Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarja)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarja)

ViestiKirjoittaja lumiukko » Su Kesä 02, 2013 12:00 am

Title: Kertoja, niitä viimeisiä
Author: lumiukko
Beta: Ei ole tekstin lyhyyden vuoksi.
Rating: K-11
Genre: Death, angst
Characters: Miko (exist†trace), Hän (OC), maininnan tasolla Mies (OC)
Band: exist†trace
Chapters: 5 raapaletta
PoV: Miko
Summary: Minuutit kuluvat. Sanon hyvästit Hänelle ja Hänen harmaille hiuksilleen. Vain palatakseni ensi viikolla uudestaan.
Warnings: Hahmon itsemurha
Disclaimer: En omista Mikoa, mutta Hän ja Mies sekä teksti ovat oman mielikuvitukseni tuotteita.

A/N: Tää on vähäsen hämmentävä pätkä, mä tiedän. Pidän tästä silti ite jonkun verran, joten ajattelin testata jos joku muukin tykkäis. Mulla oli (vaihteeks) hieman vaikeuksia ikärajan kanssa, joten jos on jotain muuta mieltä, arvostan että kerrotte.

Feedback: Mukavaisaa olisi se :3


Ensimmäinen viimeinen kerta

Luon silmäni alas, näprään takkini hihaa, vedän sitä alaspäin. Hän tuijottaa minua läpitunkevasti, porautuu aivoihini katseellaan. Yrittää kaivaa syyn sanoihini sieltä, mihin Hän ei ikinä pääse käsiksi, mihin en Häntä halua päästää. Nostan katseeni omista kengistäni valkoiseen takkiin, annan silmäykseni kiertää Hänen ryppyisen kätensä verisuonia pitkin hihalle, sitä pitkin kaulalle ja viimein Hänen harmaantuville hiuksilleen. Valkoinen takki katsoo minua säälivästi, kun välttelen Hänen silmiään. Niiden ei tarvitsisi huomata pieniä suolavesipisaroita silmänurkissani, Hänen ei tarvitsisi kysyä syytä kyynelvirralleni. Sillekin.

Kello raksuttaa vaimeasti seinällä, minä istun, tutkin ryppyisiä käsiä, vilkuilen kelloa, palautan katseeni käsiin.
Kolme varttia kuluu, minä nousen ja lähden. Päätän.


Toinen viimeinen kerta

Istun siinä taas. Hän katsoo halveksuen hieman liian avonaista paitaani, joka paljastaa kapeat hartiat, niissä näkyvät vaaleat jäljet. Vaistomaisesti vien käteni ylös ja nyin paitaa parempaan asentoon. Heilautan varmuuden vuoksi vielä kiharat hiukseni hartioitteni suojaksi, painaudun hieman enemmän kasaan, jos se edes on mahdollista. Ei Hänen tarvitse nähdä sitä menneisyyttäni, jonka iholleni olen piirtänyt.

Tiedän, minun ei pitänyt palata Hänen porasilmiensä alle, minun ei ollut tarkoitus nöyryyttää itseäni enempää. Olen harmaille hiuksille pelkkä lutka, syntinen, oman kipunsa aiheuttanut hulttio. Minulla ei ole oikeutta elää, ei Hänen maailmassaan.

Ja silti minä puhun Hänen valkoiselle takilleen, kun en uskalla katsoa porakatseisiin silmiin.


Kolmas viimeinen kerta

Tämä on viimeinen kerta, kun palaan tänne, minä vannon. Ruskeat hiukseni olen letittänyt, paitani valinnut paremmin kuin viimeksi. Kerron Hänelle turhia tarinoita perheestäni, joka ei kuulu tarinaani laisinkaan. Kertomukseen, joka kertoo pimeistä kujista, vieraasta kosketuksesta, häpeästä ja vihasta. Miehestä, hänen teoistaan. Siitä, miten nuori tyttö kadottaa itsensä haureuteen.

Hän kysyy kysymyksiä, minä vastaan, kiertelen. Yksitavuiset vastaukseni eivät tyydytä Häntä, valkoinen takki ja ryppyiset kädet haluaisivat tietää enemmän. Ne haluaisivat tietää enemmän, jotta voisivat minua sääliä ja kertoa, mitä minä olen tehnyt väärin, miten tämä on rangaistukseni.

Minuutit kuluvat. Sanon hyvästit Hänelle ja Hänen harmaille hiuksilleen. Vain palatakseni ensi viikolla uudestaan.


Neljäs viimeinen kerta

Tällä kertaa ryppyiset kädet ojentavat Totuutta minua kohti. Valkoista paperia, mustaa tekstiä. Hutaistua tummansinistä allekirjoitusta, violettia leimaa. Kohotan väsyneen, vaalean käteni tarttuakseni arkin reunasta, ottaakseni selvää Totuudesta. Vältän ryppyisen käden kosketusta, vedän Totuuden luokseni.

Luen hiljaa mustia rivejä. Välillä kirjaimet juoksevat minua karkuun, minä otan ne kiinni, sana kerrallaan. Silmieni takana jyskyttää pelko, sormissani tunnen heikkouden. Vapisen, en osaa päättää mitä tuntisin. Keho ja mieli muodostavat kompassin, eikä tärisevissä käsissäni neula osaa asettua paikoilleen. Sanat pyörivät aivoissani, muodostavat karusellin. Siitä ei pääse pois, vauhti ei hiljene. Pelottaa.

Huudan huomaamattani, ja Hän hyssyttää minua. Mutta ei minua voi hiljentää.

Eikä Miestä vangita.


Jäljelle jäänyt viimeinen kerta

Minä katson punatiilistä, isoa rakennusta ja näen harmaiden hiusten ja valkoisen takin pyörähtävän ikkunassa. Hän ei huomaa minua, ei tavoita katseellaan onnesta tärisevää ruumistani.

Minä olen löytänyt tavan paeta Miestä, onnistunut pakoreittini suojaamisessa. Kellon mukaan valkoisen takin pitäisi kysellä minulta vointiani, mutta minä en enää astu Hänen ja Hänen ryppyisten käsiensä tuomittavaksi.

Hameeni on lyhyt ja paitani avonainen. Ruskeat kiharat kehystävät enkelimäisiä kasvojani, suuret ruskeat silmäni näkevät maailman uudessa muodossaan. Ei enää Miehen pelkoa, ei porasilmien tuijotusta, ei enää Hänen sääliään.

Sillankaide on matala, sen päälle on helppo nousta seisomaan. Hameeni kohoaa tuulessa, tunnen Miehen katseen sivelevän paljastuvaa pintaa. Se kehoittaa: Mene.

Hyppään.
Viimeksi muokannut lumiukko päivämäärä Ti Heinä 02, 2013 8:14 am, muokattu yhteensä 1 kerran

    1 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarj

ViestiKirjoittaja sunny » La Kesä 29, 2013 1:07 am

Heipä hei (taas) :’) Heti kun huomasin tämän kommenttikampanjassa, tiesin, että haluan lukea sen! Niin kivaa kuin uusiin authoreihin tutustuminen onkin, minusta on mukavaa seurata vanhojen tuttujen kehitystä. Ja kun kehityksestä puhutaan, niin tässä sitä näkyi huimasti!

Otsikko oli hyvä, monikkomaisuus oli osuva valinta raapalesarjalle. Lisäksi pidin siitä, että otsikko oli suomeksi; sopi näin paremmin ficin kanssa yhteen, sillä englanninkielelle vääntämiselle ei ollut tarvetta. Propsit naispäähenkilön valinnasta, tämä foorumi kaipaakin vähän lisää naisenergiaa ficcipuolelleen! Harmittavaa, että tarina oli (kuten edellisetkin sinulta lukemani) näin synkkä; olisin toivonut vaihteeksi sinulta jotain vähän positiivisempaa luettavaa.

Siitä huolimatta näin tässä paljonkin kehitystä sinun osaltasi. Tällä kertaa en mene raapaleisiin yksitellen, vaan kommentoin kokonaisuutta, sillä mielestäni perusteellisempaan tarkasteluun ei tässä tapauksessa ole tarvetta. Pidin paljon pikkutarkasta kuvailustasi heti alusta lähtien; lääkärin verisuonet auttoivat piirtämään mukavan yksityiskohtaisia kuvia. Alussa harmaat hiukset, ryppyiset kädet ja valkoinen takki olivat tarpeellisia lisiä ja hyviä (osittain melko ilmiselviä) vihjauksia, mutta käytit niitä ehkä liian monesti minun makuuni. Ne alkoivat menettää voimakkuuttaan rutkasti jo kolmannen piecen kohdalla, ja neljännessä ja viimeisessä ne olivat jo suorastaan pitkästyttäviä. Ymmärrän, että niillä oli oma roolinsa, mutta turvauduit niihin ehkä liiaksi.

En osaa päättää pidinkö siitä, että kirjoitit lääkäriin viittaavan hän-nimityksen isolla H:lla. Käsitän valintasi perusteet, mutta… Niin. En tiedä. Jos sille polulle lähdetään, olisin ehkä enemmän nähnyt Mikon käyttämässä nimitystä ”se”; hän ei tuntunut nimittäin arvostavan lääkäriään, tämän mielipiteitä tai sanottavaa. Ehkä halventavampi viittaustapa olisi tuonut oman voimaelementtinsä tekstiin.

Olen harmaille hiuksille pelkkä lutka, syntinen, oman kipunsa aiheuttanut hulttio.


Voimakkaasta puheenollen, pidin kovin paljon näiden kovien, vahvojen sanojen käytöstä tässä kohtaa. Et viljellyt niitä muualla, ja tähän asti teksti oli ollut hiljaista, muttei hentoa. Ajoitit tämän lauseen juuri oikeaan kohtaan. Ehdottomasti lempiquoteni.

Juonesta minulla ei ole paljoakaan sanottavaa. Pidin raapalekokoelmasi konseptista, ja mielestäni onnistuit sen toteuttamisessa hyvin. Mikon tunteet tuntuivat aidoilta ja uskottavilta. Ei selvinnyt, kärsikö hän psykologisesta sairaudesta vaiko fyysisestä sairaudesta (veikkaan ensimmäistä), eikä se oikeastaan haitannut. Itsemurha oli arvattavissa, ja onnistuitkin sen esiintuomisessa.

Nämä viisi pieceä menivät saumattomasti yhteen, mutta toimivat paremmin kyllä juuri näin raapalekokoelman muodossa, pääosin siksi, että sait laitettua nuo väliotsikot paikoilleen :’) Kuten sanoin, konseptisi oli hyvä. Jos vertaan tätä kahteen aiempaan tuotokseesi, jotka olen lukenut, huomaan selvää kehittymistä – aikuistumista – kielellisesti ja juonellisesti. Tietysti pientä hienosäädöntarvetta on havaittavissa, mutta milloinpa sitä ei olisi :D Virheitä ei löytynyt, minulla ei ole mitään motkotettavaa kieliopistasi. Minulla ei itse asiassa ole motkotettavaa juuri mistään. Toivottavasti jatkat raapaleiden kirjoittelua! Ehkä seuraavan kerran tapaamme vähän iloisemmissa merkeissä :’)
難道 是天意

    3 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarj

ViestiKirjoittaja lumiukko » Ti Heinä 02, 2013 3:30 pm

Hei sunny!

Kivaa kun tulit taas kommentoimaan, kommenttisi piristi jo tullessaan ihan hirmuisesti, mulla jäi tää vastaaminen taas vähän... Jälkeen... No mutta hups. Hauska kuulla, että joku lukee mun tekstejä ja vielä havaitsee kehitystäkin.. :D Itse sitä on kuitenkin niin vaikea erottaa. Joten kiitos !

Miko käyttää Hän-pronominia sen vuoksi, että halveksumisen lisäksi hän hieman pelkää lääkäriään. Tai niin mä sen näen, mutta toisaalta se-pronominikin olis sopinu kyllä. Pistetään muistiin (8

Kiitos kommentista ja ehkäpä mä vielä joskus saan jotain ilosta kirjotettua, kunhan oma elämäntilanne paranis niin ei tarviis omissa ahdistuksissaan kieriä (8
(jos joskus saan sen aikaseks niin omistan sen vielä sulle, kun oot niin paljon mua patistanu ilosempaa tekstiä kirjottamaan ;] varo vaaraa 8D)

    2 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarj

ViestiKirjoittaja gnrbu » Pe Heinä 12, 2013 3:05 pm

Pidän tästä selvästi enemmän kuin RukiTatsustasi. Yksi syy on varmaan se, ettei Miko ole hahmona yhtä suorapuheinen kuin Tatsurou, jolloin huomio keskittyy enemmän siihen, mitä tällä hetkellä on tapahtumassa, kuin siihen, kuinka tilanteeseen on jouduttu. Juuri kuvailu toimii: Fokus liikkuu saumattomasti tapahtumien, ympäristön huomioinnin ja Mikon omien ajatusten välillä. Tällaista tekstiä on kiva lukea, oli aihe mikä tahansa.

Kerrat ovat rakenteellisesti onnistuneita: Lähes jokaisen alussa ihmettelin, mitä oikein on tapahtumassa, sitten olin varma, että tiedossa on pelkkää kuvailua ilman mitään selityksiä, mutta lopussa kaikkein pahimmalla wtf-hetkellä onnistuit kohdistamaan valokeilan oikeaan paikkaan ja aiheuttamaan ahaa-elämyksen. Aiheestaan huolimatta tätä oli siis oikein mukava lukea.

Yleensä en pidä naishahmoista (koska en kuuntele exist tracea), angstista, itsemurhista, ensimmäisen persoonan kertojasta enkä siitä, mitä Miehen kanssa ikinä tapahtuikaan (huh, kuulostanpa nyt negatiiviselta ihmiseltä!), mutta en pääse valittamaan mistään edellämainituista, koska tässä ne yhdistyivät niin toimivaksi kokonaisuudeksi.

    1 tykkää.
Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarj

ViestiKirjoittaja lumiukko » To Elo 29, 2013 8:49 pm

Kiitos kommentista, gnrbu!

Hauska kuulla, että tämä (kaikista yleensä ei-pidettävistä asioista huolimatta) miellytti enemmän kun Arvet, vaikka itse olinkin tän suhteen aika epävarma, luultavasti aiheen vuoks. Hauska kuulla yleensäkin, että olet lukenut tämän, ja vielä kommentoitkin. Kiitos!

Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarj

ViestiKirjoittaja minnako » Su Joulu 08, 2013 1:30 am

Et selkeästi ole turhaan vuoden angst. :D

Kun luin ton sun uudemman tekstin, ymmärrän nyt paremmin sen rakennetta ja henkilöitä, mutta oon silti iloinen, että luin nämä tässä järjestyksessä. Jostain syystä. Ensimmäiseks kiinnitin huomiota sun kuvailuun - mun mielestä osaat kuvailla turhilta ja pieniltä vaikuttavia yksityiskohtia niin, että luot niistä koko tunnelman ja teet niille merkityksen. Tykkään siitä ihan kamalasti ja mun mielestä se on parasta kuvailua, mitä voi olla.

Tässä oli myös hyvin onnistunutta se, miten käytit minä-kertojaa. Minä-kertoja epäonnistuu kamalan usein avaamalla ajatuksiaan liian auki, mutta tässä ei tapahtunut niin, eikä fiilistä lukijan aliarvioimisesta tullut.

Mun lempparit näistä kerroista oli kaksi ensimmäistä, juurikin niiden salaperäisyyden ja yksityiskohtien ja niiden luoman kokonaisuuden kannalta. Tykkäsin myös tän ficin rytmityksestä - siitä, että olit jakanut tämän kertoihin, etkä kirjoittanut pidempää one-shotia (vaikka olisihan tästä aiheesta ja kaikesta saanut vaikka 35-lukuisen ficin), sillä tunteet olivat suorempia ja enemmän jäi lukijalle mietittäväksi.

Oon kyllä tänä yönä lukenut erittäin onnistuneita ficcejä! :D Voisin kopioida tähän koko gnrbun kommentin, sillä oon samaa mieltä about kaikesta!

Kiitos tästäkin ja odotan sulta ehdottomasti lisää ficcejä. :3
提心吊胆和闷

    2 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Kertoja, niitä viimeisiä (Miko [exist†trace] raapalesarj

ViestiKirjoittaja lumiukko » Ti Joulu 10, 2013 5:10 pm

minnako:

Et selkeästi ole turhaan vuoden angst. :D


Ihan tälleen aluksi, sait mut punastumaan tolla. Ja mä en punastu yleensä mistään.

Oon kieltämättä onnellinen, kun sanot että tää toimii tälläisenaan, vaikka aiheesta olisikan saanut kirjoitettua vaikka 35-osaisen ficin. Mulla ei nimittäin ole rahkeita niin pitkien, edes jollain tasolla yhtenäisten, tekstien kirjoittamiseen, joten... Kiva kuulla :D

Waaah, kiitos ihan hirveästi kommentista! ;_;

Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron