Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) 10/10 20.8.14

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [9/11] 3.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Kesä 25, 2013 10:10 pm

^Kiitos kommentista, ystävä hyvä!

tikraw kirjoitti:
Amber kirjoitti:Toivottavasti on vielä jäljellä joitakin uskollisia

AHHAH kun voisinkin unohtaa tämän. Toisaalta et säkään varmaan pääse unohtamaan, et luen tätä ja tykkään ehkä ujosti, kun saatan ehkä toisinaan muistutella ja suostutella jatkamaan... n________________________n

Tee niin! Tarvinnen kannustusta ja lievää potkimista, haha.

Ja yllättäen, mielet mielen sisällä saattaa joskus elää omaa elämäänsä.

Joo, ja mitä enemmän niitä mieliä kehittää, sitä enemmän asiaa riittää yhden pienen pään täyttämiseen. Oi voi.

Mikä saikin mut miettimään: miksi Käki jäi? En tiedä, oliko Satakielessä alun alkaenkin jotain erilaista, jotain joka veti Käkeä puoleensa voimakkaammin ja pidemmän aikaa kun muut. Vai jäikö se velvollisuudentunnosta (...jotenkin epäilen et miten paljon tolla miehellä voi sitä olla...), et sen on pakko auttaa huolehtimaan lapsista, kun se on niihin osallisena? Vai välittikö se lapsista oikeasti, ja halusi jäädä, kun ne on sen omia lapsia kuitenkin? Vai kaikkia yhdessä? Vai jotain ihan muuta?

Syitä jäädä oli enemmän kuin syitä lähteä? Käki ihan oikeasti rakastaa sekä lapsiaan että vaimoaan, vaikka sitä ei käytöksen perusteella aina uskoisikaan.

Toisaalta tän luvun myötä heräsi myös sympatiat Satakieltä kohtaan. Aiemmin oon tuntenut niitä lähinnä kaikkia Käen uhreja Lintuja kohtaan, mutten Satakieltä, kun sehän saa miehestä koko ajan ainakin osan jne. jne. Mut tässä näki sen puolen tarinasta, sen todellisuuden. Oli myös hienoa nähdä (jälleen näin lyhyeen tekstiin luonnollisesti mahdutettuna) Satakielessä hahmona kehitystä. Et nuorena sekin oli villi ja vapaa ja tosi paljon Käen kaltainen (eikä mitenkään satanolla rakastunut ainakaan heti, tai jos oli niin ei myöntänyt sitä kellekään, ei edes itselleen). Ja miten maailma ja arvot sit muuttu, kun lapsi olikin yhtäkkiä tulossa. Pidin myös siitä, ettei Satakieli heti uskonut Käen yhden miehen juttua, että vaikka se ei sano mitään, se kyllä tietää millainen Käki osaa ja voi olla. Toisaalta haluaisin myös ihmetellä, miten Paratiisilinnut oli Satakielelle niin kova pala, mut todellisuus sit ei ollut läheskään niin paha (sai lähinnä pelkäämään että kaikki tää loppuisi), mutta jotenkin se on tosi... ymmärrettävää? :D

Tuntematon on pelottavaa. Tuntematon määrä tuntemattomia naisia oli Satakielelle vaikeasti kestettävä ajatus, mutta yksi mies, johon Satakieli sai tutustuakin, on kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen paljon helpommin pureskeltava pala, enemmän sopimus kuin pettämistä. No, tästä lisää seuraavissa luvuissa. ;)

Mulle tuli sun kommentista tosi mukava olo, tuntuu et oon paikoin kryptisestä ilmaisustani huolimatta onnistunut kertomaan just sen, mitä oon halunnutkin. Kiitos kun jaoit sun ajatukset mun kanssa!

Jään odottelemaan kannustavia, inspiroivia ja tarpeen vaatiessa moittiviakin jatkopyyntöjäsi. :---------------D
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) 10/10 20.

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Elo 20, 2014 4:49 pm

Tässä sarjan viimeinen osa, olkaa hyvät. Päästän itseni tuskista julkaisemalla tämän - teistä en tiedä, joten kommentit olisivat oikein informatiivinen asia. ;)


10. Muuttolintu 3

Käki avasi oven kotiinsa. Muuttolintu ei ollut käynyt siellä koskaan ennen, jos säälittävää talon ulkopuolella vakoilua ei laskettu. Käen selän takana värisi elävä liekki. Muuttolintu oli hukassa, aivan uudessa tilanteessa, eikä ollut edes ehtinyt päättää, voisiko suudella Käkeä ennen kuin Satakieli lipui esiin pehmeästä hämärästä. Muuttolintu tunsi Käen käden selässään, kun kumarsi tämän vaimolle.

Satakieli oli kaunis nelikymppinen nainen: pitkät kiiltävänmustat hiukset, korkeaa hintaa suorastaan huutavat vaatteet, hyvä ryhti mutta lämpöä henkivät silmät.
"Tervetuloa meille", hän sanoi karheanpehmeällä äänellään.

Muuttolintu ei ollut pitkään aikaan käynyt niin suuressa omakotitalossa. Kaikki vaikutti huolella valitulta ja hyvin pidetyltä, ja tyyli oli aivan toinen kuin Käen toisessa asunnossa: selkeitä minimalistisia linjoja, niukasti värejä, kauniita pintoja. Punaviiniä tarjottiin kuitenkin tässäkin asunnossa.

Satakieli istui Muuttolintua vastapäätä, katseli tätä tiiviisti, kyseli kysymyksiä ja kuunteli vastauksetkin tarkkaavaisena. Hän karisti tuhkat savukkeestaan niin viehättävällä liikkeellä, ettei Muuttolintu ihmetellyt hetkeäkään, miksi Käki oli rakastunut juuri tähän naiseen.

Kun pitkän, rauhallisen illan jälkeen he seisoivat jälleen eteisessä, Satakieli hymyili Muuttolinnulle taas Käen selän takaa. Käki suuteli Muuttolintua viininmakuisella kielellään. Satakielen hymy pysyi muuttumattomana.

-

Muuttolintu makasi paikoillaan ja katsoi ulos ikkunasta. Ruudun takana sähkötolpat seisoivat jämäkästi kadunkulmassa, kymmenet johdot juoksivat talojen seinillä ja sieltä tolppiin kiinni. Vastaavaa ei juuri nähnyt ulkomailla - Muuttolintu mietti, miten paljon vaivaa senkin pienen asian piilottamiseen oli nähty.
Tupakkayskä vavisutti hetken, ja Satakielikin heräsi hätkähtäen. Käki ei hievahtanutkaan, nukkui vain sakeaa sydänyön unta ja taas yhtä sekakäyttöpöhnää päästään. Satakieli makasi siinä ihan vieressä, uniset silmät katsoivat mantelinmuotoisina ja iiriksen reunalta vähän vihreinä suoraan Muuttolinnun sisään, öisiin yksityisiin ajatuksiin.

He olisivat yhtä hyvin voineet kellua peilikirkkaalla lammen pinnalla, niin hiljaa ja vakavina. Satakieli käänsi katseensa Muuttolinnun huuliin - se oli jo muutamalta kerralta tuttu sanaton pyyntö. Muuttolintu otti Satakielen lähelleen, piti kiinni ja suuteli. Siinä oli edelleen jotain kiellettyä ja sitäkin huumaavampaa.
Päätä särki väsymyksestä ja laskuhumalasta. Satakieli nojasi otsaansa seinään, kun työnsi Muuttolinnun ensimmäistä kertaa sisäänsä. Lokit huusivat jo ulkona.

-

"Sä olet ihan vitun sekaisin, Andou Daisuke. Ihan. Vitun. Sekaisin."
"Mä tiedän, että sun on vaikea ymmärtää. Käki kertoi mulle, mitä se on tehnyt sulle, ja se kuulosti musta ihan absurdilta, koska tiedätkö mitä, Käki on muuttunut. Oikeesti."
"Niin se sanoo aina muutaman vuoden välein, on hetken kunnolla ja alottaa taas sekoilun alusta. Ei Käki muutu."
"Ehkä sä et vaan kestä sitä, ettei se muuttunut sun vuoksesi, mutta mun vuokseni muuttui."
"Älä oo ämmä."

Laululintu tiesi, että siitä triangelista seuraisi pelkkää pahaa.

Muuttolintu tiesi, että ei ollut koskaan ollut yhtä onnellinen kuin siinä triangelissa.

Käki tiesi, ettei siitä tulisi helppoa.

Satakieli tiesi, että oli selvinnyt jo paljon pahemmasta.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) 10/10 20.

ViestiKirjoittaja lumiukko » To Elo 21, 2014 12:20 pm

Olisitpa kuullut riemunvingahdukseni (koska ei sitä oikeen kiljaisuksi voinut laskea) kun aamu-unisena kirjauduin puhelimella lafiin ja huomasin, että tähän oli tullut jatkoa. Olin jo vähän aikaa ehtinyt pelkäämään, että olet hylännyt Lintusarjan, mutta onneksi pelkoni osoittautuivat vääriksi! :3

Mitäköhän tästä nyt sitten osaisi sanoa? Jo alun parituslistasta oli käynyt ilmi, että kolmenkimppahan (hyi miten ruma sana muuten) tästä tulee. Silti se, miten mutkattomasti asiat etenivät, kun olivat Käen kotiovelle päässeet, yllätti. Olishan se pitänyt muistaa ja tietää, että Satakieli kyllä hyväksyy Muuttolinnun, mutta jotenkin se vaan hämmentää. Ehkä siksi, että itse en ikinä tohon tilanteeseen kykenisi, mutta silti. Onko sillä naisella ihan oikeasti kaikki kotona?

(Mun oli tarkoitus kirjottaa tästä järkevä kommentti, mutta huomattuani, etten pääse yli Satakielen hyväksymisestä, heitän hyvästit kaikelle järkevyydelle)

Sinä kyllä osaat yllättää: juuri, kun olin alistunut hyväksymään sen, että Satakielen mielestä on ihan okei, että hänen miehellään on joku toinen, se joku toinen ja Satakieli rakastelevat keskenään Käen maatessa sammuneena vieressä? Siis oikeasti? Mä en tiedä, miten mun pitäisi päästä tästä yli.

Vaikka tää(kin) osa aiheutti lievää suurempaa ymmärtämisen vaikeutta, oli se silti hieno ja hyvä. Erityisesti pidin viimeisestä pätkästä, jossa Laululintu vieraili hetkisen; olen nimittäin Kyon kanssa samaa mieltä, että tuosta triangelista seuraa pelkkää pahaa. Se kuitenkin toimi, ettei kyseisen triangelin loppuratkaisusta puhuttu sen enempää. Pidän yleisestikin koko sarjassa siitä, että suhteellisen paljon jäi lukijan oman mielikuvituksen ja pohdinnan varaan, eikä kaikkea kerrottu suoraan. Myös pienet, oikeastaan asiaan kuulumattomat yksityiskohdat kuten sähköjohdot tässä osassa, olivat ihania ja toivat paljon aitouden tunnetta tekstiin.

"Sä olet ihan vitun sekaisin, Andou Daisuke. Ihan. Vitun. Sekaisin."

Kiitos, Kyo, kun puit ajatukseni sanoiksi. Vaikkakin tää koko sarja oli ihan vitun sekaisin. Hyvällä tavalla.

Olen pahoillani, että tääkin kommentti on kaukana viisaasta ja toivon, että se riittää sulle. Lisäksi kiitos(!!!) hienosta sarjasta, tällaisia olisi ihana lukea enemmänkin!

    2 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) 10/10 20.

ViestiKirjoittaja Amber » To Elo 21, 2014 7:02 pm

(Jos ja kun tämä vastaus on vaikeasti luettava ja huonohko, pahoittelen ja syytän univelkaa.)


lumiukko kirjoitti:Olisitpa kuullut riemunvingahdukseni (koska ei sitä oikeen kiljaisuksi voinut laskea) kun aamu-unisena kirjauduin puhelimella lafiin ja huomasin, että tähän oli tullut jatkoa. Olin jo vähän aikaa ehtinyt pelkäämään, että olet hylännyt Lintusarjan, mutta onneksi pelkoni osoittautuivat vääriksi! :3

No olisit kuule nähnyt mun ilmeen, kun huomasin saaneeni tähän kommentin! Mä nimittäin pelkäsin, ettei mulla enää ole tälle lukijoita. Joten kiitos.

Mitäköhän tästä nyt sitten osaisi sanoa? Jo alun parituslistasta oli käynyt ilmi, että kolmenkimppahan (hyi miten ruma sana muuten) tästä tulee. Silti se, miten mutkattomasti asiat etenivät, kun olivat Käen kotiovelle päässeet, yllätti. Olishan se pitänyt muistaa ja tietää, että Satakieli kyllä hyväksyy Muuttolinnun, mutta jotenkin se vaan hämmentää. Ehkä siksi, että itse en ikinä tohon tilanteeseen kykenisi, mutta silti. Onko sillä naisella ihan oikeasti kaikki kotona?

(Mun oli tarkoitus kirjottaa tästä järkevä kommentti, mutta huomattuani, etten pääse yli Satakielen hyväksymisestä, heitän hyvästit kaikelle järkevyydelle)

Heh, luulen että asianosaiset itsekin vähän yllättyivät siitä, miten smoothisti kaikki meni. Satakieli on mennyt aikaisemmassa elämässään läpi niin monista erilaisista tilanteista, että jotenkin se vaan handlaa Muuttolinnun ilmestymisen niiden elämään aika hyvin. Ehkä Satakielellä nimenomaan ON kaikki niin hyvin kotona, että se selviää tuosta. Ja mitään täydellistä monogamiaahan Satakieli ei ole koskaan Käeltä saanutkaan...

Sinä kyllä osaat yllättää: juuri, kun olin alistunut hyväksymään sen, että Satakielen mielestä on ihan okei, että hänen miehellään on joku toinen, se joku toinen ja Satakieli rakastelevat keskenään Käen maatessa sammuneena vieressä? Siis oikeasti? Mä en tiedä, miten mun pitäisi päästä tästä yli.

Pahoittelen, jos ficcihenkilöni aiheuttavat traumoja käytöksellään. :D Asiat ei tosiaan menneet ihan niin kuin kukaan noista suunnitteli. (Käen suhtautumisesta tähän asiaan täytyykin ehkä vielä kirjoittaa pieni kriiseily-spinoff...)

Vaikka tää(kin) osa aiheutti lievää suurempaa ymmärtämisen vaikeutta, oli se silti hieno ja hyvä. Erityisesti pidin viimeisestä pätkästä, jossa Laululintu vieraili hetkisen; olen nimittäin Kyon kanssa samaa mieltä, että tuosta triangelista seuraa pelkkää pahaa. Se kuitenkin toimi, ettei kyseisen triangelin loppuratkaisusta puhuttu sen enempää. Pidän yleisestikin koko sarjassa siitä, että suhteellisen paljon jäi lukijan oman mielikuvituksen ja pohdinnan varaan, eikä kaikkea kerrottu suoraan. Myös pienet, oikeastaan asiaan kuulumattomat yksityiskohdat kuten sähköjohdot tässä osassa, olivat ihania ja toivat paljon aitouden tunnetta tekstiin.

"Sä olet ihan vitun sekaisin, Andou Daisuke. Ihan. Vitun. Sekaisin."

Kiitos, Kyo, kun puit ajatukseni sanoiksi. Vaikkakin tää koko sarja oli ihan vitun sekaisin. Hyvällä tavalla.

Olen pahoillani, että tääkin kommentti on kaukana viisaasta ja toivon, että se riittää sulle. Lisäksi kiitos(!!!) hienosta sarjasta, tällaisia olisi ihana lukea enemmänkin!

Kiitos siitä, että luit, pidit lukemastas ja kommentoit. ;---------; Siinä, että voin kuvitella ja kertoa jotakin, välittää sen muille ja vieläpä saada siitä palautetta, on jotakin maagista. Toivon itsekin, että pääsen kirjoittamiseen liittyvistä ahdistuksistani ja löydän jälleen aikaa ficcaamiselle.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Edellinen

Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron