Pala (K13, Plastic Tree, het, 3/?)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Pala (K13, Plastic Tree, het, 3/?)

ViestiKirjoittaja minnako » Pe Marras 16, 2012 6:32 pm

Nimi: Pala
Kirjoittaja: minnako
Beta: ei ole. ): Avalyn ja Ninjin luki. (Kiitos. ♥)
Fandom: Plastic Tree
Paritus: Akira/Miyuki (OC)
Ikäraja: K13
Genre: ilone semi!romance
Varoitukset: ~aikuisteemoja maininnan tasolla~ ja het

A/N: jdansdjkasdhgasdvahkdlsfgb. Oon viime vuonna/vuosina kirjoittanut vähän ja julkaissut vielä vähemmän (ja tää on ihan kamalaa...), mutta no. Mun blockista kertoo jotain, et oon kirjoittanut tätä ~300 sanaista ficciä n. puoli vuotta heh mitä. Tän ficin kanssa vielä kävi niin, etten millään saanut sanottua kaikkea mitä halusin ja musta tuntuu, että Akirasta ja Miyukista voisi kirjoittaa vielä miljoona ficciä, joten saatan siis kirjoittaa jatko-osan! Okei, en tiedä. Ficcien kirjoittaminen on ihan jees ja Akira on ihan jees yms. Omistettu Sulle.

Kiitokset tosiaan Avalynille, joka auttoi mua ehkä kaikista vaikeimmassa kohdassa ja sai mut näkemään ratkaisun, jota en ois itse osannut löytää. (Hieman myös korjausehdotuksistakin.) Ja kiitos Ninjinille siitä, että on vaan niin paras yms.



1. Pala
2. Saari
3. Viima




Pala


Kun satunnaiselta tuntuneen seksin jälkeen Miyuki, Akiralle vielä tuntematon nainen, sytytti tupakan makoillessaan hänen sängyssään alasti, Akira huomasi piirtävänsä katseellaan kuvioita naisen paljaaseen, pehmeään, hieman punertavaan ihoon. Vaikka muut naiset olivat seksin jälkeen oksettavia – hikisiä, punertavia, tahmaisia – Miyuki näytti elpyneeltä ja levolliselta.

Lähtiessään Miyuki kirjoitti nopeasti yhteystietonsa kuitin taakse puolitoimivalla mustekynällä.

”Ota yhteyttä, kun tarvitset minua. Mutta muista: minä en rakastu.”

Akira nyökkäsi. ”Hyvä, en minäkään.” Hän tiesi, ettei rakkaus ollut sen arvoista. Hän osasi sanoa useiden kokemusten jälkeen, ettei rakkaus toimi, etteivät sormet liiku lantiolla yhtä vaivatta ja huoletta kuin kitaran kielten päällä. Ei rakkaus, se polte, ollut pysyvää.


Kolmen viikon jälkeen Akira oli viettänyt kahdeksan yötä ja neljä päivää Miyukin vuoteessa, mutta ei silti saanut tarpeekseen. Yhtenä niistä he eivät olleet edes harrastaneet seksiä, vain pelkästään pidelleet toisistaan kiinni, sulautuneet yhdeksi ja piirrelleet kuvia hieman kostealle iholle, joka ei tuntunut olevan kummankaan heistä. Se oli pelottavaa.


Miyuki ei koskaan soittanut Akiralle, eikä muutenkaan ilmoittanut saapumisistaan. Hän vain oletti miehen olevan kotona, kun saapui töidensä jälkeen toisen oven taakse muutaman oluen ja tupakka-askin kanssa. Sanoja ei tarvittu, eikä niitä tuntunut edes olevan. Jollain tavalla Akiraa raastoi heidän suhteensa epävarmuus – entä jos Miyukilla olikin joku toinen, entä jos Miyuki ei tulisikaan. Mutta Miyukilla ei ikinä ollut ja Miyuki aina tuli. Siksi Akira ei edes harkinnut pilaavansa tunnelmaa, kun Miyuki tupakoi hänen parvekkeellaan pelkissä alusvaatteissaan.


”En tiedä, mitä me oikein olemme”, Miyuki kuitenkin sanoi eräänä aamuna pukiessaan kiireessä päälleen työhamettaan. Akira nyökkäsi. Sanoja ei tarvittu, eikä niitä ollut. Yllättäen Miyuki astui lähelle Akiraa, tarrautui kiinni hänen kauluksistaan ja suuteli. Vaikka he molemmat olivat väsyneitä ja vastaheränneitä, suudelma ei ollut varovainen eikä arka, ei epäröivä tai lohdullinen, vaan kaikkea sitä mitä Akira oli toivonutkin saavansa.


Kolmas toukokuuta oli päivä, jona Akira huomasi rakastuneensa. Elokuussa hän pohti, minne viimeiset kolme kuukautta olivat menneet. Ilmeisesti rakastuneena aika ei madellut. Kun Akira kulki treenikämpälle ennen puolta kymmentä yllään eilispäivän vaatteet, rakkaus oli ainoa asia maailmassa, joka oli totta. Ja Miyuki.
提心吊胆和闷

    9 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het)

ViestiKirjoittaja Enya » Su Marras 18, 2012 10:16 pm

Hei vain! ^^ En oikeastaan edes, kuinka eksyin lukemaan saati sitten kirjoittamaan kommenttia tähän tekstiisi. En todellakaan käy lafissa usein, en ole lukenut ainoatakaan ficciä sitten kevään enkä kirjoittanut yhtä sanaakaan palautteen muodossa kirjoittajalle, mutta jotenkin kuitenkin eksyin lafiin, luin ficcisi ja jotenkin tuntuu siltä, että ehkä minunkin on nyt kirjoitettava jotain kerta sinäkin teit niin (ihan liian) pitkän ajan jälkeen. Saapa nähdä, mitä tästä tulee ja tulenko lainkaan onnistumaan pitämään ajatukseni kasassa. Yritetään nyt ainakin~

Ensinnäkin olen todella onnellinen siitä, että et antanut kirjoitusblockille periksi ja kirjoitit yhden tekstin loppuun asti ja vielä julkaisit kirjoittamasi. Jos totta puhutaan, olin jo luopunut ajatuksesta, että tulisin enää saamaan tilaisuutta lukea mitään sulta, joten oli kieltämättä hieman… epäuskoinen olo, kun huomasin sinun julkaisseen uuden ficin. Ansaitset kyllä rispektit jo pelkästään sen takia, että kukistit wb:n, vaikka sitten noin 300 sanaisen ficin ajaksi - pääasia kuitenkin, että kirjoitit.

Mutta niin… taidanpa aloittaa tälläkin kertaa alkuvaikutelmasta ja -tiedoista. Ei varmaankaan tarvitse sanoa, etten yllättynyt oikeastaan lainkaan, että kirjoitat jälleen Purasta? Olisin enemminkin yllättynyt siitä, jos olisit kirjoittanut jostain muusta. Eikä alkutiedoissa mainittu hettikään liioin yllättänyt, itse asiassa minusta tuntuu siltä, että teksti toimii kenties jopa paremmin het-parituksena. En sitten tiedä varmasti, miksi ajattelen niin…
OC puolestaan oli myös mieleinen pieni yllätys, itse kun olen nykyisin pitkälti ihastunut originaaleihin hahmoihin, niin ehkä tämä pitkän lukemistauon ja kommentin kirjoittaminenkin tuntui helpommalta, kun pystyi aloittamaan enemmän sellaisesta aihepiiristä, joka on ollut tauon aikana itselleni tutumpaa.
Ficin nimi puolestaan on todellakin mieleeni! Hieman hämmentävää kieltämättä, kuinka noinkin lyhyt sana voi olla niin moniulotteinen ja herättää pohdintoja tekstin sisällön suhteen. Ehkä uskallan kertoa, että ensin ficin nimen nähdessäni mieleeni tuli sanat ”pala taivasta, pala unelmaa”. En kyllä muista yhtään, missä yhteydessä tuon olen nähnyt, mutta sillä nyt ei ole juurikaan merkitystä. Muutoin ficin nimestä huomasin tuon edellisen lisäksi ajattelevani mm. itsepohdiskelua ja ihmisen haavoittuneisuutta.

Mutta nyt itse tekstiin! Jo heti alussa huomaa, että jokin naisessa herättää Akiran mielenkiinnon, saa Miyukin näyttämään erilaiselta muihin naisiin verrattuna, mutta itse en näe tuota suinkaan perinteisellä, ulkonäöllisinä piirteinä, vaikka tekstissä viitattiinkin lähinnä fyysisiin ominaisuuksiin. Itselleni tuo välittyi enempi siten, että ficin kertoman tarinan alussa katsellessaan naista, Akira ymmärsi jotain itsestään – koki jonkinlaisen henkisen valaistumisen, jos noin voisi sanoa. Ehkä hän näki naisessa jotain itsestään, ehkä jotain muuta, mutta jotenkin minusta ei vain tunnu siltä, että kyse olisi ollut jo tuolloin alkuihastumisesta.
Ja tässä välissä voisinkin lainata yhden tekstin ehdottomasti pohdittavimmista lauseista, joka jäi mieleeni ja jota tuli mietittyä useampikin minuutti.

Hän tiesi, ettei rakkaus ollut sen arvoista.


Niin minkä arvoista rakkaus ei ollut? Tuo oli oikeasti niin mielenkiintoinen vihje Akiran ajatuksista ja kertomasi tarinan taustasta, että voisin melkein pohtia tuota enemmänkin – mutta en kuitenkaan tee niin, jotta pääsen joskus kommentissani eteenpäinkin. Mutta lyhyesti sanottuna (tai no… minun tyyliini lyhennettynä) tuosta lainauksesta tuli ensimmäisenä mieleeni viittaus edellisiin epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin, pirstoutuneeseen sydämeen ja henkiseen epävarmuuteen. Ja tuo puolestaan yhdistyy ah-niin-ihanissa-teorioissani juuri siihen, kuinka Akira näkee Miyukin.

Tekstissä myös mainittiin useampaankin kertaan Akiran ja Miyukin välinen seksisuhde, tapaamisten olevan lähinnä fyysisiä, mutta jotenkin sain tekstistä sen vaikutelman, ettei itse seksi ollut heille se pääasia, vaan pidemminkin jonkinlainen läheisyyden tunteen kokeminen ja itsensä tunteminen hyväksytyksi. Kenties heillä kumpikin oli joutunut pettymään edellisessä parisuhteessaan, huomasivat toistensa seurassa rakkauden tehneen kummankin heistä rikkinäiseksi ja toisen läsnäolon auttavan käsittelemään aikaisempia parisuhteita. Ehkä he toistensa avulla löysivät keinon jatkaa eteenpäin ja ennen kaikkea hakivat sitä tunnetta, että ei ollut yksin ja joku välittää heistä, vaikka aikaisemmat parisuhteet eivät syystä tai toisesta onnistuneetkaan. He tavallaan parantelivat itsevarmuuttaan ja opettelivat luottamaan rakkauteen toistensa kautta. Tuohon viittaa mielessäni myös tekstissäkin ilmenneet sanat siihen, ettei heidän kummankaan iho tuntunut omassa mielessä omalta. Että he olivat epävarmoja eivätkä olleet sinut itsensä kanssa.

Tunnen kieltämättä myötätuntoa Akiraa kohtaan, hän kieltämättä vaikuttaa epävarmalta Miyukin suhteen, mutta toisaalta se on täysin ymmärrettävää. Jokainen parisuhde ja eron käsitteleminen vaatii aina aikansa, joten ymmärrän hyvin, jos hän on toisinaan epäileväinen Miyukinkin suhteen. Jos aikaisempi parisuhde on yllättäen kaatunut esim. pettämiseen (kuten tämän ficin kohdalla tuon käsityksen saan Akiran kohdalla), niin on helppoa epäillä uudenkin kumppanin tekevän joskus saman. Akiran kohdalla ajattelen kuitenkin tuon olevan vain osa edellisten parisuhteiden käsittelyä, jonka avulla päästä lopulta eteenpäin ja luottamusta uuteen parisuhteeseen. Itse asiassa näen, että ficin kohdalla tuo oli juuri se käännekohta, jonka jälkeen Akira tuntui viimein ymmärtävän, että mennyt on mennyttä ja vain riskin ottamalla voi saavuttaakin jotain. Näkemällä, etteivät kaikki suhteet menneet saman kaavan mukaan ja ettei Miyukin kanssa käynyt samalla tavoin kuin Akiran edellisessä parisuhteessa, hän tuntui saavan luottamusta itseensä.

Vaikka he molemmat olivat väsyneitä ja vastaheränneitä, suudelma ei ollut varovainen eikä arka, ei epäröivä tai lohdullinen, vaan kaikkea sitä mitä Akira oli toivonutkin saavansa.


Lainasin tuon kohdan selventääkseni aikaisemmin selittämääni. Tekstissähän ei suoraan mainita, mitä Akira toivoi Miyukilta tai mitä hän toivoi saavansa, mutta itse näen tuon juuri siten, että Akira tarkoitti tuolla juuri itsevarmuutta ja mahdollisuutta pystyä luottamaan taas itseensä.

Mitä ficin loppuun tulee, minusta on vain hyvä, että et aivan suoraan kerro, kuinka Akiralle ja Miyukille. Tietenkin loppusanat kuten myös tekstin asetelmat viittaavat vahvasti siihen, että he kaksi pysyivät yhdessä ja rakastuivat toisiinsa ("minä en rakastu"-maininnat ficin alkupuolella ja loppulause), mutta toisaalta tuon voi nähdä myös toisellakin tapaa. Siten, että he kumpikin jatkoivat lopulta eteenpäin ja Akirakin uskaltautui jälleen rakastamaan jotakuta. Oli miten oli, pidän kuitenkin kummastakin vaihtoehdosta ja mielestäni lopputulos oli kuitenkin sama – ainakin omien teorioideni suhteen.

Näin loppuun voisin vielä kommentoida vielä vähän ficin tunnelmaa, jääköön rakenteelliset seikat ja tarkemmat henkilöanalyysit tällä kertaa kommentointia vaille. Pidin todella paljon siitä, millaisen tunnelman ficciin kirjoitit! Koko ficin ajan minulle välittyi vahvasti kummastakin henkilöhahmosta se tunne, että heidän välillään ei ollut minkäänlaisia ihastumisen tunteita, vaan he olivat pikemminkin kuin tyhjiä canvas-tauluja, epävarmoja, väsyneitä tilannetta ja omaa olotilaansa kohtaan, epävarmoja ja pohdiskelivat lähinnä itseään omissa ajatusmaailmoissaan, josta vain pieni osa näytettiin lukijoille. Akira ja Miyuki tuntuivat monesti kommunikoivan toisilleen hiljaisuudella ja olemuksellaan, mutta tuntuivat silti tulevan hyvin ymmärretyiksi. Se oli aika hienoa luettavaa, kuinka vähän verbaaliselle viestinnälle annettiin merkitystä. Tuo tuntui ainoastaan korostavan loistavasti ficin loppua ja sitä pientä rakastumisen tunnetta, jota Akira tunsi. Kontrasti ei kuitenkaan ollut häiritsevän räikeä, vaan enempi hienovarainen, mutta se tuntui riittävältä – ainakin minusta tuntui sopivalta ficin kokonaisuuden kannalta, ettei tunnelma muuttunut yhden lyhyen kappaleen aikana ”äärilaidasta äärilaitaan”.

En taida tällä erää jaksaa kommentoida yksityiskohtaisemmin henkilöhahmoja kuin mitään muutakaan, eiköhän tässä tullut sanottua suurin piirtein ne tärkeimmät asiat, mitkä ajattelinkin sanovani. Tämän avulla tuntui luontevalta kokeilla kommentointia pitkän ajan jälkeen ja mikä parasta, tekstisi jätti minulle hyvän mielen. Kiitos siitä ja etenkin tästä ficistä! :3

// Hups, tuntuipa jännältä klikata tykkää-nappia ficcisi kohdalla. Pitäisi varmaankin opetella käyttämään tuotakin vähän useammin~
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

    3 tykkää.
Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Pe Marras 30, 2012 11:00 pm

On hieman hämmentävää kommentoida ficciä, jonka on lukenut keskeneräisenä. Tämä tuntuu yhtä aikaa tutulta ja vieraalta...

Olen viimeisen vuorokauden sisään lukenut kaksi varsin surullista ficciä, joten vähän iloisempi ficci tuli tarpeeseen. Yleisesti Lafissa kirjoitetaan minusta liian vähän iloisia ficcejä - mihin myönnän kyllä itsekin olevani syyllinen. Onnettomia ficcejä on vain niin paljon helpompi kirjoittaa kuin onnellisia, koska tuntuu, että surua voi varioida loputtomiin, toisin kuin iloa. Mutta ehkä se on vain mielikuvituksen puutetta. Tämä ficci ei ainakaan tunnu minkään aiemmin lukemani ficin toistolta, ja Akira ja Miyuki tuntuvat löytäneen ihan omanlaisensa onnen, joka ei sopisi kenellekään muulle yhtä hyvin kuin heille.

Ihailen vilpittömästi sitä, että osaat kirjoittaa iloisen ficin, joka ei kuitenkaan ole fluffia. Alkutietoihin laittamasi "semi!romance" tuntuu olevan juuri oikea genre tälle. Tämä ficci on aikuismainen, hillitty ja uskottava. Samalla tämä on kuitenkin myös aidosti hyväntuulinen, elämänmyönteinen ja romanttinen. Vaikka on kyse isosta ja tärkeästä tunteesta, et sorru tarpeettomaan dramatiikkaan, vaan luotat siihen, että lukija kyllä tajuaa ilman sitäkin, kuinka valtavan upea asia rakkaus on.

Myös kuvauksesi rakastumisesta on ihastuttava. Rakkaus tuntuu hiipivän Miyuki ja Akiran luokse kuin huomaamatta, vaikka ennen toistensa tapaamista he ovat entisten kokemustensa katkeroittamina valmiita vannomaan, etteivät rakastuisi tai ettei rakkaus olisi oikein minkään arvoista. Tuntuu olevan niin, ettei rakkauteen voi pettyä niin pahasti, ettei uusi rakastuminen pyyhkisi kaikkia huonoja muistoja sivuun. Ja sitten kun on jälleen rakastunut, ei osaa enää harmitella, että niin pääsi käymään. Sitä vain on onnellinen, että saa tuntea olonsa niin uskomattoman hyväksi, onhan rakastaminen ja rakastettavana oleminen maailman paras kokemus.

En haluaisi toistella kommenteissani samoja asioita, mutta tuntuisi tyhmältä olla kertomatta, että henkilöhahmosi ovat tälläkin kertaa hyvin aidontuntuisia, moniulotteisia ja kiinnostavia. Erityispisteitä saat jälleen onnistuneesta OC-naishahmosta. Miyuki on vahva ja itsenäinen olematta kuitenkaan ärsyttävä tai karikatyyrimäinen, kuten vahvat naiset liian usein päätyvät olemaan. Onnistut myös kertomaan Miyukin luonteesta huomattavan paljon kuin ohimennen: pelkissä alusvaatteissa parveekkeella tupakoiminen sekä muutaman oluen ja tupakka-askien tuominen mukana kertoivat minulle heti, ettei tämä nainen ole mikään pieni heikko lintunen. Toisaalta näytät myös Miyukin herkemmän puolen, esimerkiksi kun hän tunnustaa Akiralle, ettei tiedä, mitä he oikein ovat. Ja kuitenkin se on Miyuki eikä Akira, joka tekee aloitteen suudelmassa ja vie samalla heidän suhteensa uudelle tasolle. Tykkään!

Myös tämän ficin rakenne on mieleeni. Sinulla on taito rakentaa lyhyistä, irrallisen oloisista kohtauksista ehjä ja täysi kertomus, josta ei tunnu puuttuvan yhtään mitään. On myös hienoa, että olet uskaltanut jättää huolettomasti ilmaa ja tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle sen sijaan, että olisit selittänyt kaiken juurta jaksain ja yrittänyt tilkitä kaikki aukot. Muistelen, että joku sanoi joskus jossain, että kertomus hengittää juuri aukkojen kautta. Emmehän me todellisessa elämässäkään yleensä saa tietää ihan kaikkea vaan jotain jää aina mielikuvituksen ja päättelyn varaan.

Valitsemasi nimi on kiinnostava. Pohdin, viittaatko sillä siihen, että tämä ficci koostuu ikään kuin pienistä paloista Miyukin ja Akiran rakkaustarinaa. Vai kenties siihen, että Miyuki on Akiran puuttuvan pala, ja tietysti myös toisinpäin? Tai ehkä molempiin noista merkityksistä? En osaa varmasti sanoa, mutta se on ihan ok. Pääasia, että keksin nimelle peräti kaksi erilaista tulkintamahdollisuutta. :D

Tiedät varmaan sanomattakin, että kirjoitustyylisi on hieno? Ainakin sinun pitäisi tietää. Osaat vaihdella lyhyitä ja pitkiä virkkeitä niin, että teksti pysyy rytmillisesti hyvin elävänä. Et draamaile turhia mutta huolehdit kyllä siitä, että tärkeimmät kohdat saavat ansaitsemansa painoarvon. Teksti on viehättävää mutta ei itsetarkoituksellisen koristeellista, eikä runollisuus sinun tapauksessasi tarkoita tekotaiteellisen puolelle lipsahtamista. Mutta ehkä lainaaminen olisi havainnollisempaa kuin tällainen selitys...

Hän osasi sanoa useiden kokemusten jälkeen, ettei rakkaus toimi, etteivät sormet liiku lantiolla yhtä vaivatta ja huoletta kuin kitaran kielten päällä. Ei rakkaus, se polte, ollut pysyvää.


Sanoja ei tarvittu, eikä niitä tuntunut edes olevan.


Kun Akira kulki treenikämpälle ennen puolta kymmentä yllään eilispäivän vaatteet, rakkaus oli ainoa asia maailmassa, joka oli totta. Ja Miyuki.


Taisin kyllä nostaa ainakin yhden noista kohdista esiin jo silloin, kun kommentoin tämän ficin keskeneräistä versiota. Mutta no, kyllä nuo kohdat kestävät useamman lainauksen, sen verran hyviä ne ovat. ^^

En tiedä, puuttuuko tästä kommentista vielä jotain, mutta jos puuttuu, niin eiköhän se löydy Enyan kilometrikommentista. Saat siis luvan tyytyä tähän. :D

P.S. Olen iloinen, että sain olla mukana näin ihastuttavan ficin synnyssä. ♥
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het)

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Huhti 01, 2013 11:25 am

Hei te molemmat ihanat kommentoijat: pahoittelen kommenttivastauksen viipymistä, mutta teidän kommenttinne on liian hienoja vastattaviksi ): Syytän siis teitä!!1 Ei kun oikeasti, kiitos ja anteeksi!

Enya, älä vielä luovuta mun kanssa! :D Tekstiä tulee tasaisin väliajoin, muttei mitään sellaista, mitä voisi julkaista (en saa ikinä kirjoitettua loppuun asti). Kunhan kerään itseni ja saan valmiiksi noi useammat tekstit, lupaan julkaista edes jotain! ; )

Pura ei yllättänyt muakaan! Eikä oikeastaan (OC-)hettikään, koska se nyt on vaan jotenkin... jäänyt. Omia hahmoja on yllättävän kivaa ja helppoa luoda ja Miyukista on ihana kirjoittaa, koska Miyuki on mun päässä niin valmis hahmo, jonka kanssa tuntuu siltä kuin kirjoittaisi siitä ficciä. Nimen halusin valita sellaiseksi, että sen voi ymmärtää monella tavalla, ja hienoa, jos siinä onnistuin!

mutta itse en näe tuota suinkaan perinteisellä, ulkonäöllisinä piirteinä, vaikka tekstissä viitattiinkin lähinnä fyysisiin ominaisuuksiin

Huh, hyvä! Tää ficci oli n. kolme sivua pidempi alunperin, mutta poistin sen alun (joka käsitteli mm. tätä asiaa!), ja hyvä, jos se käy selville ilmankin. Oot aina yhtä taitava analysoimaan asioita! Ajattelet henkilöt sekä ficin tapahtumat aika pitkälti niin kuin mäkin ajattelin kirjoittaessani. ; ) Akira on aika epävarma kaikesta, mut ehkä just sen takia se ihastuu Miyukiin, joka vaikuttaa siltä, ettei se ole epävarma yhtään mistään.

Kiitos äärettömän paljon kommentistasi, joka kuitenkin oli mulle hieman vaikeaa käsiteltävää, sillä joka kerta kun sitä aloin lukemaan, innoistuin kirjoittamaan ja vastaaminen jäi kesken... Mutta kiitos, oot paras!

Avalyn, voin kertoa, etten tiedä yhtään mitä vastaisin sulle! Oon joko silleen "Oon niin samaa mieltä!!11" tai ";----; Kiitos yhyy", ja koska koko kommenttivastauksen voisi tiivistää noihin kahteen, asiallinen vastaaminen taitaa jäädä aika vähäiseksi...

Ihailen vilpittömästi sitä, että osaat kirjoittaa iloisen ficin, joka ei kuitenkaan ole fluffia.

<3 Fluffista sen verran, että vihaan sitä genrenä todella paljon, koska yleensä fluff tuntuu olevan todella epäaito ja liioitellun positiivinen kuvailu rakkaudesta (mikä kyllä on positiivinen tapahtuma, mutta uskon että ymmärrät mitä tarkoitan). Okei, tunteiden liioittelu on fanfictionissa aika usein iso ongelma ylipäätään, mutta angstissa ja fluffissa, kahdessa ääripäässä ne tuntuu menevän yli aina. : ( Joten oon iloinen, ettei tämä ollut... no, sellainen!

Valitsemasi nimi on kiinnostava. Pohdin, viittaatko sillä siihen, että tämä ficci koostuu ikään kuin pienistä paloista Miyukin ja Akiran rakkaustarinaa. Vai kenties siihen, että Miyuki on Akiran puuttuvan pala, ja tietysti myös toisinpäin? Tai ehkä molempiin noista merkityksistä?

Kyllä, molempia! Ja vähän enemmänkin. ; ) Mut ei tää. Tai ehkä toikin. :D

Kiitos kamalan hienoista sanoistasi (<3) ja kiitos kommentistasi! Sunkin kommentti oli kilometrikommentti, eikä siitä puuttunut mitään. KIITOS PALJON. ♥ (Kommentista ja avusta.)



Ja omg, ajattelin jatkaa Akiran ja Miyukin tarinaa!!1 Mulla on pari seuraavaa kappaletta jo valmiina - kappaleita voi ajatella erillisinä, toisiinsa liittymättöminä ficceinä tai sitten yhdistellä oman mielensä mukaan, mutta jonkin verran niitä on tulossa. ; )
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het)

ViestiKirjoittaja minnako » Ma Huhti 01, 2013 11:45 am

Nimi: Saari
Kirjoittaja: minnako
Beta: ei ole. Ninjin luki. (Kiitos ♥)
Fandom: Plastic Tree
Paritus: Akira/Miyuki (OC)
Ikäraja: S
Genre: angsti ):
Varoitukset: ei ole!
Summary: Ennen niin mukava hiljaisuus oli muuttunut vaivaannuttavaksi hetkeksi.

A/N: Koska tästä tuli nyt jonkinlainen jatkoficci (APUA!!1), jatkan tähän! Mikäli korkeamman ikärajan ficcejä tähän tulee, mitä vähän kyllä epäilen, siirrän tän koko ketjun sille kuuluvalle alueelle. Mennään korkeimman ikärajan mukaan, toverit! (Okei, en tiedä mitä ajattelen kun julkaisen tämän, koska apua sdnfjsdnfjksdfngvghhgvhgvghvhjcbvghxvb mutta julkaisenpa nyt kuitenkin ja voi kamala. EI PITÄISI JULKAISTA mutta pääsiäinen on selkeästi tehnyt tehtävänsä.) Kirjoitin tän muutaman hetken tuon edellisen ficin jälkeen (viime vuoden puolella - nyt on huhtikuu..........), ja mulla meni muutama kuukausi korjata tuolta pari ilmaisua ja lausetta ja sanavalintaa. Ei mennyt onneksi sen kauemmin...




Saari

Kun Akira tapasi Miyukin ensimmäistä kertaa heidän eronsa jälkeen, oli tunnelma niin jäätävä, että Akira tilasi ravintolassa oluen sijasta kahvin. Miyuki hymyili vaivaantuneesti, yritti olla rohkea ja vahva, Akiraa vahvempi, mutta naisen tummista silmistä näkyi epävarmuus.

Akira tunnisti sen epävarmuuden myös itsestään, kun hän etsi posliinisesta kupista kahvin tummentamia läikkiä yhtä kiinnostuneesti kuin oli jokin aika sitten etsinyt luomia Miyukin iholta.

Akira ojentui eteenpäin, jotta voisi painaa kätensä Miyukin käden päälle (sillä Miyukiinkin sattui), mutta kosketus ei ollut enää samanlainen. Akira kosketti eri ihmistä, eri naista kuin aiemmin, ja se tuntui hänestä niin pahalta, että hän oli hetken hengittämättä.

"Anteeksi", Miyuki sanoi, sillä Miyuki aina puki sanoiksi heidän molempien ajatukset. Akira tyytyi nyökkämään, sillä se oli aina hänen roolinsa.

Ennen niin mukava hiljaisuus oli muuttunut vaivaannuttavaksi hetkeksi, joka muistutti koko ajan siitä, miten pitäisi sanoa jotain, jottei tarvitsisi puhua mistään tärkeästä, tai jotta ei tarvitsisi ajatella asioita, jotta ei sattuisi, jotta voisi olla hetken ajattelematta.

Hiljaisuus muistutti koko ajan siitä, kuinka he epäonnistuivat: kuinka heidän ei pitänyt rakastua, kuinka heidän ei pitänyt seurustella, kuinka heidän ei pitänyt muuttaa yhteen, kuinka heidän ei pitänyt erota.

"Jos puhutaan joskus myöhemmin, Akira? Haluaisin jutella, mutta nyt, tai oikeastaan, vielä ei ole oikea hetki."
Akira nyökkäsi jälleen. Ei ikinä ollut oikea hetki.

Sillä aikaa kun Akira oli tarkkailevinaan mukissaan liikehtivää tummaa nestettä, Miyuki nousi pöydästä ja lähti.
提心吊胆和闷

    4 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 2/?)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ti Huhti 30, 2013 9:54 pm

Jatkon kirjoittaminen alun perin oneshottina julkaistuun ficciin on minusta aina vähän pelottavaa ja riskialtista, varsinkin jos ensimmäisestä osasta on tykätty kovasti. Tässä tapauksessa jatkon kirjoittaminen ei kuitenkaan mielestäni ollut mitenkään huono päätös. Vaikka myönnän hieman yllättyneeni, kun huomasin sinun julkaisseen tähän toisen osan, alkoi ajatus jatkosta tuntua pian ihan luontevalta. Ensimmäisessä osassa kerrottiin vain, kuinka Akira ja Miyuki tapasivat ja rakastuivat, joten seuraaviin osiin pitäisi riittää hyvin kerrottavaa. ^^

On jännittävää, että lähdit toisessa osassa liikkeelle tilanteesta, jossa Akira ja Miyuki ovat jo eronneet. Yleensä ihmiset kirjoittavat tapahtumajärjestyksessä, joten ennen lukemista arvelin toisen osan kertovan, miten Akiran ja Miyukin yhteiselo sujuu. Onnistuitkin yllättämään minut, kun hyppäsit rohkeasti ajassa eteenpäin ja rakastumiskuvausta seurasi kuvaus pariskunnan ensimmäisestä eron jälkeisestä tapaamisesta. Ehkä saamme kuitenkin vielä jossain tulevassa osassa kuulla tarkemmin, miten ja miksi Akiran ja Miyukin suhde päättyi? Pakko myöntää, että minua jäi kiinnostamaan, kuinka rakastuneiden onnesta päädyttiin kipeään eroon, vaikka pidinkin tekemästäsi ajallisesta hyppäyksestä. Olet näemmä onnistunut koukuttamaan minut Akiran ja Miyukin tarinaan. :D

Tykkäsin myös siitä, että toisen osan tunnelma on päinvastainen kuin ensimmäisen osan. Minusta on tärkeää, että tällaisissa ficcisarjoissa on esillä monenlaisia tunnetiloja. Kun lukee monta toisiinsa löyhästi liittyvää tekstiä, käyn yksitoikkoiseksi, jos kaikki niistä ovat tunnelmaltaan joko onnellisia tai onnettomia. Jatkoficeissä jatkuva angsti ei minua pahemmin haittaa, koska on ihan loogista, ettei ficin alussa onneton henkilö löydä yhtäkkiä onnea vaan että prosessiin menee monta osaa ja se käy hiljalleen. Lisäksi jatkoficcien idea on monesti seurata henkilöiden kehittymistä ja heidän tunteidensa vähittäistä muuttumista esimerkiksi vihanpidosta rakkauteen. Ficcisarjoissa ideana sen sijaan on mielestäni enemmänkin esitellä useita eri tunteita ja tilanteita - esimerkiksi yhdessä ficissä henkilöt voivat inhota toisiaan ja toisessa olla rakastuneita - ja jättää kertomatta ihan tarkkaan, miten vaikkapa vihanpidosta päästiin rakkauteen. Siksi minusta onkin niin kiva, että tässä toisessa osassa on kyseessä ihan erilainen tilanne ja ihan erilaiset tunteet kuin ensimmäisessä osassa. Osien väliin jäävä iso aukko jättää myös paljon pohdittavaa - sekä nälän lukea lisää tätä sarjaa!

Täytyy sanoa, etten muista lukeneeni montaakaan ficciä, joissa kuvattaisiin sitä, kuinka pariskunta tapaa uudelleen eron jälkeen. Yleensä erosta kirjoitettaessa taidetaan kuvata joko eroamisprosessia, jossa tavarat ja ilkeät sanat lentävät, tai toisen osapuolen eron jälkeistä surua ja epätoivoa. Tämä toinen osa onkin ensimmäisen osan tapaan jotenkin harvinaisen kypsä ja aikuismainen. Et lähde etsimään eroon syyllistä ja annat kummallekin osapuolelle luvan surra eroa ja olla vähän rikki. Onnistut myös välittämään henkilöhahmojen kivun ilman ranteiden auki viiltämistä tai muuta ylitsevuotavan dramaattista. Tunnelma on itse asiassa koko ajan hyvin rauhallinen - surumielinen kyllä, mutta rauhallinen. Olet selvästi ymmärtänyt, että vaikka tunteet ovat suuria, niiden ei tarvitse olla dramaattisia ja äänekkäitä. ("Kuolla voi myös vaieten", kirjoitti runoilija Jaan Kaplinski.)

Ficin nimen tulkitsin niin, että Akira ja Miyuki ovat kumpikin ikään kuin saaria: etäällä toisistaan ja surussaan yksin. Toisaalta mietin myös, että saari voisi viitata myös siihen, kuinka yksin ja muista eristynyt eronnut pariskunta on keskellä ravintolaa. Et kertonut, että Miyuki tai Akira olisivat ajatelleet erottuvansa jotenkin muista ravintolan asiakkaista, mutta sieluni silmin näen heidät istumassa kahdestaan hiljaa ja vaivaantuneina keskellä ravintolaa, jossa muut asiakkaat puhuvat vilkkaasti ja iloisesti keskenään. Nimelle on varmaan vielä muitakin tulkintamahdollisuuksia, mutta ne saa joku muu kommentoija yrittää keksiä. :D Hienon ja ajatuksia herättävän nimen olet joka tapauksessa tälle toiselle osallekin keksinyt. ^^

Kielesi on jälleen kaunista ja virtaviivaista. Vaikka monet virkkeet ovat pitkiä, ne eivät kuitenkaan pääosin mene kapulakielisiksi tai vaikeaselkoisiksi. Ainoa virke, jonka jouduin lukemaan pariin kertaan, oli seuraava:

Ennen niin mukava hiljaisuus oli muuttunut vaivaannuttavaksi hetkeksi, joka muistutti koko ajan siitä, miten pitäisi sanoa jotain, jottei tarvitsisi puhua mistään tärkeästä, tai jotta ei tarvitsisi ajatella asioita, jotta ei sattuisi, jotta voisi olla hetken ajattelematta.


Tässä virkkeessä on jo aika monta eri lausetta, mikä tekee tästä melko monimutkaisen ja hankalasti sisäistettävän kokonaisuuden. Toisaalta ainahan vika saattoi olla lukijassakin...

Akira ojentui eteenpäin, jotta voisi painaa kätensä Miyukin käden päälle (sillä Miyukiinkin sattui), mutta kosketus ei ollut enää samanlainen.


Tämä nyt on ehkä maailman epäoleellisin huomio, mutta jäin pohtimaan, olisiko parempi kirjoittaa "Akira ojentautui" kuin "Akira ojentui". Itse nimittäin kirjoittaisin tässä tapauksessa "ojentautui". Minun kielikorvani mukaan käsi "ojentuu" mutta ihminen "ojentautuu". En nyt taida osata lyhyesti ja näppärästi selittää tätä, mutta minusta näiden verbien käytössä on ero, joka liittyy siihen, onko kyse ajattelevan olennon, kuten ihmisen, teosta (ojentautuu) vai jonkin ei-ajattelevan asian, kuten käden, liikkeestä (ojentuu).

Mutta niin, tuota yhtä pitkää virkettä ja tätä yhtä verbivalintaa lukuun ottamatta kielesi oli moitteetonta - ja ennen kaikkea nautittavaa. Sinä olet yksi niitä kirjoittajia, joiden tekstejä tekisi ihastuttavan kielen vuoksi mieli lukea, vaikka sisältö olisi täyttä roskaa. Onneksi se ei kuitenkaan ole, sillä nyt nautinto on kaksinkertainen, kun nautittava kieli ja erinomainen sisältö yhdistyvät. ^^

Tuntuu, etten ole sanonut oikein mitään ficin tapahtumista, mutta en oikein tiedä mitä muuta sanoisin kuin että tykkään. Tykkään siitä, miten ensimmäinen eron jälkeinen tapaaminen on molemmille osapuolille vaikea; tykkään siitä, miten Miyuki yrittää olla vahva mutta ei onnistu; tykkään siitä, miten Akira kokee Miyuki olevan eron jälkeen eri nainen kuin aiemmin. Kuvailet aidosti ja koskettavasti niitä tunteita ja ajatuksia, joita jälleennäkeminen herättää hiljattain eronneissa ihmisissä. Pidän siitä, miten kaikki tuntuu vähän kivuliaalta eikä kumpikaan henkilöistä tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Loppuratkaisu, jossa Miyuki päättää lähteä, koska vielä ei ole hänen mielestään oikea hetki tavata ja jutella, on luontevan ja realistisen tuntuinen. Pisteet kotiin siis siitäkin!

...Eiköhän tämä kommentti ollut tässä. :D Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 2/?)

ViestiKirjoittaja minnako » La Touko 04, 2013 2:32 am

Avalyn, kiitos miljoonasti kommentistasi. ♥ Jatkon kirjoittaminen pelotti muakin ihan kamalasti, mutta koska en jostain syystä saanut ajatuksiani irti Akirasta ja Miyukista jatkon kirjoittamisen jälkeenkään, oli pakko jatkaa. Olen suunnitellut ja toivon itsekin, että tästä tulee enemmänkin tunnekuvaus, jonka osat täydentävät toisiaan, kuin selkeä kehitystarina. Yritän tän ficin aikana käydä läpi Akiran (ja ehkä Miyukinkin) päätunteita, johon tietenkin liittyy myös ero ja siihen johtaneet tapahtumat ja tunteet, kunhan keksin a) järkevän tavan ilmaista ficcien järjestys tai b) miten saan järjestyksettömyyden toimimaan. :D Kronologinen järjestys ei koskaan ollut vaihtoehtonakaan, joten hyvä, jos pidit :33

Mulla on kyllä pelko siitä, että en osaa kirjoittaa, no, välitunteita, tai että ajaudun tuskastuttavaan hempeilyyn tai angstikliseisiin, mikä on tietty aina kirjoittaessa ihan aiheellinen pelko, mutta tässä tapauksessa se pelko vahvistuu entisestään. ::DD

Olet oikeassa molemmista huomioista jotka teit! Ojentautua on ehdottomasti oikeampi verbi ja tuo virke on aivan liian pitkä. Virkkeen olisi voinut kirjoittaa paljon lyhyemminkin (tai ehkä jäsennellä paremmin? en tiedä), mutta kovin paljon en haluaisi sitä katkoa (koska pidän sitä pituuden ja osittain rakenteenkin takia lauseparina sen seuraavan virkkeen kanssa). Oikeassa kuitenkin olet siinä, että sille pitäisi tehdä jotain. ::DD Pakko muuten myöntää, että tämä on ensimmäinen ficci/kappale, jonka kieltä en hionut pilkulleen ennen julkaisemista. Jotenkin "tää on ihan hyvä näin" korvasi "tää ei ole vielä täydellinen"-ajattelutavan, joten olin tämän osan kanssa enemmän paniikissa kuin yleensä olen. :DD Virkkeiden hiominen loppuun asti on syy, miksi en ikinä voi kirjoittaa mitään pidempää (siihen menisi ihan järjettömän kauan aikaa).

Sinä olet yksi niitä kirjoittajia, joiden tekstejä tekisi ihastuttavan kielen vuoksi mieli lukea, vaikka sisältö olisi täyttä roskaa.

;~~; voi yhyy ♥ ei tuollaisia asioita saa sanoa! Mä itse pidän kielestä ja tyylistä enemmän kuin sisällöstä, joten voit varmaan arvata miten hienoa on kuulla jotain tuollaista sunlaiselta kommentoijalta ja lukijalta! ;-;

Kuten jo aiemmin sanoin, kiitos kommentistasi - sun kommentteja on aina yhtä hienoa lukea. (Vaikka kamalat paineet tulee seuraavaa osaa kirjoittaessa?? ::DD Joka muuten on betausta ja miljoonaa tarkistusta vaille valmis. Kiitos. ♥
提心吊胆和闷

    2 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 2/?)

ViestiKirjoittaja Enya » Ke Touko 08, 2013 9:41 pm

Hups, johan tässä on mennyt jo puoli vuotta edellisestä ficin lukemisesta ja kommentoimisesta, joten eiköhän korjata asia! ^^

Näin aluksi voisinkin aloittaa tämänkertaisen osan nimestä, jota en oikeastaan vielä ensimmäisen lukukerran jälkeenkään osaa yhdistää itse tekstiin. Voin myöntää, että nimen nähtyäni mieleeni tuli ensimmäisenä kauhu- ja seikkailuelokuvien saaret kuten myös Selviytyjät-ohjelma (... joo, ja noiden yhteys oli mikä), mutta ennen tekstin lukemistakin voi nähdä, ettei noista nyt ainakaan ole kyse. No, ehkä seuraavalla lukukerralla tai myöhempien osien myötä ymmärrän tämän osan nimenkin paremmin – vaikka tietenkään nimellä ei ole niin paljon merkitystä kuin itse tekstillä.

Ennen tämän uusimman osan lukemista katsoin vielä kerran ensimmäisen osan läpi, jotta olisin muistanut tapahtumat eikä jatko tuntuisi niin hämmentävältä ja pysyisin paremmin perässä tapahtumista. Mutta toisin kävi. Jo muutaman sanan jälkeen olin ihmeissäni, kun paljastit tekstin sijoittuvan aikaan, jolloin Akira ja Miyuki ovat eronneet. Ensimmäisestä osasta välittyi, ettei noiden kahden välillä ollut mitään kovin vakavaa (lukuun ottamatta loppua, mutta niin), mutta tähän uusimpaan osaan mentäessä väliin tuntui jääneen kokonainen pieni elämänvaihe. Miten he loppujen lopuksi päätyivät yhteen? Miksi tapaaminen oli jäätävä? Mitkä olivat ne syyt, että suhde päättyi eroon?

Menin myös vähän lankaan jo ensimmäisen lauseen kohdalla siinä, että kahvilatapaaminen olisi ollut sovittu. Joissain kohdissa sai sellaisen vaikutelman, etteivät he törmänneet toisiinsa vain sattumalta (ehkä se johtui keskustelun alusta ja tunnelmasta), mutta suurimmaksi osaksi minusta kuitenkin tuntui siltä, että Akiran ja Miyukin kohtaaminen oli puhtaasti sattumaa. Tuo ainakin tuntuisi puoltavan enemmän sitä vaikutelmaa, minkä itse sain: kumpikin tietää, että heidän pitäisi puhua ja selvitellä asioita, ja ehkä heillä molemmilla on kysymyksiä joihin haluaisivat saada vastauksen/selvityksen, mutta he eivät ole vielä valmiita tuollaiseen keskusteluun. Ehkä erosta on vasta niin vähän aikaa, ehkä jokin eroon johtaneista syistä on edelleen hieman arka puheenaihe tai yksinkertaisesti yllättäen tullut kohtaaminen kahvilassa tuli sen verran yllätyksenä kumpaisellekin, ettei omien ajatuksien julkituomisesta tullut mitään.

Pidin myös mielenkiintoisena tuossa tapaamisen alkukuvauksessa, kuinka olit valinnut jäätävän tunnelman kontrastiksi Akiran juomaksi juuri kahvin. Näin kahvinystävänä en tietenkään valita valinnastasi tai kyseenalaista Akiran juomavalintaa, mutta jotenkin en voi olla ajattelematta kofeiinia ja sen piristävää vaikutusta tuon kylmä-kuuma-vertauksen lisäksi. Tavallaan sain tuosta kohdasta sen vaikutelman, että keskustelun odotettiin saavan uuvuttavamman sävyn (riitelyä, piikittelyä, syyllistämistä tms.) tai vastaavasti tapaamisen venyvän aikomusta pidemmäksi.
Mielestäni oli myös erittäin herttaista ja aww-tunteita herättävää, kuinka Akira tuntui yhdistelevän mielessään aivan arkisiakin (ja ehkä hieman rosoisiakin huomioita) Miyukiin. Esimerkiksi nuo viittaukset kahvikupin reunojen tummentumiin ja muistikuvat heidän suhteensa hyviin aikoihin kertovat minulle siitä, että Akira kaipaa sitä millaista arki oli ollut hänen ollessa yhdessä Miyukin kanssa – kahvikupin pintaan jääneet värjäytymät ja kulumat kuvaavat osaltaan sitäkin, kuinka suhde Miyukiin jätti jälkensä Akiraankin. Ja btw, ajattelin automaattisesti oluen Asahiksi vaikka sitä ei nimeltä mainittukaan. :’)

Jäin myös miettimään tätä osaa lukiessani, mikä välitti Akiralle sen ajatuksen, että tapaaminen oli hankala ja satutti myös Miyukia. En ainakaan itse usko, että tuo kaikki johtui jäätävästä alkutunnelmasta ja heidän välillään vallitsevasta epävarmuuden tuntemuksista. Toisaalta ehkä jätit tuossa kohdin tarkoituksella tarkemman selittelyn ja tulevien osien jälkeen tuokin kohta hieman selkiytyy, ja huomaankin sinun jättäneen tuon kohdan selittämisen ihan vain siitä syystä, että Akira ja Miyuki tuntevat toisensa sen verran hyvin että osaavat jo tulkita toisiaan. Mutta niin… Lukiessani kirjoittamiasi lauseita minulle ei siis välittynyt kovinkaan monessa kohdassa, mitä henkilöhahmot oikein tunsivatkaan. Sama juttu oli oikeastaan ensimmäisessä osassa Akiran kohdalla: hän vaikutti paljolti piilottelevan ajatuksiaan ja tunteitaan, ja tässä osassa tuollainen vaiteliaisuus tuntui vallitsevan heissä molemmissa.

Minua jäi kieltämättä kiinnostamaan syy(t) noiden kahden eroon, joten odottelen mielenkiinnolla, milloin päätät paljastaa tämän osan tapahtumiin johtaneet tilanteet. Nämä kaksi ensimmäistä osaa hieman yllättivät minut siinäkin (kuten aikaisemmin jo hieman asiaan viittasinkin), kuinka loogisesti etenevän tapahtumiskulun sijaan pienet palaset sieltä ja täältä luovat tarinaa – ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että jossain myöhemmässä osassa palataan näiden kahden ensimmäisen osan välisiin tapahtumiin. Kenties jatkat tarinaa tuosta kahvilatapaamisesta eteenpäin, palaat toisinaan menneisyyden tapahtumiin ja vaihtelet siten kahden eri ajan välillä. En tiedä, mutta kävi miten kävi, niin uskoisin tarinan pysyvän silti loistavasti kasassa eikä lukijakaan mene sekaisin tapahtumankulun kanssa. Se tässä tarinassa viehättääkin: tähän mennessä ilmestyneiden osien perusteella voisi sanoa, että jokainen osa toimii hyvin itsenäisenäkin tarinana, ja on lukijasta itsestään kiinni haluaako hän ymmärtää lukemansa yhtenä omana tarinanaan vai osana yhtä kokonaisuutta.
Mutta niin… odotan todellakin, että selviää syy myös siihen, miksi tai oikeastaan mitä Miyuki oikeastaan pyysikään anteeksi tapaamisen aikana. Tuo nimittäin jäi hieman painamaan mieltäni, koska tuosta tilanteesta sitä en pystynyt kunnolla tulkitsemaan: pyysikö hän anteeksi sitä, että he erosivat/mitkä asiat johtivat eroon, tai sitä että hän on muuttunut vai heidän välillään vallitsevaa vaivaantunutta tunnelmaa? Tai kenties vähän kaikkea?

Muistaakseni edellisessä kommentissa ja muutenkin olen kertonut sinulle, millaisena henkilöhahmona näen Akiran, ja tämä uusin osa tuki edelleen hänestä saamaani ensivaikutelmaa - tai no, tuo voi johtua siitäkin, että näiden kahden osan tunnelma on ollut pitkälti surumielinen. Minulle ainakin on välittynyt sellainen mielikuva, että Akira ilmaisee itseään enempi eleillä ja kehonkielellä, kun taas Miyuki on heistä kahdesta enemmän verbaalisempi. Tässä kai sen huomaa, että vastapuolet joskus täydentävät toisiaan. :)

--sillä Miyuki aina puki sanoiksi heidän molempien ajatukset. Akira tyytyi nyökkämään, sillä se oli aina hänen roolinsa.

Tämä kohta etenkin viestitti minulle tuosta edellä mainitsemasta asiasta. Ja ihan pakko sanoa, mutta tässä kohdassa Akira herätti minussa myötätuntoa. Hän vaikuttaa toisinaan olevan hieman hukassa eikä tunnu itsekään kunnolla tietävän, mitä tuntee tai mitä haluaisi. Btw, pieni huolimattomuusvirhe unohtunut tekstiin, pitäisi lukea ”nyökkäämään”.

Mutta nyt tämän osan ehdottomasti yksi hämmentävistä ja kiehtovimmista kohdista! Kuten sinulle aikaisemmin sanoinkin, niin tämä kohta herätti mielenkiintoni:

Ennen niin mukava hiljaisuus oli muuttunut vaivaannuttavaksi hetkeksi, joka muistutti koko ajan siitä, miten pitäisi sanoa jotain, jottei tarvitsisi puhua mistään tärkeästä, tai jotta ei tarvitsisi ajatella asioita, jotta ei sattuisi, jotta voisi olla hetken ajattelematta.

Mietin oikeasti todella pitkään, miksi olit kirjoittanut ”miten” etkä ”mitä”. Kuten varmaan itsekin huomaat noiden kahden kysymyssanan välisen eron, niin näet varmaankin, miksi olen niin innoissani sanavalinnastasi. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, että ”mitä pitää sanoa” on tavallaan yleisempi/tyypillisempi kysymys kuin ”miten pitäisi sanoa”, joten tuo herätti jo itsessään huomioni. Jäin pohtimaan sitä, miksi Akira antoi enemmän painoarvoa sille, miten hän haluamansa sanat ilmaisisi, kuin sille mitä hän sanoisi. Tässä kohdin en taida edes jaksaa mainita kaikkia niitä ajatuksia, joita kävin mielessäni tämän ”mitä/miten”-huomion kohdalla. Mutta tämä kohta oli kyllä aivan loistava: ei vain tuon maininnan kannalta vaan myös muutenkin. :3

Näin lopuksi voisin vielä sanoa, että tätä osaa lukiessani huomasin mieleeni muistuvan Wong Kar-wain eräästä elokuvasta tutun repliikin, joka kenties tuntui hieman etsivän selitystä sille, mikä olikaan taustana tälle toiselle osalle. ”Find out too much about a person and you lose interest.” En kuitenkaan uskaltaisi sanoa, että kumpikaan olisi menettänyt kiinnostustaan toista kohtaan, mutta toisaalta Akiraa ja Miyukia on toisinaan hieman hankalaa tulkita, joten ei heistä kahdesta voi olla täysin varma. Tällä hetkellä lähinnä epäilen, että eron syynä oli pelko siitä, kuinka heidän suhteensa oli muuttunut (kenties nopeastikin) ja he ovat jonkinlaisella Ross & Rachel –tyylisessä ”We were on a break!”-tilanteessa. En tiedä, mutta eiköhän kaikki selviä ajallaan. :’)

Kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä! ^^
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

    2 tykkää.
Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 2/?)

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Joulu 03, 2013 2:30 pm

Enya, <3

Sun kommentit on aina parasta. En ymmärrä, miten pystyt analysoimaan ficciä kolme kertaa pidemmin kuin se ficci itse on, mutta en valita. <3 Sun kommentit on aina ihanaa luettavaa ja palaan lukemaan niitä useita kertoja.

Ficin nimestä voin kertoa vähän enemmän vaikka mesessä tms, mutta voin kertoa, että jokainen ficin nimi liittyy jotenkin oleellisesti siihen (vertauskuvana tms), miltä Akirasta tuntuu sinä ajanjaksona. Oon kirjoittanut jo useamman kohdan valmiiksi ja sama linja jatkuu. :3

Syitä, miksi kerroin erosta tässä vaiheessa, on monia. Yksi on se, että tiedän olevani huono jatkoficeissä (not even kidding), joten tää helpottaa mua itseäni yhdistämään asioita helpommin. Tietty olisin voinut laittaa nämä myös kronologisessa järjestyksessä, mutta mitään ei ikinä opi, jollei uskalla kokeilla. :3 Lisäksi haluan korostaa sitä, että nämä on todella itsenäisiä tarinoita, ja myös sitä, että mielestäni ihmis-/parisuhteen isoimmat asiat ei välttämättä ole alku ja loppu, vaan ne tunteet keskellä, ja musta on kamalaa, että juuri ne tunteet ja syyt mm. eroon ja alkujaankin yhteen menemiseen unohdetaan niin monesti. Koska nekin on oikeasti kamalan suuria tunteita. :3 Näihin asioihin haluan kiinnittää huomiota jatkossakin!

Ja tässä vielä itsekin tiivistit:
Se tässä tarinassa viehättääkin: tähän mennessä ilmestyneiden osien perusteella voisi sanoa, että jokainen osa toimii hyvin itsenäisenäkin tarinana, ja on lukijasta itsestään kiinni haluaako hän ymmärtää lukemansa yhtenä omana tarinanaan vai osana yhtä kokonaisuutta.
Mä itse haluan liittää nää ficit vaan löyhästi toisiinsa juonen kannalta ja enemmän keskittyä tunteisiin ja siihen, miten se tunnemaailma ja noiden henkilöiden ymmärtäminen täydentyy, jos tää kuulostaa yhtään järkevämmältä. :D

Tässä osassa oli kamalasti aukkoja juuri noista syistä! Ja kamalan oikeilla jäljillä oot muutenkin sen suhteen mitä oon suunnitellut - niinkin lähellä että uskon sun lukevan mun ajatuksia. >: |

Kiitos jälleen kerran ihan järkyttävän hienosta kommentista ja siitä, että jaksat aina kommentoida ja siitä että kehut mua aina niin kamalasti (ja melkein punastun, hoh!) ja ihan kaikesta ja... :D

Oot parasta. :3
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 2/?)

ViestiKirjoittaja minnako » Ti Joulu 03, 2013 2:39 pm

Title: Viima
Beta: en koe tarvitsevani
Ikäraja: K13
Genre: semiangstahdistus, rakkaus, höttö
Warnings: seksi maininnan tasolla (omg!), heteroita (tuplaomg!!)
Yhteenveto: Miyuki halusi rakastaa.




Viima

Miyuki halusi rakastaa. Hän ei voinut olla pakahtumatta onnesta, kun Akira unissaan kietoi kätensä Miyukin hartioiden ympärille haparoiden, vaikka hän itse ei saanut unta.

Ei Miyukilla ollut syytä olla rakastamatta. Akira oli hellä, huomaavainen ja pyyteli aina kohteliaasti anteeksi.

Rakkaus kumpusi Akirasta niin vahvasti, että Miyuki tunsi sen keuhkoissaan joka hengenvedolla. Kun Akira ohimennen kosketti Miyukin kättä elokuvateatterissa, hyväili hänen sormiensa jokaista kohtaa, löysi kynnet, luut, Miyuki tunsi rakkauden koko vartalossaan.

Muutaman kuukauden jälkeen rakkaus kuitenkin alkoi uuvuttaa Miyukia.

Akiraa harmitti jokainen aamu, kun Miyuki heräsi herätyskelloon, nousi ja puki ylleen työhameensa. Se harmitti myös Miyukia, mutta täysin eri syystä: Akiran jatkuva rakkaus tukahdutti häntä. Hän ei enää tuntenut olevansa vapaa, ja vapaus oli Miyukille tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. Tärkeämpää kuin Akira.

Miyuki tiesi, että hänen olisi pitänyt sanoa jotain. "Akira, anna minulle aikaa", hän usein melkein sanoi, kun karkasi hellän seksin välttämiseksi parvekkeelle ja sytytti tupakan. Niinä hetkinä Akira aina seurasi Miyukia, kietoi kätensä hänen paljaan vyötärönsä ympärille, suuteli hänen niskaansa ja kuiskasi: "Ei haittaa, jos sinun ei tänään tee mieli." Yksinäisyyden pyytäminen olisi jälleen yksi pyyntö, jonka Akira hyväksyisi vastalauseitta. Siksi Miyuki kääntyi ympäri, painoi päänsä vasten Akiran rintakehää, hengitti miehensä tuoksua ja leikki, ettei siitä tullut hänelle pahaa oloa.

Seuraavan kerran, kun Akira unissaan etsi huulillaan Miyukin kaulan ihoa, Miyuki ei enää hymyillyt. Miyuki ei kestänyt enää, sillä Akira oli hellä, huomaavainen ja pyyteli aina kohteliaasti anteeksi.
提心吊胆和闷

    2 tykkää.
Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 3/?)

ViestiKirjoittaja Enya » Ke Joulu 04, 2013 10:47 pm

Hmm, ilmeisestikin minulle on tullut tavaksi palata takaisin lafiin aina puolen vuoden välein. Tällä kertaa tulin varta vasten vilkaisemaan millainen lafikalenteri on tänä vuonna ja sitten huomasinkin sinun julkaisseen uutta luettavaa tänne. Jei, ehkä tuo pystyi toimimaan tämän päivän joulukalenteriluukkuna, kun en omaa joulukalenteria omista. ^^

Ennen kuin lähdin tätä uusinta osaa lukemaan, minun oli pakko lukea edellinen osa, jotta muistaisin, mitä edellinen teksti kertoikaan. Tosin sanoit kyllä, että luvut ovat itsenäisiä, mutta siltikin itsestäni tuntuu siltä, että olisi hyvä muistaa jotain edellisistäkin julkaisemistasi teksteistä, ennen kuin siirtyy uusimpaan osaan. Ja muuten, tälläkin kertaa kirjoittelen samalla tätä kommenttia kun luen uutta lukua eteenpäin, joten jälki voi olla sen mukaista... Pahoittelen.

Näin ensimmäiseksi voisin sanoa, että tämän kertaisen luvun nimestä pidin kovastikin! Johtuu ehkä siitäkin, että ”Viima” kuvaa loistavasti mitä itsekin ajattelen aina yliopistomatkat kävellessäni ja nähdessäni mittarin pakkasasteet. Mitä itse nimeen tulee, minulle tulee mieleen, että myös tämänkertainen luku kuvailisi jollain tapaa tuota eron vaikeutta, eroamisen jälkeisiä ehkä hieman vihaisiakin tunteita ja yleensäkin sellaista ristiriitaista tunneskaalaa, kun ei oikein ole vielä osannut sopeutua uuteen tilaisuuteen ja kenties on ärtynyt/haluaa olla vihainen toiselle eron vuoksi, jotta pystyisi helpommin päästämään irti ja jatkamaan elämässä eteenpäin. Ehkä saan tuon mielikuvan edellisen osan vuoksi, ehkä edellisen tekstin jälkeen jäi se mielikuva, että juurikin tuollaisia ”viiman” tunteita voisi vielä odottaa Miyukin ja Akiran välille.

Hän ei voinut olla pakahtumatta onnesta, kun Akira unissaan kietoi kätensä Miyukin hartioiden ympärille haparoiden, vaikka hän itse ei saanut unta.

Jotenkin tuo kuulostaa korviini hieman omituiselta: itse olisin siirtänyt tuon ”haparoiden” sanan ”unissaan” sanan jälkeen tai tehnyt jonkin toisen pienen muutoksen. Tuossa järjestyksessä tuo vain kuulostaa hieman kummalliselta ja vaikka olenkin yrittänyt lukea tuota pätkää osissa tai ymmärtää ensin alun ja sitten tuota loppua, niin siltikin tuo lause tuollaisenaan särähtää korviini.

Mutta niin! Ristiriitaiselta tämän tekstin alku kieltämättä hieman muistuttaakin – kuitenkin tuo ristiriitaisuus tuntuu johtuvan ainoastaan siitä tavasta, kuinka Miyuki puhuu rakastumisen tunteesta ja Akirasta. Mitä tuohon äskeiseen lainaamaani lauseeseen tulee, siitä välittyy vain ja ainoastaan se, kuinka onnellinen Miyuki oli Akiran kanssa, mutta jo heti seuraavan lauseen luettuani naisen tunteet Akiraa kohtaan tuntuivat jo hieman muuttuneilta. Aivan kuin tuohon seuraavaan lauseeseen tultaessa olisi jo kulunut jonkin verran aikaa ja Miyuki pohtisi uudemman kerran rakkauden tunnetta ja pohtisi tunteitaan – ehkä hieman jo epäilee ja tuntee itsekin jonkin muuttuneen ja hän tuntuu tavallaan jo hieman epäilevän tunteitaan. Minusta tuntuu siltä, että hän lähinnä selittelee itselleen, mihin on Akirassa rakastunut ja ettei mies itse ole muuttunut, mutta jokin heidän suhteessaan ei vain tunnu enää samanlaiselta kuin aikaisemmin. Tietenkin tuon alun voi myös yhtä hyvin ymmärtää niin, että heidän suhteessaan on kaikki hyvin, mutta siltikin jokin tuolla lauseiden välissä välittää minulle toista tunnelmaa.

Ja tuo sama tunnelma tuntuu välittyvän edelleen sanoja eteenpäin lukiessani: kerrot, kuinka Akira tuntuu suorastaan jumaloivan Miyukia ja juuri nuo Akiran huomionosoitukset tuntuvat ahdistavan Miyukia, tiedäthän? Tuo maininta elokuvateatterin tapahtumista kertoo lukijalle siitä, että Miyuki ei tunne oloaan kovin hyväksi Akiran seurassa ja juuri tuon tiedostaminen tuntuu pyörivän itsepintaisesti hänen mielessään. Akira rakastaa ”liikaa” ja Miyuki on kaikkea muuta kuin varma heistä ja omista tunteistaan: miksi hän ei vain voi tuntea niin kuin toinen. Myönnän, että juurikin tuo Miyukin ahdistus tuota tilannetta kohtaan herättää paljonkin kysymyksiä. Toisaalta voi olla, että se alkuhuuma on Miyukin osalta jo haihtumassa, mutta toisaalta jään miettimään sitäkin, onko tuo riittävä selitys sille, miksi Miyuki tuntuu olevan niin hukassa tunteidensa kanssa ja tuntuu vähän pakonomaisestikin jatkavan suhdetta Akiraan ja selittelevän itselleen, että ei päästäisi Akiran kaltaista miestä menemään, vaikka suhde ei tunnukaan enää hyvältä. Minusta vain tuntuu siltä, että tuo alkuhuuman haihtuminen ei tunnu yksinään riittävältä selitykseltä (sitoutumiskammon lisäksi) sille, miksi Miyuki ei ole jo lähtenyt. Tietenkään aina kaikkeen ei tarvitse olla syytä saati sitten etsiä sellaista, mutta niin… En voi itselleni mitään. ^^’

Tärkeämpää kuin Akira.

Tämä. Lause. Tuo oli ehdottomasti yksi tämän tekstin kohokohdista paristakin syystä: ensimmäiseksi siksi, että olet todellakin kuvannut todella suuria tunteita ja sen hetken, kun ”lasi särkyy” noinkin dynaamiseen ja lyhyeen lauseeseen. Tuon kohdan lukiessani tuntui tavallaan siltä, kuin olisi saanut läimäyksen kasvoja vasten tai ilmat olisi paennut keuhkoista ja tuolloin jäin todellakin miettimään, miltä Akirasta olisi tuntunut, jos olisi kuullut Miyukin ajatukset. Tuntuu pahalta Akiran puolesta. ;_;

Yksinäisyyden pyytäminen olisi jälleen yksi pyyntö, jonka Akira hyväksyisi vastalauseitta. Siksi Miyuki kääntyi ympäri, painoi päänsä vasten Akiran rintakehää, hengitti miehensä tuoksua ja leikki, ettei siitä tullut hänelle pahaa oloa.

Toinen ehdottomasti mielenkiintoinen lause olikin juuri tämä. Jos olisit vain kirjoittanut ensimmäisen tai tuon toisen lauseen yksittäisenä, tuskinpa olisin kiinnittänyt tuohon niinkään paljon huomiota kuin mitä nyt, kun luin nuo lauseet perätysten. Ja syy tuohon, miksi takerruin tuohon, johtuu tuosta ”siksi” sanasta. Itselleni välittyy tuosta se tunne, Miyuki tiesi että voisi pyytää voivansa olla vähän aikaa yksin ja Akira ei olisi loukkaantunut tuosta/antanut toiselle omaa tilaa, mutta jostain syystä juuri tuosta syystä Miyuki ei kuitenkaan suostunut sanomaan mitään. Miksi? Senkö vuoksi, että hän ei halunnut antaa Akiralle mitään syytä epäillä, etteikö hän olisi ollut enää tyytyväinen suhteeseen? Oli miten oli, niin en sittenkään voi kunnolla käsittää miksi Miyuki käyttäytyy noin kuin käyttäytyy (nimenomaan se selitys, koska uskon, että tuossa on jotain muutakin taustalla) ja minun on hankala hyväksyä tuota, vaikka toisaalta hänen ajatusmaailmaansa ja tunteiden sekamelskaa tietyllä tapaa ymmärtääkin.

Mutta tämäkin luku avasi taas hieman enemmän Akiran ja Miyukin suhdetta, joten en epäile lainkaan, ettei seuraavissa luvuissa paljastettaisi taas jotain lisää jommastakummasta ja nimenomaan heistä. Jään odottelemaan jatkoa! :3
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

    2 tykkää.
Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Pala (K13, Plastic Tree, het, 3/?)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ma Joulu 30, 2013 8:47 pm

Ihanaa, että tämä ficcisarja on saanut jälleen jatkoa. ^^

Koska sekä Pala että Saari on kirjoitettu Akiran näkökulmasta, Miyukin ajatuksiin ja tunteisiin keskittyminen Viimassa on mielestäni hyvä ratkaisu. On kiinnostavaa huomata, miten erilaiselta Akiran ja Miyukin suhde näyttää, kun sitä tarkastelee Miyukin näkökulmasta. Edellisten osien perusteella olin päätynyt vähän siihen käsitykseen, että ero johtui yhtä paljon molemmista osapuolista ja heidän vaikeuksistaan olla vakituisessa parisuhteessa. Viiman perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Miyukille vakituisessa suhteessa eläminen tuotti paljon enemmän vaikeuksia kuin Akiralle. Kenties erokin tapahtui nimenomaan hänen aloitteestaan?

Ficcimaailmassa kuvataan yleensä niitä vaikeuksia, joita ihmisillä on ennen parisuhteeseen pääsemistä, ja annetaan liian usein ymmärtää, että sitten kun ihmiset ovat päässeet yhteen, heidän elämänsä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Todellisuudessahan haasteet monesti vasta alkavat siitä, kun tunteet on tunnustettu ja on päätetty koettaa yhteiseloa. Suhteessa oleminen voi ahdistaa monesta syystä, eikä perinteinen parisuhde edes sovi kaikille ihmisille, vaikka he todella rakastaisivatkin kumppaniaan. Mielessäni kävi, että kenties Miyuki on juuri tuollainen ihminen, jota perinteisen parisuhteen normit ahdistavat ja tukahduttavat ja jolle sopisi paremmin jonkinlainen muu suhdevaihtoehto. En siis ajattele niinkään, että Miyuki olisi tullut onnellisemmaksi jonkun muun ihmisen kuin Akiran kanssa vaan että hän olisi tullut onnellisemmaksi toisenlaisessa suhteessa.

Olen ehkä maininnut ennenkin siitä, että en oikein välitä OC-naisista ficeistä. Koen OC-naiset yleensä joko ärsyttäviksi tai tyhjiksi hahmoiksi, jotka ovat niin täydellisiä, että heihin on aivan mahdotonta samaistua. Olet kuitenkin kirjoittanut Miyukistasi niin luonteikkaan, moniulotteisen ja ennen kaikkea aidontuntuisen hahmon, etten voi mitenkään tuomita häntä sen paremmin ärsyttäväksi kuin tyhjäksikään. Erityisen samaistuttava hahmo Miyuki ei minulle ole, koska olen ihmisenä niin erilainen kuin hän, mutta melkoisen kiinnostava hän kyllä on. Sitoutumiskammoinen ja vapaudenkaipuinen nainen on jotain sellaista, mihin harvemmin törmää ficeissä ja joka on oikeassakin elämässä usein jonkinasteisen paheksunnan tai ainakin kummeksunnan kohteena. Hatunnosto siis sinulle siitä, että uskalsit kirjoittaa tällaisen epätavallisen naishahmon ficciisi silläkin uhalla, etteivät lukijat kykene samaistumaan häneen.

Mielestäni tämä ficci on kaiken kaikkiaan aika surullinen. On surullista, että ihminen haluaa rakastaa, mutta epäonnistuu siinä. On surullista, että ihminen yrittää pakottaa itsensä sellaiseen muottiin, joka ei hänelle sovi ja joka vain tukahduttaa ja tekee onnettomaksi. Ja ennen kaikkea on surullista, että ihminen ei kykene kertomaan kumppanilleen, että nyt ahdistaa ja tarvitsisi vähän lisää aikaa ja tilaa. Ymmärrän, että aina siihen ei kykene, mutta uskon, että Akiran ja Miyukin suhde olisi voinut päättyä molempien osapuolten kannalta paremmin, mikäli Miyuki olisi kyennyt rehellisesti kertomaan myös negatiivisista tunteistaan Akiralle. Luulen, että Akiralle jäi väärä tai ainakin epäselvä kuva siitä, miksi Miyukista tuntui pahalta ja miksi heidän suhteensa kariutui, vaikka he todella halusivat tulla onnellisiksi yhdessä.

Kuten edellisetkin osat, Viima on taidokkaasti ja kauniisti kirjoitettu. Virkkeet etenevät soljuen, ja jokainen sana vaikuttaa tarkasti harkitulta. Vaikka ficci käsittelee koko suhdetta ja Miyukin siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita, yksityiskohtia on tarpeeksi, ettei teksti jää ylimalkaiseksi. Et myöskään selittele tarpeettomasti, mitä arvostan. On aina parempi näyttää henkilöhahmojen tunteet kuin selostaa niitä.

Kerronnallisena keinona pidän erityisesti tästä:

Ei Miyukilla ollut syytä olla rakastamatta. Akira oli hellä, huomaavainen ja pyyteli aina kohteliaasti anteeksi.


Miyuki ei kestänyt enää, sillä Akira oli hellä, huomaavainen ja pyyteli aina kohteliaasti anteeksi.


On ihastuttavan kekseliästä esittää Akiran hellyys, huomaavaisuus ja kohtelias anteeksipyytäminen alussa positiivisina asioina, jollaisiksi ne epäilemättä useimmiten miellettäisiin, ja aivan lopussa sitten negatiivisina, syinä Miyukin ahdistukseen. Mielestäni tämä korostaa sitä, etteivät kaikki ihmiset etsi kumppaneistaan samoja asioita ja että toisia kumppanin hellyys ja huomaavaisuus saattaa ahdistaa kovastikin. Kenties kyseiset piirteet häiritsivät Miyukia myös siksi, ettei hän osannut vastata samalla mitalla ja olla mielestään Akiran arvoinen? Minusta se vaikuttaa ihan mahdolliselta, sillä kun kumppani on kovin ihana ja täydellinen, tulee helposti tunne, ettei osaa olla yhtä hyvä.

Jäin miettimään tämän ficin nimeä. Pohdin, mahtaako "Viima" viitata siihen ahdistukseen, jota Akiran hellyydenosoitukset Miyukissa herättävät. Kun ihmisestä tuntuu pahalta, se tunne on pikemmin viileä kuin lämmin, varsinkin jos pahaan oloon liittyy huonoa omaatuntoa. Toisaalta "Viima" voisi viitata myös siihen kylmyyteen, jolla Miyuki Akiran hellyydenosoituksiin suhtautuu. Voitaisiin ajatella, että hiljalleen Miyuki välttely ja torjuminen tuo yhä enemmän viileää ilmaa pariskunnan välille ja että rakkauden lämpö haalenee tämän myötä. Tietysti viimaan liittyy myös salakavaluus, sillä viima pääsee sisään pienestäkin aukosta. Ficin nimi voisi siis liittyä siihenkin, kuinka huomaamatta Miyukin ahdistus kasvaa miltei olemattomista sellaisiin mittoihin, ettei hän voi enää olla yhdessä Akiran kanssa.

Suosikkivirkkeeni lienee seuraava:

Kun Akira ohimennen kosketti Miyukin kättä elokuvateatterissa, hyväili hänen sormiensa jokaista kohtaa, löysi kynnet, luut, Miyuki tunsi rakkauden koko vartalossaan.


Aivan erityisesti pidän kohdasta "löysi kynnet, luut", koska siinä on jotain hyvin herkkää, intiimiä ja kaunista. Ihana ilmaisu.

Kiitos uusimmasta osasta, postaa pian lisää! ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron