Varjojen esileikki, K-18, HiroxZero, AU, 00/12 | 29.9

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Varjojen esileikki, K-18, HiroxZero, AU, 00/12 | 29.9

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Ti Syys 29, 2015 2:11 pm

KESKEYTETTY.

Title: Varjojen esileikki
Author: Kaerimichi
Rating: Tulee olemaan hyvin pian K-18
Pairing: HiroxZero
Genre: slash, humor, angst, drama, romance, hurt/comfort, AU
Fandom: THE MICRO HEAD 4N'S (ex-D'espairsRay) ja NOCTURNAL BLOODLUST
Chapters: 00/12 + prologi & epilogi
Songs: Ensimmäinen on Lunatica: Who you are, muiden biisien nimet löytyy lyriikoiden alta.
Warnings: masennusta, seksiä, kiroilua, alkoholia, paljon vittuilua, näin muunmuassa
Beta: Mulla on aina ollut liian vahva luotto ja usko itteeni. Pätee tälläkin kertaa.
Summary: ”Vitun idiootti, haluan pelastaa sut. Voisitko tulla edes hieman vastaan?”

A/N: Kärysin tuhkakupin vieressä ja kuuntelin musaa. Kaikki lähti eräästä biisistä. Ficci pohjautuu siihen, mikä on oma kokemukseni masennuksesta mutta tällä kertaa en ota esimerkkiä kenestäkään, en itsestäni, en kumppaneistani, en ystävistäni, en naapureistani, en naapurin kilpikonnasta. Hiro olkoon Samu Sirkka tässä ficissä. Tai jotain. Kirjoitettu kovan kofeiinin nautiskelun alaisena. Toivokaamme ettei allekirjoittanut vedä yli.


PROLOGI

Frozen and broken
Don't know where you're going
Losing your identity
You're so caught up in hiding
But everybody sees


Masennus on kaikin puolin mukava vieras. Se puuduttaa ja turruttaa ja vie matkalle, jota ei unohda ikinä. Matka itsessään on jo niin pitkä, että siitä toipuminen vie kuukausia ellei peräti vuosia. Matkan aikana mikään ei hirveästi kiinnosta, olet väsynyt kaikkeen etkä jaksaisi nousta sängystä. Tämä matka ei nimittäin ole niitä mukavia matkoja, jonne lähdetään kulkuneuvolla. Et tule viettämään aikaasi ostoskeskuksissa, ravintoloissa, museoissa, hiekkarannoilla tai missään muullakaan. Ei, tämä matka tapahtuu pääsi sisällä. Matka alkaa, kun mielesi saa tarpeekseen jostain. Se voi olla liian rasittava työ- tai koulupaikka tai sitten kyseessä voivat olla vittumaiset ihmiset. Myös rahahuolet ja niiden aiheuttava stressi tuovat kivan lisän. Mitä suurempi syy lähteä matkalle, sitä kauemmin matka kestää eikä sinulta kysytä, milloin haluaisit palata kotiin.

You're never gonna feel
You're never gonna heal
You're never gonna know what's fake or real
'Til you know who you are
You're lying to your face
And running in a race
You're never gonna win 'til you find your place
And you know who you are


Zeron tapauksessa matka oli alkanut jo teininä. Ei hän ollut tiennyt mistä oli kyse, sillä eikö teini-ikään kuulunut se vaihe, kun ei tiedetty mitä elämältä halutaan? Se vaihe, kun tuntee olevansa eksyksissä – tienristeyksessä, jossa ei osaa päättää minne suuntaan lähtisi. Haluaisi tehdä elämällään jotain merkittävää, mikä vielä ehkä maksaisi hyvin, mutta sitten toisaalta pelkäsi vastuuta ja niitä vuosia, joita opiskelu ja työhön pätevöityminen vaatisivat. Zero ei ollut tiennyt, että hänellä oli isompikin ongelma. Hän oli normaali nuori mies, joka ei jaksanut nousta sängystä kouluun. Hän kapinoi vanhempiaan vastaan eikä noudattanut kotiintuloaikaa. Hälytyskellot olivat alkaneet soida vasta sitten, kun pelko oli jo muuttunut masennukseksi, muistot ikäviksi demoneiksi ja hän yritti turhaan löytää pakokeinoa itselleen. Hän tiesi, että hänellä oli ongelma, kun hän alkoi juoda yhä enemmän ja enemmän ja päätyi sitten omaan huoneeseensa äänien ympäröimäksi. Hän tiesi, ettei se ollut enää normaalia eikä kuulunut teinin elämään.

You're crawling and falling
But no one hears you calling
When you're in a world of glass
'Til your bubble bursts and the true you's first,
You're always coming last


Zero ei ollut halunnut myöntää ongelmiaan. Ei hän puhunut perheelleen tai aikuisille koulussa. Ystäviä hänen tilanteensa ei tuntunut huolestuttavan, sillä nuo eivät sanoneet hänelle mitään siitä, vaikka kurkkuun saattoi kaatua monta pulloa vahvaa viinaa yhden illan aikana. Vanhemmat saattoivat kysyä, minne hän oli tällä kertaa rahansa tuhlannut, mutta kun Zero valehteli, he eivät kyselleet enempää. Samaa jatkui vuosia eikä Zero ollut kuivilla silloinkaan, kun hän aloitti opinnot yliopistossa ja muutti pois vanhempiensa luota. Kuukausien kuluttua hän sai huomata, miten rahat menivät viinaan ja laskut jäivät maksamatta sekä ruoka ostamatta. Hän heräsi, keskeytti opintonsa määräajaksi ja meni vieroitukseen. Hän pääsi kuiville. Se vain ei poistanut alkoholismin aiheuttajaa.

You're never gonna feel
You're never gonna heal
You're never gonna know what's fake or real
'Til you know who you are
You're lying to your face
And running in a race
You're never gonna win 'til you find your place
And you know who you are


Valmistuttuaan koulusta hän vältti baareja tai jos hän sinne meni, hän piti huolen, ettei hänellä ollut kuin tietty määrä käteistä mukanaan. Pankkikortit jäivät kotiin yöpöydän laatikkoon. Eräänä iltana baarissa hän tapasi Hiron. Toinen oli kaikin puolin kiinnostava tapaus nahkahousuissaan ja valkoisessa, erittäin avonaisessa paidassaan. Tuon tummat, pitkät hiukset olivat kiinni, mutta osa suortuvista karkaili kehystämään vaaleita kasvoja. Ilmeisesti tuolla oli piilolinssit, sillä tuon pupillit olivat valkoiset kuin lumi, ja tumma meikki vain korosti niitä entisestään. Virne, jonka tuo Zerolla loi huomatessaan toisen tuijottavan, oli kuin syntiä.

”Hei”, kuului yksinkertainen tervehdys, kun Zerolle toistaiseksi tuntematon mies istuutui hänen viereensä. Zeron kasvoilla käväisi pieni hymy.
”Hei.”
”Oletko yksin?”
”Siltä vaikuttaisi.”
”Kaipaatko seuraa.”
”Kelpaisi kyllä.”

Siitä alkoi heidän ystävyytensä. Ilta päättyi siihen, että he molemmat palasivat koteihinsa vaihdettuaan numeroita.

You take yourself apart to medicate your pain
It shouldn't be this hard to believe in you again


Zero tiesi, että hänellä oli ongelma. Yksin ollessaan hän kuuli edelleen ääniä, jotka jakelivat syytöksiä toisensa perään ja puhuivat asioita, joita Zero ei olisi halunnut ajatella. Hän tiesi, ettei hän ollut kunnossa ja että hän tarvitsi apua, mutta oli eri asia, mistä hän sitä hakisi. Hän tiesi olevansa lomamatkalla, jonka kohde oli Helvetti, eikä hänellä ollut pienintäkään ideaa, miten hän pääsisi pois luotijunasta.
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron