Of crimson nights | K-18, 02/10, RukaxNi~Ya, AU/horror, 29.9

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Of crimson nights | K-18, 02/10, RukaxNi~Ya, AU/horror, 29.9

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Su Syys 21, 2014 10:37 pm

KESKEYTETTY.

TITLE: Of crimson nights
AUTHOR: Kaerimichi
RATING: Menee NC-17:n puolelle, kun juoni etenee.
GENRE: AU, horror, humor, hurt/comfort, angst, romance, slash
PAIRING: RukaxNi~Ya
FANDOM: Nightmare
CHAPTERS: 02/10 + prologi että epilogi
WARNINGS: verta, väkivaltaa, häiritseviä mielikuvia sekä seksiä. En välttämättä suosittele lukemista ennen nukkumaanmenoa, jos olet herkkä ikäville unille.
BETA: Luotan itseeni mutta jos joku haluaa tarjoutua, apu otetaan aina vastaan.
SUMMARY: Näytti siltä, kuin elämä olisi kadonnut toisen kehosta. Kuin toinen olisi ollut nukke, joka tarkkaili hänen liikkeitään rehtorin huoneen hyllyltä.

A/N: Idea vaivasi sen verran massiivisesti ja häiritsevästi, että sorruin lopulta paineen alla.
muoks. // Nimi muutettu.


PROLOGI


Laminaattilattiaa peitti ainakin sentin paksuinen pölykerros. Tietyin väliajoin tomun pinnalle oli painunut jälki, joka antoi ymmärtää, että joku oli vain hetki astellut hänen edellään samaan suuntaan. Sinapinkeltaisilla seinillä roikkui maalauksia aiemmista rehtoreista, rakennusta ympäröivästä synkästä metsästä, valmistuneista oppilaista ja muusta henkilökunnasta. Jokaisen teoksen aihe karmi hänen selkäpiitään enemmän tai vähemmän. Silmäparit tuntuivat seuraavan hänen jokaista liikahdustaan alkaen rintakehän rauhattomasta kohoilusta päättyen käsiin, jotka puristuivat nyrkkeihin hieman kuluneiden farkkujen sivutaskuissa. Noin 17-vuotias poika veti ilmaa koko ajan tyhjiltä tuntuviin keuhkoihinsa ja pakotti katseensa pysymään määränpäässään, mikä sillä hetkellä oli katonrajasta alas vedetyt portaat.
Hän siirsi jalkansa alimmalle astimelle ja vilkaisi ylös pimeyteen, mistä ei siivilöitynyt minkäänlaista valoa. Hän oli varma, että hänen etsimänsä henkilö löytyisi ullakolta, taas. Mistään muusta syystä hän ei olisi suostunut kiipeämään kyseiseen tilaan, ei, vaikka koulun vahtimestari olisi uhannut lukita hänet samaan huoneeseen Yomin kanssa. Hän halusi ajatella, että hänellä oli itsesuojeluvaistoa ja tervettä maalaisjärkeä, mutta juuri sillä hetkellä kumpikaan edellä mainituista ei loistanut läsnäolollaan.
Pöly kutitti hänen sieraimiaan ja sai hänet niiskuttamaan. Pimeydestä kaikui kumea ääni, jonka hän myöhemmin yhdisti kaappikelloon, jonka kellotaulu oli säröillä useammasta kuin yhdestä kohtaa. Homeen ja koinsyömien kankaiden haju täyttivät hänen sieraimensa ja saivat hänet nyrpistämään nenäänsä, ennen kuin hän otti ensimmäisen haparoivan askeleen kohti ikkunaa, joka oli niin likainen, ettei siitä näkisi ulos, vaikka olisi liimannut naamansa lasia vasten.
Lankut narisivat hänen jalkojensa alla varoittavasti ja välillä hän potkaisi varpaansa lipaston jalkaan tai pahvilaatikon kulmaan. Tähyillessään ympärilleen hän saattoi vain kirota sitä, että tyhmyys oli iskenyt jo tyhjässä huoneessa, minne hän oli jättänyt yöpöydällään nököttävän taskulampun. Hän lausui parikin hyvin harrasta kirosanaa, muttei saanut niihin minkäänlaista vastausta, jos käkikellon epävireistä asukkia ei laskettu mukaan. Hänen sydämensä syke kaikui hänen omiin korviinsa ja välillä hän saattoi huomata haukkovansa happea enemmän, kuin oli tarpeen. Missään ei näkynyt merkkiäkään siitä, että ullakolla voisi olla toinenkin elävä olento. Hänen katseensa pysähtyi ikkunan vieressä olevaan mannekiininukkeen, jolta puuttui niin pää kuin oikea käsikin ranteesta alaspäin. Hänen vatsansa heitti pari kuperkeikkaa ja taas hän pakotti katseensa uuteen kohteeseen, sillä kertaa kyseisen nuken vieressä olevaan vaatekasaan, joka tarkemmin katsottuna liikahteli aina tietyin väliajoin. Jostain syystä hänen ei tehnyt mieli lähestyä etsintänsä kohdetta nyt, kun oli lopulta löytänyt toisen nuorukaisen. Silti, kuin hidastetussa filmissä, hänen jalkansa veivät hänet lähemmäs ja lopulta hän kyykistyi hahmon viereen.
Tummat hiukset peittivät taakseen tyhjän, suoraan eteen tuijottavan katseen. Täyteläisten huulten välistä puhaltui välillä lämmin ilmavirta toisen miehen iholle. Rintakehän kohoilua lukuun ottamatta hahmo oli paikoillaan eikä näyttänyt millään tavalla huomanneen uutta tulijaa. Tuntui, kuin joku olisi kaatanut hänen päälleen nestemäistä kauhua, kun tummahiuksinen ei edes räpäyttänyt, kun hän heilutti kättään tuon silmien edessä. Miksi helvetissä toinen halusi hakeutua kaikista koulun kolkista juuri sinne, jonne hän ei suurin surminkaan olisi halunnut seurata?
”Tule, mennään pois täältä”, hänen äänensä oli kuiskaus, mutta se kuulosti huudolta muuten äänettömässä tilassa. Toinen ei vieläkään liikahtanut ja hänen kauhuunsa alkoi pikkuhiljaa sekoittua myös aimo annos ärsyyntyneisyyttä. Hän tarrasi toisen käsivarteen ja nykäisi, muttei saanut vieläkään minkäänlaista reaktiota aikaan.
”Nouse ylös. Me emme saisi olla huoneemme ulkopuolella tähän aikaan yöstä, tiedät sen varsin hyvin.”
Ei reaktiota.
”Helvetti, nosta se ahterisi nyt!”
Ei reaktiota.
Kaappikellon heiluri lakkasi pitämästä ääntä, käkikellon asukki hiljeni myös. Jostain puhalsi kylmää, vaikkei ikkuna ollut auki. Keinutuoli kiikkui omia aikojaan ja sillä istuvan pellenuken valkoisella meikatut silmät tuntuivat tuijottavan heitä. Soittorasian aavemainen sävel kaikui jostain, vaikkei kukaan ollut varmasti vetänyt sitä käyntiin. Hän ennemminkin tunsi kuin kuuli jonkun liikkuvan takanaan varjoissa, lähestyvän, tarkkailevan, hengittävän niskaan. Hän kostutti huuliaan kielensä kärjellä hermostuneena, nykäisi hieman voimakkaammin toisen pojan paidan peittämää käsivartta. ”Ylös. Nyt lähdettiin hittoon täältä.”
Jotain nestemäistä tippui lattialle jostain, se jokin seisoi vain senttien päässä hänen selästään ja sitten hän tunsi sen kalman kylmän kosketuksen olkapäällään…


Ruka heräsi huutaen sängystään.
Viimeksi muokannut Kaerimichi päivämäärä Ke Huhti 06, 2016 4:46 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    1 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: Of crimson nights | K-18, 00/10, RukaxNi~Ya, AU/horror

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Ti Joulu 09, 2014 1:38 pm

1. LUKU

Hän ei saanut huonetoveristaan kovin hyvää ensivaikutelmaa, kun hän kohtasi Ni~Yan ensimmäistä kertaa. Astuttuaan sisälle huoneeseen hän kohtasi parin silmiä, jotka katsoivat häntä hieman arasti tummien etuhiusten lomitse. Toisen sormet lepäsivät basson neljällä kielellä ja painoivat vasten niitä, ettei soitin päästäisi pienintäkään ääntä. Hänestä Ni~Ya vaikutti ujolta, aralta ja syrjäänvetäytyvältä tyypiltä, joka ei todellakaan kuulunut koulun suosituimpiin oppilaisiin. Hän saattoi nähdä sen tavasta, jolla toinen tutki hänen vartaloaan ennen kuin nielaisi ja kohotti katseensa ujosti hänen kasvoihinsa. Ruka päätti silti olla oma itsensä sen sijaan, että olisi asettunut samaan epämukavaan käytösmalliin. ”Hei, olen Ruka, huonetoverisi. Mikä sinun nimesi on?” Hän kysyi rennosti ja raahasi matkalaukkunsa peremmälle huoneeseen, asetti sen vapaan sängyn jalkopäähän.
”Ni~Ya”, kuului hiljainen vastaus.
Ruka virnisti. ”Meistä tulee varmasti hyviä ystäviä.”
Sillä vaikka he tuntuivat eroavan toisistaan kuin yö ja päivä, Ruka halusi solmia hyvän siteen ihmiseen, jonka kanssa tulisi olemaan jokainen päivä.


Ajan kanssa Ruka oppi, ettei Ni~Ya ollut niin ujo, miltä tuo oli alunperin vaikuttanut. Toinen oli enemmän sitä tyyppiä, joka keskittyi selviytymään opinnoistaan kunnialla ja seurasi hiljaisena sivusta ystäviensä keskustelua ottaen välillä osaa lauseella tai parilla. Ruka oppi, että toisesta sai hyvää juttuseuraa, jos vain vaivautui olemaan kärsivällinen. Hän huomasi pitävänsä Ni~Yan naurusta ja äänestä yleensä, jotenkin ne rauhoittivat häntä jollain oudolla tavalla. Hänestä oli hauskaa katsoa, miten hymy pikkuhiljaa hiipi Ni~Yan kasvoille. Ensin toisen silmistä paistoi huvittuminen, sitä seurasi vasemman suupielen hidas hivuttautuminen ylöspäin. Oikea seurasi perässä vain hetkeä myöhemmin ja pian tuon huulet vetäytyivät pois hampaiden päältä. Ni~Yan silmät siristyivät ja poskien lihakset jännittyivät. Ruka huokaisi. Hän tunsi paperimöykyn osuvan takaraivoonsa ja hän kirosi tarpeeksi hiljaa, ettei heidän matematiikan opettajansa olisi kuullut. Vanha mies jatkoi puhettaa yhtälöistä ja kaavoista, ja Ruka taitteli lapun auki lukien sille kirjoitetut hieman sottaiset sanat. Näytät siltä, kuin voisit syödä hänet.

Vasta luettuaan sanat Ruka tajusi, että hän oli tuijottanut ikkunan vieressä istuvaa poikaa, joka aktiivisesti kirjoitti muistiinpanoja vihkoonsa. Odottaessaan uutta kirjoitettavaa Ni~Ya saattoi viedä lyijykynänsä pään suuhunsa ja pureskella puuta kumin ympäriltä.
Ruka ravisti päätään ja keskittyi luomaan jonkinlaisen vastauksen takanaan istuvalle toverilleen.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä sinä tarkoitat, Yomi. Hän tiesi olevansa välillä hieman liiankin läpinäkyvä ja joskus hänestä tuntui, että Ni~Yalla oli omat aavistuksensa asiasta. Se näkyi tavasta, jolla toinen kohotti hänelle kulmiaan, kun tuo huomasi Rukan tuijottaneen kauemmin kuin olisi ollut sopivaa. Joskus Ni~Yalla oli painajaisia ja toinen painautui häntä vasten, kun Ruka hellävaroen herätti hänet niistä. Joinakin päivinä Ruka mietti, oliko hänen kiinnostuksensa molemminpuolista, mutta jostain syystä hänestä oli vaikeaa ottaa asiaa esille.

Seuraava paperipallo lensi hänen pulpetilleen ja Ruka huokaisi raskaasti antaen olkapäidensä lysähtää.
Tarkoitan tietenkin sinun kiinnostusta erästä tiettyä ystäväämme kohtaan, typerys.
Rukan teki mieli näyttää toiselle kansainvälistä käsimerkkiä, mutta sen sijaan hän vastasi: Mitä minun pitäisi sanoa hänelle? ”Hei, ajattelin vain kertoa olevani kiinnostunut sinusta, kiitos ja hei”?
Hän kuuli hiljaisen tyrskähdyksen takaansa. Jos haluat asian ilmaista tuolla tavalla, niin kyllä?
Ruka loi viimeisen katseen poikaan, jonka otsa oli rypyssä tuon yrittäessä ratkaista matemaattista tehtäväänsä. Hän ei enää vaivautunut vastaamaan Yomille, vaan hän päätti, että nostaisi kissan pöydälle heti, kun siihen vain tulisi sopiva tilaisuus.

***

”Ni~Ya?” Rukan suuta kuivasi, kun hän pysähtyi ystävänsä viereen koulun pihalla. Kirsikkapuu kukki heidän yllään ja toisen pojan katse pysyi nauliutuneena kirjan tekstiin, kun tuo luki sivun loppuun. Sen jälkeen tuo pisti merkin opuksensa väliin ja nosti katseensa Rukan silmiin. ”Niin?”
”Lähtisitkö tänään kanssani vaikka kahville, kun koulu loppuu?”
”Totta kai.” Ni~Ya kohotti kulmiaan kuin kysymys olisi ollut vähintäänkin outo.
”Hienoa”, Ruka totesi ja vastusti halua tehdä jonkinlaisen voittoa ilmaisevan eleen. Sen sijaan hän palasi takaisin Hitsugin, Yomin ja Sakiton luokse antaen toisen pojan keskittyä kirjaansa. Hän tiesi, että Ni~Ya piti lukemisestä joskus liiankin paljon eikä hän halunnut häiritä tai ärsyttää ystäväänsä.

Yomi virnisti. ”Miten meni?”
”Täydellisesti.” Ruka virnisti takaisin ja istahti ystävänsä viereen.
”Hän suostui lähtemään ulos kanssasi?”
”En itse asiassa en maininnut, että ne olisivat mitkään treffit.”
”Ruka.” Sakiton äänestä kuului moite.
”En halua painostaa häntä.”
”Itseäsi sinä painostat.”
”Kyllä minä kerron hänelle. Sen jälkeen kun olemme syöneet ja juoneet jotain hyvää.”
”Parempi olisi, ennen kuin Yomi ehtii edellesi.” Hitsugi hymähti lauseensa päätteeksi.
”Mitä, en minä ole kiinnostunut hänestä”, Yomi heitti väliin. Hitsugi pyöräytti silmiään ja läimäisi ystävänsä takaraivoa kevyesti. ”Tiedät, mitä tarkoitin.”
Yomi huokaisi, hieroi päätään ja kurtisti kulmiaan Hitsugille. ”En minä tekisi mitään sellaista.”
”Parempi olisi, sillä en halua kuvitella miten hienostuneesti sinä osaisit ottaa asian puheeksi.” Ruka virnisti.
Yomi tuhahti. ”Minäkin osaan olla hienovarainen, se on vain...”
”Harvinaista”, Sakito päätti lauseen vakavalla äänellään. Yomi mutristi huuliaan, muttei jatkanut enää siitä aiheesta.
Heidän keskustelunsa jatkui siitä, miten koulu kävi heidän kaikkien hermoille. Läksyt kasaantuivat, opettajat puhuivat pian alkavista pistokokeista ja siitä, miten tärkeä osa niillä oli heidän arvosanaansa nähden. Yomi varsinkin oli sitä mieltä, että heidän opettajansa yrittivät vain pilata heidän yksityiselämänsä sillä, että pakottivat heidät opiskelemaan useita tunteja vielä sen jälkeen, kun varsinaiset oppitunnit olivat ohitse. Ruka ei varsinaisesti jaksanut kuunnella ystävänsä valitusta, vaan hänen katseensa harhaili taas puun alla istuvaan poikaan, joka piteli biologian oppikirjaa käsissään ja näytti keskittyvän täydellisesti sisäistämään tekstin. Hän huokaisi. Jos toinen olisi ollut yhtä kiinnostunut hänestä mitä tuo oli opinnoistaan, kaikki ei välttämättä olisi ollut niin hankalaa.

***

Ruka ei normaalisti ollut tyyppiä, joka ilmaisi innostustaan avoimesti. Kun äidinkielen tunti lopulta oli ohi, hän kuitenkin huomasi, että hänen oli vaikeaa olla aloillaan. Hän odotti, että Ni~Ya saisi pakattua laukkunsa ja yritti olla hoputtamatta toista poikaa. Hän pakotti itsensä olevaan kärsivällinen ja rauhallinen, ettei toinen olisi aistinut minkäänlaista palaneen käryä hänen toimissaan. Hän ei halunnut vaikuttaa yhtään enemmän läpinäkyvältä, mitä hän jo oli. Ni~Yan astuttua ulos luokkahuoneesta, Ruka yritti olla painamatta kättään toisen alaselälle.

”Oletko valmis?” hän sen sijaan kysyi. Toinen soi hänelle pienen hymyn, ennen kuin lähti kävelemään pitkin kolkkoa käytävää. Jotenkin ne käytävät toivat aina Rukan mieleen mielisairaalan. Vaaleansininen alamaali, jonka yläpuolella oli pelkkää valkoista. Ei yhtäkään taulua koristamassa seiniä. Kaikki oli niin kovin neutraalia ja puhdasta.
”Emmekö veisi ensin kirjat huoneeseemme?” Ni~Ya hymähti ja keskeytti Rukan ajatusten kulun. Ruka tyytyi nyökkäämään. Olisi kuitenkin helpompaa kävellä kaupungilla, jos heidän ei tarvitsisi raahata painavia koululaukkujaan mukanaan. Hän vastusti haluaan tarttua toisen pojan käteen ja työnsi sen sijaan kätensä housujensa taskuihin. Hän keskittyi seuraamaan ystäväänsä kohti heidän huonettaan. Ni~Ya kaivoi pienen keltaisen kortin laukkunsa sivutaskusta ja työnsi sen oven lukijaan. Heidän henkilökohtaiset tilansa saattoi erottaa toisistaan erittäin hyvin. Siinä missä Ni~Yan sänky oli petattu, Rukan peitto lojui puoliksi lattialla. Ni~Yan kirjat ja vihkot olivat siistissä pinossa yöpöydällä, kun taas Rukan omaisuus oli hujan hajan hänen sänkynsä ympärillä. Missään ei näkynyt Ni~Yan likaista pyykkiä, kun taas oven vieressä oli suurehko kasa Rukan pesua odottavia vaatteita.

Ni~Ya asteli omalle puolelleen huonetta ja alkoi tyhjentää laukkuaan kirjoista ja vihkoista. Ni~Ya ei koskaan arvostellut sitä koordinoitua siivoa, jossa Ruka eli. Joskus toinen saattoi katsoa hieman pitkään, muttei koskaan sanonut mitään.
Ni~Yan tyhjennettyä laukkunsa tuo keskittyi tarkistamaan, että hänellä varmasti oli kaikki tarpeellinen mukanaan. Kun hän sai varmuuden asiasta, hän loi pienen hymyn Rukan suuntaan, antoi katseensa levätä toisen pojan sängyssä, jolle tuo oli yksinkertaisesti tyhjentänyt koko laukkunsa sisällön. ”Lähdetäänkö?” hän kysyi hiljaa ja kohotti vasenta kulmakarvaansa toiselle. Ruka nyökkäsi ja yhdessä he astuivat ulos huoneesta ja takaisin käytäviin, jotka miltei huusivat tyhjyyttään.


Paikka tuoksui kahvilta ja erilaisilta leivonnaisilta. Ihmisten iloinen puhe sekoittui taustalla kuuluvaan rauhalliseen musiikkiin. Jotenkin se ilmapiiri tuntui rauhoittavalta koulupäivän jälkeen.
”Minä voin maksaa”, Ruka tarjoutui, kun he pysähtyivät tiskin eteen odottamaan omaa vuoroaan. Ni~Ya kurtisti kevyesti kulmiaan. ”Voin kyllä maksaa itsekin.”
”Antaisit minun tarjota?”
Ni~Ya huokaisi alistuvasti. Hän tunsi huonetoveriaan jo sen verran, että tiesi, ettei hän voittaisi sitä väittelyä toista vastaan. Niinpä hän tyytyi tilamaan palan suklaakakkua ja pienen kahvin, kun Ruka virnisteli oudon tyytyväisenä vieressä.

”Mikä sinua vaivaa tänään?” hän kysyi, kun he suunnistivat tarjottimiensa kanssa vapaaseen pöytään. Ruka kohautti olkiaan sen verran minkä pystyi ilman, että olisi samalla tiputtanut lautastaan ja mukiaan lattialle. ”Haluan vain olla ystävällinen?” Hän virnisti ja istuutui ikkunan vieressä olevaan pöytään. Ni~Ya tuhahti hiljaa muttei enää jatkanut siitä aiheesta. Sen sijaan hän nosti valkoisen kupin huulilleen ja siemaisi hieman lämmintä nestettä. Se tuntui mukavalta ulkona puhaltavaan kylmään viimaan verrattuna.
”Oletko tulossa tänään kuuntelemaan kauhutarinoita?” Ruka virnisti kevyesti.
Ni~Ya oli hiljaa sen hetken, että sai syötyä suunsa tyhjäksi, ennen kuin vastasi: ”Missä se on?”
”Metsässä koulun takana.” Ruka nosti mukin huulilleen ja siemaisi kuumaa nestettä. Ni~Ya näytti hetken miettivän asiaa ennen kuin tuo kohautti olkiaan kevyesti. ”Voisin tullakin, jos joku saattaa minut sinne.”
”Minä ilmottaudun vapaaehtoiseksi.” Ruka nyökkäsi vakavana ja sai Ni~Yan naurahtamaan.
”Hyvä on. Monelta se alkaa.”
”Yhdeksältä.”
”Mutta siihen aikaan ei saa poistua koulun sisäpuolelta.”
”Luuletko, että se häiritsee minua, Yomia, Sakitoa ja Hitsugia?” Ruka virnisti leveästi.
Ni~Ya pyöräytti silmiään. ”Haluat, että osallistun siihen, kun te neljä rikotte sääntöjä?”
”Sinunkin pitäisi pitää hauskaa välillä eikä opiskella koko ajan.” Ruka kohautti olkiaan ja haukkasi palan viineristään.
”Ja hauskaa pidetään niin, että siitä voi pahimmillaan saada kuukauden jälki-istunnot?”
Rukan huulille levisi aiempia leveämpi virnistys. ”Sääntöjen rikkominen on vain hyväksi joskus?”
”Sanot sinä.” Ni~Ya hymähti ja työnsi tyhjän lautasensa hieman kauemmas itsestään. Hän vei sormensa mukinsa ympärille lämmittääkseen niitä. Hän tiesi, että hänen ei aina olisi tarvinnut olla se vastuullinen oppilas, joka piti huolta että hänen ystävänsä pysyivät kaidalla polulla. Yleensä se kuului Sakiton työtehtäviin, mutta kun tuo lähti mukaan kolmen idiootin temppuihin, tehtävä lankesi Ni~Yalle.

”Minä vain mietin”, Ruka yhtäkkiä totesi ja sai Ni~Yan kiinnittämään huomion itseensä. Lyhyempi kallisti päätään kysyvään sävyyn. Häntä vastapäätä istuva poika huokaisi, nojautui eteenpäin ja laski kämmenensä Ni~Yan käsiä vasten. Ni~Ya kurtisti kulmiaan kevyesti, kun toinen ei vieläkään jatkanut lausettaan, toisen käytös oli vähintäänkin outoa.
”Mietit mitä?” hän lopulta kysyi eikä vetänyt käsiään toisen pojan otteesta.
”Pidätkö sinä minusta?” Ruka esitti kysymyksensä niin nopeasti, että Ni~Ya sai siitä tuskin selvää.
Hän kurtisti kulmiaan. ”Luonnollisesti. Olemmehan ystäviä.”
”En tarkoittanut sillä tavalla.”
”Ai. Ai.” Ni~Ya laski katseensa. Hän oli osannut odottaa, että Ruka ottaisi asian puheeksi vielä jokin päivä. Häneltä ei ollut jäänyt huomaamatta, miten toinen vilkuili hänen suuntaansa oppitunneilla, ruokatauoilla ja välitunneilla. Hän oli nähnyt, miten nopeasti Ruka käänsi katseensa toisaalle, kun Ni~Ya huomasi tuon tuijottavan. Hän muisti vieläkin, miten hän oli eräänä yönä painautunut toista poikaa vasten, kun painajainen oli ollut liian intensiivinen. Hän oli useammin kuin kerran yrittänyt miettiä, tunsiko hän jotain muutakin kuin ystävyyttä toista poikaa kohtaan. Lopulta hän huokaisi ja haroi tummia kihartuvia hiuksiaan.
”En tiedä, ehkä.”
”Auttaako, jos suutelisin sinua?” Ruka kallisti päätään. Ni~Ya oli tukehtua kahviinsa.
”Voit kokeilla.” Hän lopulta suostui ja irrotti otteensa mukistaan. Ruka nousi ylös pöydän toiselta puolelta ja siirtyi seisomaan Ni~Yan viereen. Lyhyempi kaksikosta ei ollut osannut odottaa, että Ruka ottaisi asiasta selvää välittömästi. Hän tunsi poskiaan kuumottavan, kun toinen poika kumartui hieman ja vei kätensä hänen niskaansa. Huulet painuivat vastaparille tutkivina ja hieman uteliaina. Ni~Ya jähmettyi hetkeksi, mutta sitten hän huomasi toimivansa. Käsi nousi kuin oman tahdon alaisena Rukan kaulan sivulle samalla, kun hän huomasi vastaavansa suudelmaan hieman arasti. Hän saattoi tuntea ihmisten katseet heissä, mutta toisaalta hän ei jaksanut välittää pahemmin. Hänen täysi keskittymisensä meni siihen, miten hyvältä ja oikealta se tuntui. Se tuntui joltain, minkä kuuluikin tapahtua ja minkä tapahtumista hän oli odottanut jo pitemmän aikaa.

Rukan lopulta vetäydyttyä suudelmasta Ni~Ya joutui haukkomaan hetken henkeä, että hän toipuisi. Toisen pojan kasvoilla oli tietävä virnistys, kun tuo istahti takaisin omalle tuolilleen.
”Sinä pidät minusta.”
”Hyi, kuinka itsevarmaa.”
”Sinä vastasit suudelmaan.”
”Ehkä halusin olla kohtelias?”
”Joten ole rehellinen nyt. Ryhtyisitkö suhteeseen kanssani?”
”Voin yrittää, jos sinä lupaat, ettet häiritse opintojani liiaksi.” Ni~Ya vastasi toisen pojan virneeseen.
Ruka pyöräytti silmiään huvittuneena. ”Minä otan opintomme oikein tosissani.”
”Ja se näkyy. Eikö sinun juuri pitänyt uusia englannin koe?”
”Piti, mutta vain siksi, että mietin sinua liikaa.”
”Olet ällöttävä, tiedätkö?”
”Ei, vain hurmaava.”
Ni~Yaa toisaalta hämmensi, miten nopeasti se kaikki tapahtui, mutta toisaalta he olivat tunteneet jo vähän päälle vuoden. Ruka oli osoittanut kiinnostustaan jo jonkin aikaa ja välttääkseen turhia konflikteja, Ni~Ya oli pitänyt suunsa kiinni asiasta.

Lopulta Ni~Ya ei voinut olla naurahtamatta ja hän työnsi tyhjän kahvimukinsakin kauemmas.
”Nytkö sinun pitää päästä kiireesti kertomaan Yomille, että olen hullu ja suostuin?”
”Hän voi odottaa.”
”Sinä tiedät mitä siitä seuraa, jos annat Yomin odottaa.”
”Niin, olet oikeassa. En vain haluaisi palata takaisin tuonne kylmään vielä.” Ruka mutristi huuliaan. Ni~Ya ojensi kätensä ja taputti toisen kämmenselkää kevyesti ennen kuin nousi ylös ja puki takin ylleen. ”Minun täytyy kuitenkin palata lukemaan siihen biologian kokeeseen, ennen kuin lähdemme metsään.”
”Ilonpilaaja.”
”Sinä asut samassa huoneessa tämän 'ilonpilaajan' kanssa.” Ni~Ya virnisti ja taputti Rukan olkapäätä. Toinen tuhahti hiljaa ja nousi itsekin pukemaan takin ylleen. ”Kai saan edes saattaa sinut?”
”Kuten sanoin, me asumme samassa huoneessa.” Ni~Ya naurahti.
”Haluan vain olla herrasmies.”
”Niin tietenkin.” Lyhyempi mies pyöräytti silmiään huvittuneena ja astui ulos. Oli alkanut sataa ja tuuli tuntui pureutuvan vaatteiden läpi. Ni~Ya ehti värähtää kevyesti, ennen kuin hän tunsi käden alaselällään ja lämpimän vartalon kylkeään vasten. Ruka ei sanonut mitään, nojautui vain lähemmäs häntä, kun he lähtivät kävelemään kohti koulua. Matka oli hiljainen. Ni~Ya ei halunnut rikkoa sitä ilmapiiriä eikä hän pannut pahakseen toisen kehosta hohkaavaa lämpöä. Ruka vetäytyi kauemmas vasta, kun he pääsivät takaisin sisätiloihin, mutta pian tuon käsi tavoitti Ni~Yan vastaavan ja puristi kevyesti. Ni~Yan hymy ei haihtunut minnekään. Hän mietti, miksei hän ollut ottanut tunteitaan toista kohtaan puheeksi. Ehkä se oli taas osa sitä ihmistä, joka hän oli. Hän ei puhunut sellaisista asioista kuin vain pakon edessä ja hänen oli vaikea ottaa kontaktia toisiin ihmisiin. Hän myönsi, ettei hän ollut mikään sosiaalisia tilanteita rakastava ihminen, vaikka hänen läheisimpiin ystäviinsä kuului neljä sellaista tapausta.

”Mitä mietit?” Ruka kuiskasi, kun hän avasi oven heidän huoneeseensa.
”Tätä kaikkea.” Ni~Ya vastasi ympäripyöreästi ja suunnisti yöpöydällään odottavan kirjapinon luo.
Ruka tiesi, ettei hän saisi toisesta parempaa vastausta, vaikka hän yrittäisikin. Lähinnä siksi hän antoi asian olla. ”Minä menen Yomin luo ja annan sinun keskittyä opiskeluun, käykö?”
Ni~Ya vain heilautti kättään. Ruka hymähti eikä voinut vastustaa haluaan suudella toista kevyesti ennen kuin hän suunnisti omille teilleen.

***

Yomin huoneesta näki, ettei tuolla ollut ketään, joka olisi edes hieman moittinut häntä siitä kunnosta, missä hänen huoneensa oli. Lattialla lojui niin koulupapereita kuin pari nuudelipakkausta. Niiden seassa oli vaatteita ja jopa muutama kirja. Ruka ei viitsinyt sanoa mitään, sillä hän ei itsekään ollut sellainen ihminen, joka pitäisi suurta huolta omaisuutensa järjestyksestä.

Yomi nojautui lähemmäs sängyllään ja loi Rukaan tietäväisen katseen. ”Joten?”
”Joten mitä?”
”Älä viitsi.” Yomi tuhahti ja laski kätensä syliinsä.
”Seurustelemme, jos halusit kuulla sen.”
”Jo oli aikakin. Olisin halunnut lyödä vetoa siitä, kuinka kauan teillä kestää, mutta Sakito ja Hitsugi eivät suostuneet.”
”Hei!”
”Mitä? Olet viimeisen puoli vuotta puhunut vain hänestä.”
”Tuo ei ole totta.”
”Niin, olet sinä maininnut pornonkin.”
”Yomi...”
”Mitä? Minä olen vain rehellinen.” Toinen virnisti leikkisästi. ”Kai minun pitäisi onnitella teitä sitten.”
”Kiitos.” Ruka pyöräytti silmiään. Vaikka Yomi välillä osasi ärsyttää häntä enemmän kuin kukaan muu, niin toinen oli silti hänen parhaita ystäviään. Yomin huumorintaju oli vain kieroutuneempi kuin korkkiruuvi.

”Pyysisitkö häntä kuuntelemaan tarinoitamme?”
”Pyysin, hän jopa suostui.”
”Ja missä hän on nyt? Opiskelemassa kuten yleensä?” Yomi irvisti, kuin sana olisi ollut vähintään syntiä hänen korvissaan.
Ruka nyökkäsi. ”Lukee muistaakseni biologian kokeeseen.”
”Sen sijaan, että olisi tullut tänne?”
”Hän käyttäytyy, kuten kunnon oppilas ja sinä tiedät sen.”
”Niin.” Yomi nyökkäsi vakavana. ”On kuitenkin hyvä, että sait hänet lähtemään ulos kanssamme edes tämän kerran.”
”Olin itsekin hieman yllättynyt, että hän suostui.” Ruka hymähti ja risti käsivartensa rintakehälleen.
”Jouduitko lahjomaan häntä?” Yomi virnisti.
”... en.”
”Edes muutamalla suukolla?”
”Hän ei ole sellainen.”
”Se olisikin ihme.”
”Hän saattaa olla teini, mutta hän ei ole tyttö.”
”Hitto, senkö takia en saa tyttöystävää.”
”Juuri niin.” Oli Rukan vuoro virnistää. Hän piti siitä piruilevasta huumorista, mitä heidän välillään aina oli. Se tuntui rennolta ja mukavalta, hyvältä vastapainolta koulun aiheuttamaa stressiä kohtaan.

***

”Oletko nyt ihan varma, että tämä on järkevää?” Ni~Ya kysyi varmasti kymmenettä kertaa sitten sen, kun he olivat poistuneet huoneensa luomasta turvasta. Ruka vain puristi toisen kättä omassaan ja vilkaisi nurkan taakse, ettei käytävällä näkynyt opettajia. ”Elät vain kerran, Ni~Ya, joskus täytyy pitää hieman hauskaa”, hän vastasi asialliseen sävyyn ja nyki toisen pojan perässään seuraavalla käytävälle.
”Tiedäthän, että saamme vuoden jälki-istunnot, jos jäämme kiinni?”
”Riippuu täysin opettajasta, sanoisin”, Ruka vastasi. Ni~Ya ei missään vaiheessa ollut kunnolla yrittänyt puhua itseään pois tilanteesta eikä tuo ollut yrittänyt saada kättään vapaaksi pidemmän pojan otteesta. Rukasta se vain vakuutti siitä, että oikeasti Ni~Ya halusi elämäänsä hieman jännitystä ja tuo halusi päästä pois kulutettujen koulukirjojensa parista.
”Jos kyseessä on herra Miyazaki, niin olemme kusessa.”
”Kaunis sanavalinta, kultaseni, en tiennyt että sinusta on tuollaiseen.” Ruka virnisti.
Ni~Ya tuhahti. ”Vaikken käytäkään voimasanoja usein niin se ei tarkoita sitä, että olisin täydellinen, kiltti poika.”
”Joskus mietin, millainen olet sängyssä...”
”Mitä sanoit?”
Ruka naurahti. ”En mitään.” Hän tiesi, että toinen oli kuullut hänen sanansa mutta toinen halusi tietää olisiko Rukalla kanttia toistaa sanojaan. Hän ei halunnut suututtaa Ni~Yaa ryhtymällä täysin tasottomaan läpänheittoon, joten hän ei sanonut samaa toiste.

Ruka johdatti heidät ulko-oville varmistuttuaan siitä, ettei eteishallissa ollut ketään heidän lisäkseen. Hän veti Ni~Yan perässään kirpeään marraskuiseen yöhön. Hän saattoi vain toivoa, että toinen oli osannut pukeutua oikein, sillä hän ei halunnut toisen sairastuvan. Hän tiesi olevansa hieman ylihuolehtivainen Ni~Yan suhteen, mutta niin asia oli ollut siitä hetkestä alkaen, kun hän oli alkanut tutustumaan toiseen. Ni~Yasta tuli hänelle läheinen ystävä ensimmäisen kouluvuoden aikana ja nyt toisena vuotena hän oli viimein uskaltanut myöntää itselleen omat tunteensa toista kohtaan. Se oli vaatinut aikaa ja jatkuvaa miettimistä, mutta Yomin, Hitsugin ja Sakiton rohkaisulla hän oli viimein uskaltanut kertoa toiselle. Hän ei varmuudella tiennyt, mitä Ni~Ya oikein tunsi häntä kohtaan, mutta ilmeisesti edes jotain, koska toinen oli suostunut suhteeseen hänen kanssaan.

”Kuunteletko sinä ollenkaan?” Ni~Yan äänestä kuulsi kärsimättömyys ja tuo tökkäisi Rukan käsivartta hennosti. Pidempi poika säpsähti ja katsoi toista hieman poissaolevana, veti takkinsa kaulusta ylös.
”Mitä sanoit?”
Ni~Ya huokaisi. ”Meillä ei välttämättä ole näin hyvää onnea, kun palaamme.”
”Sinä stressaat liikaa. Pidetään vain hauskaa tänä yönä, jooko?”
”Perjantain kunniaksi, niinkö?”
”Niin. Lisäksi tänään on täysikuu.”
”Mitä, oletteko te ihmissusia tai jotain?” Ni~Ya tyrskähti.
”Sinnepäin.” Ruka virnisti ja johdatti heidät metsään. Ni~Ya ei voinut itselleen mitään, vaan hän painautui toisen kylkeä vasten tummien puiden ympäröidessä heidät. Kuun kumotus paistoi latvojen ja oksien lomitse ja loi varjoja, jotka eivät mitenkään tehneet metsästä yhtään mukavampaa paikkaa. He ohittivat pienen lammen, kävelivät yli juurien ja pysähtyivät lopulta pienelle aukiolle, jota reunusti männyt. Ni~Ya veti värisevästi henkeä ja katsoi kolmikkoa, joka istui kaatuneen puunrungon päällä. Ruka johdatti hänet samaiseen paikkaan ja istahti kylmälle nurmelle. Pidempi veti Ni~Yan syliinsä ja kietoi kätensä toisen ympärille.

Yomi virnisti. ”Nyt, kun olemme kaikki täällä, voimme aloittaa.”
Pimeys peitti taakseen kaiken ja ainoastaan äänen saattoi kuulla. Lisäksi Ni~Ya saattoi tuntea Rukan allaan ja takanaan, mikä teki hänen olostaan edes hieman helpomman. Hitsugin ääni kantautui seuraavaksi: ”Tiedättekö, että koulumme paloi kerran?”
”Ja sitä epäiltiin tuhopoltoksi.” Ruka nyökkäsi.
”Niin”, Hitsugi jatkoi. ”Koulumme oli aikaisemmin orpokoti. Epäillään, että yksi orpokodin hoitajista sytytti tulipalon yhteen lasten huoneista. Suurin osa lapsista paloi talon mukana ja ei kaukana täältä missä me nyt olemme, on paikka, jonne heidät on haudattu. Koulumme remontoitiin sen jälkeen ja siitä tuli mitä se on nyt. Silti huhutaan, että tuo nainen kummittelee koululla edelleen.”

Ni~Ya ei tiennyt, mitä mieltä olla asiasta. Hän ei ollut koskaan uskonut pahemmin yliluonnolliseen, mutta jotenkin häntä silti inhotti ajatus lähellä olevasta hautausmaasta. Hän painautui lähemmäs Rukaa, joka kietoi kätensä hänen lantiolleen suojaavasti.

”Miksi se nainen tappoi lapset?” Ni~Ya kysyi hiljaa.
Hitsugi kohautti olkiaan. ”Joskus tapahtuu jotain, mikä saa meidät tekemään typeriä asioita.”
”Mitä sille naiselle tapahtui?” Ni~Ya jatkoi.
”Hän kuoli tulipalossa lasten kanssa. Tai niin ainakin väitetään.”
Ni~Ya painautui lähemmäs toista poikaa. Hän saattoi tuntea Rukan painavan kevyen suukon hänen niskaansa samalla, kun toinen poika tiukensi otettaan hänen ympärillään. Se tuntui lohduttavalta ja Ni~Ya tunsi olevansa turvassa toisen pojan lähellä.

”Miksi hän teki niin?” Ni~Ya kallisti päätään kysyvästi Hitsugin suuntaan. Lävistetty poika kohautti olkiaan. ”Hän oli ilmeisesti menettänyt oman lapsensa synnytysvuoteessa ja hän oli katkera.”
”Te vain pilailette.” Ni~Ya naurahti hennosti.
Sakiton huulilla leikki virneenpoikanen. ”Ehkä, ehkä emme. Oletko koskaan käynyt koulun kellarikerroksessa?”
”Olen, siellähän pidetään osa tunneista.”
”Mutta oletko ollut siellä koskaan yksin ilman valoja?”
”En.”
”Se on hyvä. Huhutaan, että naisen haamu kummittelee siellä ja kerran eräs oppilas jouduttiin siirtämään sairaalaan, kun hän oli vedon takia mennyt yöllä kellariin.”
”Tuo nyt ainakin on pilaa.” Ni~Ya naurahti.
”Ei, totta se on.” Yomi nyökkäsi sanojensa päätteeksi.
Ni~Ya pyöräytti silmiään. Hän ei voinut sanoa, että olisi täydellisesti uskonut ystäviensä tarinoita, mutta jotenkin ne silti saivat kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen selkärankaansa. Ruka tuntui aistivan sen, sillä toinen painoi rauhoittavan suukon hänen kaulalleen.

Tuuli sai puut heilumaan ja jossain oksa räsähti katki. Taipuessaan viiman mukana latvat valittivat hiljaa. Jossain kauempana huhuili pöllö, ja Ni~Ya huomasi tarraavansa Rukan käsivarteen antaen kynsiensä puretua toisen ihoon. Pidempi poika hymähti hiljaa ja silitti toiselle kädellään Ni~Yan kylkeä rauhoittavasti. ”Ehkä meidän pitäisi lähteä, ennen kuin Ni~Ya saa painajaisia.” Hän hymähti. Poika hänen sylissään tuhahti, muttei sanonut yhtäkään vastustavaa sanaa. Yomi, Sakito ja Hitsugi nousivat myös. ”Ehkä meidän kaikkien olisi parempi palata koululle ja nukkua hieman”, Sakito totesi asiallisesti. Yomi tuhahti. ”Nukkuminen on yliarvostettua.”
”Mitä sinä sitten ajattelit tehdä, katsoa pornoa koko yön?” Hitsugi tuhahti.
”Ehkä.” Yomi hymyili herttaisesti ja lähti suunnistamaan koulua kohti. Ni~Ya ei päästänyt otettaan Rukan käsivarresta koko matkan aikana. Jotenkin toisen läheisyys soi hänelle edes hieman turvaa. Häntä hieman hävetti se, että hän oli antanut kolmikon puheiden päästä päänsä sisälle, mutta hän oli aina ollut hieman herkkä, mitä tuli kauhun kategoriaan.


Huoneessaan Ni~Ya vaipui sängylleen. Hän toivoi, etteivät kauhutarinat päätyisi hänen uniinsa. Hän seurasi, miten Ruka riisui paitansa ja housunsa ja jätti ylleen vain bokserit. Sitten toinen kääntyi katsomaan häntä ja virnisti kevyesti. ”Pidätkö näkemästäsi?”
”Egosi ei kaipaa yhtään enempää taputtelua.” Ni~Ya tuhahti ja laski päänsä tyynylle. Ruka mutristi huuliaan mutta sammutti valot ja siirtyi omalle puolelleen huonetta. Ni~Ya saattoi kuulla toisen kevyen sadattelun, kun tuo potkaisi varpaansa johonkin. Sitä seurasi raskas huokaisu, kun Ruka painui sänkyynsä ja kahina, kun toinen veti peiton leukaansa. ”Öitä.”
”Öitä.”
Ni~Ya oli toivonut, että toinen nukkuisi hänen vieressään, mutta hän ei kehdannut vaatia mitään. Hän tiesi, että Ruka nukkui leveästi ja tarvitsi erittäin suuren sängyn joten oli ehkä parempi, että toinen poika päätti nukkua omassa sängyssään sen sijaan, että olisi kömpinyt Ni~Yan viereen. Lyhyempi kaksikosta sulki silmänsä ja antoi unen tulla.


Seinäkello ja Ni~Yan radiokello pysähtyivät 03:48:n kohdalle. Vaatekaapin ovet avautuivat narahtaen ja verhot heiluivat, vaikkei mistään tullut vetoa. Ni~Ya heräsi siihen, kun televisio meni päälle omia aikojaan. Hän kurtisti kulmiaan ja vilkaisi ovelle. Siellä hän saattoi nähdä tumman hahmon varjoissa. Hän ei erottanut ääriviivoja tai nähnyt sen kasvoja, mutta hän näki siellä selvästi jotain. Hän puraisi huultaan sydämen takoessa vasten kylkiluita. ”Ruka?” hän kysyi hiljaa. Kun hän ei saanut vastausta, hän kokeili uudelleen, tällä kertaa kovempaa. Toinen poika ynähti unissaan ja käänsi kylkeä. ”Mitä..?”
”Tuolla on joku.”
”Missä?”
”Oven luona.”
Ruka kurtisti kulmiaan ja sytytti yöpöydällään olevan lampun. ”Ei siellä ketään ole.”
”Äsken oli”, Ni~Ya kuiskasi.
Ruka virnisti. ”Ne kauhutarinat saivat mielikuvituksesi liikkeelle. Tule tänne?”

Ni~Ya epäröi hetken, ennen kuin nousi peittonsa suojista ja asteli Rukan luo. Toinen nosti peiton reunaa sen verran, että lyhyempi pystyi pujahtamaan sen alle. Ruka sammutti lampun, laski kätensä Ni~Yan kyljelle ja painoi kasvonsa toisen niskaan. Se rauhoitti Ni~Yaa hieman, mutta silti hänellä oli koko ajan tunne siitä, etteivät he olleet kahdestaan huoneessa, eikä hän uskaltanut nukahtaa vähään aikaan. Ruka sen sijaan hengitti rauhallisesti hänen niskaansa ja Ni~Ya saattoi tuntea toisen pojan rintakehän ja vatsan selkäänsä vasten. Se lohdutti häntä sen verran, että hän uskalsi viimein nukahtaa. Verhot heilahtivat uudestaan.
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    1 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: Of crimson nights | K-18, 01/10, RukaxNi~Ya, AU/horror

ViestiKirjoittaja Anraf » To Touko 14, 2015 11:16 am

Olipas huippua löytää täältä kohtuu tuore Nightmare-ficci!
Horrorit, angstit ja kouluficit eivät yleensä ole lukulistoillani, mutta en voinut vastustaa kiusausta, etenkin kun päähenkilönä on Ruka. Toisaalta, ehkä kaivan omaa kuoppaani tässä jos meno muuttuu vallankin goreksi...
Joka tapauksessa, tuot bändin jäsenistä esille jotain uutta, ehkä pinnan alla kytevää ja välillä pilkahtelevaa luonnetta, mikä teki luku- ja henkilökokemuksesta sanalla sanoen raikkaan (se oli ensimmäinen sana, joka tuli mieleen, joten pidetään se ja tulkitaan sitä miten halutaan).

Olen itse dialogi-ihminen ja nautin tässä henkilöiden välisistä keskusteluistasi, kuin myös siitä, että välillä valotit mitä kunkin henkilön pään sisällä liikkui (motiivit, epävarmuudet, jne.) Jotkin sanat ja sanonnat toivat englanninkielen mieleen, siis että se toimisi paremmin kyllä enkkuna, mutta suomenkielessä ei välttämättä ihan niin soljuvasti. Se nyt tietenkin on varmaan aika yleinen ongelma (ja itse huomaan tekeväni sitä useinkin) kun sitä sekä lukee että ajattelee paljon asioita englanniksi ja sitten yrittää saada suoraa käännöstä tekstiksi.

No, ilman sen syvempiä analyyseja nämä kappaleet saivat kyllä haluamaan lukea lisää genrestä huolimatta (tai ehkä jopa sen vuoksi, koska kirjoitustyylilläsi homma todennäköisesti toimii), mutta olen vähän huolissani tästä postaustahdista. Olethan jatkamassa tätä? o_O;
Täällä ainakin yksi odottaa kovasti! :)
~Here lies what is left of me. The rest is mystery. Ignore thyself.~ (Stan Rice)

    2 tykkää.
Avatar
Anraf
Vuoden jännitys
 
Viestit: 495
Liittynyt: Pe Helmi 05, 2010 4:27 am

Re: Of crimson nights | K-18, 01/10, RukaxNi~Ya, AU/horror

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Pe Kesä 12, 2015 8:43 pm

Hei, voisin sanoa että oli mukava yllätys törmätä kommenttiin omassa ficissä, so thank you for that! Ja sitten. Olen kyllä jatkamassa tätä ficciä, sillä kuten säkin, Ruka on myös mun henk. kohtainen lemppari Naitomean idiooteista. :'D Valitettavasti ajankohtaa en osaa sanoa, muutin miehen kanssa saman katon alle about pari kuukautta sitten. En usko että hän tulee murjottamaan sohvalle oluttölkkien kanssa, jos yritän kirjoittaa, mutta eh, se on taas mun oma pää joka ajatteleen onko se kohteliasta istua koneella kun toinen on paikalla jne. Mutta kyllä, kirjoitan jatkoa. Viimeistään sitten kun herra palaa lomalta töihin. Tämän ficin juoni ja hahmot ovat mulla sen verran hyvin mielessä koko ajan, että jatkoa seuraa, jep jep jep. Toivottavasti jo tässä kuussa, jatkoficeistäni tämä on kuitenkin korkeimmalla tärkeysasteikossa jo pelkästään henkilökohtaisista syistä. Jatkan tätä vastaamista ennen kuin jaarittelen kymmenen sivua putkeen samasta aiheesta, käyn vähän kierroksilla juuri nyt joten anteeksi.

Olen itsekin enemmän dialogi-ihminen, joten sitä saat nähdä jatkossakin, takaan sen. Ja mitä tulee siihen englantiin............ sanotaanko vaikka niin, että tämän ficin prologi oli ensin englanniksi, mistä sitten päätin kääntää sen suomeksi koska en ollut täysin varma siitä, kummalla kielellä tätä olisi helpompi työstää. :'D
Mutta tosiaan jatkoa seuraa, aloitan uutta lukua ehkä jo huomenna tai tänään, sillä kommentit lisäävät haluani jatkaa. uwu Kiitos.
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    2 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: Of crimson nights | K-18, 01/10, RukaxNi~Ya, AU/horror

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Ti Syys 29, 2015 2:05 pm

2. LUKU

Ni~Ya heräsi siihen, että hänen vartalonsa kierähti tyhjän päälle. Pudotus alkoi välittömästi, sillä hän oli vielä sen verran uninen, etteivät hänen aivonsa olleet tarpeeksi nopeat lähettääkseen hänen käsilleen käskyn tarttua johonkin, mihin vain. Vaikka sitten hänen vieressään autuaan tietämättömänä nukkuvaan teinipoikaan, joka jossain vaiheessa yötä oli hivuttautunut niin lähelle, että Ni~Yalle oli jäänyt nippanappa kahdeksan senttiä tilaa vaihtaa asentoa. Joten kun hän sitten päätti kääntyä kyljeltään selälleen, hän päätyi pudotukseen, joka johti lattialle. Rukalla oli vielä sen verran pokkaa, että tuo piti peitosta kiinni niin, ettei se vahingossakaan voinut sotkeutua Ni~Yan jalkoihin niin, että se olisi edes hieman pehmentänyt perseen ja selän osumista kovalle muovilattialle. Ni~Ya kirosi hyvin epäluonteenomaisesti ja hieroi ohimoaan, jonka hän oli ilmeisesti kolauttanut yöpöydän kulmaan kaiken muun hyvän lisäksi. Siihen kolahdukseen ilmeisesti myös Ruka oli herännyt, sillä nyt tuo liikkui hieman ja pian Ni~Ya saattoi etäisesti erottaa toisen pojan kasvonpiirteet sängynlaidan yli.

”Mitä sinä siellä teet?”
”En tiedä, tarkistan onko tämä sopiva paikka piknikille?”
”Tönäisinkö minä sinut sinne?”
”Ei, vaan yöpöytäsi laatikossa asuva hammaskeiju.”
”Päästäsi vuotaa verta.”
”Vuotaako?”
”Jep.”
Ni~Ya kohotti kätensä koskettaakseen aluetta, jonka hän oli loukannut ja hän saattoi nähdä sormissaan hieman punaista siirtäessään ne kasvojensa eteen tarkasteltaviksi. ”Vain pintanaarmu. Päähän tulleet haavat yleensä näyttävät pahemmalta mitä ne ovat.”
”Meidän pitäisi silti käydä sairaanhoitajalla, varmuuden vuoksi.”
”Hyvä on, muttei sanaakaan muille, varsinkaan Yomille, okei?”
Ruka irvisti. ”Luuletko, että minäkään jaksaisin sitä kuittailua intensiivisestä seksielämästämme? Mennään nyt vain.”

***

”Oletteko koskaan ajatelleet, millainen Ruka olisi isänä?”

Hitsugi oli purskauttaa vedet pitkin leukaansa ja paitansa etumusta ja Sakiton sormet pysähtyivät akustisen kitaran kielillä, kun kyseinen nuorukainen nosti katseensa ja kohotti toista kulmaansa. Yomi sen sijaan näytti siltä kuin tuo ei olisi kysynyt mitään ihmeellistä, lähinnä jotain ”mitähän tänään on ruoaksi”-tyyppistä. Hitsugi yskähti pari kertaa ja taputteli rintakehäänsä hetken.
”Viimeksi, kun kiinnitin asiaan huomiota, hän seurustelee oman sukupuolensa edustajan kanssa.”
”Ja muistaakseni viimeksi biologian tunnilla sanottiin jotain, ettei mies voi tulla raskaaksi saatikka imettää tai synnyttää lasta. Taisi olla jotain siitä, ettei miehellä ole niitä paria oleellista osaa, kuten imettämiseen soveltuvia rintoja, munasarjoja saatikka sitten kohtua”, Sakito jatkoi neutraalilla äänellä.
Yomi tuhahti. ”En minä tarkoittanut, että Ni~Ya olisi lapsen... äiti.”
”Ja voisin myös sanoa, että Ruka on lähes aina ollut kiinnostunut enemmän kaksilahkeisista kuin hameväestä.”
”Lisäksi hän on kuolannut kirjaimellisesti Ni~Yan perään jo jonkin aikaa.”
”Äh, unohtakaa koko asia.”
”Se olisi todella mukavaa, sillä mielikuva Rukasta lapsen kanssa on häiritsevä.” Sakito käänsi kasvojaan soittimensa kaulaa kohti ja aloitti taas saman melodian, jota tuo oli työstänyt koko aamun ajan.
”Mitä, lapsen saaminen kuulemma muuttaa ainakin naisen aivoja huomattavasti, joten eiköhän se toimi myös miehiin.” Hitsugi kohautti olkiaan. Yomi sen sijaan päätti kerrankin, että oli viisaampaa olla jatkamatta samasta aiheesta. Hän, kuten he kaikki, tiesi kyllä paremmin kuin hyvin, ettei Ruka aivan noin vain päästäisi Ni~Yaa otteestaan, kun oli vihdoin pitkän yrityksen jälkeen saanut tuosta otteen.

***

”Minähän sanoin sinulle, ettei tässä ole mitään hätää”, Ni~Ya hymähti painaessaan sidetaitosta vasten ohimoaan. Hänen vierellään kulkevan Rukan kasvoilla oli päättäväinen ilme edelleen, muisto siitä hetkestä, kun Ni~Ya oli tiennyt ettei hän saisi toiselta rauhaa käymättä ensin sairaanhoitajalla. Vastausta lievästi loukkaantunut nuorukainen ei saanut, sillä hänen poikaystävänsä oli ilmeisesti edelleen sitä mieltä, että Ni~Ya ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.
Ni~Ya pyöräytti silmiään ja veti kumppaninsa ainoaan vapaaseen kainaloonsa. ”Hei. Rentoudu.”
”Minä työnsin sinut alas sängystä.”
”Huomasin.”
”Ni~Ya, olen kerrankin tosissani.”
Edellämainittu huokaisi ja alkoi juoksuttaa kättään toisen pojan selällä. ”Tiedän.”
”Olisit voinut halkaista kallosi.”
”Se vaatii paljon voimakkaamman iskun. Jos se tuollaisen takia murtuisi, niin se olisi tehty lasista. Minua ei ole tehty lasista, olen lihaa ja verta. Lisäksi minulla on vahva luusto. Joten lakkaa syyttämästä itseäsi, kävisikö?”
”Mutta -”
”Voi hitto, tiedätkö mitä? Työnnetään sänkyni vasten seinää ja sinun sänky omaani vasten. Nukun seinän puolella, niin en ainakaan tipahda lattialle. Helpottaisiko se?”
”... ehkä.”
”Yksi pyyntö tosin?” Ni~Ya muutti äänensävynsä hieman ärtyneestä vakavaksi. Hän pysäytti heidät molemmat, kääntyi ja laski kätensä Rukan olkapäille tavoitellen toisen katseen kohtaamaan omansa. ”Lupaa minulle yksi asia.”
”Riippuu, mikä?”
”Älä ole näin ylisuojelevainen minua kohtaan. En ole nainen, joten ne vanhanaikaiset ja kulahtaneet roolit eivät päde meihin. Olemme molemmat miltei aikuisia ja täysin kykeneviä huolehtimaan itsestämme. Ymmärrätkö?”
”Anteeksi.”
”Unohda. Mennään nyt vain syömään, ehkä löydämme tyhmän, tyhmemmän ja idiootin.”

***

”Mitkä ovat päivän suunnitelmat?” Ni~Ya kysyi luoden katseensa muihin pöydän ääreen kokoontuneisiin.
”Työstän uutta biisiä”, Sakito totesi ja yritti ilmeisesti päättää, oliko päivän lounas syötävää vai pitäisikö turvautua hänen omaan minijääkaappiinsa.
”Pelaan tietokoneella.” Yomi kohautti olkiaan ja nappasi Hitsugin lautaselta kanasuikaleen.
”Hei!” Lautasen omistaja mulkoili pari hassua sekuntia vieressään istuvaa pätkää, ennen kuin kohautti olkiaan. ”Ajattelin katsella joitain aivottomia elokuvia koko päivän.”
Ni~Ya alkoi tuntea itsensä epätoivoiseksi, kun hän käänsi katseensa poikaystäväänsä, joka virnisti. ”Katson pornoa.”
”Ja runkkaat koko illan? Eikö se tunnu jossakin? Ja sitä paitsi, eikö Ni~Ya anna sinulle?”
”Turpa kiinni, Yomi”, Ni~Ya tuhahti. ”Eikö kukaan teistä aio lukea kemian tenttiin?”
”Luotan tuuriin”, kuului neljästä suusta samaan aikaan.
Ni~Ya olisi halunnut lyödä otsansa pöytään, mutta valitettavasti ruokalautanen oli hänen esteenään. ”Minulta on sitten turha kysellä mitään aamulla.”
”Enkö minäkään saa?” Ruka katsoi vieressään istuvaa sellaisella katseella, joka olisi varmasti sulattanut Ni~Yan, ellei hän jo aiemmin olisi nähnyt saman katseen kaikenmoisissa tilanteissa, joissa Ruka halusi saada tahtonsa läpi.
”Et”, Ni~Ya totesi päättäväisellä äänellä, josta kuului sanan ehdoton lopullisuus. Mitä ilmeisemmin hänen kumppaninsa ymmärsi, ettei voittaisi tällä kertaa, sillä nyt tuo mutristi huuliaan hetkeksi, ennen kuin työnsi parsakaalin suuhunsa. Ni~Yan melkein kävi toista sääliksi mutta asia nyt vain oli niin, että jos hän aikoi lyöttäytyä Rukan kanssa yhteen vakavalla asteella, hänen täytyisi oppia kieltäytymään. Hän ei voisi tehdä asioita Rukan puolesta, sillä toisessa nuorukaisessa oli se paha puoli, että tuo oppi huomaamattaan käyttämään hyväksi ihmisiä ja Ni~Ya tiesi, että hän tuskin olisi poikkeus. Hän polttaisi vain sormensa ja palaisi pohjaan, jos hän koko ajan antaisi periksi kumppanilleen ja kolmelle ystävälleen.

”Joten ilmeisesti sinua ei saa häiritä tänään?” Yomi kohotteli kulmiaan sillä tavalla, ettei Ni~Ya ollut täysin varma olisiko Ruka ainoa, joka aikoi katsoa aikuisviihdettä. Helvetti, ei hän tajunnut omaa sukupuoltaan kaikissa asioissa ja sohvalla vierekkäin runkkaaminen kuului ehdottomasti tuolle listalle. Välillä tuntui siltä kuin muut eivät olisi kykeneviä tyydyttämään luonnollisia tarpeitaan omassa rauhassaan. Häneltä katkeaisi varmasti verisuoni päästä, jos hän jokin kaunis ilta löytäisi Hitsugin ja Yomin samasta sängystä kadulta löydetyn ilotytön kanssa.

”Mitä mietit? Näytät siltä, että oksennat aivan pian.” Hitsugin ääni kantautui hänen tajuntaansa kuin veden alta ja Ni~Yan oli pakko ravistaa päätään saadakseen häiritsevät mielikuvat pois päästään. Hänen vieressään Ruka vilkuili häntä kulmiensa alta huolestuneen oloisena, muttei tuo vieläkään osallistunut keskusteluun. Oliko Ni~Ya onnistunut loukkaamaan toista? No voi voi, elämässä harvoin sai kaiken mitä osoitti.
”En mitään.” Ni~Ya virnisti ja alkoi kaivaa kirjojaan laukustaan saadakseen itselleen muuta ajateltavaa. Hitsugi huokaisi kärsivän oloisesti, mutta pian tuo upposi keskusteluun Yomin kanssa, johon myös Ruka ja Sakito osallistuivat muutamalla sanalla. Ni~Ya sen sijaan upposi tekstiin vaikka hänellä oli vahva tunne siitä, ettei yksikään sana uppoaisi riittävän syvälle, että hän muistaisi sen vielä muutaman sekunnin kuluttua.

***

Ei helvetti, tästä ei tulisi yhtään mitään, Ni~Ya ajatteli pyörähtäessään täyden ympyrän tuolillaan. Katse laski katon lautoja ja sekosi aina välillä, jolloin hänen tuli jokin pakonomainen tarve aloittaa laskut alusta. Ei hän tajunnut kirjasta sanaakaan. Siinä ei olisi pitänyt olla minkäänlaista ongelmaa, hän sisäisti helposti luetun ja jakeli turhaa informaatiota sitten myös muille neljälle, joilla se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mikä nyt oli? Tai no, hän kyllä tiesi, mikä oli. Ajatus siitä, että Ruka oli huoneessaan miehuus tukevasti kourassaan... se oli liikaa. Ni~Ya oli loppujen lopuksi myös ihminen, joka kaipasi tietynlaista, intiimiä läheisyyttä aina silloin tällöin. Ei hän neitsyt ollut, mutta edellisestä kerrasta oli sen verran aikaa, ettei hän todellakaan muistanut milloin se toiminta oli tapahtunut. Ja Ruka oli aina ollut saatanan hyvännäköinen hänen silmissään, vaikka tuo käyttikin sitä typerää lappua toisen silmänsä päällä. Johtui kuulemma jostain idolilta tarttuneesta muotiasiasta. Justiinsa. Ajatukset olivat ympäri kirjastoa. Ruka suihkussa masturboinnin jälkeen, hikipisarat muuttuivat vesipisaroiksi rintakehällä, kaulalla, lihaksikkaalla vatsalla, lonkkaluilla, takamuksella... Ni~Yaan iski suunnaton tarve tarttua lähimpään – ja mielellään mahdollisimman paksuun – kirjaan ja takoa sillä päätään niin kauan, että ainoa asia minkä hän näkisi olisi tähtien iloinen tanssi. Ehkä hieman lintujen liverrystä siihen sekaan, vaikka moni lintu ei yöllä laulanutkaan. Hän oli vakavassa puutteessa, se oli kurja tosiasia. Eikä hän ollut sen tyyppinen ihminen, joka vain meni kumppaninsa luokse vähäpukeisena ja iski kiinni. Ei, hän oli sitä tyyppiä, joka veti käteen ylhäisessä yksinäisyydessään. Ja keneltä hän voisi pyytää apua pulmaansa? Ei ainakaan Yomilta, tuo oli yhtä hienotunteinen kuin hyeena, räkättäisi ainakin kymmenen minuuttia putkeen jolloin ei enää saisi ilmaa. Hitsugille ehkä, mutta tuolla oli paha tapa aukoa päätään humalassa. Sakito oli ainut järkevä vaihtoehto, mutta riittäisikö Ni~Yan pokka ottaa asiaa puheeksi tuon vakavan johtajatyyppisen nuorukaisen kanssa? Se tuntui samalta, kuin kysyisi isoveljeltä miten naisia tyydytetään. Mitä Ni~Ya ei ollut kysynyt, sillä asia ei häntä tietyistä syistä koskettanut. Tai sitten hän voisi kasvattaa selkärangan ja ottaa asian suosiolla puheeksi toisen asianomaisen kanssa. Joo, justiinsa.

Ni~Ya päätti keskeyttää aivoriihensä ja siirtyä pois kirjaston hiljaisuudesta. Kohta hän tarvitsisi valkotakkisia miehiä ja sellaista huomiota hän ei halunnut osakseen niin yhtenäisessä kommuunissa. Hän hiipi mahdollisimman hiljaa hyllyrivien ohi päästäkseen ovelle ja pujahti lähes tyhjään käytävään. Okei, minne sitten? Hän olisi todella kaivannut huoneensa rauhaa, mutta ties mitä Ruka siellä touhusi, eikä sellaisen aktiviteetin keskelle poukkoaminen ainakaan rauhoittaisi hänen mustangin lailla laukkaavaa mieltään. Yomin luokse ei ainakaan, eikä Sakitoakaan kannattanut häiritä silloin, kun tuo työsti musiikkiaan. Joten jäljelle jäi Hitsugi. Millaisia elokuvia toinen mahtoi katsoa? Toimintaa? Verellä riemukoivaa kauhufilmiä? Tuskin nyt ainakaan mitään ruusunpunaista romantiikkaa. Jos siellä olisi menossa Titanic, Ni~Ya juoksisi niin lujaa kuin hänen perässään olisi ollut leijonalauma.

Hetken epäröinnin ja muutaman askeleen jälkeen hän löysi itsensä Hitsugin ovelta. Uskaltaisiko koputtaa? Niinpä, ei hän ollut hiiri. Vaikka norsut muka pelkäsivät hiiriä. Kai nekin olivat sitten jotenkin uhkaavia kaikessa pörröisyydessään. Ni~Ya veti syvään happea keuhkoihinsa ja koputti oveen rystysillään. Kuului kahinaa ja kevyt kolahdus, joita seurasi joukko askelia ja oven avautuminen. Hitsugi hymähti. ”Eikö sinun pitänyt lukea siihen tenttiin?”
”Piti. En pystynyt keskittymään. Mitä elokuvaa katsot?”
”Fast and furious'ia. Sitä ensimmäistä.”
Olisihan se pitänyt arvata. Mutta ei hänellä parempaakaan tekemistä oikein ollut sillä hetkellä.
”Voinko liittyä seuraan?”
”Toki.” Hitsugi astui pois oven edestä ja meni makaamaan sängylle vatsalleen. Tuo irrotti kuulokkeet kannettavasta ja pudotti ne lattialle, ennen kuin lisäsi volyymia elokuvaan. Sitten tuo vilkaisi odottavasti Ni~Yan suuntaan. Viimeksi mainittu sulki oven ja pudotti laukkunsa lattialle ja istahti polvilleen Hitsugin sängyn jalkopäätyyn. Hänen ystävänsä pisti elokuvan pyörimään.


Kului ainakin kolmekymmentä minuuttia ilman, että huoneen täytti mikään muu kuin elokuva, sen puheet ja äänitehosteet. Hitsugi oli vilkuillut Ni~Yan suuntaan tasaisin väliajoin ja lopulta tuo avasi suunsa nojaten leukaansa käsiinsä. ”Mikä on? Olet kuin seipään niellyt. Ja se on ilmeisesti vieläpä melko syvällä.”
”Täh? Ai, anteeksi. Ajatuksia vain, joista en mielelläni puhuisi.”
”Liittyvätkö ne Rukaan?”
”Häh? Mistä arvasit?”
”Olen tuntenut sinut jonkin aikaa ja tiedän, ettei muu kuin toiset ihmiset saa sinua stressaantuneeksi. Ja sinä seurustelet sen apinan kanssa nykyään, joten oli aika helppoa vetää johtopäätös. Mikä teidän välejä kaihertaa?”
”En kehtaa kertoa”, Ni~Ya sanoi ja halusi vajota kellariin asti.
”Jaa, seksi.” Hitsugi totesi samalla neutraalilla äänensävyllä, jolla tuo oli koko keskustelun aloittanutkin.
”... niin.” Mikä hän oli kieltämään totuutta.
”Eikö se suju?”
”Asia ei ole ihan niinkään.”
”Oletko neitsyt?”
”En!”
”Etkö halua Rukaa?”
”Haluan. Ehkä hän ei halua minua.”
”Haloo. Aloitte seurustella ihan hiljattain ja vaikka Rukakin osaa olla idiootti, hän ei ole Yomin tasolla. Hän tuntee sinut eikä painosta sinua seksiin, tuskin edes ehdottaa mitään, ennen kuin kuukausi tai pari on mennyt. Hän todella välittää sinusta, pitää sinusta todella eikä halua karkottaa sinua luotaan olemalla tahditon. Hän on kuolannut persettäsi sen verran kauan, että se kuva on syöpynyt mieleeni vuosikymmeniksi. Joten hän todellakin haluaa sinua.”
”Joten mitä minun pitäisi tehdä? Riisua ja hypätä hänen päälleen ja suudella häneltä aivot pihalle?”
”Yksi, sinä et ole mikään zombie. Ja kaksi, älä kiltti ole noin yksityiskohtainen kanssani. Mutta minusta sinun pitäisi ottaa asia puheeksi Rukan kanssa, kun olet valmis. Hän on halunnut sinua niin pitkään, että jos ensin näytät hänelle haluavasi seksiä, hän hyökkää kimppuusi eikä pysty enää perääntymään helpolla, jos pistätkin jarrun pohjaan. Joten mieti asiaa ja puhu hänelle. Olet kohta aikuinen mies ja vaikka oletkin homo, niin älä käyttäydy aivan noin stereotyyppisesti. En halua nähdä sinua sipsuttamassa pitkin käytäviä käsilaukku kyynärtaipeessa, perse heiluen ja niin edelleen. Vaikka pidät miehistä, sinun ei tarvitse käyttäytyä kuin suurin osa hameväestä.” Hitsugi virnisti.
”En minä käyttäydy niin!”
”Juu, et tietenkään.” Ni~Yan ystävä pyöräytti silmiään ja teki olemuksellaan selväksi, että asia oli hänen osaltaan loppuunkäsitelty.
”Kiitos”, Ni~Ya sanoi hiljaa, vielä edelleen hieman nolostuneena. Hitsugi vain kohautti olkiaan ja näytti kiinnittävän kaiken keskittymiskykynsä elokuvaan.

***

Elokuvan tultua päätökseensä Ni~Ya suuntasi kohti hänen ja Rukan jakamaa huonetta. Hän ei ollut vieläkään aivan täysin varma siitä, että hänestä oli ottamaan koko seksiasiaa puheeksi kumppaninsa kanssa. Kyse ei ollut siitä, etteikö hänellä olisi ollut tarpeeksi munaa tai selkärankaa tai että hän olisi käyttäytynyt kuin nainen. Nyt ei eletty enää 1500-lukua, jolloin naiset sietivät kaiken ja elivät tyytyväisinä sitoutuneina rooleihinsa. Ei eletty sitä aikaa, kun nainen ei voinut avata suutaan, koska se oli etiketin mukaan väärin. Nykyaikaan naiset saivat, osasivat ja yleensä avasivatkin suunsa, tuli sieltä ulos sitten jotain mukavaa tai nalkutusta. Nykyään tuntui siltä, että naiset eivät osanneet olla hiljaa mistään, edes niistä asioista joista olisi ehkä pitänyt. Joten käyttäytyikö Ni~Ya naisen tavoin, kun hän ei avannut suutaan? Ei. Hän käyttäytyi kuin nuori mies, joka ei ollut vielä saanut tarpeeksi elämänkokemusta. Mies, joka ei vielä ollut täysin varma itsestään. Hän oli vielä suurimmaksi osaksi poikanen, eikä hänellä ollut itseluottamusta käyttäytyä kuten mies, joka tiesi tasan tarkkaan mitä halusi ja aikoi myös saada sen.

Saavuttuaan heidän huoneensa ovelle Ni~Yan oli pakko pysähtyä vetämään keuhkot täyteen ilmaa pari kertaa. Hän todella toivoi, että Ruka oli jo lopettanut. Hän toivoi, että toinen oli siistiytynyt – käynyt mielellään suihkussa tai edes pyyhkinyt itsensä – ja vaihtanut petivaatteet sänkyynsä. Hän ei todellakaan kaivannut nähdä sellaista sotkua nyt, kun hänen mielensä oli edes osittain tasapainossa. Lisäksi hän toivoi, että Ruka oli osannut lukita oven ja luottaa siihen, että Ni~Yalla olisi avainkortti mukanaan. Kyseisen kapistuksen hän nyt kaivoi taskustaan, juoksutti sen lukijan läpi ja työnsi oven varovasti auki. Huoneessa oli pimeää ja käytävästä siivilöityi ohut kaistale valoa sisään. Rukan välillä hiljaiseksi kuorsaukseksi yltyvä hengitys kantautui hänen korviinsa. Hitto, paljon kello oli? Yöpöydällä oleva radiokello näytti punaisin numeroin, että oltaisiin oltu jo pitkällä yöllä. Siihen Ni~Ya ei kuitenkaan uskonut. Ulkona oli vielä valoisaa. Sen hän tiesi siitä, ettei käytävän ikkunoissa ollut lainkaan verhoja. Häntä ei oltu hätistelty petiin, vaikka osa opettajista ja koulun vahtimestarikin oli varmasti nähnyt hänet. Elikkä Ruka oli sitten kirjaimellisesti vetänyt itsensä piippuun ja nukahtanut. Joten tuo oli luultavasti alaston peittonsa alla. Vastuuntuntoinen osa Ni~Yasta käski häntä hakemaan kostutetun pyyhkeen, jolla hän voisi pyyhkiä ylimmän sotkun Rukan nivusista ja alavatsalta. He ehtisivät vaihtaa lakanat myöhemmin. Arka puoli taas käski antaa asian olla ja sanoi, että se oli kuitenkin Rukan keho. Ni~Ya kirosi hiljaa. Hän oli toisen kumppani ja hän tunsi olevansa vastuussa myös tällaisista asioista huolehtimisesta. Harmi vain, että hän joutuisi siirtämään peittoa, johon toinen oli niin tiiviisti käpertynyt. Jos Ruka ei heräisi siihen, niin sitten tuo heräisi kosteaan ja hieman viileään tunteeseen ihollaan, kun Ni~Ya ryhtyisi toimeen. Olisi siinä sitten selittämistä eikä Ni~Ya ollut lainkaan varma, että hänen pokkansa pitäisi. Hänet oli kasvatettu elämään seurausten kanssa. Tämä ajatus mielessään Ni~Ya lopulta lähti lähestymään toista. Askeleet olivat hiljaiset kokolattiamattoa vasten ja hän pääsi toisen nuorukaisen sängyn luo herättämättä tuota. Varovasti hän veti ja nosti peittoa paljastaen Rukan vartalon. Toisella oli bokserit jalassaan, eikä Ni~Ya olisi voinut olla enempää kiitollinen. Siinä vähässä valossa, mikä avoimesta ovesta ja ikkunasta pääsi sisään Ni~Ya saattoi nähdä, että iho muualla oli täysin putipuhdas, joten saattoi olettaa ettei Ruka ollut tehnyt mitään tai jos olikin, niin tuo oli ainakin jaksanut siivota jälkensä.
Ni~Ya puraisi huultaan antaessaan katseensa vaeltaa pitkin toisen vartaloa. Hän istahti sängynlaidalle varovasti ja laski ensin kämmenensä toisen vatsalle. Lihakset ihon alla värähtivät hennosti, ennen kuin rentoutuivat uudelleen. Ni~Ya kirosi itsensä, kun hän kumartui painamaan kevyen suukon Rukan alavatsalle. Hän viipyili siinä hetken, haistoi toisen tuoksun ja tunsi sähkövirtojen juoksevan kehonsa läpi. Käsi, joka oli levännyt Rukan rintakehällä, siirtyi hänen päälaelleen ja silitti. Ni~Ya jähmettyi. Oliko toinen sittenkin vain levännyt silmät kiinni ja ollut tietoinen Ni~Yasta koko ajan? Hän alkoi vetäytyä, mutta käsi ei liikkunut saatikka antanut hänelle tilaa. ”Älä mene”, kuului hieman käheä ääni. Siinä ei ollut unen häiventäkään, se oli rasituksesta raspinen. Pyyntö, joka oli muunnettu käskyksi. Ni~Ya ei halunnut mennä eikä hän voinutkaan. Rukan toinen käsi laskeutui hänen kyljelleen, painoi vasten kylkiluita ja liikahti ylös. Ni~Ya nielaisi ja kömpi sänkyyn Rukan ylle, laski itsensä toista vasten ja painoi päänsä kumppaninsa olkapäätä vasten. Ruka äännähti tyytyväisyydestä ja lepuutti toista kättään hänen alaselällään toisen sormien juostessa Ni~Yan hiusten lomitse. Siinä oli hyvä, muttei levollista. Ni~Ya kuuli korvaansa kokoajan tasaisen sykkeen, hän tunsi Rukan kehosta erittyvän lämmön, haistoi toisen ja tunsi toisen. Sähkö juoksi hänen kehoaan pitkin ja sai hänet jännittymään.
”Ei mitään hätää”, vakaa ääni sanoi, kuin toinen olisi lukenut hänen ajatuksensa. Ni~Ya nyökkäsi, vaikkei hän tiennyt miksi. Ne kokemukset, mitä hänellä oli sellaisista asioista, olivat olleet lähinnä kokeiluja. Niihin ei ollut liittynyt niin vahvaa tunnesidettä, mikä tähän hetkeen liittyi.
”Minulla on lämmin”, Ni~Ya sai lopulta kuiskatuksi hiljaa.
”Ota vaatteet pois.” Toisen äänestä kuului virnistys ja Ni~Ya olisi halunnut huitaista tuota. Ajatus tuntui osittain houkuttelevalta, mutta jos Ni~Ya painautuisi vasten toista uudelleen, hän ei saisi jarruja päälle. Se ei tuntunut kovin järkevältä ottaen huomioon sen, etteivät he olleet olleet yhdessä vielä kovin pitkään. Ruka ei vaikuttanut sellaiselta tapaukselta, joka lopettaisi suhteen saatuaan tiettyä asiaa ja retostelisi sillä sitten seuraavana päivänä. He olivat ystäviä ja Ni~Ya tiesi kyllä, miten pitää puolensa. Hitto.
”Hei. En minä käytä sinua hyväkseni.”
”Lakkaa lukemasta ajatuksiani.”
”Vaikeaa, kun olet jännittynyt viimeiseen asti. Voit luottaa minuun.”
”Tiedän.”
”Riisu edes paita ja housut ja sulje tuo ovi. Kävisikö?”
”Okei.”

Ni~Ya nousi ylös, avasi kauluspaidan napit ja housujen napin ja vetoketjun. Vaatteet päätyivät työpöydän ääressä olevaan tuoliin ja sitten Ni~Ya meni sulkemaan oven. Hän varmisti, että se myös meni lukkoon, ennen kuin hän kääntyi ympäri. Ruka oli siirtänyt toisen käden päänsä päälle. Toisella hän viittasi Ni~Yan palaamaan luokseen. Ni~Yan sydän takoi kylkiluiden muodostamaa häkkiä vasten, kun hän palasi sinne, mistä oli pari minuuttia sitten poistunut. Hän oli varovaisempi, kun hän asettui uudelleen makaamaan samaan asentoon Rukan päälle. Ihojen välinen kontakti oli aivan liian intensiivinen ja Rukan kietoessa käsiään hänen ympärilleen, Ni~Ya oli varma siitä, että häneltä jäi pari lyöntiä väliin. Hän pakotti itsensä avaamaan suunsa. ”Parempi?”
”Paljon.”
”Mitä kello oikeasti on?”
”Kohta yhdeksän. Kai.”
”En pysty nukkumaan näin aikaisin.”
”Puhuinko jotain sellaisesta?”
”... en tiedä olenko valmis...”
”En puhunut mitään sellaisestakaan, tietääkseni.”
”Joten olemme vain tässä?”
”Ollaan vain tässä.”

Siihen he nukahtivat myös kymmenen minuutin päästä. Kumpikaan ei kuullut, kuinka viereisessä huoneessa jokin painava kaatui seinää vasten. Huoneessa, jossa ei ollut opiskelijaa ja jossa kukaan ei käynyt. Paitsi siivooja aikaan, jolloin nuoriso oli tunneilla. Heidänkin ikkunaltaan kuului hetki koputtavaa ääntä, vaikkei lasin lähellä kasvanut minkäänlaista puuta tai pensasta.

***

Seuraavana päivänä he olivat kaikki kokoontuneet puun alle. Ni~Ya nojasi itseään Rukaan, jonka jalat olivat molemmin puolin häntä ja tuon kädet olivat kietoutuneet omistavasti hänen ympärilleen. Yomi selitti jotain, mihin Ni~Ya ei pahemmin jaksanut keskittyä, Sakitolla oli kitara vaihtelun vuoksi ja Hitsugi yritti olla kohtelias Yomin puhetulvaa kohtaan.

”Ni~Ya!” Karjaisu sai hänet hätkähtämään ja viimein kiinnittämään huomionsa liian voimakkaasti kiehuvaan papupataan. ”Mitä?”
”Muistatko sen mökin, josta puhuimme silloin metsässä?”
”Mitä siitä?” Ni~Ya kohotti toista kulmaansa.
”Mennään sinne tänään illalla.”
”Tiedät hyvin, että emme saa -”
”Liikkua ulkona pimeän tultua, joo joo. Kyse on vain siitä, ettei jäädä kiinni.” Yomi virnisti. ”Vai pelottaako sinua?”
”Ei!”
”Joten me menemme sinne.”

Ni~Yalla oli helvetin vahva tunne siitä, ettei se ollut maailman viisain idea. Hän kuitenkin tiesi, ettei Yomin päätä saisi käännettyävarsinkin, jos tuo oli jo saanut muut kolme päättömän ideansa puolelle. Joten hän vain nojasi selkänsä ja takaraivonsa Rukaa vasten. Mitä siellä voisi edes tapahtua? Pahin asia olisi se, että joku heistä putoaisi lahojen lattialautojen läpi. Toivottavasti se olisi edes Yomi.
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    1 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: Of crimson nights | K-18, 02/10, RukaxNi~Ya, AU/horror,

ViestiKirjoittaja Anraf » Ke Helmi 17, 2016 7:24 pm

Eiks tää jako menekin tosi hienosti meillä, et sä postaat ja mä kommaan aina puolen vuoden välein? :D
Mut joo, tää kappale oli söpö ja viihdyttävä, ja etenkin repesin "tyhmälle, tyhmemmälle ja idiootille", joista jälkimmäisen arvioisin olevan Yomi. :D
Kivasti tohon loppuun pistit vähän jännitystä peliin, et kukahan siellä sitten kolistelee ja koputtelee. Seuraavaa osaa odotellessa. Aika alkaa... nyt!



P.S Ruka vois kyllä lakata peittelemästä sitä toista puoliskoaan naamastaan niin hiuksillaan kuin silmälapuillaan. Vaikka se sen olemukseen sopiikin.
~Here lies what is left of me. The rest is mystery. Ignore thyself.~ (Stan Rice)

Avatar
Anraf
Vuoden jännitys
 
Viestit: 495
Liittynyt: Pe Helmi 05, 2010 4:27 am

Re: Of crimson nights | K-18, 02/10, RukaxNi~Ya, AU/horror,

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Ke Huhti 06, 2016 4:42 pm

Hei ja kiitos kommentistasi! Nyt joudun valitettavasti kuitenkin ilmoittamaan, että vetäydyn fanfictionin kirjoittamisesta kokonaan. Syitä on monia, kuten elämäntilanteen muutokset, se fakta etten ole enää niin... miten sen nyt sanoisi, innostunut (kaiketi se on oikea ilmaisu tähän) fanfictionista ja haluan siirtyä uusien haasteiden pariin = lue: olen viimein valmis työstämään omaa kirjaa ja olisi kiva saada se edes aloitettua ennen kuin täytän 30 (ja c'mon, mun kirjoitusrytmillä.. :D). Olen pahoillani, jos tästä koituu jollekulle mielipahaa, mutta koen että on parempi vetäytyä kuin työstää tekstiä, joka ei itseen enää uppoa ja tämän takia kirjoitustyyli muuttuu sellaiseksi, että lukijakin huomaa etten ole tässä enää ns. täydellä sydämellä mukana. Pahoitteluni vielä.
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    1 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki


Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron