Älä ole liian onnellinen (An Cafe, prologi)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Älä ole liian onnellinen (An Cafe, prologi)

ViestiKirjoittaja maicha » Ke Maalis 26, 2014 1:23 pm

Nimi: Älä ole liian onnellinen
Kirjoittaja: maicha
Ikäraja: K-7
Tyylilaji: draama, (huono) huumori, fluff
Paritus: enpäs kerro lopullisia
Beta: Microsoft Word
Varoitus: Tämä on mun ensimmäinen fanfic, eli teksti saattaa olla kauheimmasta päästä. Kielenkäyttö saattaa jossain vaiheessa vähän huonompaa, mutta pyrin pitämään tämän mahdollisimman siistinä tekstinä. ^^' Luvut ovat luultavasti aika lyhyitä, mutta eivät suinkaan yhtä lyhyitä kuin tämä prologi.
Tekijänoikeudet: An Cafea en valitettavasti omista mutta teksti on minun käsialaani.
Jos sinulla ei ole pehmolelukokoelmaa, suosittelen semmoisen perustamista ennen kuin on liian myöhäistä.

A/N: Tämä on siis tosiaankin mun ensimmäinen fanfic. Mä en ole mikään maailman paras kirjoittaja, mutta yritän kovasti. Älkää olko liian julmia! (◑_◑)

***

Prologi

Kanon vilkaisee nopeasti kännykkänsä näyttöä, tarkastaa päivämäärän ja kumartuu upouuden päiväkirjansa ääreen.

26.12.2014

Terve, sinä ruma, ei-niin-rakas päiväkirjani jonka sain joululahjaksi Takuyalta. (Miksiköhän Takuya antoi minulle päiväkirjan lahjaksi? Olenko minä muka niin neiti, että kirjoittelen kaikki uusimmat juorut ylös vai oliko tämä vain jokin typerä vitsi?) Ajattelin antaa muutaman elämänohjeen näin aluksi ja avautua sitten vähän… Eikö olekin niin, että päiväkirjat ovat teinityttöjen avautumisia varten? Toivottavasti ei, sillä minä olen mies – olin ainakin viimeksi tarkistaessani – enkä todellakaan mikään teini.

Onnellisuus on ihana asia. Kun olet onnellinen, sinun ei tarvitse huolehtia asioista tai kasata ongelmia niskaasi. Voit vain nauttia hetkestä, voit odottaa vain hyvää ja voit ajatella, että ehkä onni jatkaa potkimistasi isoilla kengillään sinun suloiselle takapuolellesi koko lopun ikääsi.

Harmi vain, että onni ja onnellisuus ovat todella petollisia asioita. Älä koskaan ole liian onnellinen, koska jos olet, vastoinkäymiset sattuvat kaksi kertaa enemmän ja sinun iloinen mielesi on entistä helpompi tuhota. Kun tuntuu siltä, että olet onnesi kukkuroilla, valmistaudu siihen, että romahdat seuraavien sekuntien aikana itkemään pehmolelukokoelmasi suurimman nallen syliin. Jos sinulla ei ole pehmolelukokoelmaa, suosittelen semmoisen perustamista ennen kuin on liian myöhäistä.

Niin minullekin kävi. Onnekseni olen aina pitänyt pehmoleluista, joten minulla oli joku – oikeastaan jokin -, joka lohdutti ja jaksoi pitää minua kainalossaan monta tuntia putkeen.

Se päivä oli jouluaatto. Olimme juuri antaneet lahjat toisillemme, avanneet ne ja syöneet vähän jotain normaalista jouluruuasta poikkeavaa (kukaan meistä ei pidä perinteisistä jouluruuista). Me kaikki viisi istuimme Mikun talossa. Olin hakeutunut mahdollisimman lähelle Mikua, jotta voisin tuijotella ja ihastella hänen kaunista sivuprofiiliaan. Miku ja Takuya istuivat vierekkäin niin kuin aina, mutta heissä oli jotain erikoista. He vilkuilivat toisiaan, loivat kasvoilleen suloisia hymyjä aina, kun heidän katseensa kohtasivat – Mikun hymy on niin ihana, että sitä katsellessani meinasin sulaa pieneksi läntiksi sille vaaleansiniselle nojatuolille, jolla istuskelin ja katselin Mikua – ja antoivat toisilleen hellyydenosoituksia tuon tuostakin.

En todellakaan ollut ainoa joka huomasi noiden kahden välillä tapahtuvat asiat, sillä seurailtuamme sivusta Mikua ja Takuyaa noin kymmenen minuuttia Teruki totesi, että nuo kaksi ovat kyllä todella läpinäkyviä. Huomasin, kuinka Mikun poskille kohosi hieman nolostunut puna Takuyan todetessa, että he kaksi seurustelevat. Yuuki ja Teruki taputtivat innoissaan, onnittelivat uunituoretta paria, alkoivat suunnittelemaan hääseremoniaa ja riitelemään siitä, olisiko Miku vai Takuya se, jolle he pukisivat vaaleanpunaisen röyhelömekon, kunnes Miku keskeytti toisten suunnitelmat pamauttamalla kumpaakin takaraivoon tyynyllä. Minä onnittelin paria hiljaisella äänellä, tuijottelin hetken aikaa eteenpäin ja pidättelin kyyneleitä kunnes sain kerättyä voimaa siihen, että pystyin toteamaan, että minun pitäisi lähteä kohti kotia.

Ja nyt, kaksi päivää myöhemmin, olen edelleenkin erittäin järkyttynyt tuosta uutisesta. Olen puhunut sille isolle nallelleni siitä, kuinka pahalta minusta tuntuu, ja välillä minusta on tuntunut, että nalle on mulkoillut minua paheksuvasti. Se ei taida enää pitää minusta.

Mieleni tekee kertoa Mikulle, mitä tunnen häntä kohtaan, mutta ensinnäkään minulla ei ole pokkaa ja toisena en halua pilata toisten onnea. Ensimmäinen syy on kuitenkin vaikuttavampi kuin toinen.


Kanonin huulien välistä karkaa raskas huokaus. Hän pamauttaa kirjan kiinni ja tunkee sen työpöytänsä ylimpään laatikkoon. Basisti kääntää katseensa sängyllä istuvaan nalleen, joka tuijottaa mustatukkaista silmiään räpäyttämättä.

Avatar
maicha
Fani
 
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Huhti 02, 2013 5:36 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Älä ole liian onnellinen (An Cafe, prologi)

ViestiKirjoittaja Adolfiina » Ke Maalis 26, 2014 4:38 pm

Tervehdys!

Ihan aluksi täytyy nostaa hattua aihevalinnastasi. Minä olen täällä Lafissa, ja niin ollen myös koko jrock-ficci-maailmassa, pyörinyt vasta kohta noin yhden vuoden ajan. Siksi en nyt voi sanoa olevani varsinaisesti mikään ficci-tradition suurin tuntija tai tämänkään sivun historian kanssa kovin pitkään elänyt, mutta jotakuinkin semmoinen käsitys on syntynyt, että An Cafe, ja varsinkin höttöisemmänpuoleinen fluffi-cafe, on ficcien aiheena jotenkin vähän epämuodistunut. En ole tainnut täällä hengatessani kertaakaan törmätä uuteen An Cafe -ficciin lukuun ottamatta omaa ikävän keskeneräiseksi jäänyttä aika epäperinteistä juonettomahkoa sekoiluviritelmääni. En ole ehkä mikään yksioikoisten draama-ficcien (huonon huumorin kai sitten senkin edestä) suurkuluttaja tai "genren" kiemuroiden tuntija, mutta lukaisin nyt tämän prologisi kuitenkin kaikessa lyhykäisyydessään lävitse ihan puhtaasta tuesta iki-ihanaa An Cafea ja ficcaajan urasi alkutaivalta kohtaan.

Menee taas vähän mutuilulinjalle tämäkin, mutta käsitän tämän ficin ainakin alun perusteella aikamoisen perinteiseksi ja mitenkään itsetarkoituksellisesti uusia tuulia tavoittelemattomaksi peruskauraksi, jos näin voi sanoa. Toisaalta näin lyhyestä pätkästä on vielä vaikea oikeasti tuomita, mitä kaikkea jatkossa vielä tulee tapahtumaan, joten ehkä tämä luokittelu on vielä turhan aikaista.

Minulle iskee aina, enkä varmaan ole ainoa, pieni hämmennyksen tunne, kun proosaa vieritetään eteen päin preesensissä. En pidä sitä välttämättä ollenkaan huonona asiana, joskin aikamuotojen vaihtelun kanssa pitää kyllä olla tulevaisuudessa hyvin tarkkana, jotteivät ne mene sekaisin. Tässähän nyt on aika selvää, että nykyhetki kerrotaan preesensissä ja päiväkirjan takauma esitetään tavanomaisesti kertoen mennehissä muodoissa. Ihan asiansa palvelevasti käytelty tempuksia siis, jos minulta kysytään. Puoltaahan tuota preesensin käyttöä toki myös se, että kerrontahetki on mielenkiintoisena yksityiskohtana sijoitettu tähän julkaisupäivään... ei vaan ihan peräti tulevaisuuteen! OuO Odotan vähintään Ufojen laskeutuvan!

En yleensä uskalla kauheasti käydä toisten tekstejä betailemaan, sillä kannatan varsinkin kertomakirjallisuudessa tiettyä taiteilijan vapautta jopa ylitse suurten auktoriteettien oppikirjasuositusten. Ainakin ajatusviivan käyttöä voisi kuitenkin ehkä muutamassa kohdin vähän täsmentää.

maicha kirjoitti:joten minulla oli joku – oikeastaan jokin -, joka lohdutti...


Jälkimmäinen ajatusviiva väliviivana lie pelkkä painovirhe, mutta siltikin mielestäni pilkkua ei voi laittaa noin viivan, oli se mikä tahansa, jälkeen. Itse ehkä ottaisin tuosta virkkehestä viivan kokonaan pois ja jatkaisin normaalisti pilkulla ja relatiivilauseella: "– oikeastaan jokin, joka lohdutti..." Hrrr...

maicha kirjoitti:He vilkuilivat toisiaan, loivat kasvoilleen suloisia hymyjä aina, kun heidän katseensa kohtasivat – Mikun hymy on niin ihana, että sitä katsellessani meinasin sulaa pieneksi läntiksi sille vaaleansiniselle nojatuolille, jolla istuskelin ja katselin Mikua – ja antoivat toisilleen hellyydenosoituksia tuon tuostakin.


Muodollisesti tuo voi olla jopa ihan oikein, mutta silti mielestäni virke on aivan liian kaoottinen ymmärrettäväksi. Ainakin kaksi kertaa vaati sen läpikäyminen minulta, jotta sain täyden tolkun ideasta. Sen voisi suosiolla pilkkoa vähintään kahdeksi erilliseksi virkkeeksi haluamallaan tavalla, jotta viesti menisi selkeämmin perille, joskaan eihän tuostakaan nyt pienen vääntelyn jälkeen mitään mysteeriksi jäänyt. Kuitenkin, jos lähtökohtana on tekstin selkeys, niin tuota voisi korjailla. Itsehän olen oikea selkeyden irvikuva, joten nautin aina sen puutteen valittelusta muille, hohhoh. Makukysymyksien äärellä tässä aika lailla taidetaan olla.

Muutoin toivotan vain hyvää jatkoa, ja jään ehkä odottelemaan lisää osia ennen kuin käyn sen enemmän sisältöä analyseeraamaan. Jatkapa siis vain uutterasti puurtamistasi ja ilahduta nostalgiannälkäiset sekä meidät aikamatkaajat, jotka nostalgioimme tämmöisten äärellä vailla järkevää syytä.
The clocks on the wall are driving us crazy but we don't know how to stop them.
-Derek Noy

    1 tykkää.
Avatar
Adolfiina
Vuoden outolintu
 
Viestit: 46
Liittynyt: Ma Touko 06, 2013 8:00 am

Re: Älä ole liian onnellinen (An Cafe, prologi)

ViestiKirjoittaja Larjus » La Touko 10, 2014 9:26 pm

Mä en tiedä tuliks mulle mitkä oudot nostalgiafiba-aallot, kun huomasin, että joku on kirjoittanut An Cafesta o__o Itse oon niistä tainnut lukea viimeksi joskus 2008-2009, koska jotenkin niitä on sen jälkeen ollut vähän niukasti. Bändi itsessään on kyllä mulle edelleenkin hyvin rakas ja musa ihanaa, ja niistä on kiva lukea, vaikkei mun no. 1 ficcifandom olekaan.

Jo ennen kuin Mikun ja Takuyan suhde tuli julki, mä jotenkin aavistin, että tähän tulee Miku/Kanon/Takuya-kolmiodraamaa. Tai mistä mä tiedän tuleeko siitä loppujen lopuksi draamaa, ehkä Kanon tyytyy vain emoilemaan nallensa kanssa :D Pakko muuten antaa pienoiset propsit siitä, että kirjoitat An Cafesta Boun jälkeen, koska ainakin silloin ku mä noita An Cafe -ficcejä enemmän luin, melkein kaikissa oli mukana just Bou eikä Takuyaa ja Yuuki. Sinällään kyllä ymmärrän sen, kun niiden ficien aikoihin Bou joko oli vielä bändissä tai lähtenyt hetki sitten, mutta kiva saada niihin vaihtelua! Takuya ja Yuukikin on niin kivoja :D (Eksyn kohta sivuraiteille, apua)

Prologista on paha mennä sanomaan yhtään mitään, koska se oli niin lyhyt. Mutta jotain ihmissuhdedraamoja odotan, jos ei muuten niin ainakin Kanon mielen sisällä :D Vaik oishan se kiva jos mun pikku-Papillon-basisti olis vähän toiminnankin miehiä. Veis Mikulta jalat alta omalla ihanalla olemuksellaan (Kanon-fanityttöily alkaa, apua toistamiseen). Vähänkös söpöä muuten sen nallelle juttelu XD

Vähänkös jännää, että tää fici on kirjoitettu preesensissä. Itseäni semmoiset tarinat kiehtovat tosi paljon, mutta valitettavasti niitä tuntuu suomeksi olevan vähän :< Englanninkielisissä ficeissä olen huomannut preesensin olevan jonkin verran yleisempää (ainakin South Park -ficeissä, en oo hirveesti muuta enkuks lukenut mut jotain!). Ja sitten kans tein hauskan havainnon siitä, että tää sijoittuu tulevaisuuteen 8D Okei, vuoden loppuun, mut silti. Ufoja vaan kehiin~

Nyt nään mielessäni vuorotellen Mikun ja Takuyan vaaleanpunaisissa rimpsumekoissa :D APUA.
その時の 気分で
ポーランドルール発動だしー
「ずっと俺のターン!」

    1 tykkää.
Avatar
Larjus
Teknikko
 
Viestit: 245
Liittynyt: La Syys 12, 2009 10:05 am
Paikkakunta: stadi.

Re: Älä ole liian onnellinen (An Cafe, prologi)

ViestiKirjoittaja Syunikiss » Ma Touko 12, 2014 8:48 am

Kappas, eksyin taas tännekin.

Ole huoleti. Kirjoituksesi oli oikeastaan tosi hyvää ja kekseliästä, jopa minä kyynisenä lukijana jäin odottelemaan jatkoa innoissani. Jotenkin oli sydän särkyä Kanonin takia ;___; Voi pikkuparkaa. Jestas, aloin jo mielessäni miettiä mitä kaikkea voisikaan tapahtua, jatka nyt äkkiä ja korjaa vääristyneet ajatukseni! Ties mitä mielikuvitukseni keksii vielä... Hiukan olen kauhuissani koska Miku/Takku, mutta kai sekin siitä.
Kunnollisia AnCafe-ficcejä on niin paljon mutta silti niin vähän. Ihanaa lukea näistäkin pojista välillä.

Pisteet After-Bou- timingista. Hienoa lukea AnCafe-ficciä niinkin ettei tarvitse itkeä kokoajan.

Anteeksi, olen surkea kommentoija, mutta hyvin menee sinulla! Anna mennä vaan!

Avatar
Syunikiss
Fani
 
Viestit: 13
Liittynyt: Su Huhti 14, 2013 1:52 pm


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron