J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja) 3.6.

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja) 3.6.

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Elo 13, 2008 8:17 pm

Postaan tähän topicciin kaikki PG - PG-13 -tasoiset haasteeseen kirjoitetut pikkuficcini. Kun tulen kirjoittaneeksi eri ikärajoilla varustettuja haasteficcejä, teen niille omat listaustopicit omille alueilleen. Oneshotteja pidemmät haasteficit saavat omat topiccinsa.

Jotta tämä olisi varmasti tarpeeksi sekavaa, kunnollinen (eli kaikki haasteficit sisältävä) listaus on täällä.

Tähän tämän topicin ensimmäiseen viestiin linkitän vain aiheet, joista on ficit tässä topicissa. Listassa olevat linkit vievät siis suoraan tämän ketjun viestiin, jossa ko. fic on.

005 Himo
010 Lämpö
030 Tuli
031 Maa
050 Loppu
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ma Kesä 03, 2013 11:04 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Elo 13, 2008 8:19 pm

Lämpö

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Ikäraja: PG (lievä K7, ahahah)
Genre: draama (romance / fluff / piiloangst) / pikkuficci
Fandom: Plastic Tree
Paritus: Ryuutarou/Tadashi


Omistettu Kiyolle – edelleen.

-

Ryuutarou katseli taivaalla loputonta matkaansa taittavia pilviä uneliaana. Jalat veivät kalpeaa miestä pitkin tämän rakastamia syrjäkatuja auringon lämmittäessä hänen mustia vaatteitaan ja hiuksiaan.

Laulaja ei tuntenut itseään yksinäiseksi liian suuressa, polviin ulottuvassa mustassa takissaan. Ei, hän kantoi mukanaan itseään hieman vanhemman miehen tuoksua, sormenpäiden tuntua iholla, pieniä muistoja toisen hellän lämpimänruskeista silmistä ja suloisista hymyrypyistä silmäkulmissa.

Virnistys kutitteli Ryuutaroun huulien sisäpintaa, mutta hän ei antanut sen näkyä. Oli turvallisempaa pysytellä piilossa tyynen, rauhallisen ilmeen takana. Turvallisuudentunteen mies halusi kantaa mukanaan kaikkialle. Se putosi hänen rantakivistä raskaista taskuistaan vain hänen rakastellessaan yleisöä äänellään tai miestään kaikella sisällään palavalla tulella.

Pieni hyräily kertoi Tadashille Taroun palanneen kotiin. Hän veti laihan kehon viereensä, takaisin lämpimän peiton alle.

He nukkuivat taas.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja minnako » Ke Heinä 01, 2009 2:37 pm

VIHDOIN.

Oikeastaan, mä olen aina rakastanut sitä, millaiseksi sä nämä herrat kirjoitat. Mulla on niin samanlainen mielikuva molemmista (joka jo itsessään on aika OTP monien muiden joukossa), että sun ficien lukeminen tuntuu jotenkin todella turvalliselta. Sun ficien kanssa mun ei tarvi pelätä, että kirjoitat todella huonon ja mielikuvituksettoman ficin Purasta, eikä mun tarvitse odottaa sitä epämukavuuden tunnetta, joka tulee, kun henkilöt (jotka on tässä tapauksessa aika -- tärkeitä) ovat niin äärettömän kaukana omasta kuvasta. Melkein kuin lukisin omia ficejäni, joissa kuitenkin sattuu olemaan monta kertaa parempi kirjoitustyyli ja joka on kielellisesti niin paljon monipuolisempi.

Ainoa asia, mikä mua häiritsi koko ficin ajan on Ryuutarou, mutta siitä en ala tässä selittämään enempää, koska ollaan aikaisemminkin juteltu asiasta, vaikkei siihen kuitenkaan saa koskaan vastausta :'D Ryuutaro, Ryuutarou, Ryutaro, ihan sama, kaikki käy, mutta kaksi ensimmäistä häiritsee mua. Muttei kuitenkaan niin paljoa, että se koko ficin hienoutta veis (ja mä alan oikeastaan tottua Ryuutarouhun, mutta pelkästään sun kirjoittamana).

Vaikka musta tuntuukin, että mä oon lukenut tän ficin aiemmin, niin silti tää osaa olla vain yhtä ihana, vielä ihanempi. Ihanaa, kun joku oikeasti kirjoittaa Ryutarosta, joka nauraa ja joka on onnellinen ja Tadashista, joka odottaa Ryutaroa peittojen alla kotiin. Ja hyräilevä Ryutaro, hrr, rakkaus, koska sitä se tekee aika usein (oikeastikin!).

Sä olet hämmentävä ihminen, Amber, koska sä kirjoitat niin paljon (tai no ainakin sulla on paljon ficejä, en tiedä sitten miten paljon sä todellisuudessa kirjoitat), ja niistä jokaisesta saa irti niin paljon kaikkea. Ja jokaisella kerralla, ihan jokaisella, sieltä tekstistä löytää jotain uutta, jonkun pienen tunteen tai jotain ihan muuta.

Kun mä nyt oon lukenut sun ficejä taas (liian pitkän tauon jälkeen), mä en yhtään ihmettele, minkä takia aloitin kirjoittaan just sun ficien takia.

( ainoa huono puoli sun ficeissä on se, että mä tiedän, etten mä tule koskaan pääsemään sun kirjoitustyylin tasolle sen toimivuudessa, hienoudessa, loistavuudessa, upeudessa yms yms yms, mutta ei välitetä siitä, eihän. )
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » To Heinä 02, 2009 7:54 pm

Ihan uskomatonta, että en huomannut vastata sun kommenttiin jo eilen. D:

minnako kirjoitti:Oikeastaan, mä olen aina rakastanut sitä, millaiseksi sä nämä herrat kirjoitat. Mulla on niin samanlainen mielikuva molemmista (joka jo itsessään on aika OTP monien muiden joukossa), että sun ficien lukeminen tuntuu jotenkin todella turvalliselta.

OTP! OTP! OTP!
... Niin siis, hyvä kuulla, että sulla on luottavainen olo. Mulla ei. :')

minnako kirjoitti:Ainoa asia, mikä mua häiritsi koko ficin ajan on Ryuutarou, mutta siitä en ala tässä selittämään enempää, koska ollaan aikaisemminkin juteltu asiasta, vaikkei siihen kuitenkaan saa koskaan vastausta :'D Ryuutaro, Ryuutarou, Ryutaro, ihan sama, kaikki käy, mutta kaksi ensimmäistä häiritsee mua. Muttei kuitenkaan niin paljoa, että se koko ficin hienoutta veis (ja mä alan oikeastaan tottua Ryuutarouhun, mutta pelkästään sun kirjoittamana).

:'D Tästä jaksetaan kyllä jauhaa ikuisesti. Pitäis varmaan vaan kirjottaa 竜太朗, niin kenelläkään ei olis mitään ongelmaa asian kanssa. :P Kirjoitan edelleen itsepintaisesti Ryuutarou, koska se on suora translitterointi りゅうたろう:sta, joka on 竜太朗:n lausumisasun mukainen hiragana-versio ja....joo.

minnako kirjoitti:Sä olet hämmentävä ihminen, Amber, koska sä kirjoitat niin paljon (tai no ainakin sulla on paljon ficejä, en tiedä sitten miten paljon sä todellisuudessa kirjoitat), ja niistä jokaisesta saa irti niin paljon kaikkea. Ja jokaisella kerralla, ihan jokaisella, sieltä tekstistä löytää jotain uutta, jonkun pienen tunteen tai jotain ihan muuta.

Hämmentävä ihminen [x]
Kirjoittaa paljon [x]
Julkaisee paljon [/]
Saa itse kirjoittamisesta paljon irti [x]
Uskoo muiden saavan ficeistään paljon irti [/]

minnako kirjoitti:Kun mä nyt oon lukenut sun ficejä taas (liian pitkän tauon jälkeen), mä en yhtään ihmettele, minkä takia aloitin kirjoittaan just sun ficien takia.
( ainoa huono puoli sun ficeissä on se, että mä tiedän, etten mä tule koskaan pääsemään sun kirjoitustyylin tasolle sen toimivuudessa, hienoudessa, loistavuudessa, upeudessa yms yms yms, mutta ei välitetä siitä, eihän. )[/size]

Musta on ihanaa, et oot lukenut mua taas! Oot yks mun tärkeimmistä lukijoistani, tyttö.
Ja kuules nyt, sinä peitoat minut kirjoituksillasi usein.

Kiitos kommentistasi!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Joulu 28, 2009 1:22 pm

Viilloista

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Paritus: Tadashi/Buchi
PoV: Tadashi
Genre: angst, draama, songfic
Ikäraja: PG
Aihe: 050 Loppu
Biisi: Kolmas nainen – Et sileänä säily
-*-

Kahvila on tunkkainen. Kadulla ilma on sietämättömän kosteaa, sisällä vain pahvisen ummehtunutta. Sinä rykäiset ja lasket muovipussin lattialle. Tuolin jalat raapivat likaista kaakelilattiaa niin, että saan ikävät kylmänväreet. Olemme likaisenharmaassa, inhorealistisessa elokuvassa, jota ei voi pysäyttää.

Tätä tämä nyt sitten on. Tiheää hengitystä nenän kautta ilman katsekontaktia ilman mitään sanottavaa välissämme pelkkää tyhjää pahaa kahvia viimeiset tavarani muovipussissa kaikki muut uudessa tyhjässä asunnossa pahvilaatikoissa.

Aika ajoin ovi käy
Sen kolahdukseen havahdut, ei ketään eteisessä näy
Taas joku lähti, ymmärrät


Minä muistan vielä, miten makasin sinut sängyssä, keittiössä, eteisessä, hotellissa, autossa. Minä muistan vielä, miten pidit minut pystyssä, kun isä kuoli. Minä muistan kaiken enkä siltikään usko sitä enää tapahtuneeksi. Miksi minä olisin sinua rakastanut? Miksi minä olisin sinulle säveltänyt? Miksi minä olisin sinulle elänyt?
Et sinäkään enää tiedä vastauksia. Ei missään mitään järkeä ole.

Sinun on niin paljon helpompi vain sanoa, että et koskaan sopeutunut. Sä et sileänä säily, kulta – et vaikka kuinka yrittäisin poistua tyylikkäästi tilanteesta. Jokaisesta kävijästä jälki jää.

Linjat leikkaa toisiaan
Joskus vuosia tai shokeeraavan hetken vaan
Linjat leikkaa toisiaan
ja viilloista me vuodetaan


”Hyviä vuosiahan nää oli”, minä sanon, ja kupin pohjalle jää kuunsirpin muotoinen läikkä liian kitkerää kahvia.
”En mä sitä”, mutiset ja katsot ulos ikkunasta. ”Tää vaan oli tässä.”
”Oot kyllä tehnyt sen ihan selväks, kiitos vaan muistutuksesta.” Ääneni on koleampi ja kireämpi kuin haluaisin. Kaiku jää hiljaisuuteen ajelehtimaan, tietenkin juuri silloin.

Lopulta tuolisi raapii toistamiseen lattiaa. Olemme jo tarpeeksi vieraat kumartamaan, kun lähdet. Katson, miten käännät selkäsi, avaat oven, menet ulos, suljet oven, kävelet ikkunan ohi pois elämästäni.

Katson, miten askeleesi kevenee ja ryhtisi nousee suoraksi. Minä en tunne sinua enää.
Minuako sinä vain kannoit hartioillasi?

Sä et sileänä säily, rakas
Et vaikka lähdet, vaikka käännyt, sä et säily vaikka tulet takas


Nostan jättämäsi muovipussin syliini.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)28.12

ViestiKirjoittaja minnako » Pe Tammi 15, 2010 5:48 am

Mä pyydän anteeksi sitä, että mä lupasin kommentoida tätä jo miljoona päivää sitten (ainakin siltä tuntuu) ja kommentoin kuitenkin vasta nyt. Voin kuitenkin sanoa, että nyt, tällä hetkellä, 05:18 ja np. Kent - Chans, mä voisin vaikka mennä naimisiin tämän ficin kanssa (miksen muidenkin sun ficiesi), koska mä en tiedä ketään muuta kirjoittajaa, jonka tekstit olisi tähän hetkeen niin täydellisesti sopivia kuin sun.

Kello on todellakin paljon - tai vähän, miten asian haluaakaan nähdä - joten kommentin laatu voi olla hieman niin ja näin. Mä en ole muutenkaan lukenut pitkään aikaan mitään ficejä, varsinkaan j-rock-ficejä, varsinkaan suomalaista, joten -- :----D

Mutta kun mä luin tän, mua jäi harmittamaan, ettei se jatkunut enää. Sun ficisi ja kirjoitustyylisi ovat niitä harvoja ainoita, joista edes saan mitään irti. Poikkeuksetta. Sun ficisi on niitä harvoja, joissa jaksan lukea jokaisen lauseen, enkä hypi kohtia yli. Ja se on syy, miksi mä rakastan sun tekstejä niin paljon.

(Musta on tuntunut tän koko kommentoimisen aikana, että vain hölötän jotain aivan irrelevanttia. Anteeksi, jos näin on.)

Vaikka Buchin lähtö ei suoraan sanottuna ollut iso shokki (olin osannut jo odottaa sitä), ja rakastan Kentsua jo nyt muusikkona sekä persoonana enemmän varmaan kuin koskaan Buchia (inhottaa sanoa näin, koska B kuitenkin oli siinä Purassa, johon mä rakastuin), tää sattui ja tää oli kaunis ja tää omalla tavallaan teki Buchin lähdön vaikeammaksi mulle. Tää sai mut ajattelemaan asioita eri näkökulmasta (ei välttämättä tästäkään, vaan vielä useammista). Jollakin hemmetin oudolla tavalla tää on mulle kamalan henkilökohtainen fic näin luettunakin, vaikka ei kuitenkaan lähellekään.

Ja nyt melkein vuosi ilmoittamisen jälkeen (jestas, niin kauan) mä aloin miettimään tätä uusiksi, ja mua alkoi mietityttää, mitä kaikkea ne jätkät menettivätkään.

Tadashi/Buchi on parituksena aika -- harvinainen. Puraficejä ei nyt niinkään paljoa löydy (verrattuna johonkin gazeen h0h0h0) ja mä en ole pitkiin aikoihin lukenut kovinkaan montaa ficiä, joissa Buchi esiintyisi muuten kuin pelkkänä randomina sivuhenkilönä. Jos mä lasken tän ficin mukaan, mä voin varmaan laskea kahden käden sormilla ne ficit, joissa Buchille on oikeasti luotu historia, elämä, luonne ja siitä on tehty ihminen. (En kyllä laskenut niitä, noh, surkeita ficejä mukaan :-----D) Mutta tää toimi loistavasti näin. IRL en koskaan uskoisi T/B:n toimivuuteen, mutta tähän T/B tuntui kuuluvan täydelliseti.

”Hyviä vuosiahan nää oli”, minä sanon, ja kupin pohjalle jää kuunsirpin muotoinen läikkä liian kitkerää kahvia.
”En mä sitä”, mutiset ja katsot ulos ikkunasta. ”Tää vaan oli tässä.”


Lopulta tuolisi raapii toistamiseen lattiaa. Olemme jo tarpeeksi vieraat kumartamaan, kun lähdet. Katson, miten käännät selkäsi, avaat oven, menet ulos, suljet oven, kävelet ikkunan ohi pois elämästäni.

Katson, miten askeleesi kevenee ja ryhtisi nousee suoraksi. Minä en tunne sinua enää.
Minuako sinä vain kannoit hartioillasi?


Kamalan pitkiä quoteja, mutta noi oli vain niin hienoja ja mua itketti ja mä periaatteessa toivon, ettei mikään olisi mennyt niin, että Buchi olisi vielä siellä (vaikka se on sanonut et sen freelance-ura on mukavaa ja kivaa ja ne on vielä ystäviä keskenään). Noista lauseista huokuu ainakin mulle se menettämisen ja luovuttamisen ja kaiken muuttumisen ja en edes tiedä minkä kaiken tunne, enkä mä tiedä mitä ajatella (hyvällä tavalla).

Mua pelottaa, miten kaikki muuttuu, miten tiet lähtee eri suuntiin, miten niin kamalan tärkeistäkään ystävistä ei voi pitää kiinni loppuun asti, vaikka miten yrittäisi.

Tää ficci herätti mussa niin paljon tunteita, että näin jo kommentin loppupuolella musta tuntuu, että mä olen sanonut kaiken todella sekavasti, mutten periaatteessa mitään.

Sun lauseet on todellakin yhtä kauniita kuin aina (niin kuin säkin olet) ja mä niin rakastan sitä, mitä sä onnistutkaan pelkillä sanoilla herättämään ihmisissä. Tai ainakin mussa.

Tää oli mahtavaihanankamalakoskettava, kiitos tästä. Oot rakas, hurr. ♥
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)28.12

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Tammi 19, 2010 8:48 pm

minnako kirjoitti:Mä pyydän anteeksi sitä, että mä lupasin kommentoida tätä jo miljoona päivää sitten (ainakin siltä tuntuu) ja kommentoin kuitenkin vasta nyt. Voin kuitenkin sanoa, että nyt, tällä hetkellä, 05:18 ja np. Kent - Chans, mä voisin vaikka mennä naimisiin tämän ficin kanssa (miksen muidenkin sun ficiesi), koska mä en tiedä ketään muuta kirjoittajaa, jonka tekstit olisi tähän hetkeen niin täydellisesti sopivia kuin sun.

Mun vuoroni pyytää anteeksi, kun vastaamiseenkin kuluu nelisen päivää. :'D Lupasin myös julkaista sen yhden uuden sitten, kun oot kommentoinut, mutta enpä saa aikaiseksi sitäkään vielä. (Yo-vihot kutsuu mua ihanasti tuolta, hu0h.)

Kaunis kiitos kommentistasi, muruseni, ja musta on aina yhtä ihana kuulla, että tykkäät mun ficeistä edelleen. Oot niin uskollinen lukija ja tukija, että itkettää. :')

Tadashi/Buchi on parituksena aika -- harvinainen. Puraficejä ei nyt niinkään paljoa löydy (verrattuna johonkin gazeen h0h0h0) ja mä en ole pitkiin aikoihin lukenut kovinkaan montaa ficiä, joissa Buchi esiintyisi muuten kuin pelkkänä randomina sivuhenkilönä. Jos mä lasken tän ficin mukaan, mä voin varmaan laskea kahden käden sormilla ne ficit, joissa Buchille on oikeasti luotu historia, elämä, luonne ja siitä on tehty ihminen. (En kyllä laskenut niitä, noh, surkeita ficejä mukaan :-----D) Mutta tää toimi loistavasti näin. IRL en koskaan uskoisi T/B:n toimivuuteen, mutta tähän T/B tuntui kuuluvan täydelliseti.

Oon samaa mieltä. En usko, et olisin kirjottanut koskaan tällä parituksella, mutta tän kohdalla niin vain kävi. Tuntu, että just Hasegawa vaan kuuluu siihen.

Mua pelottaa, miten kaikki muuttuu, miten tiet lähtee eri suuntiin, miten niin kamalan tärkeistäkään ystävistä ei voi pitää kiinni loppuun asti, vaikka miten yrittäisi.

Tää ficci herätti mussa niin paljon tunteita, että näin jo kommentin loppupuolella musta tuntuu, että mä olen sanonut kaiken todella sekavasti, mutten periaatteessa mitään.

Sun lauseet on todellakin yhtä kauniita kuin aina (niin kuin säkin olet) ja mä niin rakastan sitä, mitä sä onnistutkaan pelkillä sanoilla herättämään ihmisissä. Tai ainakin mussa.

Kommentoit just hyvin, kiitos ja ei mitään hätää hei. Elämä on sillä tavalla pelottavaa, menettäminen on sillä tavalla kummallista. Ymmärsin kyllä, mitä ajoit kommentissasi takaa, ja musta oli ihana kuulla tän herättäneen kaikessa lyhyydessään ja pienimuotosuudessaan noinkin paljon ajatuksia ja tunteita.

Ps. Itse olet rakas.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)28.12

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Touko 17, 2010 4:25 pm

Rovio

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Aihe: 030 Tuli
Paritus: Akira/Ryutaro
PoV: Akira
Genre: taidekakka, romangst
Ikäraja: PG+
A/N: Tämän julkaiseminen on yritys päästä yli perfektionismista. XD yritän vakuuttaa itselleni, että jos kirjoitan 50 ficciä Purasta, niiden ei kaikkien tarvitse olla hyviä...


Katseiden kitkasta syttyy kirkas, pieni kipinä. Se korventaa ihooni jäljen ja sammuu – vain syttyäkseen uudestaan, muuttuakseen liekiksi kämmenelleni. Painan käteni niskaasi saadakseni poltteen hellittämään hetkeksi, mutta tuli tarttuu hiuksiisi, roihuaa niissä, ottaa valtaansa jokaisen ajatuksesi.

Peitän sinut, haluan sen kaiken sammuvan, mutta peite tukehduttaa sinua, ei tulta. Minä nostan sen pois, ja koko kangas on tulessa, ja me molemmat tiedämme, että on myöhäistä. Aivan liian myöhäistä.

Tulenpunaiset ajatuksesi tulvivat ulos suustasi; minä suutelen ne pois ja palan sisältä, vatsanpohjaa myöten. Silloin nälkäiset ihomme kuoriutuvat yltämme, painaudumme yhteen, ja liekit tanssivat meitä pyörryksiin, kun korvennumme sylikkäin.

Kulovalkea repii kotini hajalle – syö pois sinut, syö pois minut, eikä meistä jää jäljelle mitään muuta kuin hiiltyneitä luunpaloja ja sinun sykkivä, kipeä sydämesi.

Anteeksi.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)28.12

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Touko 17, 2010 4:26 pm

Korppi

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Aihe: 031 Maa
Paritus: Ryutaro (”hän”)/ ”tyttö” (OC)
Genre: taidekakka, romangst, deathfic
Ikäraja: PG+
Varoitukset: Kuolema ja joo öö, heteroparitus
A/N: MINNAKO, SINÄ SENKIN! Hyvää syntymäpäivää, sielunsisko, tää on sulle.
Kävin vähän Yoyogissa pelkäämässä korppeja ja Aokigaharassa pelkäämässä mahdollisia ruumiita, seikkailemassa Nipporin seudulla sinisellä ylikulkusillalla ja muutenkin katselemassa Nipponlandin taivasta – ja tämä syntyi.





Suuri musta korppi ilmestyi jostakin näkökentän laidalle, näytti hetken tekevän reiän taivaan siniseen, siinä raskaina roikkuviin pilviin.
Ei satanut.
Ei tuullut.
Lätäköt eivät ottaneet kuivuakseen kosteutta tirisevässä ilmassa, mutta hän ei välittänyt, kiersi vain lammikot kevein harha-askelin, kömpelösti ja silti juuri niin kuin pitikin.

Tennareiden pohjat olivat niin ohuet, että askelten tärähdykset tuntuivat luussa asti, kun hän käveli puiston asfaltoidulla polulla. Juuri niin lujaa, että se tuntui hieman epämukavalta, jalan osuminen yllätti joka kerta aikaisuudellaan.

Tytöllä oli aina ollut kullanvärinen solki hiuksissaan, vähän korvan yläpuolella. Soljessa oli lintuja, terävänokkaisia kiiluvasilmäisiä, mutta tyttö oli jotakin muuta, utuinen ja herkkä. Ajatuksissaan tyttö oli usein sormeillut solkeaan, ja hän oli katsonut, ja tyttö oli mennyt hämilleen hänen katseensa huomattuaan.
Hämillään, poissaolevina, hiljaa.
Niin he yleensä olivat. Olleet. Liian etäisiä? Liian läsnä?

Korppien rääkymiseen oli hyvä takertua, ajatukset oli helppo katkaista niiden teräviin, surullisiin kulmiin. Hän kiihdytti askeliaan vielä aavistuksen, tiesi näyttävänsä typerältä holtittomasti heiluvine käsineen ja päällä huonosti repsottavine vaatteineen. Muut puistossa joko hölkkäsivät reippaasti tai kävelivät rauhassa, sopivin ilmein, sopivin vaattein. Hän ei ollut sopiva. Hän ei sopinut. Tytöllekään?

Huokaisu karkasi hänestä liian lujaa, turhautuneesti. Hän halusi ajatella jotakin muuta.

Pois keinotekoisesta luonnosta, takaisin rehelliselle betonikentälle. Ylikulkusilta oli joskus ollut kirkkaansininen, mutta enää se ei hukkunut taivaan sekaan, sillä ruoste merkitsi sen ääriviivat keltaisenruskeana ja julmana. Hän kiipesi portaan kerrallaan tietämättä, minne oli menossa – menikö minnekään. Jalat olivat arat ja voimattomat, käsiä pisteli puutumus, mutta mielessään hän kipusi aina portaan verran ylemmäs, kohti valoa, kohti ympyrää liitäviä korppeja. Se tuntui hyvältä.

Tytöllä oli (ollut) kummallinen taipumus jäädä niihin paikkoihin, joiden ohi ja läpi muut kävelivät vilkaisemattakaan ympärilleen. Tyttö seisoi (oli seissyt) usein ja kauan, liikahtamatta silloilla, käytävien kaarteissa ja junien laitureilla. Hän oli kysynyt tytöltä, mitä tyttö näki paikoissa, ja tyttö oli sanonut, ettei katsonut paikkoja, vaan ohittamista. Hymyillen tyttö oli kertonut tekevänsä listaa paikoista, joissa hän hiljalleen lakkasi olemasta; paikoista, joissa kukaan ei vastannut hänen katseeseensa.

Yksikin sellainen paikka olisi voinut tehdä hänelle ihmeitä, mutta kuten niin monet muutkin, hän ohitti. Aina. Ei ehkä kaikkea, mutta paljon, liikaa. Tyttöä hän ei kuitenkaan koskaan ollut lakannut näkemästä. Oliko se ratkaiseva virheliike? Olisiko tyttö halunnut hänestä yhden turvapaikan lisää?

Silta tuli loppuunsa, ja portaat alkoivat taas, tällä kertaa laskevina. Hän pakeni taivaasta alas, korpeista alas, ja keveys pakeni raskaan tieltä.
Hän oli ollut siinä raskaassa tummassa vedessä jo monta päivää; se tuntui ikuisuudelta. Hän oli pudonnut neljä päivää aiemmin heti herättyään. Siinä aamussa ei ollut ollut mitään erityistä, mutta hän vain tiesi.

Hän vain... tiesi. Yhä, maailma ei ollut heilahtanut, tyttö ei ollut jättänyt hyvästejä, mutta hän tiesi. Tytön kultakellonaurua ei enää kuulunut korvissa, hän vain tiesi, hiussolki ei enää välähdellyt hänen mielessään.

Kaukana vuorilla, metsän siimeksessä, solki oli peittynyt multaan ja juurenpaloihin, jotka kietoutuivat tytön pitkiin paksuihin suoriin mustiin hiuksiin. Multaa oli kynsien alla, multaa oli tytön suussa, ja tytön tyhjistä silmistä heijastui sama kirkkaansininen taivas, jota hän katseli – ja hän tiesi.

Korppi laskeutui tytön kädelle, ja tyttö meni korppiin, ja korppi lensi kauas kaupunkiin kiertääkseen ympyrää ruostuneen taivaansinisen sillan yläpuolella.

Hän tiesi, eikä tiennyt kuitenkaan.

Hän käveli koko pitkän matkan kotiin mieli turtana, täynnä pelkkää suurta sinistä ja tummaa raskasta. Hän istui pöydän ääreen, pureskeli kynänsä lyijynmakuista päätä ja yritti sanoa jotakin hiljaisena odottavalle ruutupaperilleen.

Korppi lensi ikkunalaudalle, terävänokkainen kiiluvasilmäinen, mutta (tyttö) oli jotakin muuta, utuinen ja herkkä.

Hämillään, poissaolevina, hiljaa.
Niin he olivat yhä.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)17.5.

ViestiKirjoittaja minnako » Su Elo 29, 2010 2:05 pm

OON SYVÄSTI PAHOILLANI KOLMEN PITKÄN KUUKAUDEN LAGAUKSESTA. Kommentoin vaikka jotain toista ficiäsi heti tähän perään silleen -- anteeksipyynnöksi <3 Tässä saattaa vain mennä aikaa, sillä oon onnistunut hajottamaan näppäimistöstä SHIFTIN, joten älä välitä kulta jos täältä tulee jotain ihan omituista tekstiä.

Oikeastaan pari ekaa kertaa kun luin tämän, tän idea ei selvinnyt mulle paljon yhtään. Mä olin ihan rakastunut sun lauseisiin, kuten aina ([off]on jotenkin outoa, että tiedän melko varmasti, etten opi rakastamaan mitään yhtä paljon kuin lauseita...[/off]), enkä oikein osannut luoda niistä mitään yhtenäistä kokonaisuutta. Noh, nyt kun olen lukenut tämän kolmannen kerran, osasin keskittyä kaikkeen muuhunkin, ja tän merkitys ja hienous ja kaikki se vain kasvaa.

Oon vieläkin ihan ";www;" siitä, että SÄ kirjotit ficin ja omistit sen MULLE. Fanitan sua vieläkin, tyttö, koska tiedän etten voi ikinä olla yhtä hyvä kuin sä ja se ottaa mua päähän suuresti -- kyllä sä tiedät. Oot vain yksi parhaimmista, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Yksi hieno asia tässä ficissä oli se, että Ryutaro kerrankin paritettiin tytölle. :DD Heteroparitukset on toimivina ja oikeasti realistisempina ihan mahtavia.

Vaikka sä puhuit koko ajan vain "hänestä" ja "tytöstä", tiesin jotenkin aina kontekstista kuitenkin, kenestä kirjoitat. Vaikka nämä henkilöt olivat jotenkin kamalan samanlaisia, niiden erottaminen tekstistä tuntui kauhean hyvältä. Aluksi tuntui etten tule pysymään mukana kun luin A/N:n, mutta kuitenkin pysyin ja kaikki kiitos siitä sun ultimaattisille taidoillesi.<3

Jotenkin näin Ryutaron ja tytön suhteen niin kuin tuon sillan ylittämisenä. Puolivälistä eteenpäin mulla oli kamalan haikea fiilis, ja kun huomasin lopun lähenevän, en olisi halunnut koko ficin loppuvan. Jotenkin olin taas hukkunut sun teksteihin ja päässyt pinnalle liian nopeasti.

Hämillään, poissaolevina, hiljaa.
Niin he olivat yhä.


Rakastan sua. ♥

Kiitos, ja anteeksi tämän kommentin viivästyksestä...
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)17.5.

ViestiKirjoittaja Amber » Su Loka 17, 2010 11:09 pm

Voihan järkytys, enkö oo oikeesti vastannut tähän? D: Anteeksi, murunen! Arvostin paljon sun kommenttiasi (arvostan edelleen), vaikka sen kirjoittaminen viivästyikin, ja oon mittaamattoman onnellinen siitä, että pidit lahjastas. Sulle oli ihana kirjoittaa, joten älä turhaan kiittele siitä. Yritän ajatella sua, jos vaikka saisin 50-haastetta pitkästä aikaa eteenpäin taasen...
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)17.5.

ViestiKirjoittaja Pinja-Chan » Ma Helmi 21, 2011 7:24 pm

Ensimmäisenä mun täytyy sanoa, että tää on varmaan kaunein ficci, jonka oon koskaan lukenu.
Mä en ole ennen lukenut het-ficcejä tietääkseni, mutta sinulta minä voisin lukea niitä enemmänkin.

Hyvä kirjoittahan saa kirjoituksensa tunnelman välittymään lukijalle? Voin sanoa, että tässä sinä olet todella onnistunut, sillä jokainen lause toi ficin tunnelmaa lukijalle. (en keksiny tähän syssyyn sitä oikeaa verbiä tuohon, mutta toivon, että tiedät/tajusit mitä yritän sanoa.) Lisäksi onnistuit pitämään tunteen loppuun asti, ja onnistuit koskettaan ainakin mun sydäntä.

Pidin myös siitä, kun puhuit "hänestä" ja "tytöstä". Se oli yksi osa, mikä piti tunnelman tällaisena, kun se on.
Tämä oli sellainen ficci, mitä haluaa lukea useasti.

Tää oli niin ihana ja muo harmittaa, etten saa kaikkia mun ajatuksia sanoiksi. Toivon kuitenkin, et tämä kommentti antaa edes jonkinlaista suuntaa siitä, mitä mun päässä liikkuu just nyt. :)
Olet todella taitava kirjoittaja! Kiitos tästä lukunautinnosta! ^^
Life is tough but try to be postive always i will do my best So you will do your best.

☆ LM.C 13.5.2012
☆ An Cafe 6.11.2012
☆ Plunklock 9.5.2013

Avatar
Pinja-Chan
Vuoden Maya
 
Viestit: 265
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 4:37 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)17.5.

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Helmi 21, 2011 9:42 pm

Voi Pinja, kiitos kommentista! ;--------; Oon vieläkin ihan herkisynyt siitä, että lupasit kommentoida.

Pinja-Chan kirjoitti:Ensimmäisenä mun täytyy sanoa, että tää on varmaan kaunein ficci, jonka oon koskaan lukenu.
Mä en ole ennen lukenut het-ficcejä tietääkseni, mutta sinulta minä voisin lukea niitä enemmänkin.

Ensimmäiseen asiaan kiitos ja kumarrus, koska toi oli suuri kohteliaisuus~ Het-asiaan sanon vain: lalalalaaäänestämuavuodenhetiksgaalassalalalala.

Sain ihan hyvin selvää sun ajatuksista ja fiiliksistä, joten ei hätää. Oon kamalan iloinen, että tykkäsit - toivottavasti jatkossakin löydät luettavaa mun tuotannosta, toivottavasti ehdin ja jaksan ja olen ispiroitunut kirjoittamaan taas uutta pian. :>

Vielä yksi kiitos kehuista ja kommentista ylipäätään!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)1

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:29 pm

Himo

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Pari: Akira/Tadashi (Plastic Tree)
Ikäraja: PG+
Genre: romance
PoV: Tadashi

Sormien tiukka ote tatuoidusta käsivarresta, kiihkeitä raskaita hengityksiä, liikettä liikettä liikettä liikettä: keinuntaa, raskasta painoa, hipaisuja, kynsiä selkärangan päällä. Himoa. Ei syntistä, muttei puhdastakaan. Raakaa ja kipeää, pyörryttävää, hellää ja hidasta, epätoivoista.

Iholla maistui suola ja jokin hajusteen kemiallinen terävä särö. Ja se iho itse, pehmeä, lämmin, elävä. Akira puhui jotakin suoraan Tadashin suuhun, hengitti sisään toisen uloshengitystä. Tadashi vastasi omalla tavallaan, hiljaa, eleet kertoivat kaiken, hengityskin jopa. Sanat olisivat olleet epätäydellisiä ja ohittaneet merkityksen, ehkä läheltä, ehkä kaukaa, mutta nämä ajatukset kulkivat helpoiten iholta iholle, kieleltä kielelle, hiljaisena katseena ohi tai ehkä suoraan silmiin. Miljoonia värejä ja niiden sävyjä, enemmän kuin äänenpainot.

Hiljaa piti olla myöhemminkin, pitää sanat sisällä, yrittää hillitä kaikki eleiden kuljettamat viestit. Tadashin ei tarvinnut katsoa Akiraa kuin sivukarein nähdäkseen toisen kasvoilla ja koko kehossa omien tunteidensa heijastumat: ikävä takaisin lähelle, katumuksen ja kaipauksen sekainen hellyys, jonkinlainen pään alas painava häpeä.

Piti olla hiljaa. Pukuhuoneessa Tadashi käänsi selkänsä, kun vaihtoi paitaa. Piti olla hiljaa. Töiden jälkeen ei lähdetty enää edes yksille. Piti olla hiljaa. Piti varoa. Piti hillitä itsensä. Piti säilyttää kaksia kasvoja kaikin voimin.

Yöllä konsertin jälkeen vihdoin kotiin. Asemalla keltaista valoa.
"Öitä."
"Yöt."
Molemmat omiin suuntiin. Kädet syvällä taskuissa, pyöritti sytytintä sormissaan muttei polttanut. Kotona tunkkaista ja hämärää.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Avalyn » To Loka 31, 2013 8:56 pm

En ole aiemmin lukenut Plastic Tree -oneshottejasi, mutta koska tähän ketjuun postaamasi tekstit ovat käsittääkseni itsenäisiä, voinen ihan hyvin kommentoida tätä uusinta perehtymättä aiemmin julkaistuihin, jo kommentin saaneisiin teksteihin. Luulen nimittäin, että kommentistani tulee parempi, jos keskityn vain yhteen tekstiin viiden sijaan.

Itsekin Jfanfic50-haastetta parhaillaan suorittavana kirjoittajana täytyy ihan ensiksi sanoa, että himo on yksi listan mielenkiintoisimmista avainsanoista. Himoa on niin monenlaista, vaikka ajatukset ihan ensimmäisenä varmaan menevät seksuaaliseen himoon. Seksin lisäksi ihminen voi kuitenkin himoita esimerkiksi rahaa, valtaa tai kuuluisuutta. Monimerkityksisyyden lisäksi himossa kiehtoo minua sen intensiivisyys. Erityisesti seksuaalinen himo on yksi ihmisen voimakkaimpia tunteita, kaikkinielevä, sokea ja usein myös tuhoisa. Ehkä siksi se on niin usein mielletty synniksi. Toisaalta himo on kuitenkin myös hyvin perustavanlaatuinen tunne, joka liittyy läheisesti tunteista kaikkein kauneimpaan eli rakkauteen. Tästä syystä himon tuomitseminen synniksi tuntuu väärältä.

Mielestäni himon yllä kuvattu monimutkainen ja osin ristiriitainenkin olemus välittyy erinomaisesti ficistäsi. Akiran ja Tadashin välinen himo on jotain vastustamatonta, hallitsematonta, pelottavan suurta ja voimakasta mutta kuitenkin kaunista ja täysin luonnollista. Se ei ole täysin puhdasta mutta ei täysin syntistäkään: se ei voi olla täysin puhdasta, koska ympäristö tuomitsee sen, mutta ei täysin syntistäkään, koska se on niin vilpitöntä ja luonnollista. Kuvailusi tuo vahvasti mieleeni myös himon alkukantaisen luonteen: se on tunne, joka on ollut olennainen osa ihmiselämää esihistoriasta lähtien ja joka on siksi tavallaan moraalin tuolla puolen. Tietysti himoa voidaan yrittää kahlita esimerkiksi määrittelemällä se synniksi, mutta itse tunnehan ei katoa minnekään, vaikka ihmiset onnistuisivatkin pidättäytymään sen purkamisesta tekoina. Tämä seikka näkyy hyvin ficissäsi: vaikka Tadashi ja Akira katuvat ja häpeävät tekojaan, he eivät kykene lakkaamaan tuntemasta vetoa toisiaan kohtaan.

Vaikka himon ja häpeän kulkeminen käsi kädessä ei olekaan mikään uusi juttu, olet toteuttanut sen hyvin. Niin himo kuin häpeäkin tuntuvat hyvin aidoilta, ja siirtymä himosta häpeään tuntuu hyvin luonnolliselta. Akiraa ja Tadashia käy sääliksi, sillä heidän toisiaan kohtaan tuntemansa himo vaikuttaa niin puhtaalta ja vilpittömältä, että tuntuu vaikealta mieltää sitä kielletyksi. En tunne Plastic Treen jäseniä tarkemmin, joten en tiedä, onko joko Akiralla tai Tadashilla kenties vaimo tai jopa perhe vai onko heidän välisensä suhde syntiä ihan vain homoseksuaalisen luonteensa takia. Olipa asia kummin tahansa, itse en kykene näkemään Akiran ja Tadashin ajatuksia ja tekoja syntinä, varsinkaan kun heidän välisensä side ei tunnu olevan vain lihallinen vaan myös syvästi henkinen. Erityisesti kohta, jossa puhutaan eleiden välittävän merkitykset sanoja paremmin, antaa vahvasti ymmärtää, että Akiran ja Tadashin suhteessa on kyse paljon muustakin kuin seksistä.

Kun kyseessä on niin kokenut ja taitava kirjoittaja kuin sinä, tuntuu hieman tarpeettomalta sanoa tätä ääneen, mutta kieli ja tyyli ovat täydellisen kohdillaan tässä ficissä. Tällaisen tekstin lukeminen on ehdottomasti esteettinen elämys. Toistot, predikaatittomat virkkeet, tajunnanvirtamaisuus, virkkeiden pituuden vaihtelu yhdestä sanasta monimutkaisiin lauseke- ja lauseketjuihin, allitteraatio ("kaksia kasvoja kaikin voimin"), niukkaakin niukemmat repliikit, adjektiivien ketjut, kaikki ne yhdessä tekevät tästä tekstistä todellisen lukunautinnon. En tiedä, olenko sanonut tätä sinulle aikaisemmin, mutta kirjoitat niin upeaa kieltä, että vaikka tekstiesi sisällöt olisivat teinitytön päiväkirjan tasolla, houkutus lukea olisi silti kova. Ja kun ne eivät todellakaan ole, niin voit vain kuvitella, kuinka nautinnollista on uppoutua ficceihisi.

Olen jo puhunut Tadashin ja Akiran tuntemasta häpeästä aika paljon, mutta jatketaan nyt vielä hetki. Aloin nimittäin miettiä sitä, kuinka vaikeaa Akiralla ja Tadashilla täytyy olla, kun he näkevät toisiaan jatkuvasti bändin puitteissa. Kuvaat ficin keskivaiheilla, kuinka koko ajan pitää olla hiljaa, tarkkailla omia eleitään, varoa ja hillitä itsensä. On vaikea edes katsoa toiseen, etteivät mieleen tulisi kielletyt ajatukset, ja paita on ehdottomasti puettava selin toiseen, ettei houkutus kasvaisi ylitsepääsemättömän suureksi. Ei voi lähteä yhdessä oluelle eikä muutenkaan viettää tarpeettomasti aikaa yhdessä. Ja tuosta kaikesta varovaisuudesta huolimatta läsnä on koko ajan paljastumisen pelko. Sellaisen täytyy olla hirvittävän kuluttavaa ihmiselle, minkä vuoksi tuntuukin niin pahalta, että Akiran ja Tadashin täytyy kestää niin paljon häpeää, katumusta ja pelkoa vain sen vuoksi, että he sattuvat tuntemaan vetoa toisiaan kohtaan. Joskus tulee mieleen, että seksuaalimoraalista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tahtoisin jatkaa tätä kommenttia vielä, mutta ficcisi tuntuu täydellisyydessään jättäneen minut kalaksi kuivalle maalle. En edes voi lainata mitään, koska joka ikinen tekstin kohta tuntuisi ansaitsevan tulla lainatuksi. Tyydyn siis jälleen kerran tekstiesi tason häikäisemänä vain kiittämään kauniisti lukuelämyksestä.
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: J-FanFic50: Made of plastic (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » La Marras 02, 2013 11:00 am

Oi Avalyn! Ilahduin todella, kun huomasin taas kerran saaneeni sinulta kommentin. Kiitos jälleen kerran erinomaisesta kommentista.

Löysit ficistä kaiken olennaisen, mitä itse yritin sanoa. Hauskaa, että päädyit jopa samoihin seksuaalimoraalipohdintoihin kuin mitä itse tämän kirjoittamisen aikoihin ajattelin. Onnistuit ihan häkellyttävästi laventamaan tästä yksittäisestä pienestä tarinanpätkästä hyvinkin yleiselle ja osittain yhteiskunnalliselle tasolle. En ole varma, kuinka paljon ficci itsessään siihen antaa aineksia ja kuinka paljon on kiittäminen ihan sun omaa sivistystäsi ja ajattelevaisuuttasi. :D

Kiitos myös kieltä koskevista kehuista ja havainnoista. Itse en ole täysin tyytyväinen tähän ficciin, kun katson sen rakennetta ja kieltä, mutta onhan tämä nyt automaattikirjoituksella tuotetuksi ja hyvin vähän jos lainkaan editoiduksi ihan siedettävä.

Kiitos joka tapauksessa lukemisesta ja kommentoinnista! Mukavaa, etten pettänyt korkeita odotuksiasi.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron