Jos et pelkää [K18, Kaoru/Hazuki, 1/1]

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Jos et pelkää [K18, Kaoru/Hazuki, 1/1]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Ma Kesä 03, 2013 11:48 pm

Nimi: Jos et pelkää
Kirjoittaja: Ujelo
Ikäraja: K18
Tyylilaji: yleinen humoristis-dramaattinen säätö?
Bändi: Dir en grey, lynch.
Paritus: Kaoru / Hazuki

Yhteenveto: Nuoremman selkä aaltoili ja lapaluissa elivät siivet, mustekuva hypnotisoi kitaristin nautinnosta sokeammiksi muuttuvat silmät.

A/N: Olipa kerran kuva, jossa lynch.:n jäsenet näyttivät pieniltä fanipojilta ja Kaoru coolilta papparaiselta. Siitä se ajatus sitten lähti.
Vähemmän dataaville tiedoksi, että Boo (lausutaan kuitenkin Buu) on hilpeä, lihava japanilainen veikko, joka on haastatellut paljon Diruja ja saa ne kaikki poikkeuksetta nauramaan jollekin.
Tämä on aika hajanaisesti kirjoitettu lähinnä parituksen luoman inspiraation vallassa. Halusin miehekästä meininkiä, heh.
Amber auttoi writer’s blockin ja ficin nimen kanssa, kiitos!



~*~




Boo kaappasi hänet kyytiinsä heti etuovelta.
”Kaoru, vanha kaveri, et muuten näytä päivääkään nuoremmalta. Daisuke oli ihan oikeassa vihjatessaan, että tarvitsisit kunnon hermoloman.”
Kaoru sai hädintuskin kengät pois jalastaan, niin palavasti kaljanhuuruinen, lihava mies halusi luotsata hänet peremmälle loft-tyyliseen huoneistoon, joka oli melko ovelasti muokattu jonkinlaiseksi oleskelutilan ja baarin välimuodoksi. Kaoru oli saanut kutsun eräältä vaatesuunnittelijatutultaan, mutta paikalla oli sekalainen seurakunta niin muotiväkeä, moottoripyöräilijöitä kuin muusikoitakin. Henkilöiden elämäntöiden kategorioiden vaihtelevuudesta huolimatta ilmapiiri oli rento ja äänekäs jo niinkin alkuillasta.
Boo jatkoi kaiken aikaa hölötystään mistään häiriintymättä. ” – sanoivat tulevansa myöhemmin, mutta hei, täällä on vaikka ketä, mun pitääkin esitellä sulle – ” Mies vyöryi ihmisjoukon läpi kuin jäänmurtaja eikä Kaoru voinut kuin siirtyä hänen kannoillaan. Ärsyttävyydestään huolimatta Boo oli yksi parhaita piristyskeinoja, joita hän tiesi.
”Jätkät hei, nyt perseet ylös penkistä. Niin sitä pitää.”
Kaoru paiskasi kättä kolmen miehen kanssa, jotka näyttivät etäisesti tutuilta, mutta niinhän aina kaikki. Nimenvaihtojen ja muutaman muun kuvailun jälkeen Kaoru tajusi olevansa vastakkain lynch.-bändin jäsenten kanssa. Vokalisti Hazukin nahkatakin hihan alta pilkotti tatuointeja, jotka herättivät heti hänen kiinnostuksensa miesten seuraan.
”Ja nyt kaikki ahterit takaisin alas, älä sinä valita siinä, mene sä Kaoru siihen, laitetaan teistä oikein söpö kaverikuva Twitteriin.”
Kaoru ei yleensä innostunut sellaisista pakotetun kivoista toimenpiteistä, mutta jokin Boon koomisuudessa ja yleisessä hyvässä meiningissä sai hänet istumaan alas sohvalle ja nostamaan kätensä kitaristi Reon ja Hazukin olille. Pojathan – paskaako hän tiesi, minkä ikäisiä nuo olivat, tuskin edes niin paljoa nuorempia – tuntuivat harvinaisen tyytyväisiltä kohdatessaan hänet, joten mikä hän oli toisten iloa pilaamaan. Joku työnsi hänelle kylmästä huuruisen olutpullon kouraan, jolloin oikea rentoutuminen saattoi todella alkaa.
Boo nappasi kuvan jonkun älypuhelimella ja jaaritteli hetken lisää itselleen ominaisia päättömiä lauseita, ennen kuin tajusi, ettei hänellä itsellään ollut enempää juotavaa. Miehen luovittua itsensä kauemmas Kaoru tajusi jääneensä siihen sohvalle keskelle vieraita miehiä. Hieman vaivaantuneesti naurahtaen hän kohotti pullonsuun huulilleen huomaten samalla sivusilmällä, että Hazuki katsoi häntä. Ehkä vain hetken, ehkä kaksi, mutta katsoi kuitenkin, ja kunhan Kaoru laski pullonsa alas, vokalisti avasi suunsa puhuakseen.

Illan jatkuessa Kaoru tajusi ajautuneensa juuri sopivan hyväntuuliseen ja välittömään, mutta kuitenkin riittävän älykkääseen seuraan. Lynchillä oli maanläheinen ja raskaampi bändi-imago, joten musiikillinenkin keskustelu onnistui.
Muitakin tuttuja tuli ja meni, Dai näytti naamansa kellon lyödessä kaksitoista (joka myös kahdella jaettuna saattoi olla Kaorun juomien kaljapullollisten määrä). Musiikin ja puheen äänenvoimakkuus kohosivat tunti tunnilta. Kaoru oli jossain alitajuntansa syövereissä tietoinen siitä, ettei itse ollut pitänyt niin paljon ääntä tai nauranut samalla tavalla varmaan moneen vuoteen. Eikä kukaan edes yrittänyt haastaa riitaa hänen kanssaan! Oli todellakin kannattanut tulla.
Järkisääteisellä vessatauolla Kaoru huomasi jonkin vieraan tuoksun vaatteissaan. Hän ei ollut vaihtanut vakiohajustettaan vuosiin, eikä kukaan ollut kaatanut hänen päälleen mitään. Kitaristi seisahtui peilin eteen haistelemaan takkinsa hihaa, ja yhtäkkiä vastaus olikin varsin yksinkertainen.
Hazuki.
Vokalisti oli ollut samassa seurueessa kaikki ne tunnit, suurimman osan aikaa vieläpä hänen vieressään – hänessä kiinni. Oli tarjonnut hänelle juotavaa, johdatellut mielenkiintoisiin keskusteluihin, hymyillyt, nauranut estottomasti ja katsonut häntä poikkeuksellisen suoraan silmiin.
Ja nyt tarttunut hänen vaatteisiinsakin.
Kaoru ei tajunnut vinoa virnettä kasvoillaan ennen kuin katsahti peiliin.
Vielä vähän myöhemmin hän huomasi polven omaansa vasten, ohimenevän kosketuksen selällään ja yhden tietynlaisen, lupaavan katseen.

Nikotiinisääteinen tupakkatauko teki hyvää. Viileä yöilma vei pois sisätilojen tunkkaisuuden ja savuke kirkasti - ainakin aavistuksen - epätavallisen ahkerasta alkoholin kulutuksesta seurannutta sumeutta. Lisäksi oli aika taivaallisen hiljaista juhliin verrattuna. Siksi Kaoru kurtisti kulmiaan, kun joku yllättäen avasi ulko-oven hänen selkänsä takana. Möykkä vyöryi hänen ylitseen kuin hienojakoinen hiekkamyrsky. Hän murahti itsekseen, mutta onneksi kulkuväylä suljettiin viivyttelyittä.
Kaoru ei kuitenkaan lainkaan osannut varautua siihen, että joku varastaisi puoliksi poltetun sätkän hänen huuliltaan.
”Hei!” Hän oli automaattisesti tavoittelemassa tupakkaansa takaisin, mutta Hazuki painoi kätensä hänen olalleen ja piteli häntä turvallisen välimatkan päässä.
Jätkä vielä kehtasi nauraa hänelle.
Sitten toinen veti henkoset hänen savukkeestaan ja virnisti. ”Lähdetään menemään täältä.”

Kaoru nykäisi nuoremman miehen asunnon oven kiinni takaansa. Hazuki oli kumartunut riisumaan kenkiään suoraan hänen edessään, jolloin kitaristi näki oivallisen tilaisuuden painaa lantionsa toisen takamusta vasten. Hazuki horjahti, joten Kaoru tarttui toista käsivarsista ja veti vokalistin seisomaan selkä häntä vasten. Hän hengitti ulos toisen kaulalle, sisään jo tutuksi tullutta tuoksua. Ja ihan vielä päähänpistosta hän työnsi etumuksensa tiiviimmin kiinni Hazukiin.
Se havahdutti toisen tapahtumien tasalle. Hazuki karisti Kaorun otteen itsestään ja kääntyi ympäri, survaisi vanhemman ovea päin. Kaoru olisi ehkä rekisteröinyt hattunsa putoamisen lattialle, ellei olisi kiskaissut Hazukia mukanaan rajuun suudelmaan. Kun hänen kämmenensä tunsivat allaan takin nahkaisen pinnan, hän alkoi kiskoa päällysvaatetta toiselta pois. Hazuki auttoi parhaansa mukaan ja viskasi takin huolettomasti sivuun. Kaoru puri toisen alahuulta ja puristi käsillä niskaa, imi sisäänsä koko illan kestänyttä vihjailua ja niiden päättymistä ilmiselvään lopputulokseen. Hazuki veti hänen lantiotaan omaansa päin.
Saadakseen turhauttavia kangaskerroksia pois yltään Kaoru kuitenkin tönäisi toisen irti itsestään. Hän riisui rennosti takkinsa ja kenkänsä Hazukin tuijottaessa sen verran intensiivisesti, että mielessään tuo varmaan riisui loputkin hänen vaatteensa. Yllättäen nuoremmalla olikin kärsivällisyyttä varastossaan, tai liian vähän keskittymiskykyä, sillä toinen työnsi sormensa farkkujensa taskuihin ja kysäisi: ”Haluatko vielä juotavaa?”
Koska kitaristi sai hämäriä muistikuvia Hazukista aikaisemmin illalla kehaisemassa, että osti kotiinsa lähinnä harvinaisempia laatuja olutta (olikohan sekin ollut jo kutsuyritys?), hän näki pätevän syyn suostua. Eikä hän ollut vielä yhtään liian humalassa.
Hazuki katosi keittiöönsä. Kaoru kuunteli sieltä kantautuvia tunnistettavia ääniä – jääkaapin ovi kävi, pullot kolahtivat vasten pöytää, metalliesineet kilisivät toisiaan vasten. Tällä välin hän oli suunnannut askeleensa Hazukin olohuoneeseen, josta hän ei ensisilmäyksellä löytänyt mitään epäilyttävää. Ainoa äkillistä uteliaisuutta aiheuttava esine oli kaapin päällä killuva koppalakki, jonka Kaoru tavoitteli itselleen. Se näytti varsin aidolta, lienikö oikeasti peräisin armeijan vanhoista varastoista.
”Sain sen joskus lahjaksi. Älä kysy miksi.”
Kaoru ei kysynyt. Hän otti vastaan Hazukin ojentaman avatun pullon ja kuin itsestään kilisteli sitä toisen omaan. Naurahduksia.
”Otin sulle kotimaista, kun vaikutat sellaiselta… perinteitä arvostavalta.”
Kaoru tyrskähti pullonsuuta vasten. ”Ai niinkö?”
”Ilmiselvästi.”
Kaoru piti Hazukin rohkeudesta, pokasta sanoa asioita suoraan, vaikka usein juuri vokalistit olivatkin verbaalisesti valtaväestöstä poikkeavia – tai sitten alkoholi hellitti Hazukin kielenkantoja.
Se ominaisuus nuoremmassa, tuon huomautus hänen perinteikkyydestään sekä lakki hänen kädessään loivat hänelle idean. Parin yllyttävän kulauksen jälkeen hän otti sen puheeksikin.
”Mitä jos leikittäisiin vähän?”
Hazuki naurahti, laski pullonsa mustan lipaston päälle ja nojasi sitä vasten.
”Herra kenraali?”
Kaoru veti hatun päähänsä. Kumma kyllä, se oli kuin hänelle tehty. ”Kuulostaa hyvältä”, hän totesi toisen sanoihin pienen viivyttelyn jälkeen. Hitautta hänen aivotoiminnassaan sen sijaan aiheutti se, kun toinen miettiessään kääri paitansa hihoja ylemmäs selvästi epähuomiossa. Kaoruun isku äärimmäisen voimakas hinku riisua Hazukin paita sillä sekunnilla.
”Ja mitähän osaa mä tässä esitän?” Toinen kysäisi Kaorun ottaessa askelia lähemmäs.
”Tottelevaista alokasta?”
”Entä tottelematonta?”
”Vain jos et pelkää muutamaa mustelmaa.”
Siitä päätellen, miten Hazukin käsi hakeutui aralle alueelle suoraan hänen vyönsä alle, toista eivät pikku ruhjeet karkottaneet. Kaoru päätti heittäytyä rooliinsa epäröimättä, mutta sitä varten varsinkin huomiotta jäänyt itsehillintä piti kaivaa esiin humalan alta. Projekti kesti hetken, sillä Hazuki oli selvästi ennenkin tunnustellut miehiä farkkujen lävitse. Lopulta Kaoru tarrasi kovakouraisesti kiinni toisen ranteesta ja hoiti käden pois.
”Tuollaiseen alokkaalla ei ollut lupaa.”
Hazukin hiuksista oli hyvä tarttua kiinni, oli helppoa vääntää päätä taaemmas ja pureutua ihoon. Vokalisti rutisti vapaalla kädellään lipaston reunaa ja veti niin syvään henkeä, että Kaorukin kuuli sen.
”Makuuhuoneeseen”, hän murahti toisen korvanjuuressa ja tyrkkäsi toisen kulkemaan edeltä. Kaoru ei unohtanut ottaa heidän juomiaan mukaansa, mutta Hazukin pitäisi ansaita omansa. Jokaisella askeleellaan häneen tulvi uudenlaista voiman ja vallan tunnetta.

Hazukia selvästi huvitti edelleen, kun tuo seisahtui sänkynsä eteen selkä sotilaallisen suorana ja kädet selän takana. Uhmakas katse kertoi, että vokalisti oli omaksunut nimenomaan tottelemattoman roolin.
Kaoru asetti olutpullot ikkunalaudalle. Verhot olivat tiukasti kiinni, mutta onneksi olohuoneesta vuosi riittävästi valoa muuten pimeään huoneeseen. Hän seisahtui aivan Hazukin eteen ja odotti ilmeettömänä niin kauan, että nykiminen nuoremman suupielessä loppui. Vasta sitten hän alkoi hitaasti avata miehen paidan nappeja, jotka lipsuivat häiritsevästi sormista. Paljasta ihoa tuli esiin piste pisteeltä – ei vielä tatuointeja, tosin. Silti Kaoru nautti suunnattomasti voidessaan liu’uttaa kämmeniään toisen rintakehällä ja vatsalla. Hazuki reagoi vain sanattomilla tavoilla: lämpenemällä, hengittämällä näkyvämmin. Kitaristi kiskoi paidan alas toisen olkapäiltä ja salli toisen itse huolehtia vaatteen lattialle. Solisluut ja hartiat tekivät kiehtovia kulmia ja kaarteita, mutta vielä enemmän häntä vetivät puoleensa jäntevät hauikset ja niiltä alkavat tatuoinnit. Iho ei ollut lainkaan karheampi musteen kohdalta, vaan oli kuin sitä olisi hiottu sileämmäksi. Kaoru erotti hämärässä kirjoitusta, demonisen näköisiä hahmoja, perinteistä japanilaista teemaa, lihassäikeitä, tähtiä – kaikki yhtenevällä tyylillä.
Hazukin sormet ehtivät hädin tuskin koskea Kaorun paidan helmaa ennen kuin hän pysäytti toisen aikeet.
”Onko lupaa?”
Kaoru tunsi Hazukin lihasten jännittyvän, kun toinen pysäytti itsensä ja palautti kätensä entiselle paikalleen. Vanhempi ilmaisi tyytyväisyytensä vain alkamalla availemaan toisen housuja. Melkein mieluummin hän olisi riisunut omat farkkunsa, sillä miehen tatuoinnit, se leikki ja kaikki odottaminen yhdessä alkoholin kanssa saivat hänet kiusallisen kiihottuneeksi.

Hazuki suuntasi katseensa jonnekin yläviistoon ja nuolaisi alahuultaan. Hän sulki silmänsä hetkeksi, kun paine alempana helpotti ja Kaoru nykäisi housuja alemmas.
”Riisu ne.”
Hazuki teki työtä käskettyä. Hän olisi halunnut ylös noustessaan vain repiä Kaorulta kuteet ketoon, mutta se ei ollut osa sopimusta, ja jokin sen pelin kunnioittamisessa kutkutti hänen kieroutuneisuuttaan. Hän ei yleensä ollut mies, joka alistui, sillä niin harvoissa oli tarpeeksi auktoriteettia hänen komentamisekseen. Kaorulla sitä oli, oi kyllä. Hazuki oli ottanut aikamoisia riskejä yrittäessään koko illan iskeä kitaristia, mutta se oli kannattanut. Hän oli jo voittanut.

Kaoru silmäili nuoremman puolialastonta kehoa ja mietti, millaisessa tilanteessa toinen löisi jarrut pohjaan. Hänellä oli tuhat ja yksi vaihtoehtoa, joista ainakin puolet koetteli niitä rajoja, joita ei – välttämättä – kannattanut ylittää puolituntemattoman kanssa. Toisaalta Hazuki oli selvästi mukana siinä kaikessa.
Kaoru kiersi harkiten toisen taakse (näystä nautiskellen) ja pysähtyi siihen. Hetkeen hän ei kyennyt kuin tuijottamaan kookasta perhostatuointia, joka peitti suuren osan toisen yläselästä. Kaoru koki voimakasta nälkää, kun hän mietti, sulaisivatko perhosen siivet lapaluiden liikkeisiin.
Havahduttuaan hän veti puolipitkiä hiuksia sivuun paljastaen Until I Die –tekstin vokalistin kaulalla. Lihakset kirjainten alla kiristyivät. Hermostuttiko Hazukia, kun tuo ei voinut nähdä häntä? Ajatus hiveli häntä.
”Ota loputkin vaatteesi pois.”
Toinen totteli heti, heitti sukkansa jonnekin ja hivutti rauhallisemmin mustat bokserinsa nilkkoihinsa.
Kaoru toivoi äkisti, että Hazukin edessä olisi ollut peili. Hän olisi erittäin mielellään nähnyt toisen alastomana ja kohdannut heijastuksen kautta toisen katseen poistumatta silloiselta paikaltaan.
Hazuki oli jättänyt kätensä sivuilleen toteutettuaan hänen käskynsä, joten Kaoru veti ne takaisin heidän väliinsä toisen selän taakse. Toinen ymmärsi ilman sen suurempia vihjeitä pitääkin kätensä siellä.
Vanhempi rakasti sitä lämmön ja jännityksen aaltoa, jonka hän aiheutti Hazukissa vain laskemalla kämmenensä jälleen toisen rintakehälle ja kuljettamalla sitä laiskasti alemmas. Nuoremman pää notkahti taaksepäin, kun Kaoru kietoi sormensa toisen erektion ympärille. Hän tiesi ihonsa ja parin paksun terässormuksensa olevan viileitä. Hän ei kuitenkaan aikonut vielä antaa enempää sitä mielihyvää, vaan laski kättään vielä alemmas, hipaisi toisen kiveksiä ja palautti sitten kosketuksensa toisen vatsalle.
Hazuki äännähti turhautuneena. ”Vitun härnääjä.”
Kaoru kohotti kulmiaan ja painoi hetken kynsiään toisen ihoon. ”Mikä oli?”
Toinen reagoi kyllä kipuun, mutta myös nauroi. Jokin niinkin yksinkertaisessa äänessä oli tehdä hänet hulluksi – hän halusi tukkia Hazukin suun, mutta mieluiten niin, että olisi toisen kurkussa asti.
Tarkemmin ajatellen kukaan ei ollut Kaorua estämässäkään, joten hän pyöräytti toisen ympäri ja pakotti tuon polvilleen. Hazuki katsoi ylös häneen - jo se hiveli, että joku katsoi häntä ylöspäin – kulmiensa alta uhmaa silmissään. Ilmeisesti toinen ei laskenut itseään miksikään suihinottajaksi. Kitaristi oli yksinkertaisesti eri mieltä.
”Avaa housuni.”

Ilmeestä päätellen Hazuki aikoi vastustella, mutta miehen hiuksiin pujottautuvat sormet ja niiden määräävä ote saivat hänet nielemään sanansa. Hän nosti kätensä ja avasi Kaorun vyön, housujen napin sekä vetoketjun.

Vanhempi käytti ajan toisen käsivarsien tatuointien katseluun, vaikka kaikista toisen kuvista selässä oleva perhonen innoitti häntä eniten. Hän niin halusi nähdä sen räpistelevän allaan, pyrkivän vapaaksi… Ajatus oli siinä määrin inspiroiva, että Kaoru lähestulkoon viskasi Hazukin saman tien sängylle. Hänen mielensä muuttui kuitenkin taas, kun toinen kiskaisi hänen housukerroksiaan vain juuri tarpeellisen verran alemmas, ja jos Hazuki olisikin halunnut pistää siinä vaiheessa hanttiin, Kaoru ei antanut siihen mahdollisuutta. Hän painoi toisen pään lähemmäs ja toivoi vain, ettei tuo purisi.
Hazuki taisi sittenkin olla suostuvaisempi, sillä hampaiden voimasta ei tullut todisteita. Kaoru sadatteli hapettomalla kurkusta kumpuavalla mutinalla, kun toinen otti hänet kiusaamatta syvälle suuhunsa. Hän oli aina ollut sitä mieltä, että miehet olivat siinä hommassa helvetin paljon parempia kuin naiset, ja Hazuki osoittautui hyväksi esimerkkitapaukseksi. Nuorempi ei arastellut eikä ollut liian varovainen, tiesi mikä varmasti sattuisi ja mikä saisi Kaorun polvet notkahtamaan ja silmissä sumenemaan. Kitaristi kietoi Hazukin tukkaa sormiensa ympärille, kun ei voinut tarttua liian kaukana ikkunalaudalla olevaan pulloon.
Kaorun oli pakko luopua nautinnosta nopeammin kuin hänen olisi tehnyt mieli – hän vain tiesi, että laukeaminen olisi edessä liian pian, sillä hänen lantionsa oli jo työntyä lähemmäs Hazukia rytmissä toisen pään liikkeen kanssa. Hän hyväili hetken hajamielisesti sormenpäillään toisen niskaa ennen kuin komensi miestä nousemaan ja järjestämään itsensä sängylle. Hän itse marssi hivenen epätasaisin askelin ikkunan luo ja kruunasi kokemuksensa juomalla erittäin nautinnolliset kulaukset oluestaan kuin saadakseen lisäenergiaa. Miten hitossa hän ei vielä ollut kärsimättömänä toisen kimpussa, sitä hän ei oikeastaan itsekään tajunnut.
”Oletan, etten mä saa juotavaa?”
Kaoru avasi silmänsä ja kiinnitti huomionsa alastomaan Hazukiin, joka istui sängyllään jalat rennosti harallaan ja huvittunut ilme kasvoillaan. Oli lievästi masokistista pitää itsensä erossa siitä näystä, mutta vaimea ääni vanhemman päässä käski ottaa kaiken ilon irti tilanteesta – se kun saattaisi olla ainoa mahdollisuus. Hän nuolaisi alahuultaan ja nojasi ikkunalautaan. He katselivat toisiaan hetken yhtäläisen ahneesti. Sitten Kaoru otti hatun päästään ja laski sen Hazukin pullon viereen. Hän pudisteli päätään – ei toisella olisi aikaa juoda.
”Houkuttele mut sinne.”

Vokalistin ilmettä saattoi kuvailla epäuskoiseksi. Hän makasi siinä (jälkeenpäin hieman koristellussa) syntymäasussaan ja Kaoru pyysi erillistä vaivannäköä, että tulisi lähemmäs? Jos Hazuki olisi ollut herkkä ottamaan nokkiinsa, se olisi ollut ihan mahdollinen tilanne sellaiseen. Ei hän kuitenkaan viitsinyt olla sellainen pilkunnussija, kun tahto naida ihan muuta kohdetta oli huomattavan suuri.
Hazuki otti rennomman asennon sängyllään ja siirsi huomionsa toiseen asiaan. ”Lähtikö hattu sulta ihan roolia myöten?”

Kaorun oli jotenkin vaikea vastata, sillä samalla hetkellä Hazuki otti estoitta kovuutensa sormiensa käsittelyyn. Toisen silmät sulkeutuivat puolittain ja huulet raottuivat helpottaakseen raskaampaa hengitystä. Kaoru avasi paitansa ylimmän napin.
”En vaan ajatellut panna sua lakki päässä.”
Se ei ollut suora selvitys kysymykseen, mutta se vaikutti riittävän. Hazuki puristi itseään lujempaa ja hengähti vastaukseksi. Kaorulle tuli kiire avata napit ja riisua päällimmäisen lisäksi myös alempi hihaton paita. Kumpikaan miehistä malttoi hädin tuskin räpäyttää silmiään.
Kaoru koki jakomielisyyttä: toisaalta hän oli kateellinen nuoremman kädelle, mutta toisaalta hän sai nyt mitä parhaimmin kuviteltua, miltä oli näyttänyt, kun hän oli tehnyt samaa Hazukille… Eikä vokalistin edes tarvinnut houkutella häntä mitenkään muuten. Pullo unohtui, ja oli lähellä, ettei Kaoru kompastunut lahkeisiinsa ja sukkiinsa pyrkiessään ulos lopuistakin vaatteistaan. Vain sekunteja myöhemmin hän oli Hazukin yllä ja suuteli toista huulin ja hampain. Toinen riuhtaisi hänet pois tasapainosta suoraan itseään vasten. Hazukin suusta putosi epäselviä, kiimaisia sanasotkuja, kun kitaristi hieroi lantiotaan toisen omaan. Kaoru nuoli ja puri toisen kaulaa, muttei hyväksynyt toiselta edes liikkumiseen vaikuttavaa otetta omalla alavartalollaan. Hän tarttui Hazukia ranteista ja painoi toisen käsivarret vasten sänkyä.

Hazuki olisi voinut huomauttaa jotakin sarkastista Kaorun hallinnan tarpeesta, mikäli hän olisi kyennyt puhumaan normaalisti. Nyt hän kuitenkin alkoi lähestyä sitä mielentilaa, jossa ei välitetty paskan vertaa sanoista, vaan haluttiin suoraa toimintaa. Ihot kuumenivat toisiaan vasten, tarttuivat, erkanivat ja silloin ympäröivä huoneilma tuntui liian kolealta. Kaoru ehkä yritti tukahduttaa hänet sillä suudelmalla, joka pyrki yhä syvemmälle, eikä hän vittu voinut olla kaipaamatta yhä enemmän jotakin muuta yhtä pitkälle. Hazuki tunsi jo alkavia mustelmia reisillään ja se vain kiihotti häntä lisää.

Kaorun oli pakko sysätä itsensä erilleen Hazukista, sillä muuten hän ei olisi malttanut odottaa hetkeäkään. Hän repi katseensa toisesta ympäröivään huoneeseen huomaten, ettei Hazukin pieni itsetuhoisuus ollut mahdottomissa mitoissa – toinen oli ottanut liukasteen ja kondomipaketin jo aiemmin esiin. Hetken mielijohteesta hän viskasi ensin mainitun nuoremmalle.
”Tee se itsellesi.”
”Oletko sä vaan helvetin laiska?”
Kaoru nauroi ääneen repäistessään samalla litteän muovipaketin auki. ”En.” Hän tiedosti täsmälleen joka sekunnin sadasosan Hazukin tuijotuksesta haaroissaan, kun hän asetteli kondomin paikoilleen ja varmisti parilla kätensä vetäisyllä sen pinnan silottuvan. Kaoru nielaisi äännähdyksensä ja jatkoi hiljaisella, merkitsevällä lauseella keskustelua: ”Mä vain pidän katsomisesta.”
Luultavasti Hazuki ymmärsi hänen pointtinsa ja olla kyseenalaistamatta sen enempää. Ainakaan tuo ei napissut, vaan hymyili vinosti, napsautti liukastepakkauksen auki ja antoi kirkkaan aineen peittää osan sormistaan. Onneksi Hazuki ei myöskään ollut ujostelevaa tyyppiä, jollainen olisi oikeasti epäröinyt levittää jalkojaan sillä tavalla ja työntää sormiaan sisäänsä Kaorun seuratessa tarkkaan.
Ja ehkä, ehkä alkoholillakin oli vielä osuutensa asiaan.
Kaorun oli äärimmäisen vaikea hillitä itseään, eikä hän kauaa pystynytkään sinnittelemään. Hazukin hiljaiset, vain vaivoin kuultavat ynähdyksentapaiset olivat kuin huumetta hänen korvilleen. Kaorun oli suorastaan mahdotonta olla osallistumatta, joten hän liitti yhden oman sormensa Hazukin omien seuraan. Nuorempi kirosi estottomasti, hengitys karkaili epämääräiseksi huohotukseksi. Kaoru puraisi toisen olkaa, mutta sekään ei ollut tarpeeksi rauhoittamaan häntä. Hazuki pisti vastaan, kun hän kieräytti vokalistin vatsalleen ja nosti toisen lantiota. Tuon suusta kuului epäloogista sadattelua siitä, miten hän ei halunnut tulla kohdelluksi kuin pumpattava nukke, jonka saattoi viskoa mihin asentoon vain, mutta miehen vastalauseet vaihtuivat myöntelevämpään suuntaan, kun Kaoru vei sormensa toisen jalkojen väliin.
”Kun kuitenkin haluat-”
”Turpa umpeen-”
He eivät kuulostaneet rakastavaisilta saati edes siltä, että olisivat tulleet toimeen. Hazuki löi nyrkkinsä syvälle tyynyyn, Kaoru murahti toisen niskaan, toinen painoi lantiotaan lähemmäs häntä, Kaoru työntyi Hazukin sisälle, nuoremman selkä aaltoili ja lapaluissa elivät siivet, mustekuva hypnotisoi kitaristin nautinnosta sokeammiksi muuttuvat silmät. Hazuki ei luultavasti rakastaisi oloaan seuraavana päivänä, mutta kännin kärsimättömyys ja himot häivyttivät kipuja, ja jossakin vaiheessa olo alkoi kuin varkain vaihtua todellisen fyysisen mielihyvän puolelle. Huone kutistui pieneksi arkuksi heidän ympärillään ja happi alkoi loppua, pakotti haukkomaan ilmaa ja Kaorun rutistumaan lähemmäs alla olevaa vartaloa. Niskahiukset kostuivat hiestä, iho oli liian kuuma asu, kynnet ja hampaat iskivät vain ennakoidakseen sisällä tikittävä aikapommia. Vanhempi tukahdutti huudahduksensa perhosen keskukseen.
Miehet vajosivat patjalle kasaksi, hengittivät jotenkuten, ajattelivat jotakin sekavaa, odottivat sydämen sykkeen sulautuvan takaisin osaksi normaaleja elintoimintoja. Useamman minuutin kuluttua Kaoru pyörähti laiskasti pois nihkeän Hazukin yltä.
”Otetaanko uusiksi?”
Vokalistin kasvoilla oli virneenpuolikas. Kaoru reagoi nauramalla ja vaikenemalla, jäi sitten tuijottamaan ovenkarmin yläreunaa. Vasta pitkän hiljaisuuden jälkeen hän havahtui vastaamaan, mutta jo avatessaan suunsa hän tajusi, että Hazuki oli sammahtanut siihen paikkaan. Tavallisesti jopa saatanallisen takakireä kitaristi vain hymähti. Niinpä tietysti. Toisaalta, illan päämäärä oli nyt toteutunut, joten miksi ihmeessä heidän olisi pitänyt lähteä kehittelemään syvällistä keskustelua. Toisaalta taas Hazukissa oli jotain pirullisen kiinnostavaa ja viihdyttävää, joten Kaoru vastasi hirsiä vetävälle seuralleen:
”Ehkä joskus.”
Ehkei se haittaisikaan, ehkä se olisi vain helvetin hyvää seksiä ilman ongelmia eikä kukaan saisi tietää.
Kaoru loi viimeisiä silmäyksiä Hazukin tatuointeihin vääntäytyessään ylös sängyltä. Voisi olla kiinnostavaa kuulla niiden tarinat.
Muutaman sekunnin ajan hänen vaatteensa olivat täysin hukassa, mutta ne olivatkin vain yhtenäisenä polkuna pitkin lattiaa. Hän puki vastahakoisesti vaatteet ylleen, aivot alkoivat painaa väsymyksestä ja laskuhumalasta. Hazuki ei liikahtanutkaan edes siihen mennessä, kun kitaristi otti mukaansa molemmat kaljapullot ikkunalaudalta. Ne auttaisivat hänet kotiin asti, eikä ollut muutenkaan oikein jättää olutta pilaantumaan silkkaa välinpitämättömyyttään. Kaoru poistui yhä taivaaltaan pimeään, sähkövalojen elvyttämään kaupunkiin jaksamatta miettiä huomista liikaa.




~*~
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    10 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Jos et pelkää [K18, Kaoru/Hazuki, 1/1]

ViestiKirjoittaja remtara » Ke Kesä 05, 2013 4:05 pm

No voi että. Eipä ole pitkään aikaan tullut taas luettua, saati varsinkaan kommentoitua yhtään mitään, mutta kukapa voisi jättää sun ficcejä kommentoimatta. Olet ilmiömäinen, Ujeloinen.

Miksi aloitin lukemisen? Koska Kaoru/Hazuki, jee-sus, miten hyvä paritus. En taida ennen olla lukenut yhtään ficciä tällä parituksella, mutta ajatuksesta pidin heti suunnattomasti. Ja toisekseen, en ole pitkään aikaan nähnyt paljoa uutta sinulta, mutta heti kun näin, niin en voinut olla lukematta.

Mitäköhän sitä sitten sanoisin ficistä. Kuuma, hekumainen, lämmin ja kaunis. Parhaat sanat kuvaamaan tätä kai. Pidin Kaorun ajatuksenjuoksun avaamisesta ja ylipäätään kohdista, joissa mies oikeasti ajattelikin, esimerkiksi "poikien" ikää. Seksi oli hyvää, kuten aina sulla, mutta vielä sitäkin parempana pidin ehkä juuri Hazukin ja Kaorun välillä olevaa jännitettä ja tunnelmaa. Ajatusta, että mahdollisesti välillä olisi voinut olla muutakin kuin genitaalisuhde. Lisäksi hyvänä yksityiskohtana nostit esiin tuon Twitterin. Mukavaa nykypäiväistä, hyvin ajankuvaan sopivaa ja jotenkin tähän aikaan ankkuroivaa. Oneshot-juoni oli melko tyypillinen, mutta pidin siitä silti, kun uskalsit kirjoittaa ne maailman epätodennäköisimmät bileet ja yhdessä poislähtemisen ja muun. Ainoa ero oli, ettei Kaoru jäänyt yöksi, ja pidinkin sitä raikkaana tapahtumana.

Ajatusoksennukseni päättyy näin lyhyeen, kaikki järkevästi kuvailtava on kai suunnilleen tässä. Kiitos taas, olet kyllä ilmiömäinen ja todistit sen taas. Kiitos!
NEVER MISS THE EYES
KNOW YOUR ENEMY

SUCK MY DICK

    3 tykkää.
Avatar
remtara
Teknikko
 
Viestit: 232
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:36 pm

Re: Jos et pelkää [K18, Kaoru/Hazuki, 1/1]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Ke Kesä 05, 2013 5:59 pm

Eipä ole pitkään aikaan tullut vastattua ficcikommenttiin, mutta nyt päätin kunnostautua. Kiitos, rem! Välillä tuntuu, että oon ihan ruostunut, mutta kummasti kommentista palautuu sitä itsevarmuutta.

No Kaoru/Hazuki, en oo kirjoittanut sitä aikaisemmin, mutta enpä ole kyllä kenenkään muunkaan nähnyt kirjoittavan sitä. Hyvä että tuollainen testosteronia puhkuva paritus kiinnostaa suakin. :DD

Lämmin ja kaunis on aika erikoisia sanoja, kun itse pohdin tätä ficciä, mutta on mukava pohtia asioita eri näkökulmista. Oon lähiaikoina kokenut aika paljon tarvetta pureutua hahmojen ajatusmaailmaan tiiviimmin ja välillä aika oudoistakin vinkkeleistä, siitä kai tämä Kaorunkin ajoittainen pohdiskelu kumpusi. (Kaorulla taitaa olla joku salainen ikäkriisi tässä.)
Tuo mainitsemasi miesten välinen jännite ja tunnelma tuli yllättävän luontevasti ja oli paljon helpompaa kirjoitettavaa kuin tuo seksikohtaus esimerkiksi, ehkä se siksi esittäytyi sulle positiivisena kokemuksena. Musta on myös jotenkin tylsää kirjoittaa ihan vaan seksisuhteelle pohjautuvaa ficciä, ellen satu olemaan tosi... kummallisella päällä, heh. Paljon mielenkiintoisempaa luoda siihen muitakin henkisen tason mahdollisuuksia, jotka lukijat voi sitten tulkita miten lystäävät. Varmaan Kaorun ja Hazukin välillä toimisi ainakin sellainen rento ja rehellinen fuckbuddy-suhde, jos ei ihan romanttiseen seurusteluun kyettäisi.
Twitter tuntui kätevältä valinnalta siinäkin mielessä, että sain ihan alkuponnistuksen tähän ficciin oikeastikin Twitterissä olleesta kuvasta, jossa on sekä Kaoru että Hazuki.

Kaoru on myös hieman ujo yökyläilijä. 8(

Oon eri onnellinen sun ajatusoksennuksesta, tule ja yökkää toistekin. (...Mitä.) Ole hyvä!
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    3 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Jos et pelkää [K18, Kaoru/Hazuki, 1/1]

ViestiKirjoittaja akumu » To Kesä 06, 2013 3:50 pm

... Vau.

Siis tosiaankin, ihan hemmetin suuri vau. Mä en ole pitkiin aikoihin lukenut Lafista mitään, koska olen kiinnostunut enemmän englannin kielisistä ficeistä, mutta päätin antaa tälle ficille mahdollisuuden. Osasyytä oli myös se, että sä olet kirjoittanut tämän, joten ajattelin, ettei tämä yksinkertaisesti voi olla kovinkaan huono :D Ja tämä ei ollut; tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista ficeistä, joita olen Lafiaikanani sattunut lukemaan. Enkä yritä mielistellä, tässä oli sitä jotakin, josta tykkäsin ihan kamalan paljon. Mä en voi myöskään sanoin kuvailla tätä paritusta, Kaoru ja Hazuki. Vo-o-ouuuuu. Pakko myöntää, että mulle tuli jo tuota otsikkoa lukiessa ihan järjetön kuumuus, että huh huh :D Nimi on mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä, joten jo ihan sen puolesta tämä vetäisi mut lukemaan. Ja kuten aiemmin sanoin, en todellakaan joutunut pettymään.

Oon jo monta kertaa aiemmin kommenteissani kehunut ja ylistänyt sua kirjoittajana maasta taivaisiin, mutta mitäpä kehut haittaisivat? Joten jatkan samaan malliin - oot oikeasti hyvä. Aina kun mä luen sun tuotoksiasi niin mä ikään kuin sukellan tekstiin mukaan ja keskityn vain siihen, mitä tapahtuu. Näen tapahtumat silmieni edessä melkein kuin filminauhana, ja nyt kävi samalla tavalla. Mulle tuli puolessa välissä kamalan kiero olo, kun mietin, miten kuuma pornovideo tästä oikeasti voisikaan tulla. Koska oikeasti - kaksi hyvin miehekästä miestä panemassa kuulostaa joltain niin seksikkäältä, että hui kamala. Tuliko tänne kuuma vai onko se vain Kaoru ja Hazuki.
Äsken paljastuikin yksi asia, josta tykkäsin: miehekkyys. Yleensä tällaisissa ficeissä se toinen osapuoli on vähän neidimpi, mikä ei tietenkään ole huono asia ollenkaan. On vain mukavaa vaihtelua lukea tämänkaltaisi tekstejä, joissa raadollisuus ja miehekkyys paljastuvat tekstistä niin ilmiselvästi. Mun mielestä sun kirjoitustyyli oli tässä jotenkin erilaisempaa kuin esimerkiksi siinä sun Draw me -ficissä. Ehkä juuri siksi, että tässä asiat tulivat suoraan niin sanotusti tarjoiltuna pöytään, mutta Draw messä oli ehkäpä enemmän salaperäisyyttä. Toki tässäkin Hazukin perhostatuointi, johon Kaoru tykästyi, oli myös salaperäinen ja oikein mielenkiintoinen yksityiskohta :)

Mun on pakko sanoa samaa kuin remtarakin, eli toi Twitterin mainitseminen oli mukava nykyaikainen yksityiskohta ja se sai mut hymyilemään ihan yltiötyperää hymyä :D Musta se on jotenkin jännää, että nyt vasta (?) Twitteristä on tulossa kamalan suosittu paikka ja kirjoittamisen kohde. Voi myös olla, että olen ikään kuin torjunut Twitter-ficit ympäriltäni, koska olen oikein hyvä sellaisessa. Saatoin jäädä muuten hetkeksi miettimään, millainen kuva siitä olisi tullut.
Tykkäsin myös siitä, miten perehdyit tosi syvällisesti Kaorun ajatuksiin. Mä en ole pahemmin kyseisen herran fani, mutta en sano, ettenkö voisi lukea ficciä, jossa herra seikkailisi. Mutta anyways, Kaorun ajatukset. Joo. Ne tuntuivat niin kovin luontevilta, esimerkiksi tämä:

Pojathan – paskaako hän tiesi, minkä ikäisiä nuo olivat, tuskin edes niin paljoa nuorempia – tuntuivat harvinaisen tyytyväisiltä kohdatessaan hänet, joten mikä hän oli toisten iloa pilaamaan.

Tämä kohta iski muhun heti, en vain tiedä miksi :D Ehkä toi "paskaako hän tiesi", koska se kuulostaa jotenkin vain niin realistiselta ajattelutavalta. Paskaako me kaikesta kaikki tiedetään.

Seksikohtaus. MMH.
Tarvitseeko mun sanoa enempää kuin että holy mother of god. Mä olen niin paljon nyt viimeaikoina lukenut sellaisia niin kovin rakastavia ja helliä seksikohtauksia ficeissä, että alkaa kyllä kyrsiä, joten onneksi tämä sun ficcisi pelasti mut. Toistan näitä sanoja, mutta ah se raadollisuus ja miehekkyys. Koko se tunnelma ja fiilis Kaorun ja Hazukin välillä oli jotain hämmentävän upeaa. Se hattu, jota Kaoru ihaili, oli myös jännittävä ja mieleenpainuva yksityiskohta. Ja voi että mä en voi sanoin kuvailla mun fiilistäni, kun kuvittelin nuo kaksi miestä leikkimässä keskenään tuollaista leikkiä. Nuo vähäiset vuorosanat tekstin keskellä tekivät lukemisesta paljon miellyttävämpää, koska tässä säilyi nyt se pienehkö salaperäisyys, kun ei ollut ihan järjetöntä määrää dialogia. Kaoru teki kyllä asiansa selväksi, en voi muuta sanoa. Hazukikin vaikutti ihanalta ja tosi sarkastiselta biatchilta, mutta en voi kieltää, etteikö mun mielestäni koko tuo ficin loppu tihkunut seksiä, ihan kaikkia vuorosanoja ja sanavalintoja myöten. Tykkäsin, en voi muuta sanoa :)
Ja tästä kohdasta tykkäsin erityisesti:

”Kun kuitenkin haluat-”
”Turpa umpeen-”
He eivät kuulostaneet rakastavaisilta saati edes siltä, että olisivat tulleet toimeen. Hazuki löi nyrkkinsä syvälle tyynyyn, Kaoru murahti toisen niskaan, toinen painoi lantiotaan lähemmäs häntä, Kaoru työntyi Hazukin sisälle, nuoremman selkä aaltoili ja lapaluissa elivät siivet, mustekuva hypnotisoi kitaristin nautinnosta sokeammiksi muuttuvat silmät.

Uu mama, mä tykkään, enemmän kuin paljon.

Mä en viitsi enempää quottailla, koska kommentista tulisi muuten ihan järjetön ja yltiöpitkä. Eiköhän nämä kohdat ja mun sanat kuitenkin kerro sen, että tykkäsin tästä enemmän kuin kamalan paljon. Olet ihan mieletön kirjoittaja, todistit sen jälleen kerran. Kaoru/Hazuki on mun uus otp (paitsi ehkä Reituki on silti ykkönen, koska olen kaavoihin kangistunut), kirjoita näistä miehistä lisää tällaista ihanan miehekästä ja kuumaa tekstiä. Muuten - loppu oli hyvä. Oli kyllä jotenkin odotettavissa, että Hazuki simahtaa, mutta se oli juuri oivallinen tapa saada tämä ficci päätökseen. Olen edelleenkin fanisi, jatka kirjoittamista. Mä kannustan sua täältä asti!

Kiitos tästä aivan huikeasta lukukokemuksesta!
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    3 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Jos et pelkää [K18, Kaoru/Hazuki, 1/1]

ViestiKirjoittaja Ujelo » Ti Syys 16, 2014 6:47 pm

Myöhäiset, ERITTÄIN myöhäiset ja suuret kiitokset kommentista, akumu. (Yritän palata Lafiin ja ficcien kirjoittamiseen, kommentteihin vastaaminen on siihen hyvä tapa myös, eikö?)

Pisteet suomenkielisten ficcien lukemiselle! Ja pisteet sille, että tämä kuuluu sun lukemaasi parhaimmistoon, koska vau, apua, miten tuollaiseen kuuluu vastata? Olen häkeltynyt ja erittäin imarreltu.
Mäkin voisin ottaa tästä pornovideon, kyllä kiitos. (Olis se nyt outoa, jos en mielelläni näkis silmilläni sitä, minkä olen halunnut kirjoittaa, hah. Toisaalta pyrinkin kirjoittamaan niin, että ihmiset saisivat todella kuviteltua asioita, joita tekstissä tapahtuu.)
Mä aina pyrin tekemään kaikista ficeistäni jotenkin viboiltaan erilaisia. Se mua kiinnostaakin kirjoittamisessa, että haastan itseni luomaan erilaisia tunnelmia ja tarinoita. Tää tais paljolti lähteä liikkeellekin juuri siitä, miten kahden varsin miehisen tyypin välinen seksikohtaus ei oo kovin yleinen ilmiö jrock-ficeissä. (Meinasin kirjoittaa jcock... Lipsahti melkein freudilaisen puolelle.) Draw messä halusin sitten taas mennä sellaiseen mystiseen, fantasiatyyppisempään fiilikseen, koska se on niin vahvasti AU. :D
Rakastan jiirujen tatuointeja, oikeasti - pakko ottaa ne siis mukaan juoneenkin silloin, kun on hyvä mahdollisuus.

Siitä ei tosiaan muuten ole kauaa, kun Twitteristä tuli SE paikka, jossa hölistä menojaan. Itsehän vältän sitä myös aika hyvin, enkä käytä sitä, mutta tykkään kyllä lueskella, mitä muusikot sinne ovat hörhöilleet - ja ennen kaikkea, sieltä saa usein vinkkejä siitä, kuka on hengannut ja/tai jutellut kenenkin kanssa. Mikään ei ole mehukkaampaa kuin käyttää faktoja ficcisuunnitteluun!
Olen myös eri iloinen siitä, jos näkökulmani Kaorun ajatteluun on ollut toimivan oloinen. Oon ajoittain aika hermostunut kirjoittaessani tästä herrasta, mikä johtunee siitä, että lähipiirissä on useampikin hc-fani, joilla on kovin vahva näkemys Kaorusta. Ei sillä, ettäkö ficissä tarvitsisi olla niin realistinen, tai sillä, että meistä kukaan oikeasti tuntisi Kaorua, mutta tämän ficin oli nyt kuitenkin tarkoitus tapahtua tässä oikeassa elämässä.

Tästä ficistä ehkä huomaa, että mää sitten taas en ole noiden todella hempeiden ja hellien seksikohtausten ystävä... En tiedä olenko koskaan kirjoittanut sellaista? Harvemmin luenkaan, tai ainakin siinä pitää olla silti intohimoa ja intensiivisyyttä. En myöskään voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa vähän jotain koukkuja tähän seksiin, kuten tuon pikku hattuleikin, koska... sekin tuntuu luonnolliselta?
Dialogin käytöstä mua on taidettu ennenkin kehaista, pitäisköhän uskoa? :D Se on hassua sinänsä, koska se tulee multa todella luonnostaan. Mun ei tarvitse miettiä vuorosanoja, ne vaan tapahtuu.
(Tykkään kun ihmiset quottailee, ihan vaan seuraavaa mahdollista kommentoimiskertaa ajatellen! ;D )

Voisin kyllä todellakin kirjoittaa Kaoru/Hazukia toistamiseenkin, kunhan saan jonkun muikean idean. Ne on ehkä myös mun suosikkeja, mitä tulee näihin tällaisiin miehekkäämpiin pareihin. Ja todellakin jatkan kirjoittamista! Ole hyvä~
I'm sure the answers will echo there

Vuoden NC liian monena vuonna

avatar credit to silentcarnival @ LJ

    1 tykkää.
Avatar
Ujelo
Taustalaulaja
 
Viestit: 359
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 12:02 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron