Man that you fear ( Reita/Ruki, R, 6/20 ) BIG TAUKO !

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Man that you fear ( Reita/Ruki, R, 6/20 ) BIG TAUKO !

ViestiKirjoittaja akumu » To Elo 14, 2008 8:28 pm

Title: Man that you fear
Author: akumu
Beta: en koe tarvitsevani
Rating: R
Pairings: Reita/Ruki, lukemalla selviää muut
Fandoms: the GazettE, Plastic tree ja Dir en grey. Muut selviävät lukemalla
Genre: humor, action, au, slash, draama, death
Disclaimer: Idea lähtöisin Herkuleksesta, muutettu ajan myötä rutkasti. Teksti ja juonenkäänteet kuuluvat mulle, mutta henkilöt itselleen. En rahasta tällä ketään, joten en hyödy tästä mitään. Tack.
Warnings: kidnappaus, väkivaltaa, seksiä
Summary: Nuori poika lähetetään taivaasta 15-vuotiaana etsimään itselleen ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa koko loppuelämänsä. Hänen mukaansa lähtee hänen paras ystävänsä ja maan päällä hänen on löydettävä mies, jolta saisi apua. Löytäessään ihmisen, jota todellakin saattaisi rakastaa, suunnitelmat kääntyvät aivan päälaelleen. Isä oli jättänyt jotain kertomatta omalle pojalleen.

A/N: Halusin kirjoittaa jonkun disney -elokuvan pohjalta ficin ja tässä sitä nyt ollaan. Eli tämän idea perustuu Herkulekseen, ei tässä tapahdu kyllä samoja asioita, mutta kuitenkin. Itse sanon, että tämä on paras pitkä ficci, jota olen kirjoittanut pitkään aikaan. Tätä on hauska kirjoittaa ja toivon, että lukijat tykkäävät tästä ´w` Olkaapa hyvät !

Reita
Ruki
Kai
Kaoru
Ryutaro
Toshiya
Kyo
Aoi
Uruha

Muita henkilöitä

Tatsurou
Die
Teru
Tora
Tero
Iori
JUN


Prologi


Nuori vaaleahiuksinen poika, jonka nenää peitti vaalea kangaskaistale katsoi omaa isäänsä tämän tummanruskeisiin ja vaikuttaviin silmiin. Yhdellä katseella isä olisi pystynyt lumoamaan monet ihmiset sekä henkiolennot, mutta hänen ei tarvinnut. Hänellä oli jo erittäin kaunis vaimo, jonka oli 15 vuotta sitten saanut lumottua itselleen. Vain ja ainoastaan itselleen.
Isä istui pilvistä muodostetulla valtaistuimella Uruhan ollessa hänen sylissään. Molemmat hymyilivät huvittuneesti ja kohdistivat katseensa omaan poikaansa. Heillä piti olla jotain todella tärkeää asiaa, ainakin sellaisen käsityksen vaaleahiuksinen oli saanut.

"Reita, sinun on aika palata maanpinnalle."
"Siis mitä?" Kuului yllätyksellinen kysymys Reitan suusta ja tämä tuijotti isäänsä kuin pölkyllä päähän lyötyä. Mitä tämä oikein tarkoitti? Hänen sanansa kuulostivat niin tyhmiltä, kun niitä tarkemmin ajatteli.
"Siis, sinun on aika palata alakertaan muiden ihmisten keskuuteen."
"Miksi? Vaikutat jotenkin oudolta tällä hetkellä, isä..." poika sanoi ja siirsi vaaleita hiuksiaan pois silmiensä tieltä, jotta näkisi paremmin. Nyt hänen vilkaistessaan isänsä kasvoja, huvittunut ilme tämän kasvoilla oli vaihtunut mitä omituisimpaan virneeseen ja hänen äitinsä vain hihitti.

Jokin oli nyt todellakin pielessä. Eivät he useinkaan käyttäytyneet tuolla tavalla.

"Lähetän sinut maanpinnalle etsimään itsellesi elämäsi rakkautta. Etsi itsellesi ihminen, jonka kanssa haluat jakaa koko loppuelämäsi, ja käske Kain tulla kertomaan minulle sitten, kun olet löytänyt hänet.
Aikaa sinulla on viisi vuotta ja muista, mieti huolella kehen voit luottaa. Kai etsii sinulle käsiisi Kaoru-nimisen miehen ja hänen kanssaan teidän on ylitettävä kaikki esteet, mitä tiellenne tulee. Joudut myös suorittamaan muutamia tehtäviä pysyäksesi hengissä", isä selitti pojalleen ja silitteli vaimonsa reittä erittäin innokkaasti.
"Tuliko kantani ymmärretyksi?" hän jatkoi ja katsoi kysyvästi Reitaa, joka näytti erittäin vaivaantuneelta.

"Tulihan se..." Kuului ihmeellisen hiljainen vastaus Reitan huulilta ja hän laski katseensa. Hän ei todellakaan tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä, huvittuneisuus ainakin paistoi hänestä kilometrien päähän. Ainakin sillä hetkellä.

Nopeasti Aoi hääsi vaimonsa pois sylistään ja käveli lähemmäs poikaansa. Ollessaan Reitan edessä hän joutui katsomaan hiukan alaspäin. Onneksi he olivat eripituisia, henkiolennot ja jumalat saattoivat muuten luulla heitä veljeksiksi. Ainakin tuossa vaiheessa. Olihan jokainen jumala Reitan nähnyt tämän ristiäisjuhlissa, mutta nyt poika oli kasvanut. Reitassa oli paljon Aoita muistuttavia piirteitä ja se hiukan huvitti Aoita itseään. Siksi he saattoivat jollakin tapaa näyttää veljeksiltä.

"Reita, tämä ei ole naurunasia. Toivon, että otat tämän vakavissasi, nimittäin jos et löydä itsellesi viidessä vuodessa rakkautta, emme ollenkaan tiedä miten sinun käy", Aoi vastasi ja katsoi poikaansa läpitunkevasti silmiin.
"Selvä, mutta milloin minun on aika lähteä...? Ja mitä tarvitsen mukaani alakertaan?"
"Lähdet kolmen tunnin päästä etkä tarvitse mitään muuta kuin itsesi sekä Kain mukaasi. Kaikki on järjestetty, asunto ja uusi henkilöllisyytesi. Sinun olisi parasta levätä ennen kuin lähdette", isä jatkoi astuessaan taaksepäin. Onneksi hänellä oli erittäin sivistynyt, hyvännäköinen sekä hauska poika. Reita saisi kyllä ihan varmasti itselleen jonkun naisen.

"Mutta isä! Mistä minä etsin itselleni elämäni rakkautta? Mistä paikoista ja..."
"Kultaseni, oletko ottanut huomioon, että nykyajassa on bordelleja, strippiklubeja, ostoskeskuksia sekä muita tuon tapaisia paikkoja, joista saattaa löytyä mukavaa naisseuraa", Uruha liittyi puheeseen ja taputti pilvisellä valtaistuimella paikkaa, jonne halusi miehensä tulevan uudelleen istumaan.
"... naisseuraa?" Tällä kertaa oli Reitan vuoro hämmentyä. Mistä vanhemmat olivat varmoja, että Reita halusi naisseuraa? Eivät mistään. Reita ei itsekään tiennyt, miten olisi vanhemmilleen puhunut, hän oli ihan sekaisin. Hänet lähetettäisiin kolmen tunnin päästä epämukavalla tavalla alakertaan Kain kanssa etsimään joku saakelin Kaoru ja plussana vielä rakkaus. Tästä tulisi erittäin mielenkiintoinen seikkailu. Ja samalla myös turhauttava. Reita oli sellainen persoona, että luovuttaisi helposti.
"Niin, poikani. Naisseuraa!" Aoi naurahti ylipirteästi ja kipitti nopeasti takaisin valtaistuimelleen ja silitteli tällä kertaa vaimonsa selkää. Jälleen kerran kuuli omituista hihitystä.

"Mene nyt vain lepäämään, matkastasi tulee erittäin rankka."
Reita nyökkäsi ja suurin piirtein juoksi vanhempiensa silmien edestä pois, omaan niin sanottuun huoneeseensa. Hän saisi viimeiset kolme tuntia nukkua omassa, pehmeässä sängyssään ja sitten kaikki olisi ohi. Hänen poikuusvuotensa menisivät tällä kertaa rakkautta etsien, ei mitenkään kehuttava harrastus. Reita olisi halunnut vain olla ja katsella tuolta pilvien päältä, miten ihmisillä alakerrassa menisi. Ei hän koskaan ollut kuvitellut pääsevänsä ihmisten seuraksi ja vielä nykyaikaan. Miten hän osaisi käyttäytyä siellä? Mitä jos kukaan vastaantuleva nainen ei kelpaisi hänelle? Mitä jos hän ei tosiaankaan löytäisi rakkautta itselleen vaan kulkisi lopun 'elämäänsä' yksin? Tai mitä jos Reita vain halusi miesseuraa itselleen? Sitä hän ei kyllä maininnut, eikä tulisi koskaan mainitsemaankaan vanhemmilleen.

"Tämä päivä alkoi hyvin, mutta menee aina vain huonompaan suuntaan..." Reita huokaisi itsekseen ja sulki silmänsä kaikelta. Nyt hän halusi nukkua, olihan Kai sentään herättänyt hänet kesken kauneusunien epämukavalla tavalla.

***

"Aoi rakas, mikset kertonut Reitalle koko totuutta?" Uruha kehräsi miehensä korvaan ja siirsi tämän mustia hiuksia silmien edestä pois, jotta voisi tulkita toisen katsetta.
"Uruha, hänen ei tarvitse tietää sitä. Ei ainakaan vielä."



A/N 2: Kommentit ovat rakkaus ♥
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ke Loka 06, 2010 4:02 pm, muokattu yhteensä 35 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (Prologi/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Perjantai13 » Pe Elo 15, 2008 4:46 pm

...Tämä on uusi? Vai onko tämä muka vanhan Lafin puolella? En minä ole huomannut.

Ajatukseni bändilistaa silmäillessäni: "the GazettE, njaa, vai niin... Dir en grey, oho <3... Plastic Tree, mikäs siinä... Arashi... An Cafe...Hetkonen. Arashi? SE Arashi?! Mitä pirua?!"
Shokki löytää Arashi noin monen j-rock-bändn joukosta :'D
Tykkään muuten ficeistä, joissa seikkailevat sekä gazet että dirut. Jotenkin pelkät gaze-ficit tuntuvat aina niin tyhjiltä.

Voi Reita-reppanaa.
Aoi ja Uruha ovat jotenkin hirmu söpöjä tässä. Uruha varsinkin. Sääli melkein, ettei niistä taideta kuulla juurikaan tulevaisuudessa, vai?
Aargh, olen ilmeisesti tulossa kipeäksi, väsynyt enkä osaa kommentoida prologeja.
Mutta minä odotan lisää! Vaadin sitä.
Kiitos ^^

Perjantai13
Roudari
 
Viestit: 80
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:26 pm

Re: Trust (Prologi/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja akumu » Su Elo 17, 2008 4:50 pm

Kiitos kommentistasi Perjantai13! Mukavaa, että jaksoit lukea tämän ja haluat lisää. Lisää on tulossa, siitä olen varma. Ensimmäinen luku on melkein lopuillaan :''D En sitten tiedä kuinka kauan tässä menee, että saan lähetettyä tämän arvoisalle betalleni.

Ja vastaus ensimmäiseen kysymykseesi, kyllä. Tämä on uusin ficcini, jonka aion julkaista eikä tätä löytynyt vanhasta Lafista. Ajattelin lisäillä tämän uuteen Lafiin siitä syystä, että sain tämän valmiiksi vähän ennen Lafin muuton ilmoittamista. Onneksi kuitenkin joku huomasi tämän ja uskalsi lukea. Idea on mielestäni aika omituinen, mutta perustuu kuitenkin Disney elokuvan Herculekseen. En kuitenkaan ole kirjoittamassa tästä mitään roomanaikaista ficciä, vaan tämä sijoittuu ihan nykyaikaan ja nykyajassa tapahtuviin asioihin. Manalassakin tulemma piipahtamaan muutamaan (miljoonaan) otteeseen ja Reita aikoo käydä Taivaassa vielä vilkaisemassa vanhempiaan.

Huono puoli tämän kirjoittamisessa on se, etten saa millään mahtumaan kaikkia tapahtumia kymmeneen lukuun. Tässä tulee tapahtumaan ihan liikaa asioita ja luulen, että tästä tulee jonkin verran pidempi projekti kuin olin ajatellut. Luulin, että tästä ei tuli minkäänlaista painetta, mutta tuli jonkin näköistä. Onneksi minulla on intoa kirjoittaa tätä, muut ficit ovat nyt niin sanotulla tauolla siksi, koska kirjoitan tätä innoissani.

Ajatukseni bändilistaa silmäillessäni: "the GazettE, njaa, vai niin... Dir en grey, oho <3... Plastic Tree, mikäs siinä... Arashi... An Cafe...Hetkonen. Arashi? SE Arashi?! Mitä pirua?!"
Shokki löytää Arashi noin monen j-rock-bändn joukosta :'D


Tiesitkös. Minä ajattelin juuri tuota samaa. En ole koskaan elämäni aikana lukenut ficciä, missä olisi Arashi tai edes joku tämän bändin jäsenistä. Niitä ei tosiaankaan ole yhtään. Ei ollut ainakaan vanhassa Lafissa enkä ole uudessakaan pahemmin törmäillyt. Toivottavasti selvisit shokistasi, koska haluan sinun tietävän mitä muuta tässä ficissä tulee tapahtumaan. Olen hyvin iloinen kommentistasi, koska olet ensimmäinen, joka tämän on lukenut ja kommentoinut lukemisen jälkeen. Olisi mukavaa vastaisuudessakin tietää, mitä mieltä olet :3

Aoi ja Uruha ovat jotenkin hirmu söpöjä tässä. Uruha varsinkin. Sääli melkein, ettei niistä taideta kuulla juurikaan tulevaisuudessa, vai?


Pakko vielä sanoa, että Uruha on sitten nainen tässä :''D Tissit ja kaikki löytyy! Eli jokaiselle lukijalle tämäkin vain tiedoksi. Olisi se Uruhalta aikamoinen saavutus synnyttää Reita XDD Ja mitä heidän tulevaisuuteensa tulee, en paljasta sitä vielä >D Kyllä he tässä piipahtavat aina silloin tällöin, mutta ensimmäisissä luvuissa he jäävät vähän taka-alalle. Kiitos kuitenkin kommentistasi! ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (Prologi/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja ikou » Ma Elo 18, 2008 3:24 pm

Noniin. En tätä BBT'ssä ole muistaakseni kommentoinut, mutta hyvältä tämä vaikuttaa. Ensimmäisessa osoassa on tosin vähän kestänyt.... Mutta eka osahan oli jo melkein valmis? Prologi koukutti. Reita rassukkaa 8<< tyhmä Aoi.

Ja kun kerrit, että Uruha on tässä nainen, myönnän, että repesin XDD siis kun luin tuota prologia niin ihmettelin et miks sanot kaikkee "vaimo" ja näi XDD *kuvittelee Uruhan synnyttämäs Reitaa* joo ei kaunista XDD

akumu kirjoitti:"Mutta isä! Mistä minä etsin itselleni elämäni rakkautta? Mistä paikoista ja..."
"Kultaseni, oletko ottanut huomioon, että nykyajassa on bordelleja, strippiklubeja, ostoskeskuksia sekä muita tuon tapaisia paikkoja, joista saattaa löytyä mukavaa naisseuraa", Uruha liittyi puheeseen ja taputti pilvisellä valtaistuimella paikkaa, jonne halusi miehensä tulevan uudelleen istumaan.

Ihana äiti tää Uruha.

akumu kirjoitti:"Aoi rakas, mikset kertonut Reitalle koko totuutta tuon rakkauden etsimisen kanssa?" Uruha kehräsi miehensä korvaan ja siirsi tämän mustia hiuksia silmien edestä pois, jotta voisi tulkita toisen katsetta.
"Uruha, hänen ei tarvitse tietää sitä. Ei ainakaan vielä."

o.O perkyle. ihanaa, heti prologista lähtien salaillaan... X''D

Ekaa osaa ootan ^^
ex. Yuneshii
you know you're in love when you can't fall asleep 'cause reality is finally better than your dreams.

Avatar
ikou
Bändäri
 
Viestit: 27
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:49 pm
Paikkakunta: ...

Re: Trust (Prologi/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Elo 20, 2008 4:57 pm

1. luku. Kun mä sinut kohtasin


Reita tunsi sen auringonpaahteen niskassaan ja hän haistoi myös raikkaan meri-ilman. Istuessaan kalliolla kädet jalkojen ympärille kiedottuina hänelle tuli paljon turvallisempi ja rauhallisempi olo. Se kaunis näkymä merelle, lintujen laulu ja aaltojen roiske kallioita vasten. Siitä tunteesta vaaleahiuksinen oli nauttinut kaikki ne neljä ja puoli vuotta, mutta vielä mukavampaa olisi ollut tietysti jakaa se tunne jonkun muun kanssa. Ihmisen kanssa, joka voisi nyt levätä siinä Reitan sylissä ja kuunnella rauhoittavia kuiskauksia vaaleahiuksisen huulilta. Mutta nyt hän oli aivan yksin.

"Sinulla on tasan viisi vuotta aikaa etsiä käsiisi ihminen, jota voisit rakastaa ihan oikeasti."

Niin, vain viisi vuotta. Reita oli yrittänyt tosiaankin etsiä henkilöä, jota rakastaisi tai voisi rakastaa. Neljään ja puoleen vuoteen ei ollut tapahtunut yhtään mitään ja toiset puoli vuotta olisi aikaa toteuttaa isän käsky, ei toive. Jos vaaleahiuksinen ei tottelisi isäänsä kukaan ei tietäisi, mikä tulisi odottamaan häntä. Nyt pitäisi vain yrittää oikein tosissaan, olihan Reitalla sentään vähän apuvoimia ja tukea.
"Reita!" Kuului huutoa mainitun miehen takaa ja hän kääntyi katsomaan taakseen kohdatakseen huutajan kasvot. Kai. Se aina niin suloisesti hymyilevä ruskeahiuksinen mies ryntäsi vaaleahiuksista koko ajan vain lähemmäs. Reita käänsi katseensa takaisin merelle päin.
"Miksi olet täällä? Eikö sinun pitäisi olla Kaorun luona?" Kai puhisi yrittäen saada hengitystään tasaantumaan. Juokseminen oli joskus hyvästä, mutta Kain kannalta ei. Hänellä sattui olemaan pahanlaatuinen astma ja hän yritti samalla pitää huolen omasta kunnostaan, ettei olisi ihan rapakunnossa. Ehkä hänen pitäisi vain ajatella terveyttään, siitä Kaorukin oli koko ajan hänelle sanonut.

"En viitsi taas vaivautua tekemään mitään tarpeetonta."
"Kuinka niin tarpeetonta?" Kai kauhistui ja meni istumaan Reitan viereen, joka sattui sillä hetkellä heittelemään pieniä kiviä mereen, alas kalliolta.
"Minut ollaan luotu kulkemaan yksin. Pitäisi varmaankin ruveta etsimään itselleni sopivaa erakoitumisaluetta..." vaaleahiuksinen pohdiskeli puoliääneen katsellen erittäin kiinnostuneesti harmaata kiveä kädellään. Pian senkin tie löytyisi kalliolta alas meren syvyyksiin.
"Reita! Älä nyt rupea kylpemään itsesäälissä. Pian silmiesi eteen astuu se ainoa ja oikea nainen", Kai tokaisi hymyillen ja taputti vieressään istuvaa vaaleahiuksista olkapäälle. Miehet olivat olleet lapsista asti parhaat ystävykset ja ruskeahiuksinen osasi aina piristää vanhempaa. Auttaminenkin onnistui häneltä hyvin, hän halusi aina auttaa muita selviämään ongelmista, kunhan itse saisi sitten puhua, kun hänellä olisi paha olla.

"Entäs jos se ainoa ja oikea ei olekaan nainen?" Reita mumisi tuskin kuuluvan kysymyksen. Hän ei kääntänyt edes katsettaan, katseli vain aivan tyynenä merelle päin. Meri piiskasi kallioita nyt entistä kovempaa ja vaaleahiuksisen huulille nousi ilkikurinen hymy.
Kai sen sijaan hätkähti. Hän onnistui aina kuulemaan joka ikisen muminan, epäselvältä kuulostavan japanin ja toisten ajatuksetkin! Reitan ajatuksia ei kyllä koskaan pystynyt tulkitsemaan. Toisella oli todella usein miettiviä ja kaipaavia katseita, mutta se ei selittänyt ihan kaikkea. Yksinkertaista: jos Reita näytti jollain tavalla onnettomalta tai masentuneelta, hän saattoi ihan hyvin sillä hetkellä miettiä viime näkemäänsä pornoelokuvaa.
"Tarkoitatko, että olet kiinnostunut vain miehistä?"
"Mikä tuo 'vain' tuolla välissä oli?"
"Ei kun minä ajattelin..."
"Kai, älä huoli. En ole homo, mutta se olikin vain jos", Reita sanoi neutraalisti ja nousi seisomaan venytellen käsiään.
"Näin aiheesta sivuten, minne Kaoru sitten oikein meni?" hän jatkoi.
"Hän on varastossa suunnittelemassa uusinta tehtävääsi." Ruskeahiuksinen nousi myös seisomaan ja laski hennon kätensä jälleen kerran Reitan olalle. Miehet katsoivat toisiaan hetken aikaa silmiin hiljaisuuden vallitessa heidän välillään. Vain aaltojen ääni kuului, lintujenkin laulu oli loppunut.

Taivaalle näytti kertyvän pienimuotoisia sadepilviä ja aurinko katosi niiden taakse. Tuli synkkä ilma ja Reita tunsi muutaman pisaran hiuksillaan sekä kasvoillaan.
"Älä huoli. Joudut varmaankin taas pelastamaan jonkun pulasta."
Vanhempi mies nyökkäsi ja muutti ilmeensä tällä kertaa väkisin väännetyksi hymyksi. Hän vihasi Kaorun suunnittelemia tehtäviä yli kaiken. Ensimmäiset 15 tehtävää maanpäällä olivat pelastustehtäviä ja seuraavat 189 kaikkea muuta. Taas olisi pelastustehtävän vuoro...
"Mennäänkö kotiin? Täällä alkaa varmastikin sataa."
"Mennään vain", Reita mumisi hiljaa ja lähti kävelemään Kain vierellä pois merenrannalta.

***

"Minä keksin sen, minä keksin sen!" liilahiuksinen mies hihkui rynnätessään ulos pienestä varastotilasta. Vihreäkantinen kierrevihko lenteli ilmassa ja miehen kasvoilta pystyi havaitsemaan erittäin iloisen ilmeen. Ihan kuin hän olisi juuri saanut jonkun naisen puhelinnumeron. Kaorua kun ei aina oikein onnistanut naisten kanssa ja jos onnisti, hän oli erittäin iloinen asiasta. Samaiseen aikaan Kai ja Reita kävelivät takaisin mökille merenrannalta, eikä vaaleahiuksinen jaksanut vaivautua sanomaan Kaorulle mitään. Huokaisten hän käveli terassille ja istahti portaille miettimään, kohta hän saisi kuulla tuomionsa.

"Mitä sinä sitten nyt keksit?" Kai kysyi ja hymyili liilahiuksiselle suloisesti saaden pidemmän miehen heti niskaansa.
"Keinon, jolla Reita aivan varmasti pystyy tekemään vaikutuksen johonkin naiseen..."
Huomatessaan Reitan tuiman katseen, Kaoru huokaisi kuuluvasti ja pudisti päätään.
"... tai mieheen, sama se on. Rei, sinä saat lähteä tänä iltana yksin kaupungille!"
"Että mitä?!" Kai älähti ja kaatoi Kaorun vahingossa makaamaan maahan naamalleen. "Eihän Reita voi! Miten hän osaisi jutella kenellekään, kun on tuollainen tuppisuu?"
"Miten niin en voisi? Tämä on ehkä Kaorun paras idea pitkään aikaan! Ja Kai, epäiletkö sinä tosiaankin sitä, etten osaisi jutella ihmisille?" Reita yhtyi puheeseen ja katsoi kahta muuta miestä silmät ilosta säihkyen.

Kerrankin mainio tehtävä...

Vaaleahiuksinen käänsi selkänsä kahdelle muulle miehelle kuuntelematta heidän sanojaan ja käveli sisälle mökkiin suunnistaen reittinsä omaa huonettaan kohti. Mökki oli sisustettu vaaleilla väreillä tuomaan synkkään metsämaisemaan enemmän tunnelmaa. Kynttilät koristivat ikkunoita ja olohuoneessa oli sillä hetkellä jouluinen tunnelma. Punaisena hohtava kulmasohva hohti tyhjyyttään, mutta pian siinä saattaisikin istua maailman itsepäisin ja samalla myös hauskin ihminen, Kaoru. Kaikessa itsepäisyydessään Kaoru oli erittäin rakastettava ja hauska persoona, vaikka keksikin Reitalle usein typeriä tehtäviä. Jokainen Kaorun seurassa oleva ihminen hymyili hänen jutuilleen ja vitseilleen, koskaan ei näkynyt surullista ilmettä kenenkään kasvoilla. Ja silloin, kun liilahiuksinen suuttui, hän suuttui oikein kunnolla ja se olisi erittäin pientä verrattuna muiden suuttumuksiin. Onneksi näitäkin tapauksia oli harvassa.

Avatessaan huoneensa oven, Reita huokaisi turhautuneena. Mitä hänen huoneelleen oli tapahtunut? Vielä aamupäivällä se oli ollut siisti eivätkä tavarat lojuneet joka puolella lattiaa. Nyt se oli kuin myrskyn nähnyt ja vaaleahiuksinen mumisi muutaman kirosanan, ehkä hiukan kuuluvastikin. Kaikki lehdet olivat lattialla, cd-levyt lattialla myös ja sänky ei ollut mitenkään erityisen hyvin laitettu.
"Miksi helvetissä minä sain tämän kaikista pienimmän huoneen haltuuni...?"
"Ai niin muuten! Reita, minä kävin huoneessasi etsimässä tätä vihreäkantista kierrevihkoa", Kaoru naurahti ja käveli Reitan huoneen ovelle virnuillen.
"Vai että ihan kävit etsimässä! Katso nyt millaisessa kunnossa tämä huone on!"
"Ennen kuin lähdet ulos, sinun kannattaisi siivota. Mikäli saat saaliin heti tuotua kotiin ja tehtyä jotain vähän mukavampaa..." Kaorun kasvoilla oli vihjaileva katse ja se ei koskaan tiennyt hyvää.

"Kyllä Kaoru, kiitos informaatiosta! Ulos huoneestani."

***

Reita käveli hiljaiseen tahtiin Tokion keskustan katuja pitkin pidellen käsiään taskuissaan. Oli harvinaisen kylmä, vaikka olikin vasta elokuun alkupuolta. Onneksi hänellä oli musta huppari, joka lämmitti mukavasti hänen laihaa ja hentoa kehoaan. Useimmat ihmiset katselivat Reitaa jonkin verran oudoksuen, ehkä se johtui juuri tuosta mustasta hupparista hänen päällään. Monilla ihmisillä oli lyhythihaisia paitoja, toppeja ja minishortseja, mutta vaaleahiuksinen oli pukeutunut mustiin väljiin farkkuihin, huppariin ja valkoiseen t-paitaan, jota ei oikein pystynyt havaitsemaan hupparin alta. Vaaleahiuksinen ei kuitenkaan välittänyt muiden katseista, hän teki niin kuin tunsi itse parhaaksi.

Melkein jokaisessa näyteikkunassa oli ainakin kaksi mallinukkea ja muodissa olevat vaatteet olivat ylilaihojen mallien päällä. Malleja näkyi isoissa julisteissa ja Reita vain pudisti huokaisten päätään. Mallit vain esittelevät itseään muille ja tuntevat olevansa jotenkin kauniita. Oikeastaan, kukaan malleista ei ole lähelläkään sitä kauneuspistettä, jonka nenärätin omaava mies haluaisi huomata heissä. Hänen mielestään ei ollut tervettä esitellä anorektikon laihaa vartaloa niin kuin useimmat mallit tekevät. Heidän mielestään kaikista tärkeintä oli olla mahdollisimman laiha sekä kaunis ja esitellä muille ihmisille vaatteita. Tuohon hullutukseen Reita ei halunnut ikinä puuttua, valokuvaajana hän olisi tietenkin voinut toimia. Valokuvaus oli tullut vaaleahiuksiselle erittäin tärkeäksi harrastukseksi. Kuvatessaan erilaisia paikkoja ja ihmisiä sai ajan kulumaan paljon nopeammin. Kaoru ja Kai olivat molemmat kannustaneet häntä valokuvauksessa ja sen seurauksena hän tunsi olevansa siinä melko hyväkin.

Kaiken sen ihmisten hälinän keskellä Reitan huomion kiinnitti eräs erittäin iso juliste näyteikkunassa. Julisteessa seisoi ruskeahiuksinen, ehkäpä noin 20-vuotias mies. Mies esitteli seksikkäitä reisiään, mutta ilmeisesti mustien minishortsien piti viedä ihmisiltä kaikki huomio. Miehen päällä oleva valkoinen väljä toppi sopi hyvin yhteen minishortsien kanssa ja Reitan oli pakko astua muutama askel lähemmäs näyteikkunaa. Nähdessään mallin kasvot ja ilmeen paremmin, hänen oli pakko myöntää, että tuo mies teki häneen jo julisteen välityksellä erittäin suuren vaikutuksen. Ruskeahiuksinen oli nimittäin ensimmäinen malli, jonka ulkonäöstä Reita piti paljon, siinä ei ollut oikeastaan mitään moittimista.
"Kaunis..." hän mumisi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle, eikä huomioinut sillä hetkellä ympäröivästä maailmasta mitään. Ihmiset törmäilivät häneen ja hän huojui, mutta yritti pitää katseensa koko ajan näyteikkunassa roikkuvassa julisteessa.
"Pidätkö tuosta mallista, ne?"
"Pidän..."

Hei, hetkinen! Puhuiko joku minulle?

Reita pohdiskeli päässään muutamaan otteeseen kääntäisikö päänsä äänen suuntaan, mutta miksi hänen olisi pakko vaivautua katsomaan puhujaa? Pienen empimisen jälkeen hän kuitenkin kääntyi katsomaan oikealle puolelleen huomaten todella lyhyen miehen, jonka hiukset oli laitettu erilaisilla aineilla mahdollisimman hyvin ja pystyyn. Reita hätkähti.

"Mitä?!" Vaaleahiuksinen astahti muutaman askeleen kauemmas ja pystyi havaitsemaan lyhyemmän kasvoilla pienen hymynpoikasen. Lyhyempi mies tuijotti maahan ja Reitan oli hyvin hankala tunnistaa mies. Hän päätyi kuitenkin siihen tulokseen, ettei tuntenut tätä. Vaaleahiuksinen päätti miehen olevan vain joku ohikulkija, joka vain seuraavaksi ottaisi aseen esille ja vaatisi saada Reitalta kaikki rahat. Oi, kuinka dramaattiselta tuo kuulostikaan.
"Kuka sinä oikein olet?" Reita jatkoi hiljaiseen ääneen.
"Etkö muka tunnista minua?" ruskeahiuksinen kysyi, eikä näyttänyt huomioivan pidemmän miehen kysymystä lainkaan. Tuollainen käytös oli epäkohteliasta, ainakin Reitan mielestä. Tulla nyt selittämään jotain aivan idioottimaista ja kysymään seuraavaksi tunteeko Reita hänet. Sehän on sanomattakin selvää! Kenet vaaleahiuksinen tuossa isossa kaupungissa muka tunsi? Oh, vain Kaorun ja Kain, siihen se sitten jäikin.

Kääntyessään katsomaan Reitaa, lyhyempi mies naurahti tavalla, joka sai pienet väristykset kulkemaan vaaleahiuksisen selässä. Hänen mielestään nauru oli taivaallisen seksikäs ja miehen äänestä pystyi havaitsemaan hiukan mataluutta. Tuollaista naurua ja ääntä Reita ei ollut koskaan ennen kuullut. Mutta toisaalta, eihän hän koskaan halunnut tutustua muihin ihmisiin tai edes kuunnella heidän ääntään. Nyt niin oli käynyt pakostakin.
"Ehkäpä näin on parempi? Tunnistatko nyt?"
"Enpä taida. En ole koskaan ennen nähnyt sinua."
"Etkö tosiaankaan? Katsohan uudestaan tuohon näyteikkunaan, jota äskettäin niin kovin intiimisti tuijotit", ruskeahiuksinen sanoi ja katsoi Reitaa suoraan silmiin. Pidempi mies vastasi katseeseen ja huomasi lyhyemmän miehen silmien olevan ruskeanväriset. Sopivat hänen kasvoihinsa erittäin hyvin ja ne huulet olivat täydelliset...
Reita kuitenkin kääntyi hitaasti katsomaan näyteikkunaa jälleen kerran ja hänen kasvoilleen ilmestyi erittäin hämmentynyt ilme. Julisteessa oleva malli oli aivan... lyhyemmän miehen näköinen!

Mitä?! Voiko tämä olla mahdollista...? Ei, mielisairaala olisi loistava paikka minulle. Ei tuollainen seksikäs malli voi kävellä täällä yksikseen ilman minkäänlaista seuraa tai ilman turvamiehiä... Näenkö vain näkyjä?

"Oletko sinä tuo malli? Kuinka helvetissä se voi olla muka mahdollista?" Reita kysyi yhtäkkiä ja käänsi katseensa lyhyempään päin.
"Loukkaat tunteitani."
"Miksi tulit juttelemaan minulle?" Reita ärähti ja astui nyt miestä lähemmäs yrittäen saada itsevarmuutensa palautettua omaan kehoonsa takaisin. Nyt hän ei olisi mikään pelkuri vaan hän yrittäisi ottaa selvää tuosta salaperäisestä mallista, joka oli hyvinkin lyhyt. Ja tietenkin seksikäs, tuota seikkaa unohtamatta.
"Sinullapa on paljon kysymyksiä. Tulin luoksesi, koska satuit katsomaan julistettani ja tulin mielenkiinnolla kysymään pidätkö tuosta julisteesta."
Vaaleahiuksinen vain naurahti vaivautuneesti ja raapi takaraivoaan ihan kuin miljoona täitä olisi sillä hetkellä yrittänyt turmella hänen hienosti laitettuja hiuksiaan.
"Ja minä idioottina sanoin ääneen, että pidän tuosta kuvasta..." hän mumisi hiljaa saaden mallin kasvoilla olevan hymyn katoamaan kuin tuhka tuuleen.

Mitä minä nyt taas menin sanomaan... Idiootti.

"... etkö sitten pidä siitä? Olenko jotenkin kamalan näköinen?" lyhyempi kysyi hiljaa ja nosti kätensä laittaakseen hiuksiaan paremmin.
"Ei! Et ole kamalan näköinen! Pikemminkin päinvastoin... En vain osaa puhua järkevästi noin kauniin ihmisen seurassa..." Pidempi tunsi alistavan punan nousevan poskilleen ja sydän alkoi lyödä tiuhempaa tahtia hänen rinnassaan. Erittäin mukavaa keskustelua ja vielä tuntemattoman mallin kanssa. He puhuivat toisilleen kuin olisivat tavanneet ennenkin ja se ärsytti Reitaa itseään erittäin paljon. Olisiko hänen pitänyt kuitenkin vain kävellä pois paikalta ja jättää toinen seisoskelemaan siihen yksikseen?

Ei.

Se olisi ollut liian ilkeää ja epäkohteliasta. Sitä paitsi, Kai oli aina käskenyt Reitaa puhumaan ihmisille ja tässä oli tilaisuus! Ei saisi tuomita heti, ellei ole edes puhunut ihmisen kanssa, eikä tiedä tämän tunteista tai luonteesta mitään.
Ruskeahiuksinen asteli lähemmäs Reitaa ja virnuili vaaleahiuksisen mielestä oikein seksikkäästi. Miten tässä nyt näin kävi? Miten tuo saattoi olla mahdollista...?

"Mikä on nimesi?" lyhyempi mies kehräsi Reitan edessä ja antoi sormiensa leikitellä pidemmän hupparin vetoketjun kanssa.
"Akira Suzuki, Reita... Entäs sinun nimesi?" Reita änkytti.
"Takanori Matsumoto, mutta kutsu Rukiksi mieluummin", lyhyempi vastasi.
"Kaunis nimi, sopii sinulle hyvin."
"En nyt tiedä, ei se mitenkään erikoinen ole. No, ehkä minä tästä katoan takaisin studiolle, jotta saat rauhassa mennä ostoksille tai minne sitten ikinä olitkaan menossa. Hei sitten, Akira", ruskeahiuksinen sanoi painottaen Reitan oikeaa nimeä, hymyili ja kääntyi lähteäkseen pois.
"Ei, odota! Ruki, näemmekö vielä? Haluaisitko lähteä kanssani ulos? En ehkä ole oikea ihminen kysymään tätä, mutta... haluaisin tutustua sinuun paremmin", Reita sanoi tuijottaen lamaantuneena Takanoria ja odotti myöntävää vastausta toisen suusta.
"Treffeille vai?"
"... no, vaikka niin."
Takanorin kasvoille nousi taas se kaunis ja seksikäs hymy.
"Jos se tekee sinut onnelliseksi. Mutta minä menen nyt, etten myöhästy." Saman tien Ruki katosi ihmismassaan jättäen Reitan tuijottamaan reittiä, jota pitkin lyhyempi ja vaikuttavin mies, mitä Reita oli koskaan nähnyt, oli kävellyt. Hän kääntyi katsomaan näyteikkunassa olevaa Takanori Matsumoton julistetta, joka näytti erittäin seksikkäältä. Juliste selvästikin iski hänelle silmää.

Takanori Matsumoto, sinut minä haluan, oli se miten vaikeaa tahansa.

Reitalla tosiaankin oli käynyt erittäin hyvä tuuri. Harvemmin sitä törmää Tokion kaduilla Japanin kuuluisampaan malliin ja saa maaniteltua toisen vielä treffeille tavallisen taatelintallaajan kanssa. Nyt vaaleahiuksinen voisi kertoa Kaille ja Kaorulle ilouutisen, hän oli löytänyt ihmisen, jonka halusi itselleen.
"Helvetti! En pyytänyt hänen numeroaan!"

Ensimmäinen moka. Kuinkakohan monta oli vielä jäljellä?
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä La Maalis 14, 2009 3:04 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (1/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja mjau » Ke Elo 20, 2008 6:19 pm

JOO MORJENS, kommentoin äsken varmaan puoli tuntia ja sitten piti sulkea toinen internet sivu ja naps nappasinkin tämän sivun rastista juuri ennenkuin lähetin. *Hakka päätä seinään* Tyhmä minä. *Hakkaa päätä lisään seinään* No, ei kun uudestaan kommentoimaan. En kyllä enää lupaa mitään tältä kommentilta, sen verran alkoi ärsyttämään. >XD

Tykästyin tähän ideaan heti sillä sekunnilla, kun siinä yhdessä tekstiviestissä kerroit tästä. Ja uuh ihanaa kun tiedät hiukan enemmänkin kun tuon Prologin + 1. luvun verran. ;--) Tykkäsin aivan hirveästi siitä mitä tähän saakka olit kirjoittanut. Idea on mielenkiintoinen ja omaperäinen, en hirveästi tälläisiin ficceihin ole törmännyt. Ja näin heti alkuun voisin ylistää sun kirjoitustapaa; Tapahtumat etenevät tasaiseen tahtiin eivätkä pompi siellä täällä ja muutenkin teksti on sujuvaa. (Eikä aikamuodotkaan vaihtele ;_; *tear*) Kuvailua on juuri kivasti; välillä enemmän ja välillä vähemmin. Joistain teksteistä tulee jotenkin liian.. Raskasta luettavaa, jos kuvailua on liikaa. You know? No, tässä ei onneksi sitä(kään) ongelmaa ollut. (:

Mua jäi häiritsemään, että mitä Reita sitten on tuolla maan päällä ne neljä ja puoli vuotta tehnyt? Siis muutakun nauttinut meri-ilmastaa, katsellut maisemia ja valokuvaillut.. Kai se nyt jotain ns. mielenkiintoisempaakin on tehnyt. >;00 Jäi hiukan hämärän peittoon. No, ehkä sekin selvenee tässä tarinan edetessä(?).

Hehe, tykästyin tuohon Kaorun hahmoon. 8'DD Kuulosti sellaiselle ihanan ärsyttävälle kiusankappaleelle!~<3 Siitä lukisi miellään enemmänkin. Ja Kaista. *vihjaileva hymy* Ups.

Hänen mielestään ei ollut tervettä esitellä anorektikon laihaa vartaloa niin kuin useimmat mallit tekevät. Heidän mielestään kaikista tärkeintä olisi olla mahdollisimman laiha sekä kaunis ja esitellä muille ihmisille vaatteita.

Uu, Reitallahan on fiksuja mielipiteitä~ Tosin mun pakko alkaa inisemään jotain omaani; Mistä Reita muka sen tietää, mikä niille malleille on tärkeintä. Ei ihmisiä voi tuomita noin vain sen perusteella, mitä tekee ammatiksensa ja minkälaisia ennakkokuvia ihmisillä on. Mutta mielipiteensä kullakin..

... Ruki. Helvetti vieköön. Ruki. Mallina. Minishortsit. Ja näin mjau kuoli, aamen. No en sentään, mutta melkein. Teki oikeasti alkaa mieli juosta seinillä kun kuvittelin tuon kokonaisuuden päässäni. Apua apua, happea tänne. Rukista tuli muutenkin tässä(kin) hirveän mielenkiintoinen ensikuva. Juuri sellainen vaikuttava ja itsevarma mies. Nauratti, kun Reita ei tuntenut sitä. Raukkaparka on varmaan tottunut siihen, että ihmiset tunnistavat kaduilla. (Iiiks Ruki voisi olla alusvaate mallina *kuolema*)

Ja Reita meinasi fiksuna heti mennä sössimään kaiken. >XD <3 No, minkäs basisti itsellensä voi. (Vaikka ei se hirveän basisti tässä taida olla..) Hitsit kun se on suloinen kun meni niin sekaisin heti Rukista. (Ei sillä että mä en tuossa tilanteessa menisi, hehe..) Oww, Reita valokuvaa.. Ja Ruki on malli. Ja nyt lasken yksi plus yksi. *virnistelyä* *hymy* *kaksimielinen ja vihjaileva virnistys* Eh, kantani tuli selväksi?

Hirveällä mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa; miten asiat lähtevät etenemään ja ennekaikkea mua jäi muuten kiinnostamaan tuo Rukin mallina toimiminen. Siitä kuulisi mielellään enemmänkin ja kurkkailisi hiukan.. Kulissien taakse, tutustuisi mallin elämään. :'D

Uruha on nainen.. Arvaa pidinkö tuosta seikasta? Pidin! Aivan älyttömästi. Ehkä mahtavin idea ikinä. Voin kuvitella sen niin hyvin istumassa naisena Aoin sylissä ja kehräämässä sen korvaan. ´www` Tuli Uruhasta muutenkin hirveän ihana hahmo heti mieleen. Sellainen kiltti ja.. En tiedä, ovela ja suloinen ja auttavainen ja vaikka mitä. :'DD (OK -- Sekoitus muumimammaa ja Taru Sormusten Herrasta Galadrielia.. >:DD)

Tarvitseeko mun erikseen sanoa, että odotan todellakin jatkoa? Nimittäin odotan. Varsinkin kun tiedän jotain uuh kivaa tulevaisuudesta.

mjau kiittää ~♥

(Ainiin, toki me voidaan Tsukiconissa nähdä! ♥)
Fuck your fascist beauty standards

Avatar
mjau
Bändäri
 
Viestit: 44
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:38 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Trust (1/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja manzi » Ke Elo 20, 2008 7:12 pm

oo, voi heviletti... ihana. ainut juttu vaan mistä en tykkää, niin paritus. :--D nojaa. eiköhän se siitä.

juoni vaikuttaa oikeen kivalta tai silleen, oikeen. hahmot on aika mielenkiintosia, Kaoru varsinki tuommone ihanan ärsyttävä.
tässä on hyvä se kuinka tää ei pompi tapahtumasta toiseen eikä virheitä vilise joka paikassa. kuvailukin on oikeen hyvää.
en just nyt saa puserrettua oikein mitään pitkää tai rakentavaa kommenttia ja oon oikein pahoillani sen takia... :--D
mutta oikeen hyvää työtä ja erittäin mukavaa luettavaa.

joten kiitos tästä ficistä... innolla ja mielenkiinnolla jatkoa odotellen.
enkä tahdo tietää
koska tiedän oikeaksi
olla tietämätön
epävarma

Avatar
manzi
Roudari
 
Viestit: 60
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 3:56 pm
Paikkakunta: herushinki

Re: Trust (1/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja akumu » To Elo 21, 2008 5:55 pm

mjau; Silmäni oikeasti melkein tippuivat päästäni, kun huomasin tuon ylipitkän kommenttisi. Siinä ei todellakaan ollut mitään vikaa ja huomaan kyllä, että kommentoit ficcejä rehellisesti. Oli aivan ihanaa kuulla sinun mielipiteesi tästä ficistä, olen nimittäin tuen tarpeessa. Kukaan ei ole kannustanut minua kirjoittamaan tätä, olen itse tukenut itseäni kaikin mahdollisin voimin. Toivottavasti tulevat luvut tulevat miellyttämään sinua ihan niin kuin tämä ensimmäinen luku taisi miellyttää sinua. Kommenttisi piristi minua ihanasti, hymyilin oikeasti. Tuo on nimittäin ensimmäinen kunnon kommentti tälle ficille... Kukaan muu ei ole kommentoinut tätä tuolla tavalla, siksi arvostan kommenttiasi tällä hetkellä kaikista eniten.

Tuosta Rukin mallinurasta. En yhtään tiedä, mistä minulle tuli sekin mieleen, että hän voisi toimia mallina. Jotenkin vain sekoittelin päässä erilaisia ideoita ja sitten mieleeni juolahti, että ei täällä Lafissa ole ollenkaan sellaisia ficcejä, missä joku henkilö toimisi mallina! Sitten suunnittelin Rukille oikein lupaavan menneisyyden, jonka hän paljastaa Reitalle toisessa luvussa. Eräs asia jää kyllä hieman peittoon, koska se selviää myöhemmissä luvuissa. Ja aww -- meinasit kuolla, kun huomasit Rukin mallina. Voi sinua pikku raukkaa. ♥ Toivottavasti sait nyt vedettyä henkeä tarpeeksi, en halua että kuolet sinne heti, kun olen keksinyt loistavan ficci-idean ja haluan kuulla jatkossakin mielipiteesi!

Lupaan, että tulemme katselemaan Rukin mallinuran kulissien taakse ja sitä, miten ihmeessä hänestä oikein tuli noin nuorena Japanin kuuluisin malli. Ai niin mjau, Ruki toimii jossain kohtia alusvaatemallina ja Reita pyytää päästä kuvaamaan häntä. Se sitten vähän myöhemmissä luvuissa :''D Kiitos sinulle hirveästi kommentistasi ja halaus sinulle taasen! ´w` Piristit todella paljon, kiitos siitäkin. ♥

manzi; Kiitos sinullekin piristävästä kommentistasi! Eihän se Reituki paritus aina onnistu miellyttämään kaikkia, mutta toivottavasti jaksat lukea muutkin tähän ficciin ilmestyvät luvut. Olisi mahtavaa tietää, mitä mieltä tulet niistä olemaan. Huomaa muuten, että lisäsin pairings -kohtaan Ryutaro/Ruki parituksen, siitä voitte kaikki lukijat päätellä jotain, että Ryutaro liittyy Rukin elämään jollain tavalla -- en kyllä paljasta sitä teille vielä >D Toisessa luvussa sitten!

Kiitos erityisen paljon kehuistanne manzi ja mjau, arvostan sitä, että jaksoitte lukea tämän :3 Jatkoa on tulossa piakkoin, sen voin vaikka vannoa henkeni kautta! Toinen luku on aluillaan! Kiitos, halaukset molemmille ´w` ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (1/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Crystal » La Syys 06, 2008 7:06 pm

Sanon ensin: Olen pahoillani etten kommentoinut tähän aikaisemmin! ;___;
Mutta itse ficciin: Pidin tästä. Minulle jäi tästä iloinen olo. :3
Joudut myös suorittamaan muutamia tehtäviä pysyäksesi hengissä", isä selitti pojalleen ja silitteli vaimonsa reittä erittäin innokkaasti.
Tuosta reisien hinkkaamisesta tuli jotenkin... huvittava olo, kun kuvittelee Aoita hiukan(ei, kyl se on todennäköisesti enemmän) pervoksi. xD
Tämä ficin idea ylipäätään on hyvä ja se on hienoa, että tässä on paljon hahmoja vaikka tässä on sellaisia bändejä joita en kuuntele. Oi, täs on Vidollin jäseniäkin! *ww*
"Niin, poikani. Naisseuraa!" Aoi naurahti ylipirteästi ja kipitti nopeasti takaisin valtaistuimelleen ja silitteli tällä kertaa vaimonsa selkää. Jälleen kerran omituista hihitystä.

Selvä, Aoi on pervo(en tiiä, mitä mieltä itse olet, mutta näin minä sen näen...). :''D
Kun aloitin ensimmäisen luvun lukemisen, Winampistani alkoi soida Gazen CALM ENVY. Et kyl arvaa kuinka hyvin se kappale sopi tämän ficin hyviin kuvailuihin! Olen hiukan kateellinen siitä, kuinka hyvä olet kuvailemaan. Muutenkin kun tässä luvussa oli rauhallinen tunnelma ja CALM ENVY on rauhallinen kappale niin... x3
Hänen mielestään ei ollut tervettä esitellä anorektikon laihaa vartaloa niin kuin useimmat mallit tekevät. Heidän mielestään kaikista tärkeintä olisi olla mahdollisimman laiha sekä kaunis ja esitellä muille ihmisille vaatteita.

Olen täysin samaa mieltä! Normaalipainoiset/ylipainoiset voivat olla kauniita. Minusta on jotenkin inhottavaa sellanen vartalo, jossa luut näkyvät melkein läpi.
Mutta Rukin minishortsit... oooo! x3 Kiva mielikuva käväisi mielessä: hyvin seksikäs asento seisaaltaan, ja etusormi suun edessä. Sit sellanen tyttömäinen ilme. *ww* Joo, seksikästä tosiaan!
Reitan käyttäytyminen Rukia kohtaan oli osaksi söpöä, hänestä näkyi selvästi ujous läpi! Ja ne treffit, en malta odottaa sen lukemista! Odotan innolla seuraavaa osaa! x3
Last.fm ~ Livejournal
It's only death silence. Do you hear it?
Avatar by asuka_tsuzuki from LJ.

Avatar
Crystal
Teknikko
 
Viestit: 150
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Trust (1/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja akumu » Pe Syys 19, 2008 8:48 pm

Kiitti paljon kommenteistanne, Crystal ja Mute! Jatkoa olisi nyt peräti luvassa :)

2. luku Minä en olisi saanut kertoa mitään


"Reita! Tapasit kaupungilla mielenkiintoisen mie-"
"Miehen", Kaoru avusti Kaita, joka näytti siltä, että menettäisi malttinsa piankin ja sitten liilahiuksinen siirsi katseensa pöytään nojaavaan Reitaan. Hän tirskahti huvittuneena ja pudisti pienesti päätään. Reita näytti erittäin miettivältä ja samaan aikaan myös... aineissa olevalta. Liiankin huvittava tilanne.
"Niin, miehen etkä tajunnut pyytää hänen puhelinnumeroaan! Oletko aivan järjiltäsi, nuori mies?!"
"Taidan olla..." vaaleahiuksinen mumisi erittäin epäselvästi ja nojasi käsiensä varassa. Tällä kertaa Kaikin osasi tulkita Reitaa: toinen mietti selvästikin juuri tapaamaansa miestä sekä ideaa, jolla voisi ottaa mieheen uudelleen yhteyttä aiheuttamatta sen kummempia kyselyitä tai hälinöitä.
"Poikahan on täydessä transsissa!" Kaoru huudahti naurahtaen ja taputti käsiään. Hänen silmissään näkyi sellainen halunmerkki tietää, millaisen henkilön Reita tosissaankin oli tavannut. Mahtoikohan tämä mies olla joku tavallinen taatelintallaaja niin kuin Reita vai jokin muu, erikoisempi kenties?

Reita sen sijaan huokaisi kuuluvasti ja hymyili oikein leveästi muistellessaan Takanorin kasvonpiirteitä. Niitä hän ei voisi ikinä unohtaa, se nauru, hymy ja kaikki ne näkyvät piirteet jäivät Reitan mieleen. Vaaleahiuksinen taisi tosiaankin olla mallin lumoissa.
"Rei, kerro kuka hän oikein on, mikäli sait sen edes selville~" Kaoru sanoi leikittelevään sävyyn istahtaen keittiönpöydän ympärillä olevalle tuolille ja käski katseellaan Kaita tekemään samoin. Kai ei meinannut huomata liilahiuksisen käskevää katsetta, mutta teki loppujen lopuksi samoin.
"Hän on Takanori Matsumoto, lyhyt ja erittäin seksikäs tapaus..." vaaleahiuksinen mumisi ihan kuin tosiaankin olisi transsissa niin kuin Kaoru oli vähän aikaa sitten sanonut.
"Takanori Matsumoto?! Voi luoja Reita sinun kanssasi! Hän on Japanin kuuluisin malli eivätkä mallit ole mitenkään kehuttavaa sakkia", Kai protestoi vaaleahiuksiselle vastaan ja pudisteli erittäin kiivaasti päätään.

"Takanori oli erilainen, ja hänet minä haluan, oli se miten vaikeaa tahansa!"
"Aina ei saa kaikkea, mitä haluaa~"
"Kaoru, turpa kiinni."
"Mutta..."
"En halua kuulla mielipiteitäsi!"
"Haai."

Kaikki pyöri nenärätin omaavan miehen mielessä sillä hetkellä. Hänen ajatustenjuoksuaan oli hankala arvioida, ajatukset risteilivät monien Takanoriin koskevien asioiden välillä. Kaikista suurin ongelma vaaleahiuksisen elämässä oli tällä hetkellä se, miten saisi mallin puhelinnumeron haltuunsa. Miten hän olikaan ollut niin idiootti ja unohtanut pyytää toisen numeron? Miten hänen olisi sitten mahdollista tavata hänet uudelleen? Pitäisikö soittaa numerotiedusteluun, kun hän kerran tiesi Takanorin koko nimen? Ei, ehkei sittenkään.

"Sinun kannattaisi mennä hänen studiolleen piakkoin..." Kai mutisi loppujen lopuksi kääntäen katseensa poispäin Kaorusta ja Reitasta. Sivusilmällään hän kuitenkin huomasi nenärätin omistavan miehen nousevan seisomaan tuolinsa vierelle. Toinen näytti erittäin väsyneeltä ja sitä hän varmasti olikin. Herännyt niin aikaisin aamulla ja kierrellyt vielä kaupungilla muun ihmismassan keskellä. Kai tiesi, että vaaleahiuksinen vihasi sitä, kun joutui olemaan monien ihmisten ympäröivänä, eikä ollut tilaa hengittää. Ahtaanpaikankammo, olikohan se sitä? Reita kun ei kauheasti omista peloistaan tai fobioistaan puhunut. Hän oli sitä sorttia, joka esittää useimmiten voimakasta ihmistä, vaikka oikeasti ei jaksaisi elää. Kain mielestä se oli kyllä hieno piirre ihmisessä, mutta pitäisi silti joskus uskaltautua olla heikko.
"Huomenna sitten, nyt menen nukkumaan... Hyvää yötä teille molemmille", Reita sanoi hymyillen ja kääntyi selin muihin päin. Kävellessään pientä huonettaan kohti hän saattoi kuulla korvissaan vaimeat hyvän yön toivotukset ennen kuin menetti tajunsa kokonaan kohdatessaan pehmeän sängyn.

***

"Kaoru, minä en pidä tästä ollenkaan..." Kai sanoi purren sitten alahuulensa verille. Hän saattoi maistaa raudan maun suussaan, mutta hän ei välittänyt. Häntä ei kiinnostanut.
"En minäkään. Miksi Aoi ei kertonut edes omalle pojalleen koko totuutta?"
"En tajua... Emmekä me voi mainita sitä seikkaa Reitalle, että Takanori tulee kuolemaan... hänen käsivarsilleen."

Mikäli he edes rakastuvat...

***

Jokin terävä esine lensi suoraan kaulalleni aiheuttaen kamalan ja inhottavan kipuaallon. Esine tuntui isolta, ihan kuin peilinkappaleelta enkä saanut sitä heti pois. Painoin vasemman käteni kohtaa vasten, jonne se oli tuossa kaikessa pimeydessä lentänyt. Tajusin kuitenkin pian, että jos painan vielä haavaa, siitä tulee paljon syvempi ja terävä esine voisi mennä kaulavaltimooni. Siinä olisi loppuni. Hah, ihan kuin joku olisi tahallisesti tehnyt minulle tuon pikku 'kepposen'. Ei se kyllä ihan kepposelta tuntunut, en vain ymmärtänyt sillä hetkellä mitään.
Olin polvillani maassa, isot kivet polvieni alla sattuivat ja tuntuivat aiheuttavan kamalia ruhjeita. Miksi kaikki tuntui yhtäkkiä niin kipeältä ja... tuntemattomalta?

Yritin taas kädelläni tunnustella kaulaani, pelkkä hipaisukin sattui helvetillisesti. Vaistomaisesti kuitenkin otin terävästä esineestä huterasti kiinni ja yritin liikuttaa sitä pois sieltä, missä se sillä hetkellä oli.
"Itai..." mumisin, vaikka tiesin, että kukaan ei kuulisi minua. Olin aivan yksin tuossa paikassa, tuossa kaikessa pimeydessä. En kuullut edes minkäänlaisia ääniä eivätkä silmäni pystyneet havaitsemaan mitään. Tuntui siltä kuin olisin muuttunut yhtäkkiä sokeaksi.

Samalla hetkellä kipu yltyi liian voimakkaaksi ja minun oli pakko vetäistä peilinkappale pois paikaltaan. Huudahdin kivusta kuin mikäkin nainen, mutta en pahemmin välittänyt siitä. Tuntui vain siltä kuinka miljoonat veitset olisivat lävistäneet kehoni, joka paikkaan sattui.
Nousin huojuen seisomaan ja tunsin, miten verta valui kehoani pitkin. Katsahdin ympärilleni ja sitten kuin ihmeen kaupalla huomasin olevani hylätyllä hautausmaalla. Siellä, minne Kaoru oli kieltänyt minua menemästä. Hautakiviä alkoi hahmottua silmilleni ja silloin mietin, miten ihmeessä olin joutunut tuonne. Oliko se kaikki vain unta vai oliko joku raahannut minut sinne, kun nukuin? Juurihan olin kävellyt omaan huoneeseeni ja nukahtanut sängylleni... Olisiko tämä taas joku Kain ja Kaorun tehtävä minulle...? Ei, en usko sitä. Ei se voinut olla sillä tavalla, ei vain voinut.

Tuuli havisutti puita ja tunsin yhtäkkiä, miten kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni. Ohuen miestentoppini läpi tuntui ilmestyvän koko ajan kylmää ilmaa, eikä se tuntunut mitenkään mukavalta. Olin aina vihannut kylmää, tuntui kuin talvi olisi tullut liian aikaisin. Onneksi tiesin olevani vielä Tokiossa, koska tuo hylätty hautausmaa sattui sijaitsemaan siellä.
"Mitä helvettiä minä täällä teen..."
Sanani kaikuivat ilmassa ja yritin pimeydessä nähdä kenen hautakiven luona oikein seisoin. Siristin hiukan silmiäni nostaen käteni kaulalla olevan haavan kohdalle ja kauhistuin huomatessani sileän hautakiven pinnalla erittäin tutun nimen.

Akira Suzuki, 2.2.1989 - 3.8.2008.

"Mitä ihmettä?!"
"Kaivoit oman hautasi, Akira..."
Hätkähdin ja katsoin huolestuneena ympärilleni, vaikka tiesin, etten paljon siinä pimeässä näkisi. Mutta kuka oikein puhui minulle ja yleensäkään kukaan ei käytä oikeaa nimeäni kutsuessaan minua. Ääni oli hyvin matala ja tuttu, mutten saanut puhujan kasvoja mieleeni. Olin kuitenkin varma, että olin tavannut puhujan aiemminkin ja jutellut tämän kanssa jostain aivan turhanpäiväisestä.
"Kuka olet ja mistä oikein puhut?"
"Ihan kuin et tietäisi kuka olen..." Kuului sama ääni, mutta paljon vaimeampana. Se kaunis ja korviini sointuva ääni halkoi tuulen läpi koko hautausmaalle. Varmastikin monet kuolleet ihmiset kääntyivät haudassaan parempaan asentoon kuullessaan tuon äänen. Siitä ei ollut epäilystäkään.
"No kerro edes, mistä ihmeestä sinä oikein puhut!" huusin vastaukseksi ja liikutin päätäni varovaisesti edestakaisin huomatakseni jotain hautausmaasta poikkeavaa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, kaikki näytti aivan normaalilta.
"Kaivoit oman hautasi, kun tutustuin minuun, rakas..." Ääni muuttui erittäin hiljaiseksi ja sitten kuulin naurua. Ilotonta naurua. Olisinpa sillä hetkellä voinut tukkia korvani. Vihasin tuon kaltaista naurua ylikaiken.
"Kuka oikein olet...?"

Tunsin kyyneliä poskillani ja lähdin kävelemään pois hautakiven luota yrittäen päästä korvissani kaikuvasta äänestä mahdollisimman nopeasti eroon. Se oli kuitenkin turhaa, kylmä tuuli lennätti koko ajan äänen korviini. Se kuului aina vain kovempaa ja kovempaa, ihan kuin joku olisi säätänyt volumenappulaa paljon kovemmalle. En päässyt pakoon, vaikka kävelin nopein askelin eteenpäin.
Hautakivet nauroivat minulle, pitivät pilkkanaan. Sillä hetkellä olisin ihan oikeasti voinut huutaa, huutaa niin kovaa kuin vain voisin, mutta tiesin, että kurkkuni ei tulisi kestämään sitä. Minua ahdisti, suoraan sanottuna minua pelotti enemmän kuin koskaan ennen. Vihaan pelontunnetta, kuka senkin on keksinyt?
Hautausmaa jatkui vaikka kuinka pitkälle enkä nähnyt ulospääsyä missään. Oikealla sekä vasemmalla puolellani oli vain pelkkää hautausmaata ja edessäni oli pimeyttä.

"Akira, etkö oikeasti tiedä kuka olen?"
"Lopeta tuo!"
"Kaoru oli aivan oikeassa sinusta..."
"Hetkinen... Kaoru? Oletko sinä sitten Kai...? Vai Ninomiya?"
"Olen paljon nuorempi kuin he ja... No, paljon erilaisempi", ääni vastasi minulle naurun saattelemana. Samaan aikaan huomasin vähän matkan päässä itsestäni jonkun miehen. Miehen hiukset olivat laitettu hassusti pörröön ja hän oli lyhyt, lyhyempi kuin minä itse.
"Se olet siis sinä!" huusin vihaisesti ja lähdin tosissani juoksemaan miestä kohti. Lyhyempi ei liikahtanutkaan ja se sai minut suoraan sanottuna raivon valtaan. Olisi edes lähtenyt pakoon tai tehnyt jotain! Miksei hän liikkunut?!
"Hyvä, tapa minut vain... Sinusta tulisi samanlainen verenhimoinen tappaja kuin isästäsi."
"Älä viitsi!" huusin jälleen kerran vastaukseksi ja tajusin saavuttavani miestä entisestään. Enää muutama askel ja olisin hänen luonaan, hänen edessään...

Muutaman minuutin päästä seisoin miehessä melkein kiinni puristaen kädessäni olevaa peilinkappaletta, joka oli ollut vähän aikaa sitten kaulallani. Vaikka olin lyhyempää vaikka kuinka lähellä, en nähnyt hänen kasvojaan. Oli pimeää, mutta kuu valaisi silti meitä jonkin verran. Pelon kuristaessa kurkkuani päätin kohottaa kättäni ja muutin katseeni paljon vihaisemmaksi. Tiesin miehen näkevän katseeni, minä tiesin sen.
"Senkin idiootti!" Samalla hetkellä löin miestä kasvoille niin voimakkaasti, että sain hänet horjahtamaan taaksepäin.
"Et puhu isästäni enää mitään paskaa, senkin huora!"

Siirsin peilinkappaleen näppärästi sormieni väliin ja iskin sen tiedottomana miehen kylkeen, sen jälkeen rintaan. Mies huusi kivusta ja tuskasta, mutta minä en välittänyt. Hän sai kokea sen saman ahdistuksen, jonka minä koin hetki sitten. Istuin lyhyemmän miehen päällä hajareisin estäen rimpuilun. Jokaisen iskun jälkeen kuului järkyttäviä huudahduksia, mutta minä vain nauroin ilottomana. Nyt mies tosiaankin sai maistaa omaa lääkettään. Tietää ainakin, mitä tapahtuu jos puhuu minun isästäni sellaisia puheita. Hah, isänikö muka murhaaja? Unissanne vain, rakkaat ihmiset. Hänhän on Jumala!
"Ei... lopeta, ole kiltti..."
"Itsepähän pyysit tappamaan sinut!" Iskin vielä muutaman kerran häntä kylkeen ja rintaan, kunnes huomasin hänen kasvonsa. Ne kauniit, sileät kasvot olivat aivan veriset. Katse oli olematon ja silmät tuijottivat suoraan tyhjyyteen, kohti Manalaa.

Olin juuri tappanut Takanorin.

***


"No niin, Ruki. Taivuta kaulaasi vielä vähän, noin ja yritä hymyillä silmilläsi!" valokuvaaja huusi Rukille ja räpsi aina vain enemmän kuvia. Salamavalot häikäisivät studiolla olevien silmiä, mutta ruskeahiuksinen oli tottunut siihen. Hän oli pukeutunut mustaan housupukuun, ja maskeeraajat olivat meikanneet hänen kasvonsa. Silmäripset olivat tummat ja tuuheat ja luomiväri oli mustaa. Ruskeahiuksinen poseerasi kameralle ja hän oli hyvin itsevarman näköinen. Niinhän sitä pitääkin olla! Muuten ei mallinuraa paljon kannata itselleen haaveilla, ellei olisi itsevarma.

"Aivan mahtavaa!" kuvaaja kehui hymyillen samalla, kun räpsi aina vain enemmän kuvia. Niistä kuvista tulisi mahtavia mallilehtien kansikuvia, aivan varmasti.
Ruki todellakin tiesi, mitä teki ja se näytti hyvältä, ihan helvetin hyvältä. Ruskeahiuksisen mallin maskeeraaja Teru ja puvustaja Kyo olivat ainakin vahvasti tätä mieltä.
Yhtäkkiä kuvauspaikalle juoksi pitkä ja mustahiuksinen avustaja Toshimasa Hara, lempinimeltään Toshiya, ja hän yritti saada hengityksensä tasaantumaan. Oliko hänellä niin tärkeää asiaa muille ihmisille, että oli pakko juosta paikalle noin nopeasti?
"Ruki-san! Joku mies kyselee sinua..."
"Kertoiko hän nimeään?" Ruki lopetti poseeraamisen ja kääntyi Toshiyan puoleen odottaen vastausta.
"Joku... Reita, en ole varma kuulinko oikein. Pyydänkö hänet tänne vai käskenkö lähtemään?" avustaja kysyi ja siirsi hiuksiaan silmiensä edestä, jotta näkisi Rukin kasvot ja tämän ilmeen. Malli sen sijaan loi hymyn kasvoilleen ja juoksi nopeasti pois kuvaajien estäessä häntä.

Reita tuli sittenkin...

"Kuka helvetin Reita?" Kuului saman tien vihainen ääni, kahvikuppi meni säpäleiksi. Kahvi löysi paikkansa vaalealta lattiapinnalta ja Toshiya kääntyi hädissään katsomaan työnantajaansa, Ryutaro Arimuraa. Siinä paha, missä mainitaan. Niin kaikilla studion työntekijöillä oli tapana sanoa.
"Joku Reita tuli kysymään Rukia, herra..."
"Pah, luuleeko se idiootti saavansa Rukin itselleen? Ruki on minun, ainoastaan minun", Ryutaro nauroi inhottavasti ja pöyhi olkapäilleen ulottuvia ruskeita hiuksiaan. Tuo nauru sai Toshiyan ihon kananlihalle, herra Arimuraa pelkäsivät kaikki, jopa Toshiyan kumppani, Kyo.
"Hara, sinä pidät huolen, että tuo Reita jättää Rukin rauhaan. Jos muu ei auta, tiedät kyllä, mitä tehdä."
"Selvä..." Kuului muminaa ja hän juoksi saman tien pois paikalta, tekemään suunnitelmiaan.

***

Reita seisoskeli studion vastaanotolla ja katsoi isoja julisteita eri malleista. Julisteet peittivät seinät melkein kokonaan, mutta kyllä vaaleahiuksinen mieluummin katsoi mallien kuvia kuin tyhjää seinää, joka oli ruman värinen. Hän pisti kuitenkin merkille, että eniten julisteita oli Rukista, jokainen kuva oli kyllä onnistunut. Se seikka vaaleahiuksisen oli pakko myöntää heti ensi alkuun.
Hän katsoi ympärilleen, eikä huomannut ketään muuta kuin toimistovirkailijan tiskin takana. Hänkin oli uppoutunut omiin töihinsä ja kuului tietokoneen näppäimien naputusta. Raastava ääni. Huokaus.
Ehkä tämä Toshiya ei ollut vienyt asiaa eteenpäin... Eikä varsinkaan Rukille. Se kuulosti oikealta vaihtoehdolta tuossa tilanteessa.

Ehkä minun pitäisi vain lähteä ja unohtaa kaikki...

Reita oli juuri kääntymäisillään, kun huomasi sivusilmällä Rukin kasvot.
"Hei..." vaaleahiuksinen sopersi ja nosti hiukan kättään tervehdyksen merkiksi.
"Mukava nähdä sinua, Akira", lyhyempi sanoi kävellessään nenärätin omaavaa miestä kohti hymyillen pienesti.
"Älä turhaan käytä oikeaa nimeäni, Reita riittää hyvin."
"Näytät hyvältä", molemmat sanoivat yhteen ääneen toisilleen ja nauroivat.
"Eh, en kai muuten tullut pahaan aikaan?"
"Et lainkaan, olimmekin juuri lopettelemassa. Haluatko lähteä vaikka kahville tai kävelylle?" Ruki kysyi ja katsahti varovasti vaaleahiuksista suoraan silmiin. Pidempi vastasi katseeseen muodostaen hymyn kasvoilleen.
"Luit ajatukseni, Takanori."

***

"Ruki, miten sinusta tuli malli? Jos siis saan edes kysyä", vaaleahiuksinen kysyi ja katsoi vierellään kävelevää Rukia. He olivat lähteneet ruskeahiuksisen mallin studiolta vaivihkaa, ettei hänen työnantajansa yrittäisi estää heitä tai vetää hernettä nenäänsä. Ruki oli nopeasti vaihtanut vaatteet ja siinä he nyt sitten kävelivät kadulla vierekkäin. Muut ihmiset tuijottelivat heitä ja lyhyempi yritti näyttää mahdollisimman huomaamattomalta.
"Haluatko tosiaankin kuulla menneisyydestäni?"
"Tietysti haluan, mutta ei sinun ole pakko kertoa, ellet vain halua..."
"Voin kertoa jos kerrot omastasi", ruskeahiuksinen sanoi nopeasti ja raahasi Reitan kädestä pitäen erääseen melko tyhjään kahvilaan. Ruki katsoi ympärilleen, ettei ketään tuttua näkynyt ja etsi kahvilan sisäpuolelta nurkkapöytää heille. Löytäessään sellaisen, he menivät sinne ja istahtivat tuoleille. Nenärätin omaava mies tuijotteli vastapäätä istuvaa mallia innostuneena, mutta pysyi aivan hiljaa.

Ruki huokaisi.

"Jaksatko kuunnella, jos kerron menneisyydestäni?"
"Tietenkin jaksan."
"Hyvä on..."

---

Käydessäni ala-astetta minua haukuttiin erilaiseksi, kamalaksi ja itserakkaaksi ihmiseksi, mutta tiesin, ettei syy ollut mikään noista. Vähän ajan kuluttua ymmärsin, että muut syrjivät ja haukkuivat minua rumuuteni takia. Olin omasta mielestäni ihan helvetin ruma, eikä minulla varmaan senkään vuoksi ollut ystäviä, jotka olisivat voineet välittää minusta. Jouduin olemaan aina yksin, kukaan ei halunnut olla kanssani. Muutamat kerrat jouduin kiusaamisen uhriksi, koska olin kuulemma liian heikko. En osannut sanoa mitään vastaan ja... Noh, olin myös muutamat kerrat sairaalassa pahoinpitelyiden jäljiltä.

Perheeni ei käynyt katsomassa minua sairaalassa, he eivät muutenkaan tukeneet minua ollenkaan: äiti oli täysverinen alkoholisti, joka pahoinpiteli minua myös ja isäni oli perfektionisti, jolle terveys ja raha olivat tärkeimpiä asioita maailmassa. Ja isoveljeni... En ole koskaan myöntänyt, että minulla olisi sellainenkin, mutta niin se valitettavasti on. Isoveljeni, Ruka, on minua yli viisi vuotta vanhempi. Hän on ystäviensä kanssa joskus muinoin pitänyt minun kanssani vähän... hauskaa. Ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan.

Yritin elää normaalia elämää, mutta sitten tajusin, etten pysty siihen. Silloin kun täytin 14, karkasin kotoa ja kuljin pimeitä sekä pelottavia huorakatuja pitkin. Minua pelotti, mutta vielä enemmän olisi pelottanut jos olisin jäänyt kotiin. Kun jatkoin kävelyä yhtäkkiä eräs mustahiuksinen mies tuli puhumaan minulle. Hän huomasi, että olin itkenyt, vaikka oli pimeää... Sillä hetkellä pelkäsin, että se mies halusi satuttaa minua jollain tavalla.

"Miksi tuollainen söpö pikkupoika yksin näillä kulmilla kuljeskelee?"
"Mene pois, pedofiilipaska!"
"Juuri tuollaista luonnetta minä kaipaan."

Silloin katsoin miestä ja huomasin hänen olevan Japanin tunnetuin muotikuvaaja ja entinen malli. En voinut uskoa silmiäni, hän, Ryutaro Arimura, oli minun edessäni puhumassa minulle.
"Mitä ihmettä tarkoitat...?"
"Olen tarkkaillut sinua kauan aikaa. Voin ehkä auttaa sinua."
"Millä tavalla muka auttaa?"
"Haluatko kuulla?"

Sillä hetkellä tajusin, että halusin todella kuulla tuon miehen asian, vaikken edes tuntenut häntä. Tiesin vain hänen nimensä, iästä en ollut niinkään varma ja muutenkin hänen menneisyytensä oli minulle vielä mysteeri.

"Voin auttaa sinua selviytymään elämässäsi eteenpäin. Jos haluat, että autan sinua, sinun on oltava minun, ikuisesti. Et saa tehdä mitään ilman lupaani, et saa antaa vapauttasi kenellekään. Et ole ehkä tajunnut sitä, mutta tuollaista kauneutta minä rakastan ja... Voipi olla, että olen näinä muutamina turhauttavina vuosina rakastunut sinuun."
Ryutaro sanoi sen kaiken tunteella enkä todellakaan ollut ymmärtänyt, että hän oli tarkkaillut minua. Se kaikki, mitä juuri sillä hetkellä kuulin, kuulosti erittäin oudolta ja mahdottomaltakin.
"Rakastunut...? Mutta sinähän olet minua yli 12 vuotta vanhempikin!"
"Rakkaus ei katso ikää ja ikä on vain pelkkiä numeroita. No, suostutko?"

Olisin voinut sillä hetkellä suostua mihin vain, kunhan vain elämäni paranisi. Muutamia viikkoja myöhemmin sama mies kidnappasi minut ja vei asuntoonsa. Minun oli pakko suostua hänen pyyntöönsä, en nähnyt silloin muutakaan keinoa. Nyt kun tarkemmin ajattelen, minun ei olisi ikinä pitänyt suostua mihinkään. Olen kidnappaajani ansiosta malli, kaikki on hänen syytään. Olen nyt neljä vuotta ollut hänen omaisuuttaan, mutta minäkin haluaisin elää omaa elämääni...

---


"... tarkoitatko, että olet vasta 18-vuotias?" Reita kysyi varoen, eikä rikkonut heidän välillään vallitsevaa katsekontaktia.
"Täytän kahdeksan kuukauden päästä 19. Luulitko minua vanhemmaksi?" Ruki naurahti ja otti Reitan pöydällä lepäävän käden omaansa.
"Toivon, ettet kerro, että kerroin menneisyydestäni. Minä en olisi saanut kertoa mitään."

---

Sanon nyt näin kaikille yhteisesti; Ruki käyttäytyy siksi tuttavallisesti Reitaa kohtaan, koska se haluaa avautua omista asioistaan. Se ajattelee, että sais kerrankin muuta elämää kuin Ryutaro ja mallinura etc. Se haluaa vaan elää omaakin elämää ja se ajattelee, että vois luottaa Reitaan. Selviää sitten seuraavissa luvuissa luottaako hän aivan sataprosenttisesti kainoon basistiimme ;---3
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä La Maalis 14, 2009 4:54 pm, muokattu yhteensä 5 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Nepzu » La Syys 20, 2008 11:35 pm

Tiätsä, sä olet onnistunut täydellisesti kiertämään Nepzun sormesi ympärille, kaappaamaan hänet mukaansa tämän tarinan pyörteisiin. Upeaa, upeaa, upeaa.

Mä oon joskus aikoja sitte lukenu tän ehkä ykkös osasta puolet. mut sit mä oon jotenkin kyllästynyt. Nyt sitte en muistanu et tää on tää "huono/tylsä" fic, mä kyl huomasin et mä oon tän lukenu mut päätin lukea kuitenkin loppuun asti. ja oon ylpee et tein sen. sietäs kyl harmittaa ku tätä ei lue! nimittäin tää oli niin upee. kuvailu on ehkä parasta lukemaani, hahmo on _todella mielenkiintoisia. ja toi reitan uni oli jotenkin niin awws. siis ei se sillee et en mä haluu et reita kuolee tai mitään et sille sattuu mut siis se oli kuitenkin hieno, you understand? ja tosi kiva kun laitoi noi henkilökuvat, vaikka suurimman osan heistä tiedänkin, ni pari oli silti hämärän peitos. mut eipä oo enää. ja tää oli taas tällanen fic, johon _ehdottomasti haluan jatkoa!!! <3


anteeksi tuli rakentava kommentti. no ymmärtäähän sen kun kello on puoli yksi yöllä :D
Me was thinkin'... Me is hungry!

Avatar
Nepzu
Teknikko
 
Viestit: 104
Liittynyt: La Elo 16, 2008 12:44 pm
Paikkakunta: Ivalo

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja mikuchi » Ma Syys 22, 2008 8:55 pm

Jos totta puhutaan, niin minä en koskaan, ikinä, milloinkaan kuvitellut pitäväni sinun ficceistä sillä minulla oli aivan suunnattoman ennakkoluulot niitä kohtaan jostain tuntemattomasta syystä. No jokatapauksessa, katselin että tämä taitaisi olla Ruki/Reita ja voitin ennakkoluuloni ja lukaisin läpi. Oikeastaan lukaisu on aika kevyt sana sille miten minä tämän läpi kävin... Tällaista tekstiä ei missään nimessä vaan kevyesti lukaista läpi! Loistavaa!

Ensinnäkin haluan kehua ideaa, koska sehän nyt on mielettömän omaperäinen ja mielenkiintoinen. Paljon tapahtumia, juonenkäänteitä ja erillaisia persoonia sekä menneisyyksiä. Pidän tällaisestä mutta yleensä en vain uskaltaudu lukemaan sillä pelkään onnetonta loppua, mitä en kyllä usko tässä tulevan. Minulla on jotenkin sellainen kutina että olen tajunnut tuon ideasi Reitan ja Rukin suhteesta ja siitä kuinka Aoi ei kertonut pojalleen koko totuutta rakkaudesta. Ja nyt minun niin tekisi mieli kysyä sinulta olenko yhtään oikeilla jäljillä, mutta en haluaisin pilata muiden yllätystä jos satunkin olemaan oikeassa... Kerrassaan piinaavaa, minua pelottaa Rukin ja Reitan puolesta mutta toisaalta tuntuu siltä että kaikki tulee päättymään hyvin. Ristiriitaista ja minusta on ihanaa saada sellaisia tuntemuksia ficceistä! Tämä on tällä hetkellä niiden ficcien listan kärjessä joihin odotan jatkoa kaikkein jännittyneimmin. Koukuttavaa Akumu hyvä, tämä on kuin hyvää huumetta. Usko tai älä olin aivan ekstaasissa tämän luettuani...

Ja tässä on myös eräs aika... kieltämättä todella seksikäs elementti joka tyrmää mut täysin. Mistä tuli idea Rukista mallina? Tiedätkö vaikka tässä ei vielä ole ehtinyt olla mitää kiihkeitä seksikohtauksia tai muuta namia missä Reita voisi todella päästä kuolaamaan Rukin täydellistä vartaloa sinun loistavan kuvailusi voimin niin silti olen aivan hurmiossa ja ajatus Rukista mallina aiheuttaa erityisen ihania mielikuvia. Voi kertokaa mikä siinä niin viehättää? En pääse siitä varmaan koskaan eroon, mies kuten Ruki ja sinä menit yhdistämään hänet mallin ammattiin. Kuolattavaa Akumu hyvä, tämä on parempaa kuin porno... :'D

Jatkoa odotan siis kämmenet hioten ja vaikka löysinkin tämän ficcin vasta eilen niin olen jo nyt ehtinyt lukea sen kolmeen kertaan läpi. Sanotaanko että minun kiinnostuksesi sinun ficcejäsi kohtaan on saanut alun aika muhkeasti. Olet hieno kirjoittaja, taiteellinen, lahjakas ja omaperäinen. Pidä tyylistäsi kiinni, sillä minä olen kovaa vauhtia rakastumassa siihen.
And now something, has kept me here too long
And you can't leave me, if I'm already gone

Avatar
mikuchi
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:10 pm

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Tomo » Ti Syys 23, 2008 7:50 pm

VOU.

En tiiä mistä alottaisin...
Siis tosi mahtavaa tekstiä.
Tykkään kirjotustyylistäs ihan hirveesti. Kuvailet tosi hyvin ja on helppolukusta. Etenee just sopivaa tahtii.
Ja sit koko tää sun tyylis on jotenki aivan ihana! On sellassii hauskoja kohtia ja hyvin kuvailtuja kohtia.'
En osaa selittää, mut kirjotat aivan loistavasti! Plus että tarina on ihana.
Pointzit näistä bändeistä, en oo ennen lukenu arashista enkä liiemmin plastic treestäkään ficcei.
Täs on tietty näit yleisimpiäkin, mut sen lisäks on jotai harvinaisempia.
Pairings: Monia, mm. Reita/Ruki, Aoi/Uruha, Kai/Kaoru, Uruha/Ninomiya, Ryutaro/Ruki yms.

R/R..hmm juu ihan kiva perus.. Aoi/Uru, juu oikein kiva... Kai/kaoru.. KAI/KAORU ??! O____o katoin aika pitkään tätä paritusta. Jotenki vaa tuntuu niin oudolta toi, ku ei oo ennen kyseistä paritus tullut missään vastaan. Mut ku ajattelee nii aww, toi paritus vois olla toosi sulonen :3 ja varmasti tulee olemaankin sitä.

Ruki mallina *--* ja rankalla menneisyydellä. Siis mistä sä nainen olethan nainen...? .__. keksit näitä : D
Ähh. Miten sul riittää mielikuvitusta näihin kaikkii. Olen varsin kateellinen. Ja kuvailutaoidoistasi myös.
Mut mitäs sit ku on Reitan vuoro kertoo menneisyydestään.? .__. "Joo oon Jumalan poika, ja tulin taivaast vajaa viis vuotta sit iskemää jonku naisen ittelleni, mut sä kyl meet ihan naisesta joten iskempä mieluummin sut."

"Kaoru, minä en pidä tästä ollenkaan..." Kai sanoi purren sitten alahuulensa verille. Hän saattoi maistaa raudan maun suussaan, mutta ei hän välittänyt.
"En minäkään. Miksi Aoi ei kertonut edes omalle pojalleen koko totuutta?"
"En tajua... Emmekä me voi mainita sitä seikkaa Reitalle, että Takanori tulee kuolemaan... hänen käsivarsilleen."

._____. Mikä tää niinku oli ? Siis eihän Ruki voi kuolla!
Kauheen salamyhkäistä. ja ja ja nangst. Tahtoo luke lisää !

Tähän oikeesti jäi koukkuun. Heti alusta asti tää oli tosi mielenkiintonen eikä missää vaihees tullu haluu hypätä jotai kohtii yli eikä millää halunnu keskeyttää. Aivan loistavaa tekstiä!
Mutta juu nyt jään naama näytössä kiinni, kädet hikoillen odottamaan jatkoa. Toivottavasti saamme sitä pian ;3
Ota melluska *ojentaa tikkaripussia*
I'LL EAT YOU ALIVE

Avatar
Tomo
Teknikko
 
Viestit: 104
Liittynyt: La Elo 16, 2008 10:57 am
Paikkakunta: Lahti

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Korona » Ti Syys 23, 2008 10:02 pm

Oi, luin kummatkin osat (+ progologin) ja olin ihan hetkessä myyty, voi että on ihana ficin idea.
Hmm, luin tuon progologin joskus viikko sitten ja ajattelin jättää sitten koko ficin lukematta, johtuen aikalailla varmasti tuosta ideasta. Nyt kun sitten nuo osat uudestaan luin, niin mietin että mitäköhän olen miettynyt. Ideahan on ihan uber loistava!
Tuo Ruki mallina on vain niin uskomattoman hyvä idea, miun sydän oli myyty heti. Ja sen luonnekkin on aivan uskomattoman mieleenkiintoinen, voi että odotan innolla tämän ficin valmistumista. Inhoan lukea keskeneräisiä ficcejä, saan aina pureskella päivät pitkät kynsiäni kun odottelen uutta osaa. No, mutta ei makeaa mahantäydeltä.

Tää on oikeasti ihan hiton mielenkiintonen, nuo kaikki menneisyydet, juonenkäänteet ja muutenkin kaikki on niin uskomattoman mielenkiintoista. Lähinnä miuta pelottaa Ärrien kohtalo, jos ikinä sitten Reita tulee saamaan Rukia täysin itselleen Ryutaron kynsistä. Hui, en pidä surulisista ficeistä (mutta silti melkein aina kaikki lempi ficcuni on surullisia).
Reita oli niin uskomattoman ihanan symppis, voi aw. Ja se muutenkin on aivan ihana, ainakin kun jäi tuijottelemaan sitä Rukin kuvaa. Ja se, että se on päättäny saada Rukin, voi ei. Pidän Reitasta ehkä tällä hetkellä eniten koko ficussa (huom, Uruha uber naisellisilla muodoillaan saa ensimmäisen korokkeen, hah)
Mutta siun kirjotustaidoilla en ihmettele vaikka saisit tästä vielä paremman, mitä miulla on kuvitelmissa. Ainakin sie saat miulta nyt paljon rispektiä, siun mielikuvitus ja nuo kuvailutaidot on uskomattomat. Sie osaat niin hyvin soveltaa tuonne sellassia pikkusia sanoja, jotka värittää tekstiä. Ja se on aina plussaa.

Tulipas lyhyt kommentti, yritän - köh - panostaa hieman seuraavan kerran, tällä hetkellä on hieman kiire hieman kaiken kanssa. Mutta kiitos tästäkin ficun alusta, piristi päivääni kummasti.
test, one, two, three - anything but that.

Avatar
Korona
Bändäri
 
Viestit: 41
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 12:56 pm
Paikkakunta: Joensuu

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Syys 24, 2008 7:41 pm

Oh jeesus. En olekaan ajatellut, että olisin saanut näin paljon kommentteja tähän. Kiitos teille lukijoille ihan oikeasti. Piristitte huomattavasti tylsää iltaani ihanilla kommenteillani. Ei kun vastailemaan teille.

Nepzu; Ensinnäkin; woo! Uusi lukija tälle ficilleni. Sanon tässä myös, että olen omalta osaltani melko tyytyväinen tähän ficciin, koska tämä voisi olla ensimmäinen pitempi ficci minulta, mikä saattaisi onnistua ihan sutjakkaastikin. En tiedä, mutta hyvä juttu, että sinä pidät tästä ja onnistuin kiertämään sinut pikkusormeni ympärille :''D Ja mahtavaa kuulla, että tämä oli upea. En sanoisi, että tämä on upea, mutta kiva kuulla se toisten suusta, tai pikemminkin, lukea toisten kommenteista. En osaa kommenttiisi oikein sanoa paljon mitään sellaista... erikoista mitä yleensä sanavarastostani löytyy. Sanon kuitenkin sinulle ihan erityisesti jotain.

Kiitos mielettömästi, että vaivauduit lukemaan. Ja tälle tulee jatkoa, sen vannon. Viikonlopun aikana ehkä peräti, koska kolmasluku on jo melkein valmis. Mutta kuitenkin, kiitos sinulle. ♥

mikuchi; olisin oikeasti voinut itkeä, kun huomasin tuon kommenttisi pituuden ja sen sisällön. Harmi vain, että kello oli silloin kahdeksan aamulla ja olin jo tunnetusti myöhässä koulusta. Silloin minulla ei ollut aikaa herkistellä, mutta jos nyt vähän voisin nyt herkistyä... Yhyy, ei tuollaisia kommentteja saa kirjoittaa, mähän kohta ylpistyn liikaa ;__;

Jos totta puhutaan, niin minä en koskaan, ikinä, milloinkaan kuvitellut pitäväni sinun ficceistä sillä minulla oli aivan suunnattoman ennakkoluulot niitä kohtaan jostain tuntemattomasta syystä. No jokatapauksessa, katselin että tämä taitaisi olla Ruki/Reita ja voitin ennakkoluuloni ja lukaisin läpi. Oikeastaan lukaisu on aika kevyt sana sille miten minä tämän läpi kävin... Tällaista tekstiä ei missään nimessä vaan kevyesti lukaista läpi! Loistavaa!


... suunnattomat ennakkoluulot? :''D Kaikillahan meillä on ennakkoluuloja, mutta oikeasti, mua suunnilleen nauratti, kun lukaisin tuon osan kommenttisi alkupäästä. Eihän siinä periaatteessa mitään naurettavaa ollut, mutta kuitenkin. Ihanaa kuulla kuitenkin, että jokin pakotti sinut lukemaan tämän. Haluaisin tulevaisuudessakin tietää mitä mieltä olet tästä ficistäni. Ja erh, loistavaa?

--- oikeasti. Niin kuin juuri sanoin Nepzulle, olen suunnattoman iloinen, että sain uuden lukijan tälle. Useimmiten ficcejäni lukevat ainoastaan ystäväni ja sitten he kommentoivat minun mielikseni. Se ei ole mikään tarkoitus, toivottavasti ymmärrätte kaikki sen. En kaipaa mistään säälistä ficcieni lukemista enkä kommentoimista. Toivon, että lukijoilla itse herää mielenkiinto ficciä kohtaan ja haluavat lukea ficin - tavalla tai toisella. Enkä muuten todellakaan usko, että olit ekstaasissa tämän lukemisen jälkeen :''D En suostu sisäistämään ajatusta pieneen sievään päähäni. Sori. Ihana kuitenkin kuulla, että pidät tästä.

Ja tuo malliasia. Hmm. En todellakaan tiedä, mistä minulle tuli idea kirjoittaa Rukista mallina. Siis kun, mietiskelin eräs ilta, että Lafissahan ei ole ficcejä, joissa joku olisi malli, niin miksen minä voisi tehdä muutosta tälle? Ajattelin, että hei, kirjoitanpas Rukin mallinurasta, hänen kauheasta ja synkästä menneisyydestään ja yritän saada ficin onnistumaan. Siinä sinulle syy tähän ideaan. Ja huomatkaa, tämä ficci perustuu jossain määrin Herkulekseen, mutta toisaalta, eihän tässä ole moniakaan viitteitä siihen.

Ahgajaljhdflkcsjlfd, en sano enää mitään, koska en osaa. Evotan, mutta kiitän sinua ihan suuresti ihanasta ja piristävästä kommentistasi. Toivottavasti tulet lukemaan muutkin luvut, jotka tähän julkaisen. Kiitos. ♥

HamtaroHam; Ääää, sinäkin lukemassa minun säälittäviä ficcejäni! :''D Oikeasti, minusta tuntuu nololta, että noinkin hyvä kirjoittaja kuin sinä, kommentoit minun tämmöistä... erittäin säälittävää ficciä. Tai noh, jokaisellahan on omat mielipiteet säälittävistä. Ja hei, tietenkin minun pitää An café tähän mukaan ottaa. Et ehkä usko silmiäsi, mutta tässä ficissä tulee seikkailemaan Bou aika moneen otteeseen :''D Älä tipu tuolilta, ethän?

Ah, tuo minun luoma Ryutaroni. Aika moni on varmasti nauranut sille. En tiedä miksi halusin tehdä Ryutarosta tuollaisen ilkeän kusipään, joka kuvittelee omistavansa Rukin, tämän mielipiteet etc kaiken muunkin hänessä. Noo mutta, eihän Rukin menneisyydestä olisi tullut ollenkaan tämmöinen ellen olisi kirjoittanut jotain aika... odottamatonta etten sanoisi tähän väliin.

Oli siellä vähän semmosia niinku.... sanoissa semmosia outoja virheitä, että väärä muoto sanasta tai jotain, mut niitä pitää vaan treenata. Sillä niistä pääsee eroon ja tekstistä tulee eheämpää.


... joo, ymmärrän mitä tarkoitat. Itselläni on jonkun verran vaikeuksia tuon asian kanssa, mutta eihän siellä niin kauheasti virheitä ollut, eihän? Ainakaan mitenkään silmiä häiritseviä tjn? .__. Koska jos oli, niin minun pitää hankkia itselleni beta. Olen kyllä tähän päivään asti epäröinyt tähän ficciin betan ottamista, koska... en tiedä itse asiassa. Kai siihen on jokin henkilökohtainen syy :o No mutta, kyllä minä tuosta ongelmasta pääsen eroon! ;''D

Kiitos sinullekin mielettömästi kommentistasi ja toivon, että kommentoit tulevaisuudessakin! *oo* Kiitos! ♥

Tomo; Vou? Mikäs tuo aloitus kommentille oikein oli? :''D

Siis tosi mahtavaa tekstiä.

---

En osaa selittää, mut kirjotat aivan loistavasti! Plus että tarina on ihana. Pointzit näistä bändeistä, en oo ennen lukenu arashista enkä liiemmin plastic treestäkään ficcei. Täs on tietty näit yleisimpiäkin, mut sen lisäks on jotai harvinaisempia.


No hei --- aww kiitos tosi paljon noista sanoistasi! ´w` Ajattelin juuri noita bändejä huolella tähän, kuka henkilö sopisi mihinkin rooliin ja mistä bändeistä ei kauheasti ficcejä tehdä. Sitten ajattelin, että hei, Arashi, siitähän ei olla kirjoitettu minun tietääkseni yhtään ficciä! Halusin sen bändin ehdottomasti tähän, koska tiedän Ninomiyalle jo erittäin loistavan roolin. Ihanaa kuitenkin, että sain taas uuden lukijan tälle. On mahtava huomata, että uudetkin lukijat uskaltavat tulla sanomaan mielipiteensä tästä. Mukava muuten kuulla, että teksti on mielestäsi mahtavaa! Kauheaa ylistystä, yhyhyhhyyy .__. En osaa elää tämän kanssa.

Muuten, mitä vikaa Kai/Kaorussa on? XD Ihan hyvä paritus sekin on, saatte kyllä huomata, että he sopivat toisilleen! Murmur, jotain muitakin parituksia tässä piti olla :''D Itse en henkilökohtaisesti kestäisi jos kirjoittaisin ficissäni miljoonia kliseeparituksia. Reituki ja Aoi/Uruha ovat jo minulle tarpeeksi. Ryutaro/Ruki, Ninomiya/Uruha, Kai/Kaoru yms muut paritukset, jotka tässä tulevat ilmi ovat minun mielestäni mielenkiintoisia :''D Ihan oikeasti, tottukaa tällaisiin ei-kliseisiin parituksiin.

Ja huom, minä olen nainen :____D Älä siitä huoli. Pojaksi en ole muuttumassa.

._____. Mikä tää niinku oli ? Siis eihän Ruki voi kuolla!


... >DD No siis, eiväthän Reita ja Ruki voi olla yhdessä ellei Reita tapa Rukia. Se on vain kylmä tosiasia. Oho, nyt spoilasin liikaa ja teidän mielenne järkkyivät, kun kerroin, että Ruki kuolee 8((

............... NOT! Siis älkää oikeasti ottako minua tosissanne :____D En tosiaankaan tiedä miten mahtaisin tuon asian teille hienotunteisesti selittää eli... unohtakaa kaikki mitä sanoin äsken Rukista, hänen kuolemastaan etc. Saatte itse lukea mitä hänelle tulee tapahtumaan. Kiitos sinullekin kuitenkin kommentistasi ihan mielettömästi. Kiitos. ♥

Korona;
Tuo Ruki mallina on vain niin uskomattoman hyvä idea, miun sydän oli myyty heti. Ja sen luonnekkin on aivan uskomattoman mieleenkiintoinen, voi että odotan innolla tämän ficin valmistumista.


No awws, mahtava kuulla! Olen oikeasti niin iloinen, te pienet palleroiset piristitte päivääni ihan mielettömästi! ´w` On mukava kuulla, että ihmiset ilahtuvat siitä, että tein Rukista mallin. Itsekin sain kiksejä ideasta, mutta ömh, ei siitä sen enempää XDD Olen jotenkin sanaton, olen periaatteessa sanonut jo kaiken o__o Minun suustani ei tule melkein yhtään mitään sanottavaa. Haluan vain sinun tietävän, että olen tavattoman iloinen kommentistasi.

Lähinnä miuta pelottaa Ärrien kohtalo, jos ikinä sitten Reita tulee saamaan Rukia täysin itselleen Ryutaron kynsistä.


Ei tuollaisia saa ajatella etteikö Reita tulisi saamaan Rukia omakseen 8(( Kiellettyä ajateltavaa, ajatelkaa jotain muuta. Ajatelkaa vaikka sitä, että Ruki haluaa irrotella itseään ja tuntee olonsa turvalliseksi Reitan seurassa.

-- jos tuntee >DD

Äh, kuulostan liian salamyhkäseltä 8(( Teitä varmasti ärsyttää.

Mutta siun kirjotustaidoilla en ihmettele vaikka saisit tästä vielä paremman, mitä miulla on kuvitelmissa. Ainakin sie saat miulta nyt paljon rispektiä, siun mielikuvitus ja nuo kuvailutaidot on uskomattomat. Sie osaat niin hyvin soveltaa tuonne sellassia pikkusia sanoja, jotka värittää tekstiä. Ja se on aina plussaa.


-- Kiitos ihan helvetin paljon noista sanoistasi ja varsinkin itse kommentistasi. Tulethan lukemaan tulevatkin luvut ja kommentoimaan tulevaisuudessa? Kiitos helvetisti kaikille. Kiitos. ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Tomo » Ke Syys 24, 2008 9:31 pm

Muuten, mitä vikaa Kai/Kaorussa on? XD Ihan hyvä paritus sekin on, saatte kyllä huomata, että he sopivat toisilleen!

Siis ei tietenkään siinä mitään vikaa ole ! Uusia parituksia on aina mukava lukea. Ja siis uskon että sinun taoidoillasi saat nuo kaksi sopimaan toisilleen täydellisesti. Jään kyllä innolla ja mielenkiinnolla odottamaan tätä paritusta 8) ja toki muitakin erikoisuuksia mitä saat päähäsi :3
I'LL EAT YOU ALIVE

Avatar
Tomo
Teknikko
 
Viestit: 104
Liittynyt: La Elo 16, 2008 10:57 am
Paikkakunta: Lahti

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja mjau » Pe Syys 26, 2008 4:36 pm

Here I am. Ihme, eikö? Nojaa, ei nyt sinäänsä. Alkoi ottamaan ihan hirveästi oma saamattomuus päähän, taisin luvata silloin kun tämä luku ilmestyi että tulen kommentoimaan pian ja olen nyt vasta täällä.. Anteeksi siitä, mutta luulen ainakin sun tietävän että kiirettä pitää. Nyt kuitenkin on aikaa (ei ehkä vieläkään energiaa tarpeeksi mutta..XD) joten tulinpas kommentoimaan. Vaikka en edes tiedä, että mitä pitäisi sanoa. Ärr on taas vaikeaa.

Tykkäsin tästä(kin) luvusta todella paljon, aivan helvetin paljon. Tässä on vain sitä jotain, mille sytyn ja paljon. Ehkä se on se, että kirjoitat todella hyvin ja selkeästi. Tai ehkä se, että idea on niin ihana. Tai ehkä se, että joillekin tarinoille vain syttyy enemmän kuin toisille. Tai ehkä se, että kuvailet esimerkiksi Rukista niin sairaan seksikkään ja herkullisen, että tekisi mieli syödä se mielikuva .. ♥

On jotenkin todella hassua, että tätä on ilmestynyt vasta kaksi lukua ja olen aivan rakastunut kaikkiin henkilöihin, mitä olet luonut. Tietysti kenestäkään ei ole tullut varmaan puoliakaan niitä piirteitä esiin, mitä omistavat.. Mutta silti. Harvoin tykästyn ficeissä näin paljon ihan jokaiseen henkilöön. Kahteen yllättäen hiukan enemmän kuin muihin..

Apua. Mitä mun piti sanoa. Niin. Odotas, kasaan hetken itseäni kun erehdyin vaihteeksi ajattelemaan Rukia niissä kirotuissa shortseissa.. .. .. .. NIIN. Mua myös hiukan hämäsi tuo, miten helposti Reita ja Ruki kertoivat asioita toisillensa. Ehkä me suomalaiset vain ollaan oikeasti niin sulkeutuneita, että ficeissäkin tuollainen kuulostaa oudolle. Mutta ei tuo mua kyllä pahemmin häirinnyt, en jäänyt sitä sen kauemmaksi aikaa ajattelemaan. Ja löytyihän tuolle myös selityskin, joten mitäpä pienistä. Ja loppujenlopuksi mulle tuli tuon luvun luettuani sellainen olo, että Reita ja Ruki ovat vain keskenänsä sellaisia.. Tiedätkö, joskus vain tulee tunne, että johonkin ihmiseen voi luottaa ja synkkaa sillä sekunnilla kun tavataan? Niinhan Reitalla ja Rukilla tässä kävi.

Tykkäsin aivan älyttömästi noista ns. takautumista. Varsinkin tuosta, missä sanottiin Reitan kaivaneen oman hautansa. Aivan mahtava, pidin aivan todella, todella paljon. Ne olivat oikeasti mahtavia. Tuli sellainen.. Sanoinkuvaamaton tunnelma. Ihan sairasta meininkiä, muhun kolahtaa jostain syystä aivan älyttömästi tuollainen. Nuo luovat aina tarinaan sellaisia salamyhkäisiä piirteitä. Mun tekisi niin paljon mieli hehkuttaa taivaisiin tuo kohta, missä Reita tappoi Rukia. Niin helvetin mahtavaa. Mielikuva.

Olin juuri tappanut Takanorin.

Tuo kruunasi kokonaisuuden jollain tavalla.. Lause vain sopi todella hyvin tuonne loppuun. Jollain tavalla niin sairasta.
Muutenkin sun teksteissä on aina sellaisia pieniä lauseita, jotka tuovat oman mausteensa tekstiin.

"Kuka helvetin Reita?" kuului saman tien vihainen ääni ja kahvikuppi meni säpäleiksi. Kahvi löysi paikkansa vaalealta lattiapinnalta ja Toshiya kääntyi hädissään katsomaan työnantajaansa, Ryutaro Arimuraa. Siinä paha, missä mainitaan. Niin kaikilla studion työntekijöillä oli tapana sanoa.

Alkoi hymyilyttämään aivan hirveästi tuo kohta. Mulla tuli niin elävästi kuva yhdestä henkilöstä mieleeni, ettei mitään rajaa. Tuossa tuli esille se, miten hyvin osaat kuvailla asiat todentuntuisiksi.

"Pah, luuleeko se idiootti saavansa Rukin itselleen? Ruki on minun, ainoastaan minun", Ryutaro nauroi inhottavasti ja pöyhi olkapäilleen ulottuvia ruskeita hiuksiaan. Tuo nauru sai Toshiyan ihon kananlihalle, herra Arimuraa pelkäsivät kaikki, jopa Toshiyan kumppani, Kyo.
"Hara, sinä pidät huolen, että tuo Reita jättää Rukin rauhaan. Jos muu ei auta, tiedät kyllä, mitä tehdä."

Muhun ei oikeastaan iskenyt tuo "Ruki on minun, ainoastaan minun"-kohta. Jotenkin sellainen lause, jolle kohotin ehkä jopa sarkastisesti kulmiani. Kuulostaa liian omistuishaluiselle. Ja kaikenlisäksi mulle tuli paha aavistus, että Ryutarosta tullaan vielä kuulemmaan pahassa mielessä.. (Okei, se olisi vain kiva.)

Ainiin.. Vielä alusta yhtä kohtaa piti ylistää. :D
"En tajua... Emmekä me voi mainita sitä seikkaa Reitalle, että Takanori tulee kuolemaan... hänen käsivarsilleen."

Ei mulla oikeasti ole edes paljon sanottavaa tuosta. Jotenkin tykkäsin tuosta lauseesta erityisen paljon. Varsinkin tuosta lopusta. Siinä tuli sellainen pahan aavistuksen kutkutus mahanpohjaan. Purrr. ♥

Noniin. Nyt kiitän taas ja kerron vielä kerran, että tykkään tästä tarinasta paljon. Siis paljon. Rakastan. Naminami, jatkoa minulle kiittimoi. ♥
Fuck your fascist beauty standards

Avatar
mjau
Bändäri
 
Viestit: 44
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:38 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Crystal » Pe Syys 26, 2008 8:38 pm

On ollut sen verran kiireitä, että en ole kerennyt kommentoimaan aikasemmin, kiitos koeviikon. Nyt kun se on loppunut niin on aikaa tehdä jotain muutakin kuin lukea koulukirjoja. 8)

Niin... *miettii*
En ymmärrä miten sinulla voi olla noin hyviä ideoita ja... mielikuvitusta ylipäätään! Olet ottanut mukaan mielenkiintoisia hahmoja(vaikka en oikein pidä Dir en Greystä, Kaoru on yllättävän hauska ja muutenkin sellanen mukava tässä ficissä), mikä on mielestäni hyvä juttu.
"Poikahan on täydessä transsissa!" Kaoru huudahti naurahtaen ja taputti käsiään.

Jostakin syystä tämä huvitti, vaikka se oli tosiasia. (lue: kuvittelin Kaorulla hyvin huvittavan ilmeen ja huutaa melkein että Reita on transsissa ja taputtaa käsiään kuin pikkulapsi) XD
Kun luin tuota ensimmäistä pitkää kursivoitua tekstiä, menin ensin hämilleni että mitä täs yhtäkkii tapahtuu(ennakkoluulot ei oo hyväks mielelle, tiedän sen! 8D ) mutta sen luettuani olin yllättynyt. On se jumalan poikana olo hankalaa ;__;
"Kuka helvetin Reita?" kuului saman tien vihainen ääni ja kahvikuppi meni säpäleiksi.

Vaikka tääkin oli vakava asia, tämä huvitti minua(kiitos kuvitelmieni...) 8'D
Tuo Rukin menneisyys oli... koskettava, mutta... minusta jotenkin tuntui, että olen lukenut samantapaista jossakin ennen(jos tuo mallijuttu otettaisiin pois)... en ole varma. o_o' Tai sitten vain kuvittelen. ^^;
Nyt ootan mielenkiinnolla, mitä Reita sanoo Rukille... ^__^
Last.fm ~ Livejournal
It's only death silence. Do you hear it?
Avatar by asuka_tsuzuki from LJ.

Avatar
Crystal
Teknikko
 
Viestit: 150
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Trust (2/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja akumu » La Syys 27, 2008 5:52 pm

Kiitos ihan mielettömästi kommenteistanne, mjau, Crystal ja Mute! En ehdi vastaamaan teille nyt erikseen, koska aion pistää tänne jatkoa juuri nyt. Toivottavasti pidätte tästäkin luvusta. Tässä ei nyt tapahdu melkein mitään, mutta neljännessä osassa saattaakin tapahtua jotakin... mielenkiintoista. Olkaa hyvät, enjoy~

3. luku. Lucky man


Kai katsoi keittiön ovelta kulmasohvalle, joka sijaitsi heidän asuintalonsa olohuoneessa. Olohuoneen ikkunat olivat ihanan kirkkaat, ulkona alkoi pikkuhiljaa hämärtää ja ruskeahiuksisen olisi tehnyt mieli mennä laittamaan ikkunalaudalla olevat kynttilät palamaan. Jokin kuitenkin esti häntä, ehkä esteenä olivat kaksi miestä olohuoneessa juttelemassa toisilleen.
Käsiään puuskassa pidellen Kai huokaisi kuuluvasti tuijottaen edelleenkin sohvalle. Ruki ja Reita istuivat siinä, melko lähekkäin toisiaan, mikä hieman häiritsi häntä. Ei siinä mitään, onneksi Reita oli löytänyt itselleen jonkun, jolle puhua, mutta eniten Kaita harmitti se, ettei vaaleahiuksinen tiennyt koko totuutta. Kyllä Aoin olisi pitänyt tajuta ja kertoa omalla pojalleen kaikista olennaisin osa maanpäälle matkustamisen syyksi. Ehkä mustahiuksinen pilvien päällä leijuileva ylimielinen valtias luuli tämän asian sujuvan sutjakkaasti.

Jos Reita rakastuu, se ei tule olemaan helppoa hänelle ollenkaan...

"Kai, voisit yrittää näyttää edes vähän iloisemmalta. Kerrankin Reitalla on seuraa, eikä hänen tarvitse oleskella makuuhuoneessaan yksin", Kaoru sanoi rauhallisesti keittiönpöydän ääreltä. Hän luki lehteä ja joi iltapäiväkahviaan. Toisaalta, kellohan näytti jo puoli seitsemää, eli periaatteessahan olisi jo ilta. Kaoru kuitenkin kutsui sitä iltapäiväkahvikseen, sanoi Kai hänelle mitä tahansa vastaan.
"Minä yritän, mutta... Mitä jos tässä oikeasti tapahtuu se, mitä pahoin pelkään? Entä jos he pettyvät toisiinsa ja..." Kai mumisi hiljaa ja meni itsekin keittiönpöydän ääreen istumaan nojaten päätään käsiinsä.

"Hei, älä sinä söpöliini siitä huolehdi. Sokeakin voi aavistaa, että heidän välillään on jotain pientä flirttiä meneillään", liilahiuksinen nosti iloisen katseensa nuorempaan ja hymyili tälle rohkaisevasti.
"Reita kyllä tietää, mitä tekee. Ja kai sinä nyt näit tuon Rukin? Tuollaistakaan pakkausta minä en ihan helposti päästäisi vierimään käsistäni."
"Hah, sinä oletkin sinä", Kai tuhahti ja suki hiuksiaan hieman.
"Kai, et ehkä tiedä, mutta on minullakin kiinnostuksenkohteeni. Sinä et vain tiedä niistä mitään", Kaoru mumisi ja yritti luoda heidän välilleen katsekontaktia. Tuijottaessaan liilahiuksista suoraan tämän tummiin silmiin Kai tajusi sen katseen kestävän ihan liian kauan.

***

"Reita, et ole vieläkään kertonut omasta menneisyydestäsi. Yritin kahvilassa jo saada sinut kertomaan, muttet suostunut."
Mainittu mies käänsi hölmistyneen katseensa vierellään istuvaan Rukiin. Miehet olivat päättäneet yhdessä lähteä vanhemman asunnolle, Ruki kun kerran halusi nähdä millaisessa asunnossa Reita asui. Vanhempi oli ensin yritellyt estää, mutta oli loppujen lopuksi suostunut pyyntöön. Ei niitä ruskeahiuksisen ihania ja lumoavia silmiä voinut ketään vastustaa.

Ei ainakaan Reita. Hän tunsi aina vatsanpohjassaan oudon tunteen, kun Ruki sanoi jotain. Johtuiko se siitä, että he tosiaankin olivat siinä sohvalla ja juttelivat vai kenties jostain muusta? Rukin äänestä? Siitä matalasta, jumalallisesta ja upeasta äänestä, joka sai varmastikin kaikki ihmiset hulluuden partaalle?
Kohdatessaan kysyvän katseen ruskeahiuksisen silmissä Reita tunsi punoitusta poskillaan. Olikohan se jo toinen kerta sinä päivänä? Kuka tietää, eihän kukaan ollut tuota asiaa pistänyt merkille.
"Reita, ole kiltti ja kerro itsestäsi", Ruki sanoi ja loi kasvoilleen pienen hymyn.

Uskomatonta, että hän on vasta 18-vuotias.

"... ei ole mitään kerrottavaa oikeastaan."
"Valehtelet."
"Enhän."
"Kyllä."
"Enhän!"
"Et niin."
"Kylläpäs!"

Tällä kertaa vaaleahiuksinen nosti nopeasti oikean kätensä suunsa eteen tajutessaan, mitä oli juuri sanonut. Rukin kasvoille ilmestyi hymyn sijaan iloinen ja tietäväinen virnistys. Että Reitan piti olla niin idiootti ja mennä möläyttämään jotain tuollaista. Eihän hänen menneisyydestään voisi mitään kertoa, paitsi... Tietenkin olisi vaihtoehto kertoa se tekaistu tarina. Kai ja Kaoru olivat sanoneet nenärätin omaavalle miehelle, että hänen pitäisi kertoa tekaistu tarina, ei sanaakaan siitä, että olisi Jumalan poika ja tullut taivaasta maanpäälle etsimään itselleen rakkautta. Yhtäkkiä Ruki liikahti lähemmäs vanhempaa.
Reita katsoi häntä ja tämän sulavasti liikkuvaa vartaloa. Voi että vaaleahiuksinen olisi nyt vain halunnut silitellä Rukin kauniita sekä pörröisiä hiuksia.

Ja ehkä myös suudellakin? Ei, se olisi liian hätiköityä. Herran Jumala sentään, milloin minusta tuli näin idiootti?! Olen tuntenut Rukin vasta päivän ja nyt jo haluaisin suudella! Ruskeahiuksinen on saanut minun pääni ihan sekaisin. Äh, kaikki on niin sekavaa ja vaikeaa! Auttakaa joku minua...

"Etkö nyt vain haluaisi olla rehellinen?"
"Ai, rehellinenkö?"
"Niin", Ruki sanoi ja nosti sulavalla liikkeellä jalkansa vanhemman syliin nojaten paremmin sohvatyynyjä vasten. Reita katsoi jälleen kerran hölmistyneenä nuorempaan, mutta yritti silti miettiä järkevää sanottavaa. Pitäisikö todellakin nyt kertoa Rukille? Mitä jos hän saisi myöhemmin tietää, että Reita on valehdellut, eikä ruskeahiuksinen enää ikinä haluaisi tavata nenärätin omaavaa miestä? Entä jos...

Pahinta hän ei halunnut edes miettiä.

"Menetin vanhempani, kun olin 12."
Vale.
"Jatka toki."
"Olen asunut tässä talossa pian kahdeksan vuotta. Minulla ei ole sisaruksia, Kai on minulle kuin oma pikkuveli ja Kaoru tuntuu sitten taas isoveljeltä. En tunne moniakaan ihmisiä ja on erittäin harvinaista jos tutustun johonkuhun. Ja minä pidän-"
"Julisteiden katsomisesta?" Ruki naurahti ja katsoi pieni virne huulillaan Reitaa.

Voi luoja...

"En, vaan minä pidän silmistäsi ja luonteestasi, mitä nyt olen oppinut tuntemaan sinua tämän päivän aikana..."
"Uu, alat hempeillä."
"No anteeksi, että satut olemaan tuollainen herra täydellisyys."

Reita ei todellakaan voinut uskoa tuota todeksi. Punainen sävy alkoi taas ilmestyä poskille, nyt vaaleahiuksista hävetti. Ruskeahiuksinen sen sijaan laski kasvonsa ja tuijotti omia jalkojaan. Pieni hymy ei ollut kadonnut hetkeksikään hänen huuliltaan, se pysyi siinä kuin jäädäkseen. Sitä Reita kyllä olisi toivonutkin. Jos toinen hymyilisi koko ajan, Reitalla olisi aina hyvä olla. Mikään ei antaisi aihetta olla hymyilemättä.
"Sinulla on hiukan erilaiset kuvitelmat täydellisyydestä", nuorempi sanoi hiljaa ja kohtasi uudelleen vaaleahiuksisen ujon katseen. Miten hyvin Reitalle sitten sopikaan tuo silmien väri. Se sai hänet näyttämään paljon viattomammalta kuin esimerkiksi edellisenä päivänä.

Nenärätin omaava mies laski hitaasti molemmat kätensä Rukin pienien jalkojen päälle ja alkoi hellin ottein hieroa niitä. Samaan aikaan hän katsoi ulos ja huomasi illan pimenevän hyvää vauhtia. Hassua, oli vasta elokuun neljäs päivä, eikä ulkona meinannut eteensäkään nähdä. Tuohon aikaan illasta Kailla oli tapana mennä ulos laittamaan kynttilöitä lyhtyihin ja ripustamaan niitä puihin. Nyt ei kuitenkaan kuulunut mitään ääniä siitä, että Kai olisi avannut oven ja mennyt ulos tekemään niin kuin hänen pitäisi. Vaaleahiuksinen saattoi huomata, miten puiden oksat liikkuivat tuulen mukana. Lehtiäkin varisi pikkuhiljaa maahan, mutta Reita ei välittänyt. Hän halusi vain olla siinä ja keskustella Rukin kanssa jos nyt edes keksisi mitään sanottavaa. Oli aina niin hankalaa keksiä puheenaihetta.

"Ruki?"
"Hmm?"
"Tuota... Haluatko, että saatan sinut sitten kotiisi, kun lähdet?"
"Ne~ Ei sinun tarvitse vaivautua. Pär-"
"Älä luule, että sinä tuonne ulos menet kylmettymään. Voit hyvin jäädä tänne yöksi, mikäli haluat", kuului kahden miehen takaa vastaus ja molemmat kääntyivät salamana katsomaan. Kaoru, niinpä tietenkin. Hän oli taas asialla.
"Anteeksi, että keskeytin hetkenne, mutta satuin kuulemaan puheenne ja olen vakaasti sitä mieltä, että Rukin ei kannattaisi lähteä yksin kuljeskelemaan tuonne. Ties mitä siellä voisi tapahtua. Uskokaa vain, kokemusta on", Kaoru sanoi hyvin vakavana ja nojasi keittiön ovenkarmia vasten.

Voi ei. Jos Ruki nyt jää yöksi, siinä menevät minulta yöunet... Toivottavasti hän kieltäytyy... Tai siis... Ei!

Reita yritti viestittää katseellaan Kaorua olemaan hiljaa, mutta toinen ei näyttänyt huomioivan katsetta vaan tuijotti Rukia suoraan silmiin.
"En haluaisi olla vaivaksi... Kyllä minä pääsen täältä kotiin ihan hyvin, älkää huoliko", ruskeahiuksinen sanoi ja hymyili Kaorulle. Liilahiuksinen pudisteli kuitenkin päätään ja käveli lähemmäs sohvaa. Reita tiesi, että Kaoru ei helposti luovuttaisi. Hänenkään mielestään Rukin ei kyllä kannattaisi lähteä yksin ulos, hänelle voisi tosissaankin tapahtua jotain.

Tuolla päin kuljeskeli kauheasti outoa porukkaa, Reita oli tavannut muutamat heistä. He olivat joskus uhanneet hakata hänet hengiltä, jos tämä vielä näyttäisi rumaa naamaansa tuolla. Vähän vaikeaa oli olla näyttämättä naamaansa, kun tuolla päin sattui asumaan! Joskus Reita ei kyllä ymmärtänyt ihmisiä. Ja sitä paitsi, jos Ruki tuon näköisenä lähtisi ulos, siinä voisi sanoa hei hei vapaudelle.

"Ruki... Ihan oikeasti, et ole mitenkään vaivaksi. Ei tuollainen kaunis henkilö ole mitenkään vaivaksi meille", Kaoru sanoi, ihan kuin yrittäisi mielistellä. Hänen kannattaisi ehkä mennä nuoleskelemaan Kain kanssa, kerran kun oli kertonut pitävänsä Kaista enemmän kuin pelkkänä ystävänä.

***

"Reita... Saanko uskoutua sinulle?" Kaoru sanoi ja istahti riippukeinun vieressä olevalle tuolille. Kesä oli silloin ollut kuumimmillaan ja Reita oli tullut ulos ottamaan aurinkoa. Samaiseen aikaan hän lueskeli kirjaa siitä, miten voisi vietellä naisia. Kai oli mennyt ostamaan tuon kirjan hänelle, oikeastaan vaaleahiuksista ei kiinnostanut ollenkaan lukea tuollaisia huonoja kirjoja. Eivät ne kuitenkaan häntä auttaisi.

"Siitä vain", hän mumisi ja käänsi uuden sivun kirjassaan, nyt hän oli sivulla 122. Kaikki ne aikaisemmat sivut olivat olleet pelkkää paskaa, ei minkäänlaista asiaa.
"Lupaatko sitten, ettet kerro tästä Kaille? Hän raivostuisi..." liilahiuksinen mumisi ja painoi päänsä käsiinsä. Kääntäessään katsettaan kohti vanhempaa miestä Reita muutti katseensa kysyväksi. Ei asia nyt noin vaikea tai kamala voinut olla, että Kai suuttuisi siitä. Eihän?

"... mitä sinä nyt taas olet mennyt tekemään?" Nenärätin omaava mies laittoi kirjanmerkin kirjan väliin ja laski sen maahan, vihreälle ruoholle. Hän nousi istumaan ja odotti vastausta Kaorulta. Toinen ei näyttänyt haluavan puhua asiasta sen enempää.
"Elämäni suurimman virheen..."
"Kerro nyt."
"Olen tainnut ihastua Kaihin."

Reita naurahti iloisena ja nousi kokonaan pois riippukeinusta kyykistyen sitten liilahiuksisen eteen.
"Minä kun luulin, että on jostain vakavammasta kyse", hän sanoi ja taputti toista kevyesti olkapäälle. Kaoru ei siltikään hymyillyt, hän oli pikemminkin masentunut. Hän tiesi, ettei Kai hänestä piittaisi sellaisessa mielessä. Ystäviä he olivat aina olleet, eikä heistä tulisi mitään muuta.
"Tämä on vakava asia! Olen miettinyt tätä kauan, eikä tämä tunne lähde pois millään! Minä en ole homo, oikeasti! Minä pidän naisista..."
"Sekä miehistä, näköjään", Reita naurahti ja nousi lähteäkseen pois.
"Siinä ei ole mitään hävettävää. Kerro Kaille, ehkä hän ymmärtää sinua. Ja voihan hyvin olla mahdollista, että hän pitää sinusta", hän jatkoi ja lähti pois Kaorun jäädessä istumaan tuolille vielä.

"Ei Kai minusta pidä... Minä tiedän sen..."


***

"En minä jää, jos Reitalla on jotain sitä vastaan", Ruki sanoi ja kääntyi saman tien katsomaan hämmentynyttä Reitaa. Toinen näytti olevan muissa maailmoissa, koska ei ollut huomioinut kumpaakaan miestä sillä hetkellä. Kohdatessaan taas Rukin kysyvän katseen, hän ei meinannut vastata mitään.
"... ei minulla ole mitään sitä vastaan... Jää toki, jos haluat", vaaleahiuksinen mumisi kuin lumottuna ja sillä hetkellä hän tosiaankin harkitsi lyövänsä itseään päähän. Ei siinä mitään vikaa ollut, että ruskeahiuksinen heille jäisi yöksi. Ainut harmi siinä oli, että heidän vierashuoneensa ei ollut käytössä ja luultavimmin Ruki joutuisi nukkumaan samassa huoneessa kuin nenärätin omaava mies. Siinä tosiaankin menisivät hänen yöunensa. Katsella miten Ruki nukkuisi kauniisti, peiton peittäessä vain hänen alaruumiinsa, jättäen ylävartalon näkyviin...

Pervo! Totta kai hän nukkuisi paita päällä, eikä taatustikaan suostuisi nukkumaan vieressäsi, ääliö!

Jälleen kerran Rukin kasvoille nousi hymy.
"No... kai minä sitten voin jäädä..."

Tämä tosiaankin on yliampuvaa... Kaoru, miksi helvetissä haluat meidän etenevän näin nopeasti? Ei ihme, ettei Kai ymmärrä sinua tällaisissa asioissa...

---

Sori, jos tämä etenee liian nopeaan tahtiin. Ja päätin ihan tahallaan jättää tämän kolmannen luvun tähän kohtaan. Muuten neljännestä luvusta ei tulisi yhtään mitään. Toivottavasti piditte :D
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä La Maalis 14, 2009 5:38 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Trust (3/?, R, monia hahmoja!)

ViestiKirjoittaja Hamusutaa » La Syys 27, 2008 9:41 pm

ak-ak-akumuuu~~!! Miten tää voi olla näin hyvä..Tunnustan tulen vasta tässä vaiheessa mukaan, muttakun, en oo oikeestaan kerinny lukee tätä ennen, tai sitten oon ollu liian laiska alottamaan tään lukemista..<3 Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, right? Onneksi luin tämän tähän asti se on ollu jo, suurensuuri yllätys. Koska en yleensä tykkää sellaisita ficeistä, missä on monta ihmistä, mutta nyt olin positiivisesti yllätynyt, tämä saa minut varmasti lukemaan useamminkin näitä 8DD

Joo mutta jos mentäisiin asiaan?
Tämä ficci on <3 Tässä on vähän kaikkea, romantiikka, huumoria, angstaustakin tavallaaan ja kaikkea.. Tykkään siitä, että ficitä on kaikkea, sekaisin. Vaikka sä sanoit että sun mielestä tää etenee liian nopeasti, niin minä olen kyll erimieltä. Minusta vauhti on sopiva, sopivan reipas. Koska näitä osia tulee VAIN kymmenen ja sitten puolivuottahan sinun pitää niihin tiivistaa, niin sehän tulee olemaan aijoittain vaikeaa..
Ja pakko sanoa vielä tähän väliin, että tuo arashi tuolla bädeissä, voi että tykkäsin, rakasti. Se sai minut lukemaan tämän ficin, varmistumaan päätöksestä lukea tämä. Koska en ole ennen lukenut yhtään ficciä jossa olisi Arashia. Ja koska se on yksi lempi bändeistäni tällä hetkellä niin voi hemmetti soikoon, jos en olisikaan löytänyt tätä ficciä, olisin varmaan haudassa etc.
Pervo! Totta kai hän nukkuisi paita päällä eikä taatustikaan suostuisi nukkumaan vieressäsi, ääliö!

Tuo kohta ♥ se sai minut nauramaan, olikeen kullolla ''lollaamaan'' XD Tykkäsin muutenkin siitä että Raitan omia ajatuksia tuolla välissä, ne oli jotekin kiehtovia, hauskoja juttuja, mitä se pikku Reituli ajattelee.. Ja tykkäsin siitäkin, että Ruki noin avautui Reitalle, vaikkei he olleet kauaa tunteneet.. Se oli hienoa..

No jatkoa jodotellessa <3
Suruaan pikkupoika laulelee, onnellinen mies ei lauluja tee

| | |

Avatar by:bobo2511 @ livejournal

Avatar
Hamusutaa
Fani
 
Viestit: 15
Liittynyt: To Elo 14, 2008 7:09 pm
Paikkakunta: Panelia

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Yahoo [Bot] ja 0 vierailijaa