Täydellinen puolijumala tai jotain (Kai/Uruha, huumori jne.)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Täydellinen puolijumala tai jotain (Kai/Uruha, huumori jne.)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ti Syys 03, 2013 9:49 pm

Nimi: Täydellinen puolijumala tai jotain
Kirjoittaja: minä
Beta: Amber
Ikäraja: PG
Paritus: Kai / Uruha (the GazettE)
Tyylilaji: huumori, romantiikka, (inho)realismi
Tekijänoikeudet: En hyödy tästä mitenkään ja hahmot omistavat itse itsensä.
Varoitukset: kiroilua, seksiä maininnan tasolla
Yhteenveto: Kain ajatuksia Uruhasta.
Alkusanat: Mua raivostuttaa ajatus täydellisyydestä. Ei muuta.

Amberille taas iiiso kiitos hyvästä betauksesta!


--


Puhutaan hetki Uruhasta – haluan tehdä muutaman asian selväksi. Moni tuntuu näkevän hänet jonkinlaisena virheettömänä enkelinä tai täydellisenä puolijumalana tai jotain. Uskokaa, kun sanon, että hän on kaukana siitä. Joskus minun tekisi mieli huutaa se koko maailmalle. Painattaa se lehtiin ja kertoa siitä tv:ssä.

Tiesittekö, että hän jättää vessan oven auki mennessään paskalle? Jep. Siellä se istuu, ihan pokkana housut kintuissa ja jotain Valittuja Paloja selaillen. Välittämättä pätkääkään siitä, että näen hänet suoraan olohuoneen sohvalta.

”Ihan oikeesti, Uruha”, mäkätän joka kerta ja nousen paikaltani sulkemaan oven. ”Mä en haluu joutuu kattomaan tv:tä kaasunaamari naamalla, okei? Pidä tää vitun ovi kiinni.” Normaalisti hän ei edes irrota katsettaan Paloista – kääntää vain sivua ja alkaa toisella kädellä haparoida vessapaperia. Huonolla tuulella ollessaan hän saattaa kuitenkin tehdä numeron siitä, kuinka ”tässä talossa ei saa helvetti soikoon edes vääntää paskaa rauhassa”.

Meillä kaikilla on paheita ja joitain outoja tai ällöttäviäkin tapoja, jotka meille itsellemme ovat yksinkertaisesti osa sitä, keitä olemme, mutta joita emme erityisemmin halua mainostaa. Meillä kaikilla on huonoja puolia, jotka ehkä tiedostamme tai ehkä emme, mutta jotka myöskin ovat osa sitä, keitä olemme.
Me kaikki olemme ihmisiä.
Eikä kukaan ole täydellinen.
Vai mitä?

Antakaa kun jatkan.

Itse olin melkoinen romantikko, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. En ollut kauaa. Uruha nirhasi sen osan minusta olemalla brutaalisti oma itsensä heti alusta asti.

Se mies ei todellakaan ole mikään maailman aistikkain rakastaja.

Tiedättehän, sellainen joka kiipeäisi sängylle ja lähestyisi minua sulavasti kuin tiikeri, kun koukistaisin hänelle etusormeani.
Sellainen, joka katsoisi minua seksikkäästi kulmiensa alta ja voihkaisisi sensuellisti huuliani vasten suudellessamme intohimoisesti.

Juu ei. Uruha on valovuosien päässä mistään aistikkaasta.

Hän on sellainen rakastaja, jonka ensimmäinen reaktio minkäänlaiseen ehdotteluun on julistaa kovaan ääneen, kuinka järkyttävän väsynyt ja stressaantunut hän on.
Sellainen, joka sitten – samalla hetkellä kun itse olen saamassa unen päästä kiinni – yhtäkkiä tajuaakin olevansa kiimainen kuin kollikissa.
Sellainen, joka katsoo minua suorastaan loukkaantuneen näköisenä, jos en pistä kaikkeani ja äitiänikin likoon häntä miellyttääkseni.
Sellainen, joka sensuellin voihkinnan sijasta murahtelee ja urahtelee ja kiroilee kuin merimies. Pahimmassa tapauksessa jakelee käskyjä suu vaahdossa, kun minä haluaisin vain keskittyä nauttimaan.

Mitäs muuta?
Ai niin.
Ne huulet.
Ne ovat ehkä upeat, mutta tietäisittekin, mitä juttuja niiden välistä välillä putoilee. Otetaan pari esimerkkiä.

”Kai, tuu tsekkaa tän pimun hinkkejä, ei oo todelliset, onko, mitä luulet? Tähän mimmiin ku sais paneutua oikee kunnolla, heh heh. Mitä sanot?”

Tuo on hänen tapansa ”kiusoitella” minua. Ratkiriemukas. Lisäksi hänen omituinen fiksaationsa naisvartaloihin ja heteropornoon ei vain mene jakeluuni. Hän ei ole ikinä seurustellut tai harrastanut seksiä naisen kanssa – kuulostaa aika homolta, vai mitä? Joten mitä helvettiä?
Toisaalta juuri se saattaa selittää uteliaisuuden: hän ei tiedä, mistä jää paitsi, ja haluaisi ehkä kokeilla.

Mutta miettikää vain, miltä se minusta tuntuu.

”Jos mä olisin pääministeri, mun ensimmäinen teko olis antaa kenkää näille vitun nigerialaisille. Lähettäisin ne pikapostissa takas sinne savimajoihin, mistä ne aikoinaan erehty kömpimään ulos, ja varmistaisin, ettei kenelläkään sieltäpäin tänne pyrkivällä olis mitään asiaa rajojen sisäpuolelle.”

Ottaen huomioon, että hän kuuluu itsekin tietyssä mielessä vähemmistöön, Uruha on melkoisen suvaitsematon tyyppi. En ymmärrä, mistä hänen vihansa mustaihoisia kohtaan kumpuaa, mutta hän on niin jyrkkä mielipiteissään, etten ole saanut edes tilaisuutta yrittää kääntää hänen päätään. En sinänsä ole itsekään mikään syrjittyjen ryhmien raivopäinen puolustaja, mutta nyt eletään vuotta 2013, johon Uruhakin olisi pikkuhiljaa tervetullut.

Näiden typerien, esiteinitasoisten juttujen lisäksi hänen upeiden huultensa välistä ryöppyää vähintään joka toinen perjantaiyö vaihteleva litramäärä alkoholia, vatsahappoja ja mitä hän ikinä onkaan viimeksi syönyt.

Tiedän, ettette halua kuulla tätä, mutta yritän vain saada teidät näkemään hänet samoin silmin kuin minä.

Uruha, jonka te tunnette, näyttää uskomattoman hyvältä ammattilaisen meikkaamana, hiukset laitettuina ja parhaimmat päällään. Ei kukaan meistä ole viimeisen päälle tälläytyneenä varsinaisesti mikään suohirviö, mutta hän on erityisen... noh, kaunis varmaankin. Teille se on kaikki, mitä siitä miehestä tiedätte, mutta minua se ei kiinnosta. Se on kuori, joka illan päätteeksi riisutaan pois päältä, huuhdotaan alas suihkukaivosta ja jätetään mustiksi tahroiksi meikinpoistoliinoihin.

Uruha, jonka minä tunnen, hengailee kotona pelkissä kulahtaneissa boksereissa ja T-paidassa, jonka etumuksessa on ruokalista kuukausien takaa. Hänen etuhiuksensa on vedetty pinnillä pois otsalta, ja hänen ihonsa on teininä vaivanneen aknen jäljiltä kuin kuun pinta. Krapula-aamuina hän istuu sohvalla jalat levällään ja tuijottaa tv:tä tyhjä katse turvonneilla, harmailla kasvoillaan. Hän haisee hielle, tupakalle ja vanhalle viinalle. Erityisen rankan illan jälkeen tuoksujen koktailiin voi lisätä oksennuksen ja virtsan pikantit aromit, mutta sitä ei onneksi tapahdu enää kovinkaan usein.

Mitä minä yritän tässä sanoa: ottakaa jo ne pinkit sydämen muotoiset kakkulat päästänne, okei? Uruhakin on vain ihminen, eikä totta puhuen edes mitenkään erityisen ihastuttava sellainen. Hän on mies, eikä mikään helvetin... mikään... mitä hänestä nyt ikinä kuvitellaankaan.

Hän on toisinaan töykeä, ajattelematon ja oikutteleva, mutta vielä useammin hän on epävarma, pelokas ja helposti loukkaantuva.

Hän näyttää siltä kuin olisi täysin luodinkestävä, mitä tulee negatiiviseen palautteeseen, mutta tosiasiassa sellainen jää vaivaamaan häntä pitkäksi aikaa. Kehut ja imartelut hän ottaa vastaan melkein ylimielisen oloisesti, mutta minä näen, miten onnelliseksi ne hänet tekevät.

Hän antaa itsestään rohkean kuvan, mutta hänellä on ongelma pimeyden ja lukittujen ovien kanssa. Asiasta ei ole koskaan puhuttu ääneen, eikä tarvitsekaan. Makuuhuone saa puolestani olla öisinkin kevyesti valaistu, eikä minua haittaa vahtia ovella, kun hänen täytyy käyttää julkista vessaa.

Hän ei ole romanttinen eikä erityisen huomaavainen, mutta hän rakastaa paapoa minut hulluuden partaalle, kun olen kipeä. Rakastaa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Hänelle fyysinen läheisyys ei ole niin helppoa kuin minulle, mutta juuri sen vuoksi tuntuu niin mahtavalta, kun hän joskus yöllä hakeutuu lähelleni kuvitellen minun nukahtaneen.

Tiedättekö mitä? Tarkemmin ajatellen on aivan sama, miten te hänet näette.

Se, että hän näyttää todellisen itsensä kaikessa karmeudessaan ja kaikessa parhaudessaan ainoastaan minulle, onkin itse asiassa helvetin upea asia.
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    5 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Täydellinen puolijumala tai jotain (Kai/Uruha, huumori j

ViestiKirjoittaja minnako » Su Joulu 08, 2013 1:02 am

Moikka!

Mulla on ollut tähän kommentti tulossa jo kamalan pitkän aikaa! Aloitin sen kirjoittamisen samantien kun luin, mutta sitten jotenkin unohduin... Anteeksi!

Tykkäsin tästä ficistä siksi, että no, suoraan sanottuna tää on vastakohta sellaisille ficeille, joita oon inhonnut jo pitkään. Oon yleensä hyvin vannoutunut realismin ystävä, ja heti kun pahin ~jrockinnostus~ meni ohi, alkoi ficeiltä kaipaamaan jotain muutakin kuin meikattuja, söpöjä, kiiltokuvapoikia, jotka käyttäytyy kuin pikkutytöt ja pussailee toisiaan hellästi yhteisessä makuuhuoneessa. Okei, kärjistän aika ilkeästi (oikeasti ällöromancelle on aikansa ja paikkansa), mutta toivon että ymmärrät mitä tarkoitan. :D

Mut se, että et kirjoittanut kansikuvapojista ei tarkoita sitä, etteikö tää fic olisi ollut yhtä romanttinen tai jopa romanttisempi kuin ällöfluffit. Musta tuntui, että alun Kain jotenkin ilkeäkin tapa kuvailla Uruhaa syvensi vain lopun rakkauden tunnustusta (sellaiseksi mä sen näin!). En mä ainakaan muista milloin oisin lukenut ficciä, josta kumpuaisi rakkaus näin vahvasti kuin tästä. Ja rakkaushan se on romancen perusidea. :D

Pakko kyllä myöntää että mua muutamaan kertaan pelotti lukijan puhuttelu, mutta saitkin sen toimimaan kumman hyvin! Kokonaisuutta kun ajattelee, niin se ehkä lisäsikin tähän sellaista... no, lähestyttävyyttä.

Mut tää oli kerrassaan loistava ja onnistunut ficci! Myös huumori oli erittäin hyvin kirjoitettua, ja mun mielestä huumori on angstin ohella vaikein genre kirjoittaa, joten ; )
提心吊胆和闷

    2 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Täydellinen puolijumala tai jotain (Kai/Uruha, huumori j

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ma Joulu 09, 2013 3:00 pm

Mulla on ollut tähän kommentti tulossa jo kamalan pitkän aikaa! Aloitin sen kirjoittamisen samantien kun luin, mutta sitten jotenkin unohduin... Anteeksi!

Usko pois, tiedän tunteen. :D

Mäkin kirjoitin tän vastaiskuksi ficeille, joista en tykkää. En tykkää fluffista yhtään (paitsi jos se on tosi hyvin kirjotettu ja siinä on joku koukku sen pelkän fluffin lisäksi), enkä tykkää siitä millaisen - täydellisen ja usein vähän lapsellisen - kuvan jotkut ficit hahmoistaan maalaa. Eniten ehkä just se, miten aikuisista äijistä tehään tyttömäisempiä teinityttöjä kuin mitä itsekään olen ikinä ollut, raivostuttaa. :D Japanilaiset miehet on mun kokemuksen mukaan paljon "lapsellisempia" ja "naismaisempia" kuin mihin Suomessa on totuttu, mutta kyllä mä silti sitä hihittelyä ja kutittelua ja muuta aivotonta teineilyä rajoittaisin rankasti. :D Onneks tätä ei näy enää kovin paljoa. Mutta eipä näy armotonta realismiakaan, joten pitihän mun sen osalta kantaa korteni kekoon!

Musta tuntui, että alun Kain jotenkin ilkeäkin tapa kuvailla Uruhaa syvensi vain lopun rakkauden tunnustusta (sellaiseksi mä sen näin!).

Joo! Se, että sä oot valmis näkemään ja hyväksymään toiset virheet noin selkeesti, kertoo lähinnä siitä että teidän suhteella on vankka pohja, jota ei saakaan noin vaan horjutettua. Olis ehkä mielenkiintosta lukea Uruhan vastaava versio tästä.

Kiitos paljon kommentista! Mietin että onko tää nyt tosiaan NIIN fail ettei yhtäkään kommenttia ansaitse, joten hyvä nähdä että ei ole! :D
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    3 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron