Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) 10/10 20.8.14

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) 10/10 20.8.14

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Heinä 25, 2011 12:02 am

Sanguis Christi, inebria me.




Lintusarja

Kirjoittaja: Amber
Beta: Ei varsinaisesti ole (uskon tulevani toimeen ilmankin), mutta minnako ja koodinimi ovat olleet ihania esilukijoita ja -kommentoijia, kiitos! <3
Ikäraja: 13
Paritukset: Kiyoharu (Kuroyume, SADS, soolo) = Käki / Kyo (Dir en grey) = Laululintu, Kiyoharu / Hizumi (D'espairsRay) = Mykkälintu, Kiyoharu / Daisuke (Kagerou, the studs, soolo) = Hukkalintu, Kiyoharu / Jyou (exist trace) = Outolintu, Kiyoharu / Die (Dir en grey) = Muuttolintu, Kiyoharu / Karyu (D'espairsRay) = Matkijalintu, Kiyoharu / Satakieli (vaimo, OC), Kiyoharu / Die / Satakieli
Muut henkilöt: Omi (exist trace), Kiyoharun kaksi tytärtä
Varoitukset: Vähän huumeita ja alkoholia ja seksiä ja väkivaltaa ja rokkia. Paljon homoilua ja vähän heteroakin säätöä ja polyamoriaakin. Joku roomalaiskatolista kristinuskoa harjoittava.
Genrejä: draamailu, romantiikka, angst, deathfic, het, slash, raaka taidehöttö, menetysmaraton
PoV: Tekstin ollessa minämuotoista PoV on otsikossa mainitun henkilön, ellei toisin mainita.

A/N & feedback: Julkaisen ficin ensimmäistä kertaa vuoteen! Mun oli tarkoitus julkaista sarjan kaikki yhdeksän kymmenen osaa kerralla, koska tästä on tulossa juurikin sarja, tiivis yhtenäinen monesta osiosta koostuva kokonaisuus, ei niinkään moniosainen fic siinä mielessä, mitä moniosainen fic yleensä tarkoittaa. Totesin kuitenkin, että en pysty edistymään tässä tämän enempää ennen kuin saan jotain kommenttia ja tiedän, millaisia vaikutelmia sarja herättää tähän mennessä. Olkaa siis ihania ja kommentoikaa, älkää ottako siitä turhia paineita tai ajatelko, ettei teillä ole tarpeeksi sanottavaa. Varmasti on. Kertokaa erityisesti, jos jokin mättää, niin voin mahdollisesti korjata asian vielä seuraavien neljän osan aikana. :D

~*~


1. Laululintu

Käki, helvetti.

Kello on seitsemän aamulla, kun seison paljain jaloin ja tukka sekaisin ovellani, puoliksi heränneenä. Käki on taas löytänyt luokseni pitkän illan ja yön jälkeen, yskii tupakkaista köhää, valuu sadevettä hatunlieriltä ja sormenpäistä, katselee jonnekin polvieni tienoille.

"Hei, Laululintu, saanks mä tulla sisään?"
"Mitä sä haluat?"

Nyt Käki katsoo minua silmiin. En pidä siitä. Pidän siitä. Hänen pupillinsa ovat pikimustat, pistävät sameanruskeiden iiristen keskellä, ja minä myönnyn.

Iltapäivällä makaan kovalla lattialla ja laulan hänelle. Se vaatii lihastyötä, tuntuu kuin kurkkuni rutistuisi kasaan ja palleani joutuisi taistelemaan jonkin lävitse liikkuakseen. Hän hyräilee mukaan toista ääntä, enkä haluaisi pitää siitä niin paljon kuin pidän. Minä en haluaisi pitää Käestä, en haluaisi antaa hänelle mitään itsestäni, en pihahdustakaan kurkustani, koska tiedän, että en saa mitään. Käki kukkuu yöt ja lentää pesästä pesään. Käki ei huolehdi siitä, mitä jättää taakseen.
Käki on aina tehnyt minut hulluksi.

Käki silittäärepii hiuksiani ja kertoo, että olen hyvä. Purkaudun kerältä ja menen rikki, kun kuulen, että hänkin pitää siitä, mistä minä pidän itsessäni: äänestäni, laulustani. Käärin hänen sanansa ruskeaan paperiin ja pistän talteen kahden muiston väliin. Kummassakin muistossa hän valaa minuun uskoa ja toivoa, ja vaikka sitä kolmatta ei ole, ajan kultareuna on juuri sitä. Se ei ole hänen, se on minun. Ja siksi minä en tarvitse häntä. Minä en halua tarvita.
Seuraavalla viikolla perhonen peittyy uuden kuvan alle, ja mietin, miten kivutonta luopuminen joskus on. Tatuoinnin pitäminen iholla on ollut sata neulaa raapimassa joka päivä. Sen peittäminen tuntuu pois pesemiseltä.

Kun kävelen lavalle, hukun äänimereen, ihmisten rakkauteen, kokonaiseen kultaiseen aavaan. Se on vain minulle.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ke Elo 20, 2014 4:50 pm, muokattu yhteensä 9 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    4 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Heinä 25, 2011 12:03 am

2. Mykkälintu

Minua naurattaaitkettää: kaikki on lopussa. Mikä hauskinta, mikä surkeinta, se ei ole edes totta. Kaikki ei ole lopussa, vain minä olen. Maa jatkaa liikettään avaruudessa, joka - jossain tuolla kaukana - kuhisee yhä elämää. Kaupunki toimii yhä kuin valtava mekaaninen kone, välillä narisee ja valittaa, yleensä kolisee ja liikkuu, miljoonat pienet männät hakkaavat tärykalvoja. Vain minä olen lopussa.

Muilla on projekteja, tavoitteita, uria. Minulla on pelkkä mykkyys. Se on täyttänyt minut sisältä, eikä se enää ole väliaikainen tila, jos se olisi, olisin jo voittanut sen, sillä kaikkea on kyllä kokeiltu. Jonkun korkeamman voiman mielestä minä kuitenkin ilmeisesti ansaitsen menettää kaiken juuri nyt. Kurkussa tuntuu pala, se suututtaa, yritän pelästyneenä ja vihaisena niellä sitä pois, eihän itku enää paranna tilannetta lainkaan. Mikään ei voi enää auttaa, koska minä en enää voi valella haavojani omalla äänelläni. Minut on sidottu ja minulta on viety kyky hengittää, liikkua ja kertoa. Minulta on viety ääni. Kaikki.

Huomaan pyöritteleväni puhelinta kädessäni ja mielessäni ajatusta sähköpostin kirjoittamisesta. Ajatuksia Käestä, joka tuttuna ja vieraana, aineissa ja silti kieli ja mieli veitsenterävinä, voisi tulla luokseni ja vietellä, tuoda lohtua tekemällä minusta jonkun muun, arvokkaan ja tavoitellun, houkuttelemalla minusta esiin niitä ääniä, joita en ole tiennyt minussa olevan. Käheitä ja kireitä. Kun puhun Käkeä puhelimessa ympäri lähtemään kanssani johonkin, minua ei enää naurataitketä. Käen kanssa kaikki on liiankin suoraviivaista ja unohduttavaa.

Yöllä Käki sanoo "lintunen", kun minusta kuuluu väärällä tavalla rikkinäinen raakunta. Minä vihaan kuulla sääliä hänen äänessään, sellaisessa äänessä, joka yhä pystyy. Heitän hänelle vaatteet vasta parvekkeelta revittyäni ensin ruttoisesta kurkustani huutoja, joissa hän on yhtä homoa ja huoraa. Olen niin kateellinen, niin katkera. Menen nukkumaan, eikä herätyskelloa enää tarvitse käyttää. Minulla ei ole kiire mihinkään, ei ole mitään "mitään".
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    4 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Heinä 25, 2011 12:04 am

3. Hukkalintu (Käen PoV)

Kaikki kävi niin äkkiä.
Voisin sanoa noin lähes mistä tahansa nykyään; se klisee vanhenemiseen liittyen voi olla yhtä vituttavan totta kuin ne muutkin. Asiat ja ihmiset tuntuvat ilmestyvän tyhjästä, viipyvän siinä muutamia epätodellisentuntuisia hetkiä ja katoavan sitten, itsestään, karkottamatta. Joskus ne palaavat kertomaan, että karkotin, vaikka en itse sitä koskaan tiennyt.

Sinä, Daisuke, Hukkalintuni, et vain kadonnut jäljettömiin. Sinä hukuit. Minulla on tunne siitä, että sinä vajosit ja putosit ja tukahduit. Minulla on tunne siitä, miten ensin olit, sitten en tiennyt, missä olit (pohjallako?) ja sitten sainkin siitä jo viestin: sinua ei ollut. Sinua ei ole. Sinä hukuit minulta.
Ja tiedätkö, mikä siinä todella vituttaa?

Minä hukkasin sinut jo ennen kuin edes tapasimme. Pyöritin sinua vasemmalla kädellä ja puolella sydämellä, en muistanut sinua, kun et ollut edessäni (allanipäällänivierelläni). Rakastin sinua niin kuin jokaista lintuani: vain hetkittäin. Ja nyt jälkeenpäin.

Ja Hukkalintu, et ehkä koskaan uskonut, mutta minulla on moraali. Osaan katua, ja nyt todella kadun jotakin, mitä en voinut enkä voi korjata: sinun sydäntäsi.
Vaikka sinä olet hukuksissa, sielläkin sinulle lyö kokonainen sydän, tasaisesti ja päättymättömästi. Se ei saa sinun sydäntäsi enää sykkimään ruumiiseesi elämää, mutta on joku, jossa sinä elät vielä vahvana, vielä kauan.

Sanoisin, että kaipaan sinua, mutta minulla ei ole siihen oikeutta. Laululinnulla on. Sanoisin, että mieleni on jäänyt seisomaan tähän risteykseen hiljaa, mutta minulla ei ole oikeutta. Mykkälintu on vieläkin hiljempaa.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    3 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Heinä 25, 2011 12:06 am

4. Outolintu

"Kyllähän mä tiesin, että Käki on naimisissa."
"Mitä?"
"Niin että kyllä mä tiesin, että se on naimisissa. Tai siis oli ainakin sillon, en tiedä, onko enää. Kun tässä on kaikkea tapahtunut."
"Siis sekö oikeasti oli? Kertoiko se sulle siitä?"
"Ei tietenkään, mutta ei siinä paljon päättelyä vaadittu. Ja olishan se outoa, jos se ei olisi."
"Miten niin?"
"No eikö?"
"No joo. Eikö se haitannut sua?"

Outolintu kurtisti kulmiaan, antoi etuhampaidensa koskettaa alahuultaan ja mietti. Oliko se haitannut häntä? Oliko hän edes ajatellut asiaa aiemmin? Nainen pudisti päätään.

"Ei musta tavallaan tuntunut siltä, että olisin joku kilpailija sille naiselle. En mä etsinyt Käestä mitään avioliittoa eikä se musta. Enhän mä edes pitänyt itseäni minään poikkeuksena."
"Mistä poikkeuksena?"
"Käen Linnuista. Sen pojista ja miehistä. Niistä se kertoikin jopa."
"Mä en ymmärrä tästä kuviosta kyllä yhtään mitään."
"Ne on hei Käen kuvioita. Ei kukaan niitä voi tajuta."

Outolintu käänsi selkänsä toiselle naiselle, katseli parvekkeelta avautuvaa suppeaa näköalaa: sateenharmaata taivaskaistaletta, viereisen talon rusehtavaa seinää, sähkötolppaa. Hän hieroi väsyneenä kasvojaan ja veti sitten sormiaan läpi hiuksistaan. Keskustelu tuntui kiertävän päättymätöntä kehää, joka ei avannut sekaisten ajatusten sotkuja, vaan veti niitä yhä tiukempaan umpisolmuun.

"Jyou, saanko mä kysyä yhtä asiaa?"
"Aina saa kysyä, mutta en kyllä lupaa vastata."

Toinen hymähti siihen sävyyn, joka kertoi huvittuneesta pitkästymisestä bändikaverin tiettyyn luonteenpiirteeseen.

"Miksi sä oikein olit sen kanssa?"

Outolinnun kulmakarvat nousivat puoleksi sekunniksi, mutta rypistyivät sitten taas. Huulilta karkasi surusta painava huokaus.

"On ehkä parempi, jos mä en vastaa tähän."

"Rakastatko sä sitä?"
"Käkeä? En kai."

Outolintu käänsi jälleen kerran selkänsä ja astui takaisin ystävänsä olohuoneeseen. Kädet tahtoivat täristä, mutta Outolintu ei antanut niiden. Ajatukset olivat täynnä muistoja Käestä, joka kohteli häntä kuin toista miestä, kuin ketä tahansa Linnuistaan. Miehestä, joka ei halunnut vaimoa, vaan ystävän. Miehestä, jota hän rakasti kaikesta huolimatta ja juuri siksi.

"Omi. Elämä on ihan vitun järjetöntä."

Kyyneleet tulivat ennen kuin kumpikaan ehti niitä odottaa.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    5 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja remtara » Ma Heinä 25, 2011 3:26 am

Jospa aloittaisin sanomalla, että hyi kamaluus. En kyllä tiedä, miksi niin sanon. Tämä ei ole yhtään kamala, mutta tässä on kaikkea kamalaa. Hah, ensimmäisen kommentin pitäisi ehkä olla upea, kaunis ja täydellinen, mutta molemmat meistä tiedämme, ettei keltäänmiltään voi vaatia täydellisyyttä (paitsi itseltään, niin kamalan kaksinaamaista kun se onkin). Nyt kun tässä kirjoitan, uskottelen itselleni, ettei tämän tarvi olla täydellinen, koska sä et vaadi tältä täydellisyyttä. Tältä kommentilta.

1. Laululintu

Kamalaa. On jotenkin kummallista lukea Kyosta tekstejä, varsinkaan tällaisia, koska jotenkin siitä miehestä hehkuu niin monen ihmisen teksteissä sitä tiettyä hehkua, jota en välttämättä haluaisi liittää tähän ihmiseen. Tai kun, tässäkin pätkässä Kyo on kerällä ja haavoittunut jotenkin, ja juuri tuo kerällä oleminen saa minun sydämeni sykkyrälle. Se on kamalan murheellinen kuva.

Pidän sun tekstistäs, se on niin ihanaa, kaunista ja eteenpäin soljuvaa. Erityisesti tässä pidän tuosta kohdasta, kun kuvailet Kyon laulavan. On ihana lukea siitä, miten laulaminen tuottaa hankaluuksia, miten se on ruumiillista työtä. Sehän on. Kuitenkin tässä on myös hämmentävä kohta, joka sai aivoni sekaisin hetkeksi. Konkreettisesti ilmaistu sanojen kääriminen ruskeaan paperiin jotenkin putoaa raameista, jotka sen ympärillä on. Ensin puhutaan aineettomasti taidosta. Lauluäänestä. Sitten tulee sanojen kääriminen kahden muiston väliin ja toisella puolen kuvaa taas usko ja toivo ovat abstraktisti vain siinä. Hmm.

Lopetus on kaunis. Ihanan psykologisen puolustusmekanismin kuvaus.

2. Mykkälintu

Tämä sattui minuun. En ole asettunut miettimään Hizumin tilannetta Hizumin kulmasta, ja nyt tässä, kun siihen näkökulmaan asetutaan, tuntuu se kamalalta. Voin niin vähän kuitenkin ymmärtää sarjapalan mykkälintua, etten edes halua ajatella. Mitä jos noin kävisi omalle kohdalle?

Tämä on ihanan aito. Ja kamala.

Kaksi kohtaa loisti yli: Kaupunki mekaanisena koneena ja miljoonien pienten mäntöjen kolkkeena. Melkein pudistelin päätäni ja hymyilin. Sekä kohta, jossa Hizumin sanoissa Kiyoharu on homoa ja huoraa. Niin raadollisen todellinen hetki. Harvoin ihmiset saavat teksteihinsä noin rehellisen... aitoja asioita. Ei tässä todellisuudessa kaikki ole niin kuin kirjoissa ja minusta tässä kohdassa todellisuus ja teksti kohtasivat hyvin.

3. Hukkalintu

Käen pov! Jes! Ihana, kun kaikkea ei käyty jonkun muun näkökulmasta. Tässä kohdassa olisikin ollut kumma käydä katselmus kuolleen miehen silmin. Daisuke, Daisuke, Daisuke. (Anteeksi että puhuin sinusta japaniksi perheelleni kuin eläimestä. Japani ja japanin verbit.)

En osaa sanoa mitään. Hukkuminen, hmm. Ihana suomen kieli ja sen monimerkitykselliset sanat.

Viimeinen paragraafi (lol, sana) = <3

Saatana, nainen.


4. Outolintu

Ja tässä, nainen! Ihanaa dialogia, ihanaa naiseutta, ihanaa aitoutta. Miksi toistan sanoja ihana ja aito. Koska nyt ne sopivat.

Dialogi oli ihanan raikas viimeistely tälle lukukerralle. Kevyt, rehellinen ja helvetti, kun loppuu adjektiivit tähän aikaan yöstä, sanon taas että raadollinen. Ja kun linnuista puhutaan, ehkä se on ihan hyvä adjektiivi.

Vahvan naisen defenssit ja muurit, jotka murtuvat. Samaistumista.


Tämä oli ajatusoksennus aivan kerrassaan ultimaattisen kauniiden pätkien jälkeen. Todellakin haluan sun jatkavan tämän loppuun. Mä odotin tätä ja mä sain, mitä mä halusin. Todella kaunista tekstiä - sanoisinpa, etten muista milloin viimeksi näin upeita pätkiä olen lukenut. Jos saan sanoa loppuun, niin sanon, että helvetti, kun mä olen ylpeä susta. En tiedä, miten ja onko mulla siihen minkäänlaisia oikeuksia, mutta olen kuitenkin.

Amber, kiitos paljon. Näiden jälkeen on ajatusrikas olo mennä nukkumaan. Ehkä näen taas kummallisia unia.

Kiitos ja anteeksi.
NEVER MISS THE EYES
KNOW YOUR ENEMY

SUCK MY DICK

    3 tykkää.
Avatar
remtara
Teknikko
 
Viestit: 232
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:36 pm

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Heinä 26, 2011 9:18 pm

remremrem, kiitos kommentistasi. Musta on ihanaa, että joku on ollut rohkea ja ensimmäinen ja viitseliäs ja odottanut tätä. ;------; Varmasti tiedätkin, miten kovat paineet tästä julkaisusta oli ja on näin pitkän tauon jälkeen, ja jos en olisi tähän mennessä saanut noita kahta tykkäystä ja sun kommenttia, repisin varmaan hiuksia päästä ja miettisin, että mitä mää nyt taas tein niin väärin. Joten kiitos. Eikä täydellisiä kommentteja ole hei. On oikeastaan vain tosi huonoja kommentteja, aika hyviä kommentteja ja tosi hyviä kommentteja, ja niitä tosi hyviä kommentteja on niin monenlaisia, että ei niistä voi valita parasta, joka edustais täydellisyyttä millään lailla. Ei siksi, että niistä etsisi epätäydellisyyttä, vaan koska täydellisyyden määritteleminen olisi niin vaikeaa. Nappiin voi osua niin monella tapaa. Ja sun kommenttisi on hyvä, tykkään siitä, taisin kiittää jo kahdesti? :D

Oon muuten samaa mieltä siitä, että tässä ficissä on kamalia juttuja. Tarkoitus onkin. Ja kun pääsen tämän loppuun, kaiken karmeus on varmaakin jo aika... no, karmeaa. Kokonaiskuva on varsin surullinen, jos sitä niin katsoo, ja ainakin itse helposti katsonkin koko elämää niin. No, sen näet sitten, kun pääsen viimeiseen osaan. Tai no, viimeinen osa on kirjoitettu, välissä on viellä kirjoittamattomia ja nehän kaiken ratkaiseekin.

On kolme asiaa, joiden kuuleminen on mulle aina ihan helvetin iso asia: 1. Mää rakastan sua. 2. Mää oon ylpee susta. 3. Mää luatan suhun. Kiitos siis, kun sanoit näistä yhden, vaikka ollaankin eri murrealueelta. Itse voisin sanoa sulle kaikki kolme. Sanonkin, kun seuraavan kerran nähdään.

Mun on hankala vastata noihin sun yksittäisiä osia koskeviin kommentteihin alkamatta rönsyillä ja selitellä tekstiäni liikaa, joten en edes aloita. Kiitos, kun oot miettinyt ja eritellyt ja tulkinnut näitä. Kiitos, kun oot antanut näiden tuntua. Kiitos, kun kerroit ajatuksistas ja tunteistas.
Äläkä pyydä anteeksi, tyhmä. Yöllinen lukeminen ja kommentointi on joskus varsin hyväkin asia. Esim. tässä tapauksessa.

(Voi kun osaisin jatkaa tätä sarjaa pian.)
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja Ninjin » Pe Syys 02, 2011 5:32 am

Sä olet nero, ystäväiseni.
Lintusarja on itsessään jo puhdasta neroutta.
Nää tunteet ja kaikki, mitä sanot (Käki sanoo, Linnut sanoo), on vaan..... ihan anteeksi saatanan koskettavaa. Aitoa, puhdasta, jumalattoman kaunista mutta rikkinäistä ja inhottavaa.
Käytän liikaa vertauskuvia, mutta musta ihan oikeasti tuntuu siltä, että joku viiltää mua isolla lasinsirpaleella, kun luen näitä.

Mä en kestä sitä suoranaista epätoivoa, mikä tekstistä heijastuu lukijalle. Se sattuu.
Kuvittelin, että Laululinnun kappale osuisi muhun eniten, koska muita en tunne, mutta... ei. Hukkalinnun kohdalla mä vaan tajusin, ettei sillä ole mitään merkitystä.
Ja koko ajan ajattelin yhtä tiettyä larppia, jota mulla on järkyttävä ikävä juuri nyt.
No voi helvetti, sitä vaan.

Musta oli jotenkin tosi hyvä ajatus käydä lukemassa nää nyt kommentointimielessä, kun kuitenkin laitoin sulle taas yhden nakin yksäreihin että voi hei viitsitkö, kun en itse ikinä viitsi mitään.
Joo, hyvä idea oli. Mun pitäisi nukkua, mutta mä luulen, etten osaa enää tän jälkeen. RAASTAVAA, sitä tää sarja on.

Mä haluankaipaantarvitsen lisää.
Nää on mielettömän taitavasti kirjoitettu. Mä en tiedä miten sä voit kirjoittaa niin, että tuntuu, kuin seisoisi siinä ihan keskellä kaikkea, sisällä hahmossa, ja olisi se hahmo - ilman rajoja, samalla tavalla kuin mä nään kaiken ympärilläni. Tää teksti saa mut unohtamaan, että se on tekstiä. Se oikeasti vetää sisäänsä. Se on kaunista. Mä en halua olla niin tunnekylmä kirjoittaja, mäkin tahdon pystyä tähän.
Ole kiltti ja anna meille lisää.

/tunnekommentti.
"I'm an angel, you ass. I don't have a soul to sell."

    2 tykkää.
Avatar
Ninjin
Pääesiintyjä
 
Viestit: 763
Liittynyt: La Elo 16, 2008 1:57 pm
Paikkakunta: Hyvinkää

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [4/9] 25.

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Syys 02, 2011 11:33 am

^Porkkanani! Kiitoksia kommentistasi, meinasi sydän pysähtyä, kun huomasin saaneeni kommentin tähän. Hyvällä tavalla? Kai sydän voi hyvälläkin tavalla pysähtyä, haha.

Ninjin kirjoitti:Sä olet nero, ystäväiseni.
Lintusarja on itsessään jo puhdasta neroutta.

Samat sanat sinne, Lintusarjan tilalle vaan Go-en tai joku muu sun loistavista teoksistasi. Luin Lintusarjaa äsken ja alemmuuskomplekseilin edelleen: mun Laululintuni ei ole esim. mitään verrattuna sun Kyohon. :DDD Mutta no, hienoa, että ollaan molemmat yhtä sokeita omalle neroudellemme ja keskitytään palvomaan toisiamme? :----D

Hm, kiitos tunnekommentista. Tää on tunneficci, joten tunnekommentointi on enemmän kun ymmärrettävää ja/tai suotavaa. Ja musta tuntuu, että sulle on kyllä tullut perille se, mitä mä oon yrittänyt viestittääkin: tää on tosiaankin sarja kamalia asioita ja menettämistä, ja jos se sattuu, en oo voinut ihan metsäänkään mennä.

Ninjin kirjoitti:Ja koko ajan ajattelin yhtä tiettyä larppia, jota mulla on järkyttävä ikävä juuri nyt.
No voi helvetti, sitä vaan.

Tää ficci perustuu aika vahvasti siihen hetkeen, kun mun Kiyoharu itki sun Kyon lattialla, ihan tiedoksi. Sitä hetkeä ei tässä ficissä ole, mutta Käki on sulle siltä yöltä tuttu mies.

Ninjin kirjoitti:Musta oli jotenkin tosi hyvä ajatus käydä lukemassa nää nyt kommentointimielessä, kun kuitenkin laitoin sulle taas yhden nakin yksäreihin että voi hei viitsitkö, kun en itse ikinä viitsi mitään.
Joo, hyvä idea oli. Mun pitäisi nukkua, mutta mä luulen, etten osaa enää tän jälkeen. RAASTAVAA, sitä tää sarja on.

Musta toi oli kieltämättä tosi hyvä idea, mwahaha. Ja saat kyllä vastauksen yksäriisi. Annoit mulle tekosyyn vältellä siivoamista, ja ne on aika tervetulleita. :-----------------D

Ninjin kirjoitti:Mä haluankaipaantarvitsen lisää.

Hyvä. Sun kommentti sai mut äsken täydentämään sarjan yhdeksättä osaa muutamalla rivillä, joten ehkä jossain kohtaa pääsen noihin viidenteen, kuudenteen, seitsemänteen ja kahdeksanteenkin käsiksi. Ainakin mua inspiroi taas, kiitos.

Ninjin kirjoitti:Nää on mielettömän taitavasti kirjoitettu. Mä en tiedä miten sä voit kirjoittaa niin, että tuntuu, kuin seisoisi siinä ihan keskellä kaikkea, sisällä hahmossa, ja olisi se hahmo - ilman rajoja, samalla tavalla kuin mä nään kaiken ympärilläni. Tää teksti saa mut unohtamaan, että se on tekstiä. Se oikeasti vetää sisäänsä. Se on kaunista. Mä en halua olla niin tunnekylmä kirjoittaja, mäkin tahdon pystyä tähän.

Jaa mitenkö teen tämän? Oon vähän liiankin eläytyvä kirjoittaja, ehkä. Näin kirjallisuuden opiskelijan näkökulmasta ainakin tuntuu, että pitäisi jaksaa olla teknisempi ja analyyttisempi eikä aina vaan niin hemmetin HAHMOSSA. :'D Laitan vaan silmät kiinni ja kuvittelen olevani minäkertojani. Avaan silmät ja annan minäkertojan oksentaa näppikselleni. That's it. En oo kauheen lahjakas, mulla vaan asuu päässä tyyppejä, jotka on hyviä ilmaseen itsejään. MITÄ. EIKÖ KUULOSTA NORMAALILTA HÄH. (Mut siis tässä on esim. syy, miksi oon niin parempi intradiegeettisessä kuin ekstradiegeettisessä kerronnassa. Jostain syystä Outolintu vain katseli itse itseään ulkopuolelta enkä saanut sitä puhumaan itsestään yksikön ensimmäisessä, haha. Varmaan jää sarjan ainoaksi yksikön kolmannessa kerrotuksi jutuksi, vaikka en nyt mene sanomaan mitään, varsinkaan kun en oikein tunne kaikkia lintuja vielä.)

Hmm joo, nyt pitäisi nostaa takapuoli tuolilta ja ruveta siivoamaan, jos ajattelin kehdata päästää tänne viisi vierasta tänään. Mitä tekee mieli tehdä? ARVAA. Kiitos vielä kerran, oot ihan aarre, kun viitsit kommentoida.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [7/10] 4.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Huhti 03, 2012 11:32 pm

5. Muuttolintu

Kun me tapasimme, linnut putosivat lattialle. En tiennyt sitä silloin, mutta olin risteys ja valtion raja, olin kompastuskivi ja huumausaine hänelle.

Käen koko olemus huusi äänettömästi "varo minua"; Laululinnun syrjäsilmällä luodut katseet sanoivat "jätkä menee nyt vaaravyöhykkeelle". No menin, työnsin käteni hellan levylle ja pidin siinä. Käki oli upea. Nauroimme suusta suuhun, kuu veti meitä yhteen ja erilleen kuin vuorovedessä.

Yhtenä niistä öistä minulle selvisi, ettei Käki asunutkaan siellä. Se oli olemassa vain pettämistä varten. Olin rikoskumppani, enkä voinut kilpailla Satakieltä vastaan. Satakieli oli kuningatar, joka hallitsi Käen reviiriä ja sydäntä. Minä sain vain rippeet.

Rippeisiin kuului suurehkoja riekaleita siitä puhkikulutetusta sydämestä. Taivaallista seksiä, Käen käheää kiimaista naurua ja hyväileviä sanoja. Puristin sitä kaikkea nyrkeissäni ja yritin roikkua mukana.

Ajoin Käen oikean kodin ikkunoiden taakse rystyset valkoisina ja aurinkolasit silmillä. Halusin nähdä. Katselin kauan valojen syttymistä ja sammumista, Käen tyttäriä, Satakielen askareita ja Käkeäni, kun hän nosti vaimonsa ikkunalaudalle ja rakasti, jotenkin toisin kuin minua.

Seitsemäntoista päivää kipurajan jälkeen sanoin hänelle, etten pysty tähän enää. Kurkkua kuristi, kämmeniä poltti, en osannut kuin luhistua sen halun ja kivun alla.

Käen vaa'an Satakieli-vaakakuppi viistää maata, kun minä jätän toisen ääripään taakseni. Minusta ei ole hänen tasapainokseen.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Su Touko 27, 2012 11:30 pm, muokattu yhteensä 2 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [7/10] 4.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Huhti 03, 2012 11:33 pm

6. Matkijalintu 1
(Käen PoV)

Olohuoneessa on pimeää. Viini humahtelee päässä, sinä tuoksut uskomattomalta ja hohkaat kuumaa, minä kihelmöin kaikkialta paitsi turrasta sydämestä.

Hampaat kalahtavat hampaisiin, kielet maistavat toisiaan, sormet nykivät repivät vöitä ketjuja, hiljainen puulattia ottaa ne lujaa vastaan.

Ajattelen Muuttolintua, mutta sysään ajatuksen luotani väkivaltaisesti, keskityn sinuun, Matkijalintuuni: pitkät vahvat kitaristinsormet niskavilloissa kiinni, pitkä jäntevä mies ripaus tupakkaa ja kourallinen ilveitä äänessään.

Haluan kiintyä sinuun.

Olemme lattialla. Selkäranka, lapaluut, lantio kolahtelevat siihen, saan mustelmia reisiin. Nautin sinusta huutoon saakka.
Nielaisen hänen nimensä ja päästän ulos vain merkityksettömän äännejonon.

Sinä ei hän. Sinä ei hän.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [7/10] 4.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Huhti 03, 2012 11:35 pm

7. Käki

In nomine Patris, et Filii, et Spiritus Sancti. Amen.


Krusifiksi tuntuu kylmältä käteen, vaikka sää on kuuma ja kostea. Minua huimaa, kun tunnustan uskoani hiljaa, huulet tuskin liikkuen. Näkökenttäni on hämärä, kun kuiskaan Isä meidän -rukousta. Sormeni etsivät helmistä lämpöä, mutta tuntevat pelkkää kiven kylmää voimaa. Herra, minä tiedän, että sinä olet täällä.

Ave Maria, gratia plena
Dominus tecum;
Benedicta tu in mulieribus,
et benedictus fructus ventris tui, Jesus.
Sancta Maria, Mater Dei
ora pro nobis peccatoribus,
nunc et in hora mortis nostrae.


Minä en jaksa enää ensimmäisen Ave Marian jälkeen pysyä suunnitelmassa. Minun on pakko päästä asiaan, omaan henkilökohtaiseen. Herra, minä olen niin sanaton ja silti täynnä sanoja. Sinäkö minut olet rikkonut? Minä en halua ajatella salaisuuksia, kun olen täynnä kysymyksiä, jokaiselle helmelle omansa. Mustat pienet pyöreät kysymykset liukuvat sormistani kuin tiimalasin hiekka, kuin aikani täällä. Minä roikun nauhassani kuin köydessä, kuin viimeisessä toivossa.

Tuska.
Epäusko.
Syytös.
Hiljaisuus.
Katumus.
Toivottomuus.
Pelko.
Kiitos?
Kiitos!

Herra minä olen rikkonut paljon, monta lintua, itsenikin. Minä olen kääntänyt toisten selät puoleeni, olen jättänyt itseni yksin, etsimään. Sinä olet antanut minulle vapaan tahdon, ja minä olen käyttänyt sitä väärin, mutta sinä otat minut silti takaisin kotiin. Se on suuri ihme.

Enkä minä olekaan niin yksin kuin miltä kaikki nyt näyttää, kun minulta on otettu kaikki pois. Yksi hukkui, yksi tuli mykäksi, yhden oli pakko muuttaa, jonkun ehkä heitin pois, vahvoin humalluttajani tahtoi repiä minut irti ihostaan, eikä varjokuva riitä.

Ad te clamamus, exsules filii Hevae;
ad te suspiramus, gementes et flentes in hac lacrimarum valle.


Ruusukko putoaa kädestäni, rapisee ja kolahtelee lattialle. Olen jumissa hetkessä, joka on liian selvä, jossa minä olen liian selvä.

Sanguis Christi, inebria me.


Herään myöhemmin. Tiedän kuka olen. Tiedän mitä tehdä.


---

Jälleen toivon hartaasti kommentteja, jotta uskaltaisin ja viitsisin (:D!) kirjoittaa viimeiset kolme osaa.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [7/10] 4.

ViestiKirjoittaja Amber » Su Touko 27, 2012 11:25 pm

Lol ketään ei taida kiinnostaa tää ficci, mutta yritän siitä huolimatta jatkaa tän loppuun saakka, kun kerran on niin hienot juonikuviot suunniteltuina ja kaikkea. Enää kaksi lukua, ja ysi onkin jo hyvällä mallilla.


8. Matkijalintu 2

Käki oli poissa vaikka kuinka kauan, ikuisuusrailon verran. Tapaaminen sovittiin sävyyn, joka kertoi ettei mikään ollut enää niin kuin ennen. Hiljaisuus oli jo puhunut minulle kylliksi, samoin Muuttolinnun ilmeet sinä yhtenä iltana, kun he juhlivat ja samalla imivät minusta kaiken elämän tunneiksi pois.

Käki tuli minun luokseni, kerrankin selvänä, ei flirttaillut, oli niin erilainen. Olin varuillani ja sulkeuduin kuoreeni. Oli vaikea sanoa mitään. Kun katsoin Käen vakavia ilmeitä, Muuttolinnun kuumenneet katseet ja Käen vaeltavat kädet palasivat mieleeni terävinä lähikuvina. Nielaisin.

Me istuimme sohvalla vierekkäin, ja koko iho paloi kaipausta Käen kosketuksiin. Minun Käkeni, rakastajani, istui sohvan toisella reunalla ja oli riisunut päältään kaikki itsevarmat ja viettelevät elkeensä. Jäljellä oli hiljainen mies. Toiseen rakastunut mies.

Mikään ei tullut uutisena, mutta en olisi halunnut siltikään kuulla niitä sanoja ääneen lausuttuina. Siksi sanoin ne itse: "Dai tuli takas, eikö?"

Käki pyysi anteeksi jokaisella sanallaan, eleellään ja katseellaan, yritti selittää, miten kaikki oli tapahtunut. Yritin työntää hiipivää ahdistusta pois. Yritin vähätellä sitä - enhän minä rakasta Käkeä, tiesinhän Muuttolinnusta lähes alusta asti. Ja muuttolinnut palaavat aina.

Minä yritin ymmärtää. Ihan oikeasti yritin, mutta pieni piru väitti olallani vastaan. Saatanan vihaisia satutettuja sanoja, joita yritin niellä, olla oksentamatta ulos Käen myötätuntoisille kasvoille. Enkä saanut sanottua mitään. Olin vain, ilmeettä. En halunnut lyödä Käkeä millään, koska en tiennyt yhtään, mitä halusin sanoa tai mitä todella tunsin. En halunnut menettää kasvojani. En halunnut Käen menettävän kasvojaan.

Kun hän kysyi, sanoin jotakin ympäripyöreän kohteliasta. Hän kertoi, ettei koskaan jätä ketään näin, vaan antaa poissaolonsa puhua puolestaan, ja usein vielä palaakin, vuosienkin jälkeen. Yritin olla kiitollinen siitä, että hän halusi repiä minut irti kertaheitolla. Se ei onnistunut. Erityiskohtelun saaminen ei helpottanut.

Käki halusi olla ystäväni vielä. Käki suuteli minua ennen kuin lähti, ja minä pelkäsin kyynelten räjähtävän minusta ulos ja huuhtovan koko kaupungin mukanaan, vaikka en ymmärtänyt, miksi se tuntui sellaiselta.

Mitään muuta minä en muista. Kuvat ja sanat hukkuvat velloviin epämääräisiin tunteisiin ja valeisiin, joita olen tehnyt jälkeenpäin.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    4 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [8/10] 28

ViestiKirjoittaja lumiukko » Pe Heinä 27, 2012 1:04 am

Amber kirjoitti:Lol ketään ei taida kiinnostaa tää ficci, mutta yritän siitä huolimatta jatkaa tän loppuun saakka, kun kerran on niin hienot juonikuviot suunniteltuina ja kaikkea. Enää kaksi lukua, ja ysi onkin jo hyvällä mallilla.


^Väärin, kyllä täältä ainakin yksi hieman ujohko lukija ilmoittautuu! Kiitos suuresti jos jatkat loppuun, koska haluantarvitsenkaipaan lisää tämmöisiä tekstejä.

Heti ensimmäisen osan luettuani tiesin, että haluan seurata koko Lintusarjan loppuun asti. Ensinnäkin siksi, että se hahmoasetelmallaan tuo mieleen itselleni vaikeita asioita, ja toisekseen siksi, että kirjoitustyyli ja sanavalinnat veivät mut heti mukanaan.

(Mun on hirveän vaikea keksiä näistä mitään järjellistä tai rakentavaa palautetta, koska tää herättää mussa tunteita enemmän kun järkeä ja tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Mutta mä yritän.)

Tokan osan ensimmäinen kappale oli mun mielestä täydellisyyttä. Siis niinkuin oikeasti. Toi kaupungin vertaaminen valtavaan mekaaniseen koneeseen oli neroutta. Muutenkin toinen osa hirveen ahdistavalla ja tukehduttavalla tavalla ihana, siitä oikeasti tuli läpi Mykkälinnun mykkyystuska ja Käen lentäminen sinne, missä sille olisi suotuisinta olla. Viimeinen kappale oli myös kaunis(ruma), se sinetöi mun mielestä sen mitä tuskaa Mykkälintu koki.

Amber kirjoitti:Menen nukkumaan, eikä herätyskelloa enää tarvitse käyttää. Minulla ei ole kiire mihinkään, ei ole mitään "mitään".


Tämä sai kylmät väreet menemään pitkin mun selkärankaa, erityisesti toi lopun "ei ole mitään "mitään"."

Hukkalinnusta mun on vaikea sanoa mitään, koska se yksinkertaisesti turrutti ja laittoi paikoilleen miettimään. Viimeinen kappale oli silti taas niin koskettava, että jouduin hetkeks laittamaan silmät kiinni, kun meinas alkaa itkettää. Koska se että kenellä on oikeus tuntea mitäkin, ihan oikeassa elämässäkin, on niin hankala ja monitahoinen juttu, että sitä ei voi aina selittää.

Neljäs osa oli lähtöasetelmaltaan ehkä mua eniten kiinnostavin koska siinä oli exist tracen jäseniä mukana. Luettuani sen se myös nousi mun suosioon ton ensimmäisen dialogin ja yllätysyllätys, viimeisen kappaleen (tai no lauseen) takia. Oikeastaan mä en tiedä että mikä tossa ensimmäisessä dialogissa mua niin hirveesti viehätti. Mutta luultavasti se, että ilman puhujien erotteluakin tiesi koko ajan kumpi on Outolintu ja kumpi ei. Lisäksi tykkäsin tästä koska osan lintu oli nainen, eikä aina vaan iänikuinen mies. Het on tervetullut osa elämää toisinaan. Ja viimeinen lause nyt vaan oli ♥.

Muuttolintu oli hieno(raakakaunis) kuvaus pettämisestä, asioista mitä siihen liittyy. Ehkä kivuttomin osa lukea vaikka kipeää se oli silti. Muuttolintu oli sentään järkevä ja muutti, vaikka monet muut jäivät paikoilleen. Vaikka pelkään että Muuttolintu on tyhmä ja palaa, niinhän ne aina tekevät.

Matkijalintu osa 1 oli sitten taas pelkkää rakkautta. Liian tunnepohjaista sellaista että voisin selittää mikä siinä oli pelkkää rakkautta, rumaa ja kiellettyä tosin.

Amber kirjoitti:Sinä ei hän. Sinä ei hän.



Vihdoin päästäänkin sitten ihan Käen omaan pieneen lintumaailmaan käsiksi. Jo heti noissa alkuvarotuksissa olleen katolilaisuusvarotuksen jälkeen totesin, että Käkihän se on. Se oli loogista. Ja kerrankin osuin oikeaan :D Käen yksinpuhelu ja omien tekojensa miettiminen oli hirveen surullista luettavaa. Toivon niin kovasti että se loppujen lopuksi ymmärtää että pettäminen ei johda mihinkään. (uskonnon vetäminen tähän mukaan oli muuten myös nerokas idea. Ihan hemmetin nerokas.)

Kahdeksas ja tällä hetkellä viimoisin osa oli myöstaasvaihteeksiaina liian ihana. Kipeä ja turruttava, mutta ihana. Tän osan myötä Käkikin sai jotain propseja puolelleen. Muuten olen salaa vihannut sitä, miten se voi satuttaa lintujaan noin. Mutta se yritti olla inhimillinen ja jättää reilusti. Vaikka eihän se Matkijalinnusta varmasti siltikään yhtään paremmalta tuntunut.

Okei, tää on ollu ihan älyttömän sekava kommentti. Tää on kuitenkin niin tunneteksti että tunnekommentti on looginen seuraamus ja tunnekommentit on sekavia. Anteeksi. Mutta lopuksi haluan sanoa (ettei ihan pelkälle tunnepuolelle jäätäis), että pidän sun kirjoitustyylistä tosi paljon, miten käytät sanoja, maistelet ja pyörittelet kielen päällä. Se saa lukijankin tekemään niin, tai ainakin mut. Ja se on tosi ihailtavaa ja arvostettavaa tekstiltä.

Toivottavasti tähän tulee vielä ne kaksi osaa, olen ihan rakastunut ;_;

Kiitos ja anteeksi~

lumiukko

    3 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [8/10] 28

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Elo 03, 2012 9:12 pm

lumiukko, kiitos ihan valtavasti kommentistasi! Inspiroiduin heti jatkamaan, harmi ettei mulla ole siihen juuri nyt aikaa. ;_____; Lupaan kuitenkin, että vastaan tähän kommenttiin vielä jatkollakin, koska mulle tuli niin tosi hyvä mieli siitä, että sain sulta kommentin ja ennen kaikkea siitä, että joku on oikeasti tykännyt tästä... yhtä paljon kuin minä itse, heh.

Kuten toitkin ilmi, tässä pyöritellään vähän hankaliakin aiheita, ja oonkin oppinut Käkeni ja Lintujeni kautta ihan hirveästi ihmissuhteista, ihan vain kirjoittamalla ja eläytymällä ja kuvittelemalla, elämällä näitä asioita. Hienoa, jos se jotenkin näkyy. Yritän viimeisissä luvuissa tuoda langanpäitä yhteen, joten ne eivät välttämättä synny ihan nopeasti tai kivuttomasti.

lumiukko kirjoitti:Lisäksi tykkäsin tästä koska osan lintu oli nainen, eikä aina vaan iänikuinen mies. Het on tervetullut osa elämää toisinaan.

SPOILER
Hettiä seuraa vielä viimeisissä luvuissa, kun Käen vaimo astelee näyttämölle!
/SPOILER

Toivon niin kovasti että se loppujen lopuksi ymmärtää että pettäminen ei johda mihinkään.

SPOILER
Käki tajuaa kyllä, mutta ratkaisee asian vähän vähemmän perinteisellä ja kristillisellä tavalla.
/SPOILER

Kahdeksas ja tällä hetkellä viimoisin osa oli myöstaasvaihteeksiaina liian ihana. Kipeä ja turruttava, mutta ihana. Tän osan myötä Käkikin sai jotain propseja puolelleen. Muuten olen salaa vihannut sitä, miten se voi satuttaa lintujaan noin. Mutta se yritti olla inhimillinen ja jättää reilusti. Vaikka eihän se Matkijalinnusta varmasti siltikään yhtään paremmalta tuntunut.

Hyvä, että sulta löytyy empatiaa Käellekin. Se itsekin on kärsinyt tietyistä taipumuksistaan ja opituista tavoistaan aika paljon... Ja oikeestaan vasta Muuttolintu opetti Käelle, mitä on olla se jätetty osapuoli, minkä jälkeen Käki toimi heti Matkijalinnun kanssa toisin kuin ennen.

Kiitos joka tapauksessa hyvästä tunnekommentista! Toivottavasti kerrot mulle myös, mitä tykkäät viimeisistä osista, kunhan saan ne joskus pukattua maailmaan.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [8/10] 28

ViestiKirjoittaja tikraw » Ke Marras 28, 2012 10:24 pm

...öö. moi. tästä tulee lyhyt ja hyvin awkward, mut uudenvuodenlupaus täytyy pitää enkä ole viime aikoina oikein lukenut muuta eikä pää nyt suostunut kiinnostumaan mistään muusta niin tässä sitä ollaan :D Plus haluun tietty sunkin tietävän et kyllä täällä lukijoita löytyy vaikka suurin osa hiljaa onkin!!1

Yleensä vältän sekä lyhyiden ficcien että tällaisten... taidehöttötyyppisten (sua lainatakseni) ficcien kommentointia. Kun toiminnallisia tapahtumia ja hahmojen selkeitä kehityskaaria ja kieltä on vaan niin tuhannesti helpompi kommentoida kuin sellaisia asioita, mitä ei sanota suoraan, ja mitkä herättää kummia ja ristiriitaisia fiiliksiä eikä ole oikein mitään, mitä voisi suoraan kommentiksi kirjoittaa :< Ja kun sun kirjottamassa kielessäkään ei oikein ole enää mitään nillitettävää (yllättävää), vaan tykkään ihan kaikesta niin no, siinä tuli sekin puoli jo sanottua :'D Tää ei tietenkään tarkoita sitä, et tykkäisin lukea näitä yhtään vähempää, yleensä lähinnä päinvastoin, mut tällaisia on vaan kivaa ja turvallista sit itsekseen pohdiskella ja kurtistella kulmia yksin eikä yrittää kirjoittaa auki jollekulle muulle julkisesti.

Oon lukenut ainakin melkein kaikki nämä jo joskus aiemmin, en varmaan ihan julkaisutahtiin mut jotain sinnepäin. Jotenkin vaan nää on tuntuneet vähän vaikeilta ja sen verran lyhyiltä, ettei niistä ole meinannut saada otetta oikein mitenkään päin. En sit ole ihan varma miksi tykkäsin näistä nyt niin kamalan paljon enemmän, onko se sitä et kun näitä saattoi lukea useamman putkeen, pääsi paremmin tunnelmaan ja hommaan sisälle, vai sitä, et kun hahmoista on kuullut nyt vähän muutenkin niin on helpompaa tartuntapintaa, vai sitä, että on lukijana jotenkin johonkin suuntaan muuttunut... varmaan jonkinlainen kiva yhdistelmä noita kaikkia.

Nyt tykkäsin sit oikeastaan vähän tai no aika paljonkin kaikesta. Lyhyydestä en siinä määrin, et tätä tekstiä olisi lukenut kovin mieluusti tosi paljon pidempäänkin, mut toisaalta juuri tää tarina toimii juuri tällaisissa pätkissä uskomattoman hyvin. Tykkäsin puhekielestä vaikka usein se ei iske, tykkäsin hahmoista (vaikka haru onkin vähän kusipää niin sitä on silti pakko rakastaa + mykkälintu yhyy :(((( + muutkin oli hyviä ja toimivia ja omia persooniaan, mut ehkä säästän nettiä enkä kehu kaikkia erikseen samoilla pointeilla), kuvailusta, listaa voisi vaan jatkaa ja jatkaa. Musta on ihan uskomatonta, miten saat niin paljon sanottua ja vihjattua ja välitettyä niin pienessä määrässä sanoja. Tykkäsin siitä miten Linnut ei uppoutuneet mihinkään aivan kamalaan itsesääliin, vaan olivat kuitenkin kaiken jälkeen aikuisia ihmisiä, et elämä jatkui ainakin jossain määrin vaikka tapahtumat jättikin jälkensä. Jonkinlainen jäätävä tasapainotila tässä tekstissä vallitsee yleensäkin, et asioita tapahtui & hahmot tuskasteli & tapahtumista kerrottiin & yms. aina just niin pitkälle kun tarvi, et ne oli ymmärrettäviä ja uskottavia, muttei yhtään pidemmälle.

Mut niin. Rakentavuus juoksi kirkuen pakoon jo sunnuntaina kun alottelin pohtimaan tätä ja taisin lähinnä ympäripyöreästi ilmaista tykkääväni mm. kaikesta, mut toivottavasti saat tästä mun kokonaiskuvan ihastelusta edes jotain irti. Eikä tästä nyt sitten niin huisin lyhyt tullutkaan, mikä ehkä johtuu siitä, et oon tätä nyt tosiaan hinkannut pari päivää :D Mut TYKKÄSIN ja yhyyy Kiyoharusta pitää kirjoittaa lisää, ensin vaikka tämä loppuun ja sit jotain muuta kivaa köhköh voit arvata mitä toivon ;))) Mut kiitos tästä, anteeksi ja toivottavasti saadaan lisää! Purr. ♥
Just smile, it confuses people.

    2 tykkää.
Avatar
tikraw
Pääesiintyjä
 
Viestit: 1846
Liittynyt: Su Maalis 01, 2009 7:23 pm

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [8/10] 28

ViestiKirjoittaja Amber » Su Joulu 02, 2012 9:22 pm

^En vieläkään tiedä, mitä vastaisin, mutta hävettää odotuttaa ystävällistä kommentoijaa. :') Kiitos siis kommentista ja siitä, että luet tätä! Lupaan myös jonain kauniina päivänä saada tänkin ficin loppuun. Mulla vaan on liikaa tungettavaa kahteen pieneen pätkään, joten joudun tiivistelemään jo kirjoitettua ja harrastamaan muutenkin kill your darlings -meininkiä. Mutta vielä ne vikatkin osat näkee päivänvalon!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [9/11] 3.

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 8:35 pm

Uskokaa tai älkää, täältä on nyt tulossa pitkästä aikaa uusi osa sarjaan! Toivottavasti on vielä jäljellä joitakin uskollisia, jotka haluavat lukea tämän loppuun. Alun perin tässä piti olla yhdeksän osaa, mutta ensin venytin kymmeneen ja nyt yhteentoista. Kun ajatuksia kypsyttelee vuosikaupalla päässä, ne pääsevät vähän paisumaan, haha.

No niin, saanen vihdoin esitellä teille Käen vaimon:



9. Satakieli

Meissä oli alusta asti kaikki katastrofin ainekset, Käessä ja mussa. Levottomuutta, suuria suunnitelmia, päät sekaisin milloin mistäkin, himoa jaettavaksi ehkä turhankin monille. Vähään ei saanut tyytyä. Mihinkään ei saanut tyytyä - aina lisää, enemmän, parempaa. Mä en aikonut tyytyä Käkeen, vaikka räjähdin sadoiksi tuhansiksi miljooniksi hiukkasiksi sen samean katseen ja hiipivien kosketusten alla. Käki oli aika pieni tekijä, kukaan ei tiennyt sen bändejä. Halusin enemmän, kansainvälisen ilmiön mieluiten.

Mutta aina kun bändi oli kaupungissa, mä liihotin mielelläni hetken sen ympärillä. Tiesin, että uus kaupunki oli sille uusia naisia, uusia paratiisilintuja, enkä ois voinut vähempää välittää. Mun kaupungissani kävi monia bändejä.

Alkuun olin ehkä vaan imarreltu. En ollut ikinä ollut mikään koulujeni kaunotar tai tavoiteltu vaimoke, vaan se vähän räävitön pikku narkki, jonka vanhemmilla oli yks kämänen huoltoasema. Mutta Käki tuli mun luokseni yhä uudelleen, hetkittäin saatoin jopa kuvitella olevani jotenkin erikoinen. En mä silloin vielä ollut. Vasta monta vuotta myöhemmin.

Kaikki meni jonkun aikaa päin helvettiä meillä molemmilla. Löysin itseni haukkomasta happea jostakin kaukaa pinnan suunnasta ja puristavani Käkeä mua vasten niin kun en vois enää irrottaa. Löysin itseni Tokiosta. Löysin itseni puristamasta raskaustestiä rystyset valkoisina ja soittamasta sille että mitä mä teen Käki mitä mä teen. Löysin itseni olemasta paljon vanhempi kuin olin tajunnutkaan.

Me alettiin leikkiä kotia. Kun leikkii tarpeeks kauan, kaikki muuttuu todeksi. Meistä tuli äiti ja isä, mies ja vaimo, hiljalleen kunnon kansalaisiakin. Mun Käestäni oli tullut ajat sitten oikeasti kuuluisa, mutta mua ei enää kiinnostanut. Välitin vain siitä koko kaupunkia suuremmasta, mitä me oltiin repaleisten vuosien yli kurkotellen kudottu vapisevissa käsissämme. Huonoa rakkautta, mutta meidän. Reikäistä ja rumaa ja päivänvaloa kestämätöntä, mutta katkeamatonta ja kaiken ylittävää. Sellaista, joka sai mut sulkemaan silmäni ja suuni, vaikka tiesin mielestäni tasan tarkkaan, mitä Käellä oli tekeillä toisaalla.

En tiennyt. Näin suljettujen silmieni takana samanlaisia öitä kuin itse vietin Käen kanssa kaksikymmentä vuotta sitten. Paratiisilintuja kimaltavissa höyhenissään. Mutta se oli väärä kuva. Kun Käki käski avata silmät, mua vastapäätä istuikin raskassiipinen mies, jonka kanssa mun aviomieheni oli parisuhteessa.

Se kuva oli niin todellinen, että aloin epäillä kaikkea aiempaa. Mikä minä olin? Paperinukke nukkekodin muovisten seinien sisässä. Lapsemme pelkkiä leluja. Käki lukittuna nukkekodin kellariin vain, koska minä idiootti olin soittanut sille olevani raskaana ja se luuli, että sen oli pakko tulla sisään siihen sarjatuotantoelämään.

Edelliset viikot ja kuukaudet oli vaikuttaneet niin uskomattoman hyviltä. Ja ne olikin. Käki sai kertoa sitä mulle monta tuntia ja vielä seuraavanakin päivänä, mutta se oli onnellinen ja tasapainossa, kun sillä oli yksi käsi kummassakin kädessään. Paratiisilintuja ei ollut koskaan ollut, koska Käki oli valinnut mut. Samaan aikaan vasen käsi oli haronut pimeyteen, kohti miestä joka olisi mun veroiseni.

Se oli mun mielestä selvä tekosyy, ja odotin kauan Käen jättävän mut leikkilasteni kanssa mukatalooni ihan yksin, mutta se tulikin kotiin hengittäen syvään sisään ja ulos, rauhassa ja hymy kasvoillaan. Joinakin viikkoina jopa joka ilta. Ja iltaisin me rukoiltiin hiljaisia kiitossanoja ja rakasteltiin pelkkää helpotusta ja helppoutta.

Ei enää paratiisilintuja mun silmäluomieni alla.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ti Kesä 04, 2013 3:19 pm, muokattu yhteensä 6 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [9/11] 3.

ViestiKirjoittaja lumiukko » Ti Kesä 04, 2013 12:34 am

Toivottavasti on vielä jäljellä joitakin uskollisia, jotka haluavat lukea tämän loppuun.


Yksi löytyy! Piiiiitkän lafi-taukoni jälkeen mä etin tän ensimmäisenä käsiini että oisko tullu uutta osaa. Ei ollu, mut nyt on, joten lupaan unohtaa vanhat sydänsuruni tän vuoksi.

Mutta niin. Mä tykkään Satakielestä, vaikka aluks olin ehkä hieman ennakkoluuloinen häntä kohtaan. Se, että kaiken ton jälkeenkin se on vielä Käen kanssa ja rakastaa sitä ees jollain repaleisella ja synkällä tavalla, niinkun Käkikin rakastaa sitä, on aika omalla tavallaan kunnioitettavaa, mutta toisaalta taas sitten vähän surullistakin. Tunnen alituista myötätuntoa ja ehkä hivenen sääliäkin Satakieltä kohtaan, ei sen ois tarvinnu hyväksyä tollasta käytöstä Käeltä. Jo lastenkin vuoks (Mä muuten haluaisin hirveesti tutustua Käen ja Satakielen lapsiin, voisivat olla mielenkiintoista porukkaa.). Mutta jos Satakieli kykenee ja haluaa olla miehensä kanssa tollasessa suhteessa, niin anti mennä vaan, rouvan oma päätös ~ (oih ja voih kuulostanpa karulta)

Käkeä mä arvostan, kun se ees esitteli poikaystävänsä (Muuttolinnun?) Satakielelle. Sentään. Edes. Oon kyllä edelleen ehkä vähän surullinen, kun Satakieli ees suostuu tohon suhteeseen mutta... Mikäpä siinä. (huomaathan että mä en pääse Satakielen valinnoista nyt yli?) Ja niin, kyllähän Käki oikeasti Satakieltä rakastaa. (ja nyt yritän sitten lohduttautua...)

Tää on taas varsin tunnekommentti ilman mitään järkeä, mutta jos et jo ymmärtänyt, mä tykkäsin tästä(kin) osasta paljon. Tää selitti asiaa vihdoinkin vähän myös Satakielen kannalta, ja siitä tulikin nopeesti mun lemppari, koska se on niin aito ja rikki ja vähäsen epätoivonen, mutta rakastaa silti. Ja siks varmaan toivoisinkin sille jotain parempaa.

Kun leikkii tarpeeks kauan, kaikki muuttuu todeksi.

Tää on muuten harvinaisen kivuliaan totta, mutta niin se on. Ja jokseenkin musta tuntuu oudolta, että Käen ja Satakielen kohdalla kaikesta tulikin totta, koska niiden tilanne oli niin absurdi. On niiden tilanne vieläkin, omalla tavallaan. Mutta Satakielen kannalta se on kuitenkin ehkä melkeen hyvä, että se muuttu todeksi.

Huonoa rakkautta, mutta meidän. Reikäistä ja rumaa ja päivänvaloa kestämätöntä, mutta katkeamatonta ja kaiken ylittävää.

;___; ♥ (en mä osaa mun tunnetta muutenkaan kuvata)

Ei enää paratiisilintuja mun silmäluomieni alla.

Onneks.

Sitten bongailin muutaman pienen kirjoitusvirheen:

Mä en aikonut tyyytyä Käkeen

Yksi "y" pois?

kuin itse viestin Käen kanssa kaksikymmentä vuotta sitten

"viestin" tilalla pitäis olla "vietin"?

Ihanaa tekstiä sulta taas, odotan uskollisesti jatkoa vaikka maailman tappiin asti, kunhan saan lukee tän loppuun!

Kiitos~

~ lumiukko

    2 tykkää.
Avatar
lumiukko
Vuoden angst
 
Viestit: 83
Liittynyt: Ti Heinä 05, 2011 9:43 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [9/11] 3.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Kesä 04, 2013 12:21 pm

lumiukko kirjoitti:
Toivottavasti on vielä jäljellä joitakin uskollisia, jotka haluavat lukea tämän loppuun.


Yksi löytyy! Piiiiitkän lafi-taukoni jälkeen mä etin tän ensimmäisenä käsiini että oisko tullu uutta osaa. Ei ollu, mut nyt on, joten lupaan unohtaa vanhat sydänsuruni tän vuoksi.

Pyydän anteeksi aiheuttamiani sydänsuruja! :') Ihanaa kuitenkin kuulla, että joku on tähän juttuun noin tykästynyt ja antaa anteeksi projektin venymisen ja vanumisen. Uskon kyllä, että aika on tehnyt kokonaisuudelle hyvää ja tarina on kasvanut paremmaksi kauemmin miettiessäni. Molempia jäljellä olevia lukuja on jonkin verran jo kirjoitettuna, joten enköhän saa tämän päätökseenkin jonain kauniina päivänä. :D

Sun kommentti on aivan ihana, kun siitä huomaa, miten kovasti oot asettunut tän ficin henkilöiden asemaan ja miten syvällisesti oot ajatellut niiden tilannetta. YHYY. Erityisen liikuttunut oon siitä, miten hyvin ymmärrät Satakieltä, vaikka sun onkin vaikea hyväksyä sen valintaa sopeutua Käen (moraalisesti arveluttavaan) toimintaan. Juuri lasten kannalta voi kuitenkin ajatella niinkin, että Satakielestä on huomattavasti eroa parempi vaihtoehto, että perhe pysyy yhdessä, ja yksi tuttu "toinen mies" on Satakielelle lopulta kuitenkin helpommin pureskeltava pala kuin tuntematon määrä tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa Käki häntä pettäisi. Satakielelle on kuitenkin alusta asti ollut itsestäänselvyys, ettei hän ole Käen ainoa.

Musta olis tosi mahtavaa kirjoittaa Käen ja Satakielen lapsista! On kuitenkin eri asia, mahtuuko se tähän ficciin. Joko tytöt käväisevät seuraavassa luvussa tai sitten joudun miettimään spin-offia.

Kiitos muuten lyöntivirheistä huomauttamisesta! Tiedä, mikä sokeus muhun taas on iskenyt. :'D

Ensimmäinen kommentti tuli yllättävän äkkiä julkaisun jälkeen, ja sisällöstäkin tuli tosi hyvä mieli. Kiitos.<3

//Ai niin, kyllä Muuttolintu on se, jonka kanssa Käki on päättänyt asettua aloilleen.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Lintusarja (romangst, hetslash; Kiyoharu/moni) [9/11] 3.

ViestiKirjoittaja tikraw » Ti Kesä 25, 2013 8:56 pm

Amber kirjoitti:Toivottavasti on vielä jäljellä joitakin uskollisia

AHHAH kun voisinkin unohtaa tämän. Toisaalta et säkään varmaan pääse unohtamaan, et luen tätä ja tykkään ehkä ujosti, kun saatan ehkä toisinaan muistutella ja suostutella jatkamaan... n________________________n
Amber kirjoitti:Alun perin tässä piti olla yhdeksän osaa, mutta ensin venytin kymmeneen ja nyt yhteentoista. Kun ajatuksia kypsyttelee vuosikaupalla päässä, ne pääsevät vähän paisumaan, haha.

JEE YKSI TYKKÄÄ! Enemmän odotettavaa ja luettavaa, ei haittaa yhtään :D Ja yllättäen, mielet mielen sisällä saattaa joskus elää omaa elämäänsä.

Mut asiaan. Voisin alkuun lainata itseäni edellisestä kommentista, nimittäin kaikki, mitä kehuin siinä sun kirjotustyylistäsi yms., pätee edelleen :D Ehkä jätän väliin, ja kommentoin jotain muuta. Öh, Satakieli. Mulla oli siitä alkuun jotenkin kauheen ristiriitaiset fiilikset. Jotenkin siitä oli alkuun kamalan vaikea pitää. Osittain johtu ehkä siitä, että siitä tiesi niin vähän. Ja se vähäinen tieto tuli ehkä joiltain vähän kateellisilta osapuolilta :'D Alkuun tuntui myös, että Satakieli on jotenkin heikko, kun Käki saa juosta missä tykkää. Ehkä vasta tän myötä kuitenkin näki myös sen toisen puolen: toisaalta Satakieli on uskomattoman vahva ja vaikutusvaltainen, kun se jaksaa tota, ja Käki aina vaan palaa sen luokse, vaikka saisi melkein kenet tahansa muun. Nyt kun katsoo, niin olihan tää nähtävissä jo Muuttolinnun osassa ("Satakieli oli kuningatar, joka hallitsi Käen reviiriä ja sydäntä. Minä sain vain rippeet."), mutta jotenkin sen nyt tajusi vasta ihan oikeasti.

Mikä saikin mut miettimään: miksi Käki jäi? En tiedä, oliko Satakielessä alun alkaenkin jotain erilaista, jotain joka veti Käkeä puoleensa voimakkaammin ja pidemmän aikaa kun muut. Vai jäikö se velvollisuudentunnosta (...jotenkin epäilen et miten paljon tolla miehellä voi sitä olla...), et sen on pakko auttaa huolehtimaan lapsista, kun se on niihin osallisena? Vai välittikö se lapsista oikeasti, ja halusi jäädä, kun ne on sen omia lapsia kuitenkin? Vai kaikkia yhdessä? Vai jotain ihan muuta?

Toisaalta tän luvun myötä heräsi myös sympatiat Satakieltä kohtaan. Aiemmin oon tuntenut niitä lähinnä kaikkia Käen uhreja Lintuja kohtaan, mutten Satakieltä, kun sehän saa miehestä koko ajan ainakin osan jne. jne. Mut tässä näki sen puolen tarinasta, sen todellisuuden. Oli myös hienoa nähdä (jälleen näin lyhyeen tekstiin luonnollisesti mahdutettuna) Satakielessä hahmona kehitystä. Et nuorena sekin oli villi ja vapaa ja tosi paljon Käen kaltainen (eikä mitenkään satanolla rakastunut ainakaan heti, tai jos oli niin ei myöntänyt sitä kellekään, ei edes itselleen). Ja miten maailma ja arvot sit muuttu, kun lapsi olikin yhtäkkiä tulossa. Pidin myös siitä, ettei Satakieli heti uskonut Käen yhden miehen juttua, että vaikka se ei sano mitään, se kyllä tietää millainen Käki osaa ja voi olla. Toisaalta haluaisin myös ihmetellä, miten Paratiisilinnut oli Satakielelle niin kova pala, mut todellisuus sit ei ollut läheskään niin paha (sai lähinnä pelkäämään että kaikki tää loppuisi), mutta jotenkin se on tosi... ymmärrettävää? :D

Nyt jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, et mistä loput osat kertoo. Tähän asti olen odottanut, että tapahtumat, mitä tässä oli, olisivat jotakuinkin viimeiset tai ainakin hyvin lähellä loppua, mut vielä on pari lukua jäljellä (jee!)! Joten kiitos taas kamalasti, odottelen jo seuraavaa ♥
Just smile, it confuses people.

    2 tykkää.
Avatar
tikraw
Pääesiintyjä
 
Viestit: 1846
Liittynyt: Su Maalis 01, 2009 7:23 pm

Seuraava

Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron