Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 10/10)

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 4/?)

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Ti Joulu 10, 2013 8:37 pm

Olenko mä esimmäinen kommentin heittäjä? *hirveä pippalot sen johdosta* Joo sori XDD
Kiitos tämä oli toinen piristys muuten synkkään iltaani.~

Mistähän sitä oikein alottaisi, koska tämän neljänen luvun tapahtumat sai miut vähän sekaisin, koska Kyo ja se basistin katale. En olisi kyllä uskonut että Toshiya ihan näin nopeasti sulattaa edellisessä luvussa kuulemassa ja olevan valmis kokeilemaan Kyon kanssa uusia juttuja.

En enää tiedä mitä ajatella Kyosta, että onko se jätkä kovis vai jotain aivan muuta? Ainaski se välittää liikaa muiden (Kaorun) mielipiteistä.~ ;3 Ja jätkä on muutenkin ihan hiton tyhmä välillä.. XDD

”Miksi sulla on naisten paita päällä?”
Käännyn katsomaan Kaorua, joka tuijottaa minua peilin kautta hiustenkuivaaja ojossa.

Että sellainen erikoinen muotoilu.

*repsreps*

Tartun paidan helmaan ja alan vetää sitä päältäni. Se on puolimatkassa pääni yli, kun tunnen märän käden tarttuvan helmaan ja kiskaisevan sen yhdellä ronskilla liikkeellä takaisin alas. ”Mitäh-”

”Mun mielestä se näyttää hyvältä.”
Toshiya – vettätippuvana ja pelkkä valkoinen pyyhe vyötäröllään, jos yksityiskohtia kaipaat – seisoo edessäni leuka hieman pystyssä.

Kiitos Toshiya, tää nosti virneen huulilleni jostain tunemattomasta syystä,mutta oon samaa mieltä basistin kanssa asiassa.;)
Kyovoisiuseamminkikäyttäänaistenpaitoja.eikumitä?

XDDDDD Kaorun englannin sökönttäminen, sain täydellisen mielikuvan tilanteesta ja jopa mä jännitin noiden kahden puolesta että tuleeko Jessica sinne vai ei.

En tiedä, mitä Kyo ajattelee, mutta minä ajattelen häntä alasti. Usko tai älä, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Oi niinkö oikeasti Toshiya? Vaikea on kyllä uskoa D>:

No, loppu pätkä tästä luvusta oli totaallisesti lukunautintoa, koska vihdoin Kyo ja Toshiya pääsivät tositoimiin, vaikka silmät taisi tippua päästä sen takia kuka sen aloitti. Että kiitos vain tästä!~

~Ewwu
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 4/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Su Joulu 29, 2013 4:14 pm

Hellou ja maido arigatou kommentoinnista, Ewwu!

Otan hyvänä asiana, että tän viimesimmän jakson tapahtumat sai sut sekaisin. Tarkoitukseni on viihdyttää, huvittaa ja ehdottomasti myös hämmentää. :D Kui tylsää, jos osaa ennakoida tapahtumat tyyliin ennen kuin niitä on edes kirjoitettu.

En olisi kyllä uskonut että Toshiya ihan näin nopeasti sulattaa edellisessä luvussa kuulemassa ja olevan valmis kokeilemaan Kyon kanssa uusia juttuja.

Tossu ei turhia puntaroi. :DD

Mäkään en oikein tiedä, mitä ajatella Kyosta. Se on vähän sellanen, jota on vaikee kategorisoida johonkin niistä lokeroista, mihin on elämänsä ihmiset kategorisounut. Vähän kylmä ja itsetietoisen olonen, epäystävällinenkin, toisaalta kuitenkin epävarma ja aika lailla vailla itseluottamusta. Huono ilmaisemaan itseään, mutta turhautuu, jos joku toinenkin (Toshiya) on vaikeaselkoinen ja huonosti "luettavissa".

XDDDDD Kaorun englannin sökönttäminen, sain täydellisen mielikuvan tilanteesta ja jopa mä jännitin noiden kahden puolesta että tuleeko Jessica sinne vai ei.

Mä oon huomannu, että Kaorun kiusaaminen (kirjoittamalla siitä jotain ei-niin-high-and-mightyä) on yllättävän mukavaa. :D

Kiva, että oon onnistunut takaamaan sulle naut-- lukunautintoa ton nelososan loppupuoliskolla! Nautintoa oli sen kirjoittaminenkin, mutta lähinnä siitä syystä että se oli niin typerä tilanne. :D (Ainakin Kyon ajatuksiin kun pääsi kurkkaamaan, en tiedä, mikä fiilis olisi ollut jos toi kohtaus olis kirjoitettu Toshiyan näkökulmasta.)
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    3 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 4/?)

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Joulu 30, 2013 2:34 pm

Moi!

En ymmärrä miten sä teet ton. :D Oot saanut kirjoitettua loistavan ficin bändistä, josta kirjoitettuja ficcejä yleensä välttelen (ihan vain niiden kliseiden takia joita ko. bändiin liittyy - sekä myös harmittavan usein puuttuvan realismin takia), ikärajalla jota välttelen, huumori-genrellä, minä-kertojalla ja vaihtuvalla POV:lla. Jos mun pitäis listata kaikki genreen yms. liittyvät asiat joita välttelen, niin tässä ficissä on ne kaikki. :D Mutta sä oot onnistunut kamalan hyvin!

Tykkään kamalasti tässä ficissä tekstin sujuvuudesta ja helppoudesta, pidän siitä, että Toshiyan ja Kyon POV:t täydentävät toisiaan ja tää ficci on varmasti parempi kahdella POV:lla kuin yhdellä. Kuitenkin POV:eissa oot onnistunut pitämään henkilöt toisistaan erillään etkä päästänyt niitä liian helpolla. Oikein hyvä!

Seksin kirjoittamisessa sä onnistuit - se ei ollut romantisoitua eikä ylikorostettua, vaan se toimi osana juonta erittäin hyvin.

Tykkään molemmista henkilöistäkin. Kummallekin oot onnistunut tekeen selkeästi toisistaan erottuvat luonteet (mikä on aika hankalaa kirjoittaa mielestäni ottaen huomioon kaksi eriä minä-kertojaa) ja kumpikaan henkilöistä ei ole karikatyyrejä eikä roolit jakaudu tyyliin hyvä ja paha, onnellinen ja masentunut, alpha ja beta yms...

Onko tarpeeksi jos sanon että oot taaskin onnistunut ihan kaikessa? Oon aidosti kiinnostunut siitä, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu! Jatkoa plz<3333
提心吊胆和闷

    4 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 4/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » La Tammi 04, 2014 8:42 pm

Hei, kuin hienoo kuulla, että oon saanu sut tykkäämään ficistä, jossa käytännössä yhdistyy kaikki sun vihaamat asiat! Se on nimittäin huomattavasti vaikeempaa kuin miellyttää sellasia, jotka jo valmiiksi bändistä/genrestä/kirjotustyylistä/jne tykkää. Kiitos tästä onnistumisen fiiliksestä, siis. :D

Tykkään kamalasti tässä ficissä tekstin sujuvuudesta ja helppoudesta, pidän siitä, että Toshiyan ja Kyon POV:t täydentävät toisiaan ja tää ficci on varmasti parempi kahdella POV:lla kuin yhdellä.

Mun täytyy oikeesti harjoittaa itsekuria, ettei mun kaikissa ficeissä olis vähintään kahen henkilön POV. :D Ne rikastuttaa tarinaa mun mielestä ihan hirveesti, mutta sitte toisaalta saattaa paljastaa liikaakin niin, ettei lukijan mielikuvituksen varaan jää yhtään mitään. Mutta tosiaan, tässä tapauksessa sekä Kyrden että Tossun näkökulmat on mun mielestä aika oleellisia, koska tarkoitus ei todellakaan ole jättää mitään lukijan mielikuvituksen varaan vaan läväyttää kaikki teidän naamalle. :D Hienoo, että toimii sunkin mielestä!

Tykkään molemmista henkilöistäkin. Kummallekin oot onnistunut tekeen selkeästi toisistaan erottuvat luonteet

Jes! Tää on mun mielestä tärkeetä ja yritän panostaa tähän jatkossa(kin).

Kiitos paljon kommentista, minnako! Ihanaa, että joitain ihan oikeesti kiinnostaa, mitä oon keksiny näiden kahen pään menoksi. :D
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 4/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ma Tammi 06, 2014 6:44 pm

Jatkoa, olkaa hyvä! Ite tykkään tästä kappaleesta, toivottavasti tekin.


--


OSA VIISI


Los Angeles, Kalifornia


Kyo

Toinen keikkamme Los Angelesissa on ohi, ja meillä on edessämme kahden päivän loma ennen seuraavaa. Olen koko elämäni halunnut käydä Losissa, ja nyt olen täällä eikä minua voisi vähempää kiinnostaa mikään muu kuin Toshiyan kanssa pelehtiminen.

Aivan kuin olisin taas teini: koko ajan panettaa ja pienikin tuulenvire oikealla korkeudella takaa kiusallisen seisokin.
Kaikki on siis aivan suurenmoisen mahtavaa ja fantastista.

Paitsi... Toshiya ei vieläkään ole lempannut Jessicaa. Saatan edelleen herätä yöllä panemisääniin, ja samalla kun minun on pakko ihailla basistin mieskuntoa haluaisin kuristaa hänet, koska – en voi sille mitään – pieni osa minusta tuntee itsensä petetyksi.

Niinä öinä pyörittelen mielessäni kaiken maailman ahdistavia kysymyksiä, joita minulla ei ole oikeutta kysyä. Mitä minä merkitsen hänelle? Rakastaako hän Jessicaa? Onko hän sen naisen kanssa vain, koska ei halua ”järjestää kohtausta”? Voiko hän tosiaan olla niin ison kaliiberin luuseri?


Mutta tänään en ajattele sitä. Tänään keskityn kirjoittamiseen, käyn testaamassa paikallisen sushitarjonnan Kaorun ja Noran kanssa ja sitten hypin hieman seinille odottaessani Toshiyaa.

Suurin osa porukastamme lähti Universal Studiosille, joten häiriötekijöitä ei pitäisi olla.



Kello 09:27 olen käynyt yksin aamupalalla hotellin ravintolassa. Häiriötekijöitä: 0.

Kello 13:06 olen kirjoittanut jo kahdet lyriikat ja kuunnellut koko musiikkisoittimeni instrumentaalitarjonnan läpi. Häiriötekijöitä: 0.

Kello 14:59 olen kävellyt yli puoli tuntia Sunset-bulevardia länteen päin, löytänyt tasan yhden hyvältä vaikuttavan ruokapaikan ja todennut, että amerikkalainen kiinalainen pikaruoka on järkyttävää skeidaa. Häiriötekijöitä: 1. Joku nuori jätkä tuli pyytämään nimikirjoitusta. Ehkä sitä ei lasketa? Se tuntui nimittäin aika kivalta.

Kello 16:16 olen taas hotellilla ja tajuan ikävöiväni Toshiyaa, vaikka näin hänet eilen illalla viimeksi.

Kello 16:19 käyn läpi eilisillan tapahtumia ja tarvitsen kaiken itsehillintäni, jotta en tunkisi kättä housuihini.

Kello 18:00 olen odottanut hotellin aulassa Kaorua ja Noraa jo yli 20 minuuttia vetelehdittyäni sitä ennen kaksi tuntia huoneessani farkut kiristäen ja vailla mitään järkevää tekemistä.

Lopulta ne kaksi suvaitsevat saapua ja pääsemme lähtemään.



”Kuulitteko jo Toshiyasta ja Jessicasta?” Nora kysyy, kun istumme kotoisassa, japanilaistyylisessä ravintolassa ahtamassa suihimme sushia, joka ei vedä vertoja kotimaiselle, mutta on kuitenkin positiivinen yllätys.

Nostan välittömästi katseeni. ”Mitä niistä?” Ovatko he taas riidelleet? Eronneet? Onko Jessica lähtenyt? Saanut lähestymiskiellon ja lentänyt Siperiaan aloittaakseen uuden elämän? Jäänyt auton alle ja vajonnut koomaan vailla mitään mahdollisuuksia palata tajuihinsa? Vai kenties... jotain vielä parempaa?

”Toshiya kosi ja Jessica sanoi kyllä. He ovat nyt kihloissa!”

Kaorun leuat lakkaavat liikkumasta. Tunnen naamani venähtävän.

Kaikki veri pakenee päästäni.

Vatsassani kouraisee ja sydämeen sattuu.

Sattuu niin paljon, että taitaa parhaillaan hajota kappaleiksi...

”Vitsi vitsi”, Nora sanoo sitten rikkoen järkyttyneen hiljaisuuden ja uittaa California Rolliaan soijakastikkeessa.

Voi v.....

Kaoru jatkaa ruokansa jauhamista.

Minä en taida enää pystyä syömään.

”Ne tais erota tällä kertaa lopullisesti”, Nora alkaa viimein kertoa. ”Jessica järjesti kunnon show'n aamupalalla. Toshiya näytti siltä kuin olisi mieluummin kaivanut kolon maahan ja mennyt sinne kuolemaan. Miettikää, miten noloa.”

”Mistä ne riiteli?” kysyn. Olen hetkessä lähtenyt raketin tavoin kohoamaan äskeiseltä aallonpohjalta pintaa kohti. Sydämenikin on taas yksi ehjä, terve, sykkivä lihamötikkä rinnassani.

”Toshiya oli kuulemma eilen käynyt turhan läheiseksi jonkun naispuolisen fanin kanssa ja sen jälkeen kadonnut jonnekin. Se oli palannut niiden huoneeseen vasta myöhään illalla sepalus auki. Jessican mielestä se oli selvä merkki siitä, että Toshiya oli pettänyt sitä.” Nora pyöräyttää silmiään ja alkaa sitten valikoida seuraavaa suupalaansa jäljellä olevasta valikoimasta. ”Mun mielestä se on selvä merkki siitä, että Toshiya on ollu liian kännissä osatakseen vetää vetoketjua kiinni roiskittuaan ensin ympäri miestenvessaa.
”Sitä paitsi”, Nora jatkaa hetken kuluttua ja tökkii syömäpuikkojaan minua ja Kaorua kohti, ”mä näin Toshiyan hätistelevän sen tytön kimpustaan ennen kuin mitään ehti tapahtua niiden välillä. Jätin kertomatta Jessicalle.”

Yhtäkkiä surffaan jo komeasti sillä aallolla, jonka pohjalla vasta käväsin. Yritän estää liian ilmeisen leveää hymyä leviämästä kasvoilleni, kun poimin taas hyvällä ruokahalulla nigiri-sushin lautaselleni.

Toshiya kertoi eilen illalla takertuvasta bändäristä, joka oli tarjonnut hänelle suihinottoa. Basisti oli kuitenkin omien sanojensa mukaan kieltäytynyt halutessaan ”säästää” minua varten. Voit varmaan kuvitella, miten sellainen hiveli egoani, vaikka vähän epäilinkin jutun todenperäisyyttä. Tietysti syynä poskarista kieltäytymiseen saattoi olla myös se, että Toshiya oli melkoisessa kännissä eikä näin ollen meinannut millään saada lippua salkoon edes tunteja myöhemmin minun kanssani, mutta se nyt...
Pointti on, että hän oli ihan oikeasti sysännyt jonkun kiimasen mimmin sivuun ja kontannut sen sijaan minun luokseni.

Voisin suudella Noraa. Helvetti, voisin tällä hetkellä suudella vaikka Kaorua ja hänen tuuheita räkäjarrujaan.

Joo, no eipäs liioitella.

Toivottavasti Jessica on jo kaukana täältä, kun Toshiya tulee illalla käymään.



Toshiya

”Wanna come with us? You sure look like you need a drink or two.”

Olen ahtautunut samaan hissiin lämppäribändimme ja ihmismäärästä päätellen heidän koko kiertuehenkilökuntansa kanssa.
Suunnittelin alun perin meneväni vain hotellin baariin, mutta tarkemmin ajatellen ilta näiden tyyppien kanssa kuulostaa juuri siltä, mitä tarvitsen.

Nyökkään vastaukseksi. ”Hell yeah.”

Muutama heistä hörähtää nauramaan, mutta olen jo niin tottunut siihen, etten jaksa enää edes loukkaantua.



Kyo

Kello 20:34 olen taas huoneessani. Käyn suihkussa ja levitän kainaloihini sitä kalliimpaa deodoranttia, joka ei kylläkään ehkäise hikoilua, mutta tuoksuu hyvältä. Kiskon päälleni mustat farkut ja tummansinisen t-paidan. (Laittaisin sen Shinyan paidan, jos en olisi eilen tiputtanut sille ketsuppia.)

Sitten olen valmis.
Valmis Toshiyaa varten.

Kello 20:55 olen edelleen valmis Toshiyaa varten.

Kello 21:07 alan kurkkia ovisilmästä käytävälle tasaisin väliajoin. Säälittävää? Vähän.

Kello 21:58 harkitsen käyväni hotellin baarissa katsomassa, josko Toshiya olisi siellä.

Kello 22:22 näen Dien, Shinyan, Inon ja Harryn baaritiskillä. Ei Toshiyaa. Harry heilauttaa minulle kättään kutsuvasti, mutta en ole huomaavinanikaan, vaan käännyn ympäri ja palaan huoneeseeni.

Kello 22:30 koputan Toshiyan huoneen oveen. Ei vastausta.
Missä helvetissä hän muka on? Jessica lemppasi hänet, joten kaiken järjen mukaan hänen pitäisi olla joko baarissa juhlistamassa tapausta tai sitten huoneessaan rapsuttamassa pallejaan tai katsomassa pornoa tai mistä kaikesta hänen nyt täytyikään Jessican seurassa pidättäytyä.


Yhtäkkiä ovi käytävän toisella puolella avautuu ja ulos astuu Kaoru kännykkä korvallaan.
”Odota just siinä, missä oot nyt. Tajuutsä? Et lähe harhailemaan minnekään. Istut paikallas, pidä turpas kiinni ja jos on pakko oksentaa, niin teet sen äänettömästi ja vähäeleisesti. Mä tuun hakemaan sut.”

Kitaristi lähtee harppomaan hissejä kohti kiinnittämättä minuun mitään huomiota. Kiirehdin hänen peräänsä.

”Kuka se oli?” kysyn, kun hän tunkee kännykkää takkinsa taskuun.
”Toshiya. Kukas muu.”
”Mitä on tapahtunu?”
”Se heitettiin ulos jostain rokkibaarista, eikä se muista tän hotellin nimeä.”
”Häh? Me ollaan oltu täällä neljä päivää. Miten se ei voi vieläkään muistaa?”

Seisomme nyt ulkona tien varressa. Minulla ei ole kenkiä jalassani, mutta tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa jokin niin triviaali seikka. Toshiya on pulassa.

Heilautan kättäni lähestyvälle taksille.

Kömmimme sisään ja Kaoru kertoo kuskille halutun määränpään: ”Rokku baa.”
”Okay”, kuski vastaa, ”which one?”
”Rok-ku baaa”, Kaoru artikuloi hitaasti.
”Yeah, there are plenty around here. Which one is it you wanna go?”
”ROK-KU-”
”Kaoru, se kysy että mikä niistä”, autan.
”Häh? Mistä helvetistä mä tiiän?”
”No ton kuskinko se pitäis tietää, missä meidän basisti pönöttää?”

Kuski kääntyy katsomaan meitä etu- ja takapenkit erottavan pleksin läpi. ”If you're just gonna sit there on your butts and shoot the shit, you can -”
”Wait”, keskeytän hätäisesti. Minulla ei ole hajuakaan, mistä hän puhuu, mutta en pidä äänensävystä. ”We want to go, uh, most near rock bar. Please.”
”The nearest rock bar?”
”Yes.”
”That would be Roxy or Rainbow.”
”Go there please.”
”Allrighty.”

Kaoru ei puhu minulle mitään matkan aikana (vittu minunko vikani se on, jos hän ei ymmärrä alkeellisintakaan englantia?) mutta se tarkoittaa onneksi vain muutaman minuutin hiljaisuutta. Lähin rokkibaari onkin ilmeisesti lähempänä kuin odotimme.

”Please, wait here”, sanon kuskille ennen kuin astun Kaorun perässä ulos. Näemme heti baarirakennuksen seinää vasten lyyhistyneen Toshiyan, joka huojuu hieman paikallaan siitäkin huolimatta, että on asettautunut tukevasti perseelleen tien reunaan. Ympärillä on muutamia juopuneita, äänekkäitä ihmisiä, mutta kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota meihin tai Toshiyaan.

”Kaoru! Vihdoin!” basisti huudahtaa nähdessään meidät ja alkaa kampeutua ylös ottaen seinästä tukea.
Kaoru tarttuu hänen käsivarteensa ja auttaa hänet pystyyn. ”Ens kerralla saat soittaa Inolle”, kitaristi murahtaa, kun alamme siirtyä takaisin taksia kohti.
”No en varmana soita. Se pistää mut arestiin.”

Jep. Kolmekymppinen mies voi joutua arestiin ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on herra Inon manageroimassa bändissä (Dir en grey) ja aiheuttaa tälle hankaluuksia (vetää perseet olalle eikä löydä takaisin hotellille).

Kaoru sysää Toshiyan takapenkille, viittoo minua menemään seuraavaksi ja istuu lopuksi itse ikkunapaikalle pamauttaen takaoven kiinni. ”Back to the hotel, please”, hän sanoo tarpeettoman kovaan ääneen ja – voisin vaikka vannoa – vilkaisee minua paljonpuhuvasti syrjäsilmällään.
Joo joo, vautsi vau.

Toshiyan vartalo vieressäni on jämäkkä kuin pystyyn nostettu kastemato. Hän valuu paikallaan alemmas, kunnes hänen polvensa stoppaavat etupenkin selkämykseen, ja nojaa sitten päätään olkapäähäni. Uskaltaudun ujuttamaan käteni hänen selkänsä taakse ja tarttumaan hänen vyötäröönsä muka estääkseni häntä liukumasta kokonaan jalkatilaan. Ilmassa haisee voimakkaana viina, tupakansavu, hänen hajuvetensä ja hiki (luultavasti enemmän omani kuin hänen).

”Jessica jätti mut”, basisti mumisee korvani juuressa.
Katselen keskittyneenä ulos Kaorun puoleisesta ikkunasta ja leikin, etten kuullut.
”Kyo?”
Älä puhu Jessicasta, älä puhu Jessicasta, äläpuhuJessicasta...
”Kyo, se jätti mut.”

Hiljaisuus laskeutuu autoon. Lopulta minun on pakko kysyä: ”Mitä sitte? Sä et alun perinkään välittäny siitä.”
”Välitinpäs.”

Auts.


En sano enää mitään, ja pian taksi pysähtyykin hotellimme eteen. Kaoru maksaa kuskille samalla kun minä autan Toshiyan autosta. Hän irrottautuu otteestani heti päästyään jaloilleen ja alkaa kävellä omin avuin kohti pääovia, hieman huterasti kylläkin.

”Kato, että se pääsee ehjänä huoneeseensa”, Kaoru sanoo ja kaivaa tupakka-askin taskustaan. ”Mä jään tänne hetkeks.”

Toshiya on jo kadonnut hotellin lasiovista sisään ja astelee kovaa vauhtia hissejä kohti. Kiirehdin hänen peräänsä ja ehdin juuri ja juuri samaan hissiin ennen kuin ovet sulkeutuvat.

”Helvettiäkö sä mulle kiukuttelet!” tiuskaisen. ”Jessica se tässä sut jätti enkä mä.”
”Älä puhu Jessicasta.”
Puren hampaat yhteen, jotta en sanoisi mitään harkitsematonta. Toshiya nojaa säälittävän näköisenä hissin seinään ja näyttää niin surkealta, että minun tekisi mieli antaa hänelle mojova potku perseelle.
Miten hän voi olla noin hajalla jonkun typerän, nalkuttavan ämmän takia, jonka ainoa meriitti on päätös hankkia silikonit?

Huono tuuleni sen kuin syvenee hiljaisten sekuntien venyessä. Kylven hiessä, kiitos sen paskan deodorantin, ja sukkani ovat litimärät ja ties missä koiranpaskassa ja tupakantumpeissa – kaikki tämä Toshiyan takia, joka nyt käyttäytyy kuin minä olisin tehnyt jotain väärin. Kiittämätön paskiainen.

Basistilta pääsee pieni hikka.
Sitten hän niiskaisee kuuluvasti. (Toivottavasti hänelle iski vuosisadan flunssa.)
Sitten: ”Anteeks. En mä tarkottanu.”

Vilkaisen häntä hiusteni takaa tahtomattanikin hieman heltyneenä. Anteeksipyyntö Toshiyan suusta on nimittäin harvinaista herkkua.

Hissin ovet aukeavat.

”Joo, ei se mitään”, vastaan armollisesti.

Kävelemme hiljaisuudessa hänen huoneensa oven eteen. Seison Toshiyan takana, kun hän taputtelee ja kaivelee farkkujensa taskuja. Tehtyään sitä aikansa hän kääntyy minua kohti ja näyttää siltä, ettei millään haluaisi sanoa, mitä hän seuraavaksi sanoo.
”Tota...”
”Anna mä arvaan...”
”...mun lompakko on kadonnu...”
”Jep. Tietenki se on kadonnu.”

Katselemme hetken toisiamme.

”Noh?” sanon sitten. ”Haluatsä soittaa jonnekin ja sulkee sun luottokortin tai jotain?”
”Mä jätin kortit huoneeseen. Otin vaan käteistä mukaan.”
Uskomatonta. Toshiya on tehnyt vastuullisen päätöksen.

En edes ehdota baariin palaamista ja lompakon etsimistä, vaan siirryn sanattomana omaan huoneeseeni. Toshiya seuraa minua sisään, vaikken häntä kutsunutkaan.

”Missä sun kengät muuten on?” hän kysyy ja katselee kokolattiamattoon jättämiäni märkiä jalanjälkiä.
”Tossahan ne.” Istahdan sängyn reunalle ja nyökkään seinän vieressä nököttäviä kenkiäni kohti.
Toshiya ei esitä lisäkysymyksiä, kun kiskon märät sukat jaloistani ja heitän ne lattialle mahdollisimman kauas sängystä.

”Haluutsä käydä suihkussa?” kysyn ja kiskon ällöttävän, haisevan paidan päältäni heittäen sen sitten huoneen nurkkaan sukkien seuraksi. Toshiya nostaa käsivarttaan ja nuuhkaisee kainaloaan tajuamatta, että se oli vain kohtelias tapa kysyä, meneekö hän suihkuun ennen minua vai minun jälkeeni. En ajatellut päästää häntä sänkyyni hikisenä ja viinanhajuisena. Olen tarkka sellaisista asioista.

”Ei mun t-”
”Okei, mä voin mennä ensin.”

Sulkeudun vessaan, hoidan hommat, ja kun astun takaisin huoneeseen, Toshiya makaa sängyllä kännykkä korvallaan. En halua kysyä, kenelle hän soittaa. En halua kuulla sitä nimeä. Vihaan sitä nimeä.

Otan matkalaukustani viimeisen puhtaan t-paidan ja vedän sen päälleni, vaikka nukun normaalisti ilman paitaa. Napsautan valot pois ja asettaudun sitten makaamaan sängyn toiselle puolelle.
Huoneessa on hiljaista Toshiyan puhelimesta heikosti kantautuvaa valintaääntä lukuun ottamatta. Lopulta hän sulkee sen ja iskee sen yöpöydälle.

”Mee suihkuun”, urahdan ja käännyn kyljelleni selkä häneen päin.
”En mä jaksa.”
”Sit sä nukut lattialla.”
”Älä oo mulkku.”

Vikatikki. Nousen äkkinäisellä liikkeellä istumaan, syöksyn häntä kohti kuin raivotautinen gorilla ja alan kovakouraisesti repiä paitaa hänen päältään. ”Nyt jumalauta sä meet sinne suihkuun tai mä soitan Inolle ja käsken sen pistää sut nukkumaan vittu bussiin koko loppukiertueen ajaks, senki -”
”Mitä vittua?! Irti musta, saatanan hullu!”

Toshiya pistää kapuloita rattaisiin parhaansa mukaan, ja painimme sängyllä muutaman sekunnin ennen kuin hän pyöräyttää minut päältään suoraan reunan yli lattialle seuraten itse perässä, koska nyrkkini puristavat edelleen hänen paitansa kaulusta. Mätkähtäessään koko painollaan päälleni hän liiskaa minut itsensä ja lattian väliin, ja minulta menee saman tien ilmat pihalle. Auon suutani kuin kala kuivalla maalla eikä happea kulje mihinkään suuntaan. Voin melkein tuntea silmieni pullistuvan päässäni.

Toshiyalta kestää hetki tajuta, että teen tässä parhaillaan kuolemaa.

”Kyo? Ootsä kunnossa??” Hän peruuttaa pois päältäni. Palleani on kuin halvaantunut eikä suostu liikahtamaankaan. Paniikki alkaa jo nostaa päätään, kunnes lopulta saan vedettyä ilmaa keuhkoihini, äänekkäästi ja pitkään. Kierähdän kyljelleni, haukon henkeä, yskin ja yritän hillitä hakkaavaa sydäntäni.

Sitten kuulen kylpyhuoneen oven sulkeutuvan, ja hetken kuluttua korviini kantautuu suihkun ääni.

Hengitykseni tasaannuttua kömmin takaisin sänkyyn kymmenen kertaa uupuneempana kuin hetki sitten ja kääriydyn peittoon, täysin tyhjänä ajatuksista.



Toshiya

Kun astun pois kylpyhuoneesta ja lähestyn sänkyä, Kyo on jo nukahtanut. Kuulen hänen syvän, tasaisen hengityksensä ja ikävöin Jessicaa niin paljon, että asetun nukkumaan lähelle Kyota, jotta minun ei tarvitsisi tuntea olevani yksin. Laitan käteni varovasti hänen vyötärölleen ja pääni samalle tyynylle. Hengitän hänen shampoonsa tuoksua, ja hänen karheat hiuksensa kutittavat nenääni.

Tiedän, se on kuningas alkoholi, joka tässä tunteilee – huomisaamuun mennessä jo muistan, millainen narttu Jessica pohjimmiltaan on. Mutta aina silloin tällöin täytyy olla vähän dramaattinen, vai mitä?



Kyo


Herään Toshiyan kädet ympärilläni. Hän kuorsaa äänekkäästi korvani juuressa, ja rakkoni on räjähtämäisillään, mutta kumpikaan ei haittaa, sillä olen täydellisen onnellinen tässä ja juuri nyt. Minulla ei ole aikomustakaan lähteä minnekään.
Ei aikomustakaan. Tässä on mitä mukavinta olla.
Okei, hän koukisti juuri jalkansa niin, että se lepää alavatsallani... suoraan virtsarakkoni päällä. Yritän työntää hänen karvaista reittään alemmas, niin että se painaisi rakkoni sijasta aamuseisokkiani, mutta Toshiya vain tiukentaa käsivarsiensa otetta ja painaa jalkaansa tiiviimmin minua vasten.

Kuorsaus taukoaa siksi aikaa, että hän saa mumistua ”Mmmhphhhhmmh”, ja jatkuu sitten entistä äänekkäämpänä. Ilmasto korvani tienoilla on kuin kasvihuoneessa hänen kostean hengityksensä takia.

Alan varovasti kiemurrella vapaaksi, mutta tuloksetta: jokainen liike saa Toshiyan refleksinomaisesti vetämään minut tiukemmin itseään vasten. En millään haluaisi herättää häntä. En halua palata takaisin todellisuuteen, jossa olen pelkkä liikkuva nyrkki hänen munansa ympärillä.

Sitten kuorsaaminen lakkaa ja Toshiyan hengitys muuttuu hiljalleen pinnallisemmaksi. Tiedän, että hän on nyt hereillä. Hänen oikea kätensä alkaa liikkua vatsani sivulta rintakehälleni ja haparoida kuin etsien jotain.
Niinpä tietysti.
Kohta hän tajuaa, etten olekaan Jessica, ja kavahtaa kauemmas. Ihan sama. Ainakin sitten pääsen vihdoin vessaan.
Hän ei kuitenkaan kavahda kauemmas, vaan olemattomia hinkkejäni etsinyt käsi siirtyy ujostelematta haaroihini ja löytää sieltä jotain muuta, johon tarttua.

Minulta pääsee varoittamatta jonkinlainen epämääräinen pihahdus. Tunnen korvaani vasten painautuneen suun leviävän virnistykseen ja se saa ihoni nousemaan kananlihalle.

Toshiya on niin käsittämättömän sopeutuvainen.

Taidan rakastaa häntä.
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    5 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 5/?)

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Ma Tammi 06, 2014 9:12 pm

Tulen taas häiriköimään sua kommentillani, koska tämä viides osa oli kuin pelastus mulle, sain hetkeksi ajatukset pois todellisesta maailmasta. En nyt oikein ymmärrä tuota Toshiyan logiikkaa että miksi se itkee Jessican perään, kun kyseine nainen on itse basistinki mielestä joskus hyvin ärsyttävä? Joo vaikka mies siitä välittikin.~ Vaikka en kyllä sitä basistia kyllä ymmärräkkään ja sen logiikkaa, paneskella Kyoa sekä Jessicaa.

Niinä öinä pyörittelen mielessäni kaiken maailman ahdistavia kysymyksiä, joita minulla ei ole oikeutta kysyä. Mitä minä merkitsen hänelle? Rakastaako hän Jessicaa? Onko hän sen naisen kanssa vain, koska ei halua ”järjestää kohtausta”? Voiko hän tosiaan olla niin ison kaliiberin luuseri?

Aloin miettimään näitä Kyon kysymyksiä myös, kun pääsin osan loppuun. Toshiyasta ei kyllä ota sitten selvää.

Yritin epätoivoisesti olla nauramatta siinä vaiheessa kun Nora ilmoitti että Toshiya (mukamas) kosi Jessicaa ja nainen vastasi kyllä. En missään tapauksessa voi kuvitella edes Toshiyan kosivan sitä naista, vaikka siitä välittää, mutta ei rakasta. toivon mukaan ei. Kyoa kyllä kävi siinä kohdassa vähän sääliksi, vaikka en vieläkään tiedä mitä laulaja Toshiyasta haluaa ihan oikeasti, sen yhden asian lisäksi.

Tunnen naamani venähtävän.

Kaikki veri pakenee päästäni.

Vatsassani kouraisee ja sydämeen sattuu.

Sattuu niin paljon, että taitaa parhaillaan hajota kappaleiksi...

Okei okei tässä kohdassa annan symptaniani Kyolle kokonaan<3

Känninen Toshiya, saispa nähdä millainen Toshiya on oikeasti kännissä. XD En mä tiedä miksi mä haluan sen nähdä, ehkä se liittyy tuohon sun kirjoittamaan känniseen Toshiyaan. Sain naurut Kaorun ja Kyon taksimatkasta ja nidien engalnnin puhumisesta, ei hitto. *hihittelee vieläkin*

”Jessica jätti mut”, basisti mumisee korvani juuressa.
Katselen keskittyneenä ulos Kaorun puoleisesta ikkunasta ja leikin, etten kuullut.
”Kyo?”
Älä puhu Jessicasta, älä puhu Jessicasta, äläpuhuJessicasta...
”Kyo, se jätti mut.”

Toshiya miksi siitä pitää juuri Kyolle puhua? Vaikka kieltämättä Toshiya on tässä aika suloinen<3 (Voiks se olla suloinen?)

Kyolla ei taida hirveesti ola pinnaa, kun meinasin ruveta jo sauhuamaan hissimatkalla ylös sen tietyn basistin kanssa? Antaa Toshiyan surkutella Jessican perään kun mies kerta niin tahtoo. Vaikka en Kyon kanssa ymmärrä miksi ihmeessä? En halua myöntää että tämäm osan muöntä olen alkanut hitusen lämpenemään Toshiyalle. Mutta ihan vähän vain.

Loppu osa oli taas aika nautinnollista, vaikka herrat vaan nukkui, mutta silti sekin riittää että ne on niinkin lähekkein, vaikka repesin Toshiyan kuorsaamiselle ja Kyon epätoivoisille vapautumis yrityksille. :D

Ilmasto korvani tienoilla on kuin kasvihuoneessa hänen kostean hengityksensä takia.

Paras lause koko osassa, aloin naurmaan tälle niin että mun iskäkin kysyi että mille mä oiken nauran. XD

Taidan rakastaa häntä.

Kyo, oikeastiko?

Tää kommentti on mun huonoin tähän ficciin kirjoittamani, tänään vaan tuntuu etten osaa kommentoida, mutta halusin silti ja toivon että tää on sun mielestä kelpo kommentti.~ Mutta kiitos lisää! <3

Ewwu
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 5/?)

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Tammi 07, 2014 10:49 am

Hmh, et nyt ollenkaan auttanut tilannetta vaan sekoitit vaan pakkaa >:|

Tykkäsin tässä luvussa erityisesti rakenteesta (vaikka Toshiya jäi mulle hieman kysymysmerkiksi, mutta ehkä Toshiyan mieli avautuu enemmän mulle sit seuraavissa luvuissa!) ja siitä, että vaikka tää on jatkoficci, sun teksti on kamalan hyvälaatuista ja sulla on älyttömän hienoja tapoja sanoa asioita. Hassua itseasiassa huomata se kunnolla vasta viidennessä luvussa, mutta ehkä se johtuu siitä, että aikaisemmin keskityin enemmän juoneen ja henkilöhahmoihin enemmän, koska mulla oli neljä lukua lukematta. :D Tässä luvussa pystyi hidastamaan, ja se oli kiva se! Ehkä Suomeen palattuani lukaisen jokaisen kappaleen uudelleen, sillä tässä kappaleessa oli useampikin helmilause, joka ois harmittanut jättää lukematta.

Esim. toi vika. Voisin analysoida sitä tän koko kommentin ok.

Rakastaa on suomessa kamalan ärsyttävä verbi käyttää ihan sen takia, että se on niin kamalan totinen ja vahva ja se saattaa usein viedä koko ficin/novellin/romaanin/kirjasarjan kliseen puolelle. Mut tässä taas pidin siitä, mihin kohtaan se sijoittui - ei liian aikaisin etkä kuitenkaan pelännyt käyttää ko. verbiä - ja siitä, miten se sopi siihen kohtaan niin hyvin, että se tuntui enemmän kokoavalta lauseelta, siltä, että Kyo vain yhtäkkiä huomasi asian kummempia miettimättä ja analysoimatta. Sen takia se ei ollutkaan kamalan vahva ko. kohtaan vaan se tuntui aidolta.

Lisäksi pidin siitä miten aiemmin kappalessa Kyo oli kestänyt mm. Toshiyan kuorsaamista ja jo melkein hyväksynyt tappionsa ajatellessaan Toshiyan etsivän Kyon tisuja, mikä teki tosta vielä realistisemman. Puhumattakaan rakkaustajuamista edeltävää, usein negatiiviseksi miellettävää lausetta. Ei rakkaus (välttämättä ja todennäköisesti) ole pelkkää vaaleanpunaista höttöä - varsinkin kun uskon, ettei Kyolle tullut mitään ~alkuinnostusta~ kun kuitenkin ficissä ne on tunteneet toisensa aika pitkäänkin.

Tykkään myös kamalasti siitä, millaisia luonteita noilla muilla hahmoilla on ja että hahmot erottuu luonteidensakin perusteella toisistaan, mut oikeasti tän luvun lempiasia oli toi vika lause. Ehkä paras kohta koko ficistä. Ehkä perustan sille faniklubin.

Kiitos tästä luvusta!
提心吊胆和闷

    3 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 5/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ma Tammi 13, 2014 6:33 pm

Ewwu,

Tulen taas häiriköimään sua kommentillani, koska tämä viides osa oli kuin pelastus mulle, sain hetkeksi ajatukset pois todellisesta maailmasta.

Hyvä ajoitus siis! Ja tervetuloa kuule "häiriköimään" ihan koska vaan. :D

Mun mielestä Tossulla on hyvin inhimillinen logiikka - vai pitäisikö sanoa logiikan puutos. Ainakin omalla kohdallani mitä tulee ihastumisiin, rakastumisiin, haluun jne., siitä on logiikka kaukana. Ehkä sen takia mä en itse tullut edes ajatelleeksi, että Toshiyan hommissa olis jotain hämmentävää tai epäloogista. :D

Joo mullakin on vaikeuksia kuvitella Toshiyaa lankeamaan polvilleen Jessican eteen.... Itse asiassa mulla on vaikeuksia kuvitella, että Toshiya ylipäätään tietäisi, mitä rakkaus tarkoittaa saati sitten miltä se tuntuu. Tietää varmasti, miltä blue balls tuntuu ja miltä yksinäisyys tuntuu, mutta siinäpä se. :D Tai ehkä me vaan aliarvioidaan Tossua?

Sain naurut Kaorun ja Kyon taksimatkasta ja nidien engalnnin puhumisesta, ei hitto. *hihittelee vieläkin*

Sitä oli hauska kirjottaakin. :D Itse asiassa koko LA-jaksoa oli hauska kirjottaa, koska kävin itse siellä vuosi sitten ja jäi hirvee hinku takaisin.

Tää kommentti on mun huonoin tähän ficciin kirjoittamani, tänään vaan tuntuu etten osaa kommentoida, mutta halusin silti ja toivon että tää on sun mielestä kelpo kommentti.~ Mutta kiitos lisää! <3

Huh? Mikä on huono kommentti? Mulle riittää ihan oikeesti, että kertoo mielipiteensä. :D<3 Inhottaa ajatella, että jollain saattais olla minkäänlaisia paineita mun ficciin kommentoimisen kanssa.

Kiitos taas kerran kommentista!!

minnako,

Oikeesti, nyt kun luen noita jo kirjoittamiani jaksoja tuosta hämmennyksen näkökulmasta niin voin vaan sanoa, että se pakka tulee sekoomaan vielä niiiin paljon enemmän.... :D Koettakaa kestää! Tossun putkiaivossa on joku hämärä lommo, joka tekee siitä tosi monimutkaisen miehen!

(vaikka Toshiya jäi mulle hieman kysymysmerkiksi, mutta ehkä Toshiyan mieli avautuu enemmän mulle sit seuraavissa luvuissa!)

Niin no... köhh köhh... We'll see. :D

"Hienoja tapoja sanoa asioita", ai? Kiitos! En yhtään tiedä, mitä kohtia tällä tarkoitat, mutta ei haittaa olen imarreltu joka tapauksessa!

Esim. toi vika. Voisin analysoida sitä tän koko kommentin ok.

Hyvä, koska mä itsekin jäin tuijottamaan ja miettimään sitä vähäksi aikaa sen jälkeen kun mun sormet oli sen wordille typottanut. En ajatellut, että lukijat olis sitä sen kummemmin jääny pohtimaan, mutta ootte selkeesti tarkkaavaisempia kuin ajattelin!

Ei rakkaus (välttämättä ja todennäköisesti) ole pelkkää vaaleanpunaista höttöä - varsinkin kun uskon, ettei Kyolle tullut mitään ~alkuinnostusta~ kun kuitenkin ficissä ne on tunteneet toisensa aika pitkäänkin.

Nimenomaan. Ainakin Kyolle rakkaus (tai kiintymys, jos "rakkaus" nähdään vähän liioitteluna) on tässä paljon sellasia asioita, mitä se mullekin on: ahdistusta sekoitettuna joihinkin ihan mahtaviin hetkiin, jotka pistää sydämen läpättämään.

Iso kiitos taas! Piristitte mun päivää, kun luin noi kommenttinne. ^^
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 5/?)

ViestiKirjoittaja Tamago » La Tammi 18, 2014 1:38 am

Hei taas! :D Kommentoin nyt uusinta ja edellistä osaa samassa paketissa!

Elikkäs, en tosiaankaan oottanut, että Kyon fantasiapaljastuksen jälkeen Toshiya NOIN nopeesti alkais käydä läheiseks sen kanssa. Herranjestas. Aattelin, että tässä menis jokin aika kun se alkais miettimään asiaa enemmän ja sitten ne päätyis tekemään vasta jotain. Mutta että TOSHIYA syöksyy heti Kyon kimppuun! Se jätkä tuntuu jotenkin olevan enemmän sinut tollasten asioiden kanssa kuin itse Kyo, joka on fantasioinut Toshiyasta jo pitkään.

Ja se niiden ensimmäinen käsiseksisessio (? :D) oli tosi todellisuudentuntuinen, se oli hyvin kirjotettu ja kuvailtu. Kyo oli epävarma ja hieman "kauhuissaan" toisen vehkeestä. Silti... mua häiritsee Toshiya. Miten se niin nopeasti vaan päätti ryhtyä tollaseen? Hmm... Ja miten siltä kävi se jotenkin... enemmän luonnostaan kuin Kyolta? Kysymyksiä, kysymyksiä. Mutta aika nopeesti se Kyo kuitenki tuntu siihen ajatukseen tottuvan. Mitä ne nyt oli neljä kertaa neljän päivän aikana runkkailleet toisiaan, jos näin saa sanoa. :D

Ja tässä uusimmassa osassa olin ihan MITÄH?! OIKEESTI?? kun se mikä sen nimi oli se kuitenkin se nainen sano, että Toshiya ja Jessica oli menny kihloihin. Mutta onneks ei ollutkaan. Onneks ne eros. Vihdoinkin. Ja toivottavasti ne ei mene enää yhteen! Mitä kuitenkin pahoin pelkään. Kuitenkin jompi kumpi niistä alkaa saartaa toista ja sdlfksdhf. Ei saa. Kyosta ei tunnu sitten yhtään kivalta. :c Ja toivottavasti tässä viidennessä osassa se Toshiyan ikävä Jessicaa kohtaan tosiaankin johtu vaan alkoholista. Ei kai se nyt oikeasti tosissaan halua jalkavaimokseen jotain silikonitissiä? Eihän? D:

Ja vähän harmitti lopussa, kun ne kaksi ei sitten tehneetkään mitään sellasta, kun Kyo oli aikasemmin odotellut niiiiiin kovin Toshiyaa. Väsymys vei voiton. Ja draama. Ja tykkäsin etenkin tästä kohdasta tosi paljon:
Vikatikki. Nousen äkkinäisellä liikkeellä istumaan, syöksyn häntä kohti kuin raivotautinen gorilla ja alan kovakouraisesti repiä paitaa hänen päältään. ”Nyt jumalauta sä meet sinne suihkuun tai mä soitan Inolle ja käsken sen pistää sut nukkumaan vittu bussiin koko loppukiertueen ajaks, senki -”
”Mitä vittua?! Irti musta, saatanan hullu!”


Heh. Höpsöjä poikia. :3 Ja niin sitten vielä halusin sanoa, että tykkään noiden kahden "suhteesta" paljon senkin takia, että se on just sellanen realistinen, mitä vois odottaa kahdelta kaverukselta, jotka on tunteneet toisensa jo kauan. Ei mitään ruusuja ja sokeria siis. Innolla jään kuitenkin oottamaan, että mitä loppujen lopuksi noiden kahden välille kehittyy. Pelkkä seksisuhde? Jotain enemmän? Jatkoa odotellen! : >
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 5/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ma Tammi 20, 2014 4:32 pm

Tamago (hehheh tykkään sun nickistä :D), tervetuloa takaisin! Moni tuntuu yllättyneen siitä, ettei Toshiyalla mennyt tuon kauempaa prosessoida Kyon paljastusta, mutta mä näen sen lähinnä niin, että Tossulle seksi / kaikenlaiset seksuaaliset aktit ei oo mikään big deal. Plus siihen vielä tietynlainen uteliaisuus ennen-niin-sulkeutunutta bändikaveria kohtaan -> ei siinä kuule kauaa tarvitse jahkailla!

Ja se niiden ensimmäinen käsiseksisessio (? :D) oli tosi todellisuudentuntuinen, se oli hyvin kirjotettu ja kuvailtu.

Kiitos! Todellisuudentuntua hainkin, koska tollaset jutut ei vaan mee niinku elokuvissa. :D Ainakaan ensimmäisellä kerralla ja ainakaan, jos toinen osapuoli vielä keikkuu jossain kahden seksuaali-identiteetin rajoilla. Ja vaikka sellasta elokuvaseksiä onkin välillä kiva lukea, niin sellanen ei tähän ficciin sopis ollenkaan. Eli tehdään vaan kaikesta mahdollisimman hankalaa ja kiusallista ja epäluontevaa niin saadaa just sitä mitä mä tässä haenkin. :D Oikeaa Elämää.

Ihana kuulla, että Nora onnistu höynäyttämään muitakin kuin Kyrtsää ja Kartsaa. Mutta jos Jessica ja Tossuca oliski päätynyt kihloihin, niin kuka pistäis rahansa sen puolesta, että ne olis vielä seuraavana päivänä yhdessä? Ei kukaan.

Ja niin sitten vielä halusin sanoa, että tykkään noiden kahden "suhteesta" paljon senkin takia, että se on just sellanen realistinen, mitä vois odottaa kahdelta kaverukselta, jotka on tunteneet toisensa jo kauan. Ei mitään ruusuja ja sokeria siis.

Joo nää kaks ei oo ruusuja tai sokeria nähneetkään! Kiva että toi osa-alue toimii sun mielestä, mulle on nykyään hirveen tärkeetä, että saan päähenkilöiden keskinäisen dynamiikan kohdilleen, koska se ei oo helppoa.

Kiitos kommentista, toivottavasti kutososakin miellyttää! 8)
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    2 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 5/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » La Tammi 25, 2014 7:55 pm

OSA KUUSI


Phoenix, Arizona


Kyo

Olin odottanut, että kuukauden tauko esiintymisestä tarkoittaisi käytännössä kuukauden mittaista lomaa, mutta olin ilmeisesti hyvin väärässä. Tietysti tiesin, että olimme vuokranneet studion uusien biisien äänitystä varten, mutta mitä se minua koskettaa, vai mitä? Lauluraita nauhoitetaan yleensä viimeiseksi, ja siihen menee pari päivää per kappale, jos on harjoitellut tarpeeksi etukäteen. (Ja usko pois, kaikki ne soundcheck-tunnit takaavat, että olen harjoitellut ihan tarpeeksi ja liikaakin.)

Mutta kas. Uuden politiikkamme mukaan jokaisen jäsenen odotetaan olevan paikalla joka ikinen päivä riippumatta siitä, kenen osuutta äänitetään.

Siksi istun nyt kahdeksatta päivää perseelläni tässä paskaisessa studionkuvatuksessa keskellä aavikkoa kuuntelemassa muiden bändiläisten ja äänittäjän riitelyä. Ketään ei kiinnosta minun mielipiteeni, mikä sinänsä on ihan OK, koska niin se maailma vain pyörii. Mutta ihan oikeasti: mitä vittua minä täällä teen?!
Inon ja Kaorun mielestä se parantaa yhteishenkeä.
Minun mielestäni ne kaksi voivat tunkea yhteishenkensä syvälle -

”Kyo?”

Havahdun säpsähtäen horroksen kaltaisesta tilastani ja nostan katseeni Shinyaan.

”Lähetään syömään”, rumpali sanoo ja sitoo hiuksiaan ponihännälle. Jokin hänen kasvoissaan kiinnittää huomioni... Onko tuo sänki? Siristelen silmiäni ja voisin vaikka vannoa, ettei Shinya ole ajanut partaansa tänä aamuna. Se on harvinaista. Hän taitaa olla stressaantunut. Toivon, ettei se johdu esimerkiksi siitä, että Toshiya valvottaisi häntä avautumalla Jessicasta yöt läpeensä... Tai vaatimalla Shinyaa runkkaamaan häntä yöt läpeensä...

Ei, älä ajattele sitä.

Nousen nivelet paukkuen seisomaan, nappaan pöydältä aurinkolasini, isken ne päähäni ja marssin muiden perään mahdollisimman jurona, jotta he varmasti huomaavat, etten nauti tästä tippaakaan.



Kello on vasta yhdeksän illalla, kun henkilökuntamme ja bändi alkaa jo hajaantua hotellihuoneisiinsa. Omien huoneiden luksus on evätty meiltä tämän kuukauden ajaksi, mutta siitä ei ole minulle minkäänlaista iloa, sillä sain huonekaverikseni Kaorun.
Onhan se tietenkin parempi kuin esimerkiksi Die, jonka krooninen puheripuli ei istu yksiin zeniläistä hiljaisuutta rakastavan luonteeni kanssa, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei Toshiya ole viimeaikoina juurikaan tullut yllätysvierailuille.

Ei siis kertaakaan.
Tietenkään ei: minne minä Kaorun muka pistäisin siksi aikaa? Se viiksivallu on käytännössä naulattu kiinni huoneeseemme kaikki ne hetket, kun emme ole joko studiolla tai syömässä. (Tuntuu kuin asuisin taas kotona ja odottaisin kärsimättömänä, että vanhempani lähtisivät jonnekin, jotta saisin talon itselleni.)

Meillä oli muutama keikka ennen Phoenixiin saapumista, ja Toshiya otti tavaksi vetää jokaisen päätteeksi hotellin baarissa nakit silmille, kunnes joku joutui kantamaan hänet huoneeseensa. (Hän on luultavasti katsonut liikaa amerikkalaisia elokuvia ja päätellyt, että niin kuuluu tehdä, kun nainen jättää sinut.) Lienee siis sanomattakin selvää, ettei välillämme ole tapahtunut mitään sen yhden Los Angeles -aamun jälkeen.

Hitto, se aamu oli täydellinen. Olen miettinyt sitä joka ilta ennen nukkumaan menoa.

Tänne tulomme jälkeen Toshiya ei ole koskenutkaan alkoholiin, mikä johtuu joko siitä, että tiet alkoholisoituneen ja huonoja vaikutteita levittäneen lämppäribändimme kanssa erkanivat, tai sitten siitä, että hän on nyt viimein päässyt yli Jessicasta. Haluaisin uskoa jälkimmäiseen.

Toshiya... Tekisin mitä vain edes muutamasta minuutista kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan.


Yhtäkkiä, kuin tilauksesta, hän seisoo edessäni. Olen hississä ja hän sen ulkopuolella, ja tuijotamme toisiamme hämmästyneinä niin pitkään, että ovet alkavat liukua takaisin kiinni. Heilautan nopeasti käteni niiden väliin, ja Toshiya astuu hissiin.

”Etsä jää tässä?” hän kysyy. Olemme kerroksessa, johon koko porukkamme on majoittunut.
”En.”
”Minne sä oot menossa?”
”Riippuu. Minne sä oot menossa?”

Minut valtaa suunnaton helpotuksen tunne, kun näen Toshiyan hymyilevän kuullessaan sanani. Ehkä hän ei sittenkään ole lipsumassa otteestani. Ehkä hän on odottanut yhteistä hetkeä kanssani yhtä kuumeisesti kuin minäkin.

”Soittamaan yhen puhelun.”
Okei... Ei kuulosta ollenkaan hyvältä. ”Minne? Kenelle?”

Astumme ulos hissistä, kun se pysähtyy pohjakerrokseen, ja alamme kävellä ulko-ovia kohti.

”Tohon ulos. Mun huoneessa ei jostain syystä oo signaalia”, basisti sanoo jättäen mukamas epähuomiossa vastaamatta viimeiseen kysymykseeni.

Astumme tukahduttavan kuumaan ulkoilmaan ja Toshiya kyykistyy selkä seinää vasten alkaen näppäillä kännykkäänsä. Kyykistyn hänen viereensä ja kurottaudun nähdäkseni kännykän näytön. Calling-sanan jälkeinen nimi ei varsinaisesti kirvoita minussa yllättyneitä huudahduksia.
En tiedä, mikä demoni minut riivaa, mutta yhtäkkiä näen käteni ojentuvan ja huitaisevan kännykän Toshiyan kädestä. Se iskeytyy asfalttiin, kimpoaa parin metrin päähän ja onkin yhtäkkiä kolmessa osassa.

Hups.

Odotan jo valmiiksi katuvaisena huutamista ja syyttelyä ja raivoamista, mutta mitään niistä ei kuulu. Toshiyan toinen käsi on edelleen koholla, kuin se luulisi vieläkin pitelevänsä kännykkää, ja hän tuijottaa ensin puhelimen osia ja sitten minua ilmeettömänä.
”Oliks toi nyt ihan välttämätöntä?” Hän kuulostaa korkeintaan vähän masentuneelta, mutta ei missään nimessä vihaiselta. Mitä ihmettä?

Avaan suuni sanoakseni 'Oli. Mä en halua, että sä soitat sille', mutta päätänkin sen sijaan valita vähän epäitsekkäämmän version: ”Oli. Se nainen ei oo hyväks sulle.”
”Shinya sanoo ihan samaa.” Toshiya pyyhkäisee hiuksia kasvoiltaan ja nojaa päätään hotellin rapattuun ulkoseinään.
”Shinya on ihan oikeessa. Se tietää nää jutut, vai mitä?”
”Mmh.”

Istumme hiljaa vierekkäin ja katselemme sysimustaa taivasta. Nihkeä ilma liimaa t-paidan ihooni kiinni, ja olen hyvin tietoinen Toshiyan vartalosta niin lähellä omaani. Vaihdan asentoani niin, että polvemme koskettavat. Hän ei liikauta jalkaansa kauemmas minusta.

”Hei, kuule”, basisti aloittaa. ”Otetaanko oma huone täksi yöksi?”

Oma huone?
Hetkinen. Kuolinko juuri ja pääsin taivaaseen?
Hotellihuone? Koko yöksi? Kahdestaan?
KYLLÄ, KIITOS.

”Joo”, vastaan. Yritän kuulostaa mahdollisimman coolilta, vaikka syvällä sisimmässäni tuuletan ja heitän takaperinvoltteja.

Tietenkään suunnitelma ole aukoton. Mitä esimerkiksi sanomme Kaorulle ja Shinyalle? Toisaalta, jos tuo palikka ei ole ajatellut asiaa niin pitkälle, niin en missään nimessä halua olla ilonpilaaja ja esittää kysymyksiä, joihin hän ei osaa vastata. Play now, pay later.

”Onks sulla rahaa?” Toshiya kysyy.

Ainahan mä voin ryöstää pankin tai jotain. ”Joo.”

”Otetaanko sellanen huone, missä on poreamme?”

Sydämeni sanoo tutum tutum, aivoni sanovat Kyo, sulla ei todellakaan oo varaa sellaseen ja suuni sanoo: ”Otetaan vaan.”

”Tilataan huonepalvelusta jotain syötävää.”

Me syötiin just puol tuntia sitte, mut jos sä haluut ni totta kai se ”Sopii.”

”Ja viinipullo puoliks? Sähän juot nykyään?”

No en oikeastaan, mutta ”Okei.”

”Katotaan joku leffa...”

Vaikka kymmenen. ”Joo.”

”Sun pitää nyt viihdyttää mua, kun et kerran antanu mun soittaa Jessicalle.” Toshiyan käsi pyyhkäisee vaivihkaa reiteni sivua.

Nyt sydämeni sanoo tutumtutumtutumtum ja suuni korahtaa: ”Joo...”



Toshiya

Olemme tilanneet hotellin keittiöstä iltapalaa, syöneet siitä noin viidesosan, juoneet pullon viiniä (okei minä olen juonut pullon viiniä), istuneet poreammeessa, runkanneet siellä toisiamme lämpöhalvauksen riskiä uhaten ja katsoneet yhden elokuvan. Nyt makoilemme kylpytakeissamme sängyllä.

Huone ei pyöri silmissäni enää kovinkaan pahasti, ja olen aika lailla valmis toiseen kierrokseen.

Keskustelumme on ollut tyrehtyneenä jo pitkän tovin, kun ojennan käteni ja vedän rusetin auki Kyon kylpytakista. Hän kierähtää kyljelleen minua kohti ja kurottautuu tehdäkseen saman minulle. Tartun hänen käteensä ja siirrän sen pois. ”Pysy paikallas. Tai ota toi kylpytakki ensin pois ja pysy sit paikallas”, käsken.

Kyo riisuutuu (hän on palautunut oikein hyvin edellisestä kerrasta, huomaan) ja käy sitten makaamaan selälleen kärsimättömän näköisenä. Mieleni tekisi sitoa hänet sänkyyn ja kutittaa hänet henkihieveriin.
Ja panna häntä sen jälkeen.
Kovaa.

Sen sijaan riisun myös oman kylpytakkini ja asettaudun Kyon jalkojen väliin. En ole tottunut näkemään alastonta miestä levittäytyneenä eteeni, mikä on varmasti syy siihen, miksi hän näyttää minusta vähän dorkalta. Muna pystyssä, kädet jäykkinä sivuilla, hievahtamatta kuin nukkuva kampela järven pohjassa... ja tuo urpo, odottava ilme naamallaan.
Ei, ei se ole tottumiskysymys. Se on Kyo.
Tukahdutan vaivoin naurahduksen ja yritän keskittyä tilanteen potentiaaliseen seksikkyyteen. Olen tekemässä jotakin, mitä en ole aikoihin tehnyt.

Vien käsiäni Kyon reisiltä tämän lanteille ja sitä kautta vatsalle. Hänen lihaksensa jännittyvät sitä mukaa, kun kosketan niitä, mutta hänen syvä hengityksensä kertoo ainakin yrityksestä rentoutua.
Hinaudun ylemmäs Kyon vartalolla ja lasken lantiotani alemmas, kunnes tunnen hänen erektionsa painautuvan omaani vasten. Tuntuu vieraalta, mutta samalla tutulta. Hyvältä. Kyo nostaa refleksinomaisesti lantiotaan minua vasten, ja hänen kalunsa hinkkaa nivusiani sotkien touhutippojaan karvoihini.

Tunnen hänen pehmeät kätensä vyötärölläni. Ne laskeutuvat lantiolleni ja kiertävät sitten puristamaan pakaroitani. Hän painaa lantiotani alemmas, lähemmäs omaansa, ja sulkee silmänsä huokaisten ulos suun kautta.

Kun hänen sormensa ujuttautuvat vähän turhan lähelle paikkaa, jonne en niitä kaipaa, alan vetäytyä alemmas kunnes istun taas hänen polviensa alapuolella. Tartun Kyon erektioon, otan toisella kädellä tukea hänen reidestään ja kumarrun lähemmäs. Reisilihas käteni alla jännittyy kovaksi kuin kivi, kuten tekee jok’ikinen muukin lihas Kyon kropassa. Syvältä hänen kurkustaan pääsee jonkinlainen murahduksen ja voihkauksen sekainen ääni, kun suljen huuleni hänen kalunsa ympärille, ja se saa niskavillani nousemaan pystyyn.

Jo parin vaivaisen minuutin kuluttua hän avaa suunsa ja kähisee: ”Hei... Mä en kestä enää kauaa.”
Keskeytän hommat siksi aikaa, että saan sanottua: ”Anna tulla vaan.” Sitten lasken pääni Kyon vatsalle ja tungen hänen kalunsa takaisin suuhuni. Pitelen kättäni hänen lantiollaan ja annan hänen nyt itse työntyä edestakaisin suussani. Hänen kalunsa pää tökkii kurkkuani, ja keskityn torjumaan kakomisrefleksit, joita se siellä meinaa aiheuttaa.

Muutaman hassun sekunnin kuluttua Kyo jäykistyy allani ääntäkään päästämättä. Tunnen hänen erektionsa pumppaavan kitalakeni ja kieleni välissä.
Tarkoitukseni oli niellä, mutta kun lämmin, suolainen neste leviää suuhuni, kurkkulihakseni eivät suostukaan nielaisemaan, ja lopputuloksena helmiäisneste valuu suupielistäni Kyon iholle ja lakanoille. Vihaan sitä, jos nainen tekee näin, mutta Kyo ei näytä edes huomaavan.

”Toshiya...” hän henkäisee kasvot punertaen. ”Mä en... Mä en odottanut mitään tällaista.”
”Ole hyvä vaan.”

Nousen jäykästi sängyltä ja haen wc:stä vessapaperirullan. Pudotan sen Kyon rinnuksille ja heittäydyn sitten kyljelleni hänen viereensä. Katselen kun hän pyyhkii itsensä puhtaaksi.



Kyo

Wau.
Jos en paremmin tietäisi, voisin luulla, ettei se ollut Toshiyan ensimmäinen kerta. Se oli nimittäin ylivoimaisesti paras suihinotto, jonka olen koskaan saanut.

...Okei, se oli ensimmäinen ja ainoa suihinotto, jonka olen koskaan saanut.
Kukaan existäni ei ollut kovin kokeilunhaluinen, okei? Enkä minä ole painostavaa tyyppiä. Enkä ehdottavaa. Enkä muutenkaan kommunikoivaa.

Heitän vessapaperitollot sängyn viereen lattialle ja kierähdän vatsalleni. Toshiya katselee minua käsivarsi päänsä alla tyynynä. En tuijota tai mitään, mutta näen syrjäsilmällä, että hänellä seisoo. Hän näyttää kovasti siltä kuin odottaisi jotain.

Epämiellyttävä tunne valtaa minut.
Jos hän luulee...
Ei muuten käy.

”Ei käy.”
”Miksei?” hän kysyy jo ennen kuin saan lopetettua lauseeni.
”Koska... Ei.”
”Mitä sä oikein pelkäät? Se ei ees maistu millekään.”
”Emmä haluu.”
”Mä voin laittaa kortsun päälle, jos se on joku ongelma.”
”Ei.”
”Miksei?!”
”Koska mä en vaan haluu! Se on vitun oksettava ajatus, anteeks nyt vaan!”

Öö, hupsista.

Toshiya näyttää loukkaantuneelta. Hän kierähtää kiukkuisena poispäin minusta, nousee sängyltä ja alkaa sysiä peittoja sivuun. Löytää sitten alushousunsa ja kiskoo ne jalkaansa.

Hänen stondiksensa on pelkkä muisto enää. Tunnen oloni... epäonnistuneeksi.

”Hei, anteeks... En mä tarkottanu, että sä olisit jotenkin oksettava”, yritän epätoivoisesti korjata tilanteen. En antaisi ikinä anteeksi itselleni, jos ajaisin hänet pois jollain typerällä möläytyksellä. Ei nyt kun olen saanut hänet näin lähelle. ”Päin vastoin. Sä oot...” Ääneni hiipuu kuulumattomiin.
”Mä oon mitä?” Toshiya on ristinyt käsivartensa rinnalleen ja tuijottaa minua nyt haastavasti korkeuksistaan. Yhtäkkiä tunnen oloni typeräksi maatessani Aatamin asussa hänen katseensa alla. Kiskon lähimmän palan tekstiiliä, eli jomman kumman kylpytakin, kriittisten paikkojeni peitoksi ja nousen kyynärpäideni varaan.
”Sä oot...” aloitan uudestaan miettien kuumeisesti, mitä haluan sanoa.
”Mitä mä oon, Kyo?” Toshiya kuulostaa jo leppyneemmältä. Hän istahtaa sängyn reunalle ja asettaa kyynärpäät reisilleen ja leuan käsiinsä.
”Seksikäs?” ehdotan pienellä äänellä.

Hän ei sano hetkeen mitään, tuijottaa vain minua mustilla silmillään. Hänellä on ihan mielettömän kivan näköiset silmät. Tsekkaa joskus.
Lopulta hän hymyilee, ja huomaan hymyileväni takaisin kuin jokin idiootti, vaikken yleensä harrasta sellaista. ”Tänks, Kyo”, hän sanoo ja jatkaa pehmeällä äänellä: ”Nii säkin. Jos mä oisin nainen... Tai siis, vaikka mä en edes oo nainen...”

Alamme nauraa hohottaa, ja ilmapiiri on hetkessä aivan toisenlainen. Katson hänen huuliaan ja mietin, mitä hän sanoisi, jos suutelisin häntä.

Toshiya ojentaa kätensä ja hieroo hartiaani. Hänen pitkät, basson soiton kovettamat sormensa uppoavat kireisiin hartialihaksiini. Se tuntuu hyvältä. Suljen silmäni ja kallistan päätäni aavistuksen.

”Kokeilisit nyt. Ei se oo niin paha oikeesti.”
”Joku toinen kerta, okei?” Jossain toisessa elämässä. ”Mun tarttee... asennoitua.”
”Sä lupasit viihdyttää mua. Toistaiseks en oo ollu kauheen vakuuttunut.” Hänen kätensä putoaa olaltani. Ihoa alkaa paleltaa kohdasta, jota hänen kämmenensä painoi.

Kasvoni punehtuvat väkisinkin. En voi uskoa, että hän on ajanut minut tällaiseen tilanteeseen. Olenko oikeasti niin aneemista petiseuraa kuin miltä hän saa minut kuulostamaan?

Voi paska. Tämä homostelu ei ole yhtään niin yksinkertaista, kuin ajattelin.

”Tota... Voinks mä tehä jotain muuta?” Jotain, missä mun ei tartte pistää kenenkään sukupuolielimiä suuhuni?

Toshiyan kasvoille leviää aurinkoinen hymy, ja toivon jo, että voisin kelata aikaa muutaman sekunnin taaksepäin ja peruuttaa kysymykseni. Tuo hymy on liian leveä, jotta se lupaisi mitään hyvää. Jep: ”Sä voit antaa mun panna sua.”

Minulta pääsee huvittunut nauru. Hymy Toshiyan huulilla ei värähdäkään. En voi uskoa, että hän sanoi juuri jotain tuollaista ääneen. Haloo, takaisin sieltä pilvilinnoista, kamu. Kukaan ei puikota Kyota.

”Joo, ihmeessä”, lupaan. ”Heti kun meidän eka purkkapoppilevy julkastaan. Mitä luulet, millon se tapahtuu?”
”Just. Sä oot melkonen tylsimys, Kyo, onks kukaan ennen sanonu?”

Itse asiassa...
....on....

”Sori”, mumisen, yhtäkkiä melkoisen masentuneena. Olen kuullut hänen suustaan pomppaavan huomattavasti pahempiakin loukkauksia, mutta jostain syystä äskeinen osui suoraan vyön alle. Käyn sängylle makaamaan, kiskon peiton osittain päälleni ja käännän selkäni Toshiyalle. Tarkoitukseni oli olla näyttämättä, miten raskaasti otin hänen sanansa, mutta paskat siitä. Menetin juuri kaiken haluni keskustella hänen kanssaan. ”Ruvetaan nukkumaan”, ehdotan vaisusti. Herätyskello näyttää 03:04.

Huoneessa on hiljaista. Tunnen patjan vajoavan takanani, kun Toshiya käy makaamaan viereeni. En tiedä, onko hän selällään, kääntyneenä minuun päin vai kääntyneenä poispäin. Hän ei kosketa minua.
Paljasta olkapäätäni melkein kihelmöi odottaessani, että hän koskettaisi.
Kunpa hän koskettaisi.

Mitään ei tapahdu.


Yksi hidas, raskas minuutti kuluu hiljaisuudessa. Sitten en enää kestä, vaan minun on taas avattava leipäläpeni. ”Mä tiiän, että mä oon vitun tylsä...” aloitan ja kierähdän Toshiyaa kohti.
Hän makaa selällään kädet päänsä alla ja siirtää katseensa minuun kääntämättä päätään. ”Hei...”
”Mä ymmärrän ihan hyvin, jos sua alkaa tylsistyttää tää...”
”Hei, Kyo...”
”Mut anna mulle vähän aikaa. Mä keksin kyl jotain.”

Toshiya ei hetkeen vastaa. Sitten hän kysyy: ”Miks sä haluut yrittää niin kovasti? Eiks naisten kanssa olis helpompaa?”
Wau, ajattelen, Toshiyaa kiinnostaa jokin muu kuin hän itse. Ääneen sanon: ”Joo, tietenki.”
”Miks sä haluut sit väkisin... tätä?”
Koska mä haluan sut, pölkkypää. Kohautan olkiani.
”Tuliks sulle oikeesti ihan yllätyksenä, että mä saattaisin odottaa jonkinlaista vastapalvelusta?”

En vastaa mitään, vaan vedän peiton leukaani asti ja käperryn kyljelleni katse Toshiyan kainalossa. Tunnen itseni maailman typerimmäksi ja itsekkäimmäksi olennoksi ja tiedän, etten nuku silmällistäkään koko yönä, jos en tee asialle jotain.

Hivutan käteni peiton alta Toshiyan etumukselle ja lasken kämmeneni sitä vasten. Kuumuus hohkaa kankaan läpi, ja tunnen hänen kalunsa alkavan paisua hiljalleen sen alla. Vilkaisen ylöspäin ja näen, että Toshiya on sulkenut silmänsä.

”Mä ihan vaan... kädellä...” sanon epävarmana. Hän nyökkää avaamatta silmiään.

Basisti nostaa aavistuksen lantiotaan, kun alan kiskoa hänen alushousujaan alemmas. Resoriin tarttunut kalu läiskähtää äänekkäästi hänen vatsaansa vasten, kun saan vaatekappaleen pois edestä.

Se tuijottaa suoraan minuun. Syyttävästi.
Kierrän sormeni sen ympärille.

Tässä kaikki? Ei mitään, mitä Toshiya ei voisi itse tehdä. Luuseri, se sanoo mielessäni. Puristan sitä rangaistukseksi ehkä vähän kovempaa kuin olisi tarpeen ja tunnen Toshiyan säpsähtävän vieressäni. Vilkaisen häntä vielä kerran nopeasti ja lasken sitten varovasti pääni hänen rintakehälleen. Katselen edestakaisin liikkuvaa tatuointimusteen peittämää kättäni, joka tuntuu varmasti kovalta ja karhealta silkkisen pehmeää ihoa vasten.


Totuus on, ettei minua huolestuta sen maku tai miltä se tuntuisi suussani. Kyse on puhtaasti ylpeydestä. Mielikuva minusta tekemässä sitä on nöyryyttävä. Alentava.

Typerää, tiedän. Toshiya on ehkä pohjimmiltaan täysi mätämuna, mutta hän on ollut omalla mittapuullaan uskomattoman kärsivällinen ja ymmärtäväinen minun kanssani. Olen hänelle kiitoksen velkaa... mutta voi helvetti jos se tarkoittaa sitä, että joudun imemään hänen munaansa.
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    5 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 6/?)

ViestiKirjoittaja Tamago » La Helmi 15, 2014 2:08 am

Aksahdakshd luin tän ajat sitten jo ja unohdin jotenkin tän kommentin kirjoittamisen. Tosin, ei mulla paljon mitään uutta ja ihmeellistä sanottavaa ole. Mun tunteet kiteytyy vaan kolmeen sanaan: tykkään, tykkään ja tykkään. Ja tää luku oli niin aws kun noi kaksi pölvästiä otti yhteisen huoneen ja meni sinne pelehtimään. Sanoisin että se oli jopa melko romanttinen ehdotus Toshiyalta. :D Mutta nyt mua epäilyttää nää sen taidot ja kaikki. KENEN KANSSA MILLOIN MISSÄ JA MIKSI?!

Olen tekemässä jotakin, mitä en ole aikoihin tehnyt.


Tuntuu vieraalta, mutta samalla tutulta.


Sdkjfhskjdhfjksdgf. Nyt sitten alkaa selviämään tää, miten Toshiya on niin sinut ton kaiken homostelun kanssa! Se piru on tehnyt sitä ennenkin, mutta kukakukakukakuka?? D:< Tätä jään miettimään. Mutta jotenkin mietin aikaisemmin, että ehkä se on tehnyt tota samaa aikaisemmin, mutta hylkäsin kuitenkin ajatuksen kun se Jessica on pyöriny kuvioissa ja Toshiyalla on ollu sitä ikävä ja kaikkea ja asd. Voi Kyo raukkaa, jos se saa joskus tietää, ettei se ollutkaan Toshiyan ensimmäinen mies!

Mua muutenkin pelottaa Kyon puolesta, mitä jos Jessica ja Toshiya palaakin takas yhteen? Sen pieni sydänhän särkyis. Se tuntis ittensä varmaan ihan kyvyttömäks, kun se ei vielä ainakaan suostunut tekemään sitä Toshiyalle kuin kädellä. Mut ehkä se tsemppaa itteään ja voittaa sen jätkän itselleen kokonaan (ja sit ne menee naimisiin ja hankkii kaks lasta eiku-)

Typerää, tiedän. Toshiya on ehkä pohjimmiltaan täysi mätämuna, mutta hän on ollut omalla mittapuullaan uskomattoman kärsivällinen ja ymmärtäväinen minun kanssani. Olen hänelle kiitoksen velkaa... mutta voi helvetti jos se tarkoittaa sitä, että joudun imemään hänen munaansa.


Ja näin lopetan lyhyen ja sisällöllöttömän (??) kommenttini quoteen. Pidin tästä lopusta ja se sai mut hymyilemään (kuten nyt aina tää ficci saa mut) ja ja ja niin sanoinko jo, että pidin tästäKIN osasta? :D Kiitos tästä ja anteeksi näin ihkutustäytteisestä, kenties hieman tasottomasta, kommentista. Odotan jatkoa kovinhyvinpaljoninnoissanijamielenkiinnolla!
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 6/?)

ViestiKirjoittaja illusionchiu » La Helmi 15, 2014 9:49 pm

Anteeksi anteeksi anteeksi, mä olen unohtanut tämän kommentin ihan tyystin, luin osan oikeasti silloin jo kun tämä tuli, mutta mulla ei ollut silloin konetta, kun vanha sanoi sopimuksemme irti ja enkä osannut kirjoittaa tabletilla ja olen yrittänyt varmaan sata kertaa aloittaa uutta kommenttia, mutta se on aina jäänyt. :<
oho mikä anteeksipyyntö litanija. Hups. Mutta joo asiaan nyt:

Ei mulla kyllä ole mitään uuttakaan sanottavaa, jos olisi mahdollista tiivistää tämä kommentti sanoihin tykkään, tykkääään, tykkääääään, tykkäääääääääään tekisin niin, mutta yritin nyt jotain sentää kirjoittaa.~ Alussa mulle tuli tunne että onkos Kyosta tulossa vainoharnainen, kun kuvitteli Shinyasta ja Toshiyasta kaikkea? .__.

Toivon, ettei se johdu esimerkiksi siitä, että Toshiya valvottaisi häntä avautumalla Jessicasta yöt läpeensä... Tai vaatimalla Shinyaa runkkaamaan häntä yöt läpeensä...

Kyo ei. Itse en vaan näe Shinyaa runkkaamassa basistinrenttua.

Mikäs parisuhdeterpautti sä olet Kyo? Joo se ei nyt hirveästi tykkännyt Jessicasta, mutta mistäs se voi puhua noin itsevarmasti sydämensä murtaneelle basistille? o.O Halusiko Kyo vain olla _kiltti_ vai välittääkö se mies oikeasti? jopa? Hahaaaa, Kyolla ei tunnu olevan minkäänlaista vastusta siihen mitä Toshiya sanoo tai haluaa... Ja sen lisäksi ettei kuuntele omaa päätänsä, jesh!

”Sun pitää nyt viihdyttää mua, kun et kerran antanu mun soittaa Jessicalle.” Toshiyan käsi pyyhkäisee vaivihkaa reiteni sivua.

Nyt sydämeni sanoo tutumtutumtutumtum ja suuni korahtaa: ”Joo...”

Banzaiii, koska mä arvasin että basistilla on taka-ajatuksia! Kihi<3

Väli-ilmitus: Ei tässä kommentissä ole päätä eikä loppua. :/

Muna pystyssä, kädet jäykkinä sivuilla, hievahtamatta kuin nukkuva kampela järven pohjassa... ja tuo urpo, odottava ilme naamallaan.

Tää kuvaus, ei pippuri, veti kyllä aika hiljaiseksi, niin suora.~ Mutta oli ehdottomasti paras kuvaus luvussa~

Typerää, tiedän. Toshiya on ehkä pohjimmiltaan täysi mätämuna, mutta hän on ollut omalla mittapuullaan uskomattoman kärsivällinen ja ymmärtäväinen minun kanssani. Olen hänelle kiitoksen velkaa... mutta voi helvetti jos se tarkoittaa sitä, että joudun imemään hänen munaansa.

Kyo niele se ylpeytesi! Yksinkertaista, mutta ei näköjää Kyolle.~

Joo lopetan tän asiattoman selostuksen tähän, kiitos lisää!

Ew
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 6/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » To Helmi 20, 2014 7:02 pm

Tamago,

Mun tunteet kiteytyy vaan kolmeen sanaan: tykkään, tykkään ja tykkään.

Jes! Noi kolme sanaa kirjoittaja aina haluaa kuulla. :D

Toshiya on selvästikin Moderni Mies, seksuaalisesti avoin ja suvaitsevainen ja kaiken kokenut. Mikä, kuten sanoit, osaltaan selittää sen lunkin asenteen tota kaikkea kohtaan. Kiitos vaan muuten kammottavasta mielikuvasta Tossusta ja Kyrdestä vauvauinnissa, lykkimässä lastenrattaita, laulamassa kehtolauluja....... frjgdl.

Kiva että vaivauduit taas kommentoimaan! Aloin jo miettiä että oliko tää nyt sittenkin ihan sysipaska jakso. :D

Ewwu,

ei mulle tartte selitellä, kommentointi ei oo mikään teidän velvollisuus, ja tällasena lahopäänä ymmärrän erinomaisesti miten asiat vaan joskus unohtuu! (Saamattomuus on toinen selitys jonka hyväksyn mukinoitta, nimim. Saamattomuuden Kuningatar)

Mä pidän tän ficin Kyota sen verran ... hukassa olevana, että vainoharhasuus on vaan yks pikku piirre lisää sen ongelmallisten luonteenpiirteiden skaalassa. :D

Halusiko Kyo vain olla _kiltti_ vai välittääkö se mies oikeasti?

Välillä tuntuu että ne molemmat välittää tasan tarkkaan vain itsestään. Vähän heikko kombinaatio tervettä parisuhdetta ajatellen, mutta, noh, katotaan....

Hei kiitti kiitti taas kommentista! Jatkon kirjoittaminen inspaa ihan eri tavalla, kun saa konkreettisia todisteita siitä että joku tätä lukee ja vielä odottaa jatkoa.

Tässä on muuten puolensa, että julkaisee tarinaa ennen kuin on kirjoittanut sitä kokonaan. Teidän molempien kommenteista on jäänyt mun päähän muhimaan muutamia pikku ajatuksia tulevia jaksoja varten. Notta kiitos! :-----)
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    3 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 6/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » La Helmi 22, 2014 5:38 pm

Jaaa seiskaosa olkaa hyvät! Elän kommenteilla!


--


OSA SEITSEMÄN


edelleen: Phoenix, Arizona



Toshiya

Kolmas viikko tässä Jumalan hylkäämässä paskahotellissa alkaa än yy tee nyt.

Istun sängyn reunalla ja tuijotan digitaalista herätyskelloa (0:00) ja mietin, olenko tarpeeksi epätoivoinen kajotakseni johonkin niistä alakerran baarissa päivystävistä eukoista vai pitäisikö lykätä välttämätöntä vielä pari päivää.

Käännän katseeni viereisessä sängyssä makaavaan Shinyaan ikään kuin hänellä olisi vastaus tähän elämääkin suurempaan kysymykseen.
Toisaalta... ehkä onkin?

”Shinya hei.”

Shinya ei irrota katsettaan kännykkänsä näytöstä ynähtäessään kuulemisen merkiksi. Hän on vetänyt peiton päälleen ja tunkenut sen reunoista alleen, ja hän on viimeiset puoli tuntia tekstaillut jonkun kanssa ärsyttävä pieni hymy naamallaan, sängynpäätyyn ja muhkeaan tyynykasaan nojaten.
Minä sen sijaan istun lysyssä tässä sängyn reunalla housujen vyötärö kiristäen, iho kananlihalla tuulettimen puhaltaessa jääkylmää ilmaa suoraan paljaille käsivarsilleni ja sietämätön särky kasseissani.

Miksi Shinyalla on aina mukavamman näköiset oltavat kuin minulla?

”Sitä mä vaan että miten sä teet sen?”
”Teen minkä?”
”No ton selibaattijutun.”

Hän vilkaisee minua nopeasti, katsoo taas kännykkäänsä, alkaa hymyillä ja kääntyy sitten taas minuun päin. Lopulta hän nyökkää päätään kutsuen minut lähemmäs.

Siirryn hänen sänkynsä reunalle ja kumarrun katsomaan kännykän ruutua, jota hän kääntää minua kohti. Ruudulla on kuva hänen korealaisesta tyttöystävästään, jonka nimeä en näin vuosienkaan jälkeen muista ja jota sen vuoksi kutsun Kimiksi – aina silloin harvoin kun koen tarvetta noteerata hänen olemassaolonsa.
Kuva on itse otettu, yläkulmasta. Näen pitkät mustat hiukset, kevyesti meikatut valtavan näköiset silmät ja mustan villapaidan.

Shinya vetää sormenpäällään kosketusnäytölle seuraavan kuvan.

Peilin kautta otettu kokovartalokuva. Vekkihame, polvisukat ja sama musta villapaita. Okei? Kiva? En ole varma, onko tämän tarkoitus olla vastaus kysymykseeni.

Seuraava kuva liukuu näkyviin.

Se on muuten sama kuin äskeinen, mutta Kimin toinen käsi pitelee hameen helmaa sen verran ylhäällä, että kaistale valkoisia pikkuhousuja näkyy. Tukahdutan haukotuksen.

Kolmas kuva on vain hieman mielenkiintoisempi. Se on taas yläkulmasta otettu. Villapaita on vihdoin heitetty mäkeen ja sen alta on paljastunut vaaleanpunainen toppi. Kimin vapaa käsi on kohotettu lentosuukkoon ja tikkumainen olkavarsi painaa rintamusta kasaan sen verran, että topin reunan alta kipuaa viiva, jota voi ehkä juuri ja juuri kutsua rintavaoksi.

Shinya pyyhkäisee etusormensa kuvan halki ja neljäs lipuu näkyviin.

”Oho”, minulta pääsee. Tässä kuvassa hänen tyttöystävällään on pelkät valkoiset pitsirintaliivit ja pikkuhousunsa. Hän on melkoinen rimppakinttu, mutta kieltämättä ihan seksikäs, omalla... korealaisella... tavallaan. ”Seuraava kuva”, yllytän ja olen jo itse tarttumassa kännykkään, kun Shinya näyttää jumiutuneen samaan kuvaan.
”Häh? Siinä ne oli”, rumpali vastaa ja kiskaisee vekottimen pois näppieni ulottuvilta.
”Vitut oli”, intän. ”Näytä nyt. Ei sen tartte saada tietää.” Kumarrun lähemmäs ja huidon ilmaa parin sentin päässä luurista.
”Häivy siitä, perverssi”, Shinya tiuskaisee ja sysää minut kauemmas.
”No en olis halunnutkaan nähä”, mutisen. ”Tollanen helvetin luuviulu...” Nousen jaloilleni, nappaan yöpöydältä avainkorttini ja lompakkoni ja painelen sitten ulos huoneesta. Runkkailkoon yksin surkeille pehmopornokuvilleen.



Kyo

Toshiya (homo toshiens) on etäisesti ihmisen kaltainen nisäkäslaji. Toshiyan vuorokausirytmi ei ole kiinteä, mutta tyypillisesti se liikkuu iltahämärän laskeuduttua. Sen pääasiallinen ravinto koostuu etanolista eli etyylialkoholista, jota se ei elinkaarensa aikana suurella todennäköisyydellä koskaan opi säännöstelemään oikein.

Toshiyan elinympäristöä ovat äänitys- ja harjoitusstudiot, mutta parhaiten se viihtyy tiheillä naaraskeskittymillä lähellä ravinnon lähdettä. Sen kiima-aika ei ole sidoksissa niinkään vuoden- kuin vuorokaudenaikoihin.

Ennen soidinrituaaliaan toshiya tarkkailee lähettyvillä olevia vihollisia vilkuilemalla ympärilleen paksun harjansa takaa. Sen luontainen vihollinen on reviiriään ja/tai naarastaan puolustava poikaystävä. Vaaran uhatessa toshiya pudottaa ravintopullonsa ja pakenee poikkeuksellista juoksukykyään hyödyntäen.

Mikäli reitti näyttää selvältä, toshiya lähestyy naarasta suorittaakseen soidinrituaalin. Se valitsee naaraan pääosin näköaistinsa perusteella, joka on erittäin kehittynyt. Toshiya on suhteellisen hiljainen olento, mutta kiimassa se päästelee perättömiä itsekehuja. Koreasta ulkomuodostaan huolimatta naaraan saaminen on sille melkoinen haaste.


Olen viimeiset 45 minuuttia yrittänyt samaan aikaan sekä seurata herra Inon ja Harryn uskomattoman epämielenkiintoista keskustelua että pitää silmällä Toshiyan soidinmenoja. Hän on juonut kolme olutta eikä baaritiskillä pitkästyneen näköisen ystävänsä kanssa istuvaa naisihmistä näytä vieläkään kiinnostavan. Katselen, kuinka Toshiya yrittää sinnikkäästi kommentoida naisten keskustelua samalla kun nämä kaksi vähintään yhtä sinnikkäästi yrittävät ignoorata basistin. Myötähäpeä on voimakkaasti läsnä tuntemusteni kirjossa.

Säpsähdän, kun raskas käsi yhtäkkiä mätkähtää olkapäälleni.

”Öitä nyt sitten, Kyo! Aamulla yhdeksältä aulassa”, Harry sanoo ja huomaan vasta nyt, että he tekevät lähtöä.
”Öitä”, sanon ja nousen itsekin. En kuitenkaan seuraa heitä ulos baarista, vaan alan hivuttautua Toshiyaa kohti. En tiedä, millaista reaktiota odottaa – basisti on viimeisen viikon ajan kohdellut minua kuin ilmaa. Toisaalta olen itse kohdellut häntä tismalleen samalla tavalla. Miten muutenkaan? Olemme jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja meille on aina ollut hyvin luontaista olla noteeraamatta toisiamme mitenkään.

”Hei, Toshiya”, sanon ja istahdan baaritiskille hänen viereensä. Hän on melkein selin minuun päin, mutta kuullessaan ääneni hän vilkaisee minua olkansa yli.
”Moi”, on kaikki mitä hän sanoo ennen kuin kääntyy takaisin kohti naiskaksikkoa, joka ei ilmiselvästi edelleenkään kaipaa juttuseuraa epätoivoa tihkuvasta japanilaisesta – siitäkään huolimatta, että tämä soittaa bändissä. Toshiya on kertonut sen nyt jo kaksi kertaa pelkästään sinä aikana, kun olen istunut tässä.

Että silleen. Katselen hänen kauluspaidan ja liivin peittämää selkäänsä ja otan huikan kokiksestani. Kuinka vitun tyhmä hän oikein on? Eikö hän näe, ettei häntä kaivata? Mikä tilannetajuton imbesilli.

Lopulta minun on pakko avata suuni. ”Hei, luovuta jo, ei niitä kiinnosta.”

Ja lopulta hän suvaitsee kääntyä niin, ettei ole enää selkä minuun päin. ”Mitä sä haluut, Kyo?” hän kysyy pitkästyneen kuuloisena ja kallistelee olutlasia kädessään.
”Jotain tekemistä”, vastaan. Mikä ihme häntä riepoo? Olenko tehnyt jotain väärin? Eikö hän halua minua enää? Miksei? ”Mennään jonneki?” Yritän kovasti kuulostaa yhtä pitkästyneeltä kuin Toshiya, ja siltä kuin minulle olisi sinänsä aivan sama, lähteekö hän kanssani jonnekin vai ei.
”Kuten?”
”Klubille?”

Toivon välittömästi sanan hypättyä suustani, että Toshiya kieltäytyisi. Joisimme juomamme loppuun, menisimme omiin hotellihuoneisiimme ja elämä jatkuisi. Turha toivo: Toshiyan silmiin on juuri ilmestynyt jotain eloa. Hänen suunsa leviää hitaasti hampaat paljastavaan hymyyn.
”Mä en voi uskoa, että ehdotat klubille menemistä. Sulla taitaa ihan oikeesti olla tylsää.”
Juu. Siitä se johtuu.
”Noh”, basisti aloittaa, ”tän hotellin naistarjonta on vähintään rajottunut, joten... mitä helvettiä? Mennään vaa!”

Miksi ikinä avasin suuni?



Toshiya

Kyo on täysin poissa elementistään. Hän on juuri painostuksestani tilannut meille molemmille vodka tonicit ja nyt hän höllää paitansa kaulusta ja nieleskelee ja vilkuilee epämukavan näköisenä ympärilleen. Strobovalot välkkyvät hänen ahdistuneilla kasvoillaan.
Tästä tulee hauskaa.



Kyo

Tämä on tismalleen niin kamalaa kuin odotinkin. Onneksi Toshiya ei johdata meitä tanssimaan, kun saamme juomamme, vaan lähtee kävelemään pöytiä kohti. Tanssilattia näyttää kuta kuinkin yhtä houkuttelevalta kuin uima-altaallinen piraijoita.

Istumme vapaaseen loosiin pöydän kummallekin puolelle. Toshiya kohottaa lasiaan maailman levein virnistys naamallaan, joten kohotan omaani ja kolautan sen Toshiyan lasia vasten. Kippis vaan.

Otan ensimmäisen huikan lasistani, kun Toshiya on tyhjentänyt jo puolet omastaan. Alkoholi maistuu ihan liian voimakkaana ja naamani haluaisi vääntyä irvistykseen.

Ennustan, että illasta tulee paskin kuukausiin.



Kolmen tunnin kuluttua en ole ihan siellä, mistä vielä illan alussa odotin itseni neljältä aamuyöllä löytäväni. Olen nimittäin jonkun tuiki tuntemattoman vietnamilaisamerikkalaisen mimmin wc:ssä.

Istun vessanpytyn kannen päällä housut edelleen tiukasti jalassa ja haron väkivaltaisesti hiuksiani. Kylmä hiki tuntuu nihkeänä kainaloissani.

Oven toisella puolella on se tyttö. Sen nimi oli kai Cat. Lisäksi siellä on toinenkin tyttö, Kayla. Ja sitten siellä on vielä Toshiya. Viimeksi kuin näin näistä kolmesta vilauksen, Toshiya kiskoi parhaillaan pikkuhousuja Kaylan jaloista samalla kun Cat valitsi tunnelmamusiikkia kattavasta cd-valikoimastaan.

Ovelta kuuluva napakka koputus saa sydämeni hypähtämään. Vatsaani vääntää. En voi piileskellä vessassa koko helvetin yötä. En myöskään halua missään nimessä osallistua minkään valtakunnan orgioihin. Kunpa, kunpa voisin sormiani napsauttamalla päästä oman hotellihuoneeni sänkyyn nukkumaan.

Nousen seisomaan ja astelen jalat raskaina vessan ovelle avaamaan sen. Huoneessa soi Aerosmith melko vaimealla volyymilla.

”Everything allright?” Se on Cat. Aasialaisista piirteistään huolimatta hänen jokaisesta sanastaan ja elkeestään huokuu amerikkalaisuus. Vihaan sitä.
”Yeah”, vastaan selittelemättä ja yritän olla katsomatta sängylle. Syrjäsilmälläni näen Toshiyan paljaan takamuksen ja ruskettuneet naisen kädet niiden yläpuolella, basistin alaselälle kietoutuneina.

Haluaisin listiä noiden käsien omistajan. Tai ehkä haluaisinkin listiä Toshiyan. Mitä vittua hän oikein ajatteli suostuessaan tähän (vai oliko basisti peräti se, joka tätä oli ehdottanut)? Eikö hän tunne minua ollenkaan?

Cat tarttuu minua kädestä ja vetää minut sängylle – kyllä, samalle sängylle, jossa Toshiya ja tuo akka ovat jo täydessä työn touhussa. Istun niin reunalla kuin pystyn, selkä Toshiyaan ja Kaylaan päin, ja yritän kaikin keinoin blokata musiikin yli helposti kuuluvat seksiäänet.

Cat tarttuu ujostelematta t-paitaani ja kiskoo sen pääni yli. En tiedä mitä muutakaan tehdä, joten alan availla vyöni solkea ja vedän sitten housut boksereineen nilkkoihin. En ehdi ottaa toista sukkaa jalastani, kun Cat on jo painanut minut selälleni sängylle. Nostan käteni hänen vyötärölleen ja kuljettelen niitä hänen pehmeällä ihollaan. Nyt kun hän ei puhu, hän voisi mennä melkein japanilaisesta.

Patja on hieman kallellaan Toshiyaa ja Kaylaa kohti, joten yritän siirtyä vielä vähän reunemmalle, jotta en lähtisi liukumaan heitä kohti. Cat on hetkessä kiskonut paidan päältään. Rintaliivit hän jättää, samoin kuin vyötärölle kääriytyneen hameen. Hän kiemurtelee hetken päälläni saadakseen pikkuhousunsa pois, ja käytän sen ajan kuljettamalla käsiäni hänen vartalollaan. Puristelen kasvojeni yllä roikkuvia rintoja, käytän aikaa fiilistelläkseni hänen alaselkänsä kaarta, kierrän sormeni hänen kapean niskansa ympärille ja puristan kevyesti.

...Eikä mitään. Minulla ei seiso, enkä muutenkaan tunne minkäänlaisia värähtelyjä missään päin kroppaani.

Catin käsi löytää löllön penikseni ja häneltä pääsee pieni kysyvä ”Hm?” joka saa kuumotuksen nousemaan kasvoilleni. Toshiyan lantio liikkuu tasaisesti näkökenttäni reunalla ja Kayla inisee kuin eroahdistuksesta kärsivä koiranpentu. Suljen silmäni, kun Cat siirtyy alemmas. Edes ajatus elämäni toisesta blowjobista ei saa minua fiiliksiin.

”Ouch!” kuuluu hiljaa vierestäni. Seuraavaksi Toshiyan vaimea ”Solly” ja sitten taas Kayla: ”Be gentle”. Toshiyan vastausta ei enää kuulu. Avaan silmäni nähdäkseni hänen kiirehtivän Kaylan kontilleen eteensä. Sama meno senkun jatkuu, enkä meinaa uskoa, mitä joudun todistamaan. Haluan kuolla.

Vielä puristaessani silmäni kiinni näen Kaylan työntöjen tahdissa heiluvat rinnat ja pitkät, mustat hiukset sekä Toshiyan hoikan varren polvillaan tämän takana, pää aavistuksen taaksepäin kallellaan ja aataminomena selvänä kaulalla. Sitten näen yhtäkkiä Kaylan tilalla itseni. Kontillani Toshiyan edessä. Tunnen Toshiyan sormet joka puolella: pakaroilla, kyljillä, selällä, hartioilla, niskassa. Kuulen hänen huohotuksensa, jonka minä saan aikaan. Laskeudun patjalle kyynärpäideni varaan ikään kuin asettaen itseni paremmin Toshiyan saataville. Basistin lantio hakkaa omaani kuin viimeistä päivää ja mielikuvissani sekin tuntuu hyvältä.

Come and take me allright
, laulaa Steven Tyler taustalla.


Havahdun siihen, kun Cat laskeutuu päälleni ohjaten minut ongelmitta sisäänsä märkään kuumuuteen. Hengitykseni tuntuu työläältä ja kasvoni ovat kuin tulessa, kun tajuan, minkälaisia ajatuksia päässäni hetki sitten pyöri. Tunnen oloni vähän huonovointiseksi. Cat asettaa kämmenensä rintakehääni vasten ja alkaa liikkua.

”Mä luulin, ettet sä koskaan sais sitä ylös”, Toshiya sanoo ja kuulen virnistyksen hänen äänestään. Ilman täyttää hetkeksi huohotus, vartaloiden läiskintä toisiaan vasten ja Aerosmith.

”Get off”, kähisen Catille.
”What..?”
”Get off. Now.” Sysään hänet pois päältäni ja nousen salamannopeasti sängyltä. Vedän farkut ja kengät jalkaani epäinhimillisellä nopeudella, kiskon paidan päälleni ja melkein juoksen pois asunnosta kerrostalon rappukäytävään. Hissi tuntuu aivan liian monimutkaiselta vekottimelta aivojeni tämänhetkiselle tilalle, joten lähden kiitämään alas portaita pitkin.



Toshiya

Mitä vittua juuri äsken tapahtui?

Ensin Kyo näytti siltä kuin olisi mieluummin hypännyt lihamyllyyn kuin pannut tuota muijaa, ja sitten kun sillä vihdoin alkoi ottaa eteen, se katsoi minua totaalisen kauhistunut katse silmissään ja rynnisti ulos kuin vähintään sapelihammastiikeri olisi ollut kintereillä.

Vittu sitä jätkää saa aina hävetä.


Kyon feidaama tyttö istuu polvillaan minun ja Kendran vieressä ja katsoo meitä kulmat koholla. En tiedä, kuinka selitellä kaverini käytöstä, joten vähintä mitä voin tehdä on pahoitella sillä ainoalla kielellä, jonka todella osaan: ruumiin kielellä.



Kyo

Harhailtuani ensin pienen ikuisuuden ympäri epämääräisen näköistä naapurustoa kaiken maailman pummien ja huumediilereiden lomassa, löydän vihdoin isomman tien ja pääsen sen viertä kulkemalla jonkinlaiseen pieneen liikekeskittymään. Siihen kuuluu huoltoasema, tautisen näköinen kiinalainen ravintola, pesula, eläintarvikeliike sekä onnekseni ympärivuorokauden auki oleva diner.

Tilaan paistettua kananmunaa pekonilla sekä lasin vastapuristettua appelsiinimehua ja käperryn sitten loosiini odottamaan tilauksen saapumista ja rypemään itsesäälissä.

Mitä ikinä ajattelinkin siellä asunnolla, katsoessani Toshiyaa paukuttamassa sitä ämmää, en todellakaan ajattele enää. Pelkkä ajatus siitä, että saattaisin erehtyä ajattelemaan, millainen ajatus lurkkii jossain mieleni perukoilla, on saada minut voimaan pahoin.


Aamiaisen jälkeen on aika punnita vaihtoehtoja. Ne ovat vähissä kahdesta syystä. Ensinnäkin kännykkäni on tällä hetkellä luultavasti joko hotellin baarissa, klubilla tai Catin asunnolla, koska taskussani se ei ainakaan ole. Toiseksi minulla ei ole paria dollaria enempää käteistä ja luottokorttini on luonnollisestikin hotellihuoneeni kassakaapissa. Amerikassa luottokorttien kanssa kannattaa olla varovainen – ei pelkästään siksi, että tämä maa kuhisee varkaita, vaan myös siksi, että täällä on täysin normaalia, että esimerkiksi ravintolalaskua maksaessasi korttisi viedään takahuoneeseen, jossa sen tiedot luultavasti otetaan ylös ja myydään mafialle, joka sitten puhdistaa tilisi ennen kuin ateria ehtii sulaa vatsaasi.

Okei, pointti on siis että olen jossain aivan vitun hevon perseessä ilman rahaa taksiin tai mahdollisuutta ottaa yhteyttä kehenkään. Olen toisin sanoen päälakeani myöten kusessa. Ainoa vaihtoehto on lähteä kävelemään suuntaan, jossa oletan keskustan – ja hotellin – olevan. Ja toivoa sitten parasta.



Kun puolitoista tuntia myöhemmin maisemat vihdoin alkavat näyttää tutuilta, on jalkojeni rakkojenkin päälle alkanut tuntemuksista päätellen muodostua rakkoja.

Siitä vielä kaksikymmentä minuuttia myöhemmin näen lopultakin hotellin. Näky on ihanin, mitä olen koskaan todistanut. Huidon itselleni taksin viimeistä 300 metriä varten, koska kyllä, niin paskana olen. Kömmin sisään ja kömmin sitten hyvin nopeasti takaisin ulos huomatessani mittarissa kolmen dollarin aloitushinnan.



Avatessani hotellihuoneen ovea viimeisillä voiman rippeilläni odotan, ja toivon, näkeväni seuraavaa: pimeä huone ja nukkuva Kaoru. Sen sijaan näen: kevyesti valaistu huone ja Kaoru makaamassa kyljellään sängyllä kasvot minua kohti, toiseen kyynärpäähänsä nojaten. Hänen edessään, selkä minuun päin, on tuntematon mies.

Mies. Ilman rihman kiertämää. Melkein Kaorun syleilyssä.

Kitaristin tatuoitu käsi, joka ilmeisesti hetki sitten silitteli miehen kylkeä, on jähmettynyt paikalleen. Hän tuijottaa minua silmät laajenneina. Tuijotan takaisin luultavasti yhtä järkyttyneen näköisenä.

En tiedä mitä ajatella. Koko maailma tuntuu pysähtyneen.

Seison oviaukossa monttu auki sen kokonaisen sekunnin ajan, joka tältä tuntemattomalta jätkältä kestää kääntyä minuun päin.

Sitten näen, ettei se mikään jätkä ole. Se on Nora.
Keuhkoissa pidättelemäni ilma purkautuu pitkänä virtauksena ulos. Se on vain Nora. Meidän lyhyttukkainen, lättäperseinen Nora.

Täytyy sanoa, että olen pikkiriikkisen pettynyt. Yhden sekunnin ajan mielessäni vilisti kuvia, joissa keskustelimme Kaorun kanssa luottamuksellisesti homoseksuaalisuudesta ja siitä, miten perseestä se aina toisinaan on.

Mutta se onkin vain Nora, eikä minulla edelleenkään ole Kaorun kanssa mitään keskusteltavaa.

”Moi, Kyo”, Nora sanoo, kietoo kylmän rauhallisesti peiton ympärilleen ja astelee se ympärillään kylpyhuoneeseen napaten matkalla vaatekasansa tuolilta. Nyökkään vastaukseksi.

”Tota hei...” Kaoru aloittaa, ”mä voin selittää.” Järkytys hänen kasvoillaan on vaihtunut... häpeään? Hän näyttää siltä kuin olisin yllättänyt hänet paloittelemasta Noran ruumista tai muuta yhtä kamalaa.

Ihmettelen hetken aikaa, mitä selitettävää tilanteessa muka on. Sitten yhtäkkiä muistan bändinjohtajan kiertueen alussa pitämän palopuheen siitä, miten kiertuehenkilökunnan jäseneen sekaantuminen on ehdottomasti ja ankarasti kiellettyä. (Tämä siksi, koska alkupuoliskolla mukanamme oli ihan luvattoman söpö valokuvaajamimmi, jota enemmän tai vähemmän koko bändi katseli sillä silmällä. Kaoru luultavasti tiesi, ettei koskaan tulisi saamaan häntä, joten hän varmisti, ettei kukaan muukaan saisi.)

Nyt kitaristi oli siis itse rikkonut sääntöään. Siitä voi olla etua minulle. Ei muuta kuin show pystyyn.

”Mitä vittua, Kaoru?!” huudan järkyttyneenä. Yllättävä purskahdukseni saa hänet säpsähtämään. ”Sä ja Nora?!”
Kaoru kiskoo bokserit jalkaansa ja yrittää hyssytellä minua. ”Puhutaan, kun Nora on lähtenyt, jooko? Kyo, oo nyt reilu.”

Ristin käsivarret rinnalleni ja puristan suuni tiukaksi viivaksi, ikään kuin kitaristin ja Noran salasuhde oikeasti liikauttaisi minun elämääni suuntaan tai toiseen.

Muutaman sekunnin kuluttua kylpyhuoneen ovi aukeaa ja Nora astuu ulos täysissä pukeissa. ”Nähdään puolen tunnin päästä, jätkät. Älkää tappako toisianne”, hän sanoo ja sinkoaa minuun varoittavan katseen ennen kuin katoaa käytävään.

”Istu alas”, Kaoru kehottaa ja minä tottelen, salaisesti helpottuneena päästessäni vihdoin laskemaan ahterini pehmeälle tuolille. Potkin kengät särkevistä jaloistani ja otan mukavan asennon tuijottaessani sängyn reunalla istuvaa Kaorua tuimasti.

”Jos sä oot huolissas siitä, että tää tulee vaikuttamaan meidän ja Noran yhteistyöhön, niin mä voin luvata, ettei tule.”

Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta rotanvitun vertaa, vaikuttaako tämä meidän ja Noran yhteistyöhön vai ei, ajattelen.

”Sä tunnet sen”, Kaoru jatkaa. ”Sä tiedät, ettei se ikinä lähtis lätkimään tai jotain pelkästään sen takia, että sen parisuhde feilaa. Vai mitä?”
Parisuhde?
”Tai siis ei tää mikään parisuhde ole, mut... jotain sinne päin, okei? Pointti on, että sä tiedät, miten työorientoitunut Nora on. Se ei antais jonkun tällasen vaikuttaa uraansa.”
”Mihin vitun uraan? Nora on tulkki.”

Kaoru katsoo minua hetken aikaa kulmat koholla. Tunnen yhtäkkiä asemani tilanteen herrana järkkyvän. ”Kyo, Nora on meidän kiertuemanageri.”

...Anteeksi? ”Eihän? Harry on meidän kiertuemanageri?” sanon varovasti ja valmistaudun kuulemaan, että Harry onkin bändin kengänkiillottaja tai vastaavaa.

”Ne molemmat on.”

Otan itselleni pienen hetken aikaa sisäistää, kuinka mitättömän vähän oikeastaan tiedän bändin asioista.

”Jaa”, vastaan sitten hitaasti. ”No mutta silti aika itsekästä sniikkailla tolla lailla muiden selän takana.” Siinä oli kenties ihmishistorian ponnettomin nuhtelu.
”Sä oot ihan oikeessa. Ja mä oon pahoillani.”
”Tästä lähtien meillä on siis kaikilla lupa sekaantua kiertuehenkilökuntaan?”
Kaorulla ei tietenkään, naispuolisten työntekijöiden puutteesta johtuen, ole syytä kieltäytyä, joten hän nyökkää armollisesti. Ja niin hän taas päätyy olemaan se tietäväisempi osapuoli, joka sanelee ehdot, ja minä olen vain typerä laulaja, joka ei tiedä mistään oikeista asioista mitään. Tunnen itseni kuolemanväsyneeksi.

”No, onnea sitten vaan sun ja Noran pariutumiselle. Mitä kello on? Ehdinks mä vielä nukkua?”
”Me lähetään puolen tunnin päästä. Suosittelen, että käytät sen ajan ittes siistimiseen...” Kaoru nyrpistää hieman nenäänsä katsoessaan minua arvostelevasti.

Jos minulla olisi yhtään ylimääräistä energiaa, mottaisin häntä suoraan silmien väliin.
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    3 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 7/?)

ViestiKirjoittaja illusionchiu » Su Helmi 23, 2014 12:02 am

Ja Ewwu tulee taas ja iskee kommenttia tiskiin! :'3 Taisin kyllä kiljaista kun kävin tarkistamassa s-postin ja huomasin topsun saanen uutta sisältöä ja vielä uudeksi osaksi, niin se oli tietty parasta! ❤ ;3 Olenkin jo hetken odotellut uuta osaa, kun ne piristää joka kerta päivää kivasti ja yleensä saa vielä nauraa lukiessa, mikä voisi olla parempaa.
Mutta nyt höpötys sikseen ja asiaan,
Jaahas että nyt on kuvio tälläinen ettei Toshiyaa kiinnosta yhtään Kyon seura ja kohteleekin miestä kuin ilmaa. Kyosta ei taaskaan ota selvää että haittaako se laulajaa vai ei, mutta musta tuntuu että kyllä se taitaa haitata ihan vähän vain...? Shinyalla tyttöystävä? Se kapuloiden heiluttaja on khyllä itse jo niin naisellinen että miehen se tarvitsi, eikä naista. X)

”Häivy siitä, perverssi”, Shinya tiuskaisee ja sysää minut kauemmas.
”No en olis halunnutkaan nähä”, mutisen. ”Tollanen helvetin luuviulu...” Nousen jaloilleni, nappaan yöpöydältä avainkorttini ja lompakkoni ja painelen sitten ulos huoneesta. Runkkailkoon yksin surkeille pehmopornokuvilleen.

Basisti, sä olet ilkeä jätkä. XD

Toshiya tuntuu olevan ruosteessa naisten iskemisen suhteen, ainaskin tässä olleen epätovoisen yrityksen perusteella, ja kun jopa Kyo huomasi ettei ladyjä kiinnostanut.

Mikä ihme häntä riepoo? Olenko tehnyt jotain väärin? Eikö hän halua minua enää? Miksei?

Kysymyksiä Kyon suusta, oletko huolissasi Toshiyasta ja siitä ettei basistia kiinnosta enää? Muakin ihmetyttää tuo Toshiyan käytös kylläkin.

Kyo on täysin poissa elementistään. Hän on juuri painostuksestani tilannut meille molemmille vodka tonicit ja nyt hän höllää paitansa kaulusta ja nieleskelee ja vilkuilee epämukavan näköisenä ympärilleen. Strobovalot välkkyvät hänen ahdistuneilla kasvoillaan.
Tästä tulee hauskaa.

Yksinkertaisesti: Kokonaan uutta infoa minulle.~ En tiennytkään ettei Kyo ole bile-ihmisiä.

Tämä nelikko orginat tai mitkä lieneet olivat - öööh saanko sanoa että huvittavat? Kyon osalta ne oli ainaskin ja Toshiyan osuudesta en uskalla edes sanoa mitään. XD Kyo sä sitten olet - *miettii sopivaa sanaa* - en edes tiedä mitä, että saat itsesi kuntoon ajattelemalla Toshiyaa kun muijan tilalle? Eka ajatukseni taisi olla "............"

”Mä luulin, ettet sä koskaan sais sitä ylös”, Toshiya sanoo ja kuulen virnistyksen hänen äänestään

Toshiya, jos mä olisin sä, en olisi sanonut tätä Kyolle.... Toshiya kuulostaa niin vittuilevalle kun voi olla. <D:

TÄH ONKS KAORU JA NORA PARI tai jotain vaastaaaaaaavaa???!!! En olis kyllä heti uskonut. o_________O" Mutta joo kiitokset tästä ja lisää! <3

Ew
Life is not about waiting for the strom pass,
it is about learning to dance in the rain.

    1 tykkää.
Avatar
illusionchiu
Taustalaulaja
 
Viestit: 284
Liittynyt: Ti Joulu 06, 2011 5:20 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 7/?)

ViestiKirjoittaja Tamago » Su Helmi 23, 2014 3:58 pm

Jes, uus osa~

Ja oikeesti mitä helvettiä Toshiya? Se on ihan puusilmä, eikä näe yhtään mistä Kyo oikeesti pitäis ja mistä ei. Vaikka ne on niiku tuntenu toisensa vaikka kuinka kauan niin miten se muka on niin tyhmä, ettei yhtään tiiä mitään Kyosta? Tai tällasen kuvan mä oikeesti saan, se ei tunne Kyota yhtään. >:c Ihan tyhmä Toshiya, vie sen vaan johonkin orgioihin ja ja... saattaa Kyon noloon tilanteeseen. Toisaalta, Kyo ois niiku voinu vähän aikasemmin kieltäytyy koko jutusta ja/tai olla menemättä sinne saakelin asunnolle. Kyo, säkin olet kyllä yks tahvo. :D Ehdottiki sitä klubille menemistä, vaikka sitä ei ois yhtää kiinnostanukkaan.

Mut käy kyl sääliks Kyota, kun se on kuitenki joka tapauksessa AIVAN varmasti ihan lätkässä Toshiyaan, mut se jätkä on ihan tollanen, miten sen nyt sanois, joka paikan höylä. :'D Musta tuntuu, ett Kyo kaipais sellast läheisyyttä ja sellasta vakavempaa suhdetta miehen kanssa (koska onhan se nyt ihan selvää, että Kyo on tai siitä on ainakin hyvää vauhtia tulemassa homo, kun se ajattelikin Toshiyaa siinä Catin alla), eikä Toshiya todellakaan oo sellanen, että se haluis esim. SITOUTUA mitenkään Kyohon. Kyo on sille vaan käsi yksinäisissä illoissa. >:c

Haluisin kyllä nähdä Toshiyan ilmeen, jos Kyolla olisikin yhtäkkiä joku uus mies ja niillä olis vielä jotai vakavempaakin, että miten se jätkä oikein suhtautuis, ajattelis koko tilanteesta. Oisko se mustasukkanen? Voisko sitä vähempää kiinnostaa? On kyl ihan mielenkiintosta seurata tätä, ett mihin tää lopulta päätyy kokonaisuudessaan. ;)

Ja... järkytys. Kaoru ja Nora? :'D No kai niidenki pitää tyydyttää itsensä jollain töiden keskellä... Enpä kyllä ois silti koskaan arvannu. :'D Osaat kyllä yllättää! Mut kiitos taas tästä! :> En malta odottaa seuraavia osia~
I want to be untouchable and beautiful and completely dead inside.

WonderlandFragments

    1 tykkää.
Avatar
Tamago
Teknikko
 
Viestit: 161
Liittynyt: To Joulu 31, 2009 6:59 pm
Paikkakunta: Missä milloinkin

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 7/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » To Helmi 27, 2014 9:48 pm

Hihii mun uskolliset lukijat, kiitos. <3 Piristätte päivää kyl joka kommentilla!

Ewwu, mahtia kuulla että oikeesti odotat uusia osia, pistää kummasti vipinää kinttuihin tän kirjoittamisessa.

Toshiya tuntuu olevan ruosteessa naisten iskemisen suhteen

Joko se on menettänyt touchin saalistamiseen Jessican kanssa olemisen seurauksena tai sitte sillä ei sitä touchia ollu alunperinkään...

Ja siis mähän en tosiaan voi tietää, mitä Kyo oikeesti bilettämisestä ajattelee, mutta mun on äärimmäisen vaikea kuvitella, että se nauttis siitä missään mielessä. :D Klubitus on loppujen lopuks tosi pinnallista puuhaa ja klubeilla harvemmin soi musiikki, josta luulisin Kyon tykkäävän. Siks mulle ei tullu mieleenkään kirjoittaa sitä sheikkaamassa peppua ihan fiiliksissä kaikkien seksipimatsujen keskellä.

Musta Kaoru ja Nora on söpö pari.<3 Kiitos kommentista!!

Tamago,

Ja oikeesti mitä helvettiä Toshiya? Se on ihan puusilmä, eikä näe yhtään mistä Kyo oikeesti pitäis ja mistä ei.

Tai sit sitä vaan yksinkertasesti lakkaa kiinnostamasta Kyon mielipide siinä vaiheessa kun on chance to get lucky! Tai mistä sitä kukaan tietää Toshiyan aivoituksista.

Toi "joka paikan höylä" oli kyl hemmetin osuva...... :: D Mut eiks naisilleki oo tosi tyypillistä ihastua sellasiin miehiin. Ei niin että Kyo olis jotenkin naismainen paitsi kyl se vähän taitaa olla joissain asioissa... Sun pohdiskelu siitä, olisko Toshiya mustasukkanen Kyrdestä, tulee muuten saamaan vastauksen en-nyt-muista-missä-osassa! Ainakin osittain. Tavallaan. Kai. TMI?

Kaoru ja Nora? :'D No kai niidenki pitää tyydyttää itsensä jollain töiden keskellä...

Hahaha. :D Nimenomaan! Vähä rakkautta niillekin kahelle!

Kiitos kommentistaa, ihanaa et jaksatte!
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 7/?)

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Helmi 28, 2014 1:21 pm

Oon yrittänyt vaan kiittämättömästi kommentoimatta lukea tätä ficciä, mutta sä selvästi tiedät, mistä napeista painella, koska NYT MUN ON PAKKO KOMMENTOIDA.

Koska ensinnäkin hajosin tuolle Avara luonto -tyyppiselle Toshiya-kohtaukselle aika totaalisesti.

Ja koska Kyo on vihdoin tajunnut haluavansa Toshiyan alle.

Ja koska KAORU/NORA!!!!!!!!! Ehkä oot tietoinen siitä, että se on mun OTP, ehkä et, mutta pidin tästä käänteestä joka tapauksessa ihan liikaa. Koska Nora on ihan mahtava, sain ihan hyvät naurut koko tuosta luvun lopusta, jossa Nora mm. komentelee Kyota aika suorasukaisesti, mutta Kyolle tulee silti täysin yllätyksenä, että Nora on niiden kiertuemanageri.

Oi voi.

Kiitos tästä luvusta ja koko tästä ficistä! Saat mut nauramaan yhä uudelleen - ja näköjään joskus kirjoittamaan jotain huonoja kommenttejakin siihen. :D
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Etsi minua kanssani (DEG, K/T, huumori, osat 7/?)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Pe Maalis 07, 2014 6:50 pm

Amber, jee kommentti! Toi Avara luonto -kappale oli yllättävän vaikee kirjoittaa. :D Koin kuitenkin äärimmäisen tärkeänä tarinan kannalta, että tarkkailemme Toshiyaa hieman myös tällaisesta eläinmaailman näkökulmasta. Kiva että se viihdytti muitakin kuin mua itseäni!

Mua ei oikeesti yhtään ihmetyttäis vaikka Kaoru/Nora olis täysin totta. Sen verran mitä oon lukenut Dirppojen juorufoorumeita niin toi juonenkäänne (lol ihanku se liittyis oikeesti mitenkään tän stoorin "juoneen"...) tuli melkein itsestään jostain alitajunnan syövereistä.

Kiitos sulle kommentista! On kyl virkistävää kirjottaa tällasta aivotonta juonetonta komediadraamaa kaiken tän angstin lomassa mitä pääasiassa rustailen, mutta vielä virkistävämpää on tietää etten kirjoita tätä ihan vaan omaksi iloksi. :D Mahtia. 8. osa tulossa kunhan saan yhen solmukohdan siitä selvitettyä.
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    1 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

EdellinenSeuraava

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron