kuinka monta, vaikka olemme tappaneet ainakin seitsemän!” Mana korotti ääntään vastaukseksi, kun ei jaksanut enää piitata, tajusiko heidän vihollisensa totuuden sukupuolestaan.
“Pelkillä pistooleilla vaaditaan enemmän kuin ihme, että selviäisimme!” Asagi henkäisi lujasti nojatessaan uupuneena aselaatikkoa vasten.
“Saatana, en suostu kuolemaan tällä tavalla kuin viisikymmentä vuotta sitten kaikki yakuzat kuolivat! Pakko vain ampua vihollisiamme niin pitkään, kunnes luodit loppuvat ja me tai vihollisemme olemme kuolleet! Meidän on pidettävä huolta, että vihollisemme eivät pääse kiertämään tasanteilla liian lähelle ampuakseen meidät näiden laatikoiden takapuolelle!”

Közi ja K vilkaisivat toisiaan selvästi pohtien kuulemaansa taistelustrategiaa. Kummankin synkät katseet kertoivat, ettei idea toimisi heidän mielestään lainkaan oman ryhmänsä kannalta. Osakan herra oli oikeassa, että heidän kaikkien selviäminen olisi kiinni siitä, että vihollinen pysyisi heidän edessään eikä pääsisi sivulle eikä varsinkaan taakse. Siitä pystyttäisiin kyllä pitämään huolta, mutta lopulta luodit todennäköisesti loppuisivat. Tietenkin heillä oli luoteja varmasti sen verran, että saisivat kaikki vastustajansa tapettua, koska hallissa ei voinut olla ihan hirveästi väkeä. Muuten Ruiza olisi varmasti huomannut jotain vaarallisen poikkeavaa alaistensa kanssa eivätkä he olisi nyt ansassa. Ongelmaksi vain tuli se, että hädässä osa heistä ampui jokaista vihollista kohti muutaman kerran eivätkä kaikki luodit välttämättä osuisi tai edes kuolettavasti, mitkä kuluttaisivat kaikki ammukset loppuun. Pistoolit vain venyttäisivät taistelua. He tarvitsisivat jotain isoa - sellaista, joka saisi kenen tahansa vihollisen housut tutisemaan pelosta. Henkivartijat kurtistivat kulmiaan ja nyökkäsivät sitten toisilleen, kuin olisivat ajatelleet täsmälleen samaa, vaikkei kumpikaan ollut sanonut sanaakaan. Punapää kohotti kevyesti kulmiaan ja osoitti pienesti toisella desert eaglellaan piilolinssiä käyttävää, joka nyökkäsi vakavana ilmaisten suostuvansa ehdotukseen. Varovaisesti irokeesipäinen laski toisen aseensa lattialle vetäytyen hiukan kauemmaksi siitä. Pistooli jätettiin sitä varten, jos yakuza tai kenties tämän sulhanen tai jopa Hindu kushin keltasilmäinen mies tarvitsisi sitä. Kumpikin kohotti hiukan päätään ja jäi hetkeksi kuuntelemaan, kunnes hetkeen ei kuulunut mitään.

Közi pomppasi pystyyn K:n pysytellessä toverinsa takana, vaikka toinen osoitti aseellaan vihollisiaan kummankin perääntyessä samassa raollaan olevaa ovea kohti.
“Közi!? K!?” pantterimainen karjaisi järkyttyneenä, mutta samassa tajusi alaistensa suunnitelman irokeesipäisen irtaantuessa työparistaan yrittäen päästä ulos.
“Suojatkaa K:ta!” mafiapomo kohottautui rakkaansa kanssa pystyyn ryhtyen ampumaan heidän vihollistaan.

Ruiza kohottautui pystyyn Hide-zoun, Sethin ja Taichin kanssa, mutta Tsunehito syöksähti matalana sivulle keskimmäisen laatikkorivin luokse ja pysähtyi kuin seinään loukkaantuneen luokse. Varas kohottautui laatikon yli melkein pystyyn ja katsoi ylös tasanteille. Ruskeat silmät huomasivat ylimmällä tasalla olevan kommandotyypin, joka juoksi lähemmäksi heidän vasemmalta puoleltaan osittain kumarassa, koska pyrki vähentämään osumapinta-alaa. Äkkiä tämä pysähtyi ja kääntyi osakalaisia kohti asettaen rynnäkkökiväärin kaidetta vasten tähdäten Hide-zouta, joka ampui toiseen suuntaan hoidellen erään paskiaisen tieltään toisen vajotessa ritilän päälle makaamaan jalan jäädessä roikkumaan ilmaan. Sydän löi tasan kerran nuorukaisen rinnassa, kun käsi kääntyi uutta ampujaa kohti sormen painaessa tasan kerran liipaisinta hätäisen tähtäyksen jälkeen.

Hirvittävä, eläimellinen ulvaisu onnistui pysäyttämään kaiken toiminnan ja kääntämään jokaisen pään huudon suuntaan. Kommandotyyppi pudotti kiväärinsä kaiteen yli aseen pudotessa lujasti, hiukan terävästi rämähtäen alas betonilattialle. Siitä hyökkääjä ei kuitenkaan näyttänyt piittaavan, vaan takertui kaksin käsin haarojensa väliin romahtaen polvilleen kiljuen kivusta veren suorastaan ryöpytessä sormien ja vaatteiden välistä kaikkien nähtäville.
“Olin aikoinaan oikeassa - olet luonnonlahjakkuus ja vielä julmuri!” Ruiza purskahti säälimättömään nauruun ja iski sitten samassa silmää oppilaalleen.
“Tiesin, että pystyisit siihen.”
“Onneksi Seth on meidän puolellamme!” Asagi nauroi tahtomattaan.
Ehkä he kaikki olivat tulleet hulluiksi jäätyään nurkkaan, koska kummallinen hilpeys tuntui tarttuvan osakalaisiin.
“En haluaisi olla juuri nyt vihollisemme housuissa!”
“Minä en haluaisi olla nyt meidänkään housuissamme!” kakkosmies karjaisi väliin jaksamatta yhtyä hupiin ja kääntyi katsomaan taakseen.
“K!”

Piilolinssiä käyttävälle ei tarvinnut sanoa yhtään enempää. Tämä irrottautui lopullisesti työparistaan ja ryntäsi ovelle katsomatta taakseen, koska luotti muiden vahtivan selustaansa. Sitä paitsi, punamustahiuksisen laukaus oli järkyttänyt heidän vihollisiaan ja erityisesti ulisevaa miestä, etteivät hyökkääjät tajuaisi ihan heti toimia eivätkä varsinkaan tähdätä Hindu kushin miestä. Hyvässä lykyssä nämä eivät edes tajunneet, mitä oli tekeillä. Punapää taas harppoi eteenpäin takaisin johtajansa luokse piittaamatta lainkaan siitä lyhyestä tauosta, mikä oli syntynyt - kiitos avustajan.
Hujopin luja askellus ja toimet herättivät nopeasti muutkin, jotka olivat pystyssä, hetkeen ja ampumaan. Ruskeahiuksinen ampui kommandoa ylävartaloon. Vihollinen ähkäisi lujasti ja horjahti voimakkaasti pudoten kaiteen alta alas huudon saattaessa tämän matkaan. Ääni loppui hyvin pahaenteisesti ja se sai hyökkääjät ryhdistäytymään, kun nämä saivat osumia jo useamman maatessa joko vaitonaisina tai vaikertaen ritilöillä muutaman viruessa pudonneina betonilla.

Osakalaiset syöksähtivät takaisin laatikoiden taakse piiloon ja Közi joutui tekemään ripeän ukemin, että pääsi turvaan tulilinjalta.
“Tsunehito, kummastahan he suuttuivat enemmän, siitä että Seth ampui heidän miestään munille vai Hide-zoun saadessa tämän putoamaan lattialle?” Ruiza huikkasi rakkaalleen.
“En tiedä enkä tällä hetkellä ehdi edes miettimään!” Tsunehito karjaisi vastaukseksi yrittäessään estää heidän mafiatoveriaan kuolemasta verenhukkaan.
“Sinä, anna minulle päällimmäinen paitasi ja vyösi!” tämä komensi avukseen kumartuneelle miehelle kiskoen samalla loukkaantuneen housuista vyötä.
“Meidän on tehtävä hänelle lujat siteet!”

“Minä veikkaan, että he suuttuivat Sethille”, asevastaava ilmoitti, kun vihollinen yritti turhaan ampua laatikoita.
“Kyllä minäkin siinä vaiheessa raivostuisin, jos muniani yritettäisiin tuhota.”
“En se ollut minä!” punamustahiuksinen huudahti kauhistuneena.
“Ihan kuin täällä olisi muita munahaukkoja”, harmaanruskeasilmäinen tuhahti matalasti.

“Nyt munahaukat sikseen ja takaisin tilanteeseen!” toimitusjohtaja puuttui puheeseen.
“Saamme kohta helpotusta, kun K käy hakemassa aseita autostaan”, kuskina toiminut ilmoitti vetäytyen kauemmaksi laatikkokasan reunuksesta.
“Ei yksi tai kaksi isompaa asetta välttämättä auta - lisäksi ei ole varmaa, mitkä aseet heillä on tällä hetkellä mukanaan”, asemestari huomautti siihen synkentyen samalla hiukan.
“Jos heillä on vain tarkkuuskivääreitä mukanaan, eivät ne auta melkein yhtään.”
“Entä nämä?” teräväpiirteinen kysyi kopauttaen kevyesti rystysillään takanaan olevaa puupintaa.
“Pakkohan näissä esillä olevissa laatikoissa olla muutakin kuin huijaavia teekuppeja.”
“Näissä laatikoissa on lippaita ja luoteja”, vaaleahiuksinen kertoi mietittyään vastausta alle kaksi sekuntia.
“Keskimmäisissä Tsunehiton luona olevissa laatikoissa on pistooleita ja tuolla Asagin ja Manan luona on muita asetavaroita, kuten tähtäimiä ja vaimentimia.”
“Missä kaikki isommat aseet ovat? Ei näillä pienillä pitkään selvitä, vaikka nappaisimmekin lisää käsiaseita”, kalpein henkäisi raskaasti.
“Emme sitä paitsi saisi näitä laatikoita mitenkään avattua, kun rautakanki on hiukan liian kaukana, kuten muutama rynnäkkökiväärikin luoteineen”, Ruiza totesi siihen matalasti.
Viimeksi muokannut Aysha päivämäärä Ma Touko 02, 2011 8:22 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

    1 tykkää.
Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+60/64,28.11]

ViestiKirjoittaja Aysha » To Huhti 21, 2011 6:28 pm

“Missä?!” Seth ja Hide-zou kysyivät täsmälleen samaan aikaan.
“Tuolla”, nahkatakkiin pukeutunut osoitti peukalollaan heidän vasemmalle puolelleen.
Sitä pinoa, joka oli lähes seinän vieressä.
“Tuoko on muka kaukana?” nuorukainen huudahti.
“Eihän tuonne ole kuin korkeintaan neljäkymmentä metriä jos sitäkään!”
“Mieti matkaa uudelleen, jos sinun pitäisi yrittää juosta se matalana mahdollisimman nopeasti, jolloin ampuminen ei ole kannattavaa, ja vihollinen on ylempänä varustautuneena kaiken maailman kiväärien kanssa”, opettaja kivahti suuttuneena.
“Juokse sinä vain sinne yrittäen pitää kaikki ruumiinosat tallella ja sitten vielä taistella laatikoiden kanssa yksin! Ihan tiedoksi vain, se ei ole helppoa - varsinkin, kun pitäisi yrittää hajottaa laatikko kyljestä eikä kannesta ja tehdä kaikki helvetin nopeasti!”

“Mutta on se turvallisempi vaihtoehto kuin yrittää hakea noita pudonneita aseita”, varas vastasi siihen loukkaantumatta toisen ilkeästä äänensävystä.
Heidän kenenkään puhetavat eivät olleet kohteliaammasta päästä. Turha kaunopuheisuus olikin aina ollut yliarvostettua.
“Ne ovat todennäköisesti jollain tapaa vioittuneet, ettei niiden käyttäminen olisi turvallista”, kuskina toiminut lisäsi siihen peläten pahimmassa tapauksessa olevansa se, joka joutuisi ryntäämään taistelutantereen keskelle.
“Eli meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko me kykimme täällä, yritämme selvitä pistooleilla ja K:n tuomilla aseilla tai sitten keksimme keinon, joilla saamme vähintään yhden, todennäköisesti Ruizan, noille laatikoille”, kakkosmies kertoi hitaasti, hyvin matalasti ja katsoi sitten merkitsevästi vierelleen vuosia sitten tutustumaansa ystäväänsä.

“Hide-zou, et voi olla tosissasi”, harmaanruskeasilmäinen henkäisi käheästi.
“Minä en vitsaile tällaisessa paikassa, kun luodit viheltävät pään yläpuolella”, kakkosmies sanoi vakavana madaltaen ääntään, että puhe meni epäselvemmäksi autonkuljettajalle ja rakkaalleen.
“Anna pistoolisi - sinulla on varmasti toinenkin ase mukanasi ja pystyt parempaan suoritukseen, jos kätesi ovat vapaat”, tämä lisäsi ojentaen kätensä vaativasti toiselle.
“Se ei ole viisasta - keksimme kyllä jotain muuta”, lyhyempi ravisti kieltävästi päätään.
“Ruiza, jos muita vaihtoehtoja olisi, kuka tahansa meistä olisi jo keksinyt ne. K tekee sen, mitä saattaa Közin kanssa tehdä, mutta se ei riitä”, voimakasleukaisen ääni madaltui.
“Anna se ase, muuten me kuolemme tähän kuin pelokkaat koirat!”

“Hyvä on”, asevastaava huokaisi raskaasti tietäen, ettei voinut siinä tilanteessa tapella enempää ystäväänsä kanssa eikä varsinkaan voittaa tätä.
“Tapan sinut, jos hajotat sen”, mies lisäsi antaessaan toimitusjohtajalle HS-45:sensa
“Arvelinkin näin”, pukumies totesi siihen.
“Ja jos minulle käy jotain, haluan -” harmaanruskeasilmäinen aikoi jatkaa, mutta tämä keskeytettiin.
“Kyllä, minä pidän heistä huolta”, kakkosmies lupasi saman tien tietäen hyvin, mitä toinen tarkoitti.
“Sama sinulle.”
“Totta kai”, Ruiza nyökkäsi virnistäen kevyesti ilmeen piilottaessa hyvin tuntemansa pelon.
Vaalein siirtyi lähemmäksi laatikkokasan reunaa ja jäi siihen odottamaan varautuneena, kuin jousen jännittämä nuoli valmiina sinkoutumaan eteenpäin.

Hide-zou huokaisi raskaasti sulkien sitten silmänsä ja hengitti muutaman kerran kevyesti. Avatessaan taas sielunpeilinsä, mies kääntyi katsomaan vierelleen rakastaan. Seth oli kääntynyt hänen vierellään tarkkailemaan Tsunehitoa, joka oli saanut kahdella vyöllä ja yhdellä paidalla tehtyä jonkinlaiset siteet loukkaantuneelle. Etsivä ei tietenkään ollut mikään lääkäri tai muutenkaan osannut paikata luotien tekemiä reikiä, mutta osasi sentään tehdä pieniä hätäsidontoja. Sinisilmäinen tarkisti juuri vöiden kireyttä, koska ei halunnut aiheuttaa kuolioita, vaikka halusikin tyrehdyttää veren vuotamisen.
“Seth”, ruskeankellertäväsilmäinen sanoi kuuluvasti alaisensa kääntyessä katsomaan häneen.
“Rakastan sinua, kävi miten kävi”, teräväpiirteinen kertoi hellästi ja hymyili pienesti, jälleen niitä upeita hymyjään, mutta ei nostanutkaan kättään tavanomaiseen tapaansa peittämään ilmettään.
“Hide-zou, mitä sinä -” punamustahiuksinen yritti sanoa, mutta vanhempi keskeytti tämän suutelemalla voimakkaasti kapeita huulia.
“Halusin sinun vain muistavan sen”, ruskeahiuksinen sanoi käheästi hypäten samassa pystyyn osoittaen hallin toista päätä kummallakin pistoolilla.

“Mene!” teräväpiirteinen karjaisi ja perääntyi lujasti taaksepäin astuen samalla sivummalle tullakseen kunnolla vihollisen näköpiiriin.
Ruiza syöksähti samassa elämänsä kovimpaan juoksuun yrittäen olla liian monesta tärkeästä syystä nopeampi kuin koskaan. Nahkatakki hulmusi lähes suorana miehen perässä, kuin olisi ollut kenties syöksyvän haukan siivet.
“Hide-zou, mitä sinä teet!?” Asagi karjaisi kauhistuneena huomatessaan parhaan ystävänsä poistuvansa suojansa takaa.
“Heti alas!”
“Hide-zou!” varas huudahti kauhistuneena, mutta toinen ei katsonut tähän.
“Oletko sekaisin!?” yakuza karjui vihaisena ja olisi varmasti itse rynnännyt entisen rakkaansa luokse, ellei Közi olisi tarttunut tätä lujasti käsivarresta kiinni estäen lähtemästä.
“Hide-zou, takaisin tänne!” Tsunehito huusi käskevästi tajuttuaan lapsuudentoverinsa toimet ja huitaisi kädellään kutsuvasti.

Liikemies ei kuitenkaan vastannut - ei hänellä ollut aikaa. Katse liikkui ylhäällä vihollisten luona ja korvat yrittivät kuulla metelin yli hyökkääjän liikkeitä, jos nämä tulisivat lähemmäksi. Sydän takoi kurkussa ja verisuonet tuntuivat paisuvan paineesta, kun pelon hiki valui otsalta leualle, mutta toimitusjohtaja vain jatkoi perääntymistä ja ampui sinne, mistä näki jonkun uhkaavan. Kaikkea hänkään ei voinut nähdä eikä varsinkaan ehtinyt ampumaan, mutta sen ruskeankellertäväsilmäinen oli tiennyt alusta asti. Hän ei todennäköisesti jäisi henkiin.

Luoti suhahti voimakasleukaisen pään ohitse hänen tulittaessa ampujaansa kohden, mutta hätkähti samassa taaksepäin toisen luodin iskeytyessä vasempaan olkapäähänsä. Isku vavahdutti koko ylävartaloa jalkojen ottaessa iskusta horjuvia taka-askeleita.
“Hide-zou!” Seth huusi ja olisi varmasti rynnännyt rakkaansa luokse, jos heidän kuskinsa ei olisi tarrautunut paniikissa nuorukaiseen.

Hide-zoun suu aukesi kivusta, kun lyijynpalanen repi vaatteita, ihoa ja lihaa jääden sisälle vartaloonsa laukauksen tuntuessa kaikuvan seinistä kahta kovempana. Yksikään ääni ei kuitenkaan päässyt kurkusta ulos. Silmät lautasen kokoisina kakkosmies kääntyi jälleen vihollistaan kohti kohottaen oikeassa kädessään olevan pistoolin ilmaan ampuen hyökkääjää kohti. Tasapaino kuitenkin horjui vasemman käden roikkuessa voimattomana kyljen vieressä, vaikka sormet onnistuivat puristamaan Ruizan antamaa pistoolia kaikin voimin. Mies ei kuitenkaan ehtinyt ampumaan kuin kahdesti, kun sai uuden osuman samaisen olkapään alueelle.

“Hide-zou!” Asagi huudahti hädissään tuntien oman sydämensä pysähtyvän, kuin kaksi luotia olisi osunut siihen entisen rakkaansa sijaan.
Onneksi miehen aivot sen sijaan eivät seisahtuneet, vaan toimivat välittömästi toisen vuoksi.
“Tulta!” Osakan herra kohottautui suojansa yli ja alkoi ampua hyökkääjiä muiden ottaessa nopeasti johtajansa esimerkistä mallia.
“Seth! Hae Hide-zou!” pantterimainen karjaisi olkansa yli.
“Nyt!”

Varasta ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun tämä repäisi itsensä vapaaksi ja ryntäsi matalasti kyyryssä luhistuvan liikemiehen luokse. Kaksikon kuski nousi varomattomasti ylös vihollisen käyttäessä välittömästi virhettä hyväkseen. Seuraavassa hetkessä, samalla hetkellä kun avustaja onnistui kaatamaan teräväpiirteisen kanssaan maahan makaamaan pitkin pituuttaan heidän kummankin hengen onneksi, Taichi sai iskun selkäänsä.
“Helvetti!” sinisilmäinen huudahti yhä keskimmäisen laatikkopinon suojassa.
Enempää aikailematta tämä tarttui jaloissaan makaavaan ruumiiseen, jonka naama oli tunnistamattomassa kunnossa veren ja reikien ansiosta, ja kohotti entisen mafiatoverinsa ylös eteensä pidellen lujasti takin selkämyksestä kiinni. Laihin liikkui niin ripeästi kuin suojansa kanssa kykeni maassa makaavien ystäviensä luokse ja ampui suojatulta kuolleen olkapään yli.

“Seth! Tule! Raahaa hänet mukanamme!” etsivä komensi äänen jo käheytyessä huutamisesta, kun nuorukainen kohottautui polvilleen.
Räväkin ei sanonut mitään, vaan nyökkäsi pikaisesti vieden samalla rakkaansa terveen käden niskansa takaa tarrautuen samalla toimitusjohtajan kyljestä kiinni. Sormet tunsivat jotain kosteata ja aivot arvasivat käden koskettavan verta, mutta siinä vaiheessa avustaja ei osannut välittää tai edes säikähtää. Punamustahiuksinen keskittyi vain ottamaan vanhemman mukaansa ja pysymään ystävänsä ja tämän ruumiskilven suojassa heidän kolmen liikkuessa vaivalloisesti takaisin laatikoiden suojiin.

Kolmikko pääsi juuri ajoissa aselaatikoiden suojaan eikä hetkeäkään liian myöhään, koska jälleen yksi keskimmäisen pinon mafiamiehistä sai osuman, nimittäin Ruizan alainen. Mies, joka oli ollut asemestarin alaisista levein, kaatui selälleen huutaen, mutta alkoi äkisti yskiä äänten loppuessa hyvin nopeasti. Kenelläkään ei tosin ollut aikaa miettiä sitä, kuten mafiapomo tiesi kumartuessaan jälleen alas, vaikka pää kääntyilikin jatkuvasti lapsuuden ystävänsä suuntaan.
“Miten Hide-zou voi?!” mustasilmäinen huusi pyyhkäisten otsaansa, jolla valui hikeä.
“Hengissä on!” Tsunehito huusi vastaukseksi, kun auttoi Sethiä asettamaan puhutun miehen nojaamaan laatikkoa vasten.
“Ei tosin välttämättä kauaa…” Tämä mutisi hiljaa itsekseen eikä kovinkaan väärässä ollut.

“Mitä helvettiä sinä ajattelit!?” räväkin lähes kiljui ja tarttui lujasti Hide-zouta rinnuksista huomaamatta tai sitten välittämättä toisen kivun irvistyksestä.
“Miten sinä kehtaat vain suudella ja sitten melkein tapattaa itsesi!?”
“Pääsikö Ruiza?” ruskeankellertäväsilmäinen kysyi voihkaisten ja päästi viimein irti desert eaglestaan ja tarrautui vuotavaan olkapäähänsä.
“Mitä?” kalpein kysyi järkyttyneenä.
“Ehtikö Ruiza sivummalle suojaan?” kakkosmies kysyi käheästi puristaen samassa sielunpeilinsä lujasti kiinni, kun oma kosketuksensa sattui liikaa ja sai melkein silmät vuotamaan.
“Ruiza pääsi kunnossa tuonne laatikoiden suojaan”, poliisivoimien edustaja vastasi siihen repien samalla kilpenään käyttämänsä ruumiin paitaa.
Heti sanojensa perään puhunut vilkaisi mainitsemaansa suuntaan huomaten asevastaavan iskevän rautakangen laatikon lautojen väliin yrittäen pysyä matalana.

“Mitä hittoa hän puuhaa?” laihin lisäsi vielä saatuaan revittyä paidan pois entisen mafiatoverin yltä napaten tältä seuraavaksi vyön.
“Ruiza sanoi tuolla olevan muutama kivääri - minä hankin hänelle aikaa mennä hakemaan ne”, voimakasleukainen kertoi hengittäen kiihtyneenä.
“K:n tuomat aseet eivät välttämättä riitä. Me emme tiedä, kuinka paljon vihollisia on…”
“Se oli silti typerä temppu”, sinisilmäinen huomautti kääntyen ystävänsä puoleen.
“Tiedän”, liikemies värähti.
“Etkä tasan tiedä, kun kehtasit yrittää tuollaista!” varas karjui vihaisena, vaikka äänensä hajosikin.
“Anti olla viimeinen kerta, kun teet mitään noin typerää! Kehtaatkin tehdä tuollaista!”
“Pyytäisin anteeksi, mutta nyt on hiukan huono hetki”, voimakasleukainen yritti nauraa, mutta inahti välittömästi, kun soluttautuja alkoi sitoa revittyä paitaa tiukasti miehen olkapään ympärille.
“Seth, tiedän, että olet vihainen, mutta yritä ymmärtää: tein sen meidän kaikkien tähden”, ruskeankellertävät silmät sulkeutuivat ja aukenivat irvistysten vaihdellessa sidontatyön aikana.
“Riidellään tästä myöhemmin. Nyt on vain pidettävä huolta, että Ruiza saa kaivettua muutaman aseen ja odotettava, että K saapuu avuksemme.”
“Tiedän”, varas myönsi, mutta lisäsi perään vielä päättäväisesti.
“Tämä ei kuitenkaan jää tähän!”
“Kiitos”, liikemies veti kevyesti henkeä.
“Luotan sinuun.”

“Minä en tässä vaiheessa iltaa pysty luottamaan kohta enää mihinkään”, etsivä huohotti käännellessään päätään ensin oviaukolle, sitten takaisin asevastaavan luokse.
Vaaleahiuksinen oli onnistunut rikkomaan yhden laudoista ja repi sitä sivummalle päästäkseen suurentamaan aukkoa, koska niin pienestä reiästä oli vaikeata haravoida kädellään sokkona asetta eikä pitkän kiväärin esiin vetäminenkään sujuisi kovin nopeasti. Kiirehtivistä liikkeistä saattoi nähdä, miten harmaanruskeasilmäinen yritti olla nopea, vaikka panikoi samalla kaikkea tuijottaen välillä ylöspäin, sitten sivuilleen kuin olisi pelännyt tulevansa ammutuksi. Tämä teki parhaansa, mutteivät lyhyimmän toimet yksin riittäisi.

“Asagi!” sinisilmäinen kääntyi huutamaan johtajalleen.
“Kuinka pirun kauas te oikein parkkeerasitte autonne!?”
“Hiukan kauemmaksi kuin muut!” pantterimainen huusi vastaukseksi.
“K:n pitäisi siinä tapauksessa pistää vähän vauhtia!” Tsunehito karjaisi takaisin.
“Hide-zou sai osumia olkapäähänsä eivätkä loukkaantuneemme jää pelkästään siihen!”

“Vähän vaikea hoputtaa täällä kyykistellessä!” Asagi huusi vastaukseksi.
“Puhelimet eivät vieläkään toimi eikä tästä voida lähteä rynnimäänkään, ennen kuin on saatu tapettua nuo paskiaiset!”
“Ilman parempia aseita on vaikea toimia!” keskimmäisen pinon takana oleva mafiamies ilmoitti lujalla äänellä.
“Sekin on vain ajan kysymys!” Ruiza äyskäisi ja kirosi samassa raskaasti repiessään toisen hajottamansa laudan puunkappaleita syrjään, ennen kuin tunki kätensä aselaatikon sisään yrittäen kopeloida edes jotain tuttua ja turvallista.
Samassa aseiden salakuljettaja kuuli lähimmän seinän puoleiselta tasolta juoksuaskelia, jotka lähestyivät hyvin uhkaavasti.
“Piru!” vaaleahiuksinen ähkäisi ja yritti kiskaista kätensä irti, mutta jostain syystä tämä ei päässytkään irti.
“Ei helvetti!”

“Ruiza!” Seth huudahti saaden Hide-zoun ähkäisemään ystävänsä suuntaan ja Tsunehitokin käännähti säikähtäneenä ympäri.
Punamustahiuksinen kohotti aseensa ilmaan tähdäten juoksijaan. Etusormi painoi liipaisinta käsien hätkähtäessä pistoolin potkaisuista, mutta asento pysyi samana eikä colttikaan lähtenyt irti sormista. Luoti suhahti ylös tasoa kohti, mutta ei osunut hyökkääjään, vaan meni selän takaa ohi.
“Helvetti!” varas kirosi yrittäen uudelleen tähdätä liikkuvaa kohdetta.
Tämä tunsi laihimman liikkuvan takanaan, ilmeisesti myös kohottavan aseensa, jotta voisi yrittää pelastaa rakkaansa uhkaavalta kuolemalta.

Aivan yllättäen kuului kolme pikaista, lujaa ja terävää laukausta, jotka tulivat lähes putkeen. Juossut hyökkääjä horjahti taaksepäin jalkojen ehtiessä ottaa vielä pari askelta, ennen kuin tämä lysähti mahalleen kuolleena. Terävä tömähdys kauempaa sai sieväkasvoisen ja kalpeimman katsomaan vihollisestaan hiukan taemmas ja näkemään erään toisenkin juoksijan kaatuneen. Vaistomaisesti kaksikko kääntyi ympäri, koska tiesi hyvin, ettei kumpikaan heistä ollut ampunut, vaan niin oli tehnyt joku muu ja vielä kauempaa paljon paremmalla aseella. Pakostakin kummankin ja jopa laatikoihin nojaavan kakkosmiehen huulille kohosi helpottunut hymy, kun he näkivät oven luona seisovan kookkaan miehen, jolla oli pitkä nahkatakki, punamusta irokeesi ja käsissä rynnäkkökivääri.

“K!” avustaja huudahti saaden muutkin huomaamaan oven suuhun tulleen ampujan.
“Jo oli aikakin!” yakuza huudahti, vaikkei vihaisena, koska helpotus tuntui paljon voimakkaammalta kuin odottamisen tuoma tuskastus.
“Aika päräyttää vihollisemme seinästä ja koko Osakasta ulos!”
“En voisi olla enempää samaa mieltä!” Ruiza huusi lähes mahaltaan leveän hymyn kohotessa hetkeksi huulille, ennen kuin tämä lähes sukelsi laatikon sisuksiin.
Nyt harmaanruskeasilmäinen saattoi tehdäkin niin, kun tiesi toisen Hindu kushin miehen palanneen mukanaan rynnäkkökiväärit ainakin itselleen ja työparilleen. Kunhan asevastaava saisi itselleen ja vähintään yhdelle alaiselleen omat isommat aseet, alkaisi kunnon rähinä.

Közi kohottautui ylös Asagin ja Manan tehdessä samoin antaakseen suojatulta kummallekin hujopille. Kolme jäljellä olevaa tavallista mafiamiestä teki samoin ja Tsunehitokin hyppäsi pystyyn, mutta Seth jäi alas.
“Mene sinä, minä pidän huolta Hide-zousta ja tuosta toisesta”, ruskeasilmäinen kertoi ja kääntyi välittömästi rakkaansa puoleen, kun huomasi teräväpiirteisen liikahtavan.
“Ja sinä pysyt siinä, etkä liiku mihinkään, ennen kuin tämä on ohi!” nuorukainen komensi tiukasti ja osoitti vahingossa pistoolillaan vanhempaansa.
“Kyllä minä vähemmälläkin uskon”, liikemies huomautti siihen jääden luonnostaan tuijottamaan itseensä kohdistuvaa piippua.

“Selvä”, poliisivoimien edustaja ilmoitti lujasti ottaen nopeita, hiukan hevosen laukkaa muistuttavia askeleita sivulle siirtyen vinhaa vauhtia asevastaavan luokse päästen harvinaisen turvallisesti perille.
Hän polvistui vaaleamman rinnalle avittamaan rakastaan kiväärien esiin kaivamisessa. Lähinnä sinisilmäinen tarttui esiin kiskottavaan olkatukeen ja veti sen hitaasti esiin, ettei vahingossa kolauttaisi harmaanruskeasilmäistä. Toinen nimittäin alkaisi rähistä ja saisi vielä pahemmin pakkauspehmusteita kurkkuunsa, kuten saattoi päätellä käyneen jo nyt yskinnän perusteella. Onneksi pariskunta saattoi keskittyä nyt täysin muutaman kiväärin esiin kaivamiseen ja jättää tulitaistelun hetkeksi muille - ja nämä aikoivat lopettaa kahakan lyhyeen.

Közi perääntyi taaksepäin osoittaen aseillaan vihollisiaan kohden, vaikkei ampunutkaan kuin silloin, kun näki vihollisensa kunnolla ja tajusi näiden ampuvan itseään kohti. K harppoi lujasti eteenpäin ampuen rynnäkkökiväärillään yksittäisiä laukauksia. Selässään piilolinssiä käyttävällä oli kaksi muuta kivääriä, joista toinen oli luonnollisesti otettu työparia varten ja kolmas todennäköisesti ajateltu asevastaavalle - tai kenties jopa Osakan herralle. Kaksikko yritti selvästi päästä varustautumaan eikä se jäänyt myöskään hyökkääjältä huomaamatta. Kesken matkan Hindu kushin miehet pysähtyivät hetkeksi kohottaen katseensa ylimmälle tasanteelle, kun Asagi, Mana ja kolme jäljellä olevaa mafiamiestä pitivät suojatulta yllä.

“Maahan!” valkokasvoinen karjaisi kumeasti rynnäten takaisin aikaisempaa suojaansa.
Irokeesipäinen ampui kerran ylös hyökkääjiä kohti koettaen saada itselleen hiukan enemmän aikaa. Miehet kumartuivat alemmaksi, kuten henkivartija oli arvannutkin, ja hujoppi ryntäsi valtavaan spurttiin heittäytyen lopuksi Hide-zoun ja Sethin vierelle osittain näiden kuolleen kuskin päälle. K ei toiminut lainkaan liian myöhään, koska siinä kohtaa, missä tämä oli pari sekuntia sitten ollut, vilahti luoteja. Koko lattia tuntui muuttuneen yllättäen vihollisen kohteeksi, kun todennäköisesti useampi kuin yksi ampui sarjatulella osakalaisia kohti. Lyijynpalaset iskeytyivät osittain laatikoiden ylä- ja sivureunoihin irrottaen muutamia puunkappaleita, mutta yksikään luoti ei kaikeksi onneksi päässyt pureutumaan laatikoiden läpi osuakseen Osakan mafian jäseniin. Betonilattia kärsi kuitenkin enemmän, kun pieniä palasia lenteli ilmaan sekasortoisesti pölyn ja hiekan levitessä sirpaleiden mukana, kuin kyseessä olisi ollut mahdollisesti minikokoinen tulivuoden purkautumisnäytös tai maailmansodan sotatantereen jäljitelmä. Irokeesipäinen katsoi ylöspäin näyttäen kuulostelevan ympäristöään, vaikka sarjatulen läpi ei todellisuudessa ollut yhtään mitään kuultavaa. Sivusilmällä tämä vilkaisi Hide-zouta ja Sethiä tarkistaen näiden tilanteen - nopeasti mies kyllä huomasi kakkosmiehen olkapäässä olevan pikasiteen ja verivanan, joka kulki maassa lepäävää kättä pitkin. Varas taas oli kunnossa, vaikkakin tavallista kalpeampi ja likaisempi. Suurta vaaraa ei tällä hetkellä kaksikolla kuitenkaan ollut niin kauan, kun nämä pysyisivät laatikoiden suojissa.

Hindu kushin mies riisui olallaan olevat rynnäkkökiväärit ja ojensi toisen niistä nuorukaiselle tämän katsoessa saamaansa asetta kauhuissaan. Eihän nuorin osannut ampua minkäänlaisella kiväärillä.
“Tsunehiton kautta Ruizalle”, pisin sanoi matalasti avustajan raottaessa huuliaan kertoakseen pienen ongelman.
Ennen kuin punamustahiuksinen ehti sanomaan tai edes harkitsemaan ilmehtimistä, henkivartija kääntyi katsomaan toiselle puolelleen neljän muun mafiamiehen puolelle.
“Közille!” K heitti napakasti toisen jäljellä olevan ylimääräisen aseen yhden värjöttelijöistä saadessa rynnäkkökiväärin syliinsä.

Onneksi aseessa oli varmistin päällä, ettei miesparka voinut vahingossa ampua itseään. Muussa tapauksessa heitä olisi jälleen ollut yksi vähemmän. Ruizan alainen liikkui matalana ja kiersi laatikkopinon toiselle puolen heittäen sitten taidokkaasti saamansa pikapostin Közille, joka nappasi ilmeettömänä itselleen osoitetun kiväärin. Joku muu olisi saattanut siinä tilanteessa jopa hymyillä, mutta Hindu kushin miehet hymyilivät todella, todella harvoin eikä varsinkaan nyt, kun tiesivät, ettei taistelu ollut vielä ohi.

Loppu oli kuitenkin tulossa, kuten saattoi arvata kummallisesta hihkaisusta kesken kaiken.
“Vihdoin ja viimein!” Ruiza huudahti riemuissaan laskiessa polviensa eteen toisen esiin ottamansa aseen tarkistaen vielä, että lippaat olivat kunnolla kiinni.
Myyrä vilkaisi kevyesti rakastaan ja tämän riemua, mutta kääntyi hetkeksi pois ottaen kiinni aseen, jonka varas heitti odottaviin käsiinsä, kun kumpikin oli tehnyt pikaisen liikahduksen lähemmäksi toisiaan. Nopeasti, kun pari luotia vilahti heidän välistään, he loikkasivat takaisin suojiensa taakse vilkaisten toisiaan, että olivat kunnossa. Mies nyökkäsi kevyesti tovereilleen, ennen kuin ojensi tavaran rakkaalleen.
“Tsune, ota sinä nämä ja anna ne miehilleni heti, kun saat tilaisuuden”, asemestari sanoi kiihtyneenä osoittaen hankkimiaan aseita ja nappasi itselleen henkivartijoilta saadun kiväärin.
Tietenkin arvonsa ja taitonsa tunteva aseiden salakuljettaja halusi itselleen parhaimman rynnäkkökiväärin, mitä oli tarjolla.
Minun asevarastossani ei riehuta ilman lupaani!”
“Vihollisillamme ei ole tapana kysellä lupia”, Tsunehito huomautti siihen totuudenmukaisesti.
“Pieni rangaistus isoisäni tapaan siis tekee heille vain hyvää!” harmaanruskeasilmäinen naurahti ladaten aseensa.

Nopeasti vaalein kohottautui suojalaatikkonsa yli ja avasi oman sarjatulensa. Toisesta päästä hallia kuului muutama tuskan huuto, kun sarjatulta aikaisemmin ampuneet saivat useita osumia ja yksi näistä putosi elottomana kaiteen yli lattialle aseen päästäessä ilkeän, kimeän kolahduksen vahingoittuen turhankin selvästi korkeasta pudotuksesta. K kohottautui pystyyn rynnäten pois suojansa takaa Közin tehdessä samoin omalta puoleltaan. Punapää latasi harppoessaan kiväärinsä asettaen samalla aseen toimimaan yhdesti laukeavana kuten toverillaan. Vaaleahiuksinen hyppäsi oman suojansa takaa kunnolla esiin lähtien etenemään Hindu kushin miesten mukana kohti hallin perää ja heidän hyökkääjiään pitäen aseensa yhä sarjatulella. Myös muut osakalaiset, loukkaantuneita ja Sethiä lukuun ottamatta nousivat ylös piiloistaan. Etsivä riensi kahden rynnäkkökiväärinsä kanssa asevastaavan alaisia kohti näiden tullessa ahneiden lasten tapaan tämän nenään eteen kahden nopeimman kaapatessa itselleen äkkiä isommat lelut. Jälkeen jääneet lähtivät kolmen edellä menneen perään pysytellen kuitenkin alkuun vähän kauempana, vaikka ampuivatkin.

“Ei helvetti, ne saivat kiväärit!” kuului ylätasanteelta kauhun huuto vihollisen joutuessa yllättäen paniikkiin.
Kolme lähestyvää miestä, jotka tiesivät enemmän aseista kuin monet maailmassa olevista ihmisistä kykenisivät koskaan oppimaan, kertoivat hyökkääjille liikaa, kun näillä oli vielä omat rynnäkkökiväärit. Paniikkiin joutuneet viholliset yrittivät tähdätä henkivartijoihin ja asevastaavaan, mutta punapää vahti liian hyvin oikeata puoliskoa ja ampui jokaista, joka kohotti aseen heitä kohti. K liikkui verkkaisesti enemmän vasemmalle Ruizan tulittaessa ylätasanteita terävästi ja aikoi siirtyä itse irokeesipäisen tilalle keskelle. Keskimmäinen Hindu kushin mies ampui kahdesti, ennen kuin syöksähti asevastaavan tilalle. Harmaanruskeasilmäinen näki tapahtuman sivusilmästä ja otti itse pitkiä sivuaskelia kääntäen aseensa piipun kohti takaseinustalla olevia tasoja tulittaen ärhäkästi, vaikka pyrkikin säästelemään edes jonkin verran luoteja. Vaaleahiuksinen pää liikahti kevyesti, kun kuuli takaansa laukauksia, mutta ei vaivautunut kääntymään ympäri, koska tiesi alaistensa tulleen heidän mukaansa pitämään huolta, ettei yksikään hyökkääjistä pääsisi karkuun. Kiväärimiesten perässä asteli Asagi, Mana, Tsunehito ja se osakalainen, jolle ei ollut annettu pistoolia jykevämpää asetta. Nämä pysyttelivät muiden takana paremmassa suojassa pidellen aseita lähellään siltä varalta, jos niitä tarvittaisiin ja kyllä niitä tarvittiinkin. Eräs hyökkääjä ei ollutkaan kuollut tasanteelle, vaan liikahti pienesti yrittäen selvästi ottaa aseensa lähemmäksi ampuakseen. Haavoittunut vartalo oli kuitenkin niin kankea, että pantterimainen sai helposti ammuttua tätä, kuin tehtävä olisikin ollut kevyt käden huitaisu jatkaen sitten matkaansa.
Heidän voittonsa alkoi olla turhankin selkeä, kun jäljelle jääneitä hyökkääjiä ei ollut enää kuin alle viisitoista ja nämä seisoivat hallin lyhyimmän seinustan tasanteella osan katsellessa avuttomana avointa ikkunaa, josta ilmeisesti oli tultu huomaamattomasti sisälle. Paniikki oli levinnyt tuntemattomien miesten joukkoon, koska nämä eivät osuneet melkein lainkaan eivätkä enää edes yrittäneet ampua, vaan koettivat etsiä lisää pakoreittejä, kuten mafiamiehet tajusivat pahan suopien hymyjen kohotessa kasvoille. Nyt nuo kommandopäät kuolisivat kuin nurkkaan ajetut, säälittävät eläimet.

Äkkiä yllättävä, aivan toisenlainen kuin aikaisemmat äänet, laukaus kajahti hallissa kaikuen seinistä heidän ympärillään, ettei voinut olla varma, mistä oli ammuttu. Edenneet ja tasoilla olevat miehet pysähtyivät täydellisestä yhteisymmärryksestä kaikkien käännellessä päitään hämmentyneenä miettien, kuka oli ampunut ja mistä. Vain yksi mies ei kääntynyt katsomaan ympärilleen, tämä ei edes liikahtanut, vaan seisoi jähmettyneenä paikoillaan. Rynnäkkökivääri valahti yhden käden varassa alas ja putosi hyytävän hiljaisuuden keskellä lattialle kaikkien kääntyessä katsomaan kilahduksen suuntaan. Hitaasti nahkatakkiin pukeutunut mies kosketti vasemmalla kädellään mustilla vaatteilla peitettyä, jostain syystä tavallista tummemman oloista vatsaansa ja katsoi sitten suuria, pitkiä sormiaan, joihin oli tarttunut märkää, punaista nestettä. Tuskin edes tajuten kunnolla torsostaan vuotavaa verta, ammuttu kohotti katseensa ylös ja katsoi ilmeettömänä vastakkaista pitkää seinustaa. Suu aukesi joko sanoja tai hengen vetoa varten, kun sielunpeilit katsoivat tiettyä henkilöä vastakkaisella seinustalla, mutta sitten jalat pettivät alta. Tavallista japanilaista huomattavasti pidempi mies putosi polvilleen ja kaatui sitten vatsalleen jääden makaamaan paikoilleen liikkumattomana.

“KÖZI!” K karjaisi äänensä muuttuessa kimeäksi, kuin jollain eläimellä, jota oli satutettu hirvittävällä tavalla.
Henkivartija vetäisi terävästi henkeä ravistaen päätään, kuin ei olisi halunnut uskoa näkemäänsä. Kasvoille valahti kauhistuksen, epätoivon ilme, jollaista kukaan osakalainen tai edes vihollinen ei ollut koskaan nähnyt - eihän kukaan heistä ollut koskaan aikaisemmin nähnyt punapään makaavan sillä tavalla maassa. Irokeesipäinen otti askeleen, mutta samalla hetkellä, kun tämä liikahti, tajusi joku muukin toimia. Parvella eräs hyökkääjistä iski kiväärinsä kaiteelle saadakseen tukea ja painoi liipaisinta unohtaen pistää kiväärinsä kerran ampuvasta sarjatulelle. Luoti suhahti piipusta ulos ja sai lattiatasolla olevien joukossa lujan tuskan karjaisun. Turhan lähelle uskaltautunut asemestarin alainen, jolla oli vain pistooli aseenaan, takertui jalkaansa ulvaisten ja kaatui samassa betonilattialle pidellen itseään reidestä kiinni.

“Ampukaa!” Ruiza huusi samassa heräten itsekin transsista vilkaisten samalla maassa makaavaa Hindu kushin miestä.
“Tappakaa kaikki ilman armoa! Estäkää ketään ampumasta Köziä uudelleen!”
Ei ollut varmaa, oliko Közi enää hengissä, kun tämä makasi sillä tavalla paikoillaan, mutta harmaanruskeasilmäinen toivoi sydämessään, ettei heidän toveristaan voisi päästä niin helposti eroon.

Kaksi miestä ryhmästä ei kuitenkaan nostanut aseitaan ampuakseen. Asagi ryntäsi juoksuun päästäkseen nopeasti loukkaantuneen alaisensa luokse. Hän ei edes vaivautunut miettimään sen verran omaa turvallisuuttaan, että olisi ampunut pari suojalaukausta. Myöskään Manan mielessä ei käyneet sellaiset ajatukset, kun tämä riensi sulhasensa perään. Jollain tapaa kumpikin varmasti luotti muihin mafiatovereihin, että nämä saisivat pidettyä vihollisensa kurissa ja he pääsisivät ammutun henkivartijan luokse. Yakuza pääsi naamioitunutta ennen keltasilmäisen luokse ja rojahti polviensa, ja valmiiksi hajonneiden housujensa, harmiksi lujasti alas pisimmän vierelle koskettaen tämän olkapäitä.

“Közi!” mustasilmäinen henkäisi kauhistuneena, kun toinen ei reagoinut mitenkään kosketukseensa.
Osakan herra kumartui Hindu kushin miehen yläpuolelle ja painoi korvansa tämän selkää vasten vapaan kätensä siirtyessä etsimään pulssia kaulalta.
“Hän elää”, miljonääri henkäisi helpottuneena, kun kuuli kevyen, vaikkei kovin voimakkaan hengityksen, ennen kuin sormenpäänsä tunsi kevyen pulssin.
Siniharmaasilmäinen pysähtyi kaksikon vierelle, kun rikollisjärjestön johtaja kohottautui ylös, vaikka pysyikin yhä polvillaan.
“Közi on hengissä!” mafiapomo kertoi hengittäen kiihtyneenä.
“Mana, auta minua kääntämään hänet ympäri ja sitomaan vam-”

Luja laukaus ja kauniskasvoisen vartalon voimakas käännös keskeyttivät Osakan herran. Entisen soluttautujan ylävartalo heilahti voimakkaasti mustahiuksisen käpertyessä samassa hiukan kerälle tuntemastaan iskusta.
“Mana!” Asagin sydän hyppäsi kurkkuun, mutta kauaa elin ei ehtinyt siellä takomaan, kun vaatesuunnittelija suoristautui takaisin pystyyn sielunpeilien lyödessä tulta silkasta kiukusta.
“Perkele!” Mana karjaisi raivostuneena ja ampui toisiksi ylintä tasannetta ampujansa kaatuessa saamastaan laakista alas.
“Sinne meni hyvä korsetti ja hieno paitani!”

“Mana, oletko kunnossa?” miljonääri kysyi, vaikka tiesikin osittain vastauksen, kun otti Közin pudottaman rynnäkkökiväärin viskaten alaiseltaan saaman pistoolin sivummalle.
“Olen, luoti jäi rinnan pehmusteisiin”, entinen vakooja vastasi polvistuen maahan.
“Hyvä, yritä auttaa Köziä!” yakuza komensi nousten pystyyn.
“Minä pidän huolta, ettemme saa kontollemme enempää loukkaantuneita!”

Miljonääri naksautti muutamaa vipua ja vaihtoi konekiväärin sarjatulelle. Oikeastaan miehelle ei ollut enää paljoa tapettavaa jäljellä, koska alaisensa, jotka olivat raivostuneet punapään saamasta lyijynpalasesta, olivat jo melkein hoitaneet työn kuntoon. Ylätasanteella oli enää muutama ikkunasta pakoa yrittävää miestä jäljellä Ruizan ja K:n hoidellessa näitä muiden mafiamiesten lähinnä varmistaessa selustaa. Yksi asevastaavan alaisista jopa meni maahan jääneen toverinsa tueksi ja auttoi pystyyn nojaamaan itseensä. Mustasilmäinen harppoi muutaman askeleen eteenpäin ja ampui pari tyyppiä, jotka yrittivät selvästi juosta heidän ohitseen päästäkseen karkuun avonaisesta ovesta. Tämän jälkeen kuului vielä muutama kauhunhuuto ampumisen loppuessa siihen.
Taistelu oli ohi ja osakalaiset, vähemmistönä olleet, olivat voittaneet sen täpärästi, mutta eivät ilmaiseksi.

“Közi!” K huusi terävästi pudottaen kiväärinsä, ennen kuin ryntäsi työparinsa luokse hallin toisesta päästä johtajansa kääntyessä tämän mukana katsomaan loukkaantunutta.
Mana oli juuri saanut käännettyä Közin selälleen ja teki samassa tilaa, kun itseään huomattavasti isompi henkivartija iskeytyi polvilleen viereensä. Naisellisin tarttui kaksin käsin hameensa helmaan ja repäisi sitä varsin reippaasti välittämättä siitä, että nilkkapituinen hameensa muuttui nopeasti polvipituiseksi. Irokeesipäinen painoi käsiään toverinsa vatsalle yrittäen tyrehdyttää vuotavaa haavaa, kunnes he saisivat riittävästi kangasta sidetarpeiksi.

Asagi käänsi katseensa pois sulhasestaan ja henkivartijoistaan. He olivat kokeneet kovia iskuja, kuten mies tiesi katsoessaan hitaasti lähelleen laahustavaa ystäväänsä. Ruizan kasvoilla valui hikeä ja tämä hengitti raskaasti, mutta oli muuten hyvässä kunnossa ja haavoittumaton, mitä nyt mahdollisesti oli saanut mustelmia heittäydyttyään ties kuinka monesti kovalle lattialle. Todennäköisesti käsissä olisi muutama ruhje laatikoiden repimisestä ja aseiden kiskomisesta, mikäli hanskat olivat yhtään hajonneet kovassa työssä, mutta se oli merkityksetöntä. Tsunehito ilmestyi metallilavojen takaa, ilmeisesti tämä oli käynyt tarkistamassa, oliko heidän vihollisiaan ollut myös heidän tasollaan piilottelemassa. Etsivä näytti olevan paremmassa kunnossa, tai ei ainakaan yhtä väsynyt kuin rakkaansa, kun siirtyi aseiden salakuljettajan vierelle laskien kätensä vaaleimman olalle rohkaisuksi ja tueksi. Soluttautujan vaatteilla oli kuitenkin selkeitä veritahroja, kun tämä oli paikannut parhaan taitonsa mukaan kahta toveriaan. Rikollisjärjestön johtaja silmäsi sitten paikalla olevat mafiamiehet. Kaksi asemestarin alaista oli täysin kunnossa, yhtä ammuttu jalkaan, mutta sitä ei tässä vaiheessa voisi pitää kovin isona tappiona. Paikkasihan vaaleaverikön yksi kunnossa olevista ystävänsä jalkaa.
Heitä oli kuitenkin vähemmän kuin ennen tulitaistelua - osa loukkaantuneina, osa kuolleina.

“Hide-zou!” pantterimainen kääntyi ovea kohti muistaen samassa, että parasta ystäväänsä oli ammuttu.
“Seth! Oletteko kunnossa?!”
“Hengissä ainakin ollaan!” Seth huusi vastaukseksi kohottautuen hetken päästä ylös tuoden myös rakkaansa pystyyn.
“Pystytkö nousemaan omin avuin ylös?” varas kysyi sitten katsoen hiukan sivummalle alas.
Vastaukseksi muu joukkio kuuli pientä mutinaa, josta ei saanut kunnolla selvää. Paljon selkeämmin heille kertoi pieni ähinä ja kirous, kun loukkaantunut mafiamies yritti nousta seisomaan laatikoiden takaa, tai pikemminkin kiskoi yhdellä kädellä itseään jaloilleen, ja raahautui lähemmäksi punamustahiuksista. Nuorukainen odotti, että toinen pääsi lähemmäksi häntä ja lähti sitten kävelemään hitaasti muiden luokse tuoden mukanaan kaksi loukkaantunutta, ainoat jäljellä olevat mafiamiehet. Onneksi sentään toinen Ruizan alaista tajusi mennä avuksi, pitelemään toveriaan pystyssä, kun hitaasti miehet kävelivät paikalle. Kuusi tavallista mafiamiestä oli kuollut ja kaksi loukkaantunut. Järjestön päämiehistä taas kaikki olivat vielä hengissä, vaikkakin haavoittuneita - toiset vakavammin kuin toiset. Sen jokainen näki, kun viimeiset hengissä olevat osakalaiset pysähtyivät yhdeksän muun luokse. Heille olisi voinut käydä huonomminkin, mutta jotenkin kukaan ei osannut iloita sillä hetkellä siitä seikasta, että kaupunkia hallitseva mafia oli oikeastaan ollut harvinaisen onnekas.

“Seth, osaatko ajaa autoa?” Osakan herra kysyi huolestuneena.
“Meidän on saatava mielellään kaikki autot pois täältä ja Hide-zoun on ehdottomasti päästävä sairaalaan.”
“Osaan jotenkuten ajaa, vaikken kovin hyvin eikä minulla ole ajokorttiakaan”, avustaja kertoi parantaen otettaan rakkaastaan, ettei tämä vahingossakaan putoaisi lattialle.
“Sillä ei ole väliä - jos poliisit pysäyttävät, he ymmärtävät välittömästi, kun kerrot jonkun tuntemattoman miehen ampuneen Hide-zouta”, mafiapomo sanoi tavallista ripeämmin haluamatta kuulla minkäänlaisia vastaväitteitä.
“Tsunehito, mene nopeasti Satochin luokse. Selvitä, mitä siellä on tapahtunut ja kuka tappoi Tatsuroun”, mustasilmäinen kääntyi muiden alaistensa puoleen jakaen käskyjään.
“Ruiza, metsästä jostain toimiva puhelin tai yritä etsiä joku paikka, jossa saat yhteyden muihin. Käske Jyoun ja Atsushin raahata itsensä ja miehensä siivoamaan tämä paikka sekä ottamaan selville, ketkä olivat tämän takana. Te muut, viekää loukkaantuneet sairaalaan. Minä, Mana ja K viemme Közin saamaan hoitoa.”

“Odota hetki, Asagi”, liikemies henkäisi käheästi koskettaen samalla vaistomaisesti olkapäätään irvistäen kivusta.
“Helvetti!”
“Hide-zou!” pantterimainen huudahti kauhistuneena ja otti muutaman pitkän askeleen parhaan ystävänsä luokse.
Sethkin katsoi huolestuneena rakastaan ja yritti kannatella toista entistä paremmin, vaikka toimitusjohtaja pysyi varsin hyvin jaloillaan.
“Pettikö tuo pikaside!?” Osakan herra tarttui entiseen rakkaaseensa koskettaen hellästi vahingoittunutta hartiaa.
“Minä olen kunnossa”, teräväpiirteinen murahti matalasti ja vei loukkaantunutta puoliskoaan kauemmaksi kosketuksilta.

“Mikä on?” Asagi katsoi ihmetellen Hide-zouta, joka katsoi synkkänä kulmiensa alta pidempäänsä huomioimatta lainkaan Sethin kysyvän huolestunutta katsetta.
“Asagi, meidän on päätettävä, mitä me teemme nyt, kun tiedämme, kuka on syypää hyökkäyksiin, kuolemiin ja loukkaantumisiin”, ruskeankellertäväsilmäisen ääni kiristyi puheen myötä.
“Emme voi vain lähteä täältä ja miettiä myöhemmin, miten meidän pitäisi toimia.”
“Nyt kun tiedämme?” Mana henkäisi terävästi nousten pystyyn Közin viereltä jättäen K:n kietomaan sidettä toverinsa haavan ympärille.
Naamioitunut harppoi lähemmäksi keskustelijoita riekaleisen hameen helman pompahdellessa polvien korkeudella rivakoiden askelien mukana hulmahtaen pienesti, kun tämä pysähtyi lähemmäksi Sethiä. Asevastaavan rintakehästä haavoittunut alainen siirtyi vaistomaisesti syrjemmäksi tukikeppinä toimivan toverinsa avustuksella. Sitä ei kuitenkaan huomannut edes Ruiza tai Tsunehito, jotka tulivat lähemmäksi toimitusjohtajaa.

“Mitä ihmettä sinä puhut, Hide-zou?” sinisilmäinen ravisti päätään epäuskoisena.
“Miten niin me tiedämme nyt, kuka on syypää tähän kaikkeen? Eihän Satochi ehtinyt kertoa meille, kuka tappoi Tatsuroun”, aseiden salakuljettaja ihmetteli aivan yhtä typertyneenä rakkaansa puolesta.
“Oletko varma, ettet lyönyt päätäsi taistelun aikana?”
“Ruiza, minun järkeni toimii erinomaisesti, vaikka suoneni täytettäisiin lyijyllä”, ruskeahiuksinen äyskäisi vilkaisten synkästi henkivartijoita, joista toinen vaikutti tiedottomalta ja toinen taas yritti pitää punapäätä hengissä keskittyen tähän täysin vaivautumatta kiinnittämään huomiota mihinkään muuhun.
“Tekin tajuaisitte saman kuin minä saadessani pienen tauon, jos vain pysähtyisitte hetkeksi miettimään kaikkea, erityisesti viimeisiä tapahtumia!”

“Hide-zou, selitä tarkemmin”, yakuza komensi päästäen samassa irti kakkosmiehestään, kuin olisikin pidellyt hehkuvaa hiiltä tai jääkimpaletta.
“Asagi, tämä kaikki alkaa olla jo itsestään selvää - vihollisemme tietää meistä ja Kuro Kagesta enemmän kuin me tajuammekaan tai uskalsimme odottaa. Miksi? Koska hän on ollut sen kanssa läheisesti tekemisissä. Miten se taas on mahdollista? Helposti, koska hän on liikkunut meidän keskuudessamme”, teräväpiirteinen antoi katseensa kiertää kaikki ringissä olijat, mutta jäi sitten katsomaan pantterimaista, joka vaikutti jäykistyvän.
“Vihollisemme on ollut yksi meistä emmekä ole tajunneet sitä lainkaan, koska olemme pelänneet sen myöntämistä. Se selvisi minulle tänään lopullisesti, ja ennen sitä yksi meistä menetti henkensä.”
“Hide-zou, mitä sinä…” Miljonääri henkäisi käheästi.

“Asagi, mieti!” liikemies ärjäisi.
“Te kaikki! Miettikää, millainen ihminen Tatsurou oli! Hänen lähelleen oli vaikeata, lähes mahdotonta päästä! Hänen tappamisensa on vaikeampaa kuin meidän kaikkien yhteensä!”
“Hide-zou, rauhoitu”, varas pyysi, mutta tätä ei kuunneltu.
“Tatsurou ei luota ihmisiin! Hän on aina luottanut koneisiin ja ne ovat pelastaneet hänet tähän mennessä. On vain muutama ihminen, joihin hän on onnistunut luottamaan ja heistä luotetuimmat voi laskea kahden käden sormin”, Hide-zoun ääni koveni tahtomattaan miehen kääntäessä tuskaisan katseensa mafiapomoon.
“Asagi, sinä tiedät täsmälleen, mitä minä tarkoitan!”

“Hide-zou, olet sekaisin verenhukasta”, Asagi sanoi hiljaa vetäytyen taaksepäin vilkaisten pikaisesti henkivartijoitaan, ennen kuin kääntyi vastakkain muihin.
“Sinä hourailet”, mies otti muutaman, tavattoman hitaan askeleen lisää.
“Asagi, minä en houraile”, ruskeankellertävät silmät katsoivat murheen murtamina pantterimaista, joka ravisti kankeasti päätään tahtomatta kuunnella tai uskoa.
Kaikkien muiden katseet seurasivat Osakan herraa, joka siirtyi vähitellen, hyvin pienin askelin kohti metallilavoja, mutta sitten päät kääntyivät takaisin kakkosmieheen. Etsivä kurtisti hämmentyneenä kulmiaan rakkaansa tehdessä samoin, kun kumpikin alkoi miettiä ystävänsä sanoja. Sieväkasvoisen suu aukesi hennosti hämmennyksestä, kun tämä tajusi vähitellen, mitä lapsuudenystävänsä todennäköisesti tarkoitti. Myös vaaleahiuksisen laskelmat menivät samaan suuntaan, kun lyhyt mies nosti kauhistuneena katseensa ylös jääden tuijottamaan heidän ympärillään olevia ruumiita.
“Jos vain voisin ajatella, ettei asia olisi niin vaan toisin, tekisin sen, mutta en voi”, liikemies sanoi painokkaasti.
“Se ei voi olla enää kukaan muu.”

“Hide-zou, se ei voi pitää paikkaansa”, mustasilmäisen ääni muuttui kimeämmäksi.
“Et pysty todistamaan sitä!”
“Tatsuroun kuolema ja kaikki nämä loukkaantumiset sekä kuolemat todistavat sen!” ruskeahiuksinen huusi aivan yhtä ahdistuneena kuin entinen rakkaansa saaden Manan ja Sethin kohottamaan yhtä aikaa katseensa toisiinsa, kun eivät vieläkään ymmärtäneet, mistä muut puhuivat.
Kahden miehen ajatukset, tuntuivat olevan pelkkää sekamelskaa eikä myrskyä helpottanut yhtään se, että he joutuivat arvailemaan, kun kukaan ei sanonut, mistä oli kyse.
“Älä kiellä totuutta, Asagi! Älä kiellä sitä, kun tiedät, miten asiat ovat!” voimakasleukainen yritti vedota entiseen rakkaaseensa.
“Mutta kun se ei ole totta!” rikollisjärjestön johtaja huusi haluamatta kuulla enempää.
“Se ei voi olla niin! Olet erehtynyt! Olet väärässä!” yakuza pysähtyi etäämmäksi muista varsin lähelle tummansinistä lavaa.
Miehen kädet puristuivat nyrkkiin, kun tämä ei halunnut uskoa ystäväänsä eikä varsinkaan sitä, mitä toisen sanat ja sitä myöten mieleen tuomat ajatukset kertoivat.
“Se ei voi olla hän!”

“Niinkö? Oletko aivan varma?” kuului yllättäen kevyt, huvittunut naurahdus, kun tummiin pukeutunut hahmo astui pimeydestä lavojen takaa esiin.
Kukaan ei ehtinyt vetämään henkeä eikä Asagin sydän kyennyt lyömään, kun tulija astui pehmeällä askeleella yakuzan taakse. Osakan herran ei tarvinnut nähdä, koska hän tiesi ja tunsi, kuinka aseen piippu kohosi koskettamaan hänen takaraivoaan, kun puhunut jatkoi nauraen.
“Olisitko valmis lyömään siitä pääsi vetoa?”

----------
Selityksiä:

* Ydinvoimalassa/sairaaloissa/vaarallisissa tilanteissa, jossa suojaudutaan mahdollisimman ulkoisia näkyviä ja näkymättömiä uhkia vastaan käytetty suojapuku
* Kuinka on mahdollista, että Asagin puhelin lakkasi kesken kaiken toimimasta? Minkä takia muidenkin puhelimet alkoivat temppuilla eivätkä toimineet, vaikka aikaisemmin ei ollut mitään ongelmia? Kuten varmasti osa tietää, Japanissa toimivat 3G puhelimet ja vanhat, ei-3G puhelimet eivät siellä ilmeisesti sitten toimi. Eli kukaan ei mennyt leikkaamaan mitään erityistä johtoa, vaan vihollinen käytti tällaista häiritsijää. On siis olemassa laitteita, joiden ansiosta puhelimet eivät toimi tietyllä kantama-alueella ja koska tarinassa eletään vuotta 2016, ovat laitteet aika kehittyneitä. En itse tiedä kuitenkaan näistä laitteista ihan tarkkaa, vaan kaverini kertoi näistä ja antoi linkin, kun kyselin, miten saadaan 3G-puhelimet toimimattomiksi
* Jos joku nyt ajattelee, että halusin heittää kummallisen vitsin, kun Seth ampui jälleen nivusille, se ei ollut vitsi. Seth on yksinkertaisesti harjoituksissa lähes poikkeuksessa ainakin muutaman kerran tähdännyt ja ampunut maalitaulu-ukon nivusiin, jolloin vaistomaisesti ampui sinne
* Tarkkuuskiväärit on tarkoitettu pitkille kantamille. Yleensä tarkkuuskiväärin kanssa makoillaan maassa ja tähdätään, eli tilanne ja kaikki mahdollinen ei soveltuisi tarkkuuskiväärille, vaikka Közi ja K pystyisivät varmasti jossain määrin ampumaan niillä seisaallaan
* Todellisuudessa se matka ei ollut 40 metriä, vaan alle, mutta ihmisten on vaikeata usein arvioida matkoja - jotkut ovat siinä parempia kuin toiset
* Kuolio on raajan (tai kudoksen) kuolemista niin, etteivät muut ruumiinosat kuitenkaan kuole. Esimerkiksi sormeen voi tulla kuolio, ettei se enää toimi/liiku eikä sitä saada parannettua. Kuolion kokema raaja joudutaan amputoimaan, koska sitä ei voi parantaa ja muussa tapauksessa kuolio leviää aiheuttaen lopulta kuoleman
* Jälleen muistutuksena, että suurin osa miehistä, jotka käsittelevät jatkuvasti aseita (esim. Ruiza, Közi ja K) pitävät jatkuvasti hanskoja käsissään, vaikken siitä ihan aina erikseen sanoisikaan
* Rynnäkkökivääri on useimmiten lyhyehkö kivääri, jotta voi ampua joko itselataavaa kertatulta, sarjatulta purskeena tai ihan sarjatulta
* Niin, Asagikin osaa käyttää konekivääriä, vaikka harvemmin sellaisella ammuskeleekin - mitä muuta voi odottaa, kun on todella hyvää pataa asemestarinsa kanssa ja omistaa kaksi asehullua henkivartijaa *naur*
Eipä muuta.

Rikoinkohan juuri omat ennätykseni lopetuksessa?
Viimeksi muokannut Aysha päivämäärä Ma Touko 02, 2011 8:24 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

    1 tykkää.
Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+61/64,21.4]

ViestiKirjoittaja sora » To Huhti 21, 2011 10:16 pm

Voi helvetti. Siis no kyllä oli lopetuksien huippu! Varmaan heti sen Manan asunnolla tapahtuneen episodin jälkeen. Missä muistaakseni loppulause oli jotain tuon suuntaista --> laukaus kaikui öisessä tokiossa/huoneessa (en muista prikulleen) Sen jälkeen en ole lopetuksissa NÄIN pahasti häiriintynyt. Tuo alku... Mä arvasin heti että noista päähenkilöistä joku tulee kuolemaan. Oon aika varma että Közi menehtyy ja K:sta tulee jotain hyvin arvaamatonta, mutta tietenkin se pysyttelee Asagin läheisyydessä. Sitten tämä uusi asia. En tiedä mistä uusi valaistus johtuu, mutta se häiritsee jollain tapaa.
Mulla on kääntyny koko juttu päässä ihan ympäri, että välillä oon sellai hyvähyvä ja toisessa vaiheessa eei ::D Herää kysymys miksi ja mistä.

Hyvällä, siitä ku ne pelasti toisiaan hyvin ja toimi yllättävän hyvin tollasessa tilanteessa eikä ruvennu itkee että nymme kuollaa joka ikiine. Ja et yleesäkki oon tietenkin osakalaisten puolella, olethan heistä paljon kertonut ja luonut sen keskipisteen tarinalle.
Mutta. Se kuuluisa mutta. Pahalla se, mitä mä tästä ficistä haluan. (Älkää tappako) Sillä jollain kierolla tapaa haluan lukea sen miten kuvailet Asagin kuoleman. Odotan sitä miten saan lukea miten se jää tuijottaa lasittuinen silmin sitä pimeää. Hienovaraisesti kirjoitettuna tietenkin ja sillä Ayshamaisella tunnelmalla. Sairasta, eikö? Sitä mä odotan ja aika... No odotan todella, koska oon jotenkin tuntemattomalla tavalla ruvennu miettii tän "vihollisen" kannalta ja musta rupee tuntuu että loppujen lopuksi osakalaiset onkin todellisuudessa vihollisia ja niiden ON kuoltava.

Väliin hyppää kuitenkin tietty varas. En osaa muutaku hyppiä siinä kohtaa seinillä. Hide-zou... Voi hittolainen, mutta... no menkööt, se ärsyttää mua muutenki XD Tollai on eka, mut sitku luin et siihen osui, nii tulee se vastakkainen tuntemus.. EIH, Älä nyt #!~#%?** tapa sitä! Eli no... mua ärsyttää se että se uhrautuu tuolla tavoin suojaamaan Ruizaa. No totta kai se tarvii suojausta, mut... toi oli jo liikaa ja ku se sano et se ajatteli kaikkia siinä, nii eipäs ajatellutkaan! Ei se ajatellut Sethiä yhtään, äijähän meinas tukehtua omaan sydämmeensä. Mutta no itse olen pitänyt Hide-zouta joinain aikoina hyvinkin paljolti tekopyhänä paskana. Ruizan tapat kuitenkin, jos jätät Hirokin henkiin. Mutta jos et tapata Ruizaa, tapat Tsunehiton joka lähtee etsimään Tatsurouta ja mies jää sille hakureissulle eikä palaa. Hiroki kuolee sairaalasänkyyn ja no Ruiza tekee itsemurhan tai kuolee jotenkin dramaattisesti ottaessaan luodin jonkun puolesta. Olen aika varma asiasta.

Kuolemaa, verta ja tarkkaa kuvailua! Mikäs sen parempaa iltaista lukemista, varsinkin kun oma päivä on toisinaan pilalla ihanien autoilijoiden jotka eivät yllättäen osaa liikennesääntöjä-tai merkkejä. Tunnelma ei oikeastaan latistunut mulla yhtään niinkuin normaalisti XD Yleensä tulee se loppumasennus. "Kiva tää loppu..." Vaan jotenkin tärisen odotuksesta miten Asagin käy ja toivon että tämä kostaja saisi kostettua. Tosin toki Seth voi tehdä martyyrit ja jättää Hide-zoun kärsimään. Heh parempaa tarinan lopetusta en saisikaan toivoa. Sadistista, mutta totta.
No tässä oli omaa mietintääni ja muuta sekametelisoppaa asiaan sekaan.
Sitten voisin jopa yrittää saada ulos jotain rakentavaakin.

Aloitit koko jutun hyvin ja lukijat oli varmana sellai ahaa! Ne on nyt siellä eikä tiedä että Tatsurou on kuollut ja tappaja on Satochi. Tietenkin. Jokainen varmaan löi itseään otsaan ja ähkäisi etteivät jätkät menisi sinne. No yllätyin aikalailla sitä miten paljon porukkaa sinne kutsuttiin. Eikö olisi ollut helpompaa ajaa Asagi ja Mana henkivartijoineen nelistään nurkkaan ja niitata sinne? Miksi ottaa sisään niin paljon taidokkaita ampujia... En tajua. Ainut mikä kävi mielessä olisi se että halusivat ottaa hengiltä monta kärpästä yhtäaikaa. Puhelun odotus loi tunnelmasta pahaa enteilevän ja no tuli sellainen voi saatanansaatananytsitämennään kun Asagin puhelin soi. No mutta! Olisihan se pitänyt arvata että puhelu katkeaa! Ei tietenkään sitä saatu nopeammin sanottua xD Tuli siinä ehkä hiukan ärtynyt olo, että hitto miehet, antakaa toisen puhua loppuun kerran elämässä!

Tykkäsin ihan todella monista kohdista miten kuvailet mafialaisten kuolemat ja reaktiot/haavoittumiset.
Aysha kirjoitti:
Sydän löi tasan kerran nuorukaisen rinnassa, kun käsi kääntyi uutta ampujaa kohti sormen painaessa tasan kerran liipaisinta hätäisen tähtäyksen jälkeen.
...Hittolainen. Tässä kohtaa(mikäli se on mahdollista)mulla meni kylmät väreet ja menin kananlihalle :::D Mahtavaa kuvailua yksinkertaisesti.
Aysha kirjoitti:
Hirvittävä, eläimellinen ulvaisu onnistui pysäyttämään kaiken toiminnan ja kääntämään jokaisen pään huudon suuntaan. Kommandotyyppi pudotti kiväärinsä kaiteen yli aseen pudotessa lujasti, hiukan terävästi rämähtäen alas betonilattialle. Siitä hyökkääjä ei kuitenkaan näyttänyt piittaavan, vaan takertui kaksin käsin haarojensa väliin romahtaen polvilleen kiljuen kivusta veren suorastaan ryöpytessä sormien ja vaatteiden välistä kaikkien nähtäville.
Joo nyt lopetan quattailut, mutta tämä oli yksi hienoimmista kuvailuista ehkä ikinä. Osasin niin kuvitella miltä tuossa tilanteessa tuntuisi jaja olen sanaton.
Voinpa siis melkein sanoa, että tuo jatko oli paras tähän mennessä. Ainakin näistä sodan ajoista/ tähän asti menneistä. Ehkä hiukan jäi jokin kuvailu jumittamaan tiettyyn kohtaan, mutta eipä mitään kyllä sen luki siinä missä aina muulloinkin.

Hyvä jatko todella, mutta eka ajattelin että oletpa kirjoittanut poikkeuksellisen lyhyen jatkon, mutta huomasinkin itse jumittautuneen koneelle muutamaksi tunniksi sitä lukemaan. Oops? Haluan ehdottomasti jatkoa ja nopeasti, nämähän ovat ne perussanat mitä kuulet kokoajan mutta mitäpä siitä totuuksia nekin. Ärsyttää myöntää, mutta loppu jäi kaihertamaan mieltäni... Haluan tietää nyt ja heti että miten Asagi kuolee. Musta tuntuu että se viedää jonnekki ja sitä kidutetaa ja sit se rakkaita tapetaa sen edessä jo ku se lopulta on kärsinyt "tarpeeksi" se teloitetaa hitaasti. :: D positiivista iltakommenttia.
Nuo faktat helpottavat jälkeenpäin kivasti vielä lisäinfona, kun en minä ainakaan mikään tykkien asiantuntija ole. Tietotekniikka menee vielä, mutta en ollut ikinä nähnyt minkä näköinen se häiritsiä oli. Kuullut olen monesti, mutten löytänyt oikeaa kunnon kuvaa, joten piristi sekin että löysin sen viimein xD
Mutta toivon että sait tästä sekalaisen ihmisen mielensopukoiden syövereistä revitystä kommentista jotain hyvää irti.
Ainiin ja tuo biisi. Sopi aivan täydellisesti koko ficciin ja tein kuten pyysit ^^ Kuuntelin todella vasta luettuani tämän. Tämä biisi soi päässäni seuraavat kolme viikkoa. (sama kävi street smart-in kanssa, Tokion sydämet:ficistä, ihmiset alkoivat jo hermostua minuun kun jammailin sitä itekseen ::D)
Kiss Me Kill Me Love Me

    2 tykkää.
Avatar
sora
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: To Heinä 30, 2009 12:52 pm
Paikkakunta: Ruined Kingdom

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+61/64,21.4]

ViestiKirjoittaja mayabi » Pe Huhti 22, 2011 2:59 pm

No okei, mä viimein otin itseäni niskasta kiinni ja tulin kommentoimaan. Ensin vain sain sydänkohtauksen kun huomasin uuden luvun ilmestyneen. Mun pitää ilmeisesti käydä tsekkailemassa toi biisi, mikä oli linkattu alun aaännään kunhan saan tämän valmiiksi (siihen menee tunteja).

Jos mä vaikka alotan siitä, miten tää ficci pelasti mun viime kesän täysin. Mä olin koko kesän ihan yksin ja musta tuntu, et olin selannut lafin jo ties kuinka monta kertaa läpi - todellisuudessahan niin en ollut tehnyt. No sitten mä oikeastaan aloin myös lukemaan niitä ficcejä, joiden fandom ei ollu mulle niinkään tuttu ja satuin kattomaan, et tässä on ihan tarpeen verran lukuja jo kirjotettuna, et se vois pelastaa mun päivän. Niin se toki tekikin, tosin paljon suuremmassa mittakaavassa.
Ja se oli kirjaimellisesti rakkautta ensisilmäyksella ;__; <3

Mä kyllä mietin pitkään, et miten pystyisin koskaan oppimaan noita hahmoja, kun niitä on niin monia ja eri bändeistä, puolet jopa täysin vieraita mulle. Muunmuassa yksi johtavista fandomeista, D, oli mulle ihan outo ja nykyisin se on ehkä kaikkein eniten rakastamani bändi, mistä voinen kiittää varmaankin siua... n_n
Ja lopulta mä kanssa opin tuntemaan ne hahmot ! Ja kuten sä aiemmin joskus sanoit, niin myös mun mielestä hahmojen luominen on oikeastaan jopa juonta suurempi tehtävä ja mun mielestä sä olet onnistunut siinä täydellisesti. Täysin valehtelematta. Mä vaan yksinkertaisesti rakastan kaikkia sun hahmoja ja niiden luonteita, vaikka sitten taas en pitäisikään hahmosta. Sekavaa? ^^'
Ehkä kaikken suurimman sätkyn sain Ruizan kohdalla, koska... Se vaan on yksinkertaisesti valloittava persoona (jopa valloittavampi kuin Die!).

“Yksinkertaista: harjoittelemme ampumista.”
“Miten se voi olla yksinkertaista?”
“Koska minä olen paikalla.”
“Oma kehu haisee.”
“Se on sitä miehistä aromia”, Ruiza naurahti saaden toisen hymyilemään.

koska se vaan on Ruiza ja sen putkiaivot ♥

Mutta no itse ficciin. Tämä on ollut mulle todella paljon kaikkea muuta kuin yhdentekevä. Jo alussa, vaikka se oli pitkän päälle pelkkää toimisto- ja liikemieshömppää, se todella kiinnosti mua ja luin tätä pitkän päälle aika pakkomielteisenä. Jopa koulujen taas alettua mun unirytmi oli edelleen sekaisin, koska lueskelin tätä aina uudestaan ja uudestaan yömyöhään.

Reita oli alussa mukava sivuhahmo, enkä koskaan oikeen tajunnut, että siitä voisi tulla suurempikin osa tätä mafiaa. Mä kerkesin myös kuvittelemaan jotenkin tyhmästi, että niistä tulisi se ficin pari, mutta sitten kuvioon hyppäsi yhtiökokous, ja mä en voinut estää itseäni ja pian olinkin täysin ihastunut Hide-zouhun ja sen rooliin, luonteeseen ja.. no, siihen mikä se on (sääli vain, että spinnoffissa Särkymätön mun saama kuva coolista ja rauhallisesta Hide-zousta rikkoutui XD No, pääsin siitäkin sitten joskus yli).
Mä eläydyin Sethiin tässäkin täysin, mistä taidosta kyllä olen hyyyvin kiitollinen, että ylipäätän osaan eläytyä.
Yhtiökokous ja sen aikana esille tulleet ajatukset (ja jälkikäteen myös esille tulleet Hide-zoun ajatukset) olivat mielenkiintoista luettavaa, vaikka kokouksen alussa hieman ehdin pelätä sieltä tulevan jotain... Jotain tylsää ja sellaista, mitä en välttämättä tajuaisi, mutta tajusinpa sittenkin! Eikä siellä sitten ollutkaan mitään niin tylsää.
Mä myös täysin ihailen Sethiä ja sen työinnokkuutta ja.. kaikkea ! Mä vaan toivoisin, että voisin joskus olla samanlainen aikaansaava ihminen, kun nyt yläasteen lopussa motivaatio tehdä yhtään mitään on kadonnut täysin )-: Ficcisi kuitenkin motivoi minua aina uudelleen ja uudelleen tekemään muutosta ! Kiitän siitä.

Tuolla alussa mun oli tosi hankalaa yrittää muistaa, miltä kaikki tyypit näyttikään, mutta tarpeeksi useaan otteeseen kun kuvia jankkasin, opin yhdistämään kasvot ja nimen jo toisiinsa. Tämä tapahtui mm. Asagin ja Hide-zoun kohdalla useampaan otteeseen, mutta tässä kohdassa voin ylistää kuvailun taitojasi, sillä kun ensin luin kuvaukset ja sitten menin katsomaan kuvat, ne täsmäsivät oikein hienosti 8)

Mä oikeasti tykkään tästä todella paljon, enkä tiä edes mitä voisin kirjotaa - olis niin paljon sanottavaa ja kommentoitavaa monestakin eri kohtauksesta, mutta en tiedä mistä alottaisin, ilman että tästä tulee sellasta kuudensadan sivun mittaista ylistystekstiä :'D
No, Seth päätyi kiemuroiden kautta mafiaan, ja ajan saatossa rakastuikin Hide-zouhun. Mä tykkäsin tosi paljon lukea kaikkea niiden yhdessä tekemää, kun mä ihan oikeasti pelkäsin kanssa, ettei toimitusjohtaja tykkäisikään Sethistä )-:

Mä tykkäsin erityisen paljon niistä Matsumoton juhlista, missä peruukkimies ahdisteli Sehtiä. Minä ja minu kiero mielikuvitus ^^ Ja sitten se tulipalo -kohtaus. Hide-zou oli ihana, ja Seth oli tajuttoman söpö halutessaan pelastaa kynän ;__; Siinä ne sitten viimein sai ne tunteensakin ulos, ja mä olin haljeta onnesta (okei, yksi niistä lukuisista kohtauksista joissa itkin ;-; )
Toinen kohta missä itkin ihan todella oli se kohta, kun Mana ja Asagi saivat sovittua riitansa, kun Saiyuri oli ne ensin sekoittanut. Se kohta, kun lähes koko mafia oli Gratterissa, Asagi asi kosittua Manaa ja rakas äitimme tajusi, ettei pysty pilaamaan poikansa onnea. Sä sait sen kaiken onnen ja hyvän mielialan viestittyä tänne asti, ja se oli se kohta jossa oikeasti itkin onnesta. Mä olin niin onnellinen niiden kaikkien puolesta ;__;

Aivan ! Mä olin ihan unohtanu pikku-Gackton ! Se on kyllä niin suloinen tapaus että huh, vaikka en pahemmin pienistä lapsista edes perusta ;__; ...ja Hikaru on ilkeä sille. Ja Geti ♥

Sitten asiat alkoivatkin mennä alamäkeen.

Olenko ehtinyt muka tappamaan montakin hahmoa, joihin olet kiintynyt?


Tarpeeksi monta. Esimerkiksi, alussa pidin Fu-kia rasittavana ja ärsyttävänä hahmona, mutta opin viimein tykkäämään hänestäkin. Sitten herra menee ja kuolee pelastettuaan ensin Hide-zoun autosta, minkä jälkeen mulle tuli sairaan haikee olo. Pelkäsin myös, että Hiroki kuolisi siinä myöhemmässä kohdassa.
Ja toisiksi uusimman luvun aikana sain oikeasti kamalan sätkyn, kun Tatsurou kuoli. Siihen mä olin ennättäny kiintymään vielä suuremmin kuin kuskiin, ja... No, sekosin :'D Sitä edellisessä Hyde hakattiin ja... ;__;

Uusimmassa luvussa pelkäsin kauheasti, että kuka kuolee seuraavaksi. Säikähdin kauheasti Ruizan puolesta, sekä Közin, Manan ja Hide-zoun. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole heistä kuollut, mutta ilkeeseen kohtaan jätit kyllä tuon lopun. Sä et vaan voi olla niin julma, että tapatat Asagin ! Et vaan voi )-:

Okei taas mun aiheet hyppii kukkaruukusta toiseen ja niin edelleen, mutta toivon nyt jälleen, että tajusit tämän viestin sisällön ainakin noin suurinpiirtein
Tykkäsin kauheasti ! Mä en vaan tiedä enää mitä sanoa, ja varmasti unohdin monia asioita mitä mun piti sanoa, mutta sitten mä listaan ne ja lupaan kertoa seuraavassa kommentissa ! Mä siis jään odottelemaan joskus ilmestyvää lukua 62 ja lupaan kunniasanalla myös sitten kommentoida sitä !

Kiitos, kiitos kauheasti & kumarrus ! Ylistän.
Why don't you brake the mirror just what you need now

    2 tykkää.
Avatar
mayabi
Roudari
 
Viestit: 72
Liittynyt: Ke Kesä 09, 2010 6:15 pm

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+61/64,21.4]

ViestiKirjoittaja nyanyan » To Huhti 28, 2011 8:56 pm

Noniin! Vihdoin ja viimein eksyin tätäkin kommentoimaan(taisin ohimennen luvata tämän kommentin Tokion sydämet-ficin kommentissa, heh). :DD Kauan siinä kesti...

Voisinpas näin ensialkuun avautua(=ihkuttaa), tämän ficin parhaudesta ja niistä kaikista tunteista joita tämä on mussa herättänyt :'DD

En edes muista koska luin tän alusta siihen asti kun silloin olit saanut kirjoitettua ensimmäisen kerran...se oli joskus KAUAN sitten. Ja sen jälkeen olen vielä monesti eksynyt tämän pariin. En edes halua tietää monta tuntia/päivää/viikkoa olen tätä yhteensä lukenut, haha :D varmaan tulen vielä lukemaankin monesti. Varsinkin alku oli hyvin koukuttava, en millään malttanut jättää tätä kesken, vaan luin ja luin ja jossain vaiheessa tajusin, että olin aloittanut lukemisen aamulla ja kello oli lopettaessani jo pitkällä seuraavassa aamussa... Onneksi taisi olla kesä, eikä ollut töitä tai mitään niin ei häirinnyt elämää mitenkään :DDD Myöhemmin ahmimistahti sitten vähitellen rauhoittui. Tosin saatan vieläkin joskus jumittua lukemaan tätä moniksi tunneiksi kerrallaan.

Tähän väliin voisin kertoa lyhyesti(tai vähemmän lyhyesti) mielipiteitäni hahmoista ja heidän keskinäisistä suhteista.

Ehdoton lempihahmoni on Hide-zou! Ah sitä charmia ja komeutta ja itsehillintää...<3 kyllä, rakastan. Alun Hide-zou oli jotain niin... Mahtavaa! Tuli kyllä pieni pettymys kun Hide-zoun ympärilleen rakentama kuori niin nopeasti rikkoontui Sethin takia. Olisin toivonut hieman hitaampaa etenemistä(vaikka tavallaan he etenivätkin todella hitaasti, mutta siis tarkoitan lähinnä tutustumisvaihetta)näiden herrojen kohdalla. Muuten kyllä oikein ihana pari siinä, todellakin <3 Ja pidän erityisesti Asagin ja Hide-zoun välisestä suhteesta. AAAA ja Asagin ja Hide-zoun välinen suhde!!! Se on jotain niin ihmeellistä ja ihanaa ja nautittavaa ja <3! Se on tosirakkautta jos jokin. Et arvaa kuinka onnessani luin spinoffia/prequelia heidän suhteensa kehittymisestä(aaaa Asagi lapsena oivoivoivoi). Tosiaan, heidän suhde tässä ficissä on varmaan lempparini ikinä. Olet todellakin onnistunut loistavasti! Sellaisia suhteita toivoisi omaankin elämäänsä, muttah... :'DDD

Seuraavaksi lempihahmona Hide-zoun jäljessä tulee ehdottomasti Ruiza. Siinä vasta mies loistavilla mielipiteillä(ja mahtavilla putkiaivoilla...)! :'DD Kyllä, heti kun hän astui kuvaan olin sulaa vahaa. Oikeasti olisi ollut jännää jos Ruiza olisikin vienyt pikku Sethin viattomuuden Hide-zoun sijaan... hehe. Sen lisäksi Ruiza+aseet=<3____<3 EI VOI VASTUSTAA!
Rivot ehdottelut, suuret aseet(sovitaan että molemmat aseet...), sympaattisuus ja kaiken pervouden alla piilevät elämänviisaudet ja nerokkuus tekevät Ruizasta...Ruizan! Ihana<3

Asagi on toisinaan todella pelottava ja toisinaan todella hellyyttävä ja rakastettava. Ota siitä sitten selkoa. Hänkin todella onnistunut hahmo! Sopii ehdottomasti yakuzaksi.

Seth taas... pidän hänestä toki, mutta jotenkin hän on ehkä hieman liian neiti. Hide-zoulle imo olisi paremmin sopinut Asagi. Mutta hyvä näin. Onhan Hide-zoun ja Asagin suhde niin valloittava, etten voi valittaa. Ja Seth on ihan kiva hahmo, vaikkei onnistuneimpia hahmojasi siltikään. Se on sellainen lutunen pikkuinen tuitui<3

Manasta en liiemmin pidä. Hän oli alussa ihanan mystinen ja ymmärrän toki hänen ahdinkonsa, mutta jotakin hänessä on, jonka takia en hänestä pidä. Sopii kyllä Asagille. Haluaisin mieluusti lukea sitä seksiä, jossa Asagi olisikin se alistuva osapuoli... Sitä odotellessa.

Muista hahmoista sen verran, että K ja Közi ovat loistavia valintoja henkivartijoiksi, ihania miehiä hekin<3 Tsunehito on taas vähän liian neiti, mutta valloittava silti hyvin piilotettujen vihjaustensa kanssa :D Reita on aika perus-reita. Ihan kiva. Atsushi ja Hyde ovat myös oikein ihania ja hyviä hahmovalintoja.

Ja vielä mun on pakko sanoa tähän eräästä hahmosta... Nimittäin Tatsurosta!
Tatsuro oli myös ehdottomia lempihahmojani. Rakastin nörtti-tatsua ihan mielettömästi(olin kuvitellut kuinka suloinen nörtti-tatsu olisi ja sitten löysin tämän ficin hrrrr...). Kaikessa bakteerikammoudessaan ja vainoharhaisuudessaan ja nörtteydessään hän oli mitä ihanin ja kaunein ja suloisin ja ;__; (okei hän oli myös neiti mutta se ei haittaa koska olihan hän sentään nörtti-tatsu). Ja sitten sinä menet ja tapat hänet ;;___;; srsly, en ole varmaan ikinä itkenyt minkään ficin takia niin jumalattomasti !! Se oli oikeasti aivan järkyttävää... En kestä;_;

Mutta se saa nyt riittää hahmoista tälläkertaa, mulla ei millään riitä jaksaminen kaikkien hahmojen läpikäymiseen, ymmärrät varmaan kun niitä on suhteellisen paljon :'D

Välillä ficissä kerronta on kiduttavan hidasta ja kuvailut joistain asioista niin tarkkoja, että kylmät väreet menevät selkää pitkin. Esimerkiksi Asagi kiduttamassa sitä mies parkaa... Hyrr, upea kohtaus sinänsä. Ainakin aiheutti paljon erinnäisiä tunnetiloja.

Sitten taas edetäänkin hirveällä vauhdilla monta päivää/viikkoa, mutta niinhän se on pakko. Joitain asioita kuitenkin olisi mielestäni voinut karsiakin, että jotkin tärkeät käännökset olisi voinut kuvata tarkemmin.

Alku oli melko kevyttä ja mukavaa luettavaa, sitten kun ongelmia alkoi ilmetä ja keskityttiin enemmän mafian ongelmiin ja hyökkäyksiin ja kuolemiin kun Hide-zoun ja Sethin suhteeseen, lukeminenkin alkoi olla vaikeampaa. Ja ei se ole huono asia, pitäähän nyt olla jotain haastettakin.

Mua vähän pelottaa ketä kaikkia sä vielä aijot mennä tappamaan, kun en haluasi lukea miten lempihahmoni kuolevat yksi toisensa jälkeen... Eikö Tatsuroun tappaminen ollut jo tarpeeksi julmaa? ;_; Kamalaa kun en yhtään tiedä kenet kaikki olet vielä valmis tapattamaan.... hyrr D:

Viimeisimmän luvun tapahtumat olivat hieman arvattavissa, mutta silti jännittävää luettavaa. Tiesin kyllä, että ihmisiä tulee kuolemaan ja loukkaantumaan, joten ns. kasvottomien mafiamiesten kuolema ei pahemmin hätkäyttänyt, mutta sitten olin ihan paniikissa kun laitoit Hide-zoun hyppimään sinne kaikkien keskelle ammuttavaksi. Olisin ilmestynyt sun oven taakse ja tehnyt kamaluuksia jos olisit oikeasti tappanut hänet ;_; aaa hirveetä, pelkäsin ihan hemmetisti, että nyt sen loppu tuli. Hui, ei saa säikytellä tolleen :'D Ja sitten järkytys !!! KÖZI! O___O mitä tää nyt on, nehän on voittamattomia, lähes kuolemattomia !!!(no okei ei tietenkään oikeasti, mut mun silmissä niistä on kehittynyt sellaisia)toivon hartaasti että se pikkuinen(köh) selviää vammoistaan Kn hellän huolenpidon ansiosta <3 ;_;

Olin ihan varma, että Satochi on syyllinen, enkä halua uskoa sitä todeksi niin nyt olenkin todella, todella hämmentynyt tästä... Onko se Satochi vai eikö se ole Satochi? Toivon ettei se ole, mutta silti oon aika varma että se on ): Ootan mielenkiinnolla tulevia osia... Herranjumala tähän on jo melkein lopussa O___O ja vielä on niin paljon selvittämättömiä asioita...


Jooh, tästä tuli nyt aika sekava kommentti ja niin. No voit olla onnellinen, että edes sain tän verran aikaan :'D Oon suhteellisen laiska ihminen kuitenkin...

Jatkoa odotellessa!

    2 tykkää.
Avatar
nyanyan
Roudari
 
Viestit: 92
Liittynyt: La Touko 23, 2009 3:48 pm
Paikkakunta: Siellä ja täällä. Toisinaan myös tuolla.

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+61/64,21

ViestiKirjoittaja Nightfall » Ma Touko 02, 2011 5:12 pm

Täällä taas.

Kuinkahan pahasti naamasi mahtaa venähtää jos sanon, että scam saattaa pidentyä entisestään? Itse taisin ainakin näyttää hetken suurin piirtein x_X -hymiöltä kun lueskelin tässä muutama päivä sitten jotakin syksyllä raapustelemaani suunnitelmaa scamin juonenkulusta. Olin kirjoitellut kyseistä suunnitelmaa jonnekin 35. luvun paikkeille ja sitä lukiessani tajusin, että en vain millään saa ficciä siitä pisteestä loppuun viidellä luvulla (jos ajatellaan että 40 lukua oli se aiempi tavoitteeni). Nyt taidan olla kiitollinen jos saan sen mahdutettua edes viiteenkymmeneen lukuun.Tai sitten alan vain kylmästi karsia ylimääräisiä pois, niin tympeä homma kun se onkin...
Mutta scamin valmistuminen saattaa tämän venähdyksen takia hivenen lykkääntyä, varsinkin kun kirjoitustahtinikin on ollut aika epätasaista: Joululomalla rykäisin oikein kunnolla ja kirjoittelin reilun parin viikon aikana scamia noin 50 sivua (tosin osa sivumäärästä tuli siitä kun siirsin paperille aiemmin kirjoitettuja kohtauksia koneelle, ettei tuo nyt ihan niin massiivinen saavutus sentään ollut), minkä seurauksena taisi iskeä jonkinlainen ähky koko tarinan suhteen, eikä inspiroinut oikein ollenkaan kirjoittaa sitä. Tämä kevät on mennyt kirjoittamisen kannalta vähän niin ja näin kirjoittamisen suhteen koulun, työssäoppimisen ja yleisen kirjoitusblockin takia. Itsestä ainakin tuntuu etten ole edistynyt aikoihin yhtään mihinkään, mutta tuossa juuri tajusin, että onhan tuon edellisen kommenttiviestini jälkeen scamin tiedosto kuitenkin kasvanut melkein sadalla sivulla -tämänhetkinen tilanne on vajaat 242. Tosin valmiissa luvuissa olen edennyt vain 14. luvun loppupuoleen... mutta jos nyt vain saisin sen muutaman sivun pätkän kirjoitettua siihen lukuun, niin sitten olisinkin jo saman tien luvun 15. lopussa ;D Tosin nyt näyttää siltä, että tämä(kin) kesä menee taas vain kotona lorviessa, joten... kaksi kuukautta aikaa vain kirjoittamiselle!

Kun tässä nyt olen sivutolkulla kälättänyt omista kirjoitusprojekteistani niin tuli mieleeni kysyä, että mitä kaikkea sinulla nyt sitten on työn alla (tai pääkopan sisällä, eihän minullakaan ole kuin muutamaa ficciä kirjoitettuna ja silti olen hölissyt varmaan miljoonasta eri tarinasta näissä kommenteissa xD)? Joku spinoff siis ainakin luvassa, mutta mikäs tuo toinen tarina oikein on, josta mainitsit? UKMLOT vai joku ihan muu juttu?
Joku vertaistukiryhmä voisi olla tälläisille kahjoille ihan hyvä juttu x'D

Onhan meillä valinnaisia, mutta mitä itse olen ymmärtänyt niin, että kurssien järjestämisajankohtien ym. järjestelyjen takia valinnaisten kurssien (ainakin joidenkin niistä) valitseminen tarkoittaisi yo-pohjaisilla käytännössä opintojen pidentymistä kahdesta vuodesta kahteen ja puoleen, ja muutenkin nuo jutut ovat enemmänkin ensi vuoden asioita, joten en sitten ole siihen asiaan niin hirveästi perehtynyt.

... Pitääkö minun nyt vielä paljastaa sekin, että yleensä valitsen ficcieni nimet niin, että ne on myös helppo lyhentää? Koska tuo UKMLOT on aika... paha ;'D Itse varmaan vääntäisin sen ukamiksi tai joksikin vastaavaksi hölynpölyksi, mutta olisin varmasti liian laiska kutsumaan sitä tuolla "oikealla" lyhenteellä paria kertaa pidempään.

Ja no, minun suhtautumiseni noihin hahmojani koskeviin faktoihin on vähän ristiriitainen, sillä saatan hyvinkin obsessoida pitkään vaikkapa tyypin lempiruoan tai lemmikkien määrän selvittämisestä, mutta antaa palttua esimerkiksi syntymäpäivän tyyppisille perustiedoille silmää räpäyttämättä. Samoin saatan jonkin hahmon pohjaksi kaivata tolkuttomat määrät faktoja, ja toisen taas repäisen ihan ilmasta.

Ai, X:läisiä teikäläisen tarinoissa? Sounds interesting (joku ÄKT-spinoff, vai?). Ja mitä Heathiin tulee, niin minun tietämykseni mukaan herra täytti tammikuussa 43 vuotta.
Käytän sitten oman kyselyvuoroni (xD) tiedustelemalla, että kuinkahan monta lävistystä Hirokilla mahtaa olla/on ollut?(et muuten viitsisi antaa meseosoitettasi? saatan nimittäin joskus toistekin kaivata jotakin turhantärkeää D-triviatietoa tai sitten sitä vertaistukea xD)

Onhan sitä välillä tullut mietittyä, että mitä jos vain alkaisi julkaista ficciä ennen kuin on kirjoittanut sen valmiiksi, mutta olen kuitenkin aina todennut, ettei sellainen vain onnistuisi meikäläiseltä. Ensinnäkin olisin itsekin jatkuvasti huolissani, että riittääkö inspiraatio kirjoittaa tarinaa loppuun (koska en pidä siitä, että ficit jäävät kesken, joten en halua itsekään tehdä niin), olen niin hidas/kausiluontoinen kirjoittaja, että lukijat saisivat odotella kuukausitolkulla sitä, että saan viilattua luvut julkaisukuntoon, ja keskeneräistä tarinaa julkaistessani en voisi enää samalla lailla muokata tekstiä – jos nyt saisin vaikkapa luvussa 28 jonkun mahtiajatuksen joka muuttaa jatkon lisäksi myös tapahtumia luvussa 5. voin helposti (tai no, helposti ja helposti…) tehdä tarvittavat muutokset ficciin, mutta jos olisin jo heittänyt sen vitosluvun nettiin suoraan sen valmistumisen jälkeen, niin en varmaan sitä enää alkaisi muokata ja heittäisin saamani mahtiajatuksen manausten saattelemana romukoppaan. Lisäksi jotenkin pidän siitä kirjoitusvaiheesta kun koko tarina, hahmot ja juonenkäänteet ovat vain omassa päässäni ja koneeni tiedostoissa (It’s mine! my own, my precioussss….), eikä kukaan vielä pääse kritisoimaan pölhöistä kliseistä, kirjoitusvirheistä, aikamuodoista tai mistään muustakaan sellaisesta, joten siksi kirjoittelen tarinani ihan mielellänikin valmiiksi ennen julkaisua.
Ja vaikutanko minä vai jotenkin siltä, että minulle pitää alkaa ehdotella ficcien kirjoittamista? x’D Hei, minä olen ihan liian yllytyshullu tällaiseen… (varsinkaan kun mihinkään mitään perinteistä japanilaista meininkiä sisältävään minua ei erityisemmin tarvitse yllyttää…)

Hmmm…


No niin, hys nyt ajatukset, kirjoitetaanpas ensin ne vanhat ficit ennen kuin aletaan miettiä uusia.

Olen enemmän kuin hyvilläni siitä, että ainakin Isshi jatkaa musiikin parissa, ja olen kuunnellut shirakuenia tämän viimeisen vajaan kuukauden aikana jo melkein laittoman monta kertaa (kuinkahan monta kymmentä soittokertaa siitä tulee, jos kuuntelee biisin melkein päivittäin 1-8 kertaa...). Omiin silmiini ei myöskään ole osunut tietoa, että Kagrra,n lopettamiseen olisi liittynyt mitään kovin suurta draamaa (vaikka olenkin hajoamisuutisen jälkeen pitänyt bändiin hieman etäisyyttä), vaan hajoaminen tapahtui ihan sopuisasti. Mitään Vidollin tasoista kärhämää mukana ei tietääkseni ainakaan ole ollut.

(Se on muuten I.V. ;D)

Der köning der dunkelheit... biisiin itseensä tykästyin heti ensikuulemalta, mutta herrojen outfitteihin petyin kyllä hieman. Ehdin jo toivoa uuden videon tarkoittavan kokonaan uutta tyyliä, mutta harmikseni tajusin uuden lookin olevan ennemminkin jonkinlainen in the name of justicen jatkumo. En yleisestikään juuri välitä bändien "värikoodista" (siis, että joka jäsenellä on ns. oma värinsä: Ruiza sininen, Tsune punainen, Hide-zou fghlrmphn violetti-vihreä... jne.) koska miellän sen usein jotenkin aloittelevien, omaa tyyliään vielä hakevien vk-bändien jutuksi, johon en D:tä kyllä laske.
Hämärähköä selitystä taasen, mutta... sanotaan vaikka niin, että mielestäni D on tyylikkäämpi bändi kuin tämä lookki antaa ymmärtää. Lisäksi tunnen vastustamatonta halua päästä repimään Ruizalta ne siniset pitsit pois ainakin miekkosen olkapäiltä, Tsunehitolta ne hemmetin lettiväkerrykset hevonkuuseen ja... no, Hide-zoulta repisin varmaan vaatteet kokonaisuudessaan, koska... violetti ja myrkynvihreä?!? >__< Voisiko joku ensi kerralla tarkistaa, ettei stylisti ole värisokea..?
Ja jos taas mennään näihin meikäläisen mielleyhtymiin, niin Hiroki näyttää kiharilla hiuksilla naiselta. Eikä siis miltään nuorelta tytönheitukalta, vaan... naiselta. Tähän vaikutelmaan saattoi tosin osaltaan vaikuttaa Hirokin in the name of justicen asun avarampi pääntie ja mielleyhtymän aiheuttaneen kommenttivideon kehnommanpuoleinen kuvanlaatu, mutta kuitenkin xD
Ja Tsunehiton tukasta taas (jos satut tätä lukiessasi juomaan tai syömään mitään, niin kannattanee nielaista suu tyhjäksi ennen eteenpäin jatkamista, juttujeni taso laskee taas jokseenkin koomiselle tasolle) tulee mieleen sormusten herran Elrond. Ei tosin varsinaisesti leffasta, mutta minulla on joku sumea muistikuva sormuksen ritareiden extended edition-DVD:llä olleesta behind the scenes-materiaalipätkästä, jossa jotkut olivat ilmeisesti vähän hupailleet ja väsänneet Elrondin tukkaan jonkun ihan ufon lettisyherryksen.
Nyt kuulostan siltä että koko lookki on minusta aivan kamala, mutta asia nyt ihan niinkään ole. Ei tämäkään tyyli suosikkeihini kuulu, mutta ei se nyt silmiäni syövytäkään (vaikka pari yksityiskohtaa nyt vähän kirveleekin...). Ja no, pukeutukoot vaikka jätesäkkeihin, kunhan tulevat Suomeen pitämään sen keikkansa xD

No, itse ainakin olin ihan siinä uskossa, että Tatsuron tekemisiin keskityttiin niin paljon siksi, että sen samperin vihulaisen henkilöllisyys selviää vihdoinkin, eikä siksi että aiot räiskäistä herran päähän ylimääräisen tuuletusaukon. Hyden ja Fu-kin tapauksissa oli ehkä paremmin odotettavissa jotain tapahtuvan, koska... no, Hyde nyt on salamurhaaja, joten sen ympärillä nyt voi odottaakin veren ja suolenpätkien lentävän aika ajoin, ja Fu-kin tilanne vain oli niin epäilyttävä ja pahaenteinen, kun yhtäkkiä melko lailla sivussa pysyneen autonkuljettajan toimista selostettiin sivukaupalla. Mutta kuten sanoin, Tatsuroon keskittymisellä olisi voinut olla muitakin syitä, joten siksi oli vähän yllättävää kun menit sitten lahtaamaan senkin.

No niin, jos sitten päästäisiin vihdoin tähän uuteen osaankin...

Ja olipas muuten taas luku. Sinänsä hiukan erityyppinen kuin aiemmat osat, kun kerrottiin vain yhdestä paikasta, porukasta ja hetkestä, eikä siirrytty paikoista ja näkökulmista toisiin, muttei tästäkään kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut Ö_ö Tosin hyvin olit kyllä saanut huumoriakin ympättyä mukaan näinkin vakavaan lukuun ja sinänsä ihan hyvä, että kirjoitit tuohon ampumakohtaukseen noita humoristisia heittoja mukaan, koska täysin vakavasti kirjoitettuna tästä osasta olisi voinut hyvin helposti tulla aivan yltiöraskas.

Aluksi olin kyllä repiä hermoni, kun Satochikaan ei saanut kakistettua syyllisen nimeä kuuluville. Osittain se tuntui ehkä hieman epäaidoltakin, sillä itse ainakin ajattelisin tuollaisessa tilanteessa rääkäiseväni syypään nimen ensimmäisenä asiana ilmoille. Mutta toisaalta Satolla ei tainnut tuolla hetkellä olla ihan kaikki tolkku päässä, että sinänsä ihan uskottavaa kuitenkin. Ja näin se draamassa vain menee, annetaan lukijan kärvistellä ja heitetään cliffhangeria toisensa perään päin näköä... ;D

Naureskelin kyllä hieman, että mitä ihme hienohelmoja nuo mafiamiehet oikein ovat, kun tuollaisessa lyijykuurossa kiroavat vaatteidensa kohtaloa, mutta toisaalta... muutaman viikon prässihousujen kanssa tuskailleena ymmärrän herrojen turhautumista ihan hyvin. Kyllä minäkin kiroaisin xD

(ja kukas muuten tuo autokuski-Taichi oikein oli? x) No, olkootkin kuka tahansa, niin noiden Saotome-puheiden jälkeen ei varmaan ole vaikea arvata, että keneltä kyseinen häiskä minun päässäni oikein näyttää. Tosin menit sitten niittaamaan senkin, pah.)

Sydänkäyräni taisi hetken vetää suoraa viivaa kun tajusin Köziin osuneen. Järkytyin oikeastaan enemmän kuin Hide-zoun ottaessa osumaa, koska... siis, Közi ja K, ne vaan... hitto vie, ne äijät on kiveä ja terästä, ei niihin kuuluisi tuollaisten nallipyssyjen pystyä! Ö_ö Ja ei kyllä taaskaan ollut käynyt lähelläkään pientä mieltäni, että voisit mennä lasauttamaan jompaakumpaa henkivartijoista -olin jotenkin taas siinä luulossa, että sivuhenkilöt ovat sen verran merkityksettömiä juonen kannalta, ettei niitä kannattaisi lähteä tappamaan, mutta toisaaltahan se olisi kyllä aikamoinen kolaus Asagille ja koko mafialle, jos Közin tapainen tappokone putoaisi pelistä.

Ai niin, pari virhettä osui taas silmiini:

Ihan kuin se hullu haluaisi tulla tänne aseiden keskellä likaiseen varastoon

keskelle

“Hide-zou, takaisin tänne!” Tsunehito huusi käskevästi tajuttuaan lapsuuden toverinsa toimet
lapsuudentoveri yhteen

Tämän jälkeen kuului vielä muutama kauhun huuto ampumisen loppuessa siihen.

kauhunhuuto yhteen

Muistelin myös nähneeni tuolla luvun alkupuolella ( muistaakseni joko ennen ammuskelua tai sen alussa) jonkinlaisen virheen mutten nyt enää jälkeenpäin löydäkään sitä enää.

Jotenkin hankala ajatella, että tätä ficciä on vain kolme lukua jäljellä. tämähän loppuu ihan juuri... Ja hiukan hirvittää, että ketä tässä loppujen lopuksi jää jäljelle (alan jo oppia, että pystyt nitistämään hahmoja ihan puskista ilman mitään ennakkovaroituksia). Toisaalta haluaisin uskoa, että kukaan hyvä tyyppi ei kuole, mutta sitten toisaalta taas tajuan lukevani mafiaficciä, ja toisaalta voisi mennä hieman hollywood-draaman puolelle, jos vain kaikki viholliset kuolevat ja hyvikset jäävät huojentuneina halailemaan rakkaitaan ja katselemaan haaveillen auringonlaskuun. Ja sinulla on kuitenkin jotain kieroa kehiteltynä jatkon varalle.

... Ja syyllisen nimeä ei tietenkään saada vieläkään sanottua... Hmph. Tarvitsen kohta jonkun lääkityksen, eihän tätä kestä ilman rauhoittavia. Oli kyllä varmaan jännien lopetusten joukosta niitä jännimpiä. Ja nyt pohdin pienen ikuisuuden päätäni puhki, että kuka hit-

...

...

Ei jumalauta.


Taisin keksiä.

...


Ja nyt sitten jään epäilyistä kihisten odottelemaan uutta osaa. Kiitos vain näistä rytmihäiriöistä (;'D).
Viimeksi muokannut Nightfall päivämäärä La Touko 14, 2011 6:16 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
On that day the stars
Sparkled more than anything
And I felt eternity

    2 tykkää.
Avatar
Nightfall
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:14 pm

Re: Älä katso taaksesi [monia artisteja,K18, AU,Pro+61/64,21.4]

ViestiKirjoittaja PikkeWood » Ma Touko 02, 2011 10:04 pm

Oooo nonnii lisää tullut jej. Taas voisin kommata samalla kun luen niin tulee enemmän järkeä tähän touhuuni. JA ihanata, tässä tulee taas kerran kiire kun en voi jättää tämän lukemista iltaan..
Mutta kun sit oon ihan poruilla ja sekona koulussa jos luen... Ei hitsi. En oikeasti lue tätä heti! Jep ensinnäkin huomaan tämän vasta nyt nomutta vappu oli raju jajaja kaikkee (terkkuja niille poliiseille kenelle menin juttelemaan pelkät rintsikat päällä).. Ja nyt tallennan tämän alun ja jatkan sitten yhdeksältä illalla ja porailen ja angstaan koko yön jos taas tapat jonkun.
OHMAN mikä itsehillintä mulla on!!


Nonniiinnn here again. Päätäsärkee niin saakelisti ja syvällisen keskustelun jälkeen masentaakin hieman mutta pakko lukea nyt.
"..Tatsurou todennäköisesti on jo siellä"
ouuuuuuuuuu ;___; ensimmäinen vinkaisu minulta. TATSUUUU. nonniinpikkeryhdistäydy.

Oi luoja en itkeenitkeenitke mutku toi Satochin puhelu aaaa voi pientä parkaa en kestä. Ei hittoeihitto se tietää mruhaajan nyt sekin kuolee voi en uskalla lukee enää.

Eikun hei yhteys vaan katkes mut nyt kaikki muut on vaarassa oi luoja näkisit mut nyt sekoon aivan täysin täällä.
Siis suu auki tota ammuskelua luen ja hui kamala ja kääk ja apua. Vinkasen ja väistelen ittekin olemattomia luoteja.
KÖZI ei jumankekka se ei ainakana kuole.


SIIS OONKO IDIOOTTI KUN EN VIELÄKÄÄN ARVAA KUKA SE ON??? hei oikeesti kaikki muut varmaan on jo arvannut mutta mä en.
Miksen tajua? Nyt meitin oikeen.. Joku tosi läheinen Asagin mafiassa. Siis vitsi kun en muista edes kaikkia hahmoja voi ei... Hmm... Siis olen vaan niin hyvä uskonen että ainakun mietin jotakuta niin tulen siihen tulokseen ettei se voi olla se. Siis keneen Tatsurou luotti niin paljon että päästi noin vaan sisään ja siis voi hitto mtien aivot lyö näin tyhjää. Hei oikeesti äkkiä nyt lisää tai pää halkee.
Itsemurha on todiste elämästä.

    2 tykkää.
Avatar
PikkeWood
Bändäri
 
Viestit: 34
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:50 pm
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron