Smoke 'N' Whiskey (Pata/Taiji, NC-17, Oneshot)

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Smoke 'N' Whiskey (Pata/Taiji, NC-17, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Kuunkajo » Pe Heinä 04, 2014 9:58 pm

Title: Smoke 'N' Whiskey
Author: Kuunkajo
Beta: En koe tarvitsevani
Pairing: Pata/Taiji, tulkinnanvarainen Toshi/Yoshiki
Rating: NC-17
Genre: Pornoa jonkinnäköiseen juoneen sidottuna.
Disclaimer: X Japanin jäsenet omistavat itse itsensä. En väitä minkään tämän suuntaisen koskaan tapahtuneen, kaikki on vain mielikuvitukseni tuotetta. En myöskään saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Välillä kahden yksinäisen muusikon illan muuttumiseen tarvitaan vain hieman läikkynyttä viskiä.
A/N: Pata/Taiji on aivan liian aliarvostettu paritus siihen nähden, ettei kai kukaan voi kieltää näiden kahden välillä vallinnutta kemiaa. Käyttämästäni ratkaisusta miesten yhteensaattamiseksi voidaankin sitten olla montaa mieltä. Onko se kaukaa haettua? Ehkä. Järkeenkäypää? Sen saa jokainen päättää itse.

~*~

Savun kitkerä tuoksu leijaili hiljalleen ylöspäin huoneen hämärässä. Varjot sulautuivat verkalleen toisiinsa alkuillan syvetessä yöksi ja toivat muassaan raukeuden ja hiljaisuuden auran, joka oli tehty rikottavaksi. Korvissa soiva hiljaisuus olisikin lähennellyt miltei painostavaa ilman aika ajoin avattavien pullojen teräviä napsahduksia tai satunnaisen tyhjän pullon kylmää kolahdusta pöydän pintaa vasten.

Kaksi X:nä tunnetun bändin jäsentä nautti harvinaisesta vapaaillasta tutulla kaavalla. Muusikkoja vastapäätä oleva pöytä toimi jalustana niin tyhjille kuin avaamattomille pulloille, mutta menoa ei voinut siltikään liioitellustikaan väittää rajuksi tai riehakkaaksi. Tästä todisti jo kaksi viereisellä sohvalla rauhaisasti nukkuvaa kissaa, jotka olivat täysin tietämättömiä ympäristönsä tapahtumista. Jos ilta olisi ollut hiemankin villimpi, olisi kumpikin jo närkästyneenä paennut johonkin viereisistä huoneista ja Pata joutunut lepyttelemään kissojaan läpi seuraavan päivän.

Tulevalle kuitenkaan ajatustakaan suomatta Pata oli kutsunut yhtyeen neljä muuta jäsentä luokseen viettämään iltaa. Hän oli vallannut olohuoneensa sohvista vapaan käyttöönsä ja asuttanut sitä bändin basistin kanssa jo muutamia kymmeniä minuutteja. Kumpikaan ei ollut liikkunut sijoiltaan toviin vaan molemmat olivat keskittyneet savukkeisiin ja alkoholiin, joita oli ulottuvilla enemmän kuin riittämiin jopa kahden rockmuusikon tarpeisiin. Miehet olivat pysyneet vaiti jo pidemmän aikaa ja molemmat taisivat vain odottaa toisen ehdottavan lähtöä johonkin lähistöllä sijaitsevaan baariin. Vakaasta aikomuksesta huolimatta kumpikaan ei ollut kuitenkaan vielä saanut itseään viritetyksi kyseiseen mielentilaan.

Lopulta Taiji otti ja rikkoi hiljaisuuden. Sohva narahti basistin siirtyessä tumppaamaan savukkeensa pöydällä seisovaan tuhkakuppiin ja takaisin tutulle paikalle löydettyään mies livautti kielellään pyörineen kysymyksen kitaristin kuultavaksi.

”Kuulehan… Miksi olemme kahden? Puheistasi päättelin, että olit kutsunut muutkin koolle.” Pata käänsi päätään oikealle kuin varmistaakseen miehen todella kysyneen jotakin. Kitaristi pysyi vaiti hetken: hän ei ollut odottanut tämänkaltaista kysymystä ja sen sisäistäminen vaati aikansa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Totta puhuen hän ei ollut tainnut odottaa minkäänlaista tarvetta kommunikointiin vielä hyvään toviin.
”Totta, niinhän minä yritin, mutta sinä olit ainoa joka otti kutsun vastaan”, Pata kertoi oikeat sanat mielensä perukoilta metsästettyään. ”Sinulle soitin tietysti ensimmäisenä ja…”
”Tietysti?” Taiji naurahti tarttuen yksityiskohtaan kitaristin selostuksessa. ”Olenko muka noin itsestään selvä?” Pata naurahti itsekin ja loi basistille merkitsevän katseen.
”No, kuinka monta kertaa muistat kieltäytyneesi?” Taiji huitaisi kädellään osoittaen kitaristin tehneen pointtinsa selväksi. Pata nosti pullon huulilleen ennen kuin jatkoi.
”Hidelle soitin seuraavaksi, mutta hän sanoi olevansa estynyt tulemaan. Tietenkin hän esitti pahoittelunsa ja…”
”Eikö hän antanut mitään parempaa syytä?” Taiji keskeytti Patan toistamiseen ja kurtisti mietteliäänä kulmiaan. Pata kohautti olkiaan osaamatta antaa miehelle tämän kaipaamia vastauksia.
”En minä viitsinyt alkaa kyselemään sen enempää”, kitaristi vastasi totuudenmukaisesti ja raapi päätään basistin kysymysten määrää mielessään hämmästellen. ”Mutta hän lupasi olla hengessä mukana.” Taiji nyökkäsi hyväksyvästi, ja miehen jäädessä tuijottelemaan hajamielisenä eteensä Pata päätteli basistin jääneen pohtimaan tarkemmin jotakin kohtaa hänen sanojensa takana. Hänen olettamuksensa osui oikeaan, sillä hetken päästä tietävä virne löysi värittämään miehen kasvoja.
”Ehkä hänellä on joku nainen”, basisti ehdotti katseensa Pataan kääntäen ja sai kitaristin vierellään naurahtamaan.
”Ehkä.” Miehet nauroivat aikansa Taijin pohdintojen hedelmälle, kunnes Patan onnistui jatkaa keskenjäänyttä selostustaan.

”Viimeiseksi soitin Toshille, mutta hän sanoi sopineensa jo muuta Yoshikin kanssa eikä siis…” Patan selonteko keskeytyi Taijin kuivaan naurahdukseen.
”Niinpä tietenkin. Kukapa olisi arvannut? Bändin lemmenpari viettämässä aikaa keskenään.” Basistin sanat saivat Patan häkeltymään ja unohtamaan tyystin äskeisen selostuksensa.
”Mitä tarkoitat?” kitaristi kysyi uteliaana, mutta joutui kurtistamaan kulmiaan ymmärtämättä täysin miehen tarpeettomalta vaikuttavaa kommenttia. Häneltä ei ollut jäänyt huomaamatta Taijin sanojen takana piilevä, äkisti muuttunut äänensävy. Taiji tuhahti ja vastaamisen sijaan kaivoi tupakka-askin housujensa taskusta. Basisti sytytti savukkeen ja veti syvät henkoset ennen kuin vastasi kitaristin uteluun.

”Älä väitä, ettet muka olisi huomannut”, Taiji murahti ääni tummana ja viskasi tyhjän askin edessään seisovalle pöydälle. ”He ovat aina yhdessä. Ja jos eivät jostain luoja tietää mistä syystä sattuisikaan olemaan, he kyllä tietävät toistensa olinpaikan.”
”Eli…?”
”Kyllä sinä tiedät, mitä tarkoitan”, Taiji totesi, muttei tarkentanut sanojaan millään lailla. Pata pysyi hetken vaiti yrittäen muodostaa selvää kokonaisuutta hänelle annetuista epämääräisistä palasista, kunnes hän äkkiä uskoi ymmärtäneensä basistin sanojen taakse kätkeytyvän vihjauksen. Hän toivoi olevansa väärässä, sillä ajatus kuulosti jo pelkästään hänen päänsä sisällä liioitellulta ja kaukaa haetulta.
”Luuletko sitten, että heillä olisi jotain?” Pata kysyi ääntään vaistomaisesti hiljentäen ja laski käsissään hypistelemänsä pullon syliinsä. ”Tiedäthän…” Kitaristi nielaisi lauseen loppuosan. Taiji näytti miettivän sopivaa tapaa vastata tupakkaa rennosti suupielessään poltellen.
”No, olisiko se mikään ihme. Itse asiassa olen lähes varma asiasta. Ei kaksi aikuista miestä voi käyttäytyä tuolla tavalla, jos he olisivat vain ystäviä”, Taiji totesi kuin itsestäänselvyytenä.

Pata ei ollut asiasta täysin samaa mieltä: viettiväthän hän ja Taijikin usein aikaa keskenään eikä siihen liittynyt mitään sen intiimimpää. Ei tosin ollut mikään salaisuus miten he nuo tunnit keskenään käyttivät, perustajapari ei ollut aina yhtä halukas raottamaan salaisuuden verhoa. Ehkei sille ollut syytäkään, ehkä pitkä yhteinen historia oli vain opettanut miehiä avautumaan tietyistä asioista vain toisilleen, mitä hän siitä tiesi. Hän ei ollut vaivannut asialla kertaakaan päätään bändissä viettämiensä vuosien aikana eikä olisi luultavasti tehnyt sitä vieläkään ilman Taijin hienovaraista herättelyä. Ajatus tuntui kitaristista edelleen kaukaiselta ja hänen oli vaikea sisäistää jo pelkkää puhetta siitä, että hänen bänditoverinsa olisivat tavalla tai toisella löytäneet toistensa syleilyyn. Asiaan oli hankala suhtautua, ei niinkään siksi että se olisi kuulostanut pahalta tai vastenmieliseltä vaan siksi, ettei hänellä yksinkertaisesti ollut minkäänlaista mielipidettä asian suhteen. Kantaa vailla hän oli ikään kuin sulkenut itsensä koko kysymyksen ulkopuolelle.

”Mitä sinä sitten ajattelet siitä?” Pata aloitti vaikeana. ”Että kaksi miestä viettää aikaa keskenään, tiedäthän… sillä tavalla?” Taiji kohautti olkiaan päätään sohvan selkänojaa vasten lepuuttaen.
”Pitäisikö minulla olla joku mielipide? Minusta kuka tahansa saa antaa kenelle tahtoo.” Pilke syttyi basistin silmiin ja vihjaavasti virnistäen mies käänsi katseensa kitaristiin. ”Miksi kyselet? Oletko kiinnostunut kokeilemaan?”
”En minä sitä”, Pata korjasi nopeasti ja tunsi olonsa kiusaantuneeksi toisen leikkisästä heitosta. ”Mietin vain Toshia ja Yoshikia… Mitä ajattelet, jos he todella…”
”Mitä minä olen siihen mitään sanomaan?” Taiji tuhahti vähättelevästi. ”Pidän Toshista enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään turhilla uteluilla. Yoshikille taas on parempi olla mainitsematta koko asiasta. Toshille täytyy kyllä nostaa hattua. Ei kuka tahansa jaksaisi katsella Yoshikin ailahteluja vuodesta toiseen. Vaikka kai silläkin on jotakin tekemistä asian kanssa. Ei Yoshiki kai antaisi kenen tahansa hipelöidä kallisarvoista persettään.” Miehen katkera tilitys sai Patan suupielen nykimään ja yrityksistään huolimatta hän joutui tyrskähtämään ääneen.
”Mikä nyt on niin hauskaa?” basisti ihmetteli ymmärtämättä syytä toisen huvittuneisuuteen.
”Ei mikään”, kitaristi pudisti päätään huvittunut virne kasvoilleen liimautuneena. ”Kuulostit vain kateelliselta.” Taiji kohotti yllättyneenä kulmiaan.
”Kateelliselta? Miksi helvetissä olisin kateellinen?”
”Taitaisit itse haluta päästä olemaan Toshin paikalla”, Pata myhähti ilkikurisesti hymyillen. Taijin silmät laajenivat aavistuksen, kunnes mies tuhahti halveksuvaan sävyyn.
”Hitot haluaisin”, Taiji murahti katseensa kitaristista poispäin kääntäen.

Basistin ärtyneen kommentin jälkeen miehet vaikenivat. Väittipä mies mitä tahansa, jokin tämän mieltä painoi eikä äskeinen ärähdys ollut omiaan vähentämään Patan kummastusta. Kitaristi oli heittänyt kommenttinsa huumorimielessä, mutta jostakin tuntemattomasta syystä Taiji oli ottanut sen itseensä. Tuntui kuin mies olisi ollut jostakin katkera Yoshikille, Yoshikille ja Toshille yhdessä, mutta hänestä oli hankala kuvitella syyn pettymykseen olevan jotakin näin yksinkertaista ja mustavalkoista. Ei kai Taiji nyt sentään ollut mennyt kehittelemään jonkinnäköisiä tunteita Yoshikia kohtaan? Tähän vaihtoehtoon Pata ei uskonut. Mutta silti… Vaikutti siltä kuin mies olisi miettinyt Toshin ja Yoshikin välistä suhdetta useamminkin kuin ainoastaan nyt keskusteluun eksyneen sivupolun rohkaisemana.

Varjot tanssivat huoneen heikossa valossa Patan etsiessä vastauksia pohdintoihinsa. Ei sillä, että asia olisi koskettanut häntä millään lailla tai että hän olisi vaivannut sillä päätään vielä huomenaamulla. Hän oli vain utelias ja jos mahdollista valmis auttamaan Taijia parhaansa mukaan. Hänellä ei kyllä ollut minkäänlaista ajatusta, miten auttaa basistia juuri nyt, hän ei ollut koskaan ollut hyvä tällaisissa asioissa. Hän olisi tarvinnut vastauksia ja ainoa mies niitä antamaan istui hänen vieressään. Pata äännähti turhautuneena ja vilkaisi syrjäsilmällä Taijia, joka näytti aivan yhtä huonotuuliselta kuin vielä hetki sitten. Olikohan yhtyeen muiden jäsenten ilta lähtenyt käyntiin yhtä surkeasti kuin hänen, kitaristi pohti itsekseen. Luultavasti ei. Eiköhän joku olisi siinä tapauksessa jo löytänyt hänen asunnolleen hukuttamaan vitutustaan ilmaiseen viinaan. Pata huokaisi: voisiko hän tuntea oloaan enää tämän katkerammaksi?

Ja äkkiä kaikki tuntui loksahtavan kohdilleen. Voitokas hymy löysi Patan kasvoille ja mieliala kohonneena hän käänsi katseensa takaisin Taijiin. Hän oli oikeassa, hän oli ollut oikeassa kaiken aikaa. Basistin täytyi todella kadehtia Toshia ja Yoshikia tavalla tai toisella, myönsipä tämä sitä tai ei. Pata ei syyttänyt tästä Taijia: miesten läheiset välit olisivat saaneet kenet tahansa kaipaamaan jonkin nimettömän tunteen perään. Pata loi ymmärtäväisen katseen Taijin suuntaan. Basisti taisi olla seuran tarpeessa. Tai puutteessa, halusipa asian ilmaista miten parhaaksi näki. Miestä ei tainnut niinkään häiritä ajatus Toshista ja Yoshikista yhdessä kuin vastenmielisyys joutua katselemaan suhdetta tyhjin käsin. Ja jos yhtälöön lisäsi vielä hiden salaperäisyyden ja päätelmät salassa pidettävästä suhteesta, ymmärsi hän Taijia varsin hyvin.

Mutta mikä hänet sitten erotti Taijista? Pata vakavoitui ajatuksen myötä. Miten basistin tilanne muka erosi hänen omastaan? Kuinka yksinäinen hänkin oli ollut jo… Hän ei edes kyennyt muistamaan mitään tiettyä aikamäärettä. Vaikkei hän halunnutkaan puhua sellaisista asioista kuten yksinäisyys, parisuhde tai rakkaus, ei se tarkoittanut, etteikö hän olisi pohtinut niitä mielessään. Ehkei säännöllisesti, mutta bändin vokalistin ja rumpali-pianistin välinen suhde oli nostanut ajatukset jälleen pintaan. Ehkä se ei näkynyt päällepäin, mutta hänkin osasi olla katkera ja kateellinen läheistensä parisuhteista. Olihan vapaudella etunsakin, mutta hän oli nähnyt sitä jo riittämiin.

Seuraavaksi tapahtui monia asioita, joiden tarkkaa kulkua kumpikaan ei osannut jälkikäteen tarkasti kertoa. Asiat etenivät kohtalon mielestä aivan liian hitaasti ja siksi se päätti laittaa kahden yksinäisen miehen elämään hieman vauhtia. Pata oli siirtynyt yksinäisyyden ympärillä pyörivistä ajatuksista takaisin Taijiin, mutta yrityksistään huolimatta hän ei täysin kyennyt ymmärtämään miehen ongelmaa. Tämähän olisi saanut sänkyynsä kenet vain halusi. Pata arpoi, ottaako asiaa esille basistin kanssa vai ei ja päätti etsiä vastausta rohkaisevan huikan jälkeen. Samalla hetkellä Taiji päätti liikkua ensimmäistä kertaa minuutteihin, joten kun mies kurottautui varistamaan tuhkaa pöydällä seisovaan tuhkakuppiin, liikautti Pata kättään nostaakseen pullon huulilleen. Valitettavan samanaikaisuuden seurauksena miehet kolauttivat kätensä yhteen ja saivat näin pullon sisällön läikkymään suoraan kitaristiparan syliin.

Pata kirosi raskaasti nesteen värjätessä hänen paitansa vääjäämättä haalean kirjavaksi. Hän heilautti lannistuneena alkoholin kastelemaa kättään ja katseli tyrmistyneenä tahran kasvua. Pata laski pullon käsistään pöydälle, muttei osannut tehdä yhtäkään siirtoa parantaakseen oloaan. Oli kuin hän olisi katsonut tapahtumia ulkopuolisen silmin ja odottanut jonkun toisen tekevän päätöksiä hänen puolestaan. Lopulta Taiji toimi tuijoteltuaan näkyä yhtä hämmentyneenä kuin kitaristikin. Patan avuttomuutta huokuvan katseen kohdattuaan basisti tumppasi pikaisesti savukkeensa ja kääntyi miehen puoleen.

”Riisu paitasi”, Taiji kehotti ansaiten sanoillaan hämmentyneen katseen Patan suunnalta. Kitaristi epäröi hetken, kunnes totteli vetäen tahmaisen paidan päänsä yli. Tämä helpotti hänen oloaan hivenen, mutta alkoholi oli jo ehtinyt imeytyä paidan läpi hänen iholleen. Pata yritti keksiä ratkaisua epämukavuuteensa, mutta Taiji oli häntä jälleen askeleen edellä. Basisti pudottautui sohvalta lattialle hänen eteensä, nappasi vielä hetki sitten hänen yllään olleen paidan käteensä ja alkoi sillä kuivatella miehen tahmeaa ihoa. Teko jo valmiiksi kostealla paidalla tuntui kuitenkin vain pahentavan tilannetta entisestään ja sai nuoremman kiroten nakkaamaan epäonnisen kuivausvälineen lattialle.

”Ei sinun tarvitse nähdä vaivaa minun takiani”, Pata totesi tyynesti basistin toimia aikansa tuijoteltuaan. ”Enköhän pärjää itsekin.”
”Minun virheestäni tämä johtuu ja aion korjata sen henkilökohtaisesti”, Taiji totesi sen verran painokkaasti, että Pata näki paremmaksi pysyä hiljaa. Niinpä hän tyytyi istumaan ylävartalo paljaana katsellen, kuinka Taiji yritti etsiä apukeinoja tehdäkseen jotakin äskeisten sanojensa painoksi.

Pata tunsi kylmän löytävän iholleen ja hetken pitkittyessä hän toivoi jo pääsevänsä ulos tilanteesta. Kyllästyneenä hän oli jo pyytämässä Taijia antamaan olla kaikista miehen kielloista huolimatta, kun basisti tuloksettomien etsintöjen päätteeksi käänsi katseensa takaisin häneen pahoittelevan näköisenä. Hetken näytti siltä kuin mies olisi ollut aikeissa avata suunsa ja esittää pahoittelunsa mentyään lupaamaan liikoja. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, ja seuraavaksi Pata huomasi basistin katseen laskeutuvan hänen vartalollaan. Taijin silmiin oli löytänyt pilke, jota kitaristi ei osannut tulkita, ja äkkiä hän tunsi olonsa epämukavaksi basistin katseen alla. Syytä tälle hän ei osannut varmuudella kertoa. Ehkä se johtui katseen kiihkeydestä tai sitten hän vain yksinkertaisesti vierasti ajatusta miehen silmistä vartalollaan. Toisin kuin eräillä bändissä, hänellä ei ollut koskaan ollut suurta intoa esiintyä lavalla puolialasti eikä hän olisi lainkaan kyseenalaistanut ajatusta siitä, että tämä saattoi olla ensimmäisiä kertoja, kun kukaan yhtyeen sisältä näki hänet näinkin vähissä vaatteissa.

Taiji näytti hetken käyvän sisäistä kamppailua mielessään, kunnes antoi periksi perimmäisille haluilleen. Basisti nosti katseensa Pataan kuin lupaa pyytäen, mutta mies ei koskaan esittänyt asiaansa, kun tämä oli jo asettanut kätensä kitaristin vyötärölle. Taiji yllätti Patan täydellisesti teollaan. Hän hätkähti miehen päättäväistä kosketusta ihollaan, muttei syystä tai toisesta vetäytynyt saman tien tämän otteesta. Jos tämä kaikki ei olisi jo itsessään ollut tarpeeksi kitaristin mieltä hämmentävää, päätti basisti varmistaa seuraavan tekonsa sitä todella olevan.

”Eihän hyvää juomaa viitsi haaskata”, Taiji tuntui yrittävän vakuuttaa sanoillaan niin kitaristin kuin itsensäkin. Pata oli avaamassa suutaan kysyäkseen, mitä toinen oikein tarkoitti sanoillaan, muttei saanut tavuakaan kielenkärjeltään, kun Taiji oli jo painanut huulensa hänen vatsalleen.

Kosketus sai Patan jännittymään silkasta yllätyksestä ja terävän henkäisyn kirpoamaan hänen huuliltaan. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt saman tien järkyttyä ja esittää painava vastalauseensa miehen teosta, tönäistä mies pois kimpustaan ja tuohtuneena kysyä mitä helvettiä Taiji kuvitteli tekevänsä, muttei osannut vastustella tuntiessaan ensimmäisen nuolaisun ihollaan. Lämmin suu hänen vatsaansa vasten tuntui aivan liian hyvältä, jotta hän olisi osannut torjua sitä suoralta kädeltä. Koska viimeksi hän olikaan tuntenut toisen ihmisen kosketuksen ihollaan? Aivan liian kauan aikaa sitten, Pata päätteli. Ei kai hän muuten olisi tuntenut itseään näin suostuvaiseksi basistin huulien alla? Hän tiesi, ettei olisi saanut tuntea tilanteesta minkäänlaista nautintoa, mutta siinä missä suostuttelevat kosketukset rentouttivat hänen jännittyneen kehonsa, avasivat ne vaivattomasti myös pidättyväisyyden lukot hänen mielestään.

Pata yritti vielä kerran vastustella ihan vain näytön vuoksi, mutta edellisiä varmempi nuolaisu kirvoitti ainoastaan kevyen huokaisun hänen huuliltaan. Kitaristin käsi hakeutui tummiin kihariin hiuksiin, ei torjuen vaan kehottaen jatkamaan. Ote hänen vyötäisiltään, jonka tarkoitus ei ollut sen enempää tai vähempää kuin taata hänen pysyvän paikoillaan, hölleni hivenen hänen osoittaessa selvää halukkuuttaan. Pata sulki silmänsä ristiriitaisen mielensä näyttäessä vihreää valoa myöntymykselle. Koko tilanteessa ei ollut mitään järkeä: Taiji nuoli viskiä hänen vatsaltaan, hän hamusi miehen huulia lähemmäksi itseään eikä hän jaksanut nähdä siinä mitään väärää tai epätavallista. Hän oli sekaisin päästään, hänen oli pakko olla. Mutta jos hulluna oleminen tarkoitti tällaisen nautinnon kokemista, hän päätti ryhtyä yhdeksi saman tien.

Pata avasi hitaasti silmänsä tuntiessaan Taijin huulien katoavan iholtaan. Vaikka kitaristi siitä kovasti nauttinut olisikin, ei nuorempi löytänyt perusteltuja syitä jatkaa kielellään miehen vatsanseudun kartoittamista. Kumpikin olisi halunnut siirtää tapahtunutta seuraavan väistämättömän hiljaisuuden ja vaivaantuneisuuden hetken kauaksi tulevaisuuteen, mutta se ei ollut missään välissä ollut vaihtoehto. Tovin Taiji piti katseensa tiukasti edessään, kunnes uskaltautui nostamaan katseensa Patan kasvoihin huuliaan nopeasti nuolaisten. Pata vastasi tyynenä katseeseen ja luki miehen kasvoilta selvän yllättyneisyyden. Taiji oli tainnut hämmentyä hänen olematonta vastustustaan siinä missä hänkin. Silti yllättynyttäkin selvemmin miehen katse oli kysyvän odottava.

Pata tiesi, että kortit olivat nyt hänen käsissään. Hänen pitäisi lopettaa kaikki alkuunsa ennen kuin hän olisi ajautunut niin syvälle, ettei sieltä olisi paluuta. Tämän olisi pitänyt olla hänen ainoa ajatuksensa, torjua ja perääntyä, mutta nopea järjen pilkahdus, joka kutitteli jossakin syvällä hänen ulottumattomissaan, kuoli saman tien. Basistia yhä järkähtämättömästi tuijottaen Pata teki päätöksensä. Hän tarttui Taijia kädestä ja napakalla vetäisyllä kehotti miestä nousemaan jaloilleen. Häneen otteensa piti yhä, kun Taiji päätti röyhkeästi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja nousta hajareisin istumaan hänen reisiensä päälle. Miesten kasvot hipoivat toisiaan, ja Pata huomasi katseensa vuorottelevan tummien silmien ja täyteläisten huulien välillä. Mitä hän kuvitteli tekevänsä, siihen kitaristi todella toivoi vastausta. Hänen hengityksensä oli tihentynyt täysin hänen huomaamattaan ja ajatuksensa kooten hän vei kätensä Taijin niskan taakse. Basisti ymmärsi vihjeen ja siirtyi entistä lähemmäksi. Pata sulki hetkeksi silmänsä syvään henkeä vetäen. Taiji oli onnekas tänään: hän piteli mustista korteista muodostettua värisuoraa käsissään.

”Ei kai sille mitään nimeä tarvita, jos kaksi miestä haluaa pitää hauskaa keskenään…” Pata mutisi vakuutteluja basistin huulia vasten. Hän oli tuskin saanut päätettyä lausettaan, kun hän jo huomasi olevansa osana suudelmaa, jonka aloittajasta hän ei koskaan päässyt täyteen varmuuteen. Kiihkeänä alkanut suudelma oli jotakin täysin erilaista kuin hän muisti jakaneensa yhdenkään naisen kanssa. Taiji tiesi mitä halusi ja otti sen kysymyksiä esittämättä. Miehen otteissa ei ollut arkailua, ei kainostelua, vaan pelkkää puhdasta halua. Pata huokaisi osana suudelmaa ja veti miehen yhä lähemmäksi itseään. Basisti painautui hänen kehoaan vasten ja pakotti painollaan hänet nojautumaan taaksepäin sohvan selkänojaa vasten. Taiji nosti itseään parempaan asentoon, kunnes lopulta lähestulkoon istui kitaristin sylissä.

Suudelma kasvoi ja muuttui nälkäisemmäksi Taijin ujuttaessa kielensä Patan suuhun. Taiji maistui viskiltä ja tupakalta, ja siitä eteenpäin kitaristi yhdisti makuyhdistelmän osaksi miestä, ominaismauksi, joka vielä vuosienkin päästä muiden huulilta luettaessa muistuttaisi häntä juuri tästä yhdestä tietystä basistista. Ääni takaraivossa muistutti Pataa siitä, että hän suuteli paraikaa bänditoveriaan, miestä, jota kohtaan hän ei ollut tuntenut minkäänlaista vetoa ennen tätä hetkeä. Hän oli kuitenkin niin omistautunut miehelle sylissään, että äänen painokkuus menetti vähitellen tyystin merkityksensä. Pata sulki mielensä ja päätti toimia tunteidensa ja halujensa ohjaamina. Hän oli ollut yksinäinen niin kauan, ettei hän edes kyennyt muistamaan koska oli viimeksi koskenut toista ihmistä himon maalaamin sormin. Yksinäisyys, sitä hän päätti käyttää tekosyynä kaikelle illan aikana tapahtuneelle. Sillä eihän hän nyt olisi suudellut yhtäkään miestä silkasta vapaasta tahdostaan.

Pata uskaltautui laskemaan kätensä Taijin vyötärölle ja antoi näin itselleen luvan tutustua tarkemmin basistin vartaloon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän koski toista miestä tällä tavoin eikä täten ollut varma kosketuksiensa saamasta vasteesta. Taiji oli toista maata: basisti tutki ahnaasti jokaisen kohdan johon vain ylsi minkäänlaista hienovaraisuutta osoittamatta. Oli kuin Pata olisi ollut tyhjä kartta, jonka Taiji oli päättänyt tutkia niin tarkoin ja perusteellisesti, ettei yksikään kohta kitaristin kehossa jäisi hänelle vieraaksi.

Huohottaen miehet irrottautuivat suudelmasta kädet toistensa lanteille unohtuneina. Hengitystään tasaten ja seuraavaa siirtoaan pohtien Pata piti katseensa basistin silmiin suunnattuna. Miehen katseessa ei ollut katumusta. Kitaristi oli pelännyt kohtaavansa anteeksipyyntöä anovan katseen, joka olisi muistuttanut häntä etäisesti rangaistusta odottavasta koiranpennusta. Tämän sijaan hän luki varmuuden ja päättäväisyyden, joka ei horjunut hänen tiiviin tuijotuksensakaan alla. Tämä sopi Patalle hyvin. Hän olikin aina ollut enemmän kissaihmisiä. Täydeksi yllätyksekseen Pata huomasi tuon suoran ja anteeksipyytelemättömän katseen sytyttävän hänet. Se vietteli, poltteli ja sytytti liekin hänen sisälleen. Hän ei olisi koskaan osannut kuvitellakaan yhden katseen pystyvän herättämään hänen sisällään jotakin niin voimakasta. Pata nielaisi vaikeasti: hän halusi enemmän.

Taiji tuijotteli Pataa takaisin katse värähtämättä ja silmissään tuli, joka oli saanut kitaristin pauloihinsa kiihkeydellään. Oli kuin basisti olisi aistinut muutoksen miehen ajatuksissa, sillä väri tämän katseessa tummeni aavistuksen. Lämpö Taijin sisällä oli tehdä hänet hulluksi ja basisti halusi - tarvitsi - miehen allaan vaalivan ja viimein sammuttavan liekin omallaan. Taiji availi hengästyneenä suutaan, kunnes sai lopulta kakistettua haluamansa sanat suustaan.

”Haluaisin… haluaisin naida sinua”, Taiji huohotti ääni pidäteltyä kiihkoa kaikuen.

Hetkeen Pata ei kyennyt vastaamaan mitään Taijin suoraan, kiertelemättömään pyyntöön ja osasi vain tuijottaa miestä sanattomana ja silmät laajenneina. Halusiko Taiji todella häntä? Voisiko hän todella antaa miehelle mitä tämä janosi? Oli totta, että hän oli juuri myöntänyt halunsa, mutta hänen mielessään ei ollut käynyt lainkaan, mitä kaikkea ajatuksen taakse saattoi kätkeytyä. Koko tilanne vaikutti älyttömältä. Käsillä oleva tilanne oli hänelle tyystin vieras ja kartoittamaton, ei hänellä ollut minkäänlaista kokemusta asian saralta. Mutta vaikka jo ajatus itsessään hämmensi ja epäilytti Pataa, samalla se kiehtoi häntä. Ja ennen kuin hän tajusikaan, oli hän jo livauttanut huuliltaan vastauksen, josta hän olisi halunnut syyttää vain alkoholin sumentamaa käsityskykyään.

”O-okei.”

Taiji nuolaisi pikaisesti huuliaan, kunnes nousi seisaalleen vetäen Patan mukanaan ylös. Vaikutti siltä, ettei basisti ollut muunlaista vastausta osannut odottaakaan, mutta Pata ei ollut varma, oliko mies luottanut näin voimakkaasti karismaansa vai tunsiko mies hänet todella häntä itseäänkin paremmin.

Patan neuvoja seuraten Taiji johdatti kitaristin turhia aikailematta vanhemman makuhuoneeseen. Mies sulki oven perässään ja irrotti liikkeen myötä ensimmäisen kerran otteensa Patan ranteen ympäriltä. Oven sulkeminen antoi tekona olettaa basistin pelkäävän kitaristin kissojen toimivan seuraavien tapahtumien epätoivottuina todistajina, vaikka koko tänä aikana kumpikaan ei ollut kohottanutkaan katsettaan. Taiji taisi haluta pelata varman päälle. Kyseinen mahdollisuus ei ollut käynyt Patalla mielessäkään ja vaikka hän osasikin myöhemmin antaa miehen teolle arvoa, ei hän juuri sillä hetkellä olisi voinut välittää asiasta tuon taivaallista. Tällä haavaa hänen mieleensä ei mahtunut kuin uusi, kiehtova sängynlämmittäjänsä.

Takaisin Patan puoleen kääntyen Taiji veti paidan yltään ja heitti sen huolettomasti lattialle. Kitaristi ehti ihastella vain hetkisen basistin ylävartaloa, kun mies oli jo astellut hänen luokseen ja painanut heidän huulensa ahnaaseen suudelmaan. Pata vastasi kosketukseen viiveettä ja suudelmaan hukuttautuessaan hän huomasi vartalonsa alkavan vastata itseään vasten painetun kehon kutsuun. Taijin kädet löysivät varmoina kitaristin lanteille ja suudelmaa rikkomatta basisti johdatti Patan sängylle vastustusta kokematta. Basistin otteet olivat silkkaa itsevarmuutta ja määräysvaltaa, ja Pata huomasi mielihyvin taipuvansa miehen sanattomien käskyjen alla. Taijin hallitseva asenne kiihotti häntä.

Taiji istahti sängylle Patan viereen rintakehä tasaisesti kohoillen. Pata odotti miehen seuraavaa siirtoa, kunnes basistin suupieltä koristava hymy paljasti miehen siirtäneen aloitteen teon hänelle. Pata häkeltyi: ensin Taiji oli pidellyt lankoja tiukasti otteessaan ja seuraavaksi tämä jo ojensi niitä hänen suuntaansa. Leikittelikö mies hänen kanssaan? Taiji osasi olla täysi mysteeri niin halutessaan.

Pata keräsi itsensä ja antoi sormiensa löytää edessään istuvan miehen tatuoidun ylävartalon pariin. Basisti oli aina ollut komea hänenkin silmissään ja hänestä tuntui imarrellulta, että hän saisi kutsua miestä omakseen. Vaikkakin vain tämän yön. Jos hän todella oli kokemassa ensihetkensä miehisen kanssakäymisen parissa oli hänen myönnettävä, ettei hän nopeasti mietittynä osannut keksiä Taijia parempaa ehdokasta vastaparikseen.

Basistin iho tuntui lämpimältä hänen omaansa vasten ja kitaristi pohti, miltä hien kosteus tuntuisi sen pinnalta luettuna. Pata tunsi veren sykkeen edetessään aataminomenalta alemmaksi ja piirsi sormillaan polun oikeaa rintaa koristavalle pääkallolle. Hänen kosketuksensa olivat pehmeitä ja varovaisia ja hän arveli niiden huvittavan basistia, vaikkei mies sitä päällepäin näyttänytkään. Niillä oli kuitenkin tarkoituksensa. Kitaristi toivoi löytävänsä tietyn alueen Taijin vartalosta, jossa itse nautinto rakasteli, mutta yrityksistään huolimatta basistin kasvot eivät antaneet merkkejä hänen onnistumisestaan. Mutta miten yksi yö olisikaan riittänyt sen löytämiseen? Miehen vartalo oli kuin valtameri, jonka pintaa hänen kosketuksensa nuolivat aaltojen lailla. Hän ei ollut lähelläkään tavoitteensa saavuttamista.

Taiji hymyili otettuna Patan huomionosoituksista, mutta vaikka hän kuinka kitaristin ihailevista katseista nauttikin, ei hänen mielenkiintonsa ollut miehen kosketuksissa ihollaan, vaan miehessä itsessään. Pata hätkähti basistin tarttuessa häntä napakasti ranteen ympäriltä, mutta ennen kuin hän ehti udella syytä, oli Taiji jo kellistänyt hänet alleen. Kitaristi ei vastustellut, silkasta sokeasta halusta vaiko Taijin painokkaiden eleiden yllättämänä, mutta yhtä kaikki hän tajusi seuraavaksi makaavansa rintakehä kohoillen bändin basistin osaavien otteiden alla eikä jaksanut nähdä tilanteessa mitään katumusta tai hämmennystä herättävää.

Taiji loi Patalle nopean, leikkisän ja viettelevän rajamailla seikkailevan hymyn, ennen kuin alkoi kartoittaa kitaristin vartaloa huulin, liike johon Pata itse ei ollut saanut tilaisuutta. Suudelmista saivat osansa niin huulet ja kaula - mies onnistui välttämään kysymyksiä herättävien merkkien painamisen - kunnes Taiji eteni kitaristin rintakehän tummalle karvoitukselle. Sormet leikittelivät lonkkaluiden seutuvilla.

”Sinun pitäisi esitellä vartaloasi useammin”, Taiji mutisi kitaristin rintakehän tasalta.
”Eihän siinä ole mitään nähtävää”, Pata puolustautui nolostuneena. ”Jos vertaa vaikka Yoshikiin, niin…”
”Onhan Yoshiki kaunis mies”, Taiji myönsi katseensa Patan kasvoihin nostaen, ”mutta sinä olet enemmän mies minun makuuni.”

Pata hämmentyi aidosti basistin lausumista sanoista. Bändin jäseniä kohtaan osoitetussa suosiossa hän ei ollut koskaan edustanut listan kärkisijoja, mutta hän ei ollut koskaan osannut olla tästä niinkään pahoillaan. Suuria ihailijajoukkoja ei ollut tehty häntä varten. Taiji oli täysin erilainen: mies nautti saamistaan huomionosoituksista eikä miehen ollut koskaan tarvinnut kilpailla fanien suosiosta. Siksi Taijin äskeiset sanat löysivätkin vaivatta kohteensa kitaristista. Noilla kasvoilla miehellä ei ollut tarvetta jaella kehuja ympäriinsä. Taijin silmissäkö hän oli siis parempi, kaikin tavoin Yoshikin yläpuolella… Mutta saattoiko kukaan olla tosissaan väittäessään jotakin tuollaista? Jokin Taijin kiihkeässä katseessa sai Patan haluamaan uskoa basistia.

Taiji rikkoi ensimmäisenä katsekontaktin palatessaan osoittamaan huulillaan mieltymystään allaan makaavaa miestä kohtaan. Basistin sanojen pyöriessä edelleen Patan mielessä päätti mies herätellä kitaristia hieman lisää. Rajattoman määrän suudelmia Patan rintakehälle jaettuaan Taiji eteni kiireettä alemmaksi hengityksen tahdissa kohoilevalle vatsalle. Lämpimän kielen leikki hänen ihollaan sai Patan vetämään terävästi henkeä ja puristamaan sormensa basistin tummiin hiuksiin. Taiji keskittyi vatsan nuolemiseen, ja Pata arveli miehen etsivän viimeisiä rippeitä alkoholista, mutta hänelle seuraus oli syytä merkittävämpi. Kukaan ei ollut koskenut häntä tällä tavoin ennen Taijia ja jos miehen tarkoituksena olikin ainoastaan hänen suostuttelunsa, hukkasi tämä vain aikaansa. Hän oli myöntynyt basistille jo ensimmäisestä suudelmasta. Näin hän ainakin oli uskotellut itselleen, sillä Taijin käsien hakeutuessa hänen vyönsä soljelle ei Pata enää ollutkaan asiasta yhtä varma.

Säpsähtäen Pata laski omat kätensä Taijin sormien päälle ja esti näin miestä jatkamasta pidemmälle. Taiji loi hänelle kysyvän katseen ja vaati silmillään hyvää selitystä. Pata empi hetken, kunnes kysyi mieltään painavan kysymyksen.

”Tiedätkö, mitä olet tekemässä?” Taijin katse pehmeni hymyyn Patan kysymyksen myötä.
”Enköhän”, Taiji virnisti.” Ei tämä ole ensimmäinen kertani miehen kanssa tai mitään, jos sitä tarkoitat.” Basistin sanat saivat Patan kohottamaan typertyneenä kulmiaan.
”Etkä sanonut äsken mitään!” Pata huudahti tuohtuneena.
Taiji huokaisi.
”Ei tällaisia asioita jaeta siitä vain kenen tahansa kanssa. Mutta nyt tiedät ja kaikki on okei, hm?” basisti varmisti nopean suudelman Patan huulille painaen. Taiji oli oikeassa, ei ollut hänen asiansa udella keiden kaikkien kanssa mies oli tai ei ollut maannut. Miksi asia oli häntä ylipäätään häirinnyt, Pata ei osannut sanoa varmasti. Se oli kuin omistushalua, jolle ei ollut mitään järjellä annettavaa perustetta. Vaikka mahtoiko enää millään olla mitään tekemistä järjen kanssa? Pata epäili tätä vahvasti. Hitaasti kitaristi siirsi omansa Taijin käsien päältä ja antoi näin miehelle suostumuksensa.

Riisuttuaan Patan eteensä Taiji loi kitaristille ahnaan katseen. Taijin katse kertoi kaikki ne tunteet, toiveet ja halut, jotka mies piti sisällään, kaikki pienet yksityiskohdat ja ääneen lausumattomat viettelevät lupaukset, jotka mies halusi jakaa hänen kanssaan. Basisti halusi antaa hänelle itsensä, mies halusi tehdä hänestä omansa, tarjota palan nautintoa, jonka muistoa hän tulisi vaalimaan ja jonka varjoa hän tulisi janoamaan ja etsimään lopunelämäänsä löytämättä sitä enää koskaan iholleen. Ja Pata tiesi, että Taiji pystyisi tähän.

Kitaristi tunsi edelleen olonsa hivenen epävarmaksi ja tilanteen vieraus hermostutti häntä, mutta basistin katseen kiivaus sai hänet tuntemaan itsensä halutuksi. Himo ei jäänyt välittymättä myöskään suudelmasta, joka painettiin tulisena hänen huulilleen. Miehen kädet vaeltelivat hänen vartalollaan pienintäkään varovaisuutta osoittamatta. Sormien löytäessä varoittamatta nivusiin Pata hätkähti äkillistä nautintoa, mutta hän ymmärsi puraisseensa Taijia huulesta vasta tuntiessaan veren rautaisen maun suussaan.

Teko ei näyttänyt hätkäyttävän basistia millään tavalla. Tyynesti Taijin sormet kiertyivät kitaristin miehuuden ympärille ja muutamalla harkitulla liikkeellä basisti antoi esimakua siitä, minkälaisen nautinnontäyteisen yön hän tulisi miehelle tarjoamaan. Pata halusi sitä, halusi enemmän kuin mitään kuluneen illan aikana, mutta hänelläkin oli ehtonsa. Vaikka hän kuinka nauttikin kosketusten kohdistuessa itseensä, ollessaan ottajan asemassa, ymmärsi hän antaneensa vartalonsa Taijille, muttei saaneensa mitään vastineeksi. Hän halusi basistin verhoamattomana eteensä, tuntea miehen lämmön ihollaan, miehen paljaan vartalon omaansa vasten. Pata keskitti ajatuksensa tähän yhteen ainoaan aikeeseen ja hetken hapuiltuaan hänen onnistui viedä sormensa päämäärätietoisesti basistin sepalukselle. Taiji äännähti yllättyneenä, mutta hymy Patan huulia vasten paljasti, ettei mies ollut hänen röyhkeydestään kovinkaan pahoillaan.

Kyseinen asento ei ollut kuitenkaan kaikkein otollisin riisuuntumiseen ja kun toivotusta sulavuudesta ei ollut tietoakaan, nousi Taiji vastahakoisena istualleen. Basisti kävi housujensa pariin täysin tietoisena itseensä luoduista silmäyksistä. Katse tiukasti edessään istuvaan mieheen suunnattuna Pata nousi kyynärpäidensä varaan istumaan. Taiji oli helvetin komea ja jokin miehen itsevarmassa tavassa riisua itsensä sytytti kitaristin tavalla, jota hän ei itsekään täysin käsittänyt. Kuitenkin miehen selviydyttyä housuistaan ja käydessä boksereidensa pariin täyttyi Patan mieli äkkiä muistikuvista, kaikista niistä tilaisuuksista, jolloin hän oli saattanut nähdä basistin ilman rihman kiertämää. Hän tiesi turhan hyvin, mikä takaraivosta poimittu tieto hermostutti häntä eniten, yksityiskohta, joka olisi missä tahansa muussa tilanteessa herättänyt hänessä vain tavallista miehistä kateutta, kunnes näky hänen edessään varmisti kaikessa yksinkertaisuudessaan hänen osuneen oikeaan.

Voi hyvä Luoja.

Pata ei osannut kuin tuijottaa nuorta basistia epäuskoisena ja vaikuttuneena. Jos mies oli ollut komea jo puolipukeissa ei hän tiennyt, millä sanoin kuvata miestä tämän istuessa häntä vastapäätä täysin alastomana. Kuitenkin ihailua vahvemmin alkoi epäröinti vallata hänen mieltään, ja sanattomana hänen onnistui nostaa katseensa hetkeksi basistin haaroista miehen silmiin, joita tietävä pilke väritti. Patan katse vaelsi takaisin alas ja vaikka hän kuinka yritti vakuuttaa itsensä siitä, ettei ollut hermostunut taikka epävarma, tunsi hän hetken verran halua ristiä kevyesti raollaan olevat reitensä ja perääntyä koko touhusta.

”No, et kai aio jänistää?” Taiji naurahti kuin Patan ajatukset lukien yhä sängyllä lojuvia vaatteitaan lattialle heitellen.
”En tietenkään”, Pata vastasi hieman liian nopeasti. Hän loi edelleen epävarmoja silmäyksiä miehen suuntaan.
”En sitä epäillytkään”, Taiji hymyili ja housujen pudotessa kahahtaen lattialle mies kääntyi silmät palavan tummina kitaristin puoleen. ”Sitten voisitkin kääntyä ympäri.”

Ensin Pata kieltäytyi ymmärtämästä Taijin sanoja. Hän nosti katseensa mieheen kasvot ilmeettöminä ja toivoi kuulleensa väärin. Lopulta hän sisäisti basistin suoran ilmaisun ja vakavoitui jos mahdollista entisestään. Viimeistään silloin Pata ymmärsi, ettei ollut läheskään niin humalassa kuin olisi toivonut. Muuten hän olisi ollut nykyistä suostuvaisempi ja vapaampi estoista, joita hän nyt huomasi kantavansa. Hän tiesi mitä basisti aikoi eikä ollut varma, oliko hän halukas toteuttamaan hänelle juuri langetettua roolia. Mutta hän muisti antaneensa suostumuksensa, varttitunti sitten, puoli tuntia sitten, hän ei osannut sanoa varmasti. Kaikki vaikutti sumealta ja epätodelliselta ja kyseisen myöntymisen antaminen olisi voinut Patasta tapahtua puoli elämää sitten. Mutta lupaus oli lupaus ja vaikka hänellä olisikin ollut varaa sen purkamiseen, ei hän pohjimmiltaan ollut halukas siihen. Pelko ja himo sekoittuivat hänen mielessään alati kasvavaksi vyyhdeksi, jonka selvittämiseen hänellä ei ollut voimia. Hän oli kuin umpikujassa.

Patan epäröinti ei jäänyt Taijilta huomaamatta ja miestä tukeakseen basisti loihti kasvoilleen itsevarmuutta huokuvan, lähes omahyväisen virneen.

”Älä huoli. Pidän sinusta kyllä hyvää huolta”, mies vakuutti laskien kätensä kömpelösti kitaristin reidelle. Jokin Taijin sanoissa - tai ehkä karkeassa kosketuksessa - sai Patan rentoutumaan ja hänen mieltään rasittavan vyyhden kiertymään auki hitusen verran. Eivät ne hänen epävarmuuttaan täysin poistaneet, mutta ne muistuttivat häntä asiasta, jota hän ei olisi saanut unohtaa missään vaiheessa. Hän tiesi voivansa luottaa Taijiin.

”Lohduttava kuulla…” Pata mutisi itsekseen. Hän pysyi sijoillaan vielä hetken, kunnes syvään henkeä vetäen totteli nuoremman käskyä ja kääntyi sängylle vatsalleen. Lähes saman tien hän tunsi miehen painon selässään.
”Lupaan, että tulet nauttimaan tästä”, Taiji kehräsi hänen korvaansa ja kuin sanojensa vakuudeksi taputti Pataa kannustavasti takapuolelle.

Pata sulki silmänsä ja toivoi miehen olevan oikeassa. Hän ei vieläkään täysin tiennyt, miksi oli lopultakaan taipunut niin helposti basistin sanojen alla. Taiji ei ollut painostanut häntä missään välissä tai pakottanut sen puoleen, mutta olisiko siihen ollut tarvettakaan? Miehellä oli vaikutusvaltaa, Pata tiesi sen, ja miehen tapa suostutella häntä oli jo itsessään taidetta. Taiji oli antanut hänelle useammankin mahdollisuuden perääntyä, mutta halu ja uteliaisuus sykkivät kieltäytymistä voimakkaampina hänen veressään. Hän oli tilanteessa vapaasta tahdostaan. Siltikään Pata ei voinut olla miettimättä, mihin oli itsensä lopultakaan asettanut.

Pata hengitti raskaasti ja tunsi sydämensä hakkaavan villinä vasemmassa rinnassaan. Hänen hermostuneisuutensa taisi olla helposti pääteltävissä, sillä seuraavaksi hän tunsi karheiden sormien löytävän niskansa iholle. Sormet hieroivat jännittyneitä lihaksia aikansa, kunnes vapautunut henkäisy löysi tiensä kitaristin raotettujen huulien välistä. Kädet jatkoivat hiljalleen matkaansa alemmaksi, hartioille, kyljille, alaselälle. Hellät eleet hämmensivät Pataa. Hän oli uskonut kaiken tapahtuvan minuuteissa, puhtaan himon ohjaavan basistin tekoja, mutta hän oli erehtynyt täysin. Hämmentynyt hän oli yhtä kaikki, mutta näin hän ainakin tunsi itsensä muuksikin kuin pelkäksi nautinnon välikappaleeksi.

Alkanut rentous katosi saman tien, kun hän tunsi ensimmäisen kostean sormen löytävän sisälleen. Pata jännittyi ja äännähti yllättyneenä tyynyä käsissään puristaen. Jos basisti oli ajatellut tekevänsä tilanteesta hänelle siedettävämmän yllätysliikkeellään, oli tämä arvioinut taitonsa hieman liian korkealle. Sillä hetkellä Pata ei voinut kuin pohtia, miten voisi tuntea kyseisessä tilanteessa minkäänlaista nautintoa.

Toisen sormen myötä pienoinen kipu liittyi epämukavuuden seuraksi, mutta Pata ei antanut tämän näkyä ulospäin. Hän ei halunnut Taijin lukevan tuskaa hänen eleistään tai miehen pitävän häntä heikompana kuin mitä hän todellisuudessa oli. Taiji oli kuitenkin yllättävän hellä työssään, mies ei todella tainnut tähdätä vain omaan nautintoonsa. Pata oli aidosti tyytyväinen sormien sisällään kuuluvan Taijille. Hän tiesi, että jonkun toisen kanssa hänestä ja hänen nautinnostaan ei olisi välttämättä välitetty tuon taivaallista. Basisti taisi sittenkin tietää, mitä teki.

Pata sai tästä havainnollistavan esimerkin, sillä seuraavaksi hän tunsi Taijin sormien tavoittavan hänen sisällään jotakin, jolle hänellä ei ollut nimeä. Kitaristi joutui huokaisemaan nautinnon ryöpytessä häneen tulisena täytenä vastakohtana sen aikaansaaneen kosketuksen keveydelle. Taiji käytti kitaristin nautintoa hyväkseen vieden sormensa yhä syvemmälle aina välillä kyseistä mielihyvän pistettä hyväillen. Estoitta Pata vaikersi nautintonsa ainoan todistajansa kuultavaksi. Hän alkoi ymmärtää hetki hetkeltä paremmin, mitä basisti oli itsevarmuutta huokuvilla sanoillaan tarkoittanut.

Orastava nautinto vaihtui hämmennykseen ja pettymykseen, kun Pata tunsi Taijin vetävän sormet hänen sisältään. Pettymys oli vain väliaikaista, sillä pian hän tunsi basistin syljellä kostutetun erektion painautuvan pakaroidensa väliin. Pata jännittyi vaistomaisesti, mutta yritti rentoutua Taijin tyynnyttelevien suudelmien alla.

”Oletko valmis?” basistin hengästynyt ääni tiedusteli. Olisiko hän koskaan valmis tähän? Pata ei uskonut siihen. Kysymys oli herättänyt hänessä pelon puolen kymmenessä eri muodossa, mutta tästä huolimatta hän huomasi nyökkäävänsä. Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä? Pata puri hampaitaan yhteen Taijin asetellessa itseään hetken parempaan asentoon, kunnes mies alkoi hitaasti työntyä hänen sisälleen.

Pata oli luvannut itselleen olla tuomatta mahdollista kipua mitenkään julki, mutta hän huomasi teon saman tien mahdottomaksi. Hänen olisi pitänyt osata varautua kipuun jo pelkkä basistin koko huomioon ottaen, mutta siltikin se yllätti hänet voimakkuudellaan. Huone täyttyi hänen kirosanoistaan ja vaikeroinnistaan, kunnes hän lopulta älysi purra hampaansa tyynynkulmaan. Pakokeinona hän puristi jo valmiiksi suljetut silmänsä yhä tiukemmin kiinni yrittäen löytää tapaa lievittää kehoaan raastavaa kipua, mutta itse tuskan kanssa ei voinut käydä neuvotteluja, ja seuraavaksi Pata tunsikin tuskan valuvan kuumina kyynelinä silmistään. Pata yritti kiemurrella pois Taijin alta, pois kivusta, mutta napakka ote hänen lanteiltaan esti hänen aikeensa. Hetkellinen kauhu, kunnes hän tunsi otteen hivenen heltiävän ja etenevän liikkeen sisällään pysähtyvän. Näkyvästi vapisten Pata irrottautui vapaaehtoisesta suukapulastaan ja veti syvään henkeä.

”Yritä rentoutua”, Taiji pyysi raskaasti huohottaen. Pata olisi voinut nauraa kommentille, ellei olisi ollut liian heikko edes yrittämään. Helppohan basistin oli ottajan asemassaan puhua. Hän kuitenkin ymmärsi miehen olevan oikeassa ja vilpittömän pyynnön olevan miltei ainoita keinoja tehdä tilanteesta siedettävämpi. Pata veti toistamiseen ilmaa keuhkoihinsa ja yritti toden teolla toimia Taijin sanojen mukaisesti.

Pata ei lopultakaan tiennyt, kuinka hyvin oli onnistunut toimimaan Taijin kehotusten mukaisesti, mutta aikansa odoteltuaan basisti vetäytyi aavistuksen hänen sisältään. Mies pysytteli paikoillaan antaen hänelle mahdollisuuden totuttautua tunteeseen eikä Pata osannut olla pienestä eleestä muuta kuin kiitollinen. Taijin liikahtaessa ja alkaessa työntyä edellistä syvemmälle Pata joutui puremaan hampaansa yhteen ja upottamaan sormensa lakanoihin. Kipu väsytti hänen kehoaan eikä paljon puhutusta nautinnosta ollut tietoakaan, mutta tästä huolimatta kitaristin onnistui pitää tuska omana tietonaan. Hän ei vastustellut tai anonut basistia lopettamaan. Hän halusi osoittaa olevansa mies, kestävänsä kivun valituksistaan huolimatta ja antaa kuvan kumppanista, jota arvostaa ja himoita. Tai ehkä - myönsipä hän sitä itselleen tai ei - kaiken takana oli silkka puhdas halu. Hän ei halunnut tuottaa Taijille pettymystä.

Taiji ei ollut kuitenkaan typerä. Mies tiesi mitä kitaristi kävi läpi ja piti siksi liikkeensä hitaina ja lyhyinä, yrittäen saada Patan vartalon tottumaan liikkeidensä alla. Kipu hälveni vähitellen, mutta jätti jälkeensä vain epämukavuuden ja hämmennyksen. Pata tunsi olonsa petetyksi. Tätäkö se oli? Tähänkö Taiji oli hänet suostutellut? Miehen lupaukset olivat olleet pelkkiä tyhjiä puheita. Mutta hän ei syyttänyt tuntemuksistaan - tai niiden puutteesta - basistia, eiköhän tämä ollut tehnyt voitavansa. Ehkä vika oli hänessä, ehkä häntä ei vain ollut tehty nauttimaan seksistä toisen miehen kanssa.

Taiji tunsi Patan jännittyneisyyden ja kun mies havaitsi kitaristin olotilan olevan lähempänä alistuvaa kuin nautinnollista, muutti basisti määrätietoisena asentoaan. Muutama tarkoin valittu työntö, ja hiljaisuuden aura rikkoutui Patan äännähtäessä ensimmäistä kertaa puhtaasta mielihyvästä. Taiji päästi lyhyen, hengästyneen naurahduksen ja kumartui painamaan suudelman kitaristin hikiseen niskaan. Yksipuolinen nautinto ei olisi sopinut millään muotoa basistin ylpeydelle. Suudelmia jakaen Taiji jatkoi kyseisen kohdan hieromista saaden kitaristin allaan vaikertamaan. Tyytyväinen hymy koristi miehen kasvoja: hän oli pitänyt sanansa.

Saatuaan Patan rennoksi Taiji uskaltautui työntymään mieheen varmemmin ja voimakkaammin. Pata huohotti tyynyä vasten, puristi sitä nyrkkiensä sisällä ja vain antoi itsensä toiselle. Tunne oli edelleen erikoinen ja hämmentävä, koko tilanne oli. Ei hän olisi koskaan osannut kuvitellakaan tulevansa vielä joskus olemaan toisen miehen naitavana, painettuna sekaisia lakanoita ja lämmintä vartaloa vasten, mutta vaikka hän ei parhaalla tahdollakaan voinut sanoa tilannetta yhdeksi elämänsä nautinnollisimmaksi, oli asetelmassa jotakin erityisen kiihottavaa.

Taiji ei ollut liian raju tai liian hellä, mies otti minkä halusi, mutta epäitsekkäästi, yrittäen saada Patan nauttimaan itsensä lailla. Kipu ei koskaan lipunut turhan kauas, mutta mielihyvä, jonka Taiji synnytti, oli juuri tarpeeksi sen sivuuttamiseen. Hän tunsi basistin väristyksiä nostattavat liikkeet, kiivaat kosketukset ihollaan, miehen kuuman hengityksen tämän kuiskaillessa hävyttömyyksiä hänen korvanjuureensa. Ja Pata vastasi rohkaisemalla miestä sanoilla, joita turha häveliäisyys ei kaunistanut. Kitaristi ei tiennyt varmasti mitä kielensä pyysi, mutta hän tunsi basistin vastaavan jokaiseen toiveeseensa. Hän oli juopunut Taijista tavalla, johon mikään määrä alkoholia ei olisi pystynyt.

Minuuttien kuluessa Taijin hengitys kävi raskaammaksi ja Pata tiesi mitä odottaa miehen sormien painautuessa syvemmälle hänen hiestä kosteaan ihoonsa. Vielä yksi suudelma löysi niskaan liimautuneiden hiusten sekaan, ennen kuin mies laukesi hampaillaan kitaristin olkaa naarmuttaen. Taiji tasasi tovin hengitystään, kunnes vetäytyi ulos ja rojahti selälleen Patan vierelle. Hiki ja seksi haisivat huoneen raskaassa ilmassa.

Saatuaan itsensä kootuksi Pata kääntyi selälleen ja kohtasi saman tien Taijin raukean katseen. Mies loi hänelle hymyn ja vei toisen kätensä hänen hiuksiinsa. Pata hymyili epävarmasti tietämättä miten vastata nuoremman eleeseen, mutta basisti teki päätöksen hänen puolestaan vetäen hänet suudelmaan kanssaan. Pata vastasi auliisti, mutta halukkuudestaan huolimatta hän tunsi olonsa hivenen pettyneeksi. Hän oli hetken miltei varma, että Taiji oli sittenkin käyttänyt häntä vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen, mutta sai saman tien huomata olleensa väärässä tuntiessaan basistin sormien kiertyvän rennosti hänen miehuutensa ympärille. Pata huokaisi tyytyväisenä ja oikean mielentilan saavutettuaan ei kestänyt kauaakaan, kun hän laukesi nautintonsa Taijin huulia vasten vaikeroiden. Hetken kitaristi ainoastaan tasasi hengitystään vallitsevasta tyydytyksen tunteesta nauttien.

”No, millainen on olo?” Taiji kysyi kätensä huolettomasti lakanoihin pyyhkien.
Kitaristi raotti vaivalloisesti silmiään.
”Jos oletetaan, että pystyn kävelemään vielä huomenna niin kyllä, olen kunnossa”, Pata huokaisi väsyneenä. Taiji naurahti miehen sanoille ja taputti tätä kevyesti päälaelle. Haukotellen basisti käännähti ympäri peittoa ylleen hapuillen, ja pian Pata jo kuuli tasaisen hengityksen viereltään.

Väsymyksestään huolimatta Pata ei pystynyt nukahtamaan suoralta kädeltä. Liian monta kysymystä pyöri kehää hänen suljettujen silmäluomiensa sisäpuolella eikä hän tiennyt, mihin niistä tarttua. Kaikki vain rasitti hänen mieltään yhtenä isona vyyhtenä. Mitä juuri oli tapahtunut, siihen Pata kaikkein kipeimmin kaipasi vastausta. Tietenkin se oli selvää fyysisellä tasolla, mutta miten äskeinen tulisi vaikuttamaan kaikkeen muuhun? Miten hän voisi kohdata Taijin huomenaamulla? Katuisiko basisti heidän yhteistä yötään? Löytäisikö hän edes Taijia aamulla viereltään? Entä mitä hän itse halusi tai ajatteli? Pata huokaisi: vasta aamulla hän tietäisi mitkä teot, sanat ja päätökset osoittautuisivat vääriksi ja pettymystä tuottaviksi.

~*~

Aamulla herätessään Pata havahtui ensimmäiseksi vartalon lämpöön omaansa vasten. Ensin kitaristi päätteli Kotaron ja Kotetsun käpertyneen hänen viereensä tavallistakin tiiviimmin, mutta havahtuessaan hetkeen hän käsitti monenkin asian poikkeavan totutusta. Kitaristi avasi hitaasti silmänsä, mutta joutui sulkemaan ne saman tien. Valo otti kipeästi silmiin, mutta varoittamatta mieleen löytänyt eilisen yön muisto oli tätäkin suurempi syy hänen haluunsa jäädä peiton alle koko loppupäiväksi. Päässä jyskytti, hän tunsi olonsa harvinaisen lämpimäksi ja tukalaksi eikä hänen oloaan parantanut kuivuneen veren ja sperman tahmeus sisäreisillä. Mutta tehty mikä tehty ja vaikkei katumus hänen mieltään rasittanutkaan, ei se liiemmin tuonut helpotusta tilanteeseen. Alistuneesti Pata avasi silmänsä toistamiseen ja huomasi näkökentässään käsivarteen tatuoidun lohikäärmeen. Asiayhteyden tajuttuaan hän sulki jälleen silmänsä vaikeroiden puoliääneen: olikin erinomainen aamu herätä bändin basistin kainalosta.

Pata yritti kehitellä keinoja, joilla päästä mahdollisimman helposti ja huomaamattomasti basistin otteesta. Hän ei kuitenkaan päässyt ajatusta pidemmälle, kun hän tunsi Taijin liikahtavan takanaan. Pata jännittyi sydän tuhatta lyöden. Oliko toinen ollut hereillä jo kauankin? Kitaristi yritti teeskennellä nukkuvaa, mutta oli jo paljastunut. Patan täydeksi yllätykseksi Taiji veti hänet lähemmäksi ja painoi suudelman hänen tummien hiustensa sekaan.

”Huomenta, beibi”, Taiji kehräsi hänen korvaansa. Taijin sanat enemmän kuin hämmensivät Pataa ja hänen ensimmäinen olettamuksensa oli, että mies oli edelleen humalassa. Mikä muu kuin hieman liian monen pullollisen kumoaminen olisi saanut miehen käyttäytymään ja puhumaan tavalla, jota Pata olisi kutsunut sanalla siirappinen?

Pata ei uskonut, että hänellä oli enää mitään menetettävää ja kääntyi näin basistin suureksi iloksi selälleen. Hän tutki miehen kasvoja osaamatta vastata mitään tämän sanoihin. Pata helpottui kun vaikutti siltä, ettei Taiji ollut ainakaan turhan järkyttynyt löydettyään itsensä aamulla hänen sängystään. Se teki asioista helpomman puhua. Ongelmana oli vain se, ettei hän tiennyt mistä aloittaa tai millä sanoin. Taiji helpotti hänen tuskaansa jatkamalla yksinpuheluaan.

”Mukava ilta, eikö?” Basistin ääni oli silkkaa hyväntuulisuutta. Mies ei näyttänyt huomaavan mitään erikoista hänen käytöksessään.
”Yllättävä, sanoisin. Eikä aamu poikkea siitä lainkaan.” Taiji naurahti hamuten Patan huulia omiaan vasten.
”No, jos ilmaiset asian noin, niin…”

Mies ei koskaan saanut lausettaan loppuun, kun viereisellä pöydällä seisova puhelin pirahti soimaan. Pata käytti tilaisuutta hyväkseen ja rimpuili tiensä vapaaksi basistin otteesta sängyn reunalle istahtaen. Teko varmisti hänet karvaasti siitä, että hän tarvitsi kipeästi särkylääkettä muuhunkin kuin vain päänsä jomotukseen. Hammasta purren kitaristi nappasi luurin ylös.

”Tomoaki Ishizuka puhelimessa”, Pata vastasi haukotellen.
”Hei, Pata, Toshi tässä. En kai herättänyt sinua?”
”Et, et, olin jo hereillä.”
”Kuulostat väsyneeltä. Rankka ilta, vai?” Toshi naurahti.
”Ainakin unohtumaton”, Pata totesi kääntäen katseensa syyttävästi Taijin suuntaan. Basisti hymyili hänelle syyttömän hymyä, kunnes raukeasti venytellen nousi istualleen. Kitaristi tunsi äkkinäistä tarvetta keskittyä käsillä olevaan puheluun ja käänsi katseensa kiireesti pois. Toshi naurahti toisessa päässä.

”Kuulostaa hyvältä. Ei mutta, oli minulla asiaakin. Yoshiki pyysi ilmoittamaan, että pidämme harjoitukset tänään.”
”Tänään?” Pata henkäisi yllättyneenä, muttei ainoastaan Toshin sanojen johdosta. Taiji kun oli salakavalasti kiertänyt kätensä pahaa-aavistamattoman kitaristin ympärille ja jakeli paraikaa suudelmia miehen kaulalle. Pata sulki silmänsä mielessään kiroten: minkä takia hän oli näin suostuvainen Taijin kosketuksille?

”Tiedän kyllä, että tänään piti olla vapaata. Mutta tiedäthän sinä Yoshikin. Hän haluaisi aloittaa heti, mutta saat tunnin armonaikaa löytää paikalle.”
”Kai minun on sinne sitten raahauduttava”, Pata huokaisi yrittäen pitää äänensä vakaana Taijin löydettyä näykkimään hänen korvalehteään. Toshi pysyi hetken vaiti, kunnes jatkoi.
”Onko Taiji siellä?” Pata jännittyi vokalistin sanojen myötä. Hän tiesi Taijinkin kuulleen kysymyksen, mutta basisti vain virnisti suudelmia kitaristin leukalinjalle jaellen.
”M-mitä? Ei tietenkään!” Pata takelteli hermostuneena. Ei kai Toshi ollut aavistanut mitään? Hän ei ollut täysin varma, miten se olisi ollut käytännössä edes mahdollista, mutta pelko sivuutti järjen äänen hänen mielessään.
”Eikö?” Toshi kysyi hämmentyneenä. ”Luulin, että hänen piti tulla juomaan luoksesi. Minäkin olisin ottanut kutsun mielelläni vastaan, mutta Yoshikilla oli jo muita suunnitelmia. Ajattelin, jos Taiji olisi jäänyt sinne yöksi.”
”Ah, niin, tietenkin! Kyllä hän on täällä, mutta hän taitaa nukkua vielä”, Pata valehteli parhaan kykynsä mukaan mulkaisten basistia varoittavasti. Toshi oli jälleen hetken vaiti.
”…Oletko varma?” Pata häkeltyi ja huomasi seuraavaksi takeltelevansa jotakin myöntäväksi luokiteltavaa miehen kuultavaksi. Vapaalla kädellään hän yritti tuuppia Taijia kauemmaksi itsestään. Hirveä riesa, Pata huomasi ajattelevansa, muttei osannut varmuudella sanoa, kumpi miehistä oli hänen sanattoman harmistuksensa kohteena.

”No, oli miten oli, uskon sinun ilmoittavan Taijille. Pyydä häntä nousemaan vierestäsi, jottei Yoshikin vain tarvitse suuttua kenellekään.” Puhelun toisesta päästä kuului hiljaisia vastaväittelyn ääniä, jotka saivat Toshin naurahtamaan. ”Niin minäkin sinua. Mutta onko sinulla varaa arvostella kenenkään nukkumisjärjestelyjä, hm? Sitähän minäkin.” Häkeltyneenä Pata kuunteli Toshin väittelyä linjan toisessa päässä, kunnes vokalisti kääntyi jälleen hänen puoleensa.
”Mutta nyt minun täytyy lopettaa. Muuten voi olla, ettei bändillä ole kohta enää vokalistia”, Toshi kuului hymyilevän lotkauttamatta korvaansakaan sanojensa herättämälle vasteelle seuralaisessaan. Toshin hyvästeltyään kitaristi laski luurin paikalleen syvän hämmennyksen vallassa. Hänestä tuntui vahvasti siltä, että häneltä oli juuri mennyt ohi jotakin hyvin tähdellistä.

”Vai että harjoitukset. Niin Yoshikin tapaista”, Taiji tuhahti. ”Eikä herra edes vaivautunut ilmoittamaan asiasta henkilök…”
”Mistä hän tiesi, että nukuit kanssani?” Pata keskeytti basistin ajatuksensa sanoiksi pukien, mutta tajusi sitten itsekin kysymyksensä turhaksi. Eiköhän vastaus ollut selvä ilmankin. Basisti kohautti olkiaan.
”Toshi on fiksu mies”, Taiji totesi huolettomasti, mutta huomatessaan Patan huolestuneen ilmeen hän yritti rauhoitella miestä. ”Näh, älä huoli. Eiköhän hän osaa pitää asian itsellään.”
”Toivotaan niin…” Pata huokaisi ja toivoi todella, ettei Toshi tekisi jonkinlaista poikkeusta Yoshikin kohdalla.
”Kuulehan”, Taiji totesi kasvot kirkastuen. ”Mitä jos unohdetaan koko juttu ja sen sijaan tekisin sinulle aamiaista? Olen siinä melko haka.”

Pata myhähti Taijille hajamielisesti, vaikkei ollut ajatuksiinsa vaipuneena rekisteröinyt miehen sanoista ainuttakaan. Kitaristi huokaisi itsekseen: hän olisi ollut enemmän kuin tyytyväinen päivästä ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa, mutta se taisi olla tässä bändissä turha toivo. Hän olisi halunnut selvittää mielessään edellisen yön tapahtumia ja suhdettaan Taijiin, ehkä myös puhua asiasta basistin kanssa. Mutta ei hän tiennyt mitä olisi sanonut, ehkei mies edes halunnut puhua hänen kanssaan yhtään mistään. Basistia asia ei tuntunut suuremmin häiritsevän, mutta Pataa sitten senkin edestä.

Mieli mustana Pata nousi seisaalleen ja joutui saman tien myöntämään, ettei ollut parhaassa soittokunnossa. Ehkä hän voisi soittaa Yoshikille ja väittää sairastuneensa lyhyellä varoitusajalla. Se taitaisi kyllä vain lisätä Toshin jo muutenkin turhan vahvoja epäilyjä. Mutta kumpi oli loppujen lopuksi helpompaa: ottaa Yoshikin mahdolliset haukut vastaan ja onnistua tekosyiden varjolla välttelemään erästä tiettyä basistia vai jäädä yksinään kotiin ja pyöritellä mielessään yön tapahtumia, niiden synnyttäjää ja kysymyksiä, joihin hän ei tulisi löytämään vastauksia yksinään. Päätös oli lopulta yllättävän helppo tehdä.

”Menen suihkuun”, Pata mutisi saatuaan Taijilta kysyvän katseen osakseen. Mies näytti rentoutuvan hänen sanojensa myötä ja tyytyväisesti hymyillen kävi sängylle pitkäkseen kätensä niskan taakse kiertäen. Pata jäi tuijottamaan miestä hieman liian pitkäksi aikaa. Mies oli luvattoman komean näköinen maatessaan hänen sängyllään itsevarmana omistajan elkein. Näytti melkein siltä kuin Taiji olisi aina tottunut heräämään hänen vierestään. Hetkeen Pata ei nähnyt ajatuksessa mitään väärää, kunnes hän pelästyneenä pudisti kyseiset ajatukset nopeasti mielestään. Hänellä ei ollut koskaan ollut taipumusta unelmointiin, miksi nytkään? Taiji herätti hänessä vaarallisia ajatuksia.

”Hei, beibi”, Taiji vihelsi saaden Patan hereille ajatuksistaan. Hän hätkähti ja ansaitsi virnistyksen basistilta, jolta ei ollut jäänyt kitaristin häpeilemättömät katseet huomaamatta. ”Ethän viivy kauaa? Aika kun voi käydä yksin kovin pitkäksi…”

Silloin Pata tiesi, ettei viime yön tapahtumia ollutkaan niin helppo haudata tai unohtaa kuin hän oli olettanut. Ne sitoivat hänet uudella tavalla Taijiin, mutta jostakin syystä ajatus ei tuntunutkaan niin ahdistavalta kuin olisi uskonut. Pata hämmästeli ajatustensa ja tunteidensa ristiriitaisuutta. Sillä kyllähän hän tiesi, ettei tulisi enää toistamiseen jakamaan sänkyään bändin basistin kanssa, eihän viime yö ollut perustunut kuin erehdykseen ja sumentuneeseen harkintakykyyn. Eihän?
Viimeksi muokannut Kuunkajo päivämäärä Pe Huhti 01, 2016 10:20 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

    1 tykkää.
Avatar
Kuunkajo
Vuoden PG
 
Viestit: 48
Liittynyt: Su Joulu 30, 2012 4:34 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Smoke 'N' Whiskey (Pata/Taiji, NC-17, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Larjus » La Heinä 05, 2014 10:55 am

Uuuh, tämähän paljastui aivan erilaiseksi ficiksi kuin mä oletin :D Jotenki kelasin saavani jotain übersmuttia PWP:tä, mutta tää oli jotenki juonellisempi ja aistikkaampi! En kyllä lainkaan valita, koska vaikka semmosta kiihkeetä seksiä seksin perään onkin miellyttävä lukea, niin mä tykkään lukea jopa enemmän vähän syvällisempää kuvailua ja hahmojen mielentiloja. Tai silleen. Toivottavasti ymmärrät, mitä mä yritän ajaa takaa! Tykkään sun kirjoitustavasta ja kuvailusta.

Varjot sulautuivat verkalleen toisiinsa alkuillan syvetessä yöksi ja toivat muassaan raukeuden ja hiljaisuuden auran,

Jos nyt sanatason tarkastelulle mennään (niin kuin mennäänkin), mä tykkäsin ihan sikana siitä, että käytit sanaa "muassaan". Moni muu (minä ainakin) olisi käyttänyt tuossa kohdassa sanana "mukanaan", minkä vuoksi toi pomppaskin mun silmiin. Varsin hyvällä tavalla, musta on aina kiva bongailla tekstistä vähän harvinaisemmin käytettyjä sanoja. Itsekin käytän niitä joskus.
Tuolla tais olla jotain muitaki kohtia, joissa olit käyttänyt mun mielestä jotain extra-hienoa sanaa, mutta en nyt löytänyt niitä :D

”Hei, beibi”,

Tämä huomio nyt ei varsin syvällisesti liity ficiin mitenkään, MUTTA ku mä luin tän, mulle tuli mieleen yksi Fallout 3:n NPC, joka sanoo pelaajahahmolle ihan samaa. Se on nainen ja jotenki automaattisesti kuvittelin kyseisesn lainin sillä äänellä ja... repesin XD Ajatus Taijista puhumassa flirttailevasti NAISEN ÄÄNELLÄ hajotti mut ihan kybällä :''D

Mut siis joo, tää fici oli kivan erilainen verrattuna mun odotuksiin. Toki ne posket kuumeni kivasti ja virne kasvoilla syveni tätä lukiessa, vaikkei tää ehkä niin likaista ollut kuin mä eka aattelin. Tässä nimittäin oli tunnetta mukana! Eikä vaan semmosta päättömän intohimon ja kiihotuksen tunnetta, vaan myös epävarmuutta, välittämistä ja kaikkea sellaista herkempää ja kauniimpaa. Kai ne sitten puhdisti vähän tätä, tai silleen.
Mun mielestä sä olit keksinyt hauskasti tuon, miten Taiji ja Pata päätyivät toistensa kimppuun. Heti kun luin, että se viski kasteli paidan ja imeytyi kankaan läpi iholle, huusin mielessäni "nuole se pois!" :D Ja kivahan se oli, että niin pääsi käymään. Olisin pettynyt (ja vähän yllättynytkin) jos jotain muuta oliskin tapahtunut, koska toi kohta suorastaan kiljui mahan nuolemista.

Haha, tuo loppu oli jotenki hauska, kun Toshi soitti ja käski Pataa ja Taijia raahaamaan perseensä harjoituksiin :D Vähän jäi muakin epäilyttämään tuo, että Toshi ymmärsi Taijin jääneen yöksi. Mites se silleen? Vai hei, oliks tää jotenki järjestetty juttu sen, Yoshikin ja Hiden osalta? En kyllä tiedä, millasia teorioita sä oot tähän päättänyt, mutta jos mä teorioin vähän omianikin? :D Toki Toshilla ja Yoshikilla oli varmaan enemmän tai vähemmän omaa kivaa, mutta oliko niilläkin toinen päämäärä saada Pata ja Taiji viettämään aikaa kahdestaan? Okei, ei välttämättä, koska tää kuulostaa ihan jo yli-innokkaan fanitytön fantasioilta XD Mutta oli totuus mikä tahansa, mulla oli hauskaa tätä lukiessa :D Täytyneekin varmaan tutustua muihin sun tuotoksiin tarkemmin, jos sieltä vaikka löytäis lisää mukavia lukukokemuksia :3
その時の 気分で
ポーランドルール発動だしー
「ずっと俺のターン!」

    2 tykkää.
Avatar
Larjus
Teknikko
 
Viestit: 245
Liittynyt: La Syys 12, 2009 10:05 am
Paikkakunta: stadi.

Re: Smoke 'N' Whiskey (Pata/Taiji, NC-17, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Kuunkajo » To Heinä 10, 2014 9:29 pm

Larjus: En todellakaan odottanut tämän saavan kommentteja ja vieläpä näin nopeasti :D Olen siis iloisesti yllättynyt kommentistasi.

On aina kiva kuulla, että joku kehuu kirjoitustyyliänikin aina välillä. Tiedän, että siinä on paljon parannettavaa ja liian pitkistä lauseista pitäisi ainakin päästä eroon, joten kiva kuulla asiasta kerrankin näin päin :D

Jep, tämä ei ole mikään superlikainen tarina enkä tätä sellaiseksi tainnut koskaan tarkoittaakaan. Hetken jopa taisin miettiä, olisiko tämän ikärajaa pitänyt laskea yhdellä asteikolla, mutta päätin sitten kuitenkin mennä alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Hienoa, että tämä ei kuitenkaan tuottanut pettymystä vaikkei tämä aivan sellainen ficci ollutkaan kuin alun perin luulit. Kyllähän seksistä tulee kirjoitettua ihan sen itsensä takia, mutta itse ainakin tykkään ujuttaa mukaan myös jonkinlaista juonentynkää. En edes tiedä, osaisinko kirjoittaa mistään tunteettomasta panemisesta. Taidan olla liian romantikko siihen.

Kiva, jos lopun puhelinkeskustelu miellytti :D Ainakin sitä oli hauska kirjoittaa. Usein tiedän ficeistäni hyvinkin paljon asioita, jotka jätän itse tarinassa kertomatta, mutta nyt on pakko sanoa, etten itsekään tiedä syytä Toshin äkilliseen älynvälähdykseen. Ehkä Toshi vain osasi ynnätä oikeita asioita yhteen mielessään? En todellakaan osaa sanoa ^^'' Mutta no, ainakin tietämättömyyteni jättää tilaa erilaisille teorioille, ellei muuta.

Kiitos vielä kerran kommentistasi! Olen otettu, jos löydät tämän myötä vielä muidenkin ficcieni pariin ^^

Avatar
Kuunkajo
Vuoden PG
 
Viestit: 48
Liittynyt: Su Joulu 30, 2012 4:34 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron