Kauas linnut karkaavat [the GazettE / SCREW, K18, 1/1]

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Kauas linnut karkaavat [the GazettE / SCREW, K18, 1/1]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Ke Syys 17, 2014 9:44 pm

Kirjoittaja: Ujelo
Ikäraja: K18
Kappaleet: 1/1
Tyylilaji: Draamasikiö, vahinkohuumoria, seksiä, viittausta pienimuotoiseen fetissiin
Artisti: the GazettE, SCREW, vähän Dir en grey (Die) ja Kiyoharu, mainintana Sadie (Mao)
Paritus: Ruki/Byo, mainintoina muitakin


Yhteenveto: Eikä kumpikaan heistä ollut ajatellut Kiyoharua moneen tuntiin.


A/N: Kiyoharun parisuhteet ovat suora viittaus asetelmiin, jotka ovat olemassa myös Amberun Lintusarjassa. Lukekaa sitä, se on namia, ja siis kiitoksia hänelle, että sain käyttää sarjan vaiheita kehystarinana (plus muistakin kirjoittamista edistäneistä vinkeistä). Tämän ficin kyllä ymmärtää täysin erilläänkin, mutta oikeasti, Lintusarja on lukemisen arvoinen.

Erityiset kiitokset ja ficin omistus kuuluvat tikrawille, jonka inspiroimia ovat Byon persoona sekä ihan kamala konjakkiin liittyvä läppä tuolla jossakin ficin keskivaiheilla. Pärjäile siellä Jaappanissa, toveri! Toivottavasti tämä saa fiiliksesi nousuun.

Käytin myös pieniä sieltä täältä ympäri internetiä lukeamiani juttuja tämän ficin ideointiin. Ruki esimerkiksi on todennut SHOXXissa (nro 234), että voisi todellakin mennä asioissa liian pitkälle, elleivät muut bändin jäsenet olisi himmailemassa sen tahtia.Törmäsin myös sellaiseen knoppitietoon, että yksi Byon ihannetreffeistä olisi mennä kylpyyn yhdessä...

Yrittäkää nauttia! Kommenteistakin ilahtuisin kovin, kun on tuosta viime julkaisustakin kulunut hiukan aikaa... Köh.




~*~




Yleensä Kiyoharun bileet olivat kuin yhtä suurta pariutumisjuhlaa – jotenkin itse isännän yliseksuaalisuus tuntui tarttuvan suurimpaan osaan vieraista. Suurimman osan ajasta Ruki halusi peittää silmänsä käsillään ja toivoa kaiken olevan vain pahaa unta. Onneksi monet eivät muistaneetkaan seuraavana päivänä teoistaan enää mitään.
Sillä kertaa hänen oma selvyytensä ja muiden kiihtyvä humalatila eivät osuneet yhteen. Toisaalta hän ei olisi pannut ollenkaan pahakseen läheisempää seuraa, mutta ei tasan halunnut kenenkään oksentavan päälleen tai sammuvan hänen viereensä kesken keskustelun. Ruki suunnitteli hiipivänsä baaritiskin vierestä hakemaan takkinsa ja katoavansa ulos pääovesta ennen kuin kukaan ehtisi reagoida hänen häipymiseensä.
Liukuessaan baaria kohti vokalistin huomion kiinnitti varsin epäryhdikäs hahmo. Ei sinänsä ollut outoa, että alkoholi oli tainnuttanut jonkun, vaan kummempaa oli, että henkilö oli varsin yksin sijainnissaan. Eikö kukaan muu vain jaksanut tehdä asialle mitään? Läpsiä vähän poskille ja viskata taksiin? Pitikö hänen nyt ryhtyä huolehtimaan asiasta?
Juuri niin – jos hän itse olisi ollut kännissä, hän ei olisi jaksanut välittää paskan vertaa.

Byo raotti silmiään, kun hän kuvitteli kuulleensa tuolin kolinaa vierestään. Käsivartensa alta hän näkikin parin jalkoja, jotka asettelivat itsensä mukavampaan asentoon korkealla baarijakkaralla. Hän ei tunnistanut koipia, mutta olisi mieluummin pitänyt murheiden märehtimisen omana tietonaan kuin paljastanut niitä kasvoistaan kenelle tahansa. Ketä sitäpaitsi kiinnosti? Hän oli siellä ehkä ainoa, joka ei seuraavana aamuna kakoisi sisuskalujaan viemäriin, eikä viina tehnyt ihmisistä säälin ja sympatian huipentumia.
”Mä oon ihan kunnossa”, Byo mumisi tuijottamilleen nahkakengille ja työnsi otsansa kiinni baaritiskiin, sulki silmänsä uudelleen.
”Epäilen.”
Oli lähellä, ettei hän iskeytynyt järkytyksestä kyljelleen alas lattialle.

Okei, se oli SCREW'n vokalisti, eikä toinen ollutkaan vain kuolaamassa pöydälle taju kankaalla. Mitä ilmeisimmin Ruki oli onnistunut säikäyttämään tummahiuksisen kunnolla tähän hetkeen, vaikkei hän ihan tiennytkään, miksi oli niin traumatisoiva ilmestys. Byon puhekaan ei kangerrellut niin, että tuon olisi kuvitellut ryypänneen koko iltaa.

Vittu. Nolompaa olisi ollut vain, jos Rukin tilalla olisi ollut Kiyoharu. Siinä hän piehtaroi itsesäälissään ja paikalle pamahti juuri se vokalisti, jota hän (Kiyoharun jälkeen, luonnollisesti) ihaili eniten. Koska the GazettE myös oli suurempi yhtye heidän levy-yhtiöllään, hän sai katsoa Rukia vielä pahemmin niska takakenossa ylöspäin, vaikka toinen oli oikeasti häntä lyhyempi.
Vieläkin paskempaa oli se, ettei vaaleahiuksinen ollut hiukkaakaan huppelissa - istui vain siinä tasan sen näköisenä, kuin olisi saapunut paikalle vasta äsken, ja tuijotti häntä kädet ristissä polven päällä. Byo oli varma, että hän oli kaatanut puolet juomistaan päälleen, hinkannut naamaansa kämmenillään, repinyt hiuksiaan ja rypenyt suurissa tunteissaan niin, että muistutti lähinnä koditonta juoppoa. Haisikohan hänen henkensä?
”Ei tässä oikeasti mitään.”

Ja vitut, Ruki ajatteli, muttei ryhtynyt kiristämään Byolta yksityiskohtaisia tietoja. Mitä ne hänelle edes kuuluivat? Hän silmäsi toisen tyhjää lasia turvallisen välimatkan päässä toisen arvaamattomista liikkeistä. Ehkä Byota vitutti niissä pirskeissä jokin aivan yhtä paljon kuin häntäkin. Se mahdollisuus oli tarpeeksi hyvä syy jäädä vielä paikoilleen.
”Onko sulla ollut hauskaa?”
Ruki sai odottaa vastausta hetken, sillä toisen katse pomppi kohteesta toiseen ja tuota selvästi vaivaannutti kuin ulkomaalaista Japanin keisarin hovissa. Käytös ei vastannut kuvaa, jonka hän oli Byosta saanut, mutta ei hän oikeasti ollutkaan pysynyt minkäänlaisilla kärryillä SCREW'n vaiheista. Aoi oli heistä se, joka tunsi paremmin nuorempia bändejä.
”On, on ollut.”
Ruki tuhahti. ”Varmasti. Ehkä ekat viisitoista minuuttia, ennen kuin huomasit, miten perseestä koko homma on.”
Kun hän huomasi, ettei toinen väittänytkään vastaan, hän virnisti.

Byolle todellakin oli ongelma katsoa Rukia suoraan. Ei hän uskonut, että hänen katseensa projektoisi toiselle koko Kiyoharuun liittyvän draaman, ja nyt pulma olikin enemmän siinä, ettei toinen nauraisi häntä ulos rakennuksesta siksi, että hänen oli hermostuksen takia vaikea pysytellä sijoillaan – että häntä jännitti puhua Rukille. Byo ojensi kätensä tavoitellakseen lasiaan. Hän tajusi vähän liian myöhään sen olleen tyhjä jo vähintään puolen tunnin ajan.
Toista naurattikin. Voi helvetti. Hän tarvitsi lisää juotavaa, mutta baarin puolella ei näkynyt ketään, joka olisi tarjoillut hänelle. Pitäisikö hänen kiivetä tiskin yli palvellakseen itse itseään?

Ruki pudisteli päätään Byon alkoholin tarpeelle ja suuntasi katseensa kauemmas. Vaikkei hän omasta mielestään ollutkaan erityisen herkkänahkainen Kiyoharun suhteen, tuntui silti siltä, kuin joku olisi iskenyt märän pyyhkeen hänen naamalleen, kun mainittu superstara ilmestyi muutamien metrien päähän Dir en greyn Dien kanssa.
Rukin olisi pitänyt elää eristyksissä, ettei hän olisi kuullut huhuja Harun vakiintumisesta. Kutakuinkin kaikkihan olivat tienneet miehen olleen jo kauan naimisissa, lapsiakin tuolla oli – mutta se ei ollut estänyt Harua hankkimasta pääasiassa muusikkomiehistä koostuvaa, vaihtelevaa haaremia ympärilleen. Lähiaikoina toinen oli kuitenkin hätistänyt satunnaiset seksiseuransa menemään, ja syy piti sillä hetkellä näennäisen rennosti kättään Harun harteilla. Olisi pitänyt olla sokea, jottei olisi huomannut intiimejä tunteita niiden kahden välillä.Vaikutti pahasti siltä, että Haru oli löytänyt itselleen myös pysyvän miehen.
Ruki oli olettanut, ettei sen näkeminen olisi kirpaissut mitenkään, mutta jokin hänessä kuohahti. Kun Kiyoharu sattumalta katsoi heidän suuntaansa, vaaleahiuksinen iski vasemman kätensä Byon reidelle miltei aggressiivisesti.

Byo ei tajunnut ollenkaan, mitä hittoa hänen elämässään tapahtui. Ensin ei ollut juomaa, vaikka hän oli nimenomaan kännäämässä siellä, sitten ilmestyivät ne kaksi ja yhtäkkiä Ruki kouraisi hänen reittään niin, että verenkierto oli vähällä estyä. Byo meinasi tukehtua omaan hengitykseensä ja yskäisi kuin olisi vetänyt tupakan keuhkoihinsa. Yhtäkkiä hän ei ehtinytkään mulkoilla Kiyoharua – oli liian kiire tuijottaa häkeltyneenä lyhyempää vokalistia hänen vieressään.

Oli Rukin vuoro näyttää vaikealta. ”Sori.” Hän oli kyllä nostanut kätensä heti pois, kun Haru oli kääntänyt hymyillen katseensa muualle, mutta Byo vaikutti siitä huolimatta saaneen jonkin asteen kohtauksen. Tummahiuksinen pudisteli päätään, muttei saanut sanoja suustaan.
Ruki oli havainnut senkin, ettei Byokaan arvostanut Harun ja Dien yhdessäoloa. Hän ei edes yllättynyt, jos Haru oli maannut heidän molempien kanssa – harvinaisempia niissä juhlissa olivat ne, jotka eivät olleet vierailleet Morin makuuhuoneessa. Ihan sama mitä seksuaalisuutta edusti, Kiyoharu oli oma kategoriansa.
Ruki veikkasi, ettei hänellä ollut siinä tilanteessa mitään menetettävää.
”Ne taitaa olla viimein virallisesti yhdessä.”
Byo teki kiusaantuneen, kiemurtelevan liikesarjan baarijakkarallaan. ”Ketkä?”
Ruki tuhahti. ”Haru ja Die. Säkin katsoit niitä äsken. Siksi... Siksi mä itseasiassa kävin käsiksi sun jalkaan. Mä en halunnut, että Mori katsoisi meitä niin, että täällä me säälittävät istutaan torjuttuina ja ilman juotavaa itkemässä sen perään.”
Se oli oikeasti ollut motiivi hänen toimintaansa, mutta jos Byota todella koski sama hylätyksi tulemisen surkuhupaisa tragedia kuin häntä (ja monta muutakin), se pätisi heille molemmille.
Byo oli hetken hiljaa, ennen kuin hymähti, hymyili puolittain ja loi katseensa lattiaan. Ruki tutki toisen kasvoja niin tarkkaan kuin pystyi, kuin olisi voinut oikealle tekniikalla saada koko tarinan selville ilman toisen puhetta. Byo ei taaskaan kieltänyt mitään, muttei myöntänytkään.
”Tekisi mieli sanoa, että älä välitä, koska se on Kiyoharu, mutta... Jos mä mitään tiedän, sä taidat välittää juuri siksi, että se on Kiyoharu.”

Hienoa, Ruki tiesi Byosta kaiken tietämättä hänestä mitään. Loistiko koko juttu hänen naamaltaan metrien päähän?
”Ehkä”, hän lopulta päästi ulos suustaan ja katseli kaipaavasti baarin tarjontaa. Byon hermot eivät kestäneet sellaisia paineita ilman lääkitystä. Hänen lihaksensakin olivat jatkuvassa jännitystilassa. Sitäpaitsi hänen reidellään oli edelleen kuumottava kohta Rukin käden jäljiltä. Hän heittäisi henkensä, jos sellainen jatkuisi.
Ruki ei onneksi – ainakaan heti – jatkanut osuvaa analyysiaan Byosta. Hän sai vetää henkeä ja miettiä tilanteen uskomattomuutta. Mao ei ikinä uskoisi.
”Byo-”
Mainittu nosti katseensa Rukiin, joka silmäili nyt omia sormiaan.
”-teenkö mä sun olon jotenkin hankalaksi?”
Byo räpäytti silmiään kerran jos toisenkin. Hän aukaisi suunsa ja sulki sen. Mitä hittoa hänen oli tarkoitus vastata siihen? 'Kiinnitin kuviasi vaatekaappini oven sisäpuolelle jo vuosia sitten'? 'Olen vieroitusoireissa rauhoittavista'? Ensimmäinen vaihtoehto jopa piti paikkansa, mutta silti hän olisi mieluummin valehdellut Rukille käyttävänsä rauhoittavia kuin paljastanut olevansa fanipoika.
”...Et.”
Vaalea nauroi hiljaa, pudisteli päätään. ”Voinko mä sitten tehdä sun hyväksesi jotain?”
”Hae mulle tuolta pullo kirkasta?”
Ruki nauroi vähän enemmän, joten Byo oli heti tyytyväisempi.
”Mulla olisi jotain sellaista kotonakin.”
Ja taas toinen onnistui tekemään hänestä hiljaisen kuin hautaholvista. Hän vain katsoi tyhmänä. Ruki kohautti rennosti olkiaan.
”Kumpikaan meistä ei viihdy täällä. Mun luona olisi sulle juotavaa. Lisäksi mä olen puhunut kunnolla melkein kaikkien muiden meidän yhtiön vokalistien kanssa, mutta en sun. Vaikuttaa vähän epäreilulta.”
Ai epäreilulta? Byo ei edes ollut tullut ajatelleeksi, että Ruki voisi vain kutsua hänen luokseen noin vain, kuin asiassa ei olisi yhtään mitään ihmeellistä. Nyt pitäisi vain pinnistää vastaus ulos, ennen kuin toinen tulisi järkiinsä ja peruisi koko homman.
”Ootko sä ihan tosissasi?”
Ruki onnistui katsomaan häntä ensimmäisen kerran pidemmän hetken suoraan silmiin. ”Miksen olisi?”
Se katsekontakti olikin yllättäen jotain, johon oli helppo upota. Byo huomasi nielevänsä tyhjää, mutta myös hymyilevänsä.
”Missä sä asut?”

Kiyoharu Mori seurasi kahden nuoremman laulajan poistumista juhlistaan. Sen sijaan, että hän olisi vähääkään närkästynyt vieraiden aikaisesta lähdöstä, miehellä oli omat arvauksensa siitä, mitä kaksikon välillä vielä tapahtuisi – ja se, jos mikä, teki hänet erittäin tyytyväiseksi. Niin tyytyväiseksi, että Daisuke Andou, Die, pukkasi häntä kyynärpäällään kolmasti kylkeen sietämättömän uteliaana, ennen kuin Kiyoharu reagoi mitenkään.


Ruki tilasi taksin, koska ei jaksanut edes ajatella julkisilla kulkuvälineillä sukkuloimista siihen aikaan tai sillä ulkomuodolla. Kyytiä odotellessa hän tarjosi Byolle savukkeen toivoen sen rentouttavan kovin kireän oloista miestä. Ruki ei ollut itsekään mikään sosiaalisen elämän huipentuma, joten hän ei yrittänyt pakottaa toista mihinkään keveään jutusteluun. Ehkä se olisi helpompaa sitten, kun Byo saisi jotain miestä vahvempaa lasiinsa turvallisissa sisätiloissa. Vaaleahiuksinen poltteli tupakkansa ja tumppasi sen hyvinkin kapinallisesti kadun kiveykseen – joitain pahoja tapoja ulkomailla keikkailusta todella sai. Sormet alkoivat valittaa viileästä syysilmasta, joten Ruki kaivoi nahkahanskansa takkinsa taskuista ja veti ne käteensä.

Byo tuijotti – oli lähellä, ettei savuke vain pudonnut hänen huuliltaan maahan.
”Mä voin maksaa sulle taksin kotiinkin myöhemmin.”
Tumma joutui pudistelemaan vähän päätään, että heräsi tajuamaan, mitä Ruki selitti. Hän repi keskittymisensä irti niistä pirullisen seksikkäistä hanskoista.
”Joo.”
Sitten Byo jo eksyikin miettimään, jos hän ei tarvitsisikaan autoa viemään häntä asunnolleen, jos hän jäisikin – ne ajatukset oli pakko keskeyttää, tai hän tarvitsisi hyytävän suihkun. Oli nyt jo vaikea olla avaamatta takkia olon viilentämiseksi.
Onneksi taksi rullasi metrin päähän heistä juuri sillä hetkellä, kun Byo harkitsi vesilätäkköön heittäytymistä.
Ruki vain ei ottanut hanskoja käsistään lämpimässä autossakaan. Byon niskassa kulki kylmiä väreitä joka kerta, kun hän sattui vilkaisemaan niitä. Hän koetti pitää silmänsä kiinni. Toinen kysyisi kohta ties kuinka monen kerran, oliko hän ihan kunnossa, alkaisi pitää häntä seonneena.
”Byo?”
Byo ynähti ja avasi silmänsä katsahtaakseen Rukiin – miksi toisen piti juuri sillä hetkellä (selvästi eli toivottavasti tietämättä hänen ongelmastaan) työntää sormensa hiuksiinsa ja haroa niitä ja jotain sellaista. Hänellä oli todellisia vaikeuksia pitää katseensa Rukin kasvoissa, ja se lipsahtelikin jatkuvasti tuon käden puoleen.

Jos Ruki olisi päästänyt valloilleen kyseenalaisen kykynsä päätellä asioista vaikka millaisia merkityksiä, hän olisi arvellut, että Byo joko pelkäsi hänen kättään tai... kiihottui siitä. Hän ei kuitenkaan ollut varma, halusiko hän tehdä hetkestä ylenpalttisen kiusallista osoittamalla Byolle sellaisia epäilyksiä. Jos hän vain työntäisi yläraajojensa alapäädyt taskuihinsa eikä mainitsisi mitään toisen käytöksen kummallisuudesta?
Toisaalta tilanteesta voisi saada erittäin mielenkiintoisen, jos hän ei tekisi niin.
Punnittuaan vaihtoehtojaan jonkin aikaa hän päätyi jättämään Byon rauhaan, koska he eivät olleet kaksin. Ruki ei ollut siemaillut promillepitoisia nesteitä illan aikana, joten häntä vähän haittasi se, että tuntematon ihminen todistaisi mahdollisia kyseenalaisuuksia.
”Ei mitään”, Ruki jatkoi lopulta hymyillen hiukan, laski kätensä alas ja vei huomionsa muualle. Hän oli kuulevinaan auton hurinan lomasta erittäin helpottuneen uloshengityksen.

Loppumatkan he molemmat olivat vaitonaisia, vaihtoivat vain satunnaisia huomautuksia paikoista, joita he ohittivat. Hiljaisuudessa oli jotakin mukavaa, rauhoittavaa, mutta myös oma jännitteensä. Vaikka Byo miten yritti, hän ei saanut mielestään pois kaikkia villejä mielikuviaan. Ne pysyivät kuitenkin hallinnassa niin kauan, kun hän pakotti auton ikkunasta näkyvän kaupungin vaikuttamaan kiinnostavammalta kuin vieressään istuvan vokalistin.


”Ole kuin kotonasi.”
Rukin asunto tuoksui uudelta toisen käyttämän hajusteen alla. Byo huomasi vaivatta, että toinen oli käyttänyt sisustamiseen samaa silmää, jota tuo käytti bändinsä tuotteiden grafiikkaan. Pohjaväreinä mustaa, valkoista ja tummaa harmaata, selkeitä linjoja, kirkkaita tehostevärejä sinisen ja punaisen sävyissä. Sinä päivänä, kun hänellä itsellään olisi varaa heittää asuntonsa uusiksi samalla tavalla, hän varmaankin voisi täyttää kylpyammeensa käteisellä ihan vain huvikseen.

Ruki antoi Byon potkia kenkänsä pois ja pällistellä ympäri hänen kämppäänsä samalla, kun itse riisui kiireettä takkiaan ja kenkiään. Hanskojen kohdalla hän jäi tahtomattaan epäröimään – tilaisuus nousi taas esiin, kun he eivät olleet enää kenenkään muun seurassa.
Byo sai ensikierroksensa päätökseen ja palasi eteissyvennykseen riisumaan takkiaan. Samalla hetkellä Ruki päätti olla hullu – hän laski oikean kätensä Byon olalle niin, että hänen sormenpäänsä koskivat toisen kaulan paljasta ihoa.
”Sä halusit sitä juotavaa?”
Byo jähmettyi sijoilleen kuin peura ajovaloihin, haki sanoja. ”Niin halusin.”
”Onko väliä, millaista?”
Toinen pudisteli päätään edelleen selvästi poissa raiteiltaan. ”Ei... mutta jotain vahvaa.”
Ruki nyökkäsi, liu'utti nahkahansikkaan peittämän kätensä tummahiuksisen niskaan. Byon reaktio oli paljon voimakkaampi kuin hän oli osannut odottaa: toisen silmät sulkeutuivat ja lantio nytkähti selvästi eteenpäin, mutta eniten häneen itseensä koski vaikerrusta muistuttava lyhyt äännähdys. Se vaikutti siinä määrin, että Ruki tarttui kunnolla kiinni Byon niskasta, astui lähemmäs ja suuteli toista suoraan suulle noin kolme sekunnin ajan. Sitten hän päästi irti ja käveli mitään sanomatta keittiöön.

Hetken Byo oli varma, että hän halvaantuisi. Seuraavaksi hän uskoi sataprosenttisesti siihen, että Rukin sähköpostista löytyisi viesti hänen bändikavereiltaan.
”Ruki-san,
voisitko auttaa meitä ja osoittaa erityistä huomiota Byo-kunille, sillä hän on ollut niin maassa Mori-saman jätettyä hänet yksin.
Kunnioittaen SCREW (ilman vokalistiaan)”
Pian sekin todennäköisyys alkoi tuntua minimaaliselta, eikä Byon todellakaan ollut helppo keksiä, miksi äskeinen oli tapahtunut. Ainoa idioottivarma totuus oli se, miten kiihottunut hän sillä hetkellä oli.

Ruki aprikoi, että Byon aivosolut olivat kokeneet kadon sitten viime tapaamisen, sillä tummahiuksinen ei ollut ollut niin palikka silloin. Taustalla saattoi tosin hyvinkin olla se, että toisen tunteita oli taidettu riepotella pitkin iltaa mitä odottamattomimpiin suuntiin. Olikohan hän itse vetänyt liian rohkeasti rajan yli? Ehkä Byo suunnitteli parhaillaan juoksevansa ulos ovesta niin pitkälle kuin jaksaisi.
Ruki kaatoi juomaa heille molemmille – vieraalleen huomattavasti tuhdimpaa tavaraa kuin itselleen.
Byo seisoi edelleen samalla paikalla, vaikka nojasikin nyt selkäänsä seinään.
Hitto, oliko hän oikeasti traumatisoinut toisen? Toisaalta, eikö tuo olisi jo lähtenyt menemään tai sanonut hänelle jotain, jos olisi tuntenut olonsa hyväksikäytetyksi? Ruki ei myöskään voinut unohtaa Byon... no, innostunutta vastausta hänen lähentelyynsä.
Ehkä toinen oli vain hyvin hermostunut persoona.
Ruki päätti ottaa käyttöön vähän kohteliaamman lähestymistavan. ”Tässä”, hän totesi ja ojensi korkeaa lasia Byolle. Toinen otti sen vastaan päätään kiitokseksi nyökäyttäen.
”Tule istumaan mun kanssa olohuoneeseen.”
Ruki enemmänkin aisti kuin kuuli Byon seuraavan. SCREW'n laulaja laskeutui hänen sohvansa nurkkaan juomaan. Hän itse laski lasinsa sohvapöydälle ja meni laittamaan stereonsa päälle – se oli ainakin yksi tapa estää kiusallista hiljaisuutta laskeutumasta heidän ylleen.
Ruki asettui keskemmälle sohvaa – niin ettei olisi liian lähellä eikä liian kaukana. Ympäri huonetta asetetuista kaiuttimista soljui konevaikutteista, monen eri genren yhdistävää musiikkia.
Hän olisi oikeastaan halunnut katsella Byota, mutta päätyi sen sijaan tuijottamaan televisionsa yläpuolelle ripustettua taulua. Se oli abstrakti tummien värien sekamelska, josta saattoi pitkälti päättää itse, mitä se esitti.
Hän muisti kyllä silti silläkin hetkellä toisen huulien muodon ja sen, miltä ne tuntuivat hänen omiaan vasten. Hän muisti senkin, miten joku oli joskus vitsaillut siitä, että Byokin oli omaksunut tavan nuolla vaikka mitä, ja miltä toinen oli näyttänyt videonpätkässä, jossa tuo oli ollut suihkussa. Kaikki se vyöryi äkkiseltään Rukin aivoihin.

Ruki piti edelleen niitä hanskoja. Istui melko lähellä, muttei liian. Ei katsonut, ei puhunut. Byo sekoaisi, ellei jotain tapahtuisi. Hän joi lasinsa tyhjäksi ennätysvauhtia, mutta huomion vievä polttelu laantui nopeasti. Hän puri alahuultaan, nosti jalkansa toisen päälle ollakseen vähemmän ilmiselvä. (Vaikka mitä oli enää pelastettavissa, kun hän oli ollut täysin valmis voihkimaan toisen nimeä jo tuon koskettaessa hänen kaulaansa?)
Jännite alkoi tuntua varpaissa asti, ei hän voinut vain kuvitella sitä.
”Konjakki kuulemma saa sperman maistumaan hyvältä”, Byo möläytti yhtäkkiä ajatellen lähinnä äsken tyhjentämäänsä lasia. Parin sekunnin pohdinnan jälkeen hän tajusi, mitä oli sanonut, ja hajosi nauruun – täsmälleen samalla hetkellä Rukin kanssa. Jokainen hekotettu hetki sai hänet rentoutumaan hieman enemmän, mitä hän oli kaivannutkin. Ilmeisesti hänen alitajuntansa oli päättänyt laukaista tilanteen kireyden omaperäisellä keinolla. Byo pyyhki silmäkulmastaan naurunkyyneleen.
”Vihjaatko, että mun pitäisi juoda konjakkia?”
Rukin äänensävyn, kysymyksen sisällön, kohonneen kulmakarvan ja häntä kohti kumartuvan asennon yhdistelmä sai Byon kärsivällisyyden loppumaan. Hän hylkäsi hermostuksensa ja toista kohtaan tuntemansa kunnioituksen voimakkaan mielihalun armoille, siirtyi sulavasti lähemmäs Rukia ja suuteli toista heti kun vain ylsi sen tekemään.

Ruki ei ollut uskonut, että Byo tekisi mitään niin uskaliasta, mutta tavassa, jolla toinen pyrki sulautumaan kiinni hänen huuliinsa, ei ollut ujouden hiventäkään. Se oli niin helvetin intensiivistä, että Ruki huomasi vastaavansa suudelmaan kuin hänen henkensä olisi riippunut siitä. Kuumuus humahti hänen kehonsa lävitse yhdellä iskulla, Byo tuli niin lähelle kuin mahdollista. Ruki huomasi nojaavansa epämääräisesti sivuun ja taakse sekä menettävänsä raajojensa hallinnan, minkä ansiosta he molemmat kirosivat – suurin osa hänen juomastaan kaatui heidän päälleen.
”Voi vitun vittu, paska ja helvetti-”
Neste imeytyi vaatteisiin varsin nopeasti, joten naurettavan kalliin sohvan kankaalla ei ollut hätää. Byo taas alkoi nauraa jälleen, mikä hälvensi Rukin tarvetta sadatella kaikki maan alimpaan rakoon. Toisen silmissä pilkahteli jotain aivan uutta, kiusoittelevaa.
”Mä en halua pitää päälläni nihkeää paitaa.”
Ruki oli sen verran hereillä, ettei alkanut ehdotella lainaavansa tummahiuksiselle puhdasta vaatetta tai maksavansa pesulakuluja. Ilmeestä päätellen Byo vain halusi päästä eroon paidastaan, mahdollisesti kaikista vaatteista. Rukin sydämen rytmi oli sama, jossa toisen paidan napit aukenivat. Mitä enemmän hän näki alastonta ylävartaloa, sitä vahvemmin hän tiedosti, ettei kukaan olisi sillä kertaa hillitsemässä häntä, ja hän tuskin saisi pysäytettyä itseään enää. Laskettuaan tyhjän lasinsa lattialle Ruki kohotti kätensä Byon paljaalle vatsalle nähden selvästi, miten toinen värisi – hän kuljetti sormensa ylös pitkin ihoa, solisluille, kaulalle ja lopulta niskaan, kiskaisi tumman kiinni itseensä ja suuteli jälleen. Byo laskeutui jotenkuten hajareisin hänen syliinsä. Hetkeä myöhemmin Ruki valahti selälleen sohvalleen, muttei antanut sen häiritä. Toisen kurkusta nousi mitä addiktoivimpia pieniä ynähdyksiä, kun hänen toinen kätensä kiersi tuon rintakehällä, kyljillä ja selällä.
Pysäytyskuva heistä olisi saanut tuhannet fanit hyperventiloimaan.

Byon mieli oli sumuinen lukemattomista henkisistä orgasmeista – eikä sillä tahdilla fyysinenkään olisi kovin kaukana. Hänen oli ollut vaikeuksia uskoa harrastaneensa seksiä Kiyoharun kanssa (monta kertaa, erittäin huolellisesti ja mieleenpainuvasti), eikä hänen ollut yhtään sen helpompaa tajuta, että hän istui juuri Rukin päällä maistamassa toisen aiemmin nauttiman juoman ja savukkeen hienoisen katkun.
Vaalea veti Byon pään kevyeen takakenoon ja nuolaisi hänen kaulaansa. Varsin pian oli selvää, että toinen osasi käyttää kieltään muuhunkin kuin fanien ilahduttamiseen lavalla. Hänen kaulaltaan löytyi pisteitä, joiden herkkyyttä hän ei ollut ennen tajunnutkaan, ja hän melkein halusi paeta, kun toisen suu läheni hänen niskaansa. Byon oli pakko tukeutua Rukiin (joka oli noussut istuvampaan asentoon toisen kätensä varaan), ettei olisi valahtanut hervottomana lattialle, kun ensin kieli ja sitten hampaat ottivat hänen niskansa omakseen. Rukilla ei ollut aikomuksia antaa hänelle armoa, mikä sai Byon huolestumaan hiukan jossain pääkoppansa pohjalla siitä, laukeaisiko hän housuihinsa. Suurin ponnistuksin hän sai mumistua jonkinlaisen lopetuskäskyn ja työnnettyä Rukin kauemmas, muttei todellakaan aikonut pysäyttää asioiden etenemistä siihen. Olivathan toisenkin vaatteet kastuneet vähän, niitäkin pitäisi saada pois.
Byo alkoi avata Rukin puvuntakkia samalla, kun toinen työnsi kevytkankaista paitaa alas tummemman olkapäiltä. Hänen kroppansa tottui viimein uuteen tilanteeseen, joten se rentoutui, ja täysin varoittamatta hänen lantionsa painautui vasten toisen omaa. Byo oli kiskaista Rukin takista napin irti, ja Rukin sormet kaivautuivat ihoon hänen lapaluillansa. Sama tiukka ote piteli hänet paikallaan, vaikkei hänellä ollut aikomustakaan karata, kun toisen lantio alkoi liikkua rytmikkäästi vasten hänen omaansa. Silloin Byo ajatteli ensimmäisen kerran, ettei hän tasan lähtisi kulumallakaan ennen kuin toinen olisi pannut häntä.
Pelkkä mielikuva asiasta sai hänet unohtamaan hetkeksi, miten toisia ihmisiä riisuttiin. Annettuaan Rukin hallita jonkin aikaa Byo alkoi myötäillä toisen liikkeitä, eivätkä he turhaan olleet tunnettuja kyseenalaisesta käyttäytymisestä lavalla. Molemmilla oli tapana tehdä se huolellisesti, juuri niin, että vastaanottava osapuoli – oli se sitten fani yleisössä tai petikumppani – sai siitä kaiken irti.
Sekä Byon paita että Rukin takki hylättiin lattialle. Toisen hengitys tuntui vuoroin kaulalla, korvalla, hartialla, sen kiihtyvä tahti oli korville sulaa kultaa.

Ruki tarttui Byota lanteilta, kun halusi tuon pysähtyvän – vain koska hänelläkin oli mielessään vaatteista eroon pääseminen. Toinen horjahti hieman noustessaan paremmin polviensa varaan, mutta pysyi tasapainossa. Ruki avasi mahdollisimman hitaasti Byon housujen napin ja vetoketjun, esti vielä itseään työntämästä sormiaan vaatekappaleen sisälle. Sen sijaan hän ohjasi toisen käden omalle vyötärölleen samaa palvelusta odottaen. Byon piti peruuttaa, jotta onnistui tekemään mitään, mutta se meni liian fyysisesti haastavaksi humalaiselle vokalistille. Tuo kellahti monivaiheisesti alas sohvalta. Vaikka Ruki oli lähinnä odottanut erektionsa saavan jotain huomiota, hänellä ei ollut niin kiire, ettei hän olisi voinut vain nousta istumaan ja katsoa tummahiuksista huvittuneena.
Byo makasi selällään, jalat osittain sohvalla, ojennellen itseään niin kuin hänen olisi ollut tarkoituskin sukeltaa lattialle.
”Saisinkohan mä vielä lisää juotavaa?”
Ruki ei ollut uskoa korviaan. ”Sä taidat olla jo riittävän humalassa.” Eikä hän itse halunnut ajatella juomatauon mittaista keskeytystä heidän hyvää vauhtia edistyneeseen tutustumiseensa.
”Janottaisi silti.”
Byo nuolaisi alahuultaan tavalla, joka sai Rukin ajattelemaan kaikkea muuta kuin lasista siemailua. Hänen oli pakko virnistää puolittain – ehkä hän sittenkin keksisi tavan, jolla he molemmat olisivat tyytyväisiä. Hän nousi ylös ja ojensi kätensä vaakasuoralle miehelle, joka sai apuvoimalla hinattua itsensä ylös. Oli pakko lähteä liikkeelle nopeasti, ettei olisi jälleen hakeutunut toista vasten ja jatkanut keittiön sijaan makuuhuoneeseen.

Byo oli utelias siitä, mitä Rukin päässä ikinä liikkuikaan, mutta samalla häntä jännitti – tiedettiinhän the GazettEn vokalistin saavan varsin impulsiivia ja sekopäisiäkin ideoita. Sillä hetkellä oli kuitenkin hyvin vähän asioita, joita hän ei olisi suostunut tekemään. Ruki piti kiinni hänen ranteestaan, hanskan materiaali tuntui kiehtovan erilaiselta kaikkeen muuhun verrattuna.
Toinen päästi hänestä irti, kun he saavuttivat keittiön. Byo seurasi, miten lyhyempi mies otti esiin avatun valkoviinipullon ja nojasi keittiön pöytään. Muutaman sekunnin hiljaisen katsekontaktin jälkeen Ruki koukisti hänelle kutsuvasti sormeaan.
”Polvistu.”
Byon suuta kuivasi, kun hän laskeutui polvilleen suoraan toisen eteen. Ruki painoi vapaan kätensä hänen kasvoilleen, ja niinkin yksinkertainen ele sai hänen hengityksensä katkeilemaan. Hän ei edelleenkään tiennyt tarkalleen, mitä toinen suunnitteli, mutta se epätietoisuus tuntui vain nostavan kiduttavaa sisäistä lämpötilaa.
Ihan ensimmäiseksi Ruki vain joi itse suoraan pullonsuusta. Toisen ilme oli sen verran pirullinen, että se tuskastutti.
Seuraava siirto onnistui yllättämään Byon täysin. Toinen otti kätensä pois hänen poskeltaan, koukisti kämmenestään pienen kupin ja kaatoi siihen aavistuksen viiniä. Sitten tuo laski kätensä hänen suunsa eteen. Byo nielaisi edelleen hieman hermoillen, mutta pyydysti kuitenkin kielellään pienen määrän juomaa suuhunsa. Hänen kielenkärkensä osui jokaisella nuolaisulla Rukin käden peittävään asusteeseen, ja Byo löysi itsensä metsästämästä huolellisesti kaiken itselleen viimeistä pisaraa myöten.
Enempää alkoholia hän ei saanut sillä tavalla. Toinen laski pullon pöydälle avatakseen yllään olevan liivin kuusi nappia. (Sama pukeutumistyyli selvästi iski Rukiin niin edustustarkoituksissa kuin vapaa-ajallakin.)
Yleensä se, että joku kaatoi mitä tahansa nestemäistä paljaalle rintakehälleen, näytti huonolta eroottiselta filmiltä, mutta Ruki ei kaikeksi onneksi tehnyt niitä kliseisiä eleitä, jotka olisivat saaneet Byon vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Sen sijaan toinen vain tuijotti häntä ja oletti, ettei viini ehtisi valua hukkaan (eli törmätä housuihin). Byo joutui kaikesta himostaan huolimatta rohkaisemaan itseään, ennen kuin kiiruhti kurottamaan edemmäs ja pysäyttämään pienimuotoisen putouksen. Rukin säpsähdys oli palkitseva ja kertoi hänen tekevän oikein, joten hän siivosi iholta kaiken alkoholin mihin vain ylsi.
He toistivat saman käytöskuvion vielä kahdesti. Byo nosti kätensä Rukin reisille, josta ne nousivat hiljalleen avaamaan toisen housut (kunnolla, tällä kertaa) ja vetämään niitä sekä boksereita alemmas.

Rukin iho humahti kananlihalle, vaikka samaan aikaan suurin osa verestä siirtyi toiminnan keskipisteeseen Byon kokeilevan kosketuksen luo. Hän ei hetkeen kyennyt edes katsomaan toista, se tuntui liikaa. Hän kuitenkin oppi pian, ettei saman lämpötilan ja aineen kohtaaminen ollut mitään verrattuna siihen, että hyvä helvetin luojasaatana vittu joku kaatoi hänen haaroilleen viileää viiniä. Jos se ei olisi saanut Rukia haukkomaan happea, niin seuraava tuntemusten sekamelska Byon suusta oli varma keino saada hänen polvensa notkahtamaan alta ja päänsä nojaamaan taakse. Hän ei edes kyennyt tajuamaan, mitä kaikkea toinen kielellään teki, vaikka mitäköhän vitun väliä silläkin oli. Se oli parempaa, ehkä kieroutuneempaa, ehkä yksi parhaista suihinotoista, joita hän oli saanut. Ruki työnsi sormensa Byon hiuksiin ja päätti ohimennen maksavansa sen palveluksen korkojen kera takaisin.
Jos joku naapurirakennuksen asukas sattuikin vilkaisemaan hänen keittiönsä ikkunaa kohti, näky oli varmasti mieleenpainuva.
Ruki rakasti sitä, miten Byosta huomasi tuonkin nauttivan, mutta silti toinen ei antanut mitään itselleen, ei koskettanut itseään, ei mitään. Byo keskittyi vain ja ainoastaan häneen, antoi hänen viedä lanteitaan kevyesti edemmäs, kovuuttaan pidemmälle toisen suuhun.
Keho lähestyi laukeamista ensin hiipien, sitten kävellen ja lopulta juosten, jolloin Ruki kiskaisi Byon pään kauemmas itsestään. Hän kuuli, miten syvään toinen veti henkeä.
Ruki otti takaisin pöydänreunalle ilmestyneen viinipullon ja joi samalla, kun hieroi pienin, pyörivin liikkein toisen päänahkaa. Hänen vartalonsa vapisi huipentuman peruuntumisesta, mutta samalla sekin oli omanlaistaan mielihyvää.

Byo otti pullon kiitollisena vastaan ja joi pitkin, hartain kulauksin. Rukin matala nauru kutitti korvien lisäksi monia muitakin paikkoja.
”Mulla on aika likainen olo.”
Ei hänkään tuntenut itseään kovin puhtoiseksi, mutta Ruki oli kirjaimellisesti tahmea ihollaan valuneen viinin takia. Byo nousi seisomaan, laski pullon takaisin pöydälle ja nojasi miltei toiseen kiinni. Päässä humisi mukavasti.
”Mä pidän susta likaisena.”
”Mä pitäisin susta alastomampana.”
Hän otti kiinni Rukin ranteesta ja johdatteli – veti – toisen käden avattujen housujensa sisään. Hän yritti jatkaa puhumista, mutta kosketuksen ansiosta hän vain äännähti pyytävästi vaalean korvaan. Hän todellakin olisi halunnut kehottaa Rukia riisumaan loputkin vaatteet hänen yltään. Toisesta vain oli kiehtovampaa hivellä kiusaten kuin tehdä mitään kunnollista.
Ruki nuolaisi ihoa hänen korvansa alapuolelta, kietoi lopultakin edelleen nahkahanskojen peittämät sormensa Byon erektion ympärille.
”Mulla on idea.”

Ruki oli vähän yllättynyt siitä, miten selvästi turhautunut Byo seurasi häntä valittamatta kylpyhuoneeseen. Ehkä se, ettei hänellä ollut enää ollenkaan vaatteita, toimi syöttinä.
Kun Ruki oli napsauttanut päälle sinertävät, kattoon upotetut valot ja laittanut veden valumaan tilavaan design-ammeeseen, hän kuuli oven kolahtavan kiinni. Vain hetkeä myöhemmin Byo tarttui häntä käsivarresta ja kiskaisi – Ruki keskittyi lähinnä pysyttelemään jaloillaan ennen kuin törmäsi selkä edellä oveen. Silmänräpäys ja toinen suuteli häntä aivan yhtä odottamattoman intohimoisesti, painoi hänet tiiviimmin puista pintaa päin. Ruki ei ollut varma, saisiko hän enää koskaan hinattua hämmästyksestä katonrajaan kohonneita kulmakarvojaan alas, mutta hän olisi saanut olla hullu tai erittäin hetero, ettei olisi tempautunut mukaan.
He riisuivat loput Byon vaatteista yhteistuumin, sekavasti, molempien hengityksessä oli kiireinen viesti. Paljaiden lantioiden hakeutuessa yhteen toinen upotti hampaansa hänen olkaansa. Sietämättömässä himossa ensimmäistä kertaa halun kohdetta vasten painautuminen oli tajunnanräjäyttävää, tunteen olisi halunnut kokea yhä uudestaan ja siihen olisi voinut lauetakin, jos olisi ollut viisitoista vuotta nuorempi. Sormilla oli äkillinen tarve olla kaikkialla, kynsillä raapia.
Ruki tönäisi Byon kauemmas, mutta toinen veti hänet mukaansa, he kompastelivat kohti kylpyammetta. Hän, selvänä osapuolena, yritti pitää huolta siitä, ettei Byo kaatunut ja halkaissut kalloaan. Sulavan veteen solahtamisen sijaan he lähinnä putosivat ammeeseen, Ruki kiroillen ja Byo hengästyneesti nauraen. Vettä ei onneksi ollut vielä niin paljon, että he olisivat aiheuttaneet hyökyaallon.

Äkillinen vaahdon ilmestyminen sai tumman häkeltymään, kunnes tuo huomasi Rukin pyörittelevän silmiään ja osoittavan läheisellä hyllyllä olevia kylpykuulia. Onneksi Byota ei turhaan jaksanut häiritä hänen oma idiotisminsa. Mieluummin hän keskittyi siihen, miten Ruki asettautui istumaan nojaten ammeen reunaan, ja jos toisen sylissä ei siinä vaiheessa ollut hänelle vapaata tilaa, niin ei missään. (Hän luotti viimein täysin onneensa, vaikka tietty epätodellisuuden tila häilyi alati taustalla.)
Byo piti tarkasti huolen siitä, että Rukin iho puhdistui aiemmin käytetystä alkoholista. Samaan aikaan toisen kädet liukuivat yhä röyhkeämmin hänen kehollaan, ylsivät paremmin hankaliinkin paikkoihin. Byo oli juuri päästä mukaan siihen, miten toinen kiinnitti huomionsa hänen takamuksensa suuntaan, mutta yhtäkkiä Ruki alkoikin irrottaa kaulakorua hänen kaulastaan.
”Hei...”
”Mitä?”
Koru kilahti kaakelilattialle, samoin kävi toisen omalle ketjulle. Byota ärsytti, hän painoi itsensä aivan kiinni toiseen.
”Nai mua.”
Sanat saivat Rukin vavahtamaan voimakkaasti. Byo puri toisen korvalehteä, kuljetti huuliaan tuon kaulaa pitkin hartialle, teki lantionliikkeen, joka kirvoitti molemmilta henkäyksen.
”Mä haluan sitä, ja vittu, jos sä et halua sitä...”
Byon ei tarvinnut kuin puhua asiasta, ja syke hänen suonissaan voimistui samantien.
”Mä tarvitsen sitä.”
Hänestä tuntui vielä voimakkaammalta, hallitsevammalta, kun hän saattoi vaikuttaa Rukiin niin vain sanoillaan, ei sillä, että hän paiskoi toista fyysisesti pitkin seiniä. Olihan sillä syynsä, miksi he molemmat lauloivat, kirjoittivat lyriikoita.
”Täällä ei ole mitään-”
”Mä en välitä, mulla ei ole kärsivällisyyttä enää. Anna mennä, menetä hermosi.”
Muutamaa sekuntia myöhemmin Byo tuli miettineeksi, olikohan hän sittenkään niin viisas, sillä jo yksi toisen sormista teki kipeää.
”Okei, okei, ehkä mä välitän sittenkin.”
Häntä nolotti, kun Ruki tukahdutti naurunsa hänen olkaansa. Hetkellisen huvituksen jälkeen vaaleahiuksinen ilmeisesti sai sittenkin idean, sillä tuo työnsi häntä kevyesti kauemmas hartiasta kiinni pitäen. Byo liukui hämmentyneenä taaemmas ammeessa, jolloin Ruki pääsi nousemaan ja astumaan pois vedestä. Hän katseli toisen keholla valuvaa vettä, kun Ruki asteli läheisen kaapin luokse ja etsi sieltä jotain, joka auttaisi heidän pyrkimyksiään.

Rukia hilpeytti myös Byon intensiivinen katse, jolla tuo vahti hänen liikkeitään kuin varmistaakseen, ettei hän karkaisi mihinkään. Kumpi heistä olikaan ollut se, joka oli saanut houkutella toisen mukaansa?
”En mä ole mihinkään häipymässä”, hän totesi siirtyessään takaisin ammeeseen. Byo hymyili vähän nolostuneesti, mutta vain lyhyen ajan.
Ruki sulki hanan, vaikka allas ei ollut vielä täyttynyt edes suurimmalta osin. Hän ei kuitenkaan kaivannut tulvaa kylpyhuoneeseensa, joten se sai riittää.
Toisinaan oli myös hyötyä siitä, miten sirotteli omaisuuttaan sinne tänne. Useimmiten se ärsytti, kun ei löytänyt tarvitsemaansa, mutta tällä kertaa hän oli vahingossa jättänyt yhden liukasteen kylpyhuoneeseensakin. Ruki näytti pakkauksen Byolle heiluttamalla sitä toisen naaman edessä.
”Kääntyisitko ympäri?”

Byo nojautui ammeen reunan ylle, nojasi siihen käsivarsillaan. Huoneilma oli sakea lämpimän veden höyrystä, mutta se tuntui silti viileältä, kuin aavistuksenomaiselta tuulelta niillä osin vartaloa, jotka olivat jo tottuneet vedenalaisuuteen. Hänen oli pakko katsoa olkansa yli taakseen, sillä tuntui hermostuttavalta, kun ei nähnyt, mitä Ruki oli tekemässä.
Näköjään toisen oli vaikea saada liukaste auki märkien käsiensä takia. Kun lyhyempi näki Byon nykivän suupielen, tuo läimäisi häntä lähimpään kohtaan – eli pakaralle. Byo puri voimalla huultaan ja päätti, että katselisi sittenkin kaakeliseinää, vaikka leikkisän iskun jälki kihelmöi miellyttävälläkin tavalla. Hän kuitenkin tunsi myös Rukin katseen ihollaan epämääräisenä kiihottavana painostuksena, ja alkoi jälleen olla tuskastuttavaa vain odottaa. Ehkä toinen taas vain viivytteli tahallaan, piruili hänelle. Byon ajoittaiset kärsimättömyyden purkaukset selvästi toimivat Rukiin, sillä vain hetkeä myöhemmin hän sai tuta Rukin hampaat alaselässään. Byon selkä kovertui karkuun yhtäkkiseltä hyökkäykseltä, mutta se sai myös hänen takamuksensa nousemaan ja siirtymään taaemmas Rukia kohti. Sellainen tahaton yllytys sai toisen (viimeinkin, Byon mielestä) tuomaan sillä kertaa liukastetun sormen hänen sisälleen. Kipukin pysyi nyt suurimmilta osin poissa, mikä oli omiaan tekemään Byosta vartomiseen kykenemättömän hermokimpun.

Ruki yritti tosissaan olla huomaavainen ja huolellinen. Se vain oli hieman vaikeaa, kun Byo liikehti levottomasti, kiemurteli ja piti jatkuvasti juuri ja juuri kuuluvia ynähdyksiä. Sellainen vaikutti häneen kymmenen kertaa voimakkaammin kuin Byon komentavat sanat, sillä Rukilla ei muutenkaan ollut tapana kuunnella liikoja muiden käskyjä. Reaktiot, joita Byo ei selvästikään pystynyt tai edes yrittänyt hallita, vetivät Rukia puoleensa. Hän halusi niitä lisää, ja Byosta todellakin sai sellaisia helposti irti. Tummahiuksinen alkoi hukkua pelkästään seksiin, seksiin ja alkoholiin ja vesihöyryyn. Tuo siirsi jatkuvasti asentoaan hieman kuin varmistaakseen löytävänsä sijainnin, jossa saamisen määrä olisi maksimaalinen.
Kaikkein koukuttavimpia ääniä olivat ne, jotka olivat riittävän kovia kaikumaan kaakeleista. Byo oli käsittämättömän upea liikehtiessään ja kerjätessään – sulavaa kultaa, virtaavaa laavaa, kaikkein humalluttavinta poreilevaa juomaa, juhlimaan pakottava annos pilveä. Tuon äänen palasten noustessa edelleen Ruki enemmän kuin mielellään painoi itsensä kiinni, sisälle, syvälle.

He olivat helvetinmoinen konsertti yhdessä, kurkusta kumpuavaa käheyttä, matalaa murinaa, väriseviä voihkaisuja, suurempaa syntiä kuin yksikään heidän tekemänsä musiikkivideo. Kosketus liukui märällä iholla vaivattomasti työntöjen yhteydessä, kylpyveden laineet tekivät liikkeestä vielä pidemmälle soluihin kurottavan. Ruki piti kiinni Byon kapeasta lanteesta, vyötäröstä, kyljestä, olasta, puri yläselkää, huohotti sitä vasten. Byon otsaan jäi punoittava jälki ammeen reunasta, johon hän itseään nojasi, ettei olisi hervottomuuttaan alkanut liukua yli laidan. Hänen kämmenensä vingahtivat tasaisin väliajoin lipsahtaessaan tukiasemiltaan ammeen pinnalta. (Kerran hän oli jo lyödä naamansa posliiniin, kun Ruki tähtäsi liiankin hyvin – tai oikeastaan juuri oikein.)
Heidän kätensä kohtasivat sattumalta Byon jalkojen välissä, sormet kietoutuivat yhdessä tuon kovuuden ympärille. Ruki pani häntä jo niin epätasaiseen tahtiin melkein kehon läpi iskeytyvällä tavalla, että toisen orgasmiin tuskin oli kymmentäkään hengenvetoa. Byon polvetkin alkoivat luistaa ammeen pohjalla. Hänen lihaksensa vapisivat yrityksestä pysyä sijoillaan, mutta toisaalta myös lähestyvästä laukeamisesta.
Ruki huudahti ja vaikersi ja voihkaisi samanaikaisesti, upotti lyhyet mustiksi maalatut kyntensä Byon kylkiin, liimautui toisen selkää vasten ja pysähtyi vapisten nautinnosta. Byo äännähti valittaen lähinnä siksi, että keikkui rajalla kuin lentotaidoistaan epävarma linnunpoikanen jyrkänteen reunalla. Onneksi vaalean toinen käsi palasi nopeasti tilanteen tasalle Byon haaroihin. Rukin ranteelta ei vaadittu kuin kolme taktista liikettä, ja Byo meinasi lyödä hampaansakin ammeen reunaan.

Rukin aivot alkoivat havahtua, kun hän tajusi valuvansa pitkin Byon kehoa koko ajan alaspäin kohti heidän kylpypaikkansa pohjaa. Veden lämpötila ennusti jo haalenemista, eivätkä he todellakaan olleet onnistuneet puhdistumaan aikaisemmasta – pikemminkin päinvastoin. Se, joka yritti sanoa seksin olevan jotenkin puhtoista, oli kyllä hemmetin väärässä.
”Kondomi unohtui”, Byo mumisi ameebamaisen epäselvästi. Se sopi koomisella tavalla yksiin Rukin silloisten ajatusten kanssa.
”Sä et voi nukahtaa siihen.”
Ruki joutui kärsivällisesti kiskomaan ja suostuttelemaan Byon mukaansa suihkuun, sillä toisen laskuhumala oli selvästi iskenyt vakavana velttoutena - tai sitten orgasmilla oli kyky sammuttaa väliaikaisesti suuria määriä aivosoluja. Pidempi nojaili suihkun seinään sillä välin, kun Ruki huuhteli kylpyammeen, ja antoi mielihyvin Rukin hoitaa myös hänen saippuoimisensa. Se oli kyllä täydellinen hetki ihailla erikseen Byon kehoa, josta tuo ei normaaleina hetkinään tuntunut olevan kovinkaan itsevarma. Ruki ei tajunnut miksi. Häntä alkoi melkein ottaa päähän se alhaisen rasvaprosentin ja sopusuhtaisten lihasten yhdistelmä, sillä hän itse ei ollut koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Hänen halunsa tulivat sitäkin innokkaammin takaisin, mutta ilmeestä ja vähäpuheisuudesta päätellen toinen oli jossain mukavassa mielikuvitusmaailmassa, josta Ruki ei oikeastaan tahtonut pakottaa toista pois.
Byon keho alkoi heräillä suihkuprojektin lopulla, ja tuon kasvoille hivuttautui hämyisä hymynpoikanen. Byon pää ei kuitenkaan vaikuttanut yhtään aktiivisemmalta, joten Ruki päätti vain sivuuttaa lihalliset tarpeet. Hän kääri niin itsensä kuin toisenkin pyyhkeeseen ja töni Byon edellä pois kylpyhuoneesta.

Byo valahti viileille petivaatteille tyytyväisyydestä huokaisten. Hän rekisteröi sängyn koon ja pehmeyden, kristallikruunun katossa ja kitaran seinän vierellä, mutta keskittymisestä ei voinut silloinkaan puhua. Joku kiskoi kostean pyyhkeen hänen ympäriltään ja sai hänet kierähtämään noin satakahdeksankymmentä astetta.
”Mene peiton alle.” Rukin äänessä oli ihan ilmiselvää naurua. Byo ei tajunnut mikä oli niin hauskaa, mutta hän kaivautui mielellään sileiden kankaiden väliin, kun hetkeä myöhemmin vuoteen toiselta laidalta hänen vierelleen tuli alaston ja lämmin mieskeho.
”Mä vittuilen sulle tästä aamulla”, Ruki mutisi hänen korvaansa vasten. Byo vain tuhahti jaksamatta ajatella sen enempää 'tätä' ja sitä, miten kauan tai vähän aikaa aamuun edes oli. Hän jäi kuuntelemaan toisen hengitystä päänsä vieressä ja nukahti varsin nopeasti hiljaisuuteen.


Miten täällä hengitetään?
Se oli Byon ensimmäinen ajatus, kun hän heräsi. Hänen päänsä singahti ylös pois kahden tyynyn ja peiton muodostamasta ansasta, johon hän oli unissaan hakeutunut. Äkillinen liikerata oli huono ajatus – huimaus ja kipu humahtivat häneen kuin salama. Päivänvalo särki silmiä eikä vatsassakaan tuntunut kehuttavalta. Byo vajosi takaisin pehmeiden objektien joukkoon pidätellen tuskaista ininää.
Hiljalleen perässä havahtuva tuntoaisti tuli todenneeksi, etteivät ne olleet hänen lakanansa – hänen omistamansa eivät olleet niin laadukasta materiaalia. Tuoksuikin väärältä.
Hetkinen, missä hän oli?
Byo kohottautui aiempaa varovaisemmin petivaatteiden syleilystä ja katseli ympärilleen silmiään siristellen. Hänen vieressään oli kuin olikin jonkun pää – oletettavasti myös muu vartalo jatkui peiton alle – mutta näkyvissä ei ollut muuta kuin vaalennetut hiukset. Oikeastaan se sisustus kirkui Rukin nimeä, joten Byo pääsi lopputulokseen ongelmattomasti tukan varmistettua hänen epäilyksensä.
Pienellä vaivalla muistikuvat illan kulustakin alkoivat palailla. Kiyoharun juhlat olivat olleet huomattavasti aiempia kertoja mälsemmät. Kaikki oli muuttunut, kun jokin oli saanut hänen idolinsa päätymään vakituiseen mieheen ja lemppaamaan suhteensa häneen kuin puhki kuluneen sukan.
Pahoinvointi oli nousta sataan prosenttiin, kun Byo erehtyi ajattelemaan aihetta, joten hän yritti jatkaa mielessään eilistä eteenpäin. Ruki oli tullut juttelemaan hänelle, kun hän oli valunut murheen murtamana pitkin baaritiskiä. Koska tilanne oli ottanut heitä molempia päähän, Ruki oli ehdottanut lähtöä asunnolleen.
Selvä. Byo oli muistaakseen ollut siinä vaiheessa melkoisessa tuiskeessa. Hän sai kaiveltua aavistuksia keskusteluista sieltä ja täältä, ja sitten hän tajusi olevan ilkosen alasti peitteen alla. Jostain syystä havainto aiheutti Byossa hämmentävän paniikin. Mihin helvettiin hänen vaatteensa olivat eksyneet? Mitä hittoa hän oikein oli puuhannut? Viuhahtanut asunnon parvekkeella, niinkö? Vittu, hän oli vannonut niiden eräiden juhlien jälkeen, ettei niin enää kävisi.
Tyhjä aukko loppuillan kohdalla sai Byon hyvin hermostuneeksi. Hän hivuttautui istuvampaan asentoon ja kurkisteli lattialle. Missään ei näkynyt tuttuja vaatekappaleita. Hän ei tosin ollut missään niin siisti, että olisi viikannut pukimiaan siistiin pinoon, vaan viskeli ne mihin sattui. Se vain oli todiste siitä, että hän oli tälläkin kertaa viskellyt ne, ja vieläpä pitkin poikin Rukin asuntoa.
Sängystä nouseminen oli hitaampaa kuin aikoihin, sillä kaikki liian radikaalit liikkeet joko ällöttivät tai sattuivat. Byo ei myöskään halunnut Rukin heräävän ennen kuin hän olisi ajan tasalla. Hän asteli erittäin hiljaa makuuhuoneesta olohuoneeseen, jonka lattialta hän löysi paitansa. Sen etupuoli oli osittain tahmaisen jähmettynyt kuivuneesta alkoholista. Byo sai äkillisen muistikuvan kaatuvasta viinilasista ja Rukin kiroilusta.
Byo otti paidan mukaansa ja vaelsi keittiöön ajoittain seinästä tukea ottaen. Siellä ei ollut mitään hänelle kuuluvaa. Avattu viinipullo näytti yksinäiseltä ruokapöydällä, mutta pelkkä aavistus juoman tuoksusta sai hänet vihertämään. He sen pullon kuitenkin olivat tyhjentäneet, siitä hän oli varma.
Byo halusi löytää housunsa. Likaisen paidan pukemisen hän kestäisi kyllä, mutta ilman housuja hän ei voisi lähteä yhtään mihinkään. Oliko Ruki piilottanut hänen vaatteensa kostoksi?
Farkut, sukat ja bokserit tulivat vastaan kylpyhuoneessa. Byo poimi ne mukaansa ja jäi tuijottamaan kylpyammetta hetkiseksi. Hänellä oli jonkinlainen tuntuma siitä, miltä sen reuna tuntui naamaa päin osuessaan, ja kun hän kosketti otsaansa, se tuntui aralta. Byo tarkisti peilistä, ettei hänen otsansa keskellä ollut mustelmaa. Oliko hän mennyt kompuroimaankin humalapäissään? Hän saisi hävetä lopun elämäänsä, jos Rukin oli pitänyt huolehtia hänestä kuin vallattomasta kakarasta, jolla eivät edes pysyneet vaatteet päällä.
Kannatellen vaatekasaa sylissään Byo harhaili takaisin olohuoneeseen pukeakseen. Hän oli juuri heittämässä pukimeet sohvalle, kun hän havaitsi liikettä silmäkulmastaan. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli suojata arat alueet vaatemytyllä.

Ruki, joka nojasi olohuoneen ovenpieleen, pyöräytti silmiään. ”Olen nähnyt jo kaiken, älä huoli.” Hänen toteamuksestaan huolimatta Byo sujahti boksereihinsa uskomattomalla vauhdilla. Toinen näytti muutenkin melkein säälittävän säikähtäneeltä, mikä lähinnä nauratti Rukia.
”Meinasitko lähteä ennen kuin herään?”
Byo veti housut jalkaansa ja haroi hiuksiaan kiusaantuneen oloisena, mutta vaikutti hiljalleen löytävän järkensä. Ei Ruki edes halunnut lietsoa toisen hermostusta - mistä se sitten johtuikaan. Hän toivoi, ettei Byo olisi edes kokenut tarpeelliseksi jännittää hänen seurassaan, se tuntui yön tapahtumien jälkeen turhalta.
”En... Ajattelin vaan, että haluat nukkua. Tai siis, en halunnut herättää sua heti.”
Ruki pudisteli päätään ja työnsi itsensä liikkeelle ovensuusta. Tummahiuksinen tuijotti häntä yhtäkkiä suu vähän auki – saattoi vain arvailla, mitä tuon päässä sillä hetkellä liikkui. Toinen kuitenkin oli nähnyt hänet hyvinkin paljaana aiemmin, joten hänen vain puolialastomassa olemuksessaan ei olisi pitänyt olla mitään ihmeellistä.
Byon avoimena roikkuvasta suusta oli juuri syntymässä lause, kun Ruki tarttui toista niskan takaa ja ohjasi tuon päättäväisesti lähemmäs itseään.
”Byo, mä en aio suudella sua, jos sä näytät tuollaiselta.”

Byo sulki suunsa ja Ruki suuteli häntä painokkaasti. Hän ei kuitenkaan kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että oli juuri tajunnut harrastaneensa seksiä toisen vokalistin kanssa menneenä yönä, hakanneensa päätään kylpyammeen reunaan, nuolleensa viiniä Rukin iholta, ottaneensa toiselta suihin, ja ne syntiset nahkahanskat, hänen oma ameebavaiheensa panemisen jälkeen – kaikki yksityiskohdat rysähtivät yksi toisensa jälkeen takaisin.
Kun Rukin huulet erkanivat Byon omista, hän oli edelleen hölmistynyt eikä osannut muuta kuin kirota.
Vaaleahiuksinen nauroi hänelle ties kuinka monennen kerran vajaan vuorokauden sisään. Jostain syystä Byosta kuitenkin tuntui, ettei toista oikeasti haitannut hänen hitautensa. Ruki sulki hänen housunsa eikä antanut hänen pukea likaista paitaa ylleen, vaan lainasi hänelle omasta vaatekaapistaan puhtaan yläosan.
”Sä olet ihan uskomattoman typerä, mutta mene nyt, jos kerran haluut. Mä laitan sulle jotain viestiä myöhemmin.”

Eikä kumpikaan heistä ollut ajatellut Kiyoharua moneen tuntiin.




~*~
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    2 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Kauas linnut karkaavat [the GazettE / SCREW, K18, 1/1]

ViestiKirjoittaja remtara » To Syys 18, 2014 11:38 pm

No voihan sentään. Totesin tuossa yks päivä just sen jälkeen kun olin nähnyt sua, että on surullista, miten meidän "sukupolvi" on kasvanut liian vanhaksi ja lopettanut fanfictionin kirjoittamisen. "Laatu on lähtenyt lafista", "Käsitys muusikoista ihmisinä on sensuroinut tekstin." Sitten totesin sulle, että voisit nyt kyllä vähän jatkaa vanhoja ja kirjotella lisää. Ja tuli itse asiassa vähän huono omatunto, sillä en halunnut kuullostaa painostavalta! No, nyt sitten iltani kuluksi halusin lukea jotain ja muu internet tuntui tarjoavan vain väärää fandomia/originaalit oli kirjoitettu päin helvettiä. Eksyin lafiin, en olettanut mitään. Löysin tämän. Julkaistu eilen. Byo/Ruki, no todellakin!

Mitäpä muuta tästä voi sanoa taaskaan, kuin kiitoksia. Teksti oli erittäin laadukasta, juonenkuljetus tehokasta, hahmot monitahoisia ja seksi kiihkeää. Pidin todella näkökulmien sulavasta vaihtelusta, mukana pysyi vaivatta ja tapahtumat olivat huomattavasti elävämpiä kahden kertojan silmin. Mutta niin kuin en osaa kirjoittaakaan enää (meinasin pudota tuolilta muutama viikko sitten kun uusi tuttavuus kertoi, että minut tunnetaan edelleen ficeistäni remtarana!) en osaa myöskään kommentoida näköjään. Sun tekstit ylittää kuitenkin aina sen rajan, että jotakin on sanottava. Tiedäthän, olet niin saatanan hyvä.

Ujelo kirjoitti:Jos hän vain työntäisi yläraajojensa alapäädyt taskuihinsa eikä...


Naurahdin. Juuri sopivaa kielisekoilua.

Kiitos tästä, luen iltani hyvin vietetyksi! Jatka samaan malliin, you can do it.
NEVER MISS THE EYES
KNOW YOUR ENEMY

SUCK MY DICK

    3 tykkää.
Avatar
remtara
Teknikko
 
Viestit: 232
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:36 pm

Re: Kauas linnut karkaavat [the GazettE / SCREW, K18, 1/1]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Pe Syys 19, 2014 9:51 am

Kiitos, remtara! Oli kommentti pieni tai suuri, ilahdun ihan yhtälailla. :D Tärkeintä mulle on tietää noin suurinpiirtein, mitä ihmiset aattelee ja kuka on lukenut.

Oon ikuisesti nuori enkä lopeta ficcailua koskaan - okei, tää lienee pieni yliarvio, mutta en ainakaan ole harkinnut ficcaamisen lopettamista vielä hetkeen. Etkä sää kuulostanut painostavalta, älä huoli! Oli vaan siinäkin kohtaa mukava kuulla, että joku jaksaa edelleen odottaa, vaikka oon tällainen epätasaisen julkasemisen huipentuma.

En jotenkin mitenkään pysty uskomaan, että sulta olisi kadonnut kirjoittamisen taito. Ihan varmasti se jollain keinolla voisi kaivautua takaisin esiin! Eikä mulla oo sun kommentista mitään valitettavaa. Oon tietysti hiukan putoomassa tästä tuolilta itsekin, kun en odottanut näin positiivista kommenttia keneltäkään, mutta en todellakaan siis voi valittaa.
Lienisi tehokasta itsetunnon boostausta mennä hokemaan peilin eteen sitä, että oon saatanan hyvä. Unohdan sen aina tasaisin väliajoin... Aloitin eilen käymään Maladen suunnitelmia ja vanhoja kappaleita ja inspiraatiokansioita ja muuta kaikkea läpi ja meinasi uskon puute iskeä, mutta nyt tuntuu taas paremmalta!

Ole hyvä ja yhyy, jatkan niin pitkään kuin inspiraatio hiukkaakaan kulkee! Noita jänniä muusikoita on mun mielestä siinä määrin paljon, että eiköhän niitä ideoita riitä jatkossakin.
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    3 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron