Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja sunny » Ti Huhti 23, 2013 5:10 pm

Otsikko: Incubus
Kirjoittaja: sunny
Ikäraja: K-7
Tyylilajit: Melancholic, psychological
Beta: En koe tarvitsevani
Fandom: Kyo (DIR EN GREY)
Osat: 1/1
Tekijänoikeudet: Lukuun ottamatta tarinaa, ei mikään kuulu minulle, enkä saa tästä palkkaa.

Summary: Murhia, murhia, mustia Cadillaceja, kuunvalon hopeisia piirtoja märällä asfaltilla.

A/N: Viimeistelty vanhan rungon pohjalta, joka jostakin kovalevyni syövereistä löytyi. Vaikka nykyään musiikkivarastoni onkin pääosin vähän kevyempää linjaa, Dir en grey oli ensimmäinen japanilainen bändi, johon tutustuin, ja edelleen rakas. Kyo on pysynyt kaikki nämä vajaat kymmenen vuotta, jota olen japanilaista musiikkia kuunnellut, mielestäni erittäin kiinnostavana persoonana, ja inspiroi tämän pätkän. Toivottavasti pidätte, toivottavasti kommentoitte, and most importantly, have a great day!


Incubus

Hän oli mielipuoli, hän oli aave, istui huoneensa varjoisissa nurkissa odottaen ihmeitä, joiden tulo ei ollut taattu. Ei edes todennäköinen. Tuskin mahdollinen. Eihän hän niihin aidosti uskonutkaan – hänen luottamuksensa oli hukkunut jo aikoja sitten jonnekin sen huoneen raskaaseen pimeyteen. Huoneen, mustan aukon, hautakammion. Ero oli mitätön. Kahvikuppi hänen vieressään oli kaatunut, laminaatti kupruillut, neste haihtunut. Hänen kapeat, pitkät sormensa lepäsivät sen vieressä, löyhään nyrkkiin sulkeutuneena.

Soimasiko hän itseään? Tietysti. Muut olivat tunteneet itsensä kiistatta tarpeellisiksi jakaessaan pomminvarmoja ohjenuoriaan. Aivan kuin hänen elämänsä olisi yksinkertainen verkko hammaspyöriä, jonka pystyisi oikaisemaan samoin kuin heidän omansa – lisäämällä vähän öljyä ja vetämällä vivusta. Kunhan hän vain paljastaisi koneistonsa, he osaisivat kyllä auttaa. He tietäisivät, mitä tehdä.
Sokean herkkäuskoisena hän oli raottanut verhoaan, katsellut heidän kauhistuneita ilmeitään, kuunnellut hutiloituja verukkeita siitä, miksi heidän oli oltava juuri nyt muualla. He olivat olleet peloissaan. Peloissaan siksi, että hänen hammasrattaidensa väliin oli siroteltu järeää titaania, vai siksi, että hänen kasvonsa olivat olleet luonteettomat hänen puhuessaan siitä?

Kylmä seinä hänen paljasta selkäänsä vasten tuntui niin asteeniselta, ettei hän rohjennut tukea päätään sitä vasten. Hänen ojennetut jalkansa laminaatilla olivat suojattomat, hyödyttömät. Milloin hän oli viimeksi noussut niille, hän ei muistanut. Hänen ei tarvinnut. Pian kukaan ei voisi vaatia häneltä mitään.
Ollapa muiden ulottumattomissa, kaikkien kurotettujen käsien yläpuolella, turvassa. Niin korkealla, että kuolisi pudotessaan.
Milloin fantasia loppuisi ja todellisuus alkaisi?

Hän oli työntänyt kaikki pois elämästään ja vihannut nähdä heidän lähtevän. Vain paholainen oli jättäytynyt jälkeen, ojentanut mätänevän kätensä maanittelevien sanojen ryömiessä sen laihaa käärmeenkieltä pitkin. Tarttunut häntä ranteesta, pitkät mustat kynnet viiltäen hänen valtimoidensa yli. Niin kaunis vapauden tunne, niin kiehtova valinta. Sielu onnellisuudesta, oliko se edes mikään kysymys?

Hän oli kutsunut demonit kotiinsa. Hän rakasti niitä. Ne pimensivät mustuutta, hävittivät historian varjoja, leikkasivat yksi kerrallaan tulevaisuuden teennäistä valoa. Niiden mustanpuhuva kehä hänen ympärillään oli estänyt häntä näkemästä edemmäs. Se ei haitannut, eihän hän halunnutkaan nähdä. Muualla ei ollut mitään, mitä hän tarvitsi.
Se, mitä hän tarvitsi, vihasi häntä.

Hän raastoi auki silmänsä, joiden ei ollut havainnut sulkeutuneen. Pimeys hänen ympärillään oli jo niin sakea, että todellisuuden raja oli uhkaavan häilyvä. Sitä oli niin vaivatonta työntää aina vain kauemmas, oli niin helppoa antaa sen lipua otteesta. Niin helppoa, niin houkuttelevaa. Niin petollista.
Hän näki asioita vain suljettuaan silmänsä. Asioita, jotka saivat hänet hikoamaan, haukkomaan ohenevaa ilmaa, havahduttamaan hirviön hänen rintakehänsä sisällä. Öisin demonit olivat paljastaneet hänelle koukuttavan kieroutuneen maailmansa.

Murhia, murhia, mustia Cadillaceja, kuunvalon hopeisia piirtoja märällä asfaltilla. Hornanhenget jättivät hänet yksin, mutteivät poistuneet. Hän tunsi niiden läsnäolon samotessaan paikoissa, joita ei ollut olemassa. Paikoissa, jotka saivat hänet pelkäämään niihin palaamista yhtä paljon kuin niistä lähtemistä.

Hän oli janonnut olla yhtä paholaisen kanssa. Hän oli himonnut sen seuraa. Nyt hän tahtoi sen ulos kehostaan, hän halusi nähdä sen noruvan pois elämännesteen rinnalla, sen tummuuden ohenevan aukinaisen hanan alla. Hän ei tiennyt, miksi yhä yritti, vaikka tiesi olevansa myöhässä. Hän oli loukussa. Jumissa. Hänen koneistostaan puuttui ydin, loput palaset viruivat syvän kaivon pohjalla loputtomana kasana ruuveja ja muttereita, joista hän ei koskaan tekisi selkoa. Ei tekisi, koska ei halunnut. Merkitys oli kauan sitten menettänyt moraalinsa.

Hän oli unohtunut tajunnastaan kiinni helvettiin.
Yksinäinen, muttei yksin.
Viimeksi muokannut sunny päivämäärä Pe Touko 03, 2013 11:44 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
難道 是天意

    3 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja lumiukko » Ti Huhti 23, 2013 9:23 pm

Heiii~

Okei, oon toivottoman huono alottamaan kommentteja. Mutta yritetäänkö alottaa jostain, okei?

Tykkäsin tästä, tykkäsin paljon. Hirveän synkkä, ahdistava ja no... mietteliäs? Tässä tuli todella selvästi esille miten Kyo on lukossa itsensä ja ajatustensa kanssa, ei kykene selvittämään niitä, eikä oikeastaan tahdokaan. Miten kaikki on helpompaa semmosena kun se on, miten ylösnouseminen on hirveen vaikeeta ja paljon raskaampaa kun se että asuu omassa mustassa huoneessaan.

Mun mielestä tää kuvaa varsinkin joissain kohdissa erittäin hyvin masentuneen ihmisen elämää ja oloa (en sitten tiedä, oliko se sitä mitä hait takaa, mutta siltikin niin tapahtui)

Hän oli työntänyt kaikki pois elämästään ja vihannut nähdä heidän lähtevän.


Tää lause oli hirveen voimallinen ja samalla pelottava. Miten voi työntää toisia pois ja vihata sitä että ne lähtee? Haluaako ne sitten kuitenkin takaisin vaikka vaan työntää pois päin itsestään? (okei, hirveen helposti mutta... Se ei tunnu hyvältä ja se on vihaa puhtaimmillaan) Tähän lauseeseen myös samaistuin tosi vahvasti.

Murhia, murhia, mustia Cadillaceja, kuunvalon hopeita piirtoja märällä asfaltilla.


Tää herätti mussa kysymyksiä. Kenen murhia? Ihmisten? Demonien? Onko Kyo tehnyt jollekin jotain, vai onko kyse murhasta jossa hän on itse sekä kohde että syyllinen? Vai kenties molempia? Mystisyys. Siitä mä tässä ficissä pidin muutenkin, ja se sai mut jollain tavalla loukkuun tän ficin tunnelmaan ja olemukseen.

Pidän sun tavastasi kirjoittaa, jättää lauseita auki ja kysymyksiä rivien väliin. Sait ainakin mut oikeasti miettimään niitä pahoja henkiä, millasia ne on, mitä ne tekee, miltä ne näyttää ja miltä niiden kosketus tuntuu iholla. Onko niiden iho kuuma vai kylmä. Mun pää vilisi kysymyksiä ja silmät kysymysmerkkejä, muttei millään tavalla huonossa mielessä.

Kirjoitusvirheitä ei mun silmä ainakaan löytänyt, puhdasta tekstiä kaikin tavoin siis.

Tämän lyhyen ja säälittävän kommentin loppuun vielä viimeinen quote mun ehdottomasta suosikkivirkkeestä:

Se, mitä hän tarvitsi, vihasi häntä.


Mä en edes tiedä mitä mä sanoisin tästä, paitsi sen että tää virke vaan... Apua. Se vaan iski. Voimakasta ja hirveen surullista.

~lumiukko

    2 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja sunny » Ke Huhti 24, 2013 4:25 pm

Apua, järkytyin, että tämä oli jo nyt saanut kommentin! Ja vieläpä uudelta lukijalta, ohhoh. (Vai? En ainakaan muista, että olisit aikaisemmin kommentoinut teoksiani... Saatan toki olla väärässä :'))

Ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä! Kuvaamasi ajatukset, jota tämä sinussa herätti, olivat juurikin sellaisia, mitä itse toivoin lukijan miettivän. Hienoa siis kuulla, että vähän epämääräiset ja pinnalliset kuvaukseni olivat riittäviä tuomaan esiin niitä toivottuja tunteita. :) Tietysti ficcini ympäripyöreys on osa ideaa, sillä haluan lukijan muodostavan kuvan Kyon tilanteesta itse. Sinä näit hänet masentuneena, mikä ei siis lainkaan ole väärä vastaus; itsekin ajattelin, että luultavasti se on yksi ensimmäisistä vaihtoehdoista, mihin ihmiset tämän yhdistävät. Minulla ei kuitenkaan kirjoittaessani ollut masennus sinänsä mielessä, mutta en viitsi raottaa kirjoitusprosessia enempää, jos joku muukin haluaa tulkita tätä itse. ;)

lumiukko kirjoitti:Onko Kyo tehnyt jollekin jotain, vai onko kyse murhasta jossa hän on itse sekä kohde että syyllinen? Vai kenties molempia?


Itse en olekaan ajatellut tuota kohtaa noin paradoksimaisesti :'D On todella ihanaa kuulla, miten lukija tulkitsee asioita, joista author jättää vain "yhdistä pisteet" -kaltaisen profiilin. Tietysti tällainen epämääräinen tyyli ei iske kaikkiin, mutta mahtavaa kuulla, että sinä pidit siitä!

lumiukko kirjoitti:Pidän sun tavastasi kirjoittaa, jättää lauseita auki ja kysymyksiä rivien väliin.


Kiitos! Yleensä en itse asiassa kirjoita näin hämärää tekstiä, mutta on mukavaa vaihtaa välillä suuntaa. Sitäkin mukavampaa on se, jos siitä saa vielä hyvää palautetta, haha!

Hienoa, ettei typojakaan löytynyt, Word teki siis hyvää jälkeä :') En ole kirjoittanut mitään aikoihin suomeksi, joten on huojentavaa huomata, että maamme kielioppi on vielä joten kuten hallussa, hah.

Kommenttisi ei ollut lainkaan säälittävä! Se paransi päiväni laatua huimasti. Kiitos paljon, kun luit ja vaivauduit jakamaan mielipiteesi! Enempää en voisi pyytää :)

Tuhannesti kiitoksia!
難道 是天意

    1 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ti Huhti 30, 2013 10:59 pm

Ihanaa nähdä, että olet uudestaan aktivoitunut täällä Lafissa sekä kommentoijana että kirjoittajana. ^^

Tuntuu, että jokainen teksti, jonka olen sinulta lukenut, on ollut varsin erilainen. Tämä on ehdottomasti vaikeaselkoisin, mutta osasin vähän odottaakin sitä genrejen perusteella. "Psychological" harvoin lupaa lukukokemusta, joka ei olisi enemmän tai vähemmän hämmentävä. Onneksi tykkään aina välillä hämmentyä ja tuntea itseni tyhmäksi lukijaksi. :D

Voisin aloittaa kertomalla, että nimi on mielestäni ihan täydellinen. Puhut ficissä paholaisesta, demoneista ja hornanhengistä, joten incubus sopii hyvin samaan demoniseen teemaan. Lisäksi incubushan tarkoittaa nimenomaan sellaista demonia, joka paitsi viettelee myös imee uhristaan elämänvoimaa, ja tämän ficin Kyo tuntuu joutuneen sekä viettelyn että elämänvoimansa imemisen kohteeksi. Kyo on hyvin väsyneen ja voimattoman oloinen, sekä henkisesti että fyysisesti. Hänen elämässään onkin selvästi läsnä jonkinlainen incubus, vaikka olenkin melko varma siitä, ettet tarkoita incubukselta oikeaa vaan vertauskuvallista demonia.

Tahtoisin kovasta osata sanoa, mikä Kyon incubus tässä ficissä on, mutta en koe löytäneeni tarpeeksi johtolankoja, joista voisin päätellä oikean vastauksen - jos oikeaa vastausta siis on edes olemassa. Kyon riivaaja voi mielestäni ihan yhtä hyvin olla jotain konkreettista, kuten huumeet tai alkoholi, kuin jotain henkistä ja vaikeammin hahmotettavaa. Kyo vaikuttaa kärsivän jonkinlaisista mielenterveyden ongelmista, kenties masennuksesta, mutta en ole varma, mikä voisi tuoda masentuneelle edes hetkellisen helpotuksen tai onnen... Haluaisin melkein kallistua väittämään, että Kyon demoni on jokin päihde, mutta tuntuu, että se olisi petollisen helppo tie ulos.

Viittasitpa demoneilla mihin tahansa, pidän kovasti paholaisteemasta. Sopimus paholaisen kanssa ei ole mikään uusi juttu kirjallisuudessa, mutta mielestäni hyödynsit vanhaa elementtiä onnistuneesti ja raikkaasti tässä ficissä. Kyon kaksijakoinen suhtautuminen demoneihinsa on kiinnostava: toisaalta rakastaa, toisaalta haluaa eroon. Vaikuttaa siltä, että Kyo on monien muiden ihmisten tavoin joutunut petetyksi ja huomannut vasta liian myöhään, mitä sopimus paholaisen kanssa todella merkitsee. Nyt hän yrittää heikosti pyristellä irti mutta kokee silti samaan aikaan, ettei tiedä, mitä tekisi ilman demonejaan. Kuten ficissä todetaan, hän on loukussa ja jumissa.

Tässä ficissä on paljon kohtia, joista en tiedä, pitäisikö ne tulkita harhanäyiksi vai vertauskuviksi. Demonit tuntuvat olevan Kyolle hyvin konkreettisia ja hänen näkemänsä asiat (murhat, mustat cadillacit jne.) hyvin todellisia, mutta en ole varma, kuinka paljon Kyon ajattelumaailmaan kannattaa luottaa. Hän toteaa itse ihan aluksi olevansa mielipuoli, mutta en tiedä, voiko tätäkään toteamusta ottaa faktana vai onko kyse vain Kyon omasta kokemuksesta. Tahtoisin väittää, että Kyon on ainakin jossain määrin hullu, mutta toisaalta minusta tuntuu, ettei hän ehkä sittenkään ole... Tämä ficci aiheuttaa minulle päänsäryn. :D

Tässä välissä voisin mainita muutaman kohdan, jotka särähtivät hieman korvaani.

Kylmä seinä hänen paljasta selkäänsä vasten tuntui niin asteeniselta, ettei hän rohjennut tueta päätään sitä vasten.


tukea, ei tueta. Lisäksi asteeninen on minusta tarpeettoman hieno tapa kuvata sitä, että seinä tuntui heikolta. En usko, että olen ainoa lafilainen, jonka sanavarastoon asteeninen ei kuulu vaan joka joutui katsomaan sen merkityksen sivistyssanakirjasta. Mutta on tietysti makuasia, kuinka arkisia tai hienoja sanoja haluaa kirjoittaessaan käyttää.

Pimeys hänen ympärillään oli jo niin sakea, että todellisuuden raja oli uhallisen häilyvä.


Varmaankin uhkaavan häilyvä?

Murhia, murhia, mustia Cadillaceja, kuunvalon hopeita piirtoja märällä asfaltilla.


Kaiketi hopeisia piirtoja?

Hornanhenget jättivät hänet yksin, mutteivat poistuneet.


mutteivät, koska lyhenne on muodostettu sanoista mutta ja eivät.

Yllä mainittuja kohtia lukuun ottamatta käyttämäsi kieli oli kuitenkin moitteetonta ja ennen kaikkea hyvin kaunista. Olit selvästi panostanut tässä ficissä paljon kielelliseen ilmaisuun ja hionut virkkeet mahdollisimman täydellisiksi. Se kannatti, sillä lukukokemus oli oikea esteettinen nautinto. Voisin itse asiassa tähän väliin lainata suosikkikohtani:

Hän oli kutsunut demonit kotiinsa. Hän rakasti niitä. Ne pimensivät mustuutta, hävittivät historian varjoja, leikkasivat yksi kerrallaan tulevaisuuden teennäistä valoa.


Hornanhenget jättivät hänet yksin, mutteivat poistuneet. Hän tunsi niiden läsnäolon samotessaan paikoissa, joita ei ollut olemassa. Paikoissa, jotka saivat hänet pelkäämään niihin palaamista yhtä paljon kuin niistä lähtemistä.


Hän oli unohtunut tajunnastaan kiinni helvettiin.
Yksinäinen, muttei yksin.


Kuten viimeisestä lainauksesta näkee, pidin hurjasti lopusta. Se oli todella voimakas ja pysäyttävä, karu mutta runollinen. "Karu mutta runollinen" kuvaa itse asiassa laajemminkin tätä ficciä ja tiivistää mielestäni aika hyvin sen vaikutelman, mikä minulle tästä lukijana jäi. Kyon tilanne on melkoisen toivoton ja järkyttävä, mutta se on kuvattu hyvin kauniilla ja loppuun hiotulla kielellä. Muodon ja sisällön välillä vallitsee itse asiassa kiinnostava ristiriita, kun toinen on niin kaunis ja toinen niin karu.

Voisin vielä kehua sinua siitä, että onnistut luomaan Kyosta ehjän ja moniulotteisen henkilöhahmon, vaikka ficci on lyhyt. Tämän ficin Kyo on poikkeusyksilö mutta juuri siksi onneton. Hänen ajatusmaailmansa ei ole samanlainen kuin muiden, ja sen takia hän kokee olevansa yksin. Hän työntää muut pois luotaan käytöksellään, vaikkei haluaisi. Hän on yksinäinen ja kaipaa ymmärrystä muttei löydä muista ihmisistä itselleen sopivaa seuraa. Hän on taipuvainen sulkeutumaan omaan maailmaansa ja jättämään todellisen maailman omaan arvoonsa. Hän on vähän katkera ja tyytymätön elämäänsä mutta niin sopeutunut tilanteeseensa, ettei enää oikein osaa edes kuvitella, että asiat voisivat olla toisinkin. Hän väittää itselleen haluavansa olla onnellinen, mutta todellisuudessa hän on niin tottunut olemaan onneton, ettei luultavasti uskaltaisi ottaa onnea vastaan, vaikka sitä hänelle tarjottaisiin.

Iso osa ylläolevasta pätee itse asiassa myös oikeaan Kyoon, tai ainakin pitää yhtä sen kanssa, minkälaisen kuvan olen itse Kyosta saanut. Oletkin mielestäni onnistunut hyvin pitämään Kyon hahmossaan, eikä ainakaan minulle jäänyt sellaista tunnetta, että Kyon nimen paikalla olisi hyvin voinut olla jonkun toisen jiirun nimi. Olet selvästi ajatellut Kyoa ja hänen ajatusmaailmaansa koko ajan tätä kirjoittaessasi sekä koettanut pysytellä mahdollisimman uskollisena todellisen elämän Kyolle, mikä on hienoa.

...Minusta tuntuu, että minun pitäisi saada tästä ficistä enemmän irti, mutta en ainakaan tällä erää keksi enempää relevanttia sanottavaa. Tyydyn siis kiittämään mielenkiintoisesta lukukokemuksesta sekä toivottamaan hyvää vappua. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja sunny » Pe Touko 03, 2013 11:42 pm

Avalyn,

Ihanaa nähdä, että olet uudestaan aktivoitunut täällä Lafissa sekä kommentoijana että kirjoittajana. ^^


Haha, en tiedä voisinko sanoa aktivoituneeni kirjoittajana, mutta kommentoida yritän tietysti parhaani mukaan :) Yhtä tunnollinen kommentoija en ole kuin sinä, mutta jonakin vuonna vielä nappaan sinulta tuon Vuoden kommentoijan tittelin ;D

Onneksi teokseni vaikeaselkoisuus ei ollut luotaantyöntävää! Mukavaa myös, että huomaat eroavaisuuksia tekstieni välillä. Itse asiassa toivoinkin vähän, että saisin juuri sinulta mielipiteen tähän ficciin, sillä tunnet aikaisempaa ficcailutaustaani jonkin verran ja voisit siksi tulkita tätä vähän kokonaisvaltaisemmin kuin uudet lukijat. Toiveeni kävi siis toteen, jes :')

Voisin aloittaa kertomalla, että nimi on mielestäni ihan täydellinen.


Kiitos! Itsekin olen siihen tyytyväinen. Mietin vähän, pitäisikö minun lisätä selvennys siitä johonkin, mutta en halunnut viedä henkilökohtaisen ymmärtämisen iloa potentiaalisilta lukijoilta. Omasta mielestäni on mukavaa ymmärtää ja selvittää asioita itse.

Tahtoisin kovasta osata sanoa, mikä Kyon incubus tässä ficissä on, mutta en koe löytäneeni tarpeeksi johtolankoja, joista voisin päätellä oikean vastauksen - jos oikeaa vastausta siis on edes olemassa.


Ei, varsinaista 'oikeaa vastausta' ei ole olemassa. Minulla oli kyllä teema mielessäni kirjoittaessani, mutten tahtonut tarkentaa sitä. Haluan, että ficciini voi samaistua monenlaisten vaikeuksien kanssa kamppailevat ihmiset, ja uskoin ympäripyöreän kuvailun auttavan asiaa -- mysteerisyys myös lisää teoksen uudelleenlukupotentiaalia. Päihteet ja masennus ovat hyvinkin käypiä tulkintoja, mutta itse asiassa ne ovat tekstin Kyon ongelmista pienempiä -- ainakin minun päässäni :') Kuten sanoin, jokainen tulkitkoon tavallaan.

Tunnuit ymmärtävän teostani suuresti, mikä ei ihmetytä minua -- kommentointitahdistasi päätellen luet paljon erilaisia tekstejä. Epäilin vähän, että saako tästä kommenttimielessä mitään irti, sillä tässä ei ole kauheasti mitään, mihin kunnolla tarttua, kun koko juttu on vähän ehkä hämärän peitossa.

Tämä ficci aiheuttaa minulle päänsäryn. :D


Haha, en tiedä, pitäisikö minun sanoa anteeksi vai ole hyvä. Psykologisten teoksien ideana onkin aivojen rasittaminen, joten voisin kai sanoa onnistuneeni tehtävässä? :')

Kiitos paljon virheiden korjauksesta! En ole aikoihin kirjottanut suomeksi mitään, ja pakko myöntää, että äidinkieli on vähän ruosteessa. Odotinkin, että joku löytäisi jotakin parannettavaa -- Word kun ei kaikkia kielioppivirheitä nappaa :D Mitä taas tuohon asteeniseen tulee... Itse olen suuri sivistyssanojen ystävä, pidän niiden tuomasta vivahteesta. Olisin mielelläni käyttänyt niitä itse asiassa enemmänkin, mutta liika viljely voi olla tosiaan lukemista häiritsevää. Ymmärrän kuitenkin kantasi asiaan, ja olen iloinen, että toit sen esille!

Yllä mainittuja kohtia lukuun ottamatta käyttämäsi kieli oli kuitenkin moitteetonta ja ennen kaikkea hyvin kaunista. Olit selvästi panostanut tässä ficissä paljon kielelliseen ilmaisuun ja hionut virkkeet mahdollisimman täydellisiksi.


Kiitoksia! Juuri itse asiassa sen vuoksi pidän lyhytficcien kirjoittamisesta, koska niissä jaksan paremmin paneutua jokaiseen virkkeeseen ja suoda erityishuomiota pienille yksityiskohdille. Tämäkään lyhyt teksti ei sen vuoksi yhdessä illassa syntynyt :') Olen enemmän laadun kuin määrän ystävä muutenkin, ja on mahtavaa saada tunnustusta.

Oletkin mielestäni onnistunut hyvin pitämään Kyon hahmossaan, eikä ainakaan minulle jäänyt sellaista tunnetta, että Kyon nimen paikalla olisi hyvin voinut olla jonkun toisen jiirun nimi. Olet selvästi ajatellut Kyoa ja hänen ajatusmaailmaansa koko ajan tätä kirjoittaessasi sekä koettanut pysytellä mahdollisimman uskollisena todellisen elämän Kyolle, mikä on hienoa.


Kaikista kehuista, joita olet antanut, tämä oli ehdottomasti minulle tärkein. Se ainoa seikka, minkä takia fanfiction on mielestäni hankala kirjallisuustaiteen ala, on hahmossa pysyminen. Etenkin, jos kyseessä on oikea henkilö, koska uskallan väittää, ettei kukaan meistä tunne jiiruja henkilökohtaisesti. Yllä oleva quote oli siis aivan järkyttävän suuri kohteliaisuus, ja tulen takuulla muistamaan sen pitkään :')

Kommenttisi ovat aina yhtä ihailtavia, ja oli kunnia saada yksi ficciini. Toivottavasti sinunkin vappusi oli onnistunut :) Tuhannesti kiitoksia!
難道 是天意

    1 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja minnako » La Syys 07, 2013 8:30 pm

Moi!

Mä tykkäsin tästä ficistä kamalasti! Oon nyt tullut faniudessani sellaiseen vaiheeseen, ettei itse fanfiction mua niin paljoa kiinnosta, vaan enemmänkin kirjoitustyyli ja hyvät kirjoittajat (eikä sillä, en kuuntele diruja, joten en olisi voinutkaan lukea tätä puhtaasti faniuden kannalta, heh). Mutta tämä oli oikein mielenkiintoinen ja hieno.

Olit onnistunut luomaan tunnelman genrestä, joka on ehkä maailman vaikein (heti huumorin jälkeen). Synkkää tekstiä on hankalaa ottaa vakavasti, mutta sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Päälimmäiseksi mulle jäi tästä ficistä mieleen loistava kokonaisuus ja tunne siitä, että tää on jo valmis teksti juuri näin. Olisi helpompaa kommentoida, jos tässä olisi ollut joitain selkeästi näkyviä puutteita, mutta kun ei ole niin ei ole. Parempi ehkä niin. :D

Pidin kamalasti kertojasta. Jotenkin kertoja oli tässä hyvin minä-kertojamainen, muttei silti sitä, ja se toimi suhteellisen kaikkitietävänä (ja ei-neutraalina!) todella hyvin. Virkkeiden vaihtelevat pituudetkin oli oikein loistava lisä ja täydensi hyvin tunnelmaa ja no, kaikkea.

Kuvailu oli tässä oikein 10+. En yleensä pidä kuvailusta, koska se on monesti teksteissä turhaa (tai no sellaisissa teksteissä, joista mä pidän...), ja turhaan hidastaa tekstin tahtia ja muuttaa rytmiä. Mutta tässä sitä oli juuri tarpeeksi ja mun mielestä keskityit hyvin olennaiseen, vaikka heti alussa kerroit jo kaatuneesta kahvikupista. Mutta se toimi hyvin ja oli tarpeellista ja pidin siitä kovasti. :3

On oikeasti kamalan hankalaa kommentoida näin valmista tekstiä. Riittääkö, jos sanon, että pidin ihan kaikesta koska kaikki oli niin loistavasti? ; ) Kiitos paljon tästä ficistä!
提心吊胆和闷

    3 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Incubus (Kyo, K-7, oneshot)

ViestiKirjoittaja sunny » Su Syys 08, 2013 12:18 pm

Mao Zedong minnako,

Kiitän sinua heti alkuun minut todella positiivisesti yllättäneestä kommentista! ^^ Olin jo epäillyt, että tämä teokseni katosi aikoja sitten ficcitulvan syvyyksiin. Niin tai näin, kiitokset sen pinnalle tuonnista!

Oon nyt tullut faniudessani sellaiseen vaiheeseen, ettei itse fanfiction mua niin paljoa kiinnosta, vaan enemmänkin kirjoitustyyli ja hyvät kirjoittajat


Olen itse asiassa samassa veneessä kuin sinä. Vaikka tietysti ficcejä kirjoittaessa on oleellista, että hahmoista on tultava inspiraatiota tai muuten ne ovat aivan irrallisia ja tekstissä voisi esiintyä vaikka naapurin Jorma, en itse enää edes kirjoittaessani yleensä ime inspistä niinkään henkilöistä, vaan nimenomaan sovellan ne juonirunkoon. Tämän takia olen siirtynyt lähes kokonaan originaaleihin. Tämä teksti oli kuitenkin poikkeus, sillä Kyo toimi suurena inspiraationa, joten tämä jaaritteluni oli aivan turhaa :D

Olit onnistunut luomaan tunnelman genrestä, joka on ehkä maailman vaikein (heti huumorin jälkeen). Synkkää tekstiä on hankalaa ottaa vakavasti, mutta sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa.

Kuvailu oli tässä oikein 10+.


Kiitos! Kliseisen naurettavuuden ja syvällisen pohdinnan raja on aika ohut, ja huolenani olikin, että kuinka moni tätä lukeva päätyy vain pyörittelemään silmiään. Todella positiivisesta ja ylistävästä kommentistasi päätellen taisin osua keskelle maalitaulua tämän tekstin kanssa, mikä tietysti on enemmän kuin uskallan toivoa ^^

Tätä teosta ei itse asiassa ollut maailman helpoin kirjoittaa, ja jouduinkin hienosäätämään sitä aika tavalla. Alunperin sanoin, että en viitsi kertoa mikä minua inspiroi, sillä halusin lukijoiden päättelevän sen itse, mutta koska tämä teksti on jo nähnyt parhaat päivänsä (luullakseni), niin voin kai jakaa kaikki yksityiskohdat. Monet arvelivat masennusta, mikä onkin osa Kyon tilaa, mutta itse asiassa hän kärsii tässä ficissä somnifobiasta (artikkeli englanniksi), eli toisin sanoen painajaisten aiheuttamasta uneen vaipumisen pelosta, joka sittemmin on johtanut masennukseen, itsetuhoisuuteen jne jne.

On oikeasti kamalan hankalaa kommentoida näin valmista tekstiä. Riittääkö, jos sanon, että pidin ihan kaikesta koska kaikki oli niin loistavasti? ; ) Kiitos paljon tästä ficistä!


Kiitos jälleen! Olen todella otettu kaikista kehuistasi ja tietysti siitä, että vaivaiduit lukemaan ja kommentoimaan. Tuhannesti kiitoksia! ^^
難道 是天意

    2 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron