Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&K]

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Joulu 01, 2013 1:14 pm

Osa 21.

“Täytyy kyllä sanoa, etten kovin usein halua käydä Hindu kushissa”, Ishikawa henkäisi nojautuessaan tyylikkäästi tummansinisillä väreillä sisustetussa koneessa mustaan nojatuolin näköiseen penkkiin.
“Mutta nyt voin keskittyä jälleen tärkeisiin asioihin.”
“Eikös tämäkin ollut tärkeätä?” Hide-zou huomautti hakiessaan ohjaamon vieressä olevasta keittiöntapaisesta itselleen kupillisen teetä rauhoittaakseen hermonsa.
“Eikö sinun ja muiden henkien säilyttäminen muka ole tärkeätä? Sitähän varten lähdimme Hindu kushiin ja hankimme uusia miehiä.”
Voisi luulla, että nuo sanat olisivat olleet merkityksettömät, mutta niin ei ollut. Punahiuksinen ja irokeesipäinen, jotka istuivat pidemmänpuoleisella mustalla sohvalla, vilkaisivat toisiaan ja sitten ruskeahiuksista pukumiestä, kunnes käänsivät katseensa takaisin yakuzaan. Nyt heillä oli parempi käsitys siitä, mitä heiltä odotettiin: vartiointia, eli heitä ei todennäköisesti lähetettäisi kovinkaan helposti pois herransa luota tappamaan ketään.
“Olet oikeassa, mutta minä ajattelin nyt aivan muuta”, mustatukkainen alkoi hymyillä pirullisesti, jolloin alaisensa katsoivat tähän odottavasti.
“Tuskin maltan odottaa, että näen Klahan ilmeen!” rikollisjärjestön johtaja henkäisi samassa intohimoisen riemukkaiden pilkkeiden syttyessä sielunpeiliinsä.
“Haluan nähdä hänen ilmeensä, kun ilmestyn Kiotoon Közin ja K:n kanssa ja sanon, että nämä ovat miehet, joista mokoma kitupiikki ei suostunut maksamaan!”

“Pidä huoli, että sinulla on kamera mukana!” Ruiza hihkaisi samassa saaden kannatusta.
“Se ilme on varmasti niin upea, että siitä voisi kehittää vaikkapa valtavan taulun!”
“Tatsurou saattaisi haluta sen taustakuvakseen tietokoneelleen”, aiemmin Hydeksi kutsuttu huomautti matalasti naurahtaen, jolloin muutamat miehet huudahtivat haluavansa kopiot.
“Vaikka Klahan järkyttäminen olisikin tärkeätä, niin sinulle kuin mafialle, se ei ole listamme kärjessä”, teräväpiirteinen puisteli päätään ja joi hiukan teetään.
Jokin voimakasleukaisen ilmeessä kertoi henkivartijoille, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun toinen joutui keskelle kummallista keskustelua.
“Niin, meidän on myös käytävä vierailemassa Shinyan ja Exo-chikan luona!” mustatukkainen hihkaisi pirteästi.

Ruskeahiuksisen liikkeet pysähtyivät täysin. Teekuppi jäi tämän huulien väliin, kun Hide-zou jäi seisomaan paikoilleen, kuin olisi miettinyt kuuliko oikein, tai kenties toivonut, että oli kuullut väärin. Jokin jäykässä, kivettyneessä olemuksessa, joka piilotti sisäänsä ärsyyntymisen ja kiukun, vihjasi hujopeille, että kyseessä oli jälkimmäinen.
“Loistavaa, tehdään kiertue he-” vaaleahiuksinen aloitti, mutta samassa ruskeankellertäväsilmäinen laski teekuppinsa rintakehänsä korkeudelle ja kääntyi mafiapomon puoleen.
“Tuon oli parasta olla vitsi, tai saat luvan nukkua sohvalla”, voimakasleukainen ilmoitti kuuluvalla äänellä vaientaen koko koneen samassa.
Jopa pantterimainen sulki suunsa ja hymynsä katosi uhkauksesta, joka tuntui valkokasvoisen mielestä kummalliselta eikä yksin hänestä. Miten tuo mies pystyi tuolla tavalla komentamaan, jopa uhkailemaan johtajaansa, joka oli Kuro Kagen jäsen ja vielä Ishikawa?
“Minä en mene Yokohamaan ilman raskaita syitä eikä tuo ole riittävän raskas!” teräväpiirteisen sormet puristivat tiukasti teekuppia, kuin olisivat yrittäneet murskata sen.

Se sai Közin vetämään henkeä ja tuijottamaan jäykistyneenä, kauhusta jähmettyneenä astiaa, joka oli kovassa puristuksessa. K:kin huomasi asian ja jäi tuijottamaan kuppia, vaikka laskikin rauhoittavan rohkaisevasti kätensä nuorempansa jalalle. Kädestä kuitenkin välittyi huoli. Vaikka he olivatkin saaneet punahiuksisen fobian pysymään aisoissa, ei kumpikaan osannut olla varma, toisiko muuttunut ympäristö takapakkeja. Eivät he tienneet, miten tuollaisia kauhutiloja oikeasti hoidettiin. Siksi valkokasvoinen vapisikin vaatteidensa alla tuijottaen valkoista teekuppia. Älä vain hajoa, älä vain hajoa!
“Hide-zou, älä nyt hermostu”, Ruiza nousi seisomaan ja siirtyi ruskeahiuksisen vierelle kietoen kätensä toisen ympärille.
“Ihan turhaan hermoilet Exo-chikaa!”
“Sinäkin hermoilisit, jos hän yrittäisi iskeä sinua!” Hide-zou huomautti terävästi itseään lyhyemmälle.
“Totta, nyt kun ilmaiset asian noin”, nahkatakkinen henkäisi samassa alkaen nojailla tummempaansa vasten.
“Sen noidan lähellä erektionkin saaminen on vaikeata, saatikka sitten joutua tämän iskemäksi”, pieni epätoivoinen irvistys hiipi tämän huulille.
“Jos sinun on ajateltava asiaa noin, jotta ymmärtäisit minua, kai minun on siihen tyydyttävä”, teräväpiirteinen huokaisi raskaasti ja otteensa hellitti hiukan kupin ympäriltä.
Se sai Közin tiheästi lyövän sydämen rauhoittumaan ja hänet vilkaisemaan helpottunutta pariaan, joka katsahti takaisin. Heidän olisi tehtävä kaikkensa, että salaisuutensa pysyisi turvassa.

“En siltikään suostu menemään Yokohamaan”, ruskeahiuksisen ääni sai kaksimetriset keskittymään keskusteluun.
Heidän olisi kerättävä kaikki mahdollinen tieto, koska ilmeisesti eivät saisi ihan heti tietää, mitä tulisi tapahtumaan.
“Mutta Hide-zou, sinä unohdit, ettei mustaleski pysty tekemään sinulle mitään. Sinulla on nimittäin jotain, mitä minulla ei ole”, Ruiza naurahti samassa ja tökkäsi sormellaan leikkisästi nojaamansa miehen poskea.
“Sinulla on Asagi, joka ei anna sen lutkan koskea sinuun.”
“Ei edes pitkällä tikulla”, Ishikawa hymyili merkitsevästi ja taputti kevyesti oikeanpuoleista käsinojaansa.
Hide-zou irrottautui samassa vaaleahiuksesta, joka ei ehtinyt reagoida tukensa äkilliseen katoamiseen, vaan huojahti voimakkaasti näyttäen kaatuvan.
Hindu kushin miehet värähtivät ja heidän lihaksensa jännittyivät valmiudesta toimintaan. Kumpikin tiesi, että pystyisivät helposti yksinään syöksähtämään nahkatakkisen avuksi ja estää tätä kaatumasta, mutta kumpikaan ei noussut ylös. Eivät he saaneet omatoimisesti toimia, eihän?

Joukon lyhin mies nousi kuin sähköiskusta ylös tuoliltaan ja syöksähti liikkeelle. Tämän liikkeet olivat sulavat, harjaantuneet ja jatkuivat esteettömästi toistensa perään. Ruskeatukkainen kumartui hiukan alaspäin ja kätensä kaartuivat pehmeästi, kun tämä tarttui lujasti mafiatoveristaan kiinni pysäyttäen toisen kaatumisen ja jäi suorastaan ritarilliseen asentoon.
“Hienoa, Hyde”, pantterimainen henkäisi ja taputti teräväpiirteisen kanssa, jolloin lentokoneessa kajahtivat lujat hurraahuudot.
“Taitavaa toimintaa, kuten aina.”
“Kiitos, Asagi”, Hyde katsahti johtajaansa ja tämän käsinojalle sirosti istuutuvaa miestä, ennen kuin käänsi katseensa Ruizaan.
“Se oli todella nopea syöksähdys”, vaaleahiuksinen henkäisi samassa, kuin olisi ollut huolissaan oleva neito.
“Toivottavasti et kärsi siitä makuuhuoneen puolella.”

Lyhyin katsoi täysin hiljaa, aivan totisena käsissään olevaa, joka katsoi viattomasti takaisin. Kukaan ei sanonut mitään, vaan kaikkien katseet olivat kaksikossa, jotka tuntuivat jäätyneen paikalle, tai ainakin pitelijä oli jähmettynyt asentoonsa. Lentokone oli kuitenkin lämmin, joten eivät nämä kauaa voineet pysyä paikoilleen. Hetken päästä Hyde sulki silmänsä, huokaisi sisällään ja päästi samassa irti nahkatakkisesta. Ruiza rojahti kovalla metelillä lattialle, mutta siitä toinen ei välittänyt, vaan suoristautui ja siirtyi takaisin paikalleen istuutuen alas.
“Hyde, minä olen vain huolissani seksielämästäsi!” vaalein huudahti närkästyneenä lujalla äänellä.
“Ihan turhaa, seksielämäni voi mitä parhaiten”, lyhyin loi terävän katseen lattialla makaavaan.
“Vielä paremmin, jos pidät nenäsi erossa siitä.”
“Vainko nenäni? Se on helppoa, koska nenällä harvemmin harrastetaan seksiä!”
“Pysy vain kokonaan loitolla.”
“Mitä siellä oikein tapahtui?” ohjaamon ovi aukesi ja synkkäkasvoinen kurkisti tyrmistyneenä sisälle.
“Aikovatko Hyde ja Ruiza naida teidän silmienne edessä, kun minä joudun keskittymään lentämiseen?!”

“Kukaan ei nai ketään, Atsushi, joten keskity vain koneen ohjaamiseen“, Hide-zou kääntyi puhuneen puoleen, mutta katsoi sitten terävästi vaaleahiuksista lattialla.
“Ruiza, nouse ylös ja istu tuolille. Meillä on tässä muutakin mietittävää.”
“Hide-zou, miksi olet niin vakava?” Ishikawa puuttui puheeseen ja kietoi kätensä teräväpiirteisen vartalon ympärille, kun vaaleahiuksinen sovelsi kuulemaansa ja kohottautui istumaan lattialla.
“Meidän pitää juhlia mafiamme vahvistumista!”
“Minä juhlin sitten, kun siihen on aikaa ettekä te muut selvästi halua antaa minulle sitä mahdollisuutta”, ruskeahiuksinen huomautti, vaikkei mitenkään erityisen vihaisena.
Ruskeankellertävissä sielunpeileissä oli pilke, joka kertoi, että kaikki tapahtumat omalla tavallaan huvittivat tätä eikä mies todellisuudessa pitänyt kuulemaansa ilakointia pahana. Voimakasleukaisen mielessä oli vain muut asiat, kuten Közi ja K ymmärsivät, kun tämä käänsi katseensa heihin.

“Niin, Közi ja K, tervetuloa hullujen huoneelle eli Asagin mafiaan, jota kutsutaan usein myös Osakan mafiaksi”, teräväpiirteinen sanoi matalasti, ystävällisen arvokkaalla äänellä.
Tämän suupielet nousivat hiukan ylöspäin, mutta selkeätä hymyä ei kasvoilla voinut nähdä. Ilme oli lähinnä ystävällinen ja arvokas, vaikkakin tarkoituksellisen etäinen. Siinä oli sopivasti vaikutusvaltaa, vaikkei nuori mies sitä itse ilmeisesti tiedostanut, mutta kaksimetriset tunsivat sen. Niin vaikuttuneina kuin osoittaakseen kuuliaisuutensa, punapää ja piilolinssiä käyttävä kumarsivat istualtaan ja nostivat sitten katseensa takaisin puhuneeseen.
“Asagin varmasti tiedättekin”, Hide-zou jatkoi ja viittasi sirosti vieressään nojatuolissa istuvaa todistaen näin, ettei ollut vaihtanut rooleja johtajansa kanssa.
“Ishikawa-sama”, nuorempi hujoppi sanoi yhteen ääneen parinsa kanssa ja kumarsi jälleen.
“Kutsukaa vain Asagiksi”, Ishikawa korjasi samassa terävällä äänellä.
“Sukunimet voi jättää pois eikä tarvitse samatella tai edes sanitella.”

Ilmoitus sai Közin ja K:n räpyttämään muutaman kerran silmiään heidän katsoessaan johtajaansa. Tämä ei halunnut kunnioittavaa puhuttelua? Tämä käski heitä puhumaan kuin vertaiselleen? Miksi? Eihän tämä kuulostanut lainkaan siltä, mitä he olivat kuulleet Ishikawoista ja yakuzoista! Ishikawan suvun pää ei käyttäytynyt, kuten verenhimoisen rikollisjärjestön johtajan kuului! Miksi? Oliko tämä hullun mielen vinksahduksia?

“Asagi ei halua lähimpien miestensä puhuttelevan itseään liian kohteliaasti”, ruskeahiuksinen näki uusien henkivartijoiden hämmennyksen ja päätti selittää asioita.
“Koska tulette olemaan koko ajan hänen seurassaan, hän ei halua kuulla jatkuvaa samattelua tai muutakaan. Asagi ei myöskään halua, että häntä puhutellaan sukunimellä, koska tällöin tulee usein verratuksi vanhempiinsa tai sitten kukaan ei näe häntä yksilönä.”
“Haluaisitko muka itse tulla kutsutuksi sukunimellä ja heti sen jälkeen automaattisesti yhdistetyksi vanhempiisi ilman omaa vaikutusta mihinkään? Kuin kaikki saavutuksesi olisivatkin vanhempiesi aikaansaannoksia eikä sinun?” pantterimainen murahti synkästi.
“En sanonut sitä pahalla, vaan selvensin mielipiteesi uusille alaisillesi”, ruskeankellertäväsilmäinen käänsi katseensa johtajaansa ja kietoi lämpimästi vapaan kätensä toisen hartioiden ympärille.
“Sitä paitsi, minun vanhempani ovat asia erikseen. Heitä ei voi edes verrata sinun vanhempiisi.”
“Totta. Minun vanhempani eivät olisi koskaan pakottaneet sinua muuttamaan jonnekin helvetin Tokioon”, yakuza myönsi samassa ja painoi teräväpiirteisen itseään vasten sellaisella voimalla, että toisen oli otettava tukea mafiapomon olkapäistä, ettei olisi vain mätkähtänyt tämän syliin.

“Eivät niin”, pieni hymy kohosi kasvoille pitkänpuoleisiksi kasvaneiden hiusten suojissa.
Nopeasti Hide-zou käänsi katseensa takaisin Hindu kushin miehiin ja paransi asentoaan käsinojalla, ennen kuin jatkoi.
“Minä olen Oshiro Hide-zou ja olen itsekin alun perin mafian ulkopuolelta. Tällä hetkellä opiskelen lähinnä yliopistossa, mutta autan myös mafiaa.”
“Ai, vain `autat´ mafiaa?” Ruiza huudahti ja purskahti samassa muiden miesten kanssa nauruun.
“Minä käyttäisin jotain ihan toista sanaa, kun kerran olet Asagin oikea käsi ja mafian kakkosmies!”

Kakkosmies? Yksi ainoa sana onnistui selvittämään niin paljon ja samalla avaamaan Közin ja K:n silmät. Nyt he ymmärsivät, miksi ruskeahiuksinen oli lähes jatkuvasti yakuzan vierellä, kantoi rahoja sekä puhui sillä tavalla. Tuollaista käytöstä saattoi odottaa rikollisjärjestön johtajan lisäksi vain mafian toisiksi ylimmältä henkilöltä. Tosin, mysteeriksi jäi yhä, miten tämä saattoi komentaa mustatukkaista sillä tavalla ja uhkailla sohvalla nukkumisella - jos sitä voisi pitää edes uhkauksena, koska ainakin koneen penkit olivat pehmeämmät kuin heidän vuoteensa olivat olleet Hindu kushissa.

“Ja kuin siinä ei olisi vielä tarpeeksi, Hide-zou on myös Asagin rakastaja!” vaalein hyppäsi ylös ja katsoi johtomiehiä.
“Pidän enemmän termistä ‘poikaystävä‘”, kakkosmies huomautti.
“Mitä vikaa rakastajassa muka on?” mustasilmäinen kysyi välittömästi kääntyen rakkaansa puoleen.
“Ei muuten mitään, mutta se antaa hiukan väärän kuvan meistä kahdesta ja on epätasa-arvoinen ilmaus”, Hide-zou kertoi ja vei muutamia mustia hiuksia pois mustien silmien edestä.
“Jos lähtee tuollaiseksi pilkunviilaajaksi ja historiantuntijaksi, sitten rakastaja ei ole kovinkaan tasa-arvoisessa asemassa. Sinä kuitenkin olet minun rakastajani, kuten minäkin olen sinun rakastajasi”, Ishikawan käsi liukui pehmeästi yläpuolellaan olevan pään taakse sormien silittäessä ruskeita hiuksia.
“Ja nyt aion suudella sinua, kun en saanut tuntea huuliasi lainkaan Pakistanin maankamaralla.”
“Aiot vai?” kakkosmiehen huulille nousi ensimmäistä kertaa pirullinen, jopa kieroutunut hymy, kun tämä tarttui yllättäen lujasti rakastaan rinnuksista kiinni ja veti kasvot lähemmäksi omiaan.
“Enpä usko, koska minä ajattelin suudella sinua.”
“Uuu.”
“Hiljaa.”
Teräväpiirteinen painoi huulensa pantterimaisen huulille, kummankin suudellessa toisiaan mitä intohimoisemmin ja kiihkeämmin kielten ja huulien hyväillessä toisiaan, kuin eivät olisi saaneet täydentää toisiaan useampaan päivään, tai kuin paikalla ei olisi muita. Tosin, paikalla oli muita - kieroutuneita sellaisia.

“Nyt, Asagi, on hyvä hetki riisua Hide-zoulta vaatetta ja antaa meille kunnon live-pornoa!” Ruiza hihkaisi ja lähes kirmasi kaksikon vierelle.
Mustatukkainen naurahti matalasti rakastamiaan huulia vasten ja kätensä liukuivat ruskeahiuksisen kaulan ja hartioin tienoille vetääkseen puvun takin toisen päältä. Teräväpiirteinen kuitenkin huomasi tämän ja lopetti suudelmat sulavasti kiskaisten samalla hellän kiihottavasti pidempänsä alahuulta, ennen kuin kääntyi katsomaan merkityksellisesti hymyillen vaaleinta.
“Älä edes kuvittele, Ruiza”, voimakasleukainen sanoi matalalla, pehmeällä äänellä ja liikautti päätään, jotta hiuksensa eivät valuisi silmilleen.
“En haluakaan kuvitella, vaan nähdä ihan omin silmin”, nahkatakkiin pukeutunut kertoi niin itsevarmasti ja vaativasti, etteivät mafian johtajat vain voineet pysyä hiljaa, vaan kumpikin purskahti nauruun.

“Ja tosiaan, tämä tässä on Mori Ruiza”, teräväpiirteinen viittasi vaaleinta, joka kumarsi teatraalisesti kaksikolle, jotka katsoivat ensin hetken silmät selällään tekoa, ennen kuin tajusivat kumartaa takaisin mahdollisimman syvään.
“Toisin kuin hänen käytöksestään voisi päätellä, Ruiza syntyi mafiaan ja hänen isoisänsä, Okito on Asagin uskollinen palvelija, asemestarimme ja aseiden salakuljettaja. Ruiza seuraa siis isoisänsä jalanjäljissä ja on yksi taitavimmista aseen käsittelijöistä. Hän järjestää teille aseet ja voi varmasti myös hankkia jotkin lempiaseenne.”
“Aivan varmasti voin”, tuleva asevastaava sanoi kuuluvalla äänellä, kun suoristautui.
“Olen itse asiassa pakannut heille useamman pistoolin, jotta eivät ole täysin puolustuskyvyttömiä, kun laskeudumme.”
“Hienoa, Ruiza”, Ishikawa kehaisi alaistaan ja Hide-zoukin loi tähän tyytyväisen katseen.
“Tuo, joka esti Ruizaa kaatumasta, on Hyde”, ruskeahiuksinen viittasi lyhyimpään mieheen, joka kohotti kevyesti kätensä ja muutaman sormen tervehdykseksi.
“Hyde on yksi mafiamme taitavimmista salamurhaajista.”
Közi ja K nyökkäsivät ymmärryksen merkiksi. Tuo selittikin miehen sulavat liikkeet ja nopeuden.

“Tuo mustahiuksinen mies, joka ohjaa konettamme, on Sakurai Atsushi”, teräväpiirteinen päätti viedä esittelyn loppuun ja vilkaisi selkänsä taakse ohjaamoa kohti.
“Hän on yksi mafiamme monitaitoisimmista miehistä: hän osaa ajaa eri olosuhteissa, lennättää lentokonetta, ampua, taistella, salakuljettaa ja tehdä montaa muuta asiaa. Määräämme hänet tekemään milloin mitäkin, joten saatatte törmätä häneen mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa.”
“Ja loput miehet ovat isoisäni ja minun alaisiani!” vaalein puuttui puheeseen ja esitteli pikaisesti miehensä, jotka nousivat ylös, liikauttivat kättään, nyökkäsivät tai muuten ilmaisivat, kuka kukin oli.

“Hirokin olettekin tavanneet ja loput mafiasta esittelemme aina sitä myöten, mitä tapaatte heitä”, ruskeankellertäväsilmäinen totesi, kun kaikki koneessa olijat oli esitelty.
“Noin, nyt voin varmaan keskittyä jälleen sinuun?” yakuza kysyi välittömästi, kuin ei olisi mitään muuta ajatellut tällä välin.
“Et, koska emme ole vielä valmiita”, ruskeahiuksinen sanoi välittömästi ja painoi lohduttavan suukon rikollisjärjestön johtajan päälaelle.
“Työkuvastakin pitää vielä puhua.”
“Mitä puhuttavaa siinä on? He tekevät sen, mitä käsketään”, mustasilmäinen totesi, kuin asia olisi sillä ratkaistu.
“Niinpä tietenkin”, Hide-zou totesi välittämättä vastaväitteistä, kun kääntyi uudelleen kaksimetristen puoleen.
“Asagi puhui sinänsä totta, että tottelette häntä ja jonkin verran minuakin. Pääasiallinen toimenkuvanne on kuitenkin suojella Asagia hänen henkivartijoinaan, tarkistaa tilat, joissa olemme sekä toimia kuskeina. Joskus voi olla, että joudumme lähettämään teidät muualle suojelemaan siten Asagia tai toimittamaan jotain muuta tehtävää. Ymmärsittekö?”

Punapää ja piilolinssiä käyttävä nyökkäsivät. He ymmärsivät tehtävänsä. Samoin kuin he olivat ymmärtäneet teräväpiirteisen kevyet vihjaukset. Joskus heidät saatettaisiin lähettää tappamaan joku, joka olisi vaarallinen heidän johtajalleen. Sen he olivat valmiita hyväksymään - olisi ollut vaikeampi hyväksyä sekä uskoa, jos sellaista ei olisi odotettu.
“Hyvä, sitten pitää lähteä miettimään vaatteita”, kakkosmies päätti edetä.
Nyt kun aseista ei tarvinnut puhua, kun Ruiza oli niitä hankkinut, olisi aika miettiä vaatetusta.

“Siinä nyt ei ole paljoa mietittävää”, vaaleahiuksinen totesi, jolloin Hyde hymähti ravistaen päätään.
Salamurhaaja tiesi, mitä voimakasleukainen ajatteli, koska teki itse samoin.
“Ei pahalla, Ruiza, mutta nudismi on laitonta ja sinun on ehkä hiukan helpompi vain kävellä kauppaan ja ostaa haluamasi, kuin näiden kahden”, Hide-zou huomautti ja viittasi kädellään kaksimetrisiä, jolloin Ishikawa joutui toteamaan rakkaansa olevan oikeassa.
“Közi ja K ovat sen verran isokokoisia, ettei meidän kaupoista löydy kovin helposti juuri mitään vaatteita - saatikka sitten pukuja.”
“Et kai ajatellut minun pukevan Köziä ja K:ta yhtä tylsästi, kuin Klaha, Shinya ja Exo-chika ovat pukeneet henkivartijansa”, Ishikawa katsahti tiukasti, jopa loukkaantuneena teräväpiirteistä.
“Tai kuten muu maailma!” tuleva asemestari huudahti samassa selvästi vähintään yhtä tyytymättömänä kuin johtajansa.

“On aika yleistä, että henkivartijat pukeutuvat pukuihin tai sitten hauisten koon ulkonäköön vaikuttaviin pikeepaitoihin”, voimakasleukainen totesi lyhyesti, mutta jatkoi sitten kun sai useamman syyllistävän katseen.
“Enkä minä sanonut, että haluan Közille ja K:lle puvut. Minusta heidän vaatteidensa pitää sopia heille eikä haitata heidän liikkumista tai mielialaa. Jos heidät puetaan epämukavasti, se vaikuttaa haitallisesti heidän työntekoonsa”, tämä katsahti pikaisesti henkivartijoita, mutta kääntyi sitten katsomaan sekä rakastaan, että muita mafiamiehiä.
“Joudumme joka tapauksessa teetättämään heille lisää vaatteita.”
“Ei kai siinä muu auta”, yakuza huokaisi raskaasti, mikä hämmensi uusia miehiään.
Miksi tämä näytti siltä, kuin tähän olisi sattunut? Ainakaan Kuro Kagen jäsen ei näyttänyt siltä, että aikoisi repiä heiltä päät irti.

“Mutta millaiset vaatteet heille sitten pitäisi hankkia, jos ette halua heille pukuja?” Hyde puuttui puheeseen.
“Ette kai aio pitää heitä Hindu kushin maastopuvuissa, vaikkei kovin moni niitä tunnistaisikaan?”
“Ei, koska he ovat nykyään minun miehiäni eikä Hindu kushin”, pantterimainen ilmoitti lujalla äänellä.
Miehen katse jopa koveni hiukan, kuin joku olisi sanonut, ettei kaksikko olisikaan tämän.
“Mitä sitten ajattelit?” lyhyin kysyi kohottaen toista kulmaansa.
Tämä selvästi mietti, mitä oli tulossa.

“Annan heidän itse päättää”, mustatukkainen totesi käsiään levittäen, kuin asia olisi itsestään selvä.
Kakkosmies katsoi johtajaansa kulmiensa alta, mutta ei sanonut kuitenkaan mitään. Ilmeisesti ajatus oli hyvä tai ainakin parempi kuin mitä ruskeakellertäväsilmäinen oli pelännyt.
“Voitte katsella meidän päällämme olevia vaatteita. Jos jokin vaikuttaa mieleiseltänne, sanokaa ihmeessä ja katsotaan, mitä teemme asialle”, Ishikawa katsahti vanhoja alaisiaan, jotka nyökkäsivät hyväksynnän merkiksi.

Közi ja K pysyivät hiljaa eivätkä edes nyökänneet. He käänsivät katseensa mafian johtajakaksikkoon. He katselivat näiden laihoja vartaloita, joita peittivät tyylikkäät, hyvin ommellut ja leikatut puvut, jotka korostivat vartaloidensa parhaita puolia ja loivat vaikutusvaltaa toisella tavalla kuin Hindu kushin johtajien kaapumaiset vaatteet tekivät. Irokeesipäinen kääntyi ensimmäisenä katsomaan muualle ja pian nuorempansa teki samoin. Ei sillä, etteivätkö katsomansa puvut olleet hienoja ja arvokkaita, mutta kovan, fyysisen koulutuksen saaneet eivät pitäneet näitä käytännöllisinä. Pystyisikö nuo takit päällä muka kiipeämään muurin yli tai edes ampumaan? Tuskin. Hujopit katsahtivat Ruizaa. Pitkä musta nahkatakki oli auki ja peitti mustan kauluspaidan ja mustat farkkumaiset housut, joista näkyivät vain pienet kaitaleet. Suurin osa laihasta vartalosta, varusteista ja lihaksistosta pysyivät piilossa. Tästä valkokasvoinen ja piilolinssiä käyttävä kääntyivät katsomaan Hydeä ja tämän mustia, suurimmalta osalta ihonmyötäistä pooloa ja maastohousuja, jotka muistuttivat heidän omiaan, mutta olivat hiukan erimalliset - ja niissä oli enemmän taskuja. Ilmeisesti tummat värit eivät ainakaan haitanneet Ishikawaa, kuten saattoi päätellä niin tämän kuin alaistensa vaatteista. Punapään katse käväisi pikaisesti vaaleimmassa, samoin kuin hetken päästä parinsakin katse, ennen kuin siirtyivät tutkimaan muita miehiä. Lähes vaistomaisesti kumpikin kääntyi katsomaan uudelleen tulevaa asevastaavaa, joka ei huomannut tai ei ainakaan nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että tuli katsotuksi. Ilmeisesti tämä oli tottunut huomion herättämiseen eikä enää huomannut lainkaan katseita itselleen turvallisessa ympäristössä.

Pian Közi käänsi katseensa vanhempaansa, joka kävi katseensa kanssa kierroksen läpi ja katsoi sitten takaisin häneen. K:n katse oli rauhallinen, jollain tapaa miettivän utelias. Tämä mietti - samaa kuin nuorempansa. Kaksimetriset nousivat vaiti seisomaan, vaikkakin hiukan kumarassa heille liian matalan katon takia, saaden kaikki katseet kohdistumaan heihin. Hujopit kyllä tiedostivat saamansa katseet, mutta eivät reagoineet niihin, kun varovaisesti ottivat askeleen eteenpäin - konehan saattaisi vaikkapa pudota liian kovasta tömistelystä, mistä sitä koskaan tiesi. Lentokone tuntui jatkavan matkaa tasaisesti, joten Hindu kushin miehet uskaltautuivat ottamaan lisää askeleita. Kumpikin asteli päättäväisenä suoraan Ruizan eteen ja he pysähtyivät valtavina vuorina tämän eteen. Tuleva aseiden salakuljettaja säpsähti säikähtäneenä ja kätensä siirtyi vyön tienoille viemään takkia hiukan pois edestään. Pari nuoren miehen alaista tarttuivat aseisiinsa ja lähes kaikkien osakalaisten lihakset jännittyivät. Ishikawankin hymy hyytyi ja tämä katsoi tiukasti uusia alaisiaan, jotka eivät reagoineet ympärillä olevien tekoihin eivätkä edes vaaleahiuksisen säikähdykseen ja aseen hapuiluun. Nämä vain seisoivat paikoillaan ja katsoivat itseään huomattavasti lyhyempää miestä, mutta eivät tämän kasvoja vaan alemmas.

“Ruiza”, Hide-zou sanoi yllättäen.
“Riisu takkisi.”
“Mitä?” Ruiza käänsi hiukan päätään, mutta piti katseensa punahiuksisessa ja piilolinssiä käytävässä.
“Riisu takkisi”, ruskeankellertäväsilmäinen toisti ja vei rakkaansa käden pois lantioltaan.
Vaalein kurtisti kulmiaan, mutta ei sanonut mitään eikä liikahtanut. Tämä vain tuijotti epäluuloisena, yhä hiukan säikkynä valkokasvoista ja irokeesipäistä käden pysyessä lähellä vyötään ja piilossa olevaa asetta. Tuleva asevastaava ei ymmärtänyt, mitä voimakasleukainen puhui eikä uskaltanut totella, koska ei tiennyt, mitä kivikasvoisten mielissä liikkui.

“Voi helvetti, Ruiza, riisu nyt vain se takki!” ruskeahiuksinen ähkäisi turhautuneena ja kohottautui seisomaan ja ojensi teekuppinsa yhdelle mafiamiehistä, joka otti astian loppujuomineen vastaan.
Muutamalla pidemmällä harppauksella tämä siirtyi tulevan aseidensalakuljettajan vierelle tarttuen tätä takin kauluksesta.
“Jo on kumma, että sen ainoan kerran kun pyydän sinua riisuutumaan, sinä vain seisoa jökötät paikoillasi, vaikka tavallisesti sinulla on vaikeuksia pitää vaatteet päälläsi”, kakkosmies jupisi itsekseen, kun riisui raskaan vaatteen pois lyhyempänsä päältä.
Tämä kääntyi ympäri kohti Köziä ja K:ta ja ojensi nahkatakin kaksikolle hymyillen samassa ymmärtäväisenä.
“Tutkikaa kaikessa rauhassa, mutta laittakaa kaikki löytämänne tavarat takaisin…” Hide-zou hieraisi yllättäen käsiään ja kohotti sitten kulmiaan itsekseen.
“Älkääkä oikeastaan hämmästykö, mitä ikinä löydättekään. Kannattaa ehkä istuutua sitä varten.”

Punapää nyökkäsi, kun parinsa otti nahkatakin ja he palasivat takaisin paikoilleen. Kaksimetrisistä vanhempi levitti pitkän takin heidän kummankin syliin. Kaksikko riisui hanskansa ja alkoi tutkia mustan vaatteen lujaa, osittain jäykänpuolista pintaa. He tutkivat sitä sentti sentiltä, irokeesipäinen tutki helmaa ja pientä halkiota, joka helpotti liikkumista, kun nuorempi tarkisti hihat ja kaulukset. Ulkopuolen ja taskujen tutkailun jälkeen he käänsivät yhteistuumin takin ympäri ja alkoivat tutkia vankkaa vuorta, jossa oli useita taskuja.
“Miten oikein ymmärsit, että he halusivat tutkia Ruizan takkia?” Ishikawa kohottautui hitaasti seisomaan katsoessaan tarkkaa työtä tekeviä.
“Huomasin jo aiemmin, miten he tutkivat useamman kerran Ruizan vaatteita ja miten lähemmäksi tultuaan katsoivat häntä päästä alaspäin”, kakkosmies vastasi ja katsahti sitten pienesti hymyillen johtajaansa.
“Ja mehän puhuimme vaatteista, joten en nähnyt juuri muita vaihtoehtoja - Ruizan takkihan piilottaa hänet paremmin kuin hyvin alleen. Hänhän näyttää tuossa isommalta kuin mitä tosi elämässä on!”
“Totta”, Hyde myönsi katsellessaan sitä, miten valkokasvoinen kaivoi yhdestä vuoren taskusta pienen luotirasian.
“Jos Közi ja K pukeutuisivat pitkiin nahkatakkeihin, he näyttäisivät vieläkin isommilta ja uhkaavimmilta kuin miltä nyt näyttävät.”

“Uu, kuulostaa hyvältä”, yakuza kohotteli kulmiaan innostuen ajatuksesta.
“Jos he haluavat nahkatakit, ne on pakko teetättää, jotta pystyvät liikuttamaan käsiään ilman ongelmia ja muutenkin toimimaan vaivattomasti”, teräväpiirteinen huomautti asiallisesti, kun irokeesipäinen tutkaili yhdestä taskusta löytämäänsä monitoimipihtejä, joissa oli tavallista enemmän ominaisuuksia.
“Riippuu siitä, mikäli he edes haluavat pitkät nahkatakit kaiken näkemänsä jälkeen”, tämä lisäsi perään, kun valkokasvoinen veti esiin uuden esineen.
Keltasilmäinen katsoi kummissaan violetinvärisiä ohuita pakkauksia, jotka olivat pitkänä nauhana toisissaan kiinni. Hän katsoi ihmetellen löytöä ja tunnusteli pienesti sormin yhtä pakkauksista. Siellä oli jotain sisällä, mutta mitä? Jokin kovempi rengasmainen osa siinä ainakin oli. Sisältö jäi kuitenkin mysteeriksi, jolloin Közi näytti löytöään K:lle, joka katsoi kummissaan violettia “nauhaa”. Tämäkin tunnusteli sitä, mutta ei keksinyt, mitä olivat löytäneet, jolloin valkokasvoinen laittoi löytönsä siihen taskuun, josta oli sen löytänyt.
“Ruiza on selvästi varautunut kaikkeen”, Hyde naurahti pienesti.
“Tuosta olisi riittänyt meille kaikille!”
“Aivan kuin häneltä olisi voinut odottaa mitään muuta”, Hide-zou hymähti itsekseen huomaamatta lainkaan, ettei puhuttu henkilö kommentoinut asiaa mitenkään.
Ruiza vain tapitti ruskeahiuksista eikä lähes lainkaan räpäyttänyt silmiään, kun tuijotti kakkosmiestä hypnotisoituneena tai kenties täysin lumoutuneena. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan huomiota.

“No, Közi ja K”, Ishikawa sanoi ystävällisesti, kun kaksimetriset olivat tutkineet koko takin läpi.
“Haluaisitteko tuollaiset nahkatakit?”
Hindu kushin miehet nostivat katseensa johtajaansa, joka hymyili lämpimästi odottaessaan vastausta. He katsahtivat toisiaan, kuin varmistaakseen yhteisymmärryksensä. Sitten hujopit kääntyivätkin katsomaan uudelleen yakuzaa ja nyökkäsivät samanaikaisesti.
“Ette kyllä puhua pukahda, mutta tuon verran minäkin ymmärrän”, rikollisjärjestön johtaja purskahti nauruun ja noustuaan ylös kääntyi ympäri kävellen ohjaamon ovelle.
“Atsushi!” tämä huikkasi avattuaan oven ja katsoi konetta lennättävää alaistaan.
“Muuta kurssia, menemme ensin Shanghaihin.”
“Shanghaihin?” teräväpiirteinen kurtisti kulmiaan.
“Niin, menemme sinne teettämään Közin ja K:n takit”, mustatukkainen kertoi kävellen takaisin, vaikka jättikin ohjaamon oven auki.
“Ja kenties muutakin, jos matkan aikana tulee jotain mieleen.”

“Nehän voidaan teetättää ihan Osakassakin, vaikka suunnittelemallasi muotimerkilläsi”, ruskeankellertäväsilmäinen huomautti asiallisesti.
“Mutta se maksaisi maltaita!” pantterimainen huudahti kauhistuneena.
“Mieti nyt ompelukustannuksia! Ja sitten vielä kunnollisen kankaan metrihinta!”
“Missä välissä tätä matkaa sinusta tuli pihi?” voimakasleukainen ei voinut uskoa korviaan.
“Unohditko, että maksoit juuri Közistä ja K:sta 17,5 miljoonaa dollaria? Maksoit heistä yli 1,7 miljardia jeniä ja nyt lähdet leikkimään pihiä!”
“Nimenomaan, kulutin heihin hirvittävän summan rahaa”, mafiapomo istuutui paikalleen ja katsoi lähes surkeana rakastaan.
“Jostakin se säästökuuri on aloitettava!”

“Ja aloitat sen henkivartijoidesi vaatteista?” Hide-zou näytti siltä, että oli hyvin lähellä, ettei lyönyt itseään otsaan.
“Ei suurista tuloista, vaan pienistä menoista”, Ishikawa muistutti tietäväisesti ja näytti siltä, kuin ei olisi edes tajunnut, miten rakkaansa otsasuonta alkoi hiljalleen tykyttää.
“Lasketko sen pieneksi menoksi, että lennämme pienen lenkin, joka kuluttaa polttoainetta, koneen moottoria, koneen elintarvikkeita -” kakkosmies aloitti ja aikoi siirtyä johtajansa luokse, mutta äkkiä tätä tartuttiin lujasti ranteesta kiinni ja pysäytettiin.

“Ruiza?” ruskeahiuksinen kurtisti kulmiaan ja kääntyi katsomaan tulevaa asemestaria, joka katsoi intensiivisesti teräväpiirteisiä kasvoja.
“Minä odotan yhä”, Ruiza henkäisi.
Tämän äänestä saattoi kuulla suurta innostuksen kihinää, utelusuutta ja jotain muutakin, joka ei selvinnyt Közille ja K:lle. Heistä kyllä tuntui, että se selviäisi kohta, koska tämän lentomatkan aikana moni asia oli tuntunut selviävän tavalla tai toisella - aika usein sillä toisella.
“Odotat mitä?” voimakasleukainen kysyi ihmetellen, jolloin rikollisjärjestön johtaja kallisti sirosti, hiukan ihmetellen päätään.
“Että jatkat sitä, minkä aloititkin”, vaaleahiuksisen hymy leveni ja leveni hetkihetkeltä, kuin päässään olevat mielikuvat saivat tämän värisemään.

“Mitä minä aloitin?” ruskeahiuksinen kysyi ja katsoi kysyvästi ympärillään olijoita, mutta sai vastaukseksi vain päänravisteluita.
Punapää sekä piilolinssiä käyttävä pysyttelivät hiljaa ja salamurhaaja kohautti olkapäitään. Lyhyin ei aina pysynyt tulevan aseiden salakuljettajan ajatuksenjuoksun perässä. Hindu kushista saapuneet taas eivät tunteneet vaaleinta riittävän hyvin, mutta jokin edellisissä puheissa sai heidät mietteliäiksi.
“Mitä minä muka aloitin, Ruiza?” teräväpiirteinen kääntyi katsomaan toverinsa sielunpeilejä.

“No minun riisumiseni tietenkin!” Ruiza huudahti silmiensä tuikkiessa eikä tämä malttanut enää pysyä paikoillaan.
“Olen aina pitänyt sinua kuumana pakkauksena, että olen melkein ollut masentunut, ettet ole kiinnostunut, mutta nyt sinä riisuit takkini!” tuleva asevastaava näytti siltä, että lähes kaikki toiveensa olivat toteutuneet.
“Ole hyvä, saat itse päättää, jatkatko paidasta vai housuista!”

Hide-zou ei sanonut mitään. Tämä katsoi lyhyempäänsä suunsa raottuessa hiukan, mutta ei ollut varmaa, johtuiko se järkytyksestä vai hämmennyksestä. Selvästikään teräväpiirteinen ei ollut odottanut kuulevansa toveriltaan tuollaisia puheita. Oikeastaan kukaan ei ollut osannut odottaa tuota. Koko pienkone oli aivan hiljainen, ellei laskettu mukaan koneen moottorin hurinaa. Tulevan asevastaavan alaisuudessa olevat miehet katsoivat johtajaansa sekä mafian kakkosmiestä epävarmoina siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Hyde sen sijaan räpytteli silmiään, minkä jälkeen vilkaisi kattoa, kunnes ravisti päätään poistaakseen saamansa mielikuvan päästään. Salamurhaaja ei ollut yhtä kieroutunut, ainakaan samalla tavalla, kuin koko muu mafia. Ishikawa katsoi silmät suurina alaisiaan ja ilmeensä muuttui närkästyneeksi. Punahiuksinen vilkaisi mietteliäästi johtajaansa ja parinsa teki pian samoin. Tuskin kukaan yakuza, oli tämä sitten Kuro Kagen jäsen tai ei, pitäisi erityisemmin siitä, että yksi alaisistaan yritti iskeä rakastajansa.

Äkkiä mustatukkainen supisti hiukan suutaan, kun kallisti päätään ja kosketti mietteliäästi leukaansa ryhtyen miettimään kuulemaansa. Nopeasti tietäväinen, pirullisen tyytyväinen ja jollain tapaa kiihottunut hymy levisi mustasilmäisen huulille ja tämä kohotteli kulmiaan. Tämän mielikuvissa ajatus oli mitä mielenkiintoisin.
“Voin tosin minäkin aloittaa ja riisua sinut…” Vaaleahiuksinen astui vasten ruskeankellertäväsilmäisen vartaloa ja tämän kädet nousivat viettelevästi niin löysäämään kuin avaamaan solmiota.
“Sinulla on muutenkin liikaa vaatetta päällä…”

“Mitä helvettiä!?” ohjaamosta kajahti kiivas, kauhistunut huudahdus.
Mafiamiehet kääntyivät katsomaan avointa ovea ja näkivät vain pienen hetken nappuloita ja ohjauspöytää, ennen kuin oviaukkoon ilmestyi mustahiuksinen mies.
“Kehtaattekin puhua tuollaisia!” Atsushi huusi järkyttyneenä, mutta osittain vihaisena.
“Ja varsinkin käyttäytyä noin!” jokapaikanhöylän ulvaisi nähdessään tulevan asevastaavan aivan teräväpiirteisessä kiinni.
“Minä se vain ohjaan lentokonetta ja estän meitä syöksymästä kovalla metelillä maankamaralle, kun te suunnittelette naivanne toisianne julkisesti! Minäkin haluan nähdä tämän!”
Tuskin kukaan matkustamon miehistä ehti edes ajatella vastaamista, kun synkkäkasvoinen suorastaan liukui rikollisjärjestön johtajan vierelle ja huitoi kädellään vinhasti. Kuka tahansa muu mafiapomo olisi saattanut loukkaantua moisesta käytöksestä ja töykeästä komentelusta, mutta ei ilmeisesti Ishikawa. Pantterimainen vain naurahti virneensä keskeltä ja siirtyi hiukan sivummalle, jotta alaisensa pääsisi istumaan käsinojalle.

“Noin, jatkakaa!” Atsushi huudahti ja otti mahdollisimman hyvän asennon.
“Nyt minäkin näen kaikki kiihkeät yksityiskohdat!”
“Atsushi! Minä ja Ruiza emme todellakaan aio naida toisiamme”, Hide-zou tarttui Ruizaa olkapäistä ja repäisi tämän kauemmaksi itsestään, ennen kuin kääntyi synkkäkasvoista kohti.
“Sitä paitsi”, voimakasleukainen loi terävän, jopa pelottavan katseen mieheen.
“Kuka helvetti ohjaa konetta, jos sinä istut siinä?!”
“Onhan meillä autopilotti”, jokapaikanhöylä huitaisi kädellään ilmaa.
“Sen avulla voit harrastaa maailman turvallisinta seksiä lentokoneessa.”
“Mutta Atsushi, etkö sinä sanonut ennen lähtöä, että autopilotissa on jotain vikaa?” Hyde kysyi samassa onnistuen vaientamaan kaikki äänet.

Közi ja K olisivat saattaneet järkyttyä kuulemastaan kysymyksestä, jos olisivat tienneet enemmän lentokoneista ja muusta. Tietämättömyydestään huolimatta heitä alkoi pelottaa. Tosin, ei salamurhaajan huomautus tai se, ettei kukaan sillä hetkellä ohjannut pienkonetta. Heidän niskakarvansa nousivat pystyyn, kun katsoivat ruskeahiuksista, joka seisoi kaiken kaaoksen ja sekopäisyyden keskellä vaikuttaen ainoalta täysijärkiseltä. Tämä hengitti raskaasti hartioidensa väristessä suuresta ponnistelusta, kun tämä yritti hillitä itsensä. Kakkosmies sulki silmänsä ja valkokasvoinen kuuli ja näki, miten toinen laski hiljaa itsekseen kymmeneen, kunnes avasi silmänsä ja veti syvään henkeä vaikuttaen rentoutuvan ja rauhoittuvan. Ruskeankellertäväsilmäinen oli kuin taistelukoira, joka otti muutaman sivuaskeleen niin hengenvedon kuin voimien keräämistä varten, ennen kuin hyökkäsi uudelleen. Saman taisivat kaikki muutkin aistia, koska Hyde näytti miettivän, minne pääsisi karkuun. Ruiza sen sijaan näytti harkitsevan penkin alle piiloutumista ja Ishikawa pohti, ottaisiko Atsushin ihmiskilvekseen vai turvautuisiko uusiin henkivartijoihinsa.

“Jos joku lentotaitoinen ei nyt tällä pienellä punaisella sekunnilla mene ohjaamoon ja ala ohjata tätä konetta, minä otan Közin ja K:n mukaani toiseen koneeseen ja me lennämme Japaniin, kun te muut kävelette kotiin”, kakkosmiehen ääni oli tasainen, mutta sitäkin vahvempi ja terävämpi, kuin sanansa olisivat olleetkin luoteja.
Tuliko selväksi?!”

**********

Ishikawan kone ei laskeutunut Japaniin - ei sen lennon päätteeksi. Ensin Osakan mafia, siis se osa, joka oli matkassa, meni Shanghaihin, jossa he menivät muutamalle ompelijalle teetättämään Közille ja K:lle vaatteet. Tuo reissu kesti muutaman päivän ja sinä aikana kiinalaiset ompelijat ihmettelivät, mitä ihmettä japanin vedessä oikein oli, kun väki oli niin pitkiä. Hindu kushista tulleet olivat joukon pisimpiä, mutta eivät yakuza, tämän rakastettu ja jokapaikanhöylän lyhyitäkään olleet ja olivat Osakasta tulleista pisimmät. Oikeastaan lyhyimmät koko joukosta olivat salamurhaaja ja tuleva asevastaava. Noiden parin päivän aikana kiinalaiset ompelijattaret ompelivat punahiuksiselle ja irokeesipäiselle kummallekin pitkät mustat nahkatakit, joissa oli runsaasti sisä- ja piilotaskuja, muutaman erilaisen paidan - mustia, harmaita, sinisiä ja vihreitä, hyvin tummia kaikki, sekä parit maastohousuja muistuttavat housut. Tarpeeksi suuria turvakenkiä varten heidän piti koluta kaupunki varsin tarkkaan, mutta lopulta sopivat kengät löytyivät.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet iloisia japanilaisten Shanghain retkestä, vaikkei se muutamaa päivää pidempää kestänyt. Eräät triadi-johtajat eivät pitäneet siitä, että vieraan maan rikollisjärjestön johtaja tuli heidän alueelleen. Aluksi Ishikawa kumppaneineen sai peräänsä muutaman tarkkailijan, jotka yrittivät saada selville territorioonsa tunkeutuneiden suunnitelmat, mutta huonoin tuloksin. Pieneksi ihmeekseen Közi ja K totesivat, etteivät uudet mafiatoverinsa toivottomia tunareita olleet kummallisesta suulaudestaan huolimatta. Jokainen osasi asiansa hyvin. Ruiza, Hyde, Atsushi ja muut huomasivat kyllä tarkkailijat ja toimivat heti, kun katsoivat näiden tulevan liian lähelle, vaikka eivät tehneetkään siitä suurta numeroa, vaan toimivat hienovaraisesti yleisillä paikoilla. Hyde oli jopa salakavala osoittaen olevansa todella taitava virittämään ansan vastustajalleen ja olisi varmasti tappanutkin uhrinsa, jos nuuskijat olisivat olleet niin tämän kuin Ishikawan mielestä vaaraksi. Tosin, Hindu kushissa oppinsa saaneet huomasivat tarkkailijat ja urkkijat nopeammin kuin muut - kenties siksi, että olivat koko elämänsä olleet tarkkailun kohteina ja tiesivät, miten varjostavat tai vahtia pitävät ihmiset toimivat sekä ilmehtivät. Siten he myös huomasivat ensimmäisinä, kun triadit ilmeisesti hermostuivat - kaiketi olivat saaneet selville vierailevan japanilaissaastan olevan Ishikawa Asagi ja Kuro Kagen jäsen. Tunnelma Shanghaissa muuttui kireämmäksi ja vaarallisemmaksi, kun heidän perässään alkoi olla aseistautuneita miehiä, joista osa vaikutti tavallisia aserikollisia ja jengiläisiä pahemmilta: salamurhaajilta. Kaikeksi onneksi nämä eivät saaneet tilaisuutta iskeä, koska heti vaatteet saatuaan japanilaiset nousivat koneeseen ja lensivät Osakaan.

Osaka ja Japani olivat mitä ihmeellisimmät paikat. Közi ja K eivät olleet edes kaikkien opetusten ja lehtien perusteella uskoneet törmäävänsä sellaiseen värimaailmaan, rakennuksiin, ääniin, ravintoloihin, ulkoilmaelämään, paikkoihin, ruokiin ja yli päätä lyhyempiin heidän kaltaisiinsa ihmisiin, jotka viikonlopun tultua hylkäsivät työvaatteensa ja pukivat lempityylinsä vaatteet, joita oli mitä erilaisempia. He olisivat saattaneet kuvitella joutuneensa täysin toiseen maailmaan tai uneksineet sellaisesta jollain alitajunnan muistikuvilla, ellei Hindu kushin opettama työ olisi kertonut toista tarinaa.

Osakassa oli hetken aikaa rauhallista, jopa Hirokin saavuttua. Ensimmäinen yakuzan turvallisuudesta huolehtiminen tapahtui, kun eräs teini-ikäinen rokkari-punkkari oli yrittänyt väkisin päästä kulkemaan kadulla pantterimaisen ohitse. Tämän liikehdintä oli ollut epäilyttävää, jolloin K oli astunut pojan eteen ja Közi siirtynyt suojaamaan johtajaansa, kun parinsa nosti ranteesta ja niskavilloista teini-ikäisen ilmaan, jolloin tämän taskusta oli pudonnut jotain epäilyttävää: lompakko - eikä vain yksi, vaan neljä kappaletta. Rokkari-punkkari oli taskuvaras, joka oli valinnut aivan, aivan väärän kohteen. Sen tämä oppikin kerta heitolla, kun ranteensa vääntyi ja Ishikawa armeliaasti antoi pojan virkavallan käsiin, ennen kuin soitti Omille ja pyysi tätä tyhjentämään pojan asunnon ja mahdollisen pankkitilin.

Varkausyritys olikin ehdottomasti lievin turvatoimia vaatinut tapaus. Sitä myöten vaaratilanteet vain pahenivat ja pahenivat, ensin ne olivat varjostajia ja sitten selviä aseellisia uhkia, jolloin välillä toinen kaksimetrisistä johdatti johtajansa turvaan ja toinen kävi hoitelemassa uhan - välillä ihan lopullisesti. Valkokasvoinen ja piilolinssiä käyttävä hoitivat työnsä hyvin eivätkä joutuneet huonoon asemaan. Pantterimainen jaksoi kehua ja hehkuttaa heitä niin alaisilleen kuin muille tutuilleen, että loputkin mafiamiehet alkoivat lämmetä heille. Kaksikko oli tyytyväinen siitä, etteivät epäonnistuneet töissä ja saaneet rangaistuksia. Kumpikin oli täysin varmoja siitä, että jos he tekisivät yhdenkin virheen, Ishikawa näyttäisi, miten julma, mielipuolinen sadisti todellisuudessa oli. Tämä ei voisi olla mitään muuta, vaan pelottava, kaikkien painajaisten ja hirviöiden isä, jota kannatti pelätä, totella orjallisesti ja pysyä ammatillisen etäisenä. Koska kaikki kehut, huolenpito ja muu olivat varmasti kieroutuneen mielen pelejä, joilla yakuza yritti herpaannuttaa heidän huomionsa ja iskeä kammottavimmalla tavalla, mitä keksi. Siispä Közi ja K aikoivat tehdä kaikkensa, että tekivät työnsä hyvin.
Ainoa ongelma vain oli se, että Közillä oli salaisuus, jonka jakoi maailmassa vain kahden muun kanssa. Ja kuten tässä maailmassa oli usein todistettu, harvat salaisuudet säilyvät hautaan asti.

Közi käänsi rattia katseensa kääntyessä ennen liikettä haluttuun suuntaan. Hän ajoi mustan limusiinin ison purkutyömaan laitimmaiseen osaan, jossa purkutöitä ei ollut vielä aloitettu. Punapään sielunpeilit liikahtelivat tutkien kaikkea, maaperää, rakennuksia, valmiiksi tuotuja tavaroita ja parakkeja. K istui tarkkaavaisena hänen vierellään ja katsoi oven ikkunasta ja sivupeileistä ympärilleen, koska nyt oli oltava äärimmäisen varuillaan. He olivat viemässä Ishikawaa purkutyömaan laidalla olevaan rakennukseen alamaailmaan liittyvään tapaamiseen eikä tällä kertaa mukana ollut muita mafiamiehiä, koska he olivat liikkeellä päiväsaikaan, jolloin suuri joukko olisi herättänyt liian paljon huomiota.
Erään pienemmän, okinawalaisen rikollisjärjestön johtaja teki kuolemaa ja oli mahdollisesti kuollutkin, koska muutama urkkija oli lähtenyt saarilta ja saapunut Osakaan toivoen pantterimaisen ottavan nämä niin suojiinsa kuin palvelukseensa. Sitä varten yakuza oli henkivartijoidensa kanssa matkalla sovittuun tapaamispaikkaan. Päivällä tapahtuvat tapaamiset olivat tietenkin aina riskialttiita kiinnijäämisen takia, mutta tällä vuorokauden ajalla oli pienempi vaara joutua vihollisen kohteeksi. Siksi Ishikawa oli päättänyt ottaa riskin, josta ei ollut kertonut edes rakkaalleen tai muille miehilleen, paitsi Hindu kushissa koulutetuille. Ehkä se oli jopa eräänlainen luottamustesti ostamilleen miehille, tai näin valkokasvoinen epäili ja uskoi irokeesipäisen ajattelevan samoin.

Közi ajoi muutaman vanhan, jonkin verran huteran talon välistä hidastaen vauhtiaan, kun mietti, mihin kohtaa olisi hyvä pysähtyä. Tapaamistalo olisi seitsemänkerroksinen, vihreänharmaa rakennus, jonka oven puoleisen seinällä kaikki ikkunat olivat ehjiä. Ennen sitä olisi kuitenkin löydettävä hyvä paikka pitkälle autolle, ettei sitä niin helposti huomattaisi. Toisaalta, henkivartijat tiesivät, ettei heidän tarvinnut liiemmin välittää sivullisista tai purkumiehistä: yakuza oli nimittäin lahjonut työmaanjohtajat jättämään sen osan alueesta rauhaan tämän päivän ajaksi. Siitä huolimatta valkokasvoinen halusi ottaa varman päälle ja löytää autolle hyvän paikan, jossa sitä - ja kulkuneuvoa myöten heitä - ei bongattaisi eikä menopeli saisi kolhuja. Közi löysi kolmen ja puolen talon päästä tapaamispaikasta hyväksi katsoman paikan. He nousivat yhtä aikaa autosta K:n kanssa ja katsoivat ympärilleen. Kauempana taustalla kuului kolahtelua, jyskettä sekä muutama piippaus, ennen kuin meteli kasvoi jonkun rakennuksen romahtaessa joko osittain tai kokonaan. Se alue, missä he olivat, oli kuitenkin hiljainen ja lähes eloton. Ainoastaan lehdet ja jotkut roskat liikkuivat tuulen mukana ja samalla heidän hiuksensa liikahtelivat vaatteiden ja nahkatakkien helmoja myöten, kun jotkin linnut lensivät taivaalla. Tuntui, ettei paikalla ollut muita kuin he. Punapää nyökkäsi pienesti, ja asteli auton viereltä kauemmaksi vahtimaan, kun parinsa siirtyi avaamaan oven heidän johtajalleen. Ishikawa nousi ylväästi autosta ja katsoi ympärilleen, kuin olisi etsinyt jotakuta, jolle esitellä istuvaa, tummansinistä pukuaan ja mustaa solmiota valkoisen silkkikauluspaitansa kanssa, tai tutkiakseen säätä.

“Hienoa, olemme hyvissä ajoin paikalla”, pantterimainen henkäisi tyytyväisenä ja hymyili samassa piilolinssiä käyttävälle ja vilkaisi toisen kauempana olevaa paria.
Mustatukkaisen huulet hymyilivät ja olemus oli tutun rento ja itsevarma, mutta ne eivät ulottuneet sielunpeileihin asti. Mustista sielunpeileistä näkyi kevyttä pelkoa ja epävarmuutta, kun oli ensimmäisen kerran liikkeellä kolmistaan uusien alaistensa kanssa tällaista tehtävää suorittamassa eikä ollut kovin turvattu epämääräisessä tapaamisessa. Kenties tällaisessa tilanteessa nousivat esiin yakuzan nuoruus ja se, että äitinsä oli ollut suurimman osan elämää tämän mafian johdossa ja tehnyt kaiken aina oikein. Nyt rikollisjärjestön johtajan olisi tehtävä sama ja vielä yhtä hyvillä arvosanoilla tai paremmillakin, ellei halunnut jäädä ikuisesti vanhempiensa varjoon. Tosin, Hindu kushissa koulutuksen saaneet epäilivät, että jossain alitajunnassa johtajansa pelkäsi Hide-zoun saavan tietää tapaamisesta - ja he olivat ehtineet huomaamaan, että kakkosmies tiesi täydellisesti, miten toimia kaikkien Kuro Kagen jäsenien kanssa.
“Onko reitti selvä?” Ishikawa kysyi asiallisesti, jolloin sai kaksi selvää nyökkäystä.
Kaikki tuntui olevan kunnossa ja vaaratonta.

Mafiapomo lähti kävelemään vihreänharmaata taloa kohti ja henkivartijansa asettuivat suojelevasti rinnalleen. Mustatukkainen piti katseensa tiukasti edessään ja mielensä oli vaeltanut tulevaan neuvotteluun ja mahdollisesti uusiin, jo ennestään kokeneisiin alaisiin. Hujopit sen sijaan elivät täsmälleen siinä hetkessä kävellessään mustasilmäisen turvana. Közin kasvot olivat suoraan eteenpäin, mutta sielunpeilit liikahtelivat tarkkaavaisesti. Hän tutki ympärillä olevien rakennusten ikkunoita, joista osa oli ehjinä ja osa ei, kattoja ja muutamaa parveketta, ja tiesi parinsa tekevän samoin. Vaikka paikka oli varmistettu aamulla muutaman muun mafiamiehen kautta ja he olivat kiikareilla nähneet vieraiden urkkijoiden tulevan alueelle, he olivat silti varuillaan. Kuten elämä ja Hindu kush olivat opettaneet, jos jokin saattoi mennä pieleen, se menee pieleen - eivätkä he halunneet minkään menevän pieleen, vaan tehdä työnsä hyvin säilyäkseen vahingoittumattomina. Mitään ei kuitenkaan näkynyt kaikesta tarkkailusta huolimatta.

Kolmikko saapui sovitun rakennuksen eteen, jolloin K astui johtajansa eteen ja tönäisi kevyesti puuovea, joka raottui auki. Irokeesipäinen kurkisti varovaisesti sisään odottaen, että rakennuksen aulassa olisi joku odottamassa heitä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, jolloin täysin ilmeettömänä piilolinssiä käyttävä liikautti kätensä selkänsä taakse ja nosti kämmenensä esille käskien Ishikawaa ja Köziä pysähtymään. Välittömästi merkin nähdessään nuorempi hujopeista tarttui johtajaansa olkapäästä ja pysäytti siihen, vaikka tiesikin lyhyempänsä ymmärtäneen käsimerkin ja aikovan pysähtyä. Punapää kohottautui hiukan ylemmäs nähdäkseen aulaan.
“Mikä hätänä?” mustatukkainen kurtisti kulmiaan vakavoituen kunnolla.
“Mitä siellä on, K?”

Kutsuttu ei vastannut heti, vaan asteli peremmälle autioon, täysin riisuttuun aulaan, jossa ei ollut jäljellä kuin seinät, joista mureni maalia, likainen, kulunut lattia, huteramman puoleiset portaat ja virraton hissi. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, ei edes portaiden ja hissin ohi jatkuvalla pätkällä, jossa oli ehkä aiemmin ollut postilokerot. Kaksimetrisistä vanhempi kääntyi ympäri ja katsoi suoraan keltaisiin silmiin kertoen, mitä oli nähnyt.
“K?” yakuza ei kuitenkaan osannut lukea olemattomia ilmeitä ja katseita.
“Aulassa ei ole ketään”, irokeesipäinen kertoi pantterimaiselle.
Ei tätä eikä valkokasvoista miellyttänyt asianlaita, mutta kaikki eteneminen, samoin kuin lähteminen, olivat mustasilmäisen päätettävissä.
“Outoa”, mustatukkainen kurtisti kulmiaan.
“Yhden heistä piti odottaa alhaalla tähän aikaan…”

Közi ja K katsoivat pantterimaista, joka jäi hetkeksi miettimään, miten kannattaisi toimia. Ei ollut tavallista eikä ainakaan vastapuolelle hyväksi poiketa sovitusta, kuten he kaikki kolme tiesivät. Johtajastaan henkivartijat kääntyivät katsomaan kumpikin omaan suuntaansa. Vanhempi kääntyi tutkimaan aulaa ja siellä olevia portaita, kun taas punapää käänsi päänsä tutkiakseen ympärillä olevia katuja. Eivät he nimittäin voineet vain jäädä siihen seisoskelemaan ja tuijottamaan toisiaan.
“K, mene neljänenteen kerrokseen ja katso, ovatko ne okinawalaispaskiaiset siellä, kuten sovimme. Tule takaisin, jos eivät ole, muussa tapauksessa soita puhelimeeni. Me odotamme tässä Közin kanssa”, Ishikawa päätti katsahtaen irokeesipäistä.
“Mene kuitenkin varovaisesti ja mahdollisemman ääneti siltä varalta, että siellä on jotain pielessä.”

Piilolinssiä käyttävä kääntyi mustatukkaisen puoleen ja nyökkäsi pienesti kumartaen samalla hiukan kuuliaisuuden merkiksi. Tämä ei huomannut, toisin kuin nuorempansa, miten pantterimainen pyöräytti silmiään teolle. Yakuza ei välittänyt lähimpien miestensä pokkuroinnista ja oli sanonutkin siitä, ettei henkivartijoidensa tarvinnut olla ylikohteliaita. Hindu kushin antaman epäluottamuslauseen takia he eivät kuitenkaan tässä kohdassa totelleet - tai oikeastaan uskoneet sanoja. Siispä vanhempi hujoppi teki kohteliaan eleen, ennen kuin käveli tasaista, hiljaista tahtia aulaan ja sieltä kohti portaita. Jokaisella askeleella kuului kevyt, matala tömähdys, jota ei kuullut, ellei keskittynyt ja odottanut askelia. Pitkässä mustassa nahkatakissaan K muistutti pahaa haamua, joka liikkui hylätyissä taloissa ja odotti seuraavan viattoman uhrinsa tulevan luokseen - tosin, tässä tapauksessa tämä itse etsi uhrinsa.

“Muuten K”, mustasilmäinen sanoi yllättäen kutsuvasti.
Punapää vilkaisi nopeasti vierelleen samalla, kun parinsa kääntyi katsomaan olkansa yli puhunutta.
“Jos he ovat siellä eikä ole mitään ongelmia, aiheuta heille toki pieni sydänkohtaus”, rikollisjärjestön johtaja loi alaiselleen merkitsevän katseen ja huulilleen kaartui pirullinen hymy.
Irokeesipäinen ei sanonut siihen mitään, vaan kumarsi ymmärryksen merkiksi, ennen kuin kääntyi taas portaita kohti ja käveli niille nousten sitten rauhallisesti toiseen kerrokseen.

Ishikawa jäi punapään kanssa rakennuksen vierelle odottelemaan. Valkokasvoinen jatkoi autioiden kadunpätkien ja heidän ympärillään olevien rakennusten tarkkailua. Joku muu olisi todennäköisesti vähitellen hermostunut siinä tuulen puhaltaessa, kun vahvin liittolaisensa oli lähtenyt pois ja joutui seisomaan yksin erään maailman vaarallisimman miehen seurassa, mutta keltasilmäinen ei ollut edes jännittynyt. Kun hän oli koko elämän ajan joutunut olemaan vaarallisten, pahojen miesten vierellä, tarvittiin hiukan enemmän, ennen kuin Közin saisi jännittymään tai hermoilemaan. Ehkä tilanne olisi pidemmälle eri, jos hänellä ei olisi ollut mitään tekemistä, vaan hän olisi joutunut keskittymään pantterimaisen seuraan. Valkokasvoisen vastuulla oli kuitenkin yakuzan turvallisuus, joten hän ei vain jäänyt turhia seisoskelemaan.
“Voisimme käydä hakemassa tämän jälkeen Hide-zoun yliopistolta”, mustasilmäinen mietti ääneen ja vaikeni, kuin olisi odottanut vastausta.

Ja kyllähän punapää vastasi, vaikkakaan ei ääneen. Hän muisti kakkosmiehen sanoneen päivällä olevan tärkeä tentti - mikä se sitten ikinä olikaan, kaiketi jotain selviytymiskokeen kaltaista. Mikäli ruskeahiuksinen selviäisi kokeestaan helposti ja he olisivat täällä ainakin tunnin, sitten kaikki menisi sujuvasti. Tosin, keltasilmäisellä oli tunne, ettei rikollisjärjestön johtaja välittäisi, vaikka porhaltaisi paikalla kesken tentin, kun halusi nähdä rakkaansa.

“Sitten voisimme käydä katsomassa Burutendoun rakentamista, minkä jälkeen saisimme rennon iltapäivän”, Ishikawa jatkoi puhumista ilman mitään ongelmia, vaikkei seurassaan ollut mies ollut sanonut mitään.
Ehkä pantterimainen alkoi tottua henkivartijoidensa puhumattomuuteen.
“Tiedän jo nyt, mikä tekee iltapäivästä erityisen rennon…” Tämä alkoi kehrätä matalasti toteutuskelpoisten fantasioiden vilistessä mielessään eikä edes huomannut varjoa, joka vilahti kasvojensa päältä ylittäen nopeasti myös alaisensa kasvot.

Közi sen sijaan huomasi merkityksettömältä vaikuttavan vilahduksen. Hän nosti kasvonsa terävästi ylös vastakkaisten talojen katoille ja taivaalle. Pilviä ja aurinkoa vasten erottui liikettä - lintuja, jotka lensivät ja laskeutuivat rakennusten päälle. Valkokasvoinen kurtisti millin verran kulmiaan pitäen katseensa yhä taivaalla, vaikka aurinko hiukan häikäisikin. Ei äskeinen varjo voinut johtua linnusta tai edes linnuista, koska vaikka muutama siivekäs olisi lentänyt aivan toisiaan vasten, näiden aikaan saama varjo ei ollut riittävän iso. Mistä varjo oli sitten tullut? Se saattaisi olla joku vaatimaton, pieni juttu, mutta usein vaatimattomat asiat olivatkin ne merkityksellisimmät. Hitaasti, kuin olisikin aikonut huitaista nenää ja otsaa kutittavia hiuksia, keltasilmäinen nosti kätensä suojaamaan hiukan silmiään ja kävi vastakkaisten talojen tasaiset katot läpi. Sielunpeilit näkivät rosoiset tasokattojen muurin reunukset, joista puuttui paloja, mutta niistä kohosi myös jotain tummaa pitkän putken kasvaessa omituisella tavalla. Samassa henkivartijan lihakset jännittyivät äärimmilleen ja mieli muuttui teräksiseksi, kun sydän alkoi hakata adrenaliinin voimasta kovempaa saadakseen vartalon toimimaan nopeasti.

“Ishikawa!” punapää kääntyi lujasti huudahtaen johtajansa puoleen.
Ishikawa käänsi samassa päänsä kohti alaistaan ja tämän kasvoilla oleva ilme kertoi suuresta tyytymättömyydestä sukunimensä kuulemisesta. Yakuzan suu ei kuitenkaan ehtinyt edes aukeamaan moitteeksi tai vastalauseeksi, kun Közi tarttui lujasti tätä olkavarresta sormiensa lähes porautuessa puvun takin läpi lihaan puruotemaisesti. Ote varmasti sattui, mutta joko mafiapomo tajusi olla hiljaa tai ei vain ehtinyt huutamaan, kun Hindu kushissa opin saanut syöksähti vastakkaiseen suuntaan ja repäisi suojattinsa lujalla liikkeelle edelleen kauemmas samalla, kun nappasi reisikotelostaan Ruizan antaman pistoolin. Hän nosti aseensa ylös, mutta tiesi, että hyökkäyksensä ei olisi riittävän nopea ennen ensimmäistä laukausta - sen hän oli tosin tiennyt alusta asti. Luja pamaus kajahti autioiden rakennusten ja katujen keskellä ja pantterimaisen aiemman paikan kohdalla seinään ilmestyi reikä laastin ja seinänpalasten lentäessä pieninä pirstaleina ympäriinsä. Yakuza kääntyi samassa katsomaan taakseen tajuten lentävistä seinän palasista, että kuolema oli seissyt koko ajan vierellään heidän odottaessaan. Järkytys, jopa kauhu kalvensi tämän kasvot, kun mustasilmäinen nosti katseensa henkivartijaansa, joka ampui samassa kohti vastakkaista kattoa. Punapää vilkaisi pikaisesti johtajaansa, joka katseen nähdessään vakavoitui päättäen selvästi ryhdistäytyä ja toimia. He kumpikin tiesivät, etteivät voineet jäädä siihen, koska olisivat siinä suojaamattomina suorastaan maalitauluina. Heidän olisi löydettävä suoja! Aulaan ei voinut mennä, koska rakennuksessa saattaisi olla lisää vihollisia.

Nopeasti Ishikawa kääntyi siihen suuntaan, josta olivat alun perin tulleet ja kätensä liukui liikkeidensä myötä takkinsa sisälle hakemaan omaa asettaan. Közi ampui muutaman kerran kohti kattoa, vaikka tiesikin heidät kohteeksi ottaneen salamurhaajan onnistuvan suojautumaan muurinpätkänsä taakse. Lisäksi vuosien kokemus muistutti häntä, ettei pistoolien kantoetäisyys mahdottomia ollut ja sitä myöten tarkka tähtääminenkin vaikeutui - pitihän heidän liikkuakin samalla. Keltasilmäinen otti muutaman sivuaskeleen, vaikka ne muistuttivat enemmän hyppyjä asettuen osittain johtajansa eteen suojellakseen tätä kehollaan. He lähtivät samassa liikkeelle ja yakuza sai kaivettua esiin aseensa, mutta ei kuitenkaan kääntynyt tulittaakseen hyökkääjäänsä kohti, vaan keskittyi liikkumaan sulavasti ja osittain kumarassa, jotta olisi vaikeampi kohde ja helpottaisi alaisensa työtä.
“Emme voi mennä liian kauas!” mustatukkainen huudahti valkokasvoiselle, joka kesken ampumisensa katsahti olkansa yli johtajaansa.
“En suostu jättämään K:ta tuonne!”

Valkokasvoinen käänsi nopeasti katseensa takaisin kattoa kohti ja ampui uudelleen nähden vihollisen kyyristyvän samassa suojaan. Vaikka sitä ei näkynyt hänen eleistään tai ilmeestään, eikä tilanteen vaarallisuus ja nopea rytmi antaneet siihen tilaisuutta, hän tunsi sisällään pientä helpottuneisuutta. Olivat syyt mitkä tahansa, hänestä oli hyvä tietää, ettei mafiapomo halunnut luopua kummastakaan henkivartijastaan. Punapää ampui vielä kahdesti kohti kattoa, mutta kosketti samalla rikollisjärjestön johtajaa merkiksi siitä, että nyt oli aika juosta. Ishikawa pyrähti juoksuun ja katseensa osui kauempana olevalle kujalle, joka voisi olla heidän pelastuksensa, koska se saattaisi antaa heille tarvittavan suojan - hyökkääjiä kun näytti olevan ulkosalla vain yksi. Közi ampui kohti kattoa, vaikkei erityisemmin tähdännyt, koska tavoitteli samassa uutta asetta, koska tiesi aseensa luotien loppuvan pian, jos jatkaisi yhdellä pistoolilla ampumista. Hyökkääjä kohottautui uudelleen esiin nähden kohteensa yrittävän pakoon ja meni ilmeisesti paniikkiin, jolloin alkoi tulittamaan ilman minkäänlaista tähtäystä luotien osuessa seiniin heidän ympärillään ja korkealla yläpuolellaan - myös ehjiin ikkunoihin.
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Joulu 01, 2013 1:18 pm

Osa 22.

Terävä, kimeä särähdys, joka kuului laukauksen perässä, sai Közin vartalon ja lihakset jäykistymään kesken juoksuaskeleen. Kaksimetrisen sydän jätti pari lyöntiä välistä tuntuen pökertyvän hetkeksi kauhusta, jolloin rintakehäänsä iski ikävä kipu, joka sai hänet haukkomaan henkeään ja mielessään välähti kuva sirpaleista verisen veljensä jaloissa. Ei… Ei tuota ääntä… Ei noita kuvia… Ei nyt! Punapää tunsi askeleensa muuttuvan raskaammaksi ja tönkömmäksi, kun taivekohdat eivät taittuneet, vaan jalkansa osuivat maahan kipeästi. Henkivartija ei ehtinyt sanomaan mitään eikä hän olisi edes kyennyt, koska kompastui samassa ja huojahti lujasti eteenpäin pudoten polvilleen.

“Közi?” Ishikawa käänsi päätään ja katsoi sivulleen, kun tajusi alaisensa kadonneen viereltään.
Tämä ei nähnyt valkokasvoista, jolloin hidasti juoksuaan ja kääntyi katsomaan taakseen huomaten alaisensa yrittävän jäykin raajoin kohottautua ylös ja nostavan pistoolikätensä kohti vastapäisen talon kattoa.
“Közi!” yakuza huudahti säikähtäneenä jääden järkytyksestä tuijottamaan pidempäänsä.

Közi ei kuitenkaan kuullut minkäänlaista kutsua, vaan ravisti päätään, kuin olisi yrittänyt saada hiukset pois näkökentältään. Hän katsoi epämääräisesti silmäkulmastaan kattoa kohti ja kätensä vapisi yrittäen tähdätä osittain piilottelevaan hahmoon. Toinen käsi hapuili toista reisilipasta ja siinä olevaa asetta. Nahkahanskalla päällystetty sormi painoi jo kädessään olevan aseen liipaisinta ja luoti singahti piipusta osuen seinään yli metrin alemmas katon muurin yläreunasta. Hitto! Keltasilmäinen puri hampaansa yhteen niin kovaa, että se sattui ikenissä ja leuoissa. Kipu kuitenkin tuntui hyvältä, koska Hindu kushissa kasvanut tunsi saavansa jälleen kontrollin kehostaan ja mielestään. Äänet ja kuvat katosivat ja lihakset rentoutuivat, jolloin vapaat sormet napsauttivat reisilippaan napin auki samalla, kun ampui uudelleen, osuen tällä kertaa muurin reunaan, aivan sala-ampujan lähelle. Salamurhaaja hätkähti kauemmaksi ja käänsi aseensa takaisin alas ampuen uudelleen yrittäen samalla pysyä matalalla ja liikkua sivummalle ampuen, ennen kuin ilmeisesti kompastui, koska katosi näkyvistä. Samalla hetkellä, kun hyökkääjä katosi valkokasvoisen silmistä, kuului luja, aikaisempaa kovempi räsähdys osakalaisten päiden yläpuolella.

Aika tuntui pysähtyvän punapään ympärillä. Sydän löi kerran, kun hän veti terävästi henkeä ja sähkövirta kulki lihaksia pitkin lamaannuttaen jäsenet täysin. Korvat kuulivat särähdykset, kuin joku olisi laittanut levyn raidan soimaan jatkuvana toistona ja se sai muistikuvat nousemaan hänen mieleensä. Közi näki sisarensa sätkähtelevän, kun sai useamman luodin selkäänsä, ennen kuin kaatui portaiden yläpäähän kuolleena veren jatkaessa virtaamistaan. Sormet herpaantuivat näystä ja käsi päästi pistoolin otteestaan, koska hänen raajansa oli aivan liian heikko kannattelemaan sen painoista, niin vaarallista asetta - hänhän oli vasta nelivuotias. Ajatuksen myötä keltaiset sielunpeilit näkivät, miten kommandopipoinen mies ampui isoveljen sarjatulella. Näyt olivat niin vahvat, ettei hän lainkaan tajunnut tai ymmärtänyt jotain putoavan itseään kohti ylhäältä. Ammuttu luoti oli rikkonut kaksikon kohdalla olleen kolmannen kerroksen ikkunan ja tuhannet isot ja pienet sirpaleet räsähtivät alas eivätkä vain rakennuksen sisäpuolelle, vaan myös kadulle - suoraan kohti paikoilleen, polvilleen romahtanutta henkivartijaa.

“Közi, varo!” pantterimainen huudahti yrittäen saada alaisensa liikkeelle, mutta Közi ei liikahtanutkaan.
Paniikissa mustatukkainen ryntäsi juoksuun ja heittäytyi lujasti vasten hujoppia onnistuen vauhtinsa ja painonsa avulla heittämään ja kaatamaan henkivartijansa kauemmaksi mätkähtäen itse toisen päälle. Vain aiemmin pidemmän sormista irronnut pistooli putosi kopsahtaen asfalttiin, juuri ennen kuin sai vaarallisen sirpalesateen päälleen.
“Auh!” Ishikawa ähkäisi punnertaen itsensä hitaasti ylös ja katsoi sitten kyljelleen kaatunutta miestään.
“Közi, oletko kunnossa?” tämä katsahti allaan makaavaa.
Samassa yakuza säpsähti, kun tajusi punapään tärisevän kauttaaltaan ja tuijottavan tyhjyyteen, kuin olisi saanut epilepsiakohtauksen tai kadonnut kokonaan kehostaan.
“Közi, mikä on? Oletko kunnossa?” mustasilmäinen ravisti hiukan valkokasvoista, mutta nosti sitten katseensa ylös kohti kattoa ja kohottautui samalla seisomaan punapään yläpuolelle ottaen paremman otteen pitelemästään pistoolistaan, ennen kuin otti varmistimen pois päältä ja kohotti kätensä ilmaan tähdäten tarkasti sinne, missä oli aiemmin nähnyt hyökkääjänsä olleen. Mustat sielunpeilit näkivät pienen liikahduksen ja piipun pätkän, jolloin kiersi samassa hiukan ylävartaloaan ja ampui useamman kerran siihen suuntaan. Mafiapomon ammukset sujahtivat muurin yli, mutta pari osui katon reunukseen onnistuen saamaan hyökkääjän piiloutumaan uudelleen.

“Közi, osuiko sinuun?” mustatukkainen kysyi päättäväisellä, kovalla äänellä ja astui muutamalla askeleella pois henkivartijansa päältä, mutta jäi selvästi suojaamaan toista.
“Jos ei, nouse äkkiä ylös! Meidän on päästävä nopeasti suojaan!”
Közi ei sanonut mitään. Hän ei edes kuullut johtajansa puhetta tai ymmärtänyt ympärillään tapahtuvaa. Valkokasvoinen vain kuuli ja näki menneisyyteensä: sen miten hänen perheensä tapettiin julmasti ja arpinaama otti hänet mukaansa.
“Közi!” rikollisjärjestön johtaja vilkaisi olkansa yli kaksimetristä, mutta kääntyi sitten katsomaan takaisin kattoa.
Äkkiä tummiin pukeutunut hyökkääjä kohottautui esiin ja tömähti raskaasti muuria vasten, kun käänsi kiväärinsä kohti yakuzaa ja yritti nopeasti tähdätä uhriaan. Ishikawa liikautti asettaan ja yritti tähdätä aikaa ja valoa nopeammin toivoen pistoolinsa kantomatkan riittävän eikä luodin kaartavan mihinkään suuntaan - ja tietenkin tämä mielessään rukoili äitinsä ja Okiton opetusten auttavan pulasta.

Uusi räsähdys sai yakuzan vilkaisemaan sivulleen, kohtaamispaikan suuntaan ja hyökkääjänsä teki samoin, vaikkei kumpikaan tiedostanut vastustajansa liikkeitä. Lasin sirpaleita putosi neljännen kerroksen ikkunasta ja K nojautui ylävartalollaan esiin pistoolit kummassakin kädessään. Nopealla liikkeellä tämä kääntyi kohti vihollista, jonka näki johtajaansa selvemmin, ja ampui useamman kerran kiväärin varressa olevaa. Luodit tärähtivät taloon, viuhahtivat ilmassa ja yksi lyijynpalanen lävisti hyökkääjän olkapään. Luja kivun karjaisu kuului vastakkaiselta katolta, kun veri pulpahti tummille vaatteille ja mies päästi vaistomaisesti aseestaan irti, jolloin raskas kivääri putosi muurilta alas pyörien muutaman kerran ilmassa, ennen kuin putosi asfaltille laueten välittömästi maahan osuessaan, ennen kuin olkatuli irtosi ja piippu taittui. Vihollinen tarttui olkapäähänsä ja vajosi takaisin piiloonsa.

“K!” Ishikawa huudahti lujalla äänellä.
“Tänne!”
Irokeesipäinen käänsi päätään äänen suuntaan ja hätkähti samassa nähdessään rikollisjärjestön johtajan osoittavan aseellaan vastakkaista taloa ja seisovan maassa makaavan punapään edessä suojaamassa. Jossain toisessa tilanteessa vanhempi hujoppi olisi saattanut hämmentyä sitä, miksi mafiapomo suojeli niin aseellaan kuin kehollaan alaistaan, mutta nyt samainen hämmennys vain käväisi mielessä poistuen kauhun ja ymmärryksen tieltä. Henkivartija tajusi välittömästi, että ikkunoiden rikkoontuminen oli lamaannuttanut parinsa ja kiskaissut takaisin menneeseen. Ja nyt vanhempi Hindu kushissa oppinsa saanut halusi vain syöksähtää kumppaninsa luokse tämän turvaksi ja kiskoa vapaaksi hirveältä menneisyydeltä, jolta he kumpikin olivat uskoneet päässeensä karkuun.

“K!” mustatukkainen karjaisi kiihtyneenä ja vilkaisi olkansa yli maassa tärisevää alaistaan.
“Tule avuksi! Nyt!” tämä ärjäisi ikkunan suuntaan äänensä hiukan särkyessä.
K ei nyökännyt, vaan katsoi pikaisesti vastapäätä olevaa kattoa, ennen kuin katosi takaisin sisälle ja todennäköisesti portaille päästäkseen nopeasti takaisin katutasolle.
“Minä pidän tällä välin vahtia”, pantterimainen sanoi matalasti itsekseen osoittaen yhä aseellaan vihollisensa olinpaikkaa.

Mustat silmät tutkivat katon reunaa tarkkaavaisesti. Vaikka hyökkääjän kivääri oli pudonnut maahan, saattoi tällä olla muitakin aseita, joilla voisi vielä haavoistaan huolimatta yrittää tappaa heidät. Vihollinen oli kuitenkin yksin, koska muuten heitä olisi varmasti ammuttu useammasta suunnasta ja useammalla aseella, jolloin he olisivat jo pahasti haavoittuneita ellei jopa kuolleita. Raskas tömähdys kauempana sivulla sai rikollisjärjestön johtajan vilkaisemaan terävästi sivulleen. Huokaisu karkasi tämän huulilta ja jännittyneet hartiat rentoutuivat, kun mustat sielunpeilit huomasivat kadulle ilmestyneen tutun miehen, jolla oli kädessään enää yksi pistooli. K katsahti nopeasti kattoa puristaen pistooliaan, mutta ryntäsi sitten kaksikkoa kohti nopeasti pitkän, mustan nahkatakkinsa helman hulmutessa liikkeidensä ja vauhtinsa voimasta. Pari metriä ennen johtajaansa ja pariaan tämä kuitenkin ymmärsi hidastaa juoksuaan, ettei jyrännyt tovereitaan alleen.
“K, tutki Közi - hän ei vastaa, kun puhun hänelle, enkä tiedä, mihin häntä on sattunut”, Ishikawa komensi terävästi kääntymättä kunnolla piilolinssiä käyttävää kohti.
“Minä pidän vahtia.”

Vanhempi hujopeista katsoi hetken mafiapomoa, mutta ei sanonut mitään. Nopeasti tämä kuitenkin laittoi aseensa reisikoteloonsa ja meni lähemmäksi toveriaan polvistuen alas, kun oli ilmeisesti todennut, että johtajansa kykenisi puolustamaan heitä jonkin aikaa. Lisäksi, vanhempi kaksimetrinen uskoi - ei, vaan tiesi, että oli ainoa, joka voisi todennäköisesti auttaa Köziä.
“Közi”, vahvat kädet kiertyivät nuoremman kaksimetrisen ylävartalon ympärille.
Varovaisesti piilolinssiä käyttävä nosti parinsa syliinsä ja käänsi itseään kohti koskettaen nahkahanskalla päällystetyllä kädellään valkoisiksi meikattuja kasvoja.
“Közi”, irokeesipäinen taputti hiukan punahiuksisen poskea ja kumartui lähemmäksi painaen toisella kädellään toista lähemmäksi vartaloaan.
Kutsuttu hätkähti vapinansa keskeltä ja nosti keltaiset silmänsä ylös kohdaten eriväriset sielunpeilit. Vapina pieneni ja katosi vähitellen, mutta raskas hengitys, jäykkyys sekä koettu kauhu jäivät valkokasvoiseen. Hän tunsi olevansa kahlittuna siihen maahan avuttomana ja kykenemätön suojelemaan itseään, kuten ei ollut pystynyt suojelemaan itseään Kashifilta.

Ei hätää, Közi.

Kaikki on hyvin.

Olen tässä.

Közi ravisti hiukan päätään, mutta ei siksi että olisi kieltänyt toisen läsnäolon. Hän ei ikinä kieltäisi K:n läsnäoloa eikä käskisi lähtemään luotaan. Tämä oli ainoa, johon hän saattoi luottaa. Keltasilmäinen kuitenkin ei pystynyt uskomaan, että kaikki oli hyvin. Ei, ei ollut. Hän oli juuri kokenut taas helvetin eikä… Eikä sitä voinut voittaa tai torjua. Ei mitenkään.

Kukaan ei voi enää satuttaa sinua.

Minä en anna.

Osuiko sinuun?

Valkokasvoinen ravisti uudelleen päätään, tällä kertaa vastaukseksi. Hänestä tuntui, että silmänsä pyörivät järjettöminä päässään eikä mielensäkään ollut terävä, jotta saisi vastattua vain katseellaan.

Pääsetkö ylös?

Siihen punapää ei vastannut heti. Hän veti useamman kerran henkeä ja yritti palauttaa tunnon takaisin jäseniinsä. Hindu kushissa oppinsa saanut katsoi piilolinssiä käyttävän sielunpeilejä ja kasvoja imien niistä kaikki mahdolliset hyviksi laskettavat muistonsa. Hän muisti, miten toinen oli pelastanut hänen henkensä, neuvonut ja ollut tukena. He olivat nukkuneet tuhannet yöt yhdessä, jakaneet kivun ja kärsimyksen, niin henkisen kuin fyysisenkin eikä toinen ollut koskaan lähtenyt. K… K oli jopa taistellut Yuukia vastaan suojellakseen häntä. Ehkä tämä oli sittenkin oikeassa. Ehkä kaikki voisikin olla hyvin.

Közi nyökkäsi viimein ja siirsi katseensa maahan, kun painoi kätensä karheata, rikkonaista pintaa vasten. Hitaasti, yhä jäykin ja jopa varovaisin liikkein hän koukisti jalkansa, joille siirsi painonsa ja nousi raskaasti ylös parinsa noustessa samaa tahtia tukien varmuuden vuoksi. Heidän harjoituksensa olivat tuottaneet tulosta, koska nykyään punahiuksinen palautui saamastaan kohtauksestaan nopeammin. Toisaalta, sekin oli johtunut vanhemman läsnäolosta, koska valkokasvoinen ei ollut kyennyt vastaamaan eikä edes kuulemaan johtajaansa. Ei hän ollut osannut odottaa, että sirpaleet aiheuttaisivat kohtauksen, jollaisen hän oli viimeksi kokenut Hindu kushissa heidän harjoitellessaan ensimmäisiä kertoja. Ehkei Közi ollutkaan päässyt eroon demoneistaan tapettuaan Kashifin. Ehkä hän joutuisi kärsimään tästä koko elämänsä ajan. K:n läsnäolo tuntui kuitenkin pitävän arpinaaman ja kuolleet poissa, mutta jos tämä oli yhtään liian kaukana ja lasi tai astiat hajoaisivat… Punapää olisi avuton.

Takanaan tapahtuvat liikahdukset saivat Ishikawan irrottamaan toisen kätensä pistooliltaan ja katsomaan taakseen huomaten henkivartijoidensa nousseen ylös - eikä irokeesipäinen edes kannatellut pariaan heidän seisoessaan takanaan.
“Közi, oletko kunnossa?” mustatukkainen kysyi katsoen huolestuneena alaistaan.
Jäykästi valkokasvoinen nyökkäsi ja käänsi katseensa syrjään. Hän ei kyennyt kohtaamaan johtajansa katsetta, kun oli juuri saattanut heidät kummatkin hengenvaaraan. Rikollisjärjestön johtaja ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan punapäästä. Tämä oli huomannut nyökkäyksen ja katsahti nyt kummissaan itseään pidempää tutkien vartaloa vammojen varalta. Mitään sellaista ei kuitenkaan näkynyt, mikä sai miehen suun aukeamaan niin suuttumuksesta kuin hämmennyksestä.
“Mitä helvettiä tuo äskeinen sitten oli!?”

Közi värähti huutoa, mutta ei sanonut mitään. Hän katsahti K:ta avuttomana. Mitä he voisivat tehdä? Eivät he voineet kertoa totuutta, koska muuten Ishikawa tappaisi heidät kummatkin tai punapään - tai, pahinta, lähettäisi hänet takaisin Hindu kushiin.
“Közi, vastaa!” pantterimainen huudahti lujasti ja selvästi vihaisena, jolloin valkokasvoinen sulki silmänsä värähtäen uudelleen.

Nopea liikahdus nuoremman hujopin vierellä sai Ishikawan kääntämään päätään varautuneena kaikkeen. K astui askeleen ja sitten toisen kävellen yakuzan ohi, jolloin mustasilmäinen kääntyi tämän liikkeiden mukana katsoen hämmentyneenä toisen perään. Közikin avasi silmänsä ja katsoi pariaan, joka käveli pitkin, tasaisin harppauksin kohti taloa, jonka katolla hyökkääjä oli ollut. Irokeesipäisen kädet työnsivät aukinaisen takin reunoja syrjään vartalonsa edestä ja siirtyivät reisikoteloille napaten pistoolit käteensä. Liikkeissä, vartalon asennossa ja jopa olemuksessa välittyi selvä viesti siitä, minne tämä oli matkalla. Piilolinssiä käyttävä aikoi metsästää hyökkääjän ja tappaa tämän siihen paikkaan - syy tekoihin vain ei ollut välttämättä se, mikä olisi suurimmalle osalle tullut ensimmäisenä mieleen.

“Odota, K!” pantterimainen huudahti ja nosti vapaan kätensä ilmaan, kuin olisi muka voinut ylettää pysäyttämään alaisensa.
K pysähtyi ja käänsi hiukan vartaloaan, ennen kuin katsoi olkapäänsä yli suojattiaan.
“Koska vihollisemme lopetti hyökkäyksensä, kun osuit häneen, hän on joko kuollut tai lähtenyt karkuun. Sinun ei kannata mennä hänen peräänsä”, mustatukkainen kertoi ja vilkaisi kattoa, ennen kuin siirsi katseensa takaisin piilolinssiä käyttävään.
“Olivatko okinawalaisurkkijat poissa vai kuolleita?”
“Kuolleita”, vanhempi hujoppi vastasi välittömästi katsoen intensiivisesti johtajaansa.
“Kuolleita… Saivat siis petturien kohtalon”, Kuro Kagen jäsen aavisti hyökkääjän olleen yhteyttä ottaneiden urkkijoiden entinen mafiatoveri, joka ei pitänyt siitä, että entiset kumppaninsa olivat ottaneet yhteyttä toiseen rikollisjärjestöön.

“Selvä, me lähdemme täältä!” Ishikawa päätti lujalla äänellä ja asteli siihen suuntaan, missä heidän autonsa oli.
“Soitan Hikarulle sekä parille muulle salamurhaajalle, että tulevat tänne ja etsivät sen paskiaisen”, tämä katsahti pikaisesti vielä henkivartijoitaan, pidemmän hetken punapäätä, ennen kuin katsoi irokeesipäistä vaativasti.
“Ota kivääri mukaan - se voi antaa meille tarvitsemamme johtolangan. Minun on nopeasti kiirehdittävä puhumaan tapahtuneesta Hide-zoun, Ruizan, Hikarun ja muutaman muun kanssa.”

Piilolinssiä käyttävä nyökkäsi ja riensi hakemaan hajonneen aseen, kun valkokasvoinen kiirehti jäykin, uupunein jaloin johtajansa perään. K sai nopeasti parinsa ja johtajansa kiinni, ja he kävelivät yhtä matkaa autolle. Kukaan kolmikosta ei avannut suutaan tai sanonut mitään. Henkivartijat tarkkailivat Osakan herraa, joka käveli päättäväisesti, hyvin määrätietoisesti eteenpäin eikä aiempaa hyväntuulisuutta tai vitsailua ollut edes aistittavissa tässä. Pantterimaisen mieli oli hyökkääjässä ja tämän teoissa sekä siinä, miten olisi toimittava, tai näin Hindu kushin miehet uskoivat. Közi katsahti pikaisesti pariaan ja ilmaisi katseellaan huolensa, mutta K ravisti kieltävästi päätään. Heidän salaisuutensa oli turvassa. Ei hullu, kummasti vinksahtanut yakuza, joka tuntui ajattelevan suurimman osan ajastaan vain seksiä, voinut tajuta tapahtumista punapään heikkoutta. Vaikka tämä olikin Ishikawa Yoshikin ja Sayurin lapsi ja varmasti aivan yhtä julma ja paha sekä asiansa osaavien miesten ympäröimänä, ei tämä voisi nähdä heidän lävitseen. Salaisuus pysyisi turvassa - aivan varmasti, koska muuten se olisi heidän kummankin loppu.

**********

Kului muutama päivä hyökkäyksestä, minkä jälkeen Közi ja K huokaisivat sisällään helpotuksesta. Ishikawa ei ottanut enää puheekseen punapään kohtausta, luultavasti siksi, ettei ollut aikaa eikä muistanut enää. Tämä nimittäin oli soittanut sisarelleen Hikarulle ja kertonut tapahtuneesta, jolloin huolestunut, jopa vihainen Ishikawojen suvun isosisko oli lähtenyt liikkeelle ja onnistui myös löytämään hyökänneen miehen. Ei Osakan, jopa Japanin yhdelle taitavimmalle salamurhaajalle tuottanut vaikeuksia tappaa jo ennestään loukkaantunut mies, jolla oli kyllä taitoa, mutta ei todellakaan yhtä paljon kuin naisella tai edes Hydellä.

Myöhemmin parhaimman salamurhaajan tutkittua okinawalaisten urkkijoiden ruumiita, selvisi näiden kuoleman johtuneen yksinkertaisesta yllätyksestä. Kuolleissa oli useita reikiä, mutta suurin osa oli johtunut näiden raivokkaasta ampumisesta, kun miehiin oli purettu selvää vihaa. Ei isosiskon toimet ja antamat tiedot kuitenkaan vieneet yakuzan ajatuksia toisaalle. Sen teki eräs kakkosmies.
Hide-zou sai samana päivänä tietää tapahtumista ja menetti ihan kunnolla hermonsa. Tietenkin kaiken huudon keskeltä saattoi kuulla nuoren miehen selvän pelon rakkaansa hengen puolesta, mutta suuttumuksen kuuli vielä paremmin. Teräväpiirteinen nimittäin karjui rakkaansa olevan itsemurhaviettinen, uhkarohkea idiootti, joka ei tajunnut miettiä asemaansa ja sen tuomia vaaroja tai edes niitä, jotka jäisivät jälkeensä ikävöimään. Huuto yltyi jopa niin kovaksi, että henkivartijat miettivät, irtoaisiko katto sen voimasta - ei Hindu kushissa huudettu johtajille sillä tavalla. Toisaalta, voimakasleukaisen sanoissa oli perää: asemastaan, Ishikawojen suvun perillisenä ja Kuro Kagen jäsenyydestä huolimatta pantterimainen ei ollut osannut odottaa joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi, varsinkaan huomattavasti pienemmän, rikkoutuvan rikollisjärjestön puolelta. Kukaan Osakan mafiassa ei ollut osannut odottaa sellaista ja vasta nyt he alkoivat ymmärtää, että Ishikawan suvun pää oli päätynyt lähes jokaisen rikollisjärjestön tappolistan kärkipäähän, aivan kuten kaikki muutkin Kuro Kagen jäsenet. Mustasilmäinen oli jopa omien liittolaistensa listoilla, kuten nämäkin olivat tämän listoilla siltä varalta, että näistä olisi päästävä eroon. Se tarkoittaisi myös sitä, että Közi ja K tulisivat kohtaamaan Yuukin ja Aoin, kun johtajansa niin päättäisivät.

Kaikeksi onneksi sen aika ei ollut vielä. Közi ja K keskittyivät kaikin voimin turvaamaan yakuzansa olot ja tämä jopa helpottikin työtä poistuen kotoaan vain muutamaa pakollista tapaamista varten. He epäilivät, että hyökkäys oli kaikesta huolimatta onnistunut säikäyttämään Osakan herran, vaikka tämä olikin uhkaavan Sayurin lapsi. Kumpikaan heistä ei tosin osannut ajatella, että maailman raaimmat, julmimmat ja tappavimmat voisivat pelätä enemmän kuin ketkään muut maailmassa - näiden pelot ja reaktiot olivat vain hiukan erilaisemmat kuin muilla. Mustatukkainen pysytteli kotonaan ja vetäytyi useamman kerran puhumaan yhdessä Hide-zoun, Hikarun, Ruizan ja Hirokin kanssa, kun ihmiskaupan vastaava tuli kutsun saatuaan takaisin Osakaan. Ishikawa tuntui kuitenkin jättävän suosiolla, jopa tarkoituksella muut lähimmät miehensä kutsumatta neuvotteluihin, joihin Köziä ja K:ta ei kutsuttu lainkaan. Ilmeisesti asiat koskivat suunnittelua ja suurempia suunnitelmia, tai näin henkivartijat epäilivät. Tapaamisten jälkeen Ruiza ja Hiroki lähtivät aina nopeasti, mutta Hikaru sen sijaan katsoi pidemmän hetken Hindu kushissa koulutettuja ja samoin teki Hide-zou. Kaiketi nämä miettivät, pystyisikö kaksikko vielä tulevaisuudessa turvaamaan johtajansa hengen. Kumpikaan ei kuitenkin puhunut eikä kysynyt mitään, kuten ei tehnyt Ishikawakaan - ei edes kutsuttuaan kaksimetriset luokseen viikkoa myöhemmin hyökkäyksestä.

“Tulkaa sisään”, yakuza liikautti kevyesti päätään, kun asteli kauemmaksi ovelta päästäen alaisensa asuntonsa eteiseen.
Tämä oli pukeutunut mustiin puvun housuihin ja viininpunaiseen kauluspaitaan, jonka oli jättänyt puoliksi auki tarkoituksella tai tarkoituksettomasti - hujopit veikkaisivat ensimmäistä vaihtoehtoa. Puoliksi avonainen paita paljasti vaalean ihon pilkahdellessa aukosta esiin elegantin viettelevästi. Mustat hiukset oli kammattu, mutta ei mitenkään huolellisesti, vaan lähinnä selvitetty takuttomiksi, ja jaloissa miehellä oli mustat sukat. Rikollisjärjestön johtaja oli varsin tyylikkään ja viehättävän näköinen, että yllätysvieraatkin olisivat vaikuttuneet rennon keveästä olemuksesta.

Közi astui ensimmäisenä peremmälle ja vilkaisi olkansa yli pariaan, joka tuli perässä ja sulki oven. Moderni, värikontrastinen eteistila oli useiden mielestä varsin tilava, mutta heille kahdelle se oli silti hiukan pieni. Niinä hetkinä he todellakin ymmärsivät, että olivat huomattavasti isompia ja hartiakkaampia kuin maamiehensä. Punapää nosti hiukan toista jalkaansa ja kiskaisi maihinnousukenkänsä vetoketjun auki, ennen kuin teki saman toiselle hivuttaen kengät pois jaloistaan. Vanhempi sen sijaan kumartui alas avaamaan vetoketjut ja otti kengät pois jaloistaan. Mafiapomo ei jäänyt katsomaan kenkien ruumista, vaan katosi peremmälle taloon ja askelien määrästä kaksimetriset päättelivät tämän siirtyneen olohuoneeseen. Valkokasvoinen ja irokeesipäinen siirtyivät yhdessä pois eteisestä ja vilkaisivat nopeasti ympärilleen avointa asuntoa, jossa johtajansa asuisi rakkaansa kanssa vielä jonkin aikaa, ennen tulevaa muuttoa - jolloin he kaksi asuisivat samassa asunnossa suojattinsa kanssa. Tuleva muutto ei kuitenkaan pyörinyt juuri Hindu kushin miesten mielessä eikä varsinkaan vaivannut rikollisjärjestön johtajaa, joka ei ollut edes vaivautunut hankkimaan valmiiksi muuttolaatikoita. Kahta pitkää miestä kiinnosti lähinnä, mitä asiaa mafiapomolla oli - ilmeisesti joku tärkeämpi tehtävänanto, joka saattaisi koskea hajoamisen partaalla olevaa okinawalaista mafiaa.

Ishikawa käveli rauhallisesti ruskealle sohvalle ja istuutui rauhallisesti alas ottaen matalalla pöydälle, jonka alla ei jostain syystä ollutkaan paksua mattoa, jättämänsä punaviinilasin ja joi hiukan kallista juomaansa. Tämä nojautui rennosti selkänojaan ja nojasi jopa punaviinikädellään huonekalun pehmusteisiin, kun käänsi vartaloaan vapaan kätensä käydessä sohvan ja käsinojan välisessä raossa ja nousi sitten ei enää vapaana miehen syliin. Pantterimainen piteli kädessään tyylikästä pistooliaan. Közi ja K vetäisivät terävästi henkeä ja tuijottivat asetta miettien, mitä nyt oli luvassa. Oliko aika todeta heidän epäilyksensä osuneen oikeaan? Oliko mustatukkainen väsynyt leikkeihinsä ja päättänyt näyttää kivusta nauttivan puolensa?
“Tulkaa toki peremmälle - ei teidän tarvitse siellä eteisen vieressä seisoskella vieraskoreina”, mustasilmäinen sanoi ystävällisesti, tasaisella äänellä katsahtaen alaisiaan.
“Meillä on juteltavaa suunnitelmistani ja tulevista tapahtumista, koska ne todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi teidän työhönne”, miehen ääni ei ollut leikkivä eikä kehräävä, vaikkei kylläkään totinenkaan.
Tämä oli asiallinen.

Punapää kumarsi hiukan johtajalleen, joka ei tällä kertaa jaksanut edes pyöräyttää silmiään kohteliaalle eleelle. Piilolinssiä käyttävä sen sijaan vilkaisi tutkivasti ympärilleen selvästi etsien jotain. Tai jotakuta.
“Hide-zoun opettaja halusi välttämättä tarjota muutamalle parhaimmalle oppilaalleen kierroksen yliopiston lähellä olevassa baarissa”, pantterimainen sanoi samassa arvaten hyvin alaisensa mietteet.
Yleensähän tärkeät ilmoitukset ja tulevaisuuteen liittyvissä keskusteluissa oli kakkosmies mukana asemansa ja asiassa pysymisensä takia, joten hetki oli erikoinen.
“Hän ei ehdi tähän keskusteluun mukaan.”
Kaksimetriset eivät sanoneet mitään, vaan vilkaisivat pikaisesti toisiaan silmäkulmistaan. Olikohan teräväpiirteinen oikeasti tietoinen tästä keskustelusta, vai oliko yakuza jättänyt jälleen asioita kertomatta kuten uusien, nykyään kuolleiden, urkkijoiden tapaamiskerralla?

“No, tulkaa vain lähemmäksi”, Ishikawa kutsui lempeästi hymyillen, ennen kuin joi uudelleen viiniään, jota ei enää paljoa ollut lasissa.
Hindu kushissa oppinsa saaneet katsoivat hetken johtajaansa, tai pikemminkin tämän kädessä olevaa asetta, jota toinen piteli rennosti, kuin se olisikin ollut vain asuste kuten hieno kello. Pistooli ei kuitenkaan ollut käsineen tai korun tapainen suurimman osan kädessä viattomalta ja vaarattomalta vaikuttava asuste, vaan tappoväline - ja vielä hyvin osaavissa käsissä. Valkokasvoinen kuitenkin ryhdistäytyi ja tunsi parinsa tekevän samoin vierellään. Jos he eivät tottelisi, saattaisi yakuza ampua heitä ihan siitä hyvästä. He kumpikin olivat tietenkin vahvasti aseistautuneita ja pystyisivät, ainakin toivon mukaan, hoitelemaan kahdestaan yksinään olevan mafiapomon, jolla oli vain yksi ase. Tosin, silloin he saisivat mafian, erityisesti kakkosmiehen ja Hikarun, vihat niskaansa eivätkä välttämättä selviäisi siitä - puhumattakaan Sayurin raivosta. Siispä he astuivat kevyesti sukkasilleen peremmälle ja liikkuivat hitaasti, samaa tahtia rinnakkain lähemmäksi päättäen kuitenkin jättää sopivan etäisyyden.

“K, mene sittenkin tuonne”, Ishikawa keksi samassa ja liikautti kevyesti pistooliaan osoittaen vastapäätä olevaa seinustaa, jossa oli matala lipasto ja iso televisio.
Közi pysähtyi samassa, samoin K, joka kuitenkin ymmärsi kääntyä ja siirtyä pyydettyyn paikkaan. Käsky kummastutti heitä kumpaakin, mutta eivät he kuitenkaan kyselleet eivätkä kyseenalaistaneet ohjetta. Irokeesipäinen pysähtyi suoraan television eteen ja kääntyi odottavasti, jopa kysyvästi mafiapomoa kohti.
“Ei sittenkään ihan siihen”, säikähtänyt irve nousi välittömästi pantterimaisen kasvoille ja tämä kumartui hiukan eteenpäin selkänojastaan liikuttaen tällä kertaa paria viinilasin ympärille kääriytynyttä sormea varoen kuitenkin läikyttämästä viimeisiä viinipisaroita.
“Mene sittenkin hiukan sivummalle siitä television edestä.”
Punahiuksinen kurtisti millin verran kulmiaan ja katsoi toverinsa takana olevaa laitetta.
Piilolinssiä käyttäväkin kääntyi katsomaan selkänsä taakse ja räpytti muutaman kerran silmiään ihmetellen. Eihän televisio edes ollut auki. Vanhempi kaksimetrisistä pysyi kuitenkin hiljaa ja otti yhden, pidemmän askeleen lähemmäksi pariaan ja siirtyi pois sähkölaitteen edestä.
“Hyvä, siinä on parempi”, mustasilmäinen henkäisi selvästi rentoutuneena ja nojautui jälleen selkänojaansa laskien asekätensä jälleen syliinsä.
Tämä nosti sirosti toista jalkaansa ja työnsi olohuoneen matalaa pöytää hiukan kauemmaksi itsestään asettaen huonekalun keskemmälle tämän ja vanhemman henkivartijan väliin.
“Tule sinä, Közi, lähemmäksi”, rikollisjärjestön johtaja jatkoi ja osoitti pöydän kulmausta, joka oli lähellä itseään - pöydän ja sohvan välissä.
“Minulla on nimittäin hiukan kysyttävää.”

Valkokasvoinen nyökkäsi kevyesti ja hän asteli osoitettuun paikkaan jääden seisomaan siihen suorana. Hän laski katseensa johtajaansa, joka katsoi hetken takaisin, mutta kääntyi sitten katsomaan irokeesipäistä. Ei tämä kuitenkaan kauaa jaksanut tutkia toistakaan henkivartijaansa, vaan laski vakavoituneena katseensa matalaan pöytään. Kolmikko pysyi paikoillaan olohuoneessa eikä kukaan sanonut mitään. Ishikawa siemaisi uudemman kerran viinilasistaan jättäen siihen tilkan juomaansa. Tämä hengitti tavallista syvempään kuin olisi rauhoitellut itseään, kunnes kohotti hiukan asekättään ja pyöräytti rannettaan, kuin pistoolin piteleminen olisi rasittanut jäsentään. Mies ei sanonut mitään eikä edes näyttänyt huomioivan henkivartijoitaan, vaikka tiesi ja tunsi näiden katsovan itseään.

K käänsi ensimmäisenä katseensa pariinsa ja pian Közikin katsoi kummissaan vanhempaansa. Mistä oli kyse? Miksi heidän johtajansa oli pyytänyt heidät tänne keskustelemaan - ja äsken sanonut tällä olevan kysyttävää? Miksei tämä sanonut mitään? Odottiko yakuza todella, että he avaisivat suunsa ja kysyisivät? Helpommin sanottu kuin tehty - olihan heille kummallekin opetettu, ettei heidän kuulunut puhua, ellei toisin käsketty. Eikä mafiapomo ollut käskenyt mitään, vaan puhellut omaan tuttuun tapaansa ja nosti jälleen juomansa huulilleen ja tyhjensi lasinsa jääden sitten katselemaan astiaa ajatuksiinsa uppoutuneena. Ehkä tämä tosiaan odotti, että henkivartijansa kerrankin puhuisivat tai edes kysyisivät jotain. Entä jos he avaisivat suunsa silloin, kun Ishikawa sellaista vähiten toivoi? Eivät he voineet kuitenkaan koko iltapäivää näinkään olla.
“Mitä kysyttävää, Ishikawa-san?” nuorempi kaksimetrisistä kysyi matalasti, hiljaisen karhealla äänellä.

Välittömästi sukunimen kuuleminen sai mustatukkaisen jäykistymään silminnähden ja kääntämään terävästi päänsä kohti puhunutta. Valkokasvoinen tunsi aataminomenansa hyppäävän kurkkuunsa pelkästä mustien silmien näkemisestä eikä lainkaan ihme - katse oli murhaava, vihainen, koska vastoin kaikkia johtajansa kauniita pyyntöjä alaiset yhä käyttivät tästä sukunimeä eikä etunimeä.
“Tämä”, pantterimainen sanoi painokkaasti ja katsahti samassa lattiaa lähellä punapään jalkoja.
Hindu kushissa oppinsa saaneet eivät ehtineet kuin hätkähtämään, kun Ishikawa kohotti hiukan viinilasikättään ja viskasi valtavalla voimalla kristallisen astian keltasilmäisen jalkojen eteen jättäen sentään hiukan tilaa osumakohdan ja varpaiden väliin.

Közin keuhkot lamaantuivat ja suu aukesi huutoa varten, jota ei kuitenkaan kuulunut. Hänen sielunpeilinsä katsoivat lasia, joka lensi lujalla voimalla lattiaa vasten ja pirstaloitui kimakasti moniksi pieniksi sirpaleiksi, jotka kimposivat lattiasta ilmaan hajoten vielä lisää. Hänen mielessään nuo sirpaleet muuttuivat läpinäkyvästä kristallista isommiksi, valkoisiksi posliininpaloiksi, jotka eivät raskautensa vuoksi hypänneet enää osuman saatuaan ilmaa, vaan liikkuivat kimmoten sivusuunnassa. Niiden valkoiselle pinnalle tippui punaista verta, joka tuntui sekä toistavan tuon hirvittävän särähdyksen että tuovan mukanaan lujat, korvia särkevät laukaukset.

EI!

“Közi!” K huudahti säikähtäneenä, kun näki hirvittävän kauhun parinsa kasvoilla, kun tämä alkoi vapista kauttaaltaan.
Kohta toinen putoaisi alas palaten menneeseen! Nopeasti vanhempi liikahti rynnätäkseen toverinsa avuksi kiskomaan takaisin hetkeen, turvaan kaikelta kokemaltaan pahalta.
“Älä liiku!” Ishikawa karjaisi samassa lujalla äänellä ja kohotti asekätensä osoittaen suoraan itseään pidemmän rintakehää.
Piilolinssiä käyttävä käänsi terävästi vihaisen, raivoisan katseensa yakuzaan, joka katsoi tiukasti, yhä vihaisena takaisin eikä todellakaan ollut yhtä leikkisä kuin aiemmin. Pistooli osoitti varmasti, uhkaavasti irokeesipäistä ja tyhmäkin tajusi, ettei siltä etäisyydeltä pystyisi ampumaan harhaan - eikä kukaan ehtisi napata koteloista aseita ja ampua, ennen kuin sormi painaisi liipaisinta.
“Älä pakota minua ampumaan sinua”, mafiapomo sanoi vahvalla, painokkaalla äänellä, josta kuului kaikki asemassaan oleville kuuluva arvovalta.
“Mutta jos liikahdatkin, minä todellakin ammun sinut siihen paikkaan!”

Suurimmalle osalle ihmisistä oli ihmiskunnan historian myötä jäänyt itsesuojeluvaisto, joka pakottaa tottelemaan uhkaajaa. Se koski kaikkia, myös Hindu kushissa eläneitä - ja heidät oli opetettu tottelemaan johtajaansa. K katsoi hetken rikollisjärjestön johtajaa, mutta kääntyi sitten katsomaan uudelleen pariaan, joka vajosi vapisten alas kykenemättä kunnolla hengittämään, vain tuijottamaan särkynyttä astiaa ja tärisemään vailla kontrollia kehostaan. Mustatukkainen käänsi hiukan päätään, mutta piti katseensa yhä irokeesipäisessä, kunnes vilkaisi pikaisesti punapäätä tarkkaillen mahdollisimman paljon pienillä sielunpeilien liikkeillä.

Közi haukkoi henkeä, vaikkei tuntenut saavansa riittävästi ilmaa. Hänestä tuntui, että lihaksensa kuolivat hitaasti luidensa ympärillä ja vartalonsa kutistuvan. Hanan ja Yamaton ruumiit heijastuivat sirpaleita vasten, samoin näiden veri, joka valui luotien aiheuttamista rei’istä. Hän näki kypäräpäisen miehen kumartuvan ylleen, kun tämä riisui arpisten kasvojensa edestä huivin, joka oli peittänyt häijyn, julman hymyn. Se oli helvetti. Se oli kuolema. Se oli lupaus ikuisesta kärsimyksestä, jota ei voinut paeta.

“Közi”, mustasilmäinen sanoi lujalla äänellä, muttei saanut minkäänlaista vastausta.
Ishikawan ilme ei kuitenkaan ollut pettynyt tai edes vihainen. Tämä oli osannut odottaa, ettei saisi minkäänlaista vastausta, ei edes katsetta.
“Közi”, mies toisti kovemmalla äänellä, mutta huoneessa ei kuulunut mitään.
“Közi!” mustasilmäinen karjaisi, jolloin - kummallista kyllä - valkokasvoinen värähti.
Ei vain ollut varmaa, johtuiko se lujasta kutsusta vai näkemistään muistoista.
“Közi!” yakuza karjaisi uudelleen ja potkaisi lujasti matalaa pöytää osoittaen aseellaan yhä piilolinssiä käyttävää.
Huuto, pamaus ja huonekalun jalkojen lattian naarmuttamisesta syntyvä ääni saivat yhtenä sekamelskana Közin hätkähtämään ja nostamaan paniikissa kasvonsa ylös. Hän vapisi kauttaaltaan, hikoili ja kyyneleet valuivat sielunpeileistään poskille tehden raitoja paksun meikin sekaan. Nuoremman hujopin hengitys oli yhä vaivalloista eikä olemus ollut lainkaan samanlainen kuin se oli ollut aiemmin huoneeseen astuessaan. Nyt punahiuksinen oli lyöty ja lyöjä oli mies, joka oli ostanut hänet palvelukseensa tietämättä henkivartijansa heikkoutta. Nyt tämä tiesi, kuten mustista silmistä ja kasvoista saattoi hyvin päätellä.
“Nouse ylös!” Ishikawa käski lujasti ja liikautti päätään samassa sivulleen.
“Istuudu sohvalle!”

Punapää liikautti hiukan päätään sivulleen ja katsoi vankkaa ruskeata sohvaa, jossa oli runsaasti tilaa. Se tuntui olevan niin korkealla, niin vaikea pääsyisellä paikalla. Ei hänen vartalonsa totellut! Ei hän pystynyt nousemaan ja istuutumaan huonekalulle, jossa olisi vielä lähempänä julmaa yakuzaa. Kykenemättä edes ravistamaan päätään tai sanallisesti kieltäytymään, valkokasvoinen pudotti katseensa lattiaan - takaisin viinilasin sirpaleisiin.
“Vai niin”, mustatukkainen sanoi matalasti ja sormensa puristivat kovemmin pistoolinsa kahvaa.
“Jos et tottele, minä ammun K:n”, tämä sanoi siirtäen katseensa paikalleen jähmettyneeseen, pystyssä olevaan henkivartijaansa.
“Valinta on sinun, Közi.”

Sanat saivat Közin kasvot nousemaan samassa ylös ja katsomaan epätoivoisena yakuzaa. Ei, ei K:ta, hän olisi halunnut pyytää, mutta ei pystynyt. Hänen katseensa anoi, rukoili johtajaansa säästämään parinsa ja tekemään mitä tahansa hänelle. Osakan herra ei kuitenkaan katsonut vierelleen, vaan osoitti päättäväisesti pistoolillaan irokeesipäistä, joka pysyi paikoillaan katsoen pelokkaana johtajaansa, mutta vielä pelokkaampana toveriaan. Piilolinssiä käyttävä tiesi, miten valkokasvoinen kärsi ja olisi halunnut auttaa, mutta ei kyennyt. Tämä oli voimaton. He kumpikin olivat voimattomia ja heikkoja puolustaakseen itseään - aivan kuten punapää oli ollut nelivuotiaana. Silloin hän oli pystynyt vain tottelemaan Kashifia ja muita sekä sietämään kaiken sen pahan ja kivun, mitä sai siitä hyvästä päälleen. Közi veti henkeä kyyneleiden valuessa kasvoillaan ja laski kätensä lattiaan. Hän yritti jännittää lihaksiaan noustakseen seisomaan, mutta kädet ja jalat olivat liian heikot nostaakseen monta kiloa seisomaan. Keltasilmäinen vain lysähti takaisin alas yrityksestään huolimatta ja katsoi mafiapomoa pyytäen armoa. Ishikawa ei kuitenkaan vastannut katseeseen, vaikka vilkaisikin nopeasti silmäkulmastaan vierelleen. Tämä odotti yhä, että käskyjään toteltaisiin ja tarpeen vaatiessa tappaisi itselleen kalliiksi tulleen miehen saadakseen haluamansa. Punahiuksinen yritti uudelleen ponnistaa jaloilleen, mutta ei vain pystynyt, koska tärisi liikaa. Hänen suunsa aukesi, jotta olisi voinut huutaa kivusta ja raivosta sekä häpeästä, kun ei pystynyt tekemään mitään, mutta lyönnit, jotka puhumisesta ja äänten päästämisestä oli lyöty, tuntuivat kipeästi selässä ja kaikkia ihoon jääneitä arpia sattui. Häneltä vaadittiin mahdotonta, jotain epäinhimillistä. Häntä satutettiin samalla tavalla kuin Paajia, Tomodachia ja kaikkia muitakin eläimiä oli satutettu heidän laillaan. Ja nyt mustatukkainen aikoi satuttaa K:ta, jopa tappaa. Nuorempi kaksimetrinen kääntyi katsomaan vieressään olevaa huonekalua, joka tuntui olevan niin kaukana ja niin korkealla. Hänen vartalonsa tärisi, mutta nyt siihen liittyi uusi tärinä - sisältä kumpuava halu estää parinsa kuolema. Hitaasti, väristen voimakkaasti, Közin toinen käsi kohosi ja kurottautui sohvaa kohti koskettaen viimein pehmeätä, tasaista verhoilua. Kosketus sai hänet värähtämään, mutta antoi samassa hiukan lisää tarvittavaa voimaa. Punapää kääntyi huonekalun puoleen ja nojautui lähemmäksi. Vaikka valkokasvoiselta menisi henki, hän nousisi sohvalle eikä antaisi yakuzan tappaa irokeesipäistä. Keho tuntui kankealta ja satatonniselta, mutta se ei saanut keltasilmäistä luovuttamaan. Hänen jalkansa eivät toimineet, joten hän veti käsillään itseään lähemmäksi ja kiipesi, suorastaan repi itsensä hitaasti sohvan päälle. Hän ei taistellut pelkästään mafiapomoa vastaan, vaan myös omaa shokissa olevaa kehoaan ja mieltään vastaan. Sen K ymmärsi ja näki, mutta ei voinut kuin katsoa parinsa raskasta työtä ja purra huultaan, että pysyisi paikoillaan.

Közi onnistui kiipeämään sohvalle ja istui lysähtäneenä, vapisten paikoillaan katsoen sitten rikollisjärjestön johtajaa, joka oli viimein kääntänyt hiukan päätään häntä kohti. Mustat silmät katsoivat luhistumisen partaalla olevaa ja sitten, yllättäen, pieni hymy kohosi miehen huulille.
“Niin sitä pitää”, Ishikawa sanoi matalalla, aiempaa hiljaisemmalla äänellä ja samassa hänen vapaa kätensä singahti valkokasvoista kohti toisen sulkiessa antautuvasti silmänsä.
“Közi!” K huudahti säikähtäneenä, mutta ei ehtinyt tekemään mitään.

Punahiuksinen tunsi käden kiertyvän päänsä taakse ja vetävän itseään. Hetkessä hän tunsi painautuvansa lämmintä vartaloa vasten ja kasvojensa painautuvan puoliksi kankaalla peitettyä rintakehää vasten. Keltaiset sielunpeilit räpsähtivät auki ja suu vetäisi ilmaa, kun vaistomaisesti kosketuksen myötä pää kääntyi hiukan sivulle. Közi tunsi pehmeän kosketuksen selässään ja huomasi johtajansa liukuvan sohvalla hiukan lähemmäksi, kun piteli hellästi, lämpimän suojelevasti itseään pidempää miestä sylissään.
“Ei hätää, Közi”, mustasilmäinen kuiskasi pehmeästi ja silitti punaisia hiuksia.
“Kaikki on hyvin, Közi. En satuta sinua.”
Jokin sanoissa sai vapinan tyyntymään hiukan, vaikka se yhä jäi. Ehkä se oli ääni, joka tuntui puhuvan totta.

“Enkä satuta sinuakaan, K”, pantterimainen vilkaisi kauempana seisovaa alaistaan.
“En halua satuttaa teitä kumpaakaan.”
“A-Asagi”, K henkäisi vapisten ja samalla hetkellä silmistään valahti muutama kyynel kasvoilleen, kun sanoi ensimmäisen kerran johtajansa etunimen, joka vain karkasi huuliltaan.
“Olen pahoillani”, mafiapomo sanoi piilolinssiä käyttävälle, ennen kuin kääntyi sylissään olevan miehen puoleen ja painoi suudelman päälaelle.
“Olen pahoillani, Közi. En halunnut tehdä näin, mutta kumpikaan teistä ei tullut puhumaan minulle tapahtuneesta ettekä vastanneet aiemminkaan kysymyksiini.”
Valkokasvoinen nyyhkäisi samassa vajoten syvemmälle johtajansa syliin. Kyyneleet valuivat koskina pitkin kasvojaan eikä hän kyennyt kuin itkemään suuressa tunnekohussaan. Muistikuvat arpinaamasta ja kuolleista perheenjäsenistä katosivat vähitellen takaisin pimeyteen ja nyt hän tunsi olevansa turvassa paikassa, jossa ei uskonut ikinä olevansa turvassa: Asagin lähellä.
“Oletko jo kauankin kärsinyt tästä?” Asagi kysyi hellästi jatkaen alaisensa silittämistä, vaikka pitikin asekätensä paikoillaan.
Vastaukseksi tämä sai vain kuuluvia hengenvetoja, mutta se riitti rikollisjärjestön johtajalle.

“K-kuinka…?” irokeesipäinen kysyi vapisten, jolloin mustasilmäinen kääntyi tätä kohti.
“Köziin ei osunut, mutta ikkunoiden hajottua hän tuntui hajoavan, kuin olisi saanut osuman. Lisäksi hän tuijotti kauhulla lasinsirpaleita”, pantterimainen kertoi rauhallisella äänellä.
“En aluksi tietenkään tiennyt, mistä voisi olla kyse, joten neuvottelin Hikarun, Hide-zoun, Ruizan ja Hirokin kanssa pitkään ja pohdin, mistä voisi olla kyse. Tiesin, ettette välttämättä suostuisi kertomaan ongelmista, joten minun oli pakkoa puhua muiden kanssa. Emmehän me tietenkään varmoja olleet, mistä oli kyse. Aluksi mietin, voisiko Közi pelätä laukauksia, mutta se olisi vastoin Hindu kushin oppeja. Lopulta Hide-zou ehdotti ikkunoita, kun olin kertonut yksityiskohtaisesti tapahtumista kymmenisen kertaa. Hän kysyi, voisiko Közi kärsiä fobiasta, joka liittyisi lasin särkymiseen. Sitten minä soitinkin äidilleni.”
“Äidillenne?” piilolinssiä käyttävä hätkähti ja sielunpeilinsä laajenivat kauhusta, jolloin punahiuksinenkin jäykistyi ja nyyhkytys loppui sähköiskusta.
“Sayurille?”

“Ei hätää, Közi, kaikki hyvin”, mustatukkainen kuiskasi sylissään olevalle, ennen kuin katsoi jälleen vanhempaa hujoppia.
“Olkaa huoleti, en kertonut asiasta ja epäilyistä mitään äidilleni - en minä niin tyhmä ole”, Asagi naurahti pienesti, mutta vakavoitui sitten.
“Hänellä on kuitenkin enemmän tietoa ja kokemusta Hindu kushista kuin minulla. Olen minäkin kuullut paljon siitä paikasta ja monia tarinoita, mutta en hirveästi tarkkoja yksityiskohtia tai nähnyt todisteita - ellei teitä ja muutamia muita etäällä olleita lasketa mukaan. Äiti sitten kertoi minulle enemmän, kun osasin kysyä oikeita kysymyksiä…” Osakan herra vaikeni hetkeksi sulkien silmänsä, kun yritti selvästi pitää loitolla ikäviä tuntemuksia, kenties pelkoa.
“Äiti kertoi luoneensa tahallaan itselleen hirvittävän maineen, erityisesti Hindu kushissa. Hän sanoi tehneensä sen siksi, etteivät Hindu kushin johtajat vahingossakaan kuvittelisi voivansa ottaa minua tai sisartani isäni kuoltua. Äiti kertoi, että Hindu kushin miehet ryöstävät mukaansa riittävän pieniä lapsia, mutta saavat heitä niin kaduilta ja ihmiskaupasta kuin velanmaksuksi - osa perheistä antavat lapsensa maksuksi veloistaan, jäädäkseen itse henkiin tai saadakseen rahaa yhtä ainoata huumepiikkiä varten. Sitten lapset viedään leireille, joissa he joutuvat raatamaan ja kärsimään aikuisten mielivallasta. Sopivat, henkiin jääneet yksilöt sitten lähetetään eteenpäin ja koulutetaan kuten teidätkin - eikä siitä säily ehjänä”, tämä käänsi katseensa sylissään olevaan ja halasi lujempaa kuin aiemmin.
“Äiti kertoi, että hänen palveluksessaan oli kerran mies, Daniel, joka palveli hyvin ja uskollisesti. Mutta sitten tämä joutui vihollisen puolelta ansaan pieneen, ahtaaseen pimeään huoneeseen, josta pääsi äitini avulla vasta muutamien päivien päästä. Tosin, Daniel oli jo kuollut siihen mennessä - tämä oli ampunut itseään päähän.”

K ei sanonut mitään, vaan katsoi johtajaansa odottaen tämän jatkavan. Vanhempi henkivartija sai pian odotuksilleen vastauksen.
“Myöhemmin tutkittuaan asiaa äiti tuli siihen tulokseen, että Hindu kushissa ollessaan Daniel oli vangittu niin usein sellaiseen paikkaan, että siitä oli tullut tälle fobia, pelko. Niinpä jouduttuaan Hindu kushin ulkopuolella samanlaiseen paikkaan, tämä ei kestänyt sitä, vaan tappoi itsensä paniikissa. Niinpä äitini varoitti minua, että teilläkin voi ilmetä ikäviä asioita, jotka voivat vaarantaa henkenne tai työnne minun suojelemisessa, vaikka muuten olisittekin mafiani parhaimpia suojelijoita.”
Közi jäykistyi samassa ja vetäytyi kauemmaksi lämpimästä, turvallisesta sylistä. Hänen katseensa pysyi alhaalla, kun hän suoristi selkänsä ja katsoi sitten rukoilevasti kulmiensa alta johtajaansa.
Älä lähetä häntä takaisin Hindu kushiin!

“Ei hätää, Közi”, Asagi hymyili lämpimästi, jopa rakastavasti ja kosketti rohkaisevasti märkää leukaa nostaen kasvot ylös.
“Sinä olet nyt K:n kanssa minun miehiäni enkä minä koskaan hylkää miehiäni ilman painavia syitä”, tämä sanoi ja naurahti sitten vilkaisten muualle.
“Hide-zou jaksaa välillä moittia minua siitä, etten ole kovin yakuzamainen, kun kiinnyn niin helposti alaisiini. Ehkä hän on oikeassa ja ehkä se on tosiaan minun suurimpia vikojani yakuzana, mutta Hide-zoun, sisareni ja muutaman muun lähimmän ystäväni mielestä se on myös parhaimpia puoliani. Niin tai näin, en aio lähettää teitä kumpaakaan Hindu kushiin. Te jäätte tänne, kotiin. Ymmärrättekö?”

Uudet kyyneleet valahtivat keltaisista silmistä, kun Közi katsahti pariaan. K seisoi yhä paikoilleen, mutta vapisi nyt yhtä paljon kuin nuorempansa aikaisemmin lattialla. Kyyneleet valuivat tämän kasvoilla samaa tapaa kuin kevätpurot valuivat pitkin vuoren kuvetta. Eriväriset silmät katsoivat niin Osakan herraa kuin punahiuksista ja pieni, hyvin varovainen, mutta äärettömän toiveikas hymy kohosi tämän suupieliin, kun pää ravisteli hiukan. Irokeesipäinen ei voinut uskoa kuulemaansa, mutta samalla se sai tämän sydämen sykkimään kovalla vauhdilla helpotuksesta ja pakahduttuvasta toivosta, jollaista ei ollut uskonut koskaan kokevansa. Punahiuksinen tiesi toverinsa ajatukset ja tunteet, koska itse tunsi täsmälleen samoin, kun kyyneltensä lomassa nyökkäsi pienesti. Pantterimainen ei lähettäisi heitä kumpaakaan pois, vaan pitäisi heidät luonaan.

“Mutta fobiallesi on tehtävä jotain”, mustasilmäinen sanoi kuitenkin, kun kääntyi olohuoneen pöydän suuntaan.
Tämä laski varovaisesti pistoolinsa tason päälle päättäen, ettei halunnut pelotella alaisiaan enempää. Eihän yakuza enää oikeastaan tarvinnut asetta, jota oli pidellyt lähinnä suojellakseen varmuuden vuoksi itseään.
“Minun on kerrottava tästä Hide-zoulle ja muille”, Asagi jatkoi ja huomasi henkivartijoidensa muuttuvan jälleen pelokkaiksi.
“Ei hätää, Hide-zou kyllä ymmärtää teitä. Hän tietää, että menneisyys tekee meistä sitä, mitä olemme, niin hyvässä kuin pahassa”, mustatukkainen sanoi rohkaisevasti ja laski kummatkin kätensä valkokasvoisen olkapäille.
“Hän itse asiassa pyysi, etten hylkäisi teitä, vaikka hänen arvauksensa osuisi oikeaan. Hide-zou luottaa teihin ja välittää, vaikkei aina kakkosmiehen asemansa ja epäilyjensä takia siltä näytä. Hän haluaa teidän pysyvän täällä.”
Sanat saivat kaksimetriset rauhoittumaan hiukan, mutta silti vilkuilemaan huolestuneina Osakan herraa. Entä muut mafiamiehet?

“Muutamalle lähimmälle miehelleni minun on kerrottava fobiasta, koska salailu vain pahentaa asioita”, rikollisjärjestön johtaja selitti vetäen sitten itseään pidemmän miehen uudelleen halaukseen.
“Tuollainen salaisuus on liian vaarallinen pidettäväksi vain meidän keskenämme. Ruizan, Hirokin, Hyden, Atsushin, Hikarun ja muutaman muun on saatava tietää, jotta osaavat toimia, jos vastaavaa tapahtuu uudelleen. Lisäksi minun on puhuttavana muutamalle lääkärilleni, jos he tietävät jonkun luotettavan, joka voisi antaa terapiaa. Koko tämä mafia on teidän kanssanne ja auttaa sinua pääsemään fobiasi yli, Közi. Et ole yksin”, tämä puristi lujasti räväkämpää, kun kääntyi katsomaan vanhempaa kaksimetristä.
“Kuten et sinäkään, K”, mies kuiskasi pehmeästi hymyillen saaden vapisevan nyökkäyksen vastaukseksi.
“Kuten ette ole oikeastaan olleet aiemminkaan”, pantterimainen naurahti sitten pienesti katsoen merkitsevästi irokeesipäistä.
K tuijotti ihmeissään johtajaansa ja Közikin irrottautui tästä kohottaen hämmentyneenä istumaan, kun tunto ja valta kehostaan olivat palautuneet vähitellen takaisin. Mustasilmäinen kääntyi katsomaan keltaisia sielunpeilejä ja hymyili merkitsevästi itseään pidemmälleen.

“Teillä on ollut koko ajan toisenne. K olisi varmasti hypännyt silloin neljännestä kerroksesta avuksesi, ellei olisi tajunnut katkaisevansa siitä vähintään jalkansa, ja uskon sinun tuntevan samoin vastaavassa tilanteessa”, Asagi puhui pehmeästi.
“En ole sokea enkä tyhmä, vaan tajuan teidän olevan pari. Te merkitsette toisillenne enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Olette taistelleen yhdessä niin maailmaa kuin Hindu kushia vastaan - siksi myös piditte fobian salaisuutena, koska pelkäsitte minun erottavan teidät tavalla tai toisella. Te suojelette toisianne parhaanne mukaan, oli teillä vastassanne kuka tahansa,” kevyt naurahdus keskeytti puheen hetkeksi.
“Näin meidän kolmen kesken: olen piiloromantikko, ja minusta on suloista, jopa ihanaa nähdä, miten paljon te rakastatte toisianne. Olisin täysin sydämetön, jos erottaisin teidät - varsinkin kun olen joutunut aiemmin eroon rakkaistani ja tiedän, miten hirveätä se on.”

Közi ei sanonut mitään, vaan tuijotti silmiään räpyttämättä lyhyintä. Hän ei osannut sanoa kuulemaansa mitään. Ei myöntää eikä kieltää puheiden paikkansa pitävyyttä. Edes K ei pystynyt sanomaan mitään, mutta syy tähän ei ollut nuoremman tiedossa.
“Teidän ei tarvitse sanoa mitään”, mustatukkainen ravisti hiukan päätään.
“Riittää, kunhan vain jatkatte yhä työtänne henkivartijoinani ja teette parhaanne kuten tähänkin asti. Sopiiko?”

Henkivartijat nyökkäsivät välittömästi. He kumpikin halusivat, tällä kertaa koko sydämestään, suojella mustasilmäistä.
“Hyvä. Kerron sitten myöhemmin lisää, miten etenemme tästä eteenpäin”, yakuza päätti, mutta käänsi kuitenkin katseensa vielä punapäähän.
“Pärjäätkö varmasti?”
Valkokasvoinen nyökkäsi ja liikutti varovaisesti niin käsiään kuin jalkojaan. Hänen raajansa liikkuivat aivojen käskystä, vaikka ne tuntuivat yhä hiukan jäykiltä.
“Hyvä. K, hakisitko tuolta siivouskomerosta imurin?” Asagi kysyi ystävällisesti vanhemmalta Hindu kushin mieheltä.
“Toisitko sen tänne lähelleni ja laittaisit johdon seinään, ennen kuin lähdette Közin kanssa asuntoonne? On parempi, että imuroin täällä yksin, ettekä te ole kuulemassa sirpaleiden ääniä.”
Piilolinssiä käyttävä nyökkäsi ja kääntyi rivakasti pyyhkäisten hiukan poskiaan ja leukaansa, ennen kuin otti lujan askeleen.
“Varo sirpaleita!” mustasilmäinen parahti kauhistuneena alaisensa nopeista liikkeistä.

K laski katseensa alas ja otti hitaan askeleen, sitten toisen ja kolmannen. Tämä ei tuntenut kipeitä pistoja, mikä saattoi johtua myös paksuista sukista. Kaikeksi onneksi miehen jalat pysyivät ehjinä ja tämä pääsi siivouskomerolle, josta otti imurin. Piilolinssiä käyttävä laittoi johdon lähimpään pistokkeeseen kiinni ja toi varovaisesti siivousvälineen sohvan lähelle Osakan herran ulottuville.
“Kiitos, K”, mustahiuksinen kiitti lämpimästi hymyillen ja kallisti tuttuun tapaansa hiukan päätään, ennen kuin katsoi huolestuneena punahiuksista.
“Anteeksi, että jouduin satuttamaan sinua tuolla tavalla”, tämä sanoi varovaisesti.
“Toivottavasti pystyt vielä luottamaan minuun ja siihen, että haluan pitää teistä kummastakin huolta ja suojella.”

Közi nyökkäsi pienesti. Hän olisi voinut sanoa, että johtajansa oli turhaan huolissaan heidän väleistään. Toinen oli tehnyt enemmän kuin moni muu. Tämä oli parantanut heidän välejään - ei, vaan muuttanut ne täysin.
“Hyvä, menkää vain. Soitan, jos tulee jotain, mutta yritän järjestää asiat niin, että saatte loppupäivän vapaata”, yakuza hymyili ystävällisesti, jopa rakastavaisesti onnistuen ilmeellään katkaisemaan viimeisetkin kahleet, jotka olivat yrittäneet pidellä henkivartijaansa.
Punahiuksinen nousi käsinojan kautta ylös sohvalta varoen laseja ja hän siirtyi varovaisesti parinsa kanssa eteiseen, jossa pukivat kenkänsä ja poistuivat asunnosta. Valkokasvoinen pysähtyi käytävällä, kun ovi sulkeutui, jolloin toverinsakin pysähtyi ja katsoi kysyvästi kohtalotoveriaan. Nuorempi liikautti hiukan päätään mafiapomon asuntoa kohti. Hän halusi heidän kuuntelevan hetken. Vaitonaisina he pysyivät lähellä ovea ja kuuntelivat, mitä asunnossa tapahtui. Pian kuului imureille tyypillinen hurina ja lujaa kilinää, kun voimakas ilmavirta imaisi sirpaleita mukaansa. Pienet, kimakat äänet saivat Közin värähtämään, mutta samassa toinen ääni onnistui pyyhkäisemään kylmät väreet tiehensä.
“Helkkari tätä sirpaleiden määrää! Olisi sittenkin pitänyt ottaa tavallinen vesilasi!”

Joku olisi voinut punahiuksisen tilalla loukkaantua, jopa suuttua moisesta huudosta, mutta sellaiset tunteet eivät edes käyneet nuoremman Hindu kushin miehen mielessä. Pieni, toiveikas ja jopa onnesta kertova hymy kohosi hänen huulilleen, kun valkokasvoinen kääntyi katsomaan pariaan. Irokeesipäinen huokaisi syvään ja räpytteli muutaman kerran silmiään yrittäen selvästi estää itseään itkemästä uudelleen. Kyyneleitä kuitenkin kerääntyi eriväristen silmien ympärille, mutta nämä tunteiden pisarat eivät olleet samoja, jotka oli vuodatettu Hindu kushissa, maan päällisessä helvetissä. Nämä olivat arvokkaampia: onnen kyyneleitä, jotka olivat ensimmäisen kerran valuneet Asagin asunnossa. Közi astui hiukan lähemmäksi kumppaniaan, jolloin vanhempi painoi otsansa toisen omaa vasten. He seisoivat hiljaisella käytävällä kuunnellen kevyttä, vähitellen hiljenevää kilinää ja hurinaa sekä matalaa manailua, kun hengittivät samaa tahtia. Vaikkeivät he sanoneet mitään, eivätkä edes katsoneet toisiaan silmiin, he tiesivät täsmälleen, mitä tunsivat ja ajattelivat.

Mikään ei koskaan pystyisi pyyhkimään heidän menneisyyttään tai parantamaan kaikkia haavoja. Hindu kush kulkisi heidän mukanaan heidän elämiensä loppuun asti, mutta ei enää yhtä vahvana. Asagi oli kävellyt heidän luokseen, ottanut mukaansa ja vienyt pois. Asagi ei erottanut heitä, vaikka voisi tehdä niin, vaan lupasi sen sijaan pitää heistä huolta. Tämän sanat eivät kuitenkaan olleet vain sanahelinää, vaan harvinaisen rehellistä puhetta. Pantterimainen oli todistanut sen käytöksellään ja välittämisellään. Tämä oli paljon parempi ja mahtavampi kuin yksikään Hindu kushin johtajista. Asagi ei ollut julma ja paha. Tämä oli hyvä mies - parempi kuin kukaan, kenet he olivat aiemmin tavanneet. Tämä oli heidän jumalansa, jota he olivat valmiita suojelemaan viimeiseen hengenvetoonsa asti oli tilanne millainen tahansa. Koska ilman Asagia valaisemassa heidän tietään, he kulkisivat pimeässä vailla toivoa. Pantterimainen oli se valo, jonka avulla he tiesivät, missä olivat eivätkä kulkisi harhaan.
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Joulu 01, 2013 1:20 pm

Osa 23.

Raotan silmiäni, mutta suljen ne välittömästi, kun ylhäältä oleva kirkas valo häikäisee, ja käännän hiukan päätäni, vaikka tunnen itseni ja alustani tärisevän ilmavirtauksen kulkiessa ylitseni. Tunnen välittömästi puristuksen kädessäni, jolloin avaan silmiäni uudelleen ja katson vierelleni, hiukan ylemmäs. Näen K:n kasvot ja rauhoituin samassa.

En tiedä, missä olen, tai mitä on tekeillä. Tajuan vain, etten ole enää sylissäsi enkä ilmeisesti autossa, koska täällä on niin kirkasta - lisäksi kuulen monia juoksuaskelia ja olen näkevinäni ympärilläni useamman hahmon. Kukaan heistä ei kyllä kiinnosta minua tällä hetkellä eikä edes näy selvästi. Kenties en näe edes sinua selvästi, K, mutta olen tuntenut sinut pidempään kuin kenenkään muun ja mieleni pystyy luomaan kuvasi täydelliseksi silmieni eteen. Samoin kuin voin nähdä kaikki arpesi - nekin, joita Asagi ei koskaan pysty parantamaan.

Paljon Asagi on kuitenkin parantanut. Muistan sen taas selvästi, vaikken ole koskaan unohtanutkaan, kun ymmärsimme, ettei Asagi ole hullu. Hän on aidosti oma itsensä emmekä voisi välittää kenestäkään yhtään enempää. Asagi ja hänen miehensä, ystävämme, auttoivat ja opettivat meitä - he paransivat ja opettivat meitä jollain tapaa. Jopa Hikaru, ennen masennustaan, ja Gackt kuin muuttuneen äitinsä vastapainona, auttoivat meitä toipumaan Hindu kushin jättämistä vammoista, vaikkemme olekaan täysin parantuneita. Kukaan mafiasta, paitsi ehkä Hide-zou, ei kuitenkaan ymmärrä, että heidän ansiostaan me opimme jälleen hymyilemään, jopa vitsailemaan ja nauramaan, vaikka aina pakenemme kauemmaksi muista, koska tuntuu vieraalta näyttää sellaisia tunteita muille. Heidän ansiostaan tiesimme, mitä arvostus, ystävyys, koti ja välittäminen sekä monet muut asiat tarkoittivat. Asagi auttoi ja auttaa meitä enemmän kuin osasi aiemmin ymmärtää - hän on antanut kivullemme merkityksen. Hän on pitänyt sanansa siitä, että suojelisi ja auttaisi meitä kaikin keinoin enkä koskaan myöhemmin ole epäilyt hänen sanojaan. Asagin vuoksi ei olisi murheellista kuolla, se olisi vain kunniakasta.

Luja puristus kädessäni saa minut katsomaan ripsieni välistä jälleen yläpuolelleni. Olet kumartunut lähemmäksi minua, K, ja yrität sanoa minulle jotain katseellasi, mutta en kykene pitämään katsekontaktia. Tuntuu siltä, kuin jokin yrittäisi repiä minua toisaalle ja viedä pois, vaikken halua mennä minnekään, vaan pysyä tässä.

On ehkä yksi asia, josta en tiedä, oliko Asagi sittenkään oikeassa. Hän piti ja pitää todennäköisesti meitä vieläkin rakastavaisina, kuten itse oli Hide-zoun kanssa ja on nyt Manan kanssa. Minä sen sijaan en tiedä, K, rakastanko sinua. Asagin, sekä muiden, toimista ja puheista huolimatta en tiedä, mitä rakkaus on. En siis koskaan ole sanonut sinulle rakastavani sinua, kuten et sinäkään ole sanonut minulle suoraan.

Otteesi irtoaa ja hätkähdän sekä kurotan kättäni sinua kohti, mutta en yletä sinuun. Näen vain puoliksi kiinni olevien luomieni alta, että pysähdyt valkoisella käytävällä ja joku valkotakkinen hahmo estää sinua seuraamasta minua. Sormeni kuitenkin yrittävät tavoitella sinua, vaikka olet jo ulottumattomissa.
En tiedä, rakastanko sinua. Tiedän vain sen, että sinä olit Hindu kushissa kaikkeni. Sinä pelastit siellä minun henkeni useammin kuin kerran, vaaroja uhmaten. Sinun ansiostasi jaksoin jatkaa ja sietää raadannan sekä kivun. Kun Yuuki menetti järkensä Rehanin kuoltua, sinä olit tukenani ja suojelit. Kenties minun olisi käynyt samoin, jos olisin menettänyt sinut. Paikassa, jossa mikään ei ollut minun, ei edes oma kehoni, sinä olit ainoani. Olit kaikki, mitä minulla oli - ja olet kaikki, mitä minulla on nyt. En koskaan ole kuitenkaan sanonut sitä ääneen, kuten en sanonut rakastavani sinua. Ehkä minun olisi pitänyt, edes kerran, pysäyttää sinut ja avata suuni sanoakseni, että ilman sinua, K, minulla ei olisi mitään enkä olisi kukaan. Ilman sinua en olisi mitään.

Anna anteeksi…

Kengo.


The End

---------

Selitysvuori:

* Koujiroun kidnappaajan päähine, jonka niska ja kaulasuojus tuli lähemmäksi poskia eikä kulje niin vinoon
* Kashifin japaninkieliset puheet on tarkoituksella kirjoitettu “väärin”, koska hän ei kuitenkaan ole natiivipuhuja, vaan puhuu itselleen vieraampaa kieltä tökkien sekä “helpoin lausein”.
* Miksi Koujiroun perheen naapurit eivät soittaneet poliiseille? Hyvin usein ihmiset eivät uskalla kutsua virkavaltaa siinä pelossa, että heidän kimppuunsa käytäisiin - tässä tapauksessa pihamaalla olijat olivat levittäytyneet sen verran uhkaavasti. Lisäksi poliisi on harvoin salamana paikalla missään maassa
* Glock 17 - hyvin yleinen pistooli maailmalla ja ÄKT:ssä Fu-killa oli tällainen ase
* Ja tosiaan, ensimmäisen luvun käännöslinkki jatkuu kakkosluvussa

* En tiedä, kuinka moni on ollut pakettiauton tavaratilassa, mutta itse olin kouluaikoina muutaman kerran kaverini isän pakettiauton kyydissä eikä se ollut mukavaa menoa, vaikka hän ajoikin hitaasti
* Satamatyöntekijät oli todennäköisesti lahjottu, mutta siitä huolimatta Hindu kushin miehet olivat huolissaan, koska eivät halunneet saada liikaa huomiota
* Entä miehet, jotka jäivät Japaniin? Eivät he todennäköisesti kovin pitkäksi aikaan jääneet, vaan jäivät varmistamaan, ettei myöhemmin tulisi ongelmia
* On totta, että pienet lapset eivät ole niin “tarkkoja” puhtaudesta ja pidättämisestä, mutta toisaalta, Aasiassa ei käytetä yhtä paljon vaippoja kuin mitä länsimaissa, vaan vessassa käyminen opetetaan varhaisessa vaiheessa, myös puhtauskäsitys on eri, joten todennäköisesti pienestä pitäen aasialaiset lapset ovat tarkempia puhtaudesta kuin meillä, siksi Koujirou, 4-vuotias poika, oli niin huolissaan

* Todennäköisesti kiinalaisen pojan ruokaan oli päässyt ulostetta ja virtsaa ja sitä myöten bakteereita, joita elimistönsä ei kestänyt. Koujirou selvisi, koska otti ruokansa aina kiinni ja koska oli onnekas
* Ruskeatakkinen mies oli eräänlainen puoskari/lääkäri, jonka pääasiallinen tehtävä oli huolehtia aikuisista
* Miten 4-vuotias saattoi alkaa ymmärtää urdua? Koska tietyt eleet ovat ihmisille tyypillisiä ja joita lähes kaikki ihmiset pystyvät jollain tapaa tajuamaan. Lisäksi lapset ovat joskus hyvinkin älykkäitä ja osaavat laskea yhteen monet asiat sekä tekemään johtopäätökset

* Kuivaliha on ihmisten ensimmäisiä säilyvistä liharuuista ja prosessissa liha leikataan puolen kilon palasiksi, suolataan kuivataan/kuivatetaan
* Jos on ollut pitkään vedellä ja leivällä, vatsa voi mennä sekaisin lihan syömisestä, mutta sekin on ihmiskohtaista, kuinka kauan aikaa voi mennä, ennen kuin liha saa vatsan sekaisin
* Lihassa on proteiinia, joka antoi lisää energiaa, minkä takia pojat vahvistuivat - mikä oli tärkeätä tulevien töiden takia ja siksi tarpeellista
* Veteen oli sekoitettu unilääkettä ja unilääkkeissä on usein ikäviä sivuvaikutuksia, varsinkin yliannostuksen kohdalla, mikä voi tapahtua vahingossa lasten kohdalla. Lapsille ei mielellään määrätä unilääkkeitä
* Kyllä, japanilaisilla ei sinänsä ole monikkoa, mutta he pystyvät muodostamaan jonkinlaisen monikon joistakin sanoista eräänlaisella toistolla (esim. hito tarkoittaa ihmistä ja siitä saa monikon sanomalla hitobito)
* Teineigo on kohteliaan puheen nimi, jota opetetaan Suomessa japanintunneilla (-masu)
* Aku- siksi, koska ku on japanilainen tavu ja U voidaan pudottaa pois lausunnasta
* Urdu on indoeurooppalainen kieli ja on virallinen kieli niin Pakistanissa kuin Intiassa (tosin, Pakistanissa vain 8% puhuu sitä)
* Punjabi on Pakistanissa puhuttu kieli ja myös puhutuin kieli. 48% väestä puhuu sitä
* Shetlanninponi on pieni hevonen, jonka säkäkorkeus on maksimissaan 107 cm ja sitä on 1800-luvulla käytetty kaivosponina
* En nyt muista, missä sanakirjassa luki, että Paaji tarkoittaa hirviötä, koska en enää löydä kaikkia käyttämiäni sanakirjoja >.< Yhdessä toisessa sanakirjassa Paaji tarkoitti roistoa, mutta minä päätin pitäytyä siinä ensimmäisessä löytämässäni käännöksessä

* Useat lapset maailmalla ja Aasiassa aloittavat työnteon 4-vuotiaina ja osa on raskaitakin töitä
* En kääntänyt Siqabin puheita urduksi, koska Koujirou kuitenkin ymmärsi kieltä jo jonkin verran
* Paajin hyökkäys voi tuntua kummalliselta, mutta toisaalta villihevosetkin puolustavat ja jopa hyökkäävät suojellessaan laumaansa tai tammaansa. Voi olla, että kuvailu meni hiukan enemmän koirien uhkailun puolelle, mutta näin hevosen/ponin hyökkäävän/uhittelevan, kun olin pieni
* Miten Koujirou ystävystyi Paajin kanssa? Hevoset, jotka ovat kavereita, huiskivat hännillään toistensa kasvoilta kärpäsiä. Koujirou teki, tietämättä sitä, saman Paajille ja sillä tavalla onnistui hieromaan tuttavuutta ja kaveruutta Paajin kanssa

* Kuso = paska
* Koujirou ei kiroile, koska hänet on todennäköisesti opetettu olemaan kiroilematta, vaikka onkin tiennyt sanoja - samaa ei voi sanoa Yuukista
* Vaikka Pakistan onkin muslimivaltio, se ei tarkoita, että kaikki olisivat uskovia. Osa Hindu kushin miehistä saattavat uskoa Allahiin, mutta eivät kuitenkaan noudata tähän kuuluvia tapoja (linnoituksen sotilaiden olisi hyvin epäkäytännöllistä rukoilla viidestä päivässä ja kumartaa kohti Mekkaa)

* On totta, että voisi luulla Koujiroun ja Yuukin unohtaneen japaninkielen, mutta he joutuivat käyttämään sitä sekä välillä jopa opettelemaan, jolloin se ei unohtunut
* Judo on japanista lähtöisin oleva kamppailulaji
* Karate on itämainen kamppailulaji
* Kung fu on kiinalainen taistelulaji
* Krav maga on israelilainen lähitaistelu- ja itsepuolustusjärjestelmä
* Kamppailulajit ovat yleensä kilpailulajeja, itsepuolustuslajit tähtäävät itsensä puolustamiseen ja taistelulajit taas pyrkivät hyökkäämiseen (puolustamisen lisäksi)

* En tiedä, kuinka moni on joskus joutunut tilanteisiin, joissa heille huudetaan/heidät haukutaan oikealla nimellä tai sitten jollain “lempinimellä”. Itselleni on kuitenkin käynyt niin ja myönnän, että se sattuu enemmän, kun haukkuja/toruja/mollaaja on käyttänyt oikeata nimeäni, koska se on tuntunut henkilökohtaisemmalta

* Közin tuntemat “pamaukset” olivat siis K:n rannekellon sekuntiviisarin iskut
* AK-47 eli Kalasnikov on neuvostoliittolainen rynnäkkökivääri, jonka rakenteeseen perustuvat rynnäkkökiväärit ovat maailman yleisimpiä
* Baap, Waalid ja Abbu ovat urdua ja kaikki tarkoittavat isää. Nämä siis ovat johtajien arvonimiä (ja osittain yksi syy, miksi heitä totellaan)

* Bully kutta on maailman isoimpia koiria ja kotoisin Pakinistanista sekä Intian pohjoisosista, käytetään nykyään vahtikoirana ja koiratappeluissa
* Koiratappelu on ikivanha “ihmisille suunnattu esitys”, jossa kaksi tai useampi koira tappelee ja usein toinen koira kuolee vähintään vammoihinsa. Osassa maissa se on kiellettyä, mutta joissakin maissa yhä sallittua (tietääkseni yhä Japanissa on koiratappeluita)
* Dogo argentino on Argentiinassa kehitetty iso molossirotu, joita on käytetty vahtikoirina ja suurriistan metsästykseen, mutta nykyään myös palvelukoirana poliiseilla ja armeijassa
* Pakistaninbulldoggi on massiivinen Pakistanilainen koirarotu, jota käytetään nykyään vahti-, taistelu- ja karhukoirana
* Afganistaninmastiffi on pelkästään koiratappeluihin tarkoitettu afganistanilainen koirarotu
* Alangu on intialainen molossikoira, jota käytetään vahti- ja koiratappelukoirana
* Tomon käytös on osittain lainattu omalta koiraltani Getiltä (lähinnä se halaus) sekä parilta muulta koiralta, jotka olen tuntenut

* Shimatta = hitto
* Niqab on lähes kokonaan kasvot peittävä, usein musta huntu
* Verisyöpä eli leukemia, Rehanilla oli tarkemmin sanottuna akuutti lymfaattinen leukemia on yksi lapsille tyypillisimmistä syövistä. Se puhkeaa äkisti ja etenee nopeasti, ja hoitamattomana johtaa kuolemaan. Oireita ovat mm. heikentynyt yleistila, kuumeilu, anemia, verenvuodot (Rehan todennäköisesti sai sisäisiä verenvuotoja saamistaan iskuista) ja splenomegalia (eli pernan laajeneminen - siksi sotilas paineli Rehanin vartaloa, koska tunsi pullistuman)
* Mauser-pistooli on saksalaisen asetehtaan pistooli

* Urusai = Hiljaa/turpa kiinni (mutta myös “meluisaa”/”äänekästä”)
* Atemi on “hermopiste” eli ihmiskehon herkkä kohta, johon joissakin taistelulajeissa suoritetaan isku

* Lumileopardi ei ole yleistietämyksen mukaan tappanut yhtäkään ihmistä, mutta en ihmettelisi, jos asiasta ei vain olisi tullut yleistietoa niin syrjässä
* Tsuki shikan ken on askeleen myötä tapahtuva lyönti (mm. Bujinkan budo taijutsussa)
* Voin sanoa todistaneeni sen, ettei erektio häiriinny niin pahasti, vaikka penistä koskettelisikin käsi, jossa on useita siteitä ja laastareita - eihän se ihanalta tunnu, mutta ei aina aiheuta kipua
* Salman menetti selviytymiskokeessa enemmän poikia kuin Ali, mutta Alilla oli muuta epäonnea
* Aoi on mustahiuksinen, Közi on mustatukkainen
* Ja jos joku miettii tuota taistelua, minä demonstroin sitä ennen kirjoittamista muutaman perheenjäseneni avulla (joo, todennäköisesti Aoin ja K:n vastustajat saivat hiusmurtumia sääriluihinsa, mutta ei se ole ennenkään ihmisiä pysäyttänyt)

* FOOL’S MATE on japanilainen lehti, jota alettiin julkaista ilmeisesti 1977
* SHOXXia alettiin julkaista 1990

* Islamabad on pohjoisessa sijaitseva Pakistanin pääkaupunki, jonka väestömäärä oli 2011 1,15 miljoonaa
* Useat naiset kantavat mukanaan peiliä (mm. minä!)

* Rawalpindi (pahoittelen, jäi pois linkeistä)
*Lahore (pahoittelen, jäi pois linkeistä)
* Burka on sama kuin niqab ja siinä on usein verkko silmäraon kohdalla
* Usein suositellaan, että muslimimaissa vierailevat naiset pukeutuisivat peittävästi (siskoni kummitäti käytti jopa huiveja), Sayuri ei tästä säännöstä/tavasta piitannut
* triadit on suurimpia kiinalaisia järjestäytyneitä rikollisorganisaatioita

* Morris Glasgow nimistä miestä (ja hänen perhettään) on epäilty amerikan kummisedäksi
* 15,5 miljoonaa dollaria = hiukan päälle 12,1 miljoonaa euroa, 2 miljoonaa dollaria = vähän päälle 1,5 miljoonaa euroa, 2,5 miljoonaa dollaria = varsin paljon päälle 1,9 miljoonaa euroa, 3 miljoonaa dollaria = vähän päälle 2,3 miljoonaa euroa, 3,2 miljoonaa dollaria = melkein 2,5 miljoonaa euroa, 2,8 miljoonaa dollaria = melkein 2,2 miljoonaa euroa, 3,5 miljoona dollaria = vähän päälle 2,7 miljoonaa euroa, 4 miljoonaa dollaria = vähän päälle 3,1 miljoonaa euroa, 4,1 miljoonaa dollaria = melkein 3,2 miljoonaa euroa, 3,9 miljoonaa dollaria = vähän päälle 3 miljoonaa euroa, 17,8 miljoonaa dollaria = hiukan päälle 13,8 miljoonaa euroa
* Miksi Hindu kushissa koulutetuille pitäisi maksaa palkkaa? Koska he ovat sen verran vaarallisia, että se on eräänlainen vakuutus

* Kun Közi ja K liittyivät Asagin joukkoihin, japani muuttui “pääkieleksi”

* Shanghai on Kiinan suurin kaupunki (ja siellä on triadeilla ollut toimintaa)
* Autopilotti on ohjelma, joka huolehtii automaattisesti lentokoneen ohjaamisesta
* Yakuza lahjoo Japanissa poliiseja, miksei siis työmaanjohtajiakin

* Miksi Sayuri puhui Asagille Hindu kushista, vaikka hänellä on ollut mies, jolla oli ongelmia? Koska Sayuri näkee Hindu kushissa enemmän hyötyä kuin haittaa ja luottaa sen verran poikansa taitoihin, että tämä pärjää
* Yleisin tapa hoitaa yksittäistä fobiaa on sille altistaminen ja ajatusmallin muokkaamista (eli särkymisestä tehtäisiin positiivinen asia)

* Ja kyllä, minun tietojeni mukaan K:n oikea nimi on Kengo, vaikka hän on käyttänyt myös nimeä Takeru


A/N2: Onneksi olkoon, ilman selitysosuutta olette juuri lukeneet 317 sivua fontilla arial koossa 10 (pikkasen meni sivulle 318).

Tässä oli tarina Közistä ja K:sta, vaikka hiukan enemmän ensiksi mainitusta. Muistan, ennen kuin aloin kirjoittaa tätä, että mietin, olisiko heidän tarinansa kertominen sittenkään viisasta. Közi ja K ovat nimittäin kaikista salaperäisimmät hahmoni, joiden voima on nimenomaan ollut siinä, että he ovat jääneet mysteerisiksi. Jokin minussa sanoi, että olisi ollut parempi jättää heidät rauhaan ja antaa koko maailman tai ainakin lukijani pähkäillä näitä kahta. Joko olen riskejä ottava masokisti tai sadisti, joka haluaa rääkätä teitä teksteilläni *BUAH HAH HAA*
Ja samalla sain lunastettua lupaukseni, jonka tein lafi-gaalassa Multisex lafin tittelistä XD

No niin, oli minulla muutakin sanottavaa, aika paljonkin tästä tarinasta, mutta olkaa huoleti, en minä kaikkea aio pälpättää. Haluan kuitenkin nostaa muutaman asian esille näin loppupuheeksi.
Ensinnäkin tarinan runko. Itseänihän jotenkin se ajatus houkuttaa, että kuollessamme voisimme nähdä elämämme välähdyksinä silmiemme edessä. Tässä kohdassa jouduin ja halusin kirjoittaa hiukan enemmän kuin sen, mitä Közi todellisuudessa näki ja koki - tarina olisi ollut paikoin vajaa ja liikaa kysymyksiä herättävä, jos olisin kirjoittanut täsmälleen vain sen, mitä Közi näki ja koki. Ja hei, minulla on jopa luonnollinen perustelu kaikelle! Hypovoleeminen shokki, joka tulee verenhukasta. Oireina ovat mm. hikoilu, sekavuus ja tajunnan hämärtyminen, eli tämän vuoksi Közi näki menneensä ja muutakin.
Osa teistä varmasti miettii, miksi kirjoitin Közin menneisyydestä kaikki tietävällä kirjoittajalla imperfektissä, vaikka enimmäkseen hänen näkökulmastaan, ja nykyisyydestä minä-kertojalla preesensissä? Mielestäni preesens oli luonnollinen valinta erottamaan hetket toisestaan ja kuvaamaan, mitä Közi kävi valveilla ollessaan läpi. Minä-kertoja taas on minulle sen verran vieras, etten ollut valmis kirjoittamaan suurinta osaa tarinaa sillä ja mielestäni minä-kertoja toimi nykyisyydessä paremmin kuin menneessä.

Nyt tässä vaiheessa on pakko tunnustaa: minä inhoan lapsia. Siis kun näenkin alle 10-vuotiaalta näyttävän ihmisen, saan ihottumaa. Eli en todellakaan ole mikään asiantuntija lapsien ja näiden varttumisen suhteen. Osa teistä varmaan karjuu sitä, ettei nelivuotias voi ajatella tai tehdä jotain asiaa. Totta, nelivuotias ei ole kovinkaan kehittynyt, mutta on olemassa henkisesti eri tasolla olevia nelivuotiaita, eli osa on henkisesti ja älyllisesti varttuneempia. Mitä taas tulee lasten työntekoon, oma isäni joutui 10-vuotiaana metsätöihin isänsä kanssa ja maaseudun takia joutui jo varhaisessa vaiheessa hoitamaan eläimiä (oletettavasti ruokkimaan kanoja) sekä tekemään muita töitä. Sama juttu on edelleen maailmassa, jossa osa lapsista aloittaa työnteon nelivuotiaana ja hiukan aiemmin, tosin eri töitä kuin mitä Közi joutui tekemään.

Ja Közin iästä päästään Közin “oikeaan” nimeen. Mitä tutkin Közin taustoja, hän on aiemmin käyttänyt hiraganoilla kirjoitettiin Kouji-nimeen, jota hän on käyttänyt uransa aikana aiemmin ja joka on myös oikea japanilainen nimi. Tosin, huomasin nimessä ongelman. Minä lausun Közin aina suomeksi, eli kuten se kirjoitetaan, mutta japaniksi se taidetaan sanoa “Kouji” tai “Kouzi”, koska se ji on korostettu. Siispä tulin siihen tulokseen, että Koujirou sopi tarinaan paremmin kuin Kouji.

Olen tähän tarinaan kirjoittanut muutamista itselleni aroista asioista, kuten koiratappeluista (minusta ihmiset saisivat itse ottaa puukot käteen ja tappaa toisensa eikä pistää koiria taistelemaan toisiaan vastaan), petoksesta ja naisten asemasta.
Tästä päästään Zafirahiin. Minä todellakin kiinnyin häneen, enkä edes tiedä miten, koska ihan ensimmäisissä suunnitelmissani häntä ei ollut. Jokin Zafirahissa sai minut miettimään jopa ankarammin hänen taustojaan ja sitä, miten hän oli päätynyt Hindu kushiin ja Waalidin rakastajattareksi. Olisin halunnut kirjoittaa hänestä enemmänkin, mutta käskin itseäni kuitenkin antamaan olla. Toivottavasti pidätte hänestä - olen kuitenkin kasannut tähän sellaisen määrän vihattavia hahmoja, että voitte pitää hauskaa niiden kanssa (ja muistutuksena, jos kukaan ei huomannut, Hindu kush ei kannata mitään tiettyä uskontoa).
Osa teistä huomasi varmasti, että vaikka tämä onkin inhorealistinen tarina, on tässä myös “paha saa palkkansa” kohtia, kuten Akhtarin ja Kashifin kohdalla. En osaa sanoa, johtuuko heidän ikävät loppunsa syvällä sisältäni kumpuavasta oikeudentajusta tai halusta saada oikeutta, vai onko kysymyksessä sittenkin jonkinlainen uskoni karmanlakiin. Minusta heidän kohtalonsa ovat jopa tyydyttäviä, koska näen tässä myös maailman todellisuutta eli epäoikeudenmukaisuutta.

Alun perin tämän tarinan olisi pitänyt olla PALJON pidempi. Minulla oli pääni sisällä useita kohtauksia Közin ja K:n Osakan ajoista. Esimerkiksi olin miettinyt sitä, miksi Gackt on Közille ja K:lle tärkeä, mitä Közi ja K ajattelivat Hide-zoun paosta ja Asagin ja Hide-zoun erosta, mitkä heidän tunteensa olivat, kun saivat kuulla Manan ja Tetsun suhteesta jne. Huomasin kyllä pohtiessani, että ne ovat liian irrallisia kohtauksia ja tästä tulisi ainakin 500-sivuinen tarina, jos yrittäisin tehdä siitä johdonmukaisen.
Tulin siis siihen tulokseen, että tämä on hyvä kohta lopettaa - ja jos teitä mietityttää jokin asia, kysykää toki. Vastaan parhaani mukaan, mikäli vain voin^^

Nyt on pakko nostaa eräs asia esiin.
Nimittäin Asagi.
Osa teistä on varmasti järkyttyneitä hänen teoistaan, eli siitä, miten tämä satutti henkisesti Köziä ja sitten uhkasi K:ta, jotta saisi Közin tottelemaan. Kieltämättä hän oli julma tehdessään niin, mutta toisaalta, Asagi on edelleen yakuza ja Sayurin poika. Hän pystyy siis moniin asioihin. Oikeastaan hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja saadakseen kuulla kaipaamansa totuuden. Entä jos K olisi liikkunut? Asagi olisi tietenkin ampunut, mutta todennäköisesti tähdännyt pikaisesti olkapäähän tai raajaan, vaikka osoittikin alaisensa rintakehää.
Minusta Asagin teko vain paljasti, tai oikeastaan muistutti hänen eräistä puolistaan. Mikään ei kuitenkaan voita hänen ihanampia puoliaan^^ Lisäksi Asagin lopun käyttäytyminen myös kertoi sen, miten Közi ja K sitten oikeastaan sopeutuivat elämään Osakassa ja muuttuivat sellaisiksi kuin ÄKT:ssä.

Nyt voin keskittyä pidemmän kaavan kautta Köziin. Tai oikeastaan Közin fobiaan. En tiedä, onko kukaan sitä huomannut ÄKT:ssä, mutta ilmeisesti hienovaraiset vihjaukseni ovat, positiivista huomata, jääneet sopivasti tekstin sekaan. En tiedä, onko särkymiseen liittyvää fobiata oikeasti olemassa, mutta siinä listassa, mistä ehdin lukea ehkä kolmanneksen, oli sen verran outoja fobioita, etten ihmettelisi asian laitaa lainkaan.
Jotkut teistä saattavat nyt ÄKT:tä lukiessaan alkaa surkutella Köziä ja masentua lukiessaan kohtia, joita olitte pitäneet hauskoina (teekupin hajoaminen, kukkaruukun piilottaminen). Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, koska nehän ovat edelleen hauskoja, koska heidän tapansa toimia ja ajatella ovat jossain määrin huvittavia, kerrontatapani (Sethin) muun näkökulman takia on tuonut tarinaan sitä huumoria. Eli jos teitä edelleen huvittaa Közin ja K:n kukkaruukun piilottamiset, naurakaa ja nauttikaa, älkääkä alkako liikaa suremaan Köziä. Hän on kuitenkin hyvissä käsissä^^
Tässä tarinassa Közi ja K vaikuttavat erilaisimmilta kuin mitä ovat olleet itse päätarinassa. Siihen minulla on pari syytä. Ensinnäkin ÄKT:ssä he ovat olleet mafiassa jo vuosia ja saaneet mafialta kaiken avun ja rakkauden, mikä on muuttanut heitä jonkin verran Hindu kushin ajoilta. Toisekseen, Hindu kush oli täysin oma maailmansa, eli Osaka ja Asagin mafia ovat kuin vieras planeetta heille kahdelle - eli ÄKT:ssä Közi ja K ovat aina välillä kuin täysin vieraaseen maahan turisteiksi joutuneet lapset (mikä näkyi esimerkiksi siinä, miten he ihmettelivät Ruizan kondomeita XD).

Ja sitten koko tarinan suurimpaan kysymykseen: Mitä Közi ja K ovat toisilleen? Ovatko he rakastavaisia vai friends-with-benefits vai jotain ihan randomia? Mikä on minun vastaukseni tähän?

Sen te saatte päättää itse.

Teru ja Yuuto hämmentävät tässä kohdassa soppaa, mutta paljastetaan sen verran, että Teru ja Yuuto olivat ensimmäiset poliisit, jotka asettuivat heidän puolelleen, kun eräs juoppo oli yrittänyt hyökätä Ruizan kimppuun (koska oli luullut Ruizan iskevän tyttöystäväänsä, vaikka Ruiza flirttasi tämän vieressä olleelle miehelle) ja henkivartijakaksikkomme oli puuttunut asiaan. Teru ja Yuuto eivät olleet vielä kokeneita poliiseja, vaan vasta aloittaneita, mutta he kuitenkin tekivät sellaista, mitä kukaan mafian ulkopuolelta ei ollut tehnyt Közille ja K:lle. Lisäksi, heissä oli piirteitä, jotka muistuttivat harvoista hyvistä asioista menneessään + tietenkin Hindu kushin vaikutukset mielelle ja se, että he huomasivat Asagin nauttivan siitä, että he ottivat kontaktia Teruun ja Yuutoon, eli kyseessä ei todellakaan ole rakkaus.

Mutta edelleen, nämä kaksi hujoppiamme.
Közihän sanoo lopuksi, ettei tiedä, mitä rakkaus on. Hän ei muista omasta lapsuudestaan, miltä se tunne tuntuu ja vaikka hän tuntisikin rakkautta, Közi ei tiedä sitä. Hindu kush on kuitenkin sen verran turmellut ja vääristänyt niin Köziä kuin K:ta ja muita paikassa olleita, etteivät he ole enää eheitä. Siispä Közi ei tiedä, mitä rakkaus on ja osaako rakastaa - eikä Közi ole ikinä kysynyt, miltä rakkaus tuntuu, vaikka Asagi, Hide-zou ja jopa Ruiza (omalla tavallaan) olisivat voineet kertoa oman mielipiteensä.
Mitä taas itse ajattelen? Minä en pysty täysin uskomaan siihen, että Közi ja K ovat tarkoitettu toisilleen tai edustavat täydellistä rakkautta, vaikken kielläkään heidän välillään olevaa yhteyttä (jota katsekeskustelujen kohdalla vertaisin kaksosten väliseen yhteyteen). Minä uskon tiettyyn valinnanvapauteen ja oikeuteen päättää itse, ketä rakastaa, vaikka usein kuvaankin rakkautta voimaksi, joka kykenee kumoamaan järjen. Tässä kohdassa ongelma on isompi: Közi ja K saatettiin väkisin yhteen eikä heillä ollut muita kuin toisensa. Heillä ei siis ollut koskaan vaihtoehtoja, joten en pysty asettamaan heitä samalle rimalle Asagin ja Hide-zoun kanssa tai muiden mafiamiesten, jotka ovat voineet valita.

Jaa, entäpä K sitten? Mikä on hänen kantansa?
Hänen tuntemuksiaanhan me emme ole kuulleet, vain Közin.
X)

Eiköhän tässä ole jo riittävästi loppupuheita^^
Tässä linkki ÄKT:hen liittyvään “soundtrackini” aloittaen klikatessa niistä kappaleista, jotka sopivat tähän tarinaan (pikaisena syyselostus: ensimmäinen kappale - track 17 - kuvastaa lyriikoiltaan tarinan runkoa ja Közin tuntemuksia/ajatuksia, track 18 kuvastaa Közin (ja K:n sekä Yuukin ja Aoin) elämää sekä Hindu kushia: vain vahvin selviää, track 19 kertoo Közin ja muiden japanilaisten tuntemuksista Hindu kushia kohtaan ja siitä, mitä heistä on tullut, track 20 kertoo Közistä ja Yuukista ja voisi tavallaan olla heidän vuoropuhelunsa, track 21, erityisesti kertosäe, sopii hyvin Közin viimeisiin tuntemuksiin ja ajatuksiin ja track 22 kertoo musiikillaan Közin surullisesta elämästä ja viimeisistä ajatuksista sekä peloista - ignore the picture)
Kiitos^^
Kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne^^

Ja jos joku nyt tekee kuolemaa ÄKT:n viimeisen luvun takia, olen tällä hetkellä tehnyt kirjoittamastani tekstistä kahdet varmuuskopiot + tallentanut koneelle 9 kertaa.
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

    2 tykkää.
Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Black Rose » Ti Joulu 10, 2013 12:18 am

Nyt ymmärrän paremmin Közin ja K'n käytöstä niistä kukkaruukuista ja muista, mutta kyllä ne silti edelleen hymyilyttävätkin. Moni kohta toi kyllä kyyneleet tämän spin-off tarinan puolesta silmiin ja etenkin toi Hopeanuolen Sorrow kappaleen kuuleminen toi kaikki ikävät asiat mieleen vielä kahta kauheammin mitä tässä spin-offissa tapahtui, mutta silti pidin tästä kuitenkin.

Oliko muuten K tutustunut Tomodachiin ollessaan jo Hindu kushissa, kun arvatenkin nuo koirat jossain siellä päin koulutetaan tappamaan vai, miten ne ovat toisensa tavanneet?

Odotan nyt vain mitä viimeinen luku ÄKT'ssa tulee pitämään sisällään ja toivon ettei yksi tietty henkilö kuole siinä ;<
~Ice princess has arrived~

    1 tykkää.
Avatar
Black Rose
Bändäri
 
Viestit: 38
Liittynyt: Ke Elo 01, 2012 11:13 am
Paikkakunta: Sleeping on my each bias's pillow ♥

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja PikkeWood » Pe Joulu 13, 2013 9:38 pm

NONNIIN. Aloitin lukemaan keskiviikkona 11. päivä ja nyt sitten sain luettua loppuun (olen vähän ruosteessa, mutta ehkä johtuu myös siitä että olen sairaana ja pelkkä silmien auki pitäminen on vähän tuskaa). Ensinnäkin tietysti pientä onnellsita kitinää; tuli taas kerran sellainen jännä fiilis ja aloin ajattelemaan ÄKT:ta ja hupsista keikkaa täältä löytyikin sitten tälläinen. Tärisin innosta kun aloin lukemaan, joskin nuo varoitukset hieman pelottivat (eläinrääkkäys lähinnä), ja hitsi että on vaikea keskittyä lukemiseen kun meinaa pakahtua onnesta samalla. Mutta c'moon, K ja Közi ei hitsi, tiesin että tästä tulee loistavaa settiä. Sekavan kommentin välttämiseksi (yeah right, ei salee onnistu) kirjoitan tätä samalla kun luen heh (no aloin kirjoittamaan 10. osan jälkeen mutta kuitenkin, yritän kommentoida tapahtumia jonkinlaisessa järjestyksessä).

Jo ekassa luvussa teki mieli ottaa pikku-Közi, tai no, Koujirou, syliin ja pelastaa se, kylmät väreet menee kun miettii miten kamalaa olisi nähdä kun oma perhe teurastettaisiin tuolla tavalla. Silti olen kiittollinen kun tiedän että loppujen lopuksi Közi selviää (.......joo saatoin unohtaa ÄKT:n viimmeisimmän luvun lopun, okei, angsti iski. Älä hei tapa sitä jooko, oon kärsinyt tän sun mestariteoksesi takia jo liikaa.) Melkein tukehduin pullaani kun tajusin että tässä on välissä näitä Kozin ajatuksia ÄKT:n loppupuolelta! OMG! Suuri hatunnosto noista siirtymisistä, "En yletä siihen" jne. Aivan mahtavasti sitoo tarinaa yhteen.

Toka ja kolmas osa olivat aika rankkaa luettavaa, ihan jo oikeaa elämää ajatellen. Vaikka tämä onkin vain ficci niin silti mieli tajuaa että tuollaista tapahtuu maailmalla. Pikku-Közin rohkeus/vihanpurkaus arpinaamaa kohtaan saivat sydämet nousemaan silmiini. Jo tässä vaiheessa huomaa Közin olevan selviytyjä.
“Muista kuitenkin. Sinun vihasi ei koskaan kykene murskaamaan Hindu kushia tai minua!”
HAH katotaan vaan, Közi toivottavasti litistää ton pahan sedän. Ja mä nauran.

Ja Akhtar.. Tosi pelottava tyyppi. Liian asiallinen ensin ja tolleen. Yök. MUTTA PAAJI <3. Oi rakkaus. Ihana pieni mussukka <3. Ihanasti kuvaat eläimen ja lapsen ystävyyttä. Paaji on sankari<3. Ja sitten kun siirrytään takaisin "nykyhetkeen" ja Közi edelleen muistaa niin hyvin Paajin ja lupauksensa tälle niin.. Lähellä oli etten porannut. Ja muutenkin nuo Közin ajatukset, ÄKT:ssa keskityin lähinnä siihen että luojan kiitos Hikaru ei kerennyt ampumaan ketään, mutta en ajatellut yhtään miltä Közistä tuntui ampua hänet. Okei, miten olisi jos kirjoittaisit joka ikisestä hahmosta spinnoffin, oot selkeesti miettinyt joka hahmoa aika hemmetisti. (....KAMIJO SPINOFF!! Okei en tiedä kestäsinkö, en ole toipunut edelleenkään Kamijon kuolemasta, kiitti vaan. Siitä luvustahan on jo ihan jumalattoman kauan. Näen sieluni silmin miten naureskelet mulle sielä, lopeta.)
Paaji on ihana ja arvaa pelkäsinkö että se hakataan kuoliaaksi tai jotain. Sitten kun Köziä uhkailtiin niin olin aivan musertunut, tiedän mitä itse tekisin samanlaisessa tilanteessa. Mutta Paajin kohtalo oli ehkä yksi ihanimpia asioita tässä ficcissä! <3 Oi, harmi ettei Közi koskaan saanut tietää miten rakkaalle ystävälle kävi.
Ja sitten taas aikahyppäys. Voi Tsune abfajfaojfgaejgeapo. Että kun rakastan sitä (..pitäsköhän mun hankkia elämä). Ja K&K <33
"Älä liiku. Lepää siinä. Olen tässä."
Toi niiden sanaton viestintä on jotain kauneinta ikinä. Kaikilla varmaan on ystäviä joiden kanssa voi jutella pelkillä katseilla ja se on niin ihana tunne ja toi K&K:n juttu on sitten vielä astetta syvempi. <3.

Oi, Yuuki. En ennen tätä kohtaa ollut edes ajatellut että hei nyt saadaan lisäinfoa Yuukista ja Aoistakin. Mutta jes, selviää siis viimein miksi Yuuki ja Közi vihaa toisiaan. Heh, koko ajan odotan innolla milloin saan K:n. Mutta kärsivällisyys on hyve vai miten se menee.. Kääk tuota noiden koulutusta, alko heti väsyttää. (Btw ensivuoden alusta alkaa minulla kunnon kuntokuuri, sähän voisit selkeesti tehdä mulle treeniohjelman haha.)
Okei en kestä noita ammutun Közin ajatuksia K:sta.
Ainoa hyvä, mitä olen Hindu kushissa kohdannut, olet ollut sinä, K.
LIIKAA TUNTEITA, YLIANNOSTUS.
Oi muuten miten tykkään tästä että pysyn helposti kärryillä Közin iästä. Olenkin meinaan miettinyt kauanko sen Hindu kushi koulutus kesti jne. Hmm, pitää mainita tässä välissä Rehan. Okei, olen hyvin varma että sille käy huonosti jossain vaiheessa, vaikuttaa aika heikolta tapaukselta.

OI ARPINAAMA! Tiesin että se tulee uudestaan ja ah Közi, vedäsitäturpaan. Ja joku estää sen, oisko K? Oi ihanaa se tuli viimein jes ah <3 Oi toi Kashif kaivaa omaa hautaansa selkeesti. Oi ihanat lapsi K&K:t <33 (saat koko puolentoista vuoden edestä, vai kauanko ÄKT:n edellisestä luvusta onkaan, sydämiä nyt sitten, lol) Hmm K:n neuvo nimen suhteen. Kuulostaa järkevältä. (Koskakohan se kertoo oikeen nimensö Közille hih, luottamuksen merkki). Ja aikahyppäys kääk en kestä näitä alkaa pelottaa. Hei et oikeesti voi antaa Közin kuolla kaiken tän jälkeen... Ja lisää koulutusta. Alkaa tuntua siltä et pitäs ite mennä lenkille tai jotain huh. Ja NIMI! Oi, mitenköhän Közi valkkas just ton nimen.. Mietinkin aina että saiko se ite valita sen.
"Hyvää yötä, K."
....<3

Oi, Yuukin ja Közin ryhmätyöskentelyä. Kiinnostavaa, joskin en malta oottaa K&K:ta, only true team ja silleen. Yuuki vaikuttaa aika äkkipikaselta ja itsenäiseltä, en oikeen arvosta.
Koiratappeluita. Huhhuh. Tämä oli aika vaikea lukea, melkein skippasin mutta päätin sitten kuitenkin lukea, joskin pyrin olemaan ajattelematta asiaa, joten en nyt voi kommentoida kauheasti (paitsi että tuli vähän Hopeanuoli mieleen, BENIZAKURA. Pakko keventää tätä kohtausta jollain). Heti kun K juoksi kehään niin tiesin että nyt tulee paha tilanne.
Tomodachi oli K:n oma Paaji.
Toi tiivistää kaiken. Tämä oli niin vaikea kohta lukea, mutta toisaalta arvostus K:ta kohtaan nousi huimasti. Ajatus siitä, että joutuisi ampumaan rakkaan koiransa on aika karmiva, tämä on varmastikin vaikein kohta minulle henk.koht. tässä ficissä. Onneksi ilmeisesti Baapkin jollain tapaa arvosti K:n toimia kun ei ampunut tätä siihen paikkaan. Ja oi Közi, menee tyrmään katsomaan K:ta<3. Kaunis keskustelu kaverusten välillä, todella merkittävä.
“Me pääsemme täältä pois, yhdessä.”


NONNIIN. sitten jatkan lukemista osasta 11. Jessus tästä kommentista tulee pitkä mutta noh, ansaitset pitkiä (ja hyviä mutta siihen en edelleenkään kykene) kommentteja.
Oi Közi äläkuoleäläkuoleäläkuole. Ei se voi jättää K:ta kaiken jälkeen.

Jaahas Yuukilla ja Közillä menee hyvin, mihinköhän tää homma kaatuu. Ja Rehan.. Sanoinhan ettei se tuu selviämään, joku siinä nyt on vialla. Yuuki on aika symppis kun haluaa auttaa kaveriaan mutta hitsi jos se tekee jotain tyhmää ja Közikin joutuu ongelmiin. Voi Rehan.. Vaikka aavistin että se tulee kuolemaan niin silti oli toi aika karu kohtalo. Ja Yuuki-parka. Se ei varmaan ikinä anna anteeksi Közille. Zafirah vaikuttaa ainoalta järkevältä aikuiselta tuolla mutta saa nähdä mimmonen se sitten on. Odotan innolla.
Nonniin nyt Yuuki sitten vihaa Köziä. Harmi sinäänsä mutta toisaalta jos ne olisi tulleet aina vaan toimeen Dream Team K&K:ta ei olisi syntynyt.
Ihana K kuuntelee Közin huolia <3. Että mä rakastan noita kahta.
Nyt hitto toi Yuuki, alkaa ärsyttämään, eikö se nyt tajua että Közi ajatteli sen parasta. JA SE SAATANA PUUKOTTI K:TA!! GEKAgeoaåjgae RAIVO. Mutta oi miten K puolusti Köziä<3 Ja raukka parka pelkää rikkoutuvia astioista, liittynee jotenkin perheen kuolemaan? Ah, vaikka tiedän että K selviää puukotuksesta niin silti toi Közin huoli saa mutkin huolestuneeksi. OMG KÖZI kääk jos se jää kiinni nytnytnyt ninjana vaan yreuwirwe. (Pitäsköhän ottaa tauko ennenku pissin alleni jännityksestä?) Huh Zafirah tuli ja pelasti. Vaikuttaa edelleen järjevältä muijalta. Okei alan tykätä siitä, mutta kuten Közi olen varuillani :D. Ainakin se vie toisen katsomaan ystäväänsä. Ehkä se onkin enkeli keskellä helvettiä? Ah arvasin että Közin paniikkikohtaus johtui menneisyydestä. Toivottavasti ne keksii ongelmaan ratkaisun. Ja aww kädestä pitämistä <3. Rakastan noita kahta <3.

Hitto toi Yuuki on sekasin. Ja uhkailee vielä K:takin... Közi suuttuu kyllä... Jep, "ampui" Yuukin, hyvä. Kiinnostavaa tämä niiden vihanpito. Milloinkohan nuo sotilaat tajuaa ettei noita kahta voi pitää tiiminä? Aijaa ilmeisesti ne luulee just päin vastoin, plaah.

SELVIYTYMISKOE OMFG. Miten jännitän näin vaikka tiiän et K tulee takasin? Voi raukkoja eåtjeaoåta <3 (huomaatko miten tää lukemisen yhteydessä kommentoiminen saa näin "järkevän" kommentoijani esiin?) MITÄ JOKO K TULI TAKAISIN? ...Ei vittu se olikin Aoi. PRKL. AA nyt alkaa jännittää, loukkaantuukohan K pahastikin, stna joku Lumileopardi, pelottavaa.
JA MITÄ HITTOA EI K OO KUOLLU ÄLKÄÄ SANOKO TOMMOSTA. Voi Közi parka nyt se raukka murenee täysin. Voi raukkaa. (Mutta pakko sanoa että nauratti jotenkin noi sotilaat kun niille ei tullu mieleenkään että ongelma saattais olla henkinen). Säälin Köziä niin paljon, toisen elämänhalu on kadonnut kokonaan. Mutta Zafirah on kyllä mahtava. JA AH ONHAN K-RAKAS HENGISSÄ TEISIN SEN (..noshitsherlock..) Oi ihana Zafirah ja ihana K ja ihana Közi ja kyllä tämä tästä (ei varmaan mene kovinkaan kauaa ennenkun Asagi saapuu paikalle lol).

!!K&K:N EKA SUUDELMA!! !!K&K:N EKA KERTA!!
Se syntyi, koska halusin suojella sinua.
<3 Olen sanaton. Rakastin koko kohtausta. Mutta erityisesti
kuin olisikin ollut ase, joka ampui sarjatulta - työnsi silmää nopeammin seuraavan luodin aina edellisen perään
. K, Közi, seksi ja aseviittaus = täydellistä. Toi oli vaan niin K&K:n sopiva että olen yhtä hymyä. Tämä kohtaus oli niin täydellinen ja oi että <3. Pakahdun onnesta ja jouduin pitämään tupakkatauon ja hymyilin ihan tyhmänä.

Ja sitten tuhoat mun onneni aikahypyllä. Voi Közi äläkuole en kestä. Asagi ja käsirasva hymyilyttää vähän mutta vitsi jos kaiken tän jälkeen K jää yksin. K:ta pelottaa ja minua pelottaa ja apua. Pakko keskittyä ajattelmaan sitä, että ainakin nuo selvisivät Hindu kushista.
UH viimeinkö K ja Közi pääsevät samaan joukkueeseen? Ja Yuukia kiinnostaa Aoi hehehe, missähän mielessä ahah. Kröhöm nonniin. Oi, hienoa päästä seuraamaan Aoin ja K:n yhteistyötä. Aoi kun on ymmärrettävistä syistä jäänyt taka-alalle.
Ja sitten Yuuki ja Közi.. Toivottavasti ei ala keskenään tappelamaan. Nonni alko tietenkin. MUT JES hyvä Zafirah!! Viimein K&K on yhdessä jes. Täydellisiä on <3. Ja hitto, Yuuki ja Aoi pelottaa mua. Sadisteja kumpikin. Ja ohho vastustajat kuoli. Tsiisus, pelottavia tyyppejä. (..Tosin spinoff noiden kahden välisestä suhteesta olisi nannaa, ystävystyykö ne vai jotakin enemmän jopa?<3)
“Minä en aio kuluttaa kaikkea aikaani erottaakseni teidät vinosilmäiset kloonit toisistanne!”
lmao

Ihania kun noi ihmettelee japsimuotia haah <3 Mutta jes tyylinmuutokset, viimein vähän tyyliä jätkiin ;D. Ja ah Asagi varmasti lähestyyy<3. Mutta voi nyky-Közi ja K. En kestä. K itkee, ei se saa itkee. Hitto.
Kauhea ajatella etteivät jätkät oo vuosikausiin päässet "sivistyksen" keskelle eivätkä tiedä millaista muualla on. Huhhuh. Mut hei mitä hyi ei minkään Baapin palvelukseen vaan Asagilllleeeeee. Eikö ne tajua miten vaarallisia noi kaks voi olla jos ne haluaa.

EI ZAFIRAH EIEIEIEIEI. Nyt meinaa itku tulla :8 ja kun se pyysi Közille ja K:lle vapautta... Voi luoja. Pitihän se arvata että aina sun ficeissä kuolee joku hyvä tyyppi :(. Oot ehkä pahempi sadisti kun Yuuki ja Aoi yhteensä. Ja voi miten rakastan sitä mtien noi kaksi rakastaa toisiaan eikä tuomitse.
WAALID PITI LUPAUKSENSA (jos nyt pois myymimen on vapautta mutta kyllä se tässä tapauksessa on).

OMG ARPINAAMA!! EI HITTO NYT SE KYLLÄ KUOLEE SALEE OFAGJAOEDPJFA!! TÄTÄ ON ODOTETTU! HUHHUH. Nyt on pakko sanoa että nautin kovasti joka sanasta ja arpinaaman kärsimyksestä.
JA SITTEN AH KLAHA JA ASAGI SAAPUVAT KOHTA KUVIOIHIN JEE. Ja aaa taas aikahyppäys, nää on samaan aikaaan ihania ja kamalia. MANA<3, huolissaan Közistä.. Voih, oikeesti tärisen kun niin pelkään sen puolesta.
HIROKIHIROKIHIROKI<3 Ihana Hiroki, lempeä Hiroki, itsevarma Hiroki<3 Ja plaah noi surkimukset jotka tarjoaa pikkusummia mussukoista<3 Onneksi on Asagi (oi miten ihana lukea Asagista taas vaikka onkin toisesta näkökulmasta tän ostotilanteen jo lukenutkin). Ihanaa nyt ei tarvi kuollakseen pelätä K&K:N puolesta (hehheheheee paitsi ÄKT:n osalta, älätapaälätapa pliis). Aww toi lentokone esittely, ihana päästä repeilemään tutuille hahmoille, Ruizalle erityisesti. Haha toi nahkatakki kohtaus :´DD
Hienoa että Közi ja K eivät vaan automaattisesti luota Asagiin kaiken kokemansa jälkeen.
Ja kuten tässä maailmassa oli usein todistettu, harvat salaisuudet säilyvät hautaan asti.
Kääkmitänytkäytoivottavastieipahasti. KÄÄK IKKUNAT VOI KÖZI NYT ÄKKIÄ APUUN K! Hmmm Asagi varmasi tajusi että jotain on pahasti pielessä... Mitenköhän se tilanteen selvittää, voi Köziä ja K:ta, raukat pelkää että Asagi tappaa ne. Noh, kuten sanoin, hienoa ettei ne automaattisesti luota kehenkään.

Oi ei mitä hittoa Asagi älä rääkkää toista :s. Noh, onneksi Asagi on loppujen lopuksi noin ymmärtäväinen. Aww ja viimeinkin ne kaksi tajuaa olevansa nyt turvassa ja kotona. Noi kaks ansaitsisi olla turvassa ystäviensä luona. JA SITTEN TUNGIT TÄHÄN TÄN VIIMEISEN OSAN.
Asagin, sekä muiden, toimista ja puheista huolimatta en tiedä, mitä rakkaus on. En siis koskaan ole sanonut sinulle rakastavani sinua, kuten et sinäkään ole sanonut minulle suoraan.
EIEIEIEI. Lopeta jos nyt tapat sen en tiedä mitä teen, oikeesti. Lääkärit erotti ne ei eieieieii tiedän et se on Közin pelastamiseks mutta en kestä.
Ehkä minun olisi pitänyt, edes kerran, pysäyttää sinut ja avata suuni sanoakseni, että ilman sinua, K, minulla ei olisi mitään enkä olisi kukaan. Ilman sinua en olisi mitään.

Anna anteeksi…

Kengo.
Ei vittu et voi tehdä tätä mulle kilttikilttikiltti. Ei mietin aiemmin tota nimi hommaa ja nyt se tuli tossa ja kuulostaa niin lopulliseslta ei. Okei alan itkee ja hävettää, oon isäpuolen kanssa kotona en kehtaa, itkutupakka-->
Jep itkin viitisen minuuttia pihalla ja yritän nyt kerätä itteeni. Voi kiltti anna Közin selvitä. Ja Tsunen ja kaikkien ja ah, en kestä enää. Tämä ficci sarja on saanut minut rakastamaan hahmojasi ja yhdenkin menettäminen on liikaa (...Kamijo...) joten haluan onnellisen lopun.

Okei istuin koneeni ääressä koko päivän ja luin tosta luvusta 11 etiäpäin loppuun asti. Muutama tupakkatauko ja yksi kauppareissu vaan välissä. Ja kasa lohdutussuklaata. Kommentti on hyvin sekava ja koostuu siis mietteistäni kohtauksista, mitään syvällistä näissäkään, oho yli 2 500 sanassa, ei ole. Ansaitset kuitenkin kommentteja ja vaikka kuinka laitan sydämiä ja anelen Közin hengen puolesta ajatukseni tuskin välittyvät ruudun sinne puolen.

Olen onnellinen että sain uutta luettavaa sinulta. Mutta sydän särkyy, en aiemmin ollut mitenkään erityisen kiintynyt Köziin ja K:n mutta kuinka niitä voi olla rakastamatta tämän jälkeen? Jään innolla ja kauhulla odottamaan ÄKT:n viimeistä lukua ja toivon useita spinoffeja lisää.

EDITTOH~ Jos sinä olet sadisti, minä olen masokisti. Menin sitten selailemaan ÄKT:ta ja luin Kamijon kuoleman uudelleen. Hitto. Suhteeni suhun on selvää BDSM:ä.
Itsemurha on todiste elämästä.

    4 tykkää.
Avatar
PikkeWood
Bändäri
 
Viestit: 34
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:50 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Aysha » Ma Joulu 30, 2013 5:49 pm

Kiitos kaikista kommenteista^^

Black Rose: Tämä tarina tosiaan selitti monta asiaa, mitä on tapahtunut Közin ja K:n puolelta ÄKT:ssä. Hienoa, että nuo kohtaukset kuitenkin jaksavat yhä hymyilyttää^^
Olen myös tyytyväinen siitä, että surulliset kohtaukset tekivät sinuun vaikutuksen ja Sorrow:kin vahvisti tuntemusta. Itse näin alusta asti Közin ja K:n menneisyyden surullisena, koska nykyisyys (siis Asagin mafia) on heille onnellista. Olen onnellinen, että tarina oli mielestäsi silti hyvä^^

Haa, hyvä kysymys ja tähän voinkin suoraan vastata. K tapasi Tomodachin samaan tapaan kuin Közi tapasi Paajin. Eli K oli työleirillä, jossa kasvatettiin koiria ja tehtiin muita töitä, jotka kovettivat vartaloa. K:n yksi työ oli huolehtia koirista ja koiranpennuista, eli K tapasi ja nimesi Tomodachin siten.

Usko tai älä, mutta viimeisen luvun julkaisu on koittanut aivan pian (eli nyt^^).

Kiitos kommentistasi^^

PikkeWood: Öö… Sinä sanot olevasi ruosteessa ja luit juuri yli 300 sivua kahdessa päivässä ja vielä kommentoit? Mikä hitto on nopeutesi, kun olet ruumiisi ja sielusi voimissa sekä täyttä terästä?
Onko sinulla muuten joku kuudes vaisto päivitysteni suhteen? O.o

Myönnän, että varoitukset olivat aika hurjat, varsinkin se eläinrääkkäys, joka ei itsellenikään ole helppo aihe lainkaan. Olisinhan voinut laittaa tarkemminkin, millaista eläinrääkkäystä oli kyseessä, koska suurin juttuhan oli se koiratappelu, mutta en halunnut tehdä juonipaljastuksia, koska koiratappelu nyt olisi paljastanut aika paljon. Onneksi kuitenkin fiiliksesi olivat kuitenkin innostuneet ja onnelliset varoituksista huolimatta^^
Well, honey, I’m ready for everything~

Közin/Koujiroun ensimmäiset muistot eivät todellakaan ole mitkään maailman onnellisimmat eikä kunnollisia, selkeitä sitä varhaisempia muistoja. Onhan se kamalaa, kun oma perhe tapetaan julmasti silmien edessä ja Közin ehkä ainoa “onni” on se, ettei hän sinänsä tajua sitä niin selvästi. Tai hän käsittää sen lapsen tapaan, vaikka joutuukin kasvamaan liian nopeasti. Kiitos muuten mestariteos kehusta, pakko myöntää, että ÄKT tulee varmasti olemaan menestynein ficcini ikinä.
Onneksi et tukehtunut, koska olisin menettänyt yhden lukijan ja kommentin O.O Kamala ajatus! Minua on aina kutkuttanut tuollainen ajan ja paikan jatkuva vaihtuminen, joten päätin nyt kokeilla sitä ja reaktiostasi päätellen se yllätti ja siten toimi^^ Hienoa myös, että pidit “En yletä siihen” ajan ja paikan siirtymisenä, koska se on myös yksi lempisiirtymistäni.

Toinen ja kolmas osa olivat minulle rankkoja lähinnä tunnelman takia sekä tietenkin sen, että yritin kaikin keinoin olla realisti sekä tuoda hiukan todellisuutta esiin. Ei Köziä pystytä niin helposti lyömään, toisin kuin Kashif luuli - ja kuten “soundtrackini” yhdessä kappaleessa: Only the strongest will survive.

Akhtar oli jännä hahmo ja hyvä, että näit hänet pelottavana. Turvallinen hän ei nimittäin saanut olla, vaikka asiallisuudellaan loi alkuun pientä illuusiota siitä.
Oi, Paaji, Paaji, Paaji *rallattaa* Kyllä, minäkin rakastan Paajia *-* Tässä muuten huomaa, että arvostan enemmän eläimiä kuin ystäviä, siksi keskityin varsin paljon kuvaamaan ponin ja Közin suhdetta - onhan se minulle tärkeä koiranomistajana. Lisäksi se suhde välittyi vielä nykyhetkeen.
Haa, Hikarun ampuminen. Halusin sinänsä muistuttaa, että Hikaru oli aikoinaan Közin, K:n ja koko mafian ystävä ja liittolainen. Tämä oli oikeastaan Közin ja K:n vahvimpia liittolaisia ja aikoinaan hyvin läheinenkin näille, kunnes kaikki muuttui. Siksi Hikarun ampuminen ei ollut Közille todellakaan helppoa.
Myönnän, että olen kyllä miettinyt lähes kaikkien hahmojeni taustoja aika pitkälle… Mutta kaikista spinoff… VOI JARDA, SIITÄHÄN TULISI HELVETIN PITKÄ RUPEAMA! O.O Ainoa onni tässä on se, että useilla mafiamiehillä on saman tapainen tausta, varsinkin kun ovat syntyneet mafiaan. Osaa olen kertonut jo muissa fileissä mutta… Ehkä jätän väliin. Pari tarinaa saatan vielä kertoa, mutta katsotaan, mitä tapahtuu^^ (onko joku piilottanut tänne kameroita, kun näet naureskeluni?)

Pelkosi ei ollut turha ja odotuksesi siitä, mitä Közi tekee olivat oikein. Jokainen (järkevä tapaus) tekisi samassa tilanteessa samanlaisen valinnan. Paaji sentään sai onnellisen lopun vapaudessa^^

Minusta Közin ja K:n välinen viestintä on mielenkiintoisin ja syväluotaavampi kuin monen muun. Minulla itse asiassa oli ystävä, kenen kanssa meillä oli samanlainen yhteys, ettemme aina tarvinneet sanoja, mutta valitettavasti emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä keskenämme - epäilen kylläkin, ettemme enää kykenisi samaan.

Oi, enhän minä voinut unohtaa Yuukia ja Aoita. He ovat kuitenkin toisiksi eniten esille nousseet henkivartijat heillä on ollut selkein yhteys Köziin ja K:hon. Muutama asia siis tulee selviämään lukiessasi^^
Voinen paljastaa, että koulutus on lainattu eräiden kilpailijoiden ja ammattiurheilijoiden kerronnasta sekä siitä, mitä itse tein, kun harrastin erästä taistelulajia, vaikkei meillä noin rankkaa ollut. Eli tämän perusteella voisin hyvinkin tehdä treeniohjelman *evil grin*

*katsoo hetken yliannostuksen saanutta ja alkaa löyhyttää lehteä naamalla*
Are you okay?
Kuollessaan ihmiset tuntevat kaikenlaista vähän voimakkaammin.

Loistavaa, en tehnyt turhaan paperille muistiinpanoja ja varttumiskaaviota. Pelkäsin kyllä yhdessä välissä, miten Közin varttuminen ja ikä selviäisivät, mutta voitolla ollaan näköjään^^
No, Rehan ei ainakaan ole onnekkaimmasta päästä, kuten ei moni muukaan (olen varmaan unohtanut sanoa sen tuolla muualla, mutta se poika, joka koulutettiin Bayhasin linnoituksessa, mutta ammuttiin, koska kompuroi ja huitoi kummallisesti, tämä olisi vain tarvinnut silmälasit).

Jotenkin uskon, että tämän lukeneet ovat saaneet suurta nautintoa, kun Közi pääsi lyömään Kashifia, vaikkei sitten voittanutkaan. Ja K:han se sieltä porhalsi neuvoineen piristämään meitä^^ (ja kyllä, valitettavasti viime ÄKT aiheisesta julkaisusta on puolitoista vuotta >.<)
Közin nimen kohdalla sattuma korjasi satoaan, sekä tietenkin K:n varoitukset ja Közin epäilyt aikuisia kohtaan.

Yuuki on tosiaan “itsenäisempi” kuin Közi ja varsin äkkipikainen, mikä toisaalta johtuu myös kokemastaan. Toisaalta hänen on täytynyt olla itsenäinen ja huolehtia itsestään, jotta voisi huolehtia Rehanista. Kaikki eivät noita Yuukin piirteitä arvosta, itse joudun valitettavasti myöntämään, että minussa on jotain samaa.
Pakko sanoa sen verran koiratappeluista, että myönnän katsoneeni muistin virkistykseksi Hopeanuolta ja juuri nuo koiratappelukohtaukset. Minulle se oli lähinnä ajatusten järkeistämistä, kun meinasin pudota vähän liian syvälle ikävään asiaan.
Myönnän, että itkin kirjoittaessani ja muokatessani tekstiä, kun tuli K:n ja Tomodachin vuoro kaikkineen päivineen. Ja todennäköisesti itken, jos menen lukemaan uudelleen, koska se on yksi aremmista aiheistani.
Baap osoitti yhden syyn, miksi on Hindu kushin johtaja. Hän osaa nähdä tapahtumien keskellä monia asioita ja tottelevuuden keskellä näki taidot, jotka tekivät vaikutuksen myös omiin miehiinsä.

Ah, Közin ja K:n sanallinen keskustelu. Se on muuttunut katseiden väliseksi.

Yuukilla ja Közillä meni tosiaan hyvin, kunnes Rehan tuli väliin - tai siis heidän väliinsä tuli Rehan ja Ali pistoolin kanssa. Kaikki ystävyydet ja liittoumat eivät kestä muuttumattomina ja osa joutuu koville karikoille, kuten näemme. Yuukin sai kovan iskun heikkoon kohtaansa. Eikä hän näe enää muuta kuin oman kipunsa.
Myönnän, että Tässä kohdassa halusin tuoda esiin sen, miten kovasti näkökulma vaikuttaa asioihin. Me tiedämme, että Közi yritti pelastaa Yuukin, mutta Yuuki ei tunne samoin, koska ei näe tilannetta niin. Häneen sattuu liikaa pystyäkseen siirtymään toiseen näkökulmaan omansa sijaan.

No, Yuuki vastaan K oli vain ajankysymys, ainakin omasta mielestäni, koska tilannehan on ollut ÄKT:ssä K&K versus Aoi ja Yuuki, eli jonkinlainen yhteenotto piti tulla. Tosin, K lähinnä puolusti Köziä ja omaa huolimattomuuttaan jätti aukon puolustukseensa.

Kyllä, tarinassamme näyttää olevan edes yksi aikuinen, joka on lasten ja Közin sekä K:n puolella. Enkeli keskellä helvettiä? Kivasti sanottu Zafirahista, varsinkin kun miettii koko tarinaa. Ja päästihän Zafirah Közin tapaamaan K:ta.
Ja samalla pääsimme puhumaan Közin heikkoudesta/traumasta, josta olen vihjaillut koko ÄKT:n ja odottanut, koska pääsen kertomaan ihan kunnolla! YAY! *baila baila*
Joo, sori, jatketaan~

Ja näin pääsimme viimein Közin ja Yuukin vihanpitoon, jota on vilahdellut myös ÄKT:ssä - oikeastaan heidän ensimmäisessä kohtaamisessa ministerin juhlissa^^

Jännität selviytymiskoetta, vaikka tiedät K:n selviävän? Olen siis onnistunut jossain! d(^^)b yay! Hienoa, että se jännitti. Pelkäsin, että ihmiset nukahtavat, koska K:han tietenkin selviää. Kai se jännitys johtui siitä, ettei kukaan tiedä, että missä kunnossa hän selviää.
Közille selviytymiskoe oli vaikea, koska hän tosiaan luuli K:n kuolleen. Raukkaparka. Aoi sen sijaan saapui ekana, kun oli yksi ryhmän “kovanaamoista” ja myös parhaimmasta päästä. Közille menetys oli kova, eivätkä sotilaat tietenkään voineet sitä ymmärtää, kun heillä ei ollut ketään samankaltaista itsellään. Onneksi Zafirah ymmärsi ja auttoi kaikin voimin.

Harmi, etten nähnyt ilmettäsi, kun luit Közin ja K:n ensimmäisestä kerrasta X) Se olisi ollut näkemisen arvoista X)))
Täytyy myöntää, että nuo asevertailut samaan aikaan kutkuttavat, naurattavat ja riemastuttavat minua XD Hyvä, etten ole ainoa tuon tunteen kanssa X)

Ilmeisesti onnistun noilla aikahypyillä ihan kunnolla tuhoamaan onnesi, vaikka Asagi onnistui hiukan piristämään. Ovatko ne oikeasti noin pahoja? Kai se on pakko uskoa.

Ja pääsimme pitkän matkan jälkeen odotettuun kohtaan: kahteen ryhmään, joista muodostetaan uudet ryhmät ja viimein tuntemamme taisteluparit ovat syntyneet, kiitos Zafirahin^^ Vain hänen kaltaisensa, lapset tunteva, voisi ymmärtää asioita ja ulkopuolisena keksiä toisenkinlaisen ratkaisun kuin sotilaat, jotka toimivat “ylijärjestelmällisesti”.
Koska en ole kirjoittamassa Aoista ja Yuukista, vastaan tässä ja nyt, että Aoin ja Yuukin välillä ei ole mitään romanttista, koska he eivät ymmärrä sellaisten asioiden päälle. He ovat vain taistelutovereita, jotka eivät kuitenkaan täysin uskoudu toisilleen.

Hyppään tässä kohdassa suoraan Zafirahiin. Myönnän, tämä oli toinen minulle hyvin vaikea kohta, koska olen eräänlainen feministi - hänen kuolemansa satutti minua taustojensa takia (kyllä, ehdin miettimään nekin suht tarkkaan). Hän kuitenkin ehti tehdä yhden, hyvin tärkeän työn ennen kuolemaansa ja sai taisteltua yhden viimeisimmistä taisteluista Közin ja K:n vapautta varten.
Tosin, Közin piti käydä se viimeinen.
Vaikka olenkin mielestäsi sadisti (ja ilmeisesti aika monen muunkin), ilmeisesti sinussakin on hiukan sadistin vikaa, kun iloitsit Kashifin lopusta XP

Arvaat varmaan, että Asagin ja mafian saapumisen myötä kirjoittamiseni helpottui ja olin huomattavasti iloisempi^^ En tiedä, välittyikö se tekstistä, mutta minä tunsin suurta helpotusta, kun pääsin mukavampiin aiheisiin ja vitsailemaan. Oli suht haastavaa kirjoittaa ostotilanne uusiksi, mutta lentokonekohtaus oli huippu! *naur*

Pitihän Asaginkin viimein saada tietää Közin ongelmista - ei se muuten olisi näin pitkään hengissä säilynyt, kuten ei Közi ja K:kaan. Oli se aika julma temppu Asagilta, mutta ei hänellä oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja. Ja kyllä, viimein Közi ja K ymmärsivät olevansa kotona^^

Luulitko oikeasti, että jättäisin tämän tarinan tuollaiseen sokeroituun kohtaan? Pakkohan tuota oli jatkaa ja palata nykyisyyteen.
Ja tällaisena välihuomautuksena, että ilman lääkäreitä Közin sydän olisi pysähtynyt - vielä suuremmalla varmuudella.
Ja tulihan se K:n oikea nimi (joka tosiaan taitaa olla hänen nimensä oikeastikin). Se, missä kohtaa hän sen sanoi, taitaa tulla nopeasti mieleesi, jos olet miettinyt tarinaa. Vihjaan siihen aika suoraan, jos miettii tosiaan koko tarinaa.

Voi sinua. Ymmärrän sinänsä tuskasi, koska minähän tätä joudun kirjoittamaan. Toisaalta, kun niin moni on jo kuollut sekä monet käänteet tapahtuneet, en tiedä, onko onnellinen luku täysin mahdollinen.
Ja suhteesi minuun on aika jännä - enpä ole uskonut joskus kuulevani tällaista XD

Mutta mitä tulee näin kommenttisi, en ole sanonut mitään aiempiin lausahduksiisi kommentoimiseesi tai tähän kommenttiin, koska halusin jättää sen viimeiseksi.
En nimittäin ole KOSKAAN saanut sinulta HUONOA kommenttia. En yhden yhtäkään. Olen pitänyt kaikista kirjoittamista kommenteistasi ja ne ovat olleet tärkeitä - ovat tärkeitä joskus, kun haen inspiraatiota kirjoittamiseen silloinkin, kun ei huvittaisi kirjoittaa.
Kommenttisi eteni järjestelmällisesti osien mukaan, kommentoit tärkeiksi katsomiasi kohtia, kysyit ja teit havaintoja sekä kerroit tunnelmistasi. Mitä muuta pitäisi enää pyytää, kun itsekin kirjoitan noilta pohjilta kommenttejani. Älä siis pahoittele kommenttiasi lainkaan^^

Kiitos kommentistasi^^
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Luna » Ma Loka 13, 2014 6:27 pm

WOAH!

Sain tämän vihdoinkin luettua loppuun ja vikan luvun myös. Mietin hetken, että kirjoitanko molemmista yhteisen kommentin, mutta päätin sitten kirjoittaa erilliset kommentit. Tosiaan, aloitin tämän lukemisen kyllä tammikuussa, mutta kun muut kiireet aka työt ja tapahtuman järjestäminen Kuopioon sekä muu elämäni vaikuttivat, niin sain tämän luettua loppuun pari päivää sitten. Ja muutenkin olen vasta viime aikoina tehnyt paluun fanfictionin lukemiseen, kun opinnäytetyöni valmistumisen jälkeen minua ei todellakaan kiinnostanut fanfiction tai muun kirjallisuuden lukeminen ollenkaan. Ja niin... valmistuin kaksi vuotta sitten... Joten, nyt mulla on sopiva hetki, ja päätin sitten kirjoittaa kommentit. En sitten lupaa mitään molempien kommenttien laadusta. :D

Ihan ensiksi, Közin ja K:n taustat todellakin kiinnosti ja en kyllä osannut odottaa sellaista mitä nyt luin. Tiesin kyllä, että se oli rankka ja vaikea. Ja myönnän, että jotkut kohdat todellakin inhotti. Etenkin siinä laivaosuudessa, kun siepatut lapset elivät todellakin likaisissa olosuhteissa. Edelleenkin puistattaa myös se, kun koiria tapettiin tunteettomasti. Joku mielikuva on siitä, että aloin yhtäkkiä itkemään. Luin tämän kohtauksen joskus keväällä. Okei, olisihan siinä ollut mahdollisuus hypätä se luku yli, mutta en halunnut.

Mutta tosiaan, ekan luvun aloituksesta tuli mieleen, että osalla siepatuista lapsista oli Közin kaltainen lapsuus. Perheen isä tai äiti olivat tehneet jotain väärää, joka oli sitten mahdollisesti suututtanut jotkut tahot/tahon, ja kyseinen taho oli sitten lähettänyt tyyppejä murhaamaan käytännössä katsoen koko perheen.

Etenkin tämä kohta sai minut miettimään mitä Közin jompikumpi vanhemmista ovat tehneet, kun tuosta voisin olettaa, että he ovat olleet pakosalla.

“He ovat täällä! He ovat täällä!” miehen paniikista kohonnut ääni kajahti alakerrasta.
“Miten he löysivät meidät!?” naisen kiljaisu esti lopullisesti uudelleen nukahtamisen.


Kuitenkin lapsia siepattiin ja vietiin heiltä käytännössä katsoen koko tulevaisuus. Lukujen edetessä tuli kyllä ilmi, että osa lapsista eivät todellakaan selviytyneet ollenkaan joko laivamatkasta tai sitten sairastuivat Hindu kushissa. Selkeesti valittiin tässä parhaat yksilöt ja heikoimmat kuolivat tai tapettiin kylmästi. Yuukin ystävä, muistanko nyt väärin Rehanin nimen, sairastui ja kuoli. Ja se oli oikeastaan viimeinen niitti Yuukin mielenterveydelle. Toisaalta Yuukistahan tuli itsenäinen ja ennen kaikkea armoton sotilas. Samalla Hindu kushi sai kitkettyä inhimillisyyden hänestä pois.

Közi käytännössä katsoen aikuistui yhdessä yössä ja menetti oman lapsuutensa siinä samassa, kun hän tajusi että hänen oma perheensä on kuollut. Mutta muutamat asiat kuitenkin pitivät Közin järjissään tai no, ei ainakaan seonnut Yuukin tapaan. Lähinnä ne olivat: Paaji, Zafirah ja K. Tai voisin myös sanoa näin: ystävä, äitihahmo ja rakas ihminen. Ja hmm... K:lle Közi ja Zafirah olivat hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset. Okei, K on kova ja armoton, mutta Köziin tutustuminen aiheutti sen, että hän osaa myös välittää, etenkin Hindu kushin kaltaisessa ympäristössä. Se kyllä käy ilmi monissa eri kohtauksissa ja etenkin kun hypättiin välillä nykyhetkessä. Ja suorastaan rakastan sitä, että K:n ja Közin välillä he keskustelevat katsein ja eikä tarvitse puhua. Jos se ei ole rakkautta, niin mitä se sitten on.

Közin ja K:n eka kerta oli aivan UPEA. <3 Mutta, kun luin heidän ekan kertansa, niin en voinut alkaa hihkua siitä julkisesti. Olin silloin junassa matkalla Kuopioon. :D Mutta tuli jotenkin onnellinen tunne, vaikka en voinutkaan tuoda sitä julkisesti ilmi. XD



Zafirahin kuolema oli kyllä kova paikka. Surin hänen kohtaloaan ja jopa sille, kuinka Zafirahin rakas suri häntä. Jopa miehen teko oli myös se mitä en ihan odottanut. Mutta olin kyllä tyytyväinen, kuinka hän päästi Zafirahin vapaaksi.

Hmm... Kashif...
Löin kyllä otsaani, kun Közi meni tappamaan sen. Okei, olihan se kosto, mutta tappaminen ei kyllä vienyt pois lapsuutensa tuskia pois. Puhumattakaan siitä, että Kashif oli yksi niistä tyypeistä, joka tappoi Közin perheen.

Jos jokin asia muutti tunnelmaltaan tätä ficciä, niin se oli kyllä kieltämättä Asagin mafian ilmestyminen Hindu kushiin ostamaan Közin ja K:n. XD Voisin sanoa, että tekstin tunnelma oli hyvin ahdistava tosi pitkään ja sitten kun Asagi ilmestyi Közin ja K:n eteen, niin tulin onnelliseksi. Naureskelin sille mielikuvalle, kuinka Közi ja K räpiköivät kuivalla maalla Asagin mafian edessä. Sitähän se oli.

Se kaikki välittyi myös Közille ja K:lle, joista alkoi tuntua, etteivät Hindu kushin johtajat olleetkaan mitään verrattuna saapuneisiin. Korokkeella istuvat esittivät, pitivät roolia yllä, mutta pantterimainen miehineen vaikutti olevan leikkisiä eivätkä olleet muuta kuin omia itsejään ja esityksen olevan vain osaa omia persooniaan. Nämä eivät vaikuttaneet lainkaan pahoilta ja kaksimetriset olisivat toisessa tilanteessa saattaneet tuntea, että tuossa joukossa olisi hyvä olla, elleivät he olisi epäilleet näiden salaavan jotain.
“Kerrassaan loistavalta! He todella näyttävät kaapeilta rinnallasi - sinä näytät niin harvinaisen viattomalta!” vaaleahiuksinen japanilainen nauroi ratki riemuissaan.


Ihana kohtaus! Ja oli kyllä hauskaa lukea Közin ja K:n näkökulmasta tämä.

Ja kun miettii, niin Közi ja K eivät ole menettäneet inhimillisyyttä Hindu kushin aikana. Ja Asagi oikeastaan huomasi tämän. Etenkin alla oleva kohtaus on kyllä mainio. Ja minusta on kyllä ihanaa, että Asagi välittää jo uusista tulokkaista ja on jopa valmis auttamaan heitä, kuin erottamaan heidät.

“En ole sokea enkä tyhmä, vaan tajuan teidän olevan pari. Te merkitsette toisillenne enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Olette taistelleen yhdessä niin maailmaa kuin Hindu kushia vastaan - siksi myös piditte fobian salaisuutena, koska pelkäsitte minun erottavan teidät tavalla tai toisella. Te suojelette toisianne parhaanne mukaan, oli teillä vastassanne kuka tahansa,” kevyt naurahdus keskeytti puheen hetkeksi.
“Näin meidän kolmen kesken: olen piiloromantikko, ja minusta on suloista, jopa ihanaa nähdä, miten paljon te rakastatte toisianne. Olisin täysin sydämetön, jos erottaisin teidät - varsinkin kun olen joutunut aiemmin eroon rakkaistani ja tiedän, miten hirveätä se on.”



Ja niin...

On ehkä yksi asia, josta en tiedä, oliko Asagi sittenkään oikeassa. Hän piti ja pitää todennäköisesti meitä vieläkin rakastavaisina, kuten itse oli Hide-zoun kanssa ja on nyt Manan kanssa. Minä sen sijaan en tiedä, K, rakastanko sinua. Asagin, sekä muiden, toimista ja puheista huolimatta en tiedä, mitä rakkaus on. En siis koskaan ole sanonut sinulle rakastavani sinua, kuten et sinäkään ole sanonut minulle suoraan.


Minä kirosin. Ja tämän kohdan luettua olin valmis lyömään Köziä.
Ei välttämättä tarvitse sanoa kolmea pientä sanaa. Ennemmin se on tapa miten Közi ja K rakastavat toisiaan. Sanaton kommunikointi ja että he ymmärtävät toisiaan ilman että tarvitsee puhua toisilleen.

    1 tykkää.
Avatar
Luna
Roudari
 
Viestit: 59
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:39 pm
Paikkakunta: Kuopio

Re: Veri ruokkii maata ja miestä [ÄKT, AU, Prequel, K-18, K&

ViestiKirjoittaja Aysha » Su Helmi 15, 2015 8:28 pm

Luna: Hei, pahoittelut myöhäisestä vastaamisesta – kerron viivytyksen syistä sitten ÄKT:n vastauksessa, ettet joudu lukemaan syytä turhan monta kertaa^^

Ensinnäkin, kiitos kommentistasi, tai toiseksi, se ilahdutti todella paljon. Olin jo ehtinyt miettimään, minne olet kadonnut, mutta mukava huomata, että olet vielä ollut remmissä mukana^^

Ihan ymmärrettävää, jos fanfiction tai kirjallisuuden lukeminen ei ole kiinnostanut opinnäytetöiden ja muiden koulujuttujen jälkeen. Olisit vain nähnyt, miten kyrsiintynyt itse olin lukemisen suhteen, kun olin saanut YO-kirjoitukset alta (tosiaan, silloin vuonna 2008 – myönnän tosin kirjoittaneeni enemmän fanfictiota kuin keskittyneeni kokeisiin lukemiseen…) ja sitten olisi pitänyt vielä lukea ammattikorkeiden ja yliopistojen pääsykokeisiin! Julmaa! XO
Eli voin hyvin samaistua siihen, ettet ole halunnut jonkin aikaan jaksanut lukea. Hienoa kuitenkin, että jaksoit taukosi jälkeen yhä palata kirjoitusteni pariin sekä lukea tämän viimeisen luvun lisäksi^^

En tiedä, onko se hyvä asia, että olen tyytyväinen siitä, että onnistuin yllättämään sinut Közin ja K:n taustoilla. Lähinnä olen siinä mielessä tyytyväinen, että vaikka olet jo aiemmin ollut tietoinen siitä, miten vaikeata heillä on ollut, onnistuin kuitenkin kirjoittamaan asioista ja tapahtumista, joita et ehkä ollut osannut ajatella tai sitten olit vain ajatellut tapahtumia yleisesti ilman yksityiskohtia, jotka sitten annoin.
Hienoa (tai kamalaa, mutta ymmärrät kuitenkin), että laivaosuus inhotti sinua. Halusin nimenomaan kuvata sen, miten surkeissa, ihmistä halventavissa olosuhteissa lapset joutuivat olemaan ja myönnän, että mietin pari kertaa, kirjoitinko liian yksityiskohtaisesti esim. Koujiroun tarpeilla käymisestä, mutta en tuntenut myöskään oikeaksi vain ohittaa tapahtumaa, joka nujersi jollain tapaa kaikkia noita lapsia. Koirien tappaminen ja satuttaminen tuntui ikävältä minusta ja myönnän, että itkin, kun kirjoitin niissä kohdissa. Nyt tosin itken vielä enemmän, kun luen niitä, mutta eri syistä.
Olen kuinenkin iloinen, että päätit lukea kaikki kohdat, vaikka ne olivat inhottavia^^

Olen oikeassa, osalla siepatuilla lapsilla oli samanlaiset taustat kuin Közillä. Osan vanhemmat olivat tehneet vääriä valintoja ja päätyneet huonoon jamaan Hindu kushin kanssa. Osan vanhemmat taas olivat joutuneet huonoon jamaan esim. omien maidensa mafioiden kanssa, jolloin nämä taas myivät lapset Hindu kushille tai kävivät muuta vaihtoa. Sitten on myös sekin mahdollisuus, että muutaman, harvojen kohdalla, Hindu kush palkattiin tekemään likainen työ, ja Hindu kush antoi mahdollisesti pientä ”alennusta” työstään, jos sai tietää kohteilla olevan sopivan ikäisiä lapsia – nämä onnettomat vanhemmat taas eivät edes välttämättä ole tienneet, keitä Hindu kushin miehet ovat olleet.
Ja kyllä, olet oikeassa siinäkin, että Közin vanhemmilla oli hiukan huonot välit Hindu kushin kanssa ja he tosiaan olivat pakosalla. Se, mitä ja kumpi vai kumpikin vanhemmista oli tehnyt, jää kuitenkin teille mysteeriksi.

Olen jälleen oikeassa^^ Hindu kush tosiaan vei noilta lapsilta tulevaisuuden, koska voisin sanoa kaikista siepatuista/ostetuista/saaduista lapsista n. 8-20 % selviävän aikuisikään asti. Halusin tosiaan tuoda esille sen, että olosuhteet lapsilla olivat kurjat ja harva oikeastaan selvisi hengissä huonon hygienian, ruuan ja ihan vain terveydenhoidon takia. Osalla oli silkkaa epäonnea, eli ne hengissä selvinneet olivat harvinaisen onnekkaita ja jopa omaksuivat sellaisia ominaisuuksia, jotka auttoivat heitä (esimerkiksi hyvä immuniteetti tauteja vastaan). Kyllä, muistit Rehanin oikein. Hänellä oli oikeastaan kaksi ”roolia” tässä tarinassa. Ensinnäkin, Rehan sairastui leukemiaa, eli voitaisiin sanoa hänen kohtalonsa olleen jollain tapaa sinetöity jo ennen Hindu kushia (siis jos haluaa ajatella, että kaikella on syynsä ja kaikki on suunniteltu etukäteen), koska paikallisena ja todennäköisesti köyhän perheen lapsena hän ei olisi koskaan saanut tarvitsemaansa hoitoa. Toiseksi, kuten itse sen sanoit eri sanoin, Yuukin viimeinen kosketuspinta inhimillisyyteen ja välittämiseen. Rehan oli se, josta Yuuki välitti eniten (hyvällä toisella sijalla tuli Közi ennen ”petturuuttaan”), mutta Hindu kush onnistui Rehanin tappamalla tekemään Yuukista ”täydellisen sotilaan”.

Közi menetti lapsuutensa samalla hetkellä, kun näki sisarensa kuolevan silmiensä edessä ja kenties tajusi sen, kun ymmärsi kunnolla vanhempiensa kuolleen (en tiedä, muistatko, mutta ÄKT:n toiseksi viimeisimmässä luvussa Gackt sanoo kuoleman tarkoittavan lähtemistä ilman paluuta ja K&K:n kertoneen sen hänelle, tämä tarina kenties selittää, miksi Közi ja K olivat selittäneet Gacktolle kuoleman sillä tavalla).
Toisin kuin Yuuki, Közillä oli ollut onnea ja hän oli saanut välittämistä useammalta kuin yhdeltä taholta. Hänellä tosiaan oli ollut ensin Paaji, sitten K ja Zafirah (ja no, K:lla oli ollut Tomo sekä mahdollisesti pari muuta koiraa, mutta sitten Közi ja Zafirah). Kuvailit kyllä varsin hyvin, mitä nuo kolme edustivat Közille^^
En osaa sanoa, kuinka hyvin se tulee ilmi, mutta Közin taistelutahtohan oli se, joka tavallaan esti K:ta vajoamasta täydelliseksi tuhokoneeksi, kenties herätti jotain tämän sisällä, mistä kiintymys ja kumppanuus alkoivat tämän puolelta. Eli he pelastivat toinen toisensa ja veikkaan monien tämän lukeneiden osaavan aika lailla veikata, mitä olisi käynyt, jos heillä ei olisi ollut toisiaan.

Rakastin itse tuota ajatusta siitä, että hypätään menneen ja nykyisyyden välillä enkä missään vaiheessa halunnut täysin unohtaa sairaalamatkan tapahtumia^^ Minusta oli ihanaa kertoa heidän välisestä siteestä, joka tietenkin johtui heidän taustoistaan, mutta halusin näyttää, miten se jatkuu yhä kaikkien vuosien jälkeen ja osittain piilossa muiden katseilta. Sanaton puhuminen on myös ollut asia, joka on kiinnostanut – se yhteys, jossa kumpikin ymmärtää toisiaan täysin. Itsekin pitäisin sitä rakkautena tai ainakin siteenä, mutta valitettavasti kaikki siinä tilanteessa olijat eivät näe sitä niin.

Loistavaa! X) Minulta itse asiassa oltiin useamman kerran kysytty, ovatko Közi ja K neitsyitä vai eivät, ja ovatko he puuhastelleen keskenään, että pakkohan siihen oli vastata yksityiskohtaisesti! Ja ainakin sain viihdytettyä sinua junamatkasi aikana XD

Olen iloinen, että Zafirahin kuolema on onnistunut suurinta osaa lukijoista, ellei jopa kaikkia, koskettamaan jollain tappaa. Hän onkin ollut Hindu kushissa ainoa aikuinen, joka on voitu laskea suurimmalta osalta hyväksi, välittäväksi ihmiseksi. Mitä tulee Zafirahin rakkaaseen, rakkaus saa ihmiset tekee ihmeellisiä asioita ja kaikista suurin rakkaudenosoitus on päästää toinen menemään.

Olet tavallaan oikeassa. Kashifin kuolemassa oli hiukan kostoakin, mutta takana oli myös muuta. Nimittäin se, mitä Kashif edusti.
Voitaisiin sanoa, että vielä vuosien jälkeenkin, kun Közi ajattelee Hindu kushia tai kuulee sen nimen, hänen mieleensä nousee kuva Kashifin kasvoista. Ja kaikki, mitä Közi on koskaan Hindu kushissa pelännyt, johtuu Kashifista (tietenkin monesta muustakin, mutta tämä oli se, joka vei Közin maanpäälliseen helvettiin). Osa Közistä varmasti pelkäsi, että vaikka hän pääsisikin K:n kanssa pois Hindu kushista, Kashif saattaisi tulla hakemaan hänet ja siinä pelossa päätti tappaa tämän.

Jotenkin minusta Asagin mafian ilmestyminen paikalle oli tässä tarinassa sama juttu, kuin joku olisi äkkiä sytyttänyt valot pimeään huoneeseen. Sellainen täydellinen käännös tapahtumissa ja tunnelmissa, mikä tuntui kyllä kirjoittaessa. Oli jotenkin paljon hauskempaa kirjoittaa Osakan mafian puuhista kuin keksiä uusia tapoja kiduttaa ihmisiä – tosin, tutun kohtauksen uudelleen kirjoittaminen oli jälleen haastavaa, mutta en voinut jättää Közin ja K:n näkökulmaa kertomatta, kuten aiemmin olin tehnyt!

Niin, ehkä tässä on syy, miksi Asagi on mafiapomo ja miksi hänen alaisensa ovat uskollisia. Asagi tosiaan huomasi, ettei Hindu kush ollut täysin kukistanut Köziä ja K:ta. Ja tämä myös selvästi uskoi, että se johtui kaksikon välisestä siteestä (eihän tällä ollut eikä myöskään ole mitään tietoa Paajista, Tomosta tai Zafirahista). Ja niin, Asagi on vähän epäyakuzamainen, koska kiintyy helposti ympärillään oleviin ihmisiin eikä halua luopua näistä^^

Miksi minusta tuntuu, että aika moni oli valmis lyömään Köziä, kun hän sanoi, ettei tiedä, rakastaako K:ta *naur* Raukkaparka, sillä on kohta pää täynnä kuhmuja XD
Tässähän tosiaan tulee se, että Közi ei sinänsä ole koskaan ”oppinut rakastamaan”. Hänellä ei ole kunnon muistoja ajasta ennen Hindu kushia, eikä varsinaisesta rakkaudesta. Ainoat merkit rakkaudesta, mitä hän on nähnyt, ovat liittyneet Zafirahiin ja tämän rakkauteen (sekä tietenkin oma kiintymyksensä K:hon ja toisinpäin), mutta hän ei ole oppinut ymmärtämään niitä tunteita rakkaudeksi tai edes omia tunteitaan rakkaudeksi.

Ja näin lopuksi voisin sanoa, että olen iloinen, että sain kirjoitettua tämän ja ÄKT:n loppuun. K:n kuolema oli minulle kova isku, kenties juuri siksi, että olin kirjoittanut 6 vuoden ajan tarinoita, joissa hän oli ollut mukana. Pidän kuitenkin näitä kumpaakin eräänlaisena kunnianosoituksena miehelle, jota aluksi hiukan kammoksuin, mutta nykyään olen oppinut pitämään sympaattisena niin tässä kuin tosielämässäkin.

Kiitos kommentistasi^^
いつからか夢の中でしか眠れない
Itsukaraka yume no naka de shika nemurenai
Dream because dreams should be cherished.

Birth - words & music: ASAGI

Avatar
Aysha
Multisex Lafi
 
Viestit: 365
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:29 pm
Paikkakunta: in your mind, where your deebest sins live

Edellinen

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron