Kymmenen tuntia nuken elämää ( the GazettE, Aoi/Ruki )

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Kymmenen tuntia nuken elämää ( the GazettE, Aoi/Ruki )

ViestiKirjoittaja akumu » Ke Syys 17, 2008 4:46 pm

Title: Kymmenen tuntia nuken elämää
Author: akumu
Beta: isosisko
Rating: pg-13
Pairing: Aoi/Ruki
Fandom: the GazettE
Genre: sekametelisoppa
Disclaimer: Kappaleet kuuluvat esittäjille ja henkilöt itselleen. Omistan vain tekstin enkä saa tästä rahaa, yhyy.
Warnings: maininta seksistä
Summary: Se yö oli viimeiseni siinä käytävässä, niillä portailla.

A/N: Mä pyydän nyt jo ihan kamalasti anteeksi tämän tekstin laatua. Ja todellakin haluan kuulla mielipiteenne jälleen kerran. Sanokaa edes, että tämä oli ihan paska, koska haluan tietää mitä mieltä olette tästä. Tarkistin tämän isosiskoni kanssa moneen kertaan läpi, mutta saattaahan sieltä löytyä joitain sellaisia virheitä, jotka oma turkulaisuuteni tuonne tekstiin aiheuttaa. Mutta hei, pliis, mainitkaa niistä virheistä ja kertokaa mitä mieltä olette. Sori tää paritus, mutko mä tykkään tästä ja halusin kirjoittaa Aoi/Rukista :D Toivon mukaan kelpaa teille !


1. SID - Sweet?

Huomasin mustahiuksisen pitkän miehen muutaman metrin päässä minusta. Mies hymyili kauniisti, aiheuttaen oudon tunteen vatsanpohjassani. Olin varma, että olin joskus aiemminkin nähnyt tuon salaperäisen huulilävistyksen omaavan miehen. Hiukset olivat kauniisti hänen silmiensä tiellä. Liikkuessaan johonkin suuntaan minun oli pakko tehdä samoin. En tiedä miksi, mutta jokin sisälläni pakotti minut tekemään niin.

Yleisö hurrasi hymyt kasvoillaan, mutta minä en vähääkään keskittynyt esitykseen. Keskityin mieheen ja tajusin, etten ollut koskaan ennen nähnyt kauniimpaa hymyä. Kun hänen huulilleen nousi hymy, minunkin oli pakko hymyillä. Tunsin itseni marionetiksi, jota kuka tahansa esiintyjä olisi voinut liikuttaa oman mielensä mukaan. Joskus minulle ollaan sanottu, ettei minulla ole omaa mieltä. Toisinaan se voi olla tottakin, mutta kyllä minulla on oma mieli. Muut eivät vain tajua sitä.

Yhtäkkiä tunsin puristavan otteen olkapäälläni. "Keskitys nyt tähän sirkukseen, emme tulleet tänne turhaan."

2. Rihanna - Disturbia

Monet ystäväni tietävät, miten usein olen masentunut ja mitä silloin yleensäkin teen. Asun kauhean vanhassa paritalossa, asuntojen välillä on pieni käytävä, jonka portaat johtavat minun huoneeseeni. Huoneeni oven edessä on toinen ovi enkä tiedä, mitä siellä on. Joskus kuulen sieltä hiljaisia kuiskauksia ja kiljaisuja, mutta vanhempani kieltävät minua menemästä sinne. En ymmärrä... Minulle ollaan kerrottu, että viereinen asunto on ollut tyhjillään kauan, eikö se ahdista vanhempiani?

Muutamina pimeinä öinä olen mennyt huoneeni ovesta juuri tuohon käytävään, istuskelemaan portaille. Tänäkin yönä tein niin, vaikka minun olisi pitänyt levätä huomista liikuntapäivää varten.
Astuessani portaita vähän alemmas kuulin pelottavaa natinaa painoni alla ja hädissäni katsoin taakseni vaikka tiesin, ettei siellä olisi ketään. Minulla oli vain sellainen tunne, koskaan ennen ei ole ollut tuollaista tunnetta ollessani tuolla portailla. Ei, ei käytävässä voisi olla ketään.

Vai voisiko sittenkin?

Astelin portaita alas pelon kuristaessa kurkkuani ja kuulin jälleen kerran kuiskauksia. Ne olivat erilaisempia kuin ennen ja tuo ääni kuului paljon voimakkaammin.

"Ruki... Ruki... älä pakene minua..."

Hätkähdin pelokkaana ja kauhuissani menetin tasapainoni kaatuen portaita alas kohti tuomiotani. Se yö oli viimeiseni siinä käytävässä, niillä portailla.

3. the GazettE - Filth in the beauty

Sairaalasänky tuntui inhottavalta allani ja putket suonissani sekä nenässäni tuntuivat kauheilta, joka paikkaan sattui helvetillisesti. Aina kun satuin kääntämään päätäni vasempaan tai oikeaan se sattui aivan älyttömästi. En tuntenut sillä hetkellä mitään muuta kuin pelkoa ja kipua. Tiesin, mistä se kivun tunne johtui, mutten pystynyt ymmärtämään pelkoani. Olen aina ollut sellainen ihminen, etten pelkää melkein mitään. Se tapahtuma kuitenkin omassa talossani sai minut pelkäämään paljon enemmän. Mistä se ääni olisi voinut kuulua ja kuka helvetti sen oli oikein sanonut minulle? Olin aivan hukassa.

Sairaalasänkyni vieressä oli valkoinen pöytä, jossa oli kukkasia ja joitain kortteja, en ollut lukenut niistä ainuttakaan. Paitsi yhden, joka kalvoi minua. Kortin lähettäjä oli minulle tuntematon ja käsiala rumaa. Ihan kuin teksti olisi kirjoitettu verellä, ainakin se oli epäilyttävän näköistä. Viesti sisälsi vain kolme lausetta, enkä ymmärtänyt miksi joku oli lähettänyt viestin minulle...

"Muista Ruki, et koskaan voi paeta sitä... Teet mitä tahansa, minä haluan sinut.

- Muuta et haluakaan tietää."



4. Kou Shibasaki - Ikutsuka no sora

Ensimmäisen kerran elämässäni pelkäsin ihan helvetin paljon. Olin juuri päässyt sairaalasta enkä ollut pahemmin syönyt mitään terveellistä, en edes mitään epäterveellistä. Sairaalan ruoista oli jäänyt kauheat traumat ja olin sitä mieltä, että minun pitäisi todellakin laihtua. Vanhempani kielsivät minua kuitenkin laihduttamasta, olin heidän mielestään kuullemma jo tarpeeksi laiha. Pah, peilin kautta näen itseni juuri sellaisena kuin, mitä olen oikeasti. Vai näenkö sittenkään? Toisaalta, peilihän vääristää ihmisen kehoa enemmän kuin mikään muu. Ota esimerkiksi kuva itsestäsi peilin kautta ja huomaat näyttäväsi erilaisemmalta.

Kiersin käteni polvieni ympärille ja tuijotin nuhruiselta olohuoneen sohvalta mustaa sekä tyhjää televisioruutua. Ihan kuin olisin odottanut, että joku olisi avannut sen minulle ja etsinyt minulle sellaisen kanavan, josta tulisi hyvä elokuva tai jokin muu ohjelma. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, oli aivan hiljaista lukuun ottamatta sateen ropinaa kattoa vasten. Yleensä sateen ropina rauhoittaa minua, mutta tällä kertaa se hermostutti. En kuullut edes enää minkäänlaisia elonmerkkejä keittiöstä, jonne vanhempani olivat menneet. Vai olivatko edes menneet?

Mahani kurni. Miksei äiti tullut tuomaan minulle mitään ruokaa? Ehkä siksi, että olin kieltänyt häntä tekemästä niin? Mutta missä ihmeessä hän voisi olla, jos kerran ei olisi keittiössä...?
"Toivottavasti olet säilyttänyt vapautesi minua varten." Kuulin pelottavan kuuloisen äänen takaani ja sitten pehmeät kädet silittelivät niskaani.

Aoi.

5. Rihanna - Unfaithful

Hän paiskasi minut olohuoneen seinää vasten ja tukisti mustista lyhyistä hiuksistani. Huomasin miten verivana valui hänen poskeaan pitkin, minä varmaankin olin aiheuttanut sen raapaistessani mustahiuksista vahvempaa miestä pelon vallassa. Mielessäni pyöri kysymys; miten hän oli päässyt asuntooni ja missä helvetissä vanhempani olivat? Olivatko he lähteneet yhtäkkiä kuulemattani vai oliko Aoi tehnyt heille jotain...?

Ei...

Yritin toistamiseen karata hänen tiukasta otteestaan, mutta olin voimaton ja heikko. Iskut ja lyönnit olivat sattuneet, mutta vielä enemmän sattui nähdä se, että Aoi oli kaiken sen paskan takana. Oliko hän sinä yönä ollut asunnossamme? Oliko hän se sama mies, jonka olin nähnyt sirkuksessa ja oliko hän lähettänyt sen viestin minulle sairaalaan? En halunnut uskoa sitä, enkä voinut ymmärtää, miten voimakas Aoi saattoi suutuksissaan olla.

"Menetä vapautesi minulle, Ruru... Minä haluan sinua... Ihan oikeasti..."

Kuulin ällöttävän kähisevän äänen korvani juuressa enkä kyennyt sanomaan mitään vastaan. Silmäni tyytyivät vuodattamaan kyyneleitä ja Aoi vain nauroi huomatessaan, että olin heikko enkä pystynyt kontrolloimaan itseäni. Muutamia hetkiä myöhemmin hän riisui vaatteitani pois päältäni ja kaatoi olohuoneen lattialle.
Jos olisin voinut, olisin aivan varmasti lyönyt häntä paljon kovempaa kuin aiemmin ja lähtenyt pois kotoani. En vain ollut ymmärtänyt, että olin niin heikko ja juuri sairaalasta kotiin palannut 17-vuotias opiskelija.

6. The Candy Spooky Theater - Devilish kidnapper

"Ruki... Ruki... Ruki..." tunsin kevyet huulien kosketukset solisluillani ja kädet lantioni ympärillä. Kosketus tuntui helvetin hyvältä, mutta samaan aikaan ällöttävältä... Miksi ystävän piti tehdä tuollaista viattomalle ihmiselle? Käänsin päätäni ja avasin silmäni, vaikka se tuntui raskaalta ja tuskaiselta.
"Olet ihanan laiha..." Aoi mumisi värisevää ihoani vasten ja raapi sitten rintakehääni kuin mikäkin kissa. Hänen pitkät kyntensä jättivät jälkiä, mutten välittänyt siitä. Sillä hetkellä tunsin olevani kuin tuhottu lelu, nukke, jolla ei olisi omaa tahtoa tai kehoa. Pian minäkin joutuisin rikkinäisenä roskapönttöön muiden roskien ja rikkimenneiden lelujen sekaan. Olisin aivan hyödytön.

Olen ihan kuin kuollut...

Yhtäkkiä kynttilät sammuivat ympärillämme enkä nähnyt valoa. Tunsin vain vanhemman miehen kehon omaani vasten ja sen saman kauhuntunteen vatsassani.

7. V(neu) - Honey bee

Kuukausi myöhemmin tunsin aitoja suudelmia huulillani ja lämmittävän tunteen vatsanpohjassani.

Kuukausi myöhemmin tiesin rakastavani, mikään ei ollut minulle epäselvää.

Kuukausi myöhemmin tunsin viileän ja kauniin kultaisen sormuksen nimettömässä sormessani.

"Ruki, mennäänkö naimisiin?"

Vastausta en kauankaan miettinyt, huuleni muodostivat myöntävän vastauksen enkä pystynyt vastaamaan mitään muuta. Taas se huomattiin, olin kuin marionettinukke, jota joku esiintyjä käskyttää ja päättää hänen elämästään kaiken.
En kuitenkaan valehdellut ettenkö rakastaisi Aoita, minä olin oppinut ymmärtämään häntä paremmin.

En pystynyt siltikään unohtamaan niitä asioita, jotka Aoi teki minulle. Se tuntui niin käsittämättömältä, mutta pystyisinkö koskaan antamaan sitä kunnolla anteeksi? Ehkä voisin, ehkä en. Toivottavasti saisin oman tahtoni takaisin...


8. Blink 182 - I miss you

Kymmenen kuukautta kihlautumisen jälkeen menin musiikkikauppaan ja ostin akustisen kitaran itselleni, omaksi ilokseni. Halusin soittaa sitä kaikessa yksinäisyydessäni ja tuntea, miten kyyneleet sumentaisivat näkökenttäni.

Mutta minä en itke enää, en vain osaa. Olen vuodattanut liikaa kyyneleitä Aoin vuoksi enkä aio tehdä sitä tällä kertaa. Ellei kehoani valtaa jokin tuntematon ja omituinen tunne, joka pakottaisi minut itkemään niin paljon, että silmäni punertaisivat.

Nyt en kuitenkaan halua, en pysty enkä jaksa. Mustahiuksinen oli suuttunut minulle ja jättänyt minut yksin asuntooni. Mitä meille oli loppujen lopuksi tapahtunut?

9. the GazettE - THE END

Kynä muodosti rumaa ja ahdistavaa tekstiä valkoiselle paperille, jonka reunat olivat taittuneet tyhmän näköisesti. Tunsin miten oikea käteni tärisi yrittäessäni kirjoittaa, en ollut koskaan ennen kirjoittanut sellaista tekstiä. Yritin tiivistää tunteeni muutamaan lauseeseen, mutta en onnistunut siinä. Tunsin itseni idiootiksi.

Muutaman minuutin kuluttua heitin kynän ja revityn paperin roskiin huokaisten hiljaa. En kyennyt jättämään itsemurhaviestiä, tajusin taas olevani heikko. Saatanan heikkous, johtuukohan tämä vain geeneistä? Ei, ei voi olla siitä kiinni. Itse olen tämän aiheuttanut, olen tullut koko ajan vain heikommaksi.

Aoi on se syy. Kun tutustuin häneen, oikea minäni katosi kehostani enkä pystynyt enää tekemään niin kuin itse haluaisin. Nyt tottelen vain ja ainoastaa kihlattuani, siitä on tullut minulle tapa. Voisipa Reita ravistaa tämän tavan pois minun kehostani.

10. Enrique Iglesias - Can't escape my love

"Aoi, etkö ymmärrä, että minua ahdistaa se, etten saa enää edes elää rauhassa! Voisitko antaa minun edes olla ystävieni kanssa?" tiuskaisin Aoille ja tajusin hetkeä myöhemmin, että olin omasta vapaasta tahdostani sanonut kaiken sen, mitä halusin sanoa. Mikään tunne ei estänyt minua, olin voittanut heikkouden. Osasin sanoa Aoille jotain, mitä en ennen osannut sanoa.

"Jos olet Reitan kanssa, hän saattaa käydä sinuun käsiksi! Hän on rakastunut sinuun!" huulilävistyksen omaava mies huudahti minulle ja heitti sanomalehden keittiön nurkkaan, saaden minut astumaan häntä kohti.
"Sillä ei ole merkitystä, koska minä rakastan sinua! Olen rakastanut sinua, vaikka olet kohdellut minua paskamaisesti! Olen kestänyt kaiken yrittämättä tappaa itseäni. Minun sijassani muutama olisi varmaankin tehnyt niin!"

Sanoin sen... minä sanoin sen!

Aoi puri huulikoruaan ja painoi katseensa alas. Minä sen sijaan laitoin käteni puuskaan ja odottelin häneltä vastausta. Hänen silmissään saatoin näyttää esittävältä ihmiseltä, mutta sisimmässäni tunsin vihaa. Miksi Aoi esti minua olemaan ystävieni kanssa? Miksi hän oli tehnyt kaiken sen paskan minulle noin vuosi sitten?
"... minä oikeasti rakastan sinua... Rakastin sinua silloinkin, kun näin sinut siellä sirkuksessa. Et varmastikaan muista sitä, ja tässä sitä ollaan, kihloissa. Ruki, ihan oikeasti. Anna anteeksi, minä rakastan sinua."

En voinut muuta kuin hymyillä. Tällä kertaa hymy oli aito eikä yhtään keinotekoinen. Toivottavasti tuo kaikki oli sitten totta hänen osaltaan.
Viimeksi muokannut akumu päivämäärä Ke Loka 06, 2010 3:34 pm, muokattu yhteensä 8 kertaa
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Kymmenen tuntia nuken elämää (Aoi/Ruki)

ViestiKirjoittaja Crystal » Ke Syys 17, 2008 8:12 pm

Päätin tehdä tätä lukiessani niin, että kuuntelen kyseisen kappaleen joka oli aina jokaisen uuden kappaleen alussa. Et kyllä arvaa kuinka hyvin ne sopivat tähän tarinaan! 8DD
Voisi tässä kommentoida kaikkiin osiin, kun tässä on aikaakin:

1. tunti: Aww! Mua awwittutti Rukin ujous, hän muistuttaa minua:
Keskityin mieheen ja tajusin, etten ollut koskaan ennen nähnyt kauniimpaa hymyä. Kun hänen huulilleen nousi hymy, minunkin oli pakko hymyillä.
Olen ajatellut ihastuksestani ihan samanlailla! Hienoa, että pystyt vangitsemaan ihastuneiden lukijoiden tunteet!

2. tunti: Tämä tunti oli minusta kaikkein paras. Rihannan kappaleen alku sopi tuohon ahdistukseen mitä kirjoitit. Minuakin alkoi pelottamaan kun luin tuota, olin tätä lukiessani yksin(vaan en enää...). Nuo ajatukset... Vau, olen sanaton!

3. tunti: Mietin juuri, mitä Aoi kirjoittamalla lauseella "Muista Ruki, et koskaan voi paeta sitä..." Ei muuta sanottavaa XD

4. tunti: Owww, Ruki-parkaa! Säikähtäisin itsekin, jos joku tulisi taakseni silittäen hiuksiani...potuttaa kun en pysty sanomaan järkevää... .__.'

5:s ja 6.tunti: Tätä osaa lukiessani minulle tuli... aika kieroja mielikuvia, melkein kaksimielisiä, mitä en yleensä ajattele(mitäs olen vahvasti ihastunut...). ^^; Plussat kuvailusta!

7:s, 8:s ja 9. tunti: Ihmettelin kuinka Ruki pystyi antamaan anteeksi Aoille siitä, mitä Aoi itse teki Rukille. Tämä Rukin ahdistus... hitsit, se tuntui todelliselta! Varmaan minunkin pitäisi kokeilla purkaa tunteitani akustisen kitarani avulla. Minulle tuli sellainen käsitys, että... onko Aoi tehnyt Rukilla, mitä hän on tahtonut? o__o' Se olisi kauheaa.

10. tunti: Hyvä Ruki, ilmaisit ahdistuksesi!(huom. tämä ei ollut sarkasmia.) Nyt tulee valitettavasti kritiikkiä... minusta tuntui oudolta, kun Ruki antoi noin helposti anteeksi Aoin käytöksestä. Hymyili vain. Mutta sen ymmärtää, rakkaus sokaistaa. 8D On kiva ajatella, mitä he tekevät tulevaisuudessa.

Kiitos hyvästä ficistä, tee ihmeessä näitä "10 jotain"-ficcejä! <3
Last.fm ~ Livejournal
It's only death silence. Do you hear it?
Avatar by asuka_tsuzuki from LJ.

Avatar
Crystal
Teknikko
 
Viestit: 150
Liittynyt: Pe Elo 15, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Kymmenen tuntia nuken elämää (Aoi/Ruki)

ViestiKirjoittaja akumu » Pe Syys 19, 2008 3:25 pm

Crystal; Kiitos paljon kommentistasi! Luulin, että tämä ei saisi ollenkaan kommentteja, mutta toisin kävi. Ihanaa kuulla, että pidit tästä eikä tämä ollut paska.
Haluan oikeasti kiittää sinua paljon, mutten tiedä mitä sanoisin. Kommenttisi oli ihanan piristävä ja sitä oli ihana lukea. Toivottavasti tämä oli mielestäsi luettavan arvoinen ficci. Ja se kun sanoit, että Ruki antoi mielestäsi liian nopeasti ja helposti anteeksi. En missään vaiheessa maininnut, että hän antoi lopullisesti anteeksi. Ruki vain rakasti Aoita liikaa ja tahtoi uskoa häneen, muttei ollut varma antaisiko kokonaan kaikki anteeksi. Toivottavasti nyt ymmärsit pointtini, mutta onneksi annoit kritiikkiä! Ilman sitä minulla ei olisi syytä elää :__D ♥

2. tunti: Tämä tunti oli minusta kaikkein paras. Rihannan kappaleen alku sopi tuohon ahdistukseen mitä kirjoitit. Minuakin alkoi pelottamaan kun luin tuota, olin tätä lukiessani yksin(vaan en enää...). Nuo ajatukset... Vau, olen sanaton!


Pakko sanoa, että olen itsekin harvinaisen tyytyväinen tuohon toiseen raapaleeseen. Se on ehkä paras näistä kymmenestä, täytyyhän nyt vähän olla ylpeä omista teksteistään. Ja tuo paikka, jonka kuvailin, tarkoitin sillä omaa taloani. Nimittäin minä asun erittäin vanhassa paritalossa ja toinen talomme on tyhjillään. Asun toisessa kerroksessa tässä talossa ja kun menee tuosta yhdestä ovesta ulos, portaat johtavat alakerran asunnolle. Oveni edessä on myös ovi, mutta se asunto ei ole tyhjillään vaan isosiskoni asuu siellä. Toivottavasti kuvailin muuten tuon kohdan tarpeeksi selkeästi.

Kiitos vielä kerran kommentistasi, se oli ihana piristävä. ♥ Kyllä näitä 10 -raapale juttuja tulee aina, kun ehdin kirjoittaa. ♥
✞ THE IMAGE IS EMBODIED UNTIL DIE ✞

avatar made by me

Avatar
akumu
Pääesiintyjä
 
Viestit: 630
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:28 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron