our shared time in wasted time (K-18, SugizoHakuei, PWP)

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

our shared time in wasted time (K-18, SugizoHakuei, PWP)

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » Su Huhti 01, 2012 11:27 pm

TITLE: our shared time in wasted time
AUTHOR: Kaerimichi
RATING: K-18
PAIRING: Sugizo x Hakuei
GENRE: Lievä PWP, huumori
FANDOM: Luna Sea, X Japan, Penicillin
BETA: Enya esilukijana plus mä, uskallan ottaa suuremman vastuun.
WARNINGS: Kaikkihan tietää jo tähän mennessä, mitä mun ficit yleensä sisältää? Kyllä. Tarkoin kuvailtua seksiä sekä hieman kielenkäyttöä.
CHAPTERS:
one-shot
SUMMARY: ”Pelottaako sinua, että joku näkee, kun panen sinua? Vai hermostuttaako, että joku kuulee, kun voihkit nautinnosta tai huudat nimeäni, kun et kestä enempää?”

A/N: Yo, I’m not dead. :D Onnistuin viimein saamaan tämän valmiiksi~ Suurin osa tekstistä on kirjoitettu joko 2-4:n aikaan yöllä tai sitten 7-8 aikaan aamulla. :D Mervi kaipaili SugizoHakueita, enkä mä sano ei silloin kun mulla on helvetillinen writer’s block niskassa. Näin mä vastaanotin tän haasteen. En voi sanoa olevani täydellisen tyytyväinen ficin nimeen, mutta olkoon tuo siihen asti kun/jos keksin jotain parempaa.

Hakuei, toinen, kolmas, neljäs
Sugizo, toinen, kolmas, neljäs



our shared time in wasted time


Sormet käänsivät vielä kerran avainta virtalukossa. Moottorin päästämä ääni ei kuulostanut edes etäisesti siltä tasaiselta kehräämiseltä, mitä Sugizo oli tottunut kuuntelemaan ajaessaan autoaan. Pikemminkin se toi mieleen kuolevan ihmisen viimeisen korahduksen, ennen kuin tuo vaipui ikuiseen hiljaisuuteen. Sugizon auto ei ollut elävä olento, mutta vertauskuva sopi hänen mielestään siihen tilanteeseen aivan yhtä hyvin.

Kitaristi tiesi, että kulutti vain enemmän kallista aikaansa sitä mukaa, mitä kauemmin istui nahalla verhoillulla istuimella. Hän kumartui ja kolautti päänsä rattia vasten. Sormet irrottivat otteensa avaimesta kovin vastahakoisesti, matkasivat kohti mustan takin taskua ja tavoittelivat sieltä tiettyä esinettä. Sugizo huokaisi, keräsi järkensä vähäisiä rippeitä ja valitsi puhelimensa muistista varsin tutun numeron ja jäi odottamaan vastausta linjan toisesta päästä.

"Haloo?" Yoshikin valmiiksi ärtynyt äänensävy sai kitaristin miltei lopettamaan puhelun siihen. Hän veti syvään henkeä voidakseen kertoa asiansa mahdollisimman tasaisella äänellä.

”Olen pahoillani, mutta myöhästyn ainakin tunnin, sillä autoni ei halua poistua pihalta.”
”Mikset ole sitten menossa jo juna-asemalle?”
”Ajattelin –”
”Aikaa kuluu jo siihen, että käymme tätä keskustelua. Olisit voinut hypätä junaan ja ilmoittaa tästä asiasta sen kyydistä, tiesitkö?”
”En ajatellut –”
”Mene juna-asemalle ja yritä ehtiä tänne tunnin sisällä, ole niin hyvä.”

Sugizo puristi kännykkää otteessaan, kun kaiutin tuuttasi puhelun loppumisen merkiksi. Hän ymmärsi, että Yoshiki oli väsynyt - he kaikki olivat. Olisi ollut ihme, ellei jatkuva treenaaminen ja tulevaan kiertueeseen valmistautuminen olisi imenyt mehuja heistä kaikista. Sitä hän ei tajunnut, miksi heidän arvostettu bändin johtajansa ei osannut hillitä itseään ja purkaa ärsyyntyneisyyttään vaikka rumpuihinsa. Sugizo veti avaimet virtalukosta ja astui ulos kirpeään syysilmaan päättäen suunnistaa lähimmälle juna-asemalle.

***

Hakueista tuntui, että ajalla oli vain kaksi tapaa liikkua – joko ärsyttävän hitaasti tai sitten kiitämällä tunnista toiseen. Hän pyöritteli lusikkaa suurehkossa mukissa ja nautti tavasta, jolla se lämmitti hänen viileitä käsiään. Juna oli jo kymmenen minuuttia myöhässä kiitos jonkin raideongelman. Tekopirteä naisääni oli lupaillut, että ongelma olisi korjattu puolen tunnin kuluessa, mutta Hakuei uskalsi epäillä sitä. Hän oli ilmoittanut ystävilleen myöhästyvänsä ja oli samalla todennut myös, ettei tiennyt lainkaan, kuinka paljon.

Vokalistin katse kiinnittyi mieheen, joka puhui ärtyneesti puhelimeen astellessaan suorittamaan tilauksen tiskille. Hakuei seurasi, miten miehen katse haravoi täyttä kahvilaa, kunnes se pysähtyi vokalistin pöytään. Hän vilkaisi hieman tutun näköistä hahmoa tuon pysähtyessä pöydän toisella puolella olevan tuolin viereen. Kännykkä oli jo kadonnut taskuun.

”Haittaako, jos istun tässä?”
”Ei oikeastaan.”

Vokalistin katse ei suostunut kääntymään miehestä muihin kahvilan asiakkaisiin. Hän kuuli nuoren äidin raskaan huokaisun, kun tuon lapsi alkoi valittaa nälkäänsä suurella volyymilla. Bisnesmiehet juttelivat keskenään pörssimarkkinoista ja Hakuei sulki korvansa siltä keskustelulta vain nanosekuntien sisällä. Hän tarkkaili vastapäätä istuvaa miestä, joka näytti selvästi ärsyyntyneeltä vieläkin. Vokalisti katseli niitä tatuointeja, joita miehen paita ja takki eivät onnistuneet peittämään.

”Onko sinunkin junasi myöhässä?”
Miehen ääni onki Hakuein karusti takaisin nykyhetkeen - kahvilaan, jossa ärsyttävän tekopirteä ja kimeä naisen ääni lauloi.
”On. Raidevika.”
”Sama ongelma”, Sugizo huokaisi ja pyöritteli ajatuksissaan lusikkaa kahvimukissaan. Sen kilinä valkoista posliinia vasten oli tehdä vokalistin hulluksi. Hän katseli kättä, joka pyöritteli kyseistä esinettä. Hän muisti, miten se sama käsi oli pidellyt kitarakoteloa, jonka mies oli laskenut selästään pöydän viereen. Tuo mies oli seissyt laiturilla ja näyttänyt valmiilta räjähtämään, kun junan myöhästymisestä oli ilmoitettu. Silloin toinen oli kaivanut takkinsa taskusta puhelimen ja kadonnut vokalistin näköpiiristä.

Hakuei nojasi leukaansa käsiinsä ja avasi suunsa. Sanoja ei kuitenkaan ehtinyt tulla, ennen kuin tuttu naisääni puhui taas. Vokalistin ei tarvinnut arvata edes kahta kertaa, mitä asia tällä kertaa koski.

”Juna 17 myöhästyy vielä noin tunnin raidevian takia. Pahoittelemme viivästystä.”

Hän kuuli pöydän toiselta puolelta matalalla äänellä lausutun voimasanan. Hakuei esti vain vaivoin huvittuneen virnistyksen kääntyessään katsomaan pöytäseuralaistaan.

”Onko sinulla kovakin kiire jonnekin?” Hän yritti piilottaa äänestään kaiken sellaisen, mikä vain lisäisi toisen miehen ärsyyntyneisyyttä.

Sugizo vilkaisi silmänurkastaan vastapäätä istuvaa miestä. ”Treenit. Rumpalimme käy jo nyt tarpeeksi kuumana, joten en haluaisi soittaa hänelle enää kertaakaan tänään.”
”Tarvitseeko sinun sitten soittaa?”

Sugizo oli jo avata suunsa vastatakseen myöntävästi, mutta päätti sulkea sen viime hetkellä ja jäi miettimään vastausta. Hän oli ilmoittanut Yoshikille jo kahdesti myöhästyvänsä. Kai se olisi itsestään selvää, että hän myöhästyisi lisää, jos hän ei ilmestyisi treeneihin? Sugizo ei todellakaan ollut kovin halukas kuulemaan pianistin kommentteja siitä, miten heidän treeniaikansa oli kortilla ilman toisen kitaristin myöhästelyäkin.
”Ei. Ei minun tarvitse.” Ehkä hän katuisi sitä päätöstä vielä myöhemmin.
Hakuei hymyili ja työnsi tyhjenneen kahvikupin kauemmas itsestään. Hän tarkkaili toista miestä, joka haroi hiuksiaan ja huokaisi varsin turhautuneeseen sävyyn.

”Mieleni tekisi todella paljon nikotiinia, mutten voi ottaa sitä riskiä, että juna tulee sillä välillä. Se olisi juuri sopiva päätös tälle päivälle.”
Vokalisti nojasi eteenpäin tuolillaan, lähemmäs Sugizoa, hieman salaliittolaisen tavoin. Hänen äänensäkin oli yhtä hiljainen, lähes kuiskaus: ”Entä jos minä tietäisin paikan, jossa voi polttaa ja kuulla samalla kuulutukset?”

Sugizon ilme lähenteli koomista, kun kitaristi kiinnitti täydellisen huomionsa lähes tuntemattomaan. "Arvostaisin, jos kertoisit minullekin." Sugizon silmissä oli lähes anova sävy - tupakan puute oli suurempi, mitä hän oli olettanutkaan.

Hakuei nousi jaloilleen ja katsoi odottavasti edelleen istuvaa miestä. "Seuraa sitten minua."
Hän ei odottanut minkäänlaista reaktiota kitaristilta. Vokalisti saattoi kuulla, että toinen seurasi - sen kuuli tuolin jaloista, jotka raapivat lattiaa sekä askeleista, jotka pehmeästi kaikuivat Hakuein omien tahdissa. Vokalisti vältteli lapsia, jotka juoksentelivat kahvilassa vanhempien yrittäessä turhaan saada jälkikasvuaan odottamaan rauhallisesti. Hakuei väisteli aseman aulassa pyöriviä ihmisiä ja matkatavaroita, joita nuo joko raahasivat perässään tai kantoivat sivuillaan. Hän oli varma, että kadottaisi Sugizon matkalla. Siksi vokalisti oli melkoisen yllättynyt, kun kuuli toisen pysähtyvän taakseen.

"Miesten vessa? Et ole tosissasi", kitaristi naurahti ja loi epäilevän katseen toiseen mieheen, joka jo lepuutti kättään kyseiseen tilaan johtavan oven kahvalla.
”Tämä on valitettavasti ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto. Jos kuitenkin luulet, että selviät näistä tunneista ilman nikotiinia, niin ole hyvä ja palaa toki kahvilaan. Minä en tosiaankaan pärjää ilman hermosavuja.”

Niiden sanojen myötä Hakuei katosi vessan puolelle. Ovi jäi kuitenkin hieman raolleen, kuin äänettömänä houkutuksena ulkopuolelle jäänyttä Sugizoa varten. Kyseinen mies huokaisi syvään. Vokalistin levittämä negatiivinen usko raiteen korjaukseen alkoi tarttua häneenkin. Jos hän ehtisi vetää edes muutamat henkoset... Matalasti kiroten hän astui Hakuein perässä sisälle ja huolehti oven sulkeutumisesta.

Sugizon katse oli välittömästi vokalistissa, joka nojasi rennosti pöytäriviin, johon oli upotettu käsienpesualtaita vierekkäin. Nuoremman keho oli hieman vinossa – tuon kädet olivat taipuneina taaksepäin, kämmenet painuneina puista pintaa vasten. Se virne, joka tuon kasvoille syntyi, sai kitaristin tuntemaan pientä pakokauhua ja huvittuneisuutta yhtäaikaisesti. Hakuein sormien välissä pyörivä tupakka-aski sai Sugizon kuitenkin pysymään kuin liimattuna paikoillaan.

”Päätit sittenkin tulla.”
Vanhempi pyöräytti silmiään ja astui lähemmäs vokalistia. ”Mitä jos mentäisiin asiaan sen sijaan, että yrität olla vitsikäs. Hermoja kiristää huomattavasti.”
”Onneksi minusta on apua~”

Kitaristin katse seurasi lähes nälkäisen eläimen tavoin, miten vokalisti kaivoi kaksi syöpäkäärylettä askista ojentaen toista niistä hänelle. ”Oletan, että olet unohtanut omasi.”
”Niin pääsi käymään sen kiireen keskellä”, Sugizo mutisi ja kiitti sytyttimestä, jota toinen hänelle pian tarjosi. Riippuvuuden tyydyttäminen sai hänen ärsyyntyneisyytensä laskemaan alemmas ja salli hänelle mahdollisuuden katsella vastapäätä seisovaa silmänsä sulkenutta miestä. Vaaleanruskeat hiukset, jotka jäivät vain lyhyen matkan päähän jäntevistä olkapäistä. Valkoinen kevyt t-paita ja musta nahkatakki, jotka peittivät alleen suurimman osan miehen tatuoinneista. Mustat farkut roikkuivat vyötäröllä vain pari senttiä lantioluiden yläpuolella. Eniten Sugizon huomiota vetivät kuitenkin puoleensa silmät, joissa oli ilkikurinen pilke miehen tarkkaillessa ovella olevaa. Kitaristi avasi suunsa saadakseen ajatuksensa pois Hakuein ulkoisesta olemuksesta.

”Kuuluuko tapoihisi useinkin raahata tuntemattomia ihmisiä suljettuihin tiloihin tupakalle?”
Kitaristi kuuli itsekin omasta äänestään sen sävyn, millä hän lausui viimeisen sanan ja koki äkillistä tarvetta paeta tupakan kanssa vessan ulkopuolelle. Ilmeisesti Hakueikin tiedosti samaisen asian, koska tuon huulille levisi leveä virne vokalistin vetäessä savua keuhkoihinsa.

”Kuuluuko tapoihisi useinkin seurata tuntemattomia miehiä tupakalle?”

Sugizo katsoi, kuinka nuorempi otti ne pari askelta, jotka erottivat heidät toisistaan. Kitaristi ei liikahtanut senttiäkään, kun toisen sormet alkoivat työskennellä hänen vyöllään. Hän syytti siitä katsetta, joka vangitsi hänen omansa yhtäkkisellä intensiivisyydellä. Hetkeen Sugizolla ei ollut minkäänlaista kykyä vastustaa vuotta nuorempaa miestä, joka oli siirtynyt avaamaan hänen vetoketjunsa vyön ja napin jälkeen. Kitaristin mieli yritti huutaa vastaväitteitä Hakueille, kun tuon käsi pujahti hänen housujensa sisälle kainostelematta sen enempää. Hieman viileät sormenpäät hyväilivät vanhemman miehuutta uteliaan tutkivasti, ja Sugizo huomasi, ettei hän saanut minkäänlaista sanaa suustaan. Ajatus siitä, että he olivat varsin näkyvällä paikalla, kävi kitaristin mielessä, kun vokalistin huulet hipaisivat hänen kaulaansa. Sen myötä Sugizo pystyi työntämään hieman nuoremman miehen kauemmas.

”Mitä sinä teet?” Hän huokaisi, vei tupakan uudelleen huulilleen ja katsoi toista odottaen vastausta.
Hakuei näytti siltä, että voisi punastua ja pyytää anteeksi tekoaan, mutta päätyi lopulta nojaamaan aiempaa tasoa vasten rennosti, katse naulittuna vanhempaan mieheen.
”Miltä näytti?”
”Siltä, että yrität kovasti saada minulta huomiota”, kitaristi pyöritti päätään ja tunsi pientä huvittuneisuutta koko tilannetta kohtaan. Suurin osa johtui kuitenkin tavasta, jolla Hakuei puhui – aivan kuin tuolle olisi todellakin ollut täysin normaalia ahdistella tuntemattomia ihmisiä Tokion juna-asemien vessoissa.

”Ja taisin onnistua siinä.”
Vokalistin katse kiinnittyi Sugizon haaroihin ja sai kitaristin pyöräyttämään silmiään. Vanhempi otti vuorostaan ne askeleet, jotka erottivat heidät toisistaan. Hän nojasi kädellään peiliin, tupakka vapaan käden etu- ja keskisormen välissä.
”Oletko kovinkin tyytyväinen nyt?” Sugizon ääni oli paria astetta tummempi, kun hän kehräsi sanat miehelle, joka tuijotti hänen silmiinsä uteliaana.
Hakuein virne oli tiessään, kun hän nojasi myös eteenpäin, lähemmäs toista. ”Olen. Erittäin tyytyväinen.”

Sen vastauksen myötä vokalisti kuroi umpeen ne muutamat sentit, jotka vielä erottivat heidän huulensa toisistaan. Hän saattoi tuntea sähköisten aaltojen iskevän jokaiseen hermoon, kun Sugizon huulet painuivat tiiviisti hänen omiaan vasten. Tuntui siltä, kuin kitaristilta olisi kadonnut kaikki mahdollinen itsehillintä, mikä sai Hakuein hämmentymään. Sugizon vapaa käsi oli parin sekunnin sisällä vokalistin paidan alla, sormien matkatessa ylemmäs, kunnes ne saattoivat nipistää herkkää nänniä ja pyörittää sitä kahden sormen välissä. Kitaristi irrotti otteensa Hakueista ja tarkkaili hieman nuorempaa miestä, jonka kasvoilla leikki punaista kiihottumisen merkkinä. Samaisesta asiasta kertoivat tummat silmät, jotka taas naulitsivat Sugizon katseen tiiviisti ja saivat kitaristin melkein unohtamaan, mitä hän oli ollut tekemässä vain pari sekuntia sitten.

Ajatukset ja mielihalut törmäilivät yhteen Hakuein päässä. Sillä hetkellä häntä olisi kiinnostanut eniten kysyä, mitä Sugizon päässä mahtoi liikkua sillä hetkellä – vastaus tosin oli melkoisen selvä, jos osasi etsiä tiettyjä merkkejä kitaristin ulkoisesta olemuksesta. Vokalisti huokaisi ja juoksutti kättään vaaleanruskeiden hiustensa lomassa. ”Kertoisitko minullekin, mitä mielessäsi mahtoi liikkua noin pari minuuttia sitten?”

Kitaristin huulilta karkasi hymähdys miehen napatessa tupakan sormiensa väliin, katseen kääntyessä toiseen mieheen, joka nojasi edelleen pöytätasoon. Tuon hieman kiihtynyt hengitys teki hänestä varsin tyytyväisen.
”Lähinnä ajattelin näyttää sinulle, mitä voi tapahtua, kun jää kahden tuntemattoman miehen kanssa. Olisin voinut olla humalassakin”, Sugizo huokaisi lähes teatraalisesti, ja Hakuei pyöritti silmiään.

”Ensinnäkin sinua näkee lehdissä, Sugizo. Siinä mielessä olet kovin kaukana tuntemattomasta. Toiseksi...” Vokalisti liikahti lähemmäs ja hipaisi huulillaan kitaristin omia. ”... hengityksesi ei todellakaan haise alkoholilta. Enkä minä olisi johdatellut sinua tänne, jos en olisi ollut tippaakaan kiinnostunut seurauksista. Luulitko todella, etten huomaisi, miten katsot minua? Vai ajattelitko sanoa, että se on kaikki toiveajattelua?” Hakuei naurahti pehmeästi Sugizon avatessa suunsa. Hän koukisti toista polveaan hieman voidakseen painaa reitensä kitaristin haaroihin. ”Tämä ei ainakaan ole samaa mieltä järkesi kanssa.”

Sugizo murahti matalasti ja kumartui taas lähemmäs, minkä ansiosta nuorempi nojasi taaksepäin ja painoi selkänsä vasten peiliä. ”Oletko sinä kenties puutteessa?” Kitaristi hymähti hiljaa.
”Ehkä? Voisitko siis mitenkään auttaa minua asian suhteen?” Hakueinkaan ääni ei ollut normaali, kun hän tarttui vuorostaan kitaristia paidasta ja veti tuon itseään vasten aggressiiviseen suudelmaan. Kyseinen teko sai Sugizon lantion painumaan hänen omaansa vasten ja se vuorostaan sai vokalistin huokaisemaan raskaasti. Se kaikki oli kuin yhtä pitkää ketjureaktiota, sillä Hakuein teko sai kitaristin kädet nappamaan tiukan otteen vokalistin vyötäröstä. Nuorempi kietoi jalkansa Sugizon ympärille voidakseen vetää toisen paremmin itseään vasten. Asento oli melkoisen kaukana mukavasta, mutta vokalisti ei valittanut, kun toinen painoi huulensa hänen kaulansa sivuun ja näykkäsi ihoa tuntuvasti varoen jättämästä jälkeä. Sillä hetkellä Hakueita harmitti enemmän kuin paljon se, että heidän piti huolehtia siitä, millaisessa valossa media heidät näki. Sen hän ilmoitti vanhemmallekin painamalla sormenpäänsä voimalla kitaristin käsivarren tatuointeja vasten ja ansaitsi taas uuden murahduksen Sugizolta. Tuon käsi etsi tiensä vokalistin paidan alle ja painoi kuin kostoksi sormensa Hakuein rintakehän tatuointia vasten. Vokalisti kaarsi selkäänsä ja painautui lähemmäs vanhempaa, jonka käsi kietoutui välittömästi hänen ympärilleen huulten näykkiessä nyt nuoremman korvaa. Hakueita todellakin ketutti avata suunsa sillä hetkellä.

”Eikö olisi viisaampaa siirtyä jonnekin hieman... suljetumpaan paikkaan?”
Hän tiesi Sugizon virnistävän, vaikkei hän sitä sillä hetkellä nähnytkään.
”Pelottaako sinua, että joku näkee, kun panen sinua? Vai hermostuttaako, että joku kuulee, kun voihkit nautinnosta tai huudat nimeäni, kun et kestä enempää?”
Kitaristi vetäytyi hieman ja asetteli melkein loppuun palaneen sätkän huulilleen toisen käden silitellessä Hakuein lantiota. Hän tunsi värähdyksen, joka juoksi nuoremman kehon läpi. Siitä huolimatta vokalisti yritti esittää, ettei vanhemman sanoilla ollut häneen minkäänlaista vaikutusta. Hakuei ei pystynyt miettimään minkäänlaista vastausta, millä hän olisi saanut sen virneen katoamaan Sugizon huulilta.

”Minun olisi paljon helpompi vetäytyä ’suljetumpaan paikkaan’, jos sinä et pitelisi minua tässä jalkojesi avulla.” Kitaristi kohotti kulmaansa vokalistille. Hieman vastahakoisesti Hakuei laski jalkansa lattialle. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut olla kovinkaan kauaa ilman kitaristin kehoa omaansa vasten, sillä vanhempi veti hänet syliinsä – varoen polttamasta nuorempaa edelleen palavalla tupakallaan – ja alkoi johdatella vokalistia kohti lähintä vessakoppia. Hakuei teki parhaansa, ettei olisi nojannut vasten toisen lämpöä ja kaatanut heitä molempia kaakelilattialle. Sen sijaan hän painoi huulensa kitaristin omia vasten, Sugizon vastatessa välittömästi puremalla hampaansa kevyesti vokalistin alahuuleen. Vanhemman oli pakko irrottaa otteensa Hakueista, kun hän tunsi selkänsä painuvan ovea vasten. Kitaristin sormet hamusivat kahvaa, jonka hän pian painoi alas, tarttui juuri vapautuneella kädellään nuoremman ranteeseen ja veti toisen miehen koppiin. Vokalisti kääntyi ja lukitsi oven, eikä Sugizo voinut olla käyttämättä tilannetta hyväkseen painautuessaan nuoremman selkää vasten ja näykätessään Hakuein herkkää niskaa.

Hakuei värähti, nojasi hetken kehoaan ovea vasten ja keskittyi pysymään pystyssä. Kitaristi hyväili hänen kehoaan täysin vaistonvaraisesti ja hän huomasi reagoivansa pienimpäänkin tuntemukseen. Paita liimautui ikävästi vokalistin hikistä selkää vasten, nahkatakki sai hänen olonsa tuntumaan vieläkin heikommalta vaatteen vain nostaessa hänen kehonsa lämpöä. Sugizon käsi siirsi nuoremman hiuksia sen verran, että kitaristi pystyi iskemään hampaansa vokalistin niskaan. Käheä naurahdus vanhemman huulilta sai Hakuein voihkaisemaan.

”Minne se aiempi itsevarmuus on kadonnut?” Kitaristi avasi nuoremman housujen napin ja vetoketjun voidakseen työntää kätensä kyseisen vaatekappaleen sisään. Sormet valuivat ujostelematta alushousujen vyötärönauhan alle ja niiden päät hipaisivat vokalistin erektiota. Hakuein pää taipui Sugizon olalle, eikä se huokaisu todellakaan ollut mitenkään hiljainen. Miten hänen olisi pitänyt osata vastata, kun kitaristi ilmeisesti innostui hänen pitämästään äänestä ja kietoi pitkät sormensa hänen vartensa ympärille? Se oli sillä hetkellä pirun vaikea kysymys.

”Ethän kadottanut puhekykyäsi?” Sugizon käsi puristi ja Hakuei vaikersi. Kitaristin hampaat painuivat vokalistin niskaan uudemman kerran, ennen kuin vanhempi imi kohtaa nuoremman niskakuopassa saaden tuon tuntemaan itsensä heikoksi. Hakuei yritti saada jonkinlaista otetta jostain, mutta tasainen ovi ei tarjonnut minkäänlaista tarttumakohtaa. Sugizo liikkui lähemmäs ja painoi etumustaan vokalistin takapuolta vasten ja hymähti kierosti ansaitessaan taas yhden voihkaisun toiselta.

”Voisin ottaa sinut tässä ja nyt. Kehonkielesi on sen verran selvää, etten uskoisi sinun vastustavan. Toisaalta en haluaisi lopettaa tätä nyt, en näin pian. Sen junan tulokin selvästi kestää. Mitä jos teen näin?” Hän vetäytyi kauemmas nuoremmasta, joka äännähti vastustavaan sävyyn ja katsoi kitaristia olkansa yli. Hakuei ei enää näyttänyt niin kovin itsevarmalta, mikä sinällään harmitti Sugizoa hieman. Vanhempi oli pitänyt siitä, miten vokalisti oli niin kovasti yrittänyt pitää ohjia itsellään, vaikka oli varmasti tiennyt koko ajan antavansa ne toiselle ennemmin tai myöhemmin. Kitaristi oli nauttinut siitä pienestä uhmakkuudesta, lähes olemattomasta haasteesta.

Hakuei pakotti itsensä kääntymään ympäri ja katsomaan Sugizoa. Tummat pitkähköt hiukset, jotka aiemmin olivat olleet niin tasaiset, olivat nyt täysin sotkussa. Musta kauluspaita oli selvästi hieman kostea hiestä. Sen näki tavasta, jolla se liimaantui kitaristin rintakehään ja käsivarsiin. Sinisten farkkujen vyö, vetoketju ja nappi olivat edelleen auki. Sugizon useaa astetta tummemmat silmät tarkkailivat Hakuein jokaista liikettä.

Vokalisti otti ne askeleet, jotka erottivat heidän kehonsa toisistaan ja painoi kitaristin kevyesti seinää vasten viskaten yhä heikolla liekillä palavan savukkeensa WC:hen. Vanhemman katse oli tiiviisti nuoremmassa, kun tuo putosi polvilleen kitaristin eteen ja loi tuohon kysyvän katseen, sormien kietoutuessa Sugizon miehuudelle. Hakuein huulet olivat vain senttien päässä samaisesta kohteesta - oli enemmän kuin selvää, mikä vokalistin seuraava mieliteko oli. Nuorempi kuitenkin halusi jostain syystä kitaristin suostumuksen, vaikka uskoikin vastauksen olevan varsin myönteinen.

Sugizo murahti ja työnsi lantiotaan lähemmäs. Erektion pää painui Hakuein huulia vasten jättämättä arvailun varaan, mitä hän halusi sillä hetkellä. ”Jos mitenkään voisit?”

Vokalisti ei kaivannut muuta kehotusta ottaessaan pari senttiä miehuutta suuhunsa ja imaistessaan kokeilevasti. Niinkin pieni ele sai kitaristin painamaan lantiotaan lähemmäs kosteaa lämpöä, joka sekunti sekunnilta kietoutui tiiviimmin hänen vartensa ympärille, kielen koskettaessa herkkiä kohtia. Hänen oli kovin vaikea keskittyä siihen, ettei hän pudotellut tuhkaa tai tupakan palavaa päätä Hakuein niskaan. Sugizo nojasi selkäänsä kopin seinää vasten ja vei vielä toistaiseksi palavan sätkän huulilleen vetäen hieman väristen nikotiinia keuhkoihinsa. Se kevyesti polttava kuumuus hengitysteissä yhdistettynä vokalistin suuhun hänen miehuudellaan ja käsiin, jotka olivat siirtyneet hyväilemään kitaristin kiveksiä... se teki siitä täydellistä ja sai hänet haluamaan vain lisää. Sugizo antoi vapaan kätensä valua alemmas sormien sotkeutuessa ruskeisiin hiuksiin, joita hän tukisti kevyesti. Samalla vanhempi painoi lantiotaan kevyesti eteenpäin merkkinä, jonka Hakuei joko voisi huomioida tai jättää huomioimatta. Viesti meni perille, sillä vokalisti otti hänet kokonaan suuhunsa ja nielaisi varren ympärillä kurkunpään pehmeiden seinien hyväillessä Sugizoa. Vaati todellakin töitä kitaristilta, ettei hän vain tarttunut hiuksiin tiukemmin ja liikuttanut lantiotaan omin avuin, paljon rajummin.

Hakuei katsoi ylös mieheen, joka oli täysin eksynyt omaan nautintoonsa. Sormet pitelivät sätkää enää nipin napin otteessaan - olisi vain ajan kysymys, milloin se tippuisi lattialle ja sammuisi kokonaan. Hiukset valuivat solisluille kehystämään kaulaa, jonka pinnalla hiki kimmelsi.
Vaikka vokalisti ei voinut nähdä Sugizon kasvoja, hän tiesi toisen olevan kaunis. Se hetki toi aina ihmisen parhaat piirteet esiin – hetki, jolloin jokainen itsehillinnän ripe oli edes pienen tovin kateissa.

Hakuei hymähti – mikä lähetti väreitä hyväilemään kitaristin erektiota – nielaisi uudestaan ja vetäytyi vain hieman kauemmas vanhemmasta, jotta ainoastaan miehuuden pää oli hänen huuliensa välissä. Vokalisti juoksutti kieltään sen ympäri, imaisi voimakkaasti ja painoi kielenpäänsä kovuuden päässä olevaan vakoon nuollen sinne kerääntyneen siemennesteen. Nuorempi saattoi kuulla henkäisyn yläpuoleltaan ja tiesi odottaa tulevaa jo ennen kuin se tapahtui - tiesi rentouttaa kurkkunsa niin hyvin kuin mahdollista. Sugizon ote hänen hiuksistaan teki lähes kipeää, kun tuo painoi lantionsa eteenpäin ja työnsi miehuutensa kokonaan vokalistin suuhun. Hakuei puristi silmänsä hetkeksi kiinni, ennen kuin upotti kyntensä kitaristin lantioon varoituksen merkkinä. Hän tunsi vanhemman kehon värähtelevän hennosti, kun tuo pakotti itsensä vetäytymään sormien hellittäessä otettaan vaaleanruskeista suortuvista. Sugizo juoksutti kättään lähes hellästi nuoremman hiusten lomassa, kuin anteeksipyyntönä. Hakuei nousi ylös ja katsoi toista - jokainen solu hänen kehossaan huusi huomiota.

Kitaristi ei antanut toisen odottaa kauaa, vaan painoi tuon uudestaan seinää vasten nauliten nuoremman sen ja itsensä väliin. Hänen kätensä oli vain murto-osa sekunnin sisällä uudestaan Hakuein housuissa. Vanhempi kaksikosta heitti oman savukkeensa samaan paikkaan, minne vokalisti oli heittänyt omansa minuutteja sitten. Hän päätti, että vokalistin keho hänen omaansa vasten oli paljon kiinnostavampi kuin nikotiinin lähde hänen etu- ja keskisormensa välissä. Sugizon huulet olivat vain senttien päässä nuoremman omista, kun vessatiloihin johtava ovi päästi narahduksen ja kepeät askeleet kuuluivat jonkun astuessa sisälle. Kitaristi tunsi Hakuein kehon jännittyvän jousen kielen lailla omaansa vasten tuon ollessa selvästi huolissaan siitä, että tuntematon älyäisi, mitä heidän kopissaan tapahtui. Sugizo mietti hetken, olisiko hänen pitänyt antaa olla ja odottaa sen aikaa, että ylimääräinen ihminen poistuisi. Hakuein tuoksu, tuon lämpö, hänen oma kätensä nuoremman miehuudella... Ei kestänyt kovinkaan kauaa, että kitaristi päätti olla odottamatta. Hän pudotti vokalistin housut tuon nilkkoihin bokserien kokiessa saman kohtalon. Sugizon kärsivällisyys oli alkanut katkeilla pahasti, joten hän ei todellakaan odottaisi, että he olisivat uudestaan kahden.

Kitaristin käsi tarrasi taas Hakuein hiuksiin tiukasti ja nykäisi voimakkaasti taaksepäin. Vokalisti voihkaisi voimakkaasti ja se oli hetki, jota Sugizo käytti hyväkseen työntäessään sormensa nuoremman suuhun. Hän huomasi, kuinka toisella puolella tuli hiljaista hetkeksi vokalistin voihkaisun jälkeen. Jotenkin se, että joku kuuli nuoremman pitämät äänet, sai kitaristin kiihottumaan vain entisestään. Lähinnä sen takia hän iski hampaansa kohtaan, jossa Hakuein kaula yhdistyi olkapäähän, nuoremman henkäistessä lämpimään huoneilmaan.

Vokalisti olisi halunnut kääntyä ja lyödä Sugizoa, jättää tuon huolehtimaan ongelmastaan yksin. Se oli vain pirun vaikeaa, kun toinen käsitteli häntä niin. Sen sijaan, että Hakuei olisi paennut, niin hän imi vanhemman sormia ja kostutti ne huolellisesti syljellään. Kitaristin näykkiessä hänen ihoaan, tuon tukistaessa hänen hiuksiaan... Vokalisti huomasi painavansa takamustaan taaksepäin kohti Sugizon etumusta ja voihkaisevansa vain kovempaa, vaikka tiesi, että ulkopuolella oli joku, joka kuuli heidät täydellisen selvästi.

Kitaristi ei jaksanut odottaa enää pitempään, sillä hänen kehonsa vaati päästä itse asiaan. Hän veti lantionsa kauemmas Hakueista ja sormensa ulos toisen suusta, mikä sai vokalistin inahtamaan pettymyksestä. Sugizo hymähti, näykkäisi nuoremman korvaa ja kuiskasi siihen hiljaa: ”Huuda. Nyt voit käyttää kaunista ääntäsi, Hakuei.”

Vanhempi työnsi voimalla molemmat sormensa vokalistin sisään tähdäten suoraan siihen kaikkein herkimpään pisteeseen. Toinen todellakin huusi ja hänen polvensa olisivat pettäneet alta, ellei Sugizon käsi hänen lanteillaan olisi pidellyt häntä pystyssä. Kitaristin sormet eivät antaneet nuoremmalle minkäänlaista armoa – niiden päät hieroivat sitä kohtaa toisen sisällä, venyttivät häntä mahdollisimman paljon ja vetäytyivät hetkeksi ulos työntyen uudestaan sisälle, lyöden uudelleen ja uudelleen sitä pistettä vasten. Hakuei tunsi ilman jumittuvan keuhkoihinsa ja kehonsa värisevän voimakkaasti. Hän huomasi etäisesti levittävänsä jalkojaan ja huutavansa vieläkin hieman lujempaa nautinnosta. Vokalisti kuuli myös, kuinka ovi kolahti kiinni tuntemattoman miehen jäljestä ja se sai Hakuein punastumaan kevyesti, ennen kuin tuo painautui uudestaan Sugizon taitavia sormia vasten. Kitaristin toinen käsi oli edelleen hänen hiuksissaan ja tuon kieli painui hänen herkkään niskakuoppaansa. Se oli saada nuoremman tulemaan, minkä vanhempikin ilmeisesti huomasi, sillä tuo veti sormensa ulos ja painautui taas puhumaan suoraan Hakuein korvaan: ”En usko, että meistä kummallakaan on minkäänlaista liukastetta mukana, enkä suoraan sanottuna aio poistua tästä kopista hakeakseni käsienpesualtaiden luota saippuaa. Joten haluatko, että panen sinua vai haluatko hoitaa tämän muulla tavalla?”

Suoraan sanottuna Sugizo olisi erittäin pettynyt, jos vokalisti ei suostuisi, jos tuo perääntyisi. Kitaristin epäilykset kuitenkin haihtuivat, kun nuorempi painoi takamuksensa taas hänen etumustaan vasten ja hieraisi. ”Ei olisi ensimmäinen kerta, kun se on hieman rajumpaa, joten kyllä, haluan että panet minua.”

Sugizon huulilta karkasi lähes eläimellinen murahdus niiden sanojen myötä ja hän kurotti laskemaan WC:n kannen alas työntäen Hakueita kevyesti sitä kohti. Nuorempi ymmärsi vinkin ja laski polvensa kannen hieman liukkaille reunoille ja asetti kätensä WC:n päälle tuen tarpeessa. Vokalistin ei tarvinnut odottaa kauaa, kun kitaristin kovuus painui hänen sisäänpääsylleen. ”Valmis?”
”Erittäin.”

Sugizo ei tarvinnut enempiä vakuutteluja – Hakuein kehonkieli myötäili sitä sanaa, minkä tuo huuliltaan päästi. Hän laski toisen kätensä vokalistin lanteille voidakseen auttaa nuorempaa, jos tuo olisi lähellä pudota kannen päältä. Toisen kätensä kitaristi vei nuoremman huulille ja kumartui lähemmäs Hakuein korvaa samalla, kun painoi miehuutensa pään vokalistin sisäänkäynnille. ”Minusta on varsin mukavaa kuunnella, kuinka nautit, mutta haluaisin muistuttaa vartijoista”, Sugizo virnisti ja näykkäsi toisen korvalehteä, ennen kuin työntyi tuon sisälle kokonaan. Kaksi vaikerrusta sekoittui toisiinsa sillä hetkellä – toinen oli täynnä nautintoa ja toisessa oli myös pieni sekoitus kipua.

Kitaristi siirsi toisenkin kätensä allaan olevan lantiolle saadakseen jonkinlaista tukea työntöihinsä. Hän kumartui hieman eteenpäin voidakseen painaa hampaansa kevyesti Hakuein niskakuoppaan antaessaan vokalistille aikaa rentoutua ja tottua tilanteeseen. Vanhemman toinen käsi silitteli vokalistin lantioluita rauhoittelevaan tapaan. Sugizon itsehillintä kuitenkin katkesi sillä punaisella minuutilla, kun nuorempi painoi takapuoltaan taaksepäin uudelleen, minkä ansiosta kitaristin erektio liukui syvemmälle Hakuein sisään.
”Arvostaisin todella, jos voisit mitenkään liikkua...”

Vanhempi murahti matalasti ja vetäytyi ulos sen verran, että vain hänen kovuutensa pää pysyi vokalistin sisällä. Sugizo painoi toisen lantiota sormillaan hieman tiukemmin pitääkseen nuoremman kehon paikallaan, kun hän työntyi aiempaa voimakkaammin Hakuein lämpöön. Vokalisti oli upottanut hampaansa omaan käsivarteensa, minkä ansiosta tuon huudahdus oli edes hieman vaimeampi kuin ne aikaisemmat, jotka olivat karkottaneet vieraan miehen vessatiloista. Kitaristi virnisti ja pysähtyi muuttaakseen työntöjensä kulmaa edullisemmaksi nuorempaa varten ja hän iski voimalla suoraan siihen herkimpään pisteeseen. Hakuein huudossa oli todellakin voimaa.

Tilat täyttyivät erilaisista äänistä, jotka riittivät pitämään muut juniaan odottelevat matkustajat ulkopuolella. Jokainen nuoremman voihkaisu, inahdus, huudahdus tai vaikerrus sai Sugizon keskittymään vain enemmän siihen nautintoon, jota hänen kehonsa vaati koko ajan lisää. Vanhemman hampaat olivat tauotta vokalistin niskassa, kun kitaristi työntyi toiseen mahdollisimman syvälle ja piti huolta siitä, että hänen kovuutensa pää painui jokaisella liikkeellä siihen kohtaan Hakuein sisällä, mikä sai tuon näkemään erilaisia taivaankuvioita. Sugizon käsi matkasi vokalistin alle ja sormet nipistivät nänniä ennen kuin ne valuivat alemmas nuoremman keholla. Hän tarttui vokalistin kovuuteen hapuillen hetken, ennen kuin onnistui sovittamaan kätensä liikkeet yhteen lantionsa kanssa. Kitaristia huvitti, miten nuorempi ei yhtäkkiä ollutkaan niin varma, kumpaa nautinnon lähdettä vasten hänen olisi pitänyt painautua.

Hakuei tunsi, kuinka se kaikki alkoi hitaasti olla ylitsevuotavaa. Jokainen kosketus Sugizolta sai hänen kehonsa värähtämään sähköisten shokkien ansiosta kaiken sen nautinnon kerääntyessä lopulta alavatsan tienoille. Vokalisti tiesi kitaristinkin olevan lähelle, kun tuon työnnöt menettivät tasaisen rytminsä. Vanhemman käsi hänen miehuudellaan puristi hieman enemmän ja Sugizon hampaat upposivat nuoremman niskaan. Hakuei tiedosti erittäin hyvin, mitä toinen haki takaa niillä liikkeillä, varsinkin kun tuo vetäytyi taas melkein kokonaan ja survaisi itsensä lähes väkivaltaisesti sisälle. Vokalistin huulilta karkasi voimakas huuto, kaikki lihakset hänen kehossaan jännittyivät ja hän tiesi puristavansa Sugizon miehuutta niin voimakkaasti, että se oli luultavasti jopa hieman tuskaista. Hakuei tunsi lämmön leviävän sisälleen samalla, kun kitaristin sormet puristivat hänen lantiotaan voimakkaammin. Vanhempi vaikersi nuoremman olkaa vasten hetken, tuon kehon ollessa minuutin verran painautuneena vokalistin hikistä selkää vasten. He pysyivät niin jonkin aikaa, molempien palatessa takaisin maan pinnalle hitaasti mutta varmasti. Lopulta Sugizo sai sen verran voimiaan takaisin, että pystyi vetäytymään ulos nuoremmasta. Vanhempi sulki housunsa ja tarkkaili, kuinka nuorempi nousi hitaasti ja veti omat farkkunsa ylös huokaisten syvään. Kitaristi avasi suutaan sanoakseen jotain, mutta tietty naisääni keskeytti hänet:

”Juna 17 saapuu laituriin 15 minuutin päästä. Pahoittelemme viivästystä.”

Vanhempi hymähti. ”Minä menen juomaan kahvin nopeasti.”
”Minä taas lähden sille pirun laiturille soittamaan puhelun.”
Sugizo nyökkäsi ja suunnisti kahvilaan. Vokalisti lähti etsimään portaita, jotka johtaisivat hänet oikealle laiturille.

***

Juna tömisteli vaimeasti raiteita vasten. Hakuei pyöritteli puhelinta käsissään, katseli ikkunan ohi vilistäviä maisemia ja odotti seuraavaa pysähdyspistettä. Hän ei ollut saanut ystäviinsä minkäänlaista kontaktia, joten ehkä nuo olivat jo luopuneet toivosta? Vokalisti katseli edessään istuvaa miestä, jonka kasvot olivat piilossa sanomalehden takana. Lisäksi Hakuein vaunussa oli nuori erittäin rasittuneen oloinen äiti, joka epätoivoisesti yritti saada itkevää lastaan rauhoittumaan. Vapaita paikkoja oli yllättävän paljon siihen aikaan päivästä. Hän oli jo kääntänyt katseensa takaisin ikkunaan, kun joku istui hänen viereensä. ”Hei. Haittaako, jos istun tässä?”

Hakuei tunnisti sen äänen ja kääntyi katsomaan Sugizoa, huvittunut hymy huulillaan. ”Ei. Käytätkö useinkin tätä junaa?” Vokalistin äänessä ja silmissä oli se tietty kujeileva sävy, mikä tarttui kitaristiinkin ja näkyi tuon virneessä.
”Autoni otti lopputilin.”
”Siinä tapauksessa sinun olisi ehkä turvallisempaa turvautua julkisen liikenteen tarjontaan useamminkin.”
”Oletko varma? Voin myöhästyä seuraavallakin kerralla.”
”Onneksi aina löytyy jokin mukava keino, jolla viettää aikaa”, Hakuei hymähti ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan. Nuoremman hymyä katsoessaan Sugizo tuli ajatelleeksi, ettei ehkä sittenkään olisi niin huono ajatus turvautua siihen junaan toistekin.
Viimeksi muokannut Kaerimichi päivämäärä Su Syys 21, 2014 7:27 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

    3 tykkää.
Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki

Re: our shared time in wasted time (K-18, SugizoHakuei, PWP)

ViestiKirjoittaja Enya » Pe Huhti 06, 2012 10:00 am

Alright, nyt kun olen vaihtanut Def Leppardilta tekstiin sopivan biisin (Pour some sugar on me) soimaan, niin voinkin aloittaa kommentoinnin! ^^ Ja muuten, säästin tämän kommentin kirjoittamisen juuri tälle päivälle siitä syystä, että pääsin kirjoittamaan palautetta rautatieaseman kahvilassa odottaessani junan saapumista. :’)

Mutta niin, mitäpä tässä sitten sanoisikaan, kun tuntuu siltä, että olen jo sanonut sinulle kaiken, minkä olen halunnutkin sanoa. No joka tapauksessa voit varautua toistoon ja siihen, että ajatukseni tulevat mahdollisesti harhailemaan, sekoitan asioita ja kommentista saattaa tulla vähän sitä ja tätä. Etenkään, kun en enää muista paljoakaan siitä, mitä kaikkea sinulle haasteen yhteydessä sanoinkaan (siitä on jo sen verran aikaa…): aiheen ja tapahtumakulun kyllä, kuten myös pari yksityiskohtaa, mutta muuta en sitten niinkään.

Ehkä aloitan tälläkin kertaa nimestä. En oikeastaan tiedä, miksi aluksi yllätyin nimivalinnastasi – itse sisällöstä se tuskin johtui, vaan epäilen tuon johtuvan enempi pituudesta. Olen kai vain tottunut siihen, että ficcisi nimet ovat useimmiten lyhyempiä, ja nyt kun niin ei ollutkaan, niin se kummastutti. Tiedä häntä! Mutta muuten otsikko vaikuttaa oikein sopivalta nimeltä tälle tekstille; se paitsi kuvaa osuvasti ficciä, niin ääneen lausuttuna tuo myös kuulostaa kivalta (”rimmaa”, jos niin voi sanoa) enkä voi kieltää, etteikö tuosta olisi tullut myös mieleeni Skid Rowin Wasted Time niminen biisi.

Mitä Sugizon pilalle menneeseen aamuun ja ”epä”onneen auton irtisanottua sopimuksensa tulee, voin tuntea hänen tuskansa. Jokainen aamu ei voi alkaa hyvin, ja Sugizon tapauksessa tuo aamu tuntui olevan vähintäänkin häntä vastaan – kuten myös Yoshikia. En oikeasti tiedä, kumpi huvitti minua enemmän: Sugizon manatessa omaa tuuriaan ja joutuessa vielä infoamaan Yoshikia myöhästymisestään, vai Yoshikin reaktio uutiseen. Osasit kyllä hyvin kuvata tuon kohdan! Pystyin niin hyvin kuvittelemaan kummankin herran tilanteen ja etenkin nuo Yoshikin sanat olivat jotenkin niin… Yoshikia. Hänestä paistoi niin selvästi puhelimenkin välityksellä turhautuneisuus, ärtymys ja rasittuneisuus. Stressi. Ja tuo jos mikä sai minut säälimään kaikkia muita Eksuja, kun joutuvat kestämään piruuntunutta Yoshikia odottaessaan Sugizon saapumista bänditreeneihin. Voi olla, että jos bändinjäsenet kuulisivat, kuinka Sugizo kulutti odotteluaikaansa, noista treeneistä tulisi vielä pahempi kestettävä. :'D

Ja tekstissä eteenpäin, eli kahvilaan~ Minun ei varmasti tarvitse mainitakaan mitään eläytymisestä, kun itse dataan juna-aseman kahvilassa, kuulen vedettävien matkalaukkujen kolinan, kuulutukset, puhetta, naurua – ainoastaan lasten parkuminen ja bisnesmiesten höpinät puuttuvat? Ihanasti olit kyllä kuvaillut tuota Hakueita kahvilassa. ;__; Oikeasti tuo tapa, jolla kerroit kahvikupin lämmittävän viileitä sormia ja lusikan kilahtelevan kupin reunoja vasten. Hurr, me likes!
Muuten, tuossa kahvilakohtauksessa oli yksi mielenkiintoinen vivahde. Toisinaan tuosta sai vähän sellaisenkin vaikutelman, että ehkä noiden kahden tapaaminen ei ollutkaan ihan sattumaakaan. Siis tuosta, miten Sugizo ja Hakuei puhuivat toisilleen. Siinä oli jokin sellainen vivahde, että huomasin välillä ajattelevani, että ehkä tuossa tapaamisessa oli jotain sovittuakin. Tietenkään raidevioille kuin muillekaan ei voi mitään, eikä niitä pysty pahemmin ennakoimaankaan, mutta ehkä nuo kaksi kuitenkin osasivat odottaa olevansa samoihin aikoihin liikkeessä ja samalla puolella kaupunkia. Tiedä tuota herrojen alitajuntaa!

Tähän väliin vielä muutama korjaus, ennen kuin voin siirtyä itse Sugizo/Hakueihin:

”Oliko sinunkin junasi myöhässä?”

Onko, preesensiin.

Nuoremman hymyä katsoessaan Sugizo tuli ajatelleeksi, ettei ehkä sittenkään olisi niin huono ajatus turvautua siihe

Viimeinen lause jäänyt vähän kesken postaamisen yhteydessä?

Noiden kahden kohdan lisäksi myös alkutiedoista sen verran korjaamista, että Sugizon kohdalle voisi liittää myös Luna Sean – siitähän hänet parhaiten tunnetaan, sillä soolouran maininnalla ei niin väliä. Hakueinkin kohdalla ehkä kannattaisi mainita Penicillin (ei niitä Hakuein muita projekteja, niitä on ihan liikaa muutenkin) – vaikka uskonkin herran nimen olevan monelle tuttu, niin ihan kaiken varalta tuon voisi mainita.

Ja nyt itse päätapahtumiin! Teksti tuntui etenevän ihan sujuvasti kahvilasta itse hermosauhuihin; ehkä se johtui siitä, että tiesin jo ennalta, mitä tulevan piti ja siksi tuossa vaiheessa itse tunnelma tuntui jo hieman sähköistyvän, ennen kuin nuo kaksi löysivätkään savukkeet itselleen. Ja sitten, kun nuo kaksi alkoivat mittailemaan toisiaan katseillaan... Oh my. ;__; Etenkin se kohta, jossa he puhuivat tupakasta, oli hieno tausta-ajatus. Tuli juuri sellainen olo, että tuolla hetkellä molemmat tiedostivat, mihin savukkeiden polttaminen olikaan johtamassa ja kun tuota vielä seurasi Hakuein hyvinkin suoraeleinen lähestymisyritys, niin siinä välissä ei-enää-niin-salainen-Hakuei/Sugizo-fanityttö yritti pysyä pokkana luennolla, koska kuka oikeasti hymyilee huvittuneena kv-oikeuden kohdalla.

”Miltä näytti?”
”Siltä, että yrität kovasti saada minulta huomiota”, kitaristi pyöritti päätään ja tunsi pientä huvittuneisuutta koko tilannetta kohtaan.

Sugizo ei todellakaan ollut ainoa, jota huvitti tuossa kohdin. En kyllä yhtään revennyt tuolle kohdalle! XD Hakuein kysymys vain oli niin viaton ja arkinen, ja mitä Sugizon vastaukseen tulee, niin se tuntui sopivan niin hyvin tuohon tilanteeseen.

Kun nuo kaksi sitten pääsivät vähän suljetumpaan tilaan, tunnelma tuntui hetkessä tiivistyvän sen verran, että asuntoni ei paitsi kokenut kaksi sähkökatkosta, vaan kavereilta kuulemani mukaan vähän ympäri Turkua olisi sähköt katkeilleet. Arvaa vain, oliko vaikeaa olla nauramatta, kun seuraavana päivänä opistolla luennoitsijakin päivitteli asiaa… Näin ei ole kyllä ikinä käynyt, että pwp-kohtauksen alussa sähkötkin reistailisivat, joten onnitteluni uudesta saavutuksesta! :D

Mitä Sugizo/Hakueihin tulee, kuten tiedätkin, niin kyseinen paritus on yksi suosikeistani. Jotenkin noiden kahden kemiat tuntuvat vain kohtaavan ja heillä on aina yhtä ihanaa ficcailla, eikä varmaankaan tarvitse tämän ficin jälkeen varmasti tarvitse pahemmin perustellakaan, mikä noissa kahdessa viehättääkään – niin yksinään kuin parituksenakin. Tuntuu vain siltä, että noista kahdesta voi kertoa monellakin eri tavalla ja vaikka monesti se tuntuukin olevan tällaista ”maskuliisempaa ja viettelevää”, niin en valita. Tuo käy molemmille. ^^ Tässä ficissä oli myös hyvä huomata, että nuo kaksi tuntuivat vaihtavan pariinkin kertaan suhtautumistaan itse tilannetta ja toisiaan kohtaan. Kun ensin toinen tuntui olevan lähinnä se varmempi kaikesta ja toinen vähän epäluuloisempi ja harkitsevampi, niin hetken päästä pakka olikin kääntynyt toisinpäin. Se oli jopa pieni yllätys, sillä tavallaan olin odottanut itsevarmuutta molempien kohdalla – etenkin Sugizon kohdalla, koska hänet monesti kuvataan itsevarmana, joten oli vähän yllättävääkin, että hänelläkin tuntui olevan tässä ficissä ne vähän epäröivätkin hetkensä. Toisaalta ihan hyvä vain, pidän hänestä enempi tuollaisena. Jokaisella on epävarmuuden hetkensä ja tuollainen maininta tuntui myös vähän pehmentävän itse henkilökuvausta.

Itse kohtaus oli hyvin kuvailtu. Kuten olen sinulle sanonutkin, lukiessa sai sellaisen vaikutelman, että kun pääsit itse pwp-kohtaukseen asti, itse tekstikin tuntui muuttuvan jollain tapaa sulavammaksi. Tuolloin sain sen vaikutelman, että tuossa kohdin kirjoittaminenkin tuntui alkavan luistaa ja inspiraatio iskevän siten, että itse seksikohtaus tuntui menevän omia menojaan ilman enempiä ongelmia sen suhteen, mitä pitäisikään seuraavaksi kuvata. Ja kuvailu puolestaan oli sinulta ominaiseenkin tapaan sopivan tarkkaa – ei tullut sellaista tunnetta, kuin olisi lukenut jotain ohjekirjaa, eikä itse tarkkakuvaisuus siten tuntunut häiritsevältä. Olit myös hyvin huomioinut itse kohtauksen aikana kehonkielen ja mielen kieltä, esimerkiksi tämä kohta:

Sugizo ei tarvinnut enempiä vakuutteluja – Hakuein kehonkieli myötäili sitä sanaa, minkä tuo huuliltaan päästi.

Pidän tuosta paljonkin, juuri siitä syystä, että kuvailet tuossa juuri edellä mainitsemallani tavalla. Etenkin tuo jälkimmäinen kohta! Muutenkin pidän tuosta lauseesta siinä mielessä, että tuosta välittyy tietynlainen kommunikaatio noiden kahden toisilleen todennäköisesti tuntemattoman ihmisen välillä. Kemiaa. Ja lyhyenä mainintana myös se, että tuon väärään aikaan väärään paikkaan eksyneen epäonnisen matkustajan keskeyttäessä hetkeksi noiden kahden ”hellät hetket”, oli myöskin hyvin kuvattu! Pystyin näkemään hyvin mielessäni tuon kolmannen henkilön häpeän ja nolostuneisuuden tämän tajutessa keskeyttäessään jotain. Voi ressukkaa. :’)

Myönnän, että välillä aloin miettiä, menikö teksti ehkä liiankin ”rajun” (tai no, oikeampi ilmaus olisi varmaankin pikapanon/yhden kerran jutun/pornon) puolelle; jotkin ilmaisut vain antoivat sellaisen kuvan, mutta ennen kuin ennätin tuollaista kohtaa pahemmin miettimäänkään, niin jatko tuntui neutralisoivan kuvausta. Ja kyllä, tiedän, että pyysin jotain hieman miehisempää enkä helliä hetkiä ruusunterälehdillä enkä edes odottanut, että nuo kaksi olisivat Scary Movien Brokeback Mountainin telttakohtausta parodioiden alkaneet sytytellä kynttilöitä päästäkseen parempaan tunnelmaan. Tuollainen vähän rajumpikin ote kuvauksessa tuntui vain sopivan paikkaan nähden. Että kokonaisuuden kannalta seksikohtaus oli juuri sen verran ”miesxmies” kuin noilta kahdelta voi olettaakin.

Vielä sen verran voinen mainita itse Sugizo/Hakueista, että kerron suosikkikohtani/yksityiskohdat/yms. Et varmaankaan ylläty tästä kolmen listauksesta, mutta kolmossijalla on tatuointien maininnat. Olen vain aivan hulluna kummankin miehen tatuointeihin, joten oli ihanaa, että mainitsit ne. Toisen sijan puolestaan nappaa Sugizon murahtelut. Hurr, oikeasti nuo maininnat olivat aivan loistavia! Pystyin paitsi kuvittelemaan myös kuulemaan mielessäni nuo. Lupasin itselleni, etten mainitsisi tätä kommentin yhteydessä, mutta ehkä teen niin kuitenkin; nimittäin ehdottomasti parhaimmat kohdat itse seksikohtauksessa oli maininnat Hakuein niskaan. ;_; Jotenkin arvelinkin, että käyttäisit sanani tuohon viitaten hyväksi itse tekstissä ja niinhän siinä sitten kävikin. En vain osannut arvata, että jakaisit näinkin paljon huomiota Hakuein niskaa kohtaa, joten yllätyin tuossa kohdin – tosin vain hyvällä tavalla. Muutenkin nuo kaikki savukkeista itse vihjailuihin ja viettelyyn oli hyvin toteutettu; toisinaan kerronta oli selkeämpää ja toisinaan hienovaraisempaa.

Näin lopuksi voisin myös ottaa pari huomiota vähän sieltä ja täältä. Ensinnäkin olit käyttänyt joitain kivoja sanoja, esimerkiksi tekstin alkupuolella ”korahdus”, jotka tuntuivat mukavasti piristävän tekstiä. Ja mitä omaan humoristisen sarkastiseen kirjoitustyyliisi tulee, sen pystyi tunnistamaan myös tämän ficin yhteydessä. Kuten olen sanonutkin, juuri tuo tyyli tuntui sopivan hyvin Sugizon ja Hakuein henkilöhahmoihin.
Aikaisemmin taisinkin jo hieman mainita tekstin etenemisestä jotain; pääpiirteittäin teksti tuntui etenevän ihan hyvää vauhtia, mutta yhden tapahtuman kohdalla tuli edelleen vähän sellainen ”miten tähän tultiin”-fiilis, ja se kohta oli aivan tuossa vessakohtauksen lopussa, kun herrat lähtivät eri teille. Tuli edelleen sellainen olo, etten pysynyt yhtään perässä itse paikan suhteen, mutta yksi lyhyt kohta sinne tänne ei maailmaa kaada~ Muuten itse loppu tuntui jättävän vähän sellaisen vaikutelman, että kenties noiden kahden välille vielä joskus tulee jotain muutakin kuin pelkkä yksittäinen yhden matkan juttu. Ainakin Sugizon, kuten myös Hakuein, vihjailut siihen suuntaan antavat minun laiselleni fanitytölle toiveita sen suhteen, tai jos ei muuten, niin uskon noiden kahden vielä tuonkin jälkeen näkevän toisensa - asemalla ainakin. :3

Mutta juu, näin lyhyesti kokonaisuuden kannalta sanottuna hyvin olit onnistunut haasteen toteutuksessa – etenkin, kun huomioidaan se, että hetkittäinen wb tuotti ongelmia tämänkin ficin kirjoittamisen aikana. Tiedän, että toistan itseäni sanoessani tämänkin, mutta kiitos, että kirjoitit Sugizo/Hakueita. <3 ;__;
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

    1 tykkää.
Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: our shared time in wasted time (K-18, SugizoHakuei, PWP)

ViestiKirjoittaja Kaerimichi » To Syys 18, 2014 12:32 pm

Toisto ei ole koskaan haitannut mua, kun on kyse mun ficeistä. :'D Sä tiedät että mulla on saatanan huono muisti ja vielä huonompi itsetunto ja mua saa potkia välillä perseelle maiharin kanssa.
Olen erittäin tyytyväinen, että pidät nimestä, sillä mun on jotenkin aina vaikea miettiä niitä. :'D Yleensä säästän sen nimen valitsemisen viimetippaan ja olen sitten hirveän epävarma sopiiko se edes ficciin. Olen siis tyytyväinen.

Olen tyytyväinen, että olen mielestäsi onnistunut tässä haasteessa, koska jotenkin kaikki X:ään liittyvä on mulle jotenkin... en mä tiedä, pyhää? Mä tykkään ropettaa mutten ole koskaan edes harkinnut ropettavani ketään Eksuista, koska ne saappaat on yksinkertaisesti liian suuret täytettäviksi. :'D Mua pelotti hieman ottaa sulta vastaan tää haastekin (jos olisit pyytänyt jotain Taijixhide tapaista, olisin mitä luultavimmin peruuttanut kolooni piiloon XD).

Virheet korjattu, kiitos ilmoittamisesta!

Noiden kahden kohdan lisäksi myös alkutiedoista sen verran korjaamista, että Sugizon kohdalle voisi liittää myös Luna Sean – siitähän hänet parhaiten tunnetaan, sillä soolouran maininnalla ei niin väliä. Hakueinkin kohdalla ehkä kannattaisi mainita Penicillin (ei niitä Hakuein muita projekteja, niitä on ihan liikaa muutenkin) – vaikka uskonkin herran nimen olevan monelle tuttu, niin ihan kaiken varalta tuon voisi mainita.

Muokkailen tiedot kuntoon!

Näin ei ole kyllä ikinä käynyt, että pwp-kohtauksen alussa sähkötkin reistailisivat, joten onnitteluni uudesta saavutuksesta! :D

HAH. XD Kiitos, olen erittäin ylpeä itsestäni. >DDD

Muuten itse loppu tuntui jättävän vähän sellaisen vaikutelman, että kenties noiden kahden välille vielä joskus tulee jotain muutakin kuin pelkkä yksittäinen yhden matkan juttu. Ainakin Sugizon, kuten myös Hakuein, vihjailut siihen suuntaan antavat minun laiselleni fanitytölle toiveita sen suhteen, tai jos ei muuten, niin uskon noiden kahden vielä tuonkin jälkeen näkevän toisensa - asemalla ainakin. :3

Olen suoraan sanottuna miettinyt, että voisin joskus yrittää kirjoittaa tälle pienen spin-offin, jos sen avulla saisin sut houkuteltua takaisin tänne. ^^ Pidin nimittäin itsekin suuresti tämän ficin kirjoittamisesta, vaikka mua hieman hirvittikin.

Kiitos itsellesi taas kommentista. <3
The D I S O R D E R in my BRAIN.

Avatar made by: greenmoon666

Avatar
Kaerimichi
Teknikko
 
Viestit: 170
Liittynyt: To Elo 14, 2008 9:27 pm
Paikkakunta: Kauhajoki


Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron