Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, NC-17, 8/?) 16.11.2015

Voi sisältää erityisen selkeää alastomuutta ja seksikuvausta, raakaa väkivaltaa, voimakkaita huumausainekuvauksia ja erityisen rankkaa kielenkäyttöä. Sisältö ei sovi lapsille.

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 5/?) 03.01.12

ViestiKirjoittaja Crystal » Ti Tammi 17, 2012 2:50 pm

Ensiksi haluan pyytää anteeksi etukäteen kommenttini laatua, koska en ole hyvin pitkään aikaan kommentoinut kenenkään ficcejä... -_-' Mutta saat olla kunnian olla ensimmäinen, ketä saa minulta ekan kommentin tänä vuonna (ja täytyyhän mun uudenvuoden lupaus pitää!). :)

Joka tapauksessa, mun on täytynyt kommentoida tätä siitä asti, kun tämän ensimmäinen luku ilmestyi ja nyt tällä viikolla sain tämän luettua kokonaan - kyllä, minua nolottaa. Myönnän lukeneeni vähän jo viimeisintä lukua eteenpäin, ennen kuin aloitin alusta, sen verran piti luntata. x'D Justiinsa tässä mietin, että milloin olisin viimeksi kommentoinut sun ficcejä -- siitä on liian pitkä aika! Jospa aloittaisin kommentoimaan mielestäni erityisiä kohtia, mitkä jäi mieleen, niin tämä alkaisi sujumaan. Yritän parhaani mukaan kirjoittaa omia tulkintojani...

Ensimmäiseksi on pakko kiittää siitä, että laitoit kaikista henkilöistä kuvat - minulla ei nimittäin ollut aavistustakaan, minkä näköinen Yasunori oli ja Merry bändinä on sen verran vieras, että nimi oli vain tiedossa.
Niin, prologi. Tämä oli hyvä kuvaus siitä, mitä rakkaus voi olla. Itse en ole lukenut mainitsemaasi kirjaa, josta olet lainannut muutaman lauseen, mutta ehkä arvailen jo, mitkä ne olisi, mutta en uskalla niitä tähän heittää. xD Itse ajattelin kursiivilla kirjoitetut lauseet Rukin ajatuksina, jotka johtaisi seuraavaan luvun tilanteeseen, näin jälkikäteen ajateltuna.

Nyt on pakko tunnustaa, etten 1.luvussa meinannut tunnistaa Akiraa Reitaksi. Mietin ekaa kertaa lukiessani, että tapasivatko Yasu ja Ruki lapsena, mutta... *facepalm* Hetkinen... eikös tuo ensimmäinen takauma ole Reitan näkökulmasta (minä kun ensin luulin, että se oli Ruki)? :D

Heidän, Yasun ja Rukin, pitkä seurustelusuhde oli ollut tavallista aikaa jo pari vuotta. Suhteen alkuaikoina molemmat olivat jaksaneet olla romanttisia toisilleen, mutta nyt se kaikki romanttisuus oli lähes tavoittamattomissa. Heidän yhteiset hetkensä kävivät vieläkin harvemmiksi, mitä enemmän Yasu matkusteli valokuvaustyönsä takia.

Olin niin hämmentynyt lukiessani tätä ja Rukin ajatuksia tämän luvun aikana, koska tämä tilanne on ollut minulle hyvin tuttu. Vaikka olosuhteet ovat minulla erilaiset, niin silti, I understand you, Ruki ♥ Itsekin kaipasin jännitystä eikä samanlaisia päiviä, kuten heillä kahdella oli, mutta tästä ei sen enempää. :D Ja tuo Yasun koneella oloilu yöhön asti on tuttua, kun äiti käski nukkumaan nuorempana (okei, en nyt sentään kahteen valvonut, mutta...). Pystyn hyvin samaistumaan Rukin tunteisiin, koska olen joskus ajatellut samantapaisesti.

Ayumi ei säväyttänyt minua vielä, mutta odotan häneltä tärkeää roolia tässä ficissä, paitsi silloin, kun hän kertoi Rukille, että Reita oli kysynyt Rukista häneltä. Mutta odotan häneltä siis paljon, en tarkoittanut äskeistä pahalla. :)

Yksi suosikeistani tässä ficissä ovat takaumat Rukista ja Reitasta, ne tuovat hyvää näkökulmaa ja vaihtelevuutta tähän ficciin ja saa samalla tietää Rukin menneisyydestä.
Aamu-usva peitti alleen lähes kokonaisen vaalean niityn, jota tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin. Jossain siellä, lähellä vihertäviä puita ja punaista puulämmitteistä saunaa, kohosi kaunis järvi. Se oli hiljainen, äänetön. Aivan kuin yrittääkseen salata koko totuuden siitä, mitä se oli monien vuosien aikana kuullut.
Tämä kohta on yksi suosikkejani, tämä kuvailu on suorastaan ihanaa ♥ Tuli ihan suomalainen kesä mieleen.

Pidin myös siitä, että vaihdoit salakavalasti henkilöiden näkökulmia, eikä ne sekoittanut lukemista ollenkaan, sillä on hyvä tietää välillä muidenkin ajatuksia ja toimia.
Se oli hauska huomata verratessa Rukin ja Reitan luonteita muistojen ja nykyhetken välillä; Nuorempana Ruki teki ilkeyksiä ja Reitä oli perässä ja nyt viimeisimpään lukuun viitaten Reita oli niin seme, että grr ♥ Pidän tästä nykyisestä asetelmasta enemmän, jotenkin Reita sopii paremmin semen asemaan (en tiedä, mitä mieltä sinä olet, mutta--). Eniten Reitassa pidin siitä, kun hän alkoi selittää Rukille siitä yhdestä päivästä, jonka Ruki on halunnut unohtaa. Minua oikeasti jännitti niin paljon lukiessa, että selkäväreet tuli!
Mä tykkäsin muutenkin yllättävän paljon viimeisestä luvusta, koska heidän rakastelukohtauksen kuvailu ei ollut liian tarkkaa, muuten se olisi saanut minut vaivaantuneeksi. Se oli melkein... söpöä (sori, en keksinyt muutakaan sanaa tämän ilmaisemiseen), vaikka Reita oli raju Rukia kohtaan.
”Älä puhu, älä jumalauta sano enää sanaakaan tai tulen pelkästään sen takia”, Reita sanoi vihaisesti ja tönäisi lyhyemmän takaisin makuuasentoon sängyllä.

Häpeilemättä myönnän, että tää oli parhaimmista repliikeistä viimeisimmässä luvussa! *blush* En tiiä miksi, tää jotenkin sai mut virnistelemään, kuten nytkin.

Nyt kun tuli mieleen, pidin erityisesti hymynpoikanen-sanasta, jota käytit ficissä. Tähän sanaan en ole usein törmännyt missään, mutta tähän se sopi hyvin. Tavallaan myös toivoisin, ettet käyttäisi sitä liikaa seuraavissa luvuissa, vaan käyttäisit sitä yllättäen. Tässä lauseessa se oli mielestäni parhaimmillaan:
Lyhyemmän pojan huulilla komeili veikeä ja varsin leikkimielinen – ehkä jopa jollain tavalla humalainenkin – hymynpoikanen.


Eniten odotan seuraavilta luvuilta sitä, miten Yasunori ja Ayumi tulevat suhtautumaan viime tapahtumiin - ottaisiko kenties Reita ja Yasunori yhteen vai kumman Ruki valitsee... Mielenkiinnolla odotan! Toivottavasti tämä kommentti auttaa sinua jollakin tavalla (kirjoitin tämän pätkissä nimittäin), vaikka tämä näyttää sekavalta. Kiitos tästä ficistä, tämä on oikein hyvä! ♥
Last.fm ~ Livejournal
It's only death silence. Do you hear it?
Avatar by asuka_tsuzuki from LJ.

    2 tykkää.
Avatar
Crystal
Teknikko
 
Viestit: 150
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 5/?) 03.01.12

ViestiKirjoittaja Lygo » To Tammi 26, 2012 7:57 am

Hei! Ensimmäiseksi pahoittelen ihan hirveästi etten ensimmäisten osien jälkeen ole kommmentoinut ;___; oon ollu niin ulkona lafista ihan vaan henkilökohtaisten syittenikin vuoksi, mut myös pää lyöny writers block'in nimellä tyhjää niin ficcaamisessa kuin kommentoinnissakin. Geez.

Asiasta kolmanteen. Kuten oon jo heti alussa sanonut, tää ficci on aivan ihana! Yhdyn Michun sanoihin ettet todellakaan enää dissaa itseäsi kirjoittajana! Upeata tekstiä ja elävän elämän asioita sanoina. Oon aina arvostanut jos joku osaa kirjoittaa ficeissä arjesta kiinnostavasti, omaa hyvän, erikoisen ja innostavan idean. Tää ystävyys vuosien takaa asetelma on jotain mistä tykkään todella paljon. Oon lukenu muutamia ficcejä joissa kyseinen teema on kusassu ja pahasti. Tää on ehdottomasti ainut, jossa homma toimii!

Ennenkin oon kehunut sun kykyä kuvailla asioita ja tapahtumapaikkoja mielenkiintoisesti ja hienosti. Ei liian koreasti tai liian pelkistetyksi. Tekstis on hulppeaa luettavaa kaiken kaikkiaan. En mä keksi kritiikkiä, mut en haluis kyl pelkästään fangirl tyyliin hehkuttaakaan ... Sanotaan näin. Oot sanonut et Barely boy on onnistuneimpia ficcejäsi, minkä myönnän kyllä täysin! Nosta nyt ihmeessä tämä siihen rinnalle, sen tämä ja sinä ansaitsette ^^

NC-kohtaus oli aivan loistava, en tiedä oonko sadisti vai miksi nautin tollaisesta alistamisesta ja 'pakottamisesta' joka tapauksessa hyvin kirjoitettu. Nousee yhdeksi ykköseksi kaikista Reituki NC:istä mitä oon lukenut. Ja Crystalia lainatakseni, ei ollut liian tarkkaa vaan just sellaista hmmm en mä osaa sanoa, hienoa NC:tä~!

Kehun taas noita takaumia menneestä ja puhekielestä mikä sopii niin täydellisesti kapinalliselle rääväsuu Akira&Takanori-kaksikolle! (Olipas kehno nimitys, noh) Reitasta muuten tulee mieleen heti hieman pakkomielteinen stalkkeri, joka ei osaa irrottaa kohteestaan. Häiriintynyttä, mutta toimivaa! Suoraan sanoen rakastan Rukista ja Reitasta luomias persoonia tässä ficissä, ei sitä tiedä kuinka lähellä totuutta persoonien suhteen ollaan, bändistä on niin häiritsevän paljon leimaavia stereotypioita >__> Ei niissä pahaa ole, ellei ne mee ihan liioitelluksi, mut nyt poikkean taas aiheesta >__<

Anyway~ Keep going, nostan tän ficin ehdottomasti Barely boyn rinnalle ja toivon että säkin teet niin. Laitan luultavasti Barelysta yksäril kommentin ja pakko kysyä et kiinnostaisko sua viel betailla mun ficcejä? Olisi yks oneshot ja Kuoleman nurkkiin yritän saada ensimmäisen luvun koneella loppuun pikapikaa. Mut kuittaan ja lähetän tsempit kirjoittamiseen! luv: CD/lygo <-- nick vaihtuu tossa sunnuntaina :'D
"Faith is an irrational belief to something that's logically impossible"

    2 tykkää.
Avatar
Lygo
Roudari
 
Viestit: 77
Liittynyt: Su Elo 16, 2009 1:40 pm
Paikkakunta: Joutseno (kesäkuuhun asti)

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 5/?) 03.01.12

ViestiKirjoittaja akumu » Su Tammi 29, 2012 4:00 pm

Crystal:

Ei sun tarvitse anteeksi pyydellä, kommenttisi laatu oli juuri kivanlainen ja se piristi mun mieltäni, joten kiitos siitä :) Ja olen kyllä todella otettu, jos tuo kommenttisi oli ensimmäinen tämän vuoden puolella! Ihanaa, että ihmiset muistavat jälleen kerran tämänkin ficin olemassaolon vielä. Eikä kannata nolostua, hei! En mäkään muista koska viimeksi olisit kommentoinut mun ficcejäni, mutta hienoa, että nyt jaksoit väsäillä tähän tuollaisen piristävän kommentin ja mielipiteen. Olin tosiaankin monttu auki, kun huomasin, että joku on kommentoinut tähän, joten olin kyllä iloisesti yllättynyt. Ja helpottunut siinä suhteessa, että sä pidät tästä :)

Aluksi en muistanut laittaa kuvia henkilöistä, mutta sitten, kun joku mainitsi, ettei tiedä, miltä Yasunori näyttää niin siinä vaiheessa kellot alkoivat soida päässä ja etin mahdollisimman kivan kuvan hänestä :) Mua harmittaa, kun tästä miehestä ja ylipäätään hänen soolourabändistään kirjoitetaan niin vähän :( Yasunorin pitäisi saada enemmän julkisuutta niin ficci- kuin musiikkimaailmassakin! Ja Yasunori ei ole Merry-nimisessä bändissä, meinasit varmaan Acid Black Cherrya ^^ Mutta kiva kuitenkin, että vaikket henkilöstä ole sen pahemmin kuullutkaan niin lähdit silti lukemaan tätä. Arvostan sitä todella! Aluksi ajattelin, ettei tämä tule saamaan yhtään kommenttia, kun tässä on vähän vieraampi fandom, mutta onhan niitä kehuja sadellut ihan mukavasti tähän! Se jos mikä saa mut iloiseksi ja mun kirjoitusintoni nousemaan huipulle :)

Hetkinen... eikös tuo ensimmäinen takauma ole Reitan näkökulmasta (minä kun ensin luulin, että se oli Ruki)?


Ei siinä ole mitään noloa, jos luulit ensin, että Yasunori ja Ruki ovat tavanneet toisensa sillä tavalla :D Juuri siksi en halunnutkaan heti laittaa henkilöiden nimiä kyseiseen takaumaan, koska sitten kaikki olisi täysin selvää. Hienoa, että kyseinen kohta herätti ihmetystä ja arvailuja! Ja kyllä, kyseinen takauma on Reitan näkökulmasta, mutta jos joidenkin mielestä kyseinen asetelma on hämäävä tai muuten vain outo niin voinhan sen ajatella toisinpäinkin :) Ihan lukijan pääteltävissä, koska en kirjoittanut kaikkea niin tarkasti.

Ayumi ei säväyttänyt minua vielä, mutta odotan häneltä tärkeää roolia tässä ficissä, paitsi silloin, kun hän kertoi Rukille, että Reita oli kysynyt Rukista häneltä.


Harmi, ettei Ayumi säväyttänyt sua vielä :( Olisin toivonut, että häneen oltaisiin miellytty nopeasti ja vaivattomasti, mutta ilmeisesti hän ei ole tarpeeksi ollut esillä voidakseen herättää niin sanottuja positiivisia mielikuvia! Vaikkei hän IMO vaikuta miltään typerältäkään, mutta kyllä hän tulee olemaan tärkeässä roolissa, älä huoli :) Hän ei ehkä ihan koko ajan seikkaile tässä, mutta kyllä usein ja takaumissakin hän tulee olemaan mukana! Täytyyhän ficin päähenkilöllä, eli Rukilla olla edes joku tukihenkilö, johon turvautua. Yasu kun nyt ei saisi tietää Rukin hairahduksesta, ja Yasu itsekin salailee asioita, joten - no, näette, mitä tulevissa luvuissa tapahtuu!

Pidin myös siitä, että vaihdoit salakavalasti henkilöiden näkökulmia, eikä ne sekoittanut lukemista ollenkaan, sillä on hyvä tietää välillä muidenkin ajatuksia ja toimia.


Hyvä, jos tämä seikka miellytti sua! Mulla on usein ollut ongelmana, että vaihdan ihan älyttömän nopeasti henkilöiden näkökulmia, joten olin hieman hermostunut näitä viimeisimpiä lukuja julkaistessani :( Mutta tosiaan, en halua tehdä sillä tavalla, että joku luku on kokonaan Yasun, Rukin, Ayumin tai Reitan näkökulmasta, koska mun mielestä se ei olisi niin kauhean kivaa. Tietysti aina välillä joku luku voisi kokonaan olla vaikkapa Reitan näkökulmasta ja hänen ajatuksistaan ylipäätään, mutta ei koko ajan. Ite oon tätä mieltä :)

Et arvaakaan, miten paljon mua jännitti julkaista tämä viides luku juuri tuon seksikohtauksen vuoksi XD Oon liian monta kertaa yrittänyt paeta kyseisen kohtauksen kirjoittamista, mutta nyt tuntui kuin seinät olisivat kaatuneet päälle, eivätkä ne tuntuneet päästävän mua enää pakoon, joten-- Oli siis pakko kirjoittaa se vihdoinkin :D Mutta oon aika yllättynyt ja helpottunutkin, että Reitan ja Rukin välisestä seksikohtauksesta ollaan pidetty! Se saa muhun virtaamaan enemmän itsevarmuutta kirjoittamisen suhteen :)
Ja mä oon hyvin huono kirjoittamaan yyberpaljon kuvausta sisältäviä seksikohtauksia. Oon joskus aikaisemmin kirjoittanut jotain ja julkaissutkin sen jossain vanhassa Lafissa, mutta-- nykyään lähinnä nolottaa niiden kirjoitusten jälkeen :D Seksin kirjoittaminen ei vaan ole mun juttu, mutta tässä se on kumminkin aika suuressa osassa niin pakko kai vähän yrittää rikkoa rajoja :) Se tekee ihan hyvää kirjoittajalle.

Tavallaan myös toivoisin, ettet käyttäisi sitä liikaa seuraavissa luvuissa, vaan käyttäisit sitä yllättäen.


Yritän olla tunkematta sitä joka väliin! :) Se vaan tuntuu luonnollisimmalta vaihtoehdolta niin ehkä sen takia sitä saattaa esiintyä liikaa... Mut kiitos, kun mainitsit tästä, täytyykin ottaa tää seikka sitten tulevaisuudessa enemmän tarkkailun alaiseksi! Hymynpoikanen on vaan niin lutunen sana :D

Eniten odotan seuraavilta luvuilta sitä, miten Yasunori ja Ayumi tulevat suhtautumaan viime tapahtumiin - ottaisiko kenties Reita ja Yasunori yhteen vai kumman Ruki valitsee...


Jaa-a, en paljasta mitään ;) Tulette huomaamaan, mitä Yasunorin ja Reitan välillä sitten loppujen lopuksi tapahtuukaan :) Mutta sen voin sanoa, että ei - heidän välilleen ei synny mitään seksuaalista kipinää :D Se olis musta lähinnä... ällöttävää. Loppu ei kuitenkaan tule olemaan kenenkään osalta onnellinen, paitsi ehkä Reitan. Oon suunnitellut jo lopun ( ja sitäkin olen miettinyt niin monet kuukaudet, mutta tämän idean aion kyllä toteuttaa! ), joten odotan innolla sitten ficin lopussa, että mitä mieltä te ootte. Ehkä te jotkut ette tule pitämään onnettomasta lopusta, mutta Reitan kohdalla voin kyllä todeta, että loppu on onnellinen :)

Kiitos kommentistasi tosi paljon! <3

ChocolateDoom:

Hei, ja ei sun tarvitse mitään anteeksi pyydellä :) Eihän sitä aina muista kommentoida, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niin mä aina totean! Ja jos sulla on ollut joitain henkilökohtaisia syitäkin niin sen ymmärtää kyllä. En itsekään ole ollut millään kommentointituulella vähään aikaan ( paitsi nyt tässä kuussa oon ehtinyt kommentoimaan jo ainakin kahta tai kolmea ficciä, ohho ), mutta tosiaan, hyvä että nyt päätit kommentoida ^^ Oli kiva tietää, mitä mieltä sä oot tästä. Toivon tosiaan, ettei tulevien lukujen kohdalla kukaan nyrpistä nenäänsä, koska mulla on pienet paineet ja ongelmatkin, että miten toteutan muutamat jutut... No, saatte sanoa mielipiteenne sitten myöhemmin, kunhan lukuja ilmestyy enemmän! Oon ihan paiseissa jo nyt, voi että XD

Asiasta kolmanteen. Kuten oon jo heti alussa sanonut, tää ficci on aivan ihana! Yhdyn Michun sanoihin ettet todellakaan enää dissaa itseäsi kirjoittajana! Upeata tekstiä ja elävän elämän asioita sanoina.


Ihana kuulla, että tämä ficci on sun mielestä ihana ;__; Oon sen verran panostanut tämän ideointiin ja itse toteutukseenkin, että olis aika masentavaa kuulla, jos tässä olis tosi monet asiat ihan pielessä. Enkä mä sinäänsä dissaa, mutten aina osaa olla tyytyväinenkään mun teksteihini :( Pieni osa musta on kyllä aina edes vähän tyytyväinen, koska en mä muuten pystyisi julkaisemaan mitään, jos olisin täysin tyytymätön kaikkeen, mitä tuotan. Arjen kuvailu on tässä kuitenkin hyvin suuressa osassa, koska osaan ehkä parhaiten kirjoittaa juuri tällaisesta tavallisten ihmisten elämästä. Oon tosi huono kirjoittamaan esimerkiksi joitain seikkailu- tai fantasiajuttuja, joten turvauduin tähän ideaan :D Ja koska tällaisia ficcejä ei sinäänsä hirveästi ole - ainakaan en oo ite törmännyt - niin mikäpä sen parempaa kuin päästä toteuttamaan omaa ideaansa!

Tää on ehdottomasti ainut, jossa homma toimii!


... voi ei, this made my day ;__; <3

Kiva, että sä tykkäät tästä kuvailusta ^^ Niin kuin sanon lähes aina vastauskommenteissani niin mulla on ongelmana juuri toi kuvailu: mietin onko sitä liian vähän vai liian paljon, jolloin koko teksti näyttää typerältä yritykseltä olla tekotaiteellinen. Jos kyse on jälkimmäisestä, silloin suutahdan itselleni, koska en tahdo yrittää tuottaa mitään tekotaiteellista paskaa. Fantasia- ja seikkailuficceihin sopii ehkä enemmän tapahtumapaikkojen ylimalkainen kuvailu ( tai no, riippuu ihan aiheesta ja kirjoittajasta ), mutta tavallisesta elämästä kertovat ficit ei tartte IMO niin paljon kuvailua. Siksi pyrin tekemään tästä realistisen tuotoksen ja toivottavasti onnistunkin siinä!

Oot sanonut et Barely boy on onnistuneimpia ficcejäsi, minkä myönnän kyllä täysin! Nosta nyt ihmeessä tämä siihen rinnalle, sen tämä ja sinä ansaitsette ^^


Barely boy on mun onnistunein ficci ehkä juuri siitä syystä, että sen aihe on niin helvetin ahdistava, ja kaikesta huolimatta mä sain sen kokonaan valmiiksi ja onnistuin lopettamaan sen juuri sopivalla tavalla. Ennen tuon mun laihdutusficcini julkaisua en ollut erityisemmin törmäillyt kyseisestä aiheesta kirjoitettuihin tuotoksiin, joten pidin itseäni jotenkin hyvänä, kun olin onnistunut kirjoittamaan ficinkin niin arasta asiasta. Jotkut kommentoivatkin, että mulla on täytynyt olla itselläni syömishäiriö tai sitten oon vaan hyvä. Kyse ei ole siitä; mulla ei ole ikinä liiemmin ollut syömishäiriötä, mutta mua ollaan kyllä pakkosyötetty, kun olin liian pienikokoinen ja laiha. Enkä siitä hyvästäkään niin tiedä, mutta panostin siihen kuitenkin tosi paljon, ehkä sen takia siitä ollaan pidetty!
Ja oon nähnyt omin silmin, kun mun eräs tarha-aikainen ystäväni kuihtui pois syömishäiriön vuoksi ja menehtyi aivan liian nuorena sen takia. Ehkä siksi en usko pystyväni nostamaan tätä ficciä samalle tasolle Barely boyn kanssa, mutta yritän kovasti ^^

NC-kohtaus oli aivan loistava, en tiedä oonko sadisti vai miksi nautin tollaisesta alistamisesta ja 'pakottamisesta' joka tapauksessa hyvin kirjoitettu.


Kivi vierähti pois sydämeltä! Ihanaa, että säkin pidit tosta seksikohtauksesta!

Reitasta muuten tulee mieleen heti hieman pakkomielteinen stalkkeri, joka ei osaa irrottaa kohteestaan. Häiriintynyttä, mutta toimivaa!


Hahah, naulan kantaan, kuomaseni! Reita lähinnä onkin pakkomielteinen stalkkeri, joka tosin rakastaa Rukia koko sydämestään :) Hän ei tahdo, että Rukiin sattuu yhtään, ja sen vuoksi mun mielestä Reita on kyllä ainakin vähän symppis. Odotan silti vieläkin, että edes joku lukija uskaltaisi lahjoittaa pientä palaa sympatiaa Rukille, koska ei hänelläkään helppoa ole ollut :( Mutta niistä asioista lisää sitten tuonnempana!

Laitan luultavasti Barelysta yksäril kommentin ja pakko kysyä et kiinnostaisko sua viel betailla mun ficcejä?


Laita ihmeessä! Olisi kiva kuulla mielipide Barelystakin ^^ Ja kyllä kiinnostaa! Lähettele tuotoksias tähän suuntaan vain.

Kiitos kommentistasi tosi paljon! <3
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    1 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 5/?) 03.01.12

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Kesä 13, 2012 4:01 pm

A/N: Taidadaidaa... Mennyt taas yli puoli vuotta viimeisimmästä julkaisusta :D Nyt oon oikeasti todella pahoillani, koska ainoana syynä ei suinkaan ole inspiraation puute, vaan kouluasiat. On ollut koeviikkoa, wanhojen tansseja ( ne tosin olivatkin jo helmikuun loppupuolella, hupsii ), ylioppilaskirjoitusten aiheuttamia stressitilanteita ja kaikenlaista muutakin. Oon myös jollain typerällä ja vammaisella tavalla irtautunut puoliksi Lafista enkä senkään vuoksi ole jaksanut perehtyä tämän ficin kirjoittamiseen :c Nyt oon kuitenkin taas täällä, mutten voi sanoa tämän seuraavan luvun olevan niinkään erityinen tämän ficin kannalta XD Lähinnä vaan jauhetaan kaikkea ja tulee takauma, joka ei paljasta melkein mitään ja silleensä.

Luku on lyhyt ku mikä, mutten jaksanut jaaritella sen enempää turhaa skeidaa tonne, joten tämä saa luvan kelvata! Ensi luvussa käsitellään sitten enemmän Yasun ajatuksia ja menneisyyttä, mikä saattaa olla ehkä ihan hyväkin, koska pääsette lukemaan Yasun ja Rukin ensitapaamisesta ;)
Ja jos luku etenee teidän mielestänne nopeasti tai jotain niin ilmoittakaa mulle. Alkupuolen olen kirjoittanut viime tammi-helmikuun välissä ja loppuosan terveystiedon vihkoon toukokuun lopulla, eli muutosta saattaa näkyä... :D Toivottavasti tämä ei kuitenkaan etene niin häiritsevän nopeasti tai mitään!

Okok, lätinät sikseen. Here we go, nauttikaa tai olkaa nauttimatta!


Chapter six

”Unohda se!”
”No en varmasti unohda!”
”Taka, sun täytyy! Mä vihaan sitä!”
”Sä et voi päättää mun puolesta ja käskeä, mitä mun tulee tehdä. Ei mua kiinnosta, vaikka sä vihaisit sitä!”

Pimeässä yössä kaikui hiljaista naurua vähän matkan päässä nuotion luota, jonne tummatukkaiset pojat olivat päättäneet istuutua vielä hetkeksi ennen nukkumaanmenoa. Leirinuotion tuli rätisi kovemmin, ja Akira tökki polttopuiden jäänteitä pitkällä kepillään, jonka oli löytänyt telttansa läheltä. Täydellinen esine, jonka kanssa voisi leikkiä.
Vaikka hän oli keskittänyt ajatuksensa tuleen, siniset silmät hakeutuivat lähes minuutin välein tarkastelemaan vastapäätä istuvaa poikaa. Jotta Takanori ei huomaisi pidemmän pojan häpeilemätöntä tuijotusta, Akira heilautti tummia hiuksiaan silmiensä eteen.

Muutama poika juoksi nauraen heidän ohitseen, jalat pehmeää rantahiekkaa tunnustellen. Takanori ei edes kääntänyt katsettaan, kun meteli nousi ohikiitävän hetken ajaksi kovemmaksi. Hiljaisuus ehti laskeutua poikien ylle jälleen, ja sinisilmäinen vain katsoi. Hän katsoi ruskeaverikön huulia, joihin tämä oli salaa käynyt laitattamassa muutaman huulilävistyksen. Takanori puri alahuultaan ja piirteli jalallaan kuvioita kesän lämmittämään rantahiekkaan.
Pieni hymy keikkui pidemmän huulilla. Silmät tarkkailivat sekä hänen ihastustaan että ympäristöä; rannalla oli hiljaista. Vesi vain solisi hieman kauempana saaden Akiran olon helpottuneemmaksi.

Tuuli puhalsi tummatukkaisten poikien ylitse.
Akira huokaisi raskaasti.
”Taka...”
”Turpa kiinni.”
”Mut sähän...”
”En.”
”Kyllähän.”
”Haista paska.”

Takanorin tummanruskeat silmät näyttivät vihaisilta. Sellaista katsetta Akira ei ollut nähnyt moneen vuoteen ja se sai hänet hätkähtämään hienoisesti. Surumielisyys paistoi hänen kasvoiltaan, mutta hän ei aikonut tyytyä osaansa. Pienempi oli epäoikeudenmukainen ja typerä, niin pidempi ajatteli, mutta tosiasiassa hän ei halunnut satuttaa ihastustaan.

Ei millään tavalla. Sama se sattuiko häneen, mutta jos Takanoriin sattuisi, edes Akira ei voisi hyväksyä sitä. Jokainen, joka yritti tehdä pahaa ruskeasilmäiselle, ansaitsi rangaistuksen.

Ansaitsi tilaisuuden kuolla.


Vetäen syvään henkeä, kepillä leikkivä poika uskalsi vihdoin ja viimein kuiskata ajatuksensa ääneen:
”Mut eiks meidän pitäny olla aina vaan kahdestaan?”


**

Ruki hätkähti yhtäkkiä hereille unestaan, jota oli nähnyt. Uni oli ollut outo, hyvin outo, sen muisteleminenkin sai ruskeatukkaisen niskakarvat nousemaan pystyyn. Miksi hän oli nähnyt sellaista kuvottavaa, mutta silti niin kovin todentuntuista unta? Hänkö muka sortuisi viettelyksille ja harjoittaisi syntiä jonkun muun kuin Yasun kanssa? Sehän oli täysin naurettavaa, eikä voisi missään nimessä pitää paikkaansa.

Hiljainen kuorsaus palautti Rukin kuitenkin takaisin maanpinnalle, ja ote hänen ympärillään tuntui rauhoittavalta, turvalliselta. Hymyillen mies venytteli raajojaan aiheuttaen hiljaisia naksahduksia molemmissa nilkoissaan ja polvissaan. Irvistäen Ruki juoksutti oikean kätensä sormet hipelöimään kättä, joka oli kietoutunut hänen laihan vartalonsa ympärille. Hymy ei kadonnut hetkeksikään ruskeaverikön huulilta.
Sormet tuntuivat lämpimiltä ja näyttivät hitusen pidemmiltä kuin hänen omansa. Ruki tiesi, että Yasu oli siinä niin lähellä, kuorsaten hiljaisesti niin kuin tällä oli aina tapana. Ruskeat silmät tarkkailivat joka ikistä elämänviivaa ja suonta, jotka komeilivat kuorsaajan kädessä. Kaikki se näytti niin rauhoittavan tutulta, niin täydelliseltä hänen omaa, pienempää kättään vasten.
Peiton alla lämmin jalka kietoutui Rukin oman jalan ympärille omistavaan tyyliin. Matala naurahdus karkasi hänen huuliltaan, eikä hän voinut kuin painaa hellän suudelman sormille, joita hän oli hipelöinut muutamia minuutteja.

Kun ruskeahiuksinen oli suonut sormille suudelman, hän huomasi jotain ja tiesi olevansa pulassa; pahemmassa pulassa kuin moneen vuoteen. Oli kuin sydän olisi yrittänyt puskea tietään ulos rinnasta, mutta Ruki yritti rauhoitella itseään ja hokea mielessään, että ehkä hän oli vain nähnyt väärin. Unihiekka painoi silmäkulmissa, ehkä hän oli vain unisin silmin nähnyt jotain, mikä ei ollut edes totta. Vaikka ruskeaverikkö kuinka yritti vakuuttaa olleensa väärässä, hän ei onnistunut.

Kuorsaajan sormissa oli maalia.


Reita.

**

Ruki vastasi hieman vastahakoisesti vaaleahiuksisen suudelmiin, jotka olivat hyvää vauhtia ajamassa häntä seitsemänteen taivaaseen. Miten tuo paskiainen onnistui siinä jokaisella kerralla? Sai Rukin nauttimaan ja tuntemaan itsensä niin kovin halutuksi, miten Reita pystyi siihen? Nuoruusvuosiltaan saakka ruskeahiuksinen oli salaa uneksinut vaaleamman kehosta hänen omaansa vasten, suudelmista hänen huulillaan ja joka puolella hänen kehoaan, nähnyt hämmentäviä unia Reitasta ja hänestä tuollaisessa tilanteessa.

Mutta nyt, kun hän oli saanut kaiken haluamansa ja kaiken hyvän päälle vielä huomiota enemmän kuin tarpeeksi, miksei mikään kelvannut?

Vaaleampi makasi pienempänsä päällä tämän jalkojen välissä ja antoi tummemmalle suudelman suudelman perään. Se sai ruskeaverikön kehräämään tyytyväisenä, kunnes hän työnsi toisen kauemmas itsestään vetääkseen välillä henkeä.
”Jos... Tai siis, en voi.”
”Mitä et voi? Älä viitsi, Ruru...” Reita kuiskasi pyytävästi ilkikurisesti virnistäen ja kumartui kutsumansa miehen puoleen suodakseen tälle lisää hellyyttä ja huomiota.
”Lopeta tuo. Sait seksiä, mitä sinä enää haluat? Minä en voi juosta sinun syliisi vain jos sinä haluat sitä. Minulla on Yasu.”

Tummissa silmissä ei näkynyt ollenkaan leikkimielisyyttä tai veitikkamaisuutta, joka oli aina ollut läsnä heidän nuoruudessaan. Se sai sinisilmäisen huokaisemaan, pettyneenä.
”Voisit juosta, jos vain juoksisit, Ruru. Minä olisin täällä ottamassa sinut vastaan. Sinun typerät periaatteesi pitävät sinua vankina sen idiootin luona.”
Ruki katsoi vaaleampaa hämmästyneenä, ehkä hieman kiihtyneenäkin.
”Niitä 'periaatteita' kutsutaan myös tunteiksi, mutta sinähän et niistä tajua yhtikäs mitään, koska et ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin itseäsi”, ruskeatukkainen naurahti pilkkaavasti maatessaan selällään pehmeällä sängyllä vaaleatukkaisen ollessa hänen ihollaan kiinni.
”Olet niin väärässä, Ruki. Kelpaako hasis, ennen kuin lähdet?”
”Onko mitään vahvempaa?”

Se virne oli ruskeaverikölle tuttu.
”Tunnet minut liian hyvin, Ru.”


**

”Voi jumalauta...” Ruki mutisi selvästi hermostuneena ja uskalsi vihdoinkin luoda tutkivan katseen ympärilleen. Sydän löi muutaman ylimääräisen lyönnin, koska asunto ei näyttänyt ruskeatukkaisen silmiin tutulta. Ahdistava tunne kuristi kurkkua ja aiheutti kutinaa kurkunpäässä. Hänen oli pakko yskäistä hiljaisesti samalla, kun hän paikansi ympäriltään tyhjiä kalja- ja viinipulloja, tupakantumppeja ja valkoisen jauhepussin viereiseltä yöpöydältä. Oliko se omituinen uni ollut sittenkin totta, ilman mitään sen kummempaa kompakysymystä?

Niin helvetin klassista.

”Mm, Ruru...?”
No niin, nyt se kaiken pahan alku ja juuri suostui heräämään.
”En uskonut, että heräisin näin... tällä tavalla”, Reita mumisi aamukäheänä Rukin niskaan ja tiukensi otettaan toisesta. Vaikka tummempi rakasti huomiota ja tuollaisia kosketuksia, hän ei voinut olla miettimättä sitä, miten oli saattanut tehdä jotain niin alhaista ihmiselle, jota rakasti koko sydämestään. Yasu ei ansaitsisi tuollaista kohtelua.
”En minäkään”, Ruki mutisi ja nousi mahdollisimman nopein liikkein ylös sängystä jättäen hölmistyneen petikumppaninsa makaamaan peiton alle kyljelleen. Toinen vain virnuili ja teki sen niin ärsyttävällä tavalla, että ruskeahiuksinen meinasi antaa tulla ylen.

”En haluaisi sanoa tätä, muru, mutta et ole muuttunut yhtään”, Reita naurahti ja kurottautui ottamaan tupakka-askistaan yhden syöpäkääryleen vieden sen sitten huuliensa väliin. Hän siirtyi makaamaan sängyllä selälleen katsellen kuinka häntä pienempi mies etsi lattialta hätääntyneenä vaatteitaan. Ilkikurinen virne keikkui vaaleatukkaisen huulilla.
”Ai, jos et tosissaan haluaisi sanoa mitään tuollaista paskaa niin jättäisit sen sanomatta. Sinä pakotit minut tähän, ja toivon tämän olleen ihan helvetin hyvä keino, jotta jättäisit minut rauhaan”, Ruki antoi sanojen tulla ulos hänen suustaan samalla, kun hän puki alushousut ja normaalit housut ylleen. Sitten hän siirtyi etsimään paitaansa, jonka Reita oli mitä ilmeisimmin repinyt hänen yltään.
”Sitä paitsi, olin aineissa ja-”
”Vasta sen jälkeen, rakas. Olit täysin selvänä ja täysissä ruumiinvoimissasi näyttämässä minulle jälleen kerran seitsemännen taivaan. En muistanut, että voisit olla niin upea näky. Melkein jo onnistuin tehtävässäni...”
”Missä niin?” Ruki kysyi muka kiinnostuneena, kun vetäisi paidan ylleen ja tarkisti, että hänen housujensa taskuissa oli lompakko, kotiavaimet sekä se tärkein; kännykkä.

Reita vain virnuili ja veti henkoset tupakastaan.
”No, ihan sama. Ei minua kiinnosta. Joka tapauksessa, pysy kaukana minusta. Yasu ei saa ikinä tietää tästä, hän vihaa sinua jo tarpeeksi, vaikkei ole koskaan tavannutkaan sinua. En halua kuulla sinusta enää sanaakaan ja olen tosissani. En kaipaa enempää ongelmia”, ruskeaverikkö varoitti vaaleampaa tiukka katse silmissään ja tunsi, miten puhelin värisi hänen farkkujensa taskussa. Voi ei, ei se voinut olla totta.
Nopeasti Ruki otti puhelimensa esille vetäen syvään henkeä, kun hän huomasi näytöllä näkyvän nimen; Yasu. Miksi tämänkin piti soittaa juuri nyt?! Eikö hän olisi voinut soittaa muutamaa minuuttia myöhemmin, kun ruskeaverikkö olisi päässyt ulos Reitan asunnosta ja saanut puhua rauhassa, ilman ylimääräisiä korvia? Ruki kuitenkin tiesi, että hänen pitäisi vastata, joten hetken aikaa hän antoi puhelimen soida ja rauhoitteli samalla itseään vetämällä syvään henkeä. Vasta sitten hän uskalsi vastata miesystävälleen.

Rukin piti kääntää sängyllä makaavalle vaaleatukkaiselle – mutta varsin seksikkäälle – herralle selkänsä; hän ei pystynyt katsomaan toista silmiin, koska hän tunsi kamalaa syyllisyyttä siitä, mitä oli tehnyt Yasulle.
”H-hei, Yasu”, ruskeatukkainen vastasi miehelleen hieman takellellen ja koitti samalla rauhoitella oloaan heiluttamalla vapaata kättään kasvojensa edessä. Viileät tuulahdukset olivat enemmän kuin tervetulleita Rukin kuumottaville kasvoille.
”Hei, Ruru. Halusin vain soittaa ja varmistaa, että olet kunnossa. Pelästyin vain niin paljon, kun et ollut kotona... Ajattelin sinun kuitenkin jääneen Miyavin luokse yöksi”, Yasu naurahti puhelimen toisessa päässä, ja Ruki tunsi kipua sisimmässään. ”No, onko pahakin krapula?” mustatukkainen jatkoi kyselyään, ja ruskeatukkaisen oli pakko vilkaista Reitaa, jonka katse oli nauliutunut hänen kehoonsa.
”Mit- Tai siis, ei! Oloni on... hyvä. Nousimme juuri ööh- Miyavin kanssa ylös ja pian hänen tyttöystävänsä laittaa meille ruokaa... Anteeksi, etten laittanut edes viestiä, mutta minun ei... Minun ei pitänyt edes jäädä yöksi...”

Rukin selitys kuulosti takkuilevalta ja se sai sängyllä toista tupakkaa polttavan Reitankin naurahtamaan ilkeän kuuloisesti. Kuullessaan matalan naurahduksen takanaan ruskeaverikkö kääntyi silmät leiskuen lapsuudenystävänsä puoleen. Mitä helvettiä tuo typerä blondikin oikein nauroi? Tässä tilanteessa ei ollut mitään hauskaa, mutta ehkä toinen vain näytti nauttivan niin paljon siitä, että Rukilla oli paha olla.
”No se on hyvä sitten. Emme varmaan näe kuin vasta illalla, joten halusin vain kuulla äänesi.”
Aivan pieni hymynkaare pyrki ruskeasilmäisen huulille; Yasu onnistui kyllä olemaan ihana – vaikka olihan molempien miesten käyttäytymisessä vielä toivomisen varaa.
”No... Nyt kuulit. Olen ihan kunnossa. Voin tehdä jotain ruokaa, jotta sinun ei tarvitse nähdä nälkää.”
”Hyvä, koska en haluaisi taas tilata meille noutoruokaa”, Yasu vastasi iloisen kuuloisena miesystävälleen. Ruskeaverikkö puri alahuultaan hymyillen ja hipelöi samalla tummia hiuksiaan, joiden latvat olivat kovin huonossa kunnossa.

Valoisaan makuuhuoneeseen laskeutui yllättäen hiljaisuus; Reita poltti tupakkaansa ja Ruki seisoi nyt kasvot toiseen mieheen päin käännettyinä. Vaaleatukkainen veti viimeiset henkoset syöpäkääryleestä ja liikahti parempaan asentoon.
”Ruki...” Kuului miehen suusta turhankin kovaääninen pyyntö, jonka johdosta nimeltämainittu siirtyi nopein liikkein sängyn reunalle istumaan; hän asetti kämmenensä vaaleamman miehen suun eteen, jotta hänen miesystävänsä ei kuulisi mitään, mitä Reita ehkä mahdollisesti sanoisi. Jos sanoisi.
”Ruru”, Yasu sanoi hiljaisesti aivan yhtäkkiä. Rukin sydän löi nopeammin.

”Mitä?” nuorempi kysyi nopeasti.
”Rakastan sinua, Ruru. Enemmän kuin mitään muuta, ikinä.”
Ruki suorastaan jäätyi; hän ei ollut osannut olettaa, että mustahiuksinen sanoisi noin uudelleen ja vielä niin nopeasti viimekerran jälkeen. Heidän koko suhteensa perustui lähinnä fyysisiin kosketuksiin ja välimatkoihin, mutta nyt jokin oli muuttunut aivan kokonaan. Aivan kuin välimatka olisi muuttanut Yasua ja saanut tämän ymmärtämään, ettei ruskeatukkainen ollut itsestäänselvyys. Yasu ei ollut koskaan ollut erityisen hyvä ilmaisemaan tunteitaan sanoin, mutta Rukissa oli aivan samat puutteet; hänkin pakoili puhumista ja vaati vain saada tuntea mustahiuksisen lähellään. Se riitti, ainakin toistaiseksi.

Kelailtuaan miehensä sanoja vielä muutamaan kertaan mielessään Ruki uskalsi laskea kätensä Reitan suun edestä ja samalla hän nielaisi vaivalloisesti.
”Minä... Minäkin rakastan sinua...”
Sanat takertuivat kurkkuun, eikä nuorempi voinut olla huomaamatta surullista ilmettä vaaleatukkaisen kasvoilla. Siniset silmät leiskuivat kuin vihaisen suden silmät, mutta Ruki ei voinut katsella lapsuudenystäväänsä enää kauempaa.
”Kiitos. Nähdään illalla, Ruru. Olet rakas.”
”Nähdään...”

Puhelu loppui melko nopeasti, ja ruskeasilmäinen vain tuijotti puhelintaan, jonka näytöllä näkyi digitaalinen kello. Kello oli vasta vähän yli kaksitoista; kuluisi monen monta tuskaista tuntia, ennen kuin hän näkisi Yasun taas. Mutta toisaalta, halusiko Ruki sitä todella? Halusiko hän nähdä ihmisen, jota oli pettänyt tämän selän takana sellaisen ihmisen kanssa, jota Yasu ei voinut sietää? Halusiko hän palata takaisin kotiin ympärillään sellainen tuoksu, joka oli aivan erilainen kuin ruskeatukkaisen ominaistuoksu?
Hiljaisuus raastoi hermoja, eikä Ruki tiennyt kumpi oli ahdistavampaa; se, että Reita oli aivan hiljaa vai se, että tämä saattaisi ihan koska tahansa sanoa jotain todella vittumaista, ilkeää ja sarkastista.
”Rakastatko sinä Yasua ihan tosissasi?”
No niin, niimpä tietysti.

Lyhyempi mies räpäytti muutaman kerran tummia silmiään ja kääntyi kunnolla sinisilmäisen puoleen. Hetken aikaa hän tarkkaili toisen kasvoja yrittäen löytää vastauksen erääseen kysymykseen; miksi se liikuttaa sinua niin paljon rakastanko minä häntä vai en?
”Kyllä, kyllä minä rakastan. Onko siinä muka jokin ongelma? Ethän sinä muuta halua kuin seksiä”, Ruki vastasi sen kummempia ajattelematta ja laski katseensa Reitan käsiin, jotka lepäsivät hänen sylissään ja olivat puristuneet nyrkkiin.
”Ruki, älä ole idiootti! Totta kai siinä on minulle ongelma, koska-”
”Älä sano sitä! Älä jumalauta sano sitä kirosanaa, koska minä en halua kuulla sitä!” tummaverikkö kivahti ja nousi nopein liikkein seisomaan. Lopulta hän etsi loputkin tavaransa ja vaatteensa ja suuntasi eteiseen.

Hän saattoi myös kuulla ärinää ja kiroilua jäljessään.
”Älä nyt taas, Ruru, käännä minulle selkääsi!” Reita huudahti ja juoksi nuorempansa perään pelkät alushousut jalassaan. Pian tiukka ote tuntui lyhyemmän lantiolla. ”Ruru, kuuntele minua. Tai edes sydäntäsi...”
”Sitähän minä yritän tässä juuri tehdä! Minä rakastan Yasua, mutta sitten sinä tulet ja pilaat kaiken!” ruskeasilmäinen vinkaisi hätääntyneen kuuloisena ja nojasi selkäänsä eteisen tummanharmaata seinää vasten. Vaaleampi seisoi hänen edessään liikkumatta pitäen käsiään – niitä kaikesta työstä kuluneita taiteilijakäsiään – Rukin ympärillä. Sormet, ne katalat, mutta silti niin ihanat taiteilijasormet, ujuttautuivat vyölenkkien uumeniin. Pieni virne leikitteli pidemmän huulilla samalla, kun katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa; hän halusi Rukin, kokonaan, itselleen. Ja Ruki yritti kieltää sen.

”En pilaa, ainakaan tahallani... Minä vain...”
”Älä.
”Ruru, olen pahoillani. Minä...”
”Lopeta.”
”Rakastan sinua.”
Ruki kääntyi katsomaan vaaleatukkaista silmissään pelokas katse.
”Mistä lähtien sinun rakkautesi on kohdistunut johonkin muuhun kuin itseesi tai taiteeseen?”
Reita nauroi, nauroi. Samalla hän astui lähemmäs ja puhalsi lämmintä ilmaa lyhyempänsä avonaisille huulille. Ruki värähti ja yritti työntää miestä kauemmas itsestään. Tuo oli vain niin väärin. Pian Reitan tuoksu pinttyisi ruskeaverikköön, ja Yasu tietäisi heti, mistä on kyse; hänen uskoton avomiehensä oli sortunut viettelyksille jonkun toisen lähes uhkaillessa häntä, eikä ruskeasilmäisellä olisi ollut koskaan niin paljon selkärankaa, että olisi uskaltanut kertoa miehelleen, miten asiat oikeasti olivat.

”Sinä pidät itseäsi vankina sen typerän Yasunorin luona, sinusta huomaa pitkälle, ettet ole onnellinen. Ja minä haluan korjata sen; haluan vapauttaa sinut, Laululintu. Haluan näyttää, että minun kanssani et tarvitsisi pelkkiä fyysisiä kosketuksia tuntemaan oloasi rakastetuksi. Minä näyttäisin sinulle maailmaa ja antaisin sinun epäröidä. Rakastaisin jokaista pienintäkin virhettäsi ja ottaisin sinut aina vastaan, jos sinulle tulisi paha olo. En anna sen entisen olon tulla enää takaisin. Minun kanssani sinä voisit unohtaa kaiken ja aloittaa alusta, Taka.”

Ruki kuunteli hiljaisena Reitan tunnustusta, kunnes sanalitanian lopuksi tummempi kohotti väsyneen katseensa vaaleampaan, toinen oli juuri sanonut hänen oikean, entisen nimensä. Ruskeasilmäisen ilme sai sinisilmäisen hymyn hyytymään, mutta ote laihalla lantiolla ei hellittänyt hetkeksikään.
Yhtäkkiä pienet kädet tarttuivat Reitan taiteilijakäsiin, ja katse lukittiin kunnolla sinisiin silmiin.
”Älä yritä pelastaa minua enää. Minä olen onnellinen, joten älä, kiltti, sotke elämääni enää, okei?” Ruki pyysi ääni väristen.
”Sinullakin tulisi olemaan paljon helpompaa ilman minua, Suzuki.”

Lyhyempi irtautui pidemmästä miehestä ja puki nopeasti kengät jalkaansa. Takki puettiin myös nopeasti ylle, ja pian miesten katseet kohtasivat jälleen.
”Löydät vielä jonkun, jonka teet onnelliseksi, ja joka tekee sinut onnelliseksi.”
Huulet lähestyivät toisiaan, ja vaaleatukkainen henkäisi terävästi. ”Takanori...”
”Shh, älä sano mitään”, Takanoriksi kutsuttu pyysi, kunnes suuteli pidempää miestä hellästi. Suudelma kertoi tukahdutetusta ikävästä ja kaipuusta ja se oli myös suhteellisen nopea. Reita ei ehtinyt kunnolla edes vastata hyökkäykseen, kun huulet jo katosivat hänen huuliltaan.
”Minä-”
”Shh”, tummahiuksinen toisti ja painoi laihan sormensa vaaleamman huulille. ”Älä enää ota minuun yhteyttä.”

Pian tummanpuinen ovi suljettiin ja miesten välille syntyi jälleen uusi muuri; muuri, jota ei voisi järeämpikään ase murtaa. Sinisilmäinen iski nyrkkinsä seinään. Rystysiin sattui. Sydämestä otti.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    1 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 6/?) 13.06.12

ViestiKirjoittaja nazogi » To Kesä 14, 2012 8:16 pm

Se tunne, kun sul on paska työpäivä ja rääkki salitreeni takana ja raikkaan suihkun jälkeen sul on vihdoin ja viimein aikaa aukaista tietokone ja huomaat, että tähän ON TULLU JATKOA !!!! Ajattelin sit kerrankin kommentoida tähän nyt ja heti, enkä perinteisesti viiden vuoden jälkeen.

Se on kyllä totta, mitä sanoit et tää osa ei vaikuttanut kovin erityisen erityiseltä, mutta mun mielestä tää oli silti kiva luku. Viime luvussa mulle jäikin mieleen kysymys, että mitä tapahtuu aamulla, kun Ruki tajuaa tehneensä virheen. Pelkäsit, että tää saattais edetä liian nopeasti, mutta ei mulle ainakaan jäänyt sellaista fiilistä. Päinvastoin, oot saanut lyhyen aamuisen hetken kerrottuun laajasti ja se, et lukuun lisättiin takaumia, teki hetkestä pidemmän tuntuisen. Tykkään aina jostain syystä lukee noita takaumia. Vaikka ne ei aina sisältäskään oikeen mitään tärkeetä tietoa, niin silti niistä saa jotakin pientä tietoa niiden nuoruudesta ja persoonista.

Reitasta tulee joka kerta mielenkiintoisempi ihminen ja halu tietää lisää sen persoonasta ja ylipäätänsä koko henkilöstä kasvaa. Yleensä Rukista tehdään se taiteellinen ja ronskimpi osapuoli, mutta tässä ne tuntuu vaihtaneen osia. Tai sitten se on vain sitä, että Ruki on tehnyt parannuksen tapoihinsa, mutta Reita on jäänyt vanhaan elämäänsä kiinni… Mutta kuitenkin, taiteilija Reita on paljo mielenkiintoisempi henkilö ja tämä osa sai vain janoamaan lisää Reitan boheemia luonnetta ja elämäntapaa.

Tykkäsin Rukin ja Reitan välisestä keskustelusta jälleen kerran. En taida edes kyetä sanoin kuvailemaan noitten kahden suhdetta :D Niiden keskustelusta jo huomaa, että vaikka kuinka kielletty suhde olisi, he eivät voi olla erossa toisistaan. Ja vaikka inhoan kolmiodraamaa, en totta kai voi muuta kuin tykätä tollaisista “sielunkumppaneista” (järki sanoo toisin, mutta mieli ja keho vetää toisiaan puoleen, voih taidan sulaa). Loppu oli aika kliseinen munkin makuun, mutta menköön ! Nyt odotellaan sitä, miten he törmäävät taas toisiinsa Rukin “Älä ota minuun enää yhteyttä” sanojen jälkeen.

Toisaalta taas tää osa lisäsi empatiaa Yasua kohtaan. Ja voin vain kuvitella minkälaisten mielensisäisten tuntemuksien kanssa kamppailen ensi luvussa. Odotan kuitenkin positiivisessa valossa ensi lukua ja sitä, että pääsen tuntemaan Yasuakin vähän enemmän (silläkin ehdolla, että tulen tykkäämään siitä…)

Kivaa huomata et oot elossa, odotan jatkoa ( vaikka siihen menisi toinen puol vuotta :)) )
it's
n o t
a

d r e a m

    1 tykkää.
Avatar
nazogi
Teknikko
 
Viestit: 100
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 4:52 pm

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 6/?) 13.06.12

ViestiKirjoittaja akumu » Ti Heinä 31, 2012 7:07 pm

nazogi:

Anteeksi ihan hirveän paljon, että vastauksessani on jälleen kerran mennyt ihan luvattoman kauan aikaa :( Päätin kuitenkin nyt heinäkuun viimeisenä päivänä ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikein linnoittautua koneelle ja siitä suoraa päätä Lafin ääreen. Tässä samalla, kun yritän etsiä itselleni uutta luettavaa niin koitan keksiä sulle jotain järkevää sanottavaa! En halua vaan kiitellä jatkuvasti kaikesta, vaikka tottahan toki olenkin kiitollinen kommentistasi ja siitä, että olet luultavimmin tämän ficin ainut lukija tällä hetkellä :-D Anyhow, nyt asiaan!

Hyvä kuulla, että ainakin sä tykkäsit tästä luvusta, vaikkei tämä hirveän erityinen ollutkaan! Mulla oli kamalasti kiireitä tuolloin, eikä löytynyt lähes ollenkaan aikaa kirjoittamiselle. Ehkäpä sen vuoksi tästä kuudennesta luvusta tulikin hyvin mitäänsanomaton :-D Mun piti aluksi kirjoitella tähän vaikka mitä lisää, mutten jaksanut enää odottaa julkaisun kanssa, joten rumpujen pärinää kuunnellen päätin antaa mennä ja kirjoittaa seuraavasta luvusta sitten pidemmän. Tosin... En ole vielä edes aloittanut seitsemännen luvun kirjoittamista hupsii, mutta mulla on se päässäni täysin kirjoitettuna! Tai siis-- ainakin melkein täysin ahhahahaa. Okok, nyt en vaan ole jaksanut, koska mulla on syyskuussa kahdet ylioppilaskirjoitukset ja oon niihin keskittynyt vähän enemmän ja stressannu muutenkin kaikesta niin ei vaan ole inspiroinut, mutta kyllä mä tämän vuoden puolella voisin saada julkaistua seuraavan luvun!

Yleensä Rukista tehdään se taiteellinen ja ronskimpi osapuoli, mutta tässä ne tuntuu vaihtaneen osia. Tai sitten se on vain sitä, että Ruki on tehnyt parannuksen tapoihinsa, mutta Reita on jäänyt vanhaan elämäänsä kiinni…


Se on totta, että yleensä Ruki on se taiteellisempi persoona, mutta päätin vaihtaa osia! Ja sitä paitsi, Reitahan on taiteilija niin sen on siis pakko olla tuollainen syvällisempi henkilö. Ja tuohon toiseen arvaukseen en ota kantaa ;) Saattaa olla, että Reita pitää vanhasta elämästään tiukasti kiinni, mutta voi olla että ei. Sitähän te ette vielä tiedä! Mutta jos mut kirjoittajana tuntee niin tietää kyllä vastauksen :-D

Niiden keskustelusta jo huomaa, että vaikka kuinka kielletty suhde olisi, he eivät voi olla erossa toisistaan.


Ihanaa, että oot tota mieltä! Mä huomasin tuossa ennen kesälomaa, että hui kamala, kun mun tyyli kirjoittaa henkilöiden välisiä keskusteluja on täysin romahtanut ja kuollut, että apua. Tuntuu kuin aikaisemmat keskustelut olisivat paljon luonnollisempia, koska nykyään tuntuu, että joudun väkisin vääntämään keskustelua Reitan ja Rukin välille... Mutta ehkei sitä sitten erityisemmin huomaa tässä ficissä!

+ kliseille täytyy antaa mahdollisuus!

Nyt odotellaan sitä, miten he törmäävät taas toisiinsa Rukin “Älä ota minuun enää yhteyttä” sanojen jälkeen.


Tämä yhteentörmäys ei välttämättä tule teille uutena asiana, kun tietää, millainen mä olen kirjoittajana :-D Okei, saattaa se jotkut yllättää, mutta apua nyt, kun mainitsit tämän niin nyt mulle tuli järkyttävän kova himo kirjoittaa! Tsiisus, täytyy saada nopeasti kirjoitettua seiskaluku pois alta, että pääsen kahdeksanteen lukuun käsiksi.

Kiitos suuresti kommentistasi! <3
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    2 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 6/?) 13.06.12

ViestiKirjoittaja Barbiedoll » Ke Elo 01, 2012 4:38 am

Hui hai hiisi. Eipä voi muuta sanoa. En edes muista millon viimeksi oisin tullu lafiin ja johonkin mun muinoin seuraamaan ficciin ois tullut jatkoa... Jotenkin tuntuu että lafi on vähän kuollut, ainakin joiltain osin. Oon kuitenkin iloinen, että just tähän ficciin on tullut jatkoa, koska tän juonen mä vielä jopa muistan. Oon ipadilla täällä, niin kirjotan nopeeta jonkun kommentin tapaisen. :)

Mun on pakko sanoa, että tää oli odotettavissa. Ruki tekee virheen, tajuaa sen, katuu ja lopuksi lähtee ovet paukkuen, pyytäen Reitaa unohtamaan. Ja Reita jää haikeana katsomaan kuinka hänen rakastamansa ihminen lähtee taas kerran pois hänen luotaan. Ehkä tää oli ennalta-arvattavaa, mutta myös mielenkiintoista luettavaa. Ruki on söpö, ja Reita melko mielenkiintoinen persoona. Mulla on aina ollut vaikeuksia kuvitella Rukia tän Yasun kanssa yhteen, mutta mun mielestä niiden kahsen väliset tunteet on melko söpöjä, mutta ne tuntuu silti jotenkin vääriltä.

Sanoit osan olevan lyhyt, ja pelkäsit että tää on liian nopeatempoinen. Mun mielestä osan pituus oli sopiva, kuvailit perus tapahtumaa sopivan paljon ja takauma toi sellasen jännän fiiliksen tähän. Tosiaan, jos sä oisit tähän jotain lisää tunkenut, ois ehkä menny jo asian vierestä paasaamiseksi tai joksikin muuksi ei niin mielenkiintoiseksi luettavaksi. Eli pituus oli imo oikein sopiva, eikä ollut tosiaan mitään turhaa täytettä yritetty väkisin änkeä mukaan. Se on hyvä. Nopeatempoisuutta en mä nyt ainakaan huomannut, mun mielestä tää osa oli sopivan nopeatempoinen, tuskin mun mielenkiinto näin lyhyen tapahtuman venytystä kilometriselitykseksi ois kestänytkään.

Öm. Niin. Kiva ylläri, että jatkoa oli ilmestynyt. Kiitos tästä osasta, oikein kivaa luettavaa oli. Jatkoa tulen varmasti vielä jonain päivänä lukemaan, mutta luultavemmin tapani mukaan myöhässä. Tää kommentti on nyt vähän tämmönen mutta koita kestää. :D Kirjoituksen iloa! Kiitos.
DIR EN GREY 23.8.2011
MUCC 17.1.2011
Versailles 29.06.2010

    1 tykkää.
Barbiedoll
Roudari
 
Viestit: 58
Liittynyt: Su Syys 20, 2009 2:24 pm
Paikkakunta: Oulu

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 6/?) 13.06.12

ViestiKirjoittaja akumu » La Syys 01, 2012 1:44 pm

Barbiedoll:

Anteeksi, että tässä vastauskommentissa on mennyt jälleen kerran ikuisuus :( En rupea puolustelemaan itseäni sen enempää, sanon vain, että en ole ollut erityisemmin millään Lafi-fiiliksillä niin en ole lukenut täältä hirveämmin mitään tai jaksanut vastata kommentteihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kommenttisi olisi piristävä! Ihanaa, että lukijat muistavat tämän ficin vielä, vaikka päivittelen tätä nykyään suhteellisen harvoin. Koulu kuitenkin vie multa suhteellisen paljon aikaa, mutta lupaan ylppäreitten jälkeen paneutua seitsemännen luvun kirjoittamiseen! ^^ Toivottavasti jaksaisit silloinkin lukea ja kommentoida tätä.

Ruki tekee virheen, tajuaa sen, katuu ja lopuksi lähtee ovet paukkuen, pyytäen Reitaa unohtamaan. Ja Reita jää haikeana katsomaan kuinka hänen rakastamansa ihminen lähtee taas kerran pois hänen luotaan.

Jos mut kirjoittajana tuntee niin tämän kuudennen luvun tapahtumat olisivat jo ennen luvun lukemista olleet niin odotettavissa! Mä olen kuitenkin niin kliseinen ja kliseisyyttä rakastava ihminen, etten kyennyt estämään itseäni :') Hienoa kuitenkin, että tykkäsit näistä hieman kliseisistä ja ennalta-arvattavista piireistä! Ficin aloittaessani varoitin monia tämän ficin kliseisyydestä niin, että tämän ficin lukeminen on ihan teidän lukijoiden omalla vastuulla ;)

Ja ehkäpä seuraavan luvun myötä pystyt kuvittelemaan Yasun ja Rukin parisuhteeseen, nimittäin seuraavassa luvussa perehdytään lähinnä Yasuun, tämän menneisyyteen ja ajatuksiin Rukia kohtaan. Toki hänen miesystävänsäkin tulee hengaamaan luvussa jossain välissä, mutta melko nopeasti siinä keskivaiheessa sekä myös lopussa!

Mun mielestä osan pituus oli sopiva, kuvailit perus tapahtumaa sopivan paljon ja takauma toi sellasen jännän fiiliksen tähän.

Hyvä kuulla! Ja kiitos muutenkin kehuistasi ja mukavaa, että tykkäsit tästä luvusta, vaikkei tässä tapahtunut lähestulkoon mitään mielenkiintoista tai jännittävää! Aluksi mun ei edes pitänyt pistää Reitaa tunnustamaan rakkauttaan Rukille, mutta tittididii niin siinä vain kävi hupsista!

Kiitos paljon kommentistasi! ^^
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    1 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 6/?) 13.06.12

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Huhti 28, 2014 7:32 pm

A/N: En edes kehtaa sanoa, miten kauan mulla meni aikaa saada tämä seitsemäs luku valmiiksi :-D Ok kaksi vuotta hihhuu. Anyhow, oon nyt taas elossa sen verran, että saan julkaistua tämän täällä! Pyydän jo valmiiksi anteeksi sitä, että mun kirjoitustyylini saattaa olla ontuvaa ja ehkä hieman tökerönkin kuuloista, mutta sen siitä saa, kun palaa suomen kielisen, pitkäosaisen ficin pariin sen jälkeen, kun on lukenut, kommentoinut ja kirjoittanut englanniksi. Hahah, mahtaakohan kukaan edes muistaa tätä ficciä enää? No, vaikkei tälle löytyisikään enää lukijoita, tungen tämän luvun tänne joka tapauksessa. Jos vaikka joskus saisin tämän ficin valmiiksikin :-D
Tästä tuli odotettua pidempi, luulin että tämä jäisi vain tyyliin kolmen sivun mittaiseksi, mutta tänään innostuin kirjoittamaan viisi sivua lisää! Joten alkupätkä on kirjoitettu kauan aikaa sitten, sen saattaa huomatakin mun kirjoitustyylistäni... Imo se on muuttunut hieman oudoksi, mutta ehkä mä tästä vielä palaudun! Toivottavasti te, jotka tätä luette, nautitte tästä luvusta :-) Halusin panostaa tuohon loppuun sen verran paljon, että oon ainakin itse ihan semityytyväinen!

Enjoy!


Chapter seven

Tietokoneen hiljainen hurina ja ihmisten kiivas keskustelu täyttivät ummehtuneen hajuisen toimistotilan, eikä kukaan osannut sanoa, milloin viimeksi ikkunat olisivat olleet auki. Raikas ilma tekisi terää väsyneille ja turhautuneille työntekijöille. Inhottava hien haju täytti joka ikisen neliösentin, ja se sai Yasun nyrpistämään nenäänsä väsymyksen kourissa. Ei ollut aikaa edes käydä ulkona haukkaamassa happea kahvikupin kera.
Mustatukkainen tuijotti seisovin silmin tietokoneensa ruutua tyhjän katseen yrittäessä valita hyviä kuvia erästä tärkeää työprojektia varten. Hän olisi niin kovasti halunnut käyttää muutamaa Rukin kuvaa, mutta nuorempi ei ikinä suostuisi siihen. Hän vain kiivastuisi ja latelisi varmasti kymmenentuhatta erilaista syytä, miksi hänen epätäydellistä kuvaansa ei saisi käyttää.
”Hayashi-san, joko olet saanut jotain ihan oikeasti aikaiseksi?” Kuului tiukka kysymys mustahiuksisen vasemmalta puolelta.

Voi paska.

Yasu sulki silmänsä erittäin turhautuneena ja näytti siltä kuin haluaisi hypätä lähimmästä ikkunasta ulos ja pötkiä pakoon. Että tuon typerän pomonkin piti tulla latistamaan hänen jo valmiiksi vittuuntunutta mielialaansa.
Hitaasti, vakava ilme kasvoillaan, valokuvaaja kääntyi mustaan, tiukkaan pukuun pukeutuneen naisen puoleen, jonka kulmakarvat olivat odottavasti koholla. Nainen halusi siis ehdottomasti kuulla vastauksen heti, juuri nyt.
”Rouva Fushimi -”
”Se on edelleen neiti.”
Yasu pyöräytti silmiään, eikä oikeastaan välittänyt naisen huomautuksesta.
”- Niin, kuten olin sanomassa, neiti Fushimi, olen valinnut projektiin muutaman kuvan, mutta esimerkiksi pääaukeaman kuva uupuu vielä.”
”Sinulle tulee vähän kiire, Hayashi-san. Sinuna ryhdistäytyisin enkä keskittyisi kaikkeen epäolennaiseen. Kello käy”, neiti Fushimi totesi vittumaiseen tyyliinsä naputtaen sirolla etusormellaan kultaista, varmasti hyvin kallista, rannekelloaan.
Niine hyvineen hän lähti pois, mutta sitä ennen hän oli ehtinyt tarjota mustatukkaiselle aivan kuin kädestä pitäen suuren luokan vitutuksen.

Mustahiuksinen olisi halunnut olla lapsellinen ja näyttää pomolleen suosittua merkkiä keskisormellaan, mutta nieli halunsa, jotta ei joutuisi pahempiin ongelmiin. Huonosti etenevä projekti oli jo tarpeeksi suuri ongelma ja hidaste.
”Voi jumalauta...” Yasu mumisi ja kääntyi katsomaan työpöydällään nököttävää valokuvaa. Pienen pieni hymynkare pyrki huulille, kun tummat silmät nauliutuivat tarkastelemaan kuvassa olevan Rukin onnellista hymyä.

Valokuvaaja siveli valokuvakehyksen hopeisia reunoja taiteilijasormillaan ja samalla hänen mieleensä muistui päivä, jolloin he olivat ruskeatukkaisen kanssa tavanneet ensimmäistä kertaa.

**

Joki solisi hiljaisesti kahden opiskelijan edessä, kun he yrittivät rankan koulupäivän jälkeen rentoutua istumalla nurmikolla antaen tuulen hivellä kasvoja. Taivaalla ei ollut pilviä ja aurinko paahtoi vasten mustatukkaisen pojan kasvoja hieman epämiellyttävästi. Mutta hän ei valittanut, ei kuulunut hänen tapoihinsa.
”-- Ja sitten Tamaki sanoi opelle, ettei se todellakaan aio tehdä mitään helvetin ryhmätyötä sen nörttihiiren, eli Okaman, kanssa! Mieti nyt, miten paljon se opettaja kilahti Tamakille, kun se – Hei, kuunteletsä, Yasu, edes mitä mä puhun sulle?”
Tytön ääni kantautui kysyvänä mustatukkaisen pojan korviin, mutta tällä kesti hetken aikaa rekisteröidä tytön kysymys sekä sitä edeltäneet sanat. Pahoitteleva ilme kasvoillaan Yasu kääntyi koulukaverinsa puoleen.
”Sori, mä olin ihan omissa maailmoissani. Mut puhuit jotain Tamakista?”
Tyttö huokaisi syvään.
”Mikä sulla oikein on? Et kai sä hei enää mieti sitä sun ja Marikon juttua? Se on ollutta ja mennyttä. Ehkä sä joskus vielä naurat koko sille draamalle”, tyttö, Natsumi nimeltään, yritti lohduttaa ystäväänsä ja sai kuin saikin toisen ainakin naurahtamaan.
”En mä sitä enää mieti. Kotona vaan on vähän murheita ja muuta paskaa. Mutta joo, haluutko vaikka jäätelön? Voisin mennä ostamaan tosta kiskalta.”

Natsumin nyökätessä Yasulle tämä lähti nopein askelin kohti hieman kauempana joesta sijaitsevaa jäätelökioskia. Vaaleansiniset ja valkoiset värit osuivat nopeasti mustatukkaisen silmiin, eikä hän malttanut odottaa, että saisi jälleen maistaa lempiherkkuaan.
Viileä tuulenvire hiveli hänen kasvojaan muuten niin helteisenä kesäpäivänä. Koulussa oli ollut jo periaatteestakin pelkkää helvettiä; kuka nyt haluaisi istua sisällä noin hienona päivänä?
Lähestyessään jäätelökojua Yasu huomasi parin muun pojan ehtivän ennen häntä jonoon. Hienoa, nyt hän joutuisi odottamaan ikuisuuden, kun noilla pikkupojilla kestäisi kuitenkin vaikka kuinka kauan valita omat jäätelöannoksensa.
Seisoessaan itseään lyhyemmän pojan takana mustatukkainen rummutti jalallaan hiekkaa toivoen pääsevänsä mahdollisimman pian takaisin Natsumin viereen istumaan ja nauttimaan jäätelöstään.

Viimeinkin Yasun edessä oleva lyhytkasvuinen poika pääsi tekemään tilaustaan kioskin suojissa hymyilevälle tytölle. Pieni hymynpoikanen koristi tylsistyneen pojan huulia, kun hän kuuli mainittavan sanan ”päärynäjäätelö”. Mun lemppariani, mustahiuksinen poika ajatteli.
Yhtäkkiä Yasu tunsi jonkun törmäävän häneen samalla, kun hän oli itse astumassa jonossa hieman eteenpäin. Ei kai vain...?
”Voi helvetti! Anteeksi ihan sairaasti, tää oli kokonaan mun vikani...” Kuului hieman hermostunut ääni, ja samalla Yasu tajusi, mitä oli oikein tapahtunut. Hänen edessään ollut poika oli kääntyessään törmännyt häneen ja nyt jäätelö koristi hänen paitaansa.
”Oikeesti, anteeksi ihan hirveästi...” poika mumisi posket hivenen punaisina. Hän yritti hermoillen pyyhkiä tahrajälkiä pois pidemmän pojan kouluasusta.

Hieman näreissään Yasu loihti kasvoilleen tekohymyn, joka katosi kuin salama kirkkaalta taivaalta hänen huomatessaan lyhyemmän pojan kasvot tarkemmin.
Katseet lukittiin, sanat juuttuivat kurkkuun ja nihkeä käsi tarttui tahraa puhdistavaan käteen. Mustahiuksinen saattoi tuntea, kuinka hermostunut tuo lyhyempi poika oli; Yasun tarttuessa hänen käteensä tämä hätkähti pelokkaana. Pidempi ei silti osannut olla vihainen, kun oli viimeinkin nähnyt toisen kasvot paremmin.
”E-ei se mitään. Ilo oli kokonaan mun puolellani”, Yasu mumisi ja vain tuijotti.

Tuo lyhytkasvuinen poika oli niin suloinen.


**

Päivä mateli liian hitaasti eteenpäin, eikä Yasu pystynyt keskittymään työhönsä yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan. Hän halusi vain niin kovasti nähdä ruskeatukkaisen. Toinen olisi varmasti hyvin uupunut ystävänsä Miyavin luona vierailun jäljiltä. Kukapa nyt ei olisi väsynyt kyseisen väripersoonan seuran jälkeen, mustatukkainen valokuvaaja mietti itsekseen hieman huvittuneena.

Tummat ja hyvin uneliaat silmät siirtyivät tarkastamaan kellonajan tietokoneruudun oikeasta alareunasta. 17:53. Seitsemän minuuttia, eikä Yasu tiennyt, mitä voisi saada siinä ajassa enää valmiiksi. Koko päivä oli muutenkin mennyt aivan täysin pipariksi, kun pomo oli tullut latistamaan tunnelmaa entisestään. Projektin teko ei ollut luonnistunut koko päivänä, saatika koko viikkona, joten olisi aivan turhaa ruveta viimeisillä minuuteilla rehkimään.
Vilkaisten ympärilleen valokuvaaja puri mietteliäänä alahuultaan. Toimisto oli melkein tyhjä – lukuunottamatta muutamaa ylityöntekijää – joten Yasu päätti olla pirullinen roisto ja lähteä suoraa päätä kotiin. Siellä ainakin olisi eräs inspiraation lähde: Ruki.

Mies yritti mahdollisimman huomaamattomasti kävellä ulos isosta toimistotilasta, jotta kukaan ei huomaisi ja menisi heti ensimmäisenä kantelemaan hänestä heidän pomolleen. Tämä ei koskaan pitänyt sellaisesta, että varastettiin työaikaa, oli kyseessä sitten tunti tai ihan vain pari minuuttia. Sen vuoksi Yasu ei ymmärtänyt neiti Fushimin käytöstä: hänen normaali sanalitaniansa kuului joka ikinen päivä näin: ”Älkääs vielä pakatko tavaroitanne, meillä on tässä vielä kolme minuuttia tehokasta työaikaa”.
Yasu naurahti huvittuneena ja puki nopeasti ulkotakkinsa ylleen astuen ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Viileä iltatuuli ujuttautui ikävästi hänen ulkotakkinsa sisuksiin ja sai ihon kääntymään kananlihalle. Tuo kaava muistutti häntä monista muistakin kotimatkoista, jolloin hän olisi vain halunnut kääntyä takaisin työpaikkansa eteen ja napata taksin.


Ikuisuudelta tuntuneen kävelymatkan jälkeen mustatukkainen näki tutun talon nököttävän omalla, tutulla paikallaan. Pian hän pääsisi sisälle lämpimään, saisi syödä ja nauttia miesystävänsä seurasta, vaikka vain katselemalla jotain elokuvaa. Rauhallinen koti-ilta tekisi terää heille molemmille ja etenkin heidän parisuhteelleen.
Nämä lämpöiset mielikuvat saivat Yasun kiristämään kävelytahtiaan niin, että alle minuutin kuluttua hän kaivoi avaimet taskustaan ja työnsi pronssisen esineen lukkoon. Helpottunut huokaus karkasi miehen huulilta. Kuullessaan kuitenkin melkein kuin juoksuaskeleita oven läpi, se sai hänet hämmentyneeksi. Mitä asunnossa oikein tapahtui?

Astuttuaan kunnolla sisään mustatukkainen sai hädin tuskin sanottua sanaakaan, kun hänen miesystävänsä jo juoksi halaamaan ja suutelemaan häntä voimakkaasti.
Yasun työlaukku putosi hämmennyksen saattelemana lattialle, mutta se ei ollut tärkeää, ei nyt.
Ruki suoma suudelma tuntui niin hätääntyneeltä, surulliselta, ehkä jopa epätoivoiselta? Aivan kuin nuorempi ei olisi nähnyt häntä aikoihin tai olisi aikeissa menettää hänet. Mustahiuksinen kietoi vahvat kätensä lyhyemmän ympärille, mutta joutui irtautumaan suudelmasta saadakseen happea. Hän katsoi toista silmiin: silmiin, jotka olivat punertuneet ja näyttivät niin väsyneiltä, niistä oikein kuulsi myös surullisuus ja ylitsevuotava itseinho, jonka Yasu osasi tunnistaa vaikka sokeanakin. Hän oli joutunut elämään keskellä ruskeatukkaisen pyörremyrskyistä elämää ja osasi tulkita tämän katseita täydellisesti. Mutta yksi kysymys risteili hänen mielessään.

Miksi toinen oli itkenyt?

”Ruki, mitä- Miksi sinä- Onko kaikki okei?”
Harmikseen pidempi ei saanut verbaalista vastausta kysymykseensä, vaan joutui uuden, tällä kertaa hellän, suudelman uhriksi.
Yasu tunsi kuinka Ruki siveli hänen väsyneitä kasvojaan rakastavasti. Yhtäkkiä katse lukittiin toisen silmiin, eikä kumpikaan halunnut rikkoa tätä hetkeä, ei tehdä edes pientä säröä tuohon pintaan, joka oudoksutti mustahiuksista enemmän kuin mikään muu tuona päivänä.
”Vapauta minut...” Kuului hiljainen pyyntö. Kuin vahvistaakseen pyyntönsä, ruskeatukkainen nyökkäsi astuen lähemmäs miestään.
”Vapauta minut, Yasu. Näytä minulle, että voit murtaa nämä kahleet. Kerro minulle, että minun täytyy antaa menneiden olla; että minun täytyy kadottaa ne ja aloittaa alusta, sinun kanssasi. Sano, että vapautat minut...”

Mustahiuksinen ei meinannut uskoa korviaan. Rukin sanoissa ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä, koska Yasu ei edes ymmärtänyt, mistä oli kyse, eikä sen vuoksi osannut yhdistää pyyntöä mihinkään asiaan, joka merkitsi hänen miesystävänsä menneisyyttä.
Hän vain tuijotti rakastaan suoraan silmiin yrittäen samalla mielessään pähkäillä miksi toinen käyttäytyi yhtäkkiä tuolla tavalla. Miksi hän puhui tuollaisia? Toinen näytti nyt järkyttyneeltä, niin järkyttyneeltä, että Yasun oli kohotettava kulmiaan näkymättömän kysymysmerkin vilkkuessa hänen päänsä yläpuolella.
Hiljaisuuden vallitessa himmeässä eteisessä, Rukin suusta karkasi epätoivoinen inahdus.
”Yasu...”
”Mikä sinulla on, Ru? Sattuiko Miyavin luona jotain, mitä minun tulisi tietää?”
”Ei!” ruskeatukkainen lähestulkoon huudahti vastaukseksi ja sai avomiehensä hätkähtämään.
”Siis, ei... Mitään ei tapahtunut. Me vain juttelimme ja... Emmekö voisi vain...? Kiltti”, Ruki pyysi ja painoi päänsä Yasun rintakehälle. Toinen vaikutti olevan hieman sekaisin.
Kietoessaan kätensä paremmin lyhyemmän ympärille Yasu nyökkäsi, vaikkei toinen tainnut edes nähdä sitä.

Sanaakaan sanomatta Yasu tarttui hellästi Rukia leuasta yrittäen luoda katsekontaktin heidän välilleen. Taustalla kaikuva hiljaisuus sai tummempitukkaisen tajuamaan, miten hyvältä hänen miesystävänsä huokaukset ja inahdukset kuulostaisivat. Silmät aavistuksen verran tummuneina Yasu iski huulensa vasten Rukin omia, riisui ulkotakin yltään ja lähti nopeasti työntämään toista heidän makuualkoviaan kohti. Aikaisemmat mielikuvat rauhallisesta elokuvaillasta saivat nyt väistyä tieltä, kun tarjolla oli jotain vieläkin parempaa.
Suudelman syventyessä Rukin laihat sormet leikittelivät pidemmän kauluspaidan nappien kanssa ja se sai mustahiuksisen murahtamaan kärsimättömästi. Ilman sen suurempia käskyjä Ruki vetäisi melkein väkivaltaisesti napit auki ja riisui miehensä tuosta turhasta vaatekappaleesta. Paita tippui lattialle ja sen seuraksi liittyi myös Rukin musta pitkähihainen ja olohousut, jotka olivat peittäneet alleen täydellisen vartalon, täydellisen ihon.

”Yasu... Minä- Minä rakastan sinua...” Mustatukkainen kuuli hiljaiset sanat korvanjuurestaan ja soi rakkaalleen lämpimän ja rakastavan suudelman suoraan huulille. Hänen toinen kätensä lepäsi ruskeatukkaisen kaulalla ja toinen hiipi salakavalasti kohti Rukin alaselkää. Oi, kyllä hän tiesi, että Ruki rakasti häntä; hän tiesi sen todella hyvin.
”Minäkin sinua, Ru. Enemmän kuin arvaatkaan”, Yasu naurahti ja vetäisi pienemmän itseensä kiinni tuntiessaan pienet kädet rintakehällään. Kosketus aiheutti kylmien väreiden sarjan hänen selässään, mutta hän yksinkertaisesti rakasti tuollaista tunnetta. Se tuntui taivaalliselta, ihanalta, suurenmoiselta.

Vieden alaselällä olleen kätensä ruskeatukkaisen bokserien resorin alle, hän kuuli korvissaan hiljaisen inahduksen. Katse lukittiin tummiin silmiin, sydän hakkasi lujaa ja aivot tuntuivat jumittuneet siihen tiettyyn pisteeseen, josta ei pääsisi niin helposti pakoon. Toisaalta, Yasu nautti tuosta kaikesta, niin paljon.

Eikä hän halunnut päästä pakoon, ei nyt, eikä milloinkaan.

”Y-Yasu, vapauta minut, vapauta...” Ruki kuiskasi, eikä nimeltämainittu voinut odottaa enää sekuntiakaan. Hän vei rakkaansa kädet vyölleen yrittäen sanattomasti saada nuorempaa ymmärtämään, mitä hän halusi.
”Vapautan, kunhan vain et jätä minua.”
Ruskeatukkainen nyökkäsi pienesti antaen laihojen sormiensa avata Yasun vyön, housunnapin ja vetoketjun. Toimitus oli nopeasti ohi ja pian mustahiuksinen sai kokea sen ihanan näyn, joka useasti oli tervehtinyt häntä hänen tullessaan töistä kotiin.
Ruki vilkaisi miestä silmiin, ennen kuin laskeutui polvilleen pidemmän eteen painaen huulensa tämän alavatsalle. Pienet kädet hyväilivät miehen reisiä, kun ne samalla vetivät sekä farkut että bokserit alas nilkkoihin. Mustahiuksinen oli haltioissaan tuosta näystä, hän ei yksinkertaisesti voinut estää kiihkeää huokausta karkaamasta huuliltaan.
”Voi Ruru...” Yasu henkäisi naurahduksen sekoittuessa hänen sanoihinsa.

Ruki kohotti katseensa mieheensä jatkaessaan alavatsan suutelua. Toisen kätensä hän vei koskettamaan Yasun miehuutta, joka näytti nauttivan kosketuksista yhtä paljon kuin Yasun muut ruumiinosat. Yhtäkkiä vahvat kädet tarttuivat hellästi ruskeisiin hiussuortuviin vieden hänen päätään alemmas kohti kriittisintä aluetta.
Nuorempi soi vielä muutaman suudelman alavatsalle siirtyen painamaan huulensa toisen ikuiselle elämänkumppanille. Hän antoi kielensä liikkua miehen pituudella, kunnes – ikuisuudelta tuntuneen kiusoittelun jälkeen – otti toisen kokonaan suuhunsa. Ele sai Yasun henkäisemään terävästi ja tiukentamaan otettaan avomiehensä aavistuksen verran vaaleammista hiuksista.
”Voi herranjumala...”

Yasu laski katseensa nähdäkseen, kuinka hänen rakkaansa pää liikkui edestakaisin, kun hän miellytti mustatukkaista avomiestään taitavalla suullaan ja kielellään. Tuollaisesta hetkestä tuntui olevan ikuisuus, vaikkei oikeasti ollutkaan.
Nuoremman jatkaessa taitavia liikkeitään, pidemmän teki vain kirjaimellisesti mieli naida Rukin suuta. Hän halusi tukistaa toista hiuksista, työntää itsensä kokonaan toisen suuhun ja katsoa toista samalla suoraan silmiin. Hän halusi nähdä ne kauniit silmät, joihin hän oli vuosia sitten langennut; joihin oli kauan sitten rakastunut.
”Ah, Ruki, rakastan sinua ja suutasi...”

Makuualkovissa hohkasi kuumuus, ja Yasu olisi voinut tehdä mitä vain, jotta olisi tuntenut edes pienen, viilentävän tuulenvireen kehollaan. Hän olisi myös tehnyt mitä vain, jotta olisi voinut olla koko ajan, kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, miesystävänsä kanssa.
Vanhempi tunsi kuinka ruskeatukkainen nuolaisi vielä viimeisen kerran hänen pituuttaan, kunnes tarttui siihen kädellään ja soi jälleen alavatsalle lämpimiä suudelmia. Yasu olisi niin kovasti halunnut laueta toisen suuhun, mutta oli toisaalta iloinen, ettei ollut tehnyt niin. Sanaakaan sanomatta hän vetäisi nuoremman seisomaan suudellen häntä huulille. Mustat bokserit vedettiin alemmas ja molemmat miehet astuivat niin, että housut jäivät hylättyinä lattialle.

”Teet minut hulluksi...” Yasu murahti ja käänsi nuorempansa niin, että tämän selkä kosketti hänen tulikuumaa rintakehäänsä. Oikea käsi kiertyi hoikan vartalon ympärille samalla, kun mustatukkainen vei vasemman käden sormensa toisen suuhun. Suudelmia laskettiin korvalehdelle, sitten niskaan ja lopuksi luisevalle olkapäälle.
Rukin suusta karkaili huokauksia, henkäyksiä, inahduksia. Se kuulosti niin taivaalliselta, niin täydelliseltä.
”Ota minut”, ruskeatukkainen henkäisi kääntäen päätään hieman ja voidakseen napata avomiehensä huulet omilleen. Suudelma oli hellä, rakastava, täydellinen siihen hetkeen.

Yasu vei vielä kerran sormensa toisen suuhun ja lopulta, vihdoinkin, hän työnsi etusormensa nuoremman sisään. Hän oli varovainen, hän ei halunnut satuttaa.
Kun Ruki nyökkäsi hyväksyvästi, vanhempi uskalsi viedä vielä keskisormensa ja nimettömänsä tiukkojen lihasten väliin. Kuullessaan vaikerointia mustahiuksinen painoi helliä suudelmia Rukin niskaan, jotta toinen voisi keskittyä nauttimaan, eikä miettimään sitä pientä kipua hänen sisällään tai alaselällään.
Liikuteltuaan sormiaan tovin rakkaansa sisällä mustatukkainen vetäytyi hieman kauemmas toisesta vain voidakseen viedä toisen lähelle huoneen seinää. Hän nosti toisen pienet kädet vasten seinää ja katsoi, kuinka tämä kaartoi selkäänsä, antaen itsensä painautua lähemmäs Yasun miehuutta. Hetken aikaa hän vain tuijotti nuoremman niskaa; lapaluita, selkärankaa, alaselkää ja takapuolta, joka työntyi kiinni hänen miehuuteensa. Pidemmän miehen silmät pyörähtivät melkein sekunnin sadasosassa takaraivoon asti.

Yasu tiesi, millaista aarretta piti käsissään.

Eikä hän aikoisi ikinä luopua tästä.

Yasu tarttui hellästi Rukia lanteilta ja painautui lähemmäs. Salakavalasti hän vei erektionsa toisen sisään tunteakseen lämmön ympärillään ja nähdäkseen kuinka ruskeaverikkö taivutti päätään hieman taaksepäin vaikerrusten karatessa hänen huuliltaan.
”Voi luoja...” Yasu mumisi ja vetäisi Rukin taas kiinni itseensä tarttuen toisen miehuuteen. Hän hyväili sitä hellästi huokaillen rakkaansa korvaan ja kuunnellen niitä sulosointuja, jotka karkailivat nuoremman pehmeiltä huulilta.
Mustahiuksinen työntyi syvemmälle ja auttoi nuorempaa liikuttamaan lantiotaan hänen miehuuttaan vasten.
”Y-Yasu...” Ruki inahti ja nyökkäili lähes huomaamattomasti, mutta hän toivoi vanhemman ymmärtävän, mitä hän halusi: nopeampaa, kiltti, nopeampaa, syvemmälle. Ja nimeltämainittu toteutti tuon pyynnön: nyt hän liikutti itseään nopeammin ja syvemmälle toisen sisällä.
”Rakastan sinua, älä koskaan vapauta itseäsi minusta”, vanhempi pyysi ja vetäytyi yhtäkkiä ulos nuoremmasta vain viedäkseen tämän istumaan ikkunalaudalle työntyen nopeasti takaisin toisen sisään. Nyt hän voisi katsella rakastaan suoraan silmiin.
Toisen laihat jalat kiertyivät hänen lantionsa ympärille, ja samalla Yasu puristi rakkaansa reisiä niin kovaa, että niihin jäisi aivan varmasti kipeitä jälkiä.

Rukin iho helmeili hiestä ja hänen himosta tummuneisista silmistään huokui rakkautta, mutta myös epätoivoa. Hänen kätensä hyväilivät Yasun kaulan ihoa vetäen tätä lähemmäs itseään.
”Vapauta minut kaikesta muusta paitsi sinusta...” ruskeatukkainen huokaili ja huudahti, kun tunsi toisen löytäneen sen tietyn pisteen hänen sisältään. Se piste, johon iskeminen saisi hänet – sekä vanhemman – näkemään tähtiä.
”Voi luoja, Ruki...” vanhempi murahti ja painoi päänsä nuoremman kaulan oikealle puolelle painaen suudelmia aina olkapäähän saakka. Sitten hän antoi hampaittensa purra ja näykkiä tämän täydellisen vaaleaa ihoa samalla, kun hän työntyi nopeasti ja hieman väkivaltaisestikin Rukin sisään. Makuualkovi täyttyi huokauksista, inahduksista ja kaikki se sai Yasun lyömään itsensä vielä muutaman kerran Rukin sisällä siihen tiettyyn pisteeseen, joka sai molempien vartalot värähtelemään nautinnosta.
”Ya-Yasu, minä-”

Lause jäi kesken, kun huulet lukittiin huulille ja käsi livahti koskettamaan nuoremman miehuutta. Molemmat näkivät vain tähtiä nautinnon purkautuessa viimeinkin, eikä Yasu voinut muuta kuin hymyillen suudella rakastaan uudemman kerran nauttien toisen vartalon värähtelyistä sekä kuumuudesta.

He katselivat toisiaan ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan.

Ja viimeinkin Rukin huulille kohosi hymy; raukea, onnellinen hymy.

**

”Tota, Takanori...”
”Älä kutsu mua sillä nimellä, Nori. Sä tiiät, ettei sitä kirosanaa saa sanoa”, mustapunahiuksinen nuorukainen naurahti iloisesti hipaisten aina välillä vanhemman pitkiä sormia. He kävelivät hiekkatietä pitkin kohti heidän ensikohtaamispaikkaansa: jäätelökioskia. Siellä missä Takanoriksi kutsuttu poika oli onnistunut sotkemaan Yasunorin paidan jäätelöllään. Muisto sai pidemmän, mustatukkaisen pojan sydämen lämpenemään hieman.
”Ruki, musta tuntuu, ettei sun kaveris oikein diggaa musta...”
”Akirako? Älä välitä siitä, se on ollut tuollainen melkein aina, ei se diggaa oikein kenestäkään. Älä huoli, se tarttee vain aikaa”, Ruki naurahti ja pujotti sormensa pidemmän pojan sormien lomaan.
”Sillä ei oo koskaan ollut kunnollisia kavereita niin se ei tahdo menettää mua. Anna sille aikaa, kyllä te varmasti tuutte joskus vielä toimeen.”

Yasu tuhahti epäuskoisesti, mutta päätti antaa asian olla. Hän tosiaankin toivoi Akiran tarvitsevan vain aikaa, jotta oppisi sietämään vanhempaa.


Totuus oli kuitenkin se, että ihan sama kuka ihminen oli kyseessä, Akira ei voinut olla muuta kuin asennevammainen tätä kohtaan. Miksikö?


Koska hänkin oli rakastunut samaan henkilöön kuin Yasu.


Ruki ei vain tiennyt sitä. Kukaan ei tiennyt sitä.


Tai ehkä hän tiesi, muttei halunnut uskoa sitä.


”Jos sä, Takanori, vaan tietäisit.”


**

Yasu ja Ruki olivat jälleen noutoruokaillallisen jälkeen siirtyneet makuualkovin puolelle nauttimaan toistensa seurasta. He eivät tarvinneet enää sanoja: maailmassa olivat vain he kaksi, lähekkäin, sylikkäin.
Mustahiuksisen kädet olivat kiertyneet nuoremman ympärille samalla, kun he makoilivat viileiden peittojen syleilyssä ruskeatukkaisen selkä vasten Yasun rintakehää. Hiukset kutittivat hänen nenäänsä, mutta se ei estänyt häntä nauttimasta miesystävänsä seurasta. Jokin kuitenkin painoi Yasun mieltä: Ruki tuoksui oudolta, erilaiselta. Hän nuuhkaisi vielä muutaman kerran tämän hiuksia, kunnes painoi suudelman tämän niskaan.
”Tuoksut erilaiselta, Ruru, oletko ostanut uutta hajuvettä?”

Saamatta vastausta nuoremmalta, Yasu huokaisi ja sulki silmänsä olettaen, että toinenkin oli matkannut unien maailmaan. ”Pidin enemmän vanhasta tuoksusta...” hän mumisi ja silitti rakastaan hellästi kyljestä.

Yasu ei kuitenkaan tajunnut, että Ruki pidätteli itkua. Hän ei nähnyt toisen ilmettä.


Hän ei nähnyt sitä ilmettä, joka kertoi raukkamaisuudesta, pelosta, petturuudesta.


Hän ei ollut edes käynyt suihkussa.


Yasu ei myöskään nähnyt sitä, kuinka Rukin sydän särkyi miljooniksi pieniksi palasiksi sen vuoksi, mitä hän oli mennyt tekemään: hän oli ollut kamalin avopuoliso koskaan.
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    1 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, R >, 7/?) 28.4.2014

ViestiKirjoittaja akumu » Ma Marras 16, 2015 7:57 pm

A/N: Heippa!

Elättelen kovasti toiveita siitä, että Lafi palautuisi vielä ennalleen, mutta samalla musta tuntuu, ettei se ole mahdollista :D Lähes jokainen on vissiinkin päätynyt omille teilleen, mutta eipä sille mitään voi. Päätin nyt kuitenkin kommenttipuutteesta huolimatta tulla julkaisemaan tämän ficin kahdeksannen luvun, jonka oon saanut itse asiassa jo ajat sitten valmiiksi! Tätä lukua on ollut ilo kirjoittaa, joten jos joku lukee tämän, toivottavasti huomaat, että oon tykännyt tämän luvun luomisesta :) Ehkä jollain ihmeen kaupalla joku vielä muistaisikin tämän ficin, hahah! Pidemmittä puheitta, olkaapa hyvä! Jos satut vilkaisemaan tätä viestiketjua, ole ihmeessä hyvä tyyppi ja jätä palautetta, piristäis kovasti mun päivääni :>


Chapter eight

Reita istui autonsa lämpimässä syleilyssä purren samaan aikaan omia rystysiään. Se teki kipeää, mutta sillä ei ollut väliä, ei juuri tuolla hetkellä. Hänen siniset silmänsä olivat nauliutuneet juuri siihen nimenomaiseen taloon, jonka eteen hän oli muutamia päiviä sitten saattanut ruskeatukkaisen miehen heidän tapaamisensa päätteeksi. Hän oli jopa saanut puhelinnumeron, mutta oli päättänyt olla soittamatta; Rukihan oli halunnut niin, käskenyt olla ottamatta yhteyttä, heidän yhteisen yönsä jälkeen. Reita ei kuitenkaan voinut vain antaa asian olla, ei kaiken sen jälkeen, mitä heidän välillään oli jo ehtinyt tapahtua. Vaaleahiuksinen oli viimeinkin saanut koskea Rukiin, hyväillä tätä ja purkautua tämän sisään, niin kuin oli tehnyt niin monta kertaa ennenkin. Viimeinkin hän oli saanut ruskeatukkaisen itselleen – vaikkakin se oli tarkoittanut vain yhtä vaivaista yötä.

Vaaleahiuksinen halusi kuitenkin enemmän.

Hänen silmänsä tuijottivat herkeämättä talon suuntaan odottaen, että joku tulisi ulos. Hän toivoi, oikeastaan rukoili, että se olisi Yasu, jonka täytyisi lähteä töihin. Rukihan oli aiemmin maininnut, että hän oli työtön, joten hän viettäisi todennäköisesti kaikki päivänsä yksin kotona toimittaen tyhjää. Tällä tavoin Reitalla oli mahdollisuus mennä tapaamaan elämänsä rakkautta, joka yritti kieltää kaiken. Vaaleahiuksisen tunteita kukaan ei tosin pystyisi ikinä muuttamaan.

Reita oli päättänyt, ettei antaisi vielä periksi, vaikka toinen sitä varmasti toivoikin. Oli tiettyjä asioita, joiden suhteen ei kannattanut koskaan luovuttaa, ja Ruki oli yksi sellaisista asioista.
Mies alkoi yhtäkkiä tuntea itsensä hermostuneeksi ja siirtyi rystysistään kynsinauhoihinsa. Suussa alkoi maistua veri, eikä hän tiennyt, miten kauan joutui odottamaan tuossa tuskallisen kuumassa autossaan. Tai ehkä hän vain kuvitteli, ei olisi ensimmäinen kerta.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Reitan aistit terävöityivät saman tien, kun hän huomasi tarkkailemallaan ovella liikettä. Selkäänsä suoristaen vaaleahiuksinen odotti näkevänsä ruskeatukkaisen juoksemassa hänen luokseen, mutta niin ei tulisi koskaan käymään, kyllä hän sen tiesi. Jossain mielensä perukoilla pieni, ilkeä ääni huusi hänelle inhottavan ivallisesti ja räkäisesti.

”Hän ei rakasta sinua, olet luuseri, rumilus. Sitä paitsi, otit hänet väkisin, hänhän pyysi sinua lopettamaan. Eli... Tavallaan raiskasit hänet, vaikka hän itku kurkussa pyysi sinua päästämään hänet. Ei hän maannut kanssasi, koska halusi sitä. Hän teki sen siksi, koska sinä halusit sitä. Etkö vieläkään tajua? Olet kuvottava!”

Reita pamautti nyrkkinsä auton rattiin ja toivoi sillä saavansa äänen hiljaiseksi. Sydän hakkasi rinnassa tuhatta ja sataa. Ehkä ääni olikin oikeassa? Ehkä hän oli kuvottava, pakkomielteinen ääliö.

Ei, hän ei antaisi tuollaiselle ilkeälle paholaiselle niin paljon valtaa, Ruki oli halunnut sitä, niin sen täytyi olla. Ei tämä olisi jättänyt aneluita niin vähäisiksi ja ollut käyttämättä vaikka väkivaltaa vapautuakseen, jos ei olisi oikeasti halunnut Reitan panevan häntä niin kovaa. Eikö se ollutkin näin? Reita ei keksinyt mitään muuta parempaa selitystä, mutta jollain tavalla hänen oli yritettävä saada se kamala olo pois sisältään. Sen vuoksi hän uskotteli itselleen.
Rystyset valkoisina hän keskitti taas ajatuksensa tuohon asuntoon, jossa tiesi elämänsä rakkauden asuvan muka onnellisessa avoliitossa.

Ulos astui pitkä, tummahiuksinen mies, jonka huulilla lepäili leveä, onnellinen hymy. Hänen perässään asteli ruskeatukkainen mies, hänkin hymyillen. Lyhyempi mies kurotti pienellä kädellään kohti pidempäänsä, jolloin huulet lukittiin vasten toisia huulia. Miesten kädet kiertyivät toistensa ympärille omistavaan – tai suojelevaan – tyyliin, parista ja heidän ympäristöstään oikein huokui pelkkää rakkautta ja hyvää oloa.

Näky sai Reitan sydämen murtumaan pirstaleiksi.

Taustalla hän tunsi myös suurta vihaa. Miten Ruki pystyi tekemään hänelle niin? Kuinka hän pystyi antautumaan toiselle miehelle, kun heidän yhteisestä yöstään ei ollut kulunut edes kahta päivää?
Vaaleahiuksisen teki mieli painaa autonsa torvea, jotta pariskunnan yhteinen herkkä heti rikkoutuisi. Eikö tuon typerän Yasun pitäisi lähteä jo töihin?
Kynsinauhojaan tarpeeksi pureskeltuaan Reita pyyhki veren paitansa hihaan. Samalla hetkellä mieleen muistui hetki menneisyydestä. Hetki, jota hän oli aina vihannut, mutta samalla vaalinut enemmän kuin mitään muuta hetkeä elämästään. Silloin Ruki oli myöntänyt pitävänsä heidän yhteisistä, intiimeistä hetkistään. Silloin Reita oli ymmärtänyt, että kyllä ruskeatukkainen tulisi vielä joskus pitämään hänestä. Heillä oli ollut vain hieman erilaisempi ystävyyssuhde.

Ja se oli riittänyt Reitalle.

Ainakin silloin.

**

”Aki...” kuului hento ääni nimeltämainitun pojan viereltä, kun he istuivat hiljaa erään autiotalon kiviportailla. Tunnelma oli seesteinen; portailta pystyi näkemään puiden taa laskevan auringon, joka toivottaisi heidät huomenna taas tervetulleiksi uuteen päivään. Pienen pieni tuulenvire lipui poikien ohitse ja se sai pienemmän pojan kaivautumaan syvemmälle hupparinsa suojiin. Puhujan ääni kuitenkin jatkoi, ”kiitti.”

Akira hymyili ja tarttui hellästi ystävänsä käteen, vaikka tiesi toisen käden olevan täysin haavojen peitossa, sormenpäistä kyynärtaipeeseen. Kuka ties vaikka haavoja olisi joka puolella hänen kehoaan. Myös mustahiuksisen pojan kasvot olivat mustelmien peitossa, taas. Poika ehkä oletti Akiran olevan idiootti, mutta kyllä hän tiesi. Hän tiesi, että Takanorilla ei ollut kotona kaikki hyvin. Nyt ei vain olisi sopiva aika ottaa asioita puheeksi.

Ehkei koskaan tulisi sopivaa hetkeä.

”Mä oon aina täällä, Taka. Ei sun tarvii kuin soittaa tai pyytää niin mä tuun, autan ja vien sut jonnekin turvaan. Sä ansaitset koko maailman mut mä en voi sitä sulle tarjota, anteeksi”, Akira antoi tunteittensa purkautua yhdeltä istumalta. Todennäköisesti Takanori vain tuhahtaisi ja pyytäisi Akiraa lopettamaan tuollaiset ”nolot pelleilyt”. Tapahtui kuitenkin ihme, ja mustatukkainen poika kääntyi katsomaan ystäväänsä kiitollinen hymy huulillaan.
”Mä tiedän, ei sun tarvitse antaa mulle koko maailmaa”, hän kuiskasi, lähestyi pidempäänsä ja painoi huulensa tämän huulille.


**

Heti kun Reita ymmärsi tilaisuutensa tulleen, hän astui autonsa suojista ulos viileään ulkoilmaan ja aivan muina miehinä vilkuili Yasua, joka käveli aina vain kauemmas asunnostaan; kauemmas Rukista, joka katsoi hänen peräänsä onnellinen hymy huulillaan. Tai ehkä se oli valetta? Ehkä ruskeatukkainen ei edes ollut onnellinen Yasun kanssa. Vaaleatukkainen elätteli toiveita siitä, että Ruki lähtisi hänen mukaansa, mutta se inhottava, kusipäinen ääni vain aiheutti pahaa vihlontaa hänen pääkopassaan ja sanoi, miten säälittävä Reita todellisuudessa oli.
Rukin seisoessa edelleen portaiden yläpäässä, pian heidän katseensa kohtasivat. Ruskeat silmät laajenivat hämmennyksestä, mutta pian, hyvin pian, katseesta pystyi havaitsemaan vain ja ainoastaan vihaa ja inhoa. Kyllä Reita sen tiesi. Hän ei siltikään voinut muuta kuin hymyillä. Hän hymyili niin sydämellisesti kuin pystyi, koska tiesi lyhyemmän miehen lankeavan siihen. Ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka miesten välillä vallitsivat viha ja hämmennys, silti he pystyivät havaitsemaan ympärillään yhteisymmärryksen.

Vaikka Ruki ei sitä halunnutkaan myöntää.

”Mitä sinä täällä teet?”
Kysymys sai vaaleahiuksisen hätkähtämään ajatuksistaan ja saman tien, aivan kuin refleksinomaisesti, hän asteli lähemmäs toista, vaikka ruskeatukkainen yritti kovasti hivuttautua kauemmas hänestä. Rukilla olisi ollut mahdollisuus karata sisälle turvaan ja sulkea ovi kokonaan takanaan; niin, että Reita jäisi yksin pihalle seisomaan, aivan kuin huonosti käyttäytyvä poikaystävä, joka olisi juuri kokenut maailman kamalimman eron. Reita oli kuitenkin nopeampi ja ehti ruskeatukkaisen luo vetäisten ulko-oven täysillä kiinni. Naapuritkin varmaan kuulivat sen. Rukin säikähtäneet silmät nauliutuivat vaaleaan, häntä itseään pidempään mieheen.
”Haluan sinua.”
Tuo niinkin yksinkertainen lause sai ruskeaverikön henkäisemään ja tummat silmät värähtämään, vaikka näky ei ollutkaan kovin huomattava. Reita kuitenkin tiesi; hän tiesi, että Ruki halusi sitä. Ruki halusi, että vaaleahiuksinen painaisi hänet seinää vasten, hyväilisi häntä taiteilijakäsillään, kuiskailisi sulosointuja hänen korvaansa, suutelisi hänen kaulaansa, panisi häntä seinää vasten.

Ja Reita tekisi kaiken tuon vaikka niin monta kertaa kuin ruskeaverikkö vain pyytäisi.

Lyhyempi mies yritti liikahtaa kauemmas ystävästään, joka yritti kaikin tavoin saada hänen elämänsä täysin sekaisin. Ja siinä hän onnistui täydellisesti. Reita tiesi, miten helppoa olisi saada toinen muuttamaan mieltään, jos vain yrittäisi oikein kovasti. Ruskeatukkainen ei halunnut kaikkien hänen ponnistustensa menevän hukkaan; hänellä oli kuitenkin yhteinen elämä Yasun kanssa. Sellaisen ihmisen kanssa, jota hän rakasti koko sydämestään.
”Ruki-”
”Älä”, nimeltämainittu pyysi ääni väristen yrittäen paeta niitä vaaleita, sinisiä silmiä, jotka tuntuivat näkevän hänen kaikkien sielunosiensa lävitse.
Vaaleatukkaisen huulille kohosi jälleen kerran onnellinen hymy ja hän antoi karheiden, maalin tahrimien, käsiensä sivellä Rukin kapeaa kaulaa. Kuka tahansa olisi voinut nähdä heidät ja kertoa Yasulle, millainen huora ruskeatukkainen mies olisi, ottaessaan vielä asiakkaan heidän yhteiseen kotiinsa. Kyllä Ruki tiesi, mitä ihmiset saattaisivat hänestä sanoa.

Valitettavasti se kaikki oli kuitenkin totta.

Reita siveli joka ikisellä sormellaan rakkaansa kaulaa värähtäen aina, kun toisen suusta pääsi pieninkin henkäys. Hän suorastaan tunsi kylmiä väreitä selkärangassaan, kaikki tuo tuntui niin hyvältä, niin helvetin hyvältä. Nopein liikkein hän kohotti Rukin kasvoja voidakseen katsoa tätä suoraan tämän kauniisiin, tummiin silmiin.
Helvetti, vaaleaverikkö suorastaan rakasti tuota näkyä. Hän rakasti nähdä epätoivoa Rukin silmissä, koska se kieli siitä, ettei hän voinut myöskään pitää käsiään irti toisesta.
”Miksi... Miksi sinä tahdot ihan tahallasi pilata elämäni?”

Kysymys sai Reitan hätkähtämään ajatuksistaan. Huomatessaan kyynelten vierivän pitkin ruskeatukkaisen silkkisen pehmeitä poskia, hän ei voinut muuta kuin tuntea osittain pientä syyllisyyttä kaikesta siitä, mitä oli jo ehtinyt tekemään. Silti, hän ei voisi ikinä kieltää sitä, että hän halusi Rukin itselleen. Hän halusi kaiken sen, mitä heillä oli joskus ollut. Vaalea ei millään halunnut kilpailla Yasun kanssa ruskeaveriköstä, mutta tuolla menolla se olisi väistämätöntä. Hän tiesi, miten paljon Ruki tulisi häntä vihaamaan, mutta onneksi Reita tiesi, että he molemmat halusivat toisiaan.

Enemmän kuin mitään muuta ikinä.

”En koskaan tekisi tätä tarkoituksella, mutta sinä et ymmärrä, miten vaikeaa on vain antaa olla, kun sinusta huomaa, ettet ole onnellinen sen Yasun kanssa. Luulin, että sanoin sen jo sinulle. Ja kaiken sen lisäksi... Sinä päästit minut sisääsi, niin monen vuoden jälkeen”, Reita kuiskasi terävästi henkäisten. Hänen erektionsa alkoi vaatia huomiota, kun ajatukset Rukin sisällä olemisesta täyttivät hänen pienimmätkin aivolohkonsa.
Ja silloin Ruki halusi itkeä. Niin paljon, että hän tukehtuisi nyyhkytykseensä.

”Enkä anna sitä itselleni ikinä anteeksi, se oli yksi elämäni suurimmista virheistä. Yasu tappaisi minut, jos saisi tietää, että sinä olet koskenut minuun; että sinä olet tullut sisääni silloin, kun olen ollut jonkun toisen.”

Silloin Reita tunsi vihan liekin roihahtavan sisällään. Kuinka Ruki edes kehtasi sanoa jotain noin kamalaa? Hän ei anna sitä itselleen ikinä anteeksi? Oliko se oikeasti ollut niin kamalaa? Jos ruskeaverikkö ei olisi halunnut vaaleahiuksisen tunkeutuvan häneen niin väkivaltaisesti; jos hän ei olisi halunnut naida vaaleamman kanssa, hän olisi voinut sanoa sen. Eikö olisikin? Vihan sokaisemana Reita tönäisi Rukin ulko-ovea päin niin, että ovi avautui ja lyhyempi mies kaatui eteisen lattialle, säikähtänyt ilme kasvoillaan.

Reitalle riitti. Hän astui sisälle asuntoon, sulki oven takanaan ja tarttui lähes kovakouraisin ottein rakastajaansa painaen hänet seinää vasten. Viha suorastaan hehkui noista sinisistä silmistä, joihin ruskeaverikkö oli joskus vuosia sitten kuvitellut hukkuvansa. Alahuuli vapisten ja kyynelten vieriessä pitkin poskia, Ruki käänsi katseensa muualle; hän ei kyennyt katsomaan ystäväänsä silmiin. Toisen siniset silmät heijastivat muistoja menneisyydestä ja auttoivat ruskeatukkaista palaamaan siihen iltaan, siihen yöhön, jolloin hän oli antautunut houkutuksille.

Vaikkei olisi saanut.

”Katso minua!” Reita huudahti ja ravisti pienempää miestä. Huuto kaikui eteisessä, ja asunnon omistaja pelkäsi kaiken tuon kuuluvan kaikkien noiden seinien lävitse joka puolelle heidän asuinseutuaan.
Ruki puri alahuultaan, eikä kääntänyt katsettaan toiseen. Hän ei tekisi sitä, hän ei voisi.
Vaaleahiuksinen murahti vihaisena ja tarttui karheilla käsillään kiinni nuoremman leuasta. Hän lähestulkoon pakotti toisen katsomaan itseään. Toisen anova katse ei saanut minkäänlaista sääliä kumpuamaan vaaleahiuksisen rinnasta, hän suorastaan nautti tuosta ahdingosta ja pelosta jäädä kiinni tuollaisessa tilanteessa.

”Vai oli se yksi elämäsi suurimmista virheistä? Luuletko minun uskovan sen? Sinä et koskaan, et koskaan, tule sitä myöntämään, mutta se ilta, se yö, se sai sinut muistamaan, miten helvetin paljon olet kaivannut minua. Näin sen noista kauniista, tummista silmistäsi. Jos et olisi halunnut, olisit kaikin mokomin voinut vaikka lyödä minua uudelleen ja lähteä kotiin. Mutta ei, sinä jäit. Sinä todellakin jäit ja annoit minulle luvan. Sinä provosoit minua hieman, mutta siitä et voi syyttää minua. Provosoi, mutta älä itse tule provosoiduksi”, vaaleatukkainen sanoi matalalla äänellään antaen toisen kätensä vaeltaa ruskeaverikön kaulalle. Tämän suusta kuului henkäys, kun Reitan käsi kosketti hänen herkkää ihoaan. Silmät sulkeutuivat automaattisesti.

Ruki vihasi sitä, kun Reita oli oikeassa.

Hiljaisuus tuntui painostavalta miesten välillä. Asunto oli kuolemanhiljainen, viereisestä rivitaloasunnosta kuului pienen koiran räksytystä, mutta ääni hukkui nopeasti ruskeatukkaisen kiihtyvän hengityksen sekaan. Sydän hakkasi rinnassa niin kovaa, että se sattui. He olivat eteisessä. Eteisessä. Yasu voisi ihan milloin tahansa tulla takaisin hakemaan unohtunutta tavaraansa, eikä hän olisi iloinen nähdessään Reitan kotonaan. Ja vielä kiinni avomiehessään.

Yhtäkkiä Ruki tunsi kylmiä väreitä selässään, kun vaaleatukkaisen vasen käsi hivuttautui hänen aamutakkinsa suojiin. Karheat taiteilijasormet jättivät jälkeensä pelkkää kihelmöintiä. Rukin suklaanruskeat silmät kohtasivat edessään seisovan miehen katseen. Tämän silmissä hohti vihan ja ärsytyksen lisäksi halua, himoa.
”Suusi voi päästää valheita, mutta se, mitä kehosi ja silmäsi yrittävät kertoa minulle...” vaaleaverikkö naurahti matalalla äänellään ja siveli oikealla kädellään ruskeaverikön täydellistä leukalinjaa, ”en vain saa sinusta tarpeekseni, Taka...”

Sen sanottuaan Reita painoi huulensa vasten rakastajansa omia sulkien silmänsä. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun heidän suudelmansa oli hellä, rakastava. Salaa mielessään vaaleampi toivoi, että Ruki lähtisi hänen mukaansa; jättäisi kaiken entisestä elämästään taakseen ja antaisi Reitan vapauttaa hänet. Sitä hän toivoi enemmän kuin mitään muuta.
Ruskeaverikkö sulki myös silmänsä astuen lähemmäs rakastajaansa. Pienet kädet kiertyivät vaaleamman niskaan leikittelemään tämän kaikesta elämisestä vaurioituneilla hiuksilla. Miksi kaikki meni taas ihan päälaelleen? Miksi Ruki antautui Reitan vietäväksi, vaikka se oli juuri sitä, mitä hän ei missään nimessä halunnut? Tai niin hän yritti vakuuttaa itselleen.

Suudelma tuntui kestävän ikuisuuden; se sai pahan olon tuntumaan paljon pahempana vatsanpohjassa, mutta todellisuudessa ruskeatukkainen yritti olla välittämättä. Ääni hänen päässään hoki Yasun nimeä, vaikka oikeasti hän näki vain Reitan kasvot suljettujen silmiensä lävitse. Joukkoon liittyi yhtäkkiä toinen ääni, joka hoki vain ja ainoastaan yhtä sanaa; huora.

Yhtäkkiä miesten kehot hätkähtivät toisiaan vasten; Rukin huulet irrottautuivat vaaleamman omista ja kiihottunut inahdus karkasi hänen huuliltaan. Hän tunsi Reitan pehmeät huulet korvalehdellään. Tämän katalat sormet olivat ujuttautuneet salakavalasti nuoremman bokserien sisäpuolelle hipaisemaan hänen erektiotaan. Reita ei kuitenkaan jäänyt jahkailemaan, vaan vei pitkän etusormensa nopeasti ruskeaverikön sisään.
”A-Aki...”
”Tämä on sitä, mitä haluat, hmm? Haluat jatkuvasti tuntea sormeni sisälläsi; toivot minun tunkeutuvan sisääsi niin monesti, että huutaisit nimeäni. Haluat, että rakastelen sinua – joka paikasta – ja saan sinut tuntemaan vain ja ainoastaan mielihyvää. Tahdot, että nostan sinut nyt syliini, kannan sinut vessaan ja asettelen sinut suihkun alle, selkä seinää vasten. Tahdot, että nain sinua lämpimän suihkun alla; edestä ja takaa. Vittu”, vaaleatukkainen henkäisi liikuttaen sormiaan uskaliaammin nuoremman sisällä. Ruki vinkaisi kiihottuneena.
Reita murahti.
”Ei jumalauta, Taka, tahdon vain naida sinua. Haluan naida sinua asunnossani, haluan maalata sinut, haluan kaataa maalia päällesi ja tunkeutua sisääsi, kun hymyilet sillä iänikuisella hymylläsi. Tahdon, että katsot minua. Katso minua noilla suklaanruskeilla silmilläsi ja kokeile, miten kovana olen jo pelkästään tästä tilanteesta, näistä puheista.”

Ruki halusi Reitaa. Hän halusi tätä niin paljon. Hän halusi, että vaaleatukkainen panisi häntä omassa asunnossaan, maalaisi hänet, kaataisi maalia hänen päälleen ja tunkeutuisi hänen sisäänsä aina, kun hän itse vain tahtoi. Ruskeatukkainen halusi tulla käytetyksi, hän halusi tuntea itsensä halutuksi, niin kuin silloin joskus kauan sitten.
Hänen silmänsä avautuivat, ne olivat halun sumentamat.
”S-sinä... Ei- Tämän ei p-pitänyt mennä näin...” nuorempi huokaisi, mutta vetäisi vanhemman suudelmaan.
Reita naurahti hänen huuliaan vasten ja mumisi: ”Silti sinä olet vielä siinä. Kerro, mitä tahdot.”

Sormet liikkuivat sitä tiettyä pistettä kohti hänen sisällään, ja silloin hän antautui. Silloin Ruki tahtoi antaa itsensä kokonaan Reitalle.


”Nai minua, nai minua niin paljon kuin haluat. Tunkeudu sisääni, maalaa minut, raavi minua, kaada maalia päälleni, saa minut nauramaan, saa minut muuttamaan mieleni, että lähtisin sittenkin sinun mukaasi enkä jäisikään Yasun luokse. Saa minut rakastamaan sinua. Pane mua niin helvetin kovaa, Akira, niin kovaa, että muhun sattuu.




Ja sen Reita tekisi. Niin usein kuin halusi; niin usein kuin olisi pakko.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ti Touko 31, 2016 10:07 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

    1 tykkää.
Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, NC-17, 8/?) 16.11.201

ViestiKirjoittaja arisu » Su Maalis 20, 2016 4:14 am

Mulla on ollu täällä varmaan 6 vuotta tunnus ja tää on toinen kerta ikinä kun kommentoin. Haluun nimittäin tällä hetkellä enemmän ku mitään, että tähän tulee jatkoa. Mielellään n-y-t.
Tykkään eniten tunnelmasta, mikä tässä on melkeen kokoajan ainakin mun mielestä, tosi utunen ja vähän epätodellinen, ehkä? Tää etenee tavallaan tosi nopeesti, mut se varmaan lisää sitä utusta tunnelmaa, eikä tunnu mitenkään .. Miltään muultaku just oikeelta tavalta :D
Jos pystyisin (kännykällä ei vissii pysty) lainaisin tähän jokasen kohan mis on Reita. Tykkään sen "ilkeistä" kommenteista mitä se sanoo Rukille ja välil ootan et millon Alkaa nyrkit heilumaan, ku Ruki hermostuu. Tykkään Rukin jokasesta tunteesta ja miten hyvin sä oot saanu ne kirjotettuun tähän. Rukihan on tässä täydellinen!!!
En osaa päättää tahtoisinko, että reitan maailmaa ja sitä mitä on tapahtunu siinä välissä kun ruki lähti ja kun ne taas tapas siellä kaupassa, avattais enemmän. Se on niin mysteeri tässä ja haluisin pitää sen sellasen.
En nyt oo varmaan antanu rakentavaa tmv palautetta, mutta mun pointti on se, että tää on tosi taidokkaasti kirjotettu ja tykkään kaikesta, enkä keksi kritiikkiä. Ehkä myös kellonaika vaikuttaa ajatuksenjuoksuun:D kiitos ja kumarrus

    1 tykkää.
arisu
Fani
 
Viestit: 3
Liittynyt: La Kesä 27, 2009 1:36 am

Re: Vain yksi vaihtoehto (AU, romance, NC-17, 8/?) 16.11.201

ViestiKirjoittaja akumu » To Huhti 14, 2016 7:13 pm

arisu, kiitos paljon kommentistasi! Ja anteeksi kovasti vastauksen viivästymisestä :-( But here I am!

Oon jotenkin todella hämilläni, että tätä vielä luetaan :D Onhan Lafi kuitenkin melkoisen kuollut mesta nykyään, mutta ehkä me saadaan tämä taas kerran eloon! Mutta oon niin otettu, että tämä on toinen kerta, kun ikinä kommentoit ja vielä mun ficciäni! Siis vau, ihana kuulla, oikeasti. Jatkoa tähän tulee aivan varmasti tässä, toivottavasti, pian! Olen seuraavaa lukua kirjoittanutkin jonkun verran, mutta vielä on kirjoitettavaa. Työt loppuvat huomenna, joten ensi viikolla voisin saada jotain aikaiseksikin, koska mulla on, fucking finally, hiihtoloma! Toivotaan siis, että saisin kirjoitettua seuraavan luvun mahdollisimman nopeasti valmiiksi :D Välillä kirjoittaminen on vain niin vaikeaa... Tiedän täsmälleen, mitä haluan kirjoittaa yhdeksänteen lukuun, mutten vain osaa luoda suunnitelmiani sanoiksi. Aika harmittava juttu sinänsä.

Kiitos todella paljon myös kehuistasi! Yritänkin hakea tähän sitä epätodellista tunnelmaa, vaikka aihehan on melko arkinen ja yleinenkin joissain talouksissa. Silti, kyllähän tällaiset suhdesotkut tuntuvat välillä hyvinkin epätodellisilta ja hassuilta, kun ei itse ole tottunut sellaiseen. Aika moni on vissiin tykännyt Reitan ilkeästä puolesta, joten jes, oon onnistunut edes jossain! :) Ruki on aikamoinen pelkuri, joten täytynee pohdiskella onko hänestä tappelemaan fyysisesti Reitan kanssa... Sen näemme tulevaisuudessa! Reitasta ja Yasunorista en sen sijaan mene takuuseen; heidän välillään voi joskus ollakin jotain nyrkkitappelun tapaista kärhämää... Hehs.

Ruki on tässä täydellinen! Voi awws, kiitos kauniista sanoistasi. On jotenkin miellyttävää kuulla tuollainenkin kehu, koska yritän tosissani tehdä Rukista todella epätäydellisen miehen, joka vatkaa kahden miehen välillä, eikä tiedä, mitä oikeasti haluaa. Näköjään epätäydellisyyskin voi olla täydellistä, hahah!
Reita tosiaankin on mysteeri. En sen enempää rupea avaamaan hänen elämästään ja niistä käännekohdista, jotka hän on kokenut vuosien erossaolon aikana, pieniä paljastuksia saattaa tulla sieltä täältä, koska menneisyys, eli siis kursivoidut kohdat, ovat suuri osa tätä tarinaa :) Kiitos todella paljon kommentistasi! Toivottavasti tulevaisuudessa jaksat lukea ja kommentoida loppulukujakin ^^
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Edellinen

Paluu K-18

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron