Before I Decay [The GazettE, Reituki, K-18, 5B/5B, 2.9!]

[Barbiedoll]

Uaah! En ole tainnut tähän ficciin kommentoida vielä kertaakaan, mutta nyt väkerrän tähän jotain kommentin tapaista.
Eli joo, pidän tästä ficistä valtavan paljon. Olet todella taitava kertoja ja kuvailet asioita jotenkin niin... täydellisesti! Kun luen tätä, kaikki tunteet, mitä hahmot tuntevat, välittyvät todella selvästi. Se on todella hyvä asia. Tämän ficin idea on myös todella hyvä, en nimittäin kovin montaa tällaista ole lukenut. Aluksi ajatus rattopoika-Rukista jotenkin kuvotti minua, mutta jo ensimmäisen luvun jälkeen tulin vakuttuneeksi siitä, ettei rattopoika ole mitenkään etova, päin vastoin. Tykkään minä-kertojalla kirjoitetuista ficeistä, se jotenkin auttaa eläytymisessä itse kertojaan mutta muihin hahmoihin eläytyminen on sitten vaikeampaa ja mielenkiintoisempaa. Seksikohtaukset ovat todella... ihania. Olet jotenkin onnistunut kuvailemaan niitä niin sopivan paljon, et liikaa, etkä liian vähän. Uusin luku oli todella kiva, jokseenkin vähän klisee. Rattopoika rakastuu miljonääriin ja toisinpäin (?). Ensin tuli fiilis että joo, aika omaperäistä totta tosiaan, mutta ei se sitten mennytkään niin. Tämä on oikeasti yksi lempificeistäni, odottelen innolla jatkoa :--) Hah pyydän anteeksi kommentin laatua, en todellakaan ole mestari.
Kiitos.

[RoLLe]

Sanon vaan et adusrtgdfgvåäöd. Shaikku sä teit sen taas! : D Oot oikeesti joku nero.

Ilmeeni olis varmaa ollu näkemisen arvonen ku huomasin tän uuden osan ja meinasin tukehtuu mysliini ku innoistuin niin paljo : D katoin just eile, et Shaikkuha tulee takas nyt sielt reissultaan, et vois se kolmas osa ehkä tulla pian ku vihjailit, et julkaset sen heti ku tuut takas kotiis. Onneks julkasit tän ja pelastit mun vähän (köh) krapulaisen päiväni. Odotukset tätä osaa kohden oli suuret ja sä todellakin täytit ne 100% varmuudella! Tässä oli pari käännettä mitä en ihan osannut odottaa, mut ne tekee tästä vaan mielenkiintosemman. Ehkä mä voisin mennä itse asiaanki täs nyt...

Reitan ja Rukin uutta tapaamista mä eniten tässä odotinki ja teit niitä jopa enemmän ku yhen, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Tykkään siitä ku oot tehny niiden välille tollasen vähä syvemmän suhteen ja oikeesti aistin jo miten Reita alkaa kans tykkää Rukista enemmä ku vaan rattopoikana. Ruki nyt tietysti on jo aika ihastunu Reitaan ja se on vaan tosi söpöä. Oon jotenki niin ilonen edelleen siitä jutusta, et kumpiki käyttäytyy ku mies, vaikka Ruki on välil vähä Samanthamainen (sori pakko, koska se on XD), mutta se nyt kuuluu sen työhön (Rukin pitäis kantaa muuten viagrapurkkii aina mukaa). Niiden toi pöytäkohtaus oli oikeesti jotenki niin hyvä, koska Reita vähä mokas ja unohti liukasteen, mikä on realistista ku tuskin se niit purkkeja taskussakaan kantaa. Ja se että ne enemmänki huohottaa seksin aikana ku voihkii on kans aitoa. Onnistut niin hyvin tekee noist tilanteist sellasia... no normaali on vähä väärä sana, mut muutakaan en keksi, koska ei kaikki aina voi mennä niinku mieli suunnittelee : D Lisäks tykkäsin oli se ku Reita oikeesti uskoutus Rukille ja sano, et Ruki on enemmä ku vaan rattopoika. Mul nous vaan hymy huulille ku eläydyin niin Rukin tunteisiin siin kohtaukses. Täs oli just sopivasti romantiikkaa, koska sitäkään ei saa olla liikaa, muuten tulee liian siirappi eikä sekää ole hyvä asia. Oikeesti janoan jo tietää lisää noiden suhteen kehittymisest!

Aoin ja Uruhan suhde avani kans vähän kun paljastit missä ne oli tavannu ja miten Uruha on niin rakastunu Aoihin. Surullista on se, et Uruhalla se tuleva vaimo odottelee siellä, vaikka se on tosissaan Aoin kanssa. Mulle on vaan viel jääny sellanen tunne, ettei Aoi ota Uruhaa ihan niin tosissaan ku Uruha Aoin. Oonko väärässä? Toivottavasti oon : D Aoin ajatukset on jotenki niin paljo sen rahan ympärillä ja et oo Aoin ajatuksia viel hirveesti kuvaillu ni en tiedä mitä se tuntee Uruhaa kohtaa oikee. No tottakai se tykkää Uruhast, ei se Uruhan kaa muute olis, mut... joku siin mättää viel jotenki tai sit tää on joku mun ihme käsitys taas. Kaihin toit kans lisää syvyyttä paljastamalla ton, et Kai on kuullu ton laulun jossai ennenki... mä vedin heti johtopäätöksen, et Kai oli se Reitan rakastettu. Pakkohan sen on niin olla! Onneks erosivat (oon ilkee), koska en tykkää Reita/Kai parituksesta pätkääkää, se ei vaan toimi. Haluun kyl silti tietää mitä niiden välillä oli syyn miksi ne eros! Mul on kyl jotenki sellanen olo, et Reita oli se joka lemppas Kain... okei en mee liian pitkäl johtopäätöksieni kanssa XD

Sori, et tuli vähä lyhyt kommentti, mut oon koht meno hoitaa niit hoitokattejani ni on vähä kiire kirjottaa tää : D
Mut kokonaisuutena tää oli törkeen hyvä osa ja luen tän varmaa pari kertaa uudellee ja tuun sit utelee sult nelososan sisältöä : D ja oli kiva, et Ruki värjäs ruskeeks hiukset <3

[altesse]

Pakko myötää, että bongasin tämän fictin jo silloin kun ensimmäinen osa ilmestyi tähän ja pelkän nimen perusteella sitten päätyi omiin kirjanmerkkeihini. Nyt vasta sain luettua kun rentouduin fictien pariin työpäivän jälkeen - osa syynä se, että tähän oli jo ilmestynyt kolme enkä ollut yhtäkään osaa lukenut, joten. En uskonut, että osat olisivat olleet näin pitkiä, mutta pakko sanoa, että tällä kertaa paremmin näin. Pitkät ja hyvät luvut/osat rocks!

Mitäs tässä sitten sanoisi.

Tää oli kaikinpuolin positiivinen yllätys. Se, että nimi oli mielenkiintoinen vaikka jonkun kappaleen lainaaminen on aina vähän siinä ja siinä - siinä on ne omat riskinsä. Tässä se kannatti näköjään ottaa sillä nimi tuntuu toimivan hyvin myös itse tekstin ja idean kanssa. Ei tule fiilistä, että se on ihan tuulesta temmattu vaan on osa tekstiä vaikka suosinkin juuri tämän takia suomenkielisiä nimiä suomenkielisiä ficeille ja taas toisin päin, pointti? not >.<

Noista luvuista sitten. Ne on pitkiä. Jotenkin tuli vähän fiilis, että ne on ennemmin tarkoitettu silleen, luku per päivä tyyliin tai julkaisu yms. Jotenkin tollainen fiilis olis lukiessa voinut saada minut keskeytettyä lukemisen kesken heti ekan osan jälkee ja palata tämän pariin sitten myöhemmin. Kuitenkin tuo fiilis tuli vasta lukemisen jälkeen ja kun aloin miettimään tätä kokonaisuutta - kommenttia alkaessani kirjoittaa. Miksi nipotan tälläisestä asiasta sitten jos se ei häirinnyt omaa lukuhetkeäni? Vaikka luvut ovat pitkiä niin ainakin omasta mielestäni silloinkaan kun aletaan kirjoittaa kommenttia ja miettimään sitä kokonaisuutta ei saisi syntyä sellaista fiilistä.

Vaikka jokainen luku oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaiseva niin kuitenkin tuli jotenkin tosi yksitoikkoinen fiilis. Jotenkin kun miettii nyt sitä mitä luin hetki sitten niin jäi hiukan sellainen fiilis, että se oli oikeastaan vain ja ainoastaan pelkkää panemista. Okei, jos mietitään tätä fictin aihetta yms, joo se on järkeenkäyvää paljon seksiä ja vielä tarkastikuailtuna, mutta kuitenkin. Varsinkin kun ensimmäisen osan jälkeen tämä teksti oikeastaan keskittyi vain Rukiin ja Reitaan. Muut asiakkaat unohtuivat ja katosivat jonnekin kaukaisuuteen ne ovat vain hyvin pieni osa nyt tällähetkellä jotenkin tätä tekstiä. Jotenkin olisin halunnut päästä syvemmin lukemaan Rukin elämästä ja myös lukemaan Aoin ja Uruhan suhteesta joka kuitenkin mainitaan tässä usein ja tuntuu olevan aika suuri osa tätä tekstiä ja hahmokuvioita. Jotenkin ensimmäisen osan jälkeen ollaan keskitytty aivan liikaan Rukiin ja Reitaan. Muut ollaa unohdettu ja annettu kadota takavasemmalle. Joo reituki on ihanaa päläpälä, mutta se on jo niin käytetty paritus jonka eteen kirjoittaja joutuu tekemään todella paljon töitä, että saisi sen toimivaksi.

Jotenkin fandomina tämä oli oiva valinta muutenkin kun vain nimen puolesta. Jotenkin olet saanut hienosti ujotettua henkilöt omiin rooleihinsa ja jopa pidän tästä Rukista mikä tässä tekstissä esiintyy. Se on jotenkin erilainen ja poikkeaa siitä normaalista minkälaiseksi hahmoksi se kirjoitetaan.

Idea oli hyvä. Toteutus... Se oli kohtalainen. En voi sanoa, että huono. Kuitenkin teksti on sen verran hyvin kirjoitettua ja kirjoitustyyli mielytti minua hyvin paljon ja piti minua otteensa koko ajan. Jotenkin on ristiriitaista pitää tätä hyvänä, mutta kuitenkin sinänsä huonona. Välillä jotenkin tuntui hiukan siltä, että tämä vajosi suorastaan kliseisen koulufictin tasolle näitten Rukin tunteitten ansiosta. Alkuinnostuksen ymmärsi varsin hyvin kun Rukin tilanne ja halu palata niin sanottuun normaaliin elämään oli selitetty. Kuitenkin se, että samantien Ruki oli niin Reitan pauloissa ampui jotenkin liian yli. Missään vaiheessa ei ollut sellaista "normaalia" hetkeä. Jotenkin tuntuu siltä, että Reita ei missään vaiheessa ollut se pelkkä asiakas Rukille vaan koko ajan enemmän. Tai nämä vaiheet eivät paistaneet tekstissä ainakaan mitä en koe niin hyvänä asiana. Olisin halunnut nähdä tämän Rukin ja Reitan suhteen monimutkaisempana tai ainakin olisin halunnut jotenkin nähtä edes Rukin kamppailevan niitä tunteita kohtaan. Tai teksti ainakin antaa ymmärtää, että Ruki on liian suorasukkainen omia tunteita kohtaan eikä sinänsä kiertele tai kaartele tai kiellä niitä. Tosin teksti ei myöskään anna ymmärtää onko Ruki tajunnut omat tunteensa vai ei. Teksti jättää tässä kohtaa liikaa aukkokohtia lukijalle.

Teksti ja idea pysyi hienosti kasassa ja pitää lukijan otteessa myös pidemmän aikaa vaikka jättää aika tyhjäksi. Ei oikein jää sellaisia ahaaelämyksiä kun olisi voinut jäädä. Kuitenkin kaikesta huolimatta odotan tulevia lukija innolla, koska teksti kuitenkin sai minut pauloihinsa sen verran hyvin.
Voi olla, että tämä olisi voinut herättää enemmän tunteita jos olisin paneutunut tähän heti kun ensimmäinen luku ilmestyi ja lukenut luku luvulta enkä kaikkea kolmea putkee ja alkanut niin paljoa miettimään kokonaisuutta ja sen toteutusta. Mutta kuitenkin, kiitos tästä~

[gnrbu]

Lienee vihdoinkin aika kommentoida tätä, vaikka olenkin jo "todennut tämän julkaisukelpoiseksi". (Itse asiassa sanoin "ihan mahtava" ja "parasta, mitä olen lukenut piiiiitkään aikaan", mutta voihan sen noinkin ymmärtää. :D) Jouduin lukemaan nämä luvut uudestaan, että muistaisin, mihin saakka juoni on päässyt kolmannen ja neljännen luvun vaihteessa. Tämä on kyllä niin kiva ficci, että tätä lukee mielellään uudestaankin. :D

Aluksi minullakin oli pieniä ongelmia sanan "rattopoika" kanssa. Se ei kuulu jokapäiväiseen sanastoon, ja kuulostaa silti vähän hassulta. Suomessa ei ole sille hyviä synonyymejakaan, englanniksi toimisi paremmin. Pääsin siitä kuitenkin nopeasti yli.

Sinun olisi pitänyt alkaa kirjoittaa NC-17:ää jo kauan sitten. :D Tässä on kaikenlaista seksiä, enemmän ja vähemmän romanttista, yleensä vähemmän, mutta silti hyvää. Jos en tietäisi, väittäisin sinun kirjoittaneen tarkoin kuvailtua seksiä jo vuosikausia. Jopa ne alun kohdat, joissa Ruki harrasti seksiä randomien miesten kanssa, olivat hyviä, ja se on aivan loistava saavutus, kun kyseessä kuitenkin on Reituki-ficci ja lukijat odottavat heidän päätyvän yhteen. :D Eniten kieroutunut mieleni piti kuitenkin ensimmäisestä Reituki-kohtauksesta, jossa Ruki ei heti saanut Reitaa kiihottumaan, koska sellaista ei koskaan näe ficeissä! Tämä ficci meni täydellisesti suosikkipuitteisiini - reilusti romantiikkaa, seksiä ja epätasa-arvoinen suhde (en ole vieläkään keksinyt parempaa suomennosta termille "power differentials"), ja pituuttakin riittää useammaksi lukutunniksi.

Välillä Rukin pohdiskelut maailmasta menivät minulta yli, mutta ne tulivat niin luontevasti Rukin äänellä, että sen sijaan, että niiden aikana ajattelin "Ruki on tyhmä" enkä "tämä ficci on huono", ja niin sen mielestäni pitääkin mennä. Ruki on kuitenkin päähenkilönä erittäin mielenkiintoinen, ajoittain rakastettava ja ajoittain vihattava, eikä ensimmäinen persoona käy missään vaiheessa tylsäksi. Ehdottomasti eniten pidän silti siitä, kuinka hän muuttuu ficin loppua kohti - mutta suurin osa siitä tapahtuu vasta lopussa, joten ei ehkä vielä enempää. :D

Pidän myös Reitasta. Hänen luonaan toistuva Hallelujah kertoo mielestäni paljon tämän ficin tasosta - useimmat olisivat vain laittaneet Rukin ja Reitan rakastumaan, mutta se, että sinä sait heidät rakastumaan (ja sehän oli ihan itsestään selvää heti Reitan ensimmäisestä esiintymisestä asti :D) ja onnistut samalla jonglööraamaan mukana Hallelujah'a, Reitan menneisyyttä, Rukin tulevaisuutta ja kaikkia muita hahmoja. Ficissä on monta tasoa ja sivujuonta, ja ne sotkeutuvat toisiinsa siinä määrin, ettei juonenkäänteitä ja loppuratkaisua pysty paljon arvailemaan. :D

Rakastan myös Aoita, ehkä jopa enemmän kuin ketään muuta hahmoa, mutta syitä en varmaan saa vielä kertoa. :D

Enkä joudu edes pyytämään jaksoa, kun sain koko ficin jo pari kuukautta sitten. xD

[shy-rebel]

Anteeksi, että olen jumittanut näiden kommenttien vastausten kanssa näinkin kauan! >.< Kiirettä pitää näin kesätöiden merkeissä, mutta kommenttinne ovat ilahduttaneet minua pitkin näitä viikkoja! :) Mitä pikemmiten ryhdyn muiden kiireisten hommien jälkeen lukemaan BID:n neljättä osaa ja korjailen sieltä pois kaikki virheet yms. niin saatte jatkoa tälle tarinalle! Kärsivällisyyttä! :)

Barbiedoll
Enpäs olekaan aiemmin lukenut sinulta kommentteja, mutta kerta se on aina ensimmäinenkin, eikös? ;) Mukava lukea kommenttia myös uusilta lukijoilta. Hieno kuulla siis sinultakin, että olet tykästynyt tähän ficciin niin paljon, kuin kommentissasi kerroit! ^^

Olen myös hyvin mielissäni siitä, että tykkäät kirjoittamastani kaikilla osa-alueillaan. Hyvä, että hahmojen tunteet välittyvät sinulle todella hyvin ja että minä-kertoja välittää eläytymisen tunnetta entistä enemmän. ^^

Sivuhahmojen ajatuksia olen jättänyt tarkoituksella vähän hämärän peittoon, jotta seuraavien lukujen yllätykset tulisivat täytenä yllätyksenä niin hahmoille kuin lukijoillekin. :"D En oikein osaa muuta sanoa kehuihisi, mutta kiitos tästä oikein paljon! :)

Olen kiitollinen myös siitä, että suurena huolenaiheenani olleet seksikohtaukset ovat onnistuneet sinunkin mielestäsi oikein hyvin. ^^ Tahdoin tosiaankin kokeilla kykyjäni k-18-ficin kirjoittajana ja kokeilu näyttää sujuneen mainiosti, mutta yritän jatkossakin tasapainoilla seksikohtaisten sopivan määrän kanssa. :D

Prostituutio-ficcejä en ole minäkään lukenut kuin yhden ennen kuin ryhdyin raapustamaan omaa ficciäni, mutta kieltämättä mietin itsekin ensin kahdesti, alanko kirjoittamaan tätä. Yllättävä idea kuitenkin piti pintansa. :"D

Uusimman luvun oli tosiaan tarkoitus syventää tapahtumia hieman ennen seuraavia mullistavia tapahtumia, joita on luvassa. ;) Ruki on vielä hieman hämillään Reitan suomasta huomiosta, mutta miten heidän sitten käykään, kun he ovat jo niin läheisiä kolmannen luvun jälkeen...? ;) Mutta myönnän itsekin hyvillä mielin, että 3. luvussa on kliseisyyttä, mutta se oli tietoinen riski. XD

Kiitos kehuista ja kommentistasi! <3 Kommentissasi oli mielestäni laatua, no worries! ;)


RoLLe:
Sehän on hieno kuulla, että tein sen taas! :D Hyvä, että tämäkib luku teki sinuun suuren vaikutuksen ja oli mieleesi jälleen kerran! ^^ Älä kuitenkaan tukehdu mysliisi, sillä luvassa on vielä paljon juttuja tämän tarinan suhteen. Hauska juttu myös, että rämä luku pelasti päiväsi.
Huojentavaa kuulla, että ficci täytti odotukset. :')

Juu, tässä luvussa oli tosiaan tarkoitus kirjoittaa useampi tapaaminen Reitan ja Rukin välille, jotta heidän suhteensa syveneminen olisi loogisempaa seurattavaa. Eli aavistit aivan oikein, Reitallakin alkaa jo pikkuhiljaa olla tunteita Rukia kohtaan, ja millaisia tuntemuksia Rukilla loppujen lopuksi onkaan Reitaa(nsa) kohtaan, se selvinnee seuraavassa luvussa... ;) Mahtavaa, että Ruki vaikuttaa sinusta söpöltä ollessaan niin tohkeissaan Reitan seurassa ja että Ruksun tunteet välittyivät sinullekin! ^^ Myös Reitasta sen verran, että miehen uskoutumisen oli tarkoitus tehdä vaikutus Rukiin ja hänen pohdintoihinsa asiakkaansa suhteen.
Ja kyllä se Ruki on aika samanthamainen niinä hetkinä... XD

Kirjoitin muistaakseni tuon kaksikon pöytäkohtauksen yhdessä illassa, mutta mukaan oli vielä mahdutettava myöhemmin tuo Reitan pienoinen kiihottumisongelma, sillä mietin tässä eräänä päivänä, ettei se juttu voi vain heti toisella kerralla kadota. :"""D Muuten ideat tuohon kyseiseen kohtaukseen tulivat aika tajunnanvirtamaisesti. Aluksi ajatellin kirjoittaa juttuun niin, että heidät keskeytetään kesken puuhien, mutta pieni mokakin riittäni vallan hyvin.

Itsea asiassa en niin kiinnitänyt muuten huomiota siihen, voihkivatko vai huohottivatko hahmot. XD Kirjoitin niin ajatuksissani noita verbejä... >D Mahtavaa kuitenkin, että tykkäsit tästä kohtauksesta todella paljon + yritin saada tästäkin kohtauksesta realistisen, joka oli mukava lukea mainintana kommentistasi! ^^ Hyvä, että romantiikkaakin oli juuri sopivasti! 8D

Luvussa tosiaan käsittelin vielä vähän lisää Aoin ja Uruhankin suhdetta, jotta heidän hyvinkin toisistaan eroavia luonteita voisi kartoittaa vähän lisää. Eli juuri niin kuinka Uruha on edelleen korviaan myöten rakastunut Aoihinsa, joka on taasen jo vähän arkipäiväistänyt suhdetilanteen.

Uruhan hahmossa koetin kuitenkni tämän luvun tiimellyksessä tuoda esille sitä kummallista vapauden tunnetta, jota kielletty rakkaus hänelle tarjoaa. :"D Vaan mitä Aoin mielessä liikkuukaan, rahaa, rakkautta vai jotain muuta, josta muut eivät tiedä vielä mitään...? Aoin hahmon tosin olen jättänyt hieman pimentoon sen suhteen, mitä on luvassa hänen osakseen seuraavissa luvuissa. ;) Olet kyllä oikeilla jäljillä.

Se on kuitenkin kerrottava, etteivät Reita ja Kai ole pari missään vaiheessa tätä ficciä. XD Itse asiassa Kain ensimmäinen rooli meinasi olla Reitan hovimestari, joka joutuu jakamaan isäntänsä ja tämän rattopojan salaisuuden. Mutta toisin kävikin ja parempi niin, jos minulta kysytään. :D Mutta Hallelujah merkitsee Kaille jotain muuta, mutta hyvä, ettei Kai jäänyt muiden hahmonen varjoon tässä luvussa! ^^

Ei se mitään, minusta tämä oli hyvä kommentti kuten aina ennenkin. :) Tässä vastaamisessa tosin on mennyt ikävän kauan omien kiireideni takia. :/ Hienoa kuitenkin, että tykkäsit tästä luvusta ja Rukin hiukset ovat nyt ojennuksessa sinunkin mielestäsi! :D
Kiitos kommentistasi! <3


altesse:
Ahaa, olet siis laittanut tämän ficin merkille jo alusta lähtien! Hieno juttu, että tykkäät ficin nimestä ja että se sai sinut kiinnostumaan tästä ficistä + ficci on yllättänyt sinut positiivisesti! :D Eikä se haittaa mitään, vaikket ole aiemmin kommentoinnut, kyllä tähän aina ennättää myöhemminkin laittamaan kommenttia. ;)
Lukuja piti tosiaan alun alkaen olla vain se kolme, mutta sittemmin innostuin laajentamaan viiteen lukuun. :"D Silti luvut ovat pitkiä, kun innostuin kirjoittamaan niihiin niin paljon. Viides luku tosin on niin pitkä, että joutunen jakamaan sen kahteen erilliseen osioon. Hyvä kuitenkin, että pidät pitkistä luvuista! ^^

Niin, en yleensä lainaa ficciin nimeä suoraan biisistä, mutta tässä tapauksessa se vain jäi mieleeni niin elävästi, että Before I Decay piti laittaa myös ficin nimeksi. :"D Mutta kuten jo sanoinkin tuossa ylempänä, mukava kuulla, että ficin nimi sopii mielestäsi hyvin suhteessa tarinan teemaan ja muihin tapahtumiin. :) Eli siis, ymmärsin pointtisi. ;D

Palataan vielä takaisin lukuihin: olen samaa mieltä kanssasi sen suhteen, että luvut oikeastaan kuvaavat aina jotrain tiettyä päivää hahmojen elämästä ja heidän ihmissuhteidensa edesottamuksista. Hyvä kuitenkin, että keskeytymisen tunne tuli vasta lukukokemuksesi jälkeen eikä kesken lukemisen. :)

Harmi kuitenkin, että sinulle jäi tästä osittain hieman ykitoikkoinen fiilis. Voin myöntää myös sen, että koska tämä ficci on ainoa korkeimman ikärajan ficci, olen kirjoittanut siihen suht paljon seksiä. Itsekin olen joskus tokaissut, ettei ficissä oikeastaan muuta tapahdukaan kuin panemista ja siinä sivussa vähän ihmissuhdesotkuja. :"D Kolme lukua putkeen luettuana on ehkä hieman liikaa yhdeltä istumalta ficin seksipitoisuuden takia.

Tarkoituksella myös päätin, että Reitan astuttua mukaan tarinaan muut Rukin asiakkaat jäävät hieman taka-alalle, eli tämä oli tietoinen päätös. En oikein pitänyt kirjoittamistani OC-asiakkaista enää toisen luvun jälkeen, joten ratkaisu oli tehtävä. Lisäksi tahdoin pienentää Rukin ympyröitä sen verran, että tapahtumat, jotka tulevat kärjistymään viimeisten lukujen aikana, tiivistyvät näiden viiden henkilön keskuuteen.

Yritän kuitenkin jatkossa tuoda esille lisää tarinaa Rukin elämästä ja Uruhan ja Aoin suhteesta. Olin tosin yhdessä vaiheessa huolissani, että Uruha ja Aoi varastavat show'n suhteellaan, joten jouduin kirjoittamaan ihan lapulle tätä ficciä suunnitellessani, ettei kaksikko saisi viedä kaikkea huomiotani. XD Tietoinen valinta siis tämäkin. Mutta älä ole huolissasi, kyllä Uruhan ja Aoin suhteessa tulee tapahtumana seuraavassa luvussa! ;D
Niin, Reituki on hyvin käytetty paritus, mutta yritän kirjoittaessa olla ajattelematta asiaa ja kirjoittaa heistä siksi, että pidän siitä parituksesta. En siis voisi sanoa tekeväni töitä sen eteen, vaan kirjoitan Reitukia Reitukin ilosta. ^^

Mahtava kuulla myös, että hahmot ovat mielestäsi sopivia rooleihinsa! :D Minulla ei oikeastaan edes ollut muita bändejä ehdolla tähän tarinaan, tämä oli alusta asti Gaze-ficci. Hahmoihin tykkään aina panostaa ja tässä olenkin pohtinut hahmojen muodossa hyvin montaa itseäni askarruttavaa asiaa. Hyvä siis, että hahmot ovat onnistuneet mielestäsi hyvin ja hienoa, että tykkäät kirjoittamastani Rukista! ^^ Päähenkilön kirjoittaminen on aina suurin haaste minulle, mutta on ihana kuulla, että tykkäät tuosta Rukistani paljon. :)

Mukavaa, ettei kolmannesta luvusta löytynyt enää virheitä, ficci piti otteessaan kaikkien kolmen osan ajan ja että tykkäsit myös kirjoitustyylistäni. Toteutuksesta osaan sanoa vain sen verran, että olen tätä ficciä kirjoittaessani ajatellut jättää tämän kokonaan itselleni ja siksipä mukana on myös vähän sitä kliseisyyttäkin. XD
Ruki on tosiaan ollut alusta lähtien innostunut tapaamaan Reitan, kenties Ruki oli ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut miehestä. Siksipä heidän suhteensa ei ole ollut kovin mutkainen, vaikka olen muutaman kompastukiven ja henkisen kamppailun yrittänyt kirjoittaakin mukaan. :"D Mutta ei, Ruki ei ole vielä tajunnut tunteitaan Reitaa kohtaan, mutta mitä tuleekaan seuraavassa luvussa tapahtumaan...? ;) Tarinan loppupuolella yritän saada Rukin taas aisoihin ja palaamaan normaaliin elämäänsä, josta ensimmäisessä luvussa mainittiinkin. ^^

Hienoa kuitenkin, että muutamista miinuksistaan huolimatta pidät tästä ficistä paljon ja odotat jo innolla jatkoa! :D Ja olit saanut paljon rakentavaa palautetta kommenttiisi!
Kiitos siis kommentistasi! <3


gnrbu:
Noo, kyllä tähän aina voi laittaa kommenttia, vaikkei heti ennättäisikään. ;D Niin, totesit tämän julkaisukelpoiseksi, kun itse stressasin ficin kanssa niin paljon, että oli pelastus kuulla jonkun toisen kanta tähän ennen julkaisua. ^^ Muistan edelleen, mitä sanoit tästä ficistä jo silloin yksärissäsi, mikä oli minusta mukavaa luettavaa. :)
Kenties oli ihan hyvä vain, että luit luvut uudestaan, sillä tein vielä muutoksia luettuasi tämän ensimmäisen kerran. Enimmäkseen pieniä muutoksia, mutta muutoksia ja muokkailuja. :"D Mutta onneksi tykkäät tästä ficistä sen verran, että uudelleen lukeminen ei haitannut.

Rattopoika on hassu sana. XD Törmäsin siihen Simpsoneita katsoessani, mistä sana onkin sitten jäänyt mieleen. Mutta olen kuitenkin pyrkinyt käyttämään myös sanan harvoja synonyymejä jatkossa. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että englanniksi rattopoika-sanasta saisi varmasti enemmän synonyymejä. Hyvä kuitenkin, että pääsit nopeasti asian yli. :"D

Kiitos kehuista! :D NC-17:ää en ole koskaan kirjoittanut - paitsi nyt - mutta kertahan se on aina ensimmäinenkin. :) Olen oikeastaan ajatellut, ettei minulla riitä taidot ja mielikuvitus niin korkeaan ikärajaan saati tarkkaan kuvailuun. On siis mahtava kuulla sinultakin, että minulla olisi kykyjä kirjoittaa NC-17:ää. ^^
Jee, en ole yksin kieroutuneen mieleni kanssa! o/ Nimittäin minustakin Reitan pienoinen kiihottumisongelma vaikutti alusta saakka niin yllättävältä, että se oli pakko lisätä ficin ideoiden joukkoon. Kieroja ideoita, kyllä. :"D Hieno kuulla, että pidit tästä erikoisuudesta ficissäni ja tarinasta muutenkin niin paljon juuri noiden mainitsemiesi asioiden ansiosta. :) (hmmm, kyllä se "power differentials" kuulostaa minusta hyvältä termiltä kuvaamaan tuota epätasa-arvoista suhdetta. ;D)

Rukin pohdiskelut ovat enempi tajunnanvirtamaisia mietintöjä, mitä olen raapustanut ficciin syvennyttyäni täydellisesti ficin pyörteisiin. Kieltämättä ne ovat välillä hyvin randomeita, mutta tarkoituksellisesti ajatukset ovat vaeltelevia. Hyvä juttu kuitenkin, että ne ajatukset tuntuivat mielestäsi sopivan Rukille oikein hyvin minäkertojaa myöten. :D Muutenkin myös hienoa, että Rukista löytyi sekä rakastettava että vihattava puoli tarinan aikana. Ja miten sitten lopussa hänen käykään... ;)

Mahtavaa, että tykkäät Reitastakin! Kuten olen jo aiemminkin kertonut, Reita kuuluu niihin hahmoihin, joiden toivon onnistuvan aina. x) Hyvä siis, että tämän ficin Reita on mielestäsi hyvin kirjoitettu. Hallelujahista voisin oikeastaan sanoa sen, että minulle iskee aina jokin buumi kuunnella sitä juuri keväisin. XD Niinpä se on ympätty myös tähän ficciin mukaan, koska kirjoitin tarinan pääosin kevään puolella. ^^

Kiitos jälleen kehuista sen suhteen, miten pidät kirjoittamastani tavasta saattaa Ruki ja Reita yhteen. :D Se kyllä on osittain ollut selvää alusta lähtien, sillä kuten jo altessellekin tuossa ylempänä sanoin, Ruki on ollut kiinnostunut Reitasta jo pidemmän aikaa sekä Reita itsekin on jo kolmanteen lukuun mennessä mieltynyt Rukin seuraan entistä enemmän.

Yritän jatkossakin tasapainoilla näiden kaikkien teemojen (Reitan menneisyys, Hallelujah, Rukin tulevaisuus ja muut) kanssa mahdollisimman hyvin, jotta kaikkiin kysymyksiin löytyisi vastaus ja kaikki tulisi selitettyä mahdollisimman loppuun asti. Tarkoitus on kuitenkin, että loppuratkaisu ja muut tulevat tapahtumat pysyvät salassa, ja kuten kommentissasi sanoitkin, niin olen näyttävästi onnistunutkin tekemään. ^^

Jei, Aoi kerää lisää faneja! 8D Loistavaa, että sivuhahmot eivät ole jääneet pääparin varjoon ja olen ollut mielissäni siitä, että niin moni on ollut tyytyväinen Aoinkin hahmoon. Mies kun osaa olla välillä vaikea kirjoitettava. :') Mutta jätetään hänen tulevat tempauksensa vielä salaisuudeksi. ;)
Niin, voit lukea seuraavat tapahtumat jo etukäteen! XD

Kiitos kommentistasi! <3

[shy-rebel]

A.N.
Lukekaa tämä viesti tarkkaan ennen kuin jatkatte ficin lukemista. Seuraa tärkeä kuulutus koskien ficciä:
Jälleen kerran viittä vaille kuukauden tauon jälkeen Before I Decay saa neljännen lukunsa! Ilmoitettakoon tässä kohtaa jo, että koska viides ja viimeinen luku on hyvin pitkä ja painotan sanaa pitkä, tulen julkaisemaan sen kahdessa (2) osassa. Kyllä, tiedossa on siis periaatteessa vielä kaksi lukua Rukin ja kumppaneiden edesottamuksia tämän tarinan merkeissä. ;)
Mitäs itse tästä neljännestä luvusta... Tässä on vaikuttanut aika paljon musiikki. Kuuntelin tätä kirjoittaessani hyvin paljon musiikkia ja inspiroiduin rakkauslauluista, hakkasin päätä seinään kun kone jumitti ja vei mukanaan kolmasosan luvun sisällöstä. Myös Gazen Mayakashi vaikutti tässä kohtaa eniten, sillä tässä luvussa esiintyvät kohtaukset, joista on ollut puhetta aiemmin: Reitan ja Rukin nojatuoliseksikohtaus - ja varoitan jo etukäteen, se kohtaus on _pitkä. Toiseksi tässä on sitten se itsemurhayrityskin mukana sekä paljon draaman aineksia.
Toivottavasti tämä palopuhe ei nyt pelästyttänyt teitä pois, vaan täyttäisi odotuksenne! ^^


4. osa
Petoksia ja tunnustuksia

He sanovat, että rakkaus sokeuttaa meidät kaikki. Lopulta me kaikki sydämemme menettäneet sielut kuljemme kuin sumussa vaaleanpunaiseen utuun kääriytyneinä. Silloin leijailemme niin korkealla haaveissamme, että alas on vaarallisen pitkä pudotus.
Ja se sattuu.
Voisiko myös olla, että kaikki nimet unohtuvat jonnekin kauas, kun on tunteidensa vietävänä? Sillä minusta tuntuu siltä tällä hetkellä. Minusta tuntuu siltä, että olen kadottanut rajan työni ja yksityisen elämäni välillä. Kaikki on sekoittunut samaksi sopaksi, enkä ole varma, pidänkö sen mausta. Osaatko sinä sanoa tähän mitään?

Minun hyvä ystäväni on nimeltään Yuu, mutta hän käyttää itsestään nimitystä Aoi. Aoi taasen on sutenöörini, joka ei keinoja kaihda hankkiessaan minulle asiakkaita. Olen jo unohtanut hänen oikean nimensä, joka paikasta kuulen hänen olevankin Aoi eikä Yuu. Niinpä minäkin kutsun häntä sillä nimellä. En minä enää erota, missä menee raja noiden kahden nimen välillä.

Aoita rakastaa yli kaiken nuorukainen nimeltä Kouyou. Hän on rikkaan perheen vesa, levoton tapaus, joka ei tiedä mitä elämältään tahtoo. Ainakin hänellä on jo tuleva vaimo. Kaikki tuntui vähän väliä kaatuvan hänen niskaansa, mutta sitten eräänä yönä hän kohtasi elämänsä miehen. Rakastuneen nimi muuttui Uruhaksi, koska miesten suhde oli salainen. Sillä nimellä minäkin opin tuntemaan tuon nuorukaisen.

Kailla oli rastat, jotka hän oli ottanut - minulle tuntemattomasta syystä. En enää saanut suutani auki hänen seurassaan, sillä hän tuntui lakastuvan silmissä. En tarkoita, että hän kuihtuisi, mutta Kai näytti siltä, kuin jotain hyvin tärkeää ja rakasta puuttuisi häneltä itseltään. Ja miksi hän salasi nimensä niin hyvin, etten minäkään ollut sitä koskaan kuullut? Olin aina pitänyt häntä Kaina, en minkään muun nimisenä.

Mitä taasen tulee Reitaan? En osannut yhdistää häntä menestyneeseen liikemieheen nimeltä Akira, joka raatoi töissä siinä missä muutkin työssäkäyvät. Mutta minä tiesinkin hänen salatun elämänsä, johon liittyi rattopoika. Siinä kaikki sitten olikin, en tiennyt sen enempää tuosta Reitasta, jota en tuntenut muilla nimillä.

Tässä on näyttävästi käynyt juuri niin kuin sanottiin: rakkaus sumentaa kaiken ympäriltään ja pitää utuisessa otteessaan aina loppuun saakka. En voi kuvailla, millainen tuo loppu on. Se on henkilökohtainen mielipide, mutta minun rakkauteni loppu...
Se oli täynnä petoksia ja salattuja asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan siitä lähtien, kun sotkeuduin tiukemmin tähän verkkoon.
En tunne sinua enää niin kuin ennen.
Olet mennyt kauemmas ja kadonnut sinne, mistä ei voi enää kääntyä takaisin.

~~~~~~~~~~~~~~~~

"Et ole oikeastaan kertonut, miltä tuntuu panna niin menestynyttä miestä", Aoi sanoi minulle eräänä iltana, kun olin laittautumassa Reitaa varten. "Olemme jutelleet nykyään aina vain harvemmin, Ruki."
"Minulla on töitä", huomautin pursottaessani hopeisesta pullosta muotovaahtoa kädelleni. "Sinulla on Uruha, jonka kanssa olla. Minulla on asiakkaani."
"Oletko mustasukkainen Uruhasta?" mustatukka kysyi nojaillessaan tavalliseen tapaansa kylpyhuoneemme ovenkarmia vasten.
"En tietenkään", älähdin katsoen ystävääni peilin heijastaman kuvajaisen kautta. "Ehkä alussa olin yllättynyt, mutta nyttemmin olen tottunut Uruhaan. Hän todellakin tarvitsee sinut vierelleen."
"Kiitos", Aoi hymyili. "Kihlauksemme oli kyllä niin hartaasti odotettu juttu, että sitä sopii juhlia tänään."
"Ai, menettekö taas syömään ulos?"
"Ehkäpä. Ja elokuvissa emme ole käyneet aikoihin, seksiä nyt on ollut..."
Aoi nätti haaveelliselta, romantikko kun oli itsekin. Ehkäpä hän oli lukenut tätä iltaa varten jonkin uuden harlekiinikirjan... Katsoin häntä vain päätäni pudistellen ja yritin samalla laittaa ruskeaa tukkaani ojennukseen.

"Sano vain suoraan, että haluatte olla kaksistaan?" autoin toista löytämään oikeat sanat.
"Minä niin jumaloin tuota sinun kykyäsi osata lukea ihmisten ajatukset! Kiitos!" mies huudahti ilahtuneena.
"Hyvä on. Minä jään Reitan luokse yöksi."
"Luulenpa, että teet sen ihan mielelläsi."
Aoi tukeutui paremmin nojaamaansa ovea vasten ja katsoi minua merkittävästi. Kyllä hän taisi tietää, mitä pienoista vispilänkauppaa minulla oli tämän suosikkiasiakkaani kanssa.
"Minä vain pidän hänestä kaikkein eniten", totesin tyynesti. "Reita on mukava mies."
"Ja äärimmäisen hyvän sängyssä, niinkö?" sutenöörini lisäsi. "Sano nyt vain, että hänen kanssaan on kiva naida."
"No hyvä on, hän on uskomattoman hyvä sängyssä. Kuka se tässä on mustasukkainen?" hämmästelin leikilläni. "Ihan kuin sinua harmittaisi se, etten ole enää niin usein sinun ja Uruhan jaloissa?"
"Yhyy, minä suorastaan kaipaan sinua minun ja Uruhan sänkyyn", Aoi vastasi dramaattisesti kättään huitoen. "En voisi elää ilman sinua, Ruki."
Naurahdin:
"Iso mies, kyllä sinä ilman pienempää miestä selviät."

Hän kuulosti kumman vakavalta sanoessaan nuo sanat, joihin yritin vain keksiä mahdollisimman huolettomat vastaukset. Aoin sarkasmi oli kuitenkin juuri sitä, mitä tarvitsin ennen tulevaa koitostani.
"Mitä sinä aiot tehdä hänen kanssaan tänään?" mustatukka kysyi tullessaan lähemmäs minua ja pienenpientä ehostusreviiriäni, joka käsitti vanhan lavuaarin ja peilin. "Minusta tuntuu välillä siltä, etten kysele tarpeeksi sinun kuulumiasiasi."
Hän auttoi minua oikomaan hiuksiani sen verran, että sain ne sojottamaan tahtomallani tavalla. Mies vaikutti aivan huolehtivalta äidiltä, joka auttoi teini-ikäistä poikaansa valmistautumaan tulevia treffejään varten.
"Kysyt ja huolehdit minusta jo aivan kylliksi", vastasin toisen laittaessa minulle lempikoruani kaulaan. Se oli yksinkertainen ristiä esittävä koru, jonka hän oli ostanut minulle joskus kauan sitten, kun olimme olleet Harajukulla kuluttamassa aikaamme. Siitä oli jo ikuisuus. Toiseksi koruksi sutenööri laittoi kaulaani kauniin hopeisen korun, jonka alkuperää en enää muistanut.
"Niinkö?"
"Aivan niin."
"Sinä se et muutu koskaan, Ruki. Toisin kuin minä."
"Mitä tarkoitat?"
Olin hämmästynyt tuosta lauseesta. Aoi ei kovinkaan usein heittäytynyt noin sentimentaaliseksi, että alkoi avautua syvimmästä tunteistaan minulle kesken hiustenlaittoni kylpyhuoneessamme. Ja Uruha oli kohta puoliin tulossa myös paikalle, mitäköhän hän pitäisi siitä, että näkisi unelmiensa miehen parkumassa vessanpöntön ääressä. Aoi kun itki vain silloin, kun oli ollut baarissa valomerkkiin asti.

"Olet aina oma itsesi", ystäväni sanoi viimein, kun oli vielä tarkistanut, että meikkini olivat mallikunnossa. Mies suihkaisi vielä muutaman kerran hiuslakkaa hiusteni suuntaan ja sitten olin valmis. Olin valmis lähtemään uudelle työkeikalle Tokion kalleimmalle asuinalueelle.
Vaatteideni kanssa olin taistellut aiemmin, valittanut Aoin kanssa kilpaa, ettei meillä ollut ollenkaan hyviä vaatteita tärkeää iltaa varten. Olin soittanut Kaille kysyäkseni häneltä apua, mutta hän ei vastannut soittoihini koko päivänä. Lopulta olin luottanut omaan vaistooni ja laittanut ylleni valkoisen kauluspaidan ja mustan liivin sekä mustat housut. Käteni verhosin mustilla, kiiltäväpintaisilla käsineillä. Kengät tosin olivat upouudet, ne Aoi oli ostanut minulle aivan lähiaikoina. Ihan vain huvin vuoksi, sellainen mies hän oli.

Tahdoin olla parhaimmissani, kun toteuttaisin Reitan unelman harrastaa seksiä hänen uskollisessa nojatuolissaan. En tiedä, miksi tahdoin viedä tämän asian niin tärkeäksi itselleni, sillä kyseessähän oli vain asiakkaani toteuttamaton fantasia. Olin toteuttanut ennenkin asiakkaideni kummallisuuksiin asti venyneitä toiveita, tämän ei olisi pitänyt olla minulle ollenkaan hurja juttu.
Mutta se olikin Reitan fantasia. Olin suunnitellut sitä niin kauan; olin miettinyt pääni puhki, miten voisin yllättää hänet.
"Minä vien sinut sinne", Aoi tarjoutui ottaessaan autonavaimet taskustaan. "Saan viettää sinun kanssasi vielä muutaman villin hetken poikamiehenä, kunnes minusta tulee varattu mies - virallisesti."

"Voi sinua", nauroin kiskaistessani nahkatakin ylleni eteiseen päästyäni. "Oletko niin huolissasi siitä, että sinä voisit jonain päivänä sanoa olevasi sitoutunut?"
"Kaikissa kirjoissani päähenkilö toivoo aina tavoittavansa nuo sanat", mustatukka hymyili pörröttäessään tukkaani jopa liiankin veljellisesti. "He eivät vain koskaan saavuta sitä toisin kuin minä nyt."
"Sinun kirjoissasi", hymähdin paetessani pois hänen kätensä alta työlaukkuni kanssa, joka oli olallani.
"Minun kirjoissani", toinen toisti avatessaan oven. "Ethän sinä koskaan lue niitä kirjoja. Vai?"
Katsahdin vielä lähtiessäni peiliin, jossa näin itseni. Olin omasta mielestäni aivan tarpeeksi hurmaavan näköinen, kerrankin minulla oli siistit vaatteet eikä tavallisia arkivaatteitani, kun menin Reitan luokse.
Minun ei tarvinnut enää sanoa itselleni, että pärjäisin. Minä tiesin, että pärjäisin tänäkin iltana niin hyvin, että saisin suuren summan rahaa.
Ja sitten olisin taas askeleen lähempänä varmaa tulevaisuuttani, johon Reita ei tosin kuulunutkaan.
Autossa Aoi soitti hittejä, jotka vannoivat ikuisen rakkauden nimeen. Kukaan ei jäisi koskaan yksin eikä kenenkään tarvitsisi olla piilossa laulujen laulajan luvatessa olevansa aina muiden rinnalla. Pitäisi huolen edes itsestään ensitöikseen.

~~~~~~~~~~~~~~

Minulla ei ollut aavistustakaan, että Aoi oli koko ajan suunnitellut juhlia selkäni takana. Hänen oli määrä pitää riehakkaat juhlat Uruhan ja "muutamien" ystäviensä kanssa. Toisin sanoen paikalle oli kutsuttu niin monia ihmisiä, jotka vain tuo lemmenpari tunsi. Heitä oli tulossa sankoin joukoin pieneen asuntoomme, joka ei käsittänyt sellaista ihmismäärää. Musiikki tulisi pauhaamaan täysillä, juomat virtaisivat ja syötävää riittäisi. Nauru raikaisi ja kun aika koittaisi, äänet vaihtuisivat ihastuneisiin huokauksiin, kun Uruha ja Aoi esittelisivät kihlasormuksiaan. Kaikki oli niin täydellisesti kuvitettuna Uruhan mielessä.

Nämä olivat hänen visionsa tulevasta illasta, joita ystäväni tuki kaikin mahdollisin tavoin. Muun muassa ajattamalla minut niin kauas, etten voisi tulla aivan heti kotiin keskelle juhlaa, jota kutsuisin ensitöikseni kaaokseksi. Tämä tulisi tapahtumaan minun tietämättäni. Uruha oli halunnut pitää kunnon kotibileet luonamme voidakseen todistaa koko bilekansalle, kuka hän oikein olikaan.
Ikävä kyllä hunajahiuksinen ei tiennyt sitä, että hänen sulhasensa oli kutsunut paikalle erään henkilön, joka merkitsi mustatukkaiselle melkein yhtä paljon kuin toinenkin mies. Ja mitä kaikkea tapahtuisikaan sitten, kun kaikki salat tulisivat julki?

Petosten verkko oli kudottu valmiiksi. Se oli odottanut, vartonut ja unohtunut, kunnes se nousi pintaan ja ajan kuluttamana oli valmis hajoamaan käsiin minä hetkenä hyvänsä. Se antoi vain vielä lisäaikaa odotukselleen saadakseen tuhoutua kutojiensa käsiin entistä suuremmalla fiaskolla.

Tiedäthän sinä, että olet minulle hyvin tärkeä?

~~~~~~~~~~~~

Sinä iltana olin jännittynyt entisestään. Olin innoissani, kun näin auton ikkunasta piirtyvät korkeat kerrostalot, jotka olivat Aoin mielestä nykyajan linnoja. Kaahailimme tuttuun tapaamme musiikin huutaessa avoimista ikkunoista muulle maailmalle, kun mustatukkainen pysäytti autonromunsa tutuksi käyneen talon kohdalle.
"Voi olla, etten pääse hakemaan sinua", kuskini pahoitteli. "Tule metrolla tai jollain vastaavalla."
"Aoi, olen tullut sata kertaa ennenkin muulla kuin sinun kyydilläsi töistä", muistutin. "Ei minun tarvitse pelätä, että joku hyökkää kimppuuni."
"Hyvä on", sutenööri vastasi. "Ajattelin vain muistuttaa sinua."
Tarrasin hansikoidun käteni auton omistajan käsivarteen.
"Aoi, älä ole huolissasi minusta. Vietä Uruhan kanssa hyvä ilta, niin minäkin teen Reitan kanssa."
Mies hymyili aurinkolasiensa takaa, mutta en nähnyt hänen katsettaan tai silmiään, jotka viestivät jostain muusta sillä hetkellä. Olin niin innoissani, etten tahtonut enää hukata hetkeäkään muun kuin Reitan ajattelemiseen.
"Tiedätkös, toisinaan minusta tuntuu, että pidät siitä Reitasta enemmän kuin annat muiden uskoa", ystäväni sanoi ennen kuin nousin pois kyydistä.
"Sinä kuvittelet", hymähdin. "Rakkaus on tehnyt sinulle tepposet, romantikko."

Läimäytin oven kiinni ja vilkutin hänelle ikkunan kautta vaihtamatta sen ihmeellisempiä sanoja. Seurasin katseellani, kuinka hän ajoi tiehensä auringonlaskun siivittämänä horisonttiin, jota pakokaasut ahdistelivat. Tämä hetki toi jotenkin mieleeni ensimmäisen kertani, kun olin menossa Reitalle. Siitäkin hetkestä oli jo niin monen monta viikkoa, kuukauttakin, etten ollut tullut ajatelleeksi ajan nopeaa kulumista sen suhteen. Oliko siitä tosiaan niin pitkä aika? Minusta tuntui vain siltä, että aika olisi pysähtynyt ja kaikki olisi ollut omaa hidasta aikaansa, jota ei tarvinnut laskea.
Kiirehdin hotellimaiseen aulaan, jossa tuttu mies toivotti minut haukotellen tervetulleeksi. Vastasin kohteliaan virallisesti miehen toivotukseen ja riensin omatoimisesti hissille. Vanhuksen ei ollut tarvinnut nousta enää aikoihin tuoliltaan tilaamaan minulle hissiä. Osasin sen maneerin vallan hyvin itsekin enkä tahtonut rasittaa papparaista. Katsokoon hän vaikka TV:n visailuohjelmia minunkin puolestani.

Hissi lipui ylhäisessä kuilussaan aina ylimpään kerrokseen ja ilmoitti määränpään saavuttamisesta iloisella kellonsoitolla. Olisin voinut yhtyä siihen iloon, joka tuntui huokuvan tuosta äänestä. Olin niin odottanut tuota iltaa, jolloin saisin tavata Reitan uudestaan. En ollut kuullut hänestä sitten viime kerran, kun olimme maanneet sohvalla. Olin vain lukenut lehdestä, että Akira Suzukin yhtiö oli tehnyt uskomattoman hyvät kaupat toisen yhtiön kanssa. Tietenkin olisin voinut haljeta ylpeydestä, mutta päätin hillitä itseni silloin. Nyt en tahtonut hillitä itseäni enää turhan takia.

Kipitin nopein askelin käytävän päässä olevan oven luokse ja painoin ovikelloa kaksi kertaa. Sirisevä ääni kaikui eteisen käytävällä, huoneiden seinillä ja kantautui lopulta Reitankin korviin. Pystyin kuvittelemaan sieluni silmin, kuinka hän nousisi työpöytänsä äärestä, sammuttaisi pöytälampun, kulkisi olohuoneen poikki käytävään vilkaisten samalla ohimennen ikkunoiden näyttämän maiseman suuntaan, kävelisi levollisin askelin ovelle asti ja...
Avaisi oven nähdäkseen minut ja hymyilevät kasvoni, kun kohtasimme jälleen tuossa merkittävässä asunnossa.
"Hei", sain sanotuksi, kun jo astuin sisälle eteiseen, jonka väritys oli muuttunut punaiseksi sitten viime näkemän. Se sopi paikkaan jollain tavoin erinomaisesti. Paremmin kuin kuolettava valkoinen, joka sai eteisen näyttämään hieman laitosmaiselta.
"Hei, Ruki", Reita vastasi samoin sanoin.

Sen enempää ei vaadittu. Emme olleet nähneet kokonaiseen kuukauteen, sillä Reitalla oli ollut kiireitä bisnestensä kanssa. Olin melko kateellisena seurannut hänen televisiossa näytettyjä haastattelujaan, ne kaikki muut ihmiset - paitsi minä - saivat nähdä hänet silloin. Vaikka olinkin ylpeä hänen saavutuksistaan...
Painoin hänet selkä seinää vasten ja hukutin miehen intohimoisiin suudelmiini, jotka olin säästänyt juuri häntä varten. En ollut edes riisunut takkiani, kun jo halusin upottaa huuleni vasten hänen omiaan. Siinä me suutelimme himoiten toisiamme, eteisessä, vaikkei Reita niin paikasta pitänytkään. Hän tahtoi minua yhtä lailla, kiersi kätensä ympärilleni oikean käden painautuessa hiusteni sekaan ja vasemman koskettaessani niskaani. Mies syvensi suudelmaamme, veti minut niin lähelle itseään kuin vain pystyi ja nenärätin kangas tuntui karhealta kasvojani vasten, kun hän helli minua eteisen punaista seinää vasten painettuna.
"Olen odottanut tätä iltaa", kuiskasin asiakkaani korvaan, kun erkaannuimme viimeisimmästä suudelmastamme. Seisoimme toisiamme vasten, mutta otin askeleen taaemmas voidakseni riisua takkini pois yltäni.
"Niin minäkin", mies vastasi yhtä hiljaisella, mutta jännittyneemmällä äänellä. "Olin juuri kaatamassa meille lasillisia, kun soitit ovikelloa."
"Voi, anteeksi", sanoin muka nolostuneena. "Ei ollut tarkoitus keskeyttää puuhiasi."
"Ei se mitään", mies vastasi silittäessään poskeani. "Voin jatkaa sitä nyt, kun saavuit. Saat päättää, mitä me juomme."
"Kuulostaa mielenkiintoiselta", ilahduin ja ojensin pois otetun nahkatakkini Reitalle. Saatuaan vaatekappaleen haltuunsa mies laittoi sen henkariin omien takkiensa joukkoon. Hän tarttui minua käsistä kiinni ja lähti johdattamaan minua mukanaan peremmälle asuntoonsa. Vasta silloin tarkastelin häntä paljon tarkemmin; miehellä oli yllään Sex Pistolsin nimeen vannonut t-paita ja mustat housut, jotka jokainen punkkari olisi tahtonut itselleen. Saavuimme tyylikkääseen olohuoneeseen, jossa pauhasi Reitan suosikkibändi, jonka laulaja, Johnny Rotten, lauloi kaipaamastaan anarkiasta. Jollain tavoin se biisi sopi tilanteeseen.

Kutkuttava jännitys paistoi meidän molempien kasvoilla hymyn muodossa. Nämä tuntuivat olevan vähän kuin treffit, vaikka kielsin asian jyrkästi. Ei, ei, ei sinnepäinkään. Mitä sinä oikein kuvittelit? Minä olin täällä vain työasioissa ja sillä siisti. Tämä tilanne saattoi muistuttaa etäisesti ensimmäistä tapaamistamme, jolloin olin ollut epävarma niin menestyneen miehen edessä. Annoin katseeni seurata Reitaa, joka meni hiljentämään musiikin äänenvoimakkuutta pienemmälle asteelle. Ihailin tuota vahvaa selkää, joka oli kääntynyt minua kohti. Kuinka monta kertaa olinkaan kosketellut sitä, jättänyt sormenjälkeni sen hiestä märkään ihoon. Muistin jokaisen selkärangan nikaman sormieni kosketusten alla.

Kunpa hän vain olisi halunnut minua enemmän kuin rattopoikana.

"Mitä sinä haluaisit juoda?" vaaleatukkainen kysyi havahduttaen minut samalla hämmentävistä ajatuksistani, jotka tunkeutuivat taas mieleeni. Rattopoikana minun olisi pitänyt kuunnella asiakkaani puheita tarkasti ja olla alati valmis vastaamaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
"Minä... ööh..." sopersin yllättyneenä. "En tiedä vielä."
"Hyvä on", toinen vastasi. "Kaadan sinullekin puolikkaan lasillisen suosimaani viiniä, jonka vanhempani toivat minulle tuliaisiksi Ranskasta. Bordeaux ja sen viinit ovat kovasti vanhempieni mieleen."
"Puhut niin hienoja tavalliselle kaduntallaajalle", huomautin huvittuneena.
"Tjaa, etpä sinä minusta mikään tavallinen ole", Reita totesi hakiessaan kaksi kristallinkirkasta lasia pöydälle, jossa pullollinen hienoa viiniä odotti. "Minulle sinä olet erityinen."
"Kiitos sanoistasi."
Olin joskus kuullut tuon saman lauseen jonkun toisen asiakkaani suusta. Olin vain jo unohtanut kaikki edelliset asiakkaani tavattuani Reitan. Ehkäpä meidän kohtaamisella oli sittenkin jotain merkitystä...

Samalla kun Reita kaateli meille lasilliset viiniään, minä tein tutkimustyötä nojatuolin kanssa. Hylkäsin laukkuni sohvalle ja siirryin tutkimaan tuota merkittävää nojatuolia, joka tulisi kohta olemaan näyttämömme. Huonekalu oli suuri ja mukavakin, se suorastaan houkutteli pehmeään syleilyynsä. Hymyilin pienesti sivellessäni sen kankaalla verhottua pintaa. Olin suunnitellut tätä koitosta niin kauan.
Etsiskelin vipua, jolla nojatuolin saisi muuttamaan asentonsa vaakatasoon. Sellainen vipu löytyi helposti sohvan oikealta puolelta, ja kun väänsin kahvaa alaspäin, koko tuolin selkänoja rojahti alas. Kun tein saman liikkeen toisinpäin, selkänoja kohosi takaisin pystyasentoon. Pääni sisällä huusin heurekaa, kun toistin liikkeen vielä uudemman kerran, vaikka tiesin Reitan katsovan minua kaiketi kummastuneena selkäni takana.
"Maltatko tulla juomaan nämä lasilliset ennen kuin valtaamme sen huonekalun?" mies kysyi huvittuneisuutta äänessään. "Se on ikivanha nojatuoli, tottelee minua melkein käskystä."
"Melkein?" kysyin naurahtaen, kun nousin seisomaan puutuneiden jalkojeni varaan. Olin ollut liian kauan kyykkysilläni tarkastellessani tuota tuolia niin tarkasti kuin salapoliisi ikään.
"Vanhuus tuo huonekaluihin aikanaan oikukkaita piirteitä", miljonääri vastasi kuin kaikilla hänen huonekaluillaan olisi ollut oma persoonansa. Ja jollakin tapaa sekin oli hellyyttävää.

Reita taputti sohvaa vierellään, hän kehotti minua sillä tavalla tulemaan viereensä. Astelin nojatuolin luota hänen luokseen, istuuduin sohvalle miehen viereen ja sain viinilasini, jonka asiakkaani ojensi minulle kohteliaasti kuin herrasmies. Vedin käsineeni pois käsieni päältä ja heitin hanskat pöydälle. Reita katsoi puuhaani mielissään, hän taisi pitää siitä, vaikkei se ollutkaan kovin suurieleinen asia. Reitan käsi lepäsi äkkiä olkapäilläni, sillä tavalla kuten amerikkalaiset miehet tekevät romanttisissa elokuvissa. Ehkäpä vaaleatukkainen oli nähnyt jonkin sellaisen elokuvan lähiaikoina, vaikka olikin vannoutunut toiminnan ystävä omien sanojensa mukaan. Minä en ainakaan sellaisia elokuvia katsonut, vaikka Uruhan myötä olin altistunut lajin siirappisille viettelyksille.
Join juomaani hitain siemauksin voidakseni nauttia tästäkin hetkestä täydellisesti. Viini maistui oudolta suussani, mutta enpä ollut edes tottunut sen juoman makuun. Join enempi Aoin tekemiä drinkkejä, mutta viini oli minulle kokonaan uutta. Se oli niin eurooppalaista, vaikka juoman jälkimaku jäi karvaasti maistumaan nieluuni.
"Tämä hetki tuo jotenkin mieleeni ensimmäisen kertamme", miljonääri kertoi.
"Kuinka niin?" utelin. "Emmehän me juoneet sillä kerralle mitään."
"Mutta sinä olit aivan yhtä ihmeissäsi kuin olet nytkin", mies selitti.
"Enkä ole."
"Olet."
Reita naurahti nähtyään minun mutristelevan suutani kuin pikkulapsi, jolle kerrotaan pötypuheita.
"Ehkä me kaikki vain olemme etsimässä itseämme. Sinä ja minäkin", asiakkaani totesi vielä ennen kuin palasi viinilasinsa kimppuun.

Se oli jollain tapaa totta. Tunsin itseni niin itsevarmaksi tuon asiakkaani rinnalla, että aloin miettiä, mistä se johtuikaan. Olinko kasvanut tuon ajan kuluessa, kun olin kavunnut näin ylös rakastellakseni nuorukaisen kanssa, joka sanoi näkevänsä minussa jotain muuta kuin rattopojan? Vai olinko vahvistunut sen verran, että pystyin kohtaamaan kaikki koitokset hermoilematta enää?
Huuhtelin tulvivat kysymykset päästäni.
"Maistuiko?" Reita kysyi, kun laskin tyhjän lasin kädestäni takaisin pöydälle.
"Maistui, kiitos vain", vastasin kohteliaasti. "En ole vain tottunut tuohon juomaan, joten taidan jättää toisen lasillisen väliin."
"En minä olisikaan tarjonnut sinulle toista lasillista", mies kertoi. "Tahdon nauttia seksistä selvin päin. Haluan muistaa siitä kaiken aina äänistä perimmäiseen tunteeseen asti, joka kumpuaa sisimmästä."
Käännähdin katsomaan Reitaa silmiin. Hänen sanansa kuulostivat fiksuilta, mutta myös niin runollisilta, kun hän avautui tästä asiasta minulle. Kuuliko kukaan muu tällaista asiaa häneltä kuin miehen kallis ja maksullinen rakastaja, joka rahasta kuunteli tarinoita miljonäärin sisimmistä tunteista.
"Mitä tarkoitat?" kysyin hiljaa koskettaen kevyesti puhujan käsivartta, joka näkyi paljaana t-paidan hihan loppuessa vähän ylempänä. "Sinä voit kertoa minulle, jos vain tahdot."
Tahdoin antaa Reitalle aikaa miettiä sanojaan tarkoin. Tahdoin tietää, mitä hän tarkoitti sanoillaan.
Mies mietti hetken hiljaa mielessään, kunnes hän viimein sai sanotuksi sanottavansa:
"Ruki", vaaleahiuksinen sanoi katse minuun käännettynä. "Kumpi on sinulle tärkeämpää seksissä? Tunteet vai toiminta?"
Olin kuin puulla päähän lyöty.
Kukaan ei kysynyt minulta enää tuollaisia. Joskus joku tyttö oli kysynyt minulta tuota asiaa humalassa, mutta siitä suhteesta ei tullutkaan mitään. En tainnut edes koskaan vastata hänelle, vaan lähdin pää painuksissa pois. Minä en tiennyt, mitä siihen kysymykseen olisi pitänyt vastata, joten oli parempi, etten kohtaisi tuota polttavaa kysymystä koskaan. Muutama vuosi sitten tahdoin vain seksiä, en ajatellut sen enempää seurauksia.
Nykyään en voinut enää ajatella muuta kuin toimintaa, vaikka kaikkina noina nuoren aikuisen vuosinani pääni perimmäisessä nurkassa mieleni oli tahtonut vastata kysymykseen. Jospa minä sittenkin olisin tahtonut tietää tunteista lisää. Tietoisuudessani taisi sittenkin olla aukko siinä kohtaa, mitä kutsua mielihyväksi ja hyväksi seksiksi.

"Minä..." änkytin saamatta muodostettua yhtään kunnollista lausetta suussani. Hapuilin katseellani ympäri huonetta, kunnes kohtasin Reitan odottavan katseen. "Öh, mitä sinä toivot seksiltä?"
En ollut valmis tällaisiin keskusteluihin. En varmaan koskaan olisikaan.
"Minä?" Reita hämmästeli. "Minä kysyn tätä samaa asiaa sinulta."
"Samat sanat sinulle", totesin tyyneyttä tavoitellen. "Kerro sinä ensin, mitä sinä tahdot minulta."
"Tunteita", mies vastasi ykskantaan. "Et sinä mikään tunteeton ole, mutta minä tahtoisin tietää, että oikeasti nautit ajasta kanssani, Ruki. Se kuuluu minusta olennaisesti rakasteluun."
Jotkut ihmiset valehtelevat orgasminsa. Kai minä sitten valehtelin tunteeni, mutta tyydyin sanomaan Reitalle vain nämä sanat, joissa kaikui kiihtymykseni:
"En ole kovin varma, mitä minun pitäisi sanoa tuohon. Olen rattopoika, minä en rakasta asiakkaitani niin, että niitä voisi verrata rakastuneiden tunteisiin. Minun pitäisi vain tarjota asiakkailleni sitä, mitä he eivät saa. En tiedä, voiko niitä tunteita kutsua sinun määrittelemiksi tunteiksi... Mutta minä itse en tahtoisi nojautua pelkän toiminnan varaan. Olen ristiriidassa koko seksin kanssa!"
Minä olen rattopoika. En minä voi koskaan rakastaa asiakkaitani samalla tavoin kuin he väittivät rakastavansa minua. En uskonut heitä sen paremmin kuin hekään minun sanojani, joita kuiskin heidän korviinsa maatessani heidän kanssaan.
Tunnelma tuntui olevan pilalla. Olin aivan sivuraiteilla ajatusteni kanssa. Tahdoin vain unohtaa kaikki ajatukset saman tien ja heittäytyä mielen autuaaseen tyhjyyteen. Halusin tuntea jotain suurempaa, jota en voisi kuvailla sanoin.

Reita silitteli selkääni rauhoittavasti ja se tuntui lohduttavalta. Nojasin pääni käsieni varaan, kun tunsin kosketuksen selälläni. Miehen käsi liukui selälläni ylös ja alas, kunnes vaaleatukkaisen pää nojasi olkapäätäni vasten. Nojauduin paremmin häntä vasten.
"En kysy sinulta sitä enää, jos et tahdo sanoa", miljonääri sanoi hiljaa. "Et ole selvästikään vielä löytänyt etsimääsi."
"Mitä?" kuiskasin.
"Sitä minäkään en tiedä. Mutta tiedän kuitenkin sen, joka voisi lohduttaa sinua entistä enemmän tänä iltana. Ehkäpä sen avulla löydät myös takaisin oikealle polulle."
"Kerro siitä minullekin", pyysin, vaikka aavistinkin jo, mitä hän tarkoitti hellillä sanoillaan.
Miehen huulet kurottautuivat painamaan suudelman kaulalleni. Inahdin hiljaa, kun huulet imivät herkkää ihoani ja hampaat näykkäisivät suudeltua kohtaa uudemman kerran. Kapusin asiakkaani syliin hajareisin saatuani tilanteen tasosta kiinni. Me olimme jo aloittaneet rakastelun ja yritin karistaa ajatukset mielestäni. Pirullinen esileikki, se oli melkein saanut minut itkemään turhan takia. Kiersin jalkani Reitan ympärille, käteni etsiytyivät toisen vartalon ympärille ja taivutin päätäni taaksepäin huulten ahmiessa ihoani ahnaammin. Vahvemmat käsivarret lukitsivat minut syleilyynsä ja hakeutuivat alemmas tunnustelemaan takamustani. Kehräsin mielissäni, kun samalla hivutin omat käteni toisen selkää pitkin.
"Eihän meidän tässä pitänyt rakastella", huokaisin vaihdettuani suudelman vaaleamman miehen kanssa. "Kutsuit minut tänne voidaksesi naida kanssani nojatuolissa."
"Siirrymme sinne vasta sitten, kun olosi on parempi", Reita vastasi lempeästi.
"Ei minua mikään vaivaa", mumisin vasten toisen huulia. Samalla annoin hänen tuntea lantioni kiinni hänen omassaan. "Siinä viinissäsi taisi olla jotain, mikä ei ollut minun mieleeni."
"En ihmettele yhtään", toinen totesi. "Mutta jos sinulla kerran on jo parempi olo, voisimme sitten siirtyä varsinaiseen lemmenpesäämme."
"Ja minä haluan tänään sitten äänekästä seksiä", vaadin. "Äänesi on sen verran kiihottava, että tahdon kuulla sitä tänään niin paljon kuin vain mahdollista."
"Saamasi pitää, mutta kukas tässä nyt oikein olikaan asiakas? Sinä vai minä?"
"Tämä kuuluukin työni ehtoihin."
"En olekaan tainnut kuulla tuosta ehdosta."
"Etkä tulekaan kuulemaan."
"Vai niin."

Yllättäen Reita nappasi minut syliinsä paremmin ja nousi kantamuksineen ylös sohvalta. Huudahdin jälleen kerran hämmästyksestä, kun nousin ilmaan pitäen toisesta tiukasti kiinni. Käteni ja jalkani olivat kiertyneet miehen ympärille, hänen kätensä olivat edelleen takamuksellani. Katsoin häntä silmät suurina, mutta sain vastaukseksi vain poikamaisen hymyn, joka kutsui minut mukaan yhteisen leikkimme toiseen vaiheeseen. Naurahdin ääneen saaden kuulla Reitankin nauravan. Pyörähtelimme ympäri huonetta päästen lopulta valokatkaisijan luokse. Olin aivan asiakkaani pauloissa, kun valot sammuivat. Pystyin silti näkemään silmät, jotka kiilsivät himosta pimeydessä. Kosketin sormillani nenärätin kangasta, kun hoipuimme kohti nojatuolia pimeydessä. En kysellyt enää, miksi tuo kangaskaistale oli ja pysyi miehen kasvoilla rakastelunkin aikana. Suutelin Reitan huulia taukoamatta hänen vastatessa jokaiseen suudelmaani yhtä himoiten.

Saavuimme määränpäähämme. Laskeuduimme yhdessä nojatuolin pehmeyden keskelle, minä alle ja Reita minun päälleni. Vaaleampi suukotti minua hellästi, perhosen keveät suudelmat kulkivat huuliltani leuan kautta kaulalleni. Rentouduin ja pudotin jalkani miehen ympäriltä kohdatakseni hänen omat jalkansa. Reitan käsi hapuili tiettyä vipua, jonka avulla voisimme saada nojatuoliseksistämme enemmän irti. Hän löysi etsimänsä kappaleen ja väänsi vipua niin, että rojahdin selkänojan mukana selälleni. Miljonäärin painautuessa tiukemmin minua vasten vaistosin kaiken olevan nyt täydellistä. Hän ja minä miehen uskollisessa nojatuolissa harrastamassa kuumaa seksiä, jonka toteuttamista olimme odotelleet jo tarpeeksi kauan.

Minun alkoi olla liian kuuma vaatteissani, mutta en saanut käsiäni ojennettua niin, että olisin voinut itse riisuutua. Asiakkaani olisi voinut katsella minua silmät suurina ja suu auki, kun olisin järjestänyt pienen esityksen. Tyydyin kuitenkin siirtämään käteni tuttuun tapaani rakastajani housuille ja availemaan niitä sen verran, että saatoin tuntea etumuksen kovuuden. Reita äännähti hurmoksissa kosketukseni voimasta, ja niinpä kosketin hänen herkintä aluettaan uudestaan. Hän piti siitä, kun taas minä nautin hänen huohotuksestaan, jonka sain taas kuulla korvissani.

Äkkiä Reita nousi istumaan päälleni hajareisin. Katsoin häntä kummastuneena, vaikka silmäni olivat enää vain puoliksi raollaan. Sain kuitenkin ilmeelleni vastauksen miehen kiskoessa Sex Pistols-paitaa yltään sellaisella vauhdilla, että se oli vilauksessa ohitse. Katseeni lepäsi miehen paljaalla ylävartalolla, joka helmeili hikipisaroista. Ulkoa tuleva hämyinen valo valaisi hänen rintakehäänsä upeasti. Nautin näkemästäni niin paljon, että hyrisin onnesta kuin kehräävä kissa. Samaa vauhtia mies riistäytyi vapaaksi housuistaan, jotka tekivät pian seuraa lattialla olevalle paidalle. En tehnyt elettäkään auttaakseni, sillä nautin tilanteesta niin paljon, että unohduin siihen. Makasin aivan rentona miehen alla, kun tämä paljasti alastoman vartalonsa vähä vähältä saaden minut haluamaan itseään entistä enemmän.

Ahmin miestä katseellani, kun hän täysin alastomana kumartui taas ylleni. Käteni hakeutuivat vaaleamman niskan taakse ja katsoin miestä silmiin henkäisten terävästi tuntiessani käden tavoittelevan paitani helmaa housujen sisässä. Kuljetin sormiani pitkin nenärätin pintaa ja siitä alaspäin koskettaen miehen huulia. Reita murahti mielissään, mutta keskittyi sitten availemaan mustan liivini nappeja. Olisin tahtonut auttaa, mutta hänen otteensa olivat sen verran päättäväisiä, että vaistosin hänen tahtovan hoitaa tämän osuuden aivan yksin. Ja se oli kyllä ihanaa, kun sain vain maata hänen allaan ja seurailla katseellani, kuinka minäkin paljastuin vähä vähältä seksikumppanini edessä. Kohottauduin kuitenkin hieman ylös, jotta kauluspaidan ja liivin riisuminen olisi helpompaa. Hitaasti, mutta varmasti asiakkaani riisui liivin pois yltäni ja suorastaan heitti sen lattialle. Vääntelehdin hänen allaan miehen sormien siirtyessä sormeilemaan paitani nappeja, jotka odottivat avaajaansa kärsimättöminä.

Huokaisin raskaasti, kun tunsin ensimmäisten nappien avautuvan. Reitan hengitys tuntui kuumalta ihollani, joka hikoili miehen kosketusten ja kasvavan himon myötä. Solisluuni päätyi suudelmien vyöryn alle, kun vaaleatukkainen osoitti sillekin kohdalle himoaan. Vaikersin onnesta. Värähtelin mielihyvästä, kun paitani oli riistetty päältäni ja Reita nojasi päätään rintakehääni vasten suudellen sitä ahnaasti. Pian tunsin huulet kyljilläni ja vinkaisin hämmästyneenä, sillä siellä en ollut vielä kertaakaan tuntenut suudelman rakastavaa kosketusta. Ehkäpä sen olikin tarkoitus saada ajatukseni keskittymään siihen, koska samaan aikaan Reitan kädet ujuttautuivat housuilleni ja avasivat ne haluavan raivokkaasti kuin housuni olisivat olleet aivan turhat, estämässä hänen pääsyään suurempaan nautintoon. Hän pakotti minut koukistamaan jalkojani sen verran, että sai vedettyä vaatekappaleen jaloistani. Tottelin häntä mukisematta vastaan, himosta tukahtuneet huokaukseni kuuluivat huoneessa kilpaa Reitan omien äännähdysten kanssaan.

Viimein tunsin makaavani enää vain boksereissa toisen edessä. Lattialla lojuneet housuni oli raastettu pois peittämästä sääriäni, asiakkaani tunsi olevansa lähempänä todellista päämääränsä. Hän tarttui aikailematta viimeiseen vaatekappaleeseeni ja veti niitä hiljalleen alas paljastaen erektioni niiden alta. Inahdin vastalauseeksi hänen hitaista toimistaan, mutta mies ihasteli edessään olevaa näkyä tyytyväisenä. Pian se ohikiitävä hetki oli ohitse, makasin jalat koukussa ja alastomana asiakkaani edessä. Odotin hänen jo nousevan ja hakevan liukastepurkin laukustani, mutta niin ei käynytkään. Kun olimme nyt molemmat paljaina ja hiestä märkiä, Reita asettui taas makaamaan päälleni ja suukotti minua kuin hän olisi oikeasti rakastanut minua. Suudelmat olivat intohimoisia ja kestivät niin pitkään, että meidän oli lopulta erkaannuttava toisistamme saadaksemme henkeä. Miehen huokailu sai minut huumaantuneeseen tilaan, olimme kuin kiimaiset eläimet kiertyessämme tiukasti toisiamme vasten.

Äännähtelymme kiersi ympäri huonetta, kun Reita liu'utti käsiään pitkin vartaloani. Vaikerrukseni kuului katonrajassa, kun miehen käsi siveli sisäreisiäni kiusoittelevasti, sattumalta kosketus tuntui ohimennen elimelläni. Suutelin vaaleampaa raivoisasti saaden hänet huokailemaan. Käteni valuivat toisen selällä. Hänen terävä huokauksensa leikkasi ilmaa, kun näykkäisin häntä korvalehdestä käännyttyämme hetkeksi niin, että minä sain olla päällä. Nautin hänen äänestään suudellessani miehen vatsaa ennen kuin vaaleampi käänsi minut taas alleen. Rakastin sitä, että hän oli niin reilu kanssani. Muut asiakkaani tahtoivat aina olla joko alla tai päällä, molemmat tuntuivat aivan oudolta vaihtoehdolta heidän mielestään.

Reita toisti nimeäni suudellessamme tuhannetta kertaa, minä hoin hänen nimeään suudelmien pudotessa vartalollani alemmas ja alemmas, kunnes huulten lempeä, mutta haluava sävy tuntui alavatsallani. Voihkaisin kuuluvasti, halusin niin kovasti nauttia tästä ihanasta hetkestä. Nostin lantiotani ylemmäs, tahdoin jo lisää. Reita kuitenkin härnäsi minua kieltäytymällä vielä toteuttamasta toivettani, vaikka olikin yhtä lailla jo siinä pisteessä. Suudelmat tuntuivat sisäreisilläni, jonka johdosta vinkaisin ääneen.
Mutta sen sijaan, että olisi jo hakenut liukasteen, hän siirtyi suukottamaan olkapäitäni. Painoin koukistetut jalkani vasten miehen kylkiä osoittaakseni olevani tosissani haluamiseni suhteen. Sain tahtoni läpi, sillä ei mennyt kauaakaan, kun Reita nousi päältäni ja kiirehti hakemaan kaivatun purkin laukustani. Hengitin tiuhaan tahtiin, jotta saisin häneen vauhtia. En jaksaisi enää kauaakaan, vaikka olisin tahtonut vielä härnätä toista. Ruumiini kuitenkin huusi tyydytystä osakseen minun ollessa lähempänä rajaani. Olisin voinut jatkaa tätä hetkeämme ikuisuuksiin asti.

Pian mies palasi takaisin luokseni ja asettui polvilleen eteeni. Hän aukaisi liukastepurkin hitaasti ja sama tuttu tuoksu leijaili nenääni, vaikka olin himoissani menettänyt kaikki muut aistini paitsi tuntoni, joka ei terästäytynyt äärimmilleen. Vaaleatukkainen levitti jalkojani erilleen ja tein sen enemmän kuin mielelläni. Henkäisin, kun tunsin Reitan työntävän ensimmäisen sormen sisälleni. Hän teki sen ääneti, mutta arvelin hänen vain hillitsevän itsensä taitavasti. Hetkeä myöhemmin toinenkin sormi tunkeutui sisälleni, kunnes valmistelut olivat Reitaa itseään lukuun ottamatta valmiit. Äännähdin taas, tällä kertaa olin oikeasti sitä mieltä, etten enää jaksaisi odottaa kauaa. Toinen ymmärsi vihjailuni ja asettui asemiinsa haarojeni väliin. Miehen kädet kiertyivät lanteilleni ja minä pidätin jännittyneenä hengitystäni. Katsahdimme vielä kerran toisiamme kohden. Reitan lempeä katse vakuutti minulle, että kaikki sujuisi hyvin.

Sen jälkeen hänen otteensa minusta lujeni ja hän työntyi sisälleni kerralla ja niin syvälle, että minun oli pakko äännähtää lujaa sekä kivusta että himosta. Jalkani pysyivät koukistuneina miehen sivuilla, kun hän aloitti työntöjensä sarjan. Ensin ne olivat hitaita ja painuivat syvälle sisääni, mutta löydettyään oikean tahdin asiakkaani nopeutti tahdin mieleisekseen. Jykevä nojatuoli huojui pienesti allamme, kun Reitan lantio painautui omaani vasten. Hänen liikkeensä olivat rajuja sillä kertaa, mutta nautin niistä. Hän huohotti entistä raskaammin, vaalea mies tuntui tekevän kaiken nyt niin eri tavalla kuin ennen. Pimeydessä Reita ei nähnyt muutamia kyyneleitäni, jotka puskivat pintaan silmistäni.

En tiennyt mistä se johtui, mutta minun oli vain niin hyvä olla tuon miehen otteessa rakasteltavana. Minä vääntelehdin hänen allaan ja näin sumentuneella katseellani vartalon, johon yön sininen valo loi heijastuksensa. Takerruin Reitan käsivarsiin huohottaen kiivaasti, tiesin hetkeni koittavan milloin vain. Kynteni tekivät pieniä naarmuja miehen ihoon, mutta hän ei tuntunut välittävän niistä. Hänen omat kätensä jättivät painaumat lanteilleni. Äänemme sekoittuivat toistensa lomaan ja kaikuivat muuten hiljaisessa asunnossa.

Lopulta minusta tuntui siltä, että olin saavuttamassa rajani. Reitan työnnöt olivat nopeita ja ne tuntuivat miellyttäviltä, mutta siitä huolimatta aloin jo olla niin lähellä. Ynähdin merkittävästi ja yritin muuttaa asentoani, kun jo tunsin sen olevan liian myöhäistä. Vaikersin jälleen ääneen, mutta pian se vaihtui huudoksi:
"Reita!"
Laukesin asiakkaani syliin ja tunsin rentoutuvani äkkiä niin paljon, että makasin voimattomana vaakatasoon käännetyllä nojatuolilla. Suljin silmäni väsyneenä, mutta rauhoittuneena. Huohotin tiheään tahtiin, yritin tasata hengitystäni, kun kuulin Reitan huutavan vuorostaan omaa nimeäni - "Ruki!" - ja sitten hän laukesi sisälleni. Mies lopetti työntönsä siihen paikkaan ja nojasi käsiensä varaan, jotka siirtyivät hakemaan vartaloni sijasta tukea nojatuolin kankaasta. Raskas huohotus täytti ilman ympärillämme, kun hänkin yritti saada henkeään tasaisemmaksi. En halunnut maata yksin sohvalla, vaan vedin asiakkaani lähemmäs itseäni. Suukotin häntä kevyesti huulille kuin kiittääkseni tapahtuneesta, johon hän vastasi mielellään. Asettauduimme yhteisestä sopimuksesta makaamaan vierekkäin niin hyvin kuin nojatuolissa pystyi niin tekemään. Olimme tiiviisti toisiamme vasten, ja minun oli lämmin miljonäärin vieressä. Reita kiersi käsivartensa ympärilleni sanomatta yhtään mitään. Nojasin hikeä valuvan pääni vasten yhtä hikistä rintakehää ja huokaisin tyytyväisenä. Tunsin toisen silittävän hiuksiani, kun siirryimme rakastelun jälkihuumaan.

"Se oli taivaallista", kuiskasin hiljaa. Silmäni painuivat pikkuhiljaa kiinni.
"Piditkö sinä siitä niin paljon?" Reita kysyi silitellen päätäni hellästi.
Mumisin vastaukseksi.
"Sinä todellakin olet paras asiakkaani koskaan, Reita", lisäsin hetken päästä.
"Ja sinä paras rakastajani, Ruki", kuului vaaleamman vastaus kuin jostain hyvin kaukaa. "Ja vieläpä ainoa."
Mumisin uudelleen vastaukseksi, kun äkkiä uni ja väsymys sai minusta niin suuren vallan, että silmäni eivät enää auenneet. Äänet poistuivat jonnekin kauas, kun Reita vielä selitti minulle jotain. En muista, vastasinko hänelle enää, kun vaivuin onnelliseen uneen hänen vieressään.
Todellisuus tuntui olevan jossain kaukana, mutta en välittänyt. Tahdoin vain maata siinä Reitan vieressä ja unohtua siihen vaikka ikiajoiksi.

~~~~~~~~~~~~

"Onko kaikki hyvin, kultaseni?" Aoi kysyi nähtyään poikaystävänsä istuvan itsekseen olohuoneen nojatuolissa. Ympärillä oli täysi juhlahumu päällä, mutta hunajahiuksinen kihlattu näytti mustatukan mielestä olevan jokseenkin allapäin. Ehkäpä toinen oli väsynyt, olihan kello jo siirtynyt aamuyön puolelle.
"On", Uruha vastasi nasevasti. "Kaikki on hyvin."
"Ei vaikuta siltä", vanhempi sanoi painaessaan huulensa toisen poskelle. "Sinä tunnut olevan niin yksin täällä, kun muut juhlivat. Keitä he muuten ovat, jotka tulivat kahdentoista aikaan? En tunne heitä."
"En minäkään, mutta ei kai sillä ole mitään väliä", kuului vastaus. "Ainakin he toivat lisää juotavaa mukanaan."

"Niin, se on kyllä totta", mustatukkainen totesi ja kiitti luojaa mielessään, että oli salvannut Rukin huoneen oven ennen juhlien alkua. Hänen ystävänsä ei tiennyt ollenkaan näistä juhlista, ei kihlaparin vieraista eikä edes siitä, kenen rahoilla ne oli kustannettu. Muut pitäisi ajaa viimeistään neljästä pois paikalta, jotta sutenöörille jäisi aikaa siivota paikat ja lepytellä rakastaan makuuhuoneen puolella.
"Miksi Kai on täällä?" nuorempi mies kysyi purnaten. "Tiedät, etten pidä hänestä enkä tietääkseni kutsunutkaan häntä tänne tänä iltana. Olisin mieluummin tahtonut Rukin tänne."
"Niin, mutta Rukilla on töitä tänään", sutenööri vastasi tyynesti. "Ja Kai on minun hyvä ystäväni vuosien takaa. Hän on hyvin pitkäaikainen toverini."
"Jaahas..." Uruha hymähti ja käänsi katseensa pois. Mutta Aoipa ei jäänyt neuvottomaksi oikuttelevan kaunokkinsa kanssa.
"Anna suukko", Aoi pyysi Uruhalta, joka kääntyi kiltisti sen verran tuolissaan, että sai painettua huulensa rakastaan vasten. Se oli hellä suudelma, jonka nähdessään muut ihmiset huokaisivat ihastuneina. Se oli niin kaunista katseltavaa, vielä joku pari tässä maailmassa löysi toisensa ja sai heidän suhteensa näyttämään oikealta sadulta.

Myönnettäköön, ettei yksi vieras ollut hyvillään nähdessään tuon suudelman, jonka rakastavaiset vaihtoivat.
Rastatukkainen mies katsoi syrjemmältä, kuinka Uruha ja Aoi vaihtoivat intohimoisuuteen asti yltävän suudelmansa koko juhlaväen edessä. Muiden ihastellessa kaksikon onnellista rakkautta Kai olisi tahtonut hukuttautua viinaansa. Hän tunsi ikävän pistoksen sydämessään.

Minä olisin voinut olla tuossa sinun paikallasi, Uruha.

Kai puristi mustasukkaisena drinkkilasiaan, joka olisi voinut katketa millä hetkellä hänen vihansa alla. Hän oli vihainen, häntä raivostutti nähdä rakastamansa mies toisen sylissä. Kai olisi tahtonut mennä ja erottaa Aoin ja Uruhan toistensa luota, mutta ei hän voinut. Mies oli liian kiltti ja yritti parhaansa mukaan olla onnellinen muiden puolesta. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä rastatukkainen oli vellonut tuossa vastakaiuttomassa rakkaudessaan niin kauan. Varhaisnuoruutensa päiviltä saakka hän oli rakastanut tuota mustatukkaista miestä nimeltä Aoi. Heillä ei kuitenkaan ollut enää minkäänlaista tulevaisuutta Aoin kihlattua tuon levottoman ja henkisesti epätasapainoisen Uruhan.

Nuorempi mies näki Kain tuijottavan heitä pimennoista kuin pahanilmanlintu. Aoi ei nähnyt sitä myrkyllistä katseparia, jonka Uruha ja Kai vaihtoivat keskenään. Kihlattu nuorukainen mulkaisi Kaita voitonriemuisena ja vietteli Aoinsa kielisuudelmaan näyttääkseen Kaille, kuka olikaan voittanut mustatukkaisen itselleen. Rastapää katsoi kadehtien tuota näkyä vielä hetken, kunnes lopetti henkisen masokisminsa pakenemalla keittiöön, jossa hän sekoitti itselleen uuden drinkin. Kai tahtoi huuhtoa kaiken pahan sisältään, tapahtuisi se sitten viinan ja oksennuksen voimalla.

Uruha oli tiennyt alusta asti, mitä Aoi merkitsi Kaille. Hän oli kerran tavannut miehen nimeltä Miyavi, joka oli vuolaasti kertonut katkeran lyhyen suhteensa Kaihin, joka ei lakannut haikailemasta Aoi-nimisen rakastettunsa perään, joka ei edes tiennyt rastatukan rakastavan häntä. Uruha oli silloin naurahtanut hyvillään siitä, ettei koskaan tulisi tapaamaan kyseistä miestä, mutta sitten Kai oli tupsahtanut Aoin asunnolle. Uruha oli tuntenut itsensä alempiarvoiseksi tajuttuaan kaksikon keskinäisen suhteen ja päättänyt siksi kaikin tavoin savustaa Kain ulos heidän piiristään.

Aoi on minun, Kai. Hän on minun, yksin minun! Hän rakastaa minua!

Mutta ilta oli vielä nuori ja elinvoimainen. Se ei kuolisi vielä muutamaan tuntiin, vaan pitäisi yleisönsä jännityksessä katkeraan loppuunsa asti, jolloin petos astuisi näyttämölle.

~~~~~~~~~~~~~~~~

[shy-rebel]

Heräsin pari tunnin päästä siihen, että kuulin tutun kappaleen kantautuvan alitajuntaani. Raotin silmiäni sen verran, että näin makaavani yksin nojatuolissa. Havahduin saman tien kokonaan hereille ja huomasin, ettei Reita enää ollutkaan vieressäni, kuten oli ollut aiemmin. Pienoinen hätäännys täytti mieleni, mutta huomasin parvekkeen oven olevan raollaan. Ikkunan takaa näin tutun vaaleatukkaisen miehen, joka nojaili parvekkeen kaidetta vasten yllään vain se sama kylpytakki, joka hänellä oli ollut ensimmäisenä kertanamme. Mies katseli vaitonaisena allaan avautuvaa öistä kaupunkimaisemaa, jonka valot näyttivät houkuttelevan ihmisiä kuin tulikärpäsiä. Sisälle asti tuoksui öinen myöhäiskevään tuoksu. Pian olisi kesä.

Ennen siirtymistään parvekkeella sijaitsevan viileän yöilman syleilyyn Reita oli laittanut Hallelujahin soimaan ja hakenut minulle peiton. En ollut herännyt siihen, että minulla olisi kylmä, päinvastoin, minun oli lämmin peiton alla. Musiikki soi kauniisti, toistaen neljän minuutin välein saman laulun, jolla oli suuri vaikutus ihailijaansa. Laulu oli kaunis, mutta tahdoin kuitenkin liittyä niin ripeästi miljonäärin seuraan kuin vain mahdollista. Nousin siis ylös nojatuolista, jossa olimme rakastelleet. Katsoin paikkaa haikeasti, mutta noukin vaatteeni lattialta ja pukeuduin.
"Kas, sinä heräsit jo", Reita sanoi tultuani hetken kuluttua hänen vierelleen parvekkeelle.
"Niin heräsin", vastasin toistaen hänen sanojaan. "Ja sain halvauksen, kun et ollutkaan vierelläni enää. Luulin jo, että oli aamu ja että olisit jättänyt minut kotiisi aivan yksikseni."
"Anteeksi, en vain tohtinut herättää sinua nukkuessasi niin levollisesti vieressäni", Reita naurahti hämillään. "Ja minun piti saada miettiä hetken aikaa yksikseni raittiissa ilmassa. Ajatukseni tarvitsevat järjellisen selityksen..."
"Mitä sinä sitten oikein olet miettinyt koko tämän illan ajan?" kysyin napauttaen sytkärini päälle. Pienoinen tulenliekki välähti metallikappaleen kärkeen. "Ei kai rakastelumme mennyt pilalle ajatusteni takia?"

Mukanani olin tuonut tupakka-askini. Tämä oli niitä kertoja, kun tahdoin polttaa yhden tupakan rakastelun jälkeen, saadakseni edes vähän takaisin siitä hekumasta, jonka sain äskettäin kokea Reitan kanssa.
"Ei, kaikki meni juuri niin kuin olin ajatellut ja toivonut", miljonääri vastasi muistellen mennyttä hymyillen. "Sinäkin sait äänekkään seksisi."
"Kiihotat minua nytkin, kun puhut noin", härnäsin häntä kuljettaessani tupakan huulilleni. Reita ei polttanut, vaan tyytyi mieluummin passiiviseen tupakointiin. Hän sanoi polttavansa vain bisnesasioiden yhteydessä muutaman sikarin liikemiesten kuivassa seurassa.
"Olen pahoillani, että tuotan sinulle niin paljon mielihyvää", vaaleatukkainen naurahti uudemman kerran, mutta näin hänen kasvoistaan, että jokin oikeasti vaivasi häntä.
"Älä vain sano nyt, että sinulla on HIV tai jokin muu sukupuolitauti", kiirehdin sanomaan.
"Ei sentään", toinen sanoi nopeasti. "Ei sinun tarvitse olla huolissasi minusta, Ruki."
"Mutta kun minä olen", huomautin topakasti. Karistin tuhkaa savukkeeltani ja vedin uuden henkosen keuhkoihini melkein tuntien, kuinka ne tummuivat. "Mikä sinua oikein vaivaa, Reita?"

Mies näytti alistuneen tuttujen sanojeni alla. Olin kiivastunut ehkä turhankin tähden, mutta tahdoin tietää, mikä toista vaivasi. Hän merkitsi minulle paljon, vaikken tahtonut sitä myöntääkään ääneen. Kenties hän vain tahtoi kertoa, että seksisuhteemme oli ohi. Olin valmistautunut siihen alusta lähtien. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin loppuisi.
"Minä..." Reita sopersi löytämättä sen enempää sanoja kertoakseen sisällään vellovasta tunteesta. Hänen äänensä haipui saman tien ja katse harhaili takaisin kaupunkimaisemaan ja kuuhun, joka möllötti taivaalla kuin suuri pallo. Kaikki oli kaunista, mutta minua vaivasi Reitan vaivaantunut ilme.
"Voit sinä kertoa minulle, jos tahdot tämän loppuvan", sanoin toiselle uhmakkaasti. "En minä muserru siitä, jos et tahdo enää jatkaa tätä."
Herra Wainwright lauloi taustalla siitä, kuinka usko tarvitsi todisteita osakseen.
"Ei se siitä johdu", vanhempi mies vastasi katsomatta minuun päinkään. "Tämä vain johtuu siitä, mitä aiemmin kysyin sinulta..."
"Mitä? Älä minusta välitä, olen vain rattopoika!" suorastaan kivahdin. "Minä olen nainut useita miehiä, koska se on työtäni. En minä voi sille mitään, etten enää välitä seksistä muutoin kuin sinun kanssasi!"
Sanoin ne sanat niin, etten edes tajunnut sanoneeni niitä kuin vasta liian myöhään. Sanat olivat livahtaneet kieleni ohitse niin taitavasti, etten osannut hillitä itseäni ajoissa. Kerroin Reitalle palan salaisesta tunteestani.
"Minä en vain pidä siitä, että makaat muiden miesten kanssa!" Reita sanoi tuoden tunteensa minua kohtaa julki yhdellä lauseella. "Ruki, minä en voi sietää sitä, että sinä harrastat seksiä muiden kuin minun kanssani. Tahtoisin antaa sille yhdellekin ihmisille potkut vain siksi, että hän käy panemassa sinua."

Pudotin tupakan sormieni välistä.

Vaaleatukkainen mies katsoi minua riutuvalla katseella, hän vaikutti surulliselta. Silloin minäkin tajusin kaiken. Ymmärsin, miksi hän rakasteli kanssani niin haluten ja hellästi ja tahtoi minua niin usein kuin mahdollista, miksi hänen ilmeensä synkkeni mainitessani asioita muista asiakkaistani. Miksi hän nytkin oli kysynyt minulta, mitä seksimme merkitsi minulle. Kuinka hän oli soitattanut minulle Hallelujahin niin usein ja tehnyt minusta rattopoikansa.
Reita rakasti minua.
Hän rakasti minua yli kaiken. Hän tahtoi minut omakseen keinolla millä hyvänsä.
"Reita..." sain sanotuksi sulatellessani asiaa. Olin kuullut niin usein vakuutteluja siitä, että asiakkaani rakastivat minua, mutta Reita... hän oli tosissaan sanojensa kanssa. Sydämeni oli jättänyt yhden lyönnin väliin ymmärrettyäni Reitan suurimman tunteen, jonka hän oli omistanut kokonaan minulle. Hänellä ei ollut vaimoa eikä tyttöystävää, vaan hän oli rakastunut minuun ilman yhtään omantunnon pistosta. "En oikein tiedä mitä sanoisin..."
"Minä rakastan sinua, Ruki", Reita sanoi ottaessaan minua käsistä kiinni. "Minä tekisin mitä vain jos saisin sinut omakseni. Sinä ja minä voisimme olla onnellisia yhdessä. Minä rakastan sinua niin paljon, etten tahdo, että lähdet koskaan luotani."
"Reita", mutisin. "Olen kuullut tuon niin monta kertaa ennenkin."
"Mutta minä olen tosissasi sinun suhteesi", mies huomautti painaen sormensa huulilleni vaikenemisen merkiksi. "Rakastan sinua ilman mitään taka-ajatuksia. Meidän suhteemme olisi paljon muuta kuin pelkkää seksiä. Minä pitäisin sinusta huolta."

Katsoin noita ruskeita silmiä, jotka toivoivat minun jäävän Reitan luokse. En olisi tahtonut katsoa miestä silmiin, mutta katsoin silti, sillä minäkin rakastin häntä niin paljon. Se selitti kaikki ne haikeat hetket yksin kotona, haluttomuudet tavata muita asiakkaitani ja se himo, joka sisälläni roihahti liekkeihin Reitan luona... Sen täytyi olla rakkautta. Olisin niin monta kertaa tahtonut lopettaa miesprostituoituna olemisen ja juosta Reitan syleilyyn, mutten uskaltanut. Kielsin vain kaiken, koska olinhan huora. En voisi koskaan rakastaa ketään, vaikka etsinkin kaiken aikaa sitä oikeaa.
"Reita, en minä voi", sopersin hiljaa ja riistäydyin irti hänen otteestaan. "En minä voi jäädä sinun luoksesi."
"Mikset, Ruki?" toinen kysyi hölmistyneenä. "Sinähän -"
"Älä sano sitä!" kivahdin. "Minä en saisi rakastua asiakkaihini, se on sääntö! Olen vain rattopoika, joka jakaa maksusta rakkauttaan. Eikä minun nimeni edes ole oikeasti Ruki, se on vain valenimi."
"En minä välitä siitä, minkä niminen sinä oikeasti olet. Pääasia, että meillä olisi toisemme."
"Mutta minä välitän! Minun olisi pitänyt vain kerätä rahaa siihen, että saisin elämästäni taas kiinni. En voi elää toisten siivellä koko elämäni ajan."
"Et sinä eläisikään, jos olisit kanssani."
"Tämä kaikki on ollut vain työtäni, ei mitään muuta. Mitään suhdetta ei ole, Reita. Olen kuullut tuon niin monen muunkin miehen suusta, kun he ovat panneet minua tarpeeksi kauan. Yhtäkkiä he ovatkin valmiita jättämään kaiken takiani, vaikka minä havittelen heidän elintasoaan myymällä itseäni. En voi uskoa, että sinä painut samalle tasolle. Katso nyt minua, minä olen vain rattopoika!"
"Etkä ole, Ruki. Sinä olet minun elämäni suurin rakkaus enkä välitä, millainen tausta sinulla on. Kun me tapasimme, rakastuin sinuun ensinäkemältä. Et voi sanoa, että tunteeni sinua kohtaan olisivat vain ammattisi aiheuttamia. Sinun avullasi minä sain varmistuksen siitä, että oikeasti pidänkin enempi miehistä. Mutta sinä olet niin paljon enemmän... Minä vain rakastan sinua niin paljon, Ruki."

Puhuja yritti saada minua halaukseensa, mutta astuin kauemmas hänen luotaan. En tahtonut enää yhtäkään hänen hellyydenosoituksistaan osakseni. Se kaikki oli loppu nyt. En enää ikinä tulisi toisen luokse, lakkaisin kaipaamasta yhteisiä aikojamme ja ryhtyisin vaikka selibaattiin, mutta jos Reita rakasti minua, minä en voisi jatkaa työtäni.
Sillä minäkin rakastin Reitaa niin paljon.
En vain saanut sanotuksi sitä, vaikka sydämeni suorastaan käski minun avata sanaisen arkkuni ja paljastaa sisimmässäni vallinnut tunne, joka oli tuon toisen miehen aikaansaannosta. Uskoin ja en uskonut hänen sanojaan todeksi.
Reita ei enää keksinyt, mitä olisi sanonut. Hän vaikutti epätoivoiselta. Mies alkoi tajuta itsekin, ettei saisi minua jäämään luokseen. Minä olin niin tyly häntä kohtaan saadakseni hänet palaamaan takaisin maan pinnalle haavelinnoistaan, joiden vaaleanpunaisissa unelmissa me olimme leijailleet.
"Ei suhdetta voi rakentaa pelkän seksin varaan, Reita", hymähdin. "Jos sinulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa, minä lähden."
Sen pidemmittä puheitta käänsin miehelle selkäni, otin laukun olohuoneesta ja riensin eteiseen. Minä pakenin häntä taas, tällä kertaa en kuitenkaan kiihottaakseni hänen himoaan, vaan latistaakseni hänen pilvilinnansa.

Rufus Wainwright lauloi juuri laulunsa traagisinta kohtaa, mutta en enää tahtonut kuulla tuota laulua. Sen täytyi kadota mielestäni, koska sillä ei ollut enää mitään arvoa minun rakkauselämässäni. Vaikka olin yhdistänyt sen heti Reitaan ja haaveillut. Aina laulun kuultuani olin kaivannut Reitaa luokseni, enkä voinut elää valheessa. En vain voinut uskoa siihen, että kaikki kääntyisi asiakkaan kanssa parhain päin.
"Ruki!" Reita huusi jälkeeni, mutta pyyhin tuon huudon heti kuulostani ja muististani. "Älä mene! Ruki!"
Tahdoin tehdä tämän nopeasti, mutta kivuttomasti se ei onnistuisi. Tämä oli kuin riitaisa ero, mutta minä vauhkoonnuin niin paljon. Kerrankin joku vastasi tunteisiini, mutta minä pakenin kuin Aoin suosimien kirjojen henkilöt. Reita seurasi minua eteiseen, jossa etsin äkkiä takkini ja kenkäni.
"Ruki, älä mene", vaaleatukkainen rukoili. "En ole pyytänyt sinua luokseni vain siksi, että saisin panna sinua. Tahdoin tutustua sinuun paremmin. Puhutaan vielä, kyllä me löydämme jonkin ratkaisun. Minä vaikka maksan sinut vapaaksi sen Aoin luota."
"Hän on ystäväni!" huudahdin. "Enkä todellakaan jää enää tänne. Rakastan sinua, mutta ei tämä voi jatkua näin, jos me rakastamme toisiamme. Satutan sinua vain, kun nain muita miehiä. Minä tuntisin itseni hirviöksi, jos pettäisin sinua."
"Et sinä pettäisi minua, sillä minä lopettaisin tämän hulluuden, johon olet joutunut osalliseksi", Reita mutisi, kun avasin asunnon ulko-oven. "Sinä satutat minua vain yhtä paljon kuin edellinen rakkaani, jos lähdet nyt. Toistat sen, minkä hän teki minulle."

Tiesin, mitä hän tarkoitti, mutta en voinut vain enää jäädä tänne. Tämä lähtö vain teki niin kipeää, etten saanut voimaa avata ovea. Reita oli käynyt sisälläni, rakastellut kanssani niin monta kertaa ja saanut minut niin hurmoksiin, etten ollut eläissäni tuntenut samoin. Me olimme kuin rakastavaiset, mutta silti minusta tuntui, ettei se olisi kantanut kauaskaan. Mitä meillä edes oli? Meillä oli vain seksi, jota harrastimme aina hänen luonaan. Olimme vain kaksi nuorta miestä tässä suuressa maailmassa, jossa kaikki oli niin monimutkaista.
"Olen pahoillani", vastasin Reitalle avatessani vihdoinkin oven, jota kautta pystyin pakenemaan. "Minä en vain tiedä, mitä minä haluan."
"Minä yritin auttaa sinua siinä", miljonääri sanoi.
"Älä vihaa minua", pyysin. "Hyvästi nyt. En tule enää takaisin."
Toinen mies ei estellyt minua. Sanottuani sanani luikahdin oven toiselle puolen ja paiskasin sen kiinni perässäni. Reita jäi taakseni oven toiselle puolelle. Tuntui siltä, että väliimme oli kasvanut korkea muuri, vaikka kyseessä oli vain ovi. Nojasin hetken sitä vasten, kuulostelin, mitä hän teki nyt.
En kuullut mitään.

Oikea rakkaus teki kipeää ja sai itkemään. Sisimmässäni tuntui pahalta, mutta järki käski menemään pois niin pian kuin mahdollista. Ei meillä olisi ollut yhteistä tulevaisuutta Reitan kanssa. Vaikka rakastin häntä, en ollut sinut elämäni kanssa. Pelästyin Reitan rakkautta minua kohtaa, sitä, kuinka hän oli valmis sitoutumaan kanssani. Siksi minä pakenin ja yritin kuurouttaa rakkauteni järjen rautaisella äänellä. Herra Suzuki oli ihana mies, mutta hän ansaitsi parempaa kuin rattopojan maksullisen rakkauden. Joku muu olisi parempi henkilö täyttämään sen kohdan.
Laskeuduin alas Reitan omistamasta kerroksesta alimpaan kerrokseen, omaan helvettiini, jossa ei ollut lohtua huomisen jälkeen. Oli aamuyö, kun avasin kerrostalon oven auki ja juoksin ulos kevään viileään iltaan. Kaikki oli lopussa, mutta voisin vielä paeta kauas pois ja pohtia, miten voisin jatkaa tästä eteenpäin.

Miksi rakastaa häntä, jota ei voi koskaan saada omakseen?

Päätin palata kotiini. Sinne oli matkaa eikä auttanut muu kuin kävellä kotiin, sillä mikään julkinen kulkuneuvo ei liikkunut tähän aikaan vuorokaudesta. Eikä se oikeastaan edes haitannut minua, tahdoin kävellä ja miettiä jokaisella askeleella, mitä oikein oli tapahtunut minun ja Reitan välillä. Oliko hän pyytänyt minut luokseen niin useasti vain siksi, että hän rakasti minua?
Kävelin tieheni, mutta katsoin vielä ylös korkeuksiin, jossa ylin kerros sijaitsi. En nähnyt ketään parvekkeella eikä olohuoneessakaan näkynyt valoja. Koko asunto oli pimeä, mutta käänsin kylmästi selkäni tuolle näylle viimeisen kerran. En tulisi enää koskaan takaisin tänne nyt, kun tiesin särkeneeni Reitan sydämen.

~~~~~~~~~

Kotimatka tuntui raskaalta ja kesti ikuisuuden. Harhailin ympäriinsä, sokaisin itseni neonvaloilla, istuin tunnin verran Hachikon patsaan luona ja mietin, kuinka uskollinen sekin saattoi aikoinaan olla. Baarien ovet alkoivat mennä kiinni, mutta McDonald's houkutteli yökyöpeleitä suojiinsa ranskalaisten palaneella hajulla. Minulla ei ollut jano eikä nälkä, väsymys painoi jalkojani, mutta en voinut pysähtyä. Jokin suurempi voima kuin väsymys oli vallannut mieleni. Minuun sattui monestakin kohtaa, kipeimmin sattui sisimpääni, jossa oli tyhjä kohta sydämen kohdalla. Tunsin oloni ontoksi, mielessäni pyöri liikaa ajatuksia ja kysymyksiä yhtä aikaa. Olin saada päänsärkyä siitä sekavuudesta. Kuljin pää painuksissa ja sydän raskaana surusta.

Olin melkein saanut Reitan, Akira Suzukin, itselleni. Kaikki ne naiset, jotka rakastivat häntä, olisivat huutaneet vääryydestä minun päästessä miehen sänkyyn. Nyt mies olisi taas vapaalla jalalla ja valmis ottamaan uuden hoidon itselleen. Ehkäpä hänen seuraava suuri rakkautensa saisi hänet unohtamaan minut.
En olisi tahtonut nähdä häntä enää. Tiesin jo, kuinka pahalta tuntuisi nähdä hänet, kun miehellä olisi joku toinen henkilö kainalossaan. Emmehän me olleet virallisesti yhdessä, mutta minusta tuntui silti ikävältä ajatella joku muu rakastelemassa Reitan kanssa. Yhtä lailla kun hän ei voinut sietää ajatusta siitä, että minä oikeasti olin vain huora enkä mitään muuta. Minunkin täytyi hyväksyä se tosiasia, että hän oli vain hupia etsinyt liikemies.
Ei meillä olisi ollut tulevaisuutta, jos lähtökohdat olivat nämä.
Hyvästi siis, Reita. Tai siis Akira Suzuki, vaikka minulle sinä tulet aina olemaan Reita, jota minä rakastin. En vain koskaan saanut sanotuksi sitä sinulle, kun jo lupauduit pelastamaan minut pulasta. Ilman sinua ei ole enää minuakaan. Olen menettänyt paljon, tätä menoa menetän itsenikin, kun minulla ei ole enää sinua vierelläni.

Anteeksi.

~~~~~~~~

Kun saavuin vihdoinkin kotikulmilleni synkän mieleni ja surkean oloni kanssa, minusta tuntui, ettei kaikki ollut niin kuin piti. Vilkaisin asuntoani kohti ja näin keittiön ikkunan olevan rikki.
Tuijotin tuota ikkunaa hetken aikaa ja varoin astumasta maassa lojuville sirpaleille, kunnes käänsin katseeni taas asfaltin suuntaan. Olin niin apea, etten tahtonut kohdistaa mitään huomiota muulle maailmalle.
Raahauduin oman asuntoni ovelle ja hämmästyin oven ollessa raollaan. Sisältä kantautui outo haju, ja kun työnnyin sisälle, näin heti ensiksi eteisessä olevan pullokasan. Alkoholia oli läikkynyt lattialle ja sen ällöttävä haju tunkeutui koko asuntoomme. Ihmettelin suuresti, mitä Aoi olikaan tehnyt täällä. Pieni kotimme oli aivan sekaisin ja sotkuinen, ihan kuin täällä olisi pidetty rajut juhlat, joissa kävi aina huonosti.

Miksei Aoi ollut kertonut minulle näistä juhlista? Tunsin raivostuvani uudestaan, kun Aoikin oli salannut minulta jotain hyvin tärkeää.
Koko asunnossa ei näkynyt olevan enää ristin sielua. Kaikki vieraat ja kuokkijat oli ajettu ulos aikoja sitten. Jäljellä oli vain juhlien jälkeen sotku ja haju, josta ei pääsisi eroon edes krapulaan vedoten. Ruuantähteitä oli viskelty ympäri olohuonetta ja keittiötä, luojan kiitos minun huoneeni oli koskematon. Olohuoneen levyhyllystä tuntui silti puuttuvan muutama levy. Tämä oli aivan kamalaa. Minusta tuntui siltä kuin olisin astunut pedon luolaan. Paikat olivat niin sekaisin, että päätin ottaa Aoin pieneen puhutteluun, mutta sitä ennen päätin käydä vessassa.

Etsiydyin tutun oven taakse joka johdattaisi minut kylpyhuoneeseen. Avasin oven varovasti siltä varalta, että joku olisi siellä ja kiukustuisi pahemman kerran, kun tulisin häiritsemään hänen toimituksiaan kesken kaiken. Se ei ollut mukava tilanne kummallekaan osapuolelle.
Yllättäen vessassa oli joku, mutta tämä makasi huoneen lattialla liikkumatta. Arvelin henkilön sammuneen liiallisen alkoholin seurauksena ja marssin sisälle auttamaan kyseistä juhlijaa. Jäin kuitenkin niille sijoilleni nähtyäni sammuneen olevan Uruha, joka makasi ranteet verillä kylpyhuoneen laatoitetulla lattialla. Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin jälleen kerran, tällä kertaa järkytyksestä. Iskin käteni suun eteen, kun tarkastelin tuota näkyä huolestuneena. Verta oli muodostunut pieniksi lammikoiksi miehen vierelle, keväisen vaaleat hiukset olivat värjäytyneet osittain punaisiksi. Tarkoituksella satuttavaan viiltelyyn käytetty keittiöveitsi lojui vessanpöntön kannella. Uruha makasi silmät kiinni eikä reagoinut enää mihinkään. Ei edes siihen, kun minä huusin niin lujaa, että Aoin makuuhuoneessa olleet puolialastomat Aoi ja Kai ryntäsivät katsomaan, mitä oli tapahtunut.

Voi, sinisilmäinen enkelini, mikä petos sai sinut haluamaan pois meidän luotamme?

[RoLLe]

Meinasin alka yöl väsää kommenttii ku olin sillo nii tän fiiliksissä ja taisin vähä itkeäkin tän osan lopun takia, mut väsytti liikaa. Oisin yöl ehkä saanu paremman kommentin aikaseks, mut yritän parhaani nytki : D

Mä tiesin tosta nojatuoliseksistä, tunteiden tunnustuksesta ja itsemurhayrityksestä ku kerroit mulle niistä meses, mut en kyl osannu tällästä odottaa... siis aivan älyttömän upeaa tekstiä! Luin kirjaimellisesti nenä kiinni ruudussa ja tän luvun "intron" jälkeen osasin odottaa jo pahinta ku Ruki kerto siinä, ettei sen rakkaus onnistunu. Mietin vähä, et apua tuleeks täs osas jotain niin sydäntäsärkevää, mut miettisin kyl sitä ennen viel sitä nojatuoliseksiä.... XD ku kerra mainostit sitä mulle nii hyvi. Älyttömän upean ja älyttömän pitkän seksikohtauksen olet saanu aikaseks! Sitä oli mahtava lukee ku se vaan jatku ja jatku : D mut positiivisessa mielessä tietty! Pikkasen toi niiden huuto ku ne tuli sai mut nyrpistelee nenääni (koska ihmiset ei oikeesti huuda huuda ku ne saa orgasmin), mut kyl se tähä sit ihan sopi. Sori oon vähä nipo aina näiden asioiden suhtee. Muute sulla onnistus tosi hyvin sen kuvailu ja ylläpitämine! Teit siit realistista ku ei niillä ollu niin helppo olla siinä nojatuolissa vierekkäi ahtauden takia ja se kans, et Rukiin sattu ens. Anaaliseksihän ei ole mikää kivuton juttu : D

Pelästyin vähä siin ku Ruki heräs yksin ku ajattelin Reitan häippässeen koko kämpästä jonnekin. Onneks se oli sit vaan parveekkeella, mut se kohtaus muuten... miten sä osaat? Se oli nii täynnä tunnetta ja kuvailit tilannetta muutenkin aivan jätkyttävän upeasti! Vaikka haluisin, et Ruki ja Reita sais tässä toisensa ni pakko nostaa oikeest hattua, ettet tehny siitä sellasta (ainakaa vielä). Se, että tilanne on vaikea on realistista. Vaikka mul tuli tippa linssiin siinä kohdassa ku Ruki lähti Reitan asunnosta ni tavallaan oli myös ilonen, ettei kaikki mennykää niin ruususesti. Saadaanpaha me lukijat jännittää vielä vähä kauemmi : D Ois ollu oikeestaan melkeen tyhmää, jos Ruki ei olis miettiny yhtää tilannettaan ja olis vaan hypänny Reitan kaulaan. Ruki raukan pitäis päästä tosta rattopojan roolistaan ens pois, ennen ku se vois olla Reitan kanssa, eikä sekää helppoa olis ku Reita on nii tunnettu kaikkiala. Ainaki näin mä ajattelen. Sehän olis pelkkää salaamista koko suhde kuitenki, eiks ni? Koska eihä varmaa monet tollasta hyväksyis... ainakaa vanhemmat ei.

Ja mun kehut vaan lisääntyy kuule! Ku paljastus, että Kai ja Aoi on joskus tehny mahdollisesti jotain ni... vai oliks se vaan Kain yksipuolista rakkautta aina? No kuiteski melkee hurrasin kädet katossa! Aoi/Kai on mun mielestä miljoona kertaa parempi paritus ku Aoi/Uruha! Vaiks nyt Uruhaa käy sääliksi siinä mielessä ku se joutuu väkisi naimisii ni oon kyllä silti Kain puolella tässä jutussa : D Uruha joutuu kuitenki lemppaa Aoin lopult ni sit on Kain vuoro! Okei mä innostun koht liikaa, mut kerranki ficci missä Uruhalla ja Aoilla ei mene kaikki ruususesti : D Noi niiden kihlajaisbileet oli sinänsä aika teinit (ei pahalla) ku sinne vaan randomisti porukkaa ja paikkoja vaan rikottii kännissä. Millane se niiden talo on muute edes? XD En oo oikee sitäkää osannu ajatella. Osasin niin kuvitella Rukin ilmeen ku se näki sen kaiken bileiden jälkeisen tuhon. Mahto olla piristävää tulla kotii sillee viel ku just jätti Reitan. Toi Uruhan itsemurhayritys oli kans aika surullinen, mut en mä siinä kohtaa kyl enää itkeny niinku Reitan ja Rukin erossa. Miks Uruha oikeestaa teki sen ku just meni kihloihin Aoin kaa? Mä en sitä oikee käsittäny... tekikö se sen ku mietti et Aoil olis parempi Kain kanssa vai sen takia ku se joutuu jättää Aoin kuitenki? Jompikumpi se noista on pakko olla!

Sori, jos tää kommentti oli hiukan sekava, mut sainpaha ainaki sanottua kaiken minkä halusin : D Ootas viel sit ku ihkutan sulle tätä mesessä! Jatkoa kiitos!

// editto JES OLIN EKA KOMMENTOIJA : DDDDDD

[Hipsu]

aa... oon huono antaa palautetta, pahoittelut siitä jo näin aluksi ;___;.
Heti luettuani ensimmäisen osan tästä tarinasta, oli aika wut? mutta idea sai heti mukaansa, ja ficin nimestä jo sen verran, että jää mieleen ; DD. Mutjoo. Äsken sain luettua vikan osan ja voin myöntää että viimeisien sanojen kohdalla itselläkin tuntui sydän jäävän paikoilleen, ja se on oikeastaan hyvä asia, koska sehän jo kertoo kirjoitus tyylistäsi, joka saa lukijan reagoimaan tilanteisiin.
Muutenkin kirjoitustyylisi on selvää, enkä vihreitäkään paljoa ole pongannut osista. Myös jokainen osa tuntuu olevan jollain tavalla erillainen, eikä tapahtumia niinkään voi arvioida, paitsi jotain pieniä. Mutta niinh. Hyvä mielikuvits ja siitä plussaa 8). Negatiivist en paljoa löytänytkään, mutta se voi olla, ettei tule nyt heti vain mieleen. Neh. Odottelen vikaa osaa kuitenkin innolla :--------).
ps. pahoittelut vielä lyhyys palautteesta, mutta toivottavasti kertoi jotain mielipiteestäni : 3.

[BAKANAMI]

Voiei. Olen tosi huono antamaa palautetta, mutta koitetaan nyt ^^
Noh, ensinnäkin pidän tästä ficistä todella paaaljon, joten harmi kun seuraava osa on viimeinen ;;__;; lukisin tätä mielelläni vaikka seuraavat 100 osaa ;3 Tämä on kyllä sellainen ficci, jota saa lukea nenä kiinni ruudussa ja kuola valuten. Osaat toteuttaa juonta hyvin, vaikka tarina etenee aika reippaasti eteenpäin, mutta kun on paljon kuvailua ja sellaisia "2 viikon kuluttua" juttuja, niin välissä tuntuu että tarina hieman seisahtuu, mutta kumminkin jarruttaa taas juonta sopivasti :)

Sitten ~ henkilöistä oon saanut hyvin kiinni, tai no, ainakin hyvän oman käsityksen ;D Ruki on jälleen tuollainen cool - tyyppi, mutta kummiskin hieman "söpöilevä" ja pikkupoika mainen, ei mikään mafia pomo. Hakkasin melkein päätäni seinään kun luin viime osasta kohtauksen, missä ruksutin antoi reitalle pakit. *Nyyh* Ilkeä Ruki, olisi vain alkanut Reitulin kanssa >:3 Reitasta taas tuli ihan sellainen mielikuva, että mies olisi sisältä aika heikko ja murrettu, mutta kätkee itsensä muskeleiden ja vahvan kropan taaksen, luoden vahvaa imagoa. *söpöö* Kai, Aoi ja Uruha ovat taas vähäsen vähä oma lukunsa ~ Aoi ja Kai tahtovat olla kaikkien kaverit, mutta Uruha taas oikein ei, mikä tuo Urulle jännää persoonaa. Jotenkin tykkään siitä, jotenkin taas en. Kaista sai ensiksi ihanan vaikutelman, huolihtivainen ja isämainen, mutta tuo rakkaus Aoihin mursi vaikutelmaa. ~ Kaihan käy vain siksi poikien asunnolla, että näkee Aoita, vai olenko väärässä? :D Jos tästä ficistä pitäisi valita paras henkilö, se olisi Ruki *w*

Nyt kun olen lukenut nämä kaikki osat, olisin toivonut tähän hieman enemmän iloa, koska koko ficci on hieman synkkyyden verhon alla. Tälle tulee vähän on/off fiiliksiä, ensiksi nauretaan, sitten itketään, sitten taas nauretaan ja taas itketään. Näin miettien, se kuulostaisi melkein hyvältä, mutta kun oikein lähtee ajattelemaan, niin kaipaisi vähän jotain muutakin, mutta mitä? Anteeksi, jätän näitä mustia aukkoja >< Sitten, kun Ruki oli siellä Reitalla panemassa ja Aoi ja Uruha pitivät bileitään, niin tuli sellainen olo, että olisi halunnut lukea lisää heidän bileistään, mutta sinä tätä tarinaa kirjoitat, en minä.

Voivoi Uruha, mitä menit tekemään? ;oo Jätit kamalaan paikkaan ficin kesken, nyt menee jo pian yöunet kun vain miettii miksi uruha nyt sellaista meni tekemään ;_; no oikei, ammuin vähän ylitse :D Mutta innolla odottelen viimeistä *niisk* osaa ^^ Ja anteeksi epämääräinen kommentini ><

[Truecolor]

Moooi nyt otin itseäni niskasta kiinni ja kommentoin. (Siis yritän ainakin kommentoida...)
No tämä ficci herätti mun kiinnostuksen jo alusta lähtien, olin eka aivan pihalla ku en tajunnu sitä ensimmäistä lukua. Sitten nukuin yön yli ja tajusin sen. :D
Mulla on jostakin ihmeen syystä tullut tavaksi ajatella aina että Reita on joku lihava, viiksekäs porho. Kun se on kerran miljonääri. XDD Semmonen mielikuva mulla on miljonääreistä. Eilen ku luin tätä löin itteäni päähän ku tuli taas mieleen lihava ja viiksekäs Reita sikari suussa. XDDDD Anteeksi.
Jos nyt tähän alkuun vähän quottailua. Äläkä väitä ettet tykkää. ;)

"Mitä sinä haluaisit juoda?" vaaleatukkainen kysyi havahduttaen minut samalla hämmentävistä ajatuksistani, jotka tunkeutuivat taas mieleeni. Rattopoikana minun olisi pitänyt kuunnella asiakkaani puheita tarkasti ja olla alati valmis vastaamaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
"Minä... ööh..." sopersin yllättyneenä. "En tiedä vielä."

Tuossa nyt heti ensialkuun repesin nauruun, enkä edes itse tiedä miksi.

Minä olen rattopoika. En minä voi koskaan rakastaa asiakkaitani samalla tavoin kuin he väittivät rakastavansa minua. En uskonut heitä sen paremmin kuin hekään minun sanojani, joita kuiskin heidän korviinsa maatessani heidän kanssaan.
Tunnelma tuntui olevan pilalla. Olin aivan sivuraiteilla ajatusteni kanssa. Tahdoin vain unohtaa kaikki ajatukset saman tien ja heittäytyä mielen autuaaseen tyhjyyteen. Halusin tuntea jotain suurempaa, jota en voisi kuvailla sanoin.

Tuossa mulla tuli hirveän paha mieli ja alkoi säälittää Ruki ja se, ku se ajatteli ettei se voi ikinä rakastua omaan asiakkaaseen.
Rukista tuntuis varmaan hirveän yksinäiseltä aina... 8( Hihhii meen ja pelastan sen halilla ^^)

"Minä..." Reita sopersi löytämättä sen enempää sanoja kertoakseen sisällään vellovasta tunteesta. Hänen äänensä haipui saman tien ja katse harhaili takaisin kaupunkimaisemaan ja kuuhun, joka möllötti taivaalla kuin suuri pallo. Kaikki oli kaunista, mutta minua vaivasi Reitan vaivaantunut ilme.
"Voit sinä kertoa minulle, jos tahdot tämän loppuvan", sanoin toiselle uhmakkaasti. "En minä muserru siitä, jos et tahdo enää jatkaa tätä."
Herra Wainwright lauloi taustalla siitä, kuinka usko tarvitsi todisteita osakseen.
"Ei se siitä johdu", vanhempi mies vastasi katsomatta minuun päinkään.

Awwawwaw Reita rukka ku on ihan in lööv Rukiin. Inhottaa aina ku Ruki sanoo sen "Olenhan vain rattopoika." lauseen. 8((
Rukiiiii perkeleee!

Vaaleatukkainen mies katsoi minua riutuvalla katseella, hän vaikutti surulliselta. Silloin minäkin tajusin kaiken. Ymmärsin, miksi hän rakasteli kanssani niin haluten ja hellästi ja tahtoi minua niin usein kuin mahdollista, miksi hänen ilmeensä synkkeni mainitessani asioita muista asiakkaistani. Miksi hän nytkin oli kysynyt minulta, mitä seksimme merkitsi minulle. Kuinka hän oli soitattanut minulle Hallelujahin niin usein ja tehnyt minusta rattopoikansa.
Reita rakasti minua.

Sun syy! Nyt itkeä vollotan täällä yksin. 8''''( Tuo on niin ihana ja surullinen kohta että mun on pitäny viime yönäki laittaa tietokone päälle neljän aikaan aamuyöllä ja lukea tää! En tajua miten voit kirjoittaa niin ihanalla tavalla, tekstiä on helppo lukea ja osaan kuvitella kaiken mitä tässä tapahtuu. (Jossei lasketa että välillä Reitasta tulee mun päässä se lihava ja viiksekäs porho!)

Kielsin vain kaiken, koska olinhan huora. En voisi koskaan rakastaa ketään, vaikka etsinkin kaiken aikaa sitä oikeaa.
"Reita, en minä voi", sopersin hiljaa ja riistäydyin irti hänen otteestaan. "En minä voi jäädä sinun luoksesi."
"Mikset, Ruki?" toinen kysyi hölmistyneenä. "Sinähän -"
"Älä sano sitä!" kivahdin. "Minä en saisi rakastua asiakkaihini, se on sääntö! Olen vain rattopoika, joka jakaa maksusta rakkauttaan. Eikä minun nimeni edes ole oikeasti Ruki, se on vain valenimi."

Taas purskahin itkuun. :'< Toivottavasti jatkat oikeasti pian tuota ficciä etten itke kohta taas.

"Ei suhdetta voi rakentaa pelkän seksin varaan, Reita", hymähdin. "Jos sinulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa, minä lähden."
Sen pidemmittä puheitta käänsin miehelle selkäni, otin laukun olohuoneesta ja riensin eteiseen.

Muuten siitä Hallelujah laulusta on tullu mulle ihan peruskuunneltavaa, tälläkin hetkellä se soi tossa mun selän takana.
Tuo kohta oli niin realistinen... Palvon sua oikeesti.

"Olen pahoillani", vastasin Reitalle avatessani vihdoinkin oven, jota kautta pystyin pakenemaan. "Minä en vain tiedä, mitä minä haluan."
"Minä yritin auttaa sinua siinä", miljonääri sanoi.
"Älä vihaa minua", pyysin. "Hyvästi nyt. En tule enää takaisin."
Toinen mies ei estellyt minua. Sanottuani sanani luikahdin oven toiselle puolen ja paiskasin sen kiinni perässäni. Reita jäi taakseni oven toiselle puolelle. Tuntui siltä, että väliimme oli kasvanut korkea muuri, vaikka kyseessä oli vain ovi. Nojasin hetken sitä vasten, kuulostelin, mitä hän teki nyt.
En kuullut mitään.

Eheheheh ihana kohta taas, tossa osaan kuvitella miltä Reitasta tuntu. Se varmaan itki hiljaa.
Rukillaki varmaan ihan mestarifiilikset. ;<

Jäin kuitenkin niille sijoilleni nähtyäni sammuneen olevan Uruha, joka makasi ranteet verillä kylpyhuoneen laatoitetulla lattialla. Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin jälleen kerran, tällä kertaa järkytyksestä. Iskin käteni suun eteen, kun tarkastelin tuota näkyä huolestuneena. Verta oli muodostunut pieniksi lammikoiksi miehen vierelle, keväisen vaaleat hiukset olivat värjäytyneet osittain punaisiksi. Tarkoituksella satuttavaan viiltelyyn käytetty keittiöveitsi lojui vessanpöntön kannella. Uruha makasi silmät kiinni eikä reagoinut enää mihinkään. Ei edes siihen, kun minä huusin niin lujaa, että Aoin makuuhuoneessa olleet puolialastomat Aoi ja Kai ryntäsivät katsomaan, mitä oli tapahtunut.

Ton lukemisen jälkeen lagasin kauan aikaa ja istuin vain silleen o__o .....
Sitten tuli se q____o fiilis ja sit oliki jo T____T
Uruha raukka, eka se oli niin rakastunu ja sitte Aoi alko tekeen jotain Kain kanssa!! >:(
Bad Aoi, Se ei saa jälkkäriä.

Voi, sinisilmäinen enkelini, mikä petos sai sinut haluamaan pois meidän luotamme?

Tuo on totisesti mun lemppari. <3
Kuten allekirjoituksesta näkyy.
Se teki muhun niin suuren vaikutuksen etten osaa sanoilla kertoa.
Mutta vaikken nyt osaakkaan kommentteja väkertää, niin yritin ainakin. <3

Saisko olla karkki? *Ojentaa pussia*
ISO KIITOS <3 Lempificcailijani <3 Jatkoa pian <3
NYT OON TYYTYVÄINEN KU SAIN KOMMENTOITUA!

[Fishy]

Uu jea, rakastelen sua kovaa ja korkealta! mikäoli...

Mulla on nyt joku kirjotus vimma. Mulla on tossia S-postiki kesken jonka lähetän mun s-postittelija kaverilla ja näppäimet on sauhunnu koko päivän. Vaikka mä tiedänkin että mun kommentin taso on aika alhainen ja tästä ei tuu mitään, niin mun on pakko kommentoida tätä, koska tiedän itekkin että tietenkin omaan ficciinsä toivoo tulevan mahd. paljon kommentteja, koska ne saa hyvälle tuulelle. Muttapa mutta, mäpä annan nyt ensin pienesti tässä kritiikkiä;

Mä en tiedä mikä mulla on, mutta jotenkin alkoi ällöttää toi Reitan rakkauden tunnustus :___ D sä jopa kirjotit sen jotenkin erilailla tonne? Se vähän latisti tätä ficciä ainakin mun osalta, tuli vaan sellanen olo että ööh. Mutta vikahan on tietenkin mussa, mua on jo kauan ällöttänyt kaikki hempeily. mistähän johtuu hmm... Mutta eipä tuo haittaa, kyllä mä tätä pystyn lukeen silti! Itseasiassa tuossa kohdassa mun sydän kyllä tykytti vähän ja hakkasin konetta ja kirosin ääneen että ''vitun ruki vitun tyhmä äääää'', että näin meni lukutuokioni mulla. : )

sitten vaiheeseen numero kaksi. Mä en nyt ole oikein varma että typotatko sä vai mitä häh mutta huomasinpa vain, että tuola yhdessä kohtaa lukee että :

"Hän on ystäväni!" huudahdin. "Enkä todellakaan jää enää tänne. Rakastan sinua, mutta ei tämä voi jatkua näin, jos me rakastamme toisiamme. Satutan sinua vain, kun nain muita miehiä. Minä tuntisin itseni hirviöksi, jos pettäisin sinua."

Ja sitten kirjoitit että ;

Hyvästi siis, Reita. Tai siis Akira Suzuki, vaikka minulle sinä tulet aina olemaan Reita, jota minä rakastin. En vain koskaan saanut sanotuksi sitä sinulle, kun jo lupauduit pelastamaan minut pulasta.

Onko tässä tullut joku virhe, vai enkö mä vaan tajunnut jotain oikein? :'''''D sry.

Mutta juu, olin ihan innoissanu kun huomasin että uusi ficci tullut, ja Reitukia jeejee ( joo kyllä olen seurannut tätä alusta asti ) ja sitten kun vielä luin nuo varoitukset mitä tuola, en todellakaan voinut jättää lukematta. Ja kaiken kruunaa se, että sä kirjotat paremmin kun mä odotin ! Palvon sun kirjotustaitojas, ah. Millä ihmeellä susta on tullut noin hyvä? D: harjotus tekee mestarin, ehe ehe. Kirjotat kaiken niin tosi mielenkiintosesti ja sillälailla, ettei pitkästy kun tätä lukee. Mä kun en aina jaksa lukea kaikkia kuvailuja kuinka ''ruki katsoi linja-autosta puskaa, johon hyppeli lintu'' tyyliin :___ D ok olipa taas hieno esimerkki, mutta sä kirjotat sen silleen että Ruki pohtii kaikennäköstä ja se on mielenkiintosta jajaja... ymmärrätkö? et.

Asiasta miljoonanteen. Ahaha, mä tiesin alusta asti, että se rakastu Rukiin heti ensisilmäyksellä kukapa ei. ! koska jos Ruki sai sen elimeen hyi vihaan tota sanaa eloa melko nopeasti(?) ja muutenkin jos seuraavilla kerroilla ei ollut mitään vaikeuksia ! he he. Ja Rukikin aina odotti ihan innoissaan että se pääsee Reitalle, tais se itekkin tykästyä siihen heti ekalla kerralla >8)) ja sitten muutenkin tuossa nyt viimesimmässä luvussa, kun Ruki saapui paikalle, ne oli heti suutelemassa, vaikka ne ei edes alkanut leikkimään siinä nojatuolissa *----* luin sitä kohtaa kuola suunpielestä valuen. Pystyin niin hyvin kuvittelemaan sen, ah kuinka ihana !

Mutta mä en nyt halua enkä viiti jatkaa, koska mun kommentit on melko turhia ja sellasia hölömpömpöm ettei niissä ole päätä eikä häntää, joten lopetan tähän. Paitsi että mulla on vielä yksi kysymys : Sanoit että viides, eli viimene, osa tulee kahdessa osassa, niin meinaako se että joudun odottamaan sen 5a osan jälkeen kuukauden että tulee se loppu osa? ;; __ ;; oh, i'm dying...

Mutta kiitos ihan kauheesti, rakastan tätä ficciä ja kaikkea tässä, vaikka Kai onkin vähän sanonko mikä no en kusipää-ääliö-idiootti-paviaani ja sen pitäs jättää Aoi ja Uruha rauhaan ! Ois iskeny kiinni aikoja sitten Aoihin, ei sitä jälkeenpäin tarvi ruikuttaa ja saada toisia tekemään itsareita >8(( mua ei itse asiassa edes jännitä Uruhan kohtalo :__ D Koska musta ois jostain syystä aika OK jos se kuolis. Oppis Aoikin läksynsä. Tosin, ois parempi jos Uruha jäis eloon ja Kai kuolis. AHAHA happy end. Tosin en tiedä, että odotanko tältä ficiltä onnellista loppua, hmm. Koska varmaan ei-niin-onnellinen loppu tekis tästä vieläkin paremman. hehe. kiitosta

Kalanen kuittaa~

edit// äääööäöäöä mä siis oon lukenut kaikki osat heti kun sä oot pistänyt ne tänne, mutta en oo koskaan uskaltanut kirjottaa kommenttia ; _ ; tätäkin luultavasti häpeen jälkeenpäin :___ D neljännen osankin luin heti kun se tuli, ja oon miettinyt koko ajan kommentoimista, joten tässä tää nyt sit on, yhtä huonona kun mä oletinkin XD

[HappyNyappy]

ihan aluks:

Voi, sinisilmäinen enkelini, mikä petos sai sinut haluamaan pois meidän luotamme?

mul oli jo kyyneleet silmissä tos lopussa, mut se oli oikeestaan toi lause joka sai mut itkemään kunnolla...

oh yeah ja toi oli tosi hirvee paikka lopettaa! oon känyny tääl jo niiin monta kertaa kattomassa jos tähän ois tullu jatkoo ja lafi ei ois vaa ilmottanu siit mulle :----D (oon siis lukenu tän osan jo sillon ku sä lisäsit sen tänne, vaik kommentoin vast nyt)

okei eli kaikkihan varmaan arvas et Reital olis tunteit Rukii kohtaa ja et se tunnustaa jossaa vaihees ja blaa blaa, MUTTA sillonku se parvekekohtaus alko, ku Reita tunnusti, nii en ollenkaa aavistanu et se ois ollu se hetki ku se tunnustaa. joomoi kirjotan ihanan selvästi, tiiän sen :----D ootin silt kohtaukselt enemmänki jotaa "joo tää oli kivaa mut nyt mun on pakko lopettaa nää meijän sessiot", mut sainki yllättyy positiivisesti~ ja RAKASTIN Rukin reaktioo ku se ei uskonu, ja tykkäsin tosi paljo ku se lähti! i mean tottakai haluun et Ruki ja Reita on sit lopus yhessä mut toi oli vaa nii ihanan dramaattista :D

Vaaleatukkainen mies katsoi minua riutuvalla katseella, hän vaikutti surulliselta. Silloin minäkin tajusin kaiken. Ymmärsin, miksi hän rakasteli kanssani niin haluten ja hellästi ja tahtoi minua niin usein kuin mahdollista, miksi hänen ilmeensä synkkeni mainitessani asioita muista asiakkaistani. Miksi hän nytkin oli kysynyt minulta, mitä seksimme merkitsi minulle. Kuinka hän oli soitattanut minulle Hallelujahin niin usein ja tehnyt minusta rattopoikansa.
Reita rakasti minua.

niiiin Ruki tyhmä ymmärrä se :<

"Olen pahoillani", vastasin Reitalle avatessani vihdoinkin oven, jota kautta pystyin pakenemaan. "Minä en vain tiedä, mitä minä haluan."
"Minä yritin auttaa sinua siinä", miljonääri sanoi.
"Älä vihaa minua", pyysin. "Hyvästi nyt. En tule enää takaisin."

mut ah rakastin tota kohtaa niiin paljo *33*

tästähän tuli varsin rakentava kommentti :) *not* miten nää mun kommenttien kirjottamiset venyy aina yön puolelle etten saa mitää järkevää kirjotetuu? x) seuraavaa, viimeistä, osaa odotellessa... ;;___;;

[Amor]

Mun piti ihan totta siirtää tätä kommentoimista huomiseen (tai itse asiassa tähän päivään, mut vaan myöhempään, koska kello näyttää olevan jo kolme...) mut mun ajatukset pyörii mun päässä niin paljon, että on pakko päästä sanomaan jotain. En kyllä lupaa, että tästä kommentista tulis mitenkään järkevää (eikä varmaan kovin pitkääkään mut... yritetään nyt silti).

Mä olen kuullut kehuttavan tätä ficciä muutamassa paikassa, mutta kun mulla on nykysin se taktiikka, etten ala lukea keskeneräisiä moniosasia, niin ajattelin lukea tän vasta sit jokus kun tää on valmis. Nyt mulla kuitenkin oli kamalan tylsää ja ajattelin et okei, mä voisin lukea tän, koska paritus on kuitenkin Reituki = mä tuskin jään koukkuun. Mut huoh, toisin kävi. Musta tuntuu, että tää fic palautti taas mun uskoani tohon paritukseen, johon mä olen ehtinyt jo niin pahasti kyllästyä.
Pakko muuten sanoa tähän väliin, että tuo ficin nimi on täydellinen tälle.

Idea tässä ei ole mikään erikoinen - musta jotenkin tuntuu, että mä olen ennenkin lukenut ficin tällaisella idealla, mut ehkä se saattaa johtua siitä, että tää upporikas/normaali tallaaja -meininki on niin suosittua nykyään.
Ficin ensimmäisien lauseiden kohdalla mä kai ajattelin liikaa muita asioita, koska mun piti lukea ne niin monta kertaa ymmärtääkseni (:DDD lol @ me). Jostain syystä ficin alku ei muutenkaan saanut mun mielenkiintoani syttymään, ja jos nyt oikein muistan (oon lukenut tätä ficciä tässä pitkin yötä, enkä enää muista et mitä tapahtu missäkin osassa, paitsi tietenkin ton viimesen osan tapahtumat --) niin vasta kakkososa sai mut kiinnostumaan tästä ficistä toden teolla.

Pakko kyllä myöntää, että tässä ficissä oli kyllä sellaisiakin kohtia, jotka sai mut hieman tylsistyneeksi - toisaalta taas oli sellaisia kohtia, joita olisin toivonut selitettävän enemmän. En mä kuitenkaan tollasia asioita jäänyt miettimään, vaan jatkoin lukemista koko ajan eteenpäin. Mitä enemmän mä luin, sitä enemmän mua alko surettaa, koska mä vaan tiesin, ettei tässä voi käydä hyvin. Elättelen kyllä vielä toivoa, että viitosluku pelastais kaikki ja tulis happy ending ja kaikkea. :(

Uruha ärsytti mua ficin alussa, koska jotenkin se vaan ... en mä tiedä. Mä olen aina ollut Aoi/Uruhan kannattaja (tai no siis olin vielä joskus sillon kun Gazette kuului mun lempibändeihin ja Reituki oli mun number one otp. Vaikka no, eihän Gazeten merkitys mun (entisessä) elämässä mihinkään ole muuttunut, mut -- okei miks mä avaudun tästä XD pistetään kellonajan piikkiin) mut jotenkin tässä vaan pisteet meni koko ajan Kaille. Neljännen osan lopussa mun kuitenkin ois tehnyt mieli karjua raivosta, koska angstaava Uruha sai mut niin surulliseksi. Toivottavasti se nyt säilyy hengissä tuosta, tai mä en kestä.

Sit mä aloin miettiä sitä, et kai Aoi kuitenkin tietää Kain oikean nimen? Ku Ruki tuolla jossain välissä mainitsi, et se ei koskaan ole saanut selville Kain oikeaa nimeä. (mut sit mulle tuli mieleen, et eikö Ruki ois saanut Kain nimen tietoonsa esim lähettämällä Kain puhelinnumeron johonkin numeropalveluun tai jotain? Vai onkohan Japanissa edes sellasia...)
Kai jäi tässä muuten aika etäiseks hahmoks, ja se olikin yks niistä asioista, joihin oisin kaivannut enemmän selkoa. Tai siis -- miks se tykkäs asua kaukana ja ottaa välimatkaa, mut silti soitteli tosi usein? Tietenki se saatto johtua just tuosta Aoista, mut ... no niin, en mä tiedä.

Aoi. Mulla oli koko ajan - ihan alusta asti - sellanen paha kutina, että Aoi vielä pöllii kaikki Rukin ansaitsemat rahat tai sit käyttää ne salaa, pikku hiljaa. Varmistus tulikin tuossa neljännessä luvussa, kun Aoi mainitsi, että ne bileet oli kustannettu Rukin rahoista. Toivottavasti Aoi sais oikein kunnolla nenilleen viidennessä osassa, koska mua ärsyttää sen käytös ihan tavattoman paljon. Oikeesti hei, jäbä kuluttaa parhaan ystävänsä rahoja bilettämiseen ja samana iltana ku menee kihloihin, panee toista miestä. Mun teki mieli lyödä nyrkki näytöstä läpi ku ärsytti niin paljon. Ja kun mä oikeesti olen varma, että toi ei ollut ainoo kerta jollon Aoi on käyttänyt Rukin rahoja. Salee kaikki ne Uruhan ja sen leffat ja ravintolat on kustannettu Rukin pussista, ja varmaan on ostanut uuden autonkin Rukin rahoilla Rukilta salaa !

Reita taas oli just sellanen kuin oletinkin, ei tuottanut yllätyksiä. Muulle maailmalle asiallinen bisnesmies, mut kahden kesken herkkä romantikko. Mun on kyllä pakko myöntää - vaikka en haluaisikaan - että neljäs osa sai mut itkemään. Oikeestaan se Rukin ja Reitan dramaattinen "mä meen nyt, enkä tule takasin. Rakastan sua!1" -kohtaus sai mut vaan vähän surulliseksi, mut sitä ennen ne Rukin ajatukset sai mut itkemään enemmän ku pitkään aikaan. Johtuu varmastikin omasta elämäntilanteesta ja siitä, miten kaikki suhdepelleily ja tunnehömppä ymsyms saa mut vaan ahdistumaan ja raivostumaan tällä hetkellä. D: Mutta mä kyllä järkytyin, koska ei mun oikein ole tapana itkeä millekään enää, en ees muista millon viimeks oisin itkenyt, ja sit itken ficille ...

Mut tää kyllä yllätti mut hirveen positiivisesti, jotenkin tuntuu, et tän ficin laatu on vaan koko ajan noussut, mitä enemmän lukuja on ilmestynyt. Olen todellakin onnellinen, et jaksoin lukea siitä ekasta luvusta eteenpäin, koska jos en ois jaksanut, niin multa ois jäänyt ihan mieletön lukukokemus väliin. En mä kyllä väitä, että se ekakaan luku ois ollut huono - se ei todellakaan ollut sitä - mut tän ficin laatu vaan on koko ajan parantunut ja parantunut.

Mä odotan jatkoa todella innoissani, vaikka onnekseni huomaan, et mulla ei ole tämän kanssa sellasta kamalaa "jos nyt ei tule jatkoa, niin mä juoksen seinään" -fiilistä. Musta vaan tuntuu et mä tiedän miten tää päättyy (tai mulla on kaksikin arvausta). Jos tää nelosluvun loppu ois jäänyt pahasti auki, niin et mitä vaan vois vielä tapahtua, niin sit mulla ehkä oiskin tuollanen fiilis.

Aa, musta tuntuu, että tässä kommentissa ei ole päätä eikä häntää. Mä oon kirjottanut tätä vaan lähinnä siinä järjestyksessä kuin ajatukset on tulleet mieleen, enkä mä edes ole pysähtynyt lukemaan mitä mä olen kirjottanut. Nyt kyllä olen niin väsynytkin, etten enää edes jaksa, joten ... saat 'nauttia' tästä kommentista, ja ehkä mä aamulla (tai no siis päivällä ...) herättyäni häpeen silmät päästäni.

Mut oikeasti, tää on ihan mahtava, jos se nyt ei vielä tullut ilmi tästä. On vaan jotenkin tosi hienoa päästä pitkästä aikaa lukemaan näin paljon hyvää tekstiä ja jäädä odottamaan jatkoa (vaikka onhan mulla toi yks toinenkin jatkofic, jota mä seuraan, mut silti). Ja mietin, et voisin tässä kuunnella pari biisiä Gazettoa - tää jotenkin sai mut muistamaan, miten hienoa se musiikki on, ja toisinaan tästä ficistä huoku se sama tunnelma ku Gazeten biiseistä. Ja niin, tajusin mä senkin, ettei Reituki ehkä olekaan ihan kamala ja loppuun kulutettu - jos sitä vaan osaa kirjottaa oikein.
Aa voi ei, jään odottamaan jatkoa enemmän kuin innolla (varsinkin sitä osuutta, ku Aoi saa kunnolla nenilleen ja Uruha bitchslappaa Kaita armotta >:( eiku--) !

// ai niin ! Kuuntelin koko tän ficin lukemisen ajan Anna Erikssonia, ja jotenkin se vaan sopi tähän niin hyvin. Vaikken mä suostu myöntämään kuuntelevani mitään sellasta.

[sora]

AAAaa. Muuta ei päässä pyörikkään.
Nykyään kartan gazette-ficcejä koska ne ovat liian ns. kulutettuja. Mutta ihan varmuuden vuoksi vilkaisen kaikki läpi.
Ei mennyt ollenkaan hukkaan se että viitsin klikata tämän auki. Yllätyin ja todella positiivisesti. Kun jo kuvittelee että lafissa on jo kaikki mahdolliset tarinat ja vaikka miten päin niin jo sitä tullaan ja rikotaan sekin kuvitelma :DD Ei pidä olettaa noin enää ikinä.

En alusta astikkaan pitänyt Uruhasta. En vain tykännyt siitä miten hän tuntui palvovan Aoia ja toisin päin. Jotenkin heidän yhdessä olonsa oli liian täydellistä. Mutta en kuitenkaan osannut kuvitella, sitä että hän ei tulekkaan saamaan Aoia. Kuitenkin hyvä juonen käänne ja en todellakaan olisi uskonut Kain ja Aoin suhdetta, tai mitä se ikinä olikaan/onkaan. Ruki on jotenkin minun mieleeni hirveän sympaattinen. Kun hän ajattelee itsestään, Olenhan vain rattopoika, tekisi mennä lyömään häntä jollakin mahdollisimman kovalla esineellä päähän.

Ruki, Aoi ja Kai, miksei Uruhakin, elävät elämän raakaa ja antamatonta puolta. Jotta rahaa saisi on pakko tehdä jotain sen eteen. Kuinka puhdasta tai likaista se sitten onkin. Kain elämää en tiedä sitä pidemmälle mitä on nyt kerrottu, mutta olen sataprosenttisen varma että hän on se Reitan entinen rakkaus. Varmasti on.
Uruhan elämäkin oli näköjään myös raskasta, valmiiksi valittu nainen ja joka päiväinen työ, elää sen kanssa. Mutta onko Kain ja Aoin salasuhde riittävä syy/moraali itsemurhaan. Oliko sitten Uruha humalassa ja päätti tehdä sen hetken mielijohteesta? Mutta mulla on sellanen tunne että Uruha ei kuole, kun ei sitä kerrottu kuoliko vai ei. Haa, Kiinnostaisi tämäkin.
Aoin ja Rukin elämä onkin jo todella rankemman puoleista. Ei halua mennä kotiin pyytämään rahaa, tai ei edes hyväksytä kotiin ne on jo raskas kestää, mutta itsensä myyminen. Varmasti ensimmäiset kerrat koettelevat ja haluaisinkin tietää enemmän Rukin ja Aoin menneisyydestä, Kaistakin lisätieto olisi mukava lisäys.

Kuivailut tunteiden,hahmojen ulkonäön ja ympäristön kanssa ovat todella hyvin onnistuneet ja se on todella helppoa luettavaa. Selitystä ja kuvailemista ei ole liikaa ja sitä sitten jaksaa lukeakin. Virheitä ei ole tullut vastaan ja jos on niin eipä ole tullut huomatuksi. Tämä fic ei tuo mieleeni sitä kliseistä gaze ficciä, jossa Reita saa Rukin, Aoi Uruhan ja kaikki elävät onnellisina loppuun asti, vaan tämä on ihan todentuntuinen. Realistinen on hyvä sana kuvaamaan. Ruki sanoi selkeästi, ei tunteilleen sillä ymmärsi ettei hänen työnsä takia kuulu rakastaa "asiakasta". Hienoa, vaikka itkukin meinasi tulla. 8D
Tää lause kyllä sai kyyneleet silmäkulmiin.
shy-rebel kirjoitti:

Olinko saavuttanut jotain sellaista, jota saattaisin sanoa ainutlaatuisen kauniiksi asiaksi, jota kukaan ei voisi viedä minulta pois?

Tässäkin oli niin helposti huomattavissa haikeus ja kaipuu rakkautta kohtaan. Pystyy melkein itse tuntemaan Rukin fiiliksen. Muutenkin näissä Reita, Ruki kohtauksissa olet saanut mukavasti tunnetta mukaan eli saattaa heti huomata onko ilmassa, rentoutta vaiko jotain muuta.
Tämänkin takia Ruki herättää minussa sympatiaa. Hän ei saa yksinkertaisesti rakastaa. Tykkään siis tästä aivan älyttömästi. Nimi iski heti ja sisältö vielä nopeammin :D Onnea ja menestystä tulevalle osalle jota nopeasti kaivataan.
sora kiittää ja vippaa tusinan tikkaReita 8D

[shy-rebel]

Kiitos kaikille kommentoijille ihanista kommenteistanne! Kommentteja tuli yhteensä n. 9 sivun verran, kun katselin niitä Wordilla fonttikoolla 12. Monta kertaa olen yllättynyt mahtavasti huomatessani uuden kommentin putkahtaneen BID:n tiliin. <3
Ja tietenkin myös anteeksi hitauteni vastata pitkiin kommentteihinne, mutta nyt seuraisi vastauksia kysymyksiin:

RoLLe:
Yökommentointi on taitolaji! :D Meinasi tosin minullakin olla jo silmät ristissä, kun julkaisin tätä lukua keskellä yötä, vaikka olin jo melkein puoliunessa taistellessani tämän luvun kanssa. XD Mahtavaa kuulla kuitenkin, että tämä luku oli odotusten mukainen! ^^

Niin, sinä tiesit jo, mitä tässä tuleman piti. XD Sainpas koukutettua sinut lukemaan tämän sitten heti luvun ilmestyttyä. ;D Ihanaa, että tykkäsit tästäkin luvusta! Kieltämättä myös noita luvun aloituksia voisi sanoa introiksi, kun ne käsittelevät jotain asiaa, joka on tiedossa myöhemmin luvussa - ikään kuin teemana.

Mainostinko minä tätä lukua? :”D En kai…? Hyvä kuitenkin, että seksikohtaus oli hyvä, sillä olin huolissani sen pituudesta. Kieltämättä katsoin vähän aikaa, kuinka pitkä kohtaus oli kyseessä, kun olin saanut tämän kirjoitettua. Hyvä juttu siis, että se kohtaus oli mieleesi. Tosin tiesin jo etukäteen, että kohtauksessa tulee olemaan se miinuspuoli, että hahmot huutavat saadessaan orgasmin. Ajattelin, että se ei ole paras valinta, mutta annoin asian kylmästi olla. Olen kapinallinen. :”D Hienoa kuitenkin, että kirjoittamani seksikohtaukset ovat olleet mielestäsi hyviä ja realistisiakin! ^^

Vähän draamantuntua oli jo siinä, kun Ruki heräsi yksin nojatuolilta. Kenties se ennakoi tulevaa? ;) En kuitenkaan viitsinyt tehdä kohtauksesta niin dramaattista, että Reita olisi vain tylysti jättänyt toisen nukkumaan siihen ja lähtenyt omille teilleen koko asunnosta. Ei, parvekkeelle asti Reita meni vain. En tosin osaa sanoa, miten tuo kohtaus muotoutui tuollaiseksi. Kuuntelin paljon musiikkia ja kirjoitin, vaikka päätä vähän hakkasin seinään kohtauksen oletetusta kliseisyydestä. :”D Onneksi asia ei kuitenkaan ollut näin ja parvekkeella käyty kohtaus oli myös mielestäsi onnistunut! Kiitos paljon kehuistasi! ^^

Ja kyllä, Ruki ja Reita eivät saaneet toisiaan – vielä. ;) Lisää jännitystä piisaa, vaikka surullista on, etteivät Ruki ja Reita saaneetkaan vielä toisiaan. Hyvä, että kaksikon erossakin realistisuuden taju pysyi mukana alusta loppuun, draamaa unohtamatta. En tahtonut itsekään vielä saattaa paria yhteen, vaan pitkitän onnellisen lopun häämötystä. Ymmärsit myös tuon Rukin tilanteen hyvin, sillä hän saa rauhan itsensä kanssa vasta päästyään rattopojan roolistaan eroon. Sitä ennen hän ei näe itseään Reitan rinnalla puolisona, vaan pelkäisi tuhoavansa heidät molemmat salaisuudellaan. Sitä ei varmasti moni ymmärtäisi Reita-miljonäärin seurustellessa miesprostituoidun kanssa... :/ Vaan miten sitten käykään…?

Oi, lisää kehuja! : D Aoilla ja Kailla tosiaan on jotain vispilänkauppaa keskenään, johon tulee vastaus tosin vasta seuraavassa osassa. Se, miten heidän tarinansa päättyy, pysyköön vielä salassa. Kyse on kuitenkin Kain yksipuolisesta rakkaudesta, joka ei ole vain saanut ansaitsemaansa huomiota… ;) Aoi/Kai kyllä alkoi kiinnostaa enemmän tämän ficin myötä! ^^ Katsotaan nyt kuitenkin ensin, miten kolmikolle, Uruha mukaan laskettuna, käy, kun asiat selviävät.

Aoin ja Uruhan bileet olivat aika villit. :”D En ole moniakaan bilekohtauksia kirjoittanut, jätin tässäkin asian hieman taka-alalle Reitukin tieltä. x) Mutta tarkoitus oli kuvata, kuinka sekvaa Aoin ja Uruhan suhde oikein on. Aoin ja Rukin kämppä taasen on sellainen mukava ja suht tilava kerrostaloasunto, olisi helpompi piirtää se kuin selittää. XD Ja Rukin järkytys oli suuri, kun hän löysi kaiken hujan hajan. Ei se tosiaankaan ollut piristävä näky nähdä kaikki aivan sotkussa. Ja mihin kaikki päättyikään.
Syy Uruhan itsemurhaan selviää vasta seuraavassa luvussa. ;) Mutta se viittaa vahvasti Uruhan särkeväiseen luonteeseen, jossa hän on aivan eksyksissä vielä tällä hetkellä. Mutta olet oikeilla jäljillä asian suhteen, miksi niin kävi.;)

Kommenttisi ei ollut ollenkaan sekava, päinvastoin! ^^ Anteeksi sen sijaan, jos oma vastaukseni on tönkkö. xD Ja olit eka kommentoija, YAY! : D

Kiitos kommentistasi! ♥


Hipsu:
Älä ole huolissasi, kommenttisi kelpaa minulle siinä missä muidenkin kommentit! Lyhyydestään huolimatta tässä tuli hyvin esille mielipiteesi tästä ficistä. ^^

Tämä ficci on yllättänyt monet aiheellaan, mutta hienoa, että tarina sai sinutkin heti otteeseensa! : ) Ficin nimestä on myös tullut paljon palautetta, mukava kuulla, että tämän tarinan nimeksi sopii sinunkin mielestäsi Before I Decay.

Loistavaa, että sinulle välittyi tästä viimeisimmästä luvusta se synkkä ja surumielinen tunnelma, joka kiteytyy aina katkeraan loppuunsa saakka. Tarkoitukseni oli jättää tarina tältä haavaa tällaisiin tunnelmiin, jotta se koukuttaisi seuraavaankin lukuun, mutta myös kasasi yhteen henkilöiden epäonnellisuuden. Mukavaa, että kirjoitustyylini on myös mieleesi ja tarinan tunteet välittyvät hyvin eikä virheitäkään löytynyt! ^^

Hauska kuulla myös, että luvut ovat mielestäsi erilaisia. Mielikuvitusta olen käyttänyt varmaan niin paljon kuin vain pystyn, mutta hyvä juttu, että luvuissa on mielestäsi eroavaisuuksia keskenään. :D Ja seuraava osa tulee tosiaan julkaistuksi kahdessa eri osassa luvun massiivisen pituuden takia. :”D

Kiitos kommentistasi! ♥


BAKANAMI:
Samat sanat kuin Hipsulle tuossa ylempänä, älä ole huolissasi kommentistasi, minulle se kelpaa juuri sellaisenaan ja hyvin olet onnistunut tämän kommentin kanssa, tämä ei ollut yhtään epämääräinen. Ja aina kannattaa yrittää kommentoida, kyllä se siitä lähtee sujumaan kun vauhtiin pääsee! ;)

Hienoa kuulla, että olet tykästynyt tähän ficciin niin paljon kuin kommentissasi kerroit! : ) Mutta niin, lyhyestä virsi kaunis, kuten sanotaan. Tämän ficin piti olla aluksi vain 3 lukua pitkä, mutta sittemmin sain venytettyä tarinan 5 lukuun. x) Mutta lohdutuksena kerrottakoon, että viimeinen luku on kaksiosainen. ^^ Kieltämättä joskus käy mielessä, että tälle voisi kirjoittaa jatkoa, mutta siihen se jää lopulta. :”D

Mukavaa myös, että juoni on kohdallaan tarinan nopeasta tahdista huolimatta. ^^ Kommentissasi mainitsema kuvaus tapahtumien etenemisestä kahden viikon välein osuu aika lailla oikeaan, vaikken ole kirjoittaessa tätä seikkaa niin miettinyt. Lukijoilta on mukava lukea näitä juttuja enempi, kun en itse tule ajatelleeksi näitä, koin tässäkin kohtaa ahaa-elämyksen. :D

Olen aina hermona henkilöiden kanssa, toivon heidän onnistuvan aina niin hyvin kuin mahdollista. Mahtavaa siis, että hahmot ovat mielestäsi onnistuneet hyvin ja olet saanut heistä omat käsitykset! ^^
Ruki tosiaan on vielä hieman eksyksissä elämänsä kanssa, vaikka kova ulkokuori antaa toisenlaisen käsityksen. Sisimmässään hän on kuitenkin haavoittuvainen. Sama pätee myös hänen ristiriitaisiin tunteisiinsa Reitaa kohtaan hänen antaessa rukkaset toiselle. Mutta kyllä tällä tarinalla on onnellinen loppu. ;) Ihana kuulla, että Ruki on myös lempihahmosi tässä ficissä! : D

Käsityksesi Reitasta osuu myös oikeaan, sillä hänellä on hieman sama ongelma kuin Rukilla: ulkoa kovanaama, sisältä herkkä. Ristiriitaisia piirteitä tällä kaksikolla! :”D Reitallahan on jo takanaan kerran särjetty parisuhde, joten mitenköhän nyt käy…?
Aoi ja Kai ovat melko samanlaisia sen suhteen, että molemmat huolehtivat Rukista omilla tavoillaan. Myös se, miten molemmat haluavat tulla toimeen muiden kanssa, on melko samalaista, mutta erilaisilla tavoitteilla. ;) Uruha taasen on tässä tarinassa enempi se, jota eivät muut niin kiinnosta, ikävä kyllä. :”D

Ja päätin kirjoittaa Kaista päällisin puolin huolehtivaisen ja herttaisen hahmon, mutta hänenkin sisällään kuohuu, kuten neljännessä luvussa kävi selväksi. Oikein arvasit sen suhteen, että Kai käy niin usein muiden luona saadakseen edes jonkin aikaa jakaa aikaansa Aoin kanssa. : )

Ficin yleistunnelma on aika synkkä, mutta sellaiseksi sen tarkoitin. Päätin kirjoittaa tästä synkän aiheensa vuoksi ja liika iloittelu taasen olisi tuntunut mielestäni jo vähän turhalta. Mukana on myös paljon asiaa ihmisen vaihtelevista tunteista, joita olen pohtinut kirjoittamisen aikana. On/offilla mennään siis, kuten sanoit. :”D Jotain huumorinkukkaa olen kyllä yrittänyt kirjoitella mukaan, mutta enimmäkseen tämä on synkkä tarina. Mutta tästä tämä tarina ilostuu pikkuhiljaa! ;)

Uruhan ja Aoin bileet-kohtaus olisi ollut mukava kirjoittaa lisääkin, mutta tähän lukuun päästessäni laitoin itselleni muistutuksen, ettei kaksikko pääsisi liikaa valtaamaan tarinaa. Siksipä bileet jäivät hieman takavasemmalle. ^^’ Ikävästihän niissä bileissä sitten kuitenkin kävi, kun Uruha meni epätoivoissaan tekemään sen mitä tekikin. Toivottavasti yöunesi eivät ole menneet tämän takia! D: Uruhan teon syy tulee ilmi seuraavassa osassa. ;)

Kiitos kommentistasi! ♥


Truecolor:
Hyvin olet sinäkin onnistunut kommenttisi kanssa! ^^
Mukava kuulla, että tämä ficci teki sinuunkin suuren vaikutuksen heti alusta lähtien. ^^ Tarinan alku on aika jännästi kirjoitettu, itse ensimmäisen luvun ja viimeisten lukujen välinen aikaväli on kaksi kuukautta, kun olen ne kirjoittanut. :”D
Voi ei, kuvittelen nyt itsekin Reitan mielessäni lihavana ja viiksekkäänä! XD Kieltämättä jännä mielikuva… Rukin muut asiakkaat ovat olleet enempi sitä luokkaa. Pitänee keksiä hänelle seuraavaksi jokin toinen ammatti ficceihin kuin miljönääri. :”D Mutta tarinassa kuitenkin mainitaan, että hän polttaa sikareita - joskus! :D
Totta kai tykkään quottailusta! Antaa palaa! ;D

1.lainauksessa voisin sanoa, että se oli huvittava juttu, ettei Ruki ollut sanoistaan huolimatta kovinkaan valmis vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. x) Ruki puhui vähän ohi suunsa väittäessään muuta itsestään.

2. lainauksessa taasen on hienoa, että sinulle välittyi Rukin haikeat ja surulliset ajatukset siitä, kuinka hän oikeasti kaipaakaan jotakuta rinnalleen. Kyllä hän on kieltämättä yksinäinen työssään, vaikka tahtoisi olla yhtä lailla rakastettu oikeasti. (Pelasta mies halilla! ;D)

3. lainauksessa tulee taas ilmi, kuinka Ruki ei oikein arvosta itseään kaikesta huolimatta. Hän oikeastaan vähän häpeääkin ammattiaan eikä tahtoisi pilata muiden elämää yhtä lailla kuin omaansa. Tosin hän ei ymmärrä, kuinka Reita olisi valmis pelastamaan hänet siitä loukusta… Reita-parka, hän ei saanut tunteilleen vastakaikua. :’(

4. ja 5. lainaus taasen… Voi, älä itke, kyllä tämä tarina vielä hyvin päättyy! Hienoa kuitenkin, että tykkäsit tästä kohtauksesta tosi paljon, sillä itse pidin Reitan ja Rukin erokohtausta vähän kliseisenä, mutta annoin asian olla. Hyvä siis, että kohtaus kelpasi sinullekin sellaisenaan. : ) Kirjoittamastani tekstistä en osaa näin jälkikäteen sanoa oikein mitään, mielessäni se vain vaikutti juuri sopivalta löydettyäni oikeat sanat ilmaisemaan asioita. Hienoa, että tykkäät tyylistäni! :D Ja ficciä olisi tarkoitus jatkaa taas elokuun puolella lisää, kunhan saan itseni vain lukemaan viidennen luvun ensimmäisen osan muokatakseni sitä virheiden takia. ^^'

6. lainaus~ hienoa, että olet tykästynyt tuohon Hallelujah-biisiin! Minusta se on ihana biisi ja siinä on paljon tunnelmaa, jonka inspiroimana olen kirjoittanut tätäkin lukua. Se on kaunis biisi, rakastan sitä. ^^ Kiitos myös kehuistasi! :D

7. lainaus: Mukavaa, että myös Reitan tunteet välittyivät sinulle hyvin tässäkin luvussa! ^^ Kuten arvaisitkin, mies varmasti itki oven takana saamatta mitään sanaa suustaan menetettyään taas rakkaimpansa. Eikä olo ollut mikään mahtavin Rukillakaan satuttaessaan samalla sekä itseään että Reitaa.

8. lainaus: Niin, tahdoin todellakin lopettaa luvun tällä kertaa näin traagisiin tunnelmiin, sillä tämä kohtaus oli yksi ensimäisimpiä, jotka mielessäni pyörivät tätä ficciä kirjoittaessani. Se on järkyttävä kohtaus, joten fiilikset menevät aika pohjille luvun lopussa. Vaan miten tämä kaikki tuleekaan selviämään seuraavassa osassa? Miksi kai ja Aoi olivat yhdessä, miksi Uruha teki tekonsa?

9. lainaus, eli tuo aivan viimeinen lause, tuli mieleeni aivan yllättäen katsoessani Gazen Mayakashi-biisitä tehtyä fanivideota. Hienoa, että se on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen, kuten jo yksärissä sanoinkin! :)

Hyvin olet onnistunut myös kommenttisi kanssa, ja kiitos, karkki maistuu aina! ^^ *ottaa karkkia tarjotusta pussista* Hieno myös kuulla, että olen lempificcaajasi. :D

Kiitos kommentistasi! ♥


Fishy:
*lukee ensimmäisen lauseen* Mikä oli? XD

Kirjoitusvimma kuulostaa hauskalta ja tehokkaalta tavalta! :D Itsekin saan välillä hirveitä puuskia kommentoida ficcejä, tosin nyt ovat taas akut nollassa sen suhteen, vaikka tarjolla olisi paljon ficcejä, joihin haluaisin heittää myös kommentin. ^^’
Hyvältä kommentilta tämä minusta näyttää, jatka vain sinäkin samaan malliin! Ei tämä ole ollenkaan turha. ;D Osut myös aivan oikeaan sen suhteen, että kyllä kommentit osaavat aina ilahduttaa! :)
Ja sitten itse kommenttiisi:

Kuten olen jo muutamalle muullekin sanonut tässä kommenttien vastausten lomassa, Reitan rakkaudentunnustus on mielestäni vähän kliseinen, mutta on ollut hieno kuulla, että siitä on tykättykin. Kaikkia se ei voi tietenkään miellyttää, joten se ei haittaa, ettei tuo kohtaus iskenyt sinuun. Hieno kuulla kuitenkin, että eläydyit kohtaukseen hyvin paljon. ^^
Lainaamasi kohtaukset taasen kuvaavat esimerkillisesti sitä, kuinka ristiriitaisessa tilanteessa Ruki on tunteidensa kanssa. Kyseessä ei siis ole typo, vaan Rukin oma moka puhua itsensä pussiin tunnemyrskyssään, ristiriitaisia tutneita kun olen tässä tarinassa pohtinut enemmänkin. :”D

Vaikka Ruki siis rakastaa Reitaa yli kaiken, hän ei voi sanoa sitä suoraan kasvotusten, vaan peittää tunteensa jättämällä toisen oman onnensa nojaan. Kuten Ruki sanookin tuntevansa itsensä hirviöksi, hän haluaa sanoillaan vaan suojella Reitaa satuttamisesta huolimatta. Sisimmässään hän kuitenkin rakastaa toista yhtä paljon ja jos Ruki ei olisi rattopoika, hän olisi varmasti jäänytkin toisen luokse. Olen kenties selittänyt tämän jutun ficissä vähän epäselvästi, mutta noin se menee. :”D

Mahtavaa, että olit innoissasi uudesta luvusta ja että olet myös lukenut tätä alusta lähtien! ^^ Hyvä kuulla myös, etteivät alussa mainitut varoitukset pelottaneet sinua pois, vaan tulit kommentoimaan silti. :) Ihanaa myös, että tykkäät kirjoitustyylistäni ja että se lunasti odotukset! Voin oikeastaan sanoa, että kirjoitustyylini on pitkällisen kirjoittamisen ja sisukkaan tyylin hakemisen tulosta. Muuta en oikein osaa sanoa asiaan, harjoitus on tosiaan tehnyt mestarin. ^^’ Tässä ficissä oikeastaan tahdoin jättää kuvaukset ja muut asiat enempi sivuseikoiksi, tämän tarinan kun piti ensin jäädä vain pöytälaatikkoon. :”D Pohtimiseen olen enempi keskittynyt tässä ficissä, kuten kommentissasi mainitsitkin. : )

Reita tosiaan on ollut kiinnostunut Rukista alusta lähtien, mutta tunteet toista kohtaan ovat syventyneet vasta ajan saatossa, kuten sekin seikka, että aluksi mies oli hieman hämillään toisen kanssa, mutta vasta myöhemmin Reitalla ei ollut ongelmaa olla vieraan ihmisen kanssa sängyssä (kyllä, elin on hämmentävä sana tässä yhteydessä. :”D).

Ruki taasen on tainnut aina haaveilla Reitan tapaamisesta, joten nyt kun se tilaisuus oli mahdollista, myös miehen tunteet pääsisivät valloilleen. x) Tunne taisi olla kaksikolla molemmin puoleinen heti ensisilmäykseltä, vaikka sille ei heti löytynyt selitystä. ;) Ja kun jo tähän viimeisimpään lukuun päästiin, heidän tunteensa toisiaan kohtaan olivat aika selvät, vaikka toisin kävikin. ^^ Hyvä kuulla, että nojatuolikohtaus oli mieleesi! :D Olin huolissani, että onko se kohtaus jo liian pitkä. XD

Ja sitten lukujen pituudesta: kyllä, koska luku numero 5 on vielä tätä neloslukuakin pidempi, tulen julkaisemaan sen suosiolla kahdessa erässä. Saamme nauttia tästä tarinasta yhden kuukauden pidempään. ^^ Niin siinä tulee käymään, että luku 5 ilmestyykin ennakkotiedoista poiketen osissa 5A ja 5B. ;)

Ihana kuulla, että tykkäät tästä ficistä todella paljon! :D Kain hahmosta yritin tehdä tällä kertaa tavallisesta poikkeavan, hänelläkin on ikävä puolensa ja mies pääseekin seuraavassa osassa ääneen tekosistaan ja tunteistaan Aoita kohtaan. Mitenköhän heidän käy? ;)
Ja myös Uruhan ja Aoin kohtalot tulevat selviämään seuraavassa osassa, mutta olet oikeassa sne suhteen, että Aoi tulee saamaan läksynsä… Siitä lisää ensi kerralla ja lopussa kaikki selviää, tuleeko aivan onnellista loppua kaikille hahmoille! ;)

Kiitos kommentistasi! ♥


-HappyNyappy:
Sinäkin tykästyit tuohon 4. luvun viimeiseen lauseeseen! :D Hieno juttu, että se lause on tehnyt niin suuren vaikutuksen sinuunkin. ^^ Ja luku on muutenkin hyvin surullinen, kuten tuo mainittu lausekin. Älä itke, kyllä tämä tarina tästä saa onnellisen loppunsa. :’) Vaikkakin tämä neljäs luku loppuikin tällä kertaa ikävästi.

Ääks, olen ollut kauhean kiireinen, niin siksi ficin jatkumisessa on kestänyt. Tai siis, julkaisen tätä kyllä kerran kuussa, että pian lienee uuden osan julkaisun aika. ^^ Nyt vain näyttää siltä, että saattaa mennä vähän pidempään, kun en ole vielä lukenut uusinta osaa uudemman kerran. Mutta jatkoa on tulossa! o/ Ja tätä ficciä kyllä ehtii kommentoida milloin tahansa. ;)

Niin, Reitalla oli tunteita Rukia kohtaan melkein koko ajan, niin kuin nyt viimeinkin selvisi. Mahtavaa kuitenkin, että kaksikon parvekekohtaus onnistui mielestäsi, sillä olin huolissani sen vaikuttaessa omasta mielestäni aika kliseiseltä. :”D Mutta se oli kuitenkin se hetki, jolloin Reita päätti tunnustaa rakkautensa. Yllättäviä käänteitä ja tempauksia tässä tarinassa riittää. ;) Hienoa, että tykkäsit tuosta Rukin tavasta reagoida odottamattomaan rakkaudentunnustukseen, sillä Ruki oli tainnut odottaa jotain aivan muuta. Tahdoin kuitenkin heittää myös hieman kapuloita kaksikon rattaisiin erottamalla heidät toisistaan – ainakin hetkeksi. ;) Onnellinen loppu on tiedossa, mutta sitä ennen on matkassa vielä monta mutkaa voitettavana. ^^

1. lainaamassasi kohtauksessa kävi kuitenkin selväksi, että Ruki on hyvin ristiriitainen tunteidensa kanssa. Vaikka hän haluaisi sanoa rakastavansa Reitaa, ei hän toisaalta uskalla hävetessään itseään ja työtään. Kieltämättä Rukin reaktiolla oli negatiivisia seurauksia.

2. lainauksessa taasen kiteytin oikeastaan sen, mistä Rukin ja Reitan välillä oli asiaa tässä luvussa: Ruki ei vielä oikein tiedä, mitä hänen elämässään oikein tapahtuu, vaikka Reita ottaisi hänet avosylin vastaan. Kenties Ruki tahtoi myös omalla tavallaan suojella Reitaa, vaikka särkikin tämän jo kertaalleen paikatun sydämen. Mukavaa, että tykkäsit tästäkin kohtauksesta! ^^

Hyvältä kommentilta tämä mielestäni vaikuttaa! ;D Itsellänikin kommentointi venyy välillä pitkälle iltaan, jolloin kirjoitan jo aivan fiksuja juttuja. :”D Yökommentointi kunniaan! o/ Seuraavaksi tiedossa kuitenkin viidennen luvun ensimmäinen puolikas, sitä odotellessa!

Kiitos kommentistasi! ♥


Amor:
Oho, olet tehnyt ahkerasti töitä kommenttisi eteen myöhäisestä kellonajasta huolimatta! :D Sama homma on minullakin, että jos jokin ficci pyörii mielessä liian tiuhaan, siihen on kirjoitettava hetimmiten kommentti, oli kellonaika mikä tahansa sitten. x) Kommentin kirjoittamista on kuitenkin vaikea jättää kesken, kun sen on kerran aloittanut. :’D

Olen edelleen hyvin yllättynyt ficcini saamasta suuresta suosiosta, mutta olen kyllä myös ylpeä ja välillä myös vähän hämmentynyt BID:n saavuttamasta suosiosta. Hienoa kuulla kuiotenkin, että jäit tähän ficciin koukkuun, vaikka Reituki taisi herättää ennakkoluuloja kiinnostuksen suhteen. ;) Oikeastaan mahtavaa, että tämä tarina palautti uskosi Reitukiin ficin nimeä myöten! :D

Ficissä mainittu rikas/tavis -asetelma on melko tuttu, itsekin olen käyttänyt sitä muissakin ficeissäni. En ole tietoinen tämän asetelman suosiosta, mutta uskonpa sen olevan melko tuttu juttu fanfictionissa yleensäkin. ^^ Mitä taasen tulee prostituutio-ficceihin, niitä en ole montaa nähnyt tai lukenut Lafissa tai muuallakaan. Ehkä yhden tai kaksi. :”D

Ensimmäisen luvun aloitus on aika taiteellinen, jos niin voisi sanoa. Inspiroiduin Filth in the Beauty-lauseesta kirjoittamaan jonkinlaisen pohjustuksen tälle tarinalle kuvaamaan myös Rukin ajatuksia ennen varsinaisen tarinan alkamista. Ensimmäinen luku on myös oikeastaan vasta lähtölaskenta seuraaville tapahtumille, jotka muuttavat hahmojen elämää reippaasti edelliseen verrattuna. Mukavaa kuitenkin, että kakkosluku, jossa Reita ja Ruki tapaavat ensi kerran ja heidän kohtalonsa alkavat kietoutua toisiinsa, sai sinut innostumaan tästä lisää! ^^

Harmi, että tässä tarinassa oli jäänyt mukaan epäselviä ja tylsiäkin kohtia mielestäsi. On kyllä myönnettävä, että sellaisia kohtauksia tämä tarina kyllä varmasti tarvitseekin ladatakseen jännitystä tulevaa varten ja toimimaan samalla myös ns. hengähdystaukona seksikohtausten välillä. ;) Mutta älä ole huolissasi, kyllä tällä tarinalla on lopulta onnellinen loppu, vaikkakin se saavutetaan vasta monen mutkan jälkeen. : ) Viitosluvun molemmissa osissa tulee tapahtumaan paljon. ;D

Uruhan hahmosta olen oikeastaan tehnyt tarkoituksella aika ärsyttävän, joten ei ihme, jos hän ärsyttää sinuakin. :”D Mukavaa kuitenkin, että miehen angsti tavoitti sinut neljännessä luvussa. : ) Aoi/Uruha on kyllä yksi suosikkiparituksistani, mutta tahdoin vähän revitellä näillä hahmoilla tässä tarinassa, ettei heillä menekään niin hyvin kuin olettaa antaisi. ^^’ Kain hahmossa olen myös revitellyt jonkin verran, tahdoin kirjoittaa Kaista sellaisen, joka iskee silloin, kun sitä vähiten odottaa, vaikka vaikutelma hänestä olisi aivan toisenlainen. Viidennessä luvussa selviää taas lisää asioita näistä kolmesta! ;)

Moniin kommentissasi esiintyvistä kysymyksistä on jännä vastata siitä syystä, että moneen kysymykseen löytyy vastaus viidennestä luvusta. xD Esimerkiksi Aoin ja Kain menneisyys ja Kain oikea nimi on vastattavissa sillä, että he ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien. Ruki taasen ei ole tullut ajatelleeksi Kain nimeä niin paljon, että olisi varta vasten ottanut asiasta selvää. Kain nimi on myös aika salainen asia tässä tarinassa.

Myös Kain hahmoon on tulossa enemmän selkoa viimeisessä luvussa, kun hän pääsee merkittävään asemaan. Toivon mukaan hän ei enää silloin tuntuisi etäiseltä hahmolta hänen vaikuttaessa silloin paljon enemmän muiden elämään. Kirjoitin Kaista kyllä tarkoituksella hieman etäisen hahmon aiemmissa luvuissa, jotta hänen salaisuutensa paljastuisivat pikkuhiljaa. ^^ Mutta aika paljon hänen salaisuutensa johtuvat Aoista… ;)

Arvailusi Aoista osuvat kyllä sen verran oikeille jäljille, että vastaukseni olisi aikamoinen spoileri. xD Mutta siis, Aoi ei ole aivan kiltillä mielellä liikenteessä Rukin työn suhteen, vaan hän on kyllä tehnyt jotain kaiken aikaa… ;) Mutta Aoi saa kuulla kunniansa seuraavassa luvussa, siitä voin olla varma, vaikka hän on ollut mukava mies kaikille kavereilleen ennen tätä. o/ Aoin käytökselle löytynee myös selitys viimeisessä luvussa. ;)

Kuvauksesi Reitasta taasen osuu aivan oikeaan, sillä juuri sellaiseksi asialliseksi ja romanttiseksi henkilöksi hänet halusinkin! :D Hieno myös kuulla, että neljäs osa liikutti sinua paljon, sillä minulla oli omat skeptiset epäilyni luvun suhteen. On kuitenkin ollut mahtavaa kuulla, että neljäs luku on ollut niin monen lukijan mieleen surullisella tunnelmallaan. En tosiaan halunnut saattaa pääparia vielä tässä luvussa yhteen, vaan Ruki kieltäytyy Reitan tarjoamasta rakkaudesta omiin syihinsä vedoten, kuten kommentissasi mainitsitkin. ^^ Rakkaus osaa olla välillä hyvinkin vaikeaa, sitä asiaa olen itsekin pohtinut tätä lukua kirjoittaessani.

Mahtavaa, että mielestäsi tämän ficin laatu on noussut koko tarinan ajan! :D Toivottavasti taso säilyy loppuun asti. ^^ Ihanaa myös kuulla, että olet pitänyt tästä ficistä niin paljon kuin kommentissasi kerroitkaan! Hieno juttu, että tämä ei ole tuottanut sinulle pettymystä. : )

Jatkoa on tarkoitus jatkaa ihan piakkoin, sillä viidennen luvun alkuosio ei ole kovinkaan pitkä, tai niin ainakin muistelisin asian olleen. Minun pitäisi vain lukaista se enää läpi virheiden kannalta. :’D Hauskaa, että sinulla on myös arvauksia tämän tarinan loppua ajatellen. ^^ Kyllä tässä kaikki vielä selviää parhain päin. ;)

Kyllä tässä sinunkin kommentissasi on pää ja häntä. ;D Hyvä kommentti tämä on siinä missä muutkin tulleet kommentit, no worries! ^^ Tässä on tullut ilmi se seikka, että tykkäät tästä todella paljon ja on myös hienoa, että tämä sai sinut innostumaan Gazesta ja Reitukista taas pitkästä aikaa. ^^ Gazea olen kuunnellut reippaasti tätä kirjoittaessani, joten on hienoa kuulla, että tästä välittyy sama tunnelma kuin bändin biiseistä! :D Tosin tulihan tätä lukua kirjoittaessa luukutettua aika paljon myös Samuli Edelmannin ja Jipun coveria Hectorin ”Jos sä tahdot niin”-biisistä, joka jollain tavoin sopi tähän, kuten varmasti myös Anna Erikssoninkin tuotanto. ;) Mitä taasen tulee Reitukiin, olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei se ole loppuun kulutettu paritus. ;D

Jäämme odottamaan, bitchslappaako Uruha Kaita armotta vai kuka saa kuulla kunniansa ja repii pelihousunsa seuraavassa luvussa. XD Kiitos siis kommentistasi! ♥


sora:
Hienoa kuullä sinultakin, että tämä ficci on palauttanut uskosi Gaze-ficceihin! ^^ Gazesta on kyllä (ihanan :D) paljon ficcejä, mutta mukavaa, että tämä on erottunut edukseensa sinun silmissäsi. Kannatti siis vilkaista tämäkin ficci varmuuden vuoksi. ;D

Hauska kuulla, että tämä ficci on mielestäsi rikkonut kuvitelmaa ja tuonut eteesi jotain uutta ficcien kannalta + tykkäät tästä tarinasta nimeään myöten! ^^ Ficcejä kannattaa lukea avoimin mielin, minäkin olen huomannut saman jutun lukiessani ficcejä. :D

Kuten jo tuossa Amorille sanoinkin ylempänä, niin Uruha on tarkoituksella ärsyttävä hahmo. Ei siis haittaa, jos et pidä hänen hahmostaan. :’D Uruhan ja Aoin suhde on vaikuttanut tähän lukuun asti vähän liiankin onnellisen ruusuiselta, mutta rikoin vähän kaavaa tämän parituksen kohdalla tässä ficissä. Juonenkäänteitä ja paljastuksia hahmoista, kuten myös Kain ja Aoin suhteesta, on vielä luvassa seuraavassa osassa, joten tämä ei tähän jää. ;)
Mukavaa myös kuulla, että pidät Rukia sympaattisena hahmona, vaikkakin hänen itsetuntonsa välillä laskeekin rattopoika-lauseen myötä. Nyt kun olen lueskellut tätä ficciä jälkeenpäin, niin Rukihan sanoo tuon lauseen aika montakin kertaa… xD

Kuvauksesi Rukin, Aoin, Kain ja Uruhan elämästä olivat mieleeni, sillä ne osuivat tulkinnassaan aika nappiin. Tämän ficin yleistunnelma on muutenkin aika synkkä ja tyly, joten hahmotkin saivat osansa tuosta tunnelmasta jouduttuaan monenlaisiin liemiin mokailujensa suhteen omassa elämässään. Rahalla on suuri merkitys heidän selviytymisellään ja tietävätkö hahmot toisiaan sittenkään niin hyvin kuin he ovatkaan kuvitelleet.
Tosiaan myös Kain elämästä on tulossa lisää juttua seuraavissa osissa hänen päästyä paremmin esille. ;) Valitettavasti minun jo tässä kohtaa sanottava, ettei hänellä ole ollut suhdetta Reitan kanssa, vaikka aluksi ajattelin tehdä Kaista Reitan hovimestarin. :”D

Uruhan elämä tosiaan on raskasta, sillä hän ei oikeastaan tahtoisi olla niin kahlittu järjestettyyn avioliittoon, vaan tahtoisi sen sijaan elää vapaasti kenen kanssa haluaa. Kenties hän ei haluaisi myös sitä vastuuta ja velvollisuutta, joka hänelle avioliiton myötä tulisi hoidettavaksi. Se, miksi Uruha kuitenkin teki itsemurhayrityksen, selviää seuraavassa osassa. Kailla ja Aoilla on kyllä sormensa pelissä sen suhteen. ;)

Aoi ja Ruki edustavat taas sitä elämää, johon Uruhakin olisi voinut pahimmillaan joutua: suku häpeää heitä eikä rahallista avustusta tule mistään, töitä ei ole ja koulutus on kesken. Ruki sitten epätoivoissaan keksi alkaa myydä itseään, mutta olet oikeassa sen suhteen, ettei se ole ollut koskaan helppo tie hänelle, vaikka Ruki niin sanookin ensimmäisissä luvuissa.

Hienoa, että kuvailut hahmoista heidän tunteitaan ja ulkonäköä myöten ovat onnistuneet mielestäsi! ^^ Itse asiassa otin tämän ficin kanssa aika rennosti, etten oikein miettinyt koko aikaa, mitä kaikkea minun pitäisi kuvailla ja kertoa tässä. Muutaman asian olen kyllä jättänyt hämärän peittoon ihan tarkoituksella. :’) Hyvä, ettei virheitäkään ole enää näkynyt! ^^
Tähän on kuitenkin tulossa onnellinen loppu, mutta se jääköön arvoitukseksi, kuka saa ja kenet. ;) Ihanaa kuitenkin, että pidät tätä lukua realistisena, kun Ruki ei vielä saanutkaan Reitaansa ja että luvun surullinen tunnelma välittyi sinullekin aina tuota lainaamaasi kohtausta myöten. ^^ Se kuvaa oikein hyvin Rukin tunteita siitä, kuinka hänkin haluaisi vain rakastaa. Mahtavaa, että Rukin tunteet välittyivät sinullekin ja herättävät sympatiaa!

Kiitos kommentistasi! ♥ *nappaa tusinan tikkaREITA*

[shy-rebel]

A.N.
Anteeksi tuplapostaus, mutta lienee parempi, että laitan tämän osan tänne nyt, kun ensi viikolla alkaa koulu ja kaikki hyörinä siellä + minulla oli nyt käytössä kunno kirjoitusohjelma. >8)
Eli siis, tässä olisi nyt toiseksi viimeinen luku BID:ä, näin yllättävästi taas julkaistuna melkein kuukauden tauon jälkeen. :'D Koska 5. luku oli edellistäkin lukua pidempi tapaus, joka sisälsi hyvin paljon asiaa, päätin jakaa luvun kahtia, joten saamme seurata Rukin ja kumppaneiden touhuja vielä yhden osan verran pidempään! ^^
Tämä 5A-osana puhuteltava osuus on aika aggressiivinen kaikenlaisten salaisuuksien selvitessä vihdoinkin kaikille muille hahmoille paitsi Reitalle. Olin itsekin oikeastaan aika yllättynyt tähän lukuun laittamastani tunneryöpystä. o.O Luvassa huutoa, itkua, raivoa ja tukahdettuja tunteita. Luvussa on myös lainaus Greogory and The Hawkin biisistä "The Bolder Thing To Do".
Mutta siis, tämän pidemmittä puheitta BID:n uusin luku! Saa tykätä! ^^


Osa 5A
Se, mitä kutsutaan lopuksi


Minun on kerrottava teille eräs asia, joka on vaivannut minua koko tämän aamun.
En ymmärrä enää, mihin tämä kaikki lopulta johtaa. En vain jaksa tätä. Ehkä olen viimein saapunut umpikujaan, josta en voi edetä kuin takaisinpäin, sillä takanani vainoaisi varma loppuni.
Kaikki alkoi siitä, että elin liian huoletonta elämää. Kaikki tuntui luhistuvan ylläni, äkkiä olin aivan tyhjän päällä. Keksin kuitenkin keinon saada elämäni takaisin, tosin se yritys oli jäänyt puoliväliin tiellään.

Minusta tuntui nyt samalta. En tiennyt yhtään mitään, mitä ympärilläni tapahtui, vaikka kuinka uskoin olevani kaikesta perillä. Kaikki tuntui luhistuvan taas, ja minun oli aloitettava tämä hullunmylly taas alusta, tosin panokset olivat nyt erilaiset.
Sitä kaikkea minä mietin väsyneillä aivoillani, kun ajoimme Aoin ja Kain kanssa ambulanssin perässä sairaalaan, jossa Uruha yritettäisiin pelastaa kuolemalta, jonka hän oli itse kutsunut luokseen.

Miksi minusta tuntui, että ivallinen kohtalo ja kyyninen viikatemies ajoivat takanamme? Kenties ne olivat tilanneet taksin ja käskeneet kuskia seuraamaan ujeltavaa ambulanssia, joka kiisi Tokion halki kuin valkoinen ja kirkuva maantiekiitäjä.
Tämän kaiken täytyi olla nyt lopussa, Reita. Enää ei ole olemassa rattopoikaa, joka kantaa nimeäni ja kehoani. Jäljellä olen vain minä sen viettelevän naamion takana. En alennu enää ikinä samaan epätoivoiseen tekoon.
Minä pidän kiinni omasta itsestäni umpikujankin häämöttäessä horisontissa.

~~~~~~~~~~

Uruha selvisi hengissä nipin napin.

Me sen sijaan emme selvinneet.

Uruha oli viiltänyt itseltään ranteet auki joskus tuntia aiemmin ennen kuin minä saavuin kotiin, mutta oli menettänyt sen verran verta, että selviytyminen oli hiuskarvan varassa. Emme vielä tienneet, miksi hän sen teki, mutta rukoilimme lääkäreitä, etteivät he menisi soittamaan hunajahiuksisen omaisille asiasta. Jos he tulisivat paikalle ja näkisivät meidät, he varmasti vaatisivat meitä mestattavaksi tai jotain muuta kamalaa. Vankilaan meidät kaikki kolme oltaisiin varmasti passitettu.
Jumalat olivat kuitenkin puolellamme Aoin ilmoittaessa olevansa Uruhan kihlattu. Lääkäri suostui sen jälkeen olemaan ilmoittamatta omaisille asiasta, Aoi lupasi tehdä sen hetimmiten. Eli ei koskaan.

Uruha makasi valkoisessa huoneessaan puettuna valkoiseen, kaapumaiseen vaatekappaleseen. Ranteissa oli valkoiset kääreet, ne olivat sideharsoa. Hunajahiuksisen metallikaiteinen ja kapea sänky oli siirretty ikkunan eteen, josta tulvi kaunista luonnonvaloa keinovalon sekaan. Minä inhosin sitä laitosmaista valkeutta, tuntui siltä kuin olisimme tulleet hyvästelemään Uruhan viimeistä kertaa. Kuin hänellä olisi ollut syöpä, josta hän ei voinut parantua.

Me kaikki kolme tulimme tuohon valkeuden keskipisteeseen. Aoi marssi jonomme etummaisena, huoli ja epätietoisuus kasvoillaan. Hän mietti kuumeisesti, miksi hänen rakas kihlattunsa oli päättänyt päättää päivänsä poikamiesboksin vessassa, aivan yksin ja hylättynä. Ei kai sillä ollut jotain tekemistä sen kanssa, mitä mustatukkainen oli tehnyt humalassa...?
Seuraavaksi huoneeseen astelin minä, yhtä huolestuneena ja sekaisin kuin Aoikin, mutta toisin kuin ystäväni, en voinut kohdata Uruhan katsetta, joka näytti surulliselta ja elämäänsä pettyneeltä. Tunsin itseni syypääksi, vaikka lääkärin mukaan oli minun ansiotani, että Uruha saatiin hoitoon ajoissa. Jos en olisi tullut niihin aikoihin kotiin kuin olin tullut, Uruha olisi ollut mennyttä. Kaista ja Aoista kun ei voinut tietää, olisivatko he heränneet ollenkaan petetyn kuoleviin nyyhkytyksiin.

Kolmantena sisään tullut Kai katsoi silmät suurina Uruhaa, joka kuitenkin kohdisti katseensa poispäin hänestä. Rastatukka kertoi tuntevansa myös hirveää syyllisyyttä tapahtuneesta, mutta Aoi kielsi häntä puhumasta asiasta sen enempää. Niinpä Kai pysyi hiljaisena ja katseli nyt kauhuissaan kohdatessaan loukkaantuneen miehen sairaalahuoneessa. Kaiken kukkuraksi ystävämme inhosi sairaaloita, häntä alkoi ahdistaa niissä paikoissa.

Äärimmäisen laiha mies ei tuntunut edes reagoivan millään tavalla tuloomme tai sitten hän vain mökötti meille tapahtuneesta. En voinut ymmärtää, miksi hän oli meille niin vihainen. Minä pelastin hänet, Aoita mies rakasti yli kaiken ja Kai ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Mikä oli mennyt niin pahasti vikaan, että olimme nyt tässä tilanteessa? Oliko kyseessä jokin sellainen asia, josta minä en vain tiennyt?
"Hei, kulta", Aoi aloitti varovasti astellessaan Uruhan sängyn viereen. "Luojan kiitos sinä olet kunnossa ja selvisit hengissä siitä... teostasi."
Mies vetäisi itselleen tuolin huoneen nurkasta ja istuutui sille kohdatakseen kihlattunsa syyttävän katseen. Uruhan lempeät ja naiivit silmät olivat muuttaneet sävynsä vihamielisiksi ja jäätäviksi. Koko miehen olemus oli kylmä kuin jäinen kivi.
"Niin selvisin", nuorempi mies tuhahti äänensävyllä, josta kieli pettymys. Ikään kuin hän olisikin halunnut kuolla pois meidän silmiemme edessä. Minä ja Kai seisoskelimme syrjemmällä, emme tahtoneet häiritä kaksikon välienselvittelyä, vaikka Kain sisällä kihelmöi ikävästi omantunnon soimatessa häntä. Minä vain tuijotin ystäviäni odottaen vastauksia yllättävään tekoon.
"Miksi sinä teit sen?" mustatukkainen kysyi ja yritti sipaista toisen suloisia hiuskiehkuroita, mutta Uruha mulkaisi toista niin vihaisesti, ettei hänen rakastamansa mies uskaltanutkaan koskea häneen.

"Uruha, kerro meille", puutuin puheeseen, kun Aoi ei onnistunut saamaan aikaiseksi toivottua tulosta yrityksistään huolimatta. "Miksi sinä teit sen? Miksi sinä viilsit ranteesi auki? Sinähän rakastat Aoita. Miksi tahdoitkin kuolla?"
"Hänen takiaan", Uruha tyytyi vastaamaan katse ikkunassa. Kuitenkin me kaikki näimme, että kyyneleet pyrkivät vierimään pitkin hänen poskiaan. Hän oli murheen murtama, onneton nuori mies, joka vain tahtoi löytää paikkansa Tokiossa, koko maailmassa. Nuorukaisen rinnassa sykki levoton sydän, joka ei jäänyt miettimään isäntänsä tekosia pitkäksi aikaa.
"Kenen takia?" kysyin kummastuneena. "Aoinko?"
"En", kuului naseva vastaus.

Istuuduin miehen vuoteen reunalle ja kosketin hellästi hänen kättään. Minun kosketukseni hän hyväksyi, ei kenenkään muun. Hetkeksi aikaa pyyhin kaikki muut ihmiset pois huoneesta, jätin vain minut ja Uruhan kaksistaan huoneeseen puhumaan asiat halki. Hän luotti minuun tälläkin hetkellä, takertui minuun kuin viimeiseen uskottuunsa.
"Minä tein sen, koska vihasin Kaita niin paljon", Uruha kertoi viimein. Hän sanoi ne sanat niin painokkaasti ja syyttävästi, että Kai olisi tahtonut painua seinää vasten ja kadota siihen. Häntä kadutti niin paljon, että oli vienyt heidän kilpailunsa niin pitkälle. Totuus tulisi julki tässä ja nyt.
"Kain takia?" Aoi hämmästeli. "Minä kun luulin jo, että-"
"Miksi?" kysyin keskeyttäen sutenöörini puheet siihen paikkaan. "Miksi sinä tahdoit kiusata Kaita näin, Uruha?"
"Koska hän kiusasi minua enemmän", hunajahiuksinen sanoi nieleskellen kyyneliään. Hänen hoikkaakin hoikemmat sormet puristivat valkeiden lakanoiden sileää kangasta raivon vallassa. "Hän vietteli Aoin minulta ja satutti minua särkemällä sydämeni tuhansiksi sirpaleiksi heidän mennessä Aoin makuuhuoneeseen panemaan!"

Katsoin Uruhaa järkyttyneenä. En tahtonut uskoa hänen puheitaan tosiksi, mutta totta se oli. Siitä kertoivat Aoin ja Kain laajenneet silmät, heidän kauhistuneet ilmeensä, jotka kertoivat kaikille, että he tosiaan olivat jääneet nyt kiinni. Se tuntui varmasti pahemmalta kuin kiinni jääminen rysän päältä.
"Et voi olla tosissasi", sain sanotuksi.
"Totta se on joka sana!" Uruha huusi raivoissaan. "Meillä oli eilen juhlat asunnollanne, emme kertoneet siitä sinulle. Minun ja Aoin oli määrä juhlistaa kihlaustamme muiden kanssa, mutta sinulla oli kuulemma töitä sinä iltana. Aoi oli kutsunut Kain mukaan juhliin, vaikka tietää hyvin, että minä vihana häntä sydämeni pohjasta."
"Miksi sinä vihaat minua?" Kai kysyi työntäen oman lusikkansa soppaan. Aoi oli ja pysyi hiljaa kuunnellessaan rakkaansa vuodatusta.
"Sinä rakastat Aoita, etkö rakastakin, senkin paskiainen?" kihlattu rikas mies sähähti hampaidensa raosta. Hän olisi varmasti hyökännyt toisen kimppuun, jos olisi ollut täysin kunnossa. Kipu ranteissa esti teon ja se, etteivät nuo kaksi miestä olleet kahdestaan syrjäisellä kujalla.

Kai ei sanonut mitään Uruhalle, antoi tämän vain räyhätä ja sylkeä sanoja suustaan, jotka oli kohdistettu vihoissaan hänelle. Rastatukka tiesi hyvin, että ansainnut ne ja oli myös valmis vastaamaan niihin.
"Niin minä rakastankin häntä", tummatukkaisempi mies myönsi viimein, kun hänen riitapukarinsa oli rauhoittunut hetkeksi voidakseen itkeä olkapäätäni vasten. "Olen rakastanut Aoita koko ikäni."
"Olet vai?" Aoi hämmästyi.
"Olen. Siitä päivästä lähtien, kun sinä käänsit selkäsi minulle, olen rakastanut sinua enemmän kuin kukaan muu", rastatukkainen kertoi salatuimman salaisuutensa. "Rakastin sinua niin paljon, että yritin tehdä kaikkeni saadakseni sinut takaisin itselleni. Sinä vain et koskaan huomannut minua. Tahdoin sinut takaisin niiltä nilkeiltä, joita kutsuit ystäviksesi. He tahtoivat vain vetää sinut syvemmälle omaan ahdinkoonsa. Sinä et tietenkään kuulu tähän lukuun, Ruki. Tämä tapahtui kauan ennen kuin sinä liityit seuraamme."

Aoi kuunteli yhtä hiljaisena kuin minäkin. Uruha nyyhkytti hiljaisena katse pois Kaista, joka paljasti kiltin ulkokuorensa alla kyteneen vihan ja katkeruuden. Mustatukkainen ystäväni ei voinut uskoa korviaan. Kaikki nämä vuodet hänen rinnallaan olikin ollut joku, joka rakasti häntä sydämensä pohjasta ja hän itse oli vain viitannut kintaalla koko tunteelle. Varsinkin kun kyseessä oli Kai, joka oli ollut hänen pitkäaikaisin ystävänsä.

Tämä ei voi olla totta.

Minä taasen kuulin tarinaa Kaista ja Aoista, joita minä en tuntenut. He olivat kyllä olleet ystäviä pienestä pitäen, sen tiesin, mutta nyt minulle paljastui jotain paljon suurempaa kuin heidän hymyilevät kasvonsa ja välittävät sanansa. Minulle selvisi jotain, joka noiden kahden miehen välinen asia.
"Mikset sinä kertonut minulle koskaan?" Aoi kysyi hiljaa Kailta.
"Et sinä koskaan vastannut minulle, kun annoin itsestäni kuulua jotain", toinen vastasi kyyneleet silmissään. "Minä en voinut ymmärtää meidän välistä suhdettamme. Rakastit minua selvästi, mutta joku oli sinulle aina minua tärkeämpi. Tunsin itseni lopulta niin hyväksikäytetyksi, että annoin asian olla. En kuitenkaan koskaan lakannut kokonaan luovuttamasta suhteesi. Otin nämä rastatkin sinua ajatellen."
"Niin sanoi sinun entinen miesystäväsikin", Uruha letkautti. "Miyavisi kertoi, ettet koskaan lakannut kaipaamasta Aoita, vaan voihkit hänen nimeään sängyssäkin. Olet toivoton, Kai! Hanki oma elämä!"

Nimeltä mainittu hätkähti kuullessaan potilaan sanat. Hän suorastaan kavahti niitä. Joku tiesi hänen kipeästä menneisyydestään jotain, mikä ei hänelle kuulunut ollenkaan. Toisaalta, Kai itse oli ollut se, joka oli lopettanut suhteensa Miyavin kanssa. Ja Miyavi oli hyvin herkkä mies, jolle oli vaikea sanoa ei.
"Kai", Aoi sanoi. "En minä osaa sanoa tuohon yhtään mitään. Minulla on nyt Uruha, minä rakastan häntä sydämeni pohjasta."
"Mutta kovin helposti sinä minun kanssani sänkyyn tulit", rastatukkainen jatkoi syytöksiään, joita satoi nyt sekä hänen että Uruhan suusta Aoin niskaan. Minä istuin neuvottomana Uruhan vieressä ja yritin hillitä itseni. Tämä asia ei kuulunut minulle, joten minä en voinut myöskään sanoa siihen yhtään mitään.
"Enkä tullut!" Aoi kivahti. "En ikinä harrastaisi kenenkään toisen kanssa seksiä, kun olen kerta kihloissakin!"
"Vanha suola taisi kuitenkin janottaa", Uruha mutisi nyyhkytystensä lomasta. "Sinä petit minua, Aoi! Arvaa vain, kuinka paljon se loukkaa minua?! Minä rakastin sinua niin paljon, minä tukeuduin sinuun, sinun piti saada minut tuntemaan oloni halutuksi. Mutta jos sinä kerta haikailet yhä Kain perään, minä... Minä en voi enää olla sinun kanssasi!"
"Mitä?" sutenööri hämmästyi ja käänsi katseensa Kaista Uruhaan. "Mitä sinä sanoit?"
"Että minä en enää halua olla kanssasi", hunajahiuksinen toisti kylmät sanansa. "Sanoit sitten kuinka monta kertaa, että rakastat minua eniten tässä maailmassa, minä en voi enää rakastaa sinua. En voi olla miehen kanssa, joka saa minut tuntemaan itseni niin huonoksi. Mitä pahaa minä muka tein, kun sinä teit minulle näin?"

Uruha pillahti uuteen itkuun ja hautasi kasvot käsiinsä. Hänen koko vartalonsa hytkyi itkun voimasta ja mies näytti maailman hauraimmalta olennolta. Nuorukaisen mieli oli säröillä, hän oli henkisesti epätasapainossa. Ehkäpä tämä tilanne olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin, kuka tietää. Uruhasta paljastui koko ajan uusia, arvaamattomia puolia.
"Minä rakastan sinua, Uruha", Aoi yritti sanoa.
"Etkä rakasta!"
"Rakastan."
"Et ole koskaan rakastanut! Olet aina rakastanut Kaita, mutta et ole vain saanut sitä kerrotuksi hänelle. Olet ihan samanlainen kuin kaikki muutkin miehet, jotka olen tavannut. He eivät vain lakkaa rakastamasta vaimojaan minun takiani."
Se tuntui aivan käänteiseltä lauseelta oman valitukseni kanssa. Minäkin olin sanonut Reitalle melkein samat sanat, mutta silti Uruhan lause kuulosti aivan omani peilikuvalta.
"Mitä viime yönä sitten muka tapahtui?" Aoi kysyi. "Minä en ymmärrä enää yhtään mitään, mitä te kaksi idioottia yritätte minulle selittää! Helvetti soikoon teidän kanssa, minä tulen hulluksi!"
"Sinä joit paljon alkoholia, jonka jälkeen Kai vietteli sinut luotani", Uruha selitti.
"Enkä vietellyt", Kai tuhahti punan levitessä hänen kasvoilleen.

"Sen jälkeen sulkeuduitte makuuhuoneeseesi ja rakastelitte", potilas kertoi Aoille välittämättä rastatukkaisen kommentista. "Ajoin muut vieraat pois ja kuuntelin, kuinka te harrastitte seksiä meidän sängyssämme. Minä ajauduin niin hirveään olotilaan, että päätin kostaa viiltämällä ranteeni auki. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä katsomaan, kuinka menetän sinut tuolle huoralle!"
"Minä en ole mikään huora, senkin... senkin paskiainen, joka käyttää kaikkia hyväkseen!" Kai huusi raivostuneena.
"Rauhoittukaa!" Aoi huusi niin lujaa kuin pystyi. "Olen saanut tästä tarpeekseni! Olen kyllästynyt tuohon teidän väliseen syyttelyynne!"
Minä seurasin näytelmää mykkänä kuin nukke. En uskaltanut sanoa enää yhtään mitään kolmen muun ystäväni riidellessä niin rajusti, että seinätkin tuntuivat kaatuvan kohti päällemme. Ikkuna helisi jo arveluttavasti. Miksei kukaan hoitajista tullut rauhoittelemaan tilannetta ulkopuolisen turvansa nimissä?

"Mitä sinä aiot?" kysyin viimein, kun ystäväni oli hallinnut huoneessa vallinnutta hiljaisuutta tarpeeksi kauan.
"Minä teen tästä kaikesta lopun", Aoi sanoi uhmakkaasti kuin olisi kohta ottanut esiin aseen ja ampunut meidät kaikki. "Olette kaikki ihan sekaisin. Hyvä on, Uruha, erotaan sitten. Olen yrittänyt olla ihana sinua kohtaan, mutta sinua on vaikea rakastaa. Vaikka kuinka yritin tehdä olosi mukavaksi, sanoit aina, että kaikki oli pilalla. Sinä loukkasit minua, ajoit minut turhautuneisuuteen. Minä vain rakastin sinua, mutta sinä vaadit minulta jotain niin suurta, etten voi toteuttaa sitä."

Sen sanottuaan Aoi irrotti kihlasormuksen sormestaan ja heitti sen entisen kihlattunsa eteen. Sormus oli kaunis, kun sen näki lähempää. Se oli upein, mitä Aoi oli koskaan hankkinutkaan. Sen oli saanut vain hänen rakastamansa mies, Uruha, joka ei nyt kuitenkaan tuntunut olevan hänen rakkautensa arvoinen. Ehkä niin oli ollut joskus, mutta nyt se oli mennyttä.
"Ja sinä, Kai", mustatukkainen sanoi. "Älä enää koskaan tee minulle sillä tavoin kuin teit viime yönä. Juottaa nyt toinen humalaan ja vietellä heti perään, en olisi sinusta uskonut. En voi antaa sitä tekoa sinulle anteeksi. Sinä pilasit viimeiset yrityksesi minun suhteen. Anteeksi, mutta toivottavasti olet nyt tyytyväinen tekoihisi."

Kai nyökkäsi alakuloisena, katse painui lattiaan. Hän oli menettänyt rakkaansa ehkäpä iäksi vain siksi, että rakasti toista niin paljon, että oli valmis tekemään mitä vain keinoja kaihtamatta vain siksi, että saisi olla toisen kanssa kahden edes pienen hetken verran.
"Kerrottakoon myös se, että minä en ole se Aoi, joksi te olette minua luulleet kaikki nämä ajat", puhuja jatkoi siltojen polttamista. "Minä olen ammatiltani sutenööri ja Ruki toimii rattopoikana. Olen välittänyt häntä lukuisille asiakkaille ympäri Tokiota, enimmäkseen rikkaille miehille, jotka ovat pettyneet rakkaudessa."
Tunsin, kuinka kaikkien katseet kääntyivät minun suuntaani. Tällä kertaa Kai ja Uruha eivät olleet uskoa korviaan tässä hullun myllyssä, jossa kaikki salaisuudet tulivat viimein julki. Se oli kamalaa kuunneltavaa, en olisi tahtonut joutua tämän ikävän huomion keskipisteeseen.

"Onko se totta, Ruki?" älähti Kai vuorostaan minulle. "Myytkö sinä itseäsi kadulla kuin huora?"
"Älä vain sano, että sinä vehtaat joidenkin vanhojen ukkojen kanssa, jotka etsivät nuorista miehistä seuraa!" Uruha huudahti kauhuissaan. He molemmat näyttivät siltä kuin voisivat minä hetkenä hyvänsä saada sydänkohtauksen tai pyörtyä siihen paikkaan. Päätin kuitenkin olla perääntymättä ja kertoa Aoin lailla, miten asiat oikeastaan olivat heidän selkänsä takana.
"Kyllä", vastasin urhoollisesti. "Minä olen rattopoika. Olen Aoin avustamana yrittänyt tienata rahaa voidakseni jatkaa keskenjääneitä opintojani, mutta tässä on mennyt kovin kauan. En osannut teillekään oikein kertoa tästä tapauksesta, minä kun... No, tiedättehän te, ei tämä ole mikään helppo asia itsellenikään."
"En voi uskoa millainen ystävä sinä oikein olet Rukille!" Kai sähähti Aoille. "Autat häntä myymään itseään etkä tee yhtään mitään. Käärit vain oman osuutesi setelitukkona, kun toinen joutuu kohtaamaan niin kamalan työn silmästä silmään! Ties mitä pahaa Rukille onkaan tehty kaikkina näinä kuukausina."

Aoi pudisteli päätään ja ojensi kätensä vaikenemisen merkiksi.
"Ruki itse tahtoi tehdä niin", hän puolusteli. "Hän ei omasta mielestään ollut missään muussa hyvä kuin seksissä."
"Olimme humalassa, jos satut muistamaan", huomautin. "Se idea vain sitten jäi päälle..."
"Et kai sinä oikeasti ole maannut vanhojen ukkojen kanssa?" Uruha kysyi minulta hieman anelevasti. Hän ei tahtonut millään niellä sitä tosiasiaa, että hänen ystävänsä oli miesprostituoitu. "Onko se Reitakin joku vanha ja rikas mies?"
"Ei hän kuulu tähän", kielsin jyrkästi. "Hän on aivan oma lukunsa, Uruha. Älä ole minusta huolissani."
"Älä ota mitään pyhimysasemaa itsellesi", Kai tokaisi minulle. "Ruki, etkö sinä tajua? Sinua on käytetty hyväksi niin monta kertaa, ettet itsekään enää pidä sitä pahana asiana. Parittaminen on rikos! Ja luulisi nyt, että sinun kaltaisestasi fiksusta miehestä on johonkin muuhunkin kuin seksin harrastamiseen."

Ystäväni sanat iskivät minuun kuin tuhat salamaa kirkkaalta taivaalta. Olisin voinut kuolla siihen paikkaan, kun ne piikikkäät sanat lävistivät minut. Sillä Kai oli oikeassa. Hän oli täysin oikeassa sen suhteen, että olin tullut sokaistuneeksi tästä kaikesta, joka oli järkyttänyt mieltäni. Herran jumala, kuinka psykologiselle tasolle tämä onneton idea olikaan minut vienyt.
Nuo sanat painoivat minut maan rakoon ja saivat kyyneleet kihoamaan silmiini, kun tajusin, ettei tämä ollutkaan niin helppoa. Ei, elämäni rattopoikana oli ollut aivan hirveää! En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, mikä inhon tunne minua oikeastaan vainosikaan niinä kertoina, kun jonkun toisen aviomies tai poikaystävä makasi kanssani. Kaikki tuntui raastavalta, kunnes olin tavannut Reitan. Hän oli muuttanut kaiken, mutta nyt se oli taaksejäänyttä elämää.

"Se on ohi nyt", sanoin viimein, kun yritin pidätellä kyyneleitäni. Helvetti, älä itke kuin nainen, ole mies! pääni huusi minulle, mutta minut valtasi lukematon joukko huojennuksen, surun, rakkauden, pettymyksen ja vapauden tunne, että minun oli reagoitava siihen jotenkin. "Se elämä on nyt ohitse, en enää ikinä tee niin. Antakaa anteeksi, etten kertonut näin synkkää asiaa teille. En vain tiennyt, miten olisin voinut kertoa teille. Pelkäsin, että te vihaisitte minua."
Annoin kaiken huokua ylitseni kyyneleiden valuessa samalla poskilleni. Olin väsynyt tähän elämään, joka perustui valheiden peittelyyn ja ilkeisiin salaisuuksiin.
"Olen niin väsynyt", toistin ääneen ajatukseni. "En jaksa enää elää valheessa ja salailla sitä, mitä minä teen melkein joka päivä. Totuus kuitenkin on, että minä... Minä rakastin erästä asiakastani niin paljon, että minusta tuntui paremmalta lopettaa kaikki hyvän sään aikana."
Onneksi istuin Uruhan sairaalavuoteella enkä seissyt, sillä olisin varmasti rojahtanut polvilleni lattialle ja itkenyt niin paljon, että huone olisi joutunut pienen tulvan valtaan. En ollut itkenyt aikoihin tai siltä se ainakin tuntui, kun käperryin niin pieneksi keräksi kuin mahdollista.
"Minä en vain tiedä, mitä minä teen", valitin. "Vanhempani ovat hylänneet minut eikä minulla ole rahaa tai koulutusta. Olen loukussa."
"Älähän nyt", Uruha lohdutteli minua vuorostaan. "Kyllä tämä tästä. Aoi ja Kai kyllä auttavat sinua saadaksesi elämästä kiinni toisella tapaa."

Mustatukkainen yskäisi kuuluvasti sivummalla. Kai katsoi häntä murhaavasti kuin miehellä ei olisi ollut enää ollenkaan sanavaltaa koko keskustelussa. Rastatukan mielestä hänen rakastamansa mies olisi voinut paeta vaikka Timbuktuun ja jäädä sinne. Tai sitten Aoi olisi voinut vielä pelastaa itsensä pulasta...
"No, Ruki, olen aika helpottunut, että sanoit noin", sutenööri kertoi. "Minun on nimittäin pitänyt kertoa sinullekin eräs asia aika kauan sitten. Ymmärrän kyllä, että kun minulle on annettu nyt tämä paskiaisen leima, niin sinäkään et pidä minua enää ystävänäsi, mutta..."
Kai ja Uruha mulkaisivat puhujaa vihaisesti kuullessaan toisen sanat. Minä sen sijaan nostin päätäni ylemmäs nähdäkseni ystäväni kasvojen ilmeen, joka viesti pakokauhua ja haluttomuutta jatkaa yhtään eteenpäin. Minulla oli paha aavistus siitä mitä tuleman piti.
"Ruki, minä..." Aoi takelteli katse minussa. "Minä sain vähän aika sitten potkut töistäni ja... En tohtinut kertoa sinulle asiasta, kun meillä oli sinun tulosi, joten... Minä olen käyttänyt myös osan sinun rahoistasi."
Olisin voinut pudota sängyltä alas.
"ETTÄ MITÄ?!" karjaisin putoamisen sijaan. "Oletko sinä idiootti mennyt käyttämään niitä rahojani, joiden avulla minun olisi pitänyt palata raiteille?"
"Valitettavasti."

"Valitettavasti? Kuinka sinä helvetin typerys saatoitkaan niin tehdä? Minä olen raatanut niska limassa ja sinä menet ja käytät omat rahani! Sinä sait jo puolet palkastani ja sitten menet käyttämään minunkin osuuteni. Tämä ei ole reilua, Aoi!"
Olen pieni mies, mutta minusta lähtee tarvittaessa paljon ääntä. Niin paljon, että sen avulla pystyn pelottelemaan jokaisen gorillankin kokoisen miehen lähistöltäni. Sama päti tällä hetkellä Aoihin, joka pelästyi raivoani niin paljon, että otti askeleen taaksepäin luotamme.
"Aioin kyllä maksaa takaisin", hän yritti selittää.
"Aioit?" räyhäsin. "Niin varmaankin, joskus sadan vuoden päästä! Uskomatonta, miten paljon minä luotinkaan sinuun niin sinisilmäisesti! Sinä olet pettänyt minut toden teolla, Aoi! Olen huonoin ystävä mitä kenelläkään voi koskaan olla."
"Ruki, rauhoitu", Kai riensi lohduttelemaan minua. "Älä huuda noin paljon tai joku hoitajista tulee katsomaan, ketä täällä oikein tapetaan."
"Paskan marjat minä heistä välitän!" karjuin ja huidoin ympäriinsä, kun Kai nappasi minut otteeseensa ja painoi vasten sänkyä. "Aoi saa kuulla kunniansa!"
Olin sekaisen kuin raivostunut härkä ja tahdoin satuttaa Aoita sanoillani. Hän ansaitsi sen.
"Lopeta tuo, Ruki!" Uruhakin komensi minua, mutta en malttanut itselleni mitään. Kaikki se, mitä minulla oli ollut Aoin kanssa, tuntui murskaantuvan ja jauhautuvan vihani alle hienoksi jauhoksi. Minä olin niin naiivi, kun lyöttäydyin hänen seuraansa. Meillä oli hetkemme, uskoin hänen tukevan minua kaikessa, hän piti minusta huolen. Mutta tähän me olimme nyt kuitenkin päätyneet.

"Jos teillä ei ole muuta sanottavaa minulle, minä tästä lähdenkin", mustatukkainen petturimme sanoi viimein. "Jos Ruki kerta lopettaa hommansa ja vihaa minua aina katkeruuteen asti, hän saa luvan etsiä uuden asunnon itselleen. Ja jos sinä Kai et kaikesta huolimatta rakasta minua enää, vaikka niin vannoit vielä hetki sitten, minä jätän sinut rauhaan ja toivon, ettet sinäkään enää haikaile minun perääni. Ja jos sinä Uruha olet edelleen sitä mieltä, että meidän tarinamme on loppu etkä tahdo seurustella sutenöörin kanssa, minä lähden. Rakastin sinua, muista se."

Sen sanottuaan Aoi ei edes heilauttanut meille kättään tai katsonut enää meihin päin, kun hän otti lyijynraskaat askeleensa sairaalahuoneen valkoista ovea kohti. Se ei ollut pelastuksen ovi, vaan turmiollisen tien ovi. Hän ei tiennyt, mikä helvetti odotti häntä oven takana, mutta urhoollisesti, selkä suorana hän tarttui metallipintaiseen ovenkahvaan ja avasi narahtavan oven. Hän astui rajan toiselle puolelle ja jätti meidät, kolme idioottia miestään, oman onnemme nojaan. Ovi naksahti taas kiinni, kun näimme Aoin kasvot ja mustan tukan viimeisen kerran. Kuulimme, kuinka hän riensi pois nopein, mutta hillityin askelin. Hän katui tekojaan joka askelmalla. Mies tajusi jokaisella henkäyksellään, kuinka huonosti olikaan meitä muita kohdellut.

Uruha rusensi lakanoita käsissään ja katsoi ulos ulkomaailmaan, jossa sininen taivas kohtasi aamupäiväisen auringon. Linnut pyrähtivät lentoon läheisestä puusta. Kaiken piti olla ihanaa, mutta keväinen sää sai synkän pilvensä Uruhan surullisesta mielestä. Hänen kyyneleensä olisivat voineet olla keväinen sade, kun hän vuodatti särkyneen sydämensä tuntoja ulos. Nuori mies toden totta oli rakastanut Aoita ja kohdannut sen rakkauden kautta maailman karumman sivun.

Kai katsoi sulkeutuneen oven suuntaan kuin koiranpentu, joka kaipasi heti isäntäänsä. Vaikka hän nyt vihasikin Aoita siinä missä me muutkin, olin varma, ettei hän koskaan tahtoisi luopua Aoista. Kai ei ollut sitä tyyppiä, vaikka viettelikin toisen miehen rakkaudesta. Rastatukka nousisi vielä uudestaan siivilleen ja näyttäisi mustatukkaiselle vielä kerran, kuinka paljon hän toista rakastikaan. Ystäväni oli parantumaton romantikko, uskollisuudessa hänet voitti vain Hachiko.

Olisin halunnut huutaa Aoille, etten enää koskaan halunnut nähdä häntä. Makasin edelleen Uruhan sängyllä, selälläni, ja katselin valkoista kattoa. Luoja, miksei tässä valkoisuudessa tullut hulluksi? Tai, ehkäpä me olimme kaikki vain seonneet tässä pienessä hourulassa, jossa annoimme kaikkien tunteidemme ja sanojemme tulla julki. Valheiden oli loputtava, vaikka se sitten tietäisikin suurempaa katastrofia. Niin sen täytyi olla meidän kesken. Päässäni soi laulu, jota Aoi kuunteli sunnuntai-iltaisin, kun tunsi olonsa yksinäiseksi. Se tuntui sopivan jollain tavoin tilanteeseen. En vain tahtonut uskoa, että me olimme hajaantuneet näin. Aoi oli yksin meitä vastaan, vaikka ansaitsikin rangaistuksensa olla nyt ylhäisessä yksinäisyydessään.

Me emme kuitenkaan olleet enää kokonainen kopla. Emme olleet enää niin tiivis nelikko, vaan hajalla kuin särkynyt teekuppi.
Mietin jo kuumeisesti, mitä me nyt tekisimme. Minne minä, Uruha ja Kai menisimme nyt, kun meiltä puuttui Aoi? Olisiko meillä vielä toivoa jatkaa omillamme?
Hemmetti, me olimme aikuisia miehiä. Miksi me tukeuduimme niin pahasti Aoihin, jota me kaikki kolme rakastimme omalla tavallamme...

I've just made myself look bad
You're the one who should be feelin' bad
It'd be better to forget you
But I don't really want to

~~~~~~~~~~~~~~~~

Muutin asumaan Kain luokse. Haimme tavarani Aoin luota, joka viskasi mielihyvin koko pienen omaisuuteni rappukäytävään ja paiskasi sanaakaan sanomatta oven saman tien nenän edessämme kiinni. Kuulimme Kain kanssa, kuinka asunnossa oli muutamia ihmisiä. He eivät vaikuttaneet kovinkaan mukavilta, vaikka ystävämme nauru kuului ulos saakka. Se ei ollut oikeaa naurua. Se oli teennäistä.
Myöhemmin kuulimme, kuinka Aoi liikkui jonkin jengin mukana Tokion syrjäkujilla. Olisimme tahtoneet auttaa häntä, mutta emme tavoittaneet miestä kaikista yrityksistämme huolimatta. Aoi oli kuin meitä olisi enää olemassakaan, puhelimeenkaan hän ei suostunut vastaamaan. Jos hän ylipäätään omisti mokomaa pirisevää kapistusta enää.
Kuinka me kaipasimmekaan häntä kaikesta huolimatta.

~~~~~~~~~~~~~~

Uruha pääsi tuota pikaa pois sairaalasta. Kävimme Kain kanssa hakemassa hänet ja saatoimme lähimmälle metroasemalle, josta hunajahiuksinen vakuutti osaavansa kotiin. Hän sieti Kaitakin jonkin verran enemmän, vaikka puhuikin minulle suurimman osan matkastamme asemalle.
"Minun tulee teitä ikävä", hän sanoi seisoskellessamme metroaseman viilentävässä ilmassa. Ulkona vaikutti totaalisesti siltä, että kesä oli tulossa kaupunkiin. "Sekä sinua, Ruki, että sinuakin, Kai."
"Minua?" rastatukka hämmästeli katse mainoksissa, jotka näkyivät radan toisella puolen. "Miksi sinä minua ikävöisit?"
"En tiedä", nuorempi tokaisi.
"Älä sitten ikävöi minua, jos et tiedä vastausta", vanhempi mies hymähti.
Poltin tupakkaani hiljaisena, mutta annoin Uruhalle vielä lujan halauksen, kun hänen kyytinsä saapui.
"Voi hyvin, Uruha", sanoin hieman vetistellen. Olihan mies jokseenkin tärkeä minulle. "Ja anteeksi kaikesta."
"Ei se mitään, Ruki", kuului levottoman miehen vastaus. "Elä hyvin."

Sen sanottuaan mies nousi metron kyytiin ja huristeli tiehensä. Enää emme katsoneet TV-ohjelmia yhdessä emmekä käyneet shoppailemassa hänen johdollaan. Minä ja Kai emme nähneet häntä enää koskaan sen koommin. Kai ja Uruha eivät enää tappelisi keskenään. Tahdoimme molemmat uskoa, että hän meni naimisiin naisen kanssa, jonka hänen vanhempansa olivat valinneet pojalleen. Totuus oli kuitenkin tarua ihmeellisempää, tosin karumpaa tässä tapauksessa.
Me emme enää koskaan nähneet häntä ja kuulleet hänen nauruaan, joka soi kuin viattomuuden ääni.
Ehkä hän vain oli liian kaunis tähän maailmaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Kain asunto oli niin pieni, että jouduin asumaan toistaiseksi hänen olohuoneensa sohvalla. Parempi se oli kuin ei mitään. Miehen asunto oli kaukana keskustasta, mutta sitäkin kodikkaampi. Sitä paikkaa minäkin opin kutsumaan kodikseni, sillä se asunto oli aina olohuoneesta kylpyhuoneeseen asti viehättävämpi kuin Aoin kaaosmainen poikamiesboksi.
Tämän lisäksi Kai sattui asumaan mukavassa lähiössä, jossa oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Tuntui ihan siltä, kuin olisin palannut lapsuuteni päiviin, jotka olivat huolettomia ja kultaisia. Niin ihanaa oli myös täällä.

"Tämän alueen hiljaisuuden pitäisi tehdä sinulle hyvää", rastatukkainen mies totesi kerran, kun joimme teetä hänen kotinsa parvekkeella. Katselimme alas, jossa kerrostalon pihalla lapset leikkivät äitien vahtiessa heitä silmä kovana. Jossain kuului koiran iloista haukuntaa.
"Tämä on kuin jostain satukirjasta", sanoin siemaistessani mansikanmakuista teetä. "Tai Wisteria Lanelta."
"Alat jo päästä lempisarjani makuun, vai?" toinen naurahti huvittuneena. Hän tiesi vallan hyvin, etten minä katsoisi sitä sarjaa ikinä, olisin sitten kuinka hömpän tarpeessa.
"Ehkäpä", vastasin ummistaen silmäni. Vedin syvään henkeä ja haistoin, että kesä oli tulossa kiireen vilkkaa. Toukokuun viimeiset päivät alkoivat olla käsillä, ja minä olin jo kokonaan unohtanut synkän menneisyyteni. Täällä olin vain Matsumoto Takanori, joka asui Uke Yutakan kanssa kimppakämpässä. En ollut enää rattopoika, joka jakoi rakkauttaan maksua vastaan.

Tunsin itseni melkein vapaaksi.

Reitan muisto ei vain ottanut haihtuakseen. Varsinkaan, kun miehen elämästä oli lehdissä juttua harva se päivä.
Ja syvällä sisimmässäni kaipasin häntä joka yö viereeni. Ikävöin häntä peittojen alle, tahdoin kulkea hänen kanssaan käsi kädessä kaupungilla kuten kaikki rakastuneet. Olin kuitenkin tehnyt itsestäni niin narrin, että Reita oli varmasti nyt unohtanut minut tyystin ja jatkanut menestyvää elämäänsä jonkun toisen kanssa. Minä en kuuluisi enää hänen elämäänsä, vaikka hän vaikutti yhä minun elämääni.
Laskin teekuppini huokaisten pöydälle ja katsoin kauas horisonttiin, joka oli sininen ja toiveikas.
"Sinä kaipaat häntä yhä", Kai sanoi hiljaa.
"Ketä?" hämmästelin säpsähtäen hereille äkillisistä ajatuksistani.
"Reita", rastatukka vastasi. "Sinä ikävöit edelleen Reitaa, josta sinä kerroit niin monet kerrat sinä aikana, kun olit huora. Rakastitko sinä häntä niin paljon?"
"Rakastin", huokaisin uudestaan. "En vain..."

Ääneni sortui ja vaikenin lopettaen keskustelun Reitasta siihen paikkaan. Hän oli kadonnut, olin menettänyt hänet aikaa sitten.
"Kuunnellaanko musiikkia?" kysyin lopulta hiljaisella äänelläni. "Tahtoisin kuulla yhden kappaleen, jonka Reita soitti minulle eräänä iltana, kun olin hänen kanssaan."
Olin kertonut Kaille muutamista seikoistani rattopoikana, koska ystäväni oli saanut päähänsä, että minun täytyi painiskella suurten omantunnon tuskien kanssa. Hän oli melkein ryhtynyt kotoisaksi psykologikseni, kun kielsin häntä viimein auttamasta minua liikaa. Kyllä minä selviäisin yksinkin.
"Mikähän laulu se mahtaisi olla?" tummatukkainen mies kysyi, vaikka aavistikin jo vastauksen. "Olisiko se sattumoisin rakastamasi Hallelujah?"

Olihan se. En vain osannut päästää irti niistä sanoista, jotka täyttivät minussa jonkin kohdan, jota Kai ei voinut paikata. En tahtonut luopua siitä kauniista sävelmästä, joka tahditti askeliani, kun kävelin kaupungin kaduilla ja sai minut vaipumaan "entä jos" -ajatuksiin.

Entä jos...?

---------

A.N.
Ja seuraavalla kerralla Before I Decayn päätösluku, osa 5B!

[juuui]

ooo ~ Okei tuun nyt kommentoimaan.
Ja ole ylpeä, koska oon ollut melkeen vuoden offline täällä ja nyt teen comebackin - kommentoimalla tätä. :D
Luin nämä kaikki osat tossa muutama päivä sitten putkeen, ja aika hyvällä ajoituksella kun tuli jatkoa melkempä heti~
Mutta kommentoin nyt tätä osaa, en niitä kaikkia, koska muuten kirjoittaisin tätä kommenttia vielä huomennakin. XD
voin tosin tiivistää ne edelliset yhteen sanaa; tykkäsin.

Vaikka tässä ficissä on vain viisi osaa, oot mun mielestä onnistunu kirjottamaan tästä tosi tapahtumarikkaan. Tapahtuu paljon asioita, ettei yhtä kohtaa käsitellä liian kauan, mutta silti tämä ei etene niin nopeasti, etteikö pysyisi mukana. Se on musta tosi hyvä juttu, ja ficciä on antoisaa lukea, kun missään vaiheessa ei tule sellasta fiilistä että 'okei, siirryttäiskö jo eteenpäin?' tai vastaavasti että 'hetkinen, mitä missasin?'

Kirjotat kivasti. Teksti on sopivan rentoa, ei sellasta kökköä, mutta ei myöskään liian..löysää. XD Ryhdikästä ja helppoa luettavaa ! Mikä on ainakin mun mielestä mukavaa koska en ole pahemmin uppoutunut noiden sivistyssanojen maailmaan, ja jos ficci on niitä, ja liian monimutkaisia vertauksia täynnä, niin missaan puolet, tipun kärryiltä, ja se johtaa siihen että keskeytän sen lukemisen jo ennenkuin pääsen uppoutumaan itse tarinaan.. hehs. Mikä on ei-niin-kivaa.

Miksi musta tuntuu, että puhun kuitenkin kaikesta muusta kuin itse tähän osaan liittyvistä asioista..?

Anyway. Koitan keskittyä nyt tähän osaan. haha~
Tässä luvussa tapahtui.. paljon asioita. Tosi paljon. Ahh, draamaa<3 Jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu kun kaikki asiat tulee julki ja - enkä joutunut pettymään.
Uruhaa kävi sääliksi, sehän ei ollut tehnyt mitään väärin, ja joutu silti olemaan kokoajan keskellä sitä sotkua. Aoista mä pidin ennen tätä lukua. Mä oikeesti pidin siitä kunnes - gachaaaa. Se osottautukin.. aika.. (kusipääksi) epäreiluksi muita kohtaan.
Ruki nyt olikin ihan pihalla koko tilanteesta. :D
tähän kohtaan tunnustan, että pidin ihan hirveesti niistä kohtauksista kun Ruki ja Reita oli Reitan asunnolla-- Tykkäsin, kun Ruki tajusi lopettaa ne rattopojan hommat, vaikka se tarkotti samalla heippoja Reitalle. Ei tosin ehkä ihan järkevin tapa kustantaa opiskelujaan ja elämistä - mutta käyhän se niinkin. hahaha
Mutta elättelen toivoa siitä, ettei ne ollu oikeesti heipat Reiskan kanssa. :< eihän? hyvä, sitähän minäkin. XD
Kaista taas en olis ihan heti ekaks uskonu, että se tekee noin. Mutta toi on varmaan aika hyvä esimerkki siitä, mihin kaikkeen ns. alentuu kun oikeen rakastaa toista. Musta oli silti aika suloista kun Uruha kaikesta huolimatta kertoi, että tulee ikävöimäään Kaita, kaiken tuon jälkeen.

Josta pääsenkin seuraavaan kohtaan, löysin pari virhettä. tai sitten en vaan itse tajunnut kohtaa, mikä ei olisi yllätys--

Minä ja Uruha emme nähneet häntä enää koskaan sen koommin. Kai ja Uruha eivät enää tappelisi keskenään.

Niin siis, eikös Uruha ollut se, joka lähti pois? Eli kursiivin kohdalla olisi ainakin mun logiikan mukaan "Kai" ?

Miehen asunto oli kaukana keskustasta, mutta sitäkin kodikas.

Mutta sitäkin kodikkaampi?


ja oli vielä yksi kohta, mutta en löydä sitä enää. hahahs~

enivei ! Tästä kommentista tuli vähän kökkö, mutta toivottavasti suot sen mulle anteeksi. Kai mä totun taas näiden kommenttien kirjottamiseen parin kerran jälkeen. :D (toivottavasti....)
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan viimeistä osaa, joten keep it up ! :3

~ juuui

[mayabi]

no, kerran luin, saan luvan myös kommentoida.

Eli no. Ilkeä ihminenhän olen, sillä olen lukenut tätä ficciä joko toisesta tai kolmannesta luvusta, ja nyt vasta kommentoin - anteeksi :------'D
Jos nyt osaisin koota ajatukseni tähän.

Tämä on hyvin kirjoitettu. Kuvailtu sopivasti; ei liikaa, eikä liian vähän. Sopivasti. Ajatukset ovat selkeitä ja hahmojen tunteet välittyvät selvästi. Jokaisessa luvussa. Siinä Reitan ja Rukin kohdassa - tässä tarkoitan siis sitä nelosluvun kohtaa missä Reita paljasti tunteensa Rukia kohtaan - lähes itkin. Ja itkinkin. Se vain oli niin.... no, tavallaan kaunista, mutta myös sydäntä särkevää. Kun Ruki ei suostunut uskomaan toisen tunteita, ja lähti vain pois.

Myös uusimmassa luvussa oli kohta, mikä kosketti paljon. Aoia kävi sääliksi, mutta toisaalta, kyllä hän ansaitsi sen kaiken. Tuntuu vain hirveältä kun yhtä ihmistä syyllistetään kaikesta. Kai ja Uruha olivat kuitenkin enemmän niitä, joiden puolesta harmitti. Kain epätoivoinen rakkaus, kun hän rakastaa toista koko sydämmestään, mutta tämä ei huomaa mitään ja rakastuu toiseen. Eihän se tavallaan edes Kain vika ollut, että Aoi joi itsensä niin humalaan, että päätyi epähuomiossa Kain kanssa sänkyyn. Itsehän tämä siitä olisi vastuussa, ainakin periaatteessa ;__;

Uruha-parka myös. Aoi vain oli tyhmä. Uruhan tapa myös ilmaista mielipiteensä viiltely kosketti, tietyistä syistä.
-Tuntui vain oudolta lukea tätä nyt, sillä olin juuri tätä ennen lukenut ficciä, missä Uruha oli nainen. Se siis loi outoja mielikuvia pääkoppani sisällä :d

"Jos Ruki kerta lopettaa hommansa ja vihaa minua aina katkeruuteen asti, hän saa luvan etsiä uuden asunnon itselleen. Ja jos sinä Kai et kaikesta huolimatta rakasta minua enää, vaikka niin vannoit vielä hetki sitten, minä jätän sinut rauhaan ja toivon, ettet sinäkään enää haikaile minun perääni. Ja jos sinä Uruha olet edelleen sitä mieltä, että meidän tarinamme on loppu etkä tahdo seurustella sutenöörin kanssa, minä lähden. Rakastin sinua, muista se."

tuo kuulosti jotenkin hirmu oudolta, mutta samaan aikaan myös todella, -en voi sanoa runolliselta- mutta... Hieman teatraaliselta? Ei, jotain sinne päin mutta myös koskettavalta ja vihastuttavalta. Kylmältä - Paitsi tietenkin viimeinen lause.

Sen sanottuaan mies nousi metron kyytiin ja huristeli tiehensä. Enää emme katsoneet TV-ohjelmia yhdessä emmekä käyneet shoppailemassa hänen johdollaan. Minä ja Uruha emme nähneet häntä enää koskaan sen koommin. Kai ja Uruha eivät enää tappelisi keskenään.

ja tämä pätkä, mulle tuli taas se sama tunne, kuin aina silloin kun jokin mahtava kohtaa loppunsa. ...okei XD

Perhana ja anteeksi, sillä en vain jaksa tehdä tästä kommentista tämän pidempää. Kellokin on jo liikaa verrattuna siihen, että kohta alkaa taas koulu, ja nukkumaan pitäisi mennä. :'D

Ja kyllä, odotan innolla viimeistä osaa ja pelkään pahinta ! c:

[Truecolor]

Moi muru taas <3
Joo kiitus ku sait tämän osan tänne, ja oliki jo kamala ikävä tätä ficua. 8< Eli nyt näin aluksi, kiitos ku et tappanu Ururua ;> olin ensin semmosessa murjotusfiilikses mutta sit se ihana lause joka kerto et se ei kuollu, nii mun hymyllä olis voinu valaista monta pimeetä kujaa. XD Haa, tiesin et saisin sut lahjottua karkeilla. *virn* >8D
aaargghhh Aoi perkele! TIESIN heti... Tai siis en tienny mutta oli sellanen kutina alusta asti... Et se käyttää niitä Rukin rahoja juhlimiseen ja kaikkeen kakkaan >8( bad Aoi, se ei saa mun tekemiä muffinsseja </3 dumlemuffinsseja ;)
Joo siis nyt vaikka sitä sun rakastamaa quottailua! >8D Yritä saada jotain selkoa...

Uruha selvisi hengissä nipin napin.

Tää lause = saved my day <3 hittoku oikeesti pillahin itkuun ku luulin että se kuoli.

"Minä tein sen, koska vihasin Kaita niin paljon", Uruha kertoi viimein. Hän sanoi ne sanat niin painokkaasti ja syyttävästi, että Kai olisi tahtonut painua seinää vasten ja kadota siihen. Häntä kadutti niin paljon, että oli vienyt heidän kilpailunsa niin pitkälle. Totuus tulisi julki tässä ja nyt.

Sä kuule tyttö tykkäät itkettää mua vai? 8< aivan ihana kohta, jossa tulee tosi hyvin esille Uruhan surullisuus ja se, että Kaita kaduttaa kai ihan oikeesti?

"Minä rakastan sinua, Uruha", Aoi yritti sanoa.
"Etkä rakasta!"
"Rakastan."
"Et ole koskaan rakastanut! Olet aina rakastanut Kaita, mutta et ole vain saanut sitä kerrotuksi hänelle. Olet ihan samanlainen kuin kaikki muutkin miehet, jotka olen tavannut. He eivät vain lakkaa rakastamasta vaimojaan minun takiani."

Ärmur, Uruha raukka ku sekin on joutunu kestämään vaikka ja mitä.. Mutta mulla säälittää täs kohtaa mmyös Aoi. ÄÄEEH EN ENÄÄ TIEDÄ MISTÄÄ MITÄÄ KU ÄRR KIRJOTAT NII RAWR <3

Sen sanottuaan Aoi irrotti kihlasormuksen sormestaan ja heitti sen entisen kihlattunsa eteen. Sormus oli kaunis, kun sen näki lähempää. Se oli upein, mitä Aoi oli koskaan hankkinutkaan. Sen oli saanut vain hänen rakastamansa mies, Uruha, joka ei nyt kuitenkaan tuntunut olevan hänen rakkautensa arvoinen. Ehkä niin oli ollut joskus, mutta nyt se oli mennyttä.

HEEEI EI NÄIN! MISSÄ ON SE HAPPY ENDING MINKÄ LUPASIT LUPPA? 8< Ainaki muistaakseni lupasit mulle sen, ne?
Aivan kamalan.... ihana lause, jossa Aoi vaikuttaa kuitenki niin kamalan kylmältä ja tunteettomalta...

"Kyllä", vastasin urhoollisesti. "Minä olen rattopoika. Olen Aoin avustamana yrittänyt tienata rahaa voidakseni jatkaa keskenjääneitä opintojani, mutta tässä on mennyt kovin kauan. En osannut teillekään oikein kertoa tästä tapauksesta, minä kun... No, tiedättehän te, ei tämä ole mikään helppo asia itsellenikään."

aaw Ruki on rohkea. Mutta onhan se tavallaan hyvää tarkotukseen, mutta en silti halua hyväksyä sitä et Ruki on huora.. 8<

"Olen niin väsynyt", toistin ääneen ajatukseni. "En jaksa enää elää valheessa ja salailla sitä, mitä minä teen melkein joka päivä. Totuus kuitenkin on, että minä... Minä rakastin erästä asiakastani niin paljon, että minusta tuntui paremmalta lopettaa kaikki hyvän sään aikana."
Onneksi istuin Uruhan sairaalavuoteella enkä seissyt, sillä olisin varmasti rojahtanut polvilleni lattialle ja itkenyt niin paljon, että huone olisi joutunut pienen tulvan valtaan.

Ruki raukka ku oikeesti...!
Ääärrr mulle oikeasti sit se happy ending mis Ruki saa sen lihavan ja viiksekkään Reitulin sikari huulessa >8D
Oikeasti huomaa kuinka paljon Ruki kaipaa Reitaa ja kaikki on päin pyllyä ja äähw...

"Ruki, minä..." Aoi takelteli katse minussa. "Minä sain vähän aika sitten potkut töistäni ja... En tohtinut kertoa sinulle asiasta, kun meillä oli sinun tulosi, joten... Minä olen käyttänyt myös osan sinun rahoistasi."

asd! arvasiin! Ärr ilkee Aoi ku ei ole kertonu.. 8<

Sen sanottuaan Aoi ei edes heilauttanut meille kättään tai katsonut enää meihin päin, kun hän otti lyijynraskaat askeleensa sairaalahuoneen valkoista ovea kohti. Se ei ollut pelastuksen ovi, vaan turmiollisen tien ovi. Hän ei tiennyt, mikä helvetti odotti häntä oven takana, mutta urhoollisesti, selkä suorana hän tarttui metallipintaiseen ovenkahvaan ja avasi narahtavan oven. Hän astui rajan toiselle puolelle ja jätti meidät, kolme idioottia miestään, oman onnemme nojaan. Ovi naksahti taas kiinni, kun näimme Aoin kasvot ja mustan tukan viimeisen kerran.

Täs tuli kamalan surullinen olo. Kyllä ne vielä sopii ja sitte kaikki elää onnellisina yhessä.. toivottavasti. ainahan sitä saa toivoa

Minä ja Uruha emme nähneet häntä enää koskaan sen koommin.

Meinasit juu aika varmaan et Ruki ja Kai. Mut siis OMFG eikö Uruha tule enää takas?! Eikö tule mah häppi ending? 8'< Luppa perkelee..

Ääneni sortui ja vaikenin lopettaen keskustelun Reitasta siihen paikkaan. Hän oli kadonnut, olin menettänyt hänet aikaa sitten.

Oon siis vaan melkein itkeny koko tän osan ajan... Kiitos vain mussu.
Joo en enää raiskaa näitä quotteja enää D8
Jos saisin jotain sepitettyä hahmoista..

Uruha. Mun mielestäni ihan hirveen suloinen hahmo, oot tehny siitä sellasen just ihanan lellityn pennun joka kuitenki on ihan hirveen rakastunu toiseen mieheen, vaikka sille ois jo kauniski vaimo valmiina.. <3 Mii laik.

Kai. Toinen ihan kamalan mahtava tyyppi, josta ei aluksi kerrottu niin paljoa, mutta tässä luvussa tuli ihan hirveesti uutta tietoo Kaista. Ja ku sain tietää et se rakastaa Aoita, nii olin sillee o_______________________o vaikka kuinka kauan.. siis oikeesti lagasin täs ainaki 10 min (?)

Aoi. Ärrr kurrnauh nyt oon sille vihanen, mutta mulla on sitä kamala ikävä, ja tahon sen happy endingin. ;> Ensinnä, se oli ihan hirveen mielenkiintoinen hahmo, ja sillleen soppelisti salaperäinen, et kiinnostuin siitä. Sitte ku aloin hoksaan sitä et se varmaa käyttää Rukin rahoi tai jtn, nii alko raksuttaann pääs. D:

Reita. Aivan ihana, ei sellanen ku olis odottanu. Eli vaikka ajattelen sen edelleen pallerona, niin olen yrittäny saada sen näyttämään sellaselta hoikalta ja lihaksikkaalta. JA SE TOIMII ainaki jotenki....
Reita oli täs aluks jo tosi mielenkiintoinen, et siitä haluais tietää enemmän. En tosiaankaan odottanut, että Ruki alkaisi Reitan rattopojaksi, mutta mukava lukea jotain uuttakin välillä.

Ruki. MAH-TA-VA. Tosi hyvin oot kuvaillu herran ajatuksia ja kaikkea mitä se tekee, eli ei ole sellasta
Ruki maistoi viiniä ja sylkäisi ulos. "olipas tämä pahaa."
XDD Hattu en lukis jos olis tollasta tekstiä.. 8<

Sori jos et tykkää mun kommenteista muttaku mä tykkään sun ficistä niin sun on pakko kestää niinku MIES!
Rakastin tätäkin osaa, kiitos kultarakas. Ota dumlemuffinssi! *ojentaa koria* 8>