Barely boy ( Reita/Ruki yms., 5/5 ) 5.8 !

Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käytös, huumausaineet, väkivalta ja huono kielenkäyttö saattavat esiintyä ficissä jo selkeinä tai voimakkaina.

Barely boy ( Reita/Ruki yms., 5/5 ) 5.8 !

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Marras 26, 2008 8:23 pm

Title: Barely boy
Author: akumu
Beta: en koe tarvitsevani
Rating: R
Pairings: Reita/Ruki, Aoi/Kai, Uruha/?
Fandoms: The GazettE, DIO - distraught overlord
Genre: angst, jonkin sortin draama, romance, jonkin sortin general
Disclaimer: Idea on, kuten moneen kertaan jo mainittu, mun käsialaani, teksti omaani enkä rahasta tällä ketään. Jokainen henkilö kuuluu itse itselleen, mutta fanfictiontuotoksena oon omistanut tän ficin rakkaalle ystävälleni, Sallalle.
Warnings: halu laihduttaa, kiroilua, tappelu, angst
Summary: Tajusin, etten kelpaisi kenellekään sellaisena kuin olen.

A/N: Mulla on ollut aikeina monia kertoja tehdä tämmöinen ficci, jossa olisi tyyliin vain 5 lukua ja missä olisi tällainen, aika masentava aihe. Aiheen kyllä saatte lukemalla selville, ja mun on pakko sanoa, että yksi kiitos kuuluu mmarille erään mielenkiintoisen parituksen keksimisestä ! Siksi tässä on mukana Dio :D

Tämä ficci on joululahja puccalle, koska se halusi niin kovasti, että kirjoitan tämän. Mun piti laittaa tämä vasta kokonaan jouluaattona tänne, mutten jaksanutkaan odottaa - eikä jaksanut Sallakaan, niin saatte lukea ensimmäisen luvun nyt. Toinen luku onkin jo aluillaan !

Viimeisen luvun saatte lukea jouluaattona, sikäli mikäli ehdin kirjoittaa sen siksi valmiiksi. Parituksena on Reita/Ruki, ihan vain Sallaa ajatellen. Hän kun kerran rakastaa sitä paritusta yli kaiken, kuten myös mä, niin tässä on hänelle aivan oivallinen joululahja. Olkaapa hyvät ♥ Erityinen kiitos Sallalle, että saan olla ystäväsi ja kirjoittaa tämän sulle !


1. luku.

Nostin mustan t-paitani ryppyistä helmaa vatsani tieltä ja huokaisin erittäin kuuluvasti. Tuo ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin löysin itseni kokovartalopeilin edestä tarkastelemasta itseäni. Näytin varmastikin odottavalta äidiltä, joka usein katselee vatsaansa, kun on kuullut olevansa raskaana. Olisikin niin, mutta minä katson itseäni aina pelkästä inhosta. Vihaan niin paljon sitä, miltä näytän. En tunne edes olevani hyvännäköinen, pienetkin sanomiset ulkonäöstä saavat minut ajattelemaan omaa ulkonäköäni ja elämääni. Tunnen itseni rumaksi, inhottavaksi sekä lihavaksi. Vaikka Reita sanoisi aina, että näytän kauniilta ja laihalta, en usko häntä.

En ainakaan tässä asiassa.

Muutaman viikon aikana olin noussut ihan liian aikaisin sängystä peittojen keskeltä, ihaillut Reitan kauniita kasvonpiirteitä ja hänen koko olemustaan, ja huolestunut tulevasta päivästäni. Sitähän ei koskaan tiedä, millainen seuraava päivä tulisi olemaan. Huolehdin liikaa omasta ulkonäöstäni, ainakin enemmän kuin ennen. Kai oli pyytänyt minua rauhoittumaan muutamaan kertaan tämän laihduttamisen ja laittautumisen kanssa, mutta en mahda luonteelleni mitään. Minä olen minä enkä muutu miksikään muuksi. Valitettavasti se asia on näin. Jos saisin päättää, toivoisin olevani joku muu. Joku, joka olisi hyvännäköinen, kaunis ja laiha.

Tiedän, että olen hyvin itsekriittinen, mutta en minä hyötyisi siitä mitään, jos pitäisin itseäni kauniina. Se olisi sama asia kuin aviomies kertoisi rakastavansa vaimoaan, vaikka rakastaisikin salarakastaan. En ollut koskaan valehdellut itselleni enkä tule tekemään sitä koskaan, ikinä. Itsensä huijaaminen on turhaa, siitä ei hyödy yhtään mitään.

Katsoin väsynyttä olemustani ja pöyhin hieman punamustia hiuksiani, jotka olin unohtanut pestä eilen illalla. Ne olivat kauhean näköiset: rasvaiset ja ihan pörrössä. Yleensä hiukseni sojottivat joka suuntaan, mutta silloin olin käyttänyt ainakin puoli tuntia aikaa ainoastaan hiusteni laittoon. Silmiäni sitten taas koristi sinimustina hohtavat rinkulat kertoen liian huonosti nukutuista öistäni, en ollut kaunis näky. Ihmiset ovat, ainakin minun mielestäni, erittäin kauniita vastaheränneinä, ainakin Reita. Hän näyttää kuin pieneltä nukelta, jonka pikkulapsi on nostanut lastenrattaista pois. Yksinkertaisesti, nenärätin omaava mies oli niin helvetin kaunis.

Peilistä tuijotti ruma otus suoraan minua kohti. Se kallisti hieman päätään, virnuili ällöttävän imelästi ja nuolaisi rohtuneita huuliaan. Ihan kuin se olisi viestittänyt minulle, että olin ruma, eikä kukaan kaipaisi läheisyyttäni. Kaikista kauheinta oli se, että minä katsoin itse itseäni peilin kautta, mutta en virnuillut, kallistanut päätäni tai nuolaissut rohtuneita huuliani. Peilikuvani kauhistutti minua ihan mielettömästi, en minä voisi olla tuollaisen näköinen. En todellakaan voisi...

Vai voisinko?

"Paskiainen..." sihahdin vihaisesti peilille ja astuin muutaman askeleen kauemmas. Jos joka aamu tulisin näkemään yhtä kauhean ilmestyksen, en todellakaan sortuisi nousemaan kymmenen aikoihin aamulla ja seisomaan puoli tuntia peilin edessä. Se olisi aivan turhaa, ja voisin jättää leikin saman tien kesken.
"Taasko sinä katselet itseäsi peilistä, Ruru?" Kuulin pehmeän ja unisen äänen sängyn luota ja käännyin katsomaan korkean parisängyn suuntaan. Reita oli ilmeisesti herännyt juuri, siitä kertoivat hänen refleksinsä ja ihan sekaisin olevat hiukset.
"Reita, miksen minä voi olla kaunis, niin kuin Uruha tai sinä?" Laskin katseeni lattiaan ja huomasin, miten pienet varpaani erottuivat joukosta erittäin hyvin. Varpaankynnet olivat lakattu mustiksi jokunen aika sitten, tajusin, että nekin pitäisi lakata pian uudelleen.
"Tule tänne", Reita naurahti hymyillen ja ojensi kätensä minua kohti. Huomasin sen katsellessani otsahiuksieni lomasta hänen puuhastelujaan. Kuin automaattisesti - menin hänen luokseen sängylle ja tunsin pehmeän käden solisluillani.

"Sinä olet juuri täydellinen, älä taas rupea väittämään minulle vastaan. Tiedät kuitenkin, että häviät."
"Mutta Reita... Minä masennun aina, kun näen jonkun todella kauniin naisen tai hyvännäköisen miehen kaupungilla. Sitten alan miettiä, että sinun olisi ehkä parempi olla jonkun kauniin ihmisen kanssa, eikä minun..." vastasin hiljaa ja jälleen kerran tunsin hipaisun solisluillani, sen jälkeen hiuksissani.
"Ruki, sinä olet kaunein, ihanin, rakastettavin ja upein ihminen, jonka tunnen", nenänsä peittänyt sanoi hymyn kaareillessa hänen huulillaan ja samaiseen aikaan hän siirtyi lähemmäs minua.
"Sitä paitsi, sinä olet myös järkevä ihminen. Toisin kuin ne kauniit naiset, jotka ovat kaikki ihan bimboja."

Minun oli pakko hymyillä pienesti, Reita osasi olla myös basistin aivojensa kanssa hyvinkin romanttinen ja herkkäsanainen. Olikohan Kai opettanut hänelle hieman herkkäsanaisuutta? Nimittäin, minä rakastuin siihen Reitaan, joka oli aina vastarannan kiiski ja hölmö omine vitseineen. Muistin vieläkin sen illan erään keikan jälkeen, kun olimme kahdestaan hotellin baarissa juomassa omaksi iloksemme. Reita oli juonut hieman enemmän, muttei kuitenkaan ollut hiprakkaa suuremmassa humalatilassa. Itse en ollut juonut muuta kuin yhden siiderin, ei oikein huvittanut juoda silloin. Yhtäkkiä vaaleahiuksinen basisti oli laskenut kätensä minun käteni päälle ja ottanut leuastani hellästi kiinni.

"Tiesitkö, että olet ihan helvetin hyvännäköinen noissa vaatteissa ja tässä valossa?"
"Reita, mitä sinä oikein teet?"
"Shh, anna minun vain suudella sinua..."


Vaikka Reita oli suudellut minua monia kertoja, en ollut kadottanut sitä lämmintä tunnetta, jonka hän silloin antoi suudellessaan huuliani ensimmäistä kertaa. Pystyin näkemään sen kohtauksen filminauhana mielessäni aina, kun suljin silmäni.
"Ruki, haluaisitko lähteä tänään viettämään baari-iltaa Uruhan, Aoin ja Kain kanssa? He olisivat hyvin iloisia, jos näkisivät sinut pitkän tauon jälkeen."
Hymähdin vastaukseksi ja nyökkäsin.
"Mutta eihän siitä ole kulunut kauheasti aikaan, kun näin heidät."
"Muistaakseni olit kipeänä tuossa vähän aikaa sitten, kävit monia kertoja lääkärissä ja sinulta kiellettiin treenaaminen. Kun nyt viimeinkin olet parantunut, olisi mukavaa viettää aikaa yhdessä taas", vaaleahiuksinen naurahti ja vetäisi minut päälleen sängyllä.

Älähdin pienesti, mutta en antanut asian häiritä. Yhtäkkiä tunsin huulet kaulallani ja kädet takapuolellani.
"Hmm, tosiaankin... Reita-kun, ole kiltti äläkä lääpi persettäni. En oikein pidä siitä", sanoin hiljaa pienen hymyn leikitellessä huulillani ja suljin silmäni. Olisin voinut olla siinä vaikka kuinka kauan, mutta kyllähän minun jossain vaiheessa pitäisi mennä tekemään meille aamiaista, käydä suihkussa ja käydä maksamassa muutama lasku.
"Anteeksi, rakas, en vain voinut vastustaa kiusausta. Muuten, miten olisi, jos minä yrittäisin tehdä meille aamiaista tänään?"
Avasin nopeasti silmäni kohdatakseni Reitan kysyvän katseen, mutta hämmennyin ihan liikaa. Kohotin oikeaa kulmaani ja avasin suuni sanoakseni jotain.
"Sinäkö? Mutta ethän sinä osaa laittaa ruokaa?"
"Älä aliarvioi minua, neitiseni."

***

Aamuisen sähläilyn jälkeen olimme Reitan kanssa ehtineet käydä suihkussa yhdessä ja laittautua valmiiksi kaupunkireissua varten. Nenänsä peittänyt oli ollut hieman avuttoman näköinen yrittäessään keittää kahvia. Eihän hän ollut koskaan ennen tehnyt aamiaista, tämä aamu oli kuitenkin poikkeus kaikista muista. Olihan se tietenkin suloista, että hän halusi vain ja ainoastaan piristää minun mieltäni. Minua on todella hankala piristää, tänään on ollut hieman erilaisempi päivä. Aamusta alkaen mieleni on vain tehnyt haistattaa koko maailmalle paskat ja nukkua sängyssä. Mutta kai sitä tänään voisi jotain muutakin tehdä kuin vain nuokkua kotona.

"Kai lähetti viestin äsken ja siinä luki, että näemme siinä tutussa baarissa yhdeksältä. Vielä on siis runsaasti aikaa tehdä vaikka mitä kivaa..." Tunsin miten kädet kietoutuivat ympärilleni omistavasti ja hengityksen niskassani. Eikö Reita voinut odottaa sekuntiakaan kauempaa? Seisoimme molemmat kassalla ja minun piti juuri maksaa kassan takana kököttävälle neidille, mutta se nenänsä peittänyt basisti esteli minua koko ajan. Idiootti.
"Selvä, mutta Reita, anna minun nyt maksaa", sihahdin ja yritin työntää basistia kauemmas itsestäni epäonnistuen jokaisella kerralla. Kassan takana odotteleva neiti näytti siltä kuin voisi pian päästää hieman höyryjä ilmaan.
"Älä maksa, emme tarvitse noita nyt... Mennään tuonne nurkan taakse vähän ---"
Tunsin Reitan hymyilevän niskaani vasten, mutta yritin olla huomioimatta sitä. Yhtäkkiä hän kuitenkin painautui kiinni minuun ja tunsin jotain kovaa takapuolellani.
"Anteeksi, pikkuinen hetki vain..." sanoin hymyillen kassaneidille ja lähdin raahaamaan virnuilevaa Reitaa mukanani vähän kauemmas muista ihmisistä.

"Reita! Mikä helvetti sinua vaivaa?!"
"Miten niin?"
"Me olemme kaupassa ja sinä... Sinun... etumuksesi!" huudahdin hätääntyneenä ja osoitin Reitan etumusta hänen vain virnuillessa edessäni.
"Kai tässä nyt jotkut muutkin kiihottuvat, kun näkevät sinun hyvän perseesi."
"Nyt hiljaa, senkin basisti, tai et koske minuun enää koskaan."
"Auts, tuo sattui ja pahasti."
"Tarkoituskin. Että minä häpeän, kun tuossa äsken rupesit vihjailemaan. Se kassaneiti katseli puuhiasi hieman oudoksuen."
"Minä en välitä siitä, en vain voi sille mitään, että satuin haluamaan sinua juuri nyt täällä kaupassa", Reita sanoi minulle imelään sävyyn, mutta en voinut muuta kuin naurahtaa hänelle. Että tuo basisti osasi olla idiootti joissain tilanteissa. Laitoin käteni puuskaan ja katsoin Reitaa ehkä hieman vihaisena, mutten voinut tietenkään tuollaiselle hölmölle olla kauaa vihainen. Ei hän ansaitsisi sitä, ei ollenkaan.

"Ruki, kiltti! Minä en alunperinkään halunnut lähteä tälle typerälle ostosreissulle. Halusin viettää aikaa sinun kanssasi, ennen kuin joutuisimme katsomaan, miten Uruha vetää pään täyteen."
"Älä väitä, ettetkö sinä tekisi samoin tänä iltana", naurahdin ja katsoin vaaleahiuksisen ohi kassalle, joka oli melkein tyhjä. Nyt pitäisi mennä lopultakin maksamaan ne ostokset, että pääsisi tuostakin harmaasta ja ällöttävästä kaupasta ulos. Kun yritin ohittaa poikaystävääni, hän otti minua ranteista kiinni painaen seinää vasten.
"Muista, Ruki, en tiedä, miten kauan pystyn odottamaan..." hän kuiskasi korvaani kovinkin viettelevään sävyyn ja painautui kehoani vasten, jotta tuntisin, miten hänen etumuksensa toivoi saavansa minulta edes jonkun näköistä huomiota.
"Ehkä myöhemmin, ei ainakaan nyt."

***

Tunsin miten viileät huulet tavoittelivat omiani voidakseen lähettää minut seitsemänteen taivaaseen. Reita oli vähän aikaa sitten pakottamalla vaatinut, että menisimme valokuva-automaattiin ottamaan kuvia enkä todellakaan osannut arvata, että hänellä olisi tällaiset mielessään. Hänen kätensä hyväilivät paljasta ihoani paitani alta enkä voinut muuta kuin huokaista hiljaa.
"Reita... Emme voi... Ihmiset ovat tuolla ulkopuolella..."
"No voi nyt helvetti, ellei mies saa tyydyttää tarpeitaan!" basisti sihahti vähän vihaisena, mutta senkin äänensävyn minä sivuutin ihan tuota pikaa, kun huomasin hänen avaavan vyötään nopeaan tahtiin.
"Hei, ihmiset voivat ihmetellä! Emme voi täällä tehdä tätä..."
"Mitäs et suostunut heti lähtemään kanssani kämpille."
"... basisti", naurahdin taas ja samaiseen aikaan Reita painoi minut kovin ottein valokuva-automaatin seinää vasten.

"Anteeksi, meneekö siellä vielä kauan? Olisi tarvetta ottaa muutama passikuva, koska ---"
"Turpa kiinni, täällä on tärkeämpää tekemistä!" Huomasin, että Reita käänsi vihaisena katseensa minusta niin sanotulle oviaukolle, jota peitti sininen verho. Nopeammin kuin osasinkaan odottaa, poikaystäväni suuteli minua hyvin vaativasti ja hivutti omat kätensä avaamaan vyötäni, mutta estin sen ottamalla hänen käsistään kiinni.
"Ihan oikeasti, Reita. Etkö voisi odottaa muutamaa hetkeä?"
"Minä olen saanut viimeksi kolme viikkoa sitten, koska olit kipeänä, sairaalassa ja lääkäri kielsi sinulta kaikki aktiviteetit!"
"Olet rasittava", mumisin ja suutelin rakastavasti Reitaa.
"Sinun on korvattava tämä."
"Huomenna tasan kello 09.42 otat minut erittäin rajusti suihkussa, okei?"

Reitan ilme kirkastui hetki hetkeltä enemmän ja sitten - ehkä hieman vastentahtoisesti, hän laittoi vyönsä ja housunsa kiinni. "Ja se oli sitten lupaus."

***

Katselin kuinka siniset, punaiset sekä vihreät valot täyttivät koko baarin. Monet ihmiset tanssivat tanssilattialla erittäin innostuneesti, minä tyydyin istumaan Reitan ja erään toisen miehen välissä sohvalla. En tuntenut vasemmalla puolellani istuvaa miestä lainkaan, eikä minua kauheasti edes kiinnostanut hänen olemassaolonsa. Hän oli kyllä tehnyt harvinaisen selväksi, että istuisi siinä niin kauan, kunnes jostain muualta löytyisi tilaa. Hänen sanomisensa menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En jaksanut kuunnella sitä urputusta, halusin nauttia Reitan kosketuksista.

Hän suuteli kaulaani innokkaasti ja hivutti käsiään etumukselleni. Tartuin hänen käteensä kuitenkin nopeasti ja estin jo miljoonannet yritykset. Reita se ei koskaan jaksanut kunnolla odottaa. Juurihan olin luvannut antaa hänelle huomenna aamulla suihkussa.

"Ruki, haluan sinua... Nyt enkä viidestoistapäivä..."
"Etkö voi odottaa huomiseen?"
"Luuletko tosiaan, että jaksan odottaa siihen asti?"
"Kärsivällisyyttä, rakas", naurahdin ja suutelin Reitan huulia hellästi, mutta myös rakastavasti.
"Kuinka voisin olla kärsivällinen, kun noin upea mies istuu vieressäni ja aiheuttaa minulle melkein sydänhalvauksen hymyllään?"

En vastannut poikaystäväni kysymykseen, vaan suutelin häntä uudelleen syventäen sitä hieman. Hän hivutti käsiään lantiolleni ja minun oli aivan pakko hymyillä hänen täydellisiä huuliaan vasten. En ollut ennen tajunnut, että rakastin Reitaa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Hänestä oli tullut minulle tärkein ihminen, tärkeämpi kuin perheeni, koska välimme olivat pahentuneet huomattavasti viime vuodesta. Isäni oli kuollut muutama kuukausi sitten enkä ollut mennyt hänen hautajaisiinsa, eräästä tietystä syystä. Sitä syytä Reita ei kuitenkaan tiennyt, eikä hänen tarvitsisi koskaan tietää.
"Mm, Ruki, mennäänkö tanssimaan tai hakemaan juotavaa?"
"Mene sinä hakemaan juotavaa vain, minä odotan sinua tässä", sanoin ja tönäisin basistin leikkisästi kauemmas itsestäni ja katsoin, miten hän kiirehti nopeasti baaritiskille hakemaan juotavaa meille molemmille. Hän kääntyi hymyillen katsomaan minun suuntaani, voi että, minä sitten rakastin hänen hymyään.

Vilkutin hänelle pikaisesti, mutta tunsin yhtäkkiä katseen kohdistettuna itseeni. Jonkun käsi hipelöi reittäni huolimattomasti, ja tiesin heti, kuka oli kyseessä. Vasemmalla puolellani istuva mies, hän kehtasi hipelöidä minua ja kohdistaa ällöttävän katseensa minuun.
"Haluaisitkos lähteä tanssimaan, namupala?" hän kysyi ja tajusin, että hän oli juonut aivan tarpeeksi. Puhe sammalsi liikaa ja hän lähestyi minua koko ajan.
"Anteeksi, mutta olen varattu..."
"Tiedän, siksi minä kysynkin", mies naurahti ällöttävällä tavalla.

Hämmennyin miehen sanoista, mutta en sanonut hänelle mitään. Annoin hänen sanoa jotain, jos kerran halusi selittää asiansa loppuun. Minä en vastaisi hänelle mitään, koska minun ei tarvitsisi.
"No, kissako kielesi vei?"
"Näpit irti", sihahdin ja löin hänen kättään niin, että hän vetäisi sen nopeasti pois reiteni päältä.
"Pah, en minä sinua olisi halunnutkaan, olethan sen verran ruma."

Silloin minulla napsahti päässä.

Tajusin, etten kelpaisi kenellekään sellaisena kuin olen.

Minä tosiaankin olin ruma. Ihan niin kuin mies oli äsken sanonut.


A/N 2: No, mielipiteitä?
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Su Huhti 27, 2014 10:07 pm, muokattu yhteensä 26 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja pucca » Ke Marras 26, 2008 9:03 pm

aaaahh, tämä, rakastann tätä oikeesti, ekan osan jälkeen jo ~ ♥ ´ww`

siis, arvasin jo sillon, ku sanoit mulle teillä, et haluisit kirjottaaa tällasen ficin, et tästä tulee viel hyvä. tää aihe on niin. koukuttava ja... no ajankohtanen, joo aina, mut en hakenu sitä sanaa. ... no, tästä tulee hyvä. loistava.

ja ps, paritus on oikeen onnistunu valinta, mut tosta Diosta en tiennykää : OO se on mielenkiintonen lisä ja yhyy mun mielikuvitus keksi jo niinki paljon, et kuvittelin jo ihan pokkana jonku Mikarun hiplaamassa Rukia baarissa. mut se, et miten gazetot ja dio liittyy yhteen, jos liittyy ollenkaan, ja miks ne on molemmat samassa ficissä ? ah, kysymyksiä ~

sä osaat mun mielestä kirjottaa tosi hyvin ja siks halusinki, et tekisit tästä aiheesta ficin, joku muu olis kuitenki feilannu idean, mut tiiän, et sä et feilaa ! 8) ja sillee, sun tyylis kirjottaa vaan sopii tähän tarinaan ja ideaan tosi hyvin.


... Reita. miten osaatkaan tehä Reitasta just sellasen ihanan millasen tykkään sitä lukee ? 88 --------- )) se on seme, mut huolehtiva ja vähän basisti, joka kuitenki rakastaa Rukii ihan vilpittömästi ja koko sydämestään.
ja Ruki jos kuka musta sopii syömishäiriöisen ( .. no perfektionisti-itsensä suhteen ) rooliin, siis tää pari vaan sopii tähän ideaan niin täydellisesti.
tää on vaan ihan ihana.


"Reita... emme voi... ihmiset ovat tuolla ulkopuolella..."
"No voi nyt helvetin helvetti, ellei mies saa tyydyttää tarpeitaan!" basisti sihahti vähän vihaisena, mutta senkin äänensävyn minä sivuutin ihan tuota pikaa, kun huomasin hänen avaavan vyötään nopeaan tahtiin.


"Anteeksi, meneekö siellä vielä kauan? Olisi tarvetta ottaa muutama passikuva, koska ---"
"Turpa kiinni, täällä on tärkeämpää tekemistä!" Huomasin, että Reita käänsi kauhean vihaisena katseensa minusta niin sanotulle oviaukolle, jota peitti sininen verho.

en suinkaan revenny hyvin lahjakkaasti Reitalle :'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''DDD
man's gotta do what man's gotta do, ya know ? XDXD

mut ah, odotan niin innolla mitä tästä tulee ja ps mun odotukset on aika korkeella ja tiiän ettet feilaa ja tästä tulee tosi hyvä ja kiitos, että omistit näinkin ihanaisen ficci-idea ficin mulle ♥
「貴方を愛した がいる
を愛した貴方がいる」

Avatar
pucca
Teknikko
 
Viestit: 118
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:14 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja mmar » Ke Marras 26, 2008 11:07 pm

Milloin oikein alat uskoa minua siinä asiassa, että olet oikeasti yksi lafin parhaimmista kirjoittajista?

Ihanaa silleen lukea tämä kokonaisuus, sinä mokoma kun menit ja spoilasit mesessä tuosta valokuva-automaatti kohtauksesta!
-Se kiehtoo mua vieläkin, usko pois.

Pakko kysyä, oletko kenties saanut vaikutteita mun rope Reitasta? Voin vaikka väittää että löysin muutaman, ellen enemmänkin, kohtia jotka sopii niin hyvin meidän ropeen. Mm tuo Reitan 'neitiseni'.

Pidän tästä ficistä jo nyt aivan liikaa. Rukin rooliin on vain niin helppo eläytyä. Pystyn myös näkemään tapahtumat päässäni koska kuvailu on erittäin hyvää.
Varoituksissa luki mielipuolinen halu laihduttaa ja olin täysin rakastunut. Jos jotain rakastan lukea niin se liittyy aina laihtuttamiseen (esim ihana meri kirja). Tämä on kuitenkin aihe, josta saa todella helposti flopin, aivan niinkuin pucca jo tuossa edellä mainitsi. Uskon kuitenkin vahvasti siihen että et saa tästä floppia, sen verran hyvä kirjoittaja kuitenkin olet. Ja ainahan tästä pakkomielteisestä laihduttamisesta voi kysyä minulta niinkuin tiedät. Toivottavast tämä ficci avaa silmiäni lisää tämän asian suhteen.

Tekisi ihan kauhesti mieli spoilata tuo Uruhan pari mutta taidan jättää välistä ja lupaa ettet spoilaa sitä, lupaa lupaa lupaa! Ah oli mitä mahtavin lukea nuo paritukset kun vastaan tuli 'Uruha/?'. Voit vain kuvitella, kuinka leveäksi hymyni kasvoi siinä vaiheessa. Kieroa hyödyntää ideoitani, tyttöseni! :'DD

Pakko vielä sanoa tämä mutta ihan kuin olisit kirjoittanut ajatuksiani Rukin muodossa, tietysti tietämättä. Aivan kuin lukisin niitä ajatuksia, mitkä olivat vielä muutama kuukausi sitten arkipäivää. Hyvin mielenkiintoista. Kiehtovaa oikeastaan. Koukuttaa vain lisää.

--- mutta edelleenkin tuo valokuva-automaatti kohtaus! Ehkä rakastan sitä! Ihanan kiero! Tämä täytyy kyllä laittaa muistiin ja ehehhe- .

"Huomenna tasan kello 09.42 otat minut erittäin rajusti suihkussa, okei?"

Yksi quote- ei enempää. Ja miksi tämä kohta? No miksiköhän. RAJUA SEKSIÄ SUIHKUSSA! Ehkä legenda tai jotain.


Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan lisää (ja sun pitää spoilata mulle lisää koska muuten en ropee sun kanssa)!
Ah aivan ja sori tämän sekavuudesta, sillee mitä voit odottaa multa kun olen juuri ropettanut sun kanssa, migreeni vaivaa, suju soi ja on muutenkin kauhea kriisi päällä (+ ei unohdeta gallerian käyttökatkoa!)
Viimeksi muokannut mmar päivämäärä To Marras 27, 2008 10:42 am, muokattu yhteensä 1 kerran
I cannot say "Goodbye".

Avatar
mmar
Fani
 
Viestit: 12
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja tomoto » To Marras 27, 2008 11:56 am

Okei, aloitan vaikka siitä, että ennen kuin edes aloin lukemaan ficciä ja näin tämän ficin fandomit olin ihan ''mitä vittua ? DIO ja Gaze samassa ficissä". Toi ajatus tuli väistämättä, koska Gaze lempibändinä ja Dio tosi suurena suosikkinan niiniin. Ei ihan ajatuksena iskenyt, koska jotenkin musta on vain outo ajatus noi kaksi bändiä yhdessä samassa ficissä neinei, mutta kuten olen päättänny kaikki ficit mitkä klikkaan auki luen myös loppuun asti ja kommentoin. Joten päätin lukea tämän, koska aihe ( tai se mitä irti lähti varoituksista ja niin edes päin ) kiinnosti mua. Ja kun miettii missä määrin se kaikki onkaan ajankohtaista nuorilla nykyisin.

"Sinäkö? Mutta ethän sinä osaa laittaa ruokaa."
"Älä aliarvioi minua, neitiseni."

Tuo on niin hellyyttävää, vaikka niin tavallista Reitan osalta, että hänen toimiaan keittössä kyseenalaistetaan. Mutta jotenkin oow *w* Kumminkin se on joka kerta niin suloista etenkin nyt, kun Reita sanoi Rukia neitiseksi. Söpöä söpöä *w*

"Ihan oikeasti, Reita. Etkö voisi odottaa muutamaa hetkeä?"
"Minä olen saanut viimeksi kolme viikkoa sitten, koska olit kipeänä, sairaalassa ja lääkäri kielsi sinulta kaikki aktiviteetit!"
"Olet rasittava", mumisin ja suutelin Reitaa.
"Sinun on korvattava tämä."
"Huomenna tasan kello 09.42 otat minut erittäin rajusti suihkussa, okei?"

Reitalla ollut rankkaa, kun _kaikki_aktiviteetit_ on kielletty >DD Voi toista, voi toista. Kaiken kruunasi oikein minuutillinen kellon aika. Jotenkin se vain oli viimeinen silaus tuolle kohdalle ! Hienoa.

"Pah, en minä sinua olisi halunnutkaan, olethan sen verran ruma."

Silloin minulla napsahti päässä.

Tajusin, etten kelpaisi kenellekään sellaisena kuin olen.

Tuossa vaiheessa tirahti kyyneleet silmäkulmiin. Oikeasti niin fictiivistä kuin kaikki tässä onkin, niin silti se tuntui ja kovasti tuntuikin, koska kumminkin tuo on pahimpia mahdollisia tapoja romuttaa huonon itsetunnon ja minäkuvan omaavan henkilön mieli. Jotenkin se vain tuntui niin ilkeältä.

Kuten edellä jo sanoin ficissä on aivan mahtava aihe ! Musta on todella hienoa, että tälläistä asiaa käsitellään, koska se on niin ajankohtainen kuitenkin nykyisin. (hyi hyi toistan itseäni) Kun tämä on toisaalta aika arka aihe, niin sisältyyhän siihen myös painetta siitä, saako koko jutun kestämään kasassa. Mutta uskon, että olet miettinyt tarkkaan mitä teet, jos olet tätä pidemmänkin aikaa suunnittelut. Onhan se tärkeää, että tämänkaltaista aihetta käsitellessä kokonaisuus pysyy kasassa, eikä pääse lipsumaan missään välissä. Se voisi pilata hienon ficin, mutta niin.

Tämä on todella hienosti koottu jo näin ensimmäisen osan pohjalta. Pidin tästä enemmin kuin kovasti, vaikka vieläkään ei sydämeni ole lämmennyt tuolle fandomille. Kyseenalaistan vielä enemmän sen takia, koska DIOsta on niin vähän hyviä (oikeasti hyviä) ficcejä suomeksi. Se on jotenkin varjona minun mielessäni, mutta kumminkin keskeisempään osaan olet mitä ilmeisemmin Gazen laittanut, koska Reituki on pääparituksena. Toivon, ettei tuo minun mieltäni hämäävä aate DIOsta pilaa koko tunnelmaani lukea, mutta nytten se ainakin pysyi aisoissa. Toivottavasti näin on myös jatkossakin, koska ehdottomasti haluan ja janoan lisää. Tämä vain oli niin hieno.

En oikein muista olenko ennen lukenut mitään sinun kirjoittamiasi ficcejä. Tai sitten olen, mutta olen jättänyt sen ficcaajan osuuden jotenkin huomioimatta. Sulla on hieno tapa kirjoittaa. Kuvailet erinomaisesti ja taitavasti. Se ei ole missään kohdin puutteellista ja kieliopillisuus on kohdillaan. Tosin yksi minua alkoi hämäämään tuossa alussa. Se oli tälläinen pienimuotoinen toisto. Se tuli aika epäsuorasti esille, mutta jokseenkin samaa asiaa käsiteltiin moneen kertaan aina eri sanoin. Mutta sitä oli vain alussa ja loppu oli hienoa ja sulavaa. Sillä toistollahan saa hyvin korostettua tiettyjä asioita ja luotua sitä esille, mitä oikein liikkuu sellaisen henkilön päässä jolla on mitätön minäkuva. Mutta se siitä. Se oli vain tuossa alussa, kuten jo sanoin.

Parituksista en viitsi sanoa mitään, koska ne ovat mitä ovat. Ne eivät juurikaan tätä lukukokemustani mitenkään muuta oli siinä sitten kuka vain. Reita on kuitenkin pakko nostaa esille, koska se mies on vain niin lutunen *w* Toinen kärsii hirveässä puutteessa ja Ruki kylmästi torjuu kerta toisen jälkeen. Jotenkin vaan aaaw Reita vain on niin ihana tässä (toki se on sitä muutenkin, mutta aaw tässä) *www*

En voi muuta sanoa kuin kiitos, ja odoitan innolla seuraavaa osaa ! :33
Na na, na na, na na, na na na, na na, na na, na na na na na

Avatar
tomoto
Teknikko
 
Viestit: 118
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:01 am
Paikkakunta: Merirosvolaiva

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja harmilapsi » To Marras 27, 2008 7:17 pm

Oh. ♥_________♥

Haluan lisäälisäälisää ! Tää alku oli jo tarpeeksi lupaava ja sai mut haluamaan lisää. En jotenkin oikeen noteerannut tota otsikon 1/5, vaan selasin nopeesti että "jatkojatkojatko... missä jatko? ää !" sitten muistin, että tästähän on tullut vasta yksi osa ja olin ihan että angst D:
Toivon mukaan kirjoitat kuitenkin pian lisää. ♥

Ensinnäkin oot ihan mahtava kirjoittaja, sulla on selkeä linja kirjotuksessa ja tää oli todella kevyttä, joskin ainakin alussa ja lopussa vähän masentavaa luettavaa (pystyin samaistumaan Rukiin lähes täydellisesti), mutta sehän oli kaiketi tarkoituskin ja musta se on pelkästään hienoa, että onnistut herättämään tekstilläs ihmisissä tunteita, joita siitä tekstistä välittyy ja tämä onnistui hyvin.

Tykkään paljon aiheesta, se on ajankohtainen ja henkilökohtaisesti mulle jotenkin... tärkeä. Luen todella mielelläni jatkoa (=ehkä seuraavan kerran kun kommentoin keksin jotain rakentavaakin D''':).

Kiitos tästä n_n
Iki wa chan to dekiteru no ni kuzure sou ni naru

Avatar
harmilapsi
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: Ke Loka 29, 2008 9:16 am

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja akumu » Su Marras 30, 2008 2:05 pm

Apua, näin paljon jo kommentteja tullut? Herran jumala mä herkistyn pian.

pucca: Jotenkin mä arvasin, että sä kommentoit tätä ihan ensimmäisenä. Eikä siinä oo mitään vikaa! Se on just hyvä juttu, koska mä en ees odottanut, että joku muu olis kommentoinut tätä ennen sua. Ja sun kommenttis oli ihana ja piristävä, et tajuakaan miten paljon mun mieliala nousi, kun luin sen.

Mä tosiaankin oon otettu siitä, että saan kirjoittaa tän ficin sulle. Kenellekään muulle en ole oikeastaan mitään ficciä omistanut, en ainakaan tämmöistä moniosaista. Mutta kerran, kun mä nyt lupasin tän sulle omistaa, ni totta kai mä myös pidän lupaukseni. Kiva kuulla, että sun mielestä tää aihe on koukuttava ja ajankohtanen. Suurin syy, miks halusin kirjoittaa tämmösen, on se ku kaikki nuoret vaan valittaa, että ne on rumia ja läskejä. Sitte ne vaan laihduttaa eikä syö mitään. Mä en ymmärrä sellaista, koska jos ei syö mitään, siinä ei todellakaan laihdu. Tän ficin avulla mä yritän auttaa ihmisiä ymmärtämään, että jokainen on täydellinen sellaisena kuin on.

Diosta on varmaan muuten moni muukin vähän hämmentynyt. Mutta en halunnu tähän ainaista Reitukia, Aoi/Uruhaa ja Kai jää sitten taas vaihteeksi yksin, ni halusin vähän muokkaa parituksia. Esim mä rakastan Aoi/Kai paritusta, ja Uruha löytää itselleen kyllä aivan sopivan miehen tämän ficin aikana. Lyön vaikka vetoa, että muutamat ihmiset hämmentyy sitä paritusta. Paitsi tietty minä ja mmar.

Ääää nyt mulle tuli kauheet paineet ku sanoit "sä et feilaa, mä tiedän sen!" ;----; Ku siis mä en tosiaankaan haluais feilata tätä ficciä niin kuin monen muun ficin suhteen oon jo tehnyt. Feilaaminen on perseestä, siksi yritänkin tehdä tästä parhaimman ficin, jonka oon eläissäni kirjoittanut.
Ja tiedätkös, toi Reita. Hmm. mmarin rope Reitasta oon ottanut tommosia vaikutteita tähän, hän kun nyt inspiroi mua ihan kiitettävästi. Sen takia kiitosta kuuluu myös hänelle ;--) Mun mielestä Reita ei sopis sellaseks hissuttelevaks gayloveriks, joten ajattelin, että tämmönen Reita olis paras. Ja niinhän se ilmeisestikin oli!

Kiitos ihan sika paljon kommentistasi, mä lupaan, ettei tää feilaa ;----; Ainakaan niin pahasti, kiitos. ♥

mmar: Mariseni, ehken usko sitä koskaan, koska se ei ole totta? ;--)

Oikeesti, sä oot yks pervoimmista ihmisistä, joita tiiän ja ihan sua ajatellen mä kirjoitinkin sen valokuva-automaatti -kohtauksen. Tiesin jotenki, että sä tykästyt siihen kohtaukseen, ja ehkä sen takia meidän ropessakin tyyliin tulee olemaan sellaisia kohtauksia? Siis, jotain tollasta mä ainakin ajattelin, kulta. Ja vastaus kysymykseesi on kyllä. Mä olen todellakin saanut vaikutteita sun rope Reitasta, koska. En mä tiiä oikeestaan. Mä vaan aina repeilen ku luen joitain juttuja meidän ropeista. Sitte ajattelin, että niitähä vois tunkea ficceihin! Että toivottavasti sua ei haittaa se, että käytän sua hieman hyväkseni tässä asiassa

Mä oikein toivoinkin, että Rukin rooliin olis helppo eläytyä. Tähän ei muuten edes pitänyt alunperinkään tulla mitään Reitukiin viittavaa, ajattelin tähän ensin Aoi/Uruhaa, mutta sitten - sain toisenlaisen idean. Kuten sä jo tiedät. Mun on vaan niin helppo kirjoittaa Rukista ja sen ahdistuksesta, moni tosiaankin tietää miksi. Mä rakastan kirjoittaa angstia, mutta sitten mä vihaan lukea sitä. Oikeasti, ristiriitaista eikö vain? En vain voi itelleni mitään.

Ja tän ficin tarkoituksena olis myös avata sun silmäs. Koska jos sä et usko mua muulla tavalla sanoisin mä vaikka mitä, usko edes sitten, kun tää ficci on kokonaan valmis. Sä muistat kyllä mitä sulle sanoin silloin mesessä. Älä sä tee sitä virhettä, että kaikki pitäis sua säälittävänä.

Ja periaatteestakaan mä en spoilaa sulle mitään, ellet itse satu kysymään asiaa :''D Koska haluan, et kaikki tän lukijat yllätyy juonenkäänteistä sun muista. Kiitos kuitenkin mielettömästi kommentistasi, piristi huomattavasti aamupäivääni. ♥

Amor: No niin, hieman rakentavaa tulikin, mutta itse tiedostin kyl nuo asiat, mistä mainitsit ;--)

Ja tosiaankin, tähän ficciin ei tule edes minkäänlaista epiologia, koska oon niin vitun huono kirjoittamaan niitä. On tullut todettua yhden ficcini kautta, jonka sain joskus päätökseen. Sekin ficci tais olla Shou/Saga ficci joskus muinoin. Kirjoitin siihen kahdeksan lukua ja epilogin, mutta arvatkaas vaan deletoinko sen ficin XD En tykännyt siitä ollenkaan, en juonesta en mistään. Okei, ei liittynyt aiheeseen, mut mun oli ihan pakko sanoo tää kuitenkin.

Tää osa meni mun mielestä silleen kivasti eteenpäin koko ajan. Ei ollut mitään tönkköjä kohtia tai sellasia, et mä oisin jossain vaiheessa mennyt sekaisin. Mun mielestä se on hyvä, et sä oot saanut luotua jo ekalla osalla mielenkiintoisen aloituksen, jossa jopa pysyy kärryillä. Sellaiset aloitukset ovat tosi lupaavia ja mä tiedän, et tästä tulee fantastinen fic vain senkin vuoksi, et sä oot kirjoittajana. :__)


Tuota... mitäs tähän ny sitte sanomaan? Esim kiitos ihan mielettömästi sun sanoistas, sä et ehkä tiedä, mut mä tyyliin itkin täällä, kun luin tuon osan kommentistasi. Nimittäin aika harvinaista, jos mun tekstissäni ei oo sellaisia kohtia, joista ei menis sekaisin. Tai et ei olis tönkköjä kohtia, vähänkö omituista mut oon silti aika mielettömän liikuttunut sanoistas.

Sulla oli muutamassa kohtaa aikamuoto hyppinyt, mä en tiedä, et onko se tarkoituksellista vai ei. Mä en enää muista, et missä kohdissa ne aikamuodot olivat vaihtuneet, joten mä en niitä tähän nyt quote. Mut kun siis suurin osa ficistä oli imperfektissä, nii sit sielt löytyy jostain lauseita, jotka oli preesensissä tai perfektissä. Toi perfekti ei mua kuitenkaan häirinnyt niin paljon, kuin preesens.


No siis nytpähän pääsen pätemään tästäkin asiasta :--) Koska tuossa alussa kirjoitin imperfektissä, ja sitten tuli preesens. Mä en nähnyt mitään muuta tapaa kirjoittaa sitä kohtausta. Koska se olis kuulostanut ihan älyn tyhmältä, jos olisin kirjoittanut esim näin: "Tunsin itseni lihavaksi ja rumaksi" yms. Koska silloin Ruki olis tuntenut itsensä vaan hetkeks lihavaksi tai jotain tuon kaltaista. Et ainakin mitä mä mun äikän opettajalta oon kyselly, niin ihan oikeella tavalla mä oon ajatellut tuon alun tässä. Ja lopunkin.

Ja se basisti kirjoitetaan pienellä siitäkin syystä, että kolmen pisteen jälkeen lause jatkuu pienellä. Mutta se on eri asia, jos tämmönen lause olis kyseessä:

"Tunnen itseni lihavaksi ja rumaksi... Miksen voisi olla kaunis ja hyvännäköinen?"

Mutta jos on tuollainen "... basisti..." -kohta kyseessä, sen pitäisi tulla pienellä 8)

Kiitos kuitenkin, kun mainitsit ja kiitos ihan mielettömästi kommentistasi! ♥

tomoto: ... ehkä itkin? Kommenttis laatu ja pituus, ne oli aivan täydelliset ja pisti mut oikeesti ajattelemaan.

Mun mielestä on kiva kuulla, että ihmisten mielestä täs on mielenkiintoinen ja ajankohtanen aihe! Koska se on tarkoituskin. Mulle tää ei oo henkilökohtasesti arka aihe, mut uskon, että joillekin on. Yritän parhaani mukaan kirjoittaa tästä... hyvää ficciä, koska haluan yrittää avata muutaman ihmisen silmät tämän asian kanssa. Mulla tosiaankin on suuret paineet tämän kanssa, mutta onneks mä olen saanut paljon tukea tän kirjoittamisen suhteen. Toivottavasti saan sitä tukea myös teiltäkin.

Mun mielestä sä oot ehkäpä voinutkin lukee mun ficcejä, mut en kyllä oo yhtään pistänyt muistiin, ootko kommentoinut niitä. Enhän mä oikee koskaan tommosia asioita pistä muistiin :''D Kuvailen erinomaisesti ja taitavasti? Voi ei, mä oikeen punastun täällä nyt, mutta kiitti tosi paljon! Jo nyt näiden kommenttien takia mulle tuli sairas kirjoitusinto. Jos en muuten saa tätä ficciä jouluaattoon mennessä valmiiksi, oon hyvin pahoillani siitä. Mulla kuitenkin on kokeita sun muita ehkä tulossa tuossa joulukuun aikana, ni sen takia ;D Kirjoitan kuitenkin aina, kun saan vaan mahdollisuuden! I'll promise.

Toinen kärsii hirveässä puutteessa ja Ruki kylmästi torjuu kerta toisen jälkeen. Jotenkin vaan aaaw Reita vain on niin ihana tässä (toki se on sitä muutenkin, mutta aaw tässä) *www*


Eihän Ruki mielellään Reitaa torjuis, mutta kun tuota. Niin. Huomaatte kyllä muutaman syyn ficin edetessä, minkä takia Ruki torjuu Reitan muutamaan otteeseen. Seksiä tähän ficciin ei välttämättä tule, koska en osaa kirjoittaa täydellistä seksikohtausta. Saa kuitenkin nähdä. Kiitos mielettömästi kommentistasi. ♥

Snow scene: Kiva, että pidit tästä osasta. Sehän on mun päällimmäinen tarkoituskin saada ihmiset kiinnostumaan mun ficeistäni ekan osan jälkeen. Toivottavasti seuraat tätä ficciä loppuun asti ;--)

Ja siis totta kai mulla on muitakin ficcejä, suurinta osaa sä oot varmaankin jo kommentoinut. Mun ficcilistauksesta löydät kyllä kaikki mun ficit, jotka täällä on. Eli sieltä sitten vaan selaamaan, mikäli vaan kiinnostaa.
Kiitos kuitenkin kommentistasi ja suosittelen sinulle edelleenkin, että kirjoittaisit vähän pidempiä kommentteja ;D Ylläpito ei varmaan oikein noin lyhkäsistä kommenteista välitä.

Harmilapsi: -- Awws toi sun kommenttis aloitus.

Ensinnäkin oot ihan mahtava kirjoittaja, sulla on selkeä linja kirjotuksessa ja tää oli todella kevyttä, joskin ainakin alussa ja lopussa vähän masentavaa luettavaa (pystyin samaistumaan Rukiin lähes täydellisesti), mutta sehän oli kaiketi tarkoituskin ja musta se on pelkästään hienoa, että onnistut herättämään tekstilläs ihmisissä tunteita, joita siitä tekstistä välittyy ja tämä onnistui hyvin.


;----; Kiitos ihan mielettömästi sanoistas, mä en tiedä mitä voisin tähän väliin sanoo. Ku musta tuntuu, et oon sanonut samat asiat tyyliin kaikille. Mutta ihan mahtava kuulla, että oon sun mielestä mahtava kirjoittaja, kosken tunne itseäni ollenkaan sellaiseksi. Kiitos kuitenkin kommentistasi ja toivottavasti tuut seuraamaan ficciä loppuun asti! ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja akumu » Su Marras 30, 2008 8:09 pm

a/n: Jatkoa olisi nyt näinkin pian luvassa! Hope you like it.


2. luku.

Istuin viininpunaisella sohvalla kuunnellen miehen syytöksiä ulkonäöstäni ja käytöksestäni. Olisin tietenkin voinut sanoa vastaan, niin kuin minulla oli aina tapana, mutta minä en halunnut, en kyennyt. En edes keksinyt mitään sanottavaa, olin sen verran loukkaantunut siitä, miten hän tuli, noin vain, tuntemattomalle ihmiselle sanomaan jotain niin loukkaavaa. Miehen sanat saivat minut tosiaankin ajattelemaan, mutta oliko hän itse sitten minua parempi? Oliko hän muka niin täydellinen kuin mitä antoi itsestään olettaa?

Yhtäkkiä minua alkoi itkettää, yritin jopa pidätellä kyyneleitäni, en kuitenkaan onnistunut siinä. Tunsin miten kyyneleet sumensivat näkökenttäni ja nousin nopeasti sohvalta seisomaan antaen kaikki sanomiset mennä vasemmasta korvasta sisään ja oikeasta ulos. Lähdin nopeasti kävelemään baaritiskin ohi kohti miesten vessoja. Miehen syytökset kaikuivat edelleenkin korvissani, mutta sitten tunsin kädet ympärilläni.
"Ruki, minne menet?" Reita kuiskasi korvaani ja kuulin hänen äänessään hieman hämmentyneisyyttä. Jos olisin suoraan kertonut, että samalla sohvalla istuneen miehen sanat saivat minut itkunpartaalle, hän olisi nauranut minulle. Päätin yrittää hymyillä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
"Menen vain vessaan, tulen pian takaisin", sanoin hiljaa ja irtauduin Reitasta antaen käsiemme hipaista vielä nopeasti toisiaan.

Päästyäni vessaan kävelin suoraan lavuaarin eteen ja nojasin siihen yrittäen pitää itseäni pystyssä. Ensimmäinen kerta, jolloin joku oli sanonut minua rumaksi. Olinko minä sitä todellakin? Miksi se idiootti ei vain voinut pitää sitäkään asiaa omana tietonaan? Mutta eihän hän voinut tietää, että itsetuntoni oli muutenkin jo miinuksen puolella. Mutta uskaltaisitko sinä sanoa jollekin tuntemattomalle miehelle tai naiselle, että hän on ruma?

En usko, että uskaltaisit, tai edes kehtaisit.

Kyllä ihmisen pitäisi osata kontrolloida omaa käyttäytymistään, vaikka olisi minkälaisessa humalatilassa tahansa. Tai kaikista parasta olisi, jos ihmiset oppisivat hyväksymään kaikki sellaisina kuin he ovat. Pystyin hyväksymään muut, mutta en itseäni. Aina vain eteeni tuli kysymyksiä, miksen voisi esimerkiksi painaa vähemmän. Miksi minun piti olla näin ruma? Miksi en voisi olla pitkä ja hoikka?
Totuus oli se, että olin ihan liian lyhyt, ruma ja painoin aivan liikaa. Viimeksi kun kävin vaa'alla, se näytti 50 kiloa. Ei, minun pitäisi tehdä tästä loppu. En halua lihoa enää kiloakaan, eikä kukaan voisi estää minua laihduttamasta. Ei edes Reita, vaikka hän sanoisi mitä tahansa.

Nostin hieman katsettani, jotta pystyisin katsomaan kasvojani kirkkaasta peilistä. Huokaisin raskaasti, kun huomasin itkuiset ja punertuneet silmäni. Että minä sitten osasin aina itkeä väärässä paikassa, väärään aikaan. Jos itsetuntoni olisi huipussaan, en olisi välittänyt miehen sanoista. Olisin vain nauranut hänelle omalla itsekkäällä tavallani ja kysynyt, onko hän sitten minua parempi. Kaikki hyvännäköiset miehet sekä naiset olivat kuitenkin saaneet minut miettimään kauneuteen liittyviä asioita. Olin jutellut Kain kanssa monia kertoja, koska häntä kiinnosti vointini. Olimme jakaneet lempikahvilassamme kaikki hyvät sekä huonot muistot, joista muut eivät tienneet mitään. Voisin vaikka sanoa, että Kai on ollut Reitan kanssa tukenani tämän asian kanssa ehkäpä eniten.

***

"Ruki, tiedän, että sinulla on paha olla, mutta yritä miettiä asioiden hyviä puolia", ruskeahiuksinen hymyili suloisesti ja hörppäsi kaakaostaan hieman.
"Jos tässä asiassa olisi hyviä puolia, uskoisin, etten olisi tällaisessa tilanteessa."
"No, jos sinua yhtään helpottaa, voin sanoa, ettet ole ainoa, jolla menee huonosti."

Tunsin, miten Kai laski lämpimän kätensä kämmeneni päälle. Nostin katseeni häneen ja olisin voinut vaikka vannoa, että hänen silmissään loisti pientä huolta ja ahdistuneisuutta. Mikä Kailla nyt oli hätänä? Hänhän oli bändimme ilopilleri, jolla ei ollut melkein koskaan mennyt mikään vikaan. Mistäköhän hänen ongelmansa mahtoi johtua?

"Kai, meinaatko että sinulla on ongelmia Yumin kanssa?" kysyin hiljaa ja liikutin kättäni hieman vasempaan suuntaan niin, että oma kaakaoni kaatui pöydälle.

"Voi helvetti sentään!" sihahdin vihaisesti ja huokaisin turhautuneena.

Kai sen sijaan pysyi vain hiljaa ja kävi hakemassa muutaman paperin vessasta alkaen pyyhkiä kaakaota pois pöydän sileältä pinnalta. Hyvinkin surumielisenä katsoin hänen tekemisiään, minähän olin koko sotkun aiheuttanut. Ei Kain olisi tarvinnut minun jälkiäni korjata.
"Itse asiassa, minulla ei ole ongelmia hänen kanssaan vaan..."
"Vaan?" Kohotin toista kulmaani hieman ja pysäytin hänen kätensä, jotta hän nostaisi katseensa minuun.

Kuulin kuinka hän huokaisi raskaasti ja siirsi ruskeita hiuksiaan silmiensä tieltä, jotta näkisi minut paremmin.

"Minä olen rakastunut toiseen."


***

Normaalisti olisin hymyillyt, kun muistelin tuollaisia Kain kanssa käytyjä keskusteluita. Minua kuitenkin kylmäsi se ajatus, että nyt Yumi oli jäänyt yksin. Hän oli niin mukava ja lämmin ihminen, ehkä siksi Kai häneen rakastuikin. Nyt ruskeahiuksinen rumpali oli Aoin kanssa yhdessä ja he olivat todella onnellisia. Tietenkin minä olin onnellinen heidän puolestaan, mutta... Yumin kohtalo minua silti harmitti, vaikka he olivat Kain kanssa eronneet hyvissä väleissä.

Avasin hanan ja kokeilin, että sieltä tulisi jääkylmää vettä. Olisin halunnut vetää sormeni pois vesivanan alta, minua kylmäsi liikaa. En kuitenkaan tehnyt elettäkään siirtääkseni kättä jollain ilveellä muuhun suuntaan, annoin sen vain rennosti tuntea veden kylmyyden.
Minulle tuli yhtäkkiä ihan tajuttoman kylmä, eikä kaikki voinut johtua tuosta vedestä. Mieleeni muistui vierelläni istuvan mustahiuksisen miehen sanat ja hänen ilmeensä, kun hän puhui minulle.

"Hah, en minä sinua olisi halunnutkaan, olethan sen verran ruma."

Laitoin molemmat kädet vesivanan alle ja pesin sitten kasvoni, vaikka tiesin, että monta minuuttia laittamani meikit leviäisivät tuota pikaa. Sillä hetkellä minua ei voinut kuitenkaan kiinnostaa mikään, halusin vain olla yksin ja unohtaa.

Niin. Unohtaa.

Miten olisin noin vain voinut unohtaa kaiken sen, mitä mielessäni pyöri?

Minä haluan olla kaunis, en tällainen ruma paskakasa.

Katsoin itseäni vielä hetken aikaa peilistä ja huusin. Huusin niin kovaa kuin vain pystyin ja ryntäsin yhteen vessakoppiin työntäen sormet kurkkuuni. Annoin kaiken pahan olon tulla ulos, kunpa olisin jaksanut vielä yrittää.
Polvistuin wc-istuimen viereen ja yökkäsin aina vain enemmän. Pidin silmiäni kiinni, etten näkisi sitä kaikkea, mikä sisältäni oli lähtöisin. Oksennuksen seassa voisi olla vaikka ja mitä, mutta eniten odotin laihtuvani kaiken tuon jälkeen. Jos ottaisin tavaksi oksentaa joka helvetin ilta, olisinkohan laihempi? Jos en söisi mitään, olisinko kauniimpi?

Se asia selviäisi vain kokeilemalla.

Tuota minun äitini hoki aina, kun jotain asiaa en halunnut yrittää. Jos hän saisi nyt selville, että yrittäisin olla syömättä ja oksentaisin joka ilta laihtuakseni, hän ei pitäisi siitä. Hän passittaisi minut hoitoon. Enhän minä ollut sairas, en mieleltäni enkä millään muullakaan tavalla. En vain haluaisi näyttää tältä, miltä satun näyttämään.
Oksensin vähän lisää enkä voinut estää itseäni kaatumasta vessan lattialle. Suussani maistui kamalalle, oksennuksen ja veren sekoitukselle. Avasin silmäni ja ehdin nähdä, miten joku avasi vessakoppini oven ja henkäisi kauhistuneesti.
"Voi herranjumala, Ruki!"

Sen jälkeen en havainnollistanut enkä nähnyt mitään.

***

Auton ääniä.
Reitan huolestunut äänensävy.
Paha maku suussani.
Kädet kietoutuneina ympärilleni.

Olinko taksissa...? Vai missä?

"Voi Ruki, mikä sinulle tuli noin yhtäkkiä..." Kuulin miten basisti kuiskasi hiljaa korvaani antaen käsiensä silittää alavatsaani hiljaiseen tahtiin. Olisin halunnut vastata saman tien hänen kysymykseensä, mutta en jaksanut avata suutani. Yrittäen avata silmiäni kokonaan auki tajusin, että auto oli hidastamassa vauhtiaan.
"Minulle tuli vain paha olo..." mumisin hetken kuluttua ja vedin Reitaa enemmän vain itseäni vasten. Olisin voinut olla siinä samassa asennossa vaikka kuinka kauan, mutta tiesin, ettei se ollut mahdollista. Olin niin varma, että nenänsä peittänyt antaisi minulle lääkkeen, veisi minut nukkumaan ja tulisi sitten viereeni.
"Olemme perillä. Reita, autanko jotenkin vai pärjäätkö itse tästä eteenpäin?" Aoi kysyi rauhallisesti ja tunsin hänen katseensa porautuvan minuun. En minä nyt niin ruma ilmestys voinut olla. Vai katsoiko hän minua pelkästä huolesta?

"Ei sinun tarvitse, pärjään ihan hyvin. Mene sinä nyt vain tarkistamaan, ettei Kai ole juonut itseään kauheaan humalaan. Vie Uruha myös samalla kotiin, jooko?"
"Uruha lähti melkein heti jonkun miehen mukana baarista. En saanut miehen nimestä oikein selvää", mustahiuksinen kitaristi sanoi huvittuneesti ja nousi autosta ulos. Hän paiskasi kuljettajan puoleisen oven kiinni ja avasi oven, josta Reita pääsisi ulos.
"Annas kun minä autan sinua..."

Minua roikotettiin kuin mitäkin koiraa. Ensin molemmat ystäväni auttoivat minut ulos autosta varovaisesti ja sitten poikaystäväni nappasi minut uudelleen lämpimään syliinsä.
"Take care", Aoi sanoi huonolla englannillaan ja naurahti kevyesti. Voi hemmetti, miten hauskalta englanti kuulostikaan Aoin suusta kuultuna.
"Soita minulle huomenna ja kerro Rukin tilanne, jooko? Ettei hän ole taas tullut kipeäksi."
"Minä lupaan. " Kuulin miten basisti mumisi hiljaa ja suukotti otsaani kevyesti. Hänen huulensa tuntuivat kylmiltä ja olisin halunnut kysyä siihen syytä. En kuitenkaan jaksanut sanoa mitään, olin aivan poikki. Miten oksentaminen saikaan minut näin huonoon kuntoon? Huomenna aamulla kävisin aivan varmasti uudelleen vaa'an puhuttelussa ja tarkistaisin painoni. Vaikka luulen, ettei painoni siitä 50 kilosta ollut minnekään hävinnyt.

"Huomenna saat kyllä kertoa minulle kaiken, Ruki. Alusta loppuun."

Nyökkäsin kevyesti ja suljin uudelleen silmäni. Olisikohan minun nyt vain hyvä mennä nukkumaan?
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Su Maalis 17, 2013 11:07 pm, muokattu yhteensä 7 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja Coba » Su Marras 30, 2008 8:44 pm

Arvaat varmaan keneltä olen kehuja tästä ficistä kuullut... Eivätkä ne ole tosiaankaan olleet väärässä.
Tämä on aivan helvetin hyvä!

Niinkuin taidat tietääkin, aihe tosiaan on tuttu. Ehkäpä hieman arka. Miten tuntee olevansa lihava ja ruma. Miten haluaa olla vain rauhassa. Seistä peilin edessä tunteja ja tuijottaa itseään turhankin kriittisesti. Kuka tahansa muu onnistuisi pilaamaan tarinan kirjoittaessaan syömishäiriöstä, pakonomaisesta laihduttamisesta, mutta et sinä... Vaikka sitä aluksi epäilinkin ja tahdon pyytää anteeksi.
Rivi riviltä sydämestä oikeasti puristaa, kun tuntee lukevansa omasta elämästään. Toisaalta, en ole luvannut antaa kellekään suihkussa... 8--------D

Alussa ja itseasiassa vieläkin epäilyttää Rukin rooli. Rukilla syömishäiriö? Itse en tätä asiaa osaa kuvitellakaan tapahtuvan, vaikka herralla omat ongelmansa onkin.
Toinen häiritsevä asia on tuo Kai-paritus, vaikkei sitä ole vielä edes esiintynyt. Aoi/Kai? Ei todellakaan minun mielestäni paras mahdollinen paritus, mutta
ehkäpä kestän sen urheasti Cobamaisen luonteeni ansiosta.

akumu kirjoitti:Jos ottaisin tavaksi oksentaa joka helvetin ilta, olisinkohan laihempi? Jos en söisi mitään, olisinko kauniimman näköinen?

...Kiitos. Kiitos tästä kohdasta. Aivan kuin suoraan ajatuksistani, päiväkirjastani. Ehkä tämä ficcu avaa minunkin silmiäni.

Ah mikä feilaavin kommentti ikuna. Toivon mukaan saat edes selville, miten paljon tämä tarina koskettaa ja merkitsee minulle ♥
Kiitos ~
Lie to me, lie.

Avatar
Coba
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: La Syys 27, 2008 7:14 pm
Paikkakunta: Järvenpää

Re: Barely boy (R/R, 1/5) 26.11.

ViestiKirjoittaja harmilapsi » Ma Joulu 01, 2008 3:43 pm

Maanantaipäivät on aina yhtä raskaita mulle, oli mitä aineita tahansa... Mutta kuitenkin, tämän jatkuminen pelasti mun koko loppupäiväni. ♥

Täytyy myöntää, että olen törmännyt tässä ficissä täysin erilaiseen Rukiin, kuin muissa, mutta se ei haittaa ollenkaan, päinvastoin. Rupeaa oikeen säälittämään koko mies, kun luen tätä ja Reitallakin on ihana persoona. Ihan älyttömän suloista, miten se on samalla niiiin oma itsensä ja samalla tollainen huolehtiva. Pakko sanoa, että oon viimeaikoina vähentänyt melkoisesti Reituki-ficcien seuraamista, koska paritus on vaan käynyt niin tylsäksi, mutta tässä se ei ole ollenkaan sitä... Vaan enemmänkin tästä tulee sellainen olo, että nuo kaksi on tarkoitettu toisilleen. 8')

Hmh.. Koska luen tätä silmät niin ristissä ja kuolavana suusta valuen, en hirveästi jaksa keskittyä virheiden seuraamiseen, mutta nyt löysin yhden:

akumu kirjoitti:Hänhän oli bändimme lopilleri,


Ilopilleri? :>

Eli teksti on lähes virheetöntä ja edelleen helppolukuista.

Tykkäsin paljon tästä kohdasta:

akumu kirjoitti:Enhän minä ole sairas, en mieleltäni enkä millään muullakaan tavalla.


... Koska juuri tosta lauseesta selviää se, mitä tollaiset ihmiset, kuin Ruki tässä ficissä, ajattelevat, vaikka ovat tietenkin väärässä. Mun mielestä ainakin on hyvin selvää, että Ruki todellakin on sairas ja vainoharhainen, mutta toi on just se kuvitelma, mikä ihmisten päässä pyörii.

"En mä ole sairas, kunhan vain vähän laihdutan."

Ja mihin se johtaa? Okei, ehkä lopetan saarnaamisen tähän 8''D

Mutta. Hieno osa oli jälleen kerran ja odotan innolla kolmatta, mua jännittää, mitä tässä tulee tapahtumaan. n__n
Iki wa chan to dekiteru no ni kuzure sou ni naru

Avatar
harmilapsi
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: Ke Loka 29, 2008 9:16 am

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja Kira » Ma Joulu 01, 2008 4:05 pm

Mulla on hirveä kiire, mutta päätin nyt vihdoin kommentoida tätä, ihan nopeasti vain ;)
Okei, ensiksi mulle tuli tuosta nimestä mieleen että tämä on joku poikuuden menettämis - ficci 8"D Ja pelästyin, koska ehheeh joo. Ja vieläkin kyllä ihmettelen että mistä tuo nimi oikein tulee ja miten se tähän liittyy.
Mutta, tää juoni vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Sulla on tosi hyvä tapa kirjoittaa, se on sellainen kivan yksinkertainen ja selkeä, mutta silti tosi kiehtova. Ja - sait mut koukkuuntumaan heti.

Ensinnäki, nää henkilöhahmot on tosi hyvin kehitettyjä jo näin toisen osan aikana. Ja muutenkin koko juttu on hyvin koottu, ja musta todellaki tuntuu että se et tuu feilaamaan tätä, vaikka tämä onkin lievästi sanottuna vaikea aihe pitää kasassa.
Nää osat menee tosi hyvin eteenpäin, ei ole mitään tönkköjä kohtia tai 'siis mitä?' - fiilistä, ja tää pysyy realistisena kokoajan. Vaikka no, se DIO on... jännä, mutta en sano mitään vielä. Saa sitten nähdä mitä siitä tulee, odotan mielenkiinnolla ;D

Ihan vain pari yhdyssana-virhettä löysin tuolta;
akumu kirjoitti:"Voi herran jumala, Ruki!"

Herranjumala on yhteen.

akumu kirjoitti:Hänhän oli bändimme lopilleri, jolla ei koskaan mennyt mikään vikaan

Ilopilleri varmaan?

Mutta muuten et löytänyt mitään muita virheitä :>
Hyvä osa kaikenkaikkiaan, ja niinkuin sanoinkin, niin odotan seuraavia ilolla ja mielenkiinnolla!

juicy loves drama

Kuva

Avatar
Kira
Bändäri
 
Viestit: 29
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 3:25 pm
Paikkakunta: helsinki

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja mikuchi » Ma Joulu 01, 2008 7:51 pm

Mä olen kyllä lukenut tätä mutta huonon kommentti kauteni takia olen täällä vasta nyt. Antakaa siis anteeksi, minulla on hirveästi kommentoitavaa enkä meinaa saada aikaiseksi ainoaakaan kommenttia! Mutta haluan silti yrittää kommentoida tätä jotta voit laskea minut mukaan lukijoihin!

Itseasiassa... Ekan osan luettuani minä näin tämän ficcin jatkosta unta! Tosin se uni oli todella kummallinen sillä siinä oli korvatunturi ja jokin tappava merilävä, mutta täytyi nyt siitäkin asiasta ilmoittaa! :'D Ihmeellistä sinäänsä, yleensäkkin mietin ficcejä paljon vapaa ajalla mutta että oikein uniin täytyy tulla! Tämän täytyy olla hyvä ficci, päätin sen tämän uni episodin jälkeen lopullisesti.

Pystyn hyväksymään muut, mutten itseäni. Aina vain eteeni tulee kysymyksiä, miksen voisi esimerkiksi painaa vähemmän. Miksi minun pitää olla näin ruma? Miksi en voisi olla pitkä ja hoikka?
Totuus on se, että olen ihan liian lyhyt, ruma ja painan aivan liikaa. Viimeksi kun satuin käymään vaa'alla, se näytti 50 kiloa. Ei, minun on tehtävä tästä loppu. En halua lihoa enää kiloakaan, eikä kukaan voi estää minua laihduttamasta. Ei edes Reita, vaikka hän sanoisi mitä.


Tällaista on ihan hirveän ahdistavaa lukea koska, minulla itselläni on läheisiä jotka ovat sairastaneet anoreksiaa ja he ovat aivan suunnattoman perfektionostisia ihmisiä. On kauheaa katsoa kuinka ihminen ei ymmärrä olevansa hoikka kun muiden mielipiteet ja sanat, vaikkevat ne suuria olisikaan, iskevät tajuntaan saaden heidän ylireagoimaan. Minusta sinä kuvaat sitä todella hyvin, syömishäiriöstä kärsivän vääristynyttä oma kuvaa ja nykymaailmaa joka vaatii ihmiseltä aina vain enemmän ja enemmän. Kaikilla on paineita ulkonäöstä ja itseään verrataan usein muihin vaikka niin ei missään nimessä saisi tehdä sillä jokainen ihminen on yksilö. Sinä olet kirjoittanut tuosta kaikesta todella hienosti, olen jotenkin... Yllättynyt? Tai sinä vain ylitit kaikki odotukseni tällä ficcillä! Mahtavaa! :D olen kai aliarvioinut sinut tai jotain...

"Minulle tuli vain paha olo..." mumisin hetken kuluttua ja vedin Reitaa enemmän vain itseäni vasten. Olisin voinut olla siinä samassa asennossa vaikka kuinka kauan, mutta tiesin, ettei se ollut mahdollista. Olin niin varma, että nenänsä peittänyt veisi minut heti nukkumaan, antaisi minulle lääkkeen ja tulisi sitten viereeni.


Miksi sun ficceissä Ruki on muuten aina uke? Vai enkö mä ole lukenut tarpeeksi sun ficcejä kun kuvittelen niin? x) Se on vaan mielenkiintoista... Mutta siis juu, tuo lainaus oli juuri sellainen pieni ja ihana kohta kaiken tämän hieman surullisen kokonaiskuvan keskellä, josta minä olen mielissäni. Tarinoissa joissa Ruki on uke pidän juuri tästä Reitan suunnattomasta hoivaamis vietistä ja silloin Ruki saa olla heikko ja pieni vaikka hän ei todellisuudessa erityisen heikko ihminen oliskaan. Se on suloista, saan siitä jotain hyviä viboja jotka auttavat minua elättelemään toivoa onnellisesta lopusta!

Myönnettäkööt nyt vielä näin loppuun, että minä... olen jotenkin hyvin hyvin tyytyväinen tähän ficciin. Kirjoitat paljon paremmin kuin trust ficcussasi ja mietinkin tämän toisen luvun jälkeen, että mikä ihme kirjoittaja kehitys sinulle on nyt yllättäen tullut? Ei niin, trust on kirjoitettu aivan ihanalla tavalla, mutta tässä ficcissä kielioppi on ainakin huimasti parempaa! Lauseesi ovat jotenkin monipuolisempia! Voi tietenkin olla että se johtuu tästä hieman raskaammasta aiheesta tai sitten olet yksinkertaisesti vain kehittynyt. Tai panostanut tähän todella paljon! Mutta minä tykkään! ^^
And now something, has kept me here too long
And you can't leave me, if I'm already gone

Avatar
mikuchi
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:10 pm

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja tomoto » Ma Joulu 01, 2008 8:34 pm

Väääh ~

Olin menos koiran kanssa just lenkille, mutta oli ihan pakko tulla kurkkaamaan onko tähän puoleen foorumia tullut mitään mielenkiintoista ja silmään pisti tämän uusi osa. Siinä vaiheessa sai koira kärvistellä vähän aikaa vielä oventakana, koska mun oli yksinkertaisesti pakko jäädä lukemaan ! Odoitan vain innolla mitä tästä tulee, koska mua kiinnostaa ja haluttaa tietää miten tuon koko aiheen saa tungettua fictiiviseen maailmaan.

Mutta asiasta kukkamultaan.

Ensimmäiseksi haluan antaa risuja, koska ruusut ovat aina kivempiä viimoisena. Ehkä suurin risuni, jota tällä kertaa annan on se, että minua hieman häiritsee miten paljon käytät helvetti -sanaa. Sitä on todella todella paljon tekstissäsi. Okei ymmärrän, että sillä pystyy tehostamaan ja painoittamaan edellä olevia asioita, mutta sen liika käyttö on häiritsevää. Varoituksissa sinulla luki, että teksti sisältää kiroilua, mutta minusta rajansa on silläkin. Se alkaa pitemmällä syötöllä olemaan todella häiritsevää ja se muuttuu maneerimaiseksi eikä vaikuta silloin enään tarkoitukselliselta.Tietenkin se on makuasia, mutta minun silmilleni alkoi helvetti pomppia tällä kertaa.
Muuten teksti oli moitteetonta ja todella selkeä lukuista.

Sitten ruusuihin, koska niitä on kivempi jaella kuin risuja, niin niitä on runsaammin.
Ne ajatukset mitä ficciin on kätkettynä ovat hienoja. Oikeasti. Vau ! Se kuinka asetat kysymyksiin kaikki itsekriittisyyteen ja -inhoon liittyvät kysymykset ovat yksinkertaisesti hienoja. Tai hieno on ehkä tässä tapauksessa hieman väärä sana kuvaamaan tuota, mutta ne ovat vain osuvia ja niin paikkaansa pitäviä loppupelistä. Onhan se niin, että tuollaisen ihmisen päässä mitä Ruki tässä on, liikkuu monen laisia ajatuksia itsestään ja siitä kuinka kauhea itse on ja kuinka kauhea on muiden silmissä. Jotenkin menen vain sanattomaksi.
Kuten edellisessä kommentissa sanoin tämä on arka aihe ja tämä testaa kirjoittajan taitoja ja tietoja asiasta. Musta sä oot todella hienosti saannut esille monipuolisesti sitä Rukin ajatusmaailmaa jo näinkin lyhyessä ajassa. Tietenkään mitään kovin maata järisyttävää ei voikkaan odoittaa ajatusmaailmallisesti, koska ficci on suhteellisen lyhyt. Asiaan ei saa niin syvällistä pohdiskelu kantaa mikä olisi mahdollista pidemmällä ficillä, mutta siinä vaiheessa se olisi jo todella hienosäätö hommaa toiston välttämisen takia. Joten sen takia on hienoa, että tämä ei viittä osaa pidemmäksi ficiksi paisukkaan.

Siinä lyhykäisyydessään mitä tämä osa oli, voin silti sanoa saaneeni aivoni jyllämään tuhansilla kierroksilla. Aivotyö ei ole vahvinpuoleni näin illalla, mutta nytten se kyllä lähti käyntiin, koska noi kysymykset mitä asetit esille pistivät ajatukset liikkeelle. Sitä tuli vain mietittyä niihin vastauksia, vaikka en itse ole Rukin tilanteessa. Ja tälläinen aihe vaatiikin ajattelemista ja miettimistä, koska ei ole mitenkään villasilla painettava asia.

Odoitin hieman pelokkaana, joko tässä osassa DIO pomppaisi kehiin ja nyt sanon, että huokaisin helpotuksesta, että he eivät oleet mukana vielä. En vain osaa pieneen mieleeni sisäistää sitä asiaa, että Gaze ja DIO ovat samassa ficissä :'''DD Oon yrittännyt ja yrittänyt, mutta en vain onnistu. Mutta innolla (ja pelonsekaisin tuntein) odoitan sitä hetkeä, että DIO astuu kehiin. Tahdon tietää kuka tai mahdollisesti ketkä pääsevät loistamaan Gazen poikien rinnalle. Sitä siis odoittelen.

Kiitos tästä ~ :333
Na na, na na, na na, na na na, na na, na na, na na na na na

Avatar
tomoto
Teknikko
 
Viestit: 118
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 8:01 am
Paikkakunta: Merirosvolaiva

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja fruitCAEKfish » Ma Joulu 01, 2008 9:57 pm

Noniin siis öö. Tämä ficci. En nyt haluu tyrmää tätä ihan kahden osan perusteella, mut tääl oli sellasii juttuja jotka sattu mun silmään _ja pahasti_.

Ensinnäkin. Sun kielenkäyttös tässä on erittäin karua ja sellasta .... no, emmä tiedä. Paljon kiroilua löytyy, vois melkee sanoo että iha joka välistä. Ymmärrän kyllä, että sä viljelet tässä kirosanoja iha vaan ilmaistakses Rukin pohjatonta vihaa koko maailmaa kohtaan, mutta kun niitä esiintyy sellasissakin kohdissa, joissa Ruki ei edes niinku .... Pura aggressioitaan tai silleen? Ja siksi tekstiä onkin uuvuttavaa lukea.
Joissain kohdissa ne on iha okei, mutta liaallinen voimasanojen käyttö, nou nou. Ei toimi.

ja sittenn: Toisinnakin.
Sä et kerro mitään Rukin suhteesta ruokaan. Ehkä tuolla oli jotain viittauksia siihen suuntaan, mut ei mitään sen selkeempiä sit. Ja se jäi häiritsemään mua. Sillä mä voisin kyllä kuvitella, että tuossa tilanteessa Rukin pää olis ihan täynnä siitä kaikesta mitä se olisi sinä päivänä syönyt, ja niistä kalorimääristä mitä ne olisivat sisältäneet.

Ja sit toi kohta tossa ekassa osassa, missä herrat istuivat baarissa. Hyvin gazemaista meininkiä, mut taas kerran mua jäi häiritsemään sellanen pikkuasia, että mitä Ruki oli juonut illan aikana? Ja paljonko? Jos ei mitään, niin hyvä, akumu, u got the point ! Musta nimittäin tuntuis oudolta, että sellainen henkilö, joka pitää itseään aivan kamalana läskinä yhyy, jois ittensä penkin alle heti ensimmäisen tilaisuuden sattuessa.

Mutta toisaalta mä tykkään myös kovasti kovasti kovasti tästä aiheesta jonka olet ficillesi valinnut. En vaan vielä voi sanoa, että tuutko sä floppaamaan tän kanssa. Aion silti lukee tätä, ja hyvällä tsägällä vielä kommentoidakin :------D kiitos tästä !
i love you LET'S GO

Avatar
fruitCAEKfish
Fani
 
Viestit: 3
Liittynyt: Ma Joulu 01, 2008 8:41 pm

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja Nidete » Ti Joulu 02, 2008 11:07 pm

..

Niinku moni onkin ehkä jo sanonut, sä oikeesti oot ONNISTUNU! Tulee ensimäisenä minä mieleen, ku oon kohta ihan samanlainen ku Ruki tässä..

Tää on oikeestikin ajankohtanen aihe, ainakin mun mielestä (ja nähtävästi muidenkin mielestä). Moni on kuin Ruki tässä, sanoo itseään lihavaksi ja rumaksi (kuten minä >.<), mutta todellisuudessa ei edes ole sitä. Tässä tulee ihmisten, jotka kuvittelevat itsensä rumaksi ja lihavaksi: "Ei mua mikään vaivaa, vähän vaan laihdutan" -ajatus hyvin esiin.

En nyt muista, kuka sanoi, että tästä aiheesta ei tulisi ficciä, jos joku muu sen kirjoittaisi, kuin sinä, mutta kuitenkin; Olen ehdottomasti samaa mieltä! Sä vaan oot niin hyvä kirjottaan, oikeesti yks lafin parhaista (ainakin mun (ja varmasti monen muunkin) mielestä). Niin se vain on! >.<


Fic on hyvä, mutta Rukin ajatuksia voisi kuvailla ehkä vähän enemmän esim ajatuksia ruokaa kohtaan tms?
yhden häiritsevän kohdan löysin:

Yhtäkkiä minua rupesi itkettää...


En nyt kokonaan ottanut sitä lausetta, vain sen kohdan, joka häiritsi. Itse kirjoittaisin: Yhtäkkiä minua alkoi itkettää..., koska "rupesi itkettää" töksää ainakin minun silmääni aikas pahastikin. Voisihan kohdan tietysti kirjoittaa: Yhtäkkiä minua rupesi itkettämään.... Mutta tosiaan, se tökkäsi ja pahasti, mutta onneksi se oli vain melko pieni virhe (?) (en ole ihan varma onko se edes virhe... korjaa sanomisiani, jos olen väärässä, mutta silti se olisi mielestäni sujuvampi, jos se kirjoitettaisiin ensimäisellä vaihtoehdollani)


Fic on ihana<3 kiitos~!

Avatar
Nidete
Bändäri
 
Viestit: 42
Liittynyt: Ke Elo 27, 2008 3:17 pm

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja akumu » La Joulu 27, 2008 4:21 pm

Kiroan Lafin, koska olin ehtinyt vastaamaan teille kaikille jo, mutta sen käyttökatkon takia vastauskommenttini meni ihan turhaan jonnekin teille tietämättömille. Joten olen hyvin pahoillani, vastaan teille aika lyhyesti, koska en muista mitä kaikkea siinä edellisessä kommentissani oli. Anteeksi jo etukäteen, ihmiset.

Coba: Kulta rakas, ei sinun todellakaan tarvitse pyytää anteeksi sitä, että epäilit taitojani. Minulta on noussut jo sen verran kusta päähän teidän kommenttienne takia, että ihan hyvin minä voisin feilata tämän ficin. Toivotaan, ettei niin kuitenkaan tapahdu. Koska olen panostanut tähän ficciin kaikista eniten, enkä tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, että aihe tosiaankin on monelle arka ja tästä aiheesta on niin _helvetin vaikea kirjoittaa.

Ja Aoi/Kai on vain pieni sivuparitus, ei siitä sen kummemmin selitä. Niin kuin ei Uruhastakaan tai hänen miehestään. Että toivottavasti nyt kestät tämän Aoi/Kai parituksen. Halusin jotain erilaista tähänkin, ja tuo paritus sattuu olemaan yksi lemppareistani. Siitä ei kirjoiteta melkein ikinä ficcejä, mikä on todella sääli.

Toivon tosiaankin, että tämä ficci avaa sinunkin silmiäsi tämän asian kanssa. Kiitos kommentistasi, eikä se ollut mikään feil. ♥ Juuri piristävä.

harmilapsi: Ensinnäkin, kiitos noista virheiden huomauttamisesta. Korjasin ne muistaakseni heti, kun luin kommenttisi, ja siitä on kauan aikaa.
Ruki onkin tässä erilaisempi kuin muissa ficeissä. Se on itse asiassa päätarkoitukseni saada hänet tuntumaan kauhean heikolta ja itsekriittiseksi ihmiseksi. Useimmissa ficeissähän hän on vaikutusvaltainen ja tekee kaiken täydellisesti, right? Tässä hän tulee olemaan kuitenkin kaikkea muuta.

Kiitos kuitenkin kommentistasi ~ Ihanaa, että pidit tuosta osasta. ♥

Kira: Tämän ficin nimi tosiaankin on vähän outo, mutta oikeastaan sen ei ole tarkoitus tarkoittaa mitään poikuuden menettämistä. Koska barely tarkoittaa monta asiaa oikeastaan, minä kuitenkin ajattelin, että ihmiset ymmärtäisivät sen tarkoittavan laihaa.

Kiva, että pidät kirjoitustyylistäni! Minun mielialaani nostaa vain sellaiset kommentit, joissa lukijat sanovat, että kirjoitustyylini on hyvä tai muuta vastaavaa. Olen kuullut monta kertaa, että olen paska kirjoittaja, mutta niin. Tulin kuitenkin iloiseksi sanoistasi.

Kiitos kuitenkin kommentistasi ~ ♥

mikuchi: ... ehkä itkin, kun huomasin kommenttisi pituuden ja laadun? Et tiedäkään miten paljon tuo kommentti piristi harmaata iltapäivääni, varmaankin parhain kommentti, minkä olen tähän ficciin saanut. Kiitos ihan mielettömästi.

Minäkin olen käyttänyt itse asiassa tässä ficissä hyväkseni mmarin ja oman likaisen mieleni tuotoksia, mutta en rupea kaikkea heti paljastamaan, ettei lukuinto menisi kuin kankkulan kaivoon. Mutta hauska kuulla, että näit tästä unta XD Vaikket paljonkaan siitä mitään paljastanut.
Melkein purskahdin itkuun, kun luin ne sanasi, joissa mainitsit, että osaan hyvin kuvailla syömishäiriöisen ihmisen tunteita ja ajattelutapaa. En ole koskaan ennen ajatellut, että osaisin. Sinä kuitenkin mainitsit asiasta ja niin... Kiitos taas ihan kauheasti sanoistasi.

Ja uskon, että monet ovat aliarvioineet minua tämän ficin takia XD Itsellänikin oli ennakkoluuloja. Tai, on itse asiassa edelleenkin, jos näin suoraan saan sanoa.

Ruki on uke ficeissäni, koska en osaa ajatella häntä semen roolissa. Olisi se ihan kauheaa, jos yhtäkkiä kauhean heikko ja itsekriittinen Ruki seme hyppäisi Reita uken kaulaan ja panisi tältä aivot pihalle. En vain osaa ajatella Rukia semenä, osaan kirjoittaa hänestä paremmin ukena. En tiedä, mistä se sitten johtuu. Johtuneeko siitä, että olen itse uke vai jotain. En ollenkaan tiedä.

Myönnettäkööt nyt vielä näin loppuun, että minä... olen jotenkin hyvin hyvin tyytyväinen tähän ficciin. Kirjoitat paljon paremmin kuin trust ficcussasi ja mietinkin tämän toisen luvun jälkeen, että mikä ihme kirjoittaja kehitys sinulle on nyt yllättäen tullut? Ei niin, trust on kirjoitettu aivan ihanalla tavalla, mutta tässä ficcissä kielioppi on ainakin huimasti parempaa! Lauseesi ovat jotenkin monipuolisempia!


... kiitos. ♥

tomoto: Varoituksissahan lukee 'kiroilua', mutten ole itse älynnyt, miten paljon käytän helvetti -sanaa. Sitä on vaan niin helppo tunkea joka riviväliin, mutta tosiaankin. Olen katsellut tuota kakkoslukua ja yritellyt muuttaa kirosanoja muihin sanoihin tai muuta vastaavaa. Uskon, että se kirosanojen käyttäminen häiritsee itse kutakin.

Ne ajatukset mitä ficciin on kätkettynä ovat hienoja. Oikeasti. Vau ! Se kuinka asetat kysymyksiin kaikki itsekriittisyyteen ja -inhoon liittyvät kysymykset ovat yksinkertaisesti hienoja. Tai hieno on ehkä tässä tapauksessa hieman väärä sana kuvaamaan tuota, mutta ne ovat vain osuvia ja niin paikkaansa pitäviä loppupelistä. Onhan se niin, että tuollaisen ihmisen päässä mitä Ruki tässä on, liikkuu monen laisia ajatuksia itsestään ja siitä kuinka kauhea itse on ja kuinka kauhea on muiden silmissä. Jotenkin menen vain sanattomaksi.


... kiitos noista sanoistasi ;__; En oikeasti osaa sanoa tuohon kommenttiisi mitään, koska... minun pääni on yksinkertaisesti aivan tyhjä. Kiitos kuitenkin kommentistasi. ♥

fruitCAEKfish:

Sun kielenkäyttös tässä on erittäin karua ja sellasta .... no, emmä tiedä. Paljon kiroilua löytyy, vois melkee sanoo että iha joka välistä. Ymmärrän kyllä, että sä viljelet tässä kirosanoja iha vaan ilmaistakses Rukin pohjatonta vihaa koko maailmaa kohtaan, mutta kun niitä esiintyy sellasissakin kohdissa, joissa Ruki ei edes niinku .... Pura aggressioitaan tai silleen?


Niinhän se oikeastikin on, mutta Ruki ei pura vihaansa, koska se ei pysty siihen. Tosiaankin sanoin edelliselle tuosta kiroilusta, enkä voi itselleni mitään. Se on makuasia itse asiassa, enkä ole itse koennut sitä häiritseväksi. Kuitenkaan en rupea nyt muuttamaan yhtään mitään noista ensimmäisistä luvuista, koska en jaksa.

Ja ihan tarkoituksella en kerro Rukin suhteesta ruokaan, ne asiat eivät kuulu näihin vaan myöhäisempiin lukuihin. Mutta kiva kuitenkin, että joku mainitsi tästä.

Hyvin gazemaista meininkiä, mut taas kerran mua jäi häiritsemään sellanen pikkuasia, että mitä Ruki oli juonut illan aikana? Ja paljonko? Jos ei mitään, niin hyvä, akumu, u got the point ! Musta nimittäin tuntuis oudolta, että sellainen henkilö, joka pitää itseään aivan kamalana läskinä yhyy, jois ittensä penkin alle heti ensimmäisen tilaisuuden sattuessa.


Samaa mieltä. Juuri sen takia en pistänyt Rukia juomaan yhtään, koska kyllähän Ruki sen tietää, että juominen se vasta lihottaakin. Eikä se ole häneltä oikein järkevää juoda humalaan heti ensimmäiseksi, kun paranee siitä sairaudestaan. Kiitos kuitenkin kommentistasi ~ ♥

Nidete: Kiitos kommentistasi mielettömästi ja voin jo heti sanoa, että se asia, mitä kutsuit virheeksi, se ei ole virhe. Tarkistutin asian äidinkielen opettajaltani ja hän sanoi, että minulla on ihan oikea ajattelutapa :3

Niinku moni onkin ehkä jo sanonut, sä oikeesti oot ONNISTUNU! Tulee ensimäisenä minä mieleen, ku oon kohta ihan samanlainen ku Ruki tässä..

Tää on oikeestikin ajankohtanen aihe, ainakin mun mielestä (ja nähtävästi muidenkin mielestä). Moni on kuin Ruki tässä, sanoo itseään lihavaksi ja rumaksi (kuten minä >.<), mutta todellisuudessa ei edes ole sitä.


Äääw kiitos kommentistasi ;_; En osaa sanoa mitään, koska pää on tyhjä ja minulla on nälkä. Kiitos ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Barely boy (R/R, 2/5) 30.11.

ViestiKirjoittaja akumu » To Helmi 19, 2009 9:32 pm

a/n: Ah, viimeinkin jatkoa. Näiden... kolmen kuukauden jälkeen melkein? Oon tosiaankin ihan helvetin pahoillani, että on kestänyt kirjoittaa tätä, mutta motivaatio on todellakin ollut hukassa. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, ja päätin kirjoittaa tämän loppuun. Ihme ja kumma, motivaatiota kirjoittamiseen antoi Battle Royale II. Oon katsonut sen tällä viikolla peräti kolme kertaa, olin ihan innoissani, kun tartuin tuumasta toimeen ja kirjoitin kolmannen luvun !

Kuvioihin ilmestyi melko nopeastikin Kei, mutta toivottavasti ei haittaa teitä. Hän on siis Uruhan heila tässä näin. En kirjoita hänestä paljon yhtään tähän ficciin enää, tämä oli vain pieni maininta.

Ja olen pahoillani luvun laadusta sekä pituudesta, ja tietenkin siitä, että jos tämä mielestänne etenee liian nopeasti. Toivottavasti kuitenkin kelpaa. Here u go !


3. luku.

14.8.

Aurinko paistoi sälekaihtimien välistä luoden vastapäiseen seinään kauniin suoria viivoja. Vaikka kello olikin jo puoli kolme iltapäivällä, makuuhuoneessamme oli harvinaisen pimeää ja ihana tunnelma. Olisin voinut olla siinä koko loppupäivän, mutta Reita pakottaisi minut kuitenkin nousemaan ylös. Sitä paitsi, minun pitäisi käydä vaa'alla, punnita itseni, oksentaa kaikki paha olo lopullisesti ulos sisältäni ja tehdä poikaystävälleni ruokaa.

Ruoka.

Se sana ällötti minua. Ennen se oli vain yksi niistä sadoista sanoista, joita kuulin päivittäin. Nyt se aiheutti minulle ahdistuneisuuden sekä pahan olon, en kuitenkaan voisi sanoa siitä asiasta Reitalle. Pervon luonteensa lisäksi hän osasi olla myös hyvin huolehtivainen, mikä jossain määrin häiritsi minua. Miksi kaikki olivat minusta nykyisin ihan kamalan huolissaan? Minähän en ollut muuttunut ulkoisesti mitenkään, ehkä enemmän sisäisesti. Oma käytökseni muuttui joka hetki enemmän, mutta en antanut sen häiritä. Ainakaan mitenkään paljon. Ihmiset voisivat joskus antaa minun olla rauhassa, muuten voisin saada raivokohtauksen.

Poikaystäväni vasen käsi oli mitä ilmeisimmin kiertynyt ympärilleni. Hänen tasainen hengityksensä hyväili niskaani, se tuntui niin helvetin hyvältä. Tiesin kuitenkin, etten ansainnut olla siinä Reitan lähellä, en todellakaan. Hän ansaitsisi jotain paljon parempaa, jotain paljon kauniimpaa. Minut hän voisi heittää ulos asunnostaan ja haistattaa paskat, että edes kehtasin puuttua hänen elämäänsä.

"Mm, Ruki..." Kuulin yhtäkkiä unisen äänen korvanjuuressani ja hymähdin hiljaa, jotta Reita tietäisi minun olevan hereillä. Olin ollut jo puoli tuntia hereillä, mutta silti silmäni olisivat halunneet painautua kiinni. Ihan kuin luomieni päällä olisi ollut painavat kivet ja ne olisivat painaneet niitä kiinni. Vaaleahiuksinen basisti kuitenkin esti minun yritykseni nukahtaa uudelleen.
"Minun tekisi mieli vähän..." Basistin taitavat kädet hyväilivät paljasta alavatsaani peiton alla. Huokaisin hiljaa ja se sai hänet innostumaan vielä enemmän.
"Ei nyt, Reita", sanoin hiljaa ja yritin nousta sängystä ylös, tuloksetta.
"Mutta, Ruki, sinähän lupasit."
"En millään jaksaisi nyt."
"Hei! Siitä on jo kolme viikkoa, kun kuulin sinun huutavan nimeäni! Ja siitäkin on liian kauan aikaa, kun raavit selkäni verille", Reita sihahti pienesti ja nuolaisi sen jälkeen korvalehteäni estäen jälleen kerran minua kapuamasta pois sängyltä.
"Joten, voisitko taas saada minut yhtä kiihottuneeksi kuin silloin muinoin?"
"Reita, minulla on paha olo. Minun on pakko päästä vessaan, nyt, heti."

Nousin pikaisesti sängyltä ja ryntäsin makuuhuoneessamme sijaitsevaan kylpyhuoneeseen sulkien oven perässäni. Tunsin kylpyhuoneen oven läpi Reitan liiankin hölmistyneen katseen, mutta tällä kertaa minä en menisi hänen luokseen ja kertoisi, mikä minua vaivasi.
Astelin hitaasti lavuaarin ja peilin eteen. Olin pyyhkinyt peilin putipuhtaaksi muutama päivä sitten, eikä siinä ollut vieläkään mitään sormenjälkiä. Aika ihmeellistä.

Otin harjan peilikaapista ja harjasin nopeasti sekaiset hiukseni. Että ne osasivat tulla joka ikinen päivä kauhean likaisiksi. Pitäisikö minun tänään ottaa rennosti ja mennä suihkuun? Tai vaikkapa kylpyyn? Ehkä, ehkä ei. Pitäisi katsoa, mitä päivä toisi tullessaan.
Laitettuani harjan takaisin sille kuuluvalle paikalle käännyin katsomaan oikealla puolellani kököttävää vaakaa. Tunsin miten päätäni alkoi särkeä pelkästään sen kapistuksen näkeminenkin, mutta minun olisi pakko. Minun pitäisi kokeilla.

Kokeile, ei se sinua tapa. Se saattaa tappaa, jos näet painon. Luultavimmin painosi on noussut. Sitten kukaan ei enää haluaisi nähdä sinua, inhottavaa, läskiä paskakasaa, joka ei pysty mihinkään muuhun kuin säälin kerjäämiseen. Kokeile. Kokeile nyt, helvetti! Pian Reita jättää sinut!

Kävelin hitaasti kohti vaakaa, vaikka olisin halunnut jäädä seisomaan paikoilleni siihen lavuaarin eteen. Ääni päässäni kuitenkin huusi hurraavana, että tein niin kuin se halusi, toimin oman ääneni marionettina. En tiedä, miksi edes tein sen. Hipaisin nopeasti varpaallani vaakaa, jotta siihen ilmestyisi edellinen painoni.
50 kiloa. Niin se näytti, mutta entäs sitten, kun nyt kokeilisin painoani uudelleen? Se olisi aivan varmasti noussut, varmaan ainakin viisi kiloa lisää. Toivottavasti niin ei kuitenkaan tapahtuisi, en kestäisi sitä. Masennus jatkuisi vaikka kuinka pitkään ja laihduttamisesta tulisi minulle pakkomielle. Totta kai se nytkin oli, mutta sitten siitä tulisi aivan varmasti pahempi.

Astuin vastentahtoisesti vaa'an päälle ja suljin silmäni odottaakseni niin kauan, kunnes paino tulisi näkyville. Tämä oli rutiini, tiesin aina milloin astua vaa'an päälle, koska sulkisin silmäni ja koska avaisin ne nähdäkseni painoni. Nytkin avasin minuutin päästä silmäni ja vein katseeni hitaasti alemmas.

Minua alkoi ällöttää ja tunsin pahan maun nousevan kurkkuani pitkin ylös. Tunsin miten jalkani alkoivat täristä vähän ja minun oli pakko nousta pois.

Jos se kaikki olisikin unta... En minä ole voinut lihota niin paljon... En vain ole voinut!

Potkaisin vaa'an nopeasti kauemmas itsestäni ja laitoin lämpimän veden valumaan kylpyammeeseen. Istahdin kylpyammeen reunalle huokaisten erittäin syvään. Se ei voisi olla totta, ei vain voisi. Miten oli mahdollista, että minä olin lihonut kaksi kiloa? Nyt painan ihan liikaa, minun pitäisi laihduttaa niin paljon, että pääsisin tavoitteeseeni. 45 kiloon, ehkäpä sitten olisin paljon kauniimpi ja laihempi.

Sitten saattaisinkin kelvata Reitalle. Tai olla hänelle sopiva?

Katselin miten amme alkoi olla täynnä kuumasta ja hieman höyryävästä vedestä. Riisuin bokserit ajatuksissa yltäni ja heitin ne pyykkikoriin, joka sijaitsi muutaman askeleen päässä minusta itsestäni. En jaksanut kävellä korin luokse, ihan hyvin se heittäminenkin onnistui.
Kapusin nopeasti ammeeseen yrittäen karistaa kaikki mieltä kaihertavat asiat edes hetkeksi pois. Se oli kuitenkin vaikeaa, nykyinen painoni ilmestyi koko ajan silmiini, se kauhea luku. Kunpa vain pääsisin siitä nopeasti eroon... Kaikki ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, kaiken eteen on tehtävä jotain.

... olin siis tosiaankin tehnyt jotain tämän lihoamisen eteen.

Nojasin hieman taaksepäin ja suljin väsyneet silmäni. Muistelin samaiseen aikaan, mitä kaikkea lihottavaa olin muka syönyt noina parina turhauttuvana päivänä. Eilen en kuitenkaan ollut syönyt melkein mitään, en suostunut vaikka Reita kuinka yritti saada minut kanssaan viiden tähden ravintolaan. Olin vain syönyt eilen aamulla aamiaisen, siinä kaikki. Sen kaiken minä sitten taisinkin silloin baarin vessassa ollessani oksentaa.

"Ruki, oletko siellä?" Reita huhuili kylpyhuoneen oven takana. Hitto.
"Onko sinulla vieläkin huono olo? Et kai taas ole mennyt oksentamaan sisuskalujasi pihalle?" hän jatkoi huolestuneen kuuloisena ja minä tyydyin vain huokaisemaan turhautuneena.
"Olen vain kylvyssä. Voit totta kai tulla tänne, mikäli kiinnostaa."
Reita ei vastannut minulle mitään vaan kuulin yhtäkkiä, miten ovenkahva painui alas. Avasin silmäni vasta sen jälkeen, kun tiesin, että basisti oli sulkenut oven ja kääntynyt katsomaan minua. Katsellessani häntä ja hänen virnettään minun oli pakko hymyillä.
"Ruki kulta, tajuatko sinä, miten hyvältä näytät, kun makoilet siinä tuollaisessa asennossa?"
Hymähdin, tiesin kyllä hyvin, mitä mieltä Reita oli alastomista miehistä vaahdon keskellä. Se oli tullut kyllä niin monta kertaa selväksi, että hän oli heikkona siihen, kun minä olin kylvyssä.

Lämmin vesi tuntui polttavan ihoani, mutta en antanut sen häiritä. Oli ihanaa olla kerrankin lämpimässä kylvyssä ja jos saisin vielä tuon hölmön kanssani tänne, se olisi mahtavaa. Mutta ehkä hän ajatteli sillä hetkellä, että haluaisin olla yksikseni?
"Haluaisitko pestä selkäni?"
"Mielihyvin, rakas", Reita naurahti matalasti ja alkoi heti riisuutua vaatteistaan. Huomasin kuinka hän teki kaiken nopeasti enkä voinut muuta kuin naurahtaa hänelle käheästi. Nopeasti hän tulikin kylpyammeeseen kanssani ja jouduin tekemään hänelle tilaa. Kun Reita oli asettunut aloilleen käänsin hänelle selkäni ja päätin nojata häneen. Se lihaksikas vartalo vasten omaani, se tuntui niin helvetin ihanalta. Jälleen kerran minut valtasi sellainen tunne, että minun pitäisi nousta nopeasti pois ja jättää Reita rauhaan. Meillä oli ollut monia kertoja vaikeaa yhdessä, eikä asioita parantanut minun huono itsetuntoni.

Päinvastoin. Se tuhosi kaiken.

Reita kiersi kätensä jälleen ympärilleni ja hyväili vatsaani. Tunsin miten hänen sormensa piirtelivät veden alla pieniä kuvioita ympäri vatsaani ja lopulta tunsin hänen hyväilevän kylkiäni. Vaaleahiuksinen oli ainut, joka osasi koskettaa minua oikein. Itse asiassa hän oli ainut, joka ylipäätään oli saanut luvan koskettaa minua. Muistan, kun tapasimme ensimmäisen kerran, hän oli jotenkin hupaisa omine vitseineen ja rakastuin siihen hymyyn heti.
Pitkän ajan jälkeen, kun olimme tutustuneet, Reita pyysi minua ulos. En todellakaan katunut sitä, että olin suostunut hänen pyyntöönsä. Nyt siitäkin oli vähän yli vuosi.
"Ruki, kutsutaanko Uruha ja kumppanit tänne viettämään iltaa? Kai on kuulemma huolissaan sinusta", basisti kuiskasi korvaani ja nuolaisi sen jälkeen korvalehteäni. Tunsin kylmiä väreitä liikkuvan pitkin selkääni ja kuin robottina, nyökkäsin sen kummempia ajattelematta.

"Täydellistä. Uruha tuo jonkun miehen mukanaan, toivottavasti ei haittaa."
"Miksi se minua haittaisi, höpsö."
"Ei kun ajattelin vain..."
"Älä ajattele."

Basisti naurahti ja suuteli niskaani kevyesti. Tunsin hänen rohtuneet huulensa ihoani vasten. Minulla oli jälleen kerran jotenkin lämmin olo, mutta eiköhän tuostakin pitäisi nousta pian valmistautumaan viettämään iltaa. Yhtäkkiä Reitan käsi kuitenkin valahti paljon alemmas alavatsaltani saaden minut huokaisemaan tukahtuneesti.
"Ehkä voisit nyt korvata sen, kun aamulla jotain jäi väliin...?"
"Reita, oikeasti. Ei nyt."
"Et voi olla tosissasi, Ruru! Lupailet ihan turhaan etkä sitten pidä lupaustasi."
"No, pitäisikö minun muka tyydyttää sinun halusi, kun pelkään, etten ole niin hyvä kuin ennen?!" huudahdin ja nostin käteni nopeasti suuni eteen. Mitä helvettiä olinkaan mennyt möläyttämään?

Liikahdin vaivaantuneena Reitan kosketuksesta ja käännyin vastentahtoisesti katsomaan häntä suoraan silmiin. Olin valmis vastaanottamaan häneltä kaiken sen vihan, jonka olin ansainnutkin. Pelkkiä valheita, pelkkiä lauseita, pelkkiä ajatuksia, joita en koskaan pystyisi toteuttamaan. Hämmästyksekseni hän kuitenkin katsoi minua huolestunut katse upeissa silmissään. Taas se sama, huolestunut katse...
"Ruki... Et kai sinä oikeasti luule, että olisin sinulle vihainen, jos et olisi yhtä hyvä kuin ennen?"

Verenpaineeni nousi hänen sanoistaan. Vaikka tiesin, ettei hän tarkoittanut niitä sillä tavalla, se sai minut ajattelemaan, että tosiaankin seksi kanssani oli huonontunut.
"... en tarkoittanut sitä sillä tavalla, Ruki", Reita huokaisi ja katsoi minua suoraan silmiin. Kuin anoen lupaa hän kosketti hellästi huulillaan minun huuliani. Värähdin pienesti, mutta painauduin häntä vasten syventäen suudelmaa entisestään. Ehkäpä pystyisin siihen, eikä hän pitäisi minua niin huonona...
Vaaleahiuksinen basisti kuitenkin irtautui suudelmasta, ja katsoin häntä hämilläni.

"Et saa tehdä sitä, ellet oikeasti halua."
"Sait minut muuttamaan mieleni", naurahdin ja suutelin häntä uudestaan, mutta tällä kertaa paljon vaativammin. Hän yritti vastusteluistani huolimatta irtautua suudelmasta epäonnistuen koko ajan. Olin melkein pääsemässä Reitan päälle hajareisin, kunnes huomasin asioiden menevän ihan toisinpäin.

Loppujen lopuksi - Reitan onnistui selättää minut ja päätin nostaa jalkani kylpyammeen molemmille puolille. Reitan katseessa kuulsi himo, tiesin mitä hän halusi ja sen hän aikoi saadakin. Minua kuitenkin arvelutti kaikki... Mitä jos tosiaankin olisin huonompi kuin ennen? En kestäisi kuulla sitä, miten hän menisi kertomaan seksiseikkailuistamme esimerkiksi Uruhalle. Hunajahiuksinen kitaristi vittuilisi minulle ja kysyisi miksi minusta nyt niin huono oli tullut.
"Luoja, minä rakastan sinua..." basisti naurahti ja nuolaisi huuliaan hyvillään. Hän liikahti lähemmäs minua ja siveli reisiäni, rakastin tosiaankin sitä kosketusta. Tulisin aina rakastamaan, en koskaan voisi kuvitella, etten rakastaisi Reitaa ja niitä hetkiä, jolloin sain olla hänen kanssaan. Kahden, aivan kahden.

***

"Minä hirtän Uruhan vielä joku kaunis päivä sukkanauhoistaan!" Kuulin Aoin, ehkäpä hieman vihaisen, äänen olohuoneesta. Naurahdin pienesti hänen äänensävylleen, oli jotenkin huvittavaa kuulla tuo Aoin sanomana. Korviini kantautui myös Reitan upea nauru, kun hän pelasi innoissaan Play stationiaan. Yritti varmaankin saada uutta ennätystä aikaan, siltä se kuulosti. Olohuone täyttyi riemunkiljahduksista ja aina välillä tummahiuksinen kitaristi sadatteli itsekseen. Ei hänen noin hätääntynyt tarvitsisi olla, kyllä Uruha tulisi ennemmin tai myöhemmin paikalle.

Sillä välin minä olin Kain kanssa keittiössä. Laitoin salaattia isoon lasiseen kulhoon ja rumpali teki kaikkea muuta. En ymmärtänytkään, että hän oli noin loistava kokki. Kaikki ne ruuat siinä pöydällä näyttivät ihan mielettömän hyviltä, ei voinut muuta sanoa, tai edes ajatella.
"Olet laihtunut melko paljon..." Kain yhtäkkinen ääni keskeytti tekemiseni ja käännyin hänen puoleensa. Laihtunut? En todellakaan.
"En kyllä ole", naurahdin vastaukseksi ja nostin salaattikulhon nopeasti pöydälle muiden ruokakulhojen sekaan. Mahtaisimmekohan jaksaa syödä tuon kaiken ruokamäärän? Tuosta saattaisi jäädä jouluksi asti ruokaa.

"Ruki, oletko nyt aivan varmasti kunnossa? Etkö ymmärrä, että olen ollut huolissani sinusta kaikki nämä viikot!" Kai paiskasi keittiöveitsen lavuaariin ja katsoi minua vihaisena suoraan silmiin. Hänen katseestaan kuulsi myös huolestuneisuus. En ollut tajunnut, että olin aiheuttanut hänelle huolia itsestäni.
"Kaikki on hyvin, älä ole huolissasi."
"Ei siltä näytä. Oletko katsonut vähään aikaan peiliin? En sano tätä pahalla, mutta... Pidin enemmän entisestä Rukista, joka nautti elämästään, eikä katsonut koko ajan painonsa perään. Olet aina ollut normaali, niin kaikki sanovat!" Hätkähdin pienesti hänen sanoistaan. En ollut uskoa korviani.
"Kai, et sinä ymmärrä..."
"Minä ymmärrän paremmin kuin hyvin. Oletko edes syönyt vähään aikaan mitään muuta kuin kasviksia, jos edes niitäkään", rumpali sanoi ja astui lähelleni laskien kätensä olkapäälleni. Se... se tuntui jotenkin hyvältä. Kai oli aina kannustava, mutta hän osasi joskus myös olla kauhea kanaemo. Se saattoi joskus käydä hermoilleni, mutta tässä tilanteessa hänen huolestuneisuutensa teki minuun jollain oudolla tavalla vaikutuksen.
"Jos suoraan sanon, olen katsonut vain painoni perään enkä ole syönyt kunnolla. Painan nyt 52 kiloa..."
Käänsin katseeni poispäin Kaista, etten näkisi hänen ilmettään. Tiesin kuitenkin, että hänen suunsa loksahti auki, olin aivan varma, että niin kävi.
"Ruki! Herranjumala, sinun pitäisi syödä!"

Yhtäkkiä ovelta kuului koputus, joka keskeytti minut ja Kain. Olin meinannut sanoa hänelle jotain vastaukseksi, mutta päätin säästää sen myöhemmäksi. Kyllä hän suostuisi kuuntelemaan minua huomennakin. Jos huomista koskaan tulisi.

"Uruha! Viimeinkin saavuit paikalle", Reita naurahti ja päätin saman tien mennä eteiseen moikkaamaan hunajahiuksista kitaristiystävääni. Kuulin vielä Kain huokaisevan, kunnes hän jatkoi ruuan valmistamista. Kurkistin eteiseen päin ja huomasin Uruhan seisovan siellä jonkun pitkän miehen kainalossa.
"Tässä on Kei", kitaristi esitteli ystävänsä Reitalle sekä Aoille. Hitaasti kävelin heidän luokseen ja halasin Reitaa takaapäin. Hän hätkähti hieman.
"Ruki, säikytit minut."
"Anteeksi. Jaa, tämä on siis uusi ystäväsi?" Virnistin Uruhalle ja kättelin tuntematonta miestä. Oli siinä miehellä pituutta, hiuksetkin olivat harvinaisen pitkät ja blondit. Keiksi esitelty mies hymyili vain ja kumarsi yhtäkkiä pitkään. Hämmennyin, mutta en antanut sen näkyä kasvoiltani mitenkään erityisesti.
"Mitä jos siirryttäisiin olohuoneen puolelle? On melko kolkkoa olla eteisessä", Aoi kysyi viimeinkin ja meni itse olohuoneeseen. Menimme kaikki sinne istumaan ja rupattelemaan keskenämme. Kai kävi myös muutaman kerran olohuoneessa, mutta palasi aina nopeasti hyvältä tuoksuvaan keittiöön.

"Kei, mitäs jos kertoisit itsestäsi hieman", sanoin hymyillen ja painauduin enemmän vain Reitaa vasten. Hänen lämmin kehonsa tuntui ihanalta ja ne kädet ympärilleni kietoutuneina tuntuivat niin turvallisilta. Aoi istui vieressäni, ja Uruha ja Kei sylikkäin nojatuolissa meidän edessämme.
"Hmm. Olen 25-vuotias ja nimeni on siis Kei. Soitan melko epätunnetussa bändissä kitaraa. Oletteko koskaan kuulleet Dio - distraught overlordista?" Kei naurahti ja silitteli Uruhan reisiä samaan aikaan. Pudistimme kaikki kuin robottina päitämme, en ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä bändistä.
"Arvasin jotenkin. No, minä olen syntynyt Miessä-"
"Samassa kaupungissa kuin minäkin!" Aoi huudahti innostuneena.
"A-aivan, mutta siis kuitenkin... Minulla on yksi isosisko, olen allerginen kissoille sekä koirille, taidan olla pahasti rakastunut Uruhaan ja hmm..." Kei näytti mietteliäältä ja puri huulikoruaan. Se näytti jotenkin... söpöltä. Tunsin samalla, miten Reitan käsi hyväili hiuksiani ja nostin nopeasti katseeni häneen. Hän kuitenkin tuijotti intiimisti eteenpäin ja minä naurahdin pienesti. Pakko sanoa, että hän näytti harvinaisen upealta.

"En oikeastaan keksi itsestäni mitään muuta kerrottavaa, mutta-"
"Syömään!" Kuului Kain pirteä ääni keittiöstä ja huomasin, miten nälkäiset sudenpennut ryntäsivät hyvältä tuoksuvaan keittiöön. Nousin itsekin sohvalta seisomaan ja olin suunnistamassa tieni keittiön puolelle, kunnes tunsin puristavan otteen ranteessani.
"Ruki, tällä kertaa syöt jotain. En halua, että kuihdut kokonaan pois, kun et syö", nenärätin omaava mies sanoi kuulostaen huolestuneelta. Olin saanut tarpeekseni kaikkien huolestuneisuudesta, kyllä minä osasin huolehtia itsestäni. Ihan totta.

"Minä lupaan."

Mutta minua oksetti.

Olin lupautunut syömään ruokaa, sellaista ruokaa, jonka syömistä ei niin helposti lopeteta. Kai osasi aina tehdä kaikista parhaimmat ruuat ja olin varma, että tulisin ahmimaan ihan helvetin paljon hänen pöperöitään. Mutta... Ehkä minun tosiaankin pitäisi syödä vähän.

Minä lupaan, minä lupaan, minä lupaan, minä lupaan.

En syö paljoa, syön vähän. Minä lupaan. Minä vannon.

... uskoisinpa itsekin tähän.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Su Syys 12, 2010 3:30 pm, muokattu yhteensä 3 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Barely boy (R/R, 3/5) 19.2.

ViestiKirjoittaja Coba » Pe Helmi 20, 2009 9:17 am

Ja jos vielä epäilet kirjoitustaitojasi, saat luvan lyödä itseäsi, sillä tämäpä taisi olla aika mahtaisa luku.

Aluksi en aikonut jatkaa tämän lukemista, kiitos Marin, joka ystävällisesti ilmoitti että teksti on herkälle Cobasielulleni liikaa ja en kestäisi lukea syömishäiriötekstiä enempää. Mikään ei tunnu paremmalta kuin saada nauraa jollekin makoisasti päin naamaa kun tämä on ollut väärässä 8----)

Ei sillä, että tämä luku olisi ollut jotenkin lällympi syömisajatusten kohdalta kuin nuo kaksi ensimmäistä. Ei sentään, sillä osasin _jälleen kerran samastua Rukin ajatuksiin täydellisesti. Miehen suunnitellessa kaavamaisesti seuraavia tekemisiään sängyn pohjalla, tunsin kirpaisevan piston. Taidampa tehdä noin. Rukin ajatukset vaa'alle menosta saivat värähtämään. Todellakin, onko se nyt niin kauheaa jos on lihonut? No Onhan se, pitäsihän se nyt tietää.

Reita. Henkilö jota osaan sekä inhota sydämeni pohjasta että rakastaa hetkittäin järjettömästi. Pahinta juuri tälä hetkellä on etten osaa valita kumpaa teen. Toisaalta kyse on siitä pervosta ja kierosta miehestä, jonka päähän mahtuu tuskin mitään muuta kuin paneinen rajusti suihkussa. Toisaalta olet saanut tälle Reitalle sellaisen huolehtivaisen poikaystävän persoonan, jota ei voi muuta kuin rakastaa. On suorastavaan ylisöpöä lukea miten nenärättinen mies jaksaa huolehtia poikaystävästään noinkin hellästi ja rakastavasti (samalla vaatien pian sitä rajua seksiä), kun on tottunut lukemaan/kirjoittamaan kierosta ja tunteettomasta hepusta.

Kuvailusi tuntuvat silmissäni paranevan luku luvulta, vaikka niitä olisi voinut tässä tekstissä voinut olla hieman enemmänkin. Rakastin tuota vessakaappikohtaa, jossa Ruki mietti miten peiliin ei ole vieläkään tullut yksiäkään sormenjälkiä. Asiaa ei olisi tarvinnut nostaa esiin millään tavalla, mutta sinä nostit ja siitä tuli upea yksityiskohta joista tykkään todellakin lukea.

Juoni etenee mukaisaan malliin, hiukkasen hitaasti tosin mutta ehkäpä onkin hyvä ettei tässä ficissä edetä mitenkään turhan kovaan tahtiin. Se saattaisi pilata koko jutun, mitä pelkään vieläkin (anteeeeeeeksi).

Jos vielä muista henkilöistä kommenttia niin nousee esiin se yksittäinenkin syy miksi pidän täst ficistä niin paljon. Kai ja Kei. Kaksi suosikkiani, _samassa_ficissä_. Rakastan Kain kanaemomaisuutta, miten tämä jaksaakaan huolehtia laihduttavasta ystävästään (vaikka on itsekin kuin mikäkin tikku) niin hellästi ja samalla nostaen kissaa pöydälle puhuessaan miehen kanssa. Jotain sellaista mitä pystyy uskoa oikeastakin Kaista ja siksi tästä niin tykkään.
Kein ikää tosiaan vielä mietin, mutta eiköhän se ole pääpiirteittäin oikein (ÄLÄ HIRTÄ! 8<). Kirjoittamasi Kei on minulle hiemn vieras, pidän enemmän machommasta ja vähemmän kohteliaasta versiosta tätä ukkoa.

akumu kirjoitti:Kaikki ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, kaiken eteen on tehtävä jotain.

... olen siis tosiaankin tehnyt jotain tämän lihoamisen eteen.


Tuo kohta sai pysähtymään, miettimään, heräämään, huomaamaan sen karun totuuden mitä oikeasti mielessäni liikkuukaan.

Anteeksi thodella epäselvästä ja vähemmän järkeenkäypästä kommentista, halusin vain tula sanomaan että kiitos, odotan loppua innolla ~
Lie to me, lie.

Avatar
Coba
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: La Syys 27, 2008 7:14 pm
Paikkakunta: Järvenpää

Re: Barely boy (R/R, 3/5) 19.2.

ViestiKirjoittaja akumu » Pe Helmi 20, 2009 10:30 am

. . . mun on ihan pakko tulla nyt vastaamaan tuohon Coban kommenttiin.

Coba:

Juu tuota noin. Mä oon edelleenkin sitä mieltä, että tämä loppu tulee feilaamaan ihan helvetisti. En viitti sanoa, mitä tässä tulee tapahtumaan, mutta muutin hieman suunnitelmiani ja... tämä nyt loppuu ehkä monen mielestä jotenkin tönkösti. Mä kyllä näin parhaaksi lopettaa tämän _juuri_sillä_tavalla, koska. No. Mun mielestä se loppu sopii tähän paljon paremmin kuin se ensimmäinen loppu, mitä olin ajatellu.

Mun vaan piti sanoa, että älä tod pyydä anteeksi, että epäilet mun taitojani. Mulla ei oo vittu minkäänlaista kokemusta tämän aiheen kirjoittamisesta, mä en ees tunne kunnolla sellaista, jolla olisi todella pahanlaatuinen ongelma syömistä kohtaan. Eräs ystäväni kuitenkin kuoli, kun laihdutti liikaa, mutta eh. Siitä onkin jo melkeinpä kahdeksan vuotta aikaa. Enkä muista tapahtuneesta melkein mitään, joten. Enkä mä edes ymmärrä, miksi päätin kirjoittaa tästä aiheesta ficin... Mua jotenkin kaduttaa ihan helvetisti, koska pelkään, että lukijat ei pidä tästä. Ihan totta. Mä oon ihan paiseissa aina, kun lisään TÄHÄN ficciin uuden luvun. Ymmärrätte varmaankin miksi.

Ja kyllä, mä vieläkin epäilen kirjoitustaitojani. Se vaan (mun omasta mielestä) huononee koko ajan, kun tässä ficissä edetään eteenpäin. Mutta ihanaa tosiaankin, jos te lukijat ajattelette, että kirjoitustaitoni on hyvää. Ehkä mun pitäisi saada tämä itsekriittisyys pois ittestäni, ihan niin kuin Rukinkin pitäisi saada oma itsekriittisyytensä pois.
Noista hahmoista en sano mitään XD Uruha tulee olemaan vähän ilkeäkin, mutta Kai pysyy tuollaisena kanaemona. Ja ehkäpä sua miellyttää eräs pieni seikka, jonka voin tänään mesessä ehkäpä mainita. Mikäli vain kiinnostaa tietää ~ Siihen nimittäin liittyy Kai JA Ruki.

. . . mä oon sitten taas sitä mieltä, että juoni etenee _liian_nopeasti. Mulle on jäänyt kauhea pinttymä päähän ja aina mietin "voi vittu nyt tää etenee liian nopeasti helvetti !" Siksi mä ehkä hieman hidastan tämän ficin etenemistä. Kuitenkin - neljännessä luvussa hypätään hieman tulevaisuuteen ja katsotaan millainen Ruki silloin on ~

Ja kommenttisi mikään epäselvä ollut. Kiitos todella paljon ! ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Barely boy (R/R, 3/5) 19.2.

ViestiKirjoittaja harmilapsi » Su Helmi 22, 2009 10:46 am

SIFÖGZOHSZOIOG. Viimeinkin jatkoa OwO ♥

.. HM. Voi Rukirukiruki... Mua rupeaa aina ahdistamaan ja itkettämään tää, mutta sehän kertoo vaan siitä, että osaat tekstis kautta välittää henkilön tunteita hyvin myös lukijalle.. Rukiin on melko helppo samaistua, vaikkei ite koskaan samanlaisessa tilanteessa olisi ollutkaan (toisetontoisetei).

Ja aivan, niin kuin tohon mun kommenttiini aikasemmin olitkin vastannut, on kiva välillä lukea vähän erilaisemmasta Rukista, eikä aina samanlaisesta pirteästäiloisestakaikenosaavasta Gazeten vokalistista, jolla on kaikki aina hyvin. Tässä ei ole ja mä pidän siitä.. Vaikka kokoajan tulee semmonen fiilis että vois läimäyttää tätä miestä kun se ei tajua tässä että se ei ole läski ja sen pitäis syödä ja döfogjpdxzjhgjxppjg........... X----D Toivottavasti joku edes saa sen järkiinsä... nähtäväksi jää tässä kahden vikan luvun aikana... ;__; Toisaalta taas myös surkeampi loppu kävis hyvin... muttajoo.

Tykkään sun kirjotustyylistä paljon. Se ei ole liian monimutkasta ja hankalaa luettavaa, vaan helppoa ja sellaista, jonka ymmärtää nopeasti eikä tarvi jäädä junnaamaan yhteen kohtaan että hei mitäs tää nyt tarkottaakaan. Aina kun luen tätä ficciä mulle tulee pää täyteen erilaisia inspiraatioita... ihanaa XD

Joo. Mutta. Tää on edelleen yks mun lempificeistä ja todellakin tuun seuraamaan tämän loppuun asti ja kommentoimaan. Kiitos paljon, tää on ihana. ♥
Iki wa chan to dekiteru no ni kuzure sou ni naru

Avatar
harmilapsi
Fani
 
Viestit: 20
Liittynyt: Ke Loka 29, 2008 9:16 am

Re: Barely boy (R/R, 3/5) 19.2.

ViestiKirjoittaja pucca » Su Helmi 22, 2009 11:15 am

mä __yritän saada kommenttia aikaseks nyt koska mullon huono omatunto, etten kakkososaa kommentoinu : < oon laiskistunu niin kamalasti lafissa.


eniveis. rakastan tän ficin aihetta edelleen ja ellet sä kirjottais tällasta ni mä ihan varmasti kirjottaisin ja se etenis about samanlailla ku tää ( miinus Kei ja miinus Reitan kaikki pervoilut XDDD ), joten ihan hyvä et sä kirjotat ~

pakko sanoo kyl, etten oo mitenkään innostunu tosta Kein saapumisesta koska mä oikeesti ______vihaan______ DIOa ! >: S mut ei se silti onnistu tätä ficsua pilaamaan 8)


hmm. an:ssä lukee, et tää etenis jotenki nopeeta vauhtii, mut mun mielestä tässä edettiin just sopivaan tahtiin. siis odotin koko ajan et tässä tapahtuis joku massive juoniharppaus, tyyliin Kei ja Ruki oliski yhtäkkii panemassa ( jota btg mä itken jos sä niin teet ;__; reitaparka. ) mut sellastae ei tullu, missään vaiheessa. kaikki tapahtumat sopi keskenään tosi hyvin ja siis mä en oikeesti ihan ymmärrä miten sä voit pelätä et etenee liian nopeesti :____D

ainoo ehkä, nyt ku miettii, oli toi kohtaus, missä Kai ja Ruki puhu ja Ruki yhtäkkii vaan myöns Kaille. ja Kaiki suuttu niin äkkiä, mut hei, niin voiski käydä ! jos on huolissaan, ni sit suututaan.


ummmmm. oot mun mielestä edelleen hyvä kuvailemaan ja varsnki noi Rukin ajatukset on tosi onnistuneita, ne toimii hirmu hyvin.
mut reitan pervosta puolesta en tykkää : << sitä on liikaa ! tai sit sä onnistut kirjottaa sen jotenki niin et se on vaan tyhmä ja pervo basisti. not nice : <
mut mä tykkäään siitä huolehtivasta puolesta joka hyväilee rukin hiuksia, ku ne jutteli Kein kanssa.


tota mmm. sullon niin helppo kirjotustyyli. ota tää positiivisena :___D mut siis, ku mä tykkään tosi kiemuraisesta ja vaikeesta ni välillä mulle särähtää korvaan sellaset ilmaukset, ku "oksentaa sisuskalusi ulos" ym, jotka on ihan normaaleja kuitenki oikeessa elämässä. mut toisaalta se kuulostaa niin... tönköltä.

mut siitä sut tunnistaa, ainaki mä tunnistan heti sun kirjotukset just tollasten pikkuasoiden kautta :----------D

ja joku sano tossa aikasemmassa kommentissa ( ja tais olla edellinen lukuki vielä ) et sä toistat helvetti-sanaa aika paljon. no nyt mä kiinnitin siihen huomiota ja se toistuu kyl aika paljon joo, mut en olis ees tajunnu sitä ellei joku muu olis huomauttanu jollon alitajusesti rupesin tarkkailee just sitä.


eniveis, tää on edelleen ihan järjettömän ihana ficci ja ehk paras reituki joita lafissa on tarjolla ja sä oot ihan hirmu hyvä kirjottaja ♥
「貴方を愛した がいる
を愛した貴方がいる」

Avatar
pucca
Teknikko
 
Viestit: 118
Liittynyt: To Elo 14, 2008 8:14 pm
Paikkakunta: Helsinki

Seuraava

Paluu K-15

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron